tag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post9123556135804994934..comments2024-02-05T10:41:26.418+02:00Comments on veteraaniurheilija: KommunikointiaChrister Sundqvisthttp://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-26318496655083789212007-12-13T16:09:00.000+02:002007-12-13T16:09:00.000+02:00Toden totta Seija, olen aivan samaa mieltä kanssas...Toden totta <B>Seija</B>, olen aivan samaa mieltä kanssasi! Puhe-ammattilaiset (opettajat, poliitikot jne.) kehittyvät puhetaidossaan niin taitaviksi, että harhauttavat jopa itsensä.Christer Sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-3774430899675107422007-12-13T14:08:00.000+02:002007-12-13T14:08:00.000+02:00Minäkin pidin noista maanläheisistä ohjeista. Osa ...Minäkin pidin noista maanläheisistä ohjeista. Osa noista ohjeista onkin minulla käytössä, mutta vaikeuksia on tuossa vaihtelun löytämisessä luennon aikana. En arkaile katsoa yleisöäni, mutta tarkan tiedon antaminen on vaikeaa jos säilyttää katsekontaktin. Huomaan tuijottavani tyhjyyteen usein jäädessäni miettimään tapaa kertoa asiasta ihmisille.<BR/>Joskus tuntuu siltä, että jotkut paljon puhuvat opettajat, poliitikot, juontajat yms. niin rakastavat sitä ääntään ja sanomaansa, etteivät luovuta puheenvuoroa muille varsinkaan jos heiltä on puhe oikein pyydetty.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-56514496608055744062007-10-10T22:15:00.000+03:002007-10-10T22:15:00.000+03:00Selkeää ohjeistusta puheita pitäville. Saat mielel...Selkeää ohjeistusta puheita pitäville. Saat mielelläsi jatkaa tuon asian käsittelyä sillä siinä olet tosi hyvä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-26415812296513130722007-10-09T12:03:00.000+03:002007-10-09T12:03:00.000+03:00Anja osaa yleisölle puhumisen taidon. Ajan huomioi...<B>Anja</B> osaa yleisölle puhumisen taidon. Ajan huomioiminen on tärkeää. Tahtoo unohtua todella hyviltä ja suosituilta puhujilta. Rajallisen ajan puitteissa pitää osata tiivistää se sanoma vaikka olisi kovinkin paljon sanottavaa. Olen ollut sellaisissa tilaisuuksissa puhumassa, jossa edetään tiukassa minuuttiaikataulussa. Sellainen joka puhuu itselleen varatun ajan yli, syö muilta puhujilta esiintymisaikaa. Ei kovin harvinaista.<BR/><BR/>Tauoissa ja puheen rytmityksessä on suuri salaisuus kätkettynä. Kyllä minä usein unohdan mitä minun piti sanoa varsinkin jos yleisön reaktiot vievät minua tiettyyn suuntaan puheessani. Lyhyt tauko saattaa auttaa muistamaan jonkun tärkeän pointin. Taukoja ei pidä pelätä vaan käyttää hyväksi. Esimerkiksi jos minulla on jokin todella tärkeä tieto välitettävänä, saatan pitää pitkän tauon ja vasta sitten sanoa sen. Silloin yleisölle suodaan hienovaraisesti ikään kuin mahdollisuus taas herätä vastaanottamaan tietoa. <BR/><BR/>En milloinkaan tee puheilleni tarkkaa käsikirjoitusta ja vaikka sen joskus olen tehnyt, huomaan jättäneeni käsikirjoituksen kuitenkin käyttämättä. Minulle on niin paljon tärkeämpi asia tuo suora kommunikointi yleisön kanssa kuin sanantarkka asian toistaminen paperista. Tärkeä ohjeistus voidaan jakaa erikseen yleisölle etukäteen. Otsikot ja ydinsanat minulla on paperilla tai kalvoilla (videotykillä näytän).<BR/><BR/>Käykää erilaisilla luennoilla. Jokaisesta luennosta oppii jotakin uutta ja on niin ihana kuunnella hyvää luennoitsijaa, että yksikin hyvä luennoitsija vuodessa lääkitsee ne satojen kehnojen esiintyjien aiheuttamat traumat. Luento on performanssi sanoo lääkäri Tikkanen.Christer Sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-12550232934412608582007-10-09T11:18:00.000+03:002007-10-09T11:18:00.000+03:00Onpa hyviä ohjeita!Lisäisin tähän ihan aloittelevi...Onpa hyviä ohjeita!<BR/><BR/>Lisäisin tähän ihan aloitteleville luennoitsijoille muutaman perusasian. Huomioi käytettävissä oleva aika sekä kuulijakunta. Jos aikaa on 15 minuuttia, ei voi mennä kovin syvälle detaljeihin. Tunnin esitelmässä taas pitää olla paljon asiaa. On kiusallista, jos joutuu väkisin venyttämään esitelmäänsä. (Puheen suoltajilta se toki onnistuu, mutta kaikki eivät ole sellaisia...)<BR/><BR/>On myös hyvä muistaa, että vaikka kesken luennon tulisi totaalinen katkos. Kerta kaikkiaan unohtaa, mitä piti kertoa, sitä ei yleensä huomaa kukaan. Luennossa voi pitää pitkänkin tauon, ilman että kukaan pitää sitä kummallisena. Tänä aikana voi kaikessa rauhassa koota ajatukset, selata vähän niitä tukena olevia kalvoja. Jos ei kuitenkaan muista, niin jatkaa jostain muusta ja palaa asiaan myöhemmin. <BR/><BR/>AnjaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-52578071160039869482007-10-08T21:34:00.000+03:002007-10-08T21:34:00.000+03:00Juuso on löytänyt neuvoistani jotakin kehityskelpo...<B>Juuso</B> on löytänyt neuvoistani jotakin kehityskelpoista. Voi miten mukavaa!<BR/><BR/>Pidän luennoitsijan tärkeänä ominaisuutena sitä, että hän on oma itsensä. Kuuntelija tuskin on tullut kuuntelemaan huonoa Jari Sarasvuon kopiota. Mieluummin hän kuuntelee sellaista luennoitsijaa, joka esiintyy omana itsenään vaikka ei olisikaan niin kauhean hyvä.<BR/><BR/>Rohkeasti väittäisin, että Power Point on pilannut monen luennoitsijan luontaisen esiintymiskyvyn. Vähemmän puhuneelle tutut ja turvalliset kalvot ovat turvallisemmat ja niitä ei tarvitse olla monta (ydinasiat, iso tekstikoko, hyvin jäsennelty). Harjaantumaton esiintyjä voisi esimerkiksi toimia näin:<BR/><BR/>a) Luennon alkuun hän pistää päälle kalvon missä on esityksen otsikko ja hänen nimensä sekä mahdollisesti hänen tittelinsä. Sitten hän ottaa rohkeasti askeleen tai kaksi eteenpäin ja juttelee yleisölle. Hän opettelee (ulkoa jos ei muuten onnistu) pienen tarinan, joka keskeisesti liittyy illan aiheeseen. Asia on niin tuttu, että hän osaa asian kertoa rennosti ja vapautuneesti, eikä hän tarvitse siihen mitään muistiinpanoja. Tämän viiden minuutin jutteluhetken aikana kuuntelijat muodostavat puhujasta oman käsityksensä, miten hän on pukeutunut, mikä on hänen äänensävynsä, onko rento vai jännittynyt, kannattaako jatkossa kuunnella. Ilman tätä lyhyttä tarinaa, esitys alkaa tavallaan liian raa'asti ja on hallittavissa vain todella kokeneen esiintyjän toimesta.<BR/><BR/>b) Kun varsinainen luento alkaa, epävarma luennoitsija ottaa esille toisen kalvonsa, johon hän on koonnut luentonsa pääkohdat. Hän ei lue kalvosta asioita suoraan vaan hän on tarvittaessa laatinut jokaisesta kalvosta oman pienen käsikirjoituksen, jota hän luontevasti pitää edessään. Katsekontakti kuitenkin mahdollisimman paljon yleisöön. Kolmannella rivillä istuvat ovat kiitollisimmat tuijoteltavat.<BR/><BR/>c) Noin 10 min välein kalvosulkeiset katkaistaan esim. kertomalla jokin aiheeseen sopiva lyhyt tarina tai vitsi, näytetään jokin sarjakuvahahmo, soitetaan aiheeseen sopiva musiikkipätkä. Pääasia on, että jotain muuta kuin pelkkää monotonista puhetta. Puhujapöntöstä on siirryttävä välillä pois, mikäli se vain akustisesti on mahdollista toteuttaa.<BR/><BR/>d) Luennon kestettyä puolisen tuntia on aiheellista ensi kerran kysyä onko tässä vaiheessa jotain kysyttävää. Jos kysymykset ovat vaikeita, voidaan sanoa kysymyksen olleen mielenkiintoisen, mutta siihen palataan luennon loppuvaiheessa kun vähän muita asioita on ensin käyty läpi (usein "unohdat" kuitenkin taktisesti oivallisella tavalla hankalat kysymykset tai saat riittävästi aikaa miettiä mitä hankalaan kysymykseen kannattaa sitten aikanaan vastata). Jos on jokin kysymys johon olet varmuudella kypsä vastaamaan, otat asian tietenkin käsittelyyn.<BR/><BR/>e) Pitkähkön kyselysession sattuessa kohdalle voi olla kiva pläjäyttää tuo toinen koontikalvo taas esille ja näyttää miten pitkälle ollaan nyt edetty luennossa ja jatkat sitten sujuvasti luentoasi.<BR/><BR/>f) Ei liian paljon asioita samaan luentoon. Loppuun on hyvä kehittää jokin mieleenpainuva ja puhujalle luontainen "hulluttelu" tai humoristinen juttu. Humoristiset tempaukset jäävät kuuntelijoiden mieliin. Ja erityisesti loppuun sijoitettu kuuntelijoita ilahduttava lopetusjuttu on mitä parhainta suhteiden hoitoa. Siinä voi olla jokin johtopäätös johon olet päätynyt käsitellessäsi tuota aihettasi, jotain persoonallista ja mieliinpainuvaa, mielellään konkreettista ja arkista. Luentosi voi olla tylsä keskikohdiltaan, mutta alku ja loppu pitää olla superia!<BR/><BR/>Tästä voisi jutella pitempään, mutta olkoon tässä nyt edes jotain ajateltavaa Juusolle ja muille mestaripuhujille. Puhumista kannattaa harjoitella, mutta on ehdottomasti säilytettävä oma tyyli ja oma persoonallinen esitystapa.Christer Sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/12404976113406334788noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2213176879039267651.post-33676691587540703822007-10-08T17:51:00.000+03:002007-10-08T17:51:00.000+03:00Erinomaisia neuvoja esiintyjille! Positiivinen hul...Erinomaisia neuvoja esiintyjille! Positiivinen hulluttelu toimii, kun se sopii persoonaan. Siksipä tuo pointtisi omana itsenä olemisesta lämmittää mieltä, kaikki kun eivät taivu (?) räiskyviksi ja mukaansatempaaviksi show-miehiksi. :D <BR/><BR/>Moni räiskyvämpikin persoona on varmasti myös aloittanut niistä kuivahkoista PowerPoint+puhujanpönttö-asetelmista. Mitä mieltä olet Christer, tulisiko harjaantumattomammankin esiintyjän ja asiantuntijan lähteä heti alkuun tuolle "rennommalle" esiintymislinjalle uskaliaasti, vaikka sitten epäonnistumisen uhalla? Vaiko laajentaa repertuaariaan vasta sitten, kun asia on todella hallussa, sanasta puhumattakaan? Vai onko mielestäsi kaikista tuohon "positiiviseen hullutteluun"? :)Juuso Rhttps://www.blogger.com/profile/07476857644396891234noreply@blogger.com