*
Eilen tuli televisiosta mielenkiintoinen dokumenttiohjelma: Se päivä muutti Suomen. Hanke nimeltään Pohjois-Karjala-projekti käynnistyi 7.4.1972 Maailman terveyspäivänä. Siitä alkaa pitkä 25-vuoden rupeama, jonka aikana valistustyöhön valjastetaan niin terveydenhuoltohenkilökunnan jäseniä uusista terveyskeskuksista, Martta-yhdistysten toimeliaita naisia kylistä ja aktiivisia sydänyhdistysten ihmisiä. Pidetään tupailtoja, koulutetaan maallikkoavustajia ja otetaan vastaan suuren maailman herroja konferensseissa, joita järjestetään Kolilla ja pienien kyläyhdistysten taloilla. Sana kulkee ruohonjuuritasolla, ja pikku hiljaa voi vaihtuu pöydissä margariiniksi.Pohjois-Karjalan maakunnassa ollaan vuoden 1960-luvun lopulla erittäin huolestuneita. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on hälyttävän korkealla, varsinkin työikäisillä miehillä. Martti Karvonen on tutkinut maakunnassa jo vuosia rasva-aineenvaihdunnan ja sydän- ja verisuonitautien yhteyksiä. Se ei yksin riitä, vaan tarvitaan uusia voimia ja paikallisten ihmisten tuki, jotta kansa saadaan terveemmäksi. Perustetaan työryhmä miettimään projektia, joka toimisi alueella viiden vuoden ajan valistamassa terveellisistä elintavoista ja ennaltaehkäisemässä sairastumista ja kuolemia. Projektiin kutsutaan nuoria, vasta valmistuneita lääkäreitä, mutta myös paikallisia sydänyhdistyksiä. Nämä mahdollistivat projektin onnistumisen ja sen kansainvälisestikin tunnustetut tutkimustulokset.
Olen itse ottanut kantaa Pohjois-Karjala-projektiin useissa yhteyksissä. Projektiin liittyy keskeisesti nuoren lääkärin Pekka Puskan kohoaminen maailmanmaineeseen. Puskan luomana ihmeenä pidän sitä imagonmuutosta mikä Suomessa tapahtui: tupakanpoltosta luovuttiin, raavaat miehetkin söivät niitä rehuja (vihanneksia ja hedelmiä) kiihtyvään tahtiin, terveysliikunta yleistyi, tulivat kaikenlaiset kevyttuotteet markkinoille ja voi vaihtui margariiniin rasvasodaksi asti yltyneessä tiedemiesten ja markkinamiesten mediamylläkässä. "Vääränlaisesta" rasvasta tehtiin se suuri terveysmörkö. Rasva piti hakea pellosta, eikä eläimestä. Vaikka me koostumme itse enemmän tai vähemmän eläinrasvasta, niin yllättäen luonto olikin tehnyt suunnitteluvirheen. Rasvapitoinen äidinmaito olisi varmaan vaihdettava rypsipohjaiseen kemikaalisekoitukseen ajan trendien mukaisesti? Ei - pois tällainen pelleily ajattelustamme!
Pohjois-Karjala-projektin terveysvaikutuksia liioitellaan usein ja voin hyvin ymmärtää miksi projekti herättää monessa niin suuria intohimoja. Toihan se Suomeen pitkiksi ajoiksi epäluonnollisia, trendeiksi asti kasvaneita ravitsemusratkaisuja. Esimerkiksi tuon kemian teollisuuden riemuvoiton materiasta vailla vertaa, eli margariinin. Ihan hullulta tuntuu, että puhdas luonnontuote nimeltään voi saatiin taitavalla markkinoinnilla ainakin yhden sukupolven ajaksi kaiken pahan aiheuttajaksi. Aika näyttää jääkö voi vain joidenkin erityisen terveystietoisten ihmisten kulinaariseksi nautinnoksi, vai tuleeko voi taas takaisin ruokapöytiin.
Nyt tarvitsemme uuden Suomi -projektin: me olemme liian lihavia. Hämmästyttävää kyllä lihavuus on noussut koko ajan vaikka meillä on ollut näitä terveysprojekteja käynnissä. Ja lihavuuden myötä tulevat aineenvaihduntasairaudet (mm. diabetes).
Syömmekö vääränlaista ruokaa? Siltä vahvasti tuntuu. Pohjois-Karjala-projektin seurauksena opimme syömään aivan liian kevyesti ja välipalavoittoisesti. Kevyt ei pidä nälkää ja välipalat lihottavat. Me tarvitsemme Suomeen nälänhallintaprojektin. Yltäkylläisestä ruokatarjonnasta on suomalaisille osattava valita ne ruoka-aineet, jotka pitävät nälkää. Osaatko sinä sen taidon?
