tag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post8995166678247700924..comments2024-02-05T10:41:26.418+02:00Comments on veteraaniurheilija: Ei enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!Christer Sundqvisthttp://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-11067243575392138142009-11-18T09:55:57.747+02:002009-11-18T09:55:57.747+02:00"Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmä..."Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta."<br /><br />hiilihydraatti on SOKERIA, jokainen varmasti tajuaa että rasva on parempaa kuin sokeri josta ei ole MITÄÄN hyötyä elimistössä. Rasvasta saadaan tehtyä aivoille ja sydämelle polttoainetta kun se hiilari heitetään helvettiin, ei ole ihmisen luontaista ruokaa. en taju mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-60277390818037565852008-06-08T16:19:00.000+03:002008-06-08T16:19:00.000+03:00Kiitän myös nimimerkkiä Butterfly oivallisesta kom...Kiitän myös nimimerkkiä <B>Butterfly</B> oivallisesta kommentista. Käsittelen tuota asiaa rasvojen metaboliaa, vähäisen ymmärrykseni varassa, hieman myöhemmin tässä kylläisyyskirjoittelussani.Christer Sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-60868612870406666532008-06-08T14:42:00.000+03:002008-06-08T14:42:00.000+03:00Kiitän blogini lukijoille tuntemattomaksi jäävää, ...Kiitän blogini lukijoille tuntemattomaksi jäävää, mutta minulle tietonsa luovuttanutta herrasmiestä, tähän yhteyteen sopivasta tositarinasta. Näitä saa tulla muiltakin lisää, sillä minä todellakin uskon, että yksi tärkeä osa ihmisen perusterveyttä on hyvin koostettu ja kotona valmistettu ruoka. Se toimi tässä tarinassa jopa tehokkaana laihdutuskeinona.<BR/><BR/>Tarinat voi lähettää nimettöminä, mutta uskottavuuden lisäämiseksi voitte minulle lähettää luottamuksellisesti yhteystietonne. En milloinkaan paljasta henkilöllisyyttänne! Pyydän lupaa käyttää tarinaanne kirjoituksissani ja luennoillani.Christer Sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-88575678470126596722008-06-08T13:07:00.000+03:002008-06-08T13:07:00.000+03:00Tämä on hienoa kun tohtori Sundqvist käy kohta koh...Tämä on hienoa kun tohtori Sundqvist käy kohta kohdalta läpi sen mitä tiede ja käytäntö osoittaa nälästä ja kylläisyydestä. Hän tekee sen niin yksinkertaisesti, että sellaista harvoin näkee. Mutta tiedon tällaista läpikäyntiä olisin niin hartaasti toivonut silloin kun kävin saamassa apua lihavuuteeni. Kerron tässä lyhyesti tarinani. Tarinaani saa käyttää jos siitä on hyötyä. Tohtori Sundqvistilla on yhteystietoni. En halua tulla julkisuuteen omalla nimelläni.<BR/><BR/>***<BR/>Tarinani on seuraava. Olen nyt 48-vuotias mies. Lihoin armeijan käytyäni ja mentyäni opiskelemaan. Uskon siinä lihomisessa näytellen suurinta osaa se että armeija tappoi liikuntaintoni ja opetti minut syömään vääriä ruokia. Rupesin vihaamaan lautaselta ruokaa syömistä. Siellä oli pellistä tehtyjä lautasia ja jotenkin rupesi lautasella oleva ruoka tuntumaan kauhistukselta. Opiskeluaikana söin oikeastaan vain kotona vanhempien luona käydessäni oikeata ruokaa ruokalautaselta. Kotona ruokalautasella maistui ruoka hyvältä. Muulloin ostin ruokani baareista ja mussuttelin leipää ja makkaraa ja pidin itseni virkeänä makeisilla ja oluella. Ihastuin Valion kevytjugurtteihin. Niitä minä söin aivan valtavasti. Nehän ovat hyviä, eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Hekoheko. Niitä oli aina pieni keko avaamattomia ja avattuja kirjoituspöydällä. Kiloja tuli vähitellen ja todella paljon. Onnistuin lihottamaan itseni muutamassa vuodessa yli 110 kiloiseksi. Normaalipainoni on noin 75 kiloa. <BR/>Työpaikalla oli terveydenhoitaja joka vuositarkastuksen aikana mittautti minulla korkean verensokerin, kolesterolin ja verenpaineen. Määräsi Benecolia leivän päälle, makkarat pois ja enemmän liikuntaa. Minun piti nimenomaan hoikistua syömällä paljon leipää ja juomalla paljon hedelmämehuja. Nyt jälkeen päin on huvittavaa miettiä noiden ohjeitten järjettömyyttä! Työnantaja suostui maksamaan laihdutuskuurin ja käynnit laihdutusklinikalla vaikka en ollutkaan siihen oikeastaan tarpeeksi lihava. Valitin kuitenkin että en halua olla näin lihava koko loppuelämäni. Rupesin syömään ENE-valmisteita. Muistaakseni oli Nutrilet nimisiä. Muistan noilta ajoilta aivan kauhean nälän. Pysyvää NÄLÄN hallintaa en saanut minulle määrätyistä pussidieeteistä. Päinvastoin. Viikkokausia niillä itseäni kiusattuani ja korvattuani ruokiani noilla pahanmakuisilla litkuilla, sain itseni ihan sekaisin. Paino meni vauhdilla alas ja lääkäri sanoi että hyvältä näyttää. Tuijotti vain vaakaa ja sanoi psykiatrista myös olevan apua. Vika saattoi olla korvieni välissä! Se on miehelle kova paikka. Ramppasin aivotohtorin luona. Juttelimme lihavuudestani. Yhteiskunta maksoi. Kävin KELA:n kuntoutuksissa kun lopulta olin niin heikko että en jaksanut hoitaa työtäni. Ihmettelen miten nopeasti sain itseni niin huonoon kuntoon. Yhteiskunta maksoi. Ei minulle myöskään toiminut KELA:ssa ravintoterapeutin ohjeet välttää rasvaisia ruokia ja syödä paljon viljakuituja. Noudatin ohjeita säntillisesti. Jätin rasvat pois. Söin paljon leipää. Mysliä vedellä jatkettuna. Olo oli aivan kauhea. Tuntuu kauhealta ajatella niitä aikoja.<BR/><BR/>***<BR/>Sitten tapahtui sellainen asia että se nyt jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta että kukaan noista alan huippuasuantuntijoista joiden luona kävin, eivät sitä tajunneet. Äitini sairastui vakavasti ja rupesin käymään usein isää ja äitiä auttamassa kotipuolessa. Valmistin siellä ruokaa ja söin itsekin. Pitkästä aikaa ruokaa lautaselta. Työmaan ja kotipuolen väliä kulkiessani minulta jäi pois välipalat, jugurtit, leivät ja hedelmäjuomat. Söin oikeastaan vain ruokaa lautaselta ja todella reiluja annoksia. Ruokaa oli pljon ja se oli hyvää ja melko rasvaista. Isä tykkäsi rasvaisesta ruoasta. Nautin ruokailuhetkistä. Siellä kotona tuli kunnolla syötyä. Ja nyt tulee se ihme: Minä laihduin yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!!<BR/>Juttelin lääkärin kanssa tästä laihtumisestani. Hän onnitteli mutta pilasi iloni sanomalla että stressi ja huoli vanhemmistani oli laihduttanut minut. Miten joku lääkäri voi sanoa noin???<BR/><BR/>***<BR/>Minä olen varma siitä että laihtuminen johtuu siitä että löysin uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan, söin sitä runsaasti ja jätin pois välipalat. Liikuntaa en ole harrastanut. Nyt kun olo on kevyempi aion kyllä ottaa liikunnankin mukaan kuvioihin.<BR/><BR/>***<BR/>Näiltä tohtori Sundqvistin sivuilta minä olen löytänyt sen oikean suhtautumisen ruokaan ja terveyteen. Lääkärit, ravitsemusterapeutit, tutkijat ja laihtumista ja terveyttä hakevat, löytävät täältä hyvää tietoa. Syökää kotiruokaa. Älkää pelätkö rasvaa. Syökää mahdollisimman vähän perunaa ja leipää. Älkää kantako kotiin kaupasta niitä kevyttuotteita, mihin niitä tarvitaan???<BR/><BR/>***<BR/>KiitosAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-88989440150755298462008-06-07T23:52:00.000+03:002008-06-07T23:52:00.000+03:00itse en myöskään "sulata" tuota teoriaa, että soke...itse en myöskään "sulata" tuota teoriaa, että sokeri olisi epäedullisempi kuin rasva energia-aineenvaihdunnallisesti. kalori kuin kalori, niinhän se on.<BR/><BR/>todennäköisesti kuitenkin se on se insuliini, joka glukoosin ansioista nousee ja vaikeuttaa energia-aineenvaihduntaa. Laihtuminen ei hiilaripitoisella ruokvaliolla onnistu, koska INSULIINI on jatkuvasti veressä koholla (varsinkin jos syödään pieniä annoksia usein, kuten KTL ilmeisesti suosittlee?). Se estää rasvavarastojen käyttöönottoa = laihtumista.<BR/><BR/>Rasvojen metabolia taas on melko hämärän peitossa - ainakin itseltäni - mutta tietämykseni mukaan rasvan syönti ei kuitenkaan nosta ainakaan insuliinitasoa elimistössä. Sitä, miten rasva faktisesti sitten kulkeutuu solun energiaksi, ei paljoakaan käsitellä. Vahvassa on uskomus, että syöty rasva päätyy suoraa tietä takamukseen varastoon. Mutta näin ei taida olla? :)<BR/><BR/>Itseäni kiinnostaisi tietää, mitä erilaisille rasvoille TAPAHTUU, kun ne kulkevat suoliston, imuteiden ja maksan kautta vereen. Vapaat lyhyet rasvahapothan toki siirtyvät suoraan verenkiertoon suolistosta, mutta pitkät pakataan kylomikroneihin ja viedään maksaan, josta ne siirtyy vereen. Mitä tapahtuu sitten? Miten elimistö päättää mihin soluihin VLDL luovutta rasvojaan? Mitkä menevät rasvasoluihin varastoitavaksi ja mitkä käytetään muiden solujen energiantuottoon? Ja sitten on vielä ne kuuluisat LDL-, HDL- ja triglyseridipartikkelit,jotka asettuvat johonkin kohtaan tätä suurta kokonaisuutta.<BR/><BR/>Hiilihydraattien metabolia tunnetaan juurta jaksaen alusta loppuun asti erittäin hyvin ja sen tiedetään olevan merkittävässä asemassa monien kansantautien kehittymisessä (diabetes, MBO, lihavuus). Silti potilaita ruokitaan suurella määrällä hiilihydraatteja. Rasvojen metaboliasta taas ei löydy juuri mitään informaatiota mistään, mutta silti sanotaan, että "rasva aiheutta sydän- ja verisuonitauteja ja lihottaa" ja kansaa käsketään olemaan syömättä sitä..<BR/>ja kansa tottelee, ja kansa lihoaa entisestään.Lujohttps://www.blogger.com/profile/07346704928703343817noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-61376626439940070762008-06-07T23:27:00.000+03:002008-06-07T23:27:00.000+03:00Tässä toinen hiilareilla lihonut ja vastoin virall...Tässä toinen hiilareilla lihonut ja vastoin virallista suositusta runsaan rasvan kautta normaalipainon taas löytänyt. Nälkäinen en ole ollut vuosikausiin. Käsittämätöntä valehtelua että hiilarit pitävät nälkää!!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-62620596367691874252008-06-07T22:57:00.000+03:002008-06-07T22:57:00.000+03:00Näilläkin sivuilla on usein keskusteltu insuliinin...Näilläkin sivuilla on usein keskusteltu insuliinin vaihteluiden vaikutuksesta näläntunteeseen. <BR/><BR/>Itse uskon että hiilarit eivät pidä niin hyvin nälkään kuin proteiini/rasva ruoat koska:<BR/><BR/>1. Hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi, jota elimistö käyttää ensisijaisesti energianlähteenään. Hiilaripitoisella ruoalla verensokerin vaihtelut ovat suurempia. Tämä korostuu erityisesti silloin kun henkilön insuliiniresistenssi on voimakas.<BR/><BR/>2. Rasva/proteiinipitoiset ruoat sulavat huomattavasti hitaammin kuin hiilaripitoiset.<BR/><BR/>t. Hiilarilla lihonut ja protskuilla/rasvoilla laihtunutSami Uusitalohttps://www.blogger.com/profile/04313954324304220641noreply@blogger.com