maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

*
Kesälukemista on minulla riittänyt
. Äskettäin (13.7.2008) ilmestyi Ilkka -lehdessä maallikko (?) Anne Puumalan kirjoitus "Rasvahysteria - turhaanko?". Kirjoituksessa Puumala tuo esille tässä vaatimattomassa blogissanikin esillä olleita asioita Valtion ravitsemussuosituksissa olevista epäkohdista. Kansalaisille on vuosikymmeniä toitotettu, että rasvojen syöntiä on syytä välttää, sillä ne jos mitkä ovat vaarallisia. Viesti on mennyt perille tosi hyvin. Kauppojen hyllyiltä saa välillä turhaan etsiä täysrasvaisia elintarvikkeita. Enimmäkseen tarjolla on vähärasvaisia kevyttuotteita. Kuka ottaa vastuun siitä jos osoittautuu, että tämä kevytlinjaus onkin ollut syynä räjähdysmäisesti lisääntyneeseen tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen?

Puumalan kirjoitus inspiroi minua paneutumaan mahdottoman vaikean aiheen kimppuun, eli miten käsitys rasvojen epäterveellisyydestä sai niin laajan hyväksynnän ykkösleirissä. Leiriajatteluuni ja nykyisten ravitsemussuositustemme ongelmakohtiin voi tutustua esimerkiksi tässä.

Yritän pitää tämän pohdintani sellaisella tasolla, että kaikki sen ymmärtävät. Mitään tarvetta minulla ei ole mustamaalata joitakin tiettyjä ravitsemustahoja tai tiedemiehiä. Kirjoitukseni perustuu monen vuoden aikana tekemiini neutraaleihin havaintoihin rasvahysterian synnystä. Jos minun on pakko jokin muu inspiraatiolähde mainita Puumalan kirjoituksen lisäksi tässä vielä esimerkkejä erinomaisista lukuelämyksistä + inspiraatiohetkistä:

Ilkka Salmenkaita, Varpu Tavi. Laihdu ilman nälkää. Teos, Helsinki, 2005
Saska Tuomasjukka. Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia. Väitöskirja, Turun Yliopisto, 2007
Gary Taubes. Good calories, Bad calories. Alfred A. Knopf, New York, 2007

Perustana nykyiselle käsitykselle, että rasvat (erityisesti eläinperäiset rasvat) ovat kaiken pahan alku ja juuri, pidetään Ancel Keysin olettamusta, että korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien synnyssä keskeisellä sijalla. Olettamus kolesterolin tärkeästä roolista on aika helppo omaksua, sillä löytyyhän kolesterolia verisuonten seinämistä suuria määriä. Verisuoniin muodostuu oikein isoja paukamia (plakkeja), joissa on kolesterolia ja kalkkia ihan riesaksi asti. Oli ilmeisen helppoa omaksua sellainen ajatus, että verestä helposti mitattava aine (kolesteroli) voidaan kytkeä vakavaan kansansairauteen. Jälkeenpäin on Keysin 1950-luvulla syntynyttä olettamusta kolesterolin osuudesta hienosäädetty moneen kertaan ja pidetty Keysin selitysmallia aivan liian yksinkertaisena. Ykkösleiri ei kuitenkaan olettamuksen todenperäisyyttä milloinkaan ole kiistänyt. Vaikka pelkkä kolesteroli ei nykytietämyksen mukaan paljoa kerrokaan sydän- ja verisuonitautien riskistä, se ei ole mitenkään vaikuttanut perussanomaan: eläinperäinen rasva on vaarallista.

Samoihin aikoihin Ancel Keysin kanssa teki laajaa tutkimustyötä Kalifornian yliopiston tutkija John Gofman. Hän teki merkittävän työpanoksen radioaktiivisten aineiden (mm. plutonium) parissa, mutta innostui käyttämään ultrasentrifugiaan myös erilaisten rasvojen lajittelemiseen ja erottamiseen. Rasvatutkimukset loivat pohjan nykyiselle käsityksellemme kolesterolista. Tutkija Gofman vähätteli Keysin havaintojen merkittävyyttä niin kauan kuin hän eli (hän kuoli viime vuonna). Gofman tähdensi, että kolesteroli on vain yksi niistä lukuisista rasvoista ja rasvanomaisista aineista, jotka vaikuttavat terveyteemme. Itse asiassa kolesteroli ei ole mikään rasva, vaan oikeastaan alkoholi. Paljon enemmän merkitystä Gofman pani esimerkiksi vapaisiin rasvahappoihin ja triglyserideihin, sillä tässä muodossa rasva kiertää verivirrassa. Tiedossa oli, että veren rasvat liikkuvat erityisten kuljetusproteiinien avulla, jotka Gofmanin aloittamilla kärsivällisillä kokeilla vähitellen saatiin lajiteltua tarkasti. Ancel Keysin riehuessa mielikuvamarkkinoilla ja ankkuroidessa työnsä hedelmiä kauaskantoisin seurauksin, Gofman jatkoi kärsivällistä kuljetusproteiinien lajittelutyötään ja Keysin kritisointia.

Jo 1950-luvulla oli ilmeistä, että sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttivat erityisesti nämä kuljetusproteiinit, joita ruvettiin kutsumaan lipoproteiineiksi: LDL ("paha kolesteroli"), HDL ("hyvä kolesteroli") ja VLDL (triglyseridien kuljettamiseen erikoistunut lipoproteiini). Miten on mahdollista, että Ancel Keys tuijotti itsensä sokeaksi pelkkään kolesteroliin? Syy on ilmeisesti siinä, että näiden lipoproteiinien erotteluun kyettiin aikanaan vain Gofmanin ultrasentrifugilla. Sittemmin lipoproteiinien erottelu tiheytensä mukaan on kasvanut mittavaksi tutkimuskentäksi ja laitteita löytyy tuhansittain ympäri maailmaa. Samalla tieto on lisännyt tuskaa, sillä aiempi jako LDL, HDL ja VLDL-lipoproteiineihin on mutkistunut huomattavasti. Tätä Ancel Keys ei voinut tietää aikanaan kun hän kehitti otaksumaansa, että kolesteroli on vaarallista sydämelle. Mutta se, että tiedemiehet eivät ole korjanneet hänen virheellisen yksinkertaista käsitystä tästä yhteydestä, voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että kolesterolia on edelleen helppoa mitata ja siihen löytyy käteviä lääkkeitä (statiineja).

Gofman oli edellä aikaansa, niin kuin nerokkailla tiedemiehillä on tapana olla. Hän huomasi, että LDL-kolesteroli oli koholla niillä potilailla, joilla oli ateroskleroosi (valtimon kovettumatauti) ja diabetes, mutta erittäin harvoin kolesterolilla oli mitään tekemistä asian kanssa. LDL saattoi olla hyvin korkea, mutta kolesteroli matala, näillä sairastuneilla. Tämä kaikki tapahtui siis 1950-luvulla. Nykyään tiedämme enemmän veren rasvoista.

Saska Tuomasjukan väitöskirjasta ja Gary Taubesin kirjasta voimme lukea erinomaisen mielenkiintoisia seikkoja, joiden luulisi horjuttavan nykyistä käsitystämme rasvahysteriasta. Kun me syömme runsaasti hiilihydraatteja, me kasvatamme huomattavasti VLDL:n (triglyseridien) määrää. Gofman huomasi tämän ilmiön kun verinäyte oli sakeana rasvasta (!). Edistyksellisesti ajattelevat biokemistit pitävät tätä triglyseridien korkeaa määrää suurena riskinä sydän- ja verisuonitaudeissa. Gofmanin käsityksen mukaan potilas saattoi vähärasvaisella ja paljon hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla kylläkin vähentää LDL-kolesterolin määrää, mutta samalla nousi triglyseridien määrä niin suureksi, että se muodosti uuden sairausriskin. Tässä ollaan siis vielä 1950-luvulla liikkeellä ja täytyy hämmästellä miten hitaasti lääketiede on omaksunut näinä päivinä tämän ajatuksen uudestaan. Ehkä ajatus siitä, että rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voi hoitaa menestyksellisesti vähentämällä hiilihydraattien saantia, on niin vieras, että sitä on pidetty vakan alla mahdollisimman pitkään. Tuomasjukan ansioksi on laskettava, että hän raportoi seurauksista välittämättä, että tyydyttyneet rasvat tasaavat triglyseridien huippuja aterioinnin jälkeen. Ja näitä triglyseridejä meidän pitäisi nykytietämyksen mukaan pelätä.

En tiedä, toiko tämä mitään uutta rasvahysterian synnystä. Tarkoituksena oli osoittaa, että Keysin selitysmalli oli liian yksinkertainen ja jos me olisimme kuunnelleet enemmän aikakautemme neroa, John Gofmania, voisi tilanne rasvahysterian suhteen olla huomattavasti leppoisampi. Ehkä useampi lääkäri olisi suositellut sydän- ja verisuonitaudista huolissaan olevalle potilaalleen hiilihydraattia rajoittavaa ruokavaliota rasvoja rajoittavan ruokavalion sijaan.

Mielestäni rasvahysteria on elänyt näiden vaiheiden läpi:
  • Ancel Keys väittää yksinkertaisesti, että sydänsairaudet johtuvat liiallisesta rasvan syönnistä ja sen aiheuttamasta kolesterolin lisääntymisestä
  • Kokonaiskolesterolin yksipuolisesta painottamisesta siirrytään vähitellen omaksumaan käsityksenä se, että keskeistä sydänsairauksien synnyssä on LDL (mahdollisimman alhainen määrä tuo terveyttä), HDL (mahdollisimman korkea) ja triglyseridit (mahdollisimman alhainen)
  • Rasvan yksipuolisesta demonisoinnista siirryttiin vähitellen puhumaan eläin- ja kasvisperäisistä rasvoista. Eläinrasvoille annettiin pahan pojan rooli, kasvirasvoja meidän piti suosia
  • Rasvat totuttiin jakamaan tyydyttyneisiin, yksittäis- ja monityydyttämättömiin. Meidän piti suosia monityydyttämättömiä rasvoja tyydyttyneiden sijaan
  • Sitten tuli aika jolloin pinnalla oli monityydyttämättömät rasvahapot sen mukaan missä kohdin ensimmäinen kaksoissidos sijaitsi. Jos se sijaitsi omega-3-kohdassa se oli parempaa kuin omega-6:ssa
  • Tiedon lisäännyttyä ja asioiden muututtua monimutkaisemmiksi se ei ole paljoa meidän ravitsemussuosituksissamme näkynyt. Edelleen meidän pitää varoa eläinperäisiä rasvoja ja suosia kasvirasvoja
Kommentteja ja selventäviä kysymyksiä saa mielellään tulla. Olen kiinnostunut totuudesta näissä rasva-asioissa. Oletko sinä?

14 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Rasvahysteriaa voisi käsitellä laajemminkin kuin vain SV-tautien ja kolesterolien osalta. Nykyisin laitetaan kaikki muutkin terveysongelmat ja vaivat rasvan (etenkin eläinrasvan) piikkiin, esimerkkeinä diabetes, akne ja ylipaino.

    VastaaPoista
  2. luulen että suomessa tähän hysteriaan vaikuttaa myös p-karjala-projekti. voisitko selventää sitä ja sen tulosten tulkintaa vähän, olen ymmärtänyt että siinä vedettiin mutkia jonkin verran suoriksi juuri eläinrasvan (myös voin) haitallisuuden korostamiseksi?

    VastaaPoista
  3. Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Pohjois-Karjala-projektin tärkeimpiä terveysvaikutuksia oli tupakoinnin vähentyminen, liikunnan suosiminen ja vihannesten lisääntynyt syönti. Voin poistuminen ruokapöydältä oli onneton asia. Voin syrjäyttäminen ja korvaaminen iljettävällä margariinilla selittynee laajalla kampanjoinnilla, johon suomalaiset ikävä kyllä lähtivät mukaan. Toivoisinpa voin ilmestyvän takaisin pöydille pikkuhiljaa, sillä tutkimusten mukaan voi on terveellistä. Luonnontuote voi hakkaa mennen tullen terveellisyydessä synteettisen margariinin.

    VastaaPoista
  4. Pekka Puska ei ole samaa mieltä.

    VastaaPoista
  5. Pohjois-Karjala-projektin tulokset eivät kestäisi nykyaikaisen metatutkimuksen kriteeristöä. Sen verran olen kuullut ravitsemuspuolen tutuiltani. Sen suurin arvo on ollut ravitsemuksen ja liikunnan nostamisessa julkiseen keskusteluun. Merkittävää jo sinänsä, sillä ilman tuota tekoa ei tässä keskusteltaisi.

    Tanskassa ja Ranskassa on jo laitettu kemiallisesti kovetettujen kasvirasvojen trans-rasvahappopitoisuudelle maksimirajat. Tanskassa tämä tarkoittaa suorastaan sitä, että meidän tuntemamme margariinit jouduttiin kieltämään. Trans-rasvahappojen, joiden ansiosta kasvimargariinit ovat kiinteitä, tiedetään aiheuttavan enemmän terveydellistä haittaa kuin kyseisen rasvan öljymuodossa. Tai edes kovien eläinrasvojen. Transrasvoista saisi varmasti mielenkiintoisen poikkileikkauksen median ja teollisuuden kytköksistä ravitsemukseemme.

    Mielestäni ravitsemuskeskustelussa on kautta linjan laitettu tiede etusijalle: tieteen nimissä on tehty edistyksellisiä aineita elintarvikkeiksi, ja jalostettu aiemmin elintarvikkeiksi kelpaamattomia aineita ruoaksi (esim. kasvistanolit). Kuitenkin vanha totuus on, että miksi korjata jos ei ole rikki?

    Viittaan tällä juuri voihin ja muihin tavallisiin elintarvikkeisiin joita ihmiset ovat syöneet vuosituhansia. Jos niissä olisi ollut jotain oikeasti vaarallista, meitä ei varmaan olisi täällä. Vai mitä?

    Jos jotain ravitsemuksessa muutetaan, niin sen tulisi olla korkeintaan ravintoaineiden suhde 'ruokaympyrässä', eli suositusten hienosäätöä. Mikään ei tietenkään korvaa terveitä elämäntapoja, liikuntaa ja oikeanlaista ja riittävää ravintoa.

    Eli loppujen lopuksi: jokaisen tulisi tuntea itsensä, huolehtia omasta kehostaan ja käyttää tervettä järkeään omien valintojensa kanssa. Talonpoikaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Niin ja kohtuudella.

    VastaaPoista
  6. Onneksi olkoon! Olet erittäin tärkeän tietolähteen äärellä. Voin vahvistaa, että sanomasi Keysin ja Gofmanin eri tavoista ajatella rasvoista, on aivan oikea. Tämä näkyi 1950-luvulla monissa eri yhteyksissä. Taitava puhuja ja tieteen popularisoija tohtori Keys veti pitemmän korren ja faktatietoon ja raakaan dataan luottava tohtori Gofman jäi vähemmälle huomiolle.

    Lähetän sinulle privaattipostilla lisää luettavaa kaukaisista tapahtumista USA:ssa kauan sitten. Voit sitten tarvittaessa käyttää sitä taustamateriaalina erinomaisia juttujasi varten!

    On hämmästyttävää miten eri tavalla tiedemiehet voivat ajatella asioista. Me tiedämme kuka tässä kisassa vei voiton, eli populisti Keys voitti tiedemies Gofmanin.

    Biokemisti

    VastaaPoista
  7. Kiitos taas kirjoituksesta! Tajutonta, että kunnollista jäätelöä ei enää meillä saa - mut jos sulla kiinnostaa, selvitä samalla sitäkin. Eikö diksiini ole aina ollut myrkkyä ja nyt sitä on pakko ottaa se sallittu määrä, jos ei sitten itse tee jäätelöitä (hunajalla makutan omatekoiset, mutta sellaista ei saa kaupasta).

    Mutta koska ruskolevää laitetaan siihen luomukermaan, ei voi enää edes antibioottijäämiltä välttyä - sitäkin kun on kaikessa muussa maitotuotteessa se tietty, sallittu määrä!

    Luomutuottajat kyllä maksaa elintavikevalvontamaksut viranomaisille paperihommista, mutta he puolestaan antavat luvan pilata ne vähätkin tuotteet karrageenilla!

    On aikoihin eletty - eikä luomukananlihaa voi ostaa kaupasta enää. Täytyiskikö alkaa villikanien pyyntiin? Kanithan eivät ole niin tyhmiä luonnossa, että suostuisivat syömään sellaista, mikä ei niille sovi;-)

    No, en minä ala kuitenkaan... Mut tämä hirvittävä hölmöily on käsittämätöntä...

    VastaaPoista
  8. Ajankohtaiseen kirjoitukseesi liittyen myös tämän tuoreen 2-vuotisen interventiotutkimuksen (Shai et al. NEJM, 359:229-241) mainitseminen lienee paikallaan, sitä monesti kuulutettua pitkäaikaistietoa alkaa olla.

    Linkki tutkimukseen:

    http://content.nejm.org/cgi/content/full/359/3/229

    Weight Loss with a Low-Carbohydrate, Mediterranean, or Low-Fat Diet

    ABSTRACT

    Background Trials comparing the effectiveness and safety of weight-loss diets are frequently limited by short follow-up times and high dropout rates.

    Methods In this 2-year trial, we randomly assigned 322 moderately obese subjects (mean age, 52 years; mean body-mass index [the weight in kilograms divided by the square of the height in meters], 31; male sex, 86%) to one of three diets: low-fat, restricted-calorie; Mediterranean, restricted-calorie; or low-carbohydrate, non–restricted-calorie.

    Results The rate of adherence to a study diet was 95.4% at 1 year and 84.6% at 2 years. The Mediterranean-diet group consumed the largest amounts of dietary fiber and had the highest ratio of monounsaturated to saturated fat (P<0.05 for all comparisons among treatment groups). The low-carbohydrate group consumed the smallest amount of carbohydrates and the largest amounts of fat, protein, and cholesterol and had the highest percentage of participants with detectable urinary ketones (P<0.05 for all comparisons among treatment groups). The mean weight loss was 2.9 kg for the low-fat group, 4.4 kg for the Mediterranean-diet group, and 4.7 kg for the low-carbohydrate group (P<0.001 for the interaction between diet group and time); among the 272 participants who completed the intervention, the mean weight losses were 3.3 kg, 4.6 kg, and 5.5 kg, respectively. The relative reduction in the ratio of total cholesterol to high-density lipoprotein cholesterol was 20% in the low-carbohydrate group and 12% in the low-fat group (P=0.01). Among the 36 subjects with diabetes, changes in fasting plasma glucose and insulin levels were more favorable among those assigned to the Mediterranean diet than among those assigned to the low-fat diet (P<0.001 for the interaction among diabetes and Mediterranean diet and time with respect to fasting glucose levels).

    Conclusions Mediterranean and low-carbohydrate diets may be effective alternatives to low-fat diets. The more favorable effects on lipids (with the low-carbohydrate diet) and on glycemic control (with the Mediterranean diet) suggest that personal preferences and metabolic considerations might inform individualized tailoring of dietary interventions.

    Välimeren- ja vähähiilihydraattinen ruokavalio ovat siis varteenotettavia vaihtoehtoja veren rasva-arvojen ja glykeemisen kontrollin kannalta. Eli nykyisten suositusten tarkentaminen, ja kenties yksilölliseen "räätälöintiin" perustuva ruokavalio saattaa olla se tie terveelliseen elämään.

    Jari

    VastaaPoista
  9. Oli Biokemisti mukava saada vanhoja käsikirjoituksia! Tutustun niihin lähiaikoina.

    KIITOS!

    VastaaPoista
  10. Paulatäti oikein innostui kirjoituksestani, kiva juttu.

    VastaaPoista
  11. E, kyllä tämä on ihan normaalia minulle, kun todellisuus alkaa selkiintyä ilman mitään kirjoituksia:-D

    Sori, taisi jäädä joku kirjain pois jutusta:-)

    Mut mun mielestä vaan on älytöntä olettaa, että kaikki ihmiset laihduttaisivat. Hyvin moni kun aloittaa kokkaamisenkin vasta sitten, kun rahat on loppu ja munuaiset pilattu.

    Laitoin linkkiin tosi jännän jutun... Hauskaa viikonloppua sen myötä kaikille!

    VastaaPoista
  12. Olen Paula-tädin kanssa tästä asiasta ihan samaa mieltä: Mut mun mielestä vaan on älytöntä olettaa, että kaikki ihmiset laihduttaisivat.

    Laihdutuksesta puhutaan nykyään liiankin paljon. Synkistä tilastotiedoista huolimatta meitä normaalipainoisia on runsaasti täällä Suomessa. Nauttikaamme hyvästä ruoasta, lihavat ja normaalipainoiset! Hämmästyttävän moni laihtuu syömällä hyvin ja jättämällä turhat välipalat pois. Älkää pilatko elämäänne jatkuvalla näläntunteella. Jos vielä löydätte jostakin kirjakaupasta tämän alla mainitsemani kirjani, niin ostakaa pois (se on hyvä kirja!):

    Salmenkaita & Tavi: Laihdu ilman nälkää, osa 1.

    VastaaPoista