tiistaina, marraskuuta 29, 2011

Tyssääkö meno menopaussissa?

**
Veteraaniurheilijalla on kunnia esitellä Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmiä. Ensimmäisenä on vuorossa opinnäyte menopaussi-ikäisistä maratoonareista.

Jaana Leminen-Lahdenperä:
TYSSÄÄKÖ MENO MENOPAUSSISSA?
Pieni tutkimus Maraton-naisista


Kyseessä on oivallisesti toteutettu selvitys siitä mitä menopaussi-iässä oleva nainen parhaimmillaan ottaa huomioon valmistautuessaan pitkään juoksusuoritukseen.

Fysioterapeutti Jaana Leminen-Lahdenperä valitsi opinnäytteensä aiheeksi menopaussin, koska hän itse lähestyy keskimääräistä menopaussin alkamisikää (51 vuotta) uhkaavasti. Ensi vuonna se on käsillä, jos tutkimuksiin on uskominen.

Jaana harrastaa intensiivisesti kestävyysurheilua: maratonjuoksua ja hiihtoa. Urheiluseurassa Artic Maraton Club, hän on ns. pitkillä, rauhallisilla sunnuntailenkeillä (kesto yli kaksi tuntia) juossut usein samaan ikäryhmään kuuluvien naisten kanssa, jolloin usein puhutaan myös naisen ikääntymiseen liittyvistä asioista.

Näin tämä asia alkoi kiinnostaa häntä tutkimusmielessä. Loppuuko meno vaihdevuosiin? Jaksaako vielä silloin harjoitella intensiivisesti kestävyysliikuntaa? Tässä kartoitetaan näitä asioita mm. ruokavalion, lisäravinteiden, erilaisten hoitojen, unen, kipujen, palautumisen ja mielialan valossa.

Haastattelu- ja tutkimusryhmään valikoitui kymmenen vaihdevuosi-ikäistä naista. Vaatimuksena oli yli 50-vuoden ikä ja harrastuksena kestävyysliikunta ja siinä erityisesti maratonjuoksu. Tässä käydään läpi hormonit, aktiivikestävyysurheilijan ravinto ja harjoituksen rasituksesta palautuminen. Lisäksi tuodaan esille kiinnostavia luonnollisia menopaussin hoitokeinoja, esimerkiksi luonnolliset hormonikorvaushoidot, homeopatia, yrtit ja hormonit sekä kiinalaisen lääketieteen hoitokeinot.

VAIHDEVUODET

Vaihdevuodet on elämänvaihe, jolloin naisen munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu. Tämä johtaa estrogeenin määrän vähenemiseen ja sen selvä merkki on kuukautisten loppuminen. Kuukautisten loppumisikään vaikuttavat naisen terveydentila, ravitsemus, perinnölliset tekijät ja fyysiset mittasuhteet. Laihoilla ja pienikokoisilla naisilla menopaussi alkaa yleensä aikaisemmin. Tupakointi aikaistaa menopaussia vuodella tai kahdella.

Estrogeenituotannon väheneminen aiheuttaa oireita neljästä naisesta kolmelle, ne voivat olla sekä psyykkisiä että fyysisiä. Vaihdevuodet ovat alkaneet, kun kuukautiskierron pituus muuttuu aiemmasta. Vaihdevuosioireet voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäinen on sukupuolielinten alueella esiintyvät oireet, jotka johtuvat estrogeenin puutteen aiheuttamista muutoksista. Toinen on hermostoperäinen oireilu sekä aineenvaihdunnan muutokset. Emättimessä saattaa ilmetä muutoksia, se voi lyhentyä ja ahtautua, myös limakalvot ohentuvat ja kuivuvat.

Hermostoperäiset oireet aiheutuvat hormonaalisen epätasapainon heijastumisesta ei-tahdonalaisen hermoston toimintaan. Näihin oireisiin lukeutuvat kuumat aallot, hikoilupuuskat, unihäiriöt ja sydämentykytys.
Hikoilu on yleensä suurimmillaan öisin, unihäiriöt taas aiheuttavat ärtyneisyyttä ja hermostuneisuutta sekä mielialan laskua. Oireita esiintyy yli 50 prosentilla vaihdevuosi-ikäisistä naisista.

Usein kilpirauhasen vajaatoiminasta johtuvat ongelmat saatetaan sekoittaa vaihdevuosioireisiin. Näitä ovat: osteoporoosi, väsymys, painonnousu, korkea kolesteroli, kuiva iho, ummetus, kuukautishäiriöt ja hauraat hiukset.

Tavallisimpia psyykkisiä oireita vaihdevuosissa ovat väsymys, haluttomuus, mielialahäiriöt, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja keskittymis- ja päättelykyvyn hidastuminen.

Rasvavarasto siirtyy helposti vyötärön ja vatsan seudulle ns. "hormonimakkaraksi".

Vaihdevuosioireiden kesto on yksilöllistä ja ne vaihtelevat kahdesta viiteen vuoteen. Vaihdevuodet jaetaan normaalisti kahteen vaiheeseen. Premenopaussiksi eli esivaihdevuosiksi kutsutaan edeltäviä vuosia ennen kuukautisten loppumista. Postmenopaussi eli jälkivaihdevuodet, myös nimeltään tasannevuodet, on aika kuukautisten loppumisen jälkeen kestäen noin kymmenen vuotta. Uudemmissa tutkimuksissa havaittiin, että toinen syy vaihdevuosien aiheuttajaksi saattaa löytyä aivoista, jossa syynä ovat aivolisäkkeessä ja hypotalamuksessa tapahtuvat vanhenemismuutokset.

Suomalaisen naisen ei tarvitse elää hankalia ja runsasoireisia vaihdevuosia. Kielteinen julkinen kuva antaa ymmärtää tämän. Vaihdevuosien kokemiseen vaikuttaa myös naisen oma asenne ja tulkinta.

Useat naiset kokivat vaihdevuosien lääketieteellisen tarkastelutavan rajoittuneeksi ja osittaiseksi.

Vuonna 2011 ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin miten vaihdevuodet vaikuttavat elintoimintoihin ja mikä on liikunnan vaikutus menopaussiin. Todettiin, että liikunta on hyväksi vaihdevuosissa oleville naisille. Kännykkäraportoinnin avulla tapahtuneeseen tutkimukseen osallistui 176 naista, jotka raportoivat joka päivä puolen vuoden ajan vaihdevuosioireistaan ja edeltävän yön unen laadusta. Vertailuryhmä liikkui kuten ennenkin.

Naiset, jotka harrastivat reipasta kävelyä vastaavaa liikuntaa tunnin kerrallaan neljä kertaa viikossa, kokivat olevansa vähemmän masentuneita ja nukkuivat paremmin kuin naiset, jotka eivät harrastaneet liikuntaa yhtä paljon. Liikunnan myönteinen vaikutus tuli esille etenkin naisten kokemassa elämänlaadussa. Öiset kuumat aallot vähenivät niillä, jotka liikkuivat suositusten mukaan. Liikunnan taso riippuu henkilön pohjakunnosta. Hikiliikunnan määrän lisäämisestä ei ole kuitenkaan hyötyä paljon liikuntaa harrastaneille, sen sijaan he hyötyisivät rentoutumisesta. Tärkeää olisi löytää itselle sopiva määrä liikuntaa sen sijaan, että juostaan joka päivä (Lähde: UKK-instituutin tutkimus vuonna 2011: MELLI – menopaussi, elintavat ja liikunta-tutkimus).

HORMONIT

Hormonien paras mahdollinen toiminta perustuu homeostaasiin eli tasapainoon. Liian vähän tai liian paljon mitä tahansa hormonia saa aikaan elimistössä epätasapainon. Elimistön toimii silloin epätäydellisesti ja saadaan aikaan erilaista oireilua. Pitkään jatkuessaan se saattaa johtaa sairastumiseen. Jokaisella hormonilla on oma tehtävänsä, joka liittyy kokonaisuuteen.

Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa elämäntapojen synnyttämiin hormonihäiriöihin. Yleisimmät hormoniperäiset sairaudet ovat osteoporoosi, diabetes, kilpirauhasen sairaudet ja lihavuus.

Kilpirauhashormonit

Kilpirauhasen tehtävänä on suojella elimistöä monilta ympäristön stressitekijöiltä, tuottaa
kilpirauhashormoneja, jotka säätelevät elimistön aineenvaihduntaa ja nuorilla naisilla edistää kasvua ja kehitystä.

Kun kilpirauhashormonien tuotanto heikkenee jostain syystä, alkaa rasvaa kertyä enemmän vartalon sivuille kylkiluiden ympärille. Epätasapainoon liittyviä oireita on monenlaisia, kuten juuri painonnousu, rasvanpolton hankaloituminen, ummetus, väsymys, nesteen kertyminen kehoon ja lämpötilan lasku. Myös hiukset voivat ohentua ja mieliala olla alakuloinen. Toimintahäiriön diagnosointi on lääkärin tehtävä.

Meillä on paljon hormoneja, ja kaikki vaikuttavat toisiinsa. Voimakas hormonipari on kortisoli ja kilpirauhashormoni. Kilpirauhashormonin toimintaa häiritsee krooninen stressi ja kortisolin liikaeritys tai jos estrogeenia on liikaa progesteroniin nähden.

Kilpirauhasen tehtävä on muodostaa seuraavia hormoneja: T4- tyroksiini, joka muuttuu kudoksissa pääosin T3:ksi. Jotta yleensä tyroksiinia voi muodostua tarvitaan jodia ja aminohappo tyrosiinia. T3 on kilpirauhashormonien aktiivinen muoto. Ilman seleeniä tätä ei muodostu. Kaikki elimistön kudokset koko kehossa sisältävät kilpirauhashormonien reseptoreita. Hyvin toimiva kilpirauhanen auttaa solujen energiantuotossa ja helpottaa sopivan kehonkoostumuksen ylläpidossa.

Riittävä energiansaanti on kilpirauhaselle ehdoton edellytys. Urheilijoille suositellaan jopa tankkauspäiviä joka viides päivä, jolloin energiansaanti on 50 prosenttia tavallista treenipäivää korkeampi. Näin tehostetaan kilpirauhasen toimintaa ja suorituskykyä.

Ruoka-aineista suositeltavimpia ovat pähkinät – etenkin parapähkinät ja macadamiapähkinät, jotka sisältävät paljon seleeniä. Sitä löytyy myös mm.lihasta, maksasta ja munuaisista.

Keskipitkiä rasvahappoja on runsaasti kylmäpuristetussa kookosöljyssä. Jodia puolestaan saa merilevästä.
Tyrosiinia saa parhaiten lihasta, siipikarjasta ja kalasta ja kasvikunnan tuotteista avokadosta, manteleista ja pavuista sekä (soijasta, josta ollaan monta mieltä).

Aktiivisesti urheilua harrastavan on huolehdittava lihasten energiavarastojen täyttämisestä harjoitusten jälkeen.

Kilpirauhasen toimintaa voi häiritä myös erilaiset suolisto-ongelmat, stressi ja ruokayliherkkyydet, ympäristökemikaalit ja juomamme vesi.

Naishormonit

Naishormoneja ovat estrogeenit ja progesteroni, jotka syntyvät kolesterolista elimistön luonnollisen toiminnan kautta ja niitä tarvitaan tasapainoiseen hormonitoimintaan. Steroidihormonien esiasteena toimii progesteroni, josta muodostetaan muun muassa testosteronia ja DHEA:ta. Molemmat ovat erittäin tärkeitä terveydelle ylläpitämällä solakkaa ulkomuotoa, hyvää energiatasoa ja seksuaalista halukkuutta.

Kehoomme joutuu erilaisia hormonihäiritsijöitä toimien estrogeenien tavoin myös esim. syömämme ruoan ja kosmetiikan kautta.

Luonnollisen hormonitasapainon takia naisilla rasva varastoituu alavartaloon, reisiin ja peppuun ja rasvasolut lisäävät estrogeenin määrää. Tämä voi olla ongelmallista vaihdevuosi-iässä, koska keho tasoittaa hormonitasojen laskua pitämällä kiinni rasvasoluista. Nais- ja mieshormonien aineenvaihdunnan epätasapainotilasta johtuen, rasva kertyy pakaroihin ja jalkoihin. Syitä on monia: mm. liikaa hiilihydraatteja, ympäristömyrkyt, vastusharjoittelun puute ja alhainen kasvuhormonin taso.

Premenopaussi- oireet ovat lisääntyneet ja alkavat jo noin 30 vuoden iässä ja jatkuvat vaihdevuosi-ikään asti. Hormonit jylläävät ylösalas. Normaali vaihdevuosi- ikä on 45–60 vuoden iässä, jolloin kuukautiset jäävät vähitellen pois koska progesteroni ja estrogeenin eritys loppuu. Estrogeenin vähyys aiheuttaa oireita kaikille naisille. Tyypillisimpiä ovat kuumat aallot, uniongelmat, alakuloisuus, itkuherkkyys.

Hormonitasapainon muutokset aiheuttavat monenlaisia oireita joita ovat mm. erilaiset kivut, sydämen rytmihäiriöt ja seksuaalinen haluttomuus. Eri naisilla on erilaisia oireita ja niiden vakavuus ja rajuus vaihtelevat naisesta toiseen. Oireet voivat myös lievittyä ajan saatossa tai jatkua pitkään.

Vaihdevuosien oireita voidaan helpottaa monin eri tavoin. Moni turvautuu synteettiseen hormonikorvaushoitoon. Tätä suositellaan ainoastaan estrogeenin puutteen synnyttämien oireiden hoitoon kuten uniongelmat, ahdistus, nivelkivut, saamattomuus ja hikoilu.

Hormonihoito laskee huonoa kolesterolia, nostaa hyvää kolesterolia, vähentää sydäninfarktin riskiä ja luun haurastumista, 2-tyypin diabeteksen ja mahdollisesti dementian riskiä. Synteettiset hormonit eroavat rakenteeltaan kehon omista hormoneista. On suositeltavaa nauttia magnesiumia, sinkkiä ja B-6- vitamiinia, koska hormonikorvaushoito kuluttaa näiden vitamiinien ja mineraalien varastoja kehossa. Lisäksi hormonikorvaushoito lisää riskiä sairastua rintasyöpään, syvään laskimotukokseen, keuhkoveritulppaan ja aivoinfarktiin.

Jos hormonikorvaushoitoa ei halua, voidaan tilannetta tasapainottaa elämäntapojen, ravinnon ja ravintolisien avulla lisäämällä E-vitamiinia, magnesiumia ja omega-3-rasvahappoja ruokavalioon. Myös vähähiilihydraattinen ruoka ja luomuruoka voivat tuoda helpotusta oireisiin. Lisäksi painoharjoittelu, stressin vähentäminen, suoliston hoitaminen ja riittävä uni ovat varteenotettavia keinoja. Ruoka-aineista tärkeimmät tasapainoittajat ovat parsakaali, pellavansiemenet ja vesikrassi sekä se seikka, että syö riittävästi proteiinia.

Kortisoli

Yksi elimistön päähormoneista on kortisoli. Sen vaikutukset liittyvät suurelta osin stressitilojen sietoon ja sitä erittyy lisämunuaisessa. Koska kortisoli on stressihormoni, niin esim.liian lyhyet unet ja vuorotyö kohottavat kortisolitasoja, samoin kuin krooninen stressi. Jos tilanne jatkuu pitkään, seurauksena voi olla aikuistyypin diabetes, osteoporoosi, lihominen, masennus tai korkea verenpaine. Voidaan myös olettaa, että kortisolihormonin epätasapainolla voi olla yhteys PSM-oireisiin, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja PCOS :ään eli monirakkulaiseen munasarjaoireyhtymään.

Mieshormonit

Mieshormonien tehtävänä on vastata fyysisestä voimasta, ihon ja muiden kudosten kehityksestä ja ylläpidosta, hyvästä mielialasta, energiatasosta, motivaation ylläpidosta ja seksuaalisesta halukkuudesta. Lisäksi ne vaikuttavat myös proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja niitä tarvitaan verisolujen muodostumiseen.

Mieshormoneja on useita, tunnetuin niistä lienee testosteroni, joka vaikuttaa miehisten sukupuolitunnusmerkkien kehittymiseen, lihaskudoksen muodostumiseen ja libidoon sekä lisäksi siitä muodostetaan dihydrotestosteronia. Naisen kehossa suuri osa testosteronista muuntuu estradioliksi, joka on yleisin naisen estrogeeni. Nainenkin siis tarvitsee mieshormoneja rakennusaineiksi kaikille sukuhormoneille.

Molemmilla sukupuolilla se lisäksi estää rasvan kertymistä. Estrogeenien kaltaiset aineet eli xenoestrogeenit (= "vieraat"), voivat häiritä mieshormonien muodostusta. Näitä saamme elimistöön kosmetiikan ja ravinnon sisältämien torjunta-aineiden kautta.

Kasvuhormoni

Pitkän ja terveen elämän tärkein hormoni on kasvuhormoni ("nuoruushormoni"). Kasvuhormonia erittyy aivolohkon etulohkosta liikkuessa, nukkuessa, paastotessa, stressissä ja kun verensokeri on alhaalla. Kasvuhormoni edistää rasvanpolttoa ja nopeuttaa lihaskudoksen rakennusta ja uusimista. Liian vähäinen kasvuhormonin eritys voi lisätä myös rasvan varastoitumista. Vuodet vaikuttavat kasvuhormonin eritykseen - se vähenee 14 prosenttia vuosikymmenessä. Sen tuotantoon ja eritykseen voidaan vaikuttaa riittävällä unella (yli 8 h), intensiivisellä liikunnalla, joista parhaimpia ovat intervallitreenit (vain 20 -30 min.) ja painoharjoittelu vapailla painoilla ( 8-15 x toistot/10-60 sekunnin palautus ja harjoituksen kesto 30-45 minuuttia). Alhainen kasvuhormonitaso kerryttää herkemmin rasvaa joka puolelle kehoa etenkin vatsan alueelle. Kasvuhormonin eritys vähenee myös runsashiilihydraattisella ruokavaliolla.

LUONNOLLISET HORMONIKORVAUSHOIDOT

Luonnollisilla hormonihoidoilla tarkoitetaan hoitoja, joita tehdään hormonivalmisteilla, jotka ovat luonnollisen kaltaisia. Näitä ovat keltarauhashormoni-, estrogeeni-, testosteroni-, DHEA- ja melatoniinivoiteet tai tabletit, joiden molekyylirakenne on täysin samanlainen kuin niillä hormoneilla, jotka syntyvät naisen elimistössä luonnollisesti. Ne ovat kuitenkin synteettisesti valmistettuja. Näiden valmisteiden etu on kuitenkin se, että elimistö reagoi synteettiseen hormonivalmisteeseen kuin vieraaseen aineeseen, näin ollen sen vaikutukset eivät ole yhdenmukaiset elimistön oman biokemian kanssa. Toinen etu on se, että niissä on matalampi hormonipitoisuus. Suomessa estrogeenikorvaushoidossa käytetäänkin luonnollisia estrogeeneja mutta niitä täydennetään synteettisillä keltarauhashormoneilla kohtusyövän estämiseksi.

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja ovat myös SERM- valmisteet, ja tiboloni. Näistä jälkimmäinen helpottaa vaihdevuosioireita ja suojaa luuta ja estää limakalvon liikakasvua. Luonnonmukaista vaihtoehtoa on etsitty kasviperäisistä estrogeeneistä, jotka muuttuvat heikoiksi estrogeeneiksi. Kasviestrogeenejä on etenkin soijassa, kokojyväviljassa, siemenissä, marjoissa ja puna-apilassa.

HOMEOPATIA

Homeopatia on oppi sairauksien hoitamisesta ja se on säilynyt muuttumattomana lähes kaksisataa vuotta. Sen oppi-isä on saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann (1755–1843), joka julkisti homeopatian periaatteet ensi kerran jo vuonna 1796.

Homeopatiassa on kaksi keskeistä periaatetta: ensimmäinen on SIMILIA- eli samankaltaisuuden periaate. "Samanlainen parantaa samanlaista". Terveillä tautiin liittyviä oireita aiheuttava aine sopii laimennettuna sairaille taudin parantamiseen.

Toinen periaate on POTENSOINTI eli dynamisointi ravistelemalla ja laimentamalla: lääkeaineen vaikutus vaan voimistuu enemmän, mitä pisimmälle laimennus ja ravistelu jatkuvat tietyllä tavalla.

Jaana Leminen-Lahdenperä haastatteli klassisen homeopatian edustajaa Carita Savolaista ja kysyi aluksi mitkä ovat tyypillisimmät vaivat, miksi ihmiset hakeutuvat vastaanotolle. Vastauksena oli ensimmäisenä naisten vaihdevuosivaivat, toisena krooninen väsymysoireyhtymä ja masennus. Vaihdevuosivaivoista yksilöitynä suurimmat syyt olivat kuumat aallot (ylipaino ja kuumat aallot ovat yhteydessä toisiinsa) seuraavina unetttomuus - unihäiriöt ja kolmantena mielialavaihtelut. Menopaussihaitari oli 38–57 vuotta. Homeopaattisia valmisteita syödään yksilöllisesti, esim. kaksi kuukautta ja välissä on kontrollikäynti. Valmisteet eivät sisällä lisäaineita ja valmistusprosessi on tarkka. Kaksi lääketukkua potensoi lääkkeet käsin. Samaan aikaan voi kuitenkin nauttia koululääketieteen lääkkeitä.

Nykyään saa luontaistuotekaupastakin jo muutamia homeopaattisia D-potenssin valmisteita (lievin ja pinnallisin potenssi). On olemassa D,C,LM ja M potenssit ja näistä eri vahvuudet.

Käytetyimmät homeopaattiset lääkeaineet vaihdevuosioireisiin homeopaatti Carita Savolaisella olivat: Sepia, Lachesis, Pulsatilla Nigr. Apis, Phosphorus, Graphites ja Sulphur. Homeopaatti ei yleensä anna ruokavalio-/liikunta-/rentoutustekniikka-/uni- ohjeita. Eli asiakkaan ei tarvitse tehdä mitään elämänmuutoksia.

YRTIT JA HORMONIT

Tärkeimmät kansanomaiset hoitomuodot ovat olleet rohtokasvien käyttö, kuppaus, jäsenkorjaus ja mieleen kohdistuneet menetelmät. Suomalaiset ovat osanneet muinoin hyödyntää monia pihapiirissä kasvaneita kasveja kuten siankärsämöä, piharatamoa, mäntyä ja koivua.

Menopaussin mukana tuomiin oireisiin kuten hikoiluun ja kuumiin aaltoihin suositellaan sisäisesti salviaa sekä yrttiteenä että –uutteena. Valkoapila, puna-apila, nokkonen, koivu, kultapiisku, siankärsämö, voikukka, mesiangervo ja koivunlehdet auttavat turvotukseen. Kun taas ärtyneisyyteen ja masennukseen tehoaa mäkikuisma ja kauranverso.

Kasvisruuasta saa runsaasti C-, A- ja E-vitamiinia, seleeniä ja sinkkiä sekä kasviantioksidantteja.
Lisäksi vehnänalkioöljystä saa E-vitamiinia, ja nokkosesta seleeniä, kalkkia ja piitä.

Osteoporoosia voi mahdollisesti välttää viherjauheilla, jotka on tehty nokkosesta ja peltokortteesta.

Ulkoisina hoitoina tehokkaita ovat salvia -ja siankärsämöpuolikylvyt ja jalkakylvyt.

KIINALAINEN LÄÄKETIEDE

Kiinalainen lääketiede kehittyi Kiinassa jo noin kolmetuhatta vuotta siten. Perusoppikirjana on Keltaisen Keisarin klassikko: The Yellow Emperor's Classic of Internal Medicine, joka on omalta osaltaan vaikuttanut voimakkaasti kiinalaisen lääketieteen leviämiseen maailmalle.

Englanti, Saksa ja USA ovat edelläkävijöitä. Suomeen kiinalainen lääketiede tuli 1970- luvulla aluksi akupunktuurin muodossa, mutta nykyisin se on laajentunut niin, että meillä on myös aidon kiinalaisen lääketieteen asiantuntijoita.

Kiinassa Jin- ja Jang -jaottelu ulottuu käytännössä jokaiselle elämänalueelle taiteesta ruoka-aineisiin. Lisäksi siihen kuuluu viisi elementtiä :puu, tuli, maa, vesi ja metalli. Jokaisella on oma vastaavuutensa jonkin sisäelimen kanssa.

Intiassa yli viisi tuhatta vuotta sitten kehittynyt ayurveda- lääketiede korostaa kasvirohtoja, ravintoa ja ihmisen fyysistä, psyykkistä ja henkistä tasapainoa sekä joogaliikkeitä ja mietiskelyä.

Kiinalaisen lääketieteen päämääränä on poistaa vaivoja tai liennyttää niitä riippuen ongelman luonteesta. Parhaimmillaan se on kroonisissa vaivoissa, joskin se on erinomainen hoito myös ennaltaehkäisijänä. Sen pohjana on näkemys ihmisestä kokonaisuutena, jonka hoidossa pyritään sisäelinten välisen energiatasapainon palauttamiseen. Toiminnalliset häiriöt ovat seurausta tämän energiatasapainon häiriöstä. Qi virtaa ihmisessä meridianeiksi eli akupunktioradoiksi kutsuttuja kanavia pitkin. Sisäelimet viestittävät pitkään ennen varsinaisen sairauden puhkeamista. Jokaiseen sisäelimeen liittyy oireisto, josta voidaan päätellä hoitotarve.

Vaivan määrittely perustuu lyhykäisyydessään oireistoon, kielen katsomiseen ja pulssin kuunteluun. Hoitoina ovat akupunktio, moxa, yrtit, kuiva-, ja märkäkuppaus.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan hormonaalisissa vaivoissa hoidetaan ensisijaisesti munuaisia ja maksaa sekä sydäntä.

Vaihdevuosivaivojen häiritsevään hikoiluun ja katkeilevan uneen sekä levottomuuteen ja hermostuneisuuteen on hoitona Yinin lisääminen. Kuumuutta poistetaan neuloilla. Myös meditaatioharjoituksista on mittaamatonta hyötyä menopaussissa.

Kun naisen Yinin ja Yangin tasapaino on kohtuullisen hyvä, ei synny erityisiä vaihdevuosivaivoja.

AKTIIVIKESTÄVYYSURHEILIJAN RAVINTO

Kestävyyslajien harrastajilla usein energiankulutus on suurta ja ongelmia voi tulla riittävästä energiansaannista. Suurien ruokamäärien syöminen on hankalaa ja harjoittelu sanelee pitkälti ruokarytminkin. Etenkin kovien harjoittelujaksojen aikana monet urheilijat ovat negatiivisessa energiatasapainossa. Suositus olisi syödä 5-7 ateriaa päivässä, jakamalla ne sopivasti, sillä näin taataan riittävä energiansaanti. Oikein koostettu ruokavalio koostuu ravintoainetiheydeltään terveellisistä ja hyvistä hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Ravintolisillä ja erilaisilla energiapatukoilla ja nesteillä voi hyvin täydentää ruokavaliota tarvittaessa.

Hiilihydraattien merkitys energianlähteenä kasvaa tehon noustessa. Melkein kaikissa kilpailusuorituksissa pääosa energiasta tuotetaankin verenglukoosista ja lihasten glykogeenivarastoista. Proteiinien tuotto energiana on vähäistä suorituksen aikana.

Saantisuositukset kestävyysurheilijalle eri ravintoaineista ovat seuraavat: hiilihydraattien 55-65 E %, proteiinien 10-15 E % ja rasvojen saantisuositus on 25-35 E %.

Pitkäkestoisissa suorituksissa lihasglykogeenin riittävyys rajoittaa jaksamista. Kilpailusta suoriutumiseen myös glykogeenivarastojen koolla on suuri merkitys. Hiilihydraattitankkauksella on mahdollista saavuttaa jopa kaksinkertainen lihasten glykogeenipitoisuus normaalitilanteeseen verrattuna. Tällä on positiivinen vaikutus pitkäkestoisen suorituksen loppupuolella. Tästä löytyy myös paljon tutkimuksia, jotka osoittavat tankkauksen hyödyn etenkin yli 90 minuuttia kestävissä suorituksissa. Paras hyöty saadaan silloin, kun urheilijan jokapäiväisessä ruokavaliossa on vähänlaisesti hiilihydraatteja. Toki tankkauksen hyöty voi johtua myös yksilöllisistä ominaisuuksista. Monella paino nousee 0,5-2 kg ja se johtuu glykogeenivarastojen täyttymisestä, glykogeeniin sitoutuneesta vedestä ja lisääntyneestä suolen sisällöstä. Myös olo voi tuntua tukkoiselta ja raskaalta mutta se häviää joko verryttelyn tai viimeistään kisan alettua.

Nykyään käytetyin hiilihydraattitankkausmalli on sellainen, missä tehdään lajinomainen melko lyhyt ja kovatehoinen harjoitus ja sen jälkeen tankataan 3-4 vuorokautta ennen tapahtumaa. Viimeistelyharjoitusta seuraavien päivien aikana liikutaan kevyesti ja nautitaan hiilihydraatteja 8-12g /painokilo /vrk. Vuorokautta ennen kisaa on hyvä palata normaaliin ruokavalioon ja syödä myös rasvaa, jolloin rasvojen hapetus palautuu normaalitasolle. Näin esim. maratonharjoittelija hyötyy hiilihydraattitankkauksesta.

Kestävyysharjoittelu vaikuttaa suuresti lihasproteiinien aineenvaihduntaan. Kova harjoittelu voi aiheuttaa lihasrakenteisiin mikrovaurioita ja vaurioiden korjaaminen vaatii proteiinisynteesiä. Pitkäkestoisissa kovatehoisissa harjoituksissa käytetään energiaksi lihasproteiinia. Harjoituksen jälkeisessä palautumisessa myös lihasproteiiniaineenvaihdunta on vilkasta. Lihasproteiinin hajoaminen ja synteesin tasapaino riippuu harjoittelun kokonaisvaikutuksesta.

Optimaalisen ravinnon periaatteista voisi soveltaa ydinkohtia myös menopaussissa olevalle kestävyysurheilijalle. Oikealla ruokavaliolla voi olla ja onkin vaikutusta vaihdevuosiin. Estrogeenituotannon loppuminen lihottaa naisia helposti. Ensimmäisenä periaatteena on tasapainoinen ateria 3-4 tunnin välein. Toisena on, että syö proteiinia joka aterialla ja kolmantena, etttä syö kasviksia joka aterialla. Jos haluaa polttaa rasvaa, hitaasti imeytyvät hiilihydraatit kannattaa nauttia 1-2 tuntia liikunnan jälkeen.

Päivittäin kannattaa käyttää aterioilla hyviä luonnollisia rasvoja esim. kylmäpuristetut öljyt, voi, pähkinät, lohi, avokado. Puhdasta vettä pitäisi muistaa juoda 1,5 litraa päivässä. Ruokailuhetkien suunnittelu ja varautuminen etukäteen helpottavat järkeviä valintoja. Lisäksi hyvänlaatuisen monivitamiini-ja mineraali valmisteen käyttö päivittäin on suositeltavaa. Näistä periaatteista voi joustaa 10-20 prosenttia ajasta.

HARJOITUKSISTA, RASITUKSESTA PALAUTUMINEN

Fyysinen rasitus tuottaa elimistölle ja aineenvaihdunnalle muutoksia ja palautuminen on näiden muutosten korjaamista. Laajemmin ajateltuna palautuminen on myös lihasten ja jänteiden palautumista lepopituuteen, verenkierto- ja hengityselimistön palaamista perustoimintatilaan ja rasituksen aikaisten hormonieritysmuutosten korjaantumista normaalirytmiin. Kyse on siis homeostaasista.

Tärkeä osuus on oikeaoppisella neste- ja ravintotasapainon korjaamisella harjoituksen jälkeen ja joskus pitkäkestoisen rasituksen aikanakin. Näin varmistetaan nopeampi palautuminen.

Nopea palautuminen mahdollistaa myös tehokkaan, usein toistuvan harjoittelun. Oikeanlaisella ravitsemuksella kuten hiilihydraattipitoisella ja hyvälaatuisella heraproteiinilla, vaikutetaan eri palautumisen osa-alueisiin kuten solutason lihasvaurioiden korjaamiseen, lihas- ja maksaglykogeenivarastojen täydentämiseen, neste- ja elektrolyyttitasapainon palautumiseen sekä anabolisen hormonitasapainon luomiseen. Hyvä loppuverryttely poistaa ja nopeuttaa maitohapon poistumista väsyneistä lihaksista. Tavoitteena palautumisvaiheessa on siis glykogeenivarastojen täyttö ja nestetasapainon korjaaminen. Kestävyyttä vaativan kilpailun jälkeen tämä tapahtuu kahdessa – kolmessa päivässä.

Tutkimuksissa todettiin rotilla kovan (75% VO2 max ) ja pitkäkestoisen yli 2 tuntia kestävän
harjoituksen jälkeen nautitun hera – ja soijaproteiini yhdistelmän vähentävän lihasten
proteiinisynteesiä. Myöskään hiilihydraattien määrän ei tarvitse olla suuren suuri tavoiteltaessa nopeaa ja tehokasta palautumista. Näin kestävyysharjoituksen jälkeen nautittu proteiini on järkevä valinta lihasten proteiinitasapainon kannalta lisätutkimuksia odotellessa.

Palautusjuoman käyttö, jossa on proteiineja ja hiilihydraatteja, on todettu vähentävän ylirasittumisesta johtuvia loukkaantumisia, vähentävän lihaskipeyttä ja vähentävän sairastelua erittäin kovien harjoitusjaksojen yhteydessä. Vaikutus johtuu nähtävästi sen antikatabolisesta vaikutuksesta koska kovan harjoittelun seurauksena elimistöön syntyy katabolinen tila, jossa lihasproteiinia hajoaa enemmän kuin sitä rakentuu. Tämä katabolinen stressi lienee yhteydessä myös heikentyneeseen vastustuskykyyn.

Suorituskyvyn ja harjoittelusta palautumisen kannalta myös ylimääräisistä vitamiini- ja kivennäisainelisistä saattaa olla hyötyä.

Määrällisesti liian vähäinen tai huonolaatuinen uni voi sekoittaa hormonijärjestelmämme. Rasvaa kertyy reisiin ja takamukseen pääsääntöisesti alle seitsemän tunnin yöunilla. Kun taas kuuden tunnin yöunet saavat aikaan insuliiniresistenssin, ja rasva kertyy yläselkään ja jenkkakahvoiksi. Laadullisesti huono uni lisää kasvuhormonin eritystä, samoin myös kortisolin eritystä. Koholla oleva kortisoli heikentää palautumista ja myös loukkaantumisriski kasvaa. Viisikymmentä vuotiaana kortisolitaso voi olla jopa 12-kertainen kolmekymppiseen verrattuna.

Aamuöiset heräämiset kello kolmen ja viiden välillä saavat aikaan hapetusstressiä. Siihen voi vaikuttaa stressin hallinnalla ja syömällä omega-3-rasvoja ja magnesiumia sekä valmistamalla vihersmoothien. Magnesiumin puute on usein yhtenä syynä uniongelmiin.

TUTKIMUKSEN KULKU

Jaana laati haastattelulomakkeen urheiluseuransa Artic Maraton Clubin menopaussi-iässä oleville naisille. Hän haastatteli henkilökohtaisesti kymmentä yli 50-vuotiasta naista Rovaniemellä ajalla 05.08.-12.08.2011.
Hänen laatimansa kysymykset käsittelivät menopaussia, sen oireita, mitä hoitokeinoja heillä on käytössä, riskitekijöitä, ruokavaliota ja lisäravinteita. Myös menopaussin vaikutusta painoon, harjoitteluun ja palautumiseen. Lisäksi kysymyksiä oli unesta ja kivuista.

Tutkimusjoukko koostui kymmenestä 50-61-vuotiaasta Rovaniemeläisestä urheiluseura AMC: n (Artic Maraton Club ) naisesta. Heidän keski-ikänsä oli 53,2 vuotta. Valintakriteerinä olivat yli 50- vuoden ikä ja harrastuksena pitkänmatkan juoksu ja osallistuminen yhdelle tai useammalle maratonille.

TUTKIMUSTULOKSET

Tutkimukseen osallistuneet olivat harrastaneet kestävyysliikuntaa 9-36 vuotta säännöllisesti. Muina lajeina juoksun lisäksi heillä oli eniten hiihtoa (8), pyöräilyä ja kuntosalitreeniä (molempia 5), avantouintia (3). Golf, uinti, ohjatut jumpat ja hyötyliikunta saivat kaikki kaksi harrastajaa. Tanssille, kuntonyrkkeilylle, laskettelulle, kävelylle, sulkapallolle, lentopallolle ja vaeltamiselle riitti kaikille yksi harrastaja.

Täyspitkän maratonin suorituskertoja oli 1-64 kpl.

Osteoporoositapauksia ei ollut yhtään. Diabetes oli riskitekijänä seitsemällä, samoin sydänsairausriskitekijä. Verisuonisairaus riskitekijä oli yhdellä haastatelluista.

Kuumia aaltoja oli 20 prosentilla vastanneista useita kertoja päivässä. Ärtyisyyttä koki 20 prosenttia joka päivä ja alakuloisuutta 20 prosenttia kerran viikossa. Vastanneista 10 prosenttia koki masennusta satunnaisesti ja väsymystä sekä uupumista oli jopa 40 prosentilla. Samalla vastaajalla saattoi olla useita edellä mainittuja oireita.

Tutkimusryhmän menopaussioireiden alkamisiän keskiarvo oli 47,5 vuotta, ensimmäiselle ne alkoivat 42-vuotiaana ja myöhäisin alkamisikä oli 52 vuotta. Kahdella vastaajista menopaussioireet eivät olleet alkaneet vielä 50-vuotiaana.

Estrogeenihoito oli puolella haastatelluista. Yhdellä oli hormonikierukka. Liikunta oli kahdella hoitokeinona. Neljällä vastaajista ei ollut mitään hormonikorvaushoitoa.

Hormonivalmisteina oli seuraavia tuotteita: Femoston, Anceling, Livial, Vaqitem ja Qlaira-ehkäisypillerit.

Kukaan vastaajista ei käyttänyt mitään muita hoitokeinoja menopaussiin (esim. homeopatia).

Yhdeksän vastaajista noudatti sekaruokavaliota ja yksi noudatti vähähiilihydraattista ruokavaliota.

Lisäravinteiden käyttö oli hieman kirjavaa. B –ja D-vitamiinia käytti kolme henkilöä, Q-10 :ä, koivuntuhkaa ja Herbalifea yksi henkilö ja urheilu- ja palautusjuomia yksi henkilö. Kalaöljyä yksi, Omega 3 :a kolme henkilöä. Sekä magnesiumia käytti neljä henkilöä. Vain yksi henkilö kertoi tarkat määrät ja yksi henkilö käytti tuotteita päivittäin. Kolme vastanneista ei käyttänyt mitään lisäravinteita.

Kahdeksan henkilöä kertoi, ettei ole mitään erityistä ruoka-ainetta helpottamaan menopaussi oireita. Yksi kertoi Herbalifen helpottavan ja toinen löysi helpotusta pullasta ja makeisista.

Kaikki osallistujat kertoivat positiivisen mielialan lisääntyneen liikunnalla. Neljä tunsi itsensä virkeäksi ja reippaaksi. Itsetunto oli parantunut yhdellä ja liikunta antoi energiaa ja auttoi jaksamaan kertoi yksi osallistuja. Yhdellä osallistujista nukkuminen oli parempaa.

Puolet vastaajista totesi, ettei menopaussi ollut vaikuttanut painoon millään tavalla. Yhdelle osallistujista painoa oli tullut lisää 10 kg, yhdelle viisi kiloa. Kahdella osallistujalla paino oli noussut hiipien ja yhdellä lisäksi maha pömpötti ja turvotti.

Neljällekymmenelle prosentille osallistujista menopaussi ei vaikuttanut painoon laskevasti tai nousevasti. Vyötäröläskiä oli kertynyt neljälle sekä reisiin ja rintoihin kahdelle henkilölle. Ihon veltostumisesta kertoi yksi haastatelluista.

Seitsemällä kymmenestä ei ollut turvotuksia, kolmella osallistujista esiintyi turvotusta.

Palautuminen kesti nykyään pitempään ja lihakset olivat kipeät, etenkin alaraajat, kertoi kaksi vastaajaa. Yhdellä vastaajista palautuminen oli aina yhtä vaikeaa ja toisella palautuminen oli vähän heikentynyt vaikka kunto oli parantunut, kun taas yksi kertoi harjaantumisen myötä palautumisen helpottuneen, koska harjoittelukin oli edelleen nousujohteista.

Vähän yli puolet (60%) haastatelluista naisista kertoivat nukkuvansa jopa 7-8 tuntia yössä, muutama heistä heräili yöllä, mutta nukahti uudelleen. Kaksi osallistujista nukkui 5-6 tuntia yössä ja kaksi kymmenestä heräili enemmän ja nukki ajallisesti vähemmän ja aika huonosti.

Seitsemänkymmentä prosenttia vastaajista kuului "kello kolmen kerhoon" eli - vaihdevuosiäkäisten naisten taipumus herätä pissalle kello kolmen aikaan. Oire johtuu alentuneesta estradiolin tuotannosta. Yksi heräsi satunnaisesti ja kaksi nukkui heräämättä.

Kolmellakymmenellä prosentilla esiintyi kipuja lonkissa, hartioissa ja selässä. Kahdella kipuja esiintyi sorminivelissä ja vain yhdellä satunnaisesti polvissa. Puolella vastaajista ei ollut kipuja.

Puolella osallistujista ei ollut minkäänlaisia oireita sydämessä. Neljällä esiintyi joskus sydämen rytmihäiriöitä, tykytystä ja muljahteluja. Yhdellä haastatelluista oli synnynnäinen mitraaliläpän vuoto.

POHDINTA

Tutkimustuloksista selviää, että meno ei tyssää menopaussissa. Kyselyyn osallistuneista 8 kymmenestä harrasti kestävyyslajeista myös hiihtoa ja viisi pyöräilyä. Muina lajeina oli lihaskuntoa ja koordinaatiota kehittävää kuntoilua. Vastaajat harrastivat siis varsin kattavasti ja monipuolisesti eri liikuntamuotoja. Tämä kumoaa yleisen väitteen, siitä että kestävyysurheilijat liikkuvat varsin yksipuolisesti. Ehkä tämä käsitys käy toteen enemmänkin miespuolisilla kestävyysurheilijoilla.

Osa kyselyyn vastanneista oli juossut useita maratoneja ja harrastanut kestävyysurheilua koko aikuisiän. Kyselyssä ei ilmennyt pitkäaikaisen kestävyysurheilun vaikutusta menopaussioireisiin verrattuna vain vähän aikaa lajia harrastaneisiin. Kysymysten asettelussa ja tarkemmissa kysymyksissä olisin saanut mahdollisia kestävyysliikunnan hyötyjä tai haittoja paremmin esille.

Menopaussin sanotaan aiheuttavan naisille mielialavaihteluita ja masennustakin. Eniten vastaajat kuitenkin tunsivat väsymystä ja uupumusta, mutta vastapainona he kokivat liikunnan tuoman positiivisen mielialan lisääntyneen.

Tutkimusten mukaan menopaussioireet alkoivat keskimäärin 51-vuoden iässä. Kyselyyn vastanneiden keskuudessa oireiden alkamisikä oli alhaisempi; 47,5- vuotta, mutta kahdella yli 50-vuotiaalla oireet eivät olleet vielä alkaneet. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kestävyysurheilu ei olennaisesti vaikuta menopaussioireiden alkamisikään.

Synteettisen hormonikorvaushoidon oli aloittanut 6 kymmenestä. On todettava, että yllättävän monet naiset turvautuvat korvaushoitoihin helpottaakseen vaihdevuosioireita. Kuitenkaan kukaan heistä ei ollut hakenut lievennystä oireisiinsa luonnonmukaisista hormonikorvaushoidoista. Ehkä tietoa näistä on vielä liian vähän saatavilla. Tulevaisuudessa onkin toivottavaa, että tietoisuus ja tunnettavuus ja käyttö vaihtoehtohoidoista lisääntyisi myös vaihdevuosi-ikäisten naisten keskuudessa. Näin on käynyt pikkuhiljaa myös muille luonnonmukaisille hoidoille.

Kestävyysurheilu / maratonharjoittelu antaa selkeästi positiivisia tuntemuksia ja nostaa mielialaa sekä itsetuntoa, antaa energiaa ja vireyttä sekä auttaa jaksamaan. Palautuminen harjoituksista ja maratoneista oli kuudella kymmenestä pysynyt ennallaan ennen menopaussia ja menopaussin aikana. Neljä kymmenestä koki palautumisen hieman hidastuneen iän myötä ja lihasten kipeytyneen enemmän. Tässä korostui myös ravinto, uni ja lepo sekä hyvän lihaskunnon merkitys. Ilman liikuntaa myös lihasmassa alkaa vähentyä kiihtyvällä vauhdilla, jos siitä ei huolehdita. Lihaskudos korvaantuu rasvalla ja luumassa vähentyy lisäten osteoporoosi riskiä.

Nukkuminen oli yleensä ottaen yllättävän hyvällä mallilla, koska 60 % nukkui suositeltavan 7-8 tuntia yössä. Liekö rasittavalla kestävyysliikunnalla tässä osuutta? Kyllä kehon kuitenkin saa aika rasittuneeseen tilaan pitkillä lenkeillä ja se kestää muutamia päiviä. Yöllisiä heräämisiä oli jopa 70 prosentilla, varmaan osin iästä johtuen, mutta myös lisääntyneestä aineenvaihdunnasta ja juoksun jälkeisestä runsaasta nesteytyksestä. Tietysti koko elämäntilanne vaikuttaa nukkumiseen, sitä ei voi kieltää.

Nivelten kulumat ja nivelrikko olivat aika tavallisia vaivoja yli 50-vuotiailla naisilla. Vaihdevuosissa ne lisääntyvät erityisesti polvi-, lonkka- ja sorminivelissä. Vaivat voivat olla kivuttomia tai nivelet voivat tulehtua. Tämä voi johtua myös estrogeenin vähyydestä, aiheuttaen tulehdusreaktion niveliin tai lihaskudokseen. Elimistön normaali estrogeenipitoisuus helpottaa lihaksia myös rasituksesta palautumisessa.

Puolella osallistuneista ei ollut mitään tuki- ja liikuntaelinvaivoja kehossa, mikä kuulosti loistavalta, sillä onhan juoksu aika armoton ja hakkaava laji etenkin alaraajoille ja selkärangalle. Nivelvaivoja esiintyi kolmella lonkissa ja vain yhdellä satunnaisesti polvissa. Juoksussa onkin erittäin tärkeää löytää oikea juoksuasento ja –tyyli, jolloin rasitusvammat ja sitä myötä mahdollisesti tulevat nivelvaivat estyvät. Näytti kuitenkin siltä, että hormonikorvaushoitoa käyttävillä maratonnaisilla esiintyi myös nivelvaivoja, tämäkin lienee yksilöllistä. Unohtaa ei sovi myöskään liikunnan merkitystä nivelten liikkuvuuteen, lihasmassan vahvistamiseen ja tasapainon parantamiseen.

Ruokavaliota kysyttäessä yhdeksän naista kymmenestä söi sekaruokaa, mikä varmaan piti hiilihydraattimäärät korkealla ja antoi pontta harjoitteluun ja maratoneille. Tämä on yleensä se perinteinen kuvio, että suositaan paljon hiilihydraatteja ja toivottavasti pitkäkestoisia sellaisia. Voimakkaan hiilihydraattien rajoittamisen myötä sanotaan, että lihasten energiavarastot tyhjentyvät ja suorituskyky heikkenee. Paremmin tähän sopisi mielestäni hiilihydraattitietoinen ruokavalio, joka ei vaaranna edellä mainittuja asioita. Laadukas ravinto kuitenkin kiinnostaa lähes kaikkia.

Yksi naisista, jolle oli kertynyt eniten painoa, oli aloittanut Herbalife - ohjelmaan tukeutuen vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja uskoi jatkavansa sitä, koska paino oli pudonnut toivotusti. Tietyllä ohjelmalla ohjattu ja toteutettu uusi ruokavalio on helpompi aloittaa kuin omatoimisesti.

Lisäravinteita ryhmä käyttää yllättävän vähän, ryhmästä kolme naista ei käyttänyt mitään lisäravinteita. Uusin yhdysvaltalais-suomalainen tutkimus osoittaa, että ainoastaan D-vitamiinin ja kalsiumin syöminen kannattaa. Muiden tablettien kuten magnesiumin ja monivitamiinien syöminen yhdistettiin tutkimuksessa jopa kuoleman riskiin.

Urheilujuomien käyttö oli todella vähäistä, hyvä niin, koska ne eivät ole hampaille ja keholle hyväksi.
Kaikki Jaanan tutkimukseen osallistuneet naiset olivat normaalipainoisia, joillakin saattoi olla omasta mielestä muutama ylimääräinen kilo. Haastattelujen mukaan puolelle naisista ei menopaussi ollut vaikuttanut mitenkään painoon, selkeästä painon noususta kertoi kaksi naista. Yksi kertoo läskiä tulleen rintoihin ja toinen reisiin sekä 4 /10 haastatelluista kertoi, että oli ollut turvotusta. Vyötäröläskiä kertyi neljälle naiselle.

Ikääntyvä nainen on ruumiillistunutta elämän historiaa: hän kantaa mukanaan kokemuksiaan ja muistojaan ja eletty elämä näkyy hänen kehossaan.

Enää menopaussi ei ole myytti, vaan aihetta tutkitaan enemmän ja siitä kirjoitetaan vapaammin. Aihe onkin ollut erittäin mielenkiintoinen työstettävä monipuolisuutensa ja myös ajankohtaisuutensa vuoksi. Hormonit onkin tämän päivän trendi muun muassa painonpudotuksessa, painonhallinnassa ja ruokailussa. Ihmiset ovat kiinnostuneempia sekä kehon fyysisestä että psyykkisestä toiminnasta ja näistä asioista kirjoitetaan kirjoja, lehtiartikkeleita ja ylläpidetään blogeja. Erilaiset ravintoluennot ovat hyvin suosittuja tapahtumia ja samalla usein myydään erilaisia ravintolisiä tai opetetaan tekemään raakaravintoa tai käyttämään superfoodeja. Ihminen laajempana kokonaisuutena kiinnostaa selvästi ja myy myös hyvin.

Eikä enää riitä, että tiedämme kaiken ravinnosta, meidän täytyy tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta sillä altistumme päivittäin sadoille jopa tuhansille erilaisille aineille, joita kutsutaan xenoestrogeeneiksi.  Nämä aineet ovat estrogeenin kaltaisia, ympäristöperäisiä aineita, jotka elimistöön jouduttuaan käyttäytyvät estrogeenin tavoin. Niitä kutsutaan myös ns. "hormonihäiritsijöiksi". Altistuminen tapahtuu pikkuhiljaa, mutta maksa ja suolisto yrittävät poistaa näitä parhaansa mukaan.

Vaihdevuosi- teeman ympärille on kehitetty myös uusvanhoja liikuntamuotoja kuten hormonijooga, joka vilkastuttaa hormonitoimintaa ja vaikuttaa kehon hormonitoimintoja tasapainottavasti. Etenkin tietyt jooga-asennot. Tietysti muutkin jooga suuntaukset vaikuttavat myös hormonitoimintaan. Tieteellistä tutkimusta tehdään koko ajan lisää. Myös meditaation vaikutuksia menopaussiin on tutkittu.

Suurin osa 50 vuotta täyttäneistä naisista on kuitenkin hyvillään siitä, että edessä on vielä saman verran aikuista elämää kuin elettyäkin. Miksi tulevien vuosien pitäisi olla tuskallisia ja vaivojen kyllästyttämää, kun meillä on myös mahdollisuus vanheta luonnollisesti ja käyttää luonnonmukaisia hoitokeinoja? Teemme monenlaisia valintoja joka päivä, voimme vaikuttaa elämämme laatuun itse, ovatko päivämme täynnä riemua ja iloa vai alakuloisuutta ja toivottomuutta?

Jokainen menopaussi-ikäinen nainen voi valita oman tiensä kulkea - se voi olla jatkuvaa hurmaantumista elämän edessä tai sietämätöntä piinaa ja kärsimystä.

LÄHTEET

Ahonen Jarmo- Lahtinen Tiina- Sandström Marita- Pogliani Giuliano- Wirhed Rolf 1988.
Kehon rakenne ja toiminta ja lihashuolto. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Alaranta Antti- Hulmi Juha- Mikkonen Joonas- Rossi Jani- Mero Antti 2007. Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa- suorituskyvyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Gummerus Oy,
Jyväskylä.

Hiltunen Marja 2001.Kiinalainen lääketiede terveyttä ja tasapainoa. Tammer- Paino Oy, Tampere.

Illander Olli- Borg Patrik- Laaksonen Marika- Mursu Jaakko- Ray Carola – Pethman Katja- Marniemi Annikka 2006. Liikuntaravitsemus. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Internet 2011. UKK-instituutti tutkimus. MELLI.

Jaakkola Kaisa 2011. Hormonidieetti- opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Liettua.

Javanainen Marika- Anttila Leena 2004. Vaihdevuodet. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Kajan Maija 2010. Sukellus kuumaan aaltoon naisen vaihdevuodet, terveys ja hormonit. WS Bookwell, Juva.

Kangas Ilka- Nikander Pirjo 1999. Naiset ja ikääntyminen. Tammer-paino Oy. Tampere.

Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010.

Konsulttiyritys Redera

Lapin Kansa 2011. Numero 301/2011. Rovaniemi.

Raipala -Cormier Virpi 2009. Luontoäidin kotiapteekki- kasvilääkintä ja luontaishoidot. WS Bookwell Oy, Juva.

Savolainen Carita 2011. Klassinen homeopaatti. Haastattelu 09.08.2011. Rovaniemi.

Sundqvist Christer 2009. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Kopio Niini, Tampere

Tavi Varpu- Huovinen Anja 2010.Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.

Wikipedia. Internet.

www.articmarathonclub.com

2 kommenttia:

  1. Kommentti tähän:
    "Pitkäkestoisissa suorituksissa lihasglykogeenin riittävyys rajoittaa jaksamista. Kilpailusta suoriutumiseen myös glykogeenivarastojen koolla on suuri merkitys. Hiilihydraattitankkauksella on mahdollista saavuttaa jopa kaksinkertainen lihasten glykogeenipitoisuus normaalitilanteeseen verrattuna. Tällä on positiivinen vaikutus pitkäkestoisen suorituksen loppupuolella. Tästä löytyy myös paljon tutkimuksia, jotka osoittavat tankkauksen hyödyn etenkin yli 90 minuuttia kestävissä suorituksissa. Paras hyöty saadaan silloin, kun urheilijan jokapäiväisessä ruokavaliossa on vähänlaisesti hiilihydraatteja."

    Tuo viimeinen lause kuullostaa myyttiseltä ajatusrakennelmalta vai olisiko siihen jotain tieteellisiä perusteluita?

    Esimerksiksi kirjassa "Nutrition for Marathon Running" (Jane Griffin) todetaan näin:
    Fat loading is claimed to help a runner to burn fat and spare glycogen, which, in turn, can enhance endurance capacity. Human studies have shown that ingestion of a high-fat diet for three to five days leads to a deterioration in endurance performance compared to a high-carbohydrate diet. From one to four weeks, a high-fat diet in combination with training does not reduce endurance performance compared with a high-carbohydrate diet but neither does it improve it. After seven weeks on the regime, endurance performance was markedly better on the high-carbohydrate diet compared to the high-fat diet. In addition, high-fat diets take longer to digest, hence the need to avoid high-fat foods in a pre-exercise meal.

    Similarly, there seems to be no benefit gained when an athlete switches to a high-carbohydrate diet after a long term adaptation to a high-fat diet, compared to having a high-carbohydrate intake all along. Aerobic training, of course, does increase a runner's ability to utilize intramuscular triglycerides (fat stored directly within the muscle fibres) as a source of fuel. This helps to extend the more limited carbohydrate reserves and enables the runner to continue for longer.
    "

    -xx

    VastaaPoista
  2. Kiitos arvokkaasta kommentistasi Anonyymi (-xx). Tämän asian otin itsekin puheeksi Jaanan opinnäytettä koskevassa keskustelussa. Ydinajatus tuossa oli se, että harjoittelemalla vähillä hiilihydraateilla, tapahtuu rasva-adaptaatio herkemmin (train low - compete high). Kisapäivänä maratoonarinainen tietenkin nauttii enemmän hiilihydraatteja kuin esimerkiksi harjoittelupäivinä.

    VastaaPoista