torstaina, joulukuuta 15, 2011

Stevia tulee ja Hartwallin Jaffa on nyt Super!

**
Terveystietoiset blogini lukijat ovat jo pitkään tienneet, että synteettisille makeutusaineille on olemassa vaihtoehto: steviakasvista saatava luonnollinen makeutusaine. Olin tänään (15.12.2011) kuuntelemassa Hartwallin tiedotustilaisuutta ensimmäisistä stevialla makeutetuista virvoitusjuomista. Tässä raporttini.

Stevia hyväksyttiin 11.11.2011

Euroopan Unioni hyväksyi äskettäin uuden, steviakasvista (Stevia rebaudiana) valmistettavan makeutusaineen käytettäväksi elintarvikkeissa. Kyse on siis stevioliglykosideista, joista käytetään usein lyhyesti nimeä stevia. Asia on varsin mielenkiintoinen ja siitä on puhuttu viime aikoina paljon mediassakin.

Kaloritonta makeutta luonnosta

Hartwallin viestintäpäällikkö Taru Tuominen oli koonnut stevialla makeutettujen tuotteiden julkistamistilaisuuteen hyviä asiantuntijoita ja asiasta kiinnostuneen yleisön. Vilkkaan haastattelun myötä saimme aika hyvän käsityksen siitä mitä kaikkea Hartwall on 5 vuoden aikana puuhaillut stevian eteen. Vaikka en ole mikään virvoitusjuomien suosija, on tämä ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, että löytyy luontainen vaihtoehto myös keinomakeutusrintamalla. Tämä luontainen ja kaloriton makeutusaine on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi USA:ssa, Japanissa ja Australiassa, ja sen uskotaan mullistavan juomamarkkinoita ja elintarvikealaa myös Suomessa. Voi toivoa, että Hartwall saa tämän asian käännettyä menestystarinaksi ja muut elintarviketoimittajat seuraavat perässä korvaten esim. aspartaamilla makeutetut tuotteet stevialla.

Hyväksyttyä makeutta

EU on hyväksynyt steviakasvin makeutta tuottavat stevioliglykosidit elintarvikekäyttöön. Stevioliglykosideja saadaan uuttamalla steviayrtin lehtiä (joko vedellä tai alkoholilla). Tärkeimmät stevioliglykosidit ovat Reb‐A (rebaudiosidi‐A) ja steviosidi.

Kielenkäyttöön on jo nyt iskostunut termi 'stevia' kuvaamaan steviasta uutettuja makeutta tuovia ainesosia. Ei taida häiritä ketään muita kuin joitakin Eviran paperinpyörittäjiä, että puhutaan pelkästään steviasta? Evira on jo nyt huomauttanut, että tuotteen etiketissä ei ehkä pitäisi käyttää sanaa Stevia ja kasvin kuvaa ei saa esiintyä samassa yhteydessä. Toivotaan, että Hartwall ja Evira neuvotteluissaan saa tuohon asetelmaan jotain tolkkua jossain vaiheessa. Eviralle suosittelen maalaisjärjen käyttöä.

Stevioliglykosideja voidaan käyttää mm. juomissa, makeisissa ja pöytämakeuttajana. Sen sijaan kasvin käyttöä sellaisenaan ei ole hyväksytty EU:ssa. Tämä saattaa ihmetyttää, mutta näin se nyt vain on.

Stevian ADI‐arvo on 4 mg/kg/vrk, eli suomeksi sanottuna sitä saa vetää napaansa 4 mg painokiloa kohti päivittäin ihan turvallisesti. Stevialle on annettu oma lisäainekoodinsa: E960

USA:n ravitsemusterapeuttien yhdistys (ADA) sanoo näin steviasta: "Stevia rebaudiana A on turvallinen ja sopii pöytämakeuttajaksi ja elintarvikkeisiin lisättäväksi. Sillä ei ole osoitettu erityisiä terveyshyötyjä suhteessa muihin intensiivimakeuttajiin nähden."

USA:n diabetesliitto sanoo: "Stevia on todettu turvalliseksi käytettäessä hyväksyttyjen saantisuositusten puitteissa."

Stevioliglykosidit eivät imeydy ohutsuolesta, koska ihmiseltä puuttuu entsyymit niiden pilkkomiseksi. Stevioliglykosidit fermentoituvat paksusuolessa bakteerien vaikutuksesta. Fermentaatiossa syntyy vapaata steviolia, joka imeytyy osittain takaisin verenkiertoon. Maksa muuttaa takaisin imeytyneen steviolin glukuronihapon johdannaiseksi, jonka elimistö erittää virtsaan. Osa stevioliglykosideista erittyy sellaisenaan ulosteeseen.

Hyvää ja huonoa

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen toi vakuuttavalla tavallaan esille steviasta kerääntyneen vaatimattoman kliinisen tutkimusnäytön. Hyvää on se, että koe-eläimillä steviaa on tutkittu tosi paljon. Huonoa on se, että ihmisellä steviaa on tutkittu hyvin vähän. Vaatimattomat kliiniset kokeet saavat todennäköisesti jatkoa ja voidaan saada tietää käyttäytyykö stevia samalla tavalla ihmisessä kuin koe-eläimessä

Steviasta ei ole toistaiseksi siis julkaistu kattavia väestötutkimuksia. Sen sijaan riskitekijätutkimuksia on muutamia, jotka esitellään seuraavassa.

Eräässä tutkimuksessa (Chan et al., 2000) 106 kiinalaista kohonneesta verenpaineesta kärsivää, mutta muutoin tervettä henkilöä satunnaistettiin, joko lumelääkkeelle tai stevia rebaudinan steviosidiglykosidille. Koehenkilöiden keski‐ikä oli 54 vuotta. Sekä steviosidi että lumelääke annosteltiin kapselina kolme kertaa päivässä yhden vuoden ajan. Steviosidiannos oli 750 mg päivässä kolmeen osaan jaettuna. Annos vastaisi 80 kiloa painavalla henkilöllä annosta 9,4 mg/kg/pv. Ennen tutkimuksen alkua mahdollinen verenpainelääkitys lopetettiin, ja kaikki koehenkilöt kävivät läpi neljän viikon run‐in‐jakson. Tutkimusjakson alkaessa koehenkilöiden verenpaine oli molemmissa ryhmissä n. 166/103 mmHg.

Stevia laski merkitsevästi verenpainetta. Systolinen verenpaine laski lähtötilanteesta (166 mmHg) lähes 10 mm arvoon 153 mmHg. Lumelääkettä saaneiden verenpaine ei laskenut ollenkaan. Vakuudeksi löytyy vielä toinen verenpainetutkimus (Hsieh MH et al., 2003), jossa oli samansuuntaiset tulokset. Lisäksi löytyy muutama tutkimus, jossa stevialla ei ole saatu aikaiseksi verenpaineen laskua. Tarvitaan huomattavan paljon lisää tutkimuksia. Ehkä Harvardin yliopisto kiinnostuu asiasta?

Entä sitten, miten stevia vaikuttaa verensokeriin? Pienessä tanskalaistutkimuksessa (Gregersen S et al., 2004) oli mukana 12 aikuistyypin diabeteksesta kärsivää henkilöä. Tutkimuksessa testattiin yksittäisen kokeellisen aterian aiheuttamaa (aterianjälkeistä) sokerivastetta. Koehenkilöt eivät saaneet olla insuliinihoitoisia, mutta tablettilääkkeitä käyttävät potilaat hyväksyttiin mukaan. Ennen testiateriaa ei kuitenkaan saanut ottaa verensokerilääkkeitä. Jokainen koehenkilö sai kerran lumetta ja kerran steviosidia koeaterian yhteydessä. Koeaterioiden välissä piti olla viikon välijakso, jolloin koehenkilöt elivät ja söivät normaalisti. Koeateria sisälsi 412 kcal (proteiinia 16 E %, rasvaa 30 E% ja hiilihydraatteja 54 E%).

Stevia vähensi aterianjälkeisiä sokerivasteita 18 % lumejauhoon verrattuna. Se myös kiihdytti aterian jälkeistä insuliinin eritystä 40 % lumeeseen verrattuna (insulinogenic index). Lisäksi on muutamia tutkimuksia, jossa stevialla ei ole vaikutuksia verensokerin käyttäytymiseen. Stevian vaikutusta verensokeriin pitää tutkia lisää.

Stevialla tehdyistä tutkimuksista suuri osa oli tehty eri annoksilla kuin mikä on suositeltu ADI ‐arvo ("miten paljon tuotetta saa turvallisesti nauttia päivässä") Euroopassa ja USA:ssa. Huomattavaa on myös, että pitkäaikaistutkimukset on tehty vain aasialaisessa väestössä. Olemassa olevien kliinisten tutkimusten perusteella stevia sopii makeutusaineeksi niin terveille kuin diabeetikoilla ja kohonneesta verenpaineesta kärsivillekin. Kaupallisella steviavalmisteella saadut tulokset aterianjälkeisiin insuliini‐ ja sokerivasteisiin ovat mielenkiintoisia, mutta kaipaavat vahvistusta jatkotutkimuksissa. Stevian haittavaikutukset ovat harvinaisia ja lieviä. Stevioliglykosideilla on hyvin vähän haittavaikutuksia. Käyttöön voi liittyä lievä pistävä jälkimaku suussa ja siksi stevioliglykosideja käytetään elintarvikkeissa usein yhtä aikaa jonkin toisen makeutusaineen kanssa. Harvinaisena esiintyy mahasuolikanavan haittavaikutuksia (esim. täyttymyksen tunnetta). Yksittäisiä allergia‐ ja yliherkkyystapauksia on kuvattu kirjallisuudessa. Stevian terveysvaikutuksista kaivataan jatkossa kattavampaa tietoa.

Jokainen voi halutessaan etsiä käsiinsä nämä tutkimuslähteet:

Anton SD et al. Effects of stevia, aspartame, and sucrose on food intake, satiety, and postprandial glucose and insulin levels. Appetite. 2010 Aug;55(1):37-43
Barriocanal LA et al. Apparent lack of pharmacological effect of steviol glycosides used as sweeteners in humans. A pilot study of repeated exposures in some normotensive and hypotensive individuals and in Type 1 and Type 2 diabetics. Regul Toxicol Pharmacol. 2008 Jun;51(1):37-41
Brahmachari G et al. Stevioside and related compounds ‐ molecules of pharmaceutical promise: a critical overview. Arch Pharm (Weinheim). 2011 Jan;344(1):5‐19.
Chan et al. A doubleblind placebocontrolled study of the effectiveness and tolerability of oral stevioside in human hypertension. Br J Clin Pharmacol. 2000 Sep;50(3):215-220.
Ferri LA et al. Investigation of the antihypertensive effect of oral crude stevioside in patients with mild essential hypertension. Phytother Res. 2006 Sep;20(9):732-736
Gregersen S et al. Antihyperglycemic effects of stevioside in type 2 diabetic subjects. Metabolism. 2004 Jan;53(1):73-76.
Hsieh MH et al. Efficacy and tolerability of oral stevioside in patients with mild essential hypertension: a two-year, randomized, placebo-controlled study. Clin Ther. 2003 Nov;25(11):2797-2808
Maki KC et al. The hemodynamic effects of rebaudioside A in healthy adults with normal and lownormal blood pressure. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S40-46
Maki KC et al. Chronic consumption of rebaudioside A, a steviol glycoside, in men and women with type 2 diabetes mellitus. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S47-53
Brown R et al. Artificial Sweeteners: A systematic review of metabolic effects in youth. Int J Pediatr Obes. 2010 August; 5(4): 305–312.
Fung TT et al. Sweetened beverage consumption and risk of coronary heart disease in women. Am J Clin Nutr. 2009 Apr;89(4):1037-1042.
Magnusson BA et al. Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and toxicological and epidemiological studies. Crit Rev Toxicol. 2007;37(8):629-727.
Malik VS et al. Intake of sugarsweetened beverages and weight gain: a systematic review. Am J Clin Nutr. 2006 Aug;84(2):274-288.
Mattes RD & Popkin BM. Nonnutritive sweetener consumption in humans: effects on appetite and food intake and their putative mechanisms. Am J Clin Nutr. 2009 Jan;89(1):1

Tuotekehityspäällikkö Hannele Alakarhu kertoi stevian suomista mahdollisuuksista ja haasteista juomien kiintoisana makeuttajana.


Maailmalla steviaa on käytetty jo pitkään, mutta Suomessa sen käyttö on uutta, ja siksi se saattaa herättää mielenkiinnon lisäksi paljon kysymyksiä. Tälle sivulle olen koonnut ravitsemusammattilaisten käyttöön varatusta materiaalista vain pienen osan. Kysy lisää tarvittaessa vaikka minulta. Jos en tiedä, otan asiasta selvää.


Lisätietoa asiasta on osoitteessa www.stevia.fi.


13 kommenttia:

  1. Noissa Hartwallin juomissa on kuitenkin myös hedelmäsokeri, joka pitää diabeetikoiden huomioida.
    Hiilihydraatit: Jaffa Super Citrus 43,5g/l
    Jaffa Super Veriapp. 44,0g/l

    VastaaPoista
  2. Hartwall ilmoittaa syyksi hedelmäsokerin käyttöön tämän asian:

    Stevioliglykosideilla on erityyppinen makuprofiili kuin millään tähänastisella makeutusaineella. Esimerkiksi juomien maku on parhaimmillaan, kun niiden kanssa käytetään ripaus hedelmäsokeria. Toisaalta tähän vaikuttaa myös lainsäädäntö – EU:n päättämät käyttömäärät ovat sellaiset, että pelkästään stevioliglykosideilla makeutettuja juomia on hankala valmistaa.

    VastaaPoista
  3. Heidän pitäisi myös mainonnassaan ilmoittaa tuo hedelmäsokeri, ettei joku erehdy luulemaan sitä juomaksi, jota voi esim.diabeetikko juoda huoletta.
    Nyt siitä on näkynyt mainoksia, että "stevialla makeutettu"

    VastaaPoista
  4. 1.5 litran pulloon mahtuu 37 sokeripalaa! Ei ole diabeetikon juoma tämäkään

    VastaaPoista
  5. Onko liikaa pyydetty, että tulisi asiallisia kommentteja?

    VastaaPoista
  6. Kerro Christer, mitä asiatonta noissa on! Sokeri ei kuulu diabeetikon juomaan, kai sen tiedät?

    VastaaPoista
  7. Asiallisissa kommenteissa voisimme pohtia stevian käyttöä elintarvikkeissa yleisellä tasolla. Mitä se nyt merkitsee kun luonnollinen makeutusaine tulee Suomen markkinoille?

    Hedelmäsokerin runsas käyttö stevialla makeutetuissa Hartwallin virvoitusjuomissa on tietenkin joillekin ongelma, mutta olen varma, että virvoitusjuoman makumaailmaa on testattu erilaisilla hedelmäsokerimäärillä. Tuohon määrään hedelmäsokeria on Hartwallilla päädytty. Jos virvoitusjuomien käyttö säilyy kohtuullisena, ei tuollaisesta hedelmäsokerimäärästä ole haittaa. Ja tottakai minä haluan puhua kohtuullisen virvoitusjuomien käytön puolesta. Puhdas vesi on erinomainen janojuoma.

    VastaaPoista
  8. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kanssa otin nämä fruktoosin epäkohdat esille. Hartwallin porukka kuunteli meitä siellä tilaisuudessa. Pistäkää palautetta Hartwallille ja pyytäkää Hartwallin tuotekehitykseen lisää innovatiivisuutta, ehkä olisi mahdollista alentaa fruktoosin määrää. Steviasta eristetty makeutusaine antaa todennäköisesti ikävän sivumaun ilman tuota fruktoosilisää ja onhan siinä sellainenkin mahdollisuus, että ADI-arvo tulee liian äkisti vastaan jos pelkkää steviaa on käytössä. Saattaa stevia tulla niin kalliiksikin, että juoma ei sitten kelpaa hintakilpailussa. Hartwallin järjestämässä tilaisuudessa mainittiin, että stevia on makeutusaineena sieltä kalliimmasta päästä. Olen pääosin kuitenkin iloinen kun stevia saatiin elintarvikekäyttöön.

    VastaaPoista
  9. Muistelisin lukeneeni, että keinomakeutetut virvoitusjuomat lihottaisivat sitä kautta, että rasvoittavat maksaa. Ei sokerin takia. Onko harhaluulo? Päteekö steviaan?

    VastaaPoista
  10. Steviaa kannatan ilolla, mutta sokeri pysyy sokerina. Kahvianikaan en makeuta stevialla sen kitkerän sivumaun vuoksi - ilman makeutta olen juonut tähänkin asti. Annosteluun on paneuduttava kotonakin 300 on raju kerroin

    VastaaPoista
  11. Fruktoosi (hedelmäsokeri) on suurina määrinä yhdistetty maksan rasvoittumiseen. Tiedossani ei ole tutkimushavaintoa, että keinomakeutusaineet rasvoittaisivat maksaa.

    VastaaPoista
  12. Löytyy mm. tällainen yhteenveto:

    Nat Rev Gastroenterol Hepatol. 2010 May;7(5):251-64. Epub 2010 Apr 6.

    The role of fructose in the pathogenesis of NAFLD and the metabolic syndrome.

    Lim JS, Mietus-Snyder M, Valente A, Schwarz JM, Lustig RH.

    Department of Pediatrics, Korea Cancer Center Hospital, Gongneung-dong 215,
    Nowon-gu, Seoul 139-706, Republic of Korea.

    Nonalcoholic fatty liver disease (NAFLD) is the most frequent liver disease worldwide, and is commonly associated with the metabolic syndrome. Secular trends in the prevalence of these diseases may be associated with the increased fructose consumption observed in the Western diet. NAFLD is characterized by two steps of liver injury: intrahepatic lipid accumulation (hepatic steatosis), and inflammatory progression to nonalcoholic steatohepatitis (NASH) (the 'two-hit' theory). In the first 'hit', hepatic metabolism of fructose promotes de novo lipogenesis and intrahepatic lipid, inhibition of mitochondrial beta-oxidation of long-chain fatty acids, triglyceride formation and steatosis, hepatic and skeletal muscle insulin resistance, and hyperglycemia. In the second 'hit', owing to the molecular instability of its five-membered furanose ring, fructose promotes protein fructosylation and formation of reactive oxygen species (ROS), which require quenching by hepatic antioxidants. Many patients with NASH also have micronutrient deficiencies and do not have enough antioxidant capacity to prevent synthesis of ROS, resulting in necroinflammation. We postulate that excessive dietary fructose consumption may underlie the development of NAFLD and the metabolic syndrome. Furthermore, we postulate that NAFLD and alcoholic fatty liver disease share the same pathogenesis.

    VastaaPoista
  13. australiassa stevia on ollut aiemmin jo elintarvike, ja nyt kun australiassa asuvan ystäväni kanssa juttelin siitä että eu on hyväksynyt stevian ja hartwall on tuonut stevia tuotteen.

    Siellä stevia edelleen myydään steviaa luontaistuotekaupassa ja yhtään stevialla makeutettua tuotetta ei ole olemassa australiassa eikä ilmeisesti usassa, olen tyytyväinen ja iloinen siitä että meillä stevia on päässyt tuotteeseen näin nopeasti ja mielenkiinnolla odotan mitä vielä on mahdollisesti tulossa

    t. Krisse

    VastaaPoista