Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti

**

Tämä kirjoitus on ilmestynyt 20.2.2010, mutta se on päivittynyt usein. Viimeksi 15.7.2010.

Käytä hyväksesi mahdollisia tarjouksia!

Puita on kaameasti kaadettu ja selluliittia... ei kun selluloosaa keitetty laihdutuspokkariani varten. Suomen urheiluliiton julkaisut otti tehtäväkseen kirjani toimittamisen, mainostamisen ja painatuksen. Sietämätön leveys ilmestyi 15.2.2010 ja nyt kantautuu ensimmäisiä havaintoja siitä miltä kirja on vaikuttanut. Pitäisikö sinunkin lukea kirjani? Sen voi tilata täältä. Minut voi edullisesti tilata paikalle kirjaa esittelemään. Kirjan esittelyluento on poikkeuksellisen viihdyttävä. Yhteystiedot löytyvät blogin ylälaidasta.

Kommentteja kirjastani:

• Olen ahmaissut kirjasi ja nauttinut siitä. Kiitos. Toivon, että Sinun ajatuksesi saavat yhä laajempaa hyväksyntää tuolla virallisellakin taholla. (Anna K innostui kehumaan kirjaani 15.7.2010) 
• Ravintokurimuksessa kärvistelevä kansa on vihdoin saanut bisnesvapaata tietoa ravinnon vaikutuksista terveyteen. Ravintovalmentaja Sundqvist kaataa esteitä lihavuudesta toipumisen tieltä. Ruokateollisuuden peruskivi peruna saa ansaitusti käyttökiellon. Mihin lapset aikoinaan käyttivät perunan tärkkelystä? Aivan oikein, liimaamiseen ja liisteröimiseen. Samalla tavalla se myös liisteröi suolen seinämiä aiheuttaen aineenvaihduntahäiriöitä ja -sairauksia! Esim. syöpäpotilaiden ei pitäisi koisokasveihin kuuluvaa perunaa edellä mainittujen syiden johdosta syödä ollenkaan. Vehnä kuuluu myös tähän tukoksentekijöiden joukkoon. Valitettavasti näiden aineiden yhteyksiä sairauksiin ei tulla tieteellisesti tutkimaan, mikä myös ilmenee tästä ennakkoluulottomasta Sietämätön leveys -kirjasta. (Salli Konttinen luki kirjani 15.7.2010)
• Christer Sundqvistin tuorein aluevaltaus on laihdutuksesta kertova fiktiivinen romaani Sietämätön leveys (www.sietamatonleveys.fi), jossa hyökätään iloisesti nykyisen ruokaympyrän suuntaan ja kerrotaan, mitä seuraa, kun päähenkilö, 34-vuotias Jussi Tervonen, jättää hiilihydraatit pois. Hän hylkää siis perunan, riisin, pastan ja leivän ja korvaa ne runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla. - Laihduttaminen on periaatteessa hyvin helppoa, mutta painonhallinta on mahdottoman vaikeaa, Christer toteaa. - Ravitsemus herättää jyrkkiä tunteita eikä kirjani ole kaikin puolin kiltti. Ravistelen virallisia ravitsemussuosituksia aika ankaralla kädellä. (haastattelu Viva -lehdessä 7/2010)
• Luin kirjan ja lahjoitin ystävälle, joka aiheesta kiinnostuneena ihastui :) Teoksen ansiot ovat tosiaan maualla kuin kaunokirjallisuuden saralla, mutta ei Christer taatusti kirjallisuuden Nobelin palkintoa tavoitellutkaan, vaan keskustelua. Sellaisen herättäjänä opus toimi hyvin. Dialogi hieman tökkivää eikä niin uskottavaa, mutta, asian esilletuomisessa silläkin on paikkansa. Lopullista totuutta Christer ei onneksi pyri esittämään. Lukijalle heitetään suuntaviivoja ja ideoita, joita jokainen saa itse sulatella... Hyvä niin! (NarnianGirl kirjoitti näin 10.7.2010)
• Imaisin tänään kirjasi kerta istumalta hyvän musiikin säestyksellä. Ei vain voinut irroittaa näppejään. Nyt vain ajatus mukaan puotiinkin. (Kirjani luki Yrjö Kelhä, 8.7.2010)
• Löysin nimittäin aivan huipun kirjan ja haluan, että kaikki karppauksesta ja miksei muutkin lukee sen nauraa tai itkee sen kanssa. Kyseessä on Christer Sundqvistin kirja Sietämätön leveys. Olisi kiva kuulla mitä me oikeat karppaajat olemme hänen fiktiivisestä laihdutus kirjasta mieltä. Hänen teesinsähän on, että peruna pitäisi kieltää ruokalajina kokonaan ym. Todella mahtava kirja olen aivan höpinöissä tämän löydön takia. Mielipiteitä muiltakin!!!! (Riitta-Mummo oli lukenut kirjani, 4.7.2010)
• Mukavaa, että raudanlujaa asiaa saa joskus lukea hauskassakin muodossa. Roolien kautta esiin tulevat näkökulmat on myös helpompaa omaksua, jos aihepiiri ei ole ihan tuttua mutta sillä löytyy kuitenkin kosketuspintaa omaan elämään tavalla taikka toisella. Muutama asiakkaani on jo nyt saanut tästä kirjasta suuria ahaa-elämyksiä. Itse nautin lukemisesta ja uusista näkökulmista. :) (Kirjani luki Kari Kiviaho, 20.6.2010)
• Suosittelen kaikille kyseistä kirjaa:) Minulla on se ja kirja on todella hyvä lukunautinto! (Kirjani luki Jaana Kotkansalo, 20.6.2010)
• Eilen simahdin päivällisen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa "Sietämätön leveys" , joka on samalla fiktiivinen kertomus yhden miehen laihdutuksesta, ja toisaalta se kertoo faktaa laihduttamisesta. Ainakin ajatuksia herättävä kirja, suosittelen! Itse ahmin kirjan yhdessä päivässä. Puolet luin ruokalevolla ja puolet illalla lenkin jälkeen. (Lihava leidi on lukenut kirjani, 18.6.2010)
• Sietämätön leveys luettu tänään työmatkalla ja ratikkamatkalla soittotunnille, kiva matkustus laihdutuksen ihmeellisessä maailmassa, KIITOS! :) (Kirjani luki Henna, 19.5.2010)
• No nyt se on luettu melkein kokonaan. Siis se Christer Sundqvistin Sietämätön leveys. Täytyy myöntää, että alku teki tiukkaa, sillä en ole enää vuosikausiin lukenut kaunokirjallisuutta. Yritin itse asiassa aloittaa lukemista useampaankin otteeseen. Kunhan muutaman sivun olin saanut kahlattua, oli jo pakko tietää, mitä siellä laihdutusryhmässä tapahtuu, kun lekuri havaitsee, että Jussi on laihduttanut (lekurin mielestä) "vääriä" menetelmiä käyttämällä. Kirjassa on varsin paljon myös tieteellisempää informaatiota lihavuudesta ja painonhallinnasta. Suositeltavaa luettavaa! (Anssi Manninen on lukenut kirjani, 13.5.2010)
• "Sietämätön leveys" on kirja, jonka lukee nopeasti (positiivisessa mielessä). Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja kielenkäyttö on etenkin nettimaailmassa ja keskustelupalstoilla viihtyvälle tuttua ja viihdyttävää. "Sietämätön leveys" on tarinamuotoon puettu kertomus VHH (vähähiilihydraattinen):lla laihduttaneesta Jussista. Jussi on laihduttanut juuri päinvastoin kuin terveyskeskuslääkäri on määrännyt ja saanut loistavia tuloksia. Tietoa on kuitenkin ihan liikaa ja toisaalta tieteellisiä tutkimuksia on tästäkin dieettisuuntauksesta puolesta ja vastaan. Jussi on kuitenkin jopa fanaattinen uuden ravintotietonsa kanssa ja haluaa löytää tukea kokemuksilleen keinolla millä hyvänsä. Kirjassa käydään asiantuntevasti läpi eri henkilöiden dialogien muodossa se, miten olemme menneet täysin hakoteille rasvan välttämisen suhteen. Hyvänä muistutuksena on se, että vielä 1980-luvun puolivälissä energiansaantimme koostui jopa 39% rasvoista ja nämä rasvat olivat vielä suhteellisen puhtaita verrattuna nykypäivän lisäaineilla pumpattuihin light-tuotteisiin. Myös (täysjyvä)viljatuotteiden ja välipalojen puputuksen ongelma tuodaan hyvin esille - ja myös tästä varmasti moni on jo samaa mieltä. Dieettisuuntauksia on lukuisia, mutta mikä on totuus? Jokainen pystyy takuulla löytämään perusteluja ja tieteellistä faktaa juuri oman ruokavalionsa puolesta ja sen sijaan, että etsittäisiin vain yhtä totuutta tulisikin meidän katsoa asiaa hieman kauempana itsestämme. Ravitsemustiede on nuori, ihmiset ovat yksilöitä ja tärkeintä olisikin kokeilla itsellään mikä toimii. Ravintoaineiden suhteiden miettimisen ohjenuoraksi pitäisikin ottaa ruoan laatu: syödään puhdasta ja kasvispainotteista (seka)ruokaa! Myös Sundqvist lainaa kirjassaan Pollanin "Oikean ruoan puolesta", joka pitäisikin olla myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistusten perusteina. Suositukset ovat tosiaan edelleen aika käsittämättömiä, kuten tästä ruokapydamidista voitte katsoa. "Runsaasti viljavalmisteita, sopivasti maitovalmisteita, perunaa monipuolisesti..." Totuus on kuitenkin myös se, että myös nämä valtion ohjeet voivat toimia joillekkin, etenkin jos niitä noudatetaan (harva pizzanpuputtaja noudattaa edes niitä) ja keskityttäisiin ruoan laatuun. Raakaravinto olisi tästä vielä yksi (suuri) askel ylemmäs. Suurimmat ongelmat ovat kiireisessä ruokakulttuurissamme, auktoriteettiuskossa sekä ihmisten tasapäistämisessä. Suosittelen kirjaa kaikille, mutta tämä on oiva ostos/lahja etenkin ravintoasioihin vielä paljoa perehtymättömille leivänpuputtajille ja light-tuotteiden suosijoille. Kirja on viihdyttävä vaikka pelkästään tarinana ja sopii hyvin vaikka lomalukemiseksi! (Heidi luki kirjani, 12.5.2010)
  
• Romaani hiilihydraattiongelmasta (Christer Sundqvist). Biologi, FT, Christer Sundqvist on kirjoittanut pinnalta katsoen kepeän tarinan painonhallinnasta, Sietämätön leveys (Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy, 2010). Kirja on omaperäinen laihdutuskirja, sillä siinä on juoni, tarina ja opetus. Kirjassa seikkailee päähenkilönä Jussi, joka on kamppaillut paino-ongelmien kanssa enempi vähempi koko ikänsä. Jussi innostuu internetin keskustelupalstojen ja Risto-kamun kautta vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Hän laihtuu reilusti ja kokee olevansa elämänsä kunnossa. Laihtumisen myötä Jussi ja kirjan sivuhenkilöt antautuvat kiihkeään keskusteluun terveellisestä ruokavaliosta ja lisääntyvän lihavuuden syistä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion edistämisestä tulee Jussille elämän tehtävä. Hän ei voi käsittää miksi ”asiantuntijat” eivät hyväksy sitä yhdeksi vaihtoehdoksi. Samalla kun Jussi vähentää hiilihydraatteja, lisääntyy ”luonnollisten rasvojen” kuten voin, eläinrasvan ja öljyjen sekä kasvisten, siementen, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö. Ruokavaliosta karsitaan leivät, pasta, riisi, perunat, kaikki valmisruoka ja kevyttuotteet. Jussi ja hengenheimolaiset taistelevat sissisotaa suurta koneistoa vastaan. Koneistoon kuuluu koululääketieteen edustajat, professorit, potilasjärjestöt, ravitsemusterapeutit, elintarvike- ja lääketeollisuus. Vaikka suositukset eivät muutukaan Jussi tuntee olevansa oikealla tiellä ja vievänsä tärkeää asiaa eteenpäin. Kirjan loppupuolella Jussi ajautuu kiihkossaan väärille urille ja mopo karkaa käsistä. Hän osallistuu tietomurtoon ja vetääpä vielä pahinta blogi-vastustajaansa turpaankin siinä sivussa. Järki kuitenkin lopulta voittaa. Kaikki tämä terveellisemmän ruokavalion puolesta. Sundqvistin kirja on nopealukuinen. Paikoitellen tutkimuksiin ja teoriaan juuttuminen puurouttaa juonta ja sinänsä mielenkiintoista tarinaa. Kirjan alku on mukaansa tempaava ja muutaman tylsän kappaleen jälkeen liekki syttyy uudestaan. Lopussa ote hieman kirpoaa ja teksti kärsii liiasta tutkimustiedosta. Vaikka tutkimustietoa onkin paikoin liikaa, se on mielenkiintoista, asiallisesti valittua ja sopivan selkokieliseksi kirjoitettua. Vastakkaistakin argumentointia heitetään peliin, joten juttu ei mene ihan pelkäksi VHH:n suitsuttamiseksi. Silti opetus on selvä, hyväksykää vähähiilihydraattinen ruokavalio salonkikelpoiseksi ja hylätkää ennakkoluulonne. Huumorin takaa puskee läpi jännite lautasmallin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien välillä. Ne jotka ovat osallisia asiassa tietävät mistä on kyse, lautasia viuhuu ilmassa. Todellisuus blogien keskustelupalstoilla on samanlainen kuin Sietämättömässä leveydessä. Juuri jännitettä, roiskimista ja koppavuutta Sundqvist olisi voinut kuvata vielä tarkemmin ja rakentaa sitä pidemmälle, vähentäen samalla tieteellistä aineistoa. Lukijaa jäi kiinnostamaan millainen soppa mahtaa kiehua professorin tai ravitsemusterapeutin päässä. Kirja puhuu persoonallisella äänellä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Sen lukeneena ymmärtää millaisia jännitteitä ja kiihkoa terveellinen ruokavalio nykyään herättää. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, siinä on paljon asiaa. Mutta kirja on myös tarpeellinen niille, jotka ovat sitä mieltä, että VHH on humpuukia. Kirjan lukemisesta olisi hyötyä ravitsemustieteen opintoja aloittelevalle opiskelijallekin. Muutaman tunnin lukemisen jälkeen valkenee kerralla mitä nettipalstoilla ravitsemuksesta ja painonhallinasta puhutaan. Nokkela idea, ajankohtainen tarina ja omaperäinen toteutus tässä kirjassa. Saakohan kirja jatko-osan vähärasvaiseen ruokavalioon hurahtaneesta Katjasta? Ehkäpä ei, mutta kenties D-vitamiinista? (Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen oli lukenut kirjani, 5.4.2010)
• Hei. Olen lukenut Sietämättömän Leveytesi. Siitä olen kiitollinen että uhmasin ensireaktiotani: en enää koskaan lue mitään laihdutuskirjaa sillä ne ovat kaikki samanlaisia. Takakansi lupasi jotain muuta ja ostin kirjasi. Epäillen tartuin kirjaasi. Turhaan epäilin, tämä ei ollut samanlainen kuin kaikki muut. Itse asiassa tämä oli niin erilainen että se oli oikeastaan tyrmäysisku kaikille muille laihdutuskirjoille. Näin laihdutuskirja pitää kirjoittaa. Pohdiskellen, jutellen, huumoria käyttäen, eläväisesti, nerokkaasti. Onneksi olkoon tohtori Sundqvist. Te olette tehneet ainutlaatuisen hienon työn sillä olette antaneet laihduttajalle toivoa. Ja ei ainoastaan laihduttajalle vaan kaikille niille ammattilaisille jotka ovat meitä laihduttajia opastamassa sietämättömästä leveydestä kunniakkaaseen hoikkuuteen. Kaikkien ammattilaisten on aivan pakko lukea tämä kirja! Se alkaa nyt se minun painonhallintaprojektini. Aion ottaa mallia insinööri Tervosesta. Mutta mistä minä löydän Tauno Tolpan? Missä hänellä on vastaanotto? Ihminen etenee, tuuma tuumalta! Kiitos! (Näin kirjoitti Anonyymi 25.3.2010)
• Tartuin kirjaan käsityksenäni, että se vyöryttää lukijalle "vhh-propagandaa" täyslaidallisen ja olisi hyvä nähdä mikä heidän maailmaansa pyörittää. Ilmaus siksi, koska moni (kuten itsekin) on kuitenkin onnistunut pysymään normaalipainoisena runsaastikin hiilihydraatteja nauttimalla, toki puhdasta sokeria vältellen. Yllätyksekseni totesin kuitenkin, että kirjan anti oli monipuolisempi, jossa "järjen äänenä" dialogia tasapainotti Tauno Tolppa (jotenkin nimessä rimmaisi ihan Pekka Puska...) sekä kertojaääni Ville Salmenoksa (missäkö minun ruotsin sanakirjani olikaan...). Kirjassa oli ravintotietoutta helposti omaksuttavassa muodossa, mikä suurena plussana kirjattakoon. Se tosin tökkäsi silmään negatiivissävytteisesti, että esimerkkejä oli melkolailla suoraan blogista, mutta toisaalta johdannossa asiasta epäsuorasti "varoitettiinkin". Yksi lause kirjasta onnistui kiteyttämään montakin blogikeskustelua erittäin hienosti: "On vain niin tavattoman helppoa löytää tutkimuksia, joissa päädytään virallista linjaa poikkeaviin johtopäätöksiin." (sivu 64). Kaunokirjalliset avut eivät kuitenkaan kohoa riittäviin korkeuksiin vaikka lukijan toivotaan lukevan teosta juurikin jännitysromaanina. En ilmeisesti osannut lukea kirjaa toivotulla tavalla ja siksi esimerkiksi Jussin "Itä-Suomen seikkailu" sekä ylipäätään Jussin katoaminen vaikuttivat minusta kovin päälleliimatuilta. Sekin pitää todeta, että kirjan toteavat väliotsikot hakivat ilmeisen tahattomasti vaikutteita naivismista ja saivat välillä aikaan mielikuvia jopa lastenkirjoista ("Saunassa miehet innostuvat", "Jussi hermostuu lääkärille" jne.). Eivät nuo kuitenkaan haitanneet lukukokemusta. Yhteenvetona: kirjan luki mielenkiinnolla, mutta enemmän ravinto-oppiensa vuoksi (joskin jos jo ennalta syö terveellisesti, niin lisäarvoa on vaikea löytää) kuin vaatimattoman kaunokirjallisen jännityksensä takia. Annettu muoto kuitenkin teki kirjasta helposti lähestyttävän ja kiinnostavaa luettavaa. (Kimmo kommentoi kirjaani näin 23.3.2010)
• Mainio pokkari painonhallinnasta (22.03.2010). Suomen suosituinta terveysblogia pitävä filosofian tohtori, biologi ja ravintovalmentaja Christer Sundqvist (Parainen) on kirjoittanut vallan mainion pokkarin ylipainosta, painonhallinnasta ja ravitsemustieteessä vallitsevasta hämmennyksestä. Hän on oivaltanut esittää asiansa hauskasti ja ymmärrettävästi kuvitteellisten henkilöiden, laihduttavan insinöörin Jussi Tervosen, hänen insinöörikaverinsa Risto Lahtisen, terveyskeskuslääkäri Harri Hiltusen ja vanhemman kokeneen lääkärin Tauno Tolpan ja muiden keskustelujen muodossa. Kirjassa esitetään myös tutkija Ville Salmenoksan (Sundqvist itse) näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta. Jussi Tervonen on pudottanut 30 kiloa painostaan "väärin" vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hän karsi pois perunan, leivän, pitsat, pastat ja riisit. Terveyskeskuslääkäri Hiltunen edustaa perinteistä rasvakammoista näkemystä, jonka mukaan Jussin ruokavalio on vaarallinen ja se nostaa kolesterolia. Kuitenkin Jussin kolesterolit ovat laskeneet. Jussi hermostuu lääkäriin ja antaa tämän ja koko ammattikunnan kuulla kunniansa. Lukijan on suorastaan vaikea pidätellä naurua. Sundqvist kykenee tiivistämään kirjaansa ravitsemusneuvonnan koko ongelmakirjon: Perinteinen rasvakammo on johtanut liialliseen hiilihydraattien syömiseen ja ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesepidemiaan. Ravitsemustiede on kriisissä, siltä on kadonnut uskottavuus. Pilkuntarkat virallisterveelliset ravintosuositukset eivät yksinkertaisesti sovi kaikille, koska me olemme yksilöinä niin erilaisia. Ravitsemustutkimusten tulokset ja niistä vedettävät johtopäätökset ovat usein ristiriitaisia ja epäluotettavia, koska ihmiset eivät vastaa kyselylomakkeisiin totuudenmukaisesti. Tutkijat tulkitsevat tuloksia mielellään omien ennakkokäsitystensä mukaisesti. Sundqvist näyttääkin kyllästyneen valtion ravitsemusneuvottelukunnan touhuihin ja ehdottaa sen lakkauttamista. Olen itse samalla kannalla. Neuvottelukunta on osoittanut pätemättömyytensä mm. D-vitamiinin saantisuositusasiassa. Kirjan lukaisee yhdessä iltapäivässä, mutta sen sanomaa voi pohdiskella koko loppuelämänsä. Suosittelen! (Dosentti Matti Tolonen luki kirjani)
• Lukukokemus oli mielenkiintoinen, koska kirja liikkui niin lähellä omaa kokemusmaailmaani viimeisiltä vuosilta. On se vaan erikoista, että yli 4,5 vuoden blogosfäärin tapahtumat tulee dokumentoitua romaanin muodossa. Koin, että kirja oli kannanotto keskustelevamman terveydenhoidon puolesta. Sosiaalinen media, joka on toiminut kirjan rakennusalustana, pakottaa terveydenhoitojärjestelmän keskustelemaan netissä ja netin ulkopuolella. Elämme aikaa, jossa suhde ihmisten ja terveystiedon välillä on murroksessa. Kirja kuvaa tätä murrosta yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Kirjan luettuaan voi ymmärtää vähän enemmän aikaa jossa elämme. Aikaa, jossa terveys saa neuroottiset mittasuhteet ja terveystiedon ristiriitaisuus hämmentää. Onnea kirjan kirjoittajalle! (ETT kandidaatti Janne Huovila oli lukenut kirjani, 18.3.2010)
• Rasvakammosta hiilaripihiin ruokaan. Julkaistu: 1.3.2010 Helsingin Sanomissa. Terveysbloggaaja Christer Sundqvistin kirjaa Sietämätön leveys mainostetaan kevään puhutuimmaksi terveyskirjaksi. Saa nähdä, onko se, mutta mielenkiintoa kirjaan antaa ainakin sen muoto. Se on romaaniksi kirjoitettu puheenvuoro, joka ravistelee virallisia ravintosuosituksia. Kirjan päähenkilö laihtuu 30 kiloa "väärin". Hän poistaa lautaselta hiilihydraatit ja syö surutta rasvaa, lihaa, proteiineja, vihanneksia. Idea on sama kuin Atkinsin dieetissä. Sundqvist kyseenalaistaa myös kuitu- ja viljasuositukset. Hän kysyy: miksi ihmiset lihovat kevyttuotteiden aikana? Syynä on hiilihydraattien liikasaanti, rasvakammo sekä prosessoitu ruoka, hän väittää. Kirja myös kuvaa, miten terveystiedosta voi tulla pakkomielle ja miten vaikeaa on löytää luotettavaa tietoa. Sivujuonne on päähenkilön uppoutuminen netin keskustelupalstoille. Romaaniksi teos on vaatimaton. Dialogiksi kirjoitettu terveystieto jää silti mieleen yllättävän tehokkaasti. Siivoa hiilarit pois ruokavaliosta pariksi viikoksi ja katso mitä tapahtuu, kirjakin kehottaa. Melkein tekee mieli kokeilla. Kirja tarjoaakin ajateltavaa ikilaihduttajille: oliko Atkins sittenkin oikeassa? (Kirjan arvosteli toimittaja Jaana Laitinen)
• Olen lukenut kirjan, todella hyvä! Siitä saa paljon tärkeää tietoa ravitsemuksesta erittäin ymmärrettävässä muodossa. Suosittelen. Sopivan lyhyt yhden illan kirja (Näin kirjoitti nimimerkki Jerik)
• Sietämätön leveys on erilainen lukukokemus kuin mihin on tottunut. Kirjassa on todella kiintoisaa keskustelua ja mitään käsitystä ei tuoda esille väkisin. Voi eläytyä Tauno Tolppaan, lääkri Hiltuseen tai vaikkapa Jussin viekkaaseen kaveriin Ristoon. Minä pidin kirjasta. Loppuluvussa on jopa nerokkuutta tarjolla. Minä aion kokeilla Jussi Tervosen tapaa laihduttaa: pois peruna, pasta ja riisi; tilalle vihanneksia, voita ja rasvaisia pihvejä. (Näin kommentoi Jaana P)
• Mitähän uutta tietoa tuossa kirjassa on? Vai onko se pelkästään huonosti kirjoitettu romaani kuten on kirjoittajan pitämä blogi ja hänen esintyminen keskustelufoorumeilla. Vai onko se ehkä omaelämäntarina? Olen pitkään seurannut ko ihmisen kirjoituksia ja minusta hän ei koskaan sano mitään jota ei ole joku toinen hiilareita vähentänyt ihminen jo sanonut. (Näin kriittinen oli nimimerkki Tuuve)
• Oli muuten hyvä romaani! Onnistui tuomaan esiin kaiken olennaisen, ilman että tarvitsee suoraan väittää mitään (mikä ei ehkä olisi kovin rakentavaa näin herkässä asiassa). Kokonaisuutta ajatellen täydentää mukavasti mm. A**** H****** (nimi pyynnöstä poistettu) hyökkäävämpää tyyliä. Tarpeellinen kirja; summaa hyvin tämän keskustelun, joka varsinkin netissä riehuu kiivaana (ja josta suurin osa lautasmalli-kansasta silti edelleen ihan pimennossa). (Näin kirjoittaa viidakkomies ja suositun terveysblogin ylläpitäjä Olli Posti)
• Harvoin on tarjolla oppikirjatietoa tällaisessa muodossa - ilman julistamista. (Näin sanoi Kalle Kotiranta)
  
• Olen sivulla 53 ja ja tiedän jo nyt, että luen elämäni parasta kirjaa... aluksi kun luin, että kirja on romaanimuodossa niin hieman petyin. Mutta nyt kun olen päässyt alkuun niin ymmärrän miksi... aivan loistavasti ideoitu!!!! Hyvä Christer! (Näin kirjoitti johtaja, terveysalalla toimiva yrittäjä ja veteraaniurheilija Juha Eriksson)
• Luin tuon kyseisen kirjan. On itse asiassa yllättävän hyvä kirja. Kirjassa on useita herkullisia kohtia. Esim. sivulla 90: ...Kulinaristi on kouliintumaton syöppö. Sivulla 52: Kuitua syödään Riston mielestä lähinnä peräsuolen toimintaan ja kolesterolia käytetään aivoissa. Se kumpaan päähän haluaa panostaa, onkin sitten omissa käsissä. (Kirjoitti nimimerkki Yxinkertainen)
• Luin kirjan. Ainoa järkevä tapa laihtua löytyy sieltä. Rasvakammo ja leivän + perunan suosiminen on tuhoon vievä tie. (Kirjoitti nimimerkki Tuhon tie)
• Karmiva tarina. Kirja avasi silmäni. Todella karmiva tarina miten voi käydä jos uskoo kaiken nettihömpän. (Kirjoitti nimimerkki Gotletti)
• Sain juuri luettua uutuuskirjan "Sietämätön leveys". Oksensin välillä. Nyt jääkaapin sisältö uusiksi. En todellakaan halua olla enää läski. (Kirjoitti nimimerkki Rasvamakkara)
• Posti toi minullekin kirjan Sietämätön leveys. Luin kirjaa yhtä soittoa. Viimeinen luku on nyt luettu. Olen itkenyt! Se on rankka lukukokemus. Kirja satuttaa mutta sillai oikealla tavalla. Jos ei tästä kirjasta tule menestysromaania, niin ei sitten mistään. Kirjailija on nimeltään Christer Sundqvist, biologi. Aika tunnettu internetistä. Kannattaa hankkia! (Kirjoitti nimimerkki Sietämätönleveys)
• Teema ratkaisee merkittäviltä osin romaanin menestyksen. Tämän kirjan teema iskee todella herkälle alueelle. Mielipiteet jakautuvat pahasti. Suomessa on ollut kirjasotia... Pentti Haanpää, kenttä ja kasarmi; Väinö Linna, tuntematon, pohjantähti; Hannu Salama, juhannustanssit. Tästä tulee seuraava kirjasota, veikkaa Sami. No, olen ollut ennenkin väärässä ja tietty joskus oikeassakin. Herra yksin tietää tulevaisuuden. (Näin kirjoitti insinööri Sami Uusitalo)
• Nyt se on luettu! Se sinun laihdutuskirjasi Sietämätön leveys on kiva kirja. Se oli kaikin tavoin erilainen lukukokemus kuin oletin. Olen lukenut muitakin laihdutusoppaita. Tästä kirjasta voi tulla tärkeä osa suomalaista terveyskeskustelua. Se on niin erilainen. Kirja voi myös toisaalta olla niin herkille osa-alueille suuntautuva, että siitä ei uskalleta mielipidettä kertoa. Aivan varmaa on että kirjaa tullaan lukemaan runsaasti. Parasta kirjassa oli sen sisältämä huumori ja rehellinen kerronta. Kirja on hyvin käsilaukkuun sopiva joten se pysyy nyt aina mukana. Nytkin luin uudestaan joitakin pätkiä kirjasta ja sain uusia mielleyhtymiä. Näin tapahtuu kun lukee hyvän kirjan. Huonointa kirjassa oli jännitystarinan osuus. Jännitystä olisi voinut olla vielä enemmän. Ehkä se asia korjaantuu terveysteeman jatko-osissa, joita toivon mukaan tulee pian. Hyvin olet vanginnut kirjan sivuille laihduttajan arjen ja uskoisin että Jussin tapaisia laihduttajia on yhä enemmän. Koska teen työtä terveysalalla näen kirjan esille nostattamat jännitteet joka päivä työssäni. Kirjan voi lukea monella eri tasolla. Ammattilaiset kuten minä luemme kirjan ravintovalistusta pohtien ja arvioiden. Minun täytyy myöntää että valistus oli mukaansatempaavaa. Tavalliset laihduttajat lukevat kirjaa todennäköisesti omia näkökulmiaan siinä arvioiden. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit lukevat kirjaa oppiakseen laihduttajan arjesta ja nykyelämän haasteista. Kirjan suosikkihenkilöksi muodostui Tauno Tolppa joka kirjassa on se varsinainen valistaja. Mieleen tuli eräs arkkiatri, Ylppö, se kuuluisa lastenlääkäri. Pitkään blogiasi seuranneena löysin kirjasta tuttuja asioita. Suosittelen muilla ja kiitän "tuttua" kirjailijaa hyvästä kirjasta. (Näin pitkän arvion kirjastani sai Seija aikaiseksi)
• Christer Sundqvist on keksinyt näppärän ratkaisun kirjoittaa asiateos romaanimuotoon! Kyseessä on Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy:n "SIETÄMÄTÖN LEVEYS", missä käsitellään ylipainoisuuden ongelmaa, järkevästi. Sundqvist on muutamassa vuodessa noussut erääksi johtavaksi ravitsemus- ja terveyskeskustelun kuulluksi asiantuntijaksi ja jopa henkilökohtaiset vastaukset on ollut luettavissa terveysblogissa: http://sundqvist.blogspot.com/. Sundqvistin kirja voi olla "ongelmista" kärsiville rankka lukukokemus, mutta pikari kannattaa kyllä juoda pohjanmaan kautta. (Näin kirjoitti Seinäjokinen -lehti 20.2.2010)

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:

Nyt sitä saa, nyt sitä saa... sitä sietämätöntä leveyttä

Suositusta ravinto-oppaastani ilmestynyt taas uusi versio

Karpin tapaan

Mikä ihmeen Nutrix?

Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa

Painonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?

##

Useat lehdet kirjoittavat, että Painonvartijat (Weight Watchers) lopettavat toimintansa Suomessa kannattamattomana. Suomalaiset joutuvat tulevaisuudessa pudottamaan liikakilojaan muuten kuin Painonvartijoiden avulla.

Ehdin tutustua Painonvartijoiden toiminta-ajatukseen, jota pidin sekä järkevänä että älyttömänä. Ryhmätapaamisten tarkoituksena oli mm. luoda taisteluhenkeä. Sitä nimittäin tarvittiin juuri erityisen paljon, sillä Painonvartijoiden suosittelemat kevyttuotteet jättivät armottoman näläntunteen jokaiseen laihduttajaan.

Nälkää vastaan on hyödytöntä taistella pitkiä aikoja.

Tässä 10 ilmaista neuvoa Painonvartijoiden heitteille jätetyille laihduttajille:

1. Nauti riittävästi proteiinia ja rasvaa ja hillitse näin paremmin näläntunnettasi!
2. Vähennä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kulutusta!
3. Pyri pois välipalavoittoisesta ruokailusta!
4. Heitä pois kaikki kevyttuotteet! KAIKKI!
5. Ota mummo mukaan kauppaan, sillä mummo tietää mitä kaupasta ostetaan!
6. Harrasta liikuntaa sekä poluilla että saleilla!
7. Älä stressaa!
8. Nuku hyvin!
9. Lue laihdutuksen lyhyt oppimäärä!
10. Etene tuuma tuumalta - pään sisältä, ei vyötärön kohdalta!

Muuta mahdollisesti tarpeellista tietoa painonhallinnasta:

Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerastiLaihdutuspillereiden tulevaisuus näyttää synkältäInternet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioPainonpudotus ENE-ruokavaliollaMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?Syömään oppiminenNälkä ja kilot lähtivätLaihtuminen yksinkertaista: syö vähemmän?Yksinkertaisuus on valttia myös laihdutuksessaPelkkä liikunnan ajatteleminenkin kasvattaa ruokahaluaKaikki maailman laihdutusdieetitEko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?Laihtua voi monella eri tavallaManuel Uribe jatkaa laihdutustaanOma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpääProteiineista hyötyä painonhallinnassaLaihduta menettämättä lihaksiasiPainonhallinta ja uudenvuoden lupauksetVuoden laihduttaja tarjoaa vinkkejä jouluunNäin laihdutus sujuuEspanjalainen raju dieettiLaihdutusleikkauksissa kiristetään pantaaLaihdutustarina vuodelta 1869Mahalaukun ohitusleikkaus ja diabetesLaihduta kananmunillaSamin kilot karisevatEi enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!Kauheaa tietoa laihdutuksestaKylläisyys aikakautemme suuri mysteeriJojo-laihduttamiselle tyly tuomioÄlä usko Painonvartijoiden propagandaan!

Tässäkö sinulle sopiva urheilulaji?

#

Iltalehti, se "luotettava tiedelehti", kirjoittaa tänään (25.5.2010) brittiäidistä, joka laihtui yli kuusi kiloa kuukauden aikana hypnoosin avulla. Hypnoosissa hänen tuli kuvitella liikkumista ja vatsalihasliikkeiden tekemistä.

Öisin hän kuunteli lisäksi CD-levyä, joka sai hänet uneksimaan urheilevansa. Hän näki unta pyöräilystä ja painoharjoittelusta. Tämän ansiosta hänen aineenvaihduntansa nopeutui ja kalorit paloivat nopeammin.

Kun 56-vuotias rouva näin oli päässyt laihtumisen makuun, hän huomasi hypnoosin herättäneen hänen halunsa liikkua ihan oikeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen, jolloin siis hävisi 6 kiloa, hän laihtuikin vielä noin 16 kiloa hypnoosin ja aidon liikunnan yhdistelmällä.

Urheilijoiden käyttämä mielikuvaharjoittelu saattaa olla todella tehokasta, sellaiselle ihmiselle joka ei kerta kaikkiaan muuten saa mentyä ulos reippailemaan. Konstit ovat monet kun liikakiloista pyritään eroon.

Myönnettäköön, että minäkin joskus olen kuvitellut urheilevani kun kierrän näitä 8-16 km juoksulenkkejäni.

Muuta sekavaa tarinaa löytyy tästä:

Liikuntaa television ääressäNaisten pitäisi aina syödä miesten seurassaSylimikrot pitäisi ottaa pois miehiltä!Mitä sä täällä blogissani roikut?Ihan sama mitä syöt – elämästä et kuitenkaan selviä hengissä

Tässä on toinen "Jussi Tervonen"

**

Painonhallintakirjassani "Sietämätön leveys" seikkailee fiktiivinen hahmo Jussi Tervonen. Studio 55 esittelee teille toisen Jussin ja tällä kertaa ihan ilmielävän sellaisen: Jussi Kuuselan. Henkilön joka on laihduttanut "väärin" ja hoitaa sokeritautiaan ihan päinvastoin kuin meillä Suomessa on tapana opettaa.

Lue Jussi Kuuselan tarina tästä:

Diabetespotilas Jussi Kuusela: Paransin itseni syömällä

Parikymmentä vuotta sitten diabetesdiagnoosin saanut Jussi Kuusela selätti tautinsa syömällä. Lääkärin määräämästä lääkityksestä hän luopui heti huomattuaan, että vähähiilihydraattisen ravinnon ja diabeteslääkkeiden yhdistelmä oli jopa hengenvaarallinen. Ei enää diabeteslääkkeitä – eikä lääkäreitä.

– Diabetes todettiin rutiinilääkärintarkastuksessa. Sitä ennen en ollut tuntenut itseäni sairaaksi, vaikka olinkin lihava. Ylipainoa oli kolmisenkymmentä kiloa, Jussi Kuusela kertoo.

Elettiin vuotta 1988, ja Kuusela oli tuolloin hieman yli viidenkymmenen. Neljä vuotta myöhemmin hänelle tehtiin kolmen suonen ohitusleikkaus. Vielä yhdeksän vuotta leikkauksen jälkeen mies eli niin kuin Diabetesliitto suositteli; pahensi syömällä tautiaan, jota sitten hoidettiin aina vain vahvemmilla lääkkeillä. Vuonna 2001 hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että samalla menolla elinvuosia ei olisi enää montaakaan jäljellä.

"Syömällä tauti tulee ja syömällä se lähtee"

13 vuoden sairastamisen jälkeen Kuusela ryhtyi lääkärin koulutuksen saaneen veljensä kanssa perehtymään kansainvälisiin ravintosuosituksiin. Veli nimittäin kärsi samasta taudista kuin Kuusela, ja yhdessä he päättivät kokeilla Harvardin yliopiston suosittelemaa ruokavaliota.

– Harvardin ravitsemussuositukset olivat päinvastaisia Suomen Diabetesliiton suosituksiin verrattuna. Voita, lihaa ja kananmunia, ja vähän hiilihydraatteja, Kuusela luettelee.

– Niihin verrattuna Diabetesliiton ravinto-ohjeet olivat, kuin konditorialiikkeen näyteikkunasta, Kuusela tuhahtaa.

Suomalaiselle, joka on pienestä pitäen tottunut syömään perinteistä perunaa ja leipää – eli kunnon kotiruokaa, niin kuin lääkärit Kuuselan mukaan asian ilmaisevat – muutos oli hurja, mutta se toimi.

– Paino lähti tippumaan nopeasti, vaikka söimme itsemme kylläisiksi. Se taas johtui siitä, että pyrimme karsimaan ruokavaliostamme tärkkelyksen, kuten leivän, puuron, perunan, riisin ja pastan. Tärkkelys kun muuttuu elimistössä glukoosinimiseksi sokeriksi, mikä on diabeetikolle vaarallista, Kuusela selittää.

– Nälkää ei sen jälkeen ole nähty!

Ei enää haimaan vaikuttavia lääkkeitä

Kun uutta ruokavaliota oli sovellettu pari päivää, tuloksena oli liian alhainen verensokeri, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa hengenvaaralliseen tilaan. Hän nimittäin sai sokeriarvonsa alas jättämällä hiilihydraatit minimiin, mutta käytti edelleen lääkkeitä, joiden tehtävä oli alentaa sokeriarvoja.

– Pohdimme veljeni kanssa, mitä tehdä ja tulimme siihen tulokseen, että lääkkeiden syönti on lopetettava välittömästi, Kuusela kertoo.

Kuuselan mielestä on täysin järjetöntä, että diabeetikoita kehotetaan syömään paljon hiilihydraatteja, jotka siis muuttuvat elimistössä sokeriksi, ja sen jälkeen lääkitä liiasta sokerista aiheutunutta tautia.

– Harva lääkäri vielä tänäkään päivänä myöntää, että diabetes olisi ehkäistävissä ja hoidettavissa vähähiilihydraattipitoisella ruokavaliolla, hän huokaa.

– Mutta veikkaan, että kuluva vuosi tuo muutoksia ajattelutapaan myös Suomessa.

Reilussa vuodessa 30 kiloa kevyemmäksi

14 kuukauden kuluttua uuden dieetin aloittamisesta Kuuselan painoindeksi oli pudonnut 11 pykälää, 32:sta 21:een.

– Se onnistui, kun aloin syödä kirjaimellisesti sanottuna päinvastoin kuin Diabetesliiton ravitsemusihmiset ohjeistivat. Heidän mukaansa hiilihydraatteja tuli syödä 60 prosentin verran päivän energiamäärästä ja tyydyttyneiden rasvojen osuus sai olla vain 10 prosenttia. Minun ruokavalioni koostuu sen sijaan nykyisin siten, että noin 60 prosenttia energiasta tulee tyydyttyneistä rasvoista, ja niistäkin suurin osa eläinrasvoista, mikä on valtaosalle suomalaislääkäreistä kauhistus. Proteiinien osuus on noin 30 prosenttia ja hiilihydraattien 10, Kuusela selostaa.

Tällä hetkellä Kuuselan sokeri- ja kolesteroliarvot ovat niin hyvässä kunnossa, kuin ylipäätään on mahdollista. Vaikka verikokeiden tulokset puhuvat puolestaan, monen lääkärin on edelleen vaikeaa myöntää, että Kuuselan terveydentilan kohentuminen johtuu nimenomaan heidän vaarallisena pitämästään ruokavaliosta.

– Espanjalainen omalääkärini totesi minulle, että ruokavalioni on terveydelleni vaarallinen, mutta samaan hengenvetoon hän sanoi laboratorioarvojeni olevan erittäin hyvät. Kaksi vuotta myöhemmin sama lääkäri oli itsekin siirtynyt minun hänelle esittelemään ruokavalioon, ja laihtunut arviolta 30 kg, Kuusela kertoo.

– Tosin lääkäri sanoi, ettei voi suositella samaa potilailleen, koska kyseessä oleva ruokavalio on vastoin Espanjan virallisia ravitsemussuosituksia, hän lisää.

Studio55/Elina Rantalainen

Lue Jussi Tervosen tarina tästä:

Mullistava kirjauutuus. Markkinoiden ensimmäinen romaani painonhallinnasta. Suositun ravintokouluttajan ja toimittajan Christer Sundqvistin elämänmakuinen kirja laihduttamisesta ja terveydestä.

34-vuotias Jussi Tervonen on laihtunut yli 30 kiloa vajaan vuoden aikana. Jussi jätti lautaselta pois perunan, pastan ja riisin. Jussi kokee kuitenkin epävarmuutta, onko hän laihduttanut oikealla tavalla. Koululääketiedehän neuvoo laihduttaman toisin. Jussi etsii tukea ajatuksillensa kaveriltaan Ristolta, internetin keskustelupalstoilta, laihdutusryhmästä ja eläkkeellä olevalta sisätautien erikoislääkäriltä. Samaan aikaan Jussi ihastuu laihdutuspiirin Sinikkaan.

Tuskaillessa laihdutusasioiden kanssa Jussin henkinen kantti on kuitenkin koetuksella ja sekoilu internetissä vie Jussin sairasloman kautta epätasapainoon. Jussi ajautuu lopulta kaidalle polulle. Miten Jussin käy? Entäpä laihdutuksen? Selviääkö Jussille, missä painonhallinnassa oikein on kyse?

Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät, kun tilaat kirjan Sietämätön leveys. Tarjolla on ainutlaatuinen kokemus ammentaa omaa ravintotietouttaan romaanin avulla - Tällaista kirjaa et ole lukenut koskaan aiemmin!

Lisää tietoa Sietämättömästä leveydestä:

Mainio pokkari painonhallinnasta

Hanna ja Christer laihduttaa suomalaisia

Rasvakammosta hiilaripihiin ruokaan

Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti

Laihdutuspillereiden tulevaisuus näyttää synkältä

##

Svenska Dagbladet maalaa meille tosi synkän kuvan laihdutuspillereiden tulevaisuudesta.

Ihmiset ovat liian lihavia ja lääketeollisuus näkee tässä huomattavan hienon markkinaraon. Mitä jos voisi ottaa laihdutuspillereitä ja sillä tavalla laihtua?

Turha toivo! Nyt laihdutusbisnes on tältä osin tullut tiensä päähän. Reductil vedetään näinä päivinä väkisin pois apteekkien hyllyiltä. Pilleri aiheuttaa liian vakavia sivuvaikutuksia. Ja uskokaa tai älkää, mutta se oli lääketeollisuuden viimeinen toivo! Uusia ei ole lähivuosina tulossa ja kaikki muut on jo aikoja sitten tuomittu joko tehottomina tai liian vaarallisina terveydelle. Tällä synkällä matkalla on kaatunut moni valmiste: Xenical, Acomplia jne. Ja nyt siis viimeisimpänä Reductil.

Svenska Dagbladetin toimittaja keskustelee asiasta kolmen asiantuntijan kanssa.

Christina Fleetwood edustaa ylipainoisten valtakunnallista yhdistystä. Laihdutuspilleri osoittautui liian helpoksi vaihtoehdoksi. Pillerit eivät olleet mikään oikotie onneen.

Professori Stephan Rössner on Ruotsin ehkä tunnetuin lihavuusasiantuntija. Synkäksi menevät Rössnerinkin mietteet. Pillereiden kohtaamat ongelmat johtavat siihen, että lääkealan yritykset lopettavat tuotekehittelyn kokonaan. Rössner pitää lääketeollisuuden ahneutta suurena ongelmana. Laihdutuslääkkeet päästettiin liian aikaisin markkinoille ja kova kilpailutilanne johti ylilyönteihin eri valmistajien välillä. Myös käyttäjien odotukset pillereiden suhteen ovat olleet aivan epärealistisella tasolla. Painonhallinta on niin monimutkaista, ettei sitä pillereillä kyetä hallitsemaan.

Aivotutkija ja professori Martin Ingvar on niinikään synkissä mietteissä. Laihdutuspillerit perustuvat liian yksinkertaiseen konseptiin. Syö pillereitä ja laihdu. Mutta painonhallinta on siis niin paljon monimutkaisempaa ja vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Nyt kun laihdutuspillerit ovat tulleet tiensä päähän, voidaan mahdollisesti harkita jopa ruoan sisältämien hiilihydraattien vähentämistä ja panostusta proteiineihin ja rasvoihin. Tämä luonnollinen tapa laihtua on osoittautunut hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Ainoa ongelma tässä taitaa olla se, että sillä menetelmällä ei mikään yritys maailmassa pääse rikastumaan. Tilaa jo tänään minulta ilmainen yleisohje, millä painonhallinta onnistuu. Yhteystiedot löytyvät terveysblogini yläosasta. Käy kirjakaupasta hakemassa uusin painonhallintakirjani "Sietämätön leveys", tilaa se julkaisijan sivuilta tai tilaa minulta painonhallintaluento (kirja saatavilla silloin erikoishintaan!).

Muita kirjoituksia painonhallinnasta:

Miten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?Syömään oppiminenNälkä ja kilot lähtivätKaikki maailman laihdutusdieetit

Nyt sitä saa, nyt sitä saa... sitä sietämätöntä leveyttä

**

Suomen urheiluliiton julkaisut on saanut jakeluun uusimman kirjani "Sietämätön leveys". Se avaa ihan uuden näkökulman painonhallintaan. Lue kirjankustantajan sivuilta lisää kirjasta. Sieltä löytyy kätevä Tilauslomake.

Kirjaa saa tietenkin myös kirjakaupasta ja luentotilaisuuksissani. Kirjani virallinen julkistuspäivä on luennon ja haastattelujen kera Suomen Liikunnan ja Urheilun talossa, Radiokatu 20, Helsingin Pasilassa 15.2.2010 klo 13.00 (2. kerros, luentosali 3). Olet tervetullut tilaisuuteen!

Kokeilen kirjani avulla ihan uutta lähestymistapaa terveystiedottamiseen. Kirjoitin painonhallinnan kiemuroista romaanin. Kirjan kustantajaa ja minua kiinnostaisi valtavasti kuulla ensikommenttinne. Pistäkää tähän kommentteja sitten kun ehditte lukea kirjan. Kirvelevä kritiikki on yhtä arvokasta kuin ylväs ylistys.

Muita juttujani painonhallinnasta:

Miten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?

Kaikki maailman laihdutusdieetit

Laihtua voi monella eri tavalla

Proteiineista hyötyä painonhallinnassa

Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutio

**

Marraskuussa 2009 valmistui Janne Huovilan ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma "Internet painonhallinta-asiantuntijuuden toimintaympäristönä".

Tiivistelmä tutkimuksesta
Internetistä on kasvanut viidentoista viime vuoden aikana merkittävä terveyskasvatusinstituutio. Terveystiedon etsimisestä on tullut yleinen internetin käyttötarkoitus. On syntynyt ajatus “uudesta” teknologian avulla omasta terveydestään vastuuta ottavasta kansalaisesta. Vakavasti otettavat yhteiskunnalliset toimijat eivät voi jättäytyä enää internetin ulkopuolelle. Internet on kuitenkin perinteisiin terveyskasvatusinstituutiohin – perheeseen, koulutusjärjestelmään ja terveydenhoitojärjestelmään – verrattuna tutkimatonta aluetta. Tässä tutkimuksessa Janne Huovila pyrki ymmärtämään suomenkielistä internetiä painonhallinnan ja painonhallinta-asiantuntijuuden näkökulmista.

Huovila on hyödyntänyt erilaisia tutkimusmenetelmiä: 1) Analysoinut 112 suosittua painonhallintasivustoa kvantitatiivisen (määrällisen) ja kvalitatiivisen (laadullisen) sisällönanalyysin keinoin; 2) Haastatellut kolmea internetissä toimivaa painonhallinta-asiantuntijaa.

Keskeisin havainto internet-sivujen sisällönanalyysissa oli painonhallintatekstien tuottajien, tuottamistapojen ja sisältöjen monimuotoisuus. Havaintojen perusteella on mahdollista muodostaa neljä ns. painonhallintamaisemaa:

1. Kaupallisten mediatalojen journalismi. Maiseman keskeisintä sisältöä olivat toimittajien tai asiantuntijoiden kirjoittamat tekstit painonhallinnasta. Sivustojen taustalla oli usein jokin suuri mediakonserni (Sanoma tai Alma Media) tai terveyteen erikoistunut mediayritys (TerveMedia tai Mediweb). Tyypillisesti maisema oli visuaalisesti monitahoinen ja sivuston käyttäjällä oli erillisessä osiossa mahdollisuus olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Maisemassa vedottiin yksittäisiin esikuviin, asiantuntijoihin tai auktoriteetteihin muita painonhallintamaisemia enemmän. Voittoa tavoittelemattomiin terveysasiantuntijaorganisaatioihin viitattiin usein ja myönteisessä valossa.

2. Kansalaisjournalismi ja kansalaiskeskustelut. Tässä painonhallintamaisemassa esiteltiin muita enemmän reseptejä ja selkeästi muita enemmän erilaisia dieettejä. Kansalaisten tuottama tieto erosi selkeästi kaupallisten mediatalojen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen teksteistä siinä, että siinä ei tuotu esiin yhtä usein yksittäisiä auktoriteettejä tai asiantuntijoita, eikä viitattu yhtä usein myönteisessä valossa asiantuntiorganisaatioihin. Maisemaan liittyi usein ideologia verkostoitumisesta. Aineiston perusteella elävään kansalaisjournalismiin ja -keskusteluun kuului vaihtoehtoinen tapa ajatella painonhallinnasta, joka usein esitettiin vastakohtana virallisille käsityksille: "THL (edesmennyt ja kuopattu KTL) on hakannut päätä seinään jo niin pitkään vähärasvaisella linjallaan…"

3. Voittoa tavoittelemattomattomien yhteisöjen valistusmateriaali. Painonhallintamaisema oli tässä tapauksessa visuaalisesti ja teknisesti muita painonhallintamaisemia pelkistetympi. Tyypillisesti sivustoilla ei ollut liikkuvaa kuvaa eikä mahdollisuutta olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Myös internetille ominainen hypertekstuaalisuus, jossa on mahdollisuus siirtyä teksteistä toisiin, oli harvinaisempaa kuin muissa painonhallintamaisemissa. Tarkoin rajattu kielenkäyttö oli tyypillistä erityisesti terveysasiantuntijaorganisaatioille. Eri hakusanoja käytettäessä terveysasintuntijaorganisaatioiden sivustoja löytyi epätasaisesti. Näiden sivustojen osuus kaikista sivustoista oli hakusanalla lihavuus 50 %, painonhallinta 22 %, laihduttaminen 5 %, laihdutus 0 %, painonpudotus 0 % ja ylipaino 0 %. Silmiin pistävää voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sivuilla oli, etteivät ne juurikaan selitelleet omaa olemassaoloaan.

4. Tuotteiden markkinointi. Kaupallisten painonhallintamaisemien keskeisin sisältö rakentui jonkin tuotteen (elintarvike, lääke, palvelu tai tieto) ympärille. Maisemaa edustavien sivustojen käyttöominaisuuksissa ja visuaalisessa ilmeessä oli suuresti eroja. Siinä missä suuri elintarvikealan yritys oli panostanut paljon resursseja sivustoon, oli yksityisyrittäjällä tyypillisesti vain esitteenomaisesti tekstiä. Markkinoitavista tuotteista suuri osa oli pienten yksityisyrittäjien, ja niitä markkinoitiin usein vastakohtana vallalla oleville "väärinkäsityksille". Tähän painonhallintamaisemaan mahtui myös useita yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista ohjausta tarjoavia painonhallintaportaaleja (kalorilaskuri.fi, keventäjät.fi, kiloklubi.fi, mammadieetti.net, pudottajat.fi ja weightwise.fi).

Teemahaastattelujen perusteella Huovila toi esille painonhallinta-asiantuntijuuden internetissä. Se on toimimista luotettavan tiedon puolestapuhujana, tietoa kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen. Internet ei muuta asiantuntijuutta vain internetissä vaan internetin vaikutus tietolähteenä heijastuu laajemmin – ja yhteiskunnallisesti merkittävästi – asiantuntija-maallikko-suhteisiin. Tästä esimerkkinä on vähähiilihydraattisen ruokavalion internetin myötä kasvanut tunnettuus. Asiantuntijat olivat huolissaan siitä, etteivät ihmiset kykene arvioimaan internetissä olevan monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon luotettavuutta ja soveltamaan tietoa käytäntöön. Asiantuntijat uskoivat, että ns. health 2.0 -työkalut, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä ohjausta internetissä, voivat oikein käytettyinä olla hyödyksi painonhallinnassa. Haastatellut asiantuntijat kokivat, että internet oli rikastuttanut merkittävällä tavalla heidän omaa toimintaansa painonhallinta-asiantuntijoina. Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta.

Internet tarjoaa erilaisille yhteiskunnallisille toimijoille mahdollisuuden viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Perinteistä mediaa (TV, radio ja lehdet) hallitsivat mediatalot, mutta internetin myötä myös yksittäiset kansalaiset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja muut kaupalliset toimijat voivat olla merkittävä osa median painonhallintamaisemaa "ohi" mediatalojen. Tämä luo painonhallinta-asiantuntijuudelle moniäänisen ja monimuotoisen toimintaympäristön. Internet tarjoaa painonhallinta-asiantuntijuudelle ainutlaatuisen kohtaamispinnan, mutta samalla asiantuntijat näkevät internetin kaaottisena ja rajattomana tietotulvana. Tietotulvan keskellä asiantuntijan keskeisimmäksi tehtäväksi muodostuu toimiminen luotettavan tiedon puolesta kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen.

Lisäksi voidaan Janne Huovilan pro gradusta lukea hänen arvioitaan esimerkiksi blogien merkityksestä terveystiedon välittäjinä. Blogit mahdollistavat tiedon jakamisen, omien kokemusten peilaamisen ja väittelyn. Ne voivat saada laajan ja asialleen omistautuneen lukijakunnan. Blogien lukeminen on yleistä nuorilla; keväällä 2008 57 % 16-29-vuotiaista suomalaisista internetin käyttäjistä oli käynyt lukemassa blogia (Tilastokeskus 2008). Blogien myötä tieteen uutisointi ja popularisointi ovat muuttuneet ja muuttumassa. On jopa puhuttu perinteisen tiedejournalismin häviämisestä tiedebloggaamisen myötä. Blogit ovat foorumi, jossa tieteentekijät ja tiedetoimittajat itse voivat kohdata maallikot helposti toteutettavalla, nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tämä kehitys voi viedä pohjan perinteisen paperilla julkaistavan tiedejournalismin ansaintalogiikalta: jos luotettavaa tietoa on saatavilla ilmaiseksi internetistä, ollaanko tiedosta enää valmiita maksamaan. Blogi on viestintävälineenä usein individualistinen, joskus anarkistinen ja sovinnaisuuksia rikkova, mutta se voi tarjota tieteentekijöille erinomaisen väylän korjata vallalla olevia väärinkäsityksiä ja popularisoida tiedettä. Terveyden näkökulmasta uusia web 2.0-työkaluja (wikejä, blogeja ja podcasteja) voidaan hyödyntää myös opetuskäytössä. Uudet palvelut voivat tarjota hyvän tavan vaihtaa oppimiskokemuksia opiskelijoiden, kliinikoiden ja potilaiden välillä.

Internetin painonhallinta-asiantuntijoiden valinta haastateltaviksi tapahtui harkinnanvaraisesti. Tutkimuksen rajallisten resurssien takia haastateltavien määrä rajattiin kolmeen. Yhteistä kaikille oli näkyvä toimiminen internetissä painonhallinnan asiantuntijoina. Kaikilla haastateltavilla oli terveys- tai luonnontieteeseen liittyvä korkeakoulututkinto. Ennakkokäsityksen mukaan kolmesta haastateltavasta yksi edusti enemmän julkista sektoria, yksi kaupallista sektoria ja yksi kolmatta sektoria. Oletuksena oli myös, että kaksi haastateltavaa asui ja toimi pääkaupunkiseudulla, kun yksi edusti pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea. Kaksi haastateltavista oli miehiä ja yksi nainen. Julkisuuskuvan perusteella haastateltavien välillä oli myös ainakin pieniä näkemyseroja viimevuosina paljon keskustelua herättäneistä painonhallintakysymyksistä, kuten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Haastateltavat värvättiin sähköpostilla syyskuun 2009 alussa. Kaikki suunnitellut henkilöt (A, B ja C) suostuivat haastatteluun. Haastateltavat kokivat internetin oman työnsä kannalta merkittävänä. Internet nähtiin mahdollistajana neuvonta- ja viestintätyössä sekä oman ammatillisen kehittymisen välineenä. Internetistä oli tullut asiantuntija-maallikko-suhteiden rikastuttaja. A kertoi, kuinka internet tarjoaa laajemman lukijakunnan sekä mahdollisuuden tietojen päivittämiseen ja syventävien hypertekstien tarjoamiseen. C oli käyttänyt kasvotusten tapahtuvien painonhallintaryhmätapaamisten lisänä internet-palvelua asiakkaiden itsenäisen työskentelyn alustana. Kun internet laski ruokapäiväkirjat, tarjosi reseptejä ja syventävää tietoa, toi se lisäarvoa kasvotusten tapahtuvalle ohjaukselle.

Jokainen haastateltava kuvaili internetin synnyttämää muutosta omissa toimintatavoissaan: "nettikirjoittaminen on tuonut ihan erilaisen tyylin kirjoittaa... ensimmäisessä kappaleessa pitää sanoa kaikki olennaiset... eli tiivistäminen... asia kirjoitetaan hyvinkin yksinkertaisesti... että teksti on mukaansa tempaavaa, sekin on ihan hirveän tärkeätä" (C). A kommentoi internetin myötä tapahtunutta tiedon kulun nopeutumista: "Sehän auttaa ammattilaista suuresti. Kaikki, mitä tutkimustietoa julkaistaan, sä löydät sen sieltä". B kertoi omasta roolista internetissä: "Se oli 2005 kun mä ensimmäisen blogin väsäsin. En mä uskonut, että siitä voi tulla työväline".

Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta. Internetin moniäänisyyden keskellä koettiin, että jos "oikeat" asiantuntijat eivät toimi rohkeasti, avoimesti ja jämäkästi, internetistä hyötyvät ennen kaikkea epäluotettavan tiedon levittäjät. Kansankielisyyden nähtiin olevan edellytys asiantuntijoiden ja maallikoiden väliselle kohtaamispinnalle internetissä. Hyvä painonhallinnan kokonaiskäsitys korostuu erityisesti internetissä, jossa pieni, irrallinen tieto voi saavuttaa suuret mittasuhteet. Tällöin asiantuntijan tehtävänä on suhteuttaa yksittäisen tiedon merkitystä.

Internetin rajattomassa tekstimeressä haastateltavat kokivat myös oman asiantuntijuuden rajallisuutta. Jokainen haastateltava peilasi omia rajallisia resursseja suhteessa
internetiin tekstimereen: "eihän asiantuntijoilla ole aikaa" (A), "eihän voi vaatia, että jokainen ravitsemustieteilijä ja jokainen ravitsemusterapeutti kävisi samanlaisen dilemman läpi" (B) ja "mä myöskin tunnistan sen, että ei mulla ole aikaa ja resursseja ja mahdollisuuksia tutustua kaikkiin" (C).

Haastateltavien puheissa korostui voimakkaasti toiminta luotettavan tiedon tarjoajana. Asiantuntijat määrittelivät usein "oikeaa" asiantuntijuutta suhteessa "väärään" asiantuntijuuteen ja keskeistä puheessa oli kysymys luotettavuudesta. B korosti, että "jokaisesta ei ole asiantuntijaksi". Asiantuntijuus määrittyi taisteluksi luotettavan tiedon puolesta monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon keskellä. Keskeistä asiantuntijuudelle internetissä oli "tutkimukseen perustuva tieto hyvästä terveydestä" (A), jatkuva arviointi, että "onko tossa mitään järkeä" (B), ja sen viestin välittäminen "että verkossa voi olla myös luotettavaa tietoa" (C). Yhdeksi merkittäväksi internetasiantuntijuuden tehtäväksi miellettiin tietovirtojen ohjaaminen: "pitäisi olla jokin semmoinen systeemi joka ohjaa tapaa etsiä tietoa, ei sitä internet tee" (A) ja "asiantuntijan rooliksi jäi ohjata oikean tiedon jäljille" (B).

Keskeistä asiantuntijuuteen perustuvassa tietovirtojen ohjaamisessa oli yksittäisten
tietojen sijoittaminen laajempiin asiayhteyksiin. Haastateltavat mainitsivat usein, että tavallinen internetin käyttäjä on varsin avuton valtavan tietomeren keskellä. Internet on ikään kuin suuri hallitsematon koneisto, joka tuottaa tietoa, mutta samalla hämärtyy ihmisten käsitys siitä, onko olemassa mitään tiedon luotettavuuden kriteerejä. Haastateltavat näkivät painonhallintatiedon etsijän osan erittäin vaativana, ja siksi tarvitaan asiantuntijoita tulkitsemaan tiedon merkitystä: "se on semmoinen leikkikenttä, että sieltä voi saada hyvää tietoa ja järkevää, mutta sieltä saa myös vahvistusta omiin käsityksiin, oli se käsitys mikä tahansa... tää on tosi vaikea asia, koska ihan pienestä mitättömästä tutkimuksesta voidaan tehdään ihan valtavan iso juttu ja sillä ei ole mitään totuuspohjaa (C), "sit nää tällaiset uutiset, jos maallikko siellä käy, jos puhutaan nyt terveystiedosta, niin mä luulen, että aika monet vaan niistä hämmentyy" (A) ja "se on liian rankka taakka, se ei kuulu sähköinsinöörille, se ei kuulu siivoojalle, tehtäväksi tarkistaa, onko tämä oikeaa tietoa" (B).

Tietovirtojen ohjaamisessa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nostettiin aika. Kun internetiin on helppo tuottaa tietoa, on julkaisukynnys matala. Haastateltavat toivoivatkin niin omaan toimintaan kuin yleisemminkin internetin toimintakulttuuriin kärsivällisyyttä: "mä haluaisin nimenomaan sitä, että esimerkiksi viikko sen jälkeen kun julkaisu on ilmestynyt niin tiedemiehet ja toimittajat istuisivat alas ja pohtisivat, onko tämä aidosti uutinen. Nyt kun kaikilla on niin kauhea kiire, niin pieninkin löydös joka tehdään maailmalla niin siitä tehdään isot otsikot" (B).

Asiantuntijat painottivat hakukoneiden ja hakusanojen merkitystä internetin tietomeressä kahlaamisessa. Kaikki haastateltavat varoittivat samaan sävyyn siitä, kuinka hakukoneet voivat johtaa harhaan. B kommentoi asiaa: "Sä voit googleen pistää jonkun hakusanan ja sitten rimpsu tietoa ja kaikki aika yksipuolista, filtteroitua tavallaan. Ja siitä saa sellaisen käsityksen, että tästä on paljon kirjoitettu. Se on ehkä se harha, jonka internet synnyttää, jos googleen tulee 2000 hittiä, tai osumaa, niin tällainen ihminen ajattelee, että siitähän on tosi paljon kirjoitettu. Ja sit tiedemies menisi tietenkin pubmedin kohdalle ja katsoisi sieltä, että löytyykö samasta sanasta tai sanayhdistelmästä 2000 referenssiä, no sieltä löytyy ehkä kaksi tai kolme. Jolloin hänen tulkintansa on, että tämä on aika merkityksetön tieto".

Haastateltavilta kysyttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että hakukoneisiin perustuvassa tiedonetsinnässä asiantuntijoiden kielenkäyttötavat ja kansanomaiset kielenkäyttötavat eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä painonhallintatiedon popularisointiin liittyvä ongelma nähtiin keskeisenä, mutta siihen ei osattu sanoa juurikaan ratkaisuja. Toisaalta myönnettiin se, että sana "laihdutus" on keskeistä kansanomaisessa kielenkäytössä. Toisaalta viitattiin siihen, että sanalla on hyvin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tappelevat painonhallinta-asiantuntijuuteen liittyviä periaatteita vastaan.

Internetin luomaan ajasta ja maantieteellisestä paikasta riippumattomaan yhteisöllisyyteen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Haastateltavien puheessa korostuivat "oikeaan" asiantuntijuuteen perustuvat yhteisöt erotuksena yhteisöistä, jotka perustuivat fanaattisuuteen, karismaattisiin johtajiin ja erikoisiin ravitsemusfysiologisiin käsityksiin. C kertoi myönteisessä sävyssä edustamansa palvelun internet-yhteisöllisyydestä: "Se, että sä voit vaikeana hetkenä kirjautua sisään ja 'nyt on kuulkaas suklaan syönti lähellä' ja sit sieltä tulee heti joku 'hei älä nyt viitti, että miten sulla on mennyt'... että 'lähe vain lenkille, sun kannattaa'... ihmisille ihan hirveän tärkeätä silloin kun tekee elämäntapamuutosta, että 'Joku muukin on kiinnostunut tästä mun asiasta enkä vain minä'". Yhteisöllisyyden internetissä ei uskottu korvaavaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta se nähtiin tärkeänä lisänä, joka voi sitouttaa ihmistä elämäntapamuutokseen.

Haastateltavat suhtautuivat tietyin varauksin myönteisesti sosioteknologiseen
asiantuntijuuteen, kuten ruokapäiväkirjoihin, ravintoainelaskureihin, elintarvikekoostumustietopankkeihin ja energiankulutuslaskureihin, joissa ihmisen sijaan teknologiset sovellukset antavat käyttäjilleen palautetta. Näiden palvelujen nähtiin lisäävän tietoa ja motivaatiota. Toisaalta niiden ei ajateltu sopivan kaikille ja ne voivat vääristää suhtautumista painonhallintaan, jonka pelättiin synnyttävän jopa syömishäiriökäyttäytymistä.

Kaikki haastateltavat toivat esiin, että internet ei ole muovannut asiantuntijuutta vain internetissä: internetin vaikutus maallikko-asiantuntija-suhteisiin heijastui myös internetin ulkopuoliseen neuvontatyöhön. Keinoksi siihen, miten internetissä olevasta tiedosta tulisi maallikko-asiantuntija-suhteiden rikastuttaja eikä heikentäjä, pidettiin hyvien internet-palvelujen tarjoamista ja terveydenhoidon ammattilaisten kouluttamista.

Voitte kysyä Janne Huovilalta (helsinki.fi) mahdollisuutta tutustua tähän todella mielenkiintoisen pro gradu -tutkielmaan. Suosittelen!

Lähde: Janne Huovilan blogi, 2009

Painonpudotus ENE-ruokavaliolla

**

Lapin urheiluopisto toteuttaa FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Tänään on esittelyssä Hannele Karppisen kiintoisa opinnäyte.

TIIVISTELMÄ
Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) tarkoittaa ruokavaliota, jossa energiansaanti on enintään 800 kcal vuorokaudessa. Niukasta energiamäärästä huolimatta ruokavalio sisältää kaikkia elimistön tarvitsemia ravintoaineita. Proteiinien riittävä määrä dieetin aikana on tärkeä lihasmassan säilymisen kannalta.

ENED:llä saavutetaan merkittäviä laihdutustuloksia lyhyessä ajassa. Laihduttaminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin kuten verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin. Jo pienempikin pysyvä laihdutustulos on terveyden kannalta merkittävä.

Vähäenergisen dieetin ja hyvien laihdutustulosten jälkeen haasteena on laihdutustulosten ylläpitäminen. Koska ENED ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön, dieetin jälkeen uusien ruokailutottumusten ja pysyvien elämäntapamuutosten omaksuminen on erittäin tärkeää. Laihdutustulokset ovat pysyvämpiä silloin, kun laihdutusjaksoon liittyy elämäntapamuutoksiin tähtäävää ryhmä- tai yksilöohjausta.

Oikein toteutetusta ja ravintokoostumukseltaan riittävästä ENED:stä ei ole haittaa terveydelle. Myöskään toistuvasta ENED:n käytöstä ei ole todettu olevan haittaa terveydelle. Dieetin alussa saattaa esiintyä tiettyjä epämiellyttäviä, mutta vaarattomia elimistön ketoositilaan liittyviä oireita kuten ihon kuivumista ja pahanhajuista hengitystä. ENED:n aikana terveydentilaa kannattaa kuitenkin seurata ja hakeutua tutkimuksiin mikäli siihen kuulumattomia oireita esiintyy. Tiettyjen sairauksien kohdalla ENED ei sovellu käytettäväksi tai sen käyttöön liittyy suurempia riskejä. Epäselvissä tapauksissa kannattaa konsultoida terveydenhuollon henkilökuntaa ennen ENED:n aloittamista.

ALKUSANAT
Tämä katsaus ENED:stä on Lapin urheiluopiston järjestämään Ravintovalmentaja-koulutukseen kuuluva lopputyö. Kiitokset koulutuksessa mukana olleille ohjaajille ja opettajille ravitsemukseen liittyvän tiedon välittämisestä meille koulutukseen osallistujille. Kiitos myös muille kurssille osallistuneille omien kokemusten jakamisesta. Se on ollut arvokas osa oppimista ja tuonut tietoa lähemmäs käytäntöä.

Kurssin alussa ei osannut kaikkea kysyä ja jossain vaiheessa vastaukset synnyttivät lisää kysymyksiä. Loppuvaiheessa lohduttaa tieto, että kaikkea ei tarvitse tietää ja sen opitun minkä unohtaa, voi aina tarkistaa ja oppia uudelleen. Ja usein voi yhtyä Puh:n kanssa samaan ajatukseen:

JOHDANTO
Tämä työ lähti liikkeelle kahdesta toisiinsa liittyvästä kysymyksestä. Onko nopeasta painonpudotuksesta hyötyä ja kannattaako sen vuoksi kärsiä mahdollisia siihen liittyvän ketoosin sivuoireita kuten hiusten lähtöä, ihon kuivumista ja pahan hajuista hengitystä? Toisin sanoen, onko siitä kaikesta hyötyä vai kannattaisiko laihdutustuloksiin edetä maltillisemmin. Näiden pohjalta halusin lähteä etsimään vastauksia kysymyksiin mitä niukkaenergiainen dieetti (ENED) tarkoittaa, mitkä ovat siitä saatavat hyödyt tulosten pysyvyyden kannalta ja mitä siihen liittyvän ketoosin aikana tapahtuu.

Merkittävää ylipainoa hoidetaan vähäkalorisilla ruokavalioilla. Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) on käytössä terveydenhuollon lisäksi myös kuntosalien painonhallintaryhmissä kaupallisina tuotteina. Siitä huolimatta painonhallinnassa korostetaan pysyviä elämäntapamuutoksia pysyvien tulosten saamiseksi. Vähäenergisissä ruokavalioissa energiansaanti saattaa olla jopa alle perusaineenvaihdunnan ja lienee sanomattakin selvää, että vähäenergistä ruokavaliota ei ole tarkoitettu koko loppuelämän kestäväksi "pysyväksi elämäntapamuutokseksi". Tämä ristiriita herätti mielenkiinnon selvittää erittäin niukkaenergiaisen dieetin hyötyjä ja haittoja.

On olemassa tutkimuksia, joissa painonpudotuksessa on saatu parempia tuloksia sillä, että on pyritty vaikuttamaan ravitsemustottumuksiin antamalla ryhmä- tai yksilöneuvontaa ruokavaliohoidon rinnalla. ENE-dieetin lisäksi tässä katsauksessa sivutaan myös kokonaisvaltaisemman ohjauksen merkitystä painonpudotuksen aikana.

Tässä työssä ei oteta kantaa ENE-dieetin koostumukseen eli siihen millaisella proteiinien tai ja hiilihydraattien osuuksilla saadaan tuloksia eniten tai terveellisemmin. Katsauksessa ei myöskään vertailla markkinoilla olevia ENE-dieeteissä käytettäviä valmisteita tai oteta kantaa liikunnan merkitykseen ja leikkaushoitoihin ylipainon hoidossa.

ERITTÄIN NIUKKAENERGIAINEN DIEETTI (ENED)
Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) eli very low calorie diet (VLCD) tarkoittaa ruokavaliota, jossa energiansaanti on yleensä 400–500 kcal ja enintään 800 kcal vuorokaudessa. Niukasta energiamäärästä huolimatta ruokavalio sisältää kaikkia elimistön toiminnan ja terveyden kannalta tarvittavia ravintoaineita. Näläntunne on vähäisempää ENED:ä käytettäessä, verrattuna vähäisempään energiansaannin rajoittamiseen.

ENE-dieettiin kuuluu terveydenhuollossa tapahtuva seuranta 1-2 viikon välein. Laihtumisnopeus on 1,5-2 kg viikossa ja välitön laihtumistulos on 2-2,5 kertaa parempi kuin perushoidolla. Ennen ruokavalion aloittamista diabeetikoilla on huomioitava insuliiniannosten vähentäminen tai hoidon lopettaminen. Muita lääkityksiä ei tarvitse vähentää. Dieettiä ei saa käyttää raskauden tai imetyksen aikana tai jos painoindeksi on alle 30. Kyseisellä ruokavaliolla ei saada pysyviä tuloksia vaan dieetin jälkeen tarvitaan elämäntapamuutoksia tuloksen pysyvyyden saavuttamiseksi.

Ruokavalion sisältämä, vuorokaudessa tarvittava proteiinien määrä on vähintään 50 g/vrk (0,8-1 g ihannepainokiloa kohti). Lisäksi ruokavalio sisältää päivässä tarvittavan määrän välttämättömiä rasvahappoja, hivenaineita ja vitamiineja sekä vaihtelevasti kuituja. Ruokavaliossa käytetään apteekeista tai muualta saatavia valmisteita. Suomessa myytäviä valmisteita ovat DiettMini, Nutrifast ja Nutrilett, joiden välillä ei tiedetä olevan eroja turvallisuuden tai vaikuttavuuden suhteen. Suurin ero valmisteiden välillä on maussa sekä laktoosin ja gluteiinin määrissä. Annostelusuosituksia tulee noudattaa, koska vajaakäyttö saattaa johtaa aliravitsemukseen. Dieetin aikana saa syödä kohtuullisesti vähän energiaa sisältäviä vihanneksia ja juureksia. Lisäksi pussiravintoa voi maustaa vähän energiaa sisältävillä mausteilla. Valmisteita käytetään lähtöpainosta riippuen 8-12 viikon ajan tai kunnes saavutetaan painoindeksi 25. ENED-valmisteita voidaan käyttää myös satunnaisesti korvaamaan yksittäisiä aterioita ilman varsinaista ENED-hoitojaksoa. Joissakin sairauksissa ENED:n käyttö ei ole suositeltavaa.

Energian saannin ollessa niukkaa, elimistö alkaa käyttää enemmän rasvavarastoja energianlähteiksi. Tämä säästää rajoitettua määrää hiilihydraatteja elimistön niitä enemmän tarvitseville osille kuten aivoille ja punasoluille. Samalla säästyvät myös kehon rakennusaineina tarvittavat proteiinit. Koska hiilihydraatteja tarvittaisiin myös rasvahappojen muuttamiseksi energiaksi, vaillinainen rasvahappojen hapettaminen eli ketoosi tuottaa verenkiertoon ja virtsaan ketoaineita. Myös ketoaineita käytetään energiaksi.

Elimistössä oleva energia on varastoitunut pääasiassa rasvoina, hiilihydraatteina ja proteiineina. Kehon rasvakudos muodostaa 75 % elimistön energiavarastoista. Rasva on varastoitunut rasvakudokseen triglyserideinä. Hiilihydraattien osuus energianlähteistä on 1 % ja se on varastoitunut glykogeenin muodossa lihaksiin ja maksaan. Vaikka hiilihydraattien osuus on melko pieni, niiden olemassaolo on ensisijaisen tärkeää esimerkiksi keskushermostolle, punasolujen aineenvaihdunnalle ja voimakkaan lihastyön ensimmäisinä minuutteina. Proteiinien osuus elimistön energiavarastoista on 25 %. Proteiinien pääasiallinen tehtävä on toimia rakennusaineina ja olla kehon eri toiminnoissa mukana, joten niitä ei käytetä ensisijaisina energianlähteinä.

Paaston alussa lihaksissa ja maksassa olevat glykogeenivarastot käytetään melko pian. Paastolla tarkoitetaan tässä tilaa, jossa energiaa kulutetaan enemmän kuin sitä saadaan ravinnosta. Maksassa olevat glykogeenivarastot riittävät ylläpitämään veren glukoosipitoisuutta 6-12 tunnin ajaksi. Maksan glykogeenien loppuessa ja veren insuliinipitoisuuden laskiessa, energiaa aletaan tuottaa rasvakudoksesta, proteiineista sekä lihaksissa syntyvästä laktaatista. Lihaksiin varastoitunutta glykogeenia voidaan käyttää pelkästään lihaksissa, eikä sitä voida vapauttaa verenkiertoon muiden kehon osien energiaksi. Vaikka lihakset eivät pysty vapauttamaan glukoosia vereen, siitä huolimatta lihasten tuottamaa laktaattia voidaan siirtää maksaan, muuttaa siellä glukoosiksi ja vapauttaa verenkiertoon.

Paaston seurauksena glukoosivarastojen määrä pienenee. Veren insuliinipitoisuus laskee, jolloin rasvakudoksessa triglyseridien hajotus energiaksi kasvaa. Tästä syntyneet vapaat rasvahapot siirtyvät maksaan ja muihin kudoksiin energiaksi. Paaston vaikutuksesta myös lihaskudos vähentää glukoosin ottamista ja alkaa hapettaa rasvakudosta energiaksi. Kun kehon rasvoja pilkotaan energiaksi, glukoosia täytyy olla saatavilla. Ilman glukoosia esiintyy ketoosia eli epätäydellistä rasvanpilkkoutumista. Sen seurauksena ketoosin tuotteita ketoaineita löytyy verestä ja virtsasta. Ketoositila voidaan todeta virtsasta apteekeista saatavalla liuskatestillä.

Ketoaineiden tuotto alkaa noin 1-2 vuorokautta paaston alkamisesta. Aineenvaihdunta muuttuu siten, että elimistölle tärkeitä rakennusaineita eli proteiineja ei tarvitse enää käyttää glukoosin valmistukseen.

Paaston jatkuessa maksan tuottamien ketoaineiden määrä tulee niin suureksi, että useampien päivien paastoamisen jälkeen niiden pitoisuus veressä on energianlähteistä suurin. Vapaita rasvahappoja ei voida siirtää verenkierrosta aivojen käyttöön, mutta lihakset ja maksa voivat niitä käsitellä. Toisin kuin vapaat rasvahapot, ketoaineet ovat vesiliukoisia ja voivat siten siirtyä verestä aivojen käyttöön. Ketoaineiden hapettamisen johdosta aivojen päivittäinen glukoosin tarve alenee. Normaaliravitsemustilassa tarve on noin 100 g ja useiden viikkojen paastojakson jälkeen 40 g. Aivot tarvitsevat siitä huolimatta glukoosia jatkuvasti.

Paaston alkuvaiheessa proteiinien käyttö energiaksi on suurempaa. Lihaksen proteiinit eivät kykene jatkamaan glukoosin tuottamista jos paasto jatkuu muutamia päiviä pidempään, koska kehon välttämättömät proteiinit olisi pian käytetty loppuun. Kolmen viikon paaston jälkeen, elimistö käyttää energiaksi lähes pelkästään rasvahappoja. Sen vuoksi myös ketoaineiden tuotto lisääntyy entisestään.

Myöhäisemmässä paastovaiheessa (ylipainoisilla kuuden viikon jälkeen) ketoaineiden hyötykäyttö lihaksissa vähenee ja lihakset käyttävät enemmän vapaita rasvahappoja. Aineenvaihdunta paaston myöhäisemmässä vaiheessa on melko monimutkaista. Monia energianlähteitä käytetään vaihtelevassa määrin, mutta ketoaineet ovat tärkeässä asemassa lyhyen ja pidemmän ajan paastotilassa. Tämä juuri sen vuoksi, että ne säästävät glukoosia aivoille ja säästävät lihaksen proteiineja. Toimimalla vaihtoehtoisena energianlähteenä, ne myös ehkäisevät veren rasvahappojen määrää nousemasta vaaralliselle tasolle.

ENED:LLÄ SAATAVAT TULOKSET
ENED on tehokas ja nopea tapa laihtua. Laihduttaminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin kuten verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin. Jo 5-10 %:n laihduttaminen tuo merkittäviä terveyshyötyjä.

Liikapaino on yksi riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille. Lihavuus altistaa kohonneelle verenpaineelle, veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöille ja siihen liittyy usein myös häiriöt verensokeritasapainossa ja toiminnassa. Siten lihavuus lisää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Muita lihavuuteen liittyviä haittoja ovat muun muassa liikkumiseen liittyvät vaikeudet, syöpäsairaudet sekä mahdolliset sosiaaliset ja mielenterveysongelmat. Lihavuuteen voidaan liittää myös monia muita terveyshaittoja. Vähäenergisen ruokavalion etu on merkittävä painonpudotus lyhyessä ajassa. ENE-dieetillä voidaan vaikuttaa myönteisesti muun muassa kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja uniapnean hoitoon. Tutkimusten mukaan jo 5-10 % painon pudotus vähentää diabetesriskiä merkittävästi.

ENE-dieetillä ensimmäisten neljän viikon aikana painon putoaminen on huomattavaa. Painon aleneminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin kuten verenpaineeseen, kokonaiskolesterolin määrään, triglyserideihin ja paastoinsuliiniarvoihin. Tosin ENED:iä jatkettaessa kokonaiskolesteroliarvot voivat nousta myöhemmin lähtötasoa korkeammalle tasolle. Kaikissa tutkimuksissa ei ole saatu selkeitä muutoksia verenpaineessa tai ryhmätasolla tarkasteltuna muutoksia on saatu pelkästään systolisessa tai diastolisessa paineessa. On viitteitä siitä, että jo kuuden päivän erittäin niukkaenergisellä ruokavaliolla saadaan merkittäviä aineenvaihdunnallisia hyötyjä. Laihtumisen myötä solunsisäisten rasvojen määrä laskee ja samaan aikaan insuliiniherkkyys paranee. Näillä terveysmuutoksilla on yhteys vyötärön ympäryksen pienenemiseen, ei niinkään kehon painoon tai kehon rasvaprosenttiin.

Myös parasympaattisen hermoston toiminnan on todettu parantuneen nopean ENE-dieetillä laihtumisen jälkeen. Parasympaattisen hermoston toiminnan paranemisen voidaan olettaa olevan yhteydessä sydän- ja verenkiertoelimistön riskien, kuten vaarallisten rytmihäiriöiden tai äkkikuoleman riskien vähenemiseen. Autonomisen hermoston toimintaa on tutkittu sykevälivaihtelua käyttämällä.

Jopa vuoden ajan voidaan lääketieteellisessä valvonnassa jatkaa ENED:iä. Yleensä käytetään lyhyempiä aikajaksoja. Esimerkiksi erään henkilön painoindeksi ennen dieettiä oli 47 ja vuoden ENED jakson jälkeen 26,7. Verenpaine lähtötilanteessa oli 167/80mmHg ja vuoden jälkeen normaalilukemissa 125/80mmHg. Myös veren sokeri- ja rasva-arvot olivat parantuneet huomattavasti.

Vähäenergisen dieetin ja hyvien laihdutustulosten jälkeen haasteena on laihdutustulosten ylläpitäminen. Dieetin jälkeen paino lähtee yleensä asteittain nousemaan. Koska ENED ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön, dieetin jälkeen uusien ruokailutottumusten ja pysyvien elämäntapamuutosten omaksuminen on erittäin tärkeä. Siinä on apua ryhmä- tai yksilöohjauksesta.

Eri lähteiden mukaan vähäenergisellä ruokavaliolla saatujen tulosten pysyvyys näyttää olevan jokseenkin verrannollinen saadun ohjauksen määrään ja seurantajakson pituuteen. ENED-jakson jälkeen paino nousee asteittain. Tutkimusten mukaan, mitä enemmän painoa on onnistuttu pudottamaan, sitä parempia tuloksia saadaan myös pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna. Korkean lähtöpainon ja suuremman painonpudotuksen lisäksi myös liikunta-aktiivisuus ja nuorempi ikä vaikuttavat tulosten pysyvyyteen. Pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna usein käy kuitenkin niin, että paino nousee takaisin lähelle lähtöpainoa. Tulosten mukaan miehet näyttäisivät hyötyvän ohjauksista naisia enemmän.

Ohjauksella on suuri merkitys painonpudotuksella saatujen tulosten pysyvyyden kannalta. On saatu tuloksia, joissa vielä neljän vuoden kuluttua tulokset ovat olleet lähellä painonpudotuksella saavutettua alinta painoa. Hoito-ohjelmaan kuului ruokavaliohoitoa, liikuntaa ja käyttäytymisterapiaa. Ohjelma sisälsi kokoontumisen kerran viikossa neljän vuoden ajan. Nämäkin tulokset puoltavat ohjauksen jatkumisen tarvetta, jotta tulokset olisivat pysyviä.

Tutkimuksissa saavutettuja tuloksia esitetään keskiarvoina, jolloin ryhmään kuuluu aina erilaisia yksilöitä. Tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että tutkimuksiin osallistuneissa on aina myös henkilöitä, jotka keskeyttävät ja osalla paino saattaa nousta lähtöpainoa korkeammalle tasolle. Hakalan ym. raportoimassa kolmen viikon kuntoutuslaitoksessa ja kymmenen viikon terveyskeskuskurssilla toteutetuissa laihdutusjaksoissa tulokset kahden vuoden seurannassa olivat keskimäärin melko hyviä. Siitä huolimatta yksilölliset erot tuloksissa olivat 28 kg:n laihtumisesta 20 kg:n lihomiseen. Seurannassa paino laski kuuden kuukauden ajan ja sen jälkeen alkoi nousta. Myös muut kyseisessä tutkimuksessa raportoidut tulokset korostavat seurannan merkitystä painonhallinnassa hoitojakson jälkeen.

Tutkija Pinto havaitsi puolen vuoden tutkimusjaksolla, että ENED:ä noudattaneet pudottivat painoa enemmän, verrattuna itseohjautuvasti laihduttaneisiin tai maksulliseen painonhallintaryhmään kuuluviin henkilöihin. Itseohjautuvasti laihduttaneilla tulokset olivat kuitenkin pysyvämpiä verrattuna muihin kahteen menetelmään. Itseohjautuvassa ryhmässä laihdutettiin käyttämällä jonkin kirjan, lehden, henkilön tai omaa laihdutusmenetelmää, mutta ei jotain nimettyä ruokavaliota.

Painon nousua laihduttamisen jälkeen takaisin lähtötasolle on selitetty kahdella teorialla. Biologisen selitysmallin mukaan pitkään jatkuneessa lihavuudessa elimistö on sopeutunut olemassa oleviin rasvavarastoihin. Sen mukaan ihmisellä on synnynnäinen taipumus pysyä samassa painossa ja ylläpitää tiettyä rasvavarastoa. Sen vuoksi paino palaa takaisin lähtötasolle. Sosiaaliseen oppimiseen perustuvan selitysmallin mukaan kaikilla ei ole motivaatiota tai kykyä muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi ja sen vuoksi paino nousee takaisin lähtötasolle. Sosiaalisen oppimisen mallia puoltavat tutkimukset, joiden mukaan käyttäytymisterapiaa saaneilla ryhmillä laihdutustulokset ovat olleet pysyvämpiä.

Pysyvyyttä laihdutustulokseen tuovat muutokset ruokavaliossa. Sen vuoksi laihdutuksen tueksi tarvitaan käytännönläheistä ja jokapäiväiseen elämään sovellettavaa ravitsemusneuvontaa. Ohjelmassa tulisi aina olla mukana pitkäkestoista seurantaa ja mielellään myös henkilökohtaista ohjausta. Huomioitava tekijä on myös ohjaukseen ja seurantaan osallistuvan henkilökunnan motivaatio.

ARVIOITA ENED:N HAITOISTA
Oikein ja ohjatusti toteutetusta sekä ravintoarvoiltaan riittävästä ENE-ruokavaliosta ei ole terveydelle haittaa. Dieetin alussa saattaa esiintyä tiettyjä epämiellyttäviä, dieetille tyypillisiä, mutta vaarattomia oireita. Myöskään toistuva ENED:n käyttö tai "jojo-laihduttaminen" ei ole osoittautunut terveydelle haitalliseksi. ENED:n aikana terveydentilaa kannattaa kuitenkin seurata ja hakeutua tutkimuksiin mikäli poikkeavia oireita esiintyy.

Usein ajatellaan, että toistuva laihduttaminen eli niin sanottu "jojo-laihduttaminen" olisi terveydelle haitallista tai aiheuttaisi lihasmassaan häviämistä. Etenkin niukkaenergisten dieettien (ENED) ongelmana on usein tulosten pysymättömyys ja painon nousu uudelleen laihdutusjakson jälkeen. Käsite "laihduttaminen lihottaa" saattaa olla syy olla osallistumatta laihdutushoitoihin. Jojo-laihduttamisella ei ole kuitenkaan yhteyttä rasvattoman massan häviämiseen. Muutosta tapahtuu sekä rasvattomassa eli lihasmassassa että rasvamassassa, mutta näiden suhde pysyy melko samana. On jopa viitteitä rasvattoman massan pieneen lisääntymiseen toistuvien ENED-jaksojen ja painon uudelleennousun jälkeen.

Vähäenergiaisen dieetin alussa saattaa esiintyä päänsärkyä ja heikotusta. Jakson aikana iho saattaa kuivua, voi esiintyä palelemista tai hiustenlähtöä. Pahanhajuinen hengitys on normaalia paastotilassa. Ylipainoisilla esiintyy enemmän sappikiviä ja nopean laihtumisen aikana sappikivien muodostumisen riski kasvaa rasvasolujen vapauttaessa kolesterolia. Tämä kannattaa pitää mielessä, mikäli dieetin aikana esiintyy vatsakipuja. Myös hemoglobiiniarvot saattavat joillakin laskea, joten niitä kannattaa seurata.

On olemassa aikaisempia tutkimuksia Afrikan kansoista, joilla paino vaihtelee vuosittain "nälkäkausien" mukaan siten, että kehon rasvamassan muutos vuoden aikana voi olla jopa 50–60 %. Siitä huolimatta muutokset rasvattomassa massassa eivät ole merkitseviä painon vaihdellessa. Afrikan Gambiassa asuvilla rasvattoman massan häviäminen on kuitenkin pienempää vuodenaikojen mukaan vaihtelevasta painosta huolimatta, verrattuna brittiläisiin, joilla tätä painonvaihtelua ei esiinny. Elintavoissa ja elimistöä rasittavien tekijöiden määrässä löytyy merkittäviä eroja näiden väestöjen välillä. Ainakin yksi syy rasvattoman massan säilymiseen on varmasti fyysisen aktiivisuuden määrä.

Kuten aikaisemmin jo todettiin, painonpudotuksen jälkeen saavutettujen tulosten ylläpitämisen on todettu olevan melko haastavaa. Painon muutoksista huolimatta painon vaihteluiden ei sinällään ole havaittu olevan terveydelle vaarallisia. Esimerkiksi kahden vuoden välein toteutetun ENED:n ei havaittu aiheuttavan häiriöitä elektrolyyttien suhteen, maksan toimintahäiriöitä, hematologisia (verenkuvaan liittyviä) epänormaaliuksia tai sydänperäisiä muutoksia. Tutkimuksen tekijöiden mukaan liikalihavuuden ja ylensyömisen taustalla on toisinaan psyykkisiä syitä, jolloin psykoterapian liittäminen painonhallintaan voi olla tarpeellista. Myös on annettu ymmärtää, että itse dieetti ja painonvaihtelu ei lisää kuolemanriskiä, vaan syynä ovat todennäköisesti muut lihomiseen liittyvät terveysvaikutukset. Terveysviranomaisten valvonnassa laitoshoidossa suoritetun ENE-dieetin on todettu olevan turvallinen jopa vuoden ajan toteutettuna. Eräässä raportissa on kuvattu henkilöä, joka pudotti painoaan 165,9 kg:sta 96,5 kg:aan. Edelleen tutkijoiden mukaan haasteena on tulosten pysyvyys.

ENE-dieetin vaikutusta sydän- ja verenkiertoelimistön terveyteen on selvitetty. Eräässä tutkimuksessa oli terveitä ylipainoisia henkilöitä, jotka noudattivat ENE-dieettiä (660–720 kcal) kuuden viikon ajan. Osalla henkilöistä oli dieetin aikana ohjattua liikuntaa, jolloin energiansaanti oli suurempi. Rasituskokeissa ei havaittu epätavallisia löydöksiä. Tutkimuksen perusteella ENE-dieettiä voidaan käyttää painonpudotuksessa terveillä ylipainoisilla henkilöillä silloin, kun turvataan korkealaatuisten proteiinien, mineraalien ja vitamiinien saanti dieetin aikana. Kyseinen tutkimus halusi selvittää onko aikaisemmin raportoitujen ENE-dieettien aikana tapahtuneiden kuolemantapauksien syynä ollut juuri ENED ja nopea laihtuminen. Tutkimuksen tekijöiden mukaan raportoiduissa kuolemantapauksissa dieetin aikainen ohjaus on ollut heikkoa, henkilöillä on ollut jo vallitseva sydänperäinen sairaus tai noudatettu ruokavalio on ollut köyhää mineraalien, proteiinien ja vitamiinien suhteen.

POHDINTAA
ENED:n käyttöä voidaan suositella silloin kun jostain syystä painoa halutaan pudottaa lyhyellä aikavälillä. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi merkittävästi ylipainoisilla nopea laihtuminen terveyden vuoksi tai ennen leikkausta. Myös motivaation kannalta nopea laihtuminen alkuvaiheessa voi olla perusteltua. Lyhyellä aikavälillä saadut laihdutustulokset tuovat laihdutuksen hyödyt nopeammin esille ja sitä kautta motivaatio laihdutuksen jatkamiseen tai olotilan ylläpitämiseen voi lisääntyä. Laihduttajan tulisi kuitenkin tiedostaa, että ENED:llä saadut tulokset perustuvat juuri dieetinaikaiseen kalorivajeeseen, eikä ENED ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Sen vuoksi ENED:n päättyessä paino alkaa nousta jos ruokailutottumukset säilyvät samoina kuin ennen ENE-dieettiä. Uusi ja ehkä vaativin osa dieettiä alkaa vasta ENED:n päättymisen jälkeen. Kuten aikaisemmin on jo todettu, ENED:n jälkeiseen painonhallintaan ja tulosten pysyvyyteen ei voida huomiota kiinnittää liikaa. Niinpä ENED on ikään kuin oikotie saada painoa pudotettua, mutta muutosvaihe elämäntapojen suhteen alkaa vasta sen jälkeen.

Nopean laihduttamisen jälkeen laihduttajan tulee pysähtyä miettimään, mikä edistää painonhallintaa ja missä piilevät omat painonnousuun liittyvät riskit. Tässä ryhmä- ja yksilöohjauksella on suuri merkitys, kuten aikaisemmin on jo todettu. Vertaisryhmän tuki ja asiantuntijan antama ohjaus on osoittautunut erittäin merkittäväksi laihdutustulosten pysyvyyden kannalta. Säännöllinen kokoontuminen pitää asiaa ajankohtaisena, antaa mahdollisuuden kysyä ja saada oppia muiden kokemuksista. Niinpä laihdutuksessa ei pitäisi pyrkiä pelkästään painonpudotukseen vaan miettiä myös pysyviä elämäntapamuutoksia. Kuten Hakala ym. totesivat, laihduttaja hyötyy enemmän ohjauksesta, joka on kokonaisvaltaista ja jokapäiväiseen elämään sovellettavaa.

ENED:n käytöstä on olemassa lukuisia tutkimuksia. Niiden pohjalta on jo melko kattavasti tietoa dieetin turvallisesta käytöstä, koostumuksesta ja sen avulla saavutettavista tuloksista. ENED-valmisteita voidaan käyttää myös satunnaisesti korvaamaan yksittäisiä aterioita ilman tiukkaa dieettiä. Siitä huolimatta kannattaa muistaa, että ENED:n käyttö saattaa aiheuttaa yksittäistapauksissa vakavampia oireita tai tietyissä tapauksissa ENED:n käyttö ei ole suositeltavaa. Syömishäiriöt tai psyykkiset sairaudet voivat olla vasta-aihe ENED:lle. Myös tietyt aineenvaihdunnalliset sairaudet kuten tyypin I diabetes, ja maksan toimintahäiriöt ovat este ENE-dieetille. Mikäli kysymyksiä herää ENED:n käytöstä eri sairauksien kohdalla, kannattaa aina pyytää lääkäriä ottamaan kantaa ennen kyseisen ruokavalion aloittamista.
Jokaisella laihduttajalla syyt painonnousuun ovat yksilöllisiä. Syitä lihomiseen voi löytyä jo lapsena opituista ruokailutottumuksista, kiireisestä elämänrytmistä tai toisella tunteet ovat vahvasti mukana syömiskäyttäytymisessä. Erilaisten lähtökohtien vuoksi painonhallinnasta voidaan ehkä puhua jossain määräin myös elämänhallinnasta, johon viitataan elämäntapamuutoksilla. Pysyvän painonlaskun saavuttamiseksi muutetaan esimerkiksi ruokailurytmiä, ateriakokoa, energiamääriä, ruoka-aineiden laatua tai lisätään energiankulutusta liikunnalla. On tuotu esille myös ajatusta rennosta painonhallinnasta. Pääajatuksena on, että jatkuva pakonomainen tarkkailu ei pidemmän päälle auta vaan syömiseen saa suhtautua terveellä tavalla rennosti. Kun ruokailutottumusten perusteet ovat kunnossa ja päivärytmi on säännöllinen sisältäen mielekästä tekemistä, ruokaan ja painonhallintaan ei tarvitse keskittää ajatuksia suhteettoman paljon. Vaikka tutkimusta ENED:n käytöstä on tehty jo pitkään, vielä on avoimia kysymyksiä siitä, miten laihdutustuloksista saataisiin pysyviä. Aikaisemmin viitattiin tutkimukseen, jossa itseohjautuvasti laihduttaneilla tulokset olivat pysyvämpiä verrattuna ENED:lla laihduttaneihin. Tämän tuloksen pohjalta voidaan puoltaa ajatusta, että mitä enemmän laihduttaja tekee itse valintoja terveellisempään suuntaan, sitä paremmin niistä pidetään kiinni. Terveyden parantumisen lisäksi laihtumisen hyötyihin voidaan varmasti lisätä myös elämänlaadun paraneminen jaksamisen lisääntyessä ja itsetunnon kohentuessa. Tuohan myös ympäristö paineita ulkonäön suhteen.

Loppuyhteenvetona voidaan sanoa, että osa laihduttajista hyötyy ENE-dieetistä. Mitä enemmän ylipainoa, sitä enemmän painonpudotuksesta on hyötyä ennen kaikkea terveyden kannalta ja joissakin tapauksissa nopea laihtuminen voi olla terveyden kannalta erittäin suotavaa. Onhan ENED myös terveydenhuollossa käytetty hoitomuoto laihdutuksessa. Laihduttajan tulisi kuitenkin tiedostaa sillä saatavien hyötyjen väliaikaisuus. Tämän tiedon pohjalta tulisi yksilöllisesti miettiä, missä määrin tehdään valintaa ENED-laihduttamisen ja pysyviin ruokailutottumuksiin tähtäävän ohjauksen välillä jo hoitojakson alussa. Toiselle ENED voi olla tarpeen. Joku toinen voi saada parempia tuloksia, jos laihduttamisessa lähdetään jo alkuvaiheessa ohjaamaan kohti pysyviä elämäntapamuutoksia ilman ENE-dieettiä. Merkittävästi ylipainoisella laihdutuksen tavoite ei tarvitse olla normaalipainon saavuttaminen. Pienempikin pysyvä painonpudotus on terveyden kannalta hyödyllinen.

Tästä löydät tukun muita opinnäytteitä:

Liikunta- ja ravinto-opas tennispelaajalle

Ruokavaliomuutoksen vaikutus kolesteroliarvoihin

Syömään oppiminen

Ravintovinkkejä suomalaisille miehille

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu