keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Mikä lääkäreitä vaivaa?

*
Käväisin kakkosleirissä tänään.
Siellä on nyt kova kuhina, sillä kolesterolikriitikot ympäri maan piirin ovat kokoontuneet ihmettelemään näitä kolesteroliasioita. Itse olen tässä kolesterolikysymyksessä jossain puolivälissä kahta leiriä. Rasvaa en pelkää ja seuraan tiiviisti kriitikoiden ja puolestapuhujien (ykkösleiriläiset) kiistelyä siitä kannattaako niitä statiineja (kolesterolilääke) ottaa ja onko kolesteroli vaarallista sydänterveydelle.

Kolesterolihypoteesin kova kriitikko Uffe Ravnskov on saanut LEO-palkintonsa. Palkintogaalassa pidettiin tietenkin puheita. Selailin muutamia ruotsalaisia blogeja. Jotain pientä referaatinpoikasta niistä löytyi. Lisää tulee varmaan päivän mittaan. Ykkösleiriläiset voivat suuttua tästä referaatista. Suuttukoot! Minä en enää jaksa jatkuvasti olla varuillani. Tänään päästetään ykkösleiriläisten kritiikki valloilleen.

Lars-Erik Litsfeldt oli mukana palkinnonjakotilaisuudessa. Ennen palkinnon jakamista puhujakoroke oli vilkkaassa käytössä. Litsfeldt on tällä hetkellä kirjoittamassa yhteenvetoa puheista ja nyt hän jo tarjoaa lyhyitä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää.

Michel de Lorgeril, sydänlääkäri Ranskasta: Hänen mielestään kolesteroliarvojen mittaaminen on tavattoman helppoa ja pillereiden tarjoaminen korkeita kolesteroliarvoja vastaan on yhtä helppoa. Koska se on helppoa, lääkärin ei tarvitse asiaa sen kummemmin miettiä. Mitään väärää käytännössä ei ole ja jos itse uskoo tähän kolesterolihypoteesiin ei ole mitään syytä muuttaa käytäntöjä.

Professori Richard Feinman, Nutrition & Metabolism -lehden päätoimittaja: Professori Feinman oli luennoinut suurelle joukolle sydänlääkäreitä ja pyytänyt heitä äänestämään nimettöminä mitä mieltä olivat vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Vastaukset olivat yllättäviä: 50% piti VHH:ta parhaimpana, 25% noudatti parhaillaan VHH:ta, mutta ainoastaan 2% suositteli VHH:ta potilailleen. Lääkärit sovelsivat siis mieluusti tätä ruokavaliota, mutta eivät sitä olleet valmiita suosittelemaan potilailleen.

Peter Langsjoen, sydänlääkäri USA:sta: Lääkärit seuraavat jäykkiä hoitosuosituksia ja joutuvat suuriin vaikeuksiin taloudellisesti ja oikeudellisesti jos jotain ikävää tapahtuisi jos poiketaan hoitosuosituksista.

Uffe Ravnskov, tanskalais-ruotsalainen lääkäri ja LEO-palkinnon saaja: On vaikea myöntää olleensa väärässä jos liian pitkään on noudatettu tiettyä asennetta.

Professori Paul Rosch, USA: Rahasta tässä puhutaan. Lääkärillä ei ole varaa menettää mainettaan kulkiessaan vastavirtaan. Useimmat lääkärit käyttävät itse statiineja, joten niihin uskotaan. Moni lääkäri nostaa palkkaa lääkeyhtiöiltä ja tämän maksukanavan he luonnollisesti haluavat säilyttää.

Tällaista tänään kakkosleirissä. Kommentteja?

9 kommenttia:

  1. Suomessa tästä asiasta ei juurikaan kerrota. Johtuukohan tuosta herkästä asetelmasta Ancel Keys - Pohjois-Karjalaprojekti - margariini? Olen lukenut lisää Ancel Keysistä. Vaikuttaa todellakin siltä, että olet taas Christer oikeassa. Ancel Keysin tutkimuksissa on paljon hämärää!

    Lääkäreitä taitaa vaivata pelkuruus.

    Tommi

    VastaaPoista
  2. Se että VHH on noinkin suosittu lääkärien itsensä keskuudessa, herättää kyllä kiintoisia ajatuksia.
    Kuinka eettistä lääkäriltä on se, että hän itse syö VHH:sti, mutta ei kerro siitä mitään potilailleen?
    (Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon...)
    Monet lihavat Suomessakin saisivat VHH:sta uutta toivoa ja keveyttä elämäänsä, mutta lääkärit eivät siitä heille hiiskahdakaan.

    Kari

    VastaaPoista
  3. Aivan kuten Tommi otaksuu, Suomessa ei paljonkaan puhuta lääkäreiden asennoitumisesta esimerkiksi tähän hiilihydraattitietoiseen ravitsemukseen. On joitakin lääkäreitä (esim. Antti Heikkilä), jotka selvästi vastustavat Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia. Tiedättekö mitä Antista yleensä puolihuolimattomasti aina virallisterveellisissä piireissä letkautetaan kun tulee puheeksi kolesteroli, rasva ja sydäntaudit? Ikävä kyllä sanotaan näin lääkärikolleegasta:

    "No, sehän on vain sellainen ortopedi, mitä se voi tietää rasvoista!"

    Tämä äärimmäisen loukkaava heitto on minusta kuvaavaa nykyiselle tiedekeskustelulle esimerkiksi kolesterolista ja rasvoista. Vain ne lääkärit ja tiedemiehet, jotka edustavat selkeästi "ykkösleiriä" ovat oikeita rasva-asiantuntijoita, muut ovat jotain ortopedejä, terveysintoilijoita tai liian innokkaita biologeja.

    Tämän päivän New England Journal of Medicine -lehdessä keskustellaan lääkäreiden kytköksistä lääketeollisuuteen. Se on tavattoman yleistä ja asia, joka minusta liiaksi vääristää terveyskeskusteluamme Suomessakin. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

    Lääkäreitä vaivaa pelkuruuden lisäksi rahan- ja vallanhimo.

    VastaaPoista
  4. Voisiko olla myös vastuukysymys. Kun on olemassa Käypä hoitosuositukset, niin kuinka moni niistä tohtii poiketa. Käypä hoitosuosituksia noudattamalla ei tee virhettä.

    Tässä potilasversioita:
    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=khp

    VastaaPoista
  5. Sairaat tässä kärsivät kun/jos eivät tiedä vaihtoehdoista. Tai heidät tuomitaan lääkärien ja ravitsemusihmisten taholta, jos noudattavat kuitenkin VHH:ta, kun jostakin ovat tiedon onkineet ja uskaltavat kokeilla. Ja ovat hyväksi todenneet. On niitä ravitsemusterapeuttejakin, jotka itse karppaavat, mutta potilaille suosittelevat muuta.

    VastaaPoista
  6. Kari kirjoittaa: Monet lihavat Suomessakin saisivat VHH:sta uutta toivoa ja keveyttä elämäänsä, mutta lääkärit eivät siitä heille hiiskahdakaan.

    Tämä VHH on niin uusi asia, että monikaan lääkäri ei ole muodostanut ilmiöstä omaa käsitystä. Lääkärin on niin helppoa hakea esiin Käypä Hoito -suositukset. Jos möhlii voi ainakin sanoa hoitaneensa potilasta virallisen ohjeistuksen mukaan. Auta armas jos möhlii ja sanoo hoitaneensa potilaan lihavuutta esim. Anthony Colpon, Diana Schwarzbeinin tai peräti Annika Dahlqvistin ohjeistusten mukaan. Siinä voi moni asia mutkistua sen lääkärin elämässä.

    Useimmat lääkärit eivät ymmärrä riviäkään sellaisesta tiedejulkaisusta, joka ei suoraan ole yhteydessä siihen omaan erikoisosaamiseen. Biokemia, ravinto-oppi ja kemia ovat liian vaikeita asioita. Tämä ei kuitenkaan estä lääkäriä olemasta vuorenvarma mielipiteestään!

    Minä olen aikoinani ikäänkuin mantran tavoin toistanut, että Atkins tappaa ihmisiä sydäntautiin, ottamatta selvää mistä ilmiössä on kyse. Turha minun on tätä kiusallista seikkaa sen enempää piiloitella. Kun elämässäni löytyi sellainen vaihe, että pystyin uhraamaan aikaani laajemmin tutustuakseni vaihtehtoisiin ruokavalioihin, täytyy sanoa, että moni asia on muuttunut. Valtavirran tutkijoiden esittämien ajatusten lisäksi olen jotenkuten osannut myös arvostaa näitä vaihtoehtoisissa ruokavalioissa esilletuotuja ajatuksia. Väestötasolla olisin edelleen yleisohjeena tarjoamassa sitä virallista lautasmallia ja virallista ravitsemusvalistusta, mutta yksilötasolla kannattaa ottaa huomioon myös sellaiset ruokavaliot, joissa korostuu esimerkiksi nykyisiä suosituksia pienempi hiilihydraattialtistus. Olen useassa yhteydessä sanonut, että Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ovat erinomaisen sopivia paljon liikuntaa harrastaville ja kovaa ruumillista työtä tekeville. Useimmille sohvaperunoille sopii vähempikin leivän, perunan ja valkoisen riisin mättäminen sisuksiin.

    Ruotsissa on menossa mielenkiintoinen vaihe. Lääkäri Annika Dahlqvist on vaarassa menettää lääkärinoikeutensa suositeltuaan diabetespotilailleen ja lihavuudesta (ja muista vaivoista) kärsiville virallisista suosituksista poikkeavaa ruokavaliota. Hän on sittemmin vastavetona haastanut Elintarkeviraston ja Sosiaali- ja terveysministeriön paljastamaan mihin tutkimuksiin perustuu se ajatus, että hänen antamansa ohjeet syödä esimerkiksi voita iljettävän epäterveellisen margariinin sijaan ja jättää pois viljatuotteet ravinnosta, ovat niin vahingollisia ihmisen terveydelle. Annika Dahlqvistilla on laaja "tavallisten" ihmisten tuki, mutta aniharva lääkäri tai tiedemies on lähtenyt tukemaan Annikaa. Tämä on osa sitä lääkärien ja tiedemiesten pelkuruutta, ei haluta vähäisessäkään määrin indikoida, että Annikan ohjeistuksilla voisi potilas tervehtyä! Itse saatetaan kyllä noudattaa tuota ruokavaliota, mutta potilastyöhön sitä ei valjasteta. Näyttö Annikan suositteleman ruokavalion epäterveellisyydestä lepää varsin huteran todistusaineiston varassa. Seurataan mielenkiinnolla mitä Ruotsissa tapahtuu!

    VastaaPoista
  7. Hyvä kommentti taas Veteraaniurheilijalta!

    Voisiko olla niin, että Internet on tehnyt mahdolliseksi sen asian että potilas voi olla paremmin perillä sairaudestaan kuin hoitava lääkäri? Ymmärtääkseni tätä blogia lukee lääkäritkin. Siksi kysyn vielä: Todetaanko tällainen paljon tietävä potilas painolastiksi vai hyväksi resurssiksi siinä hoitotilanteessa?

    Tommi

    VastaaPoista
  8. Tommilta mielenkiintoinen kysymys! Pistän tämän kysymyksen muutamalle lääkäriystävälleni ja kerron sitten mitä minulle vastattiin.

    VastaaPoista
  9. Lääkäriystäviltäni sai pitkään odottaa kommenttia tästä asiasta. Jotain sentään tuli:

    - periaatteessa oltiin sitä mieltä, että vaihtoehtoiset ruokavaliosuositukset voivat toimia
    - poikkeaminen virallisista hoitosuosituksista ei ole mahdollista
    - laaja konsensus vallitsee ravitsemussuosituksista, niihin on yksittäisen lääkärin turha kajota
    - lääkäri ei pääsääntöisesti tiedä erityisen paljon juuri ravitsemuksesta
    - paljon asioista tietävä potilas koetaan "hankalaksi asiakkaaksi"
    - ravitsemusasioista kiisteleminen oli yhdelle lääkärille tullut tutuksi, ei pitänyt asetelmaa hedelmällisenä

    Tällaista lääkärit pohtivat ravitsemuksesta...

    VastaaPoista