sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

*
Rasva lentää ilmassa

On rasvasota käynnissä. Kakkosleirin sissipäällikkö sinkoaa valtavan voimöykyn kohti vihollisleiriä. Taitavasti ykkösleirin kenraali joukkoineen väistelee kovia rasvamöykkyjä ja tarjoaa sen sijaan kotimaisia pehmeitä ”rypsäripommeja” sissipäällikön ryypiskeltäväksi.
”Kova rasva tukkii suonet”, kuuluu ykkösleiristä.
Kakkosleiri ei jää sanailussa toiseksi: ”Syö sinä vaan tulehduksia aiheuttavaa margariinia, me nautimme täällä terveellistä eläinrasvaa”.
”Ei läskiä syömällä voi laihtua, pitää syödä leipää ja perunaa. Atkins on vaarallista – siihen kuolee!” kaikuu ykkösestä.
”Olenko minä mukamas väärin laihduttanut kun olen laihduttanut eläinrasvaa syömällä?” ihmettelee sissipäällikkö.
”Olet siinä ihan oikeassa. Ei se ravintopyramidi ole turhan takia ollut suosituksena kaikki nämä vuodet”, vastaa kenraali. ” Älä ihmettele, jos kuolet nuorena. Mahtaa sinulla olla melkoiset kolesteroliarvot kun sitä siankylkeä vetelet!”
”Miten selität sen kun kolesteroli laskee vaikka syön paljon rasvaa?”
”On aivan sama minulle mitä syöt, kunhan et tuputa sitä meille. Me haluamme perunaa ja leipää. ”Vain kasviöljyistä saa ihmiskeholle välttämättömiä rasvahappoja.”
”Katso nyt miten hyvin olen laihtunut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla!” sissipäällikkö esittelee.
”Kyllä rotanmyrkylläkin laihtuu!” kenraali lausahtaa.

Ravintorasvoista ollaan eri mieltä
Ihan näin synkkää ja kiihkeää väittelyä ei ehkä käydä ravintorasvoista tosielämässä. Mutta se on totta, että kansa on aika ymmällään sen suhteen mitä rasvoista pitäisi ajatella. Tutkimukset ovat varsin ristiriitaisia ja usein niin monimutkaisia, että riittävän ammattitaidon omaamattomat tulkitsevat tutkimuksia usein väärin. Mitä jos kävisimme tämän asian kimppuun säilyttämällä sissipäällikön ja kenraalin yhteenotosta vain tuon yksinkertaisen perusasetelman: kaksi erillistä leiriä ja käsitystä on olemassa. Hyväksytään ainakin hetkeksi, että ollaan radikaalisti eri mieltä ravintorasvoista. Tarjoan teille nyt luettavaksi molempien leirien käsitykset yksinkertaisessa tietopaketissa. Kun tutkimustietoa saadaan lisää, voidaan ehkä varmuudella sanoa minkä leirin ohjeita kannattaa noudattaa.

Ykkösleiri rulez!
Ei ole kahta sanaa, mitä vaihtoehtoa suurin osa ykkösleirin tutkijoista, lääkäreistä ja terveydenhoidon ammattilaisista suosii. Kovia eläinperäisiä (tyydyttyneitä) rasvoja pitää välttää ja sen sijaan on hyvä suosia pehmeitä kasvispohjaisia (monityydyttymättömiä) rasvoja. Jotkut meistä muistavat ne tutkimukset, joissa tohtori Ancel Keys tutki rasvan kulutusta ja sydänsairauksia eri kansoilla. Hän löysikin selvän yhteyden. Mitä enemmän ihminen söi rasvaa sitä enemmän esiintyi sydänsairauksia. Me suomalaiset olemme Pohjois-Karjala-projektissa voineet seurata hyvin läheltä miten sydänkuolemat dramaattisesti vähenivät koko maassa kun väestötasolla puututtiin ravitsemuksen ja elämäntapojen epäkohtiin. Meillä suomalaisilla on sukurasitteena maailmanlaajuisesti katsoen erittäin korkea veren kolesteroli ja mm. kampanjointi kolesterolin alentamiseksi on näkynyt pitempänä elämänä. Sitä tosiasiaa ei voi kiistää.
Ravintorasvojen roolia sydänsairauksien ja haitallisten verisuonimuutosten synnyssä on tutkittu kuumeisesti useiden kymmenien vuosien ajan. Kansalliset ravitsemussuosituksemme perustuvat monipuoliseen tutkimusnäyttöön ja laajaan yhteistyöhön monia eri aloja edustavien tiedemiesten välillä. Erittäin laajamittaisten tutkimusten mukaan eläinperäinen tyydyttynyt rasva on todettu ongelmalliseksi. Sen on havaittu lisäävän veren kokonaiskolesterolia ja pahaa LDL-kolesterolia. Hyvän HDL-kolesterolin osuus sen sijaan saattaa laskea jos syö paljon maaeläinten rasvoja. Rasva-aineenvaihdunta on toki erittäin monimutkaista ja kaikkia osatekijöitä ei vielä tunneta riittävästi.
Asiantuntijoiden mukaan valtimotukosten synty on ilmeisen hidas tapahtuma. Nykyään ajatellaan, että valtimoiden sisäpinta saa ensimmäiset rasvajuosteensa jo lapsuudessa. Verenkierrosta tullut kolesteroli varastoituu pitkän ajan kuluessa yhä enemmän erityisissä vaahtosoluissa. Mitä suurempi on veren kolesterolipitoisuus, sitä enemmän valtimo ahtautuu. Valtimon kovettuminen vie paljon aikaa, sillä vähitellen kolesterolin lisäksi plakkeihin (kovettumiin) kerääntyy sidekudosta ja kalsiumia. Erittäin pahana plakkien aiheuttajana pidetään ”pahaa” LDL-kolesterolia, jolla on kykyä tunkeutua verisuonen sisään. Ilmeisen tärkeää roolia näyttelee plakissa syntyvä tulehdustila. Erityisesti hapettuneessa muodossa oleva LDL-kolesteroli on herkkä aiheuttamaan tulehdusta. Transrasvaa sisältävät keksit, grillituotteet ja einekset ovat jopa haitallisempia kuin tyydyttynyt rasva. Transrasva kohottaa veren kolesterolia enemmän kuin tyydyttynyt eläinrasva. Sen on raportoitu myös pahentaneen tulehduksia ja lisänneen diabeteksessa tärkeän insuliiniresistenssin riskiä. Suomessakin olisi syytä seurata Tanskan esimerkkiä ja kieltää transrasvan käyttö kokonaan.
Valtimon kovettumista pyritään ennaltaehkäisemään vaikuttamalla laajaan kirjoon erilaisia vaaratekijöitä kuten esim. tupakointi, korkea verenpaine, veren kolesterolipitoisuus ja diabetes. Yksistään rasvavalistuksella ei pitkälle pötkitä. Korkeat veren triglyseridit ovat itsenäisiä vaaratekijöitä, mutta ”hyvän” HDL-kolesterolin tiedetään suojaavan valtimonkovettumilta kuljettamalla kolesterolia pois valtimosta. Ennaltaehkäisy on kantanut hedelmää, sillä työikäisten miesten sydänkohtaukset ovat vähentyneet samaan tahtiin kun riskitekijöihin on puututtu. Lääkkeillä on hoidettu korkeita kolesterolipitoisuuksia ja näin merkittävästi vähennetty sydänkohtausriskiä. Lääkkeitä käytetään sitten jos elämäntapamuutoksilla ja ruokavaliolla ei saada kolesterolipitoisuuksia laskuun.
Kolesteroli on se suuri ongelma sydän- ja verisuonisairauksissa. Ihminen pystyy tuottamaan kolesterolia itsekin, joten ykkösleiri suosittelee kolesterolia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja tyydyttyneiden rasvahappojen runsas saanti saattaa myös suurentaa liikaa veren kolesterolipitoisuutta. On ilmeisesti sellaisia henkilöitä, joilla kolesterolin imeytyminen ruoasta on erityisen tehokasta. Toisaalta ehkä valtaosalla ihmisistä veren kolesterolipitoisuus ei juuri muutu, vaikka he söisivät suuriakin määriä kolesterolipitoisia ruoka-aineita kuten esim. kananmunia. Kolesterolin sisäinen säätelyjärjestelmä toimii varsin hyvin.
Suomalaiset saavat ruokavaliossaan yhä liian paljon ”kovaa” rasvaa ja erityisesti tyydyttyneitä eläinrasvoja. Ykkösleirin mukaan olisi tärkeää siirtyä käyttämään rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita. Tyydyttymättömien ”pehmeiden” kasviöljyjen ja kalarasvan käyttöä pitäisi sen sijaan lisätä. Kotimaista rypsiöljyä tai ulkomaista oliiviöljyä kannattaa suosia. Erityisesti rypsiöljyssä on verisuonia terveinä pitävää alfalinoleenihappoa. Jo maltillisella kalan lisäämisellä ruokavalioon on pienennetty vaaraa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Terveyttä hoidetaan myös lisäämällä yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvojen käyttöä nauttimalla esim. neitsytoliiviöljyä. Liukoisia ravintokuituja pidetään sydänterveyttä edistävinä. Niitä saa vihanneksista, hedelmistä ja pavuista.
Terveellisenä pidetyn ruokavalion suotuisat vaikutukset ulottuvat laajemmallekin kuin pelkästään koskemaan sydänterveyttä. Erityisen suuren suosion on saavuttanut Välimeren maille tyypillinen ruokavalio. Se sisältää paljon meren antimia, vihanneksia, hedelmiä ja kasviöljyä. Välimeren ruokavaliota tutkitaan kuumeisesti ja se näyttäisi suojaavan sydäntä.
Ylipainoisten on hyvä laihduttaa, sillä lihavuus saattaa myös lisätä veren rasvahäiriöitä kohottamalla esim. kolesterolia ja pitämällä verenkierrossa tarpeettoman paljon eri rasvojen raaka-aineita. Tupakointi lisää selvästi sydänsairauksien (erityisesti sydänkohtauksen) riskiä. Liikunta pienentää kolesterolipitoisuutta ja edistää täten terveyttä.

Kakkonen tulee kaukana perässä
Siinä missä ykkösleiri pyrkii välttämään ravintorasvoja, kakkosleiri pikemminkin pyrkii poikkeuksellisesti löytämään rasvoista terveyttä. Tohtori Ancel Keysin tutkimuksista löydetään pahoja puutteita. Tohtori Keys ei käyttänyt kaikkia saatavilla olevia tietoja. Hän valitsi maista vain ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hän havaitsi esimerkiksi, että Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa. Niinpä oli helpompi jättää Meksiko tilastoista pois, kuin ajatella rasvateoriaa uudestaan. Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli lähes kaksinkertainen. Valitsemalla tutkimukseensa mukaan Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin hän sai tulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia.
Kakkosleiri tulee tutkimusten määrässä pahasti perässä ykkösleiriä. Laajoja selvityksiä ei ole kakkosilla tarjolla ollenkaan samassa märin kuin ykkösillä. Yksittäisiä tutkimusnäyttöjä ravintorasvojen hyödyllisyydestä toki kakkosleirillä on ja viime vuosina on julkaistu lisääntyvässä määrin rasvankäyttöä suosivia tutkimuksia. Ravintorasvatutkimuksilla ja niiden ennakkoluulottomalla tulkinnalla ei sinänsä voi tehdä muutoksia vallitsevaan mielipiteeseen. Tarvitaan runsaasti lisää tutkimuksia ja laadukkaita katsauksia, joilla vähitellen luodaan edellytykset muutoksille. Seuraavassa muutamia tuoreita tutkimuksia, jotka viitoittavat tietä myös eläinperäisten ravintorasvojen laajemmalle hyväksynnälle.
Rasvainen ruoka ei tutkimusten mukaan sittenkään näyttäisi tukkivan verisuonia. Aivan uudessa tutkimuksessa kiinnostus kohdistui uuteen itsenäiseen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään RLP-C. Tämä RLP-C (Remnant-Like Particle Cholesterol) voitaisiin ehkä suomentaa sanoilla jäännöspartikkelin tapainen kolesteroli. Erityisesti diabeetikoilla ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä on veressä paljon tätä kolesterolimuotoa. Jäännöspartikkelit syntyvät erittäin matalatiheyksisen kolesterolin (VLDL) ja kylomikronien aineenvaihdunnan seurauksena. Tämä VLDL kuljettaa veressä triglyserideiksi kutsuttuja rasvoja ja kylomikronit kuljettavat nauttimastamme ravinnosta vereen imeytyneitä rasvoja. Tutkijat ovat selvittäneet mitä tapahtuu kun lihavat henkilöt syövät joko vähärasvaista (20-25%) tai runsasrasvaista (40-45%) ruokaa. Runsasrasvaista ruokavaliota noudattaneilla oli merkittävästi vähemmän jäännöspartikkeleita veressä ruokailun jälkeen. Löydöstä pidetään hyvin mielenkiintoisena, sillä mahdollisesti vähärasvaisuuteen pyrkivä valistustyö on vähitellen tulossa tiensä päähän.
Tutkimusnäyttöä on erityisesti siitä, että ravinnon kautta saadut rasvat kulutetaan aterioinnin jälkeen varsin tehokkaasti. Sen sijaan liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta seuraava maksan lipogeneesi (rasvojen uudismuodostus) saattaa aiheuttaa ongelmia. Tästä syystä on aika yllättävästi pidetty tärkeänä rajoittaa hiilihydraattien saantia rasva-aineenvaihdunnan pitämiseksi edullisena. Tutkimukset ovat erittäin monimutkaisia ja vaikeita tulkita.
Kakkosleirin kannattajien mukaan hyviä rasvoja ovat luontaiset tyydyttyneet ja yksinkertaisesti tyydyttymättömät rasvat. Tämä tarkoittaisi, että voita, oliiviöljyä, rasvaista lihaa ja kalaa kannattaisi pitää ruokalistalla. Tämän ruokavaliosuuntauksen valinneet rajoittavat kasviperäisten monityydyttymättömien rasvojen määrää. Tärkeimpänä syynä on tasapainottaa herkästi epäedulliseksi kääntyvää omega 3- ja omega 6 –rasvahappojen saantisuhdetta. Kun suuria määriä monityydyttymättömiä rasvoja syödään yhdessä hiilihydraattien kanssa voidaan todeta yhdistelmän tuovan ongelmia sydänterveydelle.
Tilanne muuttuu äkkiä ongelmalliseksi Suomessa kun kakkosleirissä suositaan parjattuja rasvaisia maitovalmisteita. Tutkimuksissa löytyy näyttöä maitorasvojen tarjoamasta suojasta sydänsairauksia vastaan. Uusien tutkimusten mukaan maksan toiminnalla (rasvojen oma tuotanto), antioksidanteilla ja vitamiineilla (erityisesti D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää) on ehkä oletettua suurempikin rooli verisuonitaudeissa.

Mitä tästä voidaan oppia?
Lue se Kunto & Terveys -lehden uusimmasta numerosta!

Lähde: Christer Sundqvist. Rasvainen juttu. Kunto & Terveys 1: 42-45, 2009 

1 kommentti:

  1. Hei vaan,
    Käyn satunnaisesti lukemassa ravintosivujasi. Ne ovat hyvät. En vain tahdo työn ja perheen vuoksi ehtiä, mutta hyvä vähänkin.

    Olen jo pari vuotta sitten luopunut virallisen linjan kuuntelusta ruokapuolella ja muutenkin (lääkäreiden horinat). Kolme vuotta sitten olin 40-vuotias lihavahko kotiäiti, saanut 4 lasta ja minulla oli jatkuva krooninen väsymys ja suolistovaivat. Lisäksi vielä sain kammottavan nokkosihottuman riesakseni. Lääkärit tuputtivat joko psyykelääkettä tai kortisoonia. Välillä söin närästyslääkettä ja jotain mahalääkettä liikahappoisuuteen. Käskivät syödä kuitua, täysjyvää jne. Ja kierre sen kun jatkui.

    Ensimmäien sysäyksen terveyteen sain, kun kävin työkaverini houkuttelemana homeopaatilla (tiedän, että pidät heitä huhaana). Homeopaatti puuttui ravintooni, onneksi puuttui. Käski jättää kaikki kevyttuotteet pois, luomua tilalle ja janojuomaksi vettä. Voita ja pähkinöitä peliin! Ensinnä lähti väsymys, mahtava tunne!

    Lainasin kirjastosta muutaman hyvän kirjan. Pakarinen ja se kuuluisa ranskalainen (en muista nimeä) sattuivat käsiini ja aloin ymmärtää, mistä se läski tulee-- hiilihydraatista. Tosin vanha isäni oli jo kymmeniä vuosia hokenut, että leipä se lihottaa, en ollut uskonut, kun virallinen linja huutaa tuota leipää koko ajan.

    Nyt kun jätin viljan kokonaan niin suolistokin on kunnossa. Läskiä on lähtenyt 8 kiloa. Lapset syövät pähkinöitä välipalana ja ovat jänteviä ja hoikkia. He toki syövät ruisleipääkin. Jossa voita. Ja täysmaitoa. Eivät ole väsyneitä, eivätkä kiukkusia.

    Pitäkää pintanne! terveisin A ja A

    VastaaPoista