Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasvat. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Pekka Puska MOTissa

**
Yleisradio esitti 13.9.2010 hyvin valmistellun ajankohtaisohjelman MOT - Rasvainen kupla. Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä muutaman päivän ajan. Suosittelen katsomaan.

Pääjohtaja Pekka Puska jäi ohjelmassa aika yksin puolustamaan omia näkökantojaan. Hyvä niin. Voisi se olla kupletin juoni jatkossakin. Ei Puskan hovin aina tarvitse tulla häntä puolustamaan.

Tunnen Pekka Puskan monien vuosien takaa. Me käymme keskustelua lehtien palstoilla, kokouksissa ja tapaamisisssa. Lähetän hänelle säännöllisesti luettavaa. Jotenkin säälittävää on se, että hänellä ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, halua tai taitoa perehtyä uusimpiin ravitsemustutkimuksiin. Omista projekteistaan hänen on erityisen vaikea luopua. Ohjelmassa tohtori Uffe Ravnskov sanoi, että joillakin tutkijoilla on vaikeuksia luopua uskostaan omiin  tutkimustuloksiin, vaikka muuta näyttöä on runsaasti. Katsojat huomaavat kyllä tämän kauniisti ilmaistun kohdan tuossa ohjelmassa.

MOT -ohjelma ei mielestäni pyrkinyt luomaan mustavalkoista asetelmaa. Katsojille tarjottiin yksi näkökulma ravitsemukseen, joka on osattu vaientaa täällä Puskan oppien kyllästämässä maassa. Pahinta mitä voin kuvitella on se, että nyt tulevina päivinä nousee esiin Puskaa puolustelevia tutkijoita, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä jne. Ei Puskaa tarvitse puolustaa. Olkoon Puska kerrankin motissa. Taitavana politikkona hän kyllä osaa ulos motista.

Sen minä toivon ohjelmasta jäävän suomalaisille mieleen, että sanoo se Puska hoveineen mitä tahansa puolustuksekseen, niin yhtään pahaa sanaa ei enää saa sanoa voista, täysmaidosta ja rasvaisista juustoista. Maitorasvan ja eläinrasvan vaarattomuus oli ohjelman tärkein viesti. Sinä joka olet seurannut terveysblogiani jo pitkään, tiedät tämän. Margariiniteollisuutta ei enää yhtään tarvitse tukea lausunnoilla, joille löytyy ohuenlaisesti tukea tieteellisistä tutkimuksista.

Olkoon oikeus syödä eläinrasvaa jokaisen oma henkilökohtainen terveysvalinta. Jos eläinrasvat tuovat hyvää oloa, syökää niitä mieluusti muistaen kuitenkin samalla jättää vähemmälle sokerit ja valkoiset viljatuotteet. Sillä yksi asia on varma: Nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden ja eläinrasvojen samanaikainen runsas nauttiminen on hyvin epäterveellistä. Jommasta kummasta pitää luopua. Itse luopuisin sokerista.

Monelle saattoi jäädä ohjelmasta sellainen ajatus, että rasvaa voi ilman huolta lisätä ravintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Rasvan suhteen pitää puhua laadusta, eli rasva nautitaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Teknokemian modernit kotkotukset (kevytlevitteet, margariinit, kermankorvikkeet) kierretään kaukaa.

Seurataan tilannetta. Internet on tietenkin täynnä keskustelua MOT -ohjelmasta:

Voi ja läski pois pannasta? No ei!
Rasvakeskustelu roihahti jälleen
Rasvateorian nousu ja...
MOT: Rasvainen kupla (Kauppalehti)
MOT: Rasvainen kupla (Iltalehti)
MOT: Rasvainen kupla! (Keskisuomalainen)
MOT Suuri rasvainen kupla (Agronet)
MOT Rasvainen kupla TV1 tänään klo 20 (Plazan keskustelut)
MOT Rasvainen kupla TV1 13.9.10 (Kiloklubi)

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?

**
Iltalehden toimittaja Taru Schroderus on taas ahkeroinut dieettivertailujen parissa. Viikonloppuna ilmestyvässä lehden liitteessä selvitellään taas vähähiilihydraattisen (VHH) ja vähärasvaisen dieetin paremmuutta. Näitä kirjoituksia on nykyään yhä enemmän. Onko se pysyvä merkki avoimemmasta kirjoituskulttuurista, jää nähtäväksi?

Virallisterveellisestä poterosta nousi esiin lehden haastattelema ravitsemustutkija Paula Hakala ja virallisen ja vaihtoehtoisen poteron välistä löytyi kätevästi ravintovalmentaja Christer Sundqvist. VHH-poteron kunkkua (eräs ortopedi) ei häiritty tälläkään kertaa.

Kissanhännänveto vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta voidaan ehkä nyt lopettaa. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan molemmat laihduttavat yhtä tehokkaasti.

Kolmen amerikkalaisyliopiston yhteistutkimus antaa lisätietoa monella ravitsemuksen osa-alueella. Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että VHH edistää painonhallintaa. Tuore tutkimus vahvistaa tiedemiesten käsitystä siitä, että VHH:lla voi laihtua yhtä tehokkaasti kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.


Tutkimus kesti kaksi vuotta ja siinä oli mukana 307 henkilöä. Tutkittavien keski-ikä oli 45,5 vuotta ja kehon painoindeksi keskimäärin 36,1. VHH:ta noudattaneessa ryhmässä hiilihydraattien saantia säännösteltiin voimakkaasti ensimmäiset kolme kuukautta (noin 20 g hiilihydraattia päivässä, eli tosi vähän!). Tämän jälkeen hiilihydraattien päivittäistä saantia nostettiin 5 grammaa viikossa, kunnes tavoitepaino oli saavutettu. Vähärasvaisessa dieetissä päivittäinen energiansaanti oli rajattu 1200-1800 kilokalorin välille.

Tutkimuksessa painotettiin voimakkaasti ryhmäterapiaa ja –ohjausta. Molemmat tutkimusryhmät kokoontuivat kahden vuoden aikana yhteensä 38 kertaa. Molemmissa ryhmissä osallistuneiden keskimääräinen painopudotus ensimmäisen (11 kiloa) ja toisen (7 kiloa) seurantavuoden jälkeen oli täsmälleen yhtä suuri. Ryhmien välinen henkilökato oli pienempi vähähiilihydraattista dieettiä noudattaneiden keskuudessa.

Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin, että molemmilla dieeteillä laihtuu pitkällä aikajänteellä yhtä tehokkaasti. Lyhyellä aikavälillä vähähiilihydraattinen dieetti laihduttaa nopeammin ja sen vaikutukset veren rasvaprofiilin olivat parempia.


Ryhmien laihdutustulokset olivat siis yhtä hyviä, mikä ei ollut biologi, ravitsemusvalmentaja Christer Sundqvistin mukaan lainkaan yllättävää.

- Dieetti kuin dieetti tahtoo laihduttaa, kunhan sitä noudattaa. Myöskään se ei ollut yllättävää, että laihdutustulos oli vuoden jälkeen parempi kuin kahden vuoden kuluttua. Motivaation laskiessa kilot tahtovat tulla takaisin.

Christer Sundqvistin mukaan tutkimuksen merkittävin tulos oli se, että VHH:lla päästiin parempiin tuloksiin veren rasvaprofiilin suhteen. Myös Kelan johtava ravitsemustutkija Paula Hakala pitää sitä tutkimuksen mielenkiintoisimpana antina.

- Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisesta ravinnosta tutkimusryhmien ruokavalio koostui, sillä sitä tutkimus ei kerro. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneen ryhmän HDL-kolesterolissa tapahtui tutkimusjakson aikana niin positiivisia muutoksia, että ryhmän ravitsemuksessa on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota ravintorasvojen laatuun.

VHH:ta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta Hakala sanoo pitävänsä vähärasvaista ruokavaliota VHH:ta miellyttävämpänä tapana laihduttaa.

- Kuten tutkimuksestakin kävi ilmi, VHH:n aikana ilmeni selvästi enemmän suolisto-ongelmia, kuten ummetusta. Elimistön ketoositila voi aiheuttaa myös mm. pahanhajuista hengitystä, hiusten lähtöä ja suun kuivumista. Jos minun pitäisi laihduttaa, koostaisin ruokavalioni VHH:ta tasapainoisemmalla tavalla, Hakala toteaa.

Sundqvistin mielestä Hakalan väite VHH:n tasapainottomuudesta, on täyttä potaskaa. Ei pidä laisinkaan paikkaansa! VHH on monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio. (piste). Joka väittää jotakin toista, ei ole joko perehtynyt asiaan laisinkaan tai nähnyt jonkin VHH-fanaatikon ruokalautasen tai uskonut jonkun sensaatiolehden tarinoita. Väärä tieto VHH:sta on mahdollista kumota, rakas Paula Hakala! Se vaatii omaa mielenkiintoa tähän ruokavalioon.

Christer Sundqvist sanoo, että toistaiseksi vain kaikkein vannoutuneimmat VHH:lle omistautuneet ovat voineet täysin rinnoin ilahtua siitä, että VHH parantaa esimerkiksi veren kolesteroliarvoja, sillä tieto ei ole päässyt yleiseen jakeluun.

- Yhä edelleen tahtoo olla niin, että viranomaisten suosimassa valistuksessa (esim. Paula Hakala) rasva tukkii verisuonia ja aiheuttaa häiriöitä rasva-aineenvaihdunnassa. Toivottavasti tämän uuden tutkimuksen tulokset kumoavat osaltaan väärän tietoa, sanoo Sundqvist ja huomaa lausahduksen päätyneen painettuun lehteen.

Sundqvist muistuttaa ravinnon runsaiden rasva- ja proteiinimäärien takaavan sen, että energiavajeessa oleva laihduttaja ei ole niin pahasti nälissään kuin energiavajeeseen pyrkivä runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen kanssasisarensa.

- Hiilihydraattia syö helposti liikaa vähäisemmän kylläisyysvaikutuksensa takia. Siinä missä vähärasvainen ruokavalio voi tarkoittaa kärvistelyä nälässä, VHH:lla ei ole nälkä energiavajeesta huolimatta.

Sundqvist pitää VHH:ta hyvänä ruokavaliona. Oikein noudatettuna se on maittava ja ravinteikas sekä kannustaa pysyviin terveyttä ylläpitäviin elämäntapamuutoksiin. Paula Hakala ei kannusta ihmisiä äärilaitojen ruokavalioihin, joissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi vääristyä.

Sundqvist pitää käsittämättömänä Hakalan VHH-vainoa. Tarvittaessa insinööri Sami Uusitalo voi kädestä kiinni pitäen aukaista VHH:n mysteerit KELA:n johtavalle ravitsemustutkijalle. Epäuskon ja nöyrtymisen kautta selvyyteen kulki Sundqvistin tie VHH:n kannattajaksi. Hakala voisi harkita samaa.

Lehdessä haastatellaan kahta suomalaista laihduttajaa. Toinen laihduttaa VHH:lla, toinen vähentää rasvoja. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.

Tutkimus löytyy osoitteesta: www.annals.org/content/153/3/147.abstract

Muita kirjoituksia dieeteistä:

Dukanin dieetti jatkuu

Ovatko karppaajat oikeassa?

Sami iski numerot pöytään

sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010

Kirjoittajavieras: Timo Strandberg

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti.


Järjestyksessään yhdeksäs vieraskirjoitus ilmestyi 18.6.2010 Christer Sundqvistin terveysblogissa. Kyseessä on professori Timo Strandbergin artikkeli kolesterolista. Lue ja kommentoi! En hyväksy henkilökohtaisuuksiin menemistä (Argumentun ad hominem) tässäkään keskustelussa. Keskustelkaamme siis tärkeästä asiasta vain asia-argumentein. Kiitos!



Kolesteroli ja valtimotaudit

Kiitos Christerille pyynnöstä tulla vieraskirjoittajaksi aiheesta, joka on minulle hyvinkin tuttu, eli kolesterolista.

Tiedotusvälineissä on talvella ja keväällä taas viritelty "rasvasotaa" ja esitetty erilaisia näkemyksiä mm. kolesterolin merkityksestä valtimotautien synnyssä ja kehityksessä. Mutta ihmekö tuo - kolesteroli on todella kiehtova, mutta myös äärimmäisen haastava aihe tutkimukselle.

Varmuuden vuoksi heti alkuun: minulle ajatus kolesterolista valtimotautien syytekijänä ei ole pyhä lehmä, jota ei voi potkia. Mutta kritiikin pitää olla tieteellisesti kestävää, ei pelkkiä mielipiteitä, kuulopuheita tai yksittäisiin tutkimustuloksiin vetoamista.

Kolesterolin (ja tarkemmin LDL-kolesterolin) merkitys valtimotautien syytekijänä (ei siis vain markkerina kuten monet muut "riskitekijät") perustuu tähänastiseen tieteelliseen tutkimukseen ja etenkin kokonaisnäyttöön.

Kolesterolitutkimusta tehneet eivät ole pääkysymyksistä erimielisiä, erimielisiä saattavat olla muiden alojen - näillä ehkä hyvinkin kunnioitettavat - tutkijat ja toisaalta ns. maallikot. Olen lukenut useita ns. kolesteroliskeptikkojen (Ravnskov, Kendrick, Colpo, ym) kirjoittamia kirjoja, eikä niistä ole löytynyt argumentteja, jotka muuttaisivat näkemyksiäni.

Monet todistelut ovat suoraan 70- ja 80-luvulta, joka on hämmästyttävää ottaen huomioon sen jälkeen kertyneen tiedon etenkin kolesterolitason alentamista koskevista lumekontrolloiduista hoitotutkimuksista, joista saadaan kovimman tason näyttöä.

On tietysti todettava, että "kolesterolista" puhuminen valtimotautien yhteydessä on yleistys aivan samoin kuin se että "tupakka" aiheuttaa keuhkosyöpää. Siis mikä tupakoinnissa tätä aiheuttaa, kuinka paljon pitää polttaa, missä oloissa, minkälaista jne?

Ja aivan samoin kuin tupakointi ei aiheuta keuhkosyöpää kaikille, ei kolesterolikaan ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa.

Valtimotaudit ovat monitekijäisiä ja kokonaisriski ratkaisee. Tämä ei kuitenkaan poista kolesterolin merkitystä keskeisenä syytekijänä.

Mutta kuvitellaanpa, että kolesteroliskeptikkojen näkemys olisikin valtavirtaa. Yleinen ajatus olisi, ettei kolesterolilla ole mitään tekemistä valtimotautien synnyn kanssa vaan todellinen syy onkin vaikkapa "stressi". Ehkäpä tällöin ilmaantuisi "stressiskeptikkoja", jotka alkavat epäillä että kolesterolin syyllisyyttä yritetään jostain syystä peitellä esimerkiksi seuraavista syistä:

1) Miksi valtimoiden kovettumataudin tyypillistä muutosta ateroomaplakkia saa helposti ja nopeasti aikaan kasvissyöjäkoe-eläimillä, kuten kaneilla (jotka eivät ole normaalissa ruokavaliossaan tottuneet saamaan eläinkudoksista peräisin olevaa kolesterolia), kun niille syötetään kolesterolia tai tyydytettyjä rasvoja. Sen sijaan lihansyöjille - kuten esimerkiksi koirille - on kolesterolia syöttämällä lähes mahdotonta aikaansaada ateroomaplakkeja. Ne kun saavat kolesterolia luonnostaan ravinnossa, eikä kolesterolin syönti nosta niiden veren kolesterolitasoa, joka olisi edellytys valtimomuutosten synnylle. Mutta jos koira saa kilpirauhasen vajaatoiminnan, veren kolesterolitaso voi nousta ja sepelvaltimotautiakin syntyy.

2) Miksi koe-eläimille aiheutetut valtimoiden ateroomaplakit sisältävät kolesterolia ja ovat samantyyppisiä kuin ihmisellä.

No, nämä argumentit voi yrittää kuitata sillä, etteivät ihmiset ole kaneja tai hiiriä. Varsin paljon erilaista tietoa ihmistenkin sairauksista on kuitenkin eläintutkimuksilla selvinnyt. Mutta siirrytäänpä ihmisiin:

3) Miksi seerumin kolesterolitason (ja tyydytetyn rasvan saannin) ja valtimotautien välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys. Toisin kuin usein väitetään, tämä ei suinkaan koske vain ns. 7 maan tutkimusta, vaan kyllä yhteys on todettu isommissakin joukoissa. Poikkeuksia löytyy, kuten Ranska ja Sveitsi, ja ylipäänsä epidemiologiset havainnot ovatkin vain osa kokonaiskuvaa, koska niissä sekoittavat tekijät voivat sotkea yhteyksiä. Esimerkiksi: sydänoireita tuntenut on voinut vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ja niinpä tapaus-verrokki-tutkimuksessa terveyteen näyttääkin liittyvän suurempi tyydyttyneen rasvan käyttö!

4) Epidemiologisten tutkimusten virhelähteet ja tulkintavaikeudet tietäen tärkein kysymys onkin: Miten selittyvät kliinisten kontrolloitujen tutkimusten tulokset. Veren kolesterolitason (LDL-kolesterolitason) pienentäminen eri tavoin - ruokavaliolla, ohutsuolileikkauksella tai lääkkeillä - vähentää valtimotautien ilmaantumista ja niistä johtuvia kuolemia. Ja kun kolesterolin alentaminen toteutetaan riittävän tehokkaasti (yli 50 % pieneneminen LDL-kolesterolitasossa), voidaan jo syntyneidenkin ateroomaplakkien kokoa pienentää. Tätä on selvitetty valtimonsisäisellä ultrtaäänitutkimuksella.

Etenkin LDL-kolesterolitasoa tehokkaasti alentavilla statiinilääkkeillä tehdyt kontrolloidut tutkimukset ovat olleet vakuuttavia. Ne ovat niin selviä, että viime vuosina usea tutkimus on jouduttu ennenaikaisesti keskeyttämään, koska kontrollipotilaita ei ole voitu enää pitää ilman näitä lääkkeitä. Haittapuolena on se, ettei statiinien pitkäaikaishyötyjä (=kymmenien vuosien ajan) voida enää koeasetelmassa tutkia.

Ylipäänsä statiinit tuskin ovat kolesterolilääkkeiden viimeinen sana, mutta tällä hetkellä kuitenkin paras ja yleisesti turvallisin vaihtoehto, JOS lääkehoitoa tarvitaan.

Jotkut ovat kuitanneet kliinisten tutkimusten tulokset, sillä että ne olisivat lääketehtaiden väärentämiä. Vaatisi kuitenkin maailmanlaajuisen salaliiton, joka olisi varmasti jo yli 20 vuodessa paljastunut.

Statiineja koskeva toinen argumentti on se, ettei niiden hyöty perustuisikaan kolesterolitason laskuun vaan esim. tulehduksen vähenemiseen. Mutta mitä jos LDL-kolesteroli provosoikin tulehduksen? Statiinit laskevat kolesterolitason hyvin nopeasti, joten hyötykin voi ilmaantua nopeasti.

5) Vielä viimeinen kysymys: Miksi kolesterolitasoon vaikuttavat geenimutaatiot pienentävät tai suurentavat valtimotautiriskiä? Tähän on salaliitoilla vaikea vaikuttaa. Suomessa on noin 5000-10 000 henkilöä, joilla on geneettisistä syistä hyvin korkea kolesterolitaso (ns. FH-tauti). Hoitamattomana tähän liittyy etenkin sepelvaltimotaudin kehittyminen jo nuorella iällä (vaikeimmissa tapauksissa jo lapsuusiässä). Toisaalta LDL-kolesterolitason tehokas pienentäminen nykyisillä kolesterolilääkkeillä vähentää näiden henkilöiden riskiä sairastua ja he voivatkin nykyään elää normaalin elämän. Muutama vuosi sitten on kuvattu veren kolesterolitasoon päinvastaisesti vaikuttava geenimutaatio (PCSK9), johon liittyy synnynnäisesti matala LDL-kolesterolitaso. Ja aivan kolesteroliteorian mukaisesti heille ei juuri ilmaannukaan sepelvaltimotautia - sen riski on pienentynyt yli 80 % kun lyhytaikaisissa lääketutkimuksissa riski on vähentynyt yleensä "vain" 30-40 % . Kolesterolin suhteen ei siis ratkaise pelkästään se kuinka paljon, vaan myös se kuinka kauan kolesterolia on alennettu.

Kolesteroliteorian romuttaminen vaatii vaihtoehtoisen selityksen joka vastaa noihin kysymyksiin. Miten esimerkiksi stressi selittää lumekontrolloitujen hoitotutkimusten tulokset tai geneettiset yhteydet? Koko kolesterolitutkimuksen väittäminen huijaukseksi on helppo selitys, joka ei minulle riitä.

Historiantutkijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi on mainittu se, että hän ymmärtää ja osaa tulkita kokonaisuutta eikä vain näpertele yksittäisten tapahtumien kanssa. Sama pätee varmaan kolesterolitutkimukseenkin. Yksittäisten tutkimustulosten ja yksityiskohtien mahdolliset ristiriitaisuudet eivät riitä romuttamaan koko teoriaa, mutta kannustavat tietysti tutkimuksia eteenpäin.

Professori Timo Strandberg


Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Sydänkirurgi myöntää erehtyneensä kolesterolin suhteen


*
HUOMIO! Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan erittäin vilkkaasti. Käy sinäkin sanomassa mielipiteesi!

Kolesteroliteoria on kaatumassa!

Sain äskettäin
sähköpostiini mielenkiintoista tietoa koskien kolesteroliteoriaa. Laadin tämän kirjoituksen siinä uskossa, että se edistää keskusteluamme kolesteroliteoriasta.

Itse en usko siihen, että kolesteroli on merkittävässä roolissa sydän- ja verisuonisairauksissa. Kun luet alla olevan käännökseni kirurgi Lundellia koskevasta uutisesta, pyydän sinua rehellisesti pohtimaan, voiko todellakin olla niin, että kaikkein parasta olisi jos kerta kaikkiaan romutettaisiin nykyinen käsityksemme kolesterolin haitallisuudesta?

Tohtori Tolonen ja tohtori Pentti Raaste pohtivat kolesteroliteoriaa erittäin ansiokkaasti uudistuneessa Sydänoppaassaan. Tutustukaa myös siihen! Lue myös uusinta tietoa kolesterolista. Kuva on napattu Sydänoppaan johdanto -kappaleesta.

Saat olla eri mieltä kuin kirurgi Lundell, tohtori Tolonen tai tohtori Raaste! Keskustelkaamme tästä! Rehellisesti, älykkäästi, avoimesti!


Tästä asiasta on kyse:

Sydänkirurgi myöntää erehtyneensä kolesterolin suhteen

Sydänkirurgi ja lääketieteen tohtori Dwight Lundell on kirjoittanut kirjan missä hän pohtii kolesterolin merkitystä sydän- ja verisuonisairauksissa. Kirja löytyy täältä.

Annetaan Lundellin kertoa tarinansa. Kirurgi Lundell myöntää, että lääkärikunta herkästi sortuu ylpeyteen ja oman egon pönkittämiseen. Tämä johtuu siitä, että työn, harjoittelun ja arvovallan takia tälle seikalle tarjoutuu yllin kyllin kasvualustaa. Tämän seurauksena lääkärin on vaikea myöntää olevansa väärässä.

Lundell myöntää kirjassaan, tehneensä erään suuren virheen elämäntyönsä aikana: Hän on uskonut kolesteroliteoriaan. Hän uskoi tähän ykkösleirin vakuutteluun, joka menee tähän tyyliin (olethan tämän kuullut?): "Veren korkea kolesterolipitoisuus on tärkeä sepelvaltimotaudin ja muiden valtimotautien riskitekijä. Se lisää kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin ja kalkkeuttaa verisuonia... Kolesteroliarvoja voi parantaa tehokkaasti muuttamalla elämäntapojaan. Kun elämäntapamuutos ei onnistu tai kun se ei riitä, joudutaan turvautumaan lääkehoitoon. Kolesteroliarvoja voi parantaa välttämällä kovia rasvoja eli tyydyttyneitä rasvahappoja ja suosimalla pehmeitä rasvoja eli kerta- tai monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lisäksi kannattaa lopettaa tupakointi, laihduttaa mahdollisia liikakiloja pois, lisätä ruokavalion kuitupitoisuutta ja käyttää hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja."

Tässä minä olen, sanoo Lundell. Hattu kourassa astun teidän eteenne pyytäen teiltä anteeksi! Olen elämänurani aikana (25 vuoden kokemus) tehnyt yli 5000 sydänleikkausta. Selostan teille nyt miksi lääketiede on väärässä kolesterolin suhteen, kertoo Lundell.

Lundell kertoo miten hän sai perehtyä sydänkirurgiaan muiden taitavien sydänkirurgien kanssa. Muiden lääkärikollegoiden tapaan häntä pommitettiin lääketeollisuuden suunnalta toinen toistaan komeimmilla esitteillä ja tieteellisillä tutkimuksilla kolesterolin vaikutuksesta sydänterveyteen. Hän liikkui seminaarista toiseen. Häneen istutettiin ajatus siitä, että veren korkea kolesteroli on haitallista sydänterveydelle.

Hänelle ei tullut mieleenkään vastustaa vallitsevaa hoito-ohjeistusta: kirjoita lääkereseptejä kolesterolin alentamiseksi ja syö mahdollisimman vähän rasvaa! Vakuutettiin potilaille, että tämä on ainoa tapa alentaa kolesteroli ja pitää sydän terveenä. Potilaat tietenkin tottelivat. Lääkäriä ja varsinkin kirurgia on totuttu tottelemaan!

Jos vallitsevasta hoidosta jokin kollega joskus esitti jonkin eriävän mielipiteen, hänet nopeasti vaiennettiin ja pyydettiin palaamaan ruotuun. Kolesterolihoidon vastustaminen voisi johtaa ikävyyksiin, kertoi Lundell.

Mutta kun se kolesteroliteoria on väärässä! Nämä ohjeistukset ottaa kolesterolilääkkeitä ja syödä mahdollisimman vähän rasvaa ovat tieteellistä hölynpölyä. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että verisuonen seinämässä vallitseva tulehdustila aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia. Tämä havainto on omilla aivoillaan ajattelevissa lääkäreissä johtanut perinteisen (väärän) ajattelumallin (paradigman) vaihtumiseen.

Kun potilaita on väärin tieteellisin perustein kehoitettu syömään kolesterolilääkkeitä, välttämään rasvaisia ruokia ja syömään paljon hiilihydraatteja, olemme luoneet mittavan lihavuus- ja diabetesepidemian. Epidemian, joka laajuudessaan hakee vertaistaan terveyshistoriassamme. Vaikka neljäsosa amerikkalaisista syö kalliita statiinilääkkeitä ja vaikka heitä kehotetaan vähentämään ravintorasvojen nauttimista, enemmän amerikkalaisia kuolee sydänsairauksiin kuin milloinkaan historiamme aikana!

Yhdysvaltojen sydänliiton (AHA) tilastojen mukaan 75 000 000 amerikkalaista kärsii sydänvaivoista, 20 000 000:lla on diabetes ja 57 000 000:lla on diabeteksen esiaste. Yhä nuoremmat sairastuvat ja tahti vain kiihtyy.

Lukekaa nyt tarkkaan! Kolesteroli ei voi kertyä verisuoniin ja aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia ilman, että taustalla on verisuonten tulehdus (inflammaatio). Terveen ja tulehtumattoman verisuonen läpi kolesteroli liikkuu vapaasti ja häiriöitä aiheuttamatta. Ihan niin kuin luonto on asian halunnut hoitaa. Se on se inflammaatio, joka johtaa kolesterolin kerääntymiseen verisuoniin.

Tulehdusta, eli inflammaatiota, on helppo hoitaa. Inflammaatiossa oma elimistösi reagoi ulkoapäin tulleeseen ärsykkeeseen (bakteeri, myrkky tai virus). Inflammaatio hoitaa tämän sairauden aiheuttajan pois pelistä ja me toivumme. Sen sijaan jos emme anna elimistöllemme aikaa tai mahdollisuutta vapautua myrkyistä tai mikrobeista, elimistölle aiheutetaan krooninen tulehdustila. Siinä missä akuutti, ohimenevä tulehdus on hyödyllistä meille, krooninen eli pitkittyvä tulehdus on erittäin vahingollista.

Kuka voi olla niin hölmö, että ehdoin tahdoin asettaa elimistönsä alttiiksi näille taudinaiheuttajille. Kuka tollon lailla syö epäterveellistä ruokaa, kuka vielä polttaa tupakka? Joo, sellainen harhautettu kaistapää, joka ilman minkäänlaista itsekritiikkiä seuraa viranomaistemme ravitsemussuosituksia (vähän tyydytettyä rasvaa, paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja ja paljon hiilihydraatteja). Sillä juuri tällainen ohjeistus synnyttää kroonisia tulehduksia verisuonissa, diabetesta, sydänkohtauksia, aivohalvausta ja ylipainoa.

Kertaus on opintojen äiti: Verisuoniston perikato syntyy siitä kun syödään sillä tavalla kuin meitä on vuosikymmenet ohjeistettu viranomaistemme toimesta.

Miten krooninen inflammaatio syntyy? Kirurgi Lundellin mielestä tärkeimmät inflammaation aiheuttajat ovat tässä: sokeri, valkoiset viljatuotteet, omega-6-rasvahappoja runsaasti siältävät öljyt ja einekset sekä prosessoitu ruoka.

Lundell tarjoaa käsitykselleen havainnollisen esimerkin: harjaa ihoasi kovalla harjalla niin kovaa, että iho punoittaa ja on lähes vereslihalla. Jatka tätä useita kertoja päivässä useiden vuosien ajan. Jos kovista kivuista huolimatta pystyisit tähän suoritukseen, saisit aikaiseksi verisen alueen ihollasi, joka tulisi koko ajan pahemmaksi ja pahemmksi. Akuutti tulehdus muuttuu krooniseksi tulehdukseksi.

Ei ole mitään eroa siinä, tapahtuuko tämä inflammaatio ihon pinnalla tai elimistösi uumenissa. Yhtä pahaa jälkeä on näkyvissä. Lundell on nähnyt tuhansittain verisuonia elämänsä aikana. Tulehtunut verisuoni näyttää siltä kuin joku olisi koko ajan harjannut sitä pienen pienellä harjalla! Harjana on toiminut huonolaatuinen tulehduksia synnyttävä ravinto!

Kun syömme makeita leivoksia ja muita huonoja ruokia, elimistömme reagoi tähän sodanjulistuksella. Verisuonet tulehtuvat. Valtaväestön ruokailutottumukset pitävät verisuonet tulehtuneina.

Kuvittele seuraava tapahtumasarja: Näppäimistölle kaatuu pullollinen makeaa siirappia. Miten näppäimistö toimii sen jälkeen? Eeeeeeiiiiii kooovinnnnnkkkaaan hyvin! Sama tapahtuu verisuonten sisällä kun syömme jotain hyvin makeaa ruokaa. Sokeri lilluu verisuonissamme ja odottaa pääsyä varastoihin tai käytettäväksi heti energiaksi. Verensokeri pyritään pitämään hyvin tasaisena, sillä korkea verensokeri vaurioittaa verisuonia. Toistuessaan useita kertoja päivässä, viikosta toiseen ja vuosien jaksoilla, versisuonet lopulta tulehtuvat hyvinkin pahasti.

Voit olla varma, että olen nähnyt näitä tulehtuneita verisuonia! Yli 5000 potilasta ovat toimineet havaintomateriaalina, kertto Lundell. Heillä on yksi ja samaa yhteinen tekijä: verisuonet ovat tulehtuneet!

Tulehdus etenee verisuonissa erityisen tehokkaasti jos emme vaimenna tulehdusta omega-3-rasvahapoilla (omega-6-rasvahapot aiheuttavat tulehduksia). Tyypillinen amerikkalainen sapuska sisältää 15-30 kertaa enemmän omega-6-rasvahappoja kuin omega-3-rasvahappoja. Tämä on kestämätön tilanne! Ihanteellinen rasvahappojen suhde on 3:1.

Niin kuin tässä ei olisi jo riittävästi kestämistä, Lundell varoittaa vielä tomerasti ylipainosta. Lihavan läskikudos tuottaa tulehdustekijöitä, jotka jatkavat siitä mihin sokerit jäivät, eli tulehdus vain etenee elimistössä.

Tästä onnettomasta tilanteesta on vain yksi poistumisreitti: Me hyväksymme, että kolesteroliteoria on virheellinen ja ryhdymme syömään terveellisempää ruokaa. Meidän pitää syödä mahdollisimman luonnollista, tärveltymätöntä ruokaa. Jos syödään sokeria sisältävää ruokaa, niin se sokeri otetaan vihanneksista ja hedelmistä, vähennetään tulehdusta aiheuttavien kasvirasvojen käyttöä ja syömme sen sijaan maitorasvoja sekä nautimme oliiviöljyä. Eläinrasvaa nauttimalla verisuonet pysyvät terveempinä. Unohda kaikki se mielettömyys minkä moderni tiede on rummuttanut päähäsi! Usko nyt, että eläinrasva ei tuki suonia! Sellaista tieteellistä näyttöä ei ole. On mieletöntä jättää pois eläinrasva ruokavaliosta!

Kolesteroliteoria on johtanut katastrofiin. Valtavirran mukana kulkeneet tiedemiehet ovat tehneet hirvittävän suuria erehdyksiä.

Vaihda tämä mielettömyys terveyteen! Osta vain terveellistä, luonnollista ruokaa ihan niin kuin mummosi aikoinaan teki. Vuosien tasolla tapahtuva tervehtyminen tietää oireettomia sydänterveyden vuosia.

Lopuksi kerrottakoon, että kirurgi Lundell ei enää leikkaa potilaita. Hän on omistautunut täysillä hankkeeseen, joka edistää potilaiden terveyttä ravitsemuksen avulla. Hän perusti Healthy Humans säätiön edistämään terveystietoisuutta ja on nyt siis myös saanut uuden kirjansa markkinoille: "The Cure for Heart Disease and The Great Cholesterol Lie".

Muuta luettavaa kolesterolista:

Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

Syö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossa

Parempi vähentää hiilihydraatteja kuin rasvaa?

Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Maitorasva tiedeterrorin kohteena

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Jo yli 30 kommenttia 9.6.2010 mennessä.

Poimin nyt (7.6.2010) erilleen
Kari Salmisen vieraskirjoituksesta nimimerkki Westien esille nostaman tärkeän keskustelualoitteen.

Maitorasva on todennäköisesti joutunut laajamittaisen tiedeterrorin uhriksi. Suomessa elää hyvin vahvasti harhaoppi maitorasvan epäterveellisyydestä, jota seikkaa minkäänlaiset tutkimusnäytöt eivät näytä horjuttavan.

Useissa tutkimuksissa hyvin selkeästi näytetään, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.

On ilmiselvää, että maitorasva ei ole niin suuressa roolissa kuin on luultu ja sitä voisi pitää ns. neutraalina rasvana terveyden kannalta. Se ei siis tuo suuria hyötyjä, mutta toisaalta sen käytöllä monipuolisen ravinnon osana ei nykytiedon valossa saa aikaan haittoja pidemmälläkään aikavälillä.

Meidän ravitsemusterveyspolitiikkamme on rakentunut ravinnon rasvojen osalta täysin sen ajatuksen varaan että ravinnon tyydyttyneet rasvat ovat sydänterveydelle haitallisia ja niiden käyttöä suositellaan vähennettäväksi kaikkialla.

Maidon rasva on pääosin tyydyttynyttä joten sitä on tullut välttää. Kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa jne. suositellaan käytettäväksi ja käytetäänkin rasvattomia maitotuotteita. Maitorasvaa on myös voi, jota on opittu pitämään todellisena verisuoni- ja sydänterveyden vihollisena.

Sydän- ja verisuonisairaudet kehittyvät vuosikymmenten kuluessa ja mitä pidemmälle ne saadaan siirrettyä sen parempi. Olemme Suomessa selvitelleet asiaa ihan pikkulapsista lähtien (STRIP yms.) ja usko omaan työhön on ollut ja on varmaan edelleenkin kovaa. Eräs kantava teema on ollut maitorasvan välttäminen sen haitallisuuteen vedoten ja koko rakennelma on tehty näiden päälle.

Sydänkuolleisuuden torjuminen on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja siitä paukutellaan henkseleitä ahkerasti ja onhan siihen toki syytäkin. Samaan aikaan toisaalla sydänterveydestä huolestuneen valtavirran ulkopuolella maamme rajojen sisällä kehitys ei ole ollut yhtä hyvää.

Maailmalla on hyvin tunnettua tutkijoiden parissa että pieni pohjoinen korkean teknologian maa, Suomi, pitää kärkitilaa erityisesti lapsiin liittyvän tyypin 1 diabeteksen kohdalla. Tyypin 1 diabeteksen ohella meitä yhä enenevissä määrin kiusaavat myös erilaiset allergiat ja astma.

On mahdollista, että näitä sairauksia on ravitsemuksen puolella pidetty ravitsemusterveyspoliittisesti toisarvoisina, koska ainakin Westien käsityksen mukaan niiden tulokset esim. maitorasvan osalta ovat risteilleet valitsemamme polun kanssa. Maitorasva/voi on näyttänyt eräissä tutkimuksissa suojaavan em. sairauksilta. Tulokset on jätetty huomiotta ja kaikille on tarjottu ainoana oikeana pidettyä "vähämaitorasvaistalinjaa".

Voisiko näillä asioilla olla kausaalinen yhteys? Onko rasvapolitiikkamme ansiota tuo menestyminen T1DM MM-kisoissa?

Oli miten oli niin ainakin olisi kohtuullista vaatia kaikkien niiden perheiden puolesta jotka ovat kamppailleet T1DM:n, allergioiden ja astman kanssa että seuraavia suosituksia laadittaessa myös nämä asiat nostettaisiin prioriteettilistan kärkeen.

Asiassa pitäisi lähteä liikkeelle viipymättä ja hyvin hoksottimin varustettuna. Immunologia, ravinto ja elintavat ei ole mikään läpihuutojuttu hallittavaksi, mutta uskon että meillä jos kellään olisi valmiuksia onnistua siinä ja luoda vaikka se uusi Nokia työn pohjalta.

Olisi tosi kiva saada kommentteja Mikael Fogelholmilta, Ursula Schwabilta ja tämän terveysblogin lukijoilta siitä miten tärkeinä pidetään näitä viime vuosikymmeninä huonontuneita asioita?

Muutenkin voidaan toivoa, että maitorasva nostettaisiin sille kuuluvalle alustalle terveellisten peruselintarvikkeiden joukossa. Maitorasva on mahdollisesti joutunut tiedeterrorin kohteeksi. Pyydän maitorasvan käytön kieltämiseen tai sallimiseen liitetyissä perusteluissa tavallista suurempaa huolellisuutta ja avoimuutta.

Erityisesti ikääntyvät ja lapset ovat saattaneet kärsiä yksisilmäisestä ravitsemuspolitiikasta, joten olisi hyvä että heihin panostetaan paljon.

Lasten ja ikääntyvien terveydestä huolehtimisesta saadaan todennäköisesti hyvät säästötkin ja yhteisiä rahoja voitaisiin käyttää johonkin mukavampaan kuin lääkkeisiin tai vuodepaikkojen ylläpitämiseen. Ulkoliikuntapaikkoja ja yhteistä kivaa lisää!


Avaan keskustelun!

Muita juttuja maitorasvasta:

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Kirjoittajavieras: Kari Salminen

**
Tärkeä päivitys (6.6.2010)!

Professori Kari Salminen on pyytänyt julkaisemaan seuraavan tiedotteen 28.5.2010, johon sitten dosentti Mikael Fogelholm vastaa 6.6.2010:

Kiitän ja olen iloinen saamastani myönteisestä palautteesta kirjoitukseeni. Olen kuitenkin hämmentynyt ja pettynytkin, etteivät menneinä vuosikymmeninä maitoa ja maitorasvaa ankarastikin moittineet henkilöt ole kommentoineet tai kritisoineet sitä. Vastassa on vain hiljaisuuden muuri. Kuitenkin vain avoimen ja asiallisen keskustelun kautta voimme luoda kriittisen nykykäsityksen asiasta. Christerin erinomainen blogi tarjoaisi tähän erään forumin.

Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan valmisteilla on uusi pohjoismainen - ja siten suomalainen - ravitsemussuositus. Suomesta sitä valmistelemaan on ilmeisesti nimetty pari henkilöä. Nyt siis osaltamme näiden henklöiden näkemykset ja mieltymykset vaikuttavat tuleviin suosituksiin. Eihän tällainen salamyhkäisyys ja yksipuolisuus ole nykypäivää.

Kuka on heidät nimennyt tähän vastuulliseen ja erittäin laajakantoiseen tehtävään? Järjestetäänkö jonkinlainen kuuleminen tms., ennekuin he kantavat näkemyksensä pohjoismaiselle foorumille Suomen kantana?

Kari Salminen

Kari Salminen ihmetteli, miksi dosentti Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laadittaessa. Kari myös epäili, että suosituksista tulee sitten vain meidän kahden mielipide. Näinhän ei tietenkään ole. Kerron tässä lyhyesti, mistä oikeastaan on kyse.

Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat projektiryhmässä, joka ohjaa käytännön työtä. Tällä kertaa varsinaisen substanssityön kaikkien kriittiseksi katsottujen ravintoaineiden kohdalla (mm. rasvat, hiilihydraatit ja D-vitamiini) tekevät kuitenkin alatyöryhmät. Näissä on mukana useita suomalaisia alan tutkijoita. Alatyöryhmät noudattavat työssään ruotsalaisen SBU:n (Suomen FinOHTA:a vastaava organisaatio) laatimaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että etukäteen määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella tehdään systemoitu kirjallisuushaku, jonka tulokset raportoidaan kokonaan. Taustaraportissa esitellään kaikki ne raportit, joihin suositukset tullaan perustamaan, kuten myös ne kirjallisuushausta löydetyt tutkimukset, joita ei syystä tai toisesta hyväksytty mukaan.

Tämän kertaisen työn huolellisuusluokka ja läpinäkyvyys on mielestäni paras koko pohjoismaisen ravitsemussuositusten historian. Kirjallisuushaut tehdään tämän vuoden puolella ja analyysit ensi vuonna. Varsinaiset suositukset ilmestyvät laajan kommenttikierroksen jälkeen v. 2012.

yt,

Mikael Fogelholm



Tässä alkuperäinen kirjoitus:

Kirjoittajavieraana on tänään (17.5.2010) professori Kari Salminen. Kirjoituksessa on paljon uutta tietoa maitorasvojen terveellisyydestä. Pyydän kommentoimaan tekstiä asialliseen sävyyn.

*************************
MAITO, MAITORASVA JA SYDÄN- JA VERISUONITERVEYS

Kari Salminen
Professori


Maito ja erityisesti maidon sisältämä rasva on leimattu voimistuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolta syypääksi suomalaisten suhteellisesti suureen sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja –kuolleisuuteen.

Tieteellistä näyttöä asiasta ei ole koskaan kuitenkaan ollut. Nyt 2000-luvulla on julkaistu joukko suoraan maidon ja sen sisältämän rasvan kulutukseen ja toisaalta sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen kohdistuvia tutkimuksia.

Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset

Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.

Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.

Hieman myöhemmin julkaistut CARDIO2000-tutkimus (Kontrogianni ym. 2006) ja Germanin ym. (2009) laatima yhteenveto myös osoittavat maidon suojaavan sydäntaudeilta.

Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.

Elwood ym. ovat edelleen laajentaneet tarkasteluaan (2010) koskemaan maidon ja maitovalmisteiden vaikutusta verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Haitallista yhteyttä ei todettu, pikemminkin vaikutus oli sairauksilta suojaava.

Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.

Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.

Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.

Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.

Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.

Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.

Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.

Mitä tälle 1950-luvulla hatarin perustein syntyneelle väitteelle, ns. rasvahypoteesille kuuluu nyt 2000-luvulla?

Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys

Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.

Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.

Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vaihteli laajasti välillä 9-20 energia-%:a. Tyydyttyneiden rasvahappojen saannin ja sepelvaltimotautisairastuvuuden tai -kuolleisuuden välillä ei ollut yhteyttä. Todettakoon, että Suomessa tyydyttyneen rasvan kulutus on nykyisin noin 14 energia-%:a (Nordic Dietary Recommendations 2004).

Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.

Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.

Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.

Yhteenveto

Edellä esitetyt 2000-luvun vakuuttavat tutkimustulokset osoittavat, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.

Tämä on täysin vastoin maassamme pitkään yksipuolisin perustein harjoitettua terveys- ja ravitsemuspolitiikkaa ja -valistusta.

Terveys- ja ravitsemussuositukset on pikimmiten muutettava vastaamaan nykyisiä kiistattomia tutkimustuloksia. Maitorasvan tieteellisesti perusteeton ahdistaminen on vihdoin lopetettava.

Viitteet

Biong AS, Veirod MB, Ringstad J ym. Intake of milkfat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.

Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.

Elwood PC, Pickering Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.

Elwood PC, Givens DI, Beswick AD, ym. The survival advantage of milk and dairy consumption: am overview of evidence from cohort studies of vascular diseases, diabetes and cancer. J Am Coll Nutr 2008;27:723S-34S.

Elwood PC, Pickering JE, Givens DI, ym. The Consumption of Milk and Dairy Foods and the Incidence of Vascular Disease and Diabetes: An Overview of the Evidence. Lipids 2010; doi 10.1007/s11745-010-3412-5.

German JB, Gibson RA, Krauss RM, ym. A reappraisal of the impact of dairy foods and milk fat on cardiovascular disease risk. Eur. J Nutr. 2009; doi 10.1007/s00394-009-0002-5.

Holmberg, S, Thelin A ja Stiernsröm E-L. Food Choices and Coronary heart Disease: A Population Based Cohort Study of Rural Swedish Men with 12 years Follow-up. Int J Environ Res Publ Health 2009;6:2626-38.

Kontrogianni MD, Panagiotakos DB, Chrohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary symptomes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehab 2006;13:791-7.

Mente A, de Koning L, Shannon HS ym. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.

Nordic Dietary Recommendations. Nordic Council of Ministers. Copenhagen, 2004.

Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid 1997;145:876-87.

Salminen K. Maito suojaa sydäntä. Duodecim 2007;123:358-9.

Siri-Tarino PW, Qi Sun, Hu FB ym. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr doi:10.3945/ajcn.2009.27725.

Skeaff CM, Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.

Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91:635-42.

Tässä terveysblogissa on aiemmin ilmestynyt muitakin erinomaisia vieraskirjoituksia:

maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!

**
Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).

Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.

Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:

a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa
b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin
c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää
d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!
e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."

Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!

Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:

Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!

Vaalea leipä, valkoinen sokeri ja muut korkean GI:n hiilihydraatit lisäsivät infarktin riskiä tuoreessa tanskalaistutkimuksessa.

Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.

Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.

Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.

Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.

Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.

Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.

Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.

Kommentoi!

Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Maitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktilta

*
Arvoisat lukijani
, te tiedätte, että rakastan voita, juon mieluusti täysrasvaista maitoa ja nautin muitakin täysrasvaisia maitotuotteita. On edelleen hyvin kiistanalaista, onko tämä linjaus terveellistä ihmiselle. Itse uskon maitorasvojen terveellisyyteen ja niiden myötä saavutettuun hyvään oloon.

Ihan äskettäin on ilmestynyt hyvin mielenkiintoinen tutkimus maitorasvojen mahdollisista terveyshyödyistä.

Uppsalan yliopiston tutkijat (Ewa Warensjö etunenässä) raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden tuoreessa artikkelissaan, että maitorasvojen runsas nauttiminen saattaa suojata ensimmäiseltä sydäninfarktilta (koskee erityisesti naisia).

Ruotsalaiset tutkijat ovat näköjään kehittäneet varsin näppärän menetelmän, jolla henkilön maitorasvan kulutusta voidaan mitata varsin tarkasti. Ruokapäiväkirjojen avulla kerätty tieto on kovin altis virheille. Tässä ruotsalaismenetelmässä vältetään tämä virhelähde.

Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimittäin maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Kun seurattiin näiden rasvahappojen esiintymistä ihmiselimistössä, voitiin todeta, että maitorasvan kulutus oli yhteydessä pienempään infarktiriskiin.

Ne ihmiset, jotka käyttivät enemmän maitorasvoja, heidän elimistöönsä kerääntyi suuremmassa määrin parittoman hiililuvun rasvahappoja.

Minun subjektiivinen käsitykseni maitorasvojen terveellisyydestä sai vahvistusta.

Kommentteja?

Tutkimuksen nimi: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Raportti löytyy täältä.

Juttuvinkin löysin Anssi Mannisen blogista.

Muita juttuja maitorasvoista:

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Ruotsalaisten ostoskäyttäytyminen on muuttunut

**
Kostdoktorn, suosittu ruotsalainen terveysbloggaaja
, on kirjoittanut ruotsalaisten muuttuneista valinnoista ruokakaupassa.

Kaupan terveysraportti 2010 ja sen tilastot kertovat, että ostoskärryihin poimittiin entistä enemmän luontaisia ruoka-aineita. Ruotsalaiset ostivat 20% enemmän voita ja Bregottia ("Oivariinia"), 12% enemmän kermaa ja kevytmargariinien markkinaosuudet romahtivat 7 prosenttia.

Syynä tähän muutokseen pidetään kiihkeää ravitsemuskeskustelua, jossa virallinen ravintovalistus on ollut hätää kärsimässä ja enemmän eläinperäisiä rasvoja suosiva suuntaus nimeltään LCHF (low-carb high-fat) on ollut voitolla. Tämä LCHF on sama kuin Suomessa tutuksi tullut VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tämän seurauksena kaupan terveysraportissa huomautetaan, että Ruotsin kansa ei kovinkaan hyvin seuraa virallisia oppirakennelmia (vähemmän eläinrasvaa). Rasvakammo on siis hellittämässä Ruotsissa.

Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos samanlaisia uutisia saisimme kuulla Suomesta. Ymmärrän toki, että kaikille ei maistu voi ja kerma, mutta niille joille nämä terveystuotteet sopivat, tehkää hyvin ja nostakaa oikein näkyvällä tavalla nämä ostoksenne kassan hihnalle! Niin minulla on tapana. En tiedä miten fiksua se on, mutta ehkä joku empivä siitä saa innostuksen palata siihen voilla valmistettuun ruokaan, jota mummo teki aikoinaan.

Muuta luettavaa maitorasvoista:

keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Huonoja vaihtokauppoja

**
"Vaihdetaan pöytäkone kannettavaan"
on todennäköisesti parempi vaihtokauppa kuin tyydyttyneiden rasvojen vaihto nopeisiin hiilihydraatteihin. Tietokoneiden vaihtokaupassa todennäköisesti molemmat hyötyvät, mutta ravintoaineiden vaihtokaupassa voi käydä hassusti, jos ei ole oikein tarkkana kuin porkkana.

Ainakin jos on uskomista uunituoretta tanskalaisselvitystä. 21 tutkimusta ja 350 000:n ihmisen tarinaa viisaampana, tutkijat päätyivät nykyisiä ravitsemussuosituksia ravistelevaan väitteeseen: Jos vaihdat yleensä epäterveellisinä pidetyt tyydytetyt rasvat (voi, täysmaito, rasvaiset juustot, kookosrasva) huonolaatuisiin hiilihydraatteihin (vaalea leipä, pasta, teollisesti käsitellyt hiilihydraattituotteet), tulet todennäköisesti sairaaksi.

Ratkaisua voi hakea kahdelta suunnalta:

1) Sisällytät ruokavalioosi tyydytetyt rasvat ja jätät hiilihydraatit mahdollisimman vähiin
2) Vaihdat tyydytetyt rasvat korkealaatuisempiin hiilihydraatteihin

Vaihtoehtoa numero 1 sanotaan karppaamiseksi (tai hiilihydraattitietoiseksi ruokavalioksi tai "hys hys" -dieetiksi) ja vaihtoehtoa 2 valistuneeksi ruokailuksi parhaimpien Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti.

Vaihtoehtoa numero 2 on toitotettu joka torvesta. Pekka Puska nousi sillä maailmanmaineeseen, ravitsemustutkijat varmistavat tuolla uraputkensa, elintarviketeollisuus kiittää jne. Vaihtoehdolla numero 2 on vain yksi ikävä piirre: sitä noudatetaan väestötasolla kovin huonosti! Noudattaminen ei näytä olevan kovin luontevaa, sillä vuosikymmeniä kestäneestä valistuksesta huolimatta suomalaisten ravinnonsaanti poikkeaa edelleen merkittävästi suosituksista. Lautasmalli ei oikein pure. Ihmiset syövät mieluummin ihan miten tykkäävät ja jotkut syövät protestimielessä ihan päinvastoin kuin neuvotaan.

Vaihtoehto numero 1 on selkeä mahdollisuus Suomen kansalle ryhdistäytyä. Syö niin kuin isoäidin isoisä söi aikoinaan. Jätä ne meille tuputetut hiilihydraattikuormat virallisesta valistuksesta huolimatta reilusti vähemmälle, unohda kaikki kevyttuotteet, käytä sitä voita ruoanlaittoon, pistä lähialueen luomupossua uuniin paistumaan, älä pihistele sen oliiviöljyn kanssa, jos tekee mieli kananmunia, niin sen kuin syöt! Jotkut kokeilevat tällaista systeemiä ja selkeästi tervehtyvät - se on myönnettävä.

Niin, vielä siitä tanskalaistutkimuksesta. Hiilihydraattien laatu ratkaisee, sanovat tutkijat. Mikäli vaihtokauppa tehdään viisaasti, silloin tyydyttyneiden rasvojen vähentämisestä on hyötyä terveydelle. Syödään vain täysjyvävalmisteita, vihanneksia ja juureksia (mutta ei missään nimessä perunaa) ja valitaan aina mahdollisimman vähän sokeristuvia ruoka-aineita (korkea glykeeminen indeksi).

Glykeemistä indeksiä tutkijat pitävät muuten ammattilaisten työkaluna. Tavallinen rahvas menee tuollaisista indekseistä vain sekaisin. Sellaista asiaa oli tanskalaisilla. Joka haluaa avata silmänsä näkee tässä jotain järkeä. Lukekaa lisää Reutersin uutisista tai seuratkaa lehtien palstoja. Kyllä joku lehti aikanaan tästäkin uutisesta kertoo - omalla tavallaan. Veteraaniurheilijan blogista saat uutiset tietenkin aina tuoreempina ja eri tavalla esitettynä. Joskus voi olla hyötyä tämänkin blogin terveysviestinnästä.


Tietoa vaihtoehdosta numero 1:

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Rasvan ja sydänsairauksien yhteys häviää suuressa aineistossa


*
Päivitys (13.4.2010) tähän 11.4.2010 ilmestyneeseen kirjoitukseeni. Olen saanut varsin runsaasti sähköpostilla tiedusteluja mistä tuon käyttämäni tietokannan voi saada. Kerron nyt mistä tietokannan (Excel -taulukko) voi ladata. Mikäli tarvitsette apua tietokannan käyttämiseen, voitte ottaa vaikkapa minuun yhteyttä. Vastaan mahdollisuuksieni mukaan. Tietokannan voi ladata täältä (ZIP-tiedosto, noin 2 Mt).

Ancel Keys osoitti aikoinaan, että rasvan kulutuksen ja sydänsairauksien välillä on yhteys. Tohtori Keys keräsi jo vuonna 1953 aineistoa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Hänen valitsemansa aineiston perusteella yhteys näyttikin vakuuttavalta. Hän havaitsi, että mitä enemmän maassa syötiin rasvaa, sitä enemmän oli sydänkuolemia.

Tutkimuksessa oli kuitenkin pahoja puutteita. Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista vain kuuden maan aineistoja. Keys oli valinnut maista ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat.

Vastaamatta jäivät kysymykset:
  • miksi Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa? (Keys ratkaisi ongelman jättämällä Meksikon tilastoista pois)
  • Japanissa oli alhaisin rasvakulutus kaikista 22:sta maasta, mutta yllättävää kyllä riski sairastua sydänsairauksiin oli siellä kuusi kertaa korkeampi kuin Meksikossa. Miten tämä sopi yhteen rasvateorian kanssa? (Keys ratkaisi ongelman jättämällä myös Japanin tarkastelun ulkopuolelle)
  • Meksikossa ja Israelissa syötiin rasvaa saman verran, mutta Israelissa sydänsairauden riski oli 21-kertainen. Mitä tällaiselle tiedolle tehdään? (Keys ratkaisi ongelman pitämällä kaaviossa Israelin, mutta jättämällä pois Meksikon)
  • Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli Suomessa lähes kaksinkertainen. Mitä tehdä tälle tilanteelle? (Keys valitsi tutkimukseen Suomen ja Ruotsin ja toivoi, että muut hyvät valinnat riittivät varmistamaan yhteyden rasvan kulutuksen ja sydänsairauksien välillä)
Nämä seitsemän maata Keys lopulta sitten valitsi tutkimukseensa mukaan: Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Mikäli hän olisi käytettävissä olleista aineistoista valinnut Italian, Kreikan, Entisen Jugoslavian, Hollannin, Suomen, USA:n ja Japanin, hänen tutkimustuloksensa olisi ollut päinvastainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski.

Loppu olikin sitten poliittista juonittelua ja taloudellisia kytköksiä tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton välillä. Tiedotusvälineitä taitavasti manipuloimalla ja Amerikan Sydäntautiliiton suosiollisella avustuksella saatiin lääketeollisuuden toivoma tulkinta tiede-elämässä voitolle.

Nykyään meillä on käytettävissä luotettavat tiedot 137:stä maasta. Tiedot löytyvät WHO:n ja FAO:n rekistereistä. Tuoreimmat tiedot löytyvät vuodelta 2003. Kun tilastoja tarkastelee niin huomaa miten monesta eri syystä sydänsairaudet voivat yllättää. On todellista toiveajattelua, että rasvan syöntiä vähentämällä tai lisäämällä voitaisiin vaikuttaa sydänterveyteen.

FAO:n ja WHO:n tilastoja tarkastelemalla saamme tietää, että rasvan syönnin ja sydänsairauksien välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä jos käytämme tietoja 137:stä maasta: Albania, Algeria, Angola, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Armenia, Australia, Itävalta, Aserbaitsan, Bahama, Bangladesh, Barbados, Valko-Venäjä, Belgia, Belize, Bolivia, Bosnia ja Hertsegovina, Botswana, Brasilia, Brunei, Bulgaria, Burkina Faso, Kanada, Cape Verde, Tsad, Chile, Kiina, Kolombia, Kongo, Costa Rica, Kroatia, Kuuba, Kypros, Tsekki, Tanska, Dominikaaninen tasavalta, Ekvador, Egypti, El Salvador, Eritrea, Eesti, Etiopia, Fidjisaaret, Suomi, Ranska, Gabon, Gambia, Georgia, Saksa, Ghana, Kreikka, Guatemala, Honduras, Unkari, Islanti, Intia, Indonesia, Iran, Irlanti, Israel, Italia, Jamaika, Japani, Jordania, Kasakstan, Kenia, Korean tasavalta, Kuwait, Kirgistan, Latvia, Libanon, Libya, Liettua, Makedonia, Malesia, Malta, Mauretania, Mauritius, Meksiko, Moldova, Mongolia, Marokko, Myanmar, Namibia, Nepal, Alankomaat, Uusi Seelanti, Nikaragua, Nigeria, Nigeria, Norja, Pakistan, Panama, Peru, Filippiinit, Puola, Portugal, Romania, Venäjä, Ruanda, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Samoa, Saudi Arabia, Senegal, Seyshellit, Slovakia, Slovenia, Salomonin saaret, Etelä-Afrikka, Espanja, Sri Lanka, Sudan, Surinam, Swatsimaa, Ruotsi, Sveitsi, Syria, Tansania, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Uruguai, Utsbekistan, Vanuatu, Venetsuela, Vietnam, Jemen ja Zimbabwe

Kun näiden yllä mainittujen maiden rasvan kulutus verrataan aikuisväestön sydänsairauksiin saadan korrelaatioksi -0,502 (eli ei ole minkäänlaista yhteyttä; 0 tarkoittaa ei mitään yhteyttä ja 1, että on täydellinen korrelaatio) ja regressioviiva on Ancel Keysin havainnoista poiketen toiseen suuntaan kallellaan. Eli, mitä enemmän rasvaa nautitaan sitä vähemmän on sydän- ja verisuonitauteja.

Oheisesta taulukosta voi nähdä, että Turkmenistanissa ja Tadshikistanissa kuolee eniten ihmisiä sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT), mutta rasvan syönti on hyvin vaatimatonta. Ranskassa syödään eniten rasvaa ja siellä on Japanin jälkeen alhaisimmat sydänsairastavuuslukemat. Suomi on melkein regressioviivalla, eli me syömme varsin kohtuullisesti rasvaa (yhtä paljon kuin esim. Australiassa, Islannissa ja Kyproksessa) ja sydänsairastavuus oli vuonna 2003 varsin vaatimatonta luokkaa (olemme samalla tasolla kuin esim. Ruotsi, Islanti ja Uusi Seelanti).

Innokkaimmat lukijani voivat tiedustella minulta mistä tämän käyttämäni aineiston voi tilata. Tilastotiede ei ole minulla kovinkaan hyvin hallussa ja olen voinut tehdä vääriäkin tulkintoja tästä massiivisesta materiaalista. Suosittelen materiaalin hankkimista.

Muita kirjoituksia ruoasta: