Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, elokuuta 25, 2010

Mielenosoitus 11.9.2010 Eduskuntatalon portailla

*
Leppoisana anarkistina olen mukana puuhaamassa mielenosoitusta Eduskuntatalon portailla lauantaina 11.9.2010 kello 15.00.

-----------------------------------
Tyytymättömyys kasvaa maassamme päivittäin. Useat meistä kokevat päivittäin tyytymättömyyttä tapaan jolla maatamme johdetaan.

Jotkut ovat tyytymättömiä työllisyyteen, jotkut luonnonvarojen yltiöpäiseen tuhlaamiseen, jotkut kansallisomaisuuden yksityistämiseen, energiapolitiikkaan, viranomaisten toimintaan, talouspolitiikkaan, työllisyyteen, asunnottomuuteen, terveydenhuoltoon, kansalaisia koskevien asioiden salaamiseen, korruptioon, maahanmuuttopolitiikkaan, opiskelijoiden kohteluun ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Meille tämä tarkoittaa sitä että:

ALUNPERIN KANSAN HYVINVOINTIA TURVAAMAAN JA HOITAMAAN VALTUUTETUT KANSANEDUSTAJAT EIVÄT KUUNTELE KANSALAISIA VAAN AIHEUTTAVAT TÄMÄN VALLALLA OLEVAN TYYTYMÄTTÖMYYDEN NYKYISELLÄ TOIMINNALLAAN!

Näin ollen tämän mielenosoituksen tarkoitus on suurella osallistujamäärällä osoittaa ja ilmaista päättäjille maassamme vallitseva tyytymättömyyden määrä muutoksen aikaansaamiseksi!

------------------------------------------

Meikäläisen "anarkistiryhmä" aikoo paneutua harjoitettuun terveyspolitiikkaan. Me teemme banderollit ja pidämme meteliä mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen harjoittamaa terveyspolitiikkaa vastaan. Muistutamme siitä miten huonosti hoidettiin sikaflunssat, miten tärkeää on toimia tasapuolisesti ja tieteen viimeisimpien käänteiden mukaisesti ravitsemusvalistuksessa ja osoitamme yleistä tyytymättömyyttä vallitsevaan terveystilanteeseen.

Olemme puuhaamassa talkoita Espooseen, missä teemme banderollit, hiomme iskulauseitamme ja nostamme porukan yhteishenkeä. Tälle sivulle tulee lisää tietoa! Seuraa tilannetta myös Facebookin puolella.

Tässä muutamia kehitteillä olevia iskulauseita:

‎"Mistä piikki tähän tuskaan, menikö nyt pää Puskaan?" 
"Mikset tähän puutu, missä olet Ruutu?" 
"Ehdoton on lopputulos, Eskola ja muut ulos!"

Keksi lisää!

Muita leppoisan anarkistinne tempauksia:

Jälkikaikuja keskustelusta Suomen Akatemiassa 9.2.2009

Laihduttajien tapaaminen Jyväskylässä 18.-19.9.2010

Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa

Ravintokouluttajan laihdutusromaani

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

EFSA "tietää" mitä meidän pitää syödä

*
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on (t)ulostanut viitearvot hiilihydraateille, rasvoille, kuiduille ja vedelle. Lisää älyttömyyttä on tulossa, sillä työtä tehdään vielä proteiinien, energian, vitamiinien ja kivennäisaineiden parissa. Mutta tässä teille ilman tämän suurempia omia aatoksia EFSA:n tuoreita suosituksia:

Efsa julkisti viitearvot hiilihydraateille, kuiduille, rasvoille ja vedelle

Efsa julkisti maaliskuussa ensimmäisen osan uusista EU:n ravitsemussuosituksista. Uudet viitearvot poikkeavat jonkin verran suomalaisista suosituksista. Luvut saattavat näkyä meillä viitearvoina vapaaehtoisissa viitteellisen päiväsaannin GDA:n pakkausmerkinnöissä.

- Meidän suosituksiimme EU:n suositukset tuskin vaikuttavat. Odotamme pohjoismaisten suositusten päivitystä ja uudistamme omat suosituksemme niiden mukaisesti, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Raija Kara arvioi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa antoi lausunnon hiilihydraattien, kuidun, rasvojen ja veden sopivasta saannista. EU:n aiemmat suositukset oli annettu vuonna 1993, kun Efsa puolestaan on perustettu vuonna 2002.

Seuraavaksi Efsa aikoo päivittää energia- ja proteiinisuositukset, jotka ovat jo lausunnolla. Vitamiineja ja kivennäisaineita koskevien suositusten työstö alkaa tänä vuonna.

Vähemmällä rasvalla ja hiilihydraatilla pärjää
Rasvan sopiva määrä terveyttä ylläpitävässä ruokavaliossa on Efsan mukaan 20-35 prosenttia energiasta. Alaraja on pienempi kuin meillä käytössä oleva 25 prosenttia energiasta.

Suomessa ei myöskään selkeästi suositella sydäntautien ehkäisemiseksi, että aikuisen jokapäiväiseen ruokavalioon tulisi kuulua 250 milligrammaa pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Tuttua sen sijaan on ohje korvata tyydyttyneitä ja transrasvoja kerta- ja monityydyttymättömillä rasvoilla.

Kuidun minimimääräksi suolen toiminnan kannalta pidetään 25 grammaa päivässä, mutta tätä suuremmistakin määristä on hyötyä niin painonhallinnan kuin vähäisemmän sydäntauti- ja tyypin 2 diabeteksen riskin kannalta.

Hiilihydraattien kokonaismääräksi suositellaan 45-60 prosenttia energiasta. Tässäkin alaraja on viisi prosenttiyksikköä pienempi kuin meillä nyt.

Glykeemisen indeksin tai glykeemisen kuorman merkitys painonhallinnassa tai ravintoon liittyvien sairauksien ehkäisyssä on Efsan mukaan vielä epämääräinen. Sokeri on tuhoisaa hampaille, ja on viitteitä siitä, että sokerilla makeutetut juomat altistavat lihomiselle. Sokereille ei kuitenkaan voitu määrittää käytön ylärajaa, koska haitallisinta on tuotteiden jatkuva käyttö.

Näiden suositusten mukaan nainen tarvitsee kaksi litraa vettä tai nestettä päivässä ja mies kaksi ja puoli litraa.

Kolme suomalaista asiantuntijaryhmässä
Suosituksiin on koottu viimeisin tieto tutkimuksista, jäsenmaiden suosituksista ja ravintoaineiden saantitilanteesta. Niiden avulla kansalliset viranomaiset voivat laatia elintarviketasolle ulottuvia omia suosituksiaan. Ne auttavat myös ravitsemuspolitiikan, terveysohjelmien ja terveyskasvatustyön sisältöjen tekijöitä.

Efsa sai Euroopan komissiolta tehtävän päivittää vuonna 1993 julkaistut suositukset. Työstä vastasi NDA-paneeli, jonka erityisalaa ovat ravitsemus (Nutrition), erityisruokavaliotuotteet (Dietetic products) ja allergiat (Allergies). Sama paneeli käsittelee myös terveysväitehakemuksia.

Tässä tieteellisessä asiantuntijaryhmässä Suomella on kaksi edustajaa vuosina 2009-2010: professori Hannu Korhonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kotieläintuotannon tutkimusosastolta ja professori Seppo Salminen Turun yliopistosta. Hän on myös funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen johtaja. Jäsenvaltioiden kommenttikokouksessa Suomea edusti dosentti Ursula Schwab Kuopion yliopistosta.

Kirjoitti: Taina Luova

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 12.4.2010

Saa kommentoida!

Muita kirjoituksia ravitsemuksesta:

torstaina, helmikuuta 25, 2010

Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiin



**
Huippukiinnostavaa tietoa ravintorasvoista!
Vilkasta kommentointia! Kirjoitettu 16.1.2010. Sen jälkeen useita päivityksiä, viimeisin 25.2.2010.

Olemme hämmästyttävän kauan saaneet odottaa minkäänlaista kommenttia ravitsemuksen ja terveyden ammattilaisilta Suomessa. Pyyntööni on vastattu! Professori Suvi Virtanen on lueskellut Kraussin paperia ja todennut paperin heppoiseksi. Hän pistää edelleen kasvisrasvalevitettä leivälle ja väittää tyydyttyneitä rasvoja haitallisiksi (Kauppalehti 25.2.2010).

23.2.2010 ravitsemusterapeutti Anette Palssa tekee ainoan oikean teon. Myöntää nykyiset vähärasvaisuuteen houkuttelevat ohjeistukset heppoisiksi. Niin sitä pitää! Kiitos Anette Palssa! Pane hanttiin professorikunnalle! Lukekaa Anetten selvitys tästä: Jokohan rasvakattilassa rauhoitutaan?.

Christer Sundqvist: "Tärkeää on minusta huomata, että suurellakaan tyydyttyneiden rasvahappojen (SAFA) -altistuksella ei saada vahinkoa aikaiseksi kunhan samalla huolehditaan riittävästä monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saannista."

Tutustu vilkkaaseen keskusteluun internetin keskustelupalstoilla, blogeissa ja foorumeissa. Kaikkein vilkkain keskustelu näyttäisi olevan tässä minun vaatimattomassa blogissani! Jimmy Moore, kuuluisan Livin' La Vida Low Carb Blogin ylläpitäjä, on pyytänyt minulta haastattelua asian johdosta. Se toteutunee joskus.


Summary in English
A considerable amount of readers from the USA, Sweden, Spain and Germany drop in on my healthblog. Most of you might not be familiar with the Finnish language. To make your disappointment smaller, I have decided to toggle down a short summary in English, in particular if the news I am delivering might deserve international attention.
Some days ago the famous lipid scientist Ronald M Krauss sent me his latest meta-analysis in AJCN of saturated fats vs. cardiovascular disease. Being a keen lover of butter and saturated fats, I found Krauss' paper of utmost importance. Decades of decades the gospel of low-fat has been heard here in Finland. My friend director Pekka Puska is in love with his North-Karelia-project, and his message has dominated the discussion of fat and carbohydrate ever since the early 1970-ies.
In a scientific meeting organized by simply me, doctor Mikael Fogelholm and director Pekka Puska in February 9th 2009, people of Finland could feel the first real signs of a tide that might be turning. Even here in low-fat Finland things could change for the better: fat is not the number one killer after all! Director Mikael Fogelholm has several times indicated that the national guidelines of nutrition are about to change for the better: less carbohydrates and more fats.
My discussion of the importance of Krauss' recent paper has provoked a lively discussion. Several scientists have expressed their support for me and especially for doctor Krauss. We are struck by the astonishing fact: Not a single newspaper in Finland has taken up the issue of saturated fats vs. cardiovascular disease in the light of the new meta-analysis. However, we have seen warnings not to consume too much butter. It is wrongly supposed to ruin your health. I take great pains to summarize and analyze the discussion (in Finnish).
Please feel free to contact me, should you be interested in nutrition, health and fitness. Those familiar with blog functions might be able to post their comments in other languages than Finnish. Time permitting I will make your comments available for the Finnish audience. I feel the year of 2010 will be a year when the renessaince of fat is gaining importance even here in the far-away country of Finland. Fat lovers unite!

Read more about this issue on discussion boards, blogs and other rapid postings:
Lue lisää netin keskustelupalstoilta, blogeista ja pikatiedotteista:Tyydyttyneiden rasvojen sydänterveysriski kyseenalaistettiin (14.1.2010)
Evaluating the Association of Saturated Fat with Cardiovascular Disease (14.1.2010)
the human cost of bad science (14.1.2010)
Ups, tyydyttynyt rasva ei aiheutakkaan sydän- ja verisuonitauteja (15.1.2010)
Meta-Analysis Finds No Evidence that Saturated Fat Promotes Cardiovascular Disease (15.1.2010)
Mistä rasvaa? (17.1.2010)
Saturated Fat: Wrongfully Accused? (17.1.2010)
...ett värdefullt bidrag till kunskapsunderlaget... (18.1.2010)
Dietary saturated fat not associated with heart disease (18.1.2010)
Interesting article from Anthony Colpo, Japanese with total C 200-240 have lowest mortality(18.1.2010)
Fat Warriors Take Another Hit (18.1.2010)
No Association of Saturated Fat and Cardiovascular Disease (18.1.2010)
Pigs Have Flown, More Education, and Slaying Cindy (18.1.2010)
Saturated Fat Not Linked to Heart Disease: Study (20.1.2010)NOT GUILTY: The Long-Standing Vilification Of Saturated Fat Finally Turning To Vindication (21.1.2010)
Tutkimus: Eläinrasvoilla ei yhteyttä sydäntauteihin (22.1.2010)
Finally. The results of the largest real study on saturated fat (22.1.2010)
Inget samband mellan mättat fett och hjärtsjukdom (25.1.2010)

Saturated fat and heart disease: studies old and new (26.1.2010)

Study fails to link saturated fat, heart disease (4.2.2010)
Vääntöä voista (25.2.2010)


Postiluukku kolahti aamulla (16.1.2010)

Lääketieteen tohtori ja arvostettu rasvatutkija Ronald M Krauss lähetti minulle uusimman metatutkimuksen, jossa oli arvioitu aiheuttavatko tyydyttyneet rasvat sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimus on julkaistu erittäin arvostetussa tiedelehdessä, American Journal of Clinical Nutrition. Tulos on häkellyttävän selvä:

Tyydyttyneet rasvat eivät vaikuta millään tavalla sepelvaltimotautiin, sydänhalvaukseen tai sydän- ja verisuonitautiin!

Vuosikymmenien aikana harjoitettu eläinrasvojen demonisointi on ollut aivan turhaa. Sydämet eivät pysähtele, verisuonet eivät mene tukkoon ja sydän- ja aivohalvauksia ei tapahdu jos syö voita, sianrasvaa tai nauttii kookosöljyä. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (entinen Kansanterveyslaitos) on linjaukselleen uskollisesti väittänyt, että eläinrasvoja pitää välttää. Kaikki eivät ole uskoneet vaan syödä rouskuttaneet rasvaisia pihvejä, panneet paksuja kerroksia voita ruisleipänsä päälle ja nauttineet kylmäpuristetun kookosöljyn ihanuudesta.

Se on loppu nyt! Suomalaisille ei enää saa valehdella, että eläinrasvat ovat vaarallisia. Jos joku haluaa tyydyttää nälkänsä tyydyttyneitä rasvoja nauttien, annettakoon hänen tehdä se rauhassa. Sydänsairauksia aiheuttavat ennen kaikkea tupakointi, pitkälle jalostetut sokerituotteet, stressi, vähäinen liikunta ja vähäiset vihannesannokset.

Yhteys tyydyttyneiden rasvojen ja sydäntapahtumien välillä puuttuu. Jos jokin yhteys mahdollisesti on olemassa, niin pikemminkin näyttää siltä, että mitä enemmän nautitaan tyydyttyneitä rasvahappoja, sitä paremmin sydän voi.

Kun joku suomalaistutkija seuraavan kerran luettelee ulkomuistista vanhoja mantroja siitä miten rasva tukkii suonet ja miten voi pitäisi vaihtaa margariiniin, niin näyttäkää hänelle vaikkapa tämä Kraussin työryhmän meta-analyysi ja pyytäkää häntä arvioimaan mantrojaan sen valossa. Jos hän vähänkin aikoo säilyttää uskottavuutensa, niin hän ottaa tämän paperin vakavasti.

Jos joku kaipaa Kraussin työryhmän meta-analyysia luettavaksi tai muuta tietoa, voitte lähettää minulle yksityisviestin (christer.sundqvist@ravintokirja.fi).

Kommentteja saa tulla.

Sain 17.1.2010 viestin suomalaiselta, erittäin arvostetulta ravitsemustutkijalta X.X:

"Hei,

Eiköhän tämä asia ole jo loppuun kaluttu ja näyttö tieteellisesti niin aukoton kuin mahdollista.

Ystävällisin terveisin
X.X"


Kohteliaana ihmisenä minä en paljasta henkilön nimeä. Tässä tylyssä viestissä ilmoitetaan yllättäen, että ainakin yksi ihminen Suomessa on kalunnut loppuun kaikki rasvatutkimukset. Hän julistaa tieteelliset näytöt täysin aukottomiksi, että tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia sydämelle. Jotenkin tieteen olemus on ymmärretty väärin jos uusimmat tutkimusnäytöt eivät heilauta vakaumusta suuntaan eikä toiseen. Harmillista. Säälittävää.

Sain 17.1.2010 Suomen Akatemian terveyden yksikön johtajalta dosentti Mikael Fogelholmilta kommentin ja luvan julkaista se kokonaisuudessaan. Mikael toivoo asiallista keskustelua!

Kiinnostava ja hyvä katsaus. Tämä tulos (ja kirjoittajien kommentit diskussiossa) tukee suurinpiirtein sitä näkemystä, mikä minulla on ollut:

- MUFAt ja PUFAt ovat terveellisiä
- SAFA:n epäterveellisyys voi olla ylitulkintaa tutkimuksista, joissa ne on vaihdettu MUFAan ja PUFAan (siis kutakuinkin neutraali osa vaihdetaan terveelliseen)
- tästä huolimatta tulokset eivät millään tavoin puolla SAFA:n suosittelemista, esim. vaikka voi olisi neutraali, margariini ja öljy ovat terveellisiä (öljyssä kannattaa paistaa, ei voissa) jne.
- jos kysytään, pitäisikö epäterveellinen (nopeasti imeytyvä, vähäkuituinen) hiilihydraatti korvata SAFA:lla, ei tämä tutkimus anna siihenkään puoltavaa vastausta: epäterveellinen hh pitää korvata joko terveellisellä hiilihydraattilla tai mahdollisesti terveellisellä rasvalla.

t. Mikael


(Päivitys 5.2.2010 / 236 kommenttia) Blogikirjoitukseni on johtanut tavattoman vilkkaaseen sananvaihtoon. Tässä pieni yhteenveto keskustelusta:

Sami Uusitalo pyytää Pekka Puskaa iskemään pöytään ne tuhannet tutkimukset tyydyttyneiden rasvahappojen haitoista, niin saadaan Krauss metadatoineen hiljaiseksi. Christer Sundqvist ihmettelee mistä ne tuhannet tutkimukset voivat löytyä kun niitä ei löydetä johtavien rasvatutkijoiden toimesta. Risto kysyy miten Pekka Puska todellakin aikoo selittää Kraussin työryhmän tulokset? Hävettää hieman olla suomalainen, sillä eläinrasvaa kammoksuvien likimain ainoa luotettava tutkimusnäyttö lepää kyseenalaisen mielisairaalatutkimuksen varassa, eli Finnish Mental Hospital Study. Näyttöä löytyy myös eläinrasvojen vaarallisuuden puolesta jossain määrin näissä: Veteran Affairs Study, Oslo Diet Heart Study ja Anti-Coronary Club Study. Muissa tutkimuksissa ei löytynyt siis mitään hyötyä siitä jos eläinrasvoja vähennettin ruokavaliosta.

Christer Sundqvist pitää mahdollisena, että tämä Kraussin paperi kääntää ravitsemusmantrojen käskyttämän laivan kurssin. Samaa mieltä on nimimerkki T2DM1969. "Mitä odottamaan laivan kääntymistä? Minä hyppäsin laivasta pois 8 vuotta sitten. Jätin leipäviljan, perunat, riisit ja makaronit. En kadu laivasta hyppäämistä sekunttiakaan", sanoo Anonyymi. Vuosi 2010 alkaa räväkästi. Räväkästi vuosi saakin alkaa Sami Uusitalon mielestä, sillä sen verran laajentuneeseen mätäpaiseeseen tässä isketään. Uusitalo toivoo, että rasvavalli murtuu ja ylipainoiset lapset saavat huomenna voita kalakeittoonsa ja kaurapuuroonsa. Ruoka sulaa silloin hitaammin ja rasva vähentää automaattisesti tärkkelyskuormaa. Pikkumiesten ja -tyttöjen elimistö ymmärtää viimein käyttää myös elimistön rasvavarastoa energianaan. Risto tietää, että Ruotsissa useita professoreita on loikannut ykkösleiristä kakkosleiriin. Suomessa professorikunta on aika lailla hiljaa... Valtsu on tuimalla päällä: "Tästä ei Puska taida helpolla päästä." Valtsu on ollut ravitsemuspolitiikan suhteen aika optimistisella päällä mm. Ruotsin tapahtumien vuoksi. Samoin Suomessakin tuntuu esim. karppaus kasvattaneen suosiotaan kakkosdiabeteksen hoitomuotona erityisen paljon. Viime vuoden loppupuolella kansa nousi ihmettelemään D-vitamiinisuosituksia ja nyt taitaa tapahtua sama juttu rasvojen suhteen. Voimies tarjoaa vinkkinä, että uusimmassa Sport-lehdessä oli juttu ravintorasvoista. Jutussa ei voita enää demonisoitu vaan todettiin, että kyllä sitä voi huoletta käyttää. Jutussa mentiin vieläpä niin pitkälle, että siinä vihjailtiin voilla olevan (vielä huonosti tunnettuja) terveysvaikutuksia! Harvinaisen hyvässä muistissa on Christer Sundqvistin kokema nöyryytys Sydänliiton ja Kansanterveyslaitoksen toimesta myönteisen voikirjoittelun jälkeen Juoksija-lehdessä. Janne K on sitä mieltä, että THL saisi järjestää vertailevan tutkimuksen VHH:n ja virallisen välillä.

Anonyymi ihmettelee miksi suomalainen media vaikenee asiasta? Ei ole inahdustakaan kuultu tästä uutisesta tai luettavaa tarjottu missään suomalaismediassa monta viikkoa jutun virallisen ilmestymisen jälkeen. Juuso ihmettelee terveysmedioissa esiintyvää hiljaisuutta. Voista on kyllä muistettu varoittaa! Suomessa ei tosiaan taida olla kunnianhimoa näissä asioissa tai oikeasti ei välitetä näistä asioista tutkija- ja ravintopiireissä. Riittää, että on kertaalleen oppikirjat painettu yhdellä teorialla. Uutisfriikki kertoo ihmettelevänsä Kraussin tutkimuksen olematonta uutisointia ja antaa esimerkkejä viimepäivien uutistarjonnasta. Ravinnon uutisotsikoossa on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin rasvojen vähäisestä yhteydestä sydänsairauksiin:

- Maanviljely levisi miesten mukana Eurooppaan
- Alkoholin vaikutuksia sikiöön selvitetään hiirimallin avulla
- Syöpäkasvaimen näännyttävät lääkkeet askelta lähempänä
- Suoliston inkretiini-hormoni ja sokeritasapaino
- Uusia kakkostyypin diabeteksen riskiä lisääviä geenejä löytyi
- Nuoret lihovat, työikäisistä yli puolet on ylipainoisia ja kakkostyypin diabetes lisääntyy
- Liika lihansyönti saattaa nostaa diabetesriskiä
- D-vitamiini ja kalsium yhdessä vähentävät luunmurtumia
- Mistä on tasapainoiset lapset tehty? Äidinmaidosta!
- Varovaisuutta laihdutusvalmisteiden kanssa - nainen joutui sairaalaan
- Jenkeissä pojat lihovat entistä enemmän, muut eivät
- Liharuoka ja tupakka kasvattavat leukemiariskiä
- Kouluissa ei enää juoda kevytmaitoa - rasvaton maito jyrää
- Keliakia yleistyy Suomessa, suurin osa sairastaa tietämättään

Mutta ei siis yhtä ainutta uutista:
- Tyydyttynet rasvat eivät aiheuta sydänsairauksia
Huomio! Virallisen ravitsemusvalistuksen pelin avasi 23.2.2010 ravitsemusterapeutti Anette Palssa. Jo oli aikakin!

Ihmetteleekö moni muu samaa asiaa, että uutisesta ei puhuta valtamediassa? Neonomide ei ainakaan ihmettele: "Suomi on mentaalinen piispanvalta, josta löytyy aina uskonnollisiin korkeuksiin nostettuja asioita, joiden kyseenalaistamista eivät harrasta edes toimittajat. Itsenäinen ajattelu on ei-suotavaa joissain asioissa, ei tässä sen kummempaa selitystä tarvita. Diskurssianalyysin näkökulmasta voisi kiteyttää että P-K-projektin jakeiden haastaminen on kuin hyökkäisi demokratian arvoja vastaan." Anonyymin mielestä tästä uutisesta ei kerrota lehdissä koska nämä ovat vaikeita asioita. Lehtien toimittajat eivät hallitse näitä asioita. Toimittajilla on standardifraasit olemassa: rasva tukki suonet -tyyliin! Nyt kun on välillä fraaseista poikkeavaa tietoa jaossa ovat ehkä kysyneet kommenttia Pekka Puskalta ja saaneet tiedon, että ei kannata mitään asiasta kirjoittaa. Toinen Anonyymi raivoaa: "Voi p**le sentään! On tämä ihmeellinen maa. Jostakin Kaarina Hazardin TonyHalme-kolumnista vaahdotaan sivutolkulla lehdissä, mutta sitten kun olisi oikeasti sensaatiota tarjolla, ei inahdustakaan! Eikö se ole uutinen, että maailman arvostetuimpiin kuuluva rasvatutkija Krauss tyrmää Pohjois-Karjala projektin pääväitteen? Eikö sitä voi joku terveystoimittaja edes aavistuksen verran ihmetellä? Minä taidan siirtyä pysyvästi lukemaan blogeja..." Neonomide pitää jälkimmäistä hyvänä ideana: "Suosittelen. Tieto leviää tässä mediassa nopeammin kuin missään muualla ja siihen pääse myös kätevämmin käsiksi kuin mitään valtamediaa lukemalla. Tulevaisuuden juttu." Reutersin uutistoimisto julkaisi tiedon Kraussin metatutkimuksesta sivuillaan 4.2.2010, huomasi Christer Sundqvist. Ehkä nyt suomalaismedia saadaan kirjoitteluun mukaan kun aihe on viikkotolkulla ollut esillä blogeissa, Facebookissa ja foorumeissa?

Eteenpäin vain tätä sanomaa, sanoo Anonyymi. Hän pyytää kansanedustajia (Sanna Lauslahti etunenässä), kriittisiä toimittajia (MOT, YLE) ja muita terveysvalistajia siirtymään tiedotuslinjalle. Tyhmää Kyselijää lyö ällikällä tämä Suomen median hiljaisuus tästä uutisesta. Hän ei usko, että mistään päin maailmaa löytyy täysin vapaata lehdistöä, mutta hän ei pessimistisimmissäkään arvioissaan olisi uskonut Suomen tilanteen olevan näin huono! Hän on viime päivinä muutamaan uutispalveluun lähettänyt uutisvinkin, mutta ei näköjään mitään vastausta/vaikutusta.

Sami Uusitalolla on tyydyttyneiden rasvojen eduista paljonkin subjektiivista näyttöä. Kun voita laittaa lämpimään ruokaan niin se maistuu paljon paremmalta. Jotain näyttöä on myös siitä, että tyydyttynyt rasvaa pitää kauemmmin nälän poissa, mikä on äärimmäisen tärkeä seikka ylipainoiselle. Neonomide muistaa erään tiedepaperin, joka kertoo tyydyttyneiden rasvojen eduista: Mozaffarian ym. 2004, (American Journal of Clinical Nutrition). Sepelvaltimotautia sairastaneista naisista ENITEN tupakoineet tai aiemmin polttaneet, vähiten lääkkeitä käyttäneet, ENITEN tyydyttyneitä rasvoja (ja yleensä rasvoja) syöneet ja vähiten hiilihydraatteja nauttinut ryhmä koki valtimoiden läpimitan laajenemista, siinä missä kaikilla muilla ryhmillä sairaus edistyi. LDL oli myös korkein, mutta niin oli myös suojaava HDL.

Christer Sundqvistilta kysyttiin: "Mitä veteraaniurheilija oikein suosittelee, millaista rasvaa kannattaa syödä? Ei kai sentään pelkää voita ja laardia?" Tähän kysymykseen vastasin näin: "En suosittele ravinnoksi pelkkää voita ja laardia. Suosittelen kuitenkin voita ja laardia osana tasapainoista ruokavaliota. Haluan kerta kaikkiaan sanoa tomerasti EI sellaiselle 'tyypilliselle rasvavalistukselle' Suomessa, jossa päädytään varoittamaan tyydyttyneistä rasvoista on sitten mitä tahansa ilmoitettu tutkimustuloksissa. Ehkäpä terveysuutisten toimittajille on THL:n toimesta varmuuden vuoksi lähetetty vaatimus, että rasvauutiseen kuuluu Suomessa aina varoitus voista ja laardista? Tällaiselle pelille/pelleilylle pitää saada loppu! Mikäli se jotakuta kiinnostaa niin minun terveyttäni hoitaa parhaiten seuraava jakauma rasvahapoissa:

15 % SFA
10 % PUFA
10 % MUFA

Siihen päästään syömällä terveellisesti valmistettuja suomalaisia perinneruokia + perusruokaa, oliiviöljyllä, runsailla kala-annoksilla ja pähkinöillä. En tee asiaa liian vaikeaksi, enkä punnitse jokaista ruoan murenaa. Stressi ei ole hyväksi! Vältän margariinia, einesruokia, kaikkia ruoka-aineita joissa on enemmän kuin 5 lisäainetta ja alkoholia en juo enkä tupakoi. Liikuntaa harrastan joka päivä 45 min - 5 tuntia. Yksi aktiivinen lepopäivä on väljästi muotoillussa liikuntaohjelmassani. Minä uskon, että omasta hyvästä terveydestäni saan kiittää koko elämänkaaren jatkunutta voin syöntiäni, runsasta liikuntaa, innostustani kalaan, vihanneslautasiani ja hyviä ystäviäni. Anteeksi kun niin paljon puhuin itsestäni, mutta itseni tunnen paremmin. Etsi omat parhaiten toimivat tehdasasetuksesi kuulostelemalla kehoasi!"

Nimimerkki S sanoi ylläolevaa vastaustani hyväksi tarkennukseksi, sillä raflaavista otsikoista voi saada aivan väärän mielikuvan koko asiasta. S:n mukaan minulla on P:S suhde 0.10:0.15 eli noin 0.66, se lienee Kraussin mukaan oikein hyvä suhde. Myös Risto kiitti ylläolevasta kommentistani ja halusi innostaa meitä kaikkia löytämällään mietelauseella:

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat.

Nimimerkki S jatkaa älykästä painostustani ja vaatii minua tilille rasvahappoväitteistäni. Tällaisen vastauksen sain aikaiseksi; "Ainakin minun näkemystäni tukee sellainen ratkaisu jossa sekä SAFA että PUFA ovat korkealla. MUFA:sta en osaa sanoa mitään varmaa. Sillekin on useilta terveysfriikeiltä saatu tukea. Tärkeää on minusta huomata, että suurellakaan SAFA -altistuksella ei saada vahinkoa aikaiseksi kunhan samalla huolehditaan riittävästä PUFA:n saannista. Valitettavasti mediassa tämä kääntyy pelkästään PUFA:n ylistysvirreksi ja SFA:n demonisoinniksi. Minä olen rasvavalistuksessa samaa mieltä kuin Willett & Co Harvardin yliopistossa. Tätä suuntausta edustaa Suomessa puhtaimmillaan dosentti Mikael
Fogelholm." Nimimerkki S muistuttaa Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen taannoisesta kirjoituksesta tyydyttyneiden rasvojen vaaroista: "Kolme itsenäistä tutkimusta viime vuosilta osoittaa, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti saattaa lisätä muistihäiriöitä. Olisi siis hyvä muistaa tyydyttyneen rasvan kohdalla myös puhua muustakin kuin sydäntaudeista ja syövästä."

Vakiokommentoija westie tuo esille ansiokkaita asioita rasvahappojen tasapainosta. Omega-6-kasviöljyjen (erityisesti linolihappoa sisältävien) suositteleminen ohi muiden rasvojen on aika rohkeaa ainakin muutamasta syystä.
1) Ensinnäkin kudosten linolihappopitoisuus korreloi sen käytön kanssa. Eli mitä enemmän ravinnossa on linolihappoa, sitä enemmän sitä löytyy mm. solukalvoilta. Tämä on vanhaa, tai no ainakin 60-luvulta peräisin olevaa, asiaa ja pitäisi olla ihan selvää pässinlihaa.
2) Toinen ihan 100 prosenttinen fakta on se että hapettunutta linolihappoa (eli yhdisteitä joita syntyy nimenomaisesti linolihapon hapettumisen yhteydessä) löytyy runsaasti verisuonten pintaan kertyvästä plakista. Se että tyydyttynyt rasva suoraan tukkisi suonia vaikuttaa lähinnä urbaanilta legendalta ja uskomus elää lähinnä terveydenhoitopuolen työntekijöiden joukossa, koska näin heille aikanaan opetettiin. Siihen aikaan pehmeitä kasviöljyjä pidettiin liukkaina eivätkä ne siksi tukkineet "viemäreitä".
3) Kolmas havainto, joka sekin juontaa juurensa 1960-luvun eläin- ja ihmiskokeisiin, on se että linolihappo lisää rasvakudoksen määrää isokalorisella dieetillä eli lisäämällä linohappoa ruokavalioon rasvakudoksen solut saadaan tehokkaasti jakautumaan ja rasvakudoksen määrä kasvaa. Mainittavaa on että kookos- ja maitorasvalla on päinvastainen vaikutus rasvakudoksen laajenemiseen.

Sitten westie jatkaa myöntämällä ettei ole lukenut tutkimuksia jotka puoltavat kasviöljyjen käyttöä ja niitä on oltava runsaasti, koska Harvard ja (sen perässä?) Mikael ottaa selkeän positiivisen kannan niihin. Kyseessä olevat suositellut kasvirasvat eivät tosin ole niitä joilla britit ja jenkit paisuttavat itsensä kuten maissiöljy tms. Niin perverssiä kuin koko tämä ravitsemuskeskustelu ja pohdinta onkin niin voi olla hyvinkin mahdollista että suomalaisessa ruokavaliossa voin korvaaminen linolihappopitoisella rypsiöljyllä näyttäisi parantaneen sydäntautitilannetta siksi että se lisää sitä rasvakudosta eli lihottaa! Nyt sitten se aikaansaatu lihominen on ongelma. Vähäinen maitorasvan käyttö lapsena (kun rasvakudos kehittyy), runsas kasviöljyrasvojen käyttö uppopaistamisessa (sipsit,ranskikset yms.), runsas sokerin käyttö (kevyttuotteet,makeiset,juomat yms.), runsas alkoholin käyttö, unen väheneminen ja kiireen kasvu ja näiden lisäksi vielä tärkkelyspohjainen ravitsemus; siinäpä se westien mielestä mikä saattoi meidät tilanteeseen, jossa olemme nyt 2010: lihavuus ja tyypin 2 diabetes epidemian huipulla. Miten tästä eteenpäin? Westien mielestä korjaamalla virheitä, kehittämällä toimintaa sekä keskittymällä oikeisiin ongelmakohtiin jotka westie listasi tuossa edellä.

Kahvin ystävä pyytää aiheellisesti pistämään jäitä hattuun. Miksi Suomessa vanha ikäpolvi kärsii sydänvaivoista sun muista taudeista, jotka on perinteisesti liitetty mm. näiden kovien rasvojen aiheuttamaksi? Vanha ikäpolvihan on syönyt perinteisesti voita, vetänyt läskiä silloin kun sitä on ollut saatavilla ja juonut täysmaitoa niin että napa ruskaa. Voiko suola olla suurempi syy kuin nämä "tukevat eväät"? Kahvin ystävä sai tämän jutun perusteella jotenkin ikävästi sen käsityksen, että nyt voisi surutta syödä voita ja rasvaista ruokaa niin paljon kuin jaksaa. Se tuskin kuitenkaan oli tarkoitus? Ennenkaikkea kannattaa korostaa sanontoja "maltti on valttia" ja "kohtuus kaikessa". Christer Sundqvist rientää vastaamaan: "Niin minäkin teen. Hyvä kun huomautit tästä. Lyhyessä uutisviestissä ei aina voi kaikkia asioita mainita. Kohtuutta korostan voin syönnissä, rasvaisten pihvien nauttimisessa ja kookosöljyn lorauttelussa. Pääpointti viestissäni oli kuitenkin, että tyydyttyneet rasvat ovat terveellisiä ja nykytietämyksen mukaan niistä ei ole haittaa elimistölle." Sami Uusitalo pitää tyydyttyneen rasvan liittämistä sydäntauteihin vääränä. Esimerkiksi Ranskassa syödään enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin täällä ja siellä on paljon vähemmän sydäntauteja kuin täällä. Kaspianmeren maissa taas syödään vähemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin täällä, mutta siellä on paljon enemmän sydäntauteja kuin täällä. Riippuvuussuhde, jos se ylipäätään on olemassa, ei voi olla kovin vahva. Evoluutio ei taatusti ohjaa tykkäämään tyydyttyneen rasvan mausta mikäli siitä ei olisi jotain hyötyä eloonjäämisen kannalta. Tykkäähän ihminen tietysti makeastakin. Sillä onkin ollut evoluutiossa erittäin tärkeä rooli. Lihottaminen nimittäin. Erityisesti pohjoisissa oloissa on syksyisin mutusteltu hunajaa, makeita marjoja sekä tärkkelyspitoisia juuria, jotta näin kertyviä läskejä voidaan sitten kivasti poltella kevättä odotellessa. Biokemisti tietää Kraussin isoksi guruksi alallaan. Hänkin pyytää pitämään jäitä hatussa, kuten tohtori Sundqvistilla on tapana. Vakuuttavalla tavalla me olemme Biokemistin mukaan näissä keskusteluissa lähestyneet lopullista myönnytystä:

1) Rasvat ovat mainettaan parempia
2) Liian suuret tärkkelyskuormat ovat vahingoksi ihmisten terveydelle
3) Monipuolisuus on valttia kaikessa ruokailussa

Biokemisti ennustaa yhden ison paradigman murtumista: "Tyydyttyneet rasvat eivät sittenkään turmele terveyttä." Biokemistin mukaan tarvitaan tosin lisää näitä avoimin silmin dataa tarkastelevia tutkijoita. Hän on ymmärtänyt, että Kraussin ryhmältä on tulossa lisää tutkimuksia ihan pian (in press). Muiltakin tutkijoilta tarvitaan taustatukea, sanoo Biokemisti lopuksi. Tohtori Krauss on itse tätä mieltä: "Kaikki tuntemani terveysvaikuttajat - siis kaikki! - ovat havainneet, että yksinkertainen 'vähän rasvaa' -viesti oli virhe." Neonomide pyytää vielä lukemaan Kraussin pitkän haastattelun Men's Health -lehdestä.

Pekka Puskalta, Mikael Fogelholmilta ja Matti Uusituvalta on pyydetty kommenttia koskien tätä Ronald Kraussin meta-analyysia. Toistaiseksi Mikael Fogelholm on tunnistetusti kommentoinut tätä varovaisen myönteiseen sävyyn (katso yllä). Kokkikakkonen pitää Fogelhomin kommenttia aika järkyttävänä ja muistuttaa kasviöljyn hapettumisesta ja pilalle menosta lämmitettäessä. Ainoa kasviöljy mikä kestää hieman lämmitystä (175 asteeseen saakka) on kookosöljy. Kokkikakkosen pitää muistuttaa, että voi on olemassa! Voi on hyvänmakuinen ja stabiili paistorasva. Valtsun mielestä Fogelholm taitaa tehdä siinäkin virheen, että soveltaa tuon meta-analyysin tulosta voihin? Valtsu luulee, että pelkän tyydyttyneisyysasteen lisäksi merkitsee tyydyttyneen rasvan lähde (eläin vai kasvi vaiko kovetettu kasvirasva). Eiväthän monityydyttymättömätkään rasvat ole aina samanlaisia, tietenkään. Kala- ja auringonkukkaöljyssä on molemmissa ihan merkittävä määrä monityydyttymättömiä rasvoja. Lisäksi epidemiologiset tutkimukset puhuvat monityydyttymättömien rasvojen puolesta. Tarkoittaako se, että SEKÄ kalaöljyt ETTÄ auringonkukkaöljy olisivat suunnilleen yhtä terveellisiä? Valtsu kysyy kierosti. No ei tietenkään, hän vastaa. Tuskin voi todeta, että "rypsiöljy on terveellistä, koska Willettin mukaan monityydyttymättömät vähentävät sydäntautia". Se sydäntautisuoja voi tulla esim. pelkästään siitä kalasta. Jos auringonkukkaöljyä ja kalaa tarkasteltaisiin itsenäisinä muuttujina, voitaisiin siinä ehkä havaita vaikka auringonkukkaöljyn mahdollinen haitallisuus (useinhan runsasta linolihapon saantia pidetään terveyden kannalta huonona juttuna), Valtsu päättää repliikkinsä. Sami Uusitalon mielestä Fogelholmin mielipide MUFAn ja PUFAn terveellisyydestä on ontto argumentti. Monityydyttymättömät rasvat on jaettavissa eri molekyyleihin, jotka käyttäytyvät elimistössä eri tavoin. Juuri linolihapon määrä kasvaa kun PUFA:a tuputetaan. Uusitalo muistuttaa Fogelholmia myös Kraussin tutkimuksen luonteesta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin lähinnä sydäntautien esiintyvyyttä ja Fogelholm korosti kokonaisterveyttä. Jari nostaa Fogelholmille hattua oman nimensä käytöstä, mutta voisi hänkin jättää turhan mustavalkoisuuden rasva-asioissa. Kaikki rasvat kun sisältävät kokonaisuuden erilaisia rasvahappoja eikä vain mustavalkoisesti ainoastaan hyviä tai pahoja.

Yhden nimettömän ravitsemusasiantuntijan viesti oli niin tyly, että se yllätti Christer Sundqvistin. Jotenkin tieteen olemus on ymmärretty väärin jos uusimmat tutkimusnäytöt eivät heilauta vakaumusta suuntaan eikä toiseen. Harmillista. Säälittävää. Jos hän aikoo mennä hautaan jääräpäisine ajatuksineen, niin onko hänet ihan pakko pitää istumassa kaiken maailman komiteoissa, joissa pohditaan suomalaisia ravitsemusasioita? Eihän tuo laiva pitkään aikaan pääse kääntymään jos joku koko ajan hitsaa kiinni tukirautoja ruoriin? Perenna toivoo hartaasti, että kertoisin, mitä tuo arvostettu ravitsemustutkija sanoi! Perenna on tuskaillut kun suomalainen ravitsemus- ja lääketieteen alan ylin etablissementti ei millään tavalla noteeraa VHH:ta tukevia tutkimuksia. Tutkimuksia, joista VHH-tahot sanovat että ne ovat painavia, tieteellisesti päteviä ja arvovaltaisia tutkimuksia. Perenna on myös tuntenut tarvetta hätääntyä siitä, että eivätkö suomalaiset ravitsemus- ja lääketieteilijät LAINKAAN seuraa omaa alaansa, kun he eivät edes ammu alas sellaisia tutkimuksia, joihin toisinajattelijat vetoavat? Niin mielellään kuin Christer Sundqvist kertoisikin enemmän kirjeenvaihdostaan huomattavan ravitsemustutkijan kanssa, niin hän ei voi sitä tehdä - ainakaan vielä. Samalla kun hän säälii lausunnon antajaa, hän on tietenkin kauhean yllättynyt jääräpäisyydestä. Suomalaiset ravitsemustieteilijät ovat tavattoman varovaisia rasvalausunnoissaan. Pohjois-Karjala-projekti on sellainen kruunujalokivi, jota ei saa tahrata. Niin on näköjään päätetty. Christer Sundqvist ei salaliittoihin usko. Kyse on tutkijoiden itsesuojeluvaistosta ja moni tutkija ei halua lähteä kiistelemään asioista. Kiistely vie voimia, tutkimustyö on niin ihanaa. Ne ravitsemustieteilijät, jotka ovat tuosta suomalaisprojektista eri mieltä joko piipittävät olemattoman hiljaisella itsesuojeluvaiston siivittämällä äänellä tai sitten eivät kuulu ihan kaikkein terävimpään tutkimuseliittiin (vertaa Krauss, Hu, Willett). Suomalaiselle ei kelpaa hyvä, pitää olla huippuhyvä ollakseen uskottava. Ja sitten vielä se suomalainen kateellisuus. On meillä tässä kestämistä, Christer Sundqvist sanoo vielä lopuksi. Kummitus ei myöskään kaipaa salaliittojen kehittelyä, riittää kun käsittää millainen vaikutusvalta USA:n vehnän-, maissin- ja soijantuottajilla on USDA:n, maatalousministeriön, kautta ravintosuosituksiin. Karjatalous ei saa ääntään kuuluviin yhtä voimakkaasti. Taitavat olla hiljaa geenimuuntelun eli hormoniskandaalien pelossa. Anssi Mannisen mielestä Pohjois-Karjala -projekti ei kestä mitään kriittistä tarkastelua. Sami Uusitalon mukaan tieteen olemus on toden totta ymmärretty väärin.

Neonomide kirjoitti: "En halua olla ilonpilaaja, mutta Kraussin tutkimuksen on rahoittanut Amerikan kansallinen Maitojärjestö (Supported by the National Dairy Council).

Tohtori Matti Tolonen sivistää meitä: "Keskustelu näyttää edelleen pyörivän hypoteesissa rasva-kolesteroli-sepelvaltimotauti. Ravintorasva ja suurentunut seerumin kolesteroli eivät ole valtimotautien syytekijöitä, vaan samanaikaisia rinnakkaisilmiöitä kuin palomiehet palopaikalla. He eivät ole paloa sytyttäneet. Sepelvaltimotauti oli lähes tuntematon ennen 1950-lukua, vaikka silloin syötiin reilusti voita ja muita maaeläinrasvoja. Tauti yleistyi 1960-luvulla toistaiseksi tuntemattomasta syystä epidemiaksi, mutta yhtä tuntemattomasta syystä se alkoi vähetä 1970-luvun alussa, juuri ENNEN kuin Pohjois-Karjala -projekti käynnistyi. Pekka Puska ei tätä myönnä, koska hän haluaa ottaa taudin vähehemisestä kunnian itselleen. Väheneminen on maailmanlaajuista, se nähdään myös esim. Uudessa Seelannissa, jossa ei ollut mitään P-K-projektia. Väheneminen on edelleeen lineaarista ja näillä näkymin tauti katoaa maailmasta itsestään muutamassa vuosikymmenessä, täysin ruokavalioista riippumatta. Yhtäläisyys tuberkuloosiin on silmiinpistävää. Tästä on päätelty, että sepelvaltimotautikin johtuu mikrobeista, jotka ovat käynnistäneet elimistössä (mm. valtimoiden endoteelissa) inflammaatioreaktion, joka jää joillakin yksilöillä "päälle". Mitään yksittäistä syyllistä mikrobia (virusta tai bakteeria) ei ole kyetty eristämään, vaan kyse voi olla "dirty chicken" -teorian mukaisesti usean eri infektion yhteisvaikutuksesta. Potilaiden veressä on usein virusvasta-aineita, mutta nekään eivät ole patognomonisia sepelvaltimotaudille, koska niitä on myös terveillä. Taudille luetellaan yli 240 riskitekijää, mutta ne eivät ole ilmeisesti syytekijöitä. Tässä vaiheessa on tunnustettava, ettemme yksinkertaisesti tiedä sepelvaltimotaudin syytä. Sydänliitonkin olisi tunnustettava tämä asia eikä jatkettava rasvakammon lietsontaa ja statiinipropagandaansa. Statiinien syöttäminen yli 600 000 suomalaiselle on joka tapauksessa älytöntä ja mielettömän kallista yhteiskunnalle (veronmaksajille). Statiinien hoitovaikutukset (niitäkin toki on) eivät perustu kolesterolin alentamiseen, vaan lääkkeiden muihin ominaisuuksiin (antioksidatiivinen ja anti-inflammatorinen vaikutus). Nämä vaikutukset on mahdollista saada paljon turvallisemmin ja halvemmalla kuntoliikunnalla, painonhallinnalla ja ravintolisillä. Rasvateoria, johon kansanterveystyö suurelta osin perustuu, tulisi nyt haudata lopullisesti.

Nimimerkki S on todella kiinnostunut tohtori Matti Tolosen sepelvaltimotautiväitteistä ja kysyy onko jotakin tilastotietoja aiheesta? Kyllä on, sanoi Matti Tolonen. Jeremiah Stamlerin raportti USA:sta (1985) osoitti sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuden (insidenssin) kääntyneen selvään laskuun juuri 1970-luvun alussa. Ilmaantuvuuden huippu oli vuonna 1970, jonka jälkeen se väheni 30 prosenttia 1970-1981. Samaan aikaan myös kuolleisuus aivohalvauksiin alkoi laskea jyrkästi. Luonnollisesti asialle on etsitty selitystä ajan hengen mukaisesti elintapojen muutoksista. Nimimerkki S ei katsele tilastoja samoin silmin kuin Matti Tolonen: "Ainakaan ensimmäisestä näistä Tolosen linkeistä ei kyllä saa tämän viestiketjun ideaa tukevaa kuvaa. Siinä kerrotaan kuinka USA:ssa sydänkuolleisuus ensin nousi 1950-67, ja sitten laski 1968-1981. Laskua selitetään mm eläinperäisten rasvojen syönnin vähenemisellä - ei siis lisäyksellä - ja näiden lisäksi kohonneen verenpaineen paremmmalla hoidolla, parantuneilla sydänleikkaus- yms. hoidoilla." Tässä lisää mielenkiintoisia sydänkäyriä.
Matti Tolonen jatkoi kertomalla miten Uudessa Seelannissa infarktikuolleisuus aleni samaan aikaan kuin Suomessa, eikä siellä ollut Pohjois-Karajala-projektia käynnissä. Noin 40 prosenttia vähenemisestä laskettiin parantuneen hoidon ansioksi, mutta 60 prosenttia syistä jäi tuntemattomiksi. Matti Tolonen jatkaa:
"Aussitutkijatkin havaitsivat sepelvaltimotautikuolleisuuden alenemisen, eivätkä selitä sitä yksinomaan parantuneella hoidolla." Kuuluisa Minnesota Heart Study pyrki löytämään selitystä ilmiölle ja tarjosi tätä: "Vuodesta 1987 vuoteen 1994 havaitsimme, että sydäninfarktit lisääntyivät jonkin verran. Samanaikaisesti kuitenkin sydänkuolemat vähenivät. Neljän osakunnan alueella tehtyjen havaintojen perusteella, näyttää vahvasti siltä, että sydänkuolemat estettiin suurelta osin parantuneen hoidon ja sairauksien ehkäisytyön perusteella."
Matti Tolonen on kirjoitustuulella: "Yhdysvalloissa SVT-kuolleisuus lähti laskuun noin 10 vuotta aikaisemmin kuin Britanniassa. USA:ssa väheneminen miehillä oli noin 62 % ja naisilla 45 % (ikäryhmässä 25-84 v). Brittihallituksen Winning the War on Heart Disease -raportti ennusti alle 65-vuotiaiden SVT-kuolleisuuden häviävän vuoteen 2015 mennessä. Kirjallisuudesta käy kyllä ilmi, että SVT-kuolleisuus on pienentynyt eri puolilla maailmaa suunnilleen samoihin aikoihin, eivätkä asiantuntijatkaan osaa selittää sitä tyydyttävästi. Tässä blogissa esitetyt maallikoiden spekulaatiot, että väheneminen johtuisi voin korvaamisesta levitteillä, eivät ole vakuuttavia. Sen haluan vielä lisätä, ettei väheneminen ainakaan johdu perintötekijöistä." Lopuksi vielä pieni
muistutus SVT-kuolleisuuden vähenemisestä Suomessa. Matti Tolonen haluaa sanoa tämän tässä Christer Sundqvistin terveysblogissa: "Pekka Puska esitteli taannoin Suomen alenevaa tilastokäyrää TV:ssä väitellessään rasvoista prof. Kari Salmisen kanssa. Puskalle vain kävi semmoinen kömmähdys, että hän väitti kuolleisuuden lähteneen laskuun sen JÄLKEEN kun P-K-projekti oli käynnistynyt. Tosiasiassa kuolleisuus lähti laskun sitä ENNEN. Puska jäi kiinni tästä valheesta."

Nimimerkki S luettelee sepelvaltimotaudin etenemisestä maassamme seuraavat tiedot:

- 1950-luvulla Suomi oli vielä maatalousvaltainen maa, jossa tehtiin raskasta ruumiillista työtä. Jos kevyttä sisätyötä tekevä söi kuin tukkijätkä (voita, läskiä ja perunaa), ehkä sellainen ruokavalio sairastutti? Tämä ehkä on vaikuttanut 1960-luvun "epidemiaan"? Ehkä 1970-luvulla alettiin tajuta liikunnan merkitys, ja tauti siksi väheni? Westie kommentoi tätä: "Minun käsitykseni mukaan (jonka olen saanut lähinnä sen ajan dokumenttiohjelmista) ne oli juurikin ne raskasta työtä tekevät parhaassa työiässä olevat miehet, jotka olivat valtimoiltaan huonossa kunnossa jo kolmenkympin paikkeilla. Tavallisesti vielä maatila oli pieni ja taloudellinen tilanne vekseleineen hyvin vaativa. Kaikin puolin kova ympäristö sen ajan perheenisälle ja luonnollisesti perheelle myös. Ehkä tosiaan 1970-luvulla ymmärrettiin liiaksi rasittavan liikunnan merkitys sydänterveydelle ja hommattiin metsureille ja viljelijöille koneita avuksi. Veikkkan kyllä että kyseessä oli lähinnä onnekas sattuma ja monen tekijän summa." Neonomide jatkaa: "Joo, liiallinen fyysinen rasitus saattaa vaikkapa lisätä sydänkohtauksia."
- Pula-aikaan kalorimäärät lienevät olleet alhaiset. Miten vaikutti sellainen, että ensin oltiin vuosia nälkärajalla, ja sitten oli rajattomasti ruokaa tarjolla?
- Hygieniset olot muuttuivat kaupungistumisen myötä 1960-luvulla. Lisääntyivätkö myös allergiat ja muut autoimmuunisairaudet? (Onko sepelvaltimotauti bakteerien ja virusten aiheuttama? Jotenkin se taitaa liittyvä immuunipuolustukseen.) Voisiko syy olla liian hyvä hygienia kodeissa? Tai se, että ihmiset ovat kaupungissa lähempänä toisiaan ihan fyysisesti, ja taudinaiheuttaja pääsevät leviämään?
- D-vitamiinin lisäys elintarvikkeisiin ja AD-tippojen antaminen vauvoille ja kalanmaksaöljyn syöminen, miten lienevät vaikuttaneet? Toisessa keskustelussa:
"1964 asti alle vuoden ikäisille suositus oli 4000-5000 IU (100-125 ug).
1964 suositus laskettiin 2000 IU:hun.
1975 suositus laskettiin 1000 IU:hun.
1992 päädyttiin nykytasoon 400 IU ."

Nimimerkki S myöntää, että ylläoleva tietenkin on spekulaatiota, mutta niin ovat Tolosen mainitsemat spekulaatiot sepelvaltimotaudin syistä. Epidemologiset assosiaatiot kun eivät osoita kausaalisuutta. Entä miten elinikä vaikuttaa sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen? Eikös sepelvaltimotauti ole enempi vanhusten tauti? Jos jokin muu sairaus kuten kulkutaudit tai sota tappaa ennen vanhusikää, sepelvaltimotauti ei ennätä esiin ennen kuin ihminen kuolee muista syistä. Tuoreen suomalaisen väitöskirjan mukaan sepelvaltimotaudin kliiniset oireet tulevat useimmiten esiin vasta keski-iässä tai sen jälkeen. Siihen johtavat ateroskleroottiset muutokset verisuonissa saattavat kehittyä jo lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen. Ravinto on eräs tärkeimmistä sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasoa selittävistä tekijöistä. Useilla ravintotekijöillä on arveltu olevan yhteisvaikutuksia toistensa kanssa. Siksi ruokavalioon kokonaisuutena on viime aikoina alettu kiinnittää kasvavaa huomiota. Vuonna 2001 saatiin ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten rakenteesta. Pitkän seurannan ansiosta tässä tutkimuksessa oli ainutlaatuinen mahdollisuus selvittää lapsuudesta aikuisuuteen muovautuvien ruokatottumusten roolia ateroskleroosin kehittymisessä. Perinteiseen ruokavaliotyyppiin kuului runsas rukiin, perunoiden, maidon, voin, makkaran ja kahvin käyttö. Terveystietoiseksi nimetty toinen ruokavalio sisälsi runsaasti kasviksia, juureksia, teetä, ruista, kalaa, juustoa sekä aikusiällä myös alkoholijuomia. Nämä ruokavaliotyypit näyttivät pysyvän pääpiirteissään samanlaisina lapsuudesta aikuisuuteen. Pitkäaikainen perinteinen ruokavalio oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, kuten korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon. Niillä miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, havaittiin muita enemmän sepelvaltimotaudin riskiä ennustavaa valtimon seinämän paksuuntumista. Tätä paksuuntumista esiintyi myös niillä tutkittavilla, joiden ruokavalio sisälsi keskimääräistä enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa. Tutkimuksen tulokset vahvistivat näkemystä siitä, että lapsuudessa muotoutuvat ruokatottumukset jatkuvat usein aikuisuuteen. Perinteisen ruokavalion pitkäaikainen noudattaminen saattaa johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sepelvaltimotautiin. Myös proteiinipitoinen ruokavalio ja samanaikainen, usein tietoinen, rasvan välttäminen saattaa lisätä sepelvaltimotaudin kehittymisen riskiä. Toistaiseksi vastausta vaille on nimimerkki S:n oivallinen kysymys: "Olivatko ateroskleroottiset muutokset voin, maidon ja makkaran syytä, vai rukiin ja perunoiden syytä?"

Lisää nimimerkki S:n mielenkiintoista spekulaatiota: Suomalainen ruokakulttuuri koki murroksen 1960- ja 70- luvuilla, alettiin syödä enemmän puolivalmisteita ja eineksiä. 1970-luvulla pikaruokapaikat yleistyivät. Kukaan varmaan ei tosissaan väitä, että sepelvaltimotauti vähenee silloin kun pikaruokakulttuuri yleistyy, siksi spekulaatiot eläinrasvan syönnistä ovat - spekulaatioita - niin kauan, kun todisteeksi esitetään jotain, joka sattuu tapahtumaan samanaikaisesti, mutta ei välttämättä ole kausaalisuhteessa. Vertaa jäätelönsyönti ei ole hukkumiskuolemien syynä, vaikka molemmat lisääntyvät kesäisin. Tämän pitäisi jokaisen lääkärikoulutuksen saanut tietää. Elinajan odote vaikuttaa tiettyjen kroonisten vanhuuteen liittyvien sairauksien esiintyvyyteen, jos keskimääräinen elinikä on 40-50 vuotta, sepelvaltimotauti ei liene kuolinsyytilastojen kärjessä? Esimerkiksi Afrikan monissa maissa sepelvaltimotautia ei juuri "esiinny" juuri em. syistä. Elinajan odote Suomessa, mukaan lukien 1950-, 60- ja 70-luvut näkyy tässä. Viisammat voivat tehdä päätelmät? Nimimerkki S arvelee. "Sairastavuuden ja hoidontarpeen määrä riippuu väestön ikärakenteesta. Nykyiset ja aiemmat elinolot, elintavat sekä yksilölliset vaara- ja suojatekijät vaikuttavat monen eri taudin ja toimintakyvyn vajavuuden syntyyn. Lisäksi terveydenhuolto voi vaikuttaa sairauksien syntyyn ehkäisten tai parantamalla sairauksia ja toimintakykyä hyvän hoidon ja kuntoutuksen avulla." Ja sitten vielä: "Suomessa kulutus on kuitenkin muuttunut voimakkaasti 1970-luvulta alkaen niin, että eläinrasvojen osuus on jyrkästi pienentynyt samalla kun kasvisten ja hedelmien käyttö on jyrkästi suurentunut." Tätä viimemainuttua voi sitten verrata Tolosen väittämään: "Sepelvaltimotauti oli lähes tuntematon ennen 1950-lukua, vaikka silloin syötiin reilusti voita ja muita maaeläinrasvoja. Tauti yleistyi 1960-luvulla toistaiseksi tuntemattomasta syystä epidemiaksi, mutta yhtä tuntemattomasta syystä se alkoi vähetä 1970-luvun alussa" Vielä 1970-lukuun ja vähentyneeseen spelvaltimotaultiin liittyen: "Suomalaisten miesten tupakointi on vähentynyt jyrkästi 1970-luvulta, mikä on kansainvälisesti ainutlaatuista." Neonomide mainitsee Pekka Puskan kirjoittaneen ihan kirjankin tupakoinnin haitoista ja lienee paikallaan kiittää tästä Monsieur Puskaa. Tyydyttyneiden rasvojen tai "eläinrasvojen" suhteen voinemme todeta, että efekti ei ollut niin selkeä kuin oletettiin, Neonomide päättelee ja Christer Sundqvist on ihan samaa mieltä. Tyydyttyneiden rasvojen syyttelyn ongelmana ovat niiden sekavat lipidivaikutukset. Ensinnäkin on hyvin vähän kunnon näyttöä, että LDL nousisi pitkällä aikavälillä tyydyttyneitä rasvoja syömällä - elimistö sopeutuu. Toisaalta pelkän LDL:n lukuarvo kertoo aika vähän sydänririskistä - tärkeää sen sijaan on HDL/kokonaiskolesterolisuhde ja LDL-partikkelien määrä sekä tietyt osatyypit (kuten sdLDL_4b) sekä HDL:n absoluuttinen määrä sekä tietyt osatekijät kuten HDL_2b. Neonomide muistuttaa: "En ole kardiologi enkä edes lääkäri, mutta ketjun tähti Krauss on ja hän selittää LDL:n osatekijöistä tässä paperissa." Triglyseridien sekä pienen tiheän (sd) LDL:n määrä on merkittävässä riippuvuussuhteessa. Triglyseridejä nostavat hiilihydraatit, samoin sdLDL-pitoisuutta. Ehkäpä liiallinen hiilarien kulutus pahentaa diabetesriskin myötä myös tyydyttyneiden mainetta? Neonomide on itse kelaillut tällaista hypoteesia. "Pitkä verensokeri" eli HbA1c, ennusti EPIC Norfolk -tutkimuksessa dramaattisesti sydänkuolleisuutta. Kuten tuosta huomaa, LDL ja triglyseridit eivät ennustaneet mitään, mutta HbA1c "koko homman". Anekdoottina Neonomide haluaa mainita, että Diabetesliiton suosituksessa lukee näin: "HbA1c-arvon hyvä tavoitetaso on 6,5-7,5 %. Tällöin elinmuutosten riski on pieni, samoin vaikeiden hypoglykemioiden (liian matalien verensokerien). Hoitotasapaino on:
- hyvä, kun HbA1c-arvo on alle 7,5
- välttävä, kun HbA1c-arvo on 7,5-8,9
- huono, kun HbA1c-arvo on yli 9
- hälyttävä, kun HbA1c-arvo on yli 10"

Neonomide lukee tuota ylläolevaa Diabetesliiton suositusta sellaisena, että "pitkä verensokeriarvo" 7,5% lisää (EPIC-tutkimuksessa) sydänkuolleisuutta noin 7-kertaiseksi jo ei-diabeettisilla henkilöillä suhteessa normaaliin HbA1c-tasoon 4,5%. Kukin tehköön tuosta omat johtopäätöksensä. Yritän pitää näistä asioista tunteet poissa, mutta on vähän pakko kysyä, että olisiko tässä maassa edelleen kirveelle töitä? Neonomide kysyy.

Anonyymi ihmettelee: "Kuinka reilusti sitä voita muuten syötiin 1950-luvulla? Voi oli kortilla ainakin sota-aikaan, kaikki säännöstely lopetettiin vasta 1953, miten lie voin säännöstelyn. Kuinka paljon ihmiset söivät voita keskimäärin 1950-luvulla, eikös se ollut kallista?"

Kia kysyy hienosti: "Eihän kasvisperäisellä ja eläinperäisellä tyydyttyneellä rasvalla ole eroa? Siis samaa tavaraa kemiallisesti?" Neonomide pitää tätä hyvänä pointtina: "Kasvi- ja eläinperäiset tyydyttyneet rasvat eivät todellakaan ole sama asia. Eläinrasvoissa on paljon mm. steariinihappoa ja palmitiinihappoa, vaikkapa kookosöljyssä taas lauriinihappoa ja butyraattia eli keskipitkiä triglyseridejä (kaunoilmaus tyydyttyneiden alaryhmälle). Kaikilla vähän omanlaisiaan terveysvaikutuksia. Kiteytetysti voisi sanoa, että eläinperäinen palmitiinihappo ehkäisee eläimiä ja ihmisiä kuolemasta hypoglykemiaan ja lauriinihappo on äidinmaidon tärkein komponentti (40%). Olisi aika älytöntä että tällaiset molekyylit tappaisivat ihmisiä kuin heinää." Nimimerkki S ei ole samoilla linjoilla Neonomiden kanssa, mutta väittelyn vieiessä molekyylitasolle, biologi Christer Sundqvist päättää käsitellä kasvien ja eläinten rasvahapposisältöjä erillisessä blogikirjoituksessa.

Kommentointi jatkuu...

Lähde: Patty W Siri-Tarino, Qi Sun, Frank B Hu, and Ronald M Krauss. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. AJCN. First published ahead of print January 13, 2010 as doi: 10.3945/ajcn.2009.27725

tiistaina, tammikuuta 05, 2010

PARAS -hankkeesta satuilee ministeri Risikko

# = PARAS -hankkeen laadun arviointi
** = ministeri Risikon kirjoituksen arviointi
En kuulu Mediuutisten
vankimpiin kannattajiin. Syynä on se, että Mediuutisten toimittajat eivät useinkaan ole tehtäviensä tasalla. Ovat riettaat houkutellet nyt myös peruspalveluministeri Paula Risikon kirjoittamaan sekavia. Niinhän sitä äkkiseltään ajattelisi. Onneksi ajattelin - kerrankin. Luin Risikon sadun monta kertaa ja vihdoin tajusin: Risikko on rohkea nainen! Hän kritisoi ihan uudella ja raikkaalla tavalla mammuttimaista erehdystä nimeltään PARAS -hanke. Kiitos ministeri Risikko!

Lue tästä hankkeen loppuraportti (jos jaksat!): tiivistelmä + koko raportti.

Lukekaa ministeri Risikon satu:

Suomi-neidon käypähoito

Olipa kerran Suomi-neito, jolla oli vahvasta yleiskunnosta huolimatta monenlaista kremppaa, muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella. Valtakunnallinen hoitotiimi oli jo muutaman vuoden yrittänyt löytää ongelmiin sopivaa hoitoa. Oli valittu PARAS hoito.

Uuden työvuoron alussa, huhtikuussa 2007, uudistunut hoitotiimi päätti jatkaa PARASta hoitoa. Melko pian kuitenkin voitiin todeta, ettei valittu hoitolinja ole käypä. Kaiken kukkuraksi Suomi-neidon tila huononi äkillisesti ulkomailta levinneen ”finanssiviruksen” takia. Tämä nopeutti hoitolinjan muutostarvetta. Hoitotiimi totesi neidon myös vanhenevan, mikä aikaansaa lisää hoidettavia oireita.

Mikä Suomi-neidon hoidoksi jatkossa? Mitään yhtä täsmähoitoa tai rokotetta ei koko maailmassa ollut olemassa. Hoitotiimi arvioi tilannetta ja löysi uusia ratkaisuja.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että yksi neljästä hoitotiimin jäsenestä vastusti uusia hoitokeinoja. Hänen mukaansa pitää toteuttaa sitä hoitosuunnitelmaa, joka sovittiin työvuoron alussa.

Hoidosta vastaavat puistelivat hämmästyneinä päätään: mitä ihmeen koulukuntaa yksi kollega oikein edustaa? Heidän omien oppimiensa mukaan nimittäin seurataan aktiivisesti potilaan vointia ja mikäli tarve vaatii, tehdään uusi hoitosuunnitelma. Erityisesti heitä kummastutti uutta hoitolinjaa vastustavan kollegan tramppaaminen eri puolilla sairaalaa hokemassa, ettei muka mitään uutta hoitoa tarvita, vaan potilaan pitää vain antaa olla rauhassa.

Tämänkin potilaan tarinalla on onnellinen loppu. Uutta hoitosuunnitelmaa kannattaneet eivät antaneet periksi ja auttoivat myös potilasta hoitamaan itseään uusin menetelmin. Lisäksi he luottivat siihen, että seuraavan työvuoron alkaessa uusi tiimi jatkaa nimenomaan hyväksi havaittua hoitoa.

Periksiantamatonta Uutta Vuotta 2010.

Myös lääkäri Armi Paini on tänään (5.1.2010) reagoinut tähän PARAS-satuun ja kirjoittaa näin:

Hellanlettas, kiljoitetaas Palas-satu
Olen sitä mieltä, ettei poliitikoille pidä antaa mitään vahaliituja vahvempaa kirjoitusvälinettä. Heitä ei saa päästää valvomatta kännyköiden ja näppäimistöjen ääreen, tai ainakin näppäimistöstä on poistettava kirjaimia ja numeroita yleisen poliittisen uskottavuuden säilyttämiseksi. Peruspalveluministeri Risikon blogi on taas esimerkki siitä, kuinka vierihoito petti joulutauolla ja poliitikko onnistui lähettämään päästönsä MediSeiskaan. Lukijan valtaa vahva tunne siitä, ettei kansanvalta taidakaan olla paras poliittinen järjestelmä.

Poliitikko on keksinyt sadun. Sadun! Mutta arvatkaapa mitä, (saatte arvata kerran). Ei se ole aikuisten oikeesti mikään satu, vaan se blogikirjoitus on totta. Ajatelkaa, ministeri kirjoitti sadun! Mikä vastakohtaisuus, vakavasti otettava ministeri ja satu! Mutta se satu on vain keino saada viesti perille! Vähänkö tehokasta ja nasevaa? Siis ensin annetaan alussa kepeä vaikutelma siitä, että tässä nyt ministerin harmitonta satua luetaan vakavasti kuppaisesta Suomi-neidosta. Kun lukija etenee ja toteaa, että tässähän on jotain tuttua ja viimeisessä kappaleeseessa viaton ihminen vähitellen tajuaa, että eihän tämä mikään satu olekaan, vaan tämä on tapahtunut aikuisten oikeesti, reisille kustu PARAS-hankehan se siinä on, niin vähänkö ylihauska tunne.


Kirjoittaja on peruspalveluministeri. Herää yksinkertainen kysymys: Onko ministerille eduksi satuilla vakavilla asioilla? Ymmärsittekö mitä ministeri tarkoittaa sadullaan? Onko tämä jokin, uusi ja moderneista modernein tapa välittää terveystietoa Suomen kansalle ja päättäjille? PARAS-hanketta on toki seurattu kauhulla, mutta menikö ministeri Risikko nyt jo liian pitkälle? Onko joku lukijoistani sitä mieltä, että PARAS -hankkeesta on hyötyä? Tiedättekö millaisen kaaoksen tämä PARAS -hanke on kuntatasolla aiheuttanut?

Kommentteja kaivataan!

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Katajaisen kansan vetoomus Kataiselle

#
Minua on ystävällisesti pyydetty julkaisemaan
tämä avoin vetoomus ministeri Jyrki Kataiselle. Vetoomuksen on allekirjoittanut eräs kotikaupunkini diplomi-insinööri. Tuon ammattikunnan varassako on isänmaan terveysasiat? Saattaa olla juuri näin, sillä kohdalleni on viime aikoina sattunut harvinaisen älykkäitä diplomi-insinöörejä.

Arvoisa ministeri Katainen,

pyydän vielä harkitsemaan rasvaveroa, sen toteuttamista ja kohteita. Koko ruokavaliotieto on muutoksen kourissa, sillä virallisten tahojen suosittelema ruokavalio on osoittautunut epäterveelliseksi. Sitä ei kylläkään Suomessa julkisesti kerrota. Ruotsissa Livsmedelsverket ei pystynyt pitävästi osoittamaan suositustensa perustuvan tieteellisiin tutkimuksiin.

Makeis- ja virvoitusjuomavero on hyvä ajatus, ja siitä voisi laajentaa tarkastelemaan ns. kevyttuotteita, joissa rasva yleisesti on korvattu erilaisilla sokereilla ja tärkkelyksillä. Tärkkelys on jo suussa sokeriksi pilkkoutuva aine. Myös maissisiirappia (high fructose corn syrup) löytyy joka lähtöön. Se sisältää runsaasti fruktoosia, joka on sokereista lihottavin ja eniten rasvamaksaa aiheuttavaa alkoholin jälkeen. Se on halpaa, ja siksi se on hyvin yleisesti käytetty makeutusaine mitä kummallisimmissa tuotteissa. Sitä pitäisi verottaa.

Uudemman tutkimustiedon mukaan vähän hiilihydraatteja syövät pysyvät terveempinä ja hoikempina kuin virallisten suositusten mukaan syövät. Hiilihydratit korvataan tällöin vihanneksilla ja rasvalla. Missään ei ole pitävästi todistettu tyydyttyneen, luonnollisen eläinperäisen rasvan olevan vaarallista terveydelle. Sen sijaan monityydyttämättömät rasvahapot voivat sitä olla. Omega 6-rasvat edistävät elimistön hiljaisia tulehdustiloja jotka nykytietämyksen mukaan johtavat mm. lihomiseen, metaboliseen oireyhtymään ja kakkostyypin diabetekseen. Niitä löytyy esim. kasviöljyistä ja margariineista.

Omega kolmosten mainostaminen kasviöljy- ja margariinipakkauksissa on kuluttajan harhaanjohtamista; vain n. 5 % niiden omega 3-rasvahapoista imeytyy ihmisen suolistossa.

Erityisesti leipomoiden käyttämät margariinit sisältävät runsaasti transrasvoja. jotka ovat terveydelle vaarallisia (esim. Tanska on lailla rajoittanut niiden pitoisuuksia ruoassa) ja jotka sitten löytyvät pikaruoasta, leipomotuotteista, eineksistä ja valmisruuista. Teollisia transrasvoja pitäisi rajoittaa, ei verottaa. Eläinrasvoissa oleva transrasva ei ole terveydelle vaarallista.

Itse asiassa vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa olla edullinen ja väestölle kohtalaisen helppo tapa parantaa ja vähentää ns. elämäntapasairauksia ja erityisesti metabolista oireyhtymää ja sen seurannaisia, 2-tyypin diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja ja sairaalloista lihavuutta. Tällöin vihannesten, (eräiden) hedelmien, suolattomien pähkinöiden, käsittelemättömän lihan ja kalan, kananmunien, kovettamattoman kookosrasvan, oliiviöljyn ja makeuttamattomien maitotuotteiden alv pitäisi laskea nollaan! Mutta koska tästä ei löydy rahan teon mahdollisuutta, lääketieteellisen tutkimuksen ykkösrahoittaja, lääketeollisuus, ei ole kiinnostunut rahoittamaan tällaisia tutkimuksia. Olisiko valtio halukas?

Tässähän voi olla valtava mahdollisuus säästää lääkekuluissa (sekä väestö että Kela), sairaanhoidossa että lihavuusleikkauksissa ja käyttää säästyneet varat esimerkiksi muiden sairauksien ja vanhusten hoitoon tai velkojen maksuun.

Mm yllämainituilla perusteilla en kannata Tanskan mallin mukaista rasvaveroa.

Lisää tietoa esim. täältä:
http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/index.php?c=15
http://www.kostdoktorn.se

Ruotsin, Norjan ja Yhdysvaltojen viranomaiset ovat hyväksyneet hiilihydraattitietoisen ruokavalion terveelliseksi vaihtoehdoksi.

Olen itse syönyt kohtuullisesti, reilusti alle 100 g hiilihydraatteja päivässä entisen 250 g sijasta (30 vuoden ajan söin kevyesti ja suositusten mukaan, lihoin ja sairastuin), ja laihtunut vuodessa noin 15 kg, päässyt eroon verenpaine- ja kolesterolilääkkeistä, diabetesuhkasta sekä laktoosi-intoleranssista ja jaksan liikkua huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Jätin siis kokonaan pois sokerin, karkit, valkoiset vehnäjauhot, pastan, perunat ja riisin. Syön viikonloppuisin tummaa suklaata ( >= 70 % kaakaota) ja joka päivä pari hapankorppua, toisinaan puuroa.

Parhain terveisin,

Marianne Kuokkanen,
yksi Suomen sadoista tuhansista hiilihydraattitietoisista
DI, Länsi-Turunmaa


Lainattu kirjoittajan luvalla. Tekstiä saa levittää vapaasti.

Muita kirjoituksia löytyy täältä:

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti, KIITOS!). Pitkän odottelun jälkeen hiilihydraattitietoisuutta käsitellään suomalaisessa mediassa! Historiallisen perspektiivin säilyttämiseksi jätän tähän myös vanhentuneet tiedot näkyviin. Uusimmat asiat ovat ylinnä.

Onko virallinen Suomi vihdoin heräämässä keskustelemaan hiilihydraattien rajoittamisesta? Näin uskon!

Nostan tämän kirjoituksen taas ylemmäs lukuisten lukijoitteni pällisteltäväksi. Käydään yhdessä tämä ihmeellinen tilanne läpi: Suomessa ei kovin paljon ole puhuttu eikä kirjoitettu laihdutus- ja terveysruokavaliosta, joka sopii erityisen hyvin vähän liikuntaa harrastavalle suomalaiselle. Viime viikkoina tilanne on kuitenkin muuttunut useiden lehtien käsitellessä asiaa! Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan tämä paprikalla, kukkakaalilla ja vaikkapa parsalla, tämä johtaa siihen, että syödään terveellisemmin ja niiden joiden pitää laihtua - he laihtuvat! Tätä ruokavaliota voi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Luennoilla käytän tästä nimitystä "Hys hys"-ruokavalio, koska sillä tavalla lääkärit, tutkijat ja muut akateemisesti sivistyneet kuuntelevat minua kauemmin. Mikäli paljastaisin juonen liian aikaisin, he ehtisivät painaa "paniikkinappulaa" ja lopettaisivat kuuntelun.

(16.6.2008) Kertokaa heti kun löydätte sanomalehdestä, TV:stä tai muusta mediasta tietoa siitä miten hyvä olisi ruokailla hiilihydraattitietoisesti! Sillä tavalla seuraava "syntilista" lyhenee:

  • Seuraako Helsingin Sanomat Dagens Nyheterin perässä (katso alla!) vastaavalla pääkirjoituksella? EI VIELÄ 16.6.2008 pääkirjoitusta, mutta on sentään julkaistu trendikirjoitus 25.2.2008 ja pääkirjoitussivulla (!) professori Kari Salmisen vieraskynäkirjoitus 15.6.2008
  • Joko Yleisradion toimittajat vihdoinkin avaavat tästä ravintoasiasta keskustelun? KYLLÄ! Näin on käynyt 7.5.2008
  • Saavatko suomalaiset vihdoinkin viranomaisohjeistuksena järkeviä painonhallintaohjeita? EI VIELÄ 16.6.2008. Suomen Lääkärilehdessä nro 7/2008 tohtori Timo Kuusela kritisoi laihdutusguru professori Pertti Mustajoen uutta viranomaisohjeistettua laihdutuskirjaa. Näin kirjoittaa tohtori Kuusela: Uutta kirjaa lukiessani vaivaamaan jäi samojen asioiden kaksinkertainen esittäminen. Ensiksi asiat kerrottiin lyhyesti ja sama toistettiin laajennettuna. Kertaus on tietenkin hyvä asia. Olisiko kuitenkin tila kannattanut käyttää esimerkiksi aineenvaihdunnan uusien havaintojen ja ajankohtaisen tiedon kuvaamiseen? Monet maallikot ovat oppineet hakemaan tietoa internetistä. Professoritasoinen tiedon tulkitseminen varmaan otettaisiin kiitollisina vastaan. Aikakausi on muuttunut keskustelevaksi hyvinkin teoreettisissa kysymyksissä – sekin internetin ansiota. Myös laihdutuksesta esitetään erilaisia perusteltuja näkemyksiä ja suuria muutoksia ennakoidaan. Lihavuuden ja diabeteksen välisestä riippuvuudesta odotin näkeväni tarkempaa selvitystä... Karannutta painojunaa tarkastellaan monelta suunnalta oli sitten kyseessä vauva tai vaari. Pienen energiatiheyden hiilihydraattia suositaan laihdutuksessa suuren energiatiheyden rasvaa vastaan. Rasvan raskautta pitäisi laimentaa kasviksilla ja hedelmillä. Missään kohdassa ei lue, että hiilihydraatin voisi kokonaan korvata kasviksilla ja hedelmillä. Sen voi tehdä vaaratta, mutta siitä ei kerrota tässä kirjassa. Näin vähennettäisiin 500–1 000 kcal energian (yli)kuormaa vuorokaudessa. Rasvarajaa tuskin voi enää laskea terveyttä vaarantamatta.
  • Kertooko Kansanterveyslaitos vihdoinkin mitä järkeä oli demonisoida meijerivoin käyttö? EI VIELÄ 16.6.2008
  • Hyväksyykö Suomen Sydänliitto, että kananmunia voi syödä useammin kuin pari kertaa viikossa? EI VIELÄ 16.6.2008
  • Muuttaako Valtion ravitsemusneuvottelukunta ravitsemussuosituksia paremmin noudattamaan tutkittua tietoa, eli vähän liikuntaa harrastavalle valtaväestölle suositellaan tästä lähin huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin nykyisin? EI VIELÄ 16.6.2008
  • Ottaako Suomen Eduskunta käsiteltäväksi sellaista asiaa miksi kymmeniä vuosia Suomessa on kansalaisia neuvottu noudattamaan sellaista ruokavaliota joka lihottaa ja tekee sairaaksi? EI VIELÄ 16.6.2008

(15.6.2008) Otteita Keskisuomalaisen jutusta "Pirullinen soppa", joka hyvin selventää mistä tässä jupakassa on kyse:
  • Kiukkuisia sähköposteja, kantaaottavia kirjoituksia ja kiivaita yleisönosastoviestejä - ravintokeskustelusta on Suomessa kehkeytynyt ennennäkemätön soppa. Sitä hämmentää joukko ravintoaktivisteja.
  • He ampuvat virallisen ravitsemusopin edustajia kovin syytöksin: Terveysviranomaiset ovat kolme vuosikymmentä lietsoneet suomalaisiin rasvakammoa. Mikä on lopputulos? Kansa lihoo entisestään. Todellisuudessa rasvaa pahempi vihollinen ovat hiilihydraatit. Jos leivän, pastan ja perunoiden tuputtaminen ei lopu, seuraukset ovat katastrofaaliset.
  • Ravintoaktivismi ei ole uusi ilmiö, eikä uutta ole vähähiilihydraattinen ruokavaliokaan. Kuitenkin vasta neljän viime vuoden aikana keskustelu hiilihydraateista on Suomessa kuohahtanut yli.
  • Professori Aila Rissanen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä näkee keskustelun vastareaktiona sille, että turhat hiilihydraatit, kuten sokerit, ovat lisääntyneet ihmisten ruokavaliossa.
  • Lihavuustutkija, professori Pertti Mustajoen mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on viime vuosina valmistunut maailmalla uusia tutkimuksia. Ne ovat aktivoineet hiilihydraattien vastaista liikettä.- Tutkimukset viittaavat siihen, että hiilihydraatteja voidaan vähentää ruokavaliosta melko runsaasti, eikä se vaikuta haitallisesti terveyteen.
  • Keskustelun kiihkeys on silti ollut monelle ravitsemustieteen asiantuntijalle yllätys.
  • Ravintoaktivistit ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat katsovat, että suomalaisiin iskostettu lautasmalli - runsaasti viljaa ja vähän rasvaa - joutaa romukoppaan.
  • Vaatimukseen yhtyy pieni joukko asiantuntijoita.
  • Radiologi, eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela katsoo, että nykyiset ravintosuositukset ovat suorastaan syypää siihen, miksi kakkostyypin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on Suomessa tehotonta.- Pahimman arvion mukaan 1,5 miljoonaa suomalaista sairastaa jonkin ajan kuluttua kakkostyypin diabetesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomi ei selviä, Kuusela sanoo.
  • Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat saaneet käydä hiilihydraattien vastaista taisteluaan yksin. Harva asiantuntija on lähtenyt keskusteluun mukaan. Virallisen ravitsemusopin edustajat ovat suhtautuneet vähähiilihydraattisuuden oppeihin tyrmäävästi.- Suhteellisen uusia suomalaisia suosituksia ei ole syytä muuttaa, eivätkä tuoreet tutkimukset anna siihen aihetta, sanoo Kansanterveyslaitoksen johtaja, valtion ravitsemusneuvottelukuntaa vetävä Pekka Puska.
  • Samaa mieltä ovat Mustajoki, Rissanen ja moni muu: uudistuksiin ei ole tarvetta.
  • Naapurimaassa Ruotsissa ruokasota on riehunut toisenlaiseen malliin. Siellä useat alan asiantuntijat ovat kevään ajan arvostelleet ruotsalaisia ravintosuosituksia. Kritiikin kärki on kohdistunut siihen, ettei suositusten taustalla ole tarpeeksi tieteellistä todistusaineistoa, vaan ne perustuvat vanhentuneeseen tutkimukseen. Suositusten peruslinjaus on säilynyt samanlaisena neljä vuosikymmentä. Kriitikot ovat todenneet myös, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä rahoittaa tarvittavaa uutta tutkimusta. Saman on myöntänyt maan elintarvikevirasto.
  • Jupakan sivujuonteisiin lukeutuu sekin, että diabeetikoille ravintosuosituksia laativa työryhmä on pantu viralta jääviysongelmien vuoksi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa keskustelua on käyty ravitsemusalan lehdistössä ja valtamedioissa.
  • Timo Kuuselan mielestä kyse on auktoriteettien pelosta.- Suomalainen ravintokeskustelu on isojen instanssien sanelemaa. Esimerkiksi käypä hoito -suosituksia ei uskalleta rikkoa kuin korkeintaan erittäin tutun ja luotetun potilaan kanssa.
  • Pekka Puska katsoo toisin. Hänen mukaansa suomalaiset asiantuntijat ovat ravintosuositusten perusasioista samaa mieltä. Siksi keskustelua ei ole koettu tarpeellisena.
  • Suu olisi kuitenkin ollut syytä avata, ainakin Suomen Akatemian yksikönjohtajan, dosentti Mikael Fogelholmin mielestä. - Kouluravitsemuksen edustajat ovat ehkä olleet välillä liiankin hiljaa. Se on vain lisännyt painetta. Toisaalta keskustelu on ollut niin aggressiivista, että siihen on ollut vaikea tulla väliin, hän arvioi.
  • Uusia pohjoismaisia ravintosuosituksia aletaan pian laatia. Fogelholm veikkaa, että hiilihydraattikeskustelu näkyy siinä tavalla tai toisella.- Paine on niin kova, että hiilihydraattien ja rasvojen suosituksiin on pakko paneutua vielä paljon tarkemmin kuin aikaisemmin.
  • Hän uskoo, että hiilihydraattien osalta ainakin alarajaa tullaan laskemaan. Tämä näkyy suoraan myös kotimaisissa ohjeissa.

(7.5.2008) Keskustelu ravintosuosituksista on Ruotsissa päässyt hyvään vauhtiin, kun sitä Suomessa ollaan vasta virittelemässä. Toisaalta, Ruotsissakaan ei ole asiassa sanottu viimeistä sanaa. – Jos potilaat ovat vaaravyöhykkeessä, täytyy meidän puuttua asiaan, sanoo Sosiaalihallituksen Torsten Mossberg. Sosiaalihallitus pitää Annika Dahlqvistin toimintaa silmällä tarkasti. Tästä asiasta puhuttiin YLE:n Akuutti -ohjelmassa.

Rautalankamalli hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta:

Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja, käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi.

Sain 23.3.2008 mukavaa sähköpostia: Seuraan blogiasi, etenkin tätä hiilihydraatti-asiaa. Olet ihan oikealla asialla ja toivon menestystä. Pelkään kuitenkin, että asiat etenevät kovin hitaasti, lääkärit ovat niin lääke-riippuvaisia. Eikä se ole mikään ihme, hehän ovat opiskelleet 6 vuotta LÄÄKE-tiedettä, ei terveystiedettä. Ensin diagnoosi ja sitten siihen sopiva lääke tai leikkaus, sokeritaudin kohdalla suolen tai vatsan amputointi jos insuliini ei auta.
Se mitä Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut, ilahduttaa minua kovasti. Ja kyllä se leviää meillekin, aikanaan.
Minusta oli hyvä systeemi, että annoit po. asian vaipua muutaman päivän alemmassa ja sitten kun tuli uutta tietoa, nostit sen taas päällimmäiseksi. Se osoitti, että asia on sitkeä kuin suomalainen kataja, aina se nousee ylös.

22.3.2008 nimimerkki "tuntematon potilas" kertoo kysyneensä lääkäriltään onko rasva niin vaarallista kuin väitetään. Vastaus yllätti: Lääkäri sanoi että on parempi kun ei sano mitään varmaa ravitsemuksesta lääkärinä. Pitää antaa ravitsemusalan asiantuntijoille työrauha tässä asiassa. Ravitsemus on erittäin monimutkainen asia. Lääkäri kertoi myös kuulleensa eräällä luennolla että vanha ja perinteinen ruoka on tulossa takaisin. Sellainen ruoka jossa käytetään reilusti voita ja eläinrasvaa. Kevyttuotteiden suosimiselle hän uskalsi ennustaa yhä vähäisempää tukea tulevina vuosina. Hän vahvisti potilaan epäilykset, että kevyttuotteet voivat lihottaa.

Tämä kirjoitus on inspiroinut erityisesti terveyskeskuslääkäreitä pohtimaan ravitsemusasioita. Minä en itse ole lääkäri. Olisiko teidän lääkärien parasta perustaa tästä teemasta Lääkärilehden SULJETULLE keskustelualueelle mielipidekeskustelu? Raportoikaa sitten yleisellä tasolla vaikka tänne vaatimattomaan blogiini mihin te olette päätyneet. Sopiiko tällainen homma? Lisäys: Onko keskustelu lähtenyt käyntiin?

Avoimeen kirjeeseeni on vastannut toistaiseksi Mikael Fogelholm ja Pekka Puska. KIITOS! Sävy oli hyvin sovitteleva. Ainakaan nämä terveysvaikuttajat eivät ole edistämässä asian pimittämistä vaan toivovat, että hiilihydraattitietoisuudesta käydään Suomessa keskustelua. Suomen diabetesliitto ei ole vastannut avoimeen kirjeeseeni, mutta ilmeisesti se on kuitenkin inspiroinut heitä antamaan asiasta yleisluonteisen lausunnon:

...Julkisuudessa, varsinkin internetin keskustelupalstoilla käydään keskustelua hiilihydraattien tarpeellisuudesta ruokavaliossa. Diabetesliittoa on syytetty jopa virheellisten ruokavaliosuositusten antamisesta, koska liiton asiantuntijat suhtautuvat varauksella ja kriittisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Diabetesliiton tammikuussa 2008 julkaisema uusittu ruokavaliosuositus on kuitenkin linjassa kansainvälisten suositusten sekä tutkimustiedon kanssa. Se tarjoaa hyvän perustan yksilölliselle ruokavalion suunnittelulle, painonhallinnalle sekä syömisen, liikunnan ja lääkehoidon yhteensovittamiselle.
...Lisätutkimuksia tarvitaan vähähiilihydraattisten ruokavalioiden tehosta ja turvallisuudesta, koska niitä noudattavilla on havaittu esimerkiksi LDL-kolesterolin nousua. Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset eivät ole riittävästi selvillä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavalta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä.

Christer Sundqvist kommentoi: Diabetesliiton väite, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä, EI PIDÄ PAIKKAANSA. Kun olen analysoinut hiilihydraattitietoisesti ruokailevien asiakkaitteni ruokapäiväkirjoja, niistä välittyy aivan päinvastainen viesti: Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan nämä vihanneksilla, paprikalla, pavuilla ja herneillä, silloin lautaselta löytyy enemmän tärkeitä ravintokuituja, vitamiineja ja hivenaineita.

15.3.2008 nimimerkki "mm" ilmoitti, että Ruotsissa on pantu tuulemaan. Kauppalehden keskustelupalstalla (Kahvihuone) on rohkea kirjoitus, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Virallisille" ravitsemussuosittelijoille potkuja Ruotsissa
Ruotsin sosiaalihallitus lopettaa diabeetikoille suosituksia rustanneen työryhmän työskentelyn. Sen "asiantuntijoiden" todetaan kyllä olevan muodollisesti päteviä mutta toivottoman vahvasti sidoksissa elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Sosiaalihallitus nimittää uuden asiantuntijaryhmän, ja ravitsemussuositusten kohderyhmää laajennetaan ulottumaan diabeetikoiden lisäksi sydän- ja verisuonisairaisiin sekä ylipainoisiin. Sosiaalihallituksen pääjohtaja haluaa, että Ruotsin Lääkäriseura nimittää uudet asiantuntijaryhmän jäsenet. Hän haluaa myös, että Ruotsin Valtion lääkelaitos (Statens beredning för medicinsk utvärdering) ja Elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) ovat mukana työssä.
Toki tiedän, että Suomessa ei näistä Ruotsin puolella käytävistä debateista mitään tiedetä. On vain yksi "virallinen" totuus: 70-luvun Pohjois-Karjala-tutkimukseen perustuva. Mutta eiköhän tämä Ruotsin keissi joitain kiinnostane sentään Suomen puolellakin? Totuus ei pala tulessakaan.

7.3.2008 nimimerkki "Terveyskeskuslääkäri" kommentoi seuraavasti:

Mielenkiinnolla olen seurannut veteraaniurheilijan kirjoituksia. Pakko myöntää että tuossa hiilihydraattien rajoittamisessa väestötasolla on järkeä. Vastaanotolle ohjautuu pulskia mammoja ja pappoja sekä heidän lapsiaan. Kun niiltä kysyy mitä ovat syöneet saa vastaukseksi, että ovat syöneet kaikkea sitä kevyttä mitä kaupasta saa ja mitä neuvotaan syömään. Rasva on karsittu minimiin, hiilihydraatteja syödään posket pullollaan. Ruisleipää, makaronia, perunaa, riisiä, rasvatonta maitoa, rasvatonta jugurttia, kevytmakkaroita, kevytjuustoja, sokeroimattomia limuja...

Se vaikutus tällä kirjoittelullasi on ollut, että nyt tiedän olleeni aikoinaan oikeassa ja uskallan suositella sitä sinun hys hys -dieettiäsi potilailleni. Toivottavasti lääkärinä en tarvitse pelätä mitään kauheita palopuheita Lääkäriliiton suunnalta ja viran menetyksen pelkoa. Virkaveljeni Pekka Nykänen näyttäisi olevan samoilla linjoilla meikäläisen kanssa.

Miksi tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Miksi tästä hiilihydraattien leikkaamisesta ruokavaliosta ei puhuta virallisesti? Luulisi että tällaiset jutut saisi isoja otsikoita lehdissä?

Terveyskeskuslääkäri

Sensaatiomainen paljastus Diabetesliiton sivuilla!
Diabetesliitto yllättää 6.3.2008
uutisoimalla viime vuoden puolella ilmestyneestä tutkimuksesta, jossa riisin, perunan ja muiden nopeasti veren sokeripitoisuutta nostavien ruokien syöminen saattoi altistaa naiset aikuistyypin diabetekselle. Suurin osa ihmiskunnasta syö juuri näitä ruoka-aineita. Suuren glykeemisen indeksin ruoat aiheuttavat veren glukoosipitoisuudessa nopean piikin, jonka laskemiseen tarvitaan runsaasti insuliinia. Tutkijat arvelevat, että ajan myötä tämä saattaa rasittaa haimaa ja edistää diabeteksen kehittymistä. Artikkelia ei sen kummemmin kommentoida Diabetesliitossa, mutta artikkelin julkaiseminen on jo melkoinen sensaatio.

Asioita aktiivisesti seuraava maallikko Jari Ristiranta on löytänyt 25.2.2008 Helsingin Sanomista trendikirjoituksen "Ruotsalaiset haluavat syödä enemmän rasvaa" ja siitä jutusta on kehkeytynyt vilkkaanpuoleinen keskustelu! Hyvä Helsingin Sanomat kun sallitte keskustelun aiheesta!

Pistän tähän ajatuksia herättävän kommentin suoraan tuolta Helsingin Sanomien keskustelupalstalta (lukekaa kommentti myös alkuperäisestä paikastaan!!):

Nimimerkki "virvatulet" kirjoittaa: "Ylipäätään tämä [Helsingin Sanomien] keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miksei tiedettä tulisi liikaa popularisoida. Asiaan tarkemmin vihkiytymättömien ajatukset menevät helposti vinoon osin ristiriitaisiltakin vaikuttavien tutkimustulosten hämmentäminä. Oiva pohja salaliittoteorioille ja vaihtoehtoisille totuuksille."

Tähän vastaa nimimerkki "CLA" kahdessa viestissä, jotka olen yhdistänyt ja hieman vastauksen myös lyhentänyt: Olisin kiinnostunut teidän, virvatulet, koulutuksestanne, tekemistänne tutkimuksista ja niiden tulkinnasta?
Tieteeseen kuuluu kyseenalaistaminen aina, eihän niitä tutkimuksia muuten edes tehtäisi! Olisi kovin vaarallinen tilanne, jos tieteentekijä ei ymmärtäisi olevansa tekemisissä ehdollisten hypoteesien kanssa, jotka joko todistetaan oikeiksi tai todetaan puutteellisiksi tai virheellisiksi.
Kun tieteen tekijätkin puhuvat popularisoiden "kovista" rasvoista, joskus jopa tyydyttyneistä rasvoista, eivätkä sen kummemmin erottele teollisia transrasvoja maitorasvan luonnollisista transrasvahapoista sen enempää tutkimusmuuttujia asetellessaan kuin puheissaankaan, ei ole ihmekään, että suuri yleisö kauhistelee 'kovaa' tyydyttynyttä rasvaa, ja puurot ja vellit ovat iloisesti sekaisin.
Kyllä saikkututkimuksen tuloksista voi ihan helposti vääntää monta eri tulkintaa, niin voi tehdä mistä vain tutkimuksesta, kun keskittyy etsimään niistä vain omia näkemyksiä tukevia 'osatotuuksia'.
'Osatotuus' on se, että kasvirasvat (tuloksissa ei ilmeisesti eritelty rasvan laatua, vain sen lähde?) alentavat sv-tautiriskiä ja tämä tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia. Kuitenkaan kaikki kasvirasvat eivät koostu tyydyttymättömistä rasvahapoista, vaan esim. kookosrasvassa on 85% tyydyttynyttä rasvaa. 'Lisätotuus' taas saikkututkimuksen tulosten perusteella on se, että vaikka kasvirasvat alentavat riskiä, luonnollisia tyydyttyneitä eläinrasvojakaan sisältävä vhh ei lisää sv-tautiriskiä, eli se on tässä suhteessa neutraali.
Ei siis voi vetää syy-suhdetta eläiperäisiin tyydyttyneisiin rasvoihin sv-tautiriskiä kohottavaksi vaikka kuinka yrittäisi väännellä. Riskiä kohottava tekijä taas oli (runsaista ja vääränlaatuisista hiilihydraateista johtuva) ravinnon korkea glykeeminen kuorma.
Kun nythän väite menee niin että vhh aiheuttaa sv-tautiriskin kasvua siksi, että siinä käytetään paljon tyydyttynyttä rasvaa. Tämä ei siis NHS:n tulosten tulkitsijoiden mukaan pidä paikkaansa. Miksi pitäisikään, eihän ravinnon (tyydyttynyt) rasva ole syyllinen sv-tauteihin? Perimmäinen Syy suonitukoksiin löytyy verisuonten tulehdustilasta eli inflammaatiosta. Ktl:n sivuilta voi lukea enemmän tästä. Tulehdusreaktion vähentäminen on siis paljon relevantimpi toimenpide sv-tautien suhteen kuin mahdollisia erittäin hyödyllisiä terveysvaikutuksia omaavien tyydyttyneiden rasvojen sokea karsiminen ruokavaliosta. Tulehdusta aiheuttaa antioksidanttien puute, ja ravinnon korkea glykeeminen kuorma, mikä lisää insuliinin eritystä. Mikä johdonmukaisesti ajatellen lienee myös syy insuliinihoidolla olevien diabeetikkojen lisääntyneesen kudosvaurioihin ja sv-tautiriskiin...
Tuloksia voi tulkita monella tavalla, Pohjois-Karjala-projektin ensimmäisestä graafista lähtien. Nythän tuosta graafista näkee vain sen, mitä on tapahtunut muutama vuosi ennen muutosta. Laskeva trendi taas oli jatkunut vertailuryhmänä toimineella Kuopionkin seudulla tasaisemmin viisi vuotta ennen kuin mikään rasvaprojekti-interventio on heitä koskettanut. Ja PK-projektissa alussa sydänkuolemat nousivat kahteen otteeseen vaikka käytetty rasva oli muuta kuin voita. Mikä on syynä tähän? Voidaanko ruokavalion rasvaa pitää syynä tähän? Jos voidaan, niin siinä tapauksessa P-k-projekti on aika vahva todiste teollisten transrasvojen haitallisuudesta.
Tulosten tulkinta lähtee aina raaka-datasta. Raaka-dataa taas kerätään tietyillä perusaksioomilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Graafikin on jo tulkintaa, siinä on heti kättelyssä jätetty muuttujista huomioimatta sellaisia mitä tutkimuksen tekijä ei ole pitänyt olennaisena. Tutkimuksen tekijä taas on kaikesta kriittisyydestään huolimatta ihminen, jota ohjaa muuttujavalinnassaan jokin tietty perusolettamus. PK:ssa se on ollut ravinnon eläinperäisen tyydyttyneen rasvan aiheuttama sv-tautiriski. Onko tuo oletus oikea on vielä todentamatta.


Helsingin Sanomat, Yleisradio, Kansanterveyslaitos, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta, Suomen Sydänliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen eduskunta, kaikki Suomen kansalaiset!

Lukekaa 23.2.2008 päivätty Dagens Nyheterin pääkirjoitus!

Pääkirjoituksessa Anders Isaksson "räjäyttää pankin"! Tuuli on kääntynyt! Ruotsissa on ilmeisesti tehty poliittinen päätös hyväksyä väestötasolla hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Muulla tavoin on vaikea ymmärtää miten Ruotsin päälehdessä saa kirjoittaa noin ylistävään sävyyn hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Diabeetikkoa pyydetään syömään vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sekä proteiinia. Ylipainoisia neuvotaan jättämään kevyttuotteet ostamatta ja laihtumaan syömällä oikeaa ruokaa. Ravitsemussuuntausta päätetään muuttaa koska muutoksen takana on niin suuri joukko arvostettuja tiedemiehiä ja tulee moraalisesti liian raskaaksi kieltää terveellisempi ruokavalioratkaisu. Muurit murtuvat ja eläinrasvan syyttäminen sydänsairauksista lopetetaan. Ruotsi valmistautuu yhteiskuntaan, jossa elintarvikepoliittinen kähmintä ei enää vaikuta siihen miten väestöpohjalle laadittavat suositukset kehittyvät. Tämä on tieteen riemuvoitto vailla vertaa!

Nimimerkki Perenna on kääntänyt Anders Isakssonin pääkirjoituksen suomen kielelle (KIITOS!):

Sormi ilmassa
Anders Isakssonin kolumni Dagens Nyheterissä 23.2.2008

Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta AD:n vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".

Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.

Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää, että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.

Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.

Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.

Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.

Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.

Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.

Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC!] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.

Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.

Asia on tärkeä!