Näytetään tekstit, joissa on tunniste kala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kala. Näytä kaikki tekstit

torstaina, joulukuuta 02, 2010

Kalaa kannattaa syödä

**
Suomalaisessa ruokavaliossa kala on osoittautunut tärkeäksi D-vitamiinin, proteiinin, omega-3-rasvahappojen, B-vitamiinien, seleenin ja jodin lähteeksi. Kala kuuluu monipuoliseen ruokavalioon kaikkina ikäkausina. Kalan rasva on pehmeää eli hyvää sydämelle, verisuonille ja aivoille. Erinomaisena D-vitamiinin lähteenä kalan syöntiä kannattaa lisätä erityisesti talviaikaan, kun auringosta saamamme D-vitamiinin määrä on vähentynyt. Nykytietämyksen mukaan kalaravinnon terveysvaikutukset perustuvat paljolti myös siihen, että kala syödään jonkin muun ruoan sijaan. Omien ruokavalintojemme kokonaisuus ratkaisee lopullisen hyödyn.

Kala on tyypillinen raaka-aine Pohjoismaissa. Suomessakin tutkitaan niin kutsuttua Itämeren ruokavaliota, johon kuuluu kolme kala-ateriaa viikossa, maitovalmisteita ja lihaa vähärasvaisena, täysjyväviljaa, rypsiöljyä sekä runsaasti kasviksia ja marjoja. Sen uskotaan osoittautuvan yhtä terveelliseksi kuin sydänystävällisenä pidetyn Välimeren ruokavalion, jolle tyypillisiä ovat oliiviöljy, yrtit ja runsas kasvisten käyttö.

Itämeren ruokavaliolla voidaan tehokkaasti ehkäistä mm. metabolista oireyhtymää ja siihen liittyviä tauteja, kuten aikuistyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja. Kun meillä on voitu havaita verisuonitukoksen esiasteita jopa alle 10-vuotiailla lapsilla, on kolme viikoittaista kala-ateriaa hyvä ottaa tavaksi jo lapsesta pitäen. Ja se mikä on hyvää sydämelle, on hyvää myös aivoille. Kalaravinnolla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia myös muistisairauksien ennalta ehkäisemisessä, minkä vuoksi viimeistään keski-iässä on syytä päivittää ruokavalionsa tältä osin kuntoon.

Suomessa ja Ruotsissa suositellaan, että ruokavalioon kuuluu 2-3 kala-ateriaa viikossa. Kalan määrä aterialla on 100-150 g. Se voi koostua kalasta tai äyriäisistä. Kalalajeja kannattaa vaihdella. Välillä on hyvä syödä rasvaisia, kuten lohikaloja, ja välillä vähärasvaisempia lajeja, kuten ahventa tai kuhaa. Myös meri- ja järvikalaa kannattaa syödä vaihdellen. Mitä monipuolisemmin eri kalalajeja hyödyntää ruokavaliossaan, sen parempi.

Kala pitää kylläisenä! Proteiini, kuitu ja riittävän iso annoskoko takaavat sen, että aterian jälkeen voi pitää ruokailussa taukoa 3-4 tuntia. Kala on lihaan verrattavissa oleva proteiinin lähde, joka ylläpitää kylläisyyttä. Toisaalta kalan liha on pehmeää ja helposti sulavaa, minkä vuoksi kala usein mielletään kevyeksi syötäväksi.

Materiaalin lähetti minulle kalan käyttöä suosiva rekisteröity yhdistys nimeltään Pro Kala.

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

Silakoita ja muikkuja tonnikalan sijaan

**
Kala on terveellistä
. Kalassa on tarjolla hyvälaatuista proteiinia, laadukasta rasvaa, maukasta ja vitamiinipitoista syötävää.

Suomalaisten suosikkeihin kuuluva tonnikala olisi kuitenkin hyvä vaihtaa esimerkiksi pieneen silakkaan tai muikkuun, opastaa Maailman luonnonsäätiö (WWF). Tonnikalasalaatti on jokaisen suomalaisen perusruokaa, vaikka monet sen lajeista ovat vaarantuneita tai uhanalaisia. Tonnikala on käynyt vähän liiankin helposti pyydyksiin maailman vesillä.

Meriasiantuntija Sampsa Vilhunen kertoo, että tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja, eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan. Sinievätonnikalan laitonta kalastusta on toki yritetty jopa hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa on yritetty saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista.

Lähellä kasvavasta silakasta ja muikusta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa monien merien takaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan sijasta lautaselle kannattaa valita kotimaista pikkukalaa, kuten Itämeren silakkaa ja sisävesien muikkuja. Silakka ja muikku ovat suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Niitä pyydetään lähialueilta, ne ovat kuluttajalle edullisia ja luovat pohjan kestäville ruokavalinnoille lautaselle. Suomalaista silakkaa ja muikkua ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Traagista tässä silakankäytössä on se seikka, että suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

Käykää hyvät ihmiset huomenna (4.10.2009) Helsingin silakkamarkkinoilla. Todetkaa omin silmin mitä muuta on Suomessa tarjolla kuin tuontikalaa! Silakkamarkkinoilla aion itse jutella meriasiantuntija Sampsa Vilhusen kanssa. Kuulette asiasta sitten enemmän lähipäivinä.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 2.10.2009

Muita kalajuttujani löytyy tästä:

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Näetkö tämän?

**
Näetkö lukea tämän tekstin
Mummo (90 v.) meni silmälääkäriin valittamaan heikentynyttä näköään. Lääkäri näytti kädellään kohti ikkunaa ja kysyi: "Mikä se tuolla taivaalla möllöttää?" "Kuu se siellä näkyy olevan", vastasi mummo. "Näkönne on riittävän hyvä; ei tuossa iässä kauemmaksi tarvitse nähdäkään!"

Silloin et todennäköisesti tarvitse lisäannoksia kalaa, oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä.

Muussa tapauksessa kipin kapin kalakauppaan tai ongelle sekä ruokaostoksille sinne missä on oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä tarjolla! Syömällä kalaa ja pähkinöitä pidät näkösi kunnossa vuosien ajan, kertovat uusimmat tutkimusnäytöt Australian maalta.

Näkötieteen huippujulkaisu Archives of Ophthalmology -lehti kirjoittaa uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan kalasta saatavat pehmeät rasvat ja omega-3 -rasvahapot auttavat näkökyvyn säilymisessä. Asia on toki ollut tiedossa jo pitkään, mutta uusi Australiassa tehty tutkimus on perusteellisempi kuin edeltäjänsä.

Lisäpuhtia näkökyvyn säilymiseen saa pähkinöistä. Lisättäköön tähän listaan vielä kotoiset vitamiinipommimme: mustikat! Ja näyttöä on myös oliiviöljyn kyvystä säilyttää näkökyky. Sen sijaan tupakointi, perintötekijät ja ikä ovat näkökyvyn heikkenemisen taustatekijöissä usein mukana.

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Uskaltaako kalaa syödä?

**
Vastaan heti itse tuohon kysymykseen:
Kalaa uskaltaa syödä! Jopa Itämerestä, mutta hyvä on vaihdella kalalajeja ja syödä vuorotellen järvi- ja merikaloja. Lue enemmän alla olevasta seminaariraportista, jos haluat tietää tarkemman vastauksen.

Osallistuin ”Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun” –kutsuseminaariin 1.4.2009 Helsingissä. Asiantuntijat olivat vaivautuneet meitä tiedetoimittajia palvelemaan runsain joukoin. Oppiarvoa oli jaossa ihan riittämiin. Tutkitun tiedon välittämisessä meille toimittajille esiintyi sitten jo enemmän kirjavuutta. Lähes raivon partaalle taitamattomuudessa meidät välillä vietiin. On se nyt kumma, että oman erikoisalansa huipputiedemiehet ja –naiset omaavat niin kehnot esiintymistaidot. Yritin antaa näiden kuuntelunautintoa haitanneiden asioiden häiritä mahdollisimman vähän. Tietysti jos teille herää innostus tilata luento sellaiselta henkilöltä, joka jotain tietää Itämeren myrkkyasioista ja osaa sen tiedon myös välittää, niin voitte varautua pettymykseenkin. Privaattipostina voin mahdollisesti tarkemmin kertoa luennoitsijoiden puutteista. Keskitytään tässä nyt itse pääasiaan: Uskaltaako Itämeren kalaa syödä?

Tilaisuuden avasi pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRAsta. Häntä olisi kuunnellut pitempäänkin. Selkeällä tavallaan hän loi hyvät puitteet ymmärtää miten tulevat luennot liittyvät käsiteltävään teemaan.

Ensimmäisenä esiintyjänä oli johtava tutkija Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Hän puhui Itämeren myrkkypäästöistä. Tietoa on tutkijalla taatusti erittäin paljon, mutta se tieto jää kyllä välittymättä tietoa janoavalle kuulijajoukolle – valitettavasti juuri huonon luentotekniikan takia. Näitä Verran vertaisia tiedonvälittäjiä oli tietenkin tilaisuudessa muitakin, mutta uhraan Matti Verran edustamaan tätä osa-aluetta pahimmillaan. Asiaan.

Itämerta kuormittavat monenlaiset ympäristömyrkyt. Se on sisämeri, jolla on laaja valuma-alue, runsaasti asutusta ja teollista toimintaa. Erilaisia haitallisia aineita kulkeutuu Itämereen sekä ilmapäästöjen seurauksena että sen valuma-alueen yksittäisten kuormittajien ja hajakuormituksen kautta. Millaisia aineita? Joo, teollisuus ja kuluttajakemikaaleja, torjunta-aineita, prosessiperäisiä aineita ja luonnossakin esiintyviä aineita.

Monien myrkkyjen osalta päästöt ovat onneksi vähentyneet tai lähes kokonaan loppuneet, mutta lukuisien, jopa kauan käytössä olleiden tavallisten yhdisteidenkin suhteen ollaan vasta alkuasetelmissa. Kansainvälisillä sopimuksilla pyritään vähentämään haitallisimpien aineiden päästöjä. Vanhat torjunta-aineet (DDT, aldriini jne.) ovat jo pitkään olleet tiukasti rajoitettuja. Myös dioksiinien ja furaanien (PCDD/F-yhdisteet) päästöjä on vähennetty olennaisesti. Monet vanhat ympäristömyrkyt (esim. PCB) ovat pysyvyytensä vuoksi edelleen ympäristössä laajalle jakautuneena. Itämeressä mitataan ns. uusia yhdisteitä, joita kuitenkin on yleisesti käytetty jo vuosikymmeniä, mutta niiden päästöistä ja kulkeutumisesta ympäristöön tiedetään hyvin vähän.

Päästöjen tehokkaan vähentämisen edellytys on yhdisteiden koko elinkaaren aikaisen kierron selvittäminen, jotta tärkeimmät päästölähteet saadaan selville.

Hetkellisen lennokkuuden siivittämänä tutkija Verta rohkeni kysyä: Liittyvätkö jääkarhun sukupuolielinten epämuodostumat kemikaaleihin? Tutkijan mukaan ne liittyvät näihin maailmanlaajuisiin myrkkypäästöihin. Itämeren myrkkykuormaan vaikuttavat eniten Pohjanlahden, Ruotsin rannikon ja Kaliningradin sellutehtaat, PVC-muovin ja kloorifenolin tuotanto, fenolisten torjunta-aineiden laaja käyttö sekä meille kulkeutuvat Keski-Euroopan ilmansaasteet. Tilanne on aika synkkä, sillä pelkkä nykyinen ilmakuormitus riittää pitämään myrkkypitoisuustason kalastossa korkeana!

Miten kalat voi? kysyi seuraavaksi professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta.

Itämeren kalakantojen koostumuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia:
- Kokonaissaalis on kasvanut ja kalan kysyntä lisääntyy
- Kalakantojen tilan kehitystä kuvaa ylikalastuksesta johtuva siirtyminen vähäarvoisempiin lajeihin
- Viljellyn kalan rooli tulee lisääntymään, mutta rehukysymys tulee olemaan hankala
- Voimakas kalastus johtaa kalakannan nuorentumiseen
- Selkämeri on tärkein silakan kalastusalue

Joitakin hajanaisia ajatuksenpoikasia: Kuha vaeltaa lähes koko Suomenlahden alueella. Turska on sen sijaan vähentynyt kovasti ylikalastuksen takia. Myös vähentynyt suolapitoisuus ja rehevöityminen on heikentänyt turskakantoja.

Silakka on myös ollut laskevassa trendissä pitkään, mutta lähivuosina se on elpynyt. Selkämeren tärkeys kalastuksessa on korostunut. Ison silakan osuus elintarvikkeissa on oleellisesti pienentynyt.

Ekosysteemin terveys vaikuttaa ihmisen terveyteen. Dioksiinin vähentyminen ei vielä näy silakassa ja mitä vanhempi kala, sitä enemmän myrkkyjä. Tämä myrkkyjen kasaantuminen kalaan johtaa siihen, että esim. silakka kasvaa hitaammin. Fileerattavan silakan minimikoko on vaihdellut vuosien mittaan. Vielä 1980-luvun alussa 4-vuotias silakka kelpasi fileerattavaksi, mutta nyt tarvitaan Selkämerellä 7-vuotias silakka, jotta päästään fileerauskokoon. Itämeren pääaltaan kohdalla kestää 5 vuotta saavuttaa fileerauskoko. Fileeraukseen kelpaaviin kaloihin ehtii siis kerääntyä enemmän haitallisia aineita kalan hitaamman kasvun takia.

Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuuksista meille puhui Hannu Kiviranta, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta. Saimme tietää, että useiden kalalajien kohdalla jäämme onneksi EU:n asettamien enimmäispitoisuuksien alapuolelle. Kalan ympäristömyrkkypitoisuus riippuu kalalajista ja –iästä. Varsinkin rasvaisiin kaloihin, kuten silakkaan ja pyydettyyn loheen, myrkkyjä kerääntyy eniten.

Kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkitaan kuluttajien suojelemiseksi. Nykyisin pitoisuudet ovat 70-90% huippuaikoja pienempiä (1960-luku oli pahinta aikaa). Viimeisen 20 vuoden aikana pitoisuuksien laskun on kuitenkin huomattu joko tasaantuneen tai loppuneen kokonaan. Tämän arvellaan johtuvan Itämeren ekologisista muutoksista. Esimerkiksi silakan kasvu on hidastunut ravintokilpailun ja ravinnon laadun muutosten takia.

Suomalaiset altistuvat kalan kautta furaaneihin (PCDD/F) ja PCB:n saantiin (1,5 pg). Parasta syöntisuosituksia ajatellen on syödä vaihdellen kalalajeja ja pitää huomata, että rasvaiset kalat ylittävät usein riskirajat. Mitä vanhempi kala, sitä suurempi haitta-aineiden pitoisuus. Alle 17 cm silakat sisältävät alle enimmäismäärän myrkkyjä ja niitä on siis turvallista syödä. Kasvatetussa kalassa pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin luonnon kaloissa. Ei eroja.

Kalaa voi syödä turvallisin mielin! Klassisten ympäristömyrkkyjen vaikutukset ovat riittävästi vähentyneet.

Itämeren uusista myrkkyuhista saimme kuulla seuraavaksi. Puheenvuoron piti Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta. Hän pelasti päivän pirteällä ja selkeällä esitelmällään.

Käynnissä on käyttösovellusten, ympäristöongelmien ja rajoitusten kilpajuoksu. Myrkkyjen kuormitus ja kulkeutuminen tunnetaan huonosti. Myös myrkkyjen muuntuminen on pelottavan huonosti tunnettu asia. Osittain tämä johtuu siitä, että kemiallinen analytiikka on kehittynyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana tarvittavalle herkkyystasolle. Uusia ja vanhoja aineita esiintyy sekaisin ja se taitaa olla se suurin uhkatekijä!

DDT:n ja OCP:n suhteen myrkkyongelma on hallinnassa, mutta esimerkiksi orgaanisten tinayhdisteiden suhteen on vasta seuranta päällä. Kovin vähän tiedetään uusista bromia sisältävistä palonestoaineista (PBDE ; hyvin tavallisia aineita nykyään!) ja muovien erilaisista lisäaineista (mm. ftalaatit).

PBDE vähenee jo Itämeren silakoissa, mutta lisääntyvät edelleen arktisella alueella. Fluoria sisältäviä pintakäsittelyaineita (PFAS) on käytetty jo 50 vuotta mitä moninaisemmissa tuotteissa. Ne ovat erittäin pysyviä ja EU:n riskiarviointi on vasta alkamassa.

Laivanpohjamaaleista meille puhui tutkimusprofessori Anja Hallikainen ylittäen reippaasti hänelle varatun ajan. Olisi kuvitellut tilaisuuden juontamisen riittävän tyydyttämään pahimman puhenälän.

Itämeren kaloissa on korkeita pitoisuuksia laivanpohjamaalien jäämiä. Orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteiden) laaja käyttö maaleissa, PVC-muovissa ja tekstiileissä on johtanut siihen, että Itämeren kaloissa on keskimäärin 58 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Järvikaloissa OT-yhdisteitä on ”vain” 10 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Aivan kuten tuontikaloissakin ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Professori Hallikaisen näyttämällä kartalla näkyi hätkähdyttäviä saantilähteitä: thaimaalainen tonnikala ja yksittäinen näyte muistaakseni Mauritiuksen saarelta. Pääosin tuontikala on siis puhtaampaa kuin Itämeren kala ainakin OT-yhdisteiden suhteen.

Kun tutkittiin oletettuja saastuneita satama-alueita, ei ihan aina oletukset menneet niin kuin arveltiin. Toki ne satamat, joissa laivoja oli runsaasti, oli kaloissa paljon myrkkyjä. Erityisesti Helsingin, Sipoon, Porvoon, Kotkan ja Naantalin satamissa uineet kalat olivat saastuneita. Varsin puhtaita satamia oli pohjois-Suomessa (Raahe, Oulu).

Likaisimmat tutkitut järvialueet olivat:
- Varkaus, Huruslahti
- Lohja
- Jyväsjärvi
- Tampereen vesistöt

Oulunjärvi oli kaikkein puhtain!

Näitä OT-yhdisteitä kerää kaikkein hanakimmin ahven, kuha, hauki ja lahna. Myös kalan koko vaikuttaa myrkkymäärien kerääntymiseen. Mitä suurempi ahven sitä enemmän OT-yhdisteitä. Silakka, lohi ja kilohaili keräävät vähemmän OT-yhdisteitä (kala viihtyy avomerellä). Iloista oli nähdä miten kasvatettu kala on puhdasta!

Ainakin minua hätkähdytti viesti korkeista OT-yhdisteiden määristä tonnikalasäilykkeissä ja ruoppausten mahdolliset vaikutukset äkillisiin paikallisiin myrkkyesiintymiin kaloissa! Valvontaa on lisättävä!

Akatemiatutkija Jouni Tuomisto sai päättää valmistellut puheenvuorot esitelmällään ”Itämeren kalat ravintona”. Hän puhui selkeästi ja hyvin siitä miten terveellistä kala on. Kalan rasvoista erityisesti omega-3-rasvahapot ovat avainasemassa, kun etsitään terveyshyötyjä. Terveysnäyttö on todella vahvaa. Kalaöljyillä ja kalanmaksaöljyllä pidetään sydän- ja verisuonitaudit kurissa, estetään verihyytymät ja rytmihäiriöt. Kehittyvien lasten keskushermostolle omega-3-rasvahapot ovat tärkeitä. Tohtori Tolonen on ollut oikeassa. Kalaöljykapseleita pitää popsia. Terveyshyödyt ovat suuret. Tavallinen peruskalaöljy kuitenkin riittää aivan mainiosti, ei välttämättä tarvita Tolosen pitkälle jalostettuja öljyjä.

Itämeren silakan terveyshyötyjä ja –riskejä Suomessa punnitessa on voiton puolelle jäänyt terveyshyöty. Kokonaishyöty on Tuomiston mukaan 174 vältettyä sydänkuolemaa vuodessa. Haitat ovat verrattain pieniä.

Kalaa pitää syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen. Vaarallista ei ole syödä kalaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Päinvastoin, se voi olla viisautta!

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Terveysruokaa Suomesta

**
Perinteiset suomalaiset ruoat ovat saamassa niille kuuluvan arvostuksen. Ja nyt en tarkoita ruoalla mitään ravitsemuksellisesti köyhiä einesviritelmiä tai kelvottomia kevyttuotteita vaan kunnon suomalaista ruokaa: loimulohta, hirvenlihaa, poroa, metsämarjoja, lihapullia, silliä jne. Pitkä harharetki on päättymässä toiveikkaaseen paluun juurillemme. Unohda kaikenlaiset villit trendituotteet ja karmeat kotkotukset! Panosta sen sijaan niihin ruokiin joihin olemme tottuneet Suomen oloissa. Tässä kaksi esimerkkiä suomalaisesta terveysruoasta:

1) Visa Nurmi Suomen Turuust' kirjoittaa 14.3.2009 siitä miten Suomi-ruoka on ollut esillä Amerikassa. Amerikkalainen ABC-uutispalvelu on vieraillut Suomen Lapissa, tarkemmin sanottuna Kemissä. Perjantaiaamun ABC:n aamutelevisiossa (13.3.2009) esiteltiin Kemin lumilinnaa, mieskuoro Huutajia ja, mitä kummaa, suomalaista ruokaa, loimulohta ja poroa. Mutta eihän se ketään Suomessa ole kiinnostanut. Ei etu- eikä jälkikäteen tiedottaa.

Virallisessa ruokatiedotuksessamme (Ruokatieto) pinnalla kun ovat salmonellatilanteemme ja erilaiset kiinnostavat kysymykset vaikkapa possunkasvatukseen liittyen. Herätys! huutaa Visa.

Katsokaa ABC:n aamutelevision ruokaosuus tästä

2) Porosta ja marjoista puuhataan uutta skandinaavista terveysruokaa! Tästä asiasta kirjoittaa eilinen (16.3.2009) Iltalehti seuraavasti (tässä vain lyhennelmä):

Skandinaavinen ruoka voittaa terveydessään välimerelliset herkut, kertoo Daily Mail.

Puolukka ja poronliha ovat terveellistä pohjoismaista ruokaa.
Unohda oliviit ja aurinkokuivatut tomaatit ja nauti silliä ja lihapullia, Daily Mail kirjoittaa.

Välimerellistä ruokavaliota on usein kehuttu terveelliseksi, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan skandinaavinen ruoka voikin olla parempi vaihtoehto. Tutkijat uskovat erityisesti poronlihan ja marjojen terveellisyyteen.

Tanskalainen professori Arne Astrup on kehittämässä pohjoismaista dieettiä, johon kuuluu Pohjois-Eurooppalaisia herkkuja. Dieettiin kuuluvat tuotteet ovat helposti kasvatettavia raaka-aineita, joita voi viljellä myös kylmemmässä ilmastossa.

Lakka, mustikka, puolukka, ruusukaali, muut kaalit, silli, lohi, hirvenliha, poronliha ja taimen sopivat pohjoismaiseen dieettiin. Tutkijan mukaan pohjois-eurooppalaisten on vaikeaa pitäytyä Välimeren ruokavaliossa, jossa ei syödä juurikaan punaista lihaa.


Kommentoikaa!

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Ajattele sydäntäsi - syö kalaa

**
Kuopiolaistutkija Jyrki Virtanen
on ollut mukana toteuttamassa kansainvälistä ravitsemustutkimusta missä tutkittiin kalan terveellisyyttä. Tulokset julkaistiin ihan äsken American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. 

Tutkimukseen osallistui yli 40 000 yhdysvaltalaismiestä, jotka olivat 40-75 -vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Miesten elämäntapoja ja muita riskitekijöitä kyseltiin kahden vuoden välein kaiken kaikkiaan 18 vuoden ajan. Ruokavaliota selvitettiin neljän vuoden välein.

Seurannan aikana miehillä todettiin 3 639 sydän- ja verisuonitautia ja 4 690 syöpää. Lisäksi tilastoitiin 1386 muusta syystä kuollutta. Tutkimustiedot kerättiin sellaisilta miehiltä, jotka olivat töissä terveysalalla. Tutkimukseen eivät naiset tällä kertaa osallistuneet lainkaan. 

Tutkijat päätyvät pitämään kalansyöntiä hyvänä sydämelle ja verisuonille, mutta kaikkia sairauksia sekään ei estä. Kalaa 1-4 päivänä viikossa syövät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin hieman harvemmin kuin korkeintaan kerran kuussa kalaa nauttivat, mutta kala ei ehkäissyt syöpiä tai muista pitkäaikaissairauksista johtuvia kuolemia. 

Tulokset pysyivät samoina silloinkin, kun keskityttiin analysoimaan kalan rasvoja. Kova hehkutus omega-3-rasvahappojen puolesta näyttäisi ainakin osittain olevan ylitseampuvaa kalaöljyjen markkinointia. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään viitteitä siitä, että omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhteella olsi ollut vaikutusta tuloksiin. Nykykäsityksen mukaanhan omega-6-rasvahappojen runsaan saannin länsimaisesta ruoasta epäillään kumoavan kalaan liitetyt terveyshyödyt. 

Ajattele siis sydäntäsi ja syö kalaa mahdollisimman usein.

Olen aiemmin kirjoittanut varsin paljon kalansyönnin tärkeydestä. Tässä muutama muu juttu:
Lähde: Virtanen JK, Mozaffarian D, Chiuve SE, Rimm EB. Fish consumption and risk of major chronic disease in men. Am J Clin Nutr 88 (6): 1618-1625, 2008.

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Aspiriini vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin

*
Ystäväni Matti Tolosen sivuilta
löydän mielenkiintoisen uutisen. Aspiriini vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin. Miehillä se ehkäisee sydänkohtauksia, naisilla taas aivohalvausta. Syytä erilaiseen vaikutustapaan ei vielä tiedetä.

Matti tietää, että kalaöljyn EPA-rasvahappo tehostaa aspiriinin suojavaikutusta valtimoiden sisäseinämissä. Mielenkiintoista. Syökää kalaa!

Lähde: Bio-Vita, 22.10.2007

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Kuhaa menisi enemmänkin

**
Kaupaksi menisi enemmän kuhaa
jos tarjottavaa vain olisi. Kotimaisen kuhan sesonki menee nykyään ohi ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Kuhapulaa on paikattu tuonnilla Virosta. Sieltäkään ei ole saatu niin suuria määriä kuin olisimme halunneet, sanoo Kalaliike E. Erikssonin ostopäällikkö Mika Nordström.

Kuha on kokin ihannekala:
  • hienostunut aromi
  • vaaleaa kiinteää lihaa
  • keskirasvaista
  • fileoituna lähes ruodotonta
Kuhan arvostus näkyy hinnassa. Kotimaisesta kuhafileestä saa maksaa keskimäärin 20–24 euroa. Hintaa on hilannut ylös kysynnän ohella niukkuus. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) keräämien vuoden 2006 tilastojen mukaan ammattikalastajat pyysivät kuhaa mereltä 468 tonnia ja sisävesiltä 99 tonnia. Se ei riitä kysyntää kattamaan.

Kalankasvatuksesta toivotaan helpotusta kuhapulaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ratkaisuja kuhan ruokakalakasvatukseen on haettu kiertovesitekniikasta. Se perustuu veden kierrättämiseen, puhdistamiseen ja uudelleen hapettamiseen suurissa pyöreissä kasvatusaltaissa. Koko homma onnistuu valvotusti ja siististi sisätiloissa.

– Jos kiertovesilaitos rakennetaan jonkun suuren teollisuuslaitoksen yhteyteen, kasvatuksessa on mahdollisuus hyödyntää teollisuuden hukkalämpöä. Sillä voidaan pienentää merkittävästi veden lämmittämisestä koituvia kustannuksia. Kiertovesitekniikkaa käytetään Suomessa jo onnistuneesti saimaannieriän ja sammen kasvattamiseen, kertoo RKTL:n erikoistutkija Juha Koskela.

Kuha kasvaa parhaiten lämpimässä vedessä. Maksimikasvu saavutetaan 26–30 asteessa. Viileässä vedessä kasvu on hitaampaa ja kasvu pysähtyy noin 12–14 asteessa. RKTL:n kasvulaskelmien mukaan tasaisessa 22-asteisessa vedessä 100 gramman kuhanpoikanen kasvaa noin puolessa vuodessa 600 gramman kokoon.

Kuhan viljelyominaisuudet ovat haastavat. Pieni kalanpoikanen on opetettava syömään kalanrehua (yäk!). Ongelmia tuottaa myös kannibalismi. Kuhat pistävät herkästi pienemmät lajitoverit poskeensa. Kuha on myös valonarka laji. Parhaat kasvuolosuhteet kuhalle voidaan taata hallitiloihin rakennetussa kiertovesilaitoksessa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on tutkittu myös kuhan kasvumahdollisuuksia merellä verkkokasseissa kirjolohen ja siian tapaan. Normaalisti Saaristomerellä veden keskilämpötila on kuhan kasvuminimilämmön yläpuolella kesäkuusta lokakuun loppuun.

– Noin 24 viikon kasvukausi edellyttää, että mereen kasvamaan siirrettävien poikasten koko tulee olla vähintään 60 grammaa. Silloin kasvukaudessa päästään noin 600 gramman markkinakokoon, Koskela sanoo.

Verkkoallaskasvatuksen kannattavuus paranee, jos kasvatukseen voidaan käyttää pohjoisen viileään veteen sopeutunutta kuhakantaa. Se kasvaisi Etelä-Suomen lämpimämmillä vesillä normaalia kuhaa nopeammin.

– Nykyinen ilmastonmuutos saattaa parantaa kuhan verkkoallaskasvatuksen edellytyksiä, Koskela sanoo.

Artikkelin on tuottanut Suomen Kalankasvattajaliitto.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 12.9.2007

perjantaina, elokuuta 31, 2007

Syökää kalaa - se on terveellistä

***
Ravitsemuksen asiantuntijat
kiistelevät lähes kaikesta:
  • leipä lihottaa - leipä laihduttaa - leipää ei saa syödä ollenkaan - leipä pitää miehen tiellä
  • rasva lihottaa - rasvaisella ruokavaliolla voi laihduttaa - margariini rulez - voi on aina voita
  • proteiinit ovat tärkeitä - proteiinien roolia ravitsemuksessa korostetaan liikaa
  • syö riittävän usein - vältä välipaloja - älä syö illalla - saa syödä mihin vuorokauden aikaan tahansa
  • kananmunat ovat terveellisiä - kananmunat ovat epäterveellisiä
  • jne.
Yksi on ja pysyy:
  • kala on terveellistä
Ranskalaistutkimuksessa miesten ruokailua seurattiin tavallista tarkemmin. Tutkimukseen valittiin satunnaisesti 912 ranskalaismiestä. He olivat iältään 45-64-vuotiaita ja ajallemme tyypillisesti lähes joka neljännellä miehellä (23%) todettiin sokeritautia (diabetesta) ennakoiva insuliiniresistenssi.

Kun näiden miesten ruokapäiväkirjat kolmen päivän ajalta käytiin läpi havaittiin, että insuliiniresistenssiä esiintyi vain 13 prosentilla miehistä, jotka:
  • söivät paljon kalaa
  • käyttivät paljon maitotuotteita
  • joille maistui viljatuotteet
Kun näistä kolmesta ruoka-aineesta löytyi harvakseltaan merkintöjä ruokapäiväkirjoissa, jopa 38 prosentilla miehistä todettiin insuliiniresistenssi. Erikseen tarkasteltuna kala oli kaikkein tehokkain insuliiniresistenssin ehkäisijä.

Yksinkertainen viestini kaikille suomalaisille voidaan ilmaista seuraavasti: Riittävän usein syökää hyvin valmistettua tuoretta kalaa, juokaa maitoa ja pistäkää juustoa voileivän päälle.

Se on terveellistä!

Lähde: Journal of Epidemiology and Community Health 61: 810-817, 2007

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Kirjolohen omega-3-rasvahapot vähentyneet

*
Tohtori Tolosen sivuilta
löytyy hätkähdyttävä tieto. Tämä ei ole mitenkään harvinaista, että Tolosen tieto hätkähdyttää.

Viljellyn lohen omega-3-rasvahapot ovat vähentyneet puoleen!

Tohtori Tolonen on lukenut Aftonbladet -lehdestä sen teettämän puolueettoman analyysin lohen sisältämistä omega-3-rasvahappojen määristä. Pitoisuudet olivat pienemmät kuin mitä Ruotsin elintarvikevirasto ilmoittaa. Vähenemisen syyksi arvellaan muutoksia kasvatetun lohen ruokinnassa. Kirjolohelle syötetään kasviksia ja viljaa, joissa on runsaasti omega-6- ja vähän omega-3-rasvahappoja.

Lohinäytteiden omega-3-pitoisuudet jäivät alle 3 g / 100 g (Elintarvikeviraston ilmoittama määrä) ja huonoimmillaan pitoisuus oli vain 1,7 g. Professori Livar Frøylandin mukaan syynä on juuri kalojen ruokinta yhä enemmän viljalla ja kasviperäisillä öljyillä. Seurauksena on ollut kalan omega-3:n väheneminen puoleen ja omega-6:n lisääntyminen. Frøylandin mukaan villi norjalainen lohi sisältää keskimäärin 4 grammaa omega-3:a/100 g lohta.

Ajattelemisen aihetta antoi tohtori Tolonen. Pidän tilannetta hyvin valitettavana ja on verrattavissa tutkimusnäyttöihin vapaasti laiduntavan karjan paremmasta lihan, maidon ja rasvan laadusta. Villi ja vapaa lohi on huomattavasti terveellisempi kuin viljelty kala. Kuluttajalla on vähänlaisesti mahdollisuuksia tietää mitä hänen ostamansa kala on syönyt. Villin lohen liha on yleensä harmahtavaa ja kasvatetun kalan liha on punertavaa. Ravintoasiantuntijoiden harvoista yhteisymmärryksen lähteistä on kuitenkin syytä pitää kiinni (yleensä me nimittäin kinastelemme kaikista asioista!): Syökää kalaa - se on terveellistä! Tuohon pitää lisätä varmuuden vuoksi, että kalaa kannattaa syödä eri lähteistä, järvi- ja merikaloja, pieniä ja suuria kaloja vuorotellen.

Lähde: Biovita, 3.5.2007

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Kalaa kannattaa syödä

***
Meillä ravintovalistajilla on tapana
kinastella kaikista mahdollisista asioista. Milloin joku pyytää syömään runsaammin ruisleipää hän saa siinä todistella, että hänellä ei ole kytköksiä leipäteollisuuteen. Se joka talvikuukausina opastaa nappamaan D-vitamiinit pilleripurkista saa helposti pillerikauppiaan leiman. Voin ja eläinperäisten rasvojen suosimisesta älähtää Kansanterveyslaitos, Sydänliitto ja monet kollegat.

Kala on harvinaista herkkua siinäkin mielessä, että se nauttii niin suurta suosiota ravintovalistajien keskuudessa. Kalasta ei tahdota saada epäterveellistä millään!

Näin asia onkin, sillä kala on todella terveellistä. Ainoat kalaravinnon ilonpilaajat löytyvät olemattoman pieniä myrkkyjäämiä jahtaavien terveysintoilijoiden joukosta. Totuus löytynee monipuolisuudesta. Varmistamalla sen, että syömme vuorotellen meri- ja järvikalaa, pieniä ja suuria kaloja vaihdellen, voimme varmistua siitä, että ne 2-3 kertaa viikossa nautitut kala-ateriat rakentavat terveyttämme oikeaan suuntaan. Oikein valmistettuna kala on todella herkullista ruokaa. Kala-ateriasta jää kevyt ja hyvä olo!

Löysin muutaman oikein hyvän lukupaketin kalasta (katso linkit alla). Tietopaketin mukaan Itämeren kaloista iso (yli 17 cm) silakka ja lohi saattavat sisältää dioksiineja yli sallitun enimmäispitoisuusrajan. Ja terveystietoinen ruokailija rajoittanee näiden käyttöä enintään 1-2 kertaan kuussa. Suomen sisävesien kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat keskimäärin hyvin alhaisia ja elohopeapitoisuuskin on ongelma vain kookkailla ja iäkkäillä petokaloilla.

Lue nämä:
Kalan syöntisuositukset (EVIRA)
Kalaa kahdesti viikossa (PDF)
Kymmenen hyvää syytä syödä kalaa (Pro Kala ry)
Ät mera fisk (Svensk Fisk)
Eating More Fish During Pregnancy Benefits Child Development (Medical News Today, 16.2.2007)

Lue myös nämä aiemmin kirjoittamani kalajutut:

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Kalakeitto maistuu koululaisille

***
Kalakeitto oli suosituin kalaruoka
, kun 983 koululaista kirjasi viime marraskuussa kahden viikon ajan muistiin kaikki syömänsä kala-ateriat. Kaikkiaan kirjatuksi tuli 6453 kalaruoka-annosta. Kalakeittoa oli annoksista 13,5 %. Usein ainoaksi lapsille maistuvaksi kalaruoaksi mainitut kalapuikot olivat toisella sijalla. Kalapuikkoannoksia oli 12,8 %. Kalalajeista suosituimpia olivat kirjolohi ja lohi. Ruoka-annoksista 20,3 %:ssa oli kalana mainittu kirjolohi tai lohi. Toiseksi eniten oli syöty erilaisia tonnikalaruokia. Annoksista 17,5 % sisälsi tonnikalaa. ”Kalalajina” kalapuikot olivat vasta kolmannella sijalla. (Kommentti: Onneksi näin, sillä kalapuikkojen ravintoarvo on perin vaatimaton).

Kala maistuu nuorille lähes kaikissa mahdollisissa muodoissa. Erilaisia ruokalajeja oli kilpailukortteihin kirjattu pitkälti toistasataa ja eri kalalajejakin yli 20. Ruokalajeista mukana olivat kaikki perinteiset kalaherkut, mm. kalakeitto, muikkukukko, silakkapihvit, lohilaatikko ja erilaiset savukalat sekä laaja valikoima erilaisia salaatteja, pizzoja, nugetteja, sushia ja pastaruokia. Kotimaisista kalalajeista ylivoimaisesti suosituinta oli kirjolohi. Toiseksi suosituinta oli, ehkä hieman yllättäenkin, silakka. Seuraavina tulivat siika, muikku, ahven ja kuha.

Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 23.1.2007

torstaina, joulukuuta 28, 2006

Rasvainen kala auttaa dementiaan

**
Tutkimustieto rasvaisen kalan terveysvaikutuksista
on osa isoa ns. Framinghamin sydäntutkimusta, joka on osoittautunut tutkijoille hyvin arvokkaaksi. Se aloitettiin jo vuonna 1948 ja seurannat jatkuvat yhä. Tutkimuksesta on saatu mittaamattoman arvokasta tietoa sydän- ja verisuonitautien, mutta myös muiden sairauksien riskitekijöistä.

Dokosaheksaeenihappo (DHA) on yksi elimistön tärkeistä monityydyttymättömistä rasvahapoista. Se on omega-3-rasvahappo, jota on runsaasti mm. rasvaisessa kalassa. DHA:n on muissa yhteyksissä todettu edistävän aivojen terveyttä. Aivojen ja veren DHA-pitoisuuden onkin havaittu vähentyneen dementiapotilailla.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, mitä merkitystä plasman lesitiinin DHA-pitoisuudella on dementian kannalta. Tutkimukseen osallistui lähes 900 henkilöä, joilla ei ollut tutkimuksen alkaessa todettu dementiaa. Osallistujien keski-ikä oli 76 vuotta ja heitä seurattiin yhdeksän vuoden ajan. Osallistujista 36 % oli miehiä ja loput naisia.

Seurannan aikana 99 henkilöllä ilmeni dementiaa, joista 71 liittyi Alzheimerin tautiin. Kun ikä, sukupuoli, apolipoproteiini E4:n genotyyppi, plasman homokysteiinipitoisuus ja koulutustaso otettiin huomioon, näytti siltä, että dementian riski oli sitä pienempi, mitä korkeampi DHA oli. Ne, joiden plasman lesitiinin DHA-pitoisuus oli suurin, sairastuivat puolta harvemmin dementiaan kuin ne, joiden DHA-pitoisuus oli pienin. Plasman DHA-pitoisuutta näytti selkeimmin kohottaneen runsas rasvaisen kalan syönti, ainakin kolme annosta rasvaista kalaa viikossa.

Näyttää siltä, että rasvaista kalaa kannattaa syödä useita kertoja viikossa, koska se näyttää suojaavan dementialta. Välittävänä tekijänä näyttää olevan juuri DHA.

Lähteet: Poliklinikka, 28.12.2006 ja Archives of Neurology 63: 1545-1550, 2006

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Lipeäkala kuuluu jouluun

Maku -lehti kertoo lipeäkalasta mm. näin:

Kun lipeäkala saapuu kauppoihin marraskuun alkupuolella, on se monelle lähtölaukaus joulun odotukseen. Tätä perinteistä joulun herkkua soisi syötävän muulloinkin.

Aikaisemmin lipeäkalan valmistaminen oli hidasta ja monimutkaista liottamisineen ja pehmentämisineen, mutta nykyään lipeäkalaa saa kaupoista kypsennystä vaille valmiina. Monen joulupöydässä se on edelleen yhtä tärkeä perinneherkku kuin rosollit ja laatikotkin. Perinteisen, valkokastikkeen kanssa tarjottavan reseptin lisäksi on viime vuosina kehitelty runsas joukko muunnelmia niin aterian pääruoaksi kuin vaikka pikkupaloiksi illanistujaisiin.

Suomalaiset lipeäkalan valmistajat käyttävät raaka-aineena kuivattua molvaa (Molva molva). Molva on hyvin samantyyppinen vaalea kala kuin turska. Kuivatut molvafileet liotetaan sooda-kalkkivedessä minkä jälkeen fileet paloitellaan ja pakataan annospakkauksiin. Valmistusprosessi kestää kaikkiaan 3-4 viikkoa. Kaupoissa myynnissä oleva lipeäkala on sellaisenaan täysin käyttövalmista. Halutessaan kalan voi huuhtoa ”pulauttamalla” sen kylmän vesialtaan kautta keitinveteen, mutta juoksevan veden alla lipeäkalaa ei tule huuhtoa.

Lipeäkala on perinteinen pohjoismainen herkku, jonka käyttö juontaa ajanlaskussa kauas taaksepäin. Pohjoismaisena juhlaruokana se on ollut jo ainakin 500 vuotta, ja tämän ajan valmistustapa on säilynyt lähes muuttumattomana. Kala oli tyypillistä keskitalven ruokaa jo ennen uskonpuhdistusta, jolloin jouluaatto oli vielä paastopäivä, mutta kala kuului sallittuihin paastonajan ruokiin. Myös pula- ja sota-aikoina lipeäkala on ollut monen kodin jouluinen pääruoka kinkun ja muun lihan sijaan. Nykyisessä joulupöydässä kevyt lipeäkala tasapainottaa muuten melko raskasta juhlaruokien tarjontaa. Kalaa on kuivattu ja liotettu lipeäkalaksi myös muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa lipeäkala kuuluu ihan olennaisesti joulupöytään. Siellä lipeäkalan kastikkeelle antaa makua mäti. Norjassa lipeäkalan kanssa tarjotaan usein savusilavaa ja sinappikastiketta.

Lipeäkala herättää vahvoja tunteita ja muistoja. Sen nimi on varmasti estänyt useita jopa maistamasta tätä kevyttä herkkua, jonka makuvivahteista saa turhaan hakea viitteitä lipeään tai muuhun vieraaseen tuotteeseen. Kala on kuitenkin mitä herkullisin valinta niin arkeen kuin juhlaan. Itsessään lipeäkalan maku on hyvinkin mietoa ja pehmeää, perinteisen lipeäkala-aterian maut vahvistuvat lisukkeilla, valkokastikkeella, keitetyllä munalla ja mausteilla. Lipeäkala sopii myös moneen erityisruokavalioon, kala on gluteeniton, laktoositon, maidoton ja vähärasvainen tuote. Lipeäkala sisältää runsaasti proteiineja, rasvaa 0,1 %, hiilihydraatteja siinä ei ole lainkaan ja energiaakin vain 100 kJ/100 g.


Ei kuulu minun suosikkeihin, mutta entä sinä, pidätkö sinä lipeäkalasta?