keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Kevyttä ja raskasta lukemista

*
Tänään minua ilahduttaa professori Jukka Kemppinen (1944- )
, joka kirjoittaa hienosti lukemisesta. Tässä muutama makupala:

Kirjallisuudessa on valitettavan paljon pyrkimystä pudottaa paskat kärryiltä. Jos tilanne välttämättä vaatii siivoa kielenkäyttöä, tapaan sanoa, että kolmentuhannen esteet on aika tavallinen romaanitekninen keino ja että runous ei muuta olekaan. Älkää siis ihmiskullat uskoko vastuuttomia, jotka väittävät, että kirjojen lukeminen olisi tahdosta ja tavasta kiinni. Lukeminen on melkein yhtä vaikeaa kuin kirjoittaminen ja vaatii jatkuvaa huolta ja harjoitusta.

Havaintoesimerkki on John Updike, joka on todellisuudessa erittäin hyvä kirjailija. Vähän väliä hän aloittaa kirjansa niin, että ensimmäiset 32 tai 64 sivua ovat varsinaista risuaitaa. Nuo jaksot on tarkoitettu väsyttämään kevytmieliset. Huonommat kriitikot sanovat, että kirja ”alkaa vetää” vasta alkujaksojen jälkeen, mutta tuo on muun muassa Updikeä ajatellen erehdys. Kyllä se on tahallista.

Asian selvittäminen ei ole vaikeaa. Aidosti huono kirja on tarmoton, laiska, mutainen ja ennen kaikkea vilpillinen. Vilpillinen kirjoittaja tekee itseään tykö tai isottelee. Hyvässä tekstissä pinta ja ydin ovat yhtä ja muoto ja sisältö täysin saman asian nimityksiä. Hyvän tekstin viat ja virheet ovat sen omia, eivät muualta omaksuttuja. Hyvä kirjoittaja on kuin merimies, joka ei luule mitään, koska tietää, että jokainen teko on ratkaiseva ja vaatii koko ihmisen. Jokainen sana.


Olen viime aikoina lukenut monta hienoa ravintokirjaa. Ei suinkaan virheettömiä, mutta virheet ovat kirjoittajien omia. On kirjoja, joissa lauseiden takaa näkee sanomisen tuskan. Näkee sen miten ravitsemus herättää suuria tunteita. Niin suuria, että minun mielestäni vakavasti otettavat ravintokirjat pitäisi lukea niin, että jokaisen luetun sivun jälkeen lukija pakotetaan miettimään vartin verran äsken lukemansa tekstin sisältöä. Se on hidasta lukemista, mutta taatusti hedelmällisempää kuin kirjan ahmiminen. Raskaista ja tietoa täyteen pakatuista kirjoista pitää nauttia kuten hyvästä päivällisestä. Pitkään ja hartaasti. Tänään nautin professori Kemppisen blogikirjoituksesta pitkään ja hartaasti. Joka kappaleen jälkeen pidin spontaanisti miettimistauon. Se on hyvän kirjoituksen laatumerkki.

Lukeekohan kukaan koskaan minun vaatimattomia sepustuksiani pitkään ja hartaasti?

5 kommenttia:

  1. Viimeiseen kysymykseen vastaan: aina silloin tällöin ;-)

    VastaaPoista
  2. Minä luen kirjoituksesi aina ensimmäisenä koneen avattuani, olen jo suorastaan jäänyt koukkuun kirjoituksiisi! Tosin tuota "mietiskelevää" lukutapaa en ole juuri malttanut harjoittaa, menee vähän ahmimalla, mutta yritän jatkossa panostaa myös tuohon puoleen... Kiitos näistä lukupaketeista ja asiantuntemuksesi jakamisesta, toivottavasti näistä saa nauttia vielä pitkään.

    Ihanaa alkanutta vuotta toivottelee Soletta!

    P.s. myös urheilijan ravitsemus (nettiversio) lukeminen on aloitettu, erinomaiselta tietopaketilta vaikuttaa sekin!

    VastaaPoista
  3. Nämä Christerin kirjoitukset ovat netin aarteita meille tavallisille ihmisille.

    Mökkihöperö

    VastaaPoista
  4. Minun on todennäköisesti radikaalisti parannettava kirjoitusteni tasoa. Tänään ovat punaruskea, Soletta ja Mökkihöperö nähneet niin paljon vaivaa, että ovat kirjoittaneet kommentin tähän kirjoitukseeni. Nöyrä kiitos! On mukavaa kun vierailustanne jää jokin jälki.

    VastaaPoista