perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Suomessa ei lähdetä kurkistamaan avaimenreiästä

#
Suomessa eivät
viranomaiset ja varsinkaan Sydänliitto näe aihetta siirtyä muiden pohjoismaiden käyttämän Avaimenreikämerkin käyttöön. Näin on varmaan hyvä, sillä tarpeeksi näkyvä tuo Sydänmerkki on nykyisellään. Aidosti terveystietoinen voi Sydänmerkin nähdessään jättää tuotteen hyllyyn ja valita jonkun toisen tuotteen sen sijaan. Sydänmerkki on yksi suurimpia farsseja mitä ravitsemusrintamalla on kehitetty viime vuosina.

Jos Sydänmerkin tilalle tulisi yhtä kyseenalainen Avaimenreikämerkintä, kuluttaja olisi todella hämmentävien valintavaikeuksien edessä. 

Jätä ostamatta Sydänmerkillä varustetut kevyttuotteet, sokerikorput, rusinapullat, margariinit ja riisihiutaleet!
 
Sydänmerkkiin tuli järkeviä täydennyksiä kun sallittiin sellainen laajennus merkin myöntämisperusteisiin, että kaikki hedelmä- ja vihannesosaston antimet, joihin ei ole lisätty rasvaa, suolaa eikä sokeria, ovat Sydänmerkki -tuotteita. Harvemmin kuitenkaan kaupan hyllyissä näkee noissa tuotteissa mitään Sydänmerkkiä. Kummajaisena täytyy pitää ajatusta, että kookosta ei suositella säännölliseen käyttöön sen sisältämän runsaan kovan rasvan vuoksi. Syö kasviksia ainakin puoli kiloa päivässä - Sydän tykkää siitä!

Virallisia avaimenreikäpohdintoja on enemmän Ruokatiedon uutisissa (27.2.2009)

Suomessa ei nähdä tarvetta siirtyä käyttämään ruotsalaista Avaimenreikämerkkiä, joka kertoo elintarvikkeen suositellusta ravitsemussisällöstä. Viranomaiset ja Sydänliitto ovat tyytyväisiä olemassa olevaan Sydänmerkkiin ja katsovat sen ajavan asian Avaimenreikämerkkiä paremminkin.

Pohjoismaiden ministerineuvosto tiedotti viime viikolla, että Suomessa viranomaiset pohtisivat Avaimenreikämerkin myöntämisperusteiden sisällyttämistä suomalaiseen Sydänmerkkiin. Tämä tuli yllätyksenä niin virkamiehille kuin Sydänliitollekin.

Neuvotteleva virkamies Anne Haikonen maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusosastolta ei näe Suomessa tarvetta Ruotsin kaltaiselle viranomaisten säätelemälle, lakisääteiselle ravitsemusmerkille. Vapaaehtoinen, Sydänliiton ja Diabetesliiton ylläpitämä Sydänmerkki on toimiva sellaisenaan.

Suomi tiukempi suolalle

Tuotepäällikkö Mari Olli Sydänliitosta pitää nykyisiä kriteereitä kokonaisvaltaisesti hyvinä, ja niissä aiotaan pysyä. Sydänmerkki kertoo siitä, että elintarvikkeessa on vähemmän rasvaa ja suolaa. Se on rekisteröity ravitsemusväitteeksi EU:ssa.

- Avaimenreikämerkissä on puutteita. Sen kriteereissä esimerkiksi "ravitsemuksellisesti parempi leipä" voi sisältää suolaa 1,25 prosenttia, kun Sydänmerkissä yläraja on 0,7 prosenttia, Olli huomauttaa.

Avaimenreikämerkki kertoo kuluttajalle, että tuotteessa on vähemmän suolaa ja rasvaa sekä enemmän täysjyväviljaa ja kuituja tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna. Sen myöntämisperusteet noudattavat Pohjoismaiden ministerineuvoston määrittelemiä ravitsemussuosituksia.

Tanskassa ja Norjassa merkki otetaan käyttöön vielä tämän vuoden aikana. Ruotsissa merkkiä on käytetty jo toistakymmentä vuotta.

Kansainvälisen kaupan etu?

Ministerineuvosto kannatti Avaimenreikämerkin laajentumista Ruotsista Norjaan, Tanskaan ja Suomeen, koska sen uskotaan helpottavan elintarvikekauppaa yli rajojen.

- Avaimenreikämerkin käyttö on Suomessa täysin sallittua. Joissain pakkauksissa sitä näkee. En tiedä kuinka paljon suomalainen kuluttaja siitä ymmärtää, Haikonen sanoo.

Elintarvikealalla on ollut puhetta myös EU:n laajuisesta ravitsemusmerkistä. Haikonen ei kehota pidättämään hengitystä sellaista odotellessa. Konkreettista hanketta ei ole käynnissä.

- EU-maiden ruokatottumukset ovat hyvin erilaiset. Hyvin haasteellista olisi saada sovittua yhteisistä ravitsemuskriteereistä, Haikonen uskoo.

torstaina, helmikuuta 26, 2009

Kananmunan proteiini pitää nälän loitolla pitkään

**
Ruokatiedon uutiset
(entinen Finfoodin uutiset) kirjoittaa tänään (26.2.2009):

Kananmunan sisältämä proteiini antaa tasaisesti sulavaa pitkäkestoista energiaa, eikä aiheuta piikkiä verensokeritasossa. Yhdestä munasta saa yli kuusi grammaa laadukasta proteiinia, mikä on 13 prosenttia suositellusta päiväsaannista.

Nutrition Today -lehdessä julkaistussa 25 tutkimukseen viittaavassa katsauksessa todetaan, että kananmunan proteiini auttaa sekä lapsia että aikuisia lihasmassan lisäämisessä ja ylläpitämisessä. Munissa on myös runsaasti leusiinia, joka auttaa lihaksia hyödyntämään energiaa ja palautumaan rasituksesta.

Koosteen kirjoittaja professori emeritus Donald K. Layman yhdysvaltalaisesta Illinoisin yliopistosta sanoo, että ihmisten tulisi keskittyä enemmän syömänsä proteiinin laatuun.

- Suurin osa proteiinista syödään iltaisin, vaikka aamiaisella syöty proteiini on eduksi lihasten muodostukselle ja kylläisyyden tunteelle, Layman huomauttaa.

Viime vuonna British Journal of Nutritionissa julkaistu painonhallintatutkimus osoitti, että kaksi munaa aamiaisella syöneet henkilöt laihtuivat 65 prosenttia enemmän kuin rinkelin aamiaiseksi nauttineet.

Ei vaikutusta veren kolesteroliin. Kananmunien syönnin rajoittamisella ei juuri ole vaikutusta veren kolesterolitasoon. Brittiläisessä Surreyn yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tyydyttyneen rasvan saanti on moninkertainen riski korkealle veren kolesterolille ravinnosta saatavaan kolesteroliin verrattuna. Tutkimuksesta kertoi BBC.

Korkea veren kolesterolipitoisuus on sydäntautien riskitekijä. Kuitenkin vain kolmannes elimistön kolesterolista on peräisin ravinnosta, valtaosan elimistö valmistaa itse. Veren rasva- ja kolesterolitasoon vaikuttavat tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta.

Vastoin edelleen yleistä käsitystä kananmunien syöntiä ei suositella rajoitettavan. Päinvastoin kananmuna kuuluu osaksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Ihmisten mielissä elää edelleen vanha suositus syödä korkeintaan kolme munaa viikossa. Vuonna 2007 kolmannes suomalaisista piti kananmunia epäterveellisinä ja 16 prosenttia ilmoitti rajoittavansa niiden käyttöä oletetun epäterveellisyyden vuoksi.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa terveelle väestölle ei esitetä suositusta kolesterolin saannille. 

Ravintovalmentaja Sundqvist sai OPM:n ansiomitalin

***
Ministeri Stefan Wallin
on tänään muistanut minuakin Opetusministeriön ansiomitalilla kullatuin ristein. Liikuntakulttuurin ansiomitalit on tapana jakaa Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta. 

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

Keskustelu ruoan terveellisyydestä jatkuu

**
Suomen Akatemian keskustelutilaisuus 9.2.2009 hiilihydraattien rajoitustarpeesta osoitti, että suomalaiset haluavat keskustella ruoan terveellisyydestä. Tiedekeskus Heureka järjestää keskustelutilaisuuden 1.3.2009 seuraavaksi:


Keskustelutilaisuus ruoan terveellisyydestä su 1.3. klo 14-17

Maksuton yleisötilaisuus Heurekassa sunnuntaina 1.3. kello 14–17: Mitä ihmettä enää saa syödä?

Keskustelutilaisuus ruuan terveellisyydestä auditorio Virtasessa.

Tapahtumassa alustavat:

Professori Pertti Mustajoki: Mikä on terveellistä ruokaa?

Professori Anu Hopia: Miltä terveellisyys maistuu?

Kokki Jaakko Kolmonen: Onko suomalaista terveellistä ruokaa vaikea laittaa?

Alustusten jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun. Puheenjohtajana toimii Pirjo Hiidenmaa Suomen Tietokirjailijat ry:stä.

Yleisöllä on vapaa pääsy auditorio Virtaseen. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Heureka ja Suomen Tietokirjailijat ry.

Lisätietoja: ohjelmapäällikkö Paula Havaste, paula.havaste@heureka.fi puh. 040 9015 375.
 

Kilpakävelyn tuomarointiongelmia

**
Olen kusessa tänä iltana
. Anteeksi tällainen alatyylinen ilmaisu. Minun pitäisi olla kilpakävelykisan ylituomarina veteraaniurheilijoiden Varsinais-Suomen piirin mestaruuskisoissa.

Kilpakävelyssä on kaksi selkeää sääntökohtaa, joiden suhteen ainakin toisessa sääntökohdassa (polven oikaisu etummaisen jalan osuessa maahan) veteraani-ikäisillä kävelijöillä on suuria vaikeuksia. Kun ikää tulee lisää, on yhä vaikeampaa pitää yllä puhdasta suoritustekniikkaa. Lisäksi tullaan välillä "pystymetsästä" löntystelemään kisa läpi ja ihmetellään kun tuomarit näyttävät niitä varoituslaikkojaan ja pahimmassa tapauksessa ylituomari ottaa radalta pois ennen aikojaan.

Selvennyksenä vielä tämä sääntökohta:  Kilpakävelyn määritelmä (Sääntö 230.1).  Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana - ei taivutettuna polvesta, ns. koukkupolvi - maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.

Suomen veteraaniurheiluliiton keskustelupalstalla on taas käynnissä vilkas keskustelu sääntöjen lieventämisestä veteraani-ikäisille kilpailijoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lievennyksiä ei voi sääntöihin tehdä. Jos polvi jää koukkuun, sitten on vaihdettava urheilulajia.

Tunnen erittäin hyvin kävelyasiantuntija, -valmentaja ja ties mitä kävelyn saralla aikaansaaneen Pekka Muinosen. Hän esittää kyseisellä keskustelupalstalla kävelysääntöihin omavaltaisia tulkintoja: "Vanhemmat kävelijät saavat marssia kisansa läpi ja vasta ennätysten tuntumassa olevat kävelijät katsotaan vähän tarkemmin". Pekka menee tässä hyvin vaaralliselle alueelle, jos vähänkään lähdetään joustamaan kävelyn sääntöpykälissä.

Tällaista tilannetta varten minulla oli vuosia sitten esitys Suomen veteraaniurheiluliitossa erityisestä marssikävelykisasta, joka olisi esim. SM-kisojen täytenumerona erityisesti niille veteraani-ikäisille kävelijöille, jotka eivät kykene pitämään polvea sääntöjenmukaisesti ojennettuna, mutta kuitenkin haluavat osallistua kävelykisaan. SM-mitaleita ei tällaisessa kisassa jaettaisi. Esitys marssikävelystä ei saanut riittävää kannatusta. Keskustelu oli vilkasta.

Uskokaa nyt minua, että Pekka Muinosen ehdottamat joustavat säännöt eivät ole mikään ratkaisu kilpakävelyn tuomarointiongelmaan. Ainoa ratkaisu on synnyttää kilpakävelijöissä kunnioitus sääntöjä kohtaan. Jos urheilija toistuvasti tulee hylätyksi kävelykisassa, hänen pitäisi ymmärtää joko vetäytyä lajin parista tai parantaa tekniikkansa sellaiselle tasolle, että hän saa kävellä kisansa läpi.

Polvi koukussa etenevä urheilija on helppo tapaus kilpakävelytuomarille. Sen virheen näkee helposti. Huomattavasti vaikeampi on havaita puutteellista maakosketusta. Onneksi vauhdit ovat veteraanisarjoissa yleensä niin vaatimattomia, että tämäkään ei muodostu ongelmaksi.

Polvi suoraksi tai ulos kisasta!

Kilpakävely herättää intohimoja!

Ylipaino yhtä paha terveysriski kuin tupakointi?

**
Ruotsalaistutkimuksessa väitetään
ylipainoa yhtä pahaksi terveysriskiksi kuin kymmenen savukkeen polttamista päivässä. Älkää polttako päreenne näitä ristiriitaisia tutkimustuloksia miettiessänne. Tähän asti lievää ylipainoa ei yleensä ole pidetty terveysriskinä tai asiasta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä.

Tutkijoiden mukaan on nyt selvästi osoitettu, että 18-vuotiaasta asti jatkunut liikalihavuus nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä kaksinkertaisesti normaalipainoiseen verrattuna. Selvästi liikalihavalla, tupakoivalla ihmisellä ennenaikaisen kuoleman riski on jopa viisinkertainen tupakoimattomaan normaalipainoiseen verrattuna, selviää myös tutkimuksesta.

Tutkimus tehtiin Tukholman Karoliinisessa Instituutissa ja tutkijat käyttivät siihen 45 000 armeijan kuntotestissä käyneen miehen tietoja. 

tiistaina, helmikuuta 24, 2009

K > S?

Kannuvalimo -blogissa on mukava Visa Nurmen kirjoitus K- ja S-markettien eroista. Lukekaa!

...K-kaupat ovat myös viehättäneet muita kaupparyhmiä enemmän. Kauan sitten valinta perustui vaan intuitioon, nykyisin enemmän havainnointiin ja fiiliksen mittailuun.

Sen verran seikkailen myös S-kaupoissa, että tiedän mikä siellä on meininki. Ja joka kerta kun tulen sieltä ulos, päätän etten taas mene. Kunnes joku asia pitää taas käydä tarkistamassa. Tiedä vaikka että löytäisi Plup-vesipullon. Ei löydä.

s-kauppa.jpgK-kauppa.jpg

Nautin suunnattomasti viime viikon Markkinoinnin ja mainonnan jutusta ”Järki vai tunteet”. Siinä analysoitiin erittäin yksinkertaisesti ja selkeästi kaupparyhmien välisiä eroja. Kaupparyhmien vetovastuisia oli haastateltu ja johtopäätöksenä oli mm. erimielisyys siitä, hakeeko asiakas elämyksiä ruokakaupasta. Jo tuo on selittäjä sille, miksi ne näyttävät niin erilaisilta.

S-ryhmässä kun ei elämyksiin uskota, ei niitä myöskään tarjota. Prismat ja S-marketit ovat samalla logiikalla kaikenlaisen gastronomisen kehityksen jarruja.


Muita blogeja löydät täältä.

perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Halvaannuttava pikaruoka

**
Tuore amerikkalaistutkimus
on löytänyt yhteyden pikaruokaloiden ja halvauskohtausten välille. Mitä enemmän pikaruokaloita, sitä enemmän alueella asuvat ihmiset saivat halvauskohtauksia.

Tutkijat myöntävät, että asiaa pitää tutkia tarkemmin, mutta jo nyt on selvää, että hampurilaisten ja ranskalaisten sijaan kannattaa tyydyttää nälkänsä visaammin. Ainakin jos oma terveys kiinnostaa ihmisiä.

Tutkimusta johti Michiganin yliopiston lääkäri ja epidemiologi Lewis B. Morgenstern. Hän heittää ilmaan epäilyn siitä, että syynä ei mahdollisesti ole pelkästään pikaruoan ravintosisältö vaan asiaan saattaa vaikuttaa pikaruokakulttuuri (kiire, "take away" -ajatus, asuinalueen terveysolot yleensä jne.). Morgensternin mukaan jotkut pikaruokaravintolat ovat muuttaneet ruokatarjontansa terveellisempään suuntaan (enemmän vihanneksia). Amerikan sydänliitto (AHA) seuraa tilannetta huolestuneena.

Amerikassa sattuu joka vuosi noin 780 000 uutta tai uusiutuvaa halvauskohtausta.


maanantaina, helmikuuta 16, 2009

Omatekoiset rukiiset sipsit

***
Maku -lehden kolumnisti Helena Saine-Laitinen on julkistanut mielestäni oivan reseptin, jolla valmistat omatekoiset terveysvaikutteiset sipsit:

Avaa puolen tusinaa Vaasan Ruispalaa – hyvä vaan jos ovat jo vähän kuivahtaneita – ja levitä leivät ritirinnan uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita pari puserrettua valkosipulinkynttä voinokareen joukkoon ja sivele maustevoita ohut kerros leiville. Paista 225 asteessa 6–8 minuuttia. Leikkaa saksilla saman tien pituussuunnassa kolmeen osaan ja anna kuivahtaa.
Herkkuja voi tarjota ruissipseinä soppa-aterialla, mutta ne hupenevat kummasti parempiin suihin automatkalla, retkieväänä tai leffaillan naposteltavana.
Kokeile ja jää koukkuun!

Kiitos Helena!

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Lääketehtaiden haamukirjoittajat kuriin!

*
Arvostettu lääkärilehti
PLoS Medicine keskustelee tiedelehdissä tapahtuvasta ns. haamukirjoittelusta, eli sellaisesta tilanteesta, että lääketehdas maksaa tunnetulle tiedemiehelle palkkion läsnäolosta tutkimusjulkaisun kirjoittajien joukossa. Kun julkaisussa on mukana tunnettu tiedemies julkaisu saattaa ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide voi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohditaan haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:
1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä
2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida
3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin 

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta? 

Lähde: Peter C. Gøtzsche, Jerome P. Kassirer, Karen L. Woolley, Elizabeth Wager, Adam Jacobs, Art Gertel, Cindy Hamilton. What should be done to tackle ghostwriting in the medical literature? PLoS Medicine Debate, February, 2009


torstaina, helmikuuta 12, 2009

Laihdutuspillerin markkinoinnissa mukana tanskalaisprofessori

##
Tämä ei ole mukavaa luettavaa
. Jos elämässäsi on surua ja murhetta, jätä tämä juttu lukematta.

Svenska Dagbladet kirjoittaa 11.2.2009 laihdutuslääkkeestä nimeltään Tesofensin. Teksti on taattua toimittaja Henrik Ennartin käsialaa. Asia on ykkösuutisena nyt myös Dagens Medicin lääkärilehdessä.

Pohjoismaiden tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita, tanskalaista professori Arne Astrupia, pidetään aika härskinä markkinamiehenä. Hän on osakkaana yrityksessä (NeuroSearch), joka valmistaa tätä laihdutuspilleriä. Pilleri muuttuu professorin suussa vaarattomaksi ja lukuisin tieteellisin kirjoituksin hän lisää tämän pillerin luotettavuutta. Lisäksi tämä professori tekee ehkä kaikkein suurinta tuhovaikutusta lainaamalla mielipiteitään suosittuihin viikkolehtiin. Mielipiteiden muokkaamisessa viikkolehdillä on huomattava asema. Professorien ja lääkäreiden sanaan on totuttu luottamaan. Varsin suosittu professori työskentelee Kööpenhaminan yliopistossa. On vaikea löytää suurempaa asiantuntijaa lihavuuden tutkimuksessa kuin tämä mainittu tanskalaisprofessori. Hän antaa ohjeita Maailman terveysjärjestö WHO:lle, on toimittajana Obesity Reviews -lehdessä, toimii useiden merkittävien tiede- ja lääkärilehtien tarkastajana ja hän istuu lukuisissa eri asiantuntijapaneeleissa. Häntä kuunnellaan ja häneltä saatuja neuvoja totellaan. Valta sokaisee herkästi ja nyt professori Astrup on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Täytyy seurata tämän ikävän laihdutuspilleriskandaalin kehittymistä.

Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja ihmetellä asioita julkisesti. Ihmettelen nyt julkisesti yhtä asiaa. Olin muutama päivä sitten puheenjohtajana paneelissa, joka pohti uusia ravitsemussuosituksia ja erityisesti sitä voitaisiinko hiilihydraattien saantia rajoittaa. Yllättyin Kuopion yliopiston professori Matti Uusituvan vastustaessa jyrkästi yksikönjohtaja Mikael Fogelholmin esitystä kiristää hiilihydraattivyötä 5 prosentin verran. Fogelholmin arvostama professori Walter Willett leimattiin professori Uusituvan kommentissa pelkäksi ravitsemusepidemiologiksi ilman minkäänlaista kokeellista kokemusta. Onko mahdollista? Ei kai nyt sentään meillä Suomessa? Voiko olla niin? En usko? Mitä häh? No joo, sanotaan se nyt suoraan: Ei kai professori Uusituvalla ole mitään tekemistä sokeriteollisuuden tukemisen kanssa. Ei kai?

Sanoinhan, että tämä on ikävä uutinen, ja toivon olevani ihan pielessä professori Uusituvan suhteen. Ehkä meillä Suomessa ei esiinny mitään tällaista professori Astrupin tapaista mielipiteitten muokkausta laisinkaan? Voihan professoreihimme luottaa? Voihan?

Tätä kirjoitusta ei ole pakko kommentoida.

VHH = erityisruokavalio?

*
Täytyy paistaa läskiä
niin kauan kuin pannu on kuumana, eli puhutaan tästä vähähiilihydraattiasiasta (VHH) niin kauan kuin se mediaa ja tutkijoita kiinnostaa. Sain päiväkodissa työskentelevältä anonyymilta henkilöltä vastaanottaa varsin mielenkiintoisen haasteen.

Nostetaan VHH erityisruokavalioiden joukkoon!

Ideana tässä on se, että päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, ravintoloissa jne. valmistetaan erityisryhmille jo nyt erityisruokia. On henkilöitä joille pitää valmistaa gluteenitonta ruokaa (keliaakikot), on sellaisia joiden vatsa ei kestä maitoa, on erilaisia ruoka-allergioita, vegaaneille valmistetaan erikseen ruokia. Mahtaisiko joukkoruokailu selvitä sellaisesta operaatiosta, että lisättäisiin näiden joukkoon vielä yksi erityisruokavalio, eli VHH? Mitä jos taattaisin halukkaille joukkoruokailussa mahdollisuus vaihtaa peruna runsaampiin vihanneksiin, rasvaton maito täysmaitoon, margariinin sijaan näkkileivälle luomuvoita, kalapuikkojen sijaan voissa paistettuja muikkuja, jälkiruoaksi makean suklaakiisselin sijaan puolikas avokado jne.  

Ideaa on testattu karppauspalstoilla ja hiilihydraattitietoisten foorumissa. Yllättäen ideaa ei tyrmätty. Ideaa pidettiin kehityskelpoisena.

Finelin ravintotietokannassa voi jo nyt etsiä ruoka-aineita esim. vegaaneille. Millä tavalla vegaanit eroavat VHH-väestä? Onko VHH-väki tarpeeksi yhtenäinen väki, että heille voidaan laatia erityiset ruokavalio-ohjeistukset? Karppifoorumilla nimimerkki Berlin enteilee tämän mahdollisen VHH:n erityisruokavaliohyväksynnän merkitsevän sitä, että VHH:ta opetettaisiin maamme oppilaitoksissa ja se saisi sitä kautta virallisen statuksen. Karppien maailmanvalloitus ei ehkä olisi tämän myötä lopullinen, mutta ruokavalio olisi kuitenkin vakaammalla pohjalla kuin mitä se on nyt.

Erityisruokavaliot

Mitä ovat erityisruokavaliot?

gluteenitonkolesterolitonlakto-ovo-vegetaarinenlaktoositonlaktovegetaarinen
maidotonrasvatonrunsaskuituinenvegaaninenvähäkolesterolinen
vähärasvainen
vähähiilihydraattinen??

Keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 ei varsinaisesti halveksuttu VHH:ta. Päinvastoin, Mikael Fogelholm tunnusti VHH:n merkityksen laihdutuksessa ja ainakin lyhyellä tähtäimellä se on terveellinen vaihtoehto. Mutta mitä jos VHH:sta tehtäisiin erityisruokavalio?

Mitä mieltä te olette tästä? Vastatkaa oheiseen kyselyyn. 

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009

Kananmuna ei ole mikään kolesterolipommi

**
Näitä sivuja seuranneille ei tule yllätyksenä
, että kananmunat ovat terveellisiä. Kananmunassa on luonnon parasta proteiinia ja kananmunan sisältämä rasva sekä kolesteroli ei vaikuta veren kolesteroliin.

Lääkäreihin on totuttu uskomaan. Siinä missä tällainen tavallinen biologi näkee paljon vaivaa vakuuttaakseen lukijansa ja kuulijansa, riittää yleensä, että lääkäri epäselvästi murahtaa: "syökää aamulla 1-2 keitettyä kananmunaa, sillä tavalla nälkä pysyy paremmin loitolla ja te voitte laihtua".

Tohtori.fi kirjoittaa tänään 11.2.2009 tuttua tarinaa kananmunasta. Merkittäväksi uutisen tekee nimenomaan se seikka, että sivulauseessakaan ei ilmaista mitään huolta kananmunan epäterveellisyydestä. Suomen sydänliiton vanhentunut käsitys  kahdesta kananmunasta viikossa toki mainitaan, mutta lähinnä varoittavana esimerkkinä jumiutuneista käsityksistä. 

Lainaus: Kananmuna ei nosta kolesterolia eikä ole vaaraksi sydämelle, brittiläiset asiantuntijat paljastavat.  Ravitsemusasiantuntijat Juliet Gray ja Bruce Griffin Surreyn yliopistosta kertovat Sun-lehden verkkosivulla, että ei ole olemassa todisteita, jotka tukisivat piintynyttä harhaluuloa runsaan kananmunan käytön epäterveellisyydestä.

Syökää kananmunia!

Lukekaa tästä muita juttujani kananmunasta.
 

tiistaina, helmikuuta 10, 2009

Välimeren ruokavalio voi olla hyvää aivoille

**
Eilisessä keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa
 (9.2.2009) asiantuntijoiden laajan hyväksynnän sai ns. Välimeren ruokavalio. Reuters Health uutisoi eilen uudesta tutkimusnäytöstä koskien tätä ruokavaliota.

Välimeren ruokavaliolle tyypillistä on:
- runsaasti vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, papuja, kalaa ja viljatuotteita
- kohtuullisesti alkoholia
- vain vähän maitotuotteita, lihaa ja rasvaa

Kolumbian yliopiston tutkijat New Yorkissa ovat nyt löytäneet Välimeren ruokavaliosta myös aivojen terveyttä hoitavia seikkoja. Tutkittavilla todettiin jonkin verran vähäisempi alttius tulla "höperöiksi" (alentunut kognitiivinen kyky) ja saada dementiaan tai Alzheimerin tautiin viittaavia oireita. Jo valmiiksi vähän höperöissä koehenkilöissä viivästyi vakavampien neuroottisten oireiden puhkeaminen. Tiedot kerättiin tutkittavilta ruokapäiväkirjakyselyllä. Tässä tutkimuksiessa mitattiin taas niitä "score"-arvoja, eli tässä tapauksessa todennäköisyyksiä miten vähäisemmälle määrälle ihmisiä voi kehittyä sairaus jos noudattaa tietylle ruokavaliolle tyypiillisiä ruoka-aineita. Minä suhtaudun aika epäileväisesti noihin "scoreihin", mutta niitä tarvitaan, jotta tutkimus voidaan julkaista tiedelehdessä ja tutkijat voivat kansainvälisissä kokouksissa vakuuttaa kollegansa tyyliin: "kato nyt hyvä ystävä miten hyvä tämä menetelmä on, mitä siinä enää kuppaat, ryhdy käyttämään tätä..." tmv. Joka tapauksessa näiden "scorien" perusteella niillä joilla oli runsaasti Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käytössään, oli 48 prosenttia vähäisempi riski Alzheimerin tapaiseen dementiaan. Vähemmän Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käyttäneillä oli 45 prosenttia vähäisempi riski. 

Tutkijat korostivat, että tämä ei ollut mikään kliininen koe ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei saisi tehdä tämän yksittäisen tutkimuksen perusteella.

Ennestään tähän ruokavalioon on yhdistetty pienempi riski sairastua mm. sydän- ja verisuonitautiin, diabetekseen ja saada korkea verenpaine. Tutkijat selittävät tämän johtuvan siitä syystä, että tämä ruokavalio parantaa kolesteroliarvot, pitää verensokerit kurissa, huolehtii verisuonten terveydestä ja alentaa tulehdusta. Kaikilla näillä tekijöillä on vaikutusta mitä suurimmassa määrin terveyteemme.

Tutkimus julkaistiin tässä kuussa tiedelehdessä Archives of Neurology.


maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Yleiskeskustelua 9.2.2009

Etukäteen pyydetyt puheenvuorot on nyt käytetty ja siirrymme yleiskeskusteluun hiilihydraattien mahdollisesta vähentämistarpeesta. Mahdollisesti on puhetta tästä:

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

Sami Uusitalo ja Outi Piisi-Putta

 

Haluamme korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei johda siihen, että jäisi puuttumaan tärkeitä suojaravintoaineita. Esittelemme tässä Samin säännöllisesti nauttiman VHH –lounaan ja Outin jokapäiväisen VHH -aamiaisen.  Näillä eväillä ei käsityksemme mukaan kehity vitamiini-, kuitu- tai hivenainepulaa.

Tästä löydät koko mediamateriaalin.

Pirjo Ilanne-Parikka 9.2.2009

Pirjo Ilanne-Parikka

Sisätautien erikoislääkäri, Diabeteksen hoidon erityispätevyys

Ylilääkäri, Suomen Diabetesliitto

 

Diabeteksen hoito ja hiilihydraattitietoisuus

 

 

Diabetes on syntytavaltaan vaihteleva, monimuotoinen ja yksilöllisesti käyttäytyvä aineenvaihduntasairaus, joka diagnosoidaan kohonneen veren sokeripitoisuuden perusteella. Diabeteksen päätyyppien, tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes, lisäksi on useita muita harvinaisempia diabetestyyppejä.

 

Tyypin 2 diabeteksen yleistyminen on yhteydessä lihomista edistäviin elintapoihin, liikunnan vähenemiseen ja ylensyöntiin sekä osittain myös alkoholin käytön lisääntymiseen. Ihmiset saavat ravinnostaan liikaa energiaa suhteessa vähentyneeseen energiankulutukseen. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Osalla henkilöistä, perintötekijöiden ohjaamana, energiaylimäärä varastoituu rasvaksi erityisesti maksaan ja vatsaonteloon. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia sokerin sekä rasvan aineenvaihduntaan.

 

Tyypin 1 diabetes on insuliininpuutosdiabetes. Haiman insuliinia tuottavat solut vaurioituvat autoimmuunitulehduksen seurauksena ja oma insuliinieritys loppuu asteittain.

 

Hoidon lyhyen tähtäimen tavoitteena on oireettomuus, aineenvaihduntahäiriöiden korjaaminen, hyvin sujuva arkipäivä ja hyvä elämänlaatu, pitäen sisällään turhien rajoitusten välttämisen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sekä muita diabeteksen lisäsairauksia ja turvata siten enemmän laadukkaita elinvuosia.

 

Tyypin 1 diabeteksen hoito on insuliinipuutoksen korvaushoitoa, mutta myös terveyttä edistäviin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin kannustetaan. Hoidossa pyritään jäljittelemään normaalia insuliinineritystä, jolloin noin puolet pistettävästä insuliinista annostellaan perusinsuliinina ja loput ateriainsuliinina ruuan vaihtelevan hiilihydraattimäärän mukaan. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perusta ovat painonhallinta, sopiva syöminen, arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikunta sekä lääkehoidot. Elintapahoito ja lääkehoidot ovat toisiaan täydentäviä.

 

Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Terveydenhuollon ammattihenkilöt soveltavat yleisiä suosituksia yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Hoidon tuloksellisuutta arvioidaan seuraamalla painoa, verensokeria ja veren rasva-arvoja ja verenpainetta.

 

Diabetesliiton asiantuntijaryhmän v. 2008 päivittämä ruokavaliosuositus on tarkoitettu kaikille diabeetikoille, riippumatta diabetestyypistä tai iästä. Se sopii myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, kunhan energian saanti ravinnosta on riittävän vähäistä. Suositellun ruokavalion ydinkohdat voi tiivistää seuraavaan:

 

1.      Ei ole yhtä ainoaa tapaa syödä oikein tai yhtä energiaravintoaineiden ”oikeaa” jakaumaa. Äärimmäisyyksiä, kuten joidenkin energiaravintoaineiden tiukkaa rajoittamista, on kuitenkin syytä välttää, koska tällaisen rajoittamisen pitkäaikaisesta turvallisuudesta ja hyödyllisyydestä on toistaiseksi riittämättömästi tietoa.

2.      Ruoan energiamäärä on syytä sovittaa sellaiseksi, että se ylläpitää normaalipainoa tai vähentää ylipainoa. Ylipainoisten kannattaa pienentää kaiken muun ruoan paitsi kasvisten määrää.

3.      Kannattaa pyrkiä kohtuullisen säännölliseen ateriarytmiin, 3-5 syömiskertaan päivässä, jolloin ruokamäärän ja verensokerin hallinta helpottuu.

4.      On tarpeen pitää huolta rasvan laadusta mm. käyttämällä kasviöljyjä sekä niitä sisältäviä tuotteita ja kalaa.

5.      Diabeetikon ruokavalioon kuuluu runsaskuituisia, hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Hiilihydraatit jaetaan eri aterioille, ja niiden määrä ja laatu valitaan siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä veren sokeritasapaino pitkän ajan kuluessa. Systemaattinen pienen glykemiaindeksin ruokien valitseminen vaikuttaa suotuisasti sokeritasapainoon.

6.      Viljatuotteista kannattaa valita käyttöön valmisteita, jotka sisältävät mahdollisimman paljon täysjyväviljaa sekä kuituja. Vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä syödä yhteensä vähintään puoli kiloa päivässä.

7.      Myös liikunta tukee ruokavalion rinnalla painonhallintaa ja hyvinvointia kokonaisuutena sekä auttaa korjaamaan aineenvaihduntahäiriöitä.

 

Käytännössä diabeetikot arvioivat itse ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan ammattilaisten kanssa. Heitä neuvotaan vähentämään erityisesti kovan rasvan, suolan ja runsaasti sokeria sekä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävien tuotteiden määrää ja lisäämään kuitupitoisia ruokia. Monipuolisesta arkiruokailusta huomattavasti poikkeavan ruokavalion noudattaminen ei yleensä onnistu pitkäjännitteisesti. Ohjauksessa korostetaankin pieniä, päivittäisiä ja pysyvämpiä muutoksia, jotka pidemmällä aikavälillä johtavat pitkäaikaiseen tulokseen.

 

Tyypin 2 diabeetikoiden tulee siten olla hiilihydraattitietoisia ja arvioida syömisensä vaikutusta aineenvaihduntaan. Tyypin 1 diabeetikoiden on tarpeen laskea hiilihydraattien määrä ateriakohtaisesti, jotta ateriainsuliinin oikea annostelu onnistuu.

 

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja elää tietyssä kulttuurissa ja sosiaalisessa ympäristössä. Ruokavalioon liittyvät asiat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, ja käyttäytymistä ohjaavat usein enemmän ympäristö ja tunteet kuin rationaalinen ajattelu. Ruokavalinnat ovat myös ekologisia ja taloudellisia valintoja.

 

Diabeteksen hoito on kehittynyt, monipuolistunut ja yksilöllistynyt huomattavasti 10-20 vuoden aikana. Myös pitkäaikaiset hoitotulokset ovat muuttuneet erittäin suotuisasti eli lisäsairaudet ovat vähentyneet ja diabeetikot elävät aikaisempaan iäkkäämmiksi. Yleisellä tasolla en näe syytä palata takavuosien hoito-ohjeisiin. Tavoitteena on hoitosuositusten viitoittamana räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.


Matti Uusitupa 9.2.2009

Matti Uusitupa, LKT, professori, rehtori

Pohjoismaisen (NoCE) Food and Nutrition huippuyksikön SYSDIET-konsortion johtaja

Kuopion yliopisto

 

Laadulla on merkitystä niin rasvojen kuin hiilihydraattien kohdalla

 

Ravitsemussuositukset perustuvat vankkaan tutkimustietoon epidemiologisista, kokeellisista ja pitkäkestoisista interventiotutkimuksista. Suosituksissa huomioidaan myös kulttuurilliset, taloudelliset ja entistä enemmän myös ekologiset tekijät. Ne on tarkoitettu terveelle väestölle, mutta useimpien kroonisten tautien ehkäisyyn ja hoitoon perustuvat suositukset noudattelevat yleisiä ravitsemussuosituksia. Siten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, tiettyjen syöpämuotojen ja muistihäiriöiden ehkäisyn suositukset ovat yhteneväisiä. Nykysuosituksissa korostetaan niin rasvan kuin hiilihydraattien laatua.

 

Eurooppalaiset diabeteksen ehkäisyn ja hoidon suositukset ovat muutaman vuoden takaa. Niitä ollaan parhaillaan uusimassa. Jo niissä huomioitiin rasvan ja hiilihydraattilähteiden erojen merkitys.

 

Laihdutusdieettien koostumus voi vaihdella. Kalorirajoitus ja liikunnan lisääminen laihduttavat riippumatta energiaravintoaineiden suhteellisesta osuudesta. Tehokkain tapa pudottaa painoa on erittäin niukkaenergiset ruokavaliot. Ongelma on laihdutustuloksen pysyvyys. ”Dieetit” ymmärretään väliaikaisiksi. Siirtyminen niin sanottuun normaaliin ruokavalioon on ongelma.

 

Diabetesepidemia ei johdu nykysuosituksista, jotka korostavat tyydyttyneen ja trans-rasvahappojen haitallisuutta valtimotautien kannalta. Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu runsasrasvaisen ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion, vähäisen liikunnan, energiatiheän ruokavalion, niukasti ravintokuitua sisältävän ruokavalion ja ruokavalion, jonka GI tai GL on suuri, lisäävän diabetesriskiä. Sen sijaan hiilihydraattien määrä sinänsä ei ole lisännyt diabetesriskiä.

 

Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa, joka on parhaiten dokumentoitu pitkäkestoinen ja suuri interventiotutkimus patsi IGT:n myös metabolisen oireyhtymän (suurimmalla osalla MS) suhteen saavutettiin 58 %:n diabetesriskin pienentyminen nykysuosituksien mukaisella ruokavaliolla. Tulos säilyy ainakin 10 vuotta. Hyvää tulosta ennusti dieetin runsaskuituisuus ja rasvan määrän vähäisyys. Insuliiniherkkyys parani sitä enemmän, mitä enemmän paino laski. Myös veren rasva-arvot korjaantuivat, ja verenpaine ja hCRP sekä Il-6 laskivat sekä veren fibirinolyyttinen aktiviteetti korjaantui. KANWU-tutkimuksessa, joka tehtiin viidessä keskuksessa Euroopassa ja Australiassa kovan rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla (rypsi-tai oliiviöljy) paransi insuliiniherkkyyttä ja korjasi seerumin lipidejä. Kuten muissa tutkimuksissa omega-3-rasvahapot vaikuttivat TG- tasoja alentavasti sekä paastossa että aterian jälkeen. Paljon huomiota saaneessa NEJM:ssä kesällä 2008 julkaistussa tutkimuksessa hiilihydraattirajoitus oli maltillinen ns.  Atkins-dieettiryhmässä. Painon laskun suhteen hiilihydraattirajoitus toimi ”parhaiten” ainoastaan miehillä. Naisilla ja diabeetikoilla Välimeren dieetti osoittautui parhaaksi niin laihdutuksen kuin diabeteksen hoidon kannalta. En usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni GI. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

 

Kirjallisuutta Tuomilehto J ym. NEJM 2001, Vessby B ym. Diabetologia 2001, Uusitupa M ym. Diabetes 2003, Mann JI NMCD 2004, Hämäläinen H ym. Diabetologia 2005, Lindström J Diabetologia 2006, Lindström J Lancet 2006, Kallio P Am J Clin Nutr 2007, Shai ym. NEJM 2008, Herder C Diabetologia 2009   


Juhani Tevrén 9.2.2009

Juhani Tevrén

kiropraktikko (DC), Länsi-Turunmaa (Parainen)

 

Käsitykseni vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista

 

Kohta 56–vuotiaana kerron teille, että 2006 kesällä aloitin kuntoliikunnan uudelleen, suorituskykyni parantamiseksi ja painon alentamiseksi. Tunsin itseni jonkin verran väsyneeksi, erityisesti ruokailun jälkeen. Ymmärsin, että sukurasitteet koputtavat ovelle, koska lähisuvussani esiintyy molempia diabetes tyyppejä, 1 ja 2.

 

Tietoa terveydestä minulla on, ja on ollut, ammattini ja opiskelujeni kautta, mutta eri syistä en kuitenkaan omalla kohdallani ole löytänyt ”aikaa” ja ”asennetta” toteuttaa pysyvää ruokavaliomuutosta.

 

Olen tehnyt erilaisia yrityksiä painon alentamiseksi, mutta pysyvä muutos on kuitenkin jäänyt saavuttamatta. Liikuntamuotona olen suhteellisen säännöllisesti harrastanut kävelyä vuodesta 1995, mutta huomasin että on tehtävä jotakin enemmän. 

 

Ryhdyin vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Havaitsin nimittäin, että saan ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Leipä oli iso ongelma, sillä leipä on maistunut lapsesta asti ja sitä on kehotettu syömään. Sitä on kulunut periaatteessa joka aterialla. Leipä on aiheuttanut minussa ajoittain melkein himon kaltaisia tunteita jolloin sitä on pitänyt saada lisää.

 

Kaikki jotka tietävät terveydestä jotain, tietävät kuidun tärkeyden suolen toiminnalle ja verensokerin tasapainolle. Minulle leivästä oli tullut melkein tärkein kuidun lähde.

 

Vuonna 2007 vähensin yhä enemmän hiilihydraattien saantiani. Lisäsin ruokavaliooni hyvälaatuisia proteiineja ja rasvoja. Liikunta säilyi edelleen olennaisena osana päiväohjelmaani ja nuoruuden ”punttiharjoitukset” palasivat kuvioihin. Näin toimien koin pitkiin aikoihin myönteisimpiä hetkiä elämässäni ja painokin aleni.

 

Leipä ja peruna jäivät kokeilussa kokonaan pois. Samoin jäivät pois makeiset, vähärasvaiset jogurtit ja pullat. Ennen söin 200–300 grammaa ruisleipää päivässä kuidun saannin takia. Nykyään saan kuidun kasviksista, pähkinöistä, pellavansiemenrouheesta ja kauraleseistä.

Ei ole enää näläntunnetta. Se johtuu ilmeisesti vähemmistä hiilihydraateista ruokavaliossani ja kylläisyyden tunteen tuovat nauttimani proteiinit. Oloni virkistyi huomattavasti eikä aterian jälkeistä väsymystä ollut entiseen tapaan.

 

Sukutaustani huomioiden olen syönyt vuosikausia kalatuotteita ja käyttänyt lähes päivittäin omega-3 ravintolisiä. Kalan syönti virkistää minua, tuntuu aina hyvältä ja oikealta syödä kalaa. Näen tämän parantuneen vireystasoni myös verensokerimittarin lukemissa. Myös veren rasva-arvot ovat parantuneet vähennettyäni hiilihydraatteja.

 

Puoli vuotta tiukemmalla hiilihydraattirajoituksella johti 10 kg painonpudotukseen. Kaiken kaikkiaan paino on nyt pudonnut noin 16 kg, silti painan vielä noin 100 kg ja olen 182 cm pitkä.

 

Liikunnan ja voimaharjoittelun koen erityisen tärkeäksi diabeetikolle. Lisääntynyt lihasmassa auttaa koholla olevan verensokerin hoidossa. Sokeria kuluu enemmän lihaksissani.

 

Olen seurannut hiilihydraattikeskustelua mielenkiinnolla ja olen erityisen iloinen, että tällainen tilaisuus on voitu järjestää. On tärkeää välttää nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja, koska ne ovat vaarallisia erityisesti silloin kun meillä on insuliiniresistenssi. Taannoinen italialaistutkimus osoittaa, että verensokerin jäädessä insuliiniresistenssin johdosta liian korkeaksi, sokeri joutuu esimerkiksi maksasolujen käsiteltäväksi. Tämä saattaa olla edesauttamassa rasvamaksan syntyä. Hiilihydraattien laadulla saattaa siis olla merkitystä.

 

Ymmärrän, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun syön tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitasoni pysyy oikealla tasolla.

 

Henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaani! Kun pysyn virkeämpänä, minulla on paljon helpompi ohjata syömisiäni ja jaksan paremmin liikkua.


Pekka Puska kommentti 9.2.2009

Pekka Puska

 

Keskustelutilaisuus Suomen Akatemiassa 9.2.2009

kommentteja ravintokeskusteluun (vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta)

 

Miksi väestö lihoo?

Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.

 

Meneekö nykyisillä suosituksilla huonosti?

Vaikka suosituksia noudatetaan puutteellisesti ja on ravintoon liittyviä ongelmia, on ruokavalio monessa suhteessa (rasvan laatu, suola, kasvikset ym.) parantunut: ja suomalainen kansanterveys on viime vuosikymmeninä kohentunut erittäin paljon: ikävakioitu kuolleisuus on tavattomasti vähentynyt, elinikä pidentynyt noin 10 vuotta ja lisävuodet ovat pääsääntöisesti terveitä.

 

Vaikuttavatko kaupalliset intressit suosituksiin? Ei lainkaan. Toki kaupalliset tahot pyrkivät käyttämään erilaisia suosituksia ja tutkimustuloksia omiin tarpeisiinsa.

 


Sami Uusitalo 9.2.2009

Sami Uusitalo

Diplomi-insinööri, Vantaa

 

Menestystarinani ja miksi minä olen pettynyt viranomaisten ravitsemus- ja laihdutusohjeisiin.

 

 

Olen nyt 36-vuotias. Painoni on n. 97 kg ja pituuteni 183 cm. Pahimmillaan olen painanut vuoden 2006 loppupuolella n. 117 kg.

 

Tein ensimmäisiä laihdutusyrityksiä reilun kymmenen vuotta sitten kun painoni oli n. 90 kg. Pidin itsestään selvänä rasvan vähentämistä ja näinhän ne terveydenhoitajat ja lääkäritkin suosittelivat. Minulle ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa näitä ohjeita.

 

”Vähän rasvaa” –linjalla minulla oli alituiseen nälkä. Olo oli heikko kaikin puolin ja minulla oli merkittävästi esim. närästystä. Paino saattoi hetkellisesti pudota, mutta nousi kuitenkin aina uusiin ennätyksiin.

 

Kesäkuun alkuun -07 olin ohimennen kuullut Atkinssistä tai rasvoja suosivista ruokavalioista. En ollut asiaan kuitenkaan lainkaan perehtynyt.

 

Aloitin asiaan perehtymisen tarkemmin tuolloin kesäkuussa -07. Kimmokkeena oli ystäväni ja hierojani kanssa käymä keskustelu ravinnosta. Ystäväni, entinen SE-uimari, oli vahvasti sitä mieltä, että hiilihydraatteja suositaan aivan liikaa ja viljatuotteet (myslit yms.) ovat vihonviimeistä mitä tulisi suuhunsa laittaa. Hän myös ehdotti minulle laihduttamista hiilihydraatteja vähentämällä.

 

Kiinnostuin asiasta ja käytin asiaan perehtymisessä parhainta minulle suotua taipumusta eli laskutaitoa. Marssin tietokoneeni ääreen ja tein yksinkertaisia vertailuja vahvasti rasva- ja proteiinipitoisten ruoka-aineiden ja hiilihydraattipainotteisten välillä. Tulos oli musertava. Ymmärsin muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuteni kasvu oli johtunut. Olin syönyt aivan liikaa viranomaisten tuputtamia hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa.

 

Mielestäni kuka tahansa voi vakuuttua hiilihydraattien rajoittamisen tuomista eduista painonhallintaan tekemällä näitä samoja vertailuja. Otetaanpa esim:

 

Kaksi keitettyä kananmunaa

Vs.

Kahvikupillinen mysliä ja 2 dl rasvatonta maitoa

 

Molemmissa aterioissa on n. 170 kcal. Mielestäni on täysin itsestään selvää, että ensimmäinen vaihtoehto vie nälän paremmin pois ja ruokapöytään täytyy marssia huomattavan paljon myöhemmin kuin jälkimmäisessä tapauksessa. Tein myös vertailuja esim. poronlihan ja leivän välillä.

 

Havaitsin, että jättämällä perunan, riisin, pastan kokonaan pois ja vähentämällä leipää sekä korvaamalla nämä esim. kananmunilla ja lihalla pääsisin selkeään energiavajeeseen. Margariinin jätin kokonaan pois. Söin 0-5 leipäpalasta päivässä voin kanssa. Söin kasviksia ja hedelmiä. Hedelmissä tosin väistelin esim. banaania ja muita makeahkoja hedelmiä. Poisjätettävien listalla olivat esim. mehut ja jauhoiset ruoat.

 

Painoni romahti muutamassa kuukaudessa n. 10 kg. En tuntenut lainkaan olevani dieetillä. Koskaan ei ollut nälkä ja kun nälkä yllätti menin syömään. Söin ruokia joiden mausta pidin. En pitänyt ehdotonta linjaa ja esim. söin, kakkua jos joku sitä jossain tarjosi.

 

Painonpudotus on ollut alun jälkeen hitaampaa, mutta hivuttautuu hiljakseen alaspäin tai pysyy samassa.

 

Olen syönyt usein esim. pekonia ja kananmunia, siis lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossani. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Tästä huolimatta kaikki veren rasva-arvoni paranivat kun kävin ne yhdeksän kuukauden päästä ruokavaliomuutoksesta mittauttamassa. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka ?!

 

Kauhulla luen viranomaisten ohjeita. Ne lihottavat ihmisiä. Tässä on koko lihavuusepidemian syy. Rasvojen imurointi on vienyt pois nälänhallinnan. Ns. napostelukulttuuri johtuu juuri näistä umpikieroista ”rasvat pois” –ohjeista. Ihmisten nälkä ei koskaan ko. keinolla tyydyty. Minun käy todella sääliksi ylipainoisia lapsia, joita kidutetaan alituisessa näläntunteen noidankehässä. Heidän elimistönsä huutaa rasvaa jota ei ikinä anneta. Todella pahalta tuntuu.


Pekka Puska kommentti 9.2.2009

Pekka Puska

 

Keskustelutilaisuus Suomen Akatemiassa 9.2.2009

kommentteja ravintokeskusteluun (vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta)

 

Rasva vai hiilihydraatit?

Molempien kohdalla on kysymys laadusta. Niitä ei voi niputtaa yhteen. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa.

 

Kolesterolilääkitys vai ravinto?

Kolesterolia alentavia lääkkeitä tarvitaan sydänpotilailla ja henkilöillä, joilla on erityisen korkea valtimosairauksien riski. Koko väestöä ajatellen luonnollinen ja tehokas tapa hallita veren kolesterolia on ruokavalio. Se on myös tärkeä lääkityksen täydentäjänä.

 


Pasi Saario 9.2.2009

Pasi Saario

kemisti, FM, Kaarina

 

Maksan rooli metabolisessa oireyhtymässä

 

Mikä on metabolinen oireyhtymä?

 

Metabolinen oireyhtymä on hyvin yleinen aineenvaihdunnan häiriö tila. Sen keskeisimmät tunnusmerkit ovat vyötärölihavuus ja siihen liittyvä maksan insuliiniresistenssi. Ylipaino ei ole suoraan merkki metabolisesta oireyhtymästä, vaan ongelmat näyttävät liittyvä liialliseen viskeraali- eli sisäelinrasvan  määrään. Tästä on seurauksena se, että jo noin 10%:n pysyvällä laihtumisella on  merkittäviä terveyshyötyjä metabolisen oireyhtymän kannalta.

Oireyhtymään liittyvä viskeraalirasva sijaitsee vatsalihasten alla sisäelinten ympärillä ja se on suorassa yhteydessä maksaan porttilaskimon kautta. Porttilaskimo sijaitsee ruuansulatuselimistön ja maksan välissä, ja sitä kautta imeytyvät vesiliukoiset ravintoaineet kuten sokerit ja aminohapot. Ravinnosta imeytyvät rasvaliukoiset rasvahapot ja vitamiinit kuljetetaan toista reittiä maksan ohi. Ravinnon rasvojen osalta maksan tehtäväksi jää rasvaliukoisten ravintoaineiden kuljettamiseen käytettävien kylomikronien ja niihin jääneiden ravintoaineiden vastaanottaminen.

Viime vuosina on vahvistunut yhteys maksan insuliiniresistenssin, viskeraalirasvan sekä maksan rasvoittumisen välillä. Maksaan kertyvä rasva näyttäisi lisäävän sen insuliiniresistenssiä ja siten järkyttävän elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan tasapainoa. Voidaankin todeta että nämä kolme yhdessä saavat aikaan muut oireyhtymään liittyvät terveysongelmat, joista merkittävin kansanterveydellisesti lienee tyypin 2 diabetes.

 

Tyypin 2 diabetes on tila, joka syntyy kun maksan insuliiniresistenssi heikkenee niin paljon, että insuliini ei pysty enää kontrolloimaan verensokeria normaalisti ja tuloksena on kiihtynyt sokerin valmistaminen ja vapauttaminen maksasta insuliinin vastahormonien vaikutuksesta (kortisoli ja glukagoni). Kohonnut verensokeri johtaa myös lisääntyneeseen insuliinin eritykseen ja tutkimuksissa insuliinin erittyminen onkin todettu hyväksi mittariksi maksan rasvoittumiselle. Kohonnut insuliini häiritsee rasvojen vapautumista rasvakudoksesta vaikeuttaen elimistön siirtymistä rasvan käyttöön ruokailujen välillä.

 

Maksan rasvoittuminen (NAFLD) on yleistynyt yhdessä kasvavien T2D lukujen kanssa ja syyllisenä siihen on pidetty mm. liiallisen rasvaisen ruuan syömistä, vähentynyttä liikuntaa sekä lisääntynyttä sokerien käyttöä erityisesti juomissa. Mielenkiintoinen asia on se, että vaikka rasvamaksa onkin yleisenä sairautena aika uusi, niin alkoholin käyttöön liittyvästä rasvamaksasta on kertynyt jo runsaasti tietoa. Voisiko sieltä löytyä tietoa, jolla saamme lisäselvyyttä rasvamaksan syntyyn myös niillä henkilöillä, jotka eivät alkoholia käytä?

 

Eräs aineenvaihdunnallisesti mielenkiintoinen ja keskustelua herättänyt ravintoaine, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viimevuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, on fruktoosi. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellä maksassa. 

 

Fruktoosin yhtäläisyydet alkoholin (EtOH) kanssa ovat suorastaan hämmentäviä. Molemmat:

 

- käsitellään maksassa ja niiden biokemia on hämmästyttävän samankaltaista

- saavat aikaan maksasairauden runsaasti nautittuna ja kummallakin se näyttää liittyvän reaktiivisten aldehydien lisäämään oksidatiiviseen stressiin maksakudoksessa

- ovat kohtuullisesti käytettynä terveyttä edistäviä esim. lisäten HDL-kolesterolin määrää

 

Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen?

 

Insuliiniresistenssin seurauksena insuliinin hillitsevä vaikutus maksaan vähenee, jolloin maksa herkistyy insuliinin vastahormonien vaikutukselle. Tavallisimmat näistä ovat glukagoni ja kortisoli. Glukagonin funktiona on vapauttaa maksaan varastoitunutta sokeria.  Kortisoli puolestaan aktivoi maksassa glukoneogeneesiä sääteleviä geenejä samalla lisäten lihaskudoksen kataboliaa. Tyypin 2 diabeteksessa tämä johtaa maksan glykogeenivarastojen liialliseen täyttymiseen, mistä on seurauksena ongelmat ruuan jälkeisen verensokerin käyttäytymisessä sekä maksan de novo lipogeneesissä. Tyypin 2 diabeetikon maksa tuottaa tavallista enemmän de novo rasvaa ja lisäksi insuliinin kontrolli rasvaisten VLDL(1):ien erittymiseen on heikentynyt. Tästä on seurauksena veren rasva-arvojen heikkeneminen: triglyseridit kohoavat, HDL laskee ja pienen tiiviin LDL:n määrä kasvaa.

 

Kortisoli on myös erityisesti stressitilanteessa erittyvä hormoni ja sen vuoksi myös stressiin liittyvät terveysongelmat, kuten lisääntynyt sydän- ja verisuonitautiriski, voisi selittyä kortisolin kiihdyttämän lipolyysin (FFA), proteolyysin (aminohapot) ja glukoneogeneesin kautta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että viskeraalirasvakudoksessa on muita rasvakudoksia enemmän kortisoni reseptoreja. Stressi tilanteessa tämä johtaa tilanteeseen jossa insuliinin lipolyysiä hillitsevä vaikutus viskeraalikudokseen heikkenee. Metabolisessa oireyhtymässä ongelmana on juuri ektooppisen vatsarasvan liiallinen lipolyysi, joka voisi kertoa epätasapainosta kortisoli/insuliini-akselilla.

Keskivartalolihavuudesta kärsiville henkilöille kova stressi on erityisen hankala. Tällaisessa tilanteessa on huono ajatus siirtyä vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävään ruokavalioon, sillä sen seurauksena aineenvaihdunta siirtyy rasvojen sijasta käyttämään yhä enemmän aminohappoja verensokerin ja energiatason ylläpitämiseen. Pääosin aminohapoista tapahtuvan glukoneogeneesin kiihtymisestä on seurauksena HDL-kolesterolin alenemisen lisäksi kolesterolin takaisin kuljetuksen häiriintyminen (ABCA1). Tämä stressihormonivälitteinen aineenvaihdunnan tila yhdistettynä ravintorasvoihin keskittyvään interventioon voisi selittää esimerkiksi Helsinki Business Men-tutkimuksen yllättävän tuloksen sekä piikin Pohjois-Karjalan sydänkuolleisuudessa projektin alkuaikoina.

 

Stressistä kärsivällä henkilöllä sekä verensokeri että insuliini ovat koholla. Jos tällaisessa tilanteessa siirrytään vähärasvaiseen ruokavalioon, niin siitä on seurauksena lihaskatabolian ja de novo lipogeneesin kiihtyminen sekä verensokerin kohoaminen ja nämä yhdessä lisäävät huomattavasti sydän- ja verisuonitautien riskiä. Rasvainen ruoka helpottaa stressaantuneen elimistön tilannetta usealla eri tavalla 1) Ravinnon rasvojen mukana tuleva glyseroli vähentää aminohappojen käyttöä energiaksi samalla aktivoiden kilpirauhasen toimintaa  2) tyydyttyneet rasvat parantavat kolesterolitasapainoa (LDL va. sdLDL) ja mahdollistavat turvallisen kuljetusalustan kolesterolin kuljetukselle sitä tarvitseviin kudoksiin. 3) kilpirauhasen toiminta aktivoi maksan ketogeneesiä, jolloin muodostuva β-hydroksibutyraatti korvaa osan elimistön tarvitsemasta glukoosista vähentäen glukoneogeneesin tarvetta edelleen 4) kilpirauhasen toiminta aktivoi myös kolesterolista tapahtuvaa hormonisynteesiä (SREBP-2), josta on seurauksena maksan LDL-reseptorien aktivoituminen ja seerumin LDL-kolesterolipitoisuuden lasku.

 

 

Edellä kerrottuun pohjautuen voisi metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen hoidossa olla hyötyä ruokavaliosta, joka

1) vähentää erittyvän insuliinin määrää

                      -lipolyysi rasvakudoksesta paranee

 

2) sisältää riittävästi hyviä eläin- tai kasvirasvoja, jotka aktivoivat kilpirauhasen toimintaa ja siten rasvan käyttöä energiaksi

-maksan β-oksidaatio paranee

3) ei estä vaan ennemmin aktivoi kolesterolin poistamista verisuonen pinnasta

- lisää HDL-kolesterolin määrää ja vähentää ABCA1:n toimintaa inhiboivien karbonyyliyhdisteiden  muodostumista.

4) vähentää maksasolussa syntyvän de novo rasvan määrää

- sisältää vain vähän sokeria, alkoholia ja tärkkelystä


5)  nostaa HDL-kolesterolin pitoisuutta

- hyvä lipolyysin kontrolli

 

6) hillitsee lihaskataboliaa

- erityisesti ylipainoisille vanhuksille lihasmassan säilyminen on erittäin tärkeää

 

Painonhallinnassa voisi olla hyötyä ruokavaliosta, joka pitää hyvin nälkää ja mahdollistaa pitkät ruokailuvälit.

 

 

Tuoreita tutkimuksia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

 

Viime kesäkuussa julkaistiin keskustelua herättänyt tutkimus, ns. israelilaistutkimus (N Engl J Med 2008;359:2169), jossa tarkasteltiin hiilihydraattien rajoittamisen vaikutusta laihtumiseen ja aineenvaihdunnallisten häiriöiden korjaamiseen. Tarkastelun kohteena olivat kolme ruokavaliota: perinteinen vähärasvainen ja vähäkalorinen laihdutusruokavalio, vähäkalorinen välimeren ruokavalio sekä hiilihydraatteja rajoittava ja rasvojen käyttöä painottava vähähiilihydraattinen dieetti, joka perustui tunnettuun Atkinsin dieettiin. Hiilihydraattien rajoittamiseen perustuva ruokavalio tuotti muita parempia tuloksia seuraavilla seuratuilla mittareilla: painonkehitys, HDL kolesteroli, triglyseridit, LDL kolesteroli, kokonaiskolesterolin ja HDL kolesterolin suhde, C-reaktiivinen proteiini (CRP), adiponektiini ja leptiini. Lisäksi ei-diabeetikkojen insuliiniherkkyys ja paastoinsuliini alenivat eniten hiilihydraatteja rajoittavassa ryhmässä. Tutkimuksessa mukana oli myös diabeetikkoja,  joilla Atkinsiin pohjautuva ruokavalio alensi merkitsevästi ns. pitkää sokeria (glykolysoitunut hemoglobiini, HbA1c) kahteen muuhun ruokavalioon verrattuna. Hiilihydraatteja rajoittava ryhmä vaihtoi lähtötilanteen viljan ja sokereiden hiilihydraateista n. 10 E% rasvaan eikä kaloreita rajoitettu tutkimuksen aikana, joten henkilöt saivat syödä aina kun oli nälkä.

Runsaasti eläinrasvaa ja kolesterolia sisältävää ruokavaliota pidetään syypäinä länsimaita vaivaaviin sydänsairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Edellä mainitussa tutkimuksessa saadut tulokset kuitenkin antavat perustellun syyn epäillä hypoteesin paikkansa pitävyyttä. Israelilaistutkimuksen tulokset eivät ole edes ensimmäisiä vastaavia, vaan samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja myös jo sen julkaisun jälkeen. Miten kaloreita rajoittamaton enemmän tyydyttynyttä eläinrasvaa ja kolesterolia sisältävä ruokavalio voi laihduttaa tehokkaimmin ja toisaalta tuottaa parannusta tulehdusarvoissa sekä veren rasva-, kolesteroli- ja sokeriarvoissa perinteisiä erittäin sydänystävällisinä pidettyjä ruokavalioita paremmin? Voi olla vaikea ymmärtää miksi runsaimmin ravinnon kolesterolia sisältävällä ryhmällä nähdään suurimmat mitattavat hyödyt sydänsairausriskin pienentämisessä?

 

Vuoden 2008 alkoi jo Suomessakin näkyä hiilihydraatteihin liittyvää kirjoittelua, joissa tunnustettiin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien haitalliset vaikutukset nälänhallintaan. Nälänhallinta on painonhallinnan avainkysymys. Nopeasti imeytyvästä hiilihydraatista seuraa liiallinen insuliinin eritys, joka johtaa liian alhaiseen verensokeriin. Alentunut verensokeri ilmoittaa itsestään nälkänä, heikotuksena ja väsymyksenä. Tämän seurauksena on ryhdytty suosittelemaan matalamman glykeemisen indeksin elintarvikkeita, joita ovat esimerkiksi ruisleipä, joka rakenteensa vuoksi sulaa vaaleita leipiä hitaammin vapauttaen siten energiaa tasaisemmin.

 

Vuoden lopulla julkaistiin kaksi tutkimusta, joista toisessa verrattiin vähäkuituisen korkean GI:n ja runsaskuituisen matalan GI:n omaavia ruokavalioita (JAMA. 2008;300(23):2742-2753). Toisessa verrattiin matalan glykeemisen indeksin ruokavaliota sekä hiilihydraatteja rajoittavaa runsaammin rasvaa sisältävää ketogeenista ei-glykeemistä ruokavaliota (Nutrition & Metabolism 2008, 5:36). Molempien tutkimusten henkilöt olivat tyypin 2 diabeetikkoja ja tutkimuksissa tarkasteltiin ruokavalioiden tehoa sairauden hoidossa sekä aineenvaihdunnan tasapainon palauttamisessa. Tuloksista nähdään, että runsaammin rasvaa sisältänyt ketogeeninen dieetti sai aikaan suurimman painon pudotuksen, alensi eniten pitkää verensokeria kuvaavaa HbA1c:tä, tuotti suuriman nousun HDL-kolesterolin määrään ja alensi eniten triglyseridejä. Lisäksi  ApoB/ApoA –suhde parani selvästi eniten vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja myös verenpaineen lasku (sekä ylä- että alapaine) oli suurin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tutkimustulosten vertailu esitetty seuraavilla sivuilla:

 

Eikö näiden uusien tutkimusten tuloksia voisi käyttää hyödyksi myös suomalaisten metabolisesta oireyhtymästä ja tyypin 2 diabeteksesta kärsivien hoidossa?