sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Omega-3-rasvahapot hoitavat vakavaa sydämen vajaatoimintaa paremmin kuin kolesterolilääkkeet

*
Kardiologian professori Lars Wallentin
(Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.

Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?

Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?

Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.

Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.

Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa

**
Minua on tasapuolisuuden nimissä
pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.

Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.

Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
  • vast'ikään tohtoriksi ravintorasvoista väitellyt Eva Warensjö
  • lahjakas gerontologian asiantuntija Johan Sundström, joka on osoittanut tutkimuksissaan mm. Uppsalan iäkkäiden miesten vasemman sydänkammion suurentuneen jos heillä oli metabolinen oireyhtymä (johtui Sundströmin mukaan siitä syystä, että söivät liian rasvaista ruokaa)
  • monessa liemessä keitetty ja arvostettu ravitsemusasiantuntija Bengt Vessby
  • kliinisen ravitsemustieteen ja aineenvaihdunnan professori Tommy Cederholm, joka on puhunut monta vuotta eläinrasvojen vaaroista. Hän väittää kivenkovaan, että eläinperäiset rasvat kohottavat LDL-kolesterolia, aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista ja lisäävät verisolujen paakkuuntumista. Hän ei ole mielissään jos jotkut suosivat voita ja eläinrasvoja
  • Ulf Risérus on diabetestutkimuksistaan tunnettu tiedemies. Hän mm. pitää transrasvoista varoittavia populistisia juttuja paljon vähäisempinä merkitykseltään kuin niitä, joissa ihmisiä varoitetaan eläinperäisten rasvojen vaaroista
Koossa on siis vähintäänkin vakuuttava joukko tiedemiehiä (-naisia), jotka päätyvät varoittamaan tyydyttyneistä rasvahapoista. Mitä he ovat löytäneet päämme menoksi?

Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.

Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).

Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.

Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.

Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!

torstaina, elokuuta 28, 2008

Tutkija haaveilee uusista betasoluista

*
Tyypin 1 diabeteksessa
insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.

Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?

Lähde: Reuters, 27.8.2008

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Vanhukset syövät liikaa lääkkeitä

**
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä
. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.

Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.

Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?

Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008

Kommentteja saa tulla.

Suola herättää tunteita

*
Suolaa pidetään yleisesti haitallisena
verenpaineelle ja terveydelle. Suomessa neuvotaan suolan suhteen seuraavasti:

Suolassa eli natriumkloridissa haitallista on natrium, joka kohottaa verenpainetta ja vaikuttaa haitallisesti koko sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Runsas suolan käyttö on erityisen vaarallista diabeetikoille, iäkkäille ja liikapainoisille, joiden verenpaine on koholla. Lisäksi runsassuolainen ruokavalio edistää luuston haurastumista ja pahentaa astmaa.
Suositusten mukainen suolan päivittäinen enimmäismäärä on 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista. Käytämme sitä noin kaksi kertaa enemmän, suomalainen mies noin 10 ja nainen 8 grammaa päivässä. Lapsille jo yli 3 gramman päiväannos on liikaa. (Lähde: Duodeciminin Terveyskirjasto)

Ruotsalainen lastenlääkäri Björn Hammarsköld on asiasta aivan eri mieltä. Hän pitää niin alhaista suolansaantia kuin 5 g päivässä vaarallisena. Hän suosittelee kolminkertaisia annoksia ja perustelee asian ristiriitaisilla tutkimusnäytöillä suolan terveysvaikutuksista ja kansallisilla laboratoriotutkimuksilla.

Landstinget Dalarnas kemlab (kemian laboratorio) näyttää hänen mielestään miten paljon meidän pitäisi syödä suolaa päivässä. Virtsan kautta poistuu natriumia (suola koostuu natriumista ja kloorista) vuorokaudessa 150-300 mmol. Tämä ei tavalliselle ihmiselle sano paljon mitään, mutta voin biokemistinä vakuuttaa, että tuo on todella paljon. Se vastaa nimittäin sitä, että elimistöstä poistuu vähintään 9 g suolaa vuorokaudessa virtsan kautta. Hikoilu aiheuttaa kemian laboratorion mukaan noin 5 g suolahävikin vuorokaudessa. Ulosteen kautta poistuu noin 1 g suolaa päivittäin. Näin ollen lääkäri Hammarsköld päätyy siihen, että ihminen menettää vuorokauden aikana vähimmillään noin 15 g suolaa ja enimmillään 24 g suolaa. Hän pitää mahdottomana sellaista ajatusta, että ihminen pysyisi terveenä 5 g suolaa päivässä.

Lääkäri Hammarsköld kertoo vielä sitten kaiken lisäksi, että hän on löytänyt vain yhden tutkimustuloksen, jossa suola nostaa verenpainetta, ja se on kongressiesitelmä vuodelta 1978 (Abstracts of the 18th annual conference of cardiovascular epidemiology 1978, Cardiovascular Disease Newsletter No 28.). Istutko tukevasti? Lääkäri Hammarsköldin mukaan on useita tuhansia tutkimuksia, jotka puoltavat sitä seikkaa, ettei alhainen suolataso tuo ihmiselle mitään terveysetua. Päinvastoin, alhainen suolamäärä lisäisi sydänsairauksia!

Jatketaan vielä Björn Hammarsköldin seurassa. Vuonna 1992 julkaistiin amerikkalaisen terveystutkimuksen, National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I), väliraportti. Lääkärilehti Lancetissä (erittäin arvostettu lehti) väitettiin tästä tutkimuksesta tohtori Helen Whalleyn toimesta, että NHANES I osoitti sydänkohtausten nousseen 20 prosentilla niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähän suolaa sisältävää ruokaa. Tämä tutkimus on jatkunut ja tohtori Hillel W Cohen osoitti NHANES II-tutkimuksen johdosta toukokuussa 2006 ja tänä vuonna (2008) NHANES III-osaraportissa, että alle 5 g päivittäinen suolansaanti lisäsi 50 prosentilla (!) sydänsairauksien määrää.

Mihin tässä enää voi uskoa? Syömmekö itsemme sairaiksi suolattomalla ruoallamme? Pitäisikö syödä vähän taikka paljon suolaa?

Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? Ainakin tähän mennessä olen ollut siinä uskossa, että suola on haitallista terveydelle.

Nimimerkki Westie pyytää lukemaan kirjoituksen "The (Political) Science of Salt".

Lähde: Dagens Medicin, 27.8.2008

Red Bull antaa enkelinsiivet

*
Blogiani ahkerasti lukevat
huomauttavat, että tämä Red Bull -juttu voi olla uutisankka. Kiitos, Matti Narkia ja Anssi Manninen! Pidetään siis mielessä, että tämä saattaa olla epävarma tieto!

Red Bull antaa siivet, sanotaan mainoksessa. Red Bull energiajuoman siivet voivat kuitenkin olla sitä ikuista mallia. Energiajuoman nauttiminen voi nimittäin johtaa sydänvaurioihin, australialaistutkimus paljastaa. Vuonna 2006 tämän itävaltalais-thaimaalaisen juoman myynti oli yli 50 miljoonaa tölkkiä 130 maassa. Todennäköisesti sinäkin olet juomaa maistanut. Jätä juomatta tästä lähtien!

Tohtori Scott Willoughby kuninkaallisesta sydäntutkimusyksiköstä Adelaiden sairaalasta, Australiasta, pitää tutkimusnäyttöjä juoman vaaroista todella vakavina. Hän ei missään nimessä suosittele Red Bullia (tai muuta vastaavaa energiajuomaa) iäkkäille ihmisille, joilla on sydänvaivoja tai sydäntuntemuksia. Varsinaisessa tutkimuksessa 30 nuorta yliopisto-opiskelijaa joi yhden tölkin sokeritonta energiajuomaa. Jo se nosti veritulpan riskiä. Niillä opiskelijoilla, jotka joivat yhden tölkin Red Bullia, nähtiin samanlainen sydänprofiili kuin sydäntautia sairastavilla.

Red Bull on kielletty monessa maassa koska sen pelätään aiheuttavan terveysongelmia. Energiajuoma on myös aiemmin yhdistetty moniin sydänperäisiin kuolemiin. Sen epäillään nostavan verenpainetta ja aiheuttavan pulssin nousemista liian korkeaksi. Tutkijat arvelevat, että Red Bullin sisältämä kofeiinin ja tauriinin yhdistelmä on syynä sen aiheuttamiin sydänongelmiin. Tutkimuksen tulokset järkyttivät siihen osallistuneita, sillä jotkut opiskelijat joivat energiajuomaa jopa kahdeksan tölkkiä päivässä jaksaakseen kuunnella professoreiden jaarituksia. Moni heistä ei aio enää ikinä juoda Red Bullia.

Tässä pieni kokoelma tieteellisiä tutkimuksia Red Bull energiajuoman vaaroista:
Terlizzi R, Rocchi C, Serra M, Solieri L, Cortelli P. Reversible postural tachycardia syndrome due to inadvertent overuse of Red Bull((R)). Clin Auton Res. 2008 Aug;18(4):221-3. Epub 2008 Aug 5.
Clauson KA, Shields KM, McQueen CE, Persad N. Safety issues associated with commercially available energy drinks. J Am Pharm Assoc (2003). 2008 May-Jun;48(3):e55-63; quiz e64-7.
Miller KE. Wired: energy drinks, jock identity, masculine norms, and risk taking. J Am Coll Health. 2008 Mar-Apr;56(5):481-9.
Kitchens M, Owens BM. Effect of carbonated beverages, coffee, sports and high energy drinks, and bottled water on the in vitro erosion characteristics of dental enamel. J Clin Pediatr Dent. 2007 Spring;31(3):153-9.

Lähde: Terveeksi ravinnolla -blogi, 27.8.2008

tiistaina, elokuuta 26, 2008

ALS vei alas olympiajuoksijan kunnon

***
Aamuhetkeäni varjostaa surullinen uutinen
. Iltalehden toimittaja Markku Haapio on jututtanut Suomen kaikkien aikojen parhaisiin maratoonareihin kuuluvaa Jukka Toivolaa. Juoksija-Jukka ehti uransa aikana kirjata ylös peräti 217 339 juostua kilometriä. Viimeiset juoksuaskelet hän otti viime kesänä.

Alkoi liikkuminen vaikeutua ja ajattelin, että on kunto huono. Lisäsin liikkumista ja vielä syksyllä sauvakävelin ja pyöräilin. Aloin kyllä aavistaa, että jotain on vialla, kun lantio alkoi nitkua ja eikä tahtonut ruokatunnilla ruokalaan päästä kävelemään. Diagnoosi tuli 5. marraskuuta, Toivola kertoo.

Tauti on ALS, Amyotrofinen lateraaliskleroosi, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjailevia liikehermosoluja.

Voimia Jukka Toivolalle ja kiitos toimittaja Haapiolle hienon jutun kirjoittamisesta!

Lähde: Iltalehti, 26.8.2008

maanantaina, elokuuta 25, 2008

Suhteellisuudentajua hyvät ihmiset!

*
Olen viime viikkoina
saanut erityisen paljon sähköpostia tämän vaatimattoman blogini lukijoilta. Kirjeitä on mukava saada. Kiitos! Palaute lämmittää. Myös katkeran kiukkuisia kirjeitä olen saanut. Sellaisten kirjeitten lämpövaikutus menee helposti harakoille, joissa kovasti minua moititaan ja varsinkin jos moite on täysin asiatonta. Vastaan jokaiseen kirjeeseenne oman aikatauluni puitteissa.

Vastaan seuraavassa niille kiukun varassa kirjeitä lähettäneille ihan yhteisesti: Rauhoittukaa! Relax! Relatkaa vähän!

Kun mietitte sitä omaa huonoa oloa tai niitä kiukun aiheitanne, tarjoan teille nyt vain yhden itämaisen viisauden:

Itkin sen takia kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut jalkoja. Vanha persialainen sanonta

Suhteellisuudentajua hommaan mukaan, rakkaat suomalaiset! En minä Pohjois-Karjala-projektin kritiikkini myötä ole romuttamassa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. En minä ole ryöstämässä ravitsemusterapeuteilta ja lääkäreiltä asiakkaita itselleni. En minä sentään niin suuruudenhullu ole! En minä käske teitä läskiruokien kanssa ilakoimaan ja syöpöttelemään. Ennemminkin kutsun teidät mukaan terveystalkoisiin, joissa korostuu myös eläinrasvojen terveysarvot kohtuullisin määrin käytettynä. Ilmoittelen näistä terveys- ja ravintoluennoistani tässä blogissani vain sen takia, että luennot ovat hyviä, asiallisen terveystiedon kohtaamispaikkoja ja puheammattilaisen vierailuja paikkakunnallanne. Aina oppii jotakin toisen puheesta, ehkä minunkin puheestani jotain oppii. Minä rakennan taloudellisen perustani mm. luentojeni varaan. En minä yksin ole luennoillani äänessä. "Uutta" on ilmeinen kykyni houkutella yleisö mukaan esitykseen jakamaan niitä omia parhaita terveysvinkkejä. Tulkaa luennoilleni! Kuunnelkaa! Vaikuttakaa! Lukekaa näitä juttujani avoimin mielin. Kertokaa parhaita terveysvinkkejänne. Lähettäkää menestystarinoitanne (niitä on koossa nyt vähän yli 30 kpl)! Käsittelen niitä luottamuksellisesti.

Pahoittelen lääkäri Antti Heikkilän riehumista omassa blogissaan. ÄLÄ KERRO SUNDQVISTILLE MENESTYSTARINAASI on harvinaisen loukkaava kirjoitus. Olen pyytänyt Antti-ystävääni poistamaan blogistaan tuon kirjoituksen. Sen hän varmaan pian tekeekin. Hän on jotenkin käsittänyt toimintani väärin. Suotakoon se hänelle anteeksi. Kerään menestystarinoita, jotta itse saisin paremman kuvan siitä millä tavalla hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio voi olla eri ihmisille avuksi.

Välipalat lihottavat

*
Totesin taas menneellä viikolla
eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."

Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveys­laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!

Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveys­laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)

Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).

Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."

Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).

Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)

Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008

perjantaina, elokuuta 22, 2008

Herbalife taas otsikoissa

*
Muistattehan taannoisen väitteen
, että jotkut Herbalife -tuotteet aiheuttavat maksavaurioita? Asiaa käsittääkseni vielä selvitellään, mutta mikään ei viittaa siihen, että Herbalife -tuotteita nauttimalla olisi erityisen kovassa vaarassa pilata maksansa.

Tuoreempi väite on, että Herbalife -tuotteet sisältävät liikaa lyijyä. Viimeisin tieto tästä väitteestä on, että asiassa ei ole mitään perää.

En minä ole mikään Herbalifen kannattaja, kaukana siitä, mutta harmittaa tosi paljon kaikenlaiset perättömät väitteet. Siksi julkaisen tämänkin uutisen - tasapuolisuuden nimissä. Pitäisikö minun kehua Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan ruokavaliosuosituksia - tasapuolisuuden nimissä? Ei vielä - ehkä myöhemmin kun tiedän mihin suuntaan suosituksia ollaan valmiita muokkaamaan.

Lähde: Reuters Health, 22.8.2008

Osta lähellä tuotettua ruokaa!

**
Ei ole ekologisesti järkevää
rahdata ruokaa maailman ääristä, kun meillä on hyvä maa missä tuottaa turvallista ruokaa. Suomi sai erinomaisen hyvin hoidetuista sikaloista erityismaininnan ihan äskettäin: Porsaamme ovat puhtaat! Ainoana EU:n maana me saimme puhtaat salmonellapaperit. Suomessa tilanne on SIKAVA! Muualla lähinnä SEKAVA.

Suomessa kasvatetuissa kasviksissa ja viljassa on selvästi vähemmän raskasmetalleja muihin maihin verrattuna. Lisäksi ruoka työllistää palkansaajista joka viidennen. Tällaisia totuuksia päästelee suustaan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila Lähiruokaviestin päätöstilaisuudessa 22.8.2008 Helsingin Hakaniemessä.

Kun ruoka tuotetaan lähialueella, sen maku ja tuoreus säilyvät ja ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen. Ruoan matkatessa maailmalla bensaa palaa ja aikaa kuluu. Lisäksi kaukaa tuotu ruoka pyritään säilyttämään pilaantumattomana pitkiäkin aikoja erilaisia säilytysaineita niihin ahtaen. Toinen on tilanne lähellä! Lähialueilla ei tarvitse tuottaa "kestoruokaa" lukuisine lisäaineineen. Lähiruoan vahvuus on myös sen helppo jäljitettävyys, sillä oman alueen ruoan tekijät tunnetaan. Houkutus käyttää kepulikonsteja on pienempi. Ihan samaa asennetta esimerkiksi ruoka-aineiden laadun suhteen ei voi ehkä odottaa kaukaiselta farmarilta kuin lähellä asuvalta maanviljelijältä.

Pohjoinen sijaintimme on kilpailuvaltti. Pakkanen puhdistaa pellot ja routa tappaa kasvituholaisia. Siksi Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita vain murto-osa siitä, mitä eteläiset maat joutuvat käyttämään. Kotimaisista kasviksista, marjoista ja viljasta löydetyt torjunta-ainejäämät jäävät reilusti alle sallitun. Pitkäjänteisen työn ja salmonellaohjelman ansiosta taudit eivät riivaa. Meillä voi syödä kananmunan vaikka raakana! Ensiluokkainen elintarvikkeiden laatuketju ja elintarvikevalvonta takaavat kuluttajalle turvalliset tuotteet.

Maanviljelijöitä on maassamme vain neljä prosenttia työvoimasta, mutta tämä pieni joukko tuottaa noin 80 % siitä ruoasta, jonka viisimiljoonainen väkemme syö. Suomalaiset tuottajat pitävät huolen siitä, että laadukasta raaka-ainetta riittää teollisuuden jalostukseen ja kaupan hyllyyn. Kun maatilan antimet jalostetaan elintarvikkeiksi, se työllistää noin 300 000 suomalaista. Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa annosta vuosittain ja ruoan kotimaisuusastetta nostamalla voidaan luoda työpaikkoja ja kohentaa aluetaloutta.

Osta siis kotimaista ja vaadi korkeinta mahdollista ruoan laatua!

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 22.8.2008

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

E621 - maukas lihottaja

#
Minulta on toivottu
lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:

Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)

Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.

Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.

Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.

Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.

Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.

Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008

Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.

Hiilihydraattitietoisuus vahvassa myötätuulessa

**
Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt
on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.

Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?

Pistän tähän uunituoreen tutkimuksen lyhennelmän Lontoon murteella:

Hession M, Rolland C, Kulkarni U, Wise A and Broom J. Systematic review of randomized controlled trials of low-carbohydrate vs. low-fat/low-calorie diets in the management of obesity and its comorbidities. Obesity Research (in press) 12.8.2008

ABSTRACT
There are few studies comparing the effects of low-carbohydrate/high-protein diets with low-fat/high-carbohydrate diets for obesity and cardiovascular disease risk. This systematic review focuses on randomized controlled trials of low-carbohydrate diets compared with low-fat/low-calorie diets. Studies conducted in adult populations with mean or median body mass index of ≥28 kg m−2 were included. Thirteen electronic databases were searched and randomized controlled trials from January 2000 to March 2007 were evaluated. Trials were included if they lasted at least 6 months and assessed the weight-loss effects of low-carbohydrate diets against low-fat/low-calorie diets. For each study, data were abstracted and checked by two researchers prior to electronic data entry. The computer program Review Manager 4.2.2 was used for the data analysis. Thirteen articles met the inclusion criteria. There were significant differences between the groups for weight, high-density lipoprotein cholesterol, triacylglycerols and systolic blood pressure, favouring the low-carbohydrate diet. There was a higher attrition rate in the low-fat compared with the low-carbohydrate groups suggesting a patient preference for a low-carbohydrate/high-protein approach as opposed to the Public Health preference of a low-fat/high-carbohydrate diet. Evidence from this systematic review demonstrates that low-carbohydrate/high-protein diets are more effective at 6 months and are as effective, if not more, as low-fat diets in reducing weight and cardiovascular disease risk up to 1 year. More evidence and longer-term studies are needed to assess the long-term cardiovascular benefits from the weight loss achieved using these diets.

Andreas Eenfeldtillä on ollut käytössään koko julkaisu. Tässä otteita lääkäri Eenfeldtin tulkinnasta siitä mitä metatutkimuksessa oli erityisen arvokasta:

Painonhallinta
Puolen vuoden jälkeen hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota vapaasti noudattaneet henkilöt (VHH-ryhmä) onnistuivat pudottamaan painoaan nelisen kiloa enemmän kuin tiukasti kaloreitaan tarkkailevat rasvaa välttäneet ja hiilihydraatteja paljon nauttineet henkilöt (RHH-ryhmä). Eli sen lisäksi, että rasvaa välttelevä RHH-ryhmä oli nälissään alentaessaan kaloriensaantiaan, se ei päässyt läheskään yhtä hyvään tulokseen kuin rasvoja "normaalia" enemmän syöneet VHH-ryhmäläiset, jotka olivat syöneet itsensä kylläisiksi! Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,00001).

Tätä juttua lukevien lääkäreiden, tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien on syytä tutustua huolella tähän alkuperäistutkimukseen. Tutkimuksen tulosta ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Hiilihydraattitietoisuus todella toimii, kuten olemme saaneet huomata aiemmin esimerkiksi tässä vaatimattomassa blogissa. Seuraavan kerran kun vastaanotolle saapuu ylipainoinen asiakas, joka haluaa lähteä laihduttamaan syömällä vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä, annettakoon hänelle sen suhteen kaikki mahdollinen tuki. Se saattaa edellyttää voimakasta panostusta niihin parjattuihin eläinrasvoihin, mutta tämänkin tutkimuksen valossa lisääntynyt rasvan kulutus siis kannattaa ottaa mukaan laihdutussuosituksiin. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksilla ei ole käyttöarvoa. Ne voi unohtaa. Ne eivät toimi kuin joissakin poikkeustapauksissa.

Veren rasva-arvot
Unohda hetkeksi oppimasi "Rasva tappaa" -mietelauseet. Mitä tapahtuu veren rasva-arvoille jos syömme enemmän rasvaa? Metatutkimuksen mukaan VHH-ryhmässä ns. hyvä kolesteroli (HDL) oli merkittävästi korkeampi kuin RHH-ryhmässä sekä 6 että 12 kk jälkeen. Korkea HDL-kolesteroli on hyvä asia ja pienentää riskiä saada sydänsairaus. Myöskin toinen tärkeä veren rasva-arvo, triglyseridit, parani merkittävästi VHH-ryhmässä niinikään sekä 6 että 12 kk jälkeen. Alentuneet triglyseridiarvot kertovat pienentyneestä sydänsairausriskistä (vaikka ryhmäläiset söivät runsaasti rasvaa). Kokonaiskolesteroli oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä verrattaessa RHH-ryhmään. Pahaksi kolesteroliksi nimetty LDL oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä kuin RHH-ryhmässä. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole mikään katastrofi, sillä lisääntynyt HDL ja alentuneet triglyseridit johtavat selkeisiin terveysvoittoihin. VHH-ryhmän LDL-partikkelikoko (äärettömän monimutkainen asia!) oli suurempi ja vaarattomampi.

Hyvät lääkärit, kipusiskot ja ravintoekspertit! Älkää enää puhuko eläinrasvasta halveksivaan sävyyn! Kysykää ennemmin itseltänne, miten on mahdollista, että olette lähteneet mukaan tuohon rasvasirkukseen vaikka pidätte itseänne järkevänä ihmisenä? Korjatkaa virheenne välittömästi ja tarjotkaa asiakaskunnallenne oikeaa tietoa rasvoista!

Verenpaine
Sekä työ- että lepopaine oli alempi VHH-ryhmässä verrattaessa RHH-ryhmään sekä 6 että 12 kk kuluttua. Tilastollisesti merkittävä ero syntyi toki vasta 12 kk ajalta ja työpaineen osalta.

Huomatkaa lääkärit, sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit! Voitte turvallisin mielin pyytää asiakkaitanne syömään lihaa, kananmunia ja voita. Sillä tavalla korkea verenpaine pysyy kurissa. Ainoat, joiden verenpaine voi nousta, on toisella äänensävyllä puhuvien terveydenhoitajien. Mutta sekin on ohimenevä ilmiö. Voin vakuuttaa, että ihminen tottuu moneen asiaan elämässään. Myös siihen, että rasva on terveellistä.

Kommentteja saa tulla!

Maitopulaa Suomessa

Maidosta uhkaa tulla pula Suomessa. Maitopula on kuitenkin torjuttavissa kilpailukykyisillä tuottajahinnoilla ja riittävillä investointituilla. Tätä mieltä on maitoasiamies Sami Kilpeläinen (MTK).

Maitotilojen heikkoon kannattavuuteen ovat vaikuttaneet rajusti nousseet tuotantokustannukset. Se on johtanut kustannuskriisiin monilla tuotantoaloilla, kuten maitoalalla. Maidosta on saatava markkinoilta riittävän hyvä hinta, joka kattaa tuotantokustannukset ja kannustaa tuotantoon.

Tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat nousseet jopa 10 senttiä litralta. Kustannuksia ovat nostaneet kohonneet energian, rehujen ja lannoitteiden hinnat. Euroopan Unioni kiristi maidon kansallisia tukiehtoja muutama vuosi sitten. Lisäksi vuonna 2003 EU toteutti mittavan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen, joka tilapäisesti laski maidon hintaa. Siksi nyt maidontuotanto on Suomessa alhaisimmillaan 50 vuoteen.

Joka päivä kolme maitotilaa Suomessa lopettaa maidontuotannon. Samaan aikaan tilakoot kuitenkin kasvavat. Edellytykset maidon tuotantomäärän kasvuun ovat siis olemassa. Valion johdolla meijerit nostivat maidon tuottajahintaa viime keväänä. Se oli piristysruiske maitosektorille. Vastaavanlaisia toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää, jotta maidontuotanto saadaan jälleen nousuun. Maitotilojen kannattavuuden parantaminen onkin tärkein haaste, jotta tavoitteeseen päästään.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 20.8.2008

Bye bye Byetta

*
Yhdysvaltain lääkelaitos
, FDA, varoittaa diabeteslääkkeestä. Kyseessä on Byetta -niminen lääke, joka on aiheuttanut käyttäjissään haimatulehduksia. Tietoon on tullut kuusi raporttia vakavista tulehduksista, joissa kaksi potilasta on kuollut.

Lääke on käytössä myös Suomessa. Lääkeinfo ilmoittaa seuraavista lääkkeen haittavaikutuksista:

MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET

Kuten kaikki lääkkeet, BYETTA-valmistekin voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Erittäin yleisiä (useammalla kuin yhdellä potilaalla 10:stä) haittavaikutuksia ovat pahoinvointi (pahoinvointi on yleisintä hoidon aloitusvaiheessa, mutta useimmilla potilailla se vähenee ajan mittaan), oksentelu ja ripuli.

Lievät tai keskivaikeat hypoglykemiat (matala verensokeri) ovat erittäin yleisiä, kun BYETTA-lääkettä käytetään yhdessä sulfonyyliurean kanssa. Sulfonyyliurean annosta voidaan joutua pienentämään BYETTA-hoidon aikana. Matalan verensokerin merkkejä ja oireita voivat olla esim. päänsärky, uneliaisuus, heikotus, huimaus, sekavuus, ärtyneisyys, nälän tunne, sydämen nopealyöntisyys, hikoilu ja hermostuneisuus. Lääkärisi pitäisi kertoa sinulle, miten matalaa verensokeria hoidetaan.

Yleisiä haittavaikutuksia (alle yhdellä 10:stä, mutta enemmän kuin yhdellä 100:sta potilaasta) ovat huimaus, päänsärky, ruokahalun puute, hermostuneisuus, vatsakipu, vatsan turvotus, huono ruoansulatus, lisääntynyt hikoilu, energian ja voiman puute tai närästys sekä pistoskohdan reaktioita (punoitusta).

Lisäksi on ilmoitettu seuraavia haittavaikutuksia: turvotus (angioedeema), yliherkkyys (ihottuma, kutina ja niskan, kasvojen, suun ja kurkun nopea turpoaminen), munuaistoiminnan heikentyminen, kuivuminen, johon on joskus liittynyt munuaistoiminnan heikentyminen, epätavallinen maku suussa, uneliaisuus, ummetus, röyhtäily, ilmavaivat ja muutos INR-arvossa (mittaa veren ohentumista), kun varfariinia käytetään samanaikaisesti. Haimatulehduksia on ilmoitettu (oireena esimerkiksi hellittämätön voimakas kipu vatsan alueella). Muutamia vakavia allergiatapauksia (anafylaksia eli nopeasti kehittyvä yleisoirein ilmenevä yliherkkyys) on ilmoitettu erittäin harvoin.

Ota yhteyttä välittömästi lääkäriin, jos saat seuraavia oireita:
• turvotusta kasvoissa, kielessä tai kurkussa
• nielemisvaikeuksia
• nokkosrokkoa tai hengitysvaikeuksia.

BYETTA saattaa heikentää ruokahaluasi, vähentää syömäsi ruuan määrää ja aiheuttaa painonlaskua.

Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia, joita ei ole tässä selosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava, kerro niistä lääkärillesi tai apteekkiin.


Tämä on vakava takaisku diabeteksen lääkehoidossa ja erityisesti se nakertaa tämän lääkkeen erityisen lupaavia myyntilukemia.

Paras lääke tyypin 2 diabetekseen on laihtuminen.

Lähde: Svenska Dagbladet, 20.8.2008

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Diabetesluento 17.8.2008

**
Olin saanut kutsun
luennoida ja keskustella diabeetikon ruokavaliosta Tampereella sijaitsevassa Diabeteskeskuksessa. Osoittautui, etä kiihkoton ja neutraali lähestymistapani sai kuulijoiden hyväksynnän. Luento oli ruotsinkielinen, mutta on saatavilla tietenkin myös suomenkielellä ja mieluusti LIVEnä.

Jotta et kauheasti pettyisi ja epäilisi esimerkiksi mahdollista fanaattisuuttani, olen pistänyt luentoni jakoon internetissä. Diabetes on niin vakava sairaus, että meidän on käännettävä jok'ikinen kivi saadaksemme paras mahdollinen apu sairastuneille. Minun luentoni voi vaatimattoman pieneltä osaltaan ehkä viedä diabeetikon terveysprojektia eteenpäin. Olen valmis tulemaan Suomen diabetesyhdistyksiin talkoohengellä. Tilatkaa ensi kevääksi innostava diabetesluento!

Tässä luentoni kokonaisuudessaan: Vad skall en diabetiker äta? Föreläsning i Diabetescentret, Tammerfors 17.8.2008

torstaina, elokuuta 14, 2008

Samin kilot karisevat

**
Minulla on monta erittäin kiinnostavaa asiakasta - ystävää
. Yksi näistä on vantaalainen Sami Uusitalo. Hänestä on toimittaja Ulla Saikkonen tehnyt hienon jutun Kotilääkäri -lehteen. Valokuvaaja Susa Junnola otti meistä kivan kuvan. Sami on kuvassa vasemmalla ja minä oikealla. Me syömme savulohisalaattia ja juttelemme ravitsemuksesta. Siksi meillä on niin hauskaa. Ravitsemus on nimittäin tosi hauska asia.

Samilla on tuttu tarina kerrottavana. Hän on yrittänyt pudottaa painoaan monilla eri menetelmillä. Vähärasvaisella ja virallisterveellisellä ruokavaliolla se ei onnistunut. Paino nousi 90 kilosta 117 kiloon. Vähän yli vuosi sitten hän teki täyskäännöksen elämässään. Erään lehtijutun innostamana hän ryhtyi vähentämään hiilihydraattien määrää ravinnossa.

Sami jätti pois perunan, pastan ja riisin sekä rajoitti leivän syöntiä. Poistettavien ruoka-aineiden listalle pääsivät myös tutut myslit, murot, vehnäjauhot, sokeri ja mehut. Näin ruokavalio keveni 1500 kilokalorin verran. Tilalle hän otti hedelmiä, kasviksia, kalaa, lihaa, kananmunia ja ennen kaikkea voita.

Sami on laihtunut ja keventyminen on jatkunut. Muuttuneen ruokavalion etuna Sami pitää laihdutusvaikutuksen lisäksi parantunutta nälänhallintaa. Nälkä ei ole ollut missään vaiheessa.

Lue Samin koko tarina tuoreimmasta Kotilääkäri -lehdestä (8: 22-23, 2008)! Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan?

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Michael Phelps ja hänen ruokavalionsa

**
Urheilijat syövät paljon hiilihydraatteja
, mutta urakoivat urheilijat syövät tosi paljon hiilihydraatteja. Michael Phelps, USA:n uintijoukkueen suuri tähti, kiinnostaa kaikkia. Selatessani äsken amerikkalaisia päivälehtiä (internetin välityksellä) vasta tajusin miten äärettömän suosittu urheilija Phelps on. Hänestä on kirjoitettu sivukaupalla. Lähes kaikki elämän alueet on käyty läpi.

Erityisen mielenkiintoista oli lukea siitä mitä uimari Phelps syö (en enää valitettavasti muista mistä lehdestä luin tästä jutusta, kerron jos löydän jutun uudestaan). Phelps on ollut uima-altaassa kilpailemassa lähes joka päivä (1-2 uimakisaa alku- ja välierineen sekä tietysti finaaleineen). Silloin ruoan ja palautumisen pitää myös olla erityisen tärkeässä roolissa.

Tässä esimerkki Michael Phelpsin aamiaisesta:
  • kolme leivänpalaa
  • leivän päälle paistettuja kananmunia, juustoa, salaatinlehtiä, tomaattia, paistettua sipulia ja majoneesia
  • omeletti
  • puuroa
  • köyhät ritarit (leipävanukas) joiden päälle runsaasti tomusokeria
  • kolme suklaalla täytettyä ohukaista
Noin 3000 kcal aamiaisella. Reippasti yli puolet energiasta tulee hiilihydraateista. Kun tähän sitten lisätään lounaat, päivälliset, välipalat ja uinnin jälkeiset palautumisvalmisteet on arvioitu, että Michael Phelps syö ruokaa päivittäin pienen perheen verran, eli 8000 - 10000 kcal.

Uinti on Phelpsin tasolla niin kuluttavaa, että hän suuresta energiansaannistaan huolimatta ei ole vaarassa lihoa. Päinvastoin hän tekee kaikkensa syödäkseen riittävästi ruokaa, joka nopeasti tyydyttää hänen energiavajeensa ja lataa hänen lihastensa ja maksan hiilihydraattivarastot.

Tajuatte varmaan, että teidän ei todennäköisesti kannata matkia Phelpsin ruokavaliota. Se johtaa taatusti lihomiseen.

Olen tietenkin sitä mieltä, että urheilijan pitää syödä paljon hiilihydraatteja ja suuria ruoka-annoksia. Erittäin vähän liikkuva tyytyköön vähempiin hiilihydraattimäärin ja erityisesti pienempiin ruoka-annoksiin. Helpoimmin vähän liikkuva pitää ruoka-annoksen koon sopivana syömällä riittävästi rasvaa ja proteiinia.

Tsemppiä Michael Phelps!

Kömpelöä

**
Hakusanat: testaa ootko ihQ!, eiksje?, urputus, jengi koossa, Google, googlata, laardiperse, "mopojengi", pissislauma, mopo karkasi käsistä, sporttaajat, kömpelyys, Raisio, kilpakävely, lihavuus, tyhmyys, "väylä vapaaksi", futis, "moraalisaarna", funtsi tätä asiaa

Olin eilen illalla
todistamassa näytelmää, jonka en soisi toistuvan enää ikinä elämässäni.

Raisiolaisnuorison erittäin kömpelöä käyttäytymistä Kerttulan urheilukeskuksessa

Raisiossa järjestettiin eilen (12.8.2008) piirin mestaruuskisat maantiekävelyssä. Kilpakävely on virallinen ja vaativa urheilulaji, jonka perinteitä tällä hetkellä puolustaa Pekingin kesäolympialaisissa peräti kaksi maailmanluokan tähteämme: Jarkko Kinnunen ja Antti Kempas. Eilisessä kilpailussa oli mukana kärkikävelijöistämme mm. Timo Viljanen ja Anne Halkivaha. Moni nuori ei jaksaisi juosta samaa vauhtia edeten kuin Timo tai Anne etenevät kävelyaskelia ottaen. Puhumattakaan, että jaksaisivat 20 km liikkua yhteen menoon.

Nuoriso käyttää ahkerasti internettiä. Moni nuori lukee tämänkin kirjoituksen. Moni nuori googlettaa tällekin "oudolle" veteraaniurheilijan sivustolle. Kierosti olen pistänyt viestini alkuun muutamia nuorison suosimia asiaani kuvaavia termejä. Yleensä kirjoitan "tylsästi" vain aikuisille, mutta aikuisten lisäksi toivoisin, että edes raisiolaisnuoriso lukisi juuri tämän juttuni. Funtsikaa nyt edes muutama sekuntti mitä tuli tehtyä. Oliks' järkee? Saa tämän jutun lukea myös muutkin nuoret kuin Raisiossa asuvat. En minä millään voi uskoa, että suomalaisnuorison tyhmyys olisi tiivistynyt juuri Raisioon. Tyhmyyttä saattaa esiintyä muuallakin.

Näytelmän kyseenalaisina päätähtinä esiintyivät kömpelöt, laardiperseiset mopoilijat, ns. paikallinen "mopojengi". Kömpelö ryhmittymä, joiden harrastuksena ainakin 12.8.2008 oli kävelykisan sabotointi. Jalkapalloturnaukseen osallistuva nuorisojengi totteli jokseenkin kiltisti pyyntöäni siirtyä kävelyväylältä pois huonosti hallinnassa olevine jalkapalloineen. Yht'äkkiä kilpakävelijän eteen ilmestyvä jalkapallo on suuri vaaramomentti. Kiitos kun tottelitte käskyäni rakkaat jalkapalloilijat! Ainoastaan yksi aikuinen ohjaaja pisti hiukan minut ihmettelemään, että minkälainen aikuinen älykääpiö on teidänkin joukkoonne pesiytynyt. Tämä puolipitkillä hiuksilla ja alullaan olevalla olutmahalla varustautunut aikuinen jalkapallo-ohjaaja voisi ilmoittautua minulle ja kertoa liikkuuko siellä päänupissa joskus silloin tällöin järjellisiäkin ajatuksia. Järjellisestä aivotoiminnasta ei ollut viitteitä 12.8.2008. Järkevä aikuinen ei heittäydy hankalaksi jos joku epätoivoisesti yrittää pitää kävelyväylän vapaana jalkapalloista, mopoista, holtittomista nuorista ja olutmahaisista aikuisista. Kiitos kuitenkin jalkapalloilevat nuoret vielä kerran kun tottelitte enemmän minua kuin tuota aikuista älykääpiötä!

Jep, rakas raisiolainen "mopojengi", minä olen juuri se mies, joka huusin ääneni käheäksi yrittäessäni saada kävelyväylää vapaaksi kävelykilpailun aikana. Olisi mukava jos jollakin tavalla sieltä pissislaumasta käsin kommentoisitte käytöstänne. Onko teillä tapana tehdä kiusaa kilpakävelijöille? Onko teidän mielestänne fiksua pujotella kilpakävelijöiden välissä ajopeleinenne hirmuisella vauhdilla? Oliko teidän mielestänne mukavaa yllyttää myös paikallinen "fillarijengi" mukaan kävelykisan sabotointiin?

Joka tapauksessa, oli aika raukkamaista viedä käännöspaikkaa merkitsevä "törppö" kauemmaksi kuin kilpailujen järjestäjät olivat sen suunnitelleet. Kävelijöiden urakka piteni tällä tavalla ainakin yhden kierroksen ajan, ennen kuin kepposenne huomattiin. Teidän olisi pitänyt kunnioittaa urheilevaa nuorisoa niin paljon, että saavat edes mestaruuskisansa kävellä rauhassa. Ymmärrän teidän suhtautuvan huumorilla tällaiseen urheilutoimintaan. Olihan merkkinä tästä ikäiseksenne hämmästyttävän leveät laardiperseet. Ei tuossa iässä vielä saisi olla noin paljon ihraa kehossa. Pikkuisen voisitte yrittää liikkua, jotta eläisitte terveempinä sitten aikuisiässä. Tiedelehdet kirjoittavat tänäänkin kömpelöiden lasten usein olevan lihavia aikuisina (Reuters, 12.8.2008).

Mikä on tämän "moraalisaarnan" mahdollinen opetus? Anna niidenkin nuorten harrastaa omaa lajiaan, jotka ovat valinneet lajikseen kilpakävelyn. Ei kaikkia nuoria kiinnosta skeittilauta tai mopo.

Ugh - olen puhunut!

tiistaina, elokuuta 12, 2008

Pakilan vitsi

##
Hampurilaisravintolaketju Jokes
(joke = vitsi) aloitti pääkaupunkiseudun valloituksensa avaamalla ravintolan Helsingin Pakilaan heinäkuun lopussa 2008. Virallisia avajaisia ei ole vielä vietetty, mutta vitsin perässä juoksevia asiakkaita on kuulemma riittänyt alusta asti.

Pakilan Jokes on ensimmäinen uuden Teboil-sopimuksen tiimoilta avattu hampurilaisravintola. Oy Teboil Ab:n kanssa keväällä tehdyn sopimuksen mukaan Teboil-huoltamoille avataan vuoden 2011 loppuun mennessä 100 pikaruokaravintolaa joko Jokesin tai Rollsin konseptin mukaan. Vaikka Jokesilla onkin jo ravintoloita ympäri Suomea, pääkaupunkiseudulla se on uusi tulokas. Ketjujohtaja Marko Lintunen povaa pääkaupunkiseudun valloitukselle kuitenkin hyviä myyntilukuja.

- Tavoitteena on yhteensä 50 ravintolaa tämän vuoden loppuun mennessä. Olemme pysyneet hyvin aikataulussa, Lintunen laskeskelee.

Jättäkää tämä vitsi kokematta.

Lähde: Deskin uutiskirje ravintotoimittajille, 12.8.2008

Juoksijat elävät pitempään

**
Amerikkalaisen yli 20 vuotta jatkuneen seurantatutkimuksen mukaan
säännöllinen hölkkääminen on terveellistä. Juokseminen vähensi odotetusti sydän- ja verisuonitautien aiheuttamia kuolemantapauksia, mutta seuranta-aikana he kuolivat harvemmin myös syöpään, neurologisiin sairauksiin ja tulehduksiin. Tohtori James Friesin tutkimusryhmä totesi seurannan jälkeen säännöllisesti hölkkäävien joukosta 15 % poistuneen autuaammille hölkkäseuduille. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että liikuntaa harrastamaton kontrolliryhmä oli harventunut 34 % verran.

Rauhallinen juoksu on kaikin puolin järkevä liikuntamuoto. Ikääntyminen tuo kaikenlaisia vaivoja, mutta tutkimuksen mukaan hölkkäjien toimintakyky oli säilynyt parempana kun mitattiin arjessa esiin tulevia haasteita kuten esimerkiksi käveleminen, pukeutuminen ja tartuntavoima. Yllättäen juoksijoilla ei ollut myöskään enempää nivelvaivoja. Heille ei ollut tehty enemmän polven tekonivelten asennuksia eikä heillä ollut enemmän reumaa. Juokseminen ei siis näytä olevan sittenkään nivelille kovin haitallista.

Ero harjoittelevien ja harjoittelemattomien välillä on kasvanut koko ajan. Tutkijat toteavat, että kaikki kuolevat lopulta, mutta säännöllinen aerobinen liikunta näyttää siirtävän kuolemaa ja pitävän toimintakykyä yllä pitkään. Tulokset on julkaistu Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 12.8.2008

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Pohjois-Karjala-projekti - keskustelu jatkukoon

*
Yleisradio käsitteli 6.8.2008 A-studiossa
Pohjois-Karjala-projektia. Parhaimpaan katseluaikaan tutkimusprofessori Kari Salminen ja filosofian tohtori Christer Sundqvist tulivat olohuoneisiinne. He pitivät Pohjois-Karjala-projektin löydöksiä jokseenkin hämärinä. Suomen Akatemian johtaja Mikael Fogelholm myötäili jossain määrin tätä käsitystä hyvin varovaiseen sävyyn ja pääjohtaja Pekka Puska oli edelleen hyvin varma projektin menestyksestä.

Olisi luullut, että keskustelupalstoilla viriäisi tästä aiheesta vilkas keskustelu. Näin ei näyttäisi kuitenkaan käyneen. A-studion omalle keskustelualueelle on jätetty vain kolme (3) viestiä, josta yksi on minun oma viestini. Toki viestejä on luettu vähän yli 500 kertaa (10.8.2008). Tässä minun viestini, josta mielelläni kävisin keskustelua joko täällä vaatimattomassa blogissani tai yleisillä keskustelupalstoilla. Harvoin teillä on mahdollisuus käydä avointa keskustelua ravitsemuksen ammattilaisten kanssa. Ottakaa tilaisuudesta vaari. Näin minä väitän Pohjois-Karjala-projektista:

Sallittakoon tässä tällainen hyvin, hyvin yksinkertainen mielipide siitä mikä oli hyvää Pohjois-Karjala-projektissa ja mitä huonoa.

HYVÄÄ

- vihannesten ja hedelmien syönti lisääntyi
- liikunta tuli osaksi pohjois-karjalaisten elämäntapaa
- tupakoinnin lopettamispäätöksiä tehtiin runsaasti
- terveys- ja ravitsemusasiat tuotiin hyvin esille ja ankkuroitiin hyvin koko suomalaiseen yhteiskuntarakenteseen
- P-K-projekti toi lisää tutkimusrahaa Suomeen

HUONOA

- mielikuvamarkkinointi vei meijerivoin pois pöydiltä ja korvattiin iljettävällä margariinilla, eläinrasvojen demonisointi meni aivan liian pitkälle
- P-K-projektissa saadut näytöt ravintorasvojen väitetyistä vaaroista ohjaavat edelleenkin liiaksi ravitsemustutkimusta Suomessa
- P-K-projektin toteutuksessa ja raportoinnissa sekä pohdinnassa on lukuisia heikkoja kohtia, jotka tässä "yhden totuuden" maassa ovat jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle Pekka Puska on siis tehnyt mahtavan hyvää työtä terveysasioiden esilletuonnissa, mutta harva ihminen Suomessa on hyvä aivan kaikessa. On aika uudelleenarvioida Pohjois-Karjala-projektin merkitys. Säilytetään arvokkaat löydökset ja kuopataan ikuisiksi ajoiksi väärät johtopäätökset.

Mitä mieltä sinä olet?

Jonkin verran Yleisradion sivustoja enemmän Pohjois-Karjala-projekti on innostanut keskusteluun Timo Kuuselan blogissa (21 viestiä joita on luettu yli 1200 kertaa), eräässä karppifoorumissa (99 viestiä joita on luettu vähän yli 3000 kertaa), Kauppalehden keskusteluissa (15 viestiä ja vähän yli 1000 lukukertaa) ja Ilta-Sanomien Lukijan äänessä (216 viestiä). Muuten on ollut aika hiljaista. Ilmeisesti asia ei juurikaan suomalaisia kiinnosta? Ihmeellistä.

Eikö tämä projekti todellakaan enää kiinnosta?

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Ei enää nälkää ruoan laatutekijöitä hallitsemalla

*
Kylläisyyden pohdinta jatkuu.
Käyn läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.

Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):

1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla

Kylläisyyttä voidaan hallita ruoan laatutekijöillä. Tässä yksinkertaisessa katsauksessani kylläisyydessä on erotettavissa sen lyhytaikainen ja pitkäaikainen säätely. Lyhytaikaisella kylläisyydellä ymmärretään sellaista tilannetta, että syödään ruokaa ja lautasen tyhjentyessä lähtee nälkä lyhytaikaisesti. Tämä on tarpeen, jotta emme jatkuvasti syö ruokaa ähkyyn asti. Pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välistä kylläisyyden aikaa, eli sitä miten kauan kestää ruokailun jälkeen ennen kuin taas on nälkä.

Nyt aion olla tavattoman rohkea. Sohaisen pinttyneitä käsityksiä oikein kunnolla. Perinteisesti on pidetty kuitupitoisia hiilihydraatteja sellaisina ravintoaineina jotka pitävät hyvin nälkää. Oma kokemukseni ja varsinkin asiakkaiden kautta kantautunut käytäntö on kuitenkin ristiriidassa tämän oppirakennelman kanssa. Hiilihydraatit näyttäisivät pitävän nälkää kovin huonosti verrattuna proteiiniin ja rasvaan. Tarkemmin tarkistellessani alalla julkaistuja tutkimuksia (kysykää minulta kirjallisuusluetteloa erikseen), olen lähes varma, että käsitteet lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyysvaikutus ovat menneet osittain sekaisin. Väitän rohkeasti, että hiilihydraattipitoinen ruoka kuten esim. peruna toimii varsin erinomaisena lyhytaikaista kylläisyyttä lisäävänä ruoka-aineena. Tämä näkyy sillä tavalla, että runsaat peruna-annokset täyttävät vatsan hyvin ja nälkä lähtee. Peruna on hyvä ja edullinen tapa tyydyttää lyhytaikainen kylläisyys. Perunan ongelmana on kuitenkin se, että se ei pidä nälkää loitolla kovin kauan ruokailun jälkeen, eli se on huono ruoka-aine pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Jos syömme hiilihydraattipitoista ruokaa, meidän on varauduttava siihen, että nälkä ei pysy pitkään poissa.

Rasvaa ja proteiinia sisältävällä laadukkaalla ruoalla on nälkää kauan poissa pitävä ominaisuus, eli se on eduksi pitkäaikaisessa kylläisyydessä. Tätä ajatusta tukee käytäntö ja ruoansulatukseen ja nälän hallintaan liittyvä hormonitoiminta. Tyypillisiä kylläisyyshormoneja ovat mm. greliini, kolekystokiniini, insuliini, leptiini, enterostatiini ja peptidi YY. Esimerkiksi kolekystokiniini on lyhyellä aikavälillä vaikuttava hormonaalinen säätelijä kun taas pitkän aikavälin säätelyyn osallistuvat mm. leptiini, insuliini ja greliini. Mahalaukusta erittyvä greliini on voimakkain ruokahalua lisäävä hormoni. Mitä enemmän greliiniä, sitä kovempi nälkä.Varsin ristiriitaisten tutkimustulosten joukosta on löydettävissä (hae PubMedistä hakusanoilla "satiety AND ghrelin") idea nimenomaan proteiinin ja rasvan kyvystä pitää yllä pitkäaikaista kylläisyyttä estämällä nimenomaan greliinin nousu.

Näin tulemme rohkeaan väitteeseeni, että ruoan laatutekijät ovat tärkeässä roolissa nimenomaan kylläisyyden pitkäaikaisessa säätelyssä. Jos sinulla on jo tunnin päästä ruokailusta nälkä, hyötyisit todennäköisesti siitä, että jätät vähemmälle perunan, pastan ja riisin. Syö sen sijaan monipuolisesti vihanneksia, kananmunia, käytä rohkeasti voita ja nauti täysrasvaisia lihavalmisteita. Ne pitävät nälän kauan poissa.

Yksi nykyihmisen suurimpia vitsauksia on löydettävissä elintarviketeollisuuden kehittämissä kevyttuotteissa ja välipalaratkaisuissa. Tästä pitäisi pyrkiä eroon sillä näyttää vahvasti siltä, että laadukas, käsittelemätön ruoka ei lihota. Sen sijaan jos meidät houkutellaan syömään kovin kevyesti ja täydentämään aterioiden välistä aikaa energiaa sisältävillä välipaloilla, saamme helposti liikaa energiaa ja lihomme herkästi. Lihavuus johtuu nimenomaan huonosta nälänhallinnasta, jolloin syömme herkästi liian paljon energiaa kulutustarpeeseen nähden. Nälkää vastaan on hyödytöntä kamppailla, joten siirry pois kevyttuotteiden petollisesta maailmasta! Ihmiskehossa vallitsee oikeastaan usein toistuva nälän tila, jota helpotamme väliaikaisesti syömällä ruokaa. Ruokaile viisaasti, eli älä tarpeettomasti sekoita keskushermoston ja ruoansulatusjärjestelmän ylläpitämää monimutkaista energiansäätelyä.

Otan mielelläni vastaan kriittisiä kommentteja!

perjantaina, elokuuta 08, 2008

Inspiraation etsintää

***
Olen äskettäin lukenut
erään kirjan ja petyin niin valtavasti, että olin menettää inspiraationi hiilihydraattitietoisuuteen (vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH).

Onneksi sain ystävältäni aikaisin aamulla inspiroivan mietelauseen, joka pelasti päiväni.

The mediocre teacher tells.
The good teacher explains.
The superior teacher demonstrates.
The great teacher inspires.


William Arthur Ward (1921-1994)

Vapaasti suomentaen:

Kohtalaisen hyvä opettaja kertoo tarinoita.
Hyvä opettaja selittää.
Parempi opettaja osoittaa miten homma toimii.
Paras opettaja innostuttaa.

torstaina, elokuuta 07, 2008

Maidolla herkuteltiin lähes 9000 vuotta sitten

*
Maito on haluttua herkkua
. Asiantuntijat kiistelevät siitä milloin ryhdyimme käyttämään ja säilömään tätä valkoista aarretta. Professori Richard Evershed Bristolin yliopistosta kollegoineen on analysoinut yli 2200 Lähi-idästä ja Balkanilta löydettyä ruukkua ja astiaa. Tulos osoitti, että maitoa käytettiin ja säilöttiin jopa ennen vuotta 6500 e. Kr. Ruukkujen sisältämät maidonjäänteet osoittivat, että lypsäminen oli erityisen suosittua alueilla, missä lehmät olivat yleisempiä kuin lampaat ja vuohet.

Juokaa maitoa! Se on terveellistä.

Tutkimuksesta kertoi Tiede.fi nettisivuillaan 7.8.2008.

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Voi video

*
Keräsin tähän muutamia voivideoita ja voijuttuja
. Voi voi olla yksi puheenaihe tänään (6.8.2008) A-studiossa klo 21.05. Onko suomalaisia ohjattu vuosikymmenten ajan ruokailutottumuksissa harhaan?

Voivideot (Yle Areena)
Voimatkat Ruotsiin (1984)
Onko voi vaarallista? (1957)

Ajankohtainen keskustelu (TÄNÄÄN!)
Onko rasvainen ruoka epäterveellistä? (A-studio, 6.8.2008)

Voijutut
Voijuttuja veteraaniurheilijan blogissa (2007-2008)
Voi onkin terveellistä - turhaa huuhaata vuosikymmeniä (Tiede.fi -keskustelu)
Voi on aina voita (mielipidekirjoitus voin puolesta)
Millä perusteella valitset levitteen? (Keskustelu Helsingin Sanomissa)

Voi voi sentään!

tiistaina, elokuuta 05, 2008

Parempi vähentää hiilihydraatteja kuin rasvaa?

*
Ravitsemustutkimusten tulokset on viime vuosikymmeninä
opittu tulkitsemaan niin, että terveellistä olisi syödä mahdollisimman vähän rasvaa ja sen sijaan runsaasti hiilihydraatteja. Suomessa lisärasitteena on vielä Pohjois-Karjala-projektin tuoma painolasti: On todella harvinaista toteuttaa, analysoida, tulkita ja vieläpä julkaista sellaisia tutkimuksia jotka osoittavat päinvastaista. Parhaimmassa projektihengessä ravitsemusterapeutit ja arvovaltaiset professorit näkevät parhaaksi tyrmätä kaikki ne tutkimukset, jotka poikkeavat asetelmasta vähän rasvaa ja paljon hiilihydraatteja. Usein tämä tapahtuu vieläpä siten, että nämä kiireiset ihmiset harvoin ehtivät edes vilkaista työpöydille kasaantuvien uusien tutkimuspapereiden yhteenvetoja saatikka sitten, että katsoisivat tuloksia tarkemmin ja/tai lukisivat pohdintaosuutta. Valmiina on aivojen lokerikoissa mahdollisille kyselijöille tarjolla hauskalta kuulostavia fraaseja, kuten esim. "rasva tukkii suonet" ja "Atkins tappaa".

Omalle kohdalleni osui tällainen pimeä jakso elämässä useiksi vuosiksi. Se vaivaa monia tiedemiehiä Suomessa. Takaraivossa on Pohjois-Karjala-projektin "erinomaiset" tulokset. Tässä "yhden ainoan totuuden" maassa ei saa olla muuta tarjolla!

Omalle kohdallenikin osunut tieteellisten julkaisujen valikoiva ja asenteellinen lukutapa jätti esimerkiksi ravintorasvojen hyödyllisyyttä korostavat tutkimukset vähemmälle huomiolle (usein en antanut niille minkäänlaista huomiota). Nykyään pyrin lukemaan avarakatseisemmin maailmalla ilmestyneitä tutkimustuloksia. Tehkää tekin niin. Älkää hölmöilkö kuten minä tein aikoinani!

Olen tästä omalle kohdalleni osuneesta "näkökyvyn" parantumisesta tarinoinut moneen kertaan ystäväni Mikael Fogelholmin kanssa ja olemme todenneet yhdessä, että ravintorasvojen merkitystä on todellakin syytä arvioida suopeammassa valossa kuin Suomessa perinteisesti on ollut tapana. Missään nimessä Fogelholm ei ole tyrmännyt ajatuksiani, päinvastoin hän on minun kauttani välittänyt onnittelut niille asiakkaille, jotka minun ohjaukseni kautta ovat valinneet hiilihydraattitietoisen ratkaisun. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rajoitetaan vaaleiden leipien, makaronin ja perunan käyttöä ja vaihdetaan kyseenalainen margariini luonnolliseen voihin sekä syödään käsittelemätöntä, puhdasta lihaa. Tämä on asiakkailleni tuonut terveyttä.

Etsiessäni tähän monen tiedemiehen ja ravitsemuksen ammattilaisen kummallisena pitämään ajatukseen vastausta, että hiilihydraatteja vähentämällä ja rasvoja lisäämällä voi tuntea olonsa paremmaksi, laihtua, ehkä jopa tervehtyä, löydän nykyisin harva se viikko uusia tieteellisiä tutkimuksia tätä ajatusta tukemaan. Ehkä näitä tutkimuksia julkaistaan nykyään enemmän kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, tai sitten en vain näkökyvyssäni olleen rajoituksen takia nähnyt niitä 10 vuotta sitten.

Tänäänkin silmiini osui mahdottoman mielenkiintoinen tieteellinen tutkimus. Kohtuullisen suuren vaivan jälkeen sain luettavakseni (kiitos tohtori Michael Eades!) koko tekstin. Kyseessä on tutkimus, joka on julkaistu elokuussa 2008 Nutrition Research -lehdessä. Amerikkalainen tyttötrio Colene K. Stoernell, Christy C. Tangney ja Susie W. Rockway etsivät perinteisestä ajattelumallista poiketen verisuonten terveyttä edistävien ruokavalioiden puolelta terveydellistä etua vähentämällä ruoan hiilihydraatteja. Perinteisestihän verisuonten kalkkeutumisen estämiseksi kehotetaan vähentämään rasvoja (erityisesti eläinperäisiä, tyydyttyneitä rasvoja).

Mitä tutkimuksesta on pääteltävissä? Avatkaa hetkeksi silmänne ja lukekaa tässä suomentamani tulokset siitä mitä tapahtui tutkittavien veren rasvaprofiilille kun he vähensivät varsin vaatimattomasti hiilihydraattien osuutta ravinnosta koskematta laisinkaan rasvojen ja proteiinien osuuksiin. Tietysti rasvojen prosentuaalinen osuus nousee jos hiilihydraatteja vähennetään, mutta tietoisesti ei siis tässä lisätty rasvojen määriä entisestään. Vertailuryhmän saamiseksi, tiettyjen koehenkilöiden tehtävänä oli parhaiden, nykyisten oppien mukaisesti vähentää rasvan osuutta ravinnosta. Tutkimuksen päätavoitteina oli edistää painonhallinnan onnistumista ja parantaa veren rasvaprofiilia edulliseen suuntaan jommalla kummalla ruokavaliolla. Molemmat koeryhmät koostuivat kaikkiaan 28:sta potilaasta, joilla oli todettu korkeita veren rasva-arvoja ja erityisesti heillä esiintyi korkeita triglyseridiarvoja (yli 1,69 mmol/L). Heidät satunnaistettiin jompaan kumpaan koeryhmään ja he ryhtyivät 8 viikon ajaksi syömään joko vähemmän hiilihydraatteja tai vähemmän rasvaa. Tarkat verikokeet ja muut testit otettiin jokaiselta kokeen alussa ja sen lopussa.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. Totutusta ajattelumallista poiketen vähillä rasvoilla eläneet eivät parantaneet veren rasva-arvojaan, päinvastoin ne menivät huonompaan suuntaan (katso alla oleva taulukko). Sen sijaan veren rasva-arvot paranivat niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähemmän hiilihydraatteja. Pienikokoiset LDL-kolesteroli partikkelit (jyväset) ovat nykyään suuren mielenkiinnon kohteena. Niitä pidetään haitallisempina kuin suurikokoisia LDL-kolesterolipartikkeleita (tämä on varsin monimutkaista!). Vähän hiilihydraattia syöneiden ryhmässä nämä haitallisimmat pienet LDL-partikkelit vähenivät koejakson loppuun mennessä 46 prosentilla. Vähän rasvaa syövillä tämä sama parametri kasvoi 36 prosentilla, mitä ei voi pitää kovinkaan terveellisenä ilmiönä. Näyttää siis siltä, että sydänterveyden kannalta ei missään nimessä saisi vähentää ravintorasvojen saantia! Olihan potilailla ennestäänkin ongelmia veren rasvaprofiilin kanssa. Veren triglyseridit laskivat niinikään vähän hiilihydraatteja nauttineiden ryhmässä (18%) ja nousivat vähemmän ravintorasvoja nauttineiden ryhmässä (4%). Muissa tutkituissa veren rasva-arvoissa ja tulehduksen merkkiaineissa sekä painonhallinnassa ei saatu merkittäviä eroja ryhmien välille.

Tutkijoiden mielestä merkittävää oli kuitenkin varsin vaatimattomalla hiilihydraattien vähennyksellä aikaansaatu parannus veren LDL-kolesterolissa. Koehenkilöt söivät 20 % hiilihydraatteja ruoan kokonaisenergiamäärästä. Vähentämällä hiilihydraattien nauttimista totutusta 50-65 % tasosta voidaan siis edistää sydänterveyttä ja verisuoniston kuntoa.

Tässä sitten lupaamani taulukko. Vain rasva-asiantuntijat voivat ymmärtää miten nämä lukemat pitäisi tulkita. Jotain pientä minäkin saatan taulukosta saada irti, jos kehtaatte kysyä. Olen kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteista! Klikkaamalla kuvaa saatte kasvatettua kuvan kokoa.



perjantaina, elokuuta 01, 2008

Rasvat ovat pääsemässä pannasta myös Suomessa

*
Heinäkuussa ravitsemusalaa kiinnosti
New England Journal of Medicine –lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan kasvispitoinen Atkinsin dieetti on tehokas laihtumiskeino. Täältä veteraaniurheilijan blogista sait sen tietenkin tuoreeltaan myös lukea. Kaksivuotisessa tutkimuksessa vertailtiin Atkinsin dieetin, Välimeren ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion purevuutta laihtumiseen. Ne, jotka aterioivat Atkinsin oppien mukaan, kevenivät eniten, noin 5,5 kiloa, kun vähärasvaiselle ruokavaliolla olleiden paino putosi vain 3,3 kiloa.

Onko rasva mainettaan parempi?

Suomen Akatemian johtaja, dosentti Mikael Fogelholm toppuuttelee ja huomauttaa, että tutkittavat eivät noudattaneet oikeaa Atkinsin ruokavaliota. "Rasvojen osuus oli 38 prosenttia eli ei aivan tolkuton. Atkinsissa usein yli puolet energiasta tulee rasvasta. Myös hiilihydraattien osuus oli suurempi ja kasviksia tutkittavat söivät paljon. Vähärasvainen ruokavaliokin oli itse asiassa normaalirasvainen."

Yleinen näkökulma on ollut, että rasvat ovat yksiselitteisesti pahoja ja hiilihydraatit hyviä. Näin ei Fogelholmin mukaan ole. Erityisesti kala- ja kasvirasvat ovat terveydelle välttämättömiä ja monet vikkelästi imeytyvät hiilihydraatit haitallisia. "Vähärasvaisuus voi hämärtää käsitystä terveellisestä ravitsemuksesta. Esimerkiksi täysmargariinista saa paljon enemmän hyviä rasvahappoja kuin kevytlevitteestä. Moni jättää levitteet ja rypsiöljypohjaiset salaatinkastikkeet pois pyöristymisen pelossa, terveyden kustannuksella", sanoo Fogelholm.

Atkins-ryhmäläisten ruokavaliossa elintarvikkeiden käyttöä rajoitettiin, kun taas vähärasvaista ruokavaliota noudattaneiden piti vain syödä vähemmän. "On helpompi syödä vähemmän, kun jotain jätetään pois. Painonhallinnan pääpaino pitäisi olla liikkumisessa, jotta syömistä ei tarvitsisi turhaan rajoittaa", väittää Fogelholm.

Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset valmistuvat vuonna 2012. Ne eivät haasta nykyisiä suosituksia: kuitupitoinen vilja on terveellisempää kuin vähäkuituinen ja kasvi- ja kalarasva parempaa kuin eläinrasva. "Sen sijaan paljon pohdintaa herättävä kysymys on, kumpaan on suhtauduttava kriittisemmin; nopeisiin hiilihydraatteihin vai eläinrasvaan", miettii Fogelholm. "Kun pohditaan kysymystä ranskanleipä vai juusto, voi vastaus olla jopa juusto eli valkoisia viljoja olisi aikomus vähentää, proteiineja lisätä ja suhtautua ehkä vähän suopeammin myös koviin rasvoihin", Fogelholm arvaa.

Laihduttajalle proteiinit tuovat kylläisyyttä. Lisäksi proteiinien palaessa noin 20 prosenttia energiasta haihtuu lämpönä harakoille, kun taas rasvoilla osuus on 5 prosenttia. Onkin ehdotettu, että proteiinien osuutta ruokavaliossa pitäisi selvästi nostaa. "Mutta onko eettistä suosia ruokavaliota, jonka tuottaminen kuluttaa paljon energiaa tai saa eläimet voimaan huonosti", kysyy vihreä-Fogelholm.

Kasvava lapsi tarvitsee painoonsa nähden hieman enemmän proteiineja kuin aikuinen, mutta ero ei ole suuri. Lapsen ruokavalion pitäisi mielellään sisältää eläinkunnan proteiineja, sillä ne käytetään kasvikunnan proteiineja tehokkaammin hyväksi. "Hitaasti imeytyvät hiilihydraattilähteet eli täysjyväviljat ovat hyviä lapsillekin, sillä ne sisältävät muun muassa verensokeria tasoittavaa ja suoliston toimintaa edistävää kuitua. Myös diabetesta voidaan hoitaa ja ehkäistä ruokavaliolla, jossa on vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Tosin ei nykyisissä suosituksissakaan vikaa ole, jos ei anneta liikaa valtaa nopeille hiilihydaateille", Fogelholm selittää.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 1.8.2008

Vaarallisimmat ruoka-aineet

*
Tämä juttu ei ole heikkohermoisia varten!

Vuosikymmenien ajan olemme kuulleet
, että on vaarallista syödä kovaa eläinperäistä rasvaa. Siitä "menevät verisuonet tukkoon ja sydän pysähtyy". Näin papukaijat, ravitsemusterapeutit ja iso liuta tutkijoitamme ovat meitä "valistaneet". Tohtori.fi -sivusto, jota minä olen oppinut pitämään tutun, "turvallisen" ja vakiintuneen terveystietomme tukipilarina, yllättää iloisesti tänä puolittaisen auringonpimennyksen päivänä 1.8.2008. Toimittaja Maria Kataja on bongannut internetistä uutisen, jossa puhutaan kolmesta vaarallisimmasta ruoka-aineesta. Tässä vaarallisten ruoka-aineitten listassa ajattelin paikkaa kärjessä voille ja kananmunille. Niinhän se on totuttu näkemään mielikuvissamme. Viitsinkö edes katsoa tuon uutisen?

Mutta mitä kummaa? Voin paikan onkin valloittanut margariini! Erittäin vaarallista on nauttia hydrattuja öljyjä. Näitä kovetettuja transrasvoja täynnä olevia rasvoja meille tarjottiin Pohjois-Karjala-projektissa voin tilalle! Nykyään margariineja ei enää hydrata vaan käytetään vaihtoesteröintiä, jolloin transrasvojen määrä jää olemattoman pieneksi. Mitään terveystuotteita nykyiset margariinit eivät kuitenkaan ole. Syökää voita!

Tässä vielä vaarallisimpien ruoka-aineiden lista (Mark Adamsin mukaan):

1) Natriumnitraatti
- aiheuttaa syöpää
- löytyy lihajalosteista kuten pekonista ja makkarasta
- auttaa säilyttämään lihan punaisen värin kypsyttämisen aikana

2) Hydratut öljyt
- aiheuttavat sydänsairauksia ja huonontavat solujen terveyttä
- löytyy leipomotuotteista, margariineista ja useista valmisruoista
- käytetään öljyjen säilymiseen

3) "Excitotoksiinit"
- aivoja ärsyttävät/stimuloivat myrkyt kuten aspartaami ja (mononatrium)glutamaatti
- nämä hermomyrkylliset kemikaalilisät vahingoittavat suoraan hermosoluja ylikiihottamalla niitä solukuolemaan asti
- niitä löytyy muun muassa vähäkalorisista kivennäisvesistä, säilykekeitoista, salaattikastikkeista ja makkaroista
- niitä käytetään tuomaan makua yliprosessoituihin ruokiin

Lukekaa vielä tämä toimittaja Katajan pohdinta:

Miten ruokayhtiöt sitten onnistuvat piilottamaan "myrkkynsä" ja lisäaineensa ruokiinsa? Se on Adamsin mukaan helppoa: yhtiöt vain vaihtavat ainesosille nimeä, sekoittaen samalla kuluttajat. Kun kuluttaja kerran oppii välttämään mononatriumglutamaattia, ruokayhtiöt alkavatkin käyttämään hiivauutetta tai sanan muita synonyymeja kuten torula hiivaa tai kalsiumkaseinaattia. Tiesitkö esimerkiksi, että tarjoamalla lapselle hot dogeja kasvaa heidän riski sairastua aivosyöpään 300 prosentilla? Tai, että syömällä yhdenkin annoksen prosessoitua lihaa päivittäin kasvaa riskisi sairastua haimasyöpään 67 prosentilla? Tutkimusten mukaan osa keinotekoisista väriaineista voi aiheuttaa lapsilla käyttäytymishäiriöitä? Useimmat ADHD-lasten oireet voitaisiin parantaa parin viikon ruokavaliolla, jossa vältettäisiin tiettyjä ruoka-ainesosia. Kaikki guacamole-kastikkeet eivät edes sisällä avokadoa? Sen sijaan ne on koostettu hydratuista soijapavun öljyistä ja keintotekoisista väriaineista. YÄK!

Kiitos Mari Kataja! Hyvää jatkoa ja uusien terveysjuttujen metsästys jatkukoon kohdallasi!

Lähde: Tohtori.fi., 1.8.2008

Fruktoosia kohtuudella

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti!

Nimimerkki "westien" olen tavannut ja me olemme käyneet ennenkin mielenkiintoista keskustelua fruktoosin roolista maksan rasvoittumisessa. Westie tiivistää olennaisimmat asiat oivalliseen tapaansa:

Aika hyvällä varmuudella voidaan sanoa seuraavat asiat:

- fruktoosi rasvoittaa maksaa tehokkaammin kuin muut sokerit
- maksan rasvan määrä lisääntyy kun D2 etenee
- D2:n edetessä maksan insuliiniherkkyys alenee
- maksan insuliiniresistenssi aiheuttaa metabolisen oireyhtymän

Mutta miksi ja miten fruktoosi rasvoittaa maksaa ja mikä rooli on ravinnon rasvoilla tässä yhtälössä?

Ja "Juuso R" lataa pyssyyn todella kovia panoksia: Lukekaa tämä julkaisu (
Basciano H, Federico L, Adeli K. Fructose, insulin resistance, and metabolic dyslipidemia. Nutr Metab (Lond) 2 (1): 5, 2005)!

Fruktoosia (hedelmäsokeria) on syytä nauttia vain kohtuullisia määriä
, sillä uuden tutkimusnäytön mukaan fruktoosi voi lihottaa!

Fruktoosi saattaa olla jopa haitallisempaa kuin muut sokerit. Teksasin yliopiston tutkimuksen mukaan fruktoosi saattaa lisätä rasvan kertymistä vartaloon nopeammin kuin muut sokerit kuten glukoosi tai sakkaroosi. Tutkimus julkaistiin Journal of Nutrition -lehdessä kesäkuussa.

Tutkimuksessa annettiin kuudelle terveelle koehenkilölle juotavaksi fruktoosilla ja glukoosilla makeutettuja juomia, minkä jälkeen koehenkilöiden verensokeria ja rasva-arvoja mitattiin. Tutkimus osoitti, millä nopeudella ihmiskeho muodostaa rasvahappoja fruktoosista, sanoi Teksasin yliopiston Medical Centerin apulaisprofessori Elizabeth Parks. Parks kuitenkin haluaa korostaa, että on harhaanjohtavaa väittää, että mikään yksittäinen ruoka-aine johtaa yksistään ylipainoon tai tyypin 2 diabetekseen. Hän arvelee, että fruktoosi saattaa olla yksi osatekijä, mutta ei ainoa ongelma. Amerikkalaiset syövät liian paljon kaloreita liikkumiseensa nähden. Me syömme liikaa rasvaa, proteiineja ja kaikkia sokereita, Parks toteaa.

Myös Suomen Diabetesliiton ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen painottaa kohtuukäytön tärkeyttä. Ruuskasen mukaan toisinaan Diabetesliiton kurssilaiset kyselevät mahdollisuudesta korvata tavallinen sokeri fruktoosilla. "Suosituksemme on, että mitä tahansa sokeria käytetään, niin sitä käytetään kohtuudella. Tavallinen sokeri on edullisempaa ja helpompaa. Suositukset ovat samat diabeetikoille kuin kaikille muillekin", Ruuskanen toteaa.

Fruktoosi-tutkimuksessa Parks houkutteli koekaniineiksi kuusi keski-iältään 28-vuotiasta normaalipainoista koehenkilöä, joista neljä oli miehiä ja kaksi naisia. Koehenkilöt joivat kolmea erilaista virvoitusjuomaa kolmella eri kerralla. Yksi juomista oli makeutettu pelkästään glukoosilla, toinen puoliksi glukoosilla ja puoliksi fruktoosilla ja kolmas 25-prosenttisesti glukoosilla ja 75-prosenttisesti fruktoosilla.

Kehon rasvahappojen muodostuminen (lipogeneesi) lisääntyi 7,8 prosenttia pelkästä glukoosijuomasta, 15,9 prosenttia juomasta, jossa puolet oli glukoosia ja puolet fruktoosia sekä 16,9 prosenttia pääasiallisesti fruktoosilla makeutetusta juomasta. Lisäksi kehon tyydyttyneiden triglyseridi -rasvahappojen arvot olivat 11-29 prosenttia korkeammat fruktoosilla makeutettujen juomien nauttimisen jälkeen. "Tutkimuksen viesti on merkittävä sen vuoksi, että kehon rasvasynteesi tutkittiin heti juomien nauttimisen jälkeen. Hiilihydraatit tulivat kehoon sokereina, maksa hajotti molekyylit ja liitti ne uudelleen yhteen muodostaakseen rasvaa. Kaikki tämä tapahtui neljän tunnin sisällä", Parks toteaa.

Parksin mukaan tutkimus jopa aliarvioi fruktoosin toiminnan, sillä koehenkilöt olivat terveitä ja pystyivät todennäköisesti hajottamaan fruktoosin nopeasti. Ylipainoisilla sokerin hajottaminen on jo saattanut häiriintyä, minkä vuoksi rasvan muodostuminen saattaa olla suurempaa, Parks lisää.

Vastaavanlaisia tuloksia fruktoosin nopeammasta vaikutuksesta rasvantuotantoon kehossa on saatu myös Floridan yliopistossa vuonna 2005 laaditussa tutkimuksessa. Floridassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että fruktoosin nauttimisen jälkeen virtsahapot lisääntyivät kehossa. Äkillinen virtsahappojen lisääntyminen häiritsi insuliinin toimintaa, mikä vaikuttaa siihen, kuinka solut varastoivat sokeria ja muita ravintoaineita energiaksi.

Minun mielestäni on hyvä, että tutkimuksissa korostuu tämä hiilihydraattien liiallisen käytön vaara. Aivan riittävän paljon olemme jo kuulleet rasvojen lihottavasta vaikutuksesta. Kuuroille korville ovat sen sijaan ehkä kaikuneet elintarvikekemistien ja tutkijoiden näytöt sokerin lihottavasta vaikutuksesta. Elintarviketeollisuuden käyttämiä halpoja siirappeja ja ilkeitä fruktoositemppuja on syytä tarkastella kriittisesti. Jo nyt jokainen teistä (joka ei ole huippu-urheilua harrastava kestävyysurheilija) voi kokeilla hiilihydraattien vähentämistä puoleen totutusta (kestävyysurheilijalle tämä voi olla liian raju pudotus). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon voitte korvata luonnollisilla eläin- ja kasviperäisillä rasvoilla sekä laadukkaalla proteiinilla. Moni ihminen on kertonut minulle miten makeiden virvoitusjuomien, perunan, riisin ja pastan huomattavasti vähentynyt käyttö on näkynyt vaa'an lukemissa ja parantuneena terveytenä.

Tällaisena hedelmiä ja hedelmämehuja rakastavana ihmisenä olen aika ymmälläni näistä uusista tutkimusnäytöistä. Olisikohan kuitenkin niin, että ne fruktoosit kannattaa napata niistä hedelmistä ja jättää ne elintarviketeollisuuden kyseenalaiset sekoitukset tosi vähiin? Täysin emme pysty välttämään lisättyä fruktoosia, sillä sitä tungetaan eri muodoissa nykyään joka paikkaan. Mitä mieltä olet tästä?

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 30.7.2008