Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti

**
Kustannusosakeyhtiö Tammi on julkaissut Kaisa Jaakkolan taidokkaasti kirjoittaman kokonaisvaltaisen laihdutuskirjan. Minä pidin kirjasta. Uskoisin, että sinäkin pidät.

Mikä kirjassa on hyvää?

Ensinnäkin on ilo lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa ruokavaliosta. Tässä kirjassa ei luvata pikaista kilojen karsimista vaan luodaan edellytykset koko elämän kestävälle prosessille, jossa on mahdollisuus saavuttaa optimaalinen elämänhallinta.

Hormonidieetti on täsmälaihdutusta. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein Suomessa toistaiseksi aika vähäiselle huomiolle jääneet Charles Poliquinin täsmäaseet rasvanpolttoon. Rasvan kertyminen elimistöön voidaan estää lieventämällä stressiä, korjaamalla ravitsemukselliset vajeet ja puhdistamalla elimistö myrkyllisistä ainesosista.

Kirjan kiinnostavinta antia on Kaisa Jaakkolan avomielisesti esittelemät omakohtaiset kokemukset hormonien vaikutuksista oman elimistönsä toimintaan. Huippu-urheilijan tausta on luonut edellytykset hyvinkin tarkalle oman elimistönsä toimintojen analysoinnille. Moni löytää itsensä Jaakkolan kuvaamasta hormonihärdellistä.

Itse uskoisin, että Poliquinin kehittämä BioSignature -menetelmä on saanut parhaan mahdollisen esittelyn tässä Jaakkolan uutuusteoksessa. BioSignature -menetelmä perustuu siihen ilmeisen oikeaan oletukseen, että hormonitasapaino heijastelee kehonkoostumusta. Mittaamalla rasvakerrosten paksuus tietyistä kohdista voidaan arvioida hormonien liian suuri tai pieni määrä ja tehdä tarvittavat muutokset ravitsemukseen ja elämänhallintaan.

Esimerkiksi navan ympärille kertyvä rasvakerros on merkkinä siitä, että elimistö on stressitilassa ja erittää liikaa kortisolia. Jenkkakahvat ovat merkkinä siitä, että suuhun on eksynyt aivan liian paljon hiilihydraatteja. Reisien ja pakaroiden runsaat rasvakerrokset ovat merkkinä naishormonien epätasapainosta. Yläselän paksu ihopoimu viittaa huonoon hiilihydraattien sietokykyyn.

Kirjassa käydään innostavaan tapaan läpi eri keinoja millä saadaan ylimääräiset rasvakerrokset hupenemaan. On hienoa havaita miten rohkeasti Jaakkola liputtaa hiilihydraattien vähentämisen puolesta. Kun turhan suuret hiilihydraattiannokset korvataan laadukkailla rasvoilla ja proteiineilla, voidaan luoda edellytykset pysyvälle hyvää tekevälle elämänmuutokselle.

Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa kaikille pysyvästä painonhallinnasta kiinnostuneille suomalaisille, joita kiinnostaa kokonaisvaltainen terveyden ylläpito. En olisi laisinkaan yllättynyt jos kirjakustantaja olisi kiinnostunut tarjoamaan Kaisa Jaakolalle jatko-osaa. Kirjaa lukiessa nimittäin tiedonhalu kasvoi!

Kaisa Jaakkola kirjoittaa näin kirjansa lopuksi: Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikääsi. Pidä siitä hyvää huolta.


Lisää tietoa asiasta Kaisa Jaakkolan terveysblogissa.

Erilainen tapa vanheta

**
Suomen veteraaniurheiluliitto (SVU) täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Juhlavuotta juhlistetaan mm. julkaisemalla veteraaniurheilusta laaja kirjateos. Minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa kirjan sisältöön toimituskunnasta käsin ja sain olla viimeistelemässä ja taittamassa kirjaa. Kirjoitin kirjaan veteraaniurheilijan ravinnosta.

Kirjasta tuli hyvä. Jos vähääkään kiinnostaa ikääntyminen ja liikunnan terveysvaikutukset, niin tässä on se kirja joka pitää silloin lukea. Kirja luo uudenlaisen raja-aitoja kaatavan katsannon aikuisten urheilemiseen ja kilpailemiseen.

Tässä kirjassa on potkua vaikka vuoden urheilukirjaksi! Kirja sopii loistavasti myös lahjaksi.

Kirjassa paneudutaan mm.

- aikuisen urheilijan motiiveihin
- suorituskykyyn ja sen harjoittamiseen läpi elämän
- valmentautumiseen tapauskertomuksin
- urheilun ja terveyden välisiin yhteyksiin aikuisiällä
- urheiluun liittyvän vapaaehtoistyön merkitykseen ja hyviin käytänteisiin kentiltä
- aikuisiän liikkumisen yhteiskunnallisiin merkityksiin
- veteraaniurheilun organisoitumiseen sekä liiton visioon ja arvoihin

Ennakkotilaukset: Merja Masalin, puh. 09 3481 2241 tai merja.masalin@svu.fi.

ESIPUHE

Liikkumisella ja urheilemisella on merkitystä. Läpi elämänkulun tapahtuvalla tavoitteellisella liikunnalla ja urheilulla on moninaisia merkityksiä niin urheilijoille itselleen kuin myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Suomen Veteraaniurheiluliiton (SVU) 40-vuotisjuhlakirja Erilainen Tapa Vanheta sisältää laaja-alaisen tutkimusmatkan veteraaniurheilun pariin. Kirjassa paneudutaan tutkimus- ja asiantuntija-artikkelein, tapauskertomuksin sekä pakinoin urheilemisen eri ulottuvuuksiin. Tarkastelussa ovat liikunnan ja urheilun sosiaaliset ja psyykkiset tekijät, terveys, suorituskyky, toiminnan järjestäminen ja toimijuus sekä veteraaniurheilun ja SVU:n kasvu ja tulevaisuus.

Ihmisen on mahdollista kehittää itseään ikään katsomatta. Tämä on yksi kirjan keskeinen viesti. Urheilevan ihmisen näkökulmasta on oleellista, että elimistön plastisuus eli harjoitettavuus säilyy läpi elämän. Keho sopeutuu oikein toteutettuun ja annosteltuun kuormitukseen myös iäkkäämpänä ja tämä mahdollistaa tavoitteellisen harjoittelun koko elämän ajan. On kuitenkin syytä muistaa, että eletty elämä vaikuttaa siihen millaisia itse kullekin ovat realistiset tavoitteet ja kuinka näitä tavoitteita ja unelmia kannattaa tavoitella.
Aikuisurheilijalle urheileminen on kiinteä osa elämän kokonaisuutta. Henkilökohtaisten motiivitekijöiden ohella lähipiirin, kuten perheen ja ystävien hyväksynnällä ja arvostuksella on suuri merkitys harrastuksen jatkumiseen. Laajemmin ajateltuna myös yhteiskunnan arvostus veteraaniurheilua kohtaan on merkittävä tekijä koko veteraaniurheilun kehityksen ja kasvun kannalta.

Tämän kirjan 19 artikkelia ja kolme pakinaa johdattavat lukijan sen todellisuuden äärelle, jota kutsumme erilaiseksi tavaksi vanheta. Siinä liikunta ja urheilu ovat tärkeä osa hyvää elämää. Ihmiselle itselleen merkityksellinen, terveyttä edistävä, tavoitteellinen ja ihmisiä yhdistävä liikunta ja urheilu nähdään luonnollisena osana kaikenikäisten elämää.

Kirja painottaa jokaisen omia mahdollisuuksia parantaa ja ylläpitää toiminta- ja suorituskykyään, terveyttään ja hyvinvointiaan liikunnan ja urheilun avulla. Kirjassa tartutaan myös yhteisöjen ja yhteiskunnan vastuihin erilaisen tavan vanheta mahdollistamiseksi.

Erilainen Tapa Vanheta -kirja syntyi innostuneiden ihmisten palosta kuvata veteraaniurheilua ja siihen liittyviä ilmiöitä SVU:n 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Esitämme lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat ansiokkaalla panoksellaan osallistuneet kirjan suunnitteluun, kirjoittamiseen ja tuottamiseen.

Helsingissä toukokuussa 2011
Toimituskunta

***********

Kirjan sisällys

ESIPUHE
I RAKKAUDESTA URHEILUUN Arto Tiihonen 1
Rakkaudesta urheiluun Tuija Helander 5
Erilaisia ikämiehiä Arto Tiihonen 19
Veteraaniurheilijat: tutkimuksia merkittävästä panostuksesta, motivaatiosta ja mahdollisuuksista Bradley Young & Nikola Medic 45
Kisakuumetta, pakina Jaakko Heikkinen 59

II SUORITUSKYKY JA TERVEYS Harri Suominen ja Christer Sundqvist 63
Aikuisurheilijan harjoittelun perusteet - fysiologiset ja valmennus opilliset näkökulmat Antti Mero 67
Ikä ja maksimaalinen fyysinen suorituskyky Harri Suominen 91
Urheilu ja Psyyke Matti Orava 103
Urheilijan terveys Urho Kujala 109
Veteraaniurheilijan ravinto Christer Sundqvist 115
Veteraaniurheilijan tie Jorma Manninen 127
Voilla voittoon, pakina Jaakko Heikkinen 139

III VETERAANIURHEILIJAT EDELLÄKÄVIJÖINÄ Mikko Nieminen 143
Tapaus Kuopion Vipinä Inkeri Fält 147
Aikuisten yleisurheilukoulu JKU: järjestäjän näkökulma Alpo Pirttinen 173
Helsingin Kisa-Veikkojen järjestämä aikuisten yleisurheilukoulu Kyösti Poutiainen 177
Vuoden 2009 veteraanien MM-kilpailujen näkyvyys: millaista oli ja miten se tehtiin? Vesa Harmaakorpi ja Virpi Hurri 187
Itse kukin omalla tasollaan Matti Hannus 193
Seurojen ja kuntie roolit liikunnan ja hyvinvoinnin edistämisessä Pentti Pönkkö 197
Arkiliikuntaa, pakina Jaakko Heikkinen 201

IV SVU PÄHKINÄNKUORESSA Kunto Viiru 205
Veteraaniurheilu luonnollisena osana liikuntakulttuuria Kunto Viiru 207
Suomen veteraaniurheilun organisoituminen ja SVU:n toiminnan kasvu Riitta Koski 217
SVU:n toiminnan eettisyys ja arvot Kunto Viiru 225
SVU suuressa aallossa Pia Kemppainen-Kajola 231

************************

Rakkaudesta urheiluun – veteraaniurheilun moninaiset merkitykset
Arto Tiihonen

Tämän Suomen Veteraaniurheiluliiton juhlakirjan pääotsikko ’Erilainen tapa vanheta’ heittää meille kirjoittajille haasteen väittämällä ja kysymällä:  onko veteraaniyleisurheilijan  elämäntapavalinta  se ’erilainen tapa vanheta’?

Kysymys on erinomainen ja varsin ajankohtainen. Suomen väestö on ikääntynyt ja ikääntyy lähitulevaisuudessa vielä enemmän. Tämä johtuu siitä, että vanhimmat ikäluokat ovat suurempia kuin keski-ikäisten ja nuorten ikäluokat. Yhä suurempi osa väestöstä on eläkkeellä. Ikäihmisten, mutta myös keski-ikäisten eli kaikkien veteraaniurheiluikäisten terveys, toimintakyky ja toimijuus ovat yhä tärkeämpiä kokonaisyhteiskunnallisestikin ajateltuna.

Keskeisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä on ainakin kaksi: miten suureneva eläkeläisväestö voisi elää mahdollisimman pitkään aktiivista elämää ja miten pienenevä työssäkäyvä keski-ikäisten joukko jaksaa tehdä yhä suuremman osan tarvittavasta työstä? Siksi ’erilainen tapa vanheta’ on erittäin ajankohtainen otsikko, mutta myös vaativa kysymys.

Kysymys kohdistuu sitä paitsi yhtä aikaa niin yksilöille itselleen, hänen lähiyhteisöilleen, kuten perheelle, ystävä- tai kaveripiirille kuin yhteiskunnallisille toimijoille eli urheiluseuroille, muille vapaaehtoistoiminnan järjestöille, julkisille ja  yksityisille  palveluillekin. Ilman kaikkien näiden tahojen ja tasojen yhteistoimintaa, yhteispeliä, voi olla vaikea vastata väestön ikääntymisen myötä muotoutuviin uusiin haasteisiin.

Lähtökohtaoletus kirjan toimituskunnalla oli se, että veteraaniurheilijoiden liikunnallisesti ja urheilullisesti aktiivinen elämäntapavalinta on se ’erilainen tapa vanheta’. Toinen oletus oli, että tuo tapa voisi olla yleisemminkin mallina muulle väestölle. Meidän kirjoittajien tehtävänä oli ottaa selvää, millainen tuo tapa on ja samalla selvittää sitä, miksi veteraaniurheilija oikein urheilee ja liikkuu? Tämän selvitettyämme pitäisi meillä olla myös suosituksia siitä, mitä jatkossa tulisi tehdä.

Rakkaudesta urheiluun on ex-huippu-urheilijan ja nykyisen veteraaniurheilijan Tuija Helanderin omaelämäkerrallisen  artikkelin otsikko. Tuija kertoo siinä, kuinka hän jo pikkutyttönä rakastui urheilemiseen ja miten tuo rakkaus on kestänyt kaikki ne ’rypyt’, joita elämä ja mm. terveyden lähes täydellinen menettäminen, on tuon rakkauden tielle viskonut.

Saamme kokea Tuijan mukana suurkisojen jännittävät tunnelmat ja dramaattiset hetket uudelleen, mutta sen lisäksi hän avaa ’urheilijaelämäntapansa’ laajemmin ja syvemminkin lukijoiden koettavaksi. Rakkaus ei ole lainkaan liian vahva sana kuvaamaan tuota jo puolen elämäniän kestänyttä suhdetta.

Tuija Helanderin artikkeli avaa yksilötason sekä elämänkulullisen ja –kerrallisen näkökulman veteraaniurheiluun. Vaikka Tuijan kertomus on poikkeustapaus veteraaniurheilijoidenkin joukossa, niin ne teemat, jotka ovat olleet tärkeitä Tuijalle, ovat tärkeitä myös monille meistä.

Kukapa meistä ei haluaisi olla hyvä jossakin asiassa, tai kuka voi sanoa, etteikö olisi hienoa löytää merkitystä elämälleen ja teoilleen olivat ne mitä hyvänsä ja toisten mielestä miten mitättömiä tahansa? Ja eikö meille kaikille ole tärkeää se, mitä meille läheiset ihmiset ajattelevat ja tuntevat meitä kohtaan? Bonuksena voimme vain kuvitella sitä, miltä tuntuu, kun iso joukko - joskus koko kansakunta - kannustaa meitä tekemään parhaamme.

Erilaisia ikämiehiä - veteraaniyleisurheilijoiden liikkumisen ja urheilemisen merkitykset on liikuntasosiologian tutkijan ja ’veteraaniurheilijan’ Arto Tiihosen artikkelin otsikkona. Hän on kerännyt monipuolisen, itsearviointiin perustuvan aineiston eripuolilla Suomea asuvilta 42-72 –vuotiailta veteraaniyleisurheilijamiehiltä. Heissä on neljä kestävyysjuoksijaa/-kävelijää, neljä pikajuoksijaa ja neljä heittäjää sekä kaksi hyppääjää. Kaikki ovat joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla menestyneitä urheilijoita.

Artikkelissa käydään läpi heidän taustansa, motiivinsa, liikunta- ja urheiluharrastuksensa määrät, käsityksensä toimintakyvystä ja liikunnallisista ominaisuuksistaan, tärkeimmistä liikunta- ja urheilukokemuksistaan, sosiaalisista liikuntarooleistaan sekä kokemukset omasta iästään. ’Erilaiset ikämiehet’ tuovat näkyviin veteraaniurheilun sosiaalisen ja (ala)kulttuurisen tason vastatessaan niin yksilöinä kuin ryhmänäkin siihen, miksi he urheilevat ja liikkuvat.

Tulosten perusteella voi sanoa varmasti sen, että liikunta ja varsinkin urheilu on näille miehille hyvin monin eri tavoin merkityksellistä. Se on tärkeää sen tuottamien monipuolisten kokemusten vuoksi, mutta yhtä hyvin erilaisten sosiaalisten suhteiden takia. He motivoituvat liikunnan terveysvaikutuksista, sen antamista kokemuksista, mutta myös suorittamisesta.

Oma lempilaji tuottaa monipuolista toimintakykyä ja kehittää liikunnallisia ominaisuuksia ja siihen on vahvat kokemukselliset siteet – elämysten lisäksi se tarjoaa identiteettikokemuksia, osallisuutta ja toimijuutta. Urheilussa ollaan  mukana  monissa rooleissa. Ja lempilajin harjoittaminen myös nuorentaa – omassa lajissaan he tuntevat itsensä noin kymmenen vuotta kalenteri-ikäänsä nuoremmiksi.

Veteraaniurheilututkimuksia: urheiluun panostaminen, osallistumisen motiivit ja osallistumiseen vaikuttavat tekijät on kanadalaisten tutkijoiden Bradley W. Youngin ja Nikola Medicin artikkelin otsikko. Youngin ja Medicin aineistoina ovat sekä Lahden 2009 veteraaniyleisurheilun MM-kisojen osallistujat että joidenkin muiden lajien kansainvälisen tason veteraaniurheilijat ja se kattaa molemmat sukupuolet. Muutama mielenkiintoinen tutkimustulos on syytä nostaa jo tässä johdannossa esiin.

Kansainvälisen tason veteraaniurheilijat harjoittelevat säännöllisesti melkein koko vuoden ajan ja keskimäärin kymmenisen tuntia viikossa eli noin 1,5 tuntia  päivässä.  Veteraaniurheilijat harjoittelevat pääasiassa erikokoisissa ryhmissä, mutta 28 prosenttia harjoittelee vain yksin. Elämänkulun aikana harjoittelun määrä vaihtelee elämäntilanteiden muutosten vuoksi jonkin verran.

Veteraaniyleisurheilijoilla ja -uimareilla on erittäin moninaisia syitä jatkaa harjoittelua ja kilpailemista. Yleisimmät syyt ovat rakkaus lajia kohtaan, kunnossa pysyminen ja terveydelliset syyt sekä kilpailujen antama mahdollisuus panna  omat  taidot  koetukselle. Oman lajin harrastamisesta veteraaniurheilijat löytävät todella moninaisia mielihyvää tuottavia syitä harjoittelemiselleen ja kilpailemiselleen. Nämä syyt saavat heidät myös sitoutumaan lajin harrastamiseen pitkäjänteisesti.

Itselle tärkeät läheiset ihmiset - puoliso, harjoituskaverit ja omat lapset - ovat merkittävimpiä sosiaalisia vaikuttajia veteraanien urheilemisessa. Heidän tukensa ja mielenkiintonsa on keskeistä, vaikka kirjoittajat korostavat myös terveydenhoitohenkilöstön asenteiden merkitystä. Suosituksissaan he korostavatkin sitä, että interventiot – rekrytointikampanjat, viestintä, tapahtumat – pitäisi kohdistaa tulevan urheilijan tai liikkujan lähipiiriin haastamalla mukaan koko perhe. Myös terveydenhoitohenkilökunnan tulisi aktiivisesti ohjata ihmisiä mukaan veteraaniurheiluun. Ja urheilemiseen liittyviä monenlaisia merkityksiä ei saa unohtaa, koska sieltä löytyvät lopulta ne yksilölliset syyt harrastamiselle.

Erilainen tapa vanheta: rakasta urheilemista ’Rakkaudesta urheiluun’ avautuu näiden kolmen tekstin kautta moninaisiksi merkityksiksi, joissa varsinkin oman lajin harjoitteluun ja kilpailuun kuuluvat seikat taitojen parantamisesta tärkeisiin kokemuksiin, toimintakyvyn ylläpitämisestä sosiaalisiin suhteisiin asti ovat kaikki tärkeitä tekijöitä. Niistä muodostuu myös se ’erilainen tapa vanheta’, joka on kirjan pääotsikko.

Artikkeleiden pohjalta tiedetään nyt paremmin se, miksi tietty, paljon liikuntaa ja urheilua harrastava aikuisten ryhmä liikkuu. Tätä tietämystä kannattaisi käyttää hyväksi houkuteltaessa lisää aktiiviliikkujia tai uusia veteraaniurheilijoita toimintaan mukaan. Tiedosta on varmasti hyötyä myös liikunta- ja urheiluharrastukseen sitouttamisessa – liikunnasta ja urheilusta kannattaa tuoda esiin sen monenlaiset merkitykset.

Kyse ei ole vain terveydestä ja kunnosta, vaan kokemuksellisuudesta, tärkeistä sosiaalisista siteistä ja laaja-alaisesta toimintakyvystä. On myös muistettava, että erilaiset liikunta- ja urheilulajit avaavat erilaiset kokemus- ja merkitysmaailmat harrastajalleen. Liikunnan ja urheilun maailma on rikas, jos sen vain osaa löytää. Veteraaniurheilijat ovat sen löytäneet, nyt on muiden vuoro ottaa heidän tavastaan mallia.

Veteraaniurheilijat rakastavat urheilemista – liikunnan harrastajienkin kannattaisi opetella rakastamaan liikuntaa ja kaikkea sitä, minkä se tuo tullessaan.

SUORITUSKYKY JA TERVEYS
Harri Suominen ja Christer Sundqvist

Liikuntafysiologian professori Antti Mero perehdyttää meidät veteraaniurheilijan harjoittelun ja suorituskyvyn fysiologisiin sekä valmennusopillisiin perusteisiin. Jotkut veteraaniurheilijat ovat hankkineet hyvän suoritustekniikan jo lapsena ja nuorena. He ovat todenneet miten todenperäinen on sanonta ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa”. Jotkut joutuvat veteraani-iässä panostamaan aivan erityisesti suoritustaidon kehittämiseen. Ikääntymisen myötä lihaksistossa tapahtuvia epäedullisia rakenteellisia muutoksia voidaan vastustaa tarkoituksenmukaisilla ja tehokkailla harjoituksilla sekä nauttimalla proteiinipitoista ravintoa. Nopeus on vahvasti perityvä ominaisuus, jota jossain määrin voi lajinomaisella harjoittelulla kehittää ja varsinkin ylläpitää veteraani-ikäisenäkin. Perus-, nopeus- ja maksimikestävyyden kehittäminen ja ylläpito vaatii sinnikästä harjoittelua, jossa järkytetään riittävissä määrin elimistön tasapainoa ja saadaan siten kehitystä aikaan. Notkeusharjoituksilla voidaan estää ikääntymisestä johtuvia notkeuden ja liikkuvuuden muutoksia.

Professori Harri Suominen pohtii omassa artikkelissaan ikääntyvän urheilijan suorituskyvyssä tapahtuvia muutoksia. Urheilu tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman vanhenemisen, toimintakyvyn ja terveyden välisten yhteyksien tarkasteluun. Vanhenemisen vaikutusta tarkastellaan yleisurheilun juoksu-, hyppy- ja heittolajien ennätystuloksia ja niiden taustalla olevia tekijöitä eri ikäryhmissä analysoimalla. Juoksunopeus hidastuu suhteellisen suoraviivaisesti 80 vuoden ikään  asti  miehillä  (keskimäärin  noin 0.6-0.8 % vuodessa riippuen matkan pituudesta) ja 75 vuoden ikään asti naisilla (0.7-1.0 % vuodessa). Tulokset heikkenevät tämän jälkeen selvästi. Aitajuoksussa vanhempiin ikäsarjoihin siirryttäessä juoksumatkaa ja aitojen välistä etäisyyttä lyhennetään ja aitojen korkeutta alennetaan. Laji on tämänkin jälkeen edelleen vaativa, mutta parhaat aitajuoksijat suoriutuvat siitä melko vaivattomasti normaalilla aitomistekniikalla ja kolmen väliaskeleen rytmillä. Maratonjuoksu on ääriesimerkki kestävyyslajista, jossa säännöllisellä harjoittelulla ja kilpailemisella ylletään ikääntyneinäkin erinomaisiin tuloksiin. Korkeushypyssä tulokset heikkenevät jyrkemmin kuin pikajuoksuissa, eli jo keski-iässä tapahtuu noin 0.9 % heikentyminen tulostasossa vuotta kohti ja tulostason heikentyminen etenee suoraviivaisemmin koko ikä-alueella. Tähän on osittain syynä se, että korkeushyppy on vähemmän harrastettu laji ja aitajuoksun tapaan suorituksena monimutkaisempi ja haavoittuvampi vanhenemiselle kuin pikajuoksu. Yleisurheilun heittolajeissa ennätystulokset näyttävät heikkenevän iän myötä vielä selvemmin kuin juoksu- ja hyppylajeissa. Vanhenemiseen liittyvät muutokset voivat yksilötasolla olla kuitenkin huomattavasti vähäisempiä. Eri ikäsarjojen ennätystuloksiin vaikuttavat edelleen ikäpolvien väliset erot lajitekniikassa sekä harjoittelun määrässä ja laadussa. On todennäköistä, että sekä perimällä että lapsuus- ja nuoruusiässä harrastetulla liikunnalla ja opituilla liikuntataidoilla on huomattava merkitys aikuisiän ja vanhuuden huippusuoritusten kannalta. Motivoituneet urheilijat toimivat tiennäyttäjinä edistäessään elintapoja, joiden myötävaikutuksella yhä useammat ihmiset voisivat elää pitemmän ajan terveinä ja toimintakykyisinä. Veteraaniurheilu voi karsia turhia pelkoja ja ennakkoluuloja ikääntyvien ihmisten liikunnasta ja näin osaltaan auttaa yhteiskuntaa vastaamaan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Psykologi Matti Orava käsittelee urheilusuoritukseen vaikuttavia psyykkisiä tekijöitä ja tarkastelee niitä tekijöitä mitkä vaikuttavat urheilijan onnistumiseen suorituksessaan. Urheilijan psyykkiseen valmennukseen kuuluu mm. ongelmien hoitaminen (kohtuuton jännittäminen), psyykkisten taitojen opettaminen (rentoutuminen, mielikuvaharjoittelu, keskittyminen, suggestio, oikeanlainen sisäinen puhe) ja psyykkistä hyvinvointia tukevat toimenpiteet (ryhmän sisäiset suhteet, ihmissuhteet, johtaminen, perhe). Urheilijan olisi opittava tunnistamaan omat kohtuuttoman ankarat uskomukset ja itsetuntoa heikentävät ajatteluvirheet. Kokeneemmat urheilijat ovat esim. oppineet rakentamaan päivän kuntonsa mm. erilaisten rutiinien avulla.  Psykologin  näkökulmasta katsottuna Orava pitää urheiluharrastuksen lukuisia ja monitasoisia vaikutuksia erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin kaikkein arvokkaimpana vaikka tärkeää on muistaa, että fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin erottelu on keinotekoista.

Liikuntalääketieteen professori Urho Kujala löytää kilpaurheilutyyppisen liikunnan vaikutuksesta terveyteen sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä. Tiedetään, että esim. kestävyysliikuntaa harrastavilla entisillä kilpaurheilijoilla tai veteraaniurheilijoilla sairauksien riskitekijät ja eliniän odote ovat erittäin suotuisia. Heillä esiintyi harvemmin esim. sepelvaltimosairauksia ja urheilijoilla on alentunut riski sairastua keuhkosyöpään. Toisaalta tiedetään, että aiemmin liikuntaa harrastamattomalla äkillinen raskaan liikunnan aloitus aiheuttaa lisääntyneen äkkikuoleman riskin liikunnan aikana ja sen jälkeen. Dopingin käyttö on terveysongelma ja kilpaurheilumuotojen kirjo on muuttunut yhä vauhdikkaammaksi altistaen näin vakavillekin vammoille. Urheiluvammoja sattuu paljon, mutta ne ovat onneksi yleensä lieviä. Rasitusvammoja syntyy yleisimmin, jos liikunta on yksipuolista ja liikunnan määrä lisääntyy liian nopeasti niin, ettei elimistö ehdi sopeutua kuormitukseen. Pelottavin urheilun aiheuttama  komplikaatio  on  äkkikuolema  (onneksi harvinainen!). Liikunta voi olla äkkikuolemalle altistava tekijä sairauden vuoksi kuolemanvaaralle alttiilla henkilöillä. Oikein toteutettuna liikunta tai urheilu voi toimia lääkkeenä ja ennaltaehkäistä sairauksilta.

Tohtori Christer Sundqvist tarkastelee veteraaniurheilijan ravintoa kokonaisuutena, jossa saadaan sopiva määrä energiaa ja riittävästi tarvittavia ravintoaineita. Kirjoituksessa käydään läpi optimaaliset ravintoaineet hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen osalta. Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet käydään läpi lukuisin esimerkein. Aterioiden suunnittelu ja rytmitys tehostavat harjoittelua ja palautumista. Ravintolisien suhteen korostetaan terveen maalaisjärjen käyttöä. Hedelmien monipuolinen käyttö tuodaan artikkelissa esille esimerkkinä miten veteraaniurheilija voi vaivattomasti parantaa ruokavalionsa laatua.

Veteraaniurheilija Jorma Manninen kertoo miten hän on löytänyt liikunnasta elämäntavan. Pesäpallon kautta Manninen siirtyi jo varhaisessa vaiheessa pikajuoksun pariin. Menestyksen siivittämänä Manninen eteni armeijavuosien kautta yleiseen sarjaan. Pikajuoksijan ura sai kuitenkin jäädä lepäämään useiksi vuosiksi hänen isänsä menehdyttyä nuorena ja perhettä kohtaan tuntemiensa velvollisuuksien viedessä silloin voiton. Valmennuksen ohella Manninen harjoitteli koko ajan määrätietoisesti itsekin ja hänen aktiivinen siirtyminen veteraaniurheiluun soi meille veteraaniurheilua arvostaville paljon iloa. Parhaimpina tuloksinaan Manninen pitää vuonna 2007 juoksemiaan aikoja 7.99 ja 12.50. Ne olivat samalla silloisia uusia maailmanennätyksiä 60 ja 100 metrillä. Saavutuksista ylitse muiden hän nostaa Riccionen (2007) ja Lahden (2009) maailmanmestaruudet.

VETERAANIURHEILIJAT EDELLÄKÄVIJÖINÄ
Mikko Nieminen

Yhteiskunta on yhtä terve kuin kaikki sen jäsenet. Sanotaan että lapsi on terve kun se leikkii. Voisi kenties sanoa, että aikuinen on terve kun se urheilee. Ehkäpä koko yhteiskunnankin terveys on yhteydessä meidän kaikkien mahdollisuuteemme harjoittaa leikkiä ja urheilua.

Joitakin sukupolvia sitten yleisurheilu oli terveen valkoisen nuoren varakkaan miehen harrastus. Lukuisat rajoitteet ehkäisivät muun muassa naisia, lapsia, vanhuksia, ammattityöväestöä, tummaihoisia ihmisiä tai vammaisia ihmisiä harjoittamasta yleisurheilua.

Amatööriurheilusäädöksissä lueteltiin vielä 1900-luvun alussa yksilöidysti erilaiset ammattikunnat, joiden piiriin kuuluneeet ihmiset eivät voineet kilpailla amatöörien yleisurheilukilpailuissa. Näihin kuului enemmistö maailman väestöä, mukaan lukien ruumiillisen työn harjoittajat.

Naisten yleisurheilua pidettiin useimmissa olympialiikkeen maissa säädyttömänä vielä 1900-luvun jälkimmäiselläkin puoliskolla. Sukupuoleen, rotuun tai vammaisuuteen sidoksissa olevien suorien kieltojen ohella sosiaalista häpeäntuntoa onkin levitetty tehokkaasti myös piilotetummin.

Yleinen ilmapiiri opiskeluiän ylittänyttä aikuisurheilijaa kohtaan on vasta viime vuosikymmeninä vapautunut. Merkittävin sosiaalisen häpeän murtaja on ollut 1970-luvulla syntynyt hölkkäinnostus, joka mahdollisti aikuisikäisen ihmisen harjoittamaan juoksua yleisellä paikalla vailla häpeäntuntoa.

Hölkkäinnostuksen kanssa samanaikaisesti on kehittynyt myös aikuisurheilu tai veteraaniurheilu – molempia nimityksiä suomen kielessä käytetään. Sen piirissä täysikäisen miehen tai naisen on ollut aiempaa helpompaa ylittää myös urheilukenttää ympäröivä nuoruuden raja-aita.

Kaikille vapaa urheilu. Yleisurheilu on perustava liikuntamuoto. Hekin meistä jotka eivät elinpiirissään kohtaa vettä eivätkä opi uimaan, ja hekin jotka eivät asuinseudullaan kohtaa lunta eivätkä opi hiihtämään, oppivat yleisurheilun neljä perustaitoa – juoksemisen, kävelemisen, hyppäämisen ja heittämisen.

Miten onkaan niin merkillisesti, että meitä aikuisia tarvitsee opettaa uudelleen näihin taitoihin? Jossakin vaiheessa me unohdamme nämä taidot. Oikeammin jokin painostaa meitä luopumaan näistä taidoista. … Tunnemme sosiaalista häpeää, olisimmehan "lapsellisia", emme kehtaa.

2000-luvun suuri muutos aikuisikäisten liikunnassa ovat Aikuisten yleisurheilukoulut. Ne opettavat meille sen mitä unohdimme, sen mikä on liian "lapsellista" meille vakavastiotettaville aikuisille. Vaivihkaa ne palauttavat mieleemme sen mikä tuottaa meille iloa – vapaan leikin ja urheilemisen.

Yleisurheilun kantasana länsinaapurimme kielessä on 'fri-idrott' ja itänaapurimme kielessä ´legkaja atletika'. Näiden termien kirjaimellinen merkitys ja eräs varhainen suomennoskin on 'vapaaurheilu'.

Yleisurheilu voi parhaimmillaan olla vapaaurheilua. Se voi vapauttaa ahtaaseen aikuisen rooliinsa monin näkymättömin sitein sidotun ihmisen tuntemaan lähemmin oman ruumiillisuutensa ja toteuttamaan sisäistä vapaana kirmaavaa lastaan – iloitsemaan leikistä ja urheilusta.

Ennen kaikkea yleisurheilu voi olla meille kaikille vapaata urheilua. Olemme yksi ihmisryhmä kerrallaan oppineet, ettei urheilemisen tarvitse olla rajoitettua vain jollekin tietylle ihmisryhmälle tietyssä lyhyessä vaiheessa omaa elämänkaartaan.

Aikuisten yleisurheilukoulu. Suomen Veteraaniurheiluliiton 40-vuotiskirjaan on sisällytetty osasto, missä esitellään onnistuneita käytäntöjä ja hahmotellaan tulevaisuutta urheilemisen ilon mahdollistamiseksi osana koko ihmisen elämänkaarta.

Kyösti Poutiainen Helsingin Kisa-Veikoista (HKV) ja Alpo Pirttinen Jyväskylän Kenttäurheilijoista (JKU) ovat 1940-luvulla syntyneitä hyväkuntoisia suomalaisia miehiä, jotka kertovat omakohtaisesti organisoimistaan Aikuisten yleisurheilukouluista.

Poutiainen on suorittanut kirjaa varten haastattelututkimuksen, missä hän esittelee suuren suosion saaneen HKV:n Aikuisten yleisurheilukoulun jäsenien kokemusmaailmaa. Pirttinen kuvaa miten JKU organisoi oman Aikuisten yleisurheilukoulunsa jäsentensä toiveita kunnioittavalla tavalla.

Pidän mahdollisena, toivon niin toteutuvan ja uskon todennäköiseksi, että Aikuisten yleisurheilukoulu voi merkitä hyppäystä uudenlaiseen tapaan ymmärtää kilpaurheilu. Penkkiurheilu ja kuntoliikunta ovat yhä enemmän eriytyneet toisistaan. Siksi tarvitaan jotakin niitä yhdistävää.

MM-kilpailut kaikille. Veteraanien maailmanmestaruuskilpailut Lahdessa vuonna 2009 muistetaan tiedotuksellisena läpimurtona. Varttuneiden ihmisten kilpaurheilu sai nyt suomalaisissa viestimissä ennennäkemättömän aseman.

Urheilullisesti MM-kilpailut olivat myös ennenkokematon menestys. Suomen joukkue voitti ensi kerran yleisurheilun arvokilpailuiden mitalitilaston. Muistan kuinka itselläni oli kunnia tämän varmistuttua ilmoittaa se tiedoksi Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtajalle Kunto Viirulle.

MM-kilpailuiden urheilullinen menestys oli mahdollista vain siksi, että kilpaurheilu ymmärrettiin laajaksi kansanliikkeeksi. MM-kilpailuihin ei ollut tulosrajoihin tai maakiintiöihin perustuvia osallistumisrajoitteita, vaan ne olivat vapaat osallistua kaikelle kansalle.

Suomen joukkue oli Lahden MM-kilpailuissa ylivoimaisesti suurin ja onnistui parhaiten innostamaan koko kansan osallistumaan MM-kilpailuihin, niin maratonjuoksuun, kävelyyn, painonheittoon, seiväshyppyyn, kuin yli 80-vuotiaiden viestinjuoksujoukkeisiin saakka.

Lahden MM-organisaation ytimessä toimineet Vesa Harmaakorpi ja Virpi Hurri kuvaavat kirjoituksessaan, millä tavoin MM-kilpailuiden näkyvyyttä pitkäjänteisesti rakennettiin. Urheilukirjailija Matti Hannuksen katsaus taustoittaa hyvin veteraanien MM-kilpailuiden historiaa.

Aikuisten oikeata aitoa iloa. Eräiden yhteiskunnallisten näkemysten mukaan elämme spektaakkelin aikakautta. Jälkimodernissa yhteiskunnassa yhä useammin simulaatio korvaa itsekoetun. Tämä koetaan yhä useammin ongelmalliseksi. Penkkiurheilun eriytyminen itseharjoitetusta kuntoliikunnasta on eräs ongelmista.

Veteraaniurheilu on mielenkiintoinen ilmiö. Siinä on yhtä aikaa jotakin aivan uutta ja jotakin hyvin vanhaa. Kulttuuriantropologi Margaret Mead kirjoittaa, kuinka historiallinen kehitys toteutuu yhden sukupolven yli hypäten. Lastenlapsi itsenäistyessään vanhemmistaan palaa isovanhempiensa arvomaailmaan.

Jälkimodernissa yhteiskunnassammekin usein tiedostamattamme palaamme esimoderniin. Se mikä ensikatsomalta näyttäytyy aivan uutena ilmiönä, onkin tarkkaan katsoen uudelleenmuotoiltua traditiota.

Jotakin aivan uutta ja jotakin hyvin vanhaa tarvitaan tulevaisuudessakin, koska molemmat ovat osa elämänkaartamme sekä yksilöinä että yhteiskuntana. Pentti Pönkkö hahmottelee artikkelissaan millaisen roolin 2000-luvun urheiluseurat ja kunnat voisivat ottaa aikuisliikunnan edistämiseksi. Jaakko Heikkinen muistuttaa meitä hauskasti miten hienot ajatuksemme arjen tasolla todellistuvat.

Tämän osaston pisin ja syvin kirjoitus on 70-vuotiaan Inkeri Fältin käsialaa. Siinä moninkertainen veteraanien maailmanmestari kertoo naisten oman urheiluseuran Kuopion Vipinän syntymä- ja kehitysvuosien tarinan. Tämä tarina on tosi ja se sisältää aikuisten oikeata aitoa urheilun iloa.

SVU PÄHKINÄNKUORESSA
Kunto Viiru

Suomen Veteraaniurheiluliitto (SVU) on 40-vuotisen taipaleensa aikana vahvistanut ja monipuolistanut merkittävästi kansallista liikuntakulttuuriamme. Veteraani-ikäiset urheilijat ovat päässeet tasavertaisesti nuorempien ikäluokkien rinnalla järjestäytyneen liikunta- ja urheilutoiminnan piiriin. SVU:n ennakkoasenteita murtava toiminta on saanut laajan hyväksynnän urheiluelämän ja koko yhteiskuntamme piirissä. Tämän on mahdollistanut liiton aktiivinen, pitkäjänteinen ja päämäärätietoinen järjestötyö.

SVU PÄHKINÄNKUORESSA kuvaa neljän artikkelin kautta veteraaniyleisurheilun ja SVU:n kehitystä. Samalla pohditaan veteraaniyleisurheilun ja SVU:n roolia osana liikuntakulttuuria. Viimeisessä artikkelissa luodaan katseet vahvasti myös tulevaisuuteen.

SVU:n kunniapuheenjohtajan Kunto Viirun artikkeli, Veteraaniurheilu luonnillisena osana liikuntakulttuuria, käsittelee sitä, miten yleisurheilu on kehittynyt 1800-luvun alkupuoliskolta alkaen tämän päivän kaikkien ikäluokkien harrastamaksi urheilumuodoksi. Samalla kuvataan veteraaniyleisurheilun kansallista kehityspolkua ja SVU:n kehittymistä kansainväliseksi toimijaksi ja menestyjäksi. Artikkelissa paneudutaan mm. siihen, miten SVU ja Suomen Urheiluliitto (SUL) toteuttavat ja voisivat toteuttaa yhteistoimintaa solmimansa yhteistyösopimuksen mukaisesti. Artikkelissaan Viiru pohtii sitä kuinka lajitoimintaa voitaisiin kehittää niin, että se hyödyttää koko yleisurheiluperhettämme sekä koko yhteiskuntaa.

Riitta Kosken artikkelissa, Veteraaniurheilun organisoituminen ja SVU:n toiminnan kasvu, kuvataan SVU:n toiminnan ja järjestörakenteen kehittymistä. Koski tuo esille sen, miten veteraaniurheilutoiminta on maassamme juurtunut ja voimistunut neljän vuosikymmenen aikana. Artikkelissa kuvataan myös miten SVU on panostanut kunto- ja terveysliikuntaan.

Veteraaniurheilussa toiminnan eettisyys ja arvot ovat korostetussa asemassa. Tämän Kunto Viiru tuo selkeästi esille artikkelissaan SVU:n toiminnan eettisyys ja arvot. Viiru painottaa, että vilpille ja epäurheilijamaisuudelle ei saa antaa sijaa toiminnassa, joka perustuu täydellisesti urheilun reilun pelin henkeen.

SVU:n puheenjohtaja Pia Kemppainen-Kajola viitoittaa artikkelissaan, SVU suuressa aallossa, liiton tulevaisuutta, unohtamatta sitä mistä nykyhetkeen on tultu.

Kirjoittajavieras: Virpi Raipala-Cormier

**
Agronomi ja yrttiasiantuntija Virpi Raipala-Cormier ilahduttaa lukijoita ajankohtaisella vieraskirjoituksella. Parhaat elimistön puhdistusajat ovat juuri nyt käsillä. Ota talteen Virpin parhaimmat puhdistumisvinkit! Kohta näitä tekstissä mainittuja yrttejä voi kerätä Suomen luonnosta - terveydeksi!


PUHDISTU SUOMEN LUONNON AARTEIDEN AVULLA

Paranna itseäsi kaikkein luonnonmukaisimmalla tavalla eli puhdistamalla kehoasi. Näin valmistaudut täyteläisempiin elämyksiin ja aistimuksiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Uudistut keväisen luonnon heräämisen tapaan.

Elimistöön kertyvät aineenvaihduntajätteet ja ympäristöstä tulevat haitalliset aineet aiheuttavat liian vähäisen liikunnan kanssa ns. elintasosairauksia. Ihminen voi olla väsynyt, paino lisääntyy, kolottaa ja ihokin voi näyttää harmaalta ja huonokuntoiselta.

Maksa hajottaa kuona-aineita ja ”puhdistaa verta”, ja silloin tällöin onkin hyvä ottaa maksanpuhdistuskuuri. Myös muut kehoa puhdistavat elimet kuten munuainen, suolisto, keuhkot ja iho tarvitsevat apua selviytyäkseen nykyajan elintapojen haasteista. Monelle paastot ja puhdistuskuurit ovatkin elämän huippuhetkiä, jolloin kokee olevansa oman onnensa seppä. Kun kehon solut tulevat onnelliseksi, tulee mielikin kirkkaaksi – ajatukset selkiävät, keskittymiskyky paranee ja onnellisuuden taso kasvaa.

Puhdistuminen

• Virkistää ja poistaa väsymystä
• Uudistaa ja elvyttää itseparantumista
• Nostaa vastustuskykyä ja yleiskuntoa
• Kohottaa solujen hyvinvointia ja ”nuorekkuutta”
• Kaunistaa ja heleyttää ihoa
• Keventää oloa ja kirkastaa ajatusta
• Kohottaa mielialaa
• Lisää myönteisyyttä ja onnellisuutta

KÄYTÄ AVUKSI SUOMALAISIA PUHDISTAVIA YRTTEJÄ

Yrtit tehostavat puhdistumista ja tasapainottavat elintoimintoja sekä vahvistavat ja virkistävät paastoajaa paaston eri vaiheissa tai puhdistumisdieetissä. Niitä suositellaan käytettäväksi jo viikkoa ennen kuuria, sillä niiden käytöllä voidaan lievittää puhdistumisoireita kun kuona-aineiden poistuminen kehosta alkaa jo etukäteen. Yrttejä voidaan käyttää yrttiteenä, -utteena ja mikseipä myös jauheina tai puristeina.

Diureetteja, munuaisten kautta kehoa puhdistavia rohtokasveja ovat mm. koivun, nokkosen, persiljan ja voikukan lehdet, juolavehnän juuret, kultapiisku ja peltokorte sekä siankärsämön kukat. Maksaa elvyttäviä ja puhdistavia yrttejä ovat erityisesti voikukan juuret ja kehäkukan kukat. Suolistoa puhdistaa kamomillan, siankärsämön ja puna-apilan kukat, pellavan siemenet sekä takiaisen ja hierakan juuret sekä minttu, korianteri ja pikantit maustekasvit. Keuhkojen apuna ja puhdistajana toimii ratamon lehdet, siankärsämön kukat ja monet Suomessa menestyvät maustekasvit.

Yrttiteet edesauttavat kehon puhdistumista ja tyydyttävät osan päivittäisestä nesteen tarpeesta paastottaessa. Riippuen siitä, millaista kuuria halutaan pitää, nautitaan lisäksi raikasta vettä ja mahdollisesti pieniä eriä vihannes-, marja-, hedelmä- tai vehnänorasmehuja.

Yrttiteen valmistus: Kaada kiehuvan kuumaa vettä yrttiteeaineisten päälle astiaan ja hauduta noin 10-20 min. Yrttiteejuomaan ja suolihuuhteluun riittää yrttirouhetta yleensä 1tl / teekuppi. Siivilöityä teetä voit säilyttää termospullossa noin 1 vrk ja jääkaapissa noin 2 vrk. Yrttiteen voit juoda lämpöisenä ja haaleana, sillä kylmän juominen on varsinkin paastojen aikana liian viilentävää elimistölle.

Viherjauheet sisältävät runsaasti virkistäviä vitaaliaineita (vitamiini- ja kivennäisaineita) ja puhdistavia viherhiukkasia (klorofylli) ja kasviantioksidantteja. Yrttijauheen käyttö joka päivä - eikä vain paastojen tai puhdistuskuurien yhteydessä - tarjoaa käyttäjälleen miellyttävää maku- ja puhtilisää. Yrttijauhetta sekoitetaan ½-1 tl veteen, yrttiteehen, pirtelöön tai kasvisjuomaan, esim. hapankaali- tai porkkanamehuun 2-4 kertaa päivässä. Sitä on hyvä sirotella salaattiin ja kaikenlaiseen ruokaan. Suomalaisia viherjauheita saa kaikista villivihanneksista kuten nokkosesta ja voikukan lehdistä. Myös sinimailanen, vehnän ja ohran oraat onnistuvat Suomen olosuhteissa.

ELINVOIMAISTA JA ILOISTA OLOA PAASTOJEN JA PUHDISTUSKUURIEN AVULLA!

Paasto on edelleen tehokkain tapa puhdistautua. Mehupaasto vaatii kuitenkin paljon tahdon voimaa ja helpompi tapa on puhdistava dieetti. Paastota voi aikuinen, suhteellisen terve ihminen, joka ei ole alipainoinen Ohessa pääasioita molemmista sekä muutamia ruokaohjeita..

Paastot

Paaston aikana elimistö puhdistuu ja myös kudosten kunto paranee. Yrttien käyttö helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa kehon kuonanpoistoa ja lisää elinvoimaa ja vastustuskykyä. Paastossa käytettävät tuoremehut puristetaan mielellään kotimaisista marjoista ja omenoista sekä luonnonmukaisesti kasvatetuista vihanneksista ja juureksista. Kotimaisista raaka-aineista tehtyjä sokerittomia ja lisäaineettomia tuoremehuja on myös myytävänä lähinnä luontaistuotekaupoissa.

Pintaverenkiertoa tehostetaan päivittäisellä kuivaharjauksella. Aineenvaihduntaa tehostetaan yrttikylvyillä ja ihoa hellitään yrtti- tai jalkakylvyillä samalla helpottaen unensaantia. Ihon kuntoa voidaan parantaa myös A-vitamiinipitoisilla porkkana-, kehäkukka- tai yrttiöljyllä.

Valmistautuminen paastoon ja puhdistuskuureihin

• Suosi runsaasti kuituja sisältävää, vihreää ja kevyttä kasvisravintoa noin 1 viikko ennen paastoa. Näin suoli puhdistuu luonnollisesti ja kuona-aineita alkaa irrota paremmin.
• Vähennä kahvin ja muiden nautintoaineiden käyttöä, jotta paaston alun ”vieroitusoireet” helpottuisivat. Sen sijaan nauti esim. yrttiteetä.
• Paastotuotteita suositellaan käytettäväksi myös ennen varsinaista paastoa. Näin kuona-aineiden poistuminen kehosta alkaa vähitellen ja puhdistusreaktiot eivät ole ikävän äkkinäisiä.
• Ulkoile raittiissa ilmassa, jotta hapenotto voimistuu.
• Neuvottele oman lääkärisi kanssa, jos sairastat jotain pitempiaikaista sairautta.
• Tutustu johonkin paasto-oppaaseen.
• Tee suunnitelma miten suoritat paaston tai puhdistuskuurin.
• Paastoaminen on sitä tehokkaampaa mitä pitempi paasto on. 1 viikko on useimmiten suositeltava kestoaika.

Paaston aloitus

• Pysy päätöksessäsi.
• Ota suolihuuhtelu jo ensimmäisenä päivänä, erityisesti jos suoli ei toimi, jotta paksunsuolen kuonat eivät imeytyisi ”takaisin” kehon verenkiertoon.

Paaston aikana

• Nauti runsaasti nestettä; vesi, yrttiteet, vihannes- ja juuresmehut, marja- ja hedelmämehut puhdistavat ja antavat hieman energiaa. Älä juo nesteitä liian kylmänä.
• Huomioi, että tarpeeksi alhainen kalorimäärä (alle 600 Kcal/vrk) tekee paastosta vasta paaston. Vältä siis makeita mehuja.
• Tehosta ihon eritystä saunomisella, kylpemisellä ja ihon kuivaharjauksella.
• Ota suolihuuhtelut päivittäin ja mielellään aamuin illoin.
• Ulkoile raittiissa ilmassa ja liiku. Joogaliikkeet ovat erinomaisia.
• Järjestä itsellesi mahdollisuus lepoon rauhallisessa, myönteisessä ilmapiirissä, meditoi.

Suolihuuhtelu

Paaston aikana on otettava suolihuuhtelu jotta suoleen tulleet kuona-aineet eivät palautuisi takaisin vereen. Aamuisin ennen suolihuuhtelua nautitaan runsaasti lämmintä nestettä.

Suolihuuhteluveteen lisätään limakalvoja hoitavia ja rauhoittavia yrttiteitä. Jos käytetään yrttiuutteita käyttömäärä on 30 tippaa 7,5 dl kohti esimerkiksi kamomillaa, siankärsämöä, auringonhattua tai kehäkukkaa. Yrttiteenä voi käyttää kamomillaa, kehäkukkaa, siankärsämöä, piharatamoa, puna-apilaa tai vadelman lehteä; yksikin näistä yrteistä riittää. Yrttiteen annetaan jäähtyä kehonlämpöiseksi, se siivilöidään ja sitä annostellaan noin 7,5 dl suolihuuhtelupussiin tai –kannuun, joita saa apteekista.

Letkun pää voidellaan salvalla, jolloin se menee helposti ja kivuttomasti peräsuoleen. Letkusta annetaan tulla kaikki ilma pois ennen suolihuuhtelua, jotta huuhteluneste pääsee valumaan hyvin suoleen. Suolihuuhtelupussia pidetään riittävän korkealle ripustettuna, ja veden lisäyksen aikana istutaan WC-pytyllä tai oikealla kyljellä leväten.

Huuhtelunestettä pyritään pidättämään suolessa ja samalla asetutaan makuulle niin, että takapuoli on koholla esimerkiksi tyynyn päällä: ensin oikealle kyljelle, sitten suoraan selinmakuulle ja lopuksi vasemmalle kyljelle. Nestettä olisi hyvä pidätellä ainakin muutaman minuutin ajan, mutta suoli saattaa reagoida melko nopeasti ja siksi suojana kannattaakin käyttää pyyhettä. Huuhteluneste saa liikkua ja puhdistaa suolta samalla kun vatsaa hierotaan. Muutaman minuutin jälkeen istahdetaan takaisin pytylle ja annetaan nesteen purkautua pois.

Helpotusta ”puhdistusreaktioihin”

Kolmas paastopäivä on usein vaikea mahdollisine puhdistumisreaktioineen kuten päänsärkyineen. Tuolloin on paikallaan ylimääräinen suolihuuhtelu ja kipualueiden hieronta. Paaston puhdistumisreaktiona esiintyy useasti myös tukkoista oloa ja lisääntynyttä liman eritystä sekä nivelkolotuksia. Käytä lievittävää yrttisalvaa rinta- ja yläselkäalueilla, niskassa, hartioilla, selässä ja nivelissä.

Paastoa tehostaa ja puhdistumisreaktioita lieventää Colonic -suolenvesipesut. Suositeltavaa on käydä Colonic-hoitolassa esim. joka 3. päivä paaston aikana. Suolen seinämiin kertynyttä mustan limamassan poistumista voi edistää myös itse lisäämällä ennen Colonic-päiviä ennen nukkumaanmenoa noin ½ dl oliiviöljyä peräsuoleen. Sen levittäytymistä suoleen autetaan oikealla kyljellä lepäämällä tai esim. olkapääseisonnalla. Tämän jälkeen mennään nukkumaan ja asetetaan iso side pikkuhousujen suojaksi. Öljy irrottaa tehokkaasti vanhoja kuona-aineita pois. Se voi aiheuttaa valitettavasti myös pahanhajuisia kaasuja.

Ihonhoito paaston aikana

Paaston aikana, ihon erityksen kiihtyessä ja ihon eritteen koostumuksen muuttuessa, iho yleensä kuivuu ja kaipaa elpyäkseen yrtti-ihonhoitoöljyä yrttikylpyjen ja kuivaharjauksen lisäksi. Koko keholle voi käyttää elvyttävää yrttihierontaöljyä. Sen tulee olla valmistettu kylmäpuristetuista, luonnonmukaisesti viljellyistä kasviöljyistä sekä ihoa ravitsevista ja hoitavista, runsaasti vitaaliaineita sisältävistä yrteistä.

Paaston lopetus

Aloita vähitellen siirtyminen kiinteään ravintoon. Siirtymävaihe saisi kernaasti kestää pidempään, kuin mitä itse paasto kesti. Kuuntele kehoasi ja terveitä vaistojasi. Nyt olet ehkä valmis luopumaan aikaisemman ruokavaliosi epäterveistä rutiineista ja aloittamaan uudet terveellisemmät ruokailutottumukset, jotka noudattelevat happo-emästasapainoista ruokavaliota (75% ravinnosta emäsvoittoista, katso siitä kertova osio).

”PAASTO ILMAN PAASTOA”

Kehon puhdistuminen yrttien ja ravinnon avulla

Elvytä itsessäsi puhtautta ja vireyttä kuona-aineiden poistumisen kautta, vaikket jaksaisikaan paastota. 2-3 viikon dieettiin perustuvat puhdistuskuurit ovat suositeltavia mielellään pari kertaa vuodessa. Pitemmät kuurit ( 2-3 kk) ovat paikallaan, jos kuonan ja myrkkyjen poistoa eli detoksifikaatiota tarvitaan pitempään. Parin päivän tauot ovat kuitenkin hyvät aina 3 viikon yrttikuurien jälkeen.

Ruokavalio tehostaa puhdistuskuuria

Puhdistuskuuria tukee kasvisruokavoittoinen emästä muodostavia ruoka-aineita sisältävä ruokavalio, jossa tuoreiden kasvisten ja kotimaisten C-vitamiinipitoisten marjojen osuutta pyritään nostamaan yli puoleen kokonaisruokamäärästä. Luonnonmukaisesti viljellyt ja lähellä tuotetut ovat aina parhaita raaka-aineita.

Terveellinen, kasvisvoittoinen, paljon tuoretta sisältävä ruoka on yleensä puhdistavaa ja maittavaa. Tällöin ei myöskään kerry turhia kaloreita! Ns. eläväravinto on hyvä esimerkki puhdistavasta ravintokäytännöstä – tosin siinä usein käytetään runsaasti ulkomaisia aineksia.

Kevennetty ruokavalio ja puhdistavat yrttiteet siivoavat tehokkaasti koko elimistöä. Viherjauheesta saadaan tarvittavat lisäravintoaineet ja kasviantioksidantit, jotka tehostavat ja nopeuttavat puhdistusreaktioita myös nostamalla kehon pH:ta emäksiseksi. Omenaviinietikka on ollut myös monelle tuttu, puhdistava aamujuoma.

Juo runsaasti, mutta älä aterioilla. Vältä luonnostaan runsaasti sokeria sisältäviä hedelmämehuja kuten appelsiini- tai persikkamehuja.

Jos olet kahvin ystävä, muista, että kahvi rasittaa elimistöä, kuten myös musta tee. Käytä näitä hyvin vähäisesti kuurin aikana. Alkoholia on myös syytä välttää.

Kehon voimakkain eritystoiminta tapahtuu aamupäivän aikana. Sanotaan, että jopa 75% kuona-aineista poistuu aamupäivän aikana.

Parhaan tuloksen saat, kun vältät makkaraa, lihaa ja maitotuotteita ja olet enemmän kasvis-, vihannes-, marja- ja tattarilinjalla. Puhdistuminen on tehokkainta, jos ravinto on suurimmaksi osaksi raakaravintoa. Idätetyt siemenet ja versot ovat aina suositeltavia.

Niin ikävältä kuin se kuulostaakin suomalaiselle, pyri välttämään leivän käyttöä puhdistuskuurin aikana.
Luonnollisesti talviaika asettaa rajoituksia ja puhdistava dieetti voi aiheuttaa kehon ”viilentymistä” eli sitä, että tulee viluiseksi. Parhaat puhdistumisajat tästä johtuen ovatkin kevät, kesä ja syksy.

On myös huomioitava, että ruokavalion täytyy antaa keholle kaikki rakennusaineet, suojaravinteet ja proteiinit, jottei keho tule voimattomaksi. Tämä pätee varsinkin silloin, jos vararavintoa ei ole kehossa ylimäärin eli henkilö on laiha. Vihreästä ravinnosta ja viherjauheista saa hyvin imeytyvässä muodossa vitamiinit, kivennäisaineet ja antioksidantit.

Ruoka-aineiden yhdistely on muutenkin aina hyvä muistaa; proteiinien kanssa kasviksia, muttei tärkkelystä kuten perunaa. Tärkkelysruoat sopivat parhaiten taas vihannesten kanssa. Hedelmät syödään erikseen.

Puhdistuskuurin aikana on syytä juoda runsaasti mielellään puhdistavia yrttiteitä. On kuitenkin huomioitava, että munuaiset joutuvat koville joka tapauksessa puhdistumisen aikana. Sen takia on joillekin henkilöille parempi juoda pieniä määriä usein kuin kerralla paljon. Suositeltava yhteisnestemäärä on kuitenkin 1,5 - 2 litraa päivässä paitsi kuumana vuodenaikana luonnollisesti enemmän. Vältä virvokkeita, kahvia ja maitoa. Parhaimmat yrttiteen lisäksi ovat puhdas, kehon lämpöinen vesi sekä kasvismehut.

Vaihtele päivän mittaan menuita mielesi mukaan. Hyviä ideoita saat mm. Frantsilan Yrttitilan Kasviskeittokirjasta

Seuraava päiväjärjestys elvyttää ja piristää elimistöä.

Ensimmäiseksi aamulla hampaiden pesun jälkeen juo kupillinen puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Lähde –yrttitee) tai huoneenlämpöistä vettä sekä elvytä pintaverenkiertoa kuivaharjaamalla ihoa ennen suihkua. Tee aamuvoimistelua, aamujoogaa ja/tai mene kävelylle.

Varsinainen aamiainen. Nauti esimerkiksi marjapirtelö tai tuorepuuro vasta puoli tuntia aamujuoman jälkeen. Pirtelöön sopivat kotimaiset marjat ja hedelmät kuten mansikka, mustikka, vadelma ja omena sekä yön yli liotetut pellavansiemenet. Juoma makeutetaan tarvittaessa hunajalla.

Tuorepuuro valmistetaan kuumalla vedellä huuhdellusta ja yön yli liotetusta tattarista ja pellavansiemenistä, johon lisätään marjoja maun mukaan. Ainekset voidaan hienontaa pirtelöksi tehosekoittimessa. Pirtelöön tai tuorepuuroon on hyvä lisätä esimerkiksi nokkosta ja villivihanneksia tuoreena tai kuivattuna (esim. Frantsilan Aurinkovoima). Jätä maitotuotteet pois. Aamiaisella nauti lisäksi 10-15 tippaa puhdistavaa yrttiuutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).

Lounaalla syö runsaasti vihreää, raastettua porkkanaa, punajuurta, selleriä, kaalia tai hapankaalia, vihersalaatteja, ituja ja versoja. Salaattikastikeena käytä kylmäpuristettua luomuöljyä ja yrttimausteita sekä hampun siemeniä. Hyvä lounas koostuu esim. kasvispadasta ja viljasta. Emäshappotasapainon kannalta parhaita viljoja ovat riisi, hirssi ja tattari – suomalaisittain ajateltuna tietenkin tattari (katso emäshappotasapainon liite). Älä käytä maitotuotteita tai lihaa.

Koko kasvukauden ajan saadaan luonnosta myös villivihanneksia kuten voikukan, piharatamon, pihatähtimön, poimulehden, vuohenputken ja mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosta on hyvä lisätä ruokiin myös viherjauheen kera. Lisäksi otetaan 15-20 tippaa puhdistavista yrteistä kuten voikukasta, siankärsämöstä, takiaisesta, nokkosesta, puna-apilasta tai kehäkukasta valmistettua uutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).

Iltapäivällä juo yksi tai kaksi mukillista puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Puhdas puro).

Päivälliseksi voit kehitellä itsellesi salaatti- ja vihannesvoittoiset ruoat kuten lounaallekin tai esim. keittoja. Voit rakentaa myös marja- tai hedelmävoittoisen päivällisen. Käytä myös viherjauheita. Huomioi kuitenkin, että jos ruuansulatus on heikohko ja podet ilmavaivoja, ei kannata yhdistellä liian montaa erilaista ruokalajia keskenään.

Illalla juo noin 1 - 1½ tuntia ennen nukkumaanmenoa mukillinen suolen toimintaa edistävää yrttiteetä (esim. Frantsilan Tukinuitto), jossa on mm. siankärsämöä, voikukkaa, kuminaa tai hierakan juurta. Uniongelmainen voi kokeilla myös sitruunamelissaa ja kamomillaa. Lisäksi suositellaan siankärsämöstä tai nokkosesta valmistettua jalkakylpyä. Ne auttavat elimistöä ja munuaisia vahvistumaan.

Aterioiden välillä juo huoneen- tai kehonlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1 - 1½ litraa päivässä.

RAVINTOAINEET EMÄS- JA HAPPOTASAPAINON KANNALTA PUHDISTUSKUURIEN AIKANA

Jos haluat puhdistaa elimistöäsi, syö näitä ruoka-aineita enemmän kuin 75-80% koko ateriasi kokoonpanosta puhdistuskuurin aikana. Ja muutenkin, jos mahdollista, niin kehosi ei kuonaannu.

EMÄKSISTÄ REAKTIOTA EDISTÄVÄT LÄHINNÄ HIILIHYDRAATTI-PITOISET RUOKA-AINEET

Voit käyttää puhdistuskuurien aikana runsaasti:
Hirssi, Tattari, Manteli, Riisi (luonnon), Aprikoosi, Kotimaiset marjat, Kirsikka, Kurpitsa, Nokkonen, Omena, Parapähkinä, Persikka/Päärynä/Luumu, Peruna (uuni) – mutta ei suositeltavaa muuten koska aiheuttaa limaa, Seesamin siemen, Sinimailanen, Tahini (paahdettu seesamitahna), Tomaatti (tuore), Vehnä- ja ohraoras, Voikukka ja muut villivihannekset

Ei suositella puhdistusohjelman aikana, jos elimistössä on hiivaa:
Ananas, Banaani, Makea hedelmä mehu, ”Tropiikin mehut”, Hunaja, Jauhot (kotimaiset viljat), Korintit, Melassi, Meloni, Pasta (makaroni/spaghetti ym.), Rusina, Suurustetut keitot, Taatelit ja viikunat, Vaahterasiirappi, Viinirypäleet

pH:N KANNALTA NEUTRAALIT RUOKA-AINEET, JOTKA MYÖS USEIN ANTAVAT ELIMISTÖLLE TERVEELLISIÄ KUITUJA

Voit käyttää puhdistuskuurien aikana:
Artisokka, Avokado, Endiviasalaatti, Herne, Kaali, Kotijuusto, Kurkku, Kyssäkaali, Lanttu, Lehtikaali, Lehtisalaatti, Maissi, Munakoiso, Nauris, Nokkonen, Okra, Oliiviöljy, Palsternakka, Papu, Parsa, Parsakaali, Persilja, Pinaatti, Piparminttu, Pippuri (vihreä / punainen), Porkkana, Punajuuri, Retiisi, Ruohosipuli, Ruokosokeri, Ruusukaali, Selleri, Sienet, Sinapin versot, Sipuli, Suolaheinä, Valkosipuli, Vesikrassi, Voi, Vesi, Yrttitee

HAPPAMAN REAKTION AIHEUTTAVAT LÄHINNÄ PROTEIINIPITOISET RUOKA-AINEET

Voit käyttää puhdistuskuurin aikana vain vähän 20-25%:
Herne (kuivattu), Jogurtti, Juusto, Kahvi (2 kuppia/pvä), Kala, Kana, Kananmuna, Kuivattu luumu (keitetty), Lammas, Linssi, Maksa, Naudan liha, Papu, Pähkinät (paitsi mantelit ja parapähkinä), Raparperi (keitetty), Riisi (valkoinen), Ruis, Sianliha, Soijapapu, Tee (mustaa 2 kuppia/pvä), Tofu, Vasikanliha, Vehnänalkio, Vilja (koko jyvä); kaura, ohra, vehnä, ruis, Äyriäiset

Ei suositella puhdistusohjelman aikana koskaan:
”Valkoiset” leivonnaiset, karkit, jäätelö, Valkoinen sokeri, Murot (sokeroidut), Ruskea peruskastike, Sokeroidut mehut ja virvoitusjuomat, Sokeroidut hillot & hyytelöt, Rasvaiset pähkinät, Rasvaiset pasteijat, Kotijuusto, Sienet, Jogurtti, Juusto, Tofu (soijajuusto), Piimä, Äyriäiset

VINKIKSI KEHON SUURSIIVOUKSEN AVUKSI FRANTSILAN 3 - 7 PÄIVÄN PUHDISTUS-PAASTOKUURI

Herättyäsi aamulla juo ensin hapettunutta, huoneenlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1-2 kupillista. Juo juomisesi aina kehon lämpöisenä: päivänmittaan yrttiteetä 1-1,5l sekä huoneenlämpöistä vettä loput yhteensä vähintään 2-2,5 litraa. Noin viikko ennen puhdistuskuuria, on hyvä käyttää puhdistavaa yrttiteetä tai yrttiuutetta 2-4 kertaa päivässä niin puhdistusreaktiot eivät tule rankoiksi (esim. päänsärky). Ohessa ideoita Frantsilan yrttituotteista puhdistuskuurin aikana.

AAMULLA
2dl Lähde –yrttiteetä
Kevätpuro –yrttiuutetta etiketin ohjeen mukaan

AAMUPÄIVÄLLÄ
2 dl:aan vihannesmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
-yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristeita

VÄLIAIKANA
Puhdas puro -yrttiteetä

LOUNAALLA
2 dl:aan lämmintä kasvislientä sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
–yrttiviherjauhetta

ILTAPÄIVÄLLÄ
Puhdas puro –yrttiteetä

PÄIVÄLLISELLÄ
2dl:aan hedelmämehua tai juuresmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima -yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristetta

ILLALLA (n. 1½ tuntia ennen nukkumaan menoa)
2dl Tukinuitto –yrttiteetä

Käytä puhtaita ja lisäaineettomia, luomuviljeltyjä juures-, marja-, hedelmä-, vihannesmehuja ja kasvislientä. Mehut voit luonnollisesti puristaa itse. Viherjauheet ja kasvismehut auttavat kehosi pH:ta nousemaan vähitellen emäksisen puolelle ja kehon itsekorjaantuminen pääsee vauhtiin. Jos haluat tehdä kehollesi pelkän puhdistuskuurin, voit myös syödä. Valitse silloin runsaasti tuoreita, vihreitä salaatteja, höyrytettyjä, lähes kypsiä juureksia ja kaalikasveja, marja- ja hedelmäpirtelöitä. Vältä yhdistämästä hedelmiä vihannesten kanssa. Jos sinulla on hiivasyndrooma, huolehdi ruokavaliostasi aina pois varsinkin luonnollisia hiivoja sisältävät ruoka-aineet, kuten leivät ja juustot sekä hedelmät, joista tehdään luonnon viinejä.

Puhdistus-paastokuurin aikana on hyvä tehdä aamuisin suolihuuhtelu ja ihon kuivaharjaus raajoista sydämeen päin. On myös suositeltavaa, saunoa, ottaa yrttikylpyjä, käydä hieronnassa / luontaishoidoissa sekä ulkoilla, venytellä, joogata ja meditoida.

Kirjoittajavieras: Mikko Ahonen

*

Suositussa kirjoittajavieraiden osiossani on nyt esillä tutkija Mikko Ahosen kirjoitus sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta terveyteemme. Pyydän lukijoiltani asiallisia kommentteja! Kiitos.

Ihmisen luomat sähkömagneettiset kentät, kasvun häiriintyminen ja liikalihavuus

Mikko Ahonen – tutkija, Tampereen yliopisto & osakas, Sustainable Mobile Oy

Luonnon omat sähkömagneettiset kentät säätelevät ihmisten, eläinten ja kasvien kasvua. Keinotekoisten sähkömagneettisten kenttien kuormitus aiheuttaa usein nopeutettua tai hidastettua solujen kasvua. Erityisesti langattomien teknologioiden tuottama pulssimainen radiotaajuinen säteily on tehokas häiritsemään kasvua. Liian nopea kasvu ja sukukypsyminen on tunnetusti ihmiselle haitallista.

Jo vuosia on keskusteltu mikroaaltouunien vaikutuksesta ruoan molekyylirakenteen muuttumiseen ja tämän ’elottoman’ ruoan vaikutuksista kuluttajien lihavuuteen. Hans Hertelin tutkimukset osoittivat mikroaaltouunissa valmistetun ruoan vaikutuksen immuniteetin heikkenemiseen, solukalvojen rakenteeseen ja vapaiden radikaalien tuotantoon.

Sen minkä suuritehoinen mikroaaltouuni muuttaa parissa minuutissa, voi pienitehoisempi mikroaaltolähetin saada aikaan vuosikausien kuormituksella. Brumelis ja kumppanit vuonna 1996 osoittivat, että tutka-asemien lähellä puiden pituus- ja paksuuskasvu on häiriintynyt. DECT-langattomien puhelinten tukiasema 100 hertsin pulssilla taas nopeuttaa kasvien kasvua. Sama on huomattu WLAN-tukiasemien osalta (2450 MHz perustaajuus, 10 hertsin pulssi) hollantilaisissa tutkimuksissa. Hiivasienet ja bakteerit lisääntyvät tehokkaasti myös erittäin pienillä pulssimaisen radiotaajuisen säteilyn tehoilla, tämän huomasi tuttuni, professori Igor Belyaev tutkiessaan kolibakteereita. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Suomessa sähkömagneettisille kentille voimassa olevat raja-arvot suojaavat vain lyhytkestoisilta lämpövaikutuksilta, eivätkä suojaa edellä kuvatulta krooniselta säteilyaltistukselta ja biologisilta vaikutuksilta.

Biologi Joris Everaert on ansiokkaasti kerännyt langattomien teknologioiden vaikutuksia kasvien ja eläinten kasvuun. Itse keräsin juuri tutkimuksia kännyköiden radiotaajuisen, pulssimaisen säteilyn ja kemikaalien yhteisvaikutuksesta hedelmällisyyteen. Yhdessä syöpälääkäri Lennart Hardellin ja kumppanien kanssa tarkastelimme ’International Journal of Occupational and Environmental Health’ -tiedelehdessä matkapuhelintukiasemien epidemiologisia tutkimuksia. Kahdeksan tutkimusta kymmenestä (8/10) osoittaa lisääntynyttä terveysriskiä, myös kasvun häiriintyminen ja lisääntyneet syövät tulivat esille.

Kodeissa on lisääntymässä pulssimainen radiotaajuinen säteily matkapuhelintukiasemien lisäksi erityisesti energiansäästölamppujen osalta. Kommentoin tätä ongelmaa uusimmassa Luontaisterveys-lehden numerossa 2/2011 ja saksalaiset asiantuntijat ovat tarkkaan näiden huonolaatuisten lamppujen tuottamat häiriöt mitanneet. Yhdessä venäläisten tutkijakollegani, professori Maksim Trushinin kanssa tutkimme energiansäästölamppujenkin aiheuttamaa dirty electricity –ongelmaa eli sähköverkossa olevien suurten, nopeiden jännitteenvaihteluiden tuottamia pulsseja kHz- ja MHz-taajuuksilla. Tästä aiheesta meillä oli juuri esitys Moskovassa, Venäjän johtavassa ionisoivan ja ionisoimattoman säteilyn konferenssissa. Suomessa on pienessä ajassa tehty paljon epäonnistuneita energiansäästötoimia, jotka lisäävät kansalaisten terveysriskiä. Elohopeapohjaiset energiansäästölamput ovat yksi sellainen esimerkki, toinen on riskialttiit etäluettavat sähkömittarit.

Tutkijan roolini lisäksi olen osakas Sustainable Mobile Oy:ssä, jonka palvelut näkyvät Suomen Säteilykontrolli –nimellä (http://www.sateilykontrolli.fi). Sen uutiset (http://tinyurl.com/sk-uutiset) kertovat konkreettisesti toimistamme terveellisempien asuinympäristöjen rakentamisessa. Erityisen huolissamme olemme vaimoni, tj. Sari Ahosen kanssa lasten terveysriskeistä ja näistä keskustelemme paljon mm. lastensuojeluorganisaatioiden kanssa.

Edellisten esimerkkien valossa toivoisin, että liikalihavuudesta ja solujen hallitsemattomasta kasvusta puhuttaessa huomioitaisiin ihmisen luomat sähkömagneettiset kentät ja erityisesti ympäristössämme rajusti lisääntynyt mobiiliteknologioiden aiheuttama kuormitus.

**************************

Muita vieraskirjoituksia voit löytää tästä:

Kirjoittajavieraat

• Diplomi-insinööri Leino Utriainen: Statiinimyönteisyyteni johti hengenvaaraan
• Apteekkari Tapio Heilala: Ravinnosta se lähtee
• Opiskelija Vladimir Heiskanen, Vähähiilihydraattinen ruokavalio
• Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?
• Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä
• Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
• Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
• Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
• Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
• Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
• Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
• Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
• Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä

Kilpailu: Terveystiedosta voi tehdä sietämättömän hauskaa

**
Julkaistu 16.2.2011, päivitys 17.2.2011


Tähän kirjoitukseen sisältyy UUSI HAUSKA KILPAILU (päättyy 31.5.2011)

Tämän terveysblogin säännöllisille lukijoille ei voi olla epäselvää, että tässä pyritään yksinkertaisella tavalla ohjaamaan terveystietoisia ihmisiä tekemään hyviä terveysvalintoja. Pitkähkön johdannon jälkeen saatte lukea uusimmasta ideastani terveystiedon saralla. Sen idean kehittelyyn voit osallistua tässä terveysblogissa tai Facebookin puolella (tämä tieto leviää myös naamakirjaan).

Johdanto
Luennoilla, kirjoissani ja lehtiartikkeleissani sovellan täällä terveysblogissa esitettyjä asioita. Tieto leviää sitä tietoa kaipaaville. Kirjoituksestani ja lukijoitteni kommenteista muodostuu sellainen sovelletun terveystiedon aarreaitta, että sitä on vaikea löytää mistään muualta. Nöyrä kiitos. Terveysblogini vieraskirjoittavat panevat osaamisensa peliin yhteiseksi hyödyksi vieden omalta osaltaan terveystietoa kansan pariin.

On ollut hienoa seurata sosiaalisen median yhä voimakkaampaa esiinmarssia. Aloittaessani vuonna 2005 terveydestä kirjoittamisen tässä terveysblogissani, olin lähestulkoon yksin naputtelemassa terveystietoa sosiaaliseen mediaan. Tällä hetkellä terveydestä kirjoittavia suomalaisia on blogeissa, Facebookissa, Twitterissä yms. satamäärin. Hienoa!


Toimittaja Hilkka Tienhaaran mukaan nettiosoite http://sundqvist.blogspot.com vie Suomen suosituimman terveysblogin pariin. Minulla on todellakin valtavasti lukijoita ja kommentointi on erityisen vilkasta. Lukija ei ehkä huomaa, että valmistelen kirjoituksia huolella. Osalle jutuista saatan saada vielä blogiani laajemman yleisön jonkun televisiotoimituksen tai lehdistön kiinnostuessa kirjoituksistani. Mutta pääsääntöisesti en suoraan hyödy taloudellisesti kirjoittelustani tässä terveysblogissani.

Taloudellista hyötyä saan siitä kun tilaatte minulta kirjoja luettavaksi tai pyydätte minua tulemaan vieraaksenne terveysiltaanne tai muuhun tilaisuuteen. Ilahtuen ja vähän hämillänikin olen saanut vastaanottaa sellaista palautetta yleisöltä, että terveysshowtani pidetään Suomen parhaana. Kehuja on kiva saada ja onnistuneen keikan jälkeen jää pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Nyt kun kierrän Suomea oman orkesterini kanssa, minulla on mahdollisuus tarjota yhä enemmän ravitsemukseen, liikuntaan ja terveyteen liittyviä kuunteluelämyksiä. Suomalaisten pitäisi ehkä oppia avaamaan kukkaronnyörejä hieman innokkaammin, sillä kovin mieluusti esittäisin treenatut ja spontaanit showkuvioni orkesterini kera. Hintapyyntöä (alkaen 1500 euroa/ilta) pidetään kovana, mutta ottakaa huomioon, että tuolla rahalla pitäisi elää kolme esiintyvää taiteilijaa: "turpaduunari", maailmanluokan pianisti ja kaunis huilunsoittaja. Yksin esiintyen pääsen putkahtamaan paikalle hyvinkin edullisesti (alkaen 100 euroa/ilta), mutta niin kuin jo mainitsin, orkesterini ottaisin mieluusti mukaani. Ottakaa 20 euron pääsymaksu tai hankkikaa tilaisuuteen hyvä sponsori. Ideoikaa - täältä tullaan mieluusti! Ja muistakaa: terveyttä ei voi rahassa mitata!

Ajankohtaisin kirjani on tällä hetkellä äskettäin ilmestynyt runokirjani "Sietämättömiä runoja terveydestä". Pidän siitä kun voin kokeilla erilaisia terveystiedottamisen tyylisuuntia. Äskettäin sain kuulla viralliselta taholta arvostusta juuri tästä syystä. Ei terveystiedottamisen tarvitse olla tylsää ja uusia tapoja saa mieluusti etsiä terveysviestin läpimenolle. Terveystiedosta voi tehdä myös hauskaa.

Ennen kuin päästän uusimman ideani teille jakoon, muistutan vielä mitä kaikkea voitte minulta tilata - terveydeksi:

• Terveysilta musiikin kera, alkaen 1500 euroa + matkakulut
• Terveysilta ilman musiikkia, alkaen 100 euroa + matkakulut
• Muuta, kuten esimerkiksi runoilta, painonhallinnan ohjausta, ruokavalion räätälöintiä, tietoiskuja koulussa, tavaratalokeikkoja, käynti urheiluseurassa jne, alkaen 100 euroa + matkakulut
• Omia kirjojani (hintoihin sisältyy verot ja postimaksut):
• Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta (lisäpainos otettu, tämä on vuoden 2009 versio), 17 euroa
• Sietämätön leveys (painonhallintaa hauskasti ja oivaltaen, 2010), 14 euroa
• Sietämättömiä runoja terveydestä (ensimmäinen runokirja terveydestä, 2010), 13 euroa

Kiitos kun sinua kiinnostaa terveys ja haluat minun työtäni tukea! Ota yhteyttä: christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274

************************************************

Ja nyt sitten terveysideani pariin!

Keksi terveyteen, ravintoon ja liikuntaan liittyviä osuvia iskulauseita, sanontoja tai täsmätietoja. Tavoittele mieluusti viihteellisyyttä, sillä nauru pidentää ikää. Yhdessä nauraen on mukavampi kohdata elämän haasteet! Palkitsen parhaimmat terveysideat arvopalkinnoin (ei omia tuotteitani!). Kilpailu jatkuu koko tämän kevään (loppuu 31.5.2011).

HAUSKA TERVEYSIDEANI

1. Puoli miljoonaa vuotta sitten keksittiin tuli ja sen jälkeen aina on syöty tuhkaa. Koivuntuhkan syöminen loppui 1970-luvulla kun leivinuunit muuttuivat sähköisiksi. Kansanparantajat syöttävät syöpään vieläkin koivuntuhkaa. (Ilkka K. E. Härkönen, 16.2.2011, Facebookin kautta)
2. Muutama sata tai tuhat vuotta sitten vaelsimme tänne D-vitamiinin perässä. Kaikki plotit olivat täynnä lohia ja väestö eli kalalla ja siitä saatu D-vitamiini mahdollisti elämän jatkumisen. Kalat loppuivat 1930-luvulla ja nykyään elämme D-vitamiinipuutoksessa. (Ilkka K. E. Härkönen, 16.2.2011, Facebookin kautta)
3. Kaurapuurolla puolimaratonariksi! (Outi, 16.2.2011, terveysblogin kautta, kyse on terveellisen aamupalan merkityksestä silloin, kun tekee elämäntaparemonttia ja tuo on ollut Outin sloganina tässä matkan varrella)
4. Otan aamuisin muiden ravintolisieni kanssa Sport-Carnosin-tabletin, joka sisältää karnosiinin lisänä 15 mg sinkkiä ja 10 mg E-vitamiinia. En ole sairastanut flunssaa vuosikausiin. En ole edes ottanut rokotusta tänä talvena. Kaikki eivät tietenkän naura eivätkä taputa tälle kommentille. (Matti Tolonen, 16.2.2011, terveysblogin kautta) 
5. Suihkussa nauraminen parantaa elämääsi. (Tapio "Ylipoppamies" Heilala, 16.2.2011, Facebookin kautta)

Mikä on sinun hauska terveysideasi? (Pidätän oikeuden julkaista vain painokelvolliset ideanne!)

Kirjoittajavieras: Leino Utriainen

**
Varsin suositussa vieraskirjoittajien sarjassani on nyt esittelyssä diplomi-insinööri Leino Utriaisen tarina. Hänen tarinansa on raju. Pyydän käymään hänen tarinansa pohjalta asiallista ja rakentavaa keskustelua. Kiitos.

STATIINIMYÖNTEISYYTENI JOHTI HENGENVAARAAN
Leino Utriainen


Teoreettisessa väittelyssä unohtuu käytännön elämä


Lähes joka vuosi syttyy Suomessakin isompi tai pienempi "statiinikapina". Ensisijaisesti väitellään kolesteroliteorian pitävyydestä ja siitä, käytetäänkö kolesterolilääkkeitä liian herkästi, kun kolesteroliarvot ovat vain kohtuullisesti viitearvojen ulkopuolella. Henkilökohtaisten kokemusteni mukaan yhtä tärkeä keskusteltava asia on statiinilääkkeiden haittavaikutukset, jotka voivat olla hyvin vakavia. Kuitenkaan lääkkeiden käyttäjät ja heidän lääkärinsä eivät useinkaan tiedä, että vaivat ja sairaudet ovat lääkkeen haittavaikutuksia, vaan luulevat, että vaivat ovat vanhenemisen kremppoja. Näitä vaivoja sitten hoidetaan seuraavilla lääkkeillä, eli ensin syödään statiinilääkettä, ja sitten syödään toista lääkettä statiinilääkkeen haittavaikutusten takia.


Tässä kierteessä olin minäkin vielä kesällä 2006, kunnes tuli raju pysähdys ja opetus. Kolesteroliasioiden KÄYPÄ HOITO-suosituksissa kyllä mainitaan vähättelevässä sävyssä statiinien haittavaikutuksia, mutta haittavaikutuksiksi on hyväksytty vain tieteellisesti varmennetut
tapaukset. Käsitykseni mukaan sairaaloissa ja terveyskeskuksissa voidaan tieteellisesti varmentaa vain poikkeustapauksia. Näin teoria ja käytäntö poikkeavat kuin yö ja päivä. Tietämättömyydellä en tarkoita sitä, että kokenut lääkäri ei tiedä haittavaikutuksista, vaan tarkoitan sitä, että potilas ei osaa epäillä erilaisten ongelmiensa olevan lääkkeen haittavaikutuksia, eikä osaa ottaa niitä esille lääkärinsä kanssa. Toisaalta terveyskeskuslääkärinkin tilanne tässä mielessä on mahdoton. Hänen pitäisi muistaa kymmenien ehkä satojenkin lääkkeiden haittavaikutukset ulkoa, ja osata sovittaa ne muutamassa minuutissa vastaanotolla olevaan potilaaseen, joka ei omasta aloitteestaan osaa kertoa epäilyjään, koska ei yksinkertaisesti osaa epäillä vaivojaan lääkkeiden haittavaikutuksiksi. Terveyskeskuslääkärillä ei ole aikaa alkaa omasta aloitteestaan hakuammunnalla kyselemään mahdollisia epämääräisiäkin haittavaikutuksia.


Itse olen yrittänyt auttaa oman lääkärini työtä siten, että ennen lääkärille menoa teen omasta tilanteestani paperille yhteenvedon, missä kerron terveystilanteestani,ongelmistani ja epäilyksistäni. Tämän paperin annan lääkärilleni heti vastaanoton alussa. Näin lääkäri saa hyvin nopeasti minun omista mielipiteistäni käsityksen, ja osaa sen jälkeen vetää täydentävää keskustelua omalla ammattitaidollaan. Oma kokemukseni on, että tällä menettelytavalla normaali vastaanottoaika riittää asiani käsittelyyn. Ainakin minulla itselläni jää omalla lääkärillä käynnistä se tunnelma, että mitään tärkeää ei jäänyt käsittelemättä.


Sairastumiseni statiinin aiheuttamaan haimatulehdukseen herätti minut talvella 2007


Keväällä 2007 aloitin miettimään asiaan ja kirjoitin muistiin näin: "Mielestäni median pitäisi tulla mukaan terveystalkoisiin ja alkaa entistä enemmän tekemään juttuja lääkkeiden haittavaikutuksista. Näin ehkä me potilaat viisastuisimme, ja osaisimme ottaa esille haittavaikutusepäilyjämme lääkärimme luona". Lähdin miettimään miten saisin asiani julkisuuteen.


Tältä pohjalta ponnistelin
Kerron tässä omat taustani ja kokemukseni. Olen v. 1943 syntynyt diplomi-insinööri. Nuorena harrastin kilpaurheilua, ja kilpailujen jäätyä jatkoin säännöllistä lenkkeilyä kesät talvet. Verenpaineeni alkoi kuitenkin nousta, vaikka yritin hallita sitä kohtuullisella ruokavaliolla. Se ei riittänyt, ja aloitin lääkärini suosituksesta verenpainelääkkeen käytön tammikuussa 1995. Samalla lopetin viinan käytön, koska minusta tuntui, että verenpainelääke ja viina vaikuttivat päinvastaiseen suuntaan. Verenpainelääke laskee tietysti verenpainetta ja rauhoittaa sydämen toimintaa. Käsittääkseni viina nostaa verenpainetta ja kiihdyttää sydämen pulssia. Viinin vähäistä käyttöä kuitenkin jatkoin, koska mediassa lääkäritkin antavat positiivisia lausuntoja viinin vaikutuksesta verenkierron toimintaan. Itselleni otin maksimiksi 2 lasia viiniä kerralla ja kaksi kertaa viikossa. Vähitellen minulle jopa yhdestä lasillisesta tuli väsyttävä, veltto olo. Tästä syystä viininkin käyttö väheni ja väheni, ja loppui kokonaan vastoin "lääkärin määräystä". Myös kolesteroliarvoni (kokonaiskolesteroli ja LDL eli huono kolesteroli) olivat jonkin verran viitealueiden yläpuolella. Lääkärin suosituksesta aloin syömään ”primääripreventaationa” pravastatiinia vuonna 1998. Sen vaikutus ei ollut riittävä, ja siksi lääkäri vaihtoi lääkkeekseni atorvastatiinin sen jälkeen, kun se tuli markkinoille 1990-luvun vuosikymmenen lopulla. Se isohkona annostuksena (40 mg/vrk) pudotti kokonaiskolesterolini alueelle 3.9-4.4 mmol/l. Nukuin melko huonosti ja olin päivisin väsynyt. Jos ei ollut tilaisuutta ottaa päiväunia, olin iltapäivisin ajoittain melkein tokkurassa väsymyksestä. Luulin,että se kuuluu luonnolliseen ikääntymiseen, mutta myöhemmin tästä jutusta selviää väsymykselle toinen totuus.


Vuonna 1999 jäin osa-aikaeläkkeelle, jotta ehdin kuntoilla riittävästi ja huolehtia muutenkin terveydestäni verenpainelääkkeen ja kolesterolilääkkeen (atorvastatiinin) ennakkoehkäisevänä tukena. Harrastan liikuntaa keskimäärin 6 kertaa viikossa tunnin rupeaman (sauvakävelylenkki +jumppa keveillä painoilla+venyttelyt).


Pommi ja sen seuraukset
7.9.2006 iski "salama kirkkaalta taivaalta". Mahan yläosa navan yläpuolelta tuli yhtäkkiä hirvittävän kipeäksi. Menin välittömästi terveysaseman päivystykseen, ja sieltä minut passitettiin "samoilla lämpimillä" sairaalaan erikoissairaanhoidon päivystykseen. Siellä otettiin normaalit kokeet ja kuvaukset sekä lisäksi mahan ultraäänitutkimus ja tietokonetomografiakuvaus.


Diagnoosina oli haimatulehdus. Koska olin raitis eikä minulla ollut sappikiviä, epäili hoitava erikoislääkäri tutkimusten ja keskustelujen perusteella vahvasti haimatulehduksen syyksi kolesterolilääkettä (atorvastatiinia) ja kielsi sen käytön.


Haimatulehdukseni oli hyvin tuskallinen ja hellitti jonkin verran normaalia hitaammin  Alkuvaiheessa en arvannut, että vielä pahempaa on tulossa. Munuaisteni toiminta lakkasi välillä lähes kokonaan ja toi omat ongelmansa. Kuitenkin aloin vähitellen toipumaan ja pääsin kotiin. Muutaman päivän kuluttua oloni alkoi jälleen huononemaan jatkuvasti. Menin taas sairaalan päivystykseen, ja siellä todettiin veren natriumarvon laskeutuneen radikaalisti, ja tämä aiheutti "sumussa elämisen" ja huonon olon. Tiputushoito helpotti oloani jonkin verran, ja pääsin kotiin syömään suolaa. Haimatulehduksen takia käyttämäni verenpainelääke, missä oli mukana nesteenpoistovaikutus, oli alkanut poistamaan natriumia. Nyt vaihdettiin verenpainelääkkeeksi vastaava lääke, mutta ilman nesteenpoistokomponenttia.


Seuraava haimatulehduksen jälkitauti oli paheneva huimaus ja sen mukana todella huono olo. Taas menin sairaalaan. Siellä epäiltiin nyt verenkiertohäiriötä aivoissa. Sitä ei löytynyt, ja minut passitettiin taas kotiin. Huimaus ja olo pahenivat edelleen. Ja taas menin sairaalan päivystykseen. Nyt minut otettiin osastolle tarkempiin tutkimuksiin, mutta magneettikuvauksessakaan ei löytynyt verenkiertohäiriötä aivoissa. Ja taas minua alettiin passittamaan kotiin. Koska en olisi enää tullut toimeen kotona, ehdotin kolmen neurologin ryhmälle omaa "insinöörin" diagnoosiani eli hermojen rasittumista sairauden ja jatkuvan huimauksen takia. Diagnoosini hyväksyttiin heti, ja sain vielä samana päivänä tilaisuuden keskustella psykiatrin kanssa, joka vahvisti diagnoosini.


Nyt minulle määrättiin viikon kuuri rauhoittavaa lääkettä toivoen sen parantavan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja terveyskeskuslääkäri antoi reseptin masennuslääkkeelle. Sitä aloin syömään 13.11.2006. Se pahensi edelleen oloani noin kolmen viikon ajan, mutta annostuksen lisääminen alkoi vähitellen helpottamaan oloani niin paljon, että kykenin palaamaan 22.1.2007 osapäivätöihin terapiamielessä (2-3 tuntia päivässä).


Karu totuus alkoi selvitä
Kohtuullisen toipumisen jälkeen totesin ihmeellisiä asioita atorvastatiinin käytön lopettamisen jälkeen:
● Ulkomuistini erityisesti nimimuisti parantui todella paljon.
● Kaukonäköni parantui selvästi. Olin joutunut hankkimaan toiset silmälasit, koska kaukonäköni meni niin huonoksi, että en enää nähnyt tekstitelevision tekstiä. Nyt näen taas tekstit ilman silmälaseja.
● Erityisesti talvella nenän limakalvot olivat jatkuvasti turvoksissa, vaikka ei ole ollut nuhaakaan. Sairastin myös useita kertoja poskiontelotulehduksen, mitä hoidettiin antibiooteilla ja poskiontelohuuhteluilla. Oloni talvisaikaan oli niin kuin olisi jatkuva lievä flunssa päällä. Syytä limakalvojen turvotukseen etsittiin verikokeilla ja limakalvoista otetuista näytteistä. Syytä ei löydetty. Atorvastatiinin lopettamisen jälkeen limakalvot eivät enää turpoa, eikä minulla ole ollut edes kunnon nuhaa.
● Nukuin huonosti ja olin päivät väsynyt. Nyt nukun erittäin hyvin, enkä ole päivällä väsynyt.
● Olin kärsinyt välillä pahoistakin selkäkivuista yli 5 vuotta. Kivut olivat ajoittain niin pahoja, että olin toimintakyvytön. Kokeilin lähes kaikki lääketieteelliset ja kansanparannuskeinot selän hoitamiseksi melko huonolla menestyksellä. Selässäni tapahtui ihmeparannus atorvastatiinin käytön lopettamisen jälkeen. Sen jälkeen ei ole ollut näitä vaivoja ainakaan tähän mennessä, vaikka selkääni ei ole hoidettu mitenkään muuten kuin samalla vuosia jatkuneella omalla jumppa- ja venytysohjelmalla. Selän kunto ei rajoita nyt elämääni millään tavalla. Käsittääkseni mahan ja selän lihakset ovat parantuneet ja tukevat nyt selän luustoa niin kuin tarkoitus on.
● Haimatulehduksen yhteydessä haimassani todettiin tutkimuksissa nesterakkuloita. Oltuani ilman atorvastatiinia sairaalan kuvauksissa nesterakkulat pienenivät vähitellen ja kahdeksan kuukauden kuluttua todettiin nesterakkuloiden parantuneen kokonaan.


Yllä mainitut asiat olen kertonut kolmellekin eri lääkärille, ja he ovat olleet sitä mieltä, että olen lukenut itseäni oikein. Vaivat hyvin todennäköisesti olivat atorvastatiinin aiheuttamia, koska ne poistuivat lääkkeen lopetuksella.


Kierteessä ollaan
Koska itse olin käyttänyt kolesterolilääkettä (atorvastatiinia), seurasin todella suurella mielenkiinnolla mediassa käytyjä keskusteluja kolesterolilääkkeistä. Mielestäni haittavaikutukset on ohitettu tai unohdettu. Koska atorvastatiinia Suomessakin oli käyttänyt noin 152.000 ihmistä esim. vuonna 2005, luulen, että hekään eikä heidän lääkärinsä ole paneutuneet hoidossa haittavaikutuksiin, elleivät ne ole johtaneet sairaalahoitoon. Näin oli minunkin tapauksessani. Kuitenkin huonossakin asiassa löytyy joskus mitalin toiselta puolelta hyvä asia. Minun haimatulehdukseni pakotti lopettamaan atorvastatiinin käytön. Sen jälkeen vasta osasimme omalääkärini kanssa konkreettisesti todeta, että vaivani eivät olleetkaan luonnollisen vanhenemisen oireita, vaan lääkkeen aiheuttamia. Kiitokseni suuntaan omalääkärini lisäksi myös KESKI-SUOMEN KESKUSSAIRAALASSA minun hoidostani vastanneelle lääkärille Jari Rantoselle. Hän uskalsi vastoin KÄYPÄ HOITO-suosituksia kieltää atorvastatiinin käytön ja pelasti henkeni. Jos olisin jatkanut satiinilääkkeen käyttöä, olisi haima tuhoutunut kokonaan ja olisin kuollut. Nyt yritän pitää elintavoillani kolesteroliarvojani mahdollisimman oikeina. Jos seurannan perusteella kaikesta huolimatta joudun aloittamaan uudelleen kolesterolilääkkeen käytön, en missään tapauksessa uskalla käyttää statiinilääkettä, vaan alan käyttämään etsetimibilääkettä. Se ei sotke maksan toimintaa, eikä imeydy verenkiertoon.


Viimeisimmän verikokeen mukaan kolesteroliarvoni olivat: Kokonaiskolesteroli 5.7, hyvä kolesteroli HDL 1.3, huono kolesteroli LDL 3.9 ja rasva-arvo trigly 0.7. Näillä arvoilla en aloita vielä toisenlaisenkaan kolesterolilääkkeen käyttöä.


Nyt kuitenkin lopun elämääni saan kärsiä statiinilääkkeiden aiheuttamista sairauksista. Haimatulehdus ja masennus näet uusiutuvat herkemmin kuin tulevat ensimmäistä kertaa. Tämän takia jouduin jäämään eläkkeelle aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Työni edellytti pitkiäkin ulkomaanmatkoja. Haimatulehduksen uusiutumisriskin takia en uskalla lähteä pitkille matkoille. Tästä johtuen en voinut hoitaa työtäni normaalilla tavalla ja jouduin jäämään eläkkeelle. Nyt haluaisin auttaa kohtalotovereitani tällä kirjoituksella. Jos juttuni tuntuu tutulta teidänkin tapauksissanne, lääkärinne kanssa. Myös teitä kolesterolilääkkeiden haittavaikutukset voivat vaivata.


20.12.2010 haimatulehdus iskikin toisen kerran. Se oli nyt lievempi kuin ensimmäinen. Magneettikuvaksissakaan ei löytynyt rakenteellisia virheitä haimassa eikä haima- ja sappiteissä. Osastoylilääkäri osasi vain spekuloida, että ensimmäinen haimatulehdukseni oli jättänyt haimaan solumuutoksia ja herkistänyt haiman. Näin haimatulehduksia tulee ilman mitään syytä.


Kierteessä ollaan.
Lääkemyynnistä rahat lääketeollisuuteen mutta kustannukset yhteiskunnalla!


Alla on myös laskuharjoitus siitä, mitä kustannuksia rahassa mitattuna atorvastatiini minun tapauksessa aiheutti yhteiskunnalle, työnantajalleni ja minulle. Kokonaiskustannus oli 83.000 €. Mediassa on myös esitetty erilaisia mielipiteitä kolesterolilääkkeiden hyödyistä. On esitetty mm. arvio, että lääkkeestä hyötyy vain noin 7 % käyttäjistä, ja 93 % syö lääkettä turhaan. Itse arvaan omien kokemuksieni kautta, että pieniä ja joskus suuriakin haittavaikutuksia voivat saada kaikki 100 % käyttäjistä. Tästä väistämättä seuraa se ajatus, että koko kansaa ajatellen kolesterolilääkkeistä on kansanterveydelle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Nyt puhun terveydestä ilman rahalla mittaamista. Jos voisimme mitata tätä asiaa rahassa, voisi aivan hyvin lopputulos olla se, että suuri joukko ihmisiä voi huonosti, ja me vielä maksamme siitä, koska haittavaikutuksien aiheuttamat kustannuksetkin voivat olla yhteensä suurempia kuin varmuuden vuoksi syötyjen lääkkeiden ansiosta saavutetut hyödyt. Tällä kirjoituksella en halua sanoa, että suuren riskin potilaiden kolesterolilääkehoito pitäisi lopettaa. Kyllä hyödyt heidän ryhmässään ovat varmaankin suuremmat kuin haitat. Ensisijaisesti yritän sanoa, että haittavaikutuksista pitäisi keskustella julkisuudessa enemmän, eikä lääkettä pitäisi määrätä puoliautomaattisesti KÄYPÄ HOITO- suositusten mukaisesti vaan tarkasti harkiten.


Kustannukset omassa tapauksessani:
● Sairaalapäiviä 23 vrk x 500 €/ vrk = 11.500 € sisältäen ultraäänitutkimuksia, tietokonetomografiakuvauksia ja yhden magneettikuvauksen
● Terveyskeskuskäyntejä 6 kertaa
● KELA:n maksamaa selkäkuntoutusta 19 vrk x 300 €/ vrk = 5.700 €
● Fysiatrian erikoislääkärikäyntejä 3 kpl
● Selän magneettikuvaus ja kortisonipiikit Tampereella
● TENS-sähköhoitolaite selkäkivun hoitoon
● Fysioterapia-,lihashieronta-, naprapatia-, kiroparaktikkokäyntejä noin 40 kertaa yhteensä noin 1.600 €.
● Atorvastatiinilääkkeet 8 vuotta = noin 2.830 tablettia x 1.4 €/kpl = 3.952 € +KELA:n korvaamat kustannukset
● Muut haittavaikutusten aiheuttamat sairastelun lääkelaskut ja röntgenkuvaukset
● Työnantajan maksama sairausloma-ajan palkka viideltä kuukaudelta


Yllä mainitut kustannukset ovat yhtensä noin 83.000 € .Lisäksi on huomioitava kaikissa hoidoissa kulunut oma aika. Kustannuksiksi en ole osannut muuntaa vuosia jatkunutta huonovointisuutta enkä kipua ja tuskaa, mitä haimatulehdus ja sen jälkitaudit aiheuttivat. Kustannuksiksi en ole myöskään muuntanut niitä rajoitteita, mitä pitkään jatkuneet sitkeät selkävaivat pahimmillaan aiheuttivat useita vuosia normaaliin toimintakykyyni.


Epikriisit
● Lukuisista lääkäreistä yli viiden vuoden aikana ei yksikään osannut epäillä edellä luettelemia terveysongelmia statiinin aiheuttamaksi.
● Onneksi Keski-Suomen keskussairaalan lääkäri Jari Rantonen käytti omia aivojaan eikä KÄYPÄ-HOITO-aivoja kuten nuoret lääkärit kokemuksen puuttuessa.
● Erikoisalan sairauskertomus 18.9.06 klo 8.32 evl Jari Rantonen ”Kolesterolilääke tauotettu”
● Erikoisalan sairauskertomus 23.10.10 klo 13:49 evl Marja Tuunanen ”Konservatiivisesti hoidettu pankreatiitti, tämän katsottu aiheutunen Lipitor-lääkityksestä, jota oli syönyt kahdeksan vuotta. Alkoholin käytön lopettanut reilut 10 vuotta sitten.”
● Erikoisalan sairauskertomus 14.5.07 klo 13.02 ylil Jukka-Pekka Mecklin ”Ultraäänitutkimuksessa kaikki nestekertymät häipyneet. Potilas siis saanut siis mahdollisesti Lipitor kolesterolilääkityksen sivuvaikutuksena pankreatiitin."


Julkisuuteen saattamisen vaikeus


Olen yrittänyt saada asiaani julkisuuteen näin:
● Sähköpostilla Timo Ovaskalle Pfizer Oy:lle heti 31.5.2007
● Sähköpostilla +puhelinsoitolla Helsingin Sanomiin kesäkuussa 2007
● Sähköpostilla Helsingin Sanomiin syksyllä 2008
● Sähköpostilla Helsingin Sanomiin 14.7.2010. Toimittaja ilmoitti, että ei mene läpi Helsingin Sanomissa. Päätoimittaja oli antanut pyyhkeitä jo 13.7.2010 lehdessä olleesta artikkelista "KOLESTEROLI PANNASTA”. Sanavalinnoista ymmärsin, että Helsingin Sanomat ei halua astua ilmoitusten maksajien (= lääketeollisuuden) varpaille.
● 14.9.2010 MOT- toimitukseen


Neljän epäonnistuneen julkistamisyrityksen jälkeen onnisti. Juttu kelpasi YLE:lle.


Vihdoinkin eteenpäin
Lähetin KÄYPÄ HOITO- professoriryhmälle 1.11.20101 kirjelmän, minkä lopussa totesin: Toivoisin, että KÄYPÄ HOITO-suositusten Dyslipidemia-osan haittavaikutustaulukko päivitetään ajan tasalle ja niistä puhdistetaan pois haittavaikutuksia vähättelevä henki. Oma maallikon epätieteellinen mielipiteeni on, että haimatulehdus kuuluu taulukkoon.


KÄYPÄ HOITO-ryhmä vastasi 3.11.2010:
"Olemme laittaneet eri instansseihin tilastopyynnöt haimatulehduksista ja selvitämme asiaa. Käypä hoito-suosituksen seuraavan päivityksen yhteydessä arvioidaan sekä hoitojen teho että mahdolliset haittavaikutukset sen hetkisen parhaan tutkimustiedon perusteella."


Uutinen amerikkalaisesta tutkimuksesta 17.1.2011
AMERIKKALAINEN TUTKIMUS : STATIINILÄÄKKEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET
Am J Cardiol. 2010 Dec 1;106(11):1594-601. Epub 2010 Oct 14.
Pharmacoepidemiology safety study of fibrate and statin concomitant therapy.
Tämä tutkimusraportin lyhennelmä on julkistettu 1.12.2010 USA:ssa. Tutkimuksessa oli mukana 584 784 potilasta.
Haimatulehduksen statiinin käyttäjistä sai 46 potilasta vuosittain 100 000:sta potilaasta. Koska Suomessa on noin 660 000 statiinin käyttäjää, merkitsee tämä tilastollisesti Suomessa 6,6 x 46 = noin 303 haimatulehdusta vuosittain.
Munuaissairauksia statiinin käyttäjistä sai 109 potilasta vuosittain 100 000:sta potilaasta. Koska Suomessa on noin 660 000 statiinin käyttäjää, merkitsee tämä tilastollisesti Suomessa 6,6 x 109 = noin 719 haimatulehdusta vuosittain.
Dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-suositus ei tunne statiinien haittavaikutuksina haimatulehduksia tai munuaissairauksia ollenkaan.
Tunnettu lääkeasiantuntija kommentoi yllä mainitsemaani tutkimusta : "Statiinien kohdalla näyttää käyvän kuten muidenkin uusien lääkkeiden kanssa. Ensin uskotaan, että ne ovat yleensä hyvin siedettyjä. Kun lääkettä käyttää suuret ihmisjoukot pitkäaikaisesti, huomataankin että haittavaikutukset ovatkin todellisia."


Leino Utriainen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan, jonka saa tilata Utriaiselta suoraan. Hän kirjoittaa tähän terveyskirjoitukseensa vielä nämä loppusanat:




Sain valmiiksi muistelmani alkusyksyllä 2010. En kuitenkaan vielä ehtinyt painattaa sitä, kun YLE 1:n MOT-toimitus valmisteli ohjelmaa KOLESTEROLIPOMMI. Lähdin mukaan ohjelmaan ja seurasin tarkasti ohjelman aiheuttamia keskusteluja ja ihmisten reaktioita puolesta ja vastaan. Kirjoittelin reilut 100 sivua juttua juttua tästä prosessista ja lisäsin ne kirjaani ja painatin sen omakustanteena. Vaihdoin myös kirjan nimen ja kannet. Sain erän kirjoja 17.1.2011.


Lisätietoja kirjasta saa kotisivuiltani osoitteesta: https://sites.google.com/site/leinoutriainen/


Kotisivuillani raportoin reaaliajassa jatkossakin statiinien aiheuttamista haittavaikutuksista ja niiden hyväksymistä myös KÄYPÄ HOITO-suosituksiin. Kotisivullani on myös ohjeet, jos joku haluaa tilata kirjani. Sitä en ole pannut yleiseen myyntiin.


Leino Utriainen
dipl.ins. / eläkeläinen
Jyväskylä