Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkimukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkimukset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

**
Yhteistyössä on voimaa
. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan Integral Life by OlliS. Suosittelen.


Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al., Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.

Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:

D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.

Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.

Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.


D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].

D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].

D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.

Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.

Metodit:

Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.

Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".

Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä

Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä

Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.

Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).

Tulokset:

Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).

Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.

Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.

Riskin kannalta:

Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.

Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.

Tutkimustyylin kannalta:

Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.

Päätetapahtuman kannalta:

Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).

Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).

Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).

Keskustelu:

Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.

Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.

Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).

Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].

Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.

Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.

Johtopäätökset:

Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.

Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.

Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.

Viitteet:

[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Foolihappo: Elämän ja terveyden perusedellytys

**
Foolihappo on elämän ja terveyden perusedellytys, ilmenee Floridan yliopiston uudesta tutkimuksesta. Sen mukaan foolihappo vaikuttaa edullisesti äskettäin löydettyyn valkuaisaineeseen (COG0354), jolla on tärkeä merkitys kaikkeen elolliseen tällä planeetalla.

Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että foolihappo ehkäisee vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä, joka liittyy lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin, ikääntymiseen ja rappeutumiseen.

Tämä on aivan uusi tieto, sillä tähän mennessä foolihappoa ei ole pidetty antioksidanttina.

Foolihappoa lisätään jauhoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Chilessa (ja leipään Unkarissa), mutta ei vielä Suomessa. Siksi meillä foolihapon saanti ravinnosta on yleisesti liian vähäistä hyvän terveyden kannalta.

Foolihappo on ollut tärkeä elementti miljardeja vuosia maapallolla vallitsevalle elämälle, sanoo asiaa tutkinut Andrew Hanson Floridan yliopistosta. Tämä tähän asti tuntematon foolihapon rooli on ollut meidän kanssamme siitä alkaen kun elämä alkoi, hän lisää.

"Uskon, että tämä osoittaa kuinka paljon biokemiaa meillä on vielä opittavanamme omasta ja ympärillämme olevasta elämästä, hän lisää. Hänen tutkimusryhmäänsä kuuluvat myös Valérie de Crécy-Lagard, Jeffrey Waller ja Jesse Gregory. Tutkimukseen osallistuivat myös McKnight Brain Institute ja National High Magnetic Field Laboratory. Heidän raporttinsa julkaistiin yhdessä arvostetuimmista tiedelehdistä Proceedings of the National Academy of Sciences. Tutkimusta rahoittivat National Science Foundation ja U.S. Department of Energy.

Tutkimus liittää foolihapon soluvaurioita korjaaviin mekanismeihin, joissa rauta-rikki-ryhmittymillä (klustereilla) on tärkeä merkitys. Klusterit toimivat välittäjäproteiinin COG0354:n avulla.

Klusterit ovat osa mekanismia, joita solut käyttävät tuottaakseen energiaa ja muita elintärkeitä toimintoja. Vapaat radikaalit haittaavat näiden klustereiden toimintoja.

Ja juuri tässä on villakoiran ydin: Foolihappo estää vapaiden radikaalien aiheuttamia haittoja, hapetusstressiä.

Hapetusstressi on mukana kuvassa kaikissa kroonisissa sairauksissa ja elimistön rappeutumisessa.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi ydinmagneettiresonanssianalyysiä (nuclear magnetic resonance analysis), jolla havaittiin foolihapon vuorivaikuttavan COG0354-proteiinin kanssa. Kyseessä on molekyylitason aktiivisuus, joka olisi ilman tätä menetelmää voitu tutkia vain epäsuorasti, sanoo Arthur Edison (NHMFL:n kemian ja biologian johtaja ja UF:n biokemian ja molekyylibiologian apulaisprofessori.

Tulosten mukaan COG0354 on läsnä kaikissa elämän kuudessa "kuningaskunnassa", hiiristä ja kasveista yksisoluisiin organismeihin, jotka ovat voineet edeltää bakteereja tällä planeetalla.

Löydökset avaavat uusia teitä mekanismeihin, joilla voidaan tutkia hapetusstressin ja antioksidanttien merkitystä soluvaurioiden korjaamisessa. Tämä tie voi jonakin päivänä johtaa uusien lääkkeiden kehitykseen, ounastelevat tutkijat. Toistaiseksi he tyytyvät korostamaan, että tämä tutkimus on jälleen uusi esimerkki vitamiinien [entuudestaan tuntemattomista] merkityksistä ravitsemuksessamme.

Lähde: Floridan yliopiston uutistiedote, 11.5.2010

Lisää kirjoituksia ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Kirsikkajuomaa juoksijoille

**
Pitkänmatkanjuoksijoille on tuttua kauraa
, että kovien treenien jälkeen lihaksia särkee. Yhtä tuttua on se, että kiputilojen lieventämiseksi, käydään tulehduskipulääkepurkin kimppuun.

Oregonin terveystieteen laitoksen tutkijat ovat havainneet saman asian ja päättäneet lähestyä tätä ongelmaa luontaisemmasta näkökulmasta. Olisikohan luonnon omilla tuotteilla lihaskipua lieventäviä vaikutuksia?

Tuumasta toimeen, amerikkalaistutkijat päättivät kokeilla kirsikkaa urheilijoille. Kirsikassa on paljon antioksidantteja ja sillä on todettu tulehdusta ehkäisevää vaikutusta. Tutkijat halusivat testata, voisiko kirsikkajuomalla lieventää pitkänmatkanjuoksijoiden kiputiloja.

Kyseessä oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus (korkealuokkainen tutkimusasetelma), jossa 54 perustervettä juoksijaa jaettiin kahteen ryhmään. Plaseboryhmä sai kirsikka-aromilla maustettua litkua juodakseen ja koeryhmä joi aitoa kirsikkajuomaa.

Innolla juoksijat nauttivat joko kirsikanmakuista litkua tai aitoa kirsikkajuomaa 355 ml pari kertaa päivässä yhden viikon ajan. Juoksu koostui vuorokauden aikana suoritetusta maantieviestistä. Jokainen juoksija joutui taapertamaan keskimäärin 26,3 km pituisen matkan useina erillisinä juoksuosuuksina vuorokauden mittaan.

Juoksijat määrittelivät kivuntunteensa standardoidulla testillä koesarjan alussa, ennen kisaa ja kisan jälkeen.

Plasebo- ja koeryhmässä lihakset kipeytyivät, mutta koeryhmässä aidon kirsikkamehun nauttiminen näkyi testissä siten, että kipu oli merkittävästi vähäisempää kuin plaseboryhmässä.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että aidon kirsikkamehun nauttiminen viikon verran ennen kovaa juoksusuoritusta, voi vähentää juoksusuorituksen jälkeistä kiputilaa lihaksissa.

Lähde: Kerry S. Kuehl, Erica T. Perrier, Diane L. Elliot, James C. Chesnutt. Efficacy of tart cherry juice in reducing muscle pain during running: a randomized controlled trial. J Int Soc Sports Nutr 7:17 doi:10.1186/1550-2783-7-17, 2010

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Nuku nuori neito

**
Ruotsissa on tutkittu
unenpuutteen yhteyttä liikalihavuuteen. Tutkimuksessa on arvioitu 400 naisen unenlahjoja. He olivat 20-70 -vuoden ikäisiä. Tutkimus julkaistiin nukkujien ammattilehdessä Sleep.

Naisten lihavuuden syitä on etsitty Uppsalan yliopistossa. Tutkimuksessa on selvinnyt, että syvän ja kevyen unen jaksojen nopea vaihtelu oli unenpuutteen lisäksi myös yhteydessä liikalihavuuteen.

Yhteys oli erityisen vahva nuorilla naisilla. Tutkijoiden mukaan nainen on nuori silloin kun hän on alle viisikymppinen. Niillä nuorilla naisilla, jotka nukkuivat öisin viisi tuntia tai vähemmän, oli keskimäärin yhdeksän senttimetriä suurempi vyötärönmitta kuin niillä, jotka nukkuivat vähintään kahdeksan tuntia.

Tutkijat etsivät ilmiölle selitystä muun muassa hormonituotannosta. Lyhyt uni voi aiheuttaa ylipainoon johtavia häiriöitä elimistön hormonituotannossa. Kortisolia pidetään suurimpana syyllisenä.

Vielä yksinkertaisempikin syy löytyi: Mitä vähemmän nukut, sitä enemmän sinulla on vuorokaudessa aikaa syödä!

Lähteet:
Lite sömn ger kvinnor bukfetma. Uppsala Nya Tidning, 2.5.2010
Theorell-Haglöw J, Berne C, Janson C, Sahlin C, Lindberg E. Associations between short sleep duration and central obesity in women. SLEEP 33 (5): 593-598, 2010.

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Berberiini ja tyypin 2 diabetes

**
Tätä 22.3.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti. Pyytäisin jättämään henkilöihin kohdistuvan kritiikin kokonaan pois kommenteista.

Dosentti Matti Tolonen jatkaa
suosittujen ravintolisäkirjoitustensa tuottamista tässä terveysblogissa. Tällä kertaa tulee tärkeää tietoa tyypin 2 diabeetikoille ja opimme aivan uuden termin: metabolomiikka (vaihtoehtoisesti metabonomiikka).

Berberiini on useista kasveista (mm. Berberis vulgaris, Berberis aristata, turmeric-puu) saatava alkaloidi, jota on käytetty kauko-idässä ja Amerikan intiaanien keskuudessa kansanlääkinnässä pari tuhatta vuotta pääasiassa infektioiden ja ripulin hoitoon.

Kiinalaiset lääkärit totesivat 1980-luvulla yllättäen, että berberiinihoitoa saavien diabeetikkojen verensokeri aleni. Diabetestutkijat kiinnostuivat asiasta muuallakin, ja lisätutkimukset ovat vahvistaneet kiinalaislääkäreiden havainnot sekä selvittäneet berberiinin vaikutusmekanismeja sokeriaineenvaihdunnan häiriöissä.

Tutkimusten mukaan berberiini lisää insuliiniherkkyyttä, alentaa kohonnutta verensokeria, sokerihemoglobiinia (HbA1c) ja rasvoja (kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, triglyseridit ja apo B). Berberiini alentaa suurentunutta verensokeripitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin diabeteksen peruslääke metformiini. Vaikutusmekanismikin on osittain samanlainen, AMPK:n aktivointi.

Berberiini sopii erinomaisesti täydentämään diabeetikoille määrättyjä lääkkeitä (metformiini, tiatsolidinit, sulfonyyliureat, insuliinit, statiinit, ym.). Berberiini tehostaa näiden lääkkeiden vaikutusta, jolloin diabeteslääkkeiden tarve vähenee ja sivuvaikutusten riski pienenee. Berberiinin vaikuttava päiväannos on 1–1,5 grammaa vuorokaudessa. Berberiiniä saa luontaistuotekaupoista ympäri maan.

Ja nyt tuon uuden, vierasperäisen termin kimppuun! Berberiinin vaikutustapoja tutkitaan nimittäin nyt myös uudella menetelmällä, josta käytetään nimitystä metabolomiikka (tai metabonomiikka). Uuden tutkimuksen mukaan berberiini vähentää merkitsevästi elimistön vapaita rasvahappoja. Tulokset selittävät uudella tavalla kuinka berberiinistä voi olla hyötyä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Metabolomiikka tarjoaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutkia kokonaisvaltaisesti pienimolekyylisten metaboliittien (aineenvaihdunnan tuotteiden) rakennetta, toimintaa ja yhteisvaikutuksia elimistön soluissa, kudoksissa, veressä ja eritteissä. 1H NMR-metabolomiikan ja genetiikan vuoropuhelun tutkiminen tuottaa suuren määrän uutta tietoa, joka auttaa ymmärtämään nykyistä paremmin tautiprosessien syntyä ja etenemistä.

Kiinan Akatemia tutkii berberiinin vaikutuksia tyypin 2 diabeetikkojen elimistössä metabolomiikan keinoin. Testeihin osallistui 60 diabeetikkoa, joita tutkittiin ennen kuin osa heistä alkoi ottaa berberiiniä ja osa lumetta. Kokeet toistettiin vaikutusjakson jälkeen.

Kävi ilmeiseksi, että berberiini vähensi seerumin vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia: peräti kolmentoista vapaan rasvahapon pitoisuus väheni merkitsevästi.

Vapaat rasvahapot ovat myrkkyä haiman insuliinia erittäville beetasoluille. Vapaiden rasvahappojen ylimäärä heikentää sokerin aineenvaihduntaa aiheuttaen insuliiniresistenssiä perifeerisissä kudoksissa.

"Nämä tulokset osoittavat, että berberiinillä voi olla ratkaiseva merkitys tyypin 2 diabeteksen hoidossa, koska se [berberiini] vähentää vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia veressä. Laajat metabolomiset mittaukset voivat olla hyvin hyödyllisiä tutkittaessa perinteisten kiinalaisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja", päättelevät tutkijat.

Lähde: Gu Y, Zhang Y, Shi X, et al. Effect of traditional Chinese medicine berberine on type 2 diabetes based on comprehensive metabonomics. Talanta. 2010 May 15;81(3):766-772. Epub 2010 Jan 18.

Lisää luettavaa ravintolisistä:

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Sydän ei tykkää sokerista

**
Tietotoimistot ja terveyssivustot ovat kertoneet isoin otsikoin:


Italiassa pyöritellään epäuskoisena päätä: Pasta ja leipä ei olekaan sydänterveellistä ruokaa, sanottiin vähän aikaa sitten. Ainakin naisten pitää varoa nopeita hiilihydraatteja. Naisen sydän ei kestä hiilihydraatteja yhtä hyvin kuin miehen.

Italialaisten kauhutarina saa jatkoa tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta. Paljon sokeria syövien kolesterolitasot ovat usein huonolla tolalla. Meidät on opetettu liiankin tiukasti tuijottamaan vain ruoan rasvaisuutta. Nyt onkin mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisättävä sokeri on yksi pahimpia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Olemme ehkä haukkuneet väärää puuta jo pitkään.

Runsas hiilihydraattien syöminen on aiemminkin yhdistetty veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, mutta elintarvikkeisiin lisätyn sokerin vaikutuksia niihin ei (hämmästyttävää kylläkin!) ole tutkittu tätä ennen.

Tutkijat selvittivät runsaan 6 000 miehen ja naisen ruokavaliot ja luokittelivat heidät neljään ryhmään sen perusteella kuinka paljon energiastaan he saivat lisätyistä sokereista.

Turkimus osoitti, että sokerin saannin kasvaessa "hyvän" HDL-kolesterolin pitoisuudet pienenivät tasaisesti. Ikävällä tavalla haitallisten triglyseridirasvahappojen ja "pahan" LDL-kolesterolin pitoisuudet puolestaan suurenivat sokerin osuuden mukana. Vain naisilla LDL-kolesteroli kohosi.

Tutkimusta sekoittavat tekijät pyrittiin ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin. Ylipaino, vyötärölihavuus ja elintavat eivät selittäneet kolesterolipitoisuuksien epäedullista kehittymistä, mutta silti moni muukin seikka kuin sokerit voivat selittää tuloksia. Tämän vuoksi havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa.

Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ns. puhdistettujen sokerien osuus suositellaan pitämään alle 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista, eli suurin piirtein alle 200-300 kilokalorissa per päivä. Hiilihydraattivyötä on suositeltu kiristettäväksi.

Muita kirjoituksia liiallisten sokereiden vaaroista:

keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Huonoja vaihtokauppoja

**
"Vaihdetaan pöytäkone kannettavaan"
on todennäköisesti parempi vaihtokauppa kuin tyydyttyneiden rasvojen vaihto nopeisiin hiilihydraatteihin. Tietokoneiden vaihtokaupassa todennäköisesti molemmat hyötyvät, mutta ravintoaineiden vaihtokaupassa voi käydä hassusti, jos ei ole oikein tarkkana kuin porkkana.

Ainakin jos on uskomista uunituoretta tanskalaisselvitystä. 21 tutkimusta ja 350 000:n ihmisen tarinaa viisaampana, tutkijat päätyivät nykyisiä ravitsemussuosituksia ravistelevaan väitteeseen: Jos vaihdat yleensä epäterveellisinä pidetyt tyydytetyt rasvat (voi, täysmaito, rasvaiset juustot, kookosrasva) huonolaatuisiin hiilihydraatteihin (vaalea leipä, pasta, teollisesti käsitellyt hiilihydraattituotteet), tulet todennäköisesti sairaaksi.

Ratkaisua voi hakea kahdelta suunnalta:

1) Sisällytät ruokavalioosi tyydytetyt rasvat ja jätät hiilihydraatit mahdollisimman vähiin
2) Vaihdat tyydytetyt rasvat korkealaatuisempiin hiilihydraatteihin

Vaihtoehtoa numero 1 sanotaan karppaamiseksi (tai hiilihydraattitietoiseksi ruokavalioksi tai "hys hys" -dieetiksi) ja vaihtoehtoa 2 valistuneeksi ruokailuksi parhaimpien Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti.

Vaihtoehtoa numero 2 on toitotettu joka torvesta. Pekka Puska nousi sillä maailmanmaineeseen, ravitsemustutkijat varmistavat tuolla uraputkensa, elintarviketeollisuus kiittää jne. Vaihtoehdolla numero 2 on vain yksi ikävä piirre: sitä noudatetaan väestötasolla kovin huonosti! Noudattaminen ei näytä olevan kovin luontevaa, sillä vuosikymmeniä kestäneestä valistuksesta huolimatta suomalaisten ravinnonsaanti poikkeaa edelleen merkittävästi suosituksista. Lautasmalli ei oikein pure. Ihmiset syövät mieluummin ihan miten tykkäävät ja jotkut syövät protestimielessä ihan päinvastoin kuin neuvotaan.

Vaihtoehto numero 1 on selkeä mahdollisuus Suomen kansalle ryhdistäytyä. Syö niin kuin isoäidin isoisä söi aikoinaan. Jätä ne meille tuputetut hiilihydraattikuormat virallisesta valistuksesta huolimatta reilusti vähemmälle, unohda kaikki kevyttuotteet, käytä sitä voita ruoanlaittoon, pistä lähialueen luomupossua uuniin paistumaan, älä pihistele sen oliiviöljyn kanssa, jos tekee mieli kananmunia, niin sen kuin syöt! Jotkut kokeilevat tällaista systeemiä ja selkeästi tervehtyvät - se on myönnettävä.

Niin, vielä siitä tanskalaistutkimuksesta. Hiilihydraattien laatu ratkaisee, sanovat tutkijat. Mikäli vaihtokauppa tehdään viisaasti, silloin tyydyttyneiden rasvojen vähentämisestä on hyötyä terveydelle. Syödään vain täysjyvävalmisteita, vihanneksia ja juureksia (mutta ei missään nimessä perunaa) ja valitaan aina mahdollisimman vähän sokeristuvia ruoka-aineita (korkea glykeeminen indeksi).

Glykeemistä indeksiä tutkijat pitävät muuten ammattilaisten työkaluna. Tavallinen rahvas menee tuollaisista indekseistä vain sekaisin. Sellaista asiaa oli tanskalaisilla. Joka haluaa avata silmänsä näkee tässä jotain järkeä. Lukekaa lisää Reutersin uutisista tai seuratkaa lehtien palstoja. Kyllä joku lehti aikanaan tästäkin uutisesta kertoo - omalla tavallaan. Veteraaniurheilijan blogista saat uutiset tietenkin aina tuoreempina ja eri tavalla esitettynä. Joskus voi olla hyötyä tämänkin blogin terveysviestinnästä.


Tietoa vaihtoehdosta numero 1:

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Naisten on syytä varoa nopeita hiilareita!

**
Aftonbladet kirjoittaa tänään
(13.4.2010) italialaistutkimuksesta, joka saattaa vaikuttaa saapasmaassa pastan ja valkoisten viljavalmisteiden menekkiin. Suomessakin saattaisi olla hyvä naisten (ja miesten!) harkita nopeiden hiilihydraattien liiallista syöntiä. Se voi käydä sydämen päälle!

Hiilihydraatit voivat olla vaarallisia sydämelle - ainakin naisilla

Nopeita hiilihydraatteja (vaaleaa leipää, pastaa, riisiä ja sokeria) paljon nauttivilla naisilla todettiin yli kaksinkertainen riski saada sydänsairaus kuin vähemmän hiilihydraatteja syöneillä. Miehillä vaara ei ole yhtä paha.

Tutkimuksessa käytiin läpi lähes 48 000 aikuista miestä ja naista käsittävä potilasmateriaali. Tutkimuksen mukaan paljon nopeita hiilihydraatteja (korkea glykeeminen indeksi) sisältävä ruokavalio lisää verensokerin lisäksi haitallisten rasvojen määrää veressä. Erityisen suuri ongelma on triglyseridien voimakas lisääntyminen ja hyvän HDL-kolesterolin lasku.

Välttääkseen tämän kaksinkertaiseksi nousevan riskin saada sydänsairaus, tutkijat suosittelevat hiilihydraattien nauttimista pääosin hedelmien, vihannesten ja täysjyvävalmisteiden muodossa.

Tutkimuksen johtajan, Sabina Sierin, mielestä havaitut sukupuolierot sairastuvuudessa johtuvat nimenomaan naisten heikommasta kyvystä käsitellä korkeita veren triglyseriditasoja.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä Archives of Internal Medicine.

Myös maallikko Jari Ristiranta kirjoittaa italialaistutkimuksesta omassa blogissaan:

Italialaistutkijat selvittivät ruokavalion hiilihydraattien, glykeemisen kuorman, glykeemisen indeksin ja sepelvaltimotaudin yhteyttä. Tutkimuksessa oli mukana noin 48 000 italialaista naista ja miestä ja heitä seurattiin 8 vuoden ajan. Glykeeminen indeksi tarkoittaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta ja glykeeminen kuorma tarkoittaa hiilihydraattien määrää ja imeytymisnopeutta.

Kun naiset jaettiin neljään ryhmään riippuen heidän syömiensä hiilihydraattien määrästä, selvisi, että eniten hiilihydraatteja syöneillä naisilla oli kaksinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin vähiten hiilihydraatteja syöneisiin naisiin verrattuna. Naisilla nopeasti imeytyvät hiilihydraatit lisäsivät sydänriskiä mutta matalasti imeytyvät eivät. Kun naiset jaettiin neljään ryhmään glykeemisen kuorman mukaan, niin korkeimmalla glykeemisellä kuormalla riski sairastua sepelvaltimotautiin oli 2,24-kertainen matalimpaan verrattuna.


sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Maitorasva pitää sydämen terveenä

**
Mikäli rakastat
rasvaisimpia juustoja, syöt säännöllisesti voita ja juot mieluusti täysmaitoa "valkoiseksi värjätyn liituveden" (rasvaton maito) sijaan, olet valinnut todella terveellisen rakkauden kohteen. Ystäväni Pekka Puska on toiminnallaan vaikuttanut siihen, että voin käyttö on romahtanut, kukaan ei enää uskalla suosia joukkoruokailussa terveellisempää täysmaitoa ja kaikki on niin tavattoman kevyttä. Tuntuu pahalta tämä terveellisten ruokailutapojen alasajo varsinkin täällä Suomessa.

Professori Kari Salminen ihmetteli jokin aika sitten kanssani maitorasvojen saamaa tylyä kohtaloa erityisesti Suomessa. Maitorasvasta kerrottiin Pohjois-Karjala projektin innoittamana, että se on haitallista ja sen käyttöä tulee rivakasti vähentää. Kyllästyneenä tähän Valio julkaisi kesällä 1988 johtavissa päivälehdissä ilmoituksen "Viisi asiaa, jotka aina olet halunnut tietää, mutta kukaan ei ole kertonut". Ilmoituksessa tuotiin esiin se puoli tutkimustiedosta, jota yleisessä propagandassa ei koskaan tuotu esille.

Valion ilmoitus aiheutti vuoden 1988 kesän ja alkusyksyn kestäneen melkoisen mediamylläkän. Sen seurauksena Valio mm. irtisanoi Tieteellisen neuvottelukuntansa. Kari Salminen kirjoitti tuona aikana runsaat 50 ilmoitusta puoltanutta vastinetta lehtiin. Aika jäi suomalaiseen ravitsemushistoriaan "Rasvasotana". Salminen katsoo aikakauden taisteluksi, jonka Valio silloin julkisuudessa kirkkaasti hävisi.

Valio hävisi taistelun vuonna 1988, mutta taistelua on uljaasti jatkettu tiederintamalla. Propagandasodan maitorasva ehkä hävisi, mutta kuinka ollakaan tiedesota jatkuu yhä ja maitorasvojen uutta tulemista povaavat ryhmittyvät ovat saaneet runsaasti taistelumieltä maitorasvojen terveellisyyttä osoittavista tutkimuksista. Tässä maitorasvojen vihaajille taas uutta mietittävää. Tällä kertaa maitorasvojen terveellisyys on osoitettu australialaistutkimuksessa.

Uunituoreessa pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin onko maitotuotteilla mitään yhteyttä sydänkuolemiin. Kaikkein kovin näyttö jonkin ruoka-aineen terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä saadaan, jos osoittautuu, että ruoka-aineen käyttö johtaa kuolemantapauksiin sydämen pysähtyessä.

Tiedemiehiä on kautta aikojen kiinnostanut maitovalmisteiden terveellisyys. Koskaan ei ole tieteellisesti suoraan osoitettu, että maitorasva olisi haitallista sydämelle. Useassa riippumattomassa tutkimuksessa on tullut esille maitorasvan joko neutraali tai hyvää tekevä vaikutus sydänterveydelle. Taas tätä maitorasvan yhteyttä sydänterveyteen tutkittiin ja mitään muutosta ei edellä esitettyyn havaintoon saatu nytkään. Maitorasva on, Pekka Puskan poikkeuksellisen tylystä tuomiosta huolimatta, edelleen joko neutraalia tai hyvää sydänterveydelle. Katsotaan tutkimusta hieman tarkemmin!

Australiassa tutkittiin vaikuttaako maitorasvojen käyttö kuolemantapauksiin, jossa sydän pysähtyy, syöpätaudit vievät autuaammille metsätysmaille tai ihan vain muilla tavoin potkaistaan tyhjää.

Tutkimusta tehtiin 16 vuotta. Koeryhmänä oli 1529 aikuista miestä ja naista, jotka tutkimuksen alkaessa olivat 25–78 -vuotiaita. Heiltä otettiin talteen tiedot maitovalmisteiden käytöstä. Heiltä tiedusteltiin käyttivätkö he täysrasvaisia maitovalmisteita vai oliko heillä tapana elää kevyemmin, miten paljon ja miten rasvaisia juustoja heidän teki mieli syödä sekä maistuiko jogurtti. Lisäksi selvitettiin kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Tutkijat luottivat siihen, että itsetäytetyt ruokapäiväkirjat heijastelivat todellisuutta.

Kansallisesta kuolemansyyrekisteristä tarkistettiin oliko henkilö heittänyt veivinsä tutkimuksen aikana ja mikä oli kuolemansyy. Tavanomaiset tilastotieteelliset tutkimukset suoritettiin (Coxin regressioanalyysi).

Tulosten selvitessä kävi ilmi, että keskimäärin 14,4 vuoden seurantajan jälkeen 177 koehenkilöä kasvoi koiranputkea. Näistä 61 oli kuollut sydäntapahtumaan ja 58 henkilön kohtalona oli syöpä.

Mitään merkittävää yhteyttä ei löytynyt kuolemantapausten ja maitovalmisteiden käytön välille. Kun tutkittiin tarkemmin rasvaisimpia maitovalmisteita nauttineiden ryhmää havaittiin, että heillä oli verrattaessa vähärasvaisimpaan ryhmään huomattavasti vähemmän kuolemantapauksia. Sekoittavat tekijät karsittiin pois.

Tutkijat ovat valtavan kohteliaita esimerkiksi Pekka Puskan edustamalle vähärasvaiselle linjaukselle, sillä he ilmoittivat, että täysrasvaisten maitovalmisteiden terveellisyyttä ei vielä kannata kuuluttaa kirkossa. Tarvitaan lisätutkimuksia maitorasvojen terveellisyydestä.

Kirkossa kuulutettavaa ilmoitusta maitorasvojen lopullisesta terveellisyydestä odottaessani, ainakin minä aion lisätä jo ennestään runsasta maitorasvojen käyttöäni. Tee sinäkin niin! Jossakin vaiheessa kupsahdamme, mutta ei se ainakaan johdu maitorasvoista.

Lähde: M Bonthuis, M C B Hughes, T I Ibiebele, A C Green ja J C van der Pols. Dairy consumption and patterns of mortality of Australian adults. European Journal of Clinical Nutrition advance online publication 7 April 2010; doi: 10.1038/ejcn.2010.45

Lisää luettavaa maitorasvoista:

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Ubikinoni vaimentaa tulehdussytokiineja

**
Tohtori Frederick Cranen työryhmä
eristi ubikinonin naudan sydänlihaksesta vuonna 1957 Wisconsinin yliopistossa. Samana vuonna tohtori R.A. Morton, joka myös alkoi tutkia tätä yhdistettä, antoi sille nimeksi ubikinoni eli koentsyymi Q10 (lyhennetään yleensä CoQ10 tai Q10). Sen jälkeen tätä vitamiininkaltaista ainetta on tutkittu valtavasti eri puolilla maailmaa, ja sitä käytetään laajalti ravintolisänä.

Ravinto tarjoaa tätä ainetta hyvin vähän, vain 3–6 mg päivässä. Ravintolisät sisältävät sitä paljon enemmän, 10–200 mg.

Ubikinonin tarpeellisuudesta ravintolisänä on käyty kiivastakin väittelyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ex-professori Antti Aro toivoi vuonna 2008 Diabetesliiton lehdessä, että "tämä turha ravintolisä poistuisi pian markkinoilta". Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan päin vastoin, sitä tutkitaan ja käytetään yhä laajemmin sitä mukaa kun tieteelliset tutkimukset tuovat esille sen uusia suotuisia biokemiallisia vaikutuksia.

Uusin raportti tulee Israelista. Tel Avivin yliopiston tutkimuksen mukaan ubikinoni vaikuttaa terveyteen osittain samalla tavalla kuin D-vitamiini, nimittäin immuunijärjestelmän kautta. Ubikinoni vähentää merkitsevästi vapaiden radikaalien (superoksidin) aiheuttamaa tuumorinekroositekijä alfaa (TNF-alfa) ja interleukiini 2:ta (IL-2). Koe tehtiin in vitro (viljelyalustalla) 19 vapaaehtoiselta henkilöltä otetuilla yksitumaisilla (monunukleaarisilla) valkosoluilla.

"Tulokset osoittavat, että koentsyymi Q:lla on tiettyä vaikutusta yksitumaisten valkosolujen sytokiinien tuotantoon, mikä liittyy ubikinonin kykyyn muokata ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa", kirjoittavat tutkijat.

Lähde: Bessler H, Bergman M, Blumberger N, et al. Coenzyme Q10 decreases TNF-alpha and IL-2 secretion by human peripheral blood mononuclear cells. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo). 2010;56(1):77-81.

Lue lisää ravintolisistä:

perjantaina, huhtikuuta 02, 2010

Helpotusta oikein lihaville lapsille

*
Lääkärin tarkassa seurannassa voidaan suositella vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH) sairalloisesti lihaville teini-ikäisille. Tähän tulokseen päädytään tutkimuksessa, joka julkaistiin maaliskuussa 2010 lastenlääkärien ammattilehdessä Journal of Pediatrics.

Tehokkaita laihdutusmenetelmiä ei juurikaan ole pahasti ylipainoisille lapsille, sanoo professori Nancy F. Krebs Coloradon yliopistosta.

Lääkärit ovat tähän asti pelänneet ottaa käyttöön vähähiilihydraattisia ruokavalioita nuorille lapsille, sillä aina on se vaara olemassa, että proteiini- ja rasvapitoinen ruokavalio lyhyenkin aikaa käytettynä vaikuttaa kielteisesti lasten kasvuun ja se saattaa kohottaa veren kolesteroliarvoja. Tämä on professori Krebsin mukaan suurin este näiden ruokavalioiden laajamittaisemmalle käytölle.

Tilanne saattaa nyt muuttua, sillä paljon proteiinia ja rasvaa sisältävällä ruokavaliolla saavutettiin kokeeseen osallistuvissa lapsissa hyvät laihdutustulokset. Verrattuna vähän rasvaa sisältävään ruokavalioon, runsaasti proteiinia ja rasvaa sisältävä ruoka oli merkittävästi tehokkaampi laihdutusvaikutuksiltaan.

Kokeessa annettiin vähähiilihydraattiset ruokavalio-ohjeet 24 sairaalloisesti lihavalle teinille ja 22 samanikäisille teinille annettiin kehotus syödä hyvin vähän rasvaa. Koe jatkui 13 viikkoa ja molempia ryhmiä seurattiin tarkasti. Lapsilla ei (vielä) ollut diabetesta eikä muita vakavia sairauksia.

VHH-ryhmässä painonpudotus oli 13 viikossa keskimäärin 29 paunaa (= 13,2 kg) ja vähän rasvaa syönyt ryhmä laihtui 16 paunaa (= 7,3 kg). Molemmat ryhmät onnistuivat koken päätyttyä välttymään siltä, että kilot tulisivat takaisin 9 kk seuranta-ajan puitteissa. Professori Krebs oli olettanut, että erityisesti VHH-ryhmässä tapahtuisi painonnousua kokeen päättymisen jälkeen, mutta näin ei siis ollut tapahtunut.

Professori Krebs piti VHH-ruokavaliota täysin turvallisena. Mitään heikennystä ei ollut tapahtunut pituuskasvulle, luun tiheydelle ja erilaisille metabolisille osatekijöille kuten esim. kolesteroliarvoille. Kuten olettaa saattaa niin vähän rasvaa saaneiden lasten ryhmässä LDL-kolesteroli laski ja HDL-kolesteroli nousi, mutta niin kävi myös VHH-ryhmässä!

Apeliini - uusi mielenkiintoinen hormoni

**
Apeliini on ihmisen solujen erittämä hormoni (peptidi), jonka professori Masahiko Fujinon työryhmä löysi Japanissa vuonna 1998.

Apeliinia esiintyy veriplasmassa, aivoissa, haimassa, sydämessä, keuhkoissa, munuaisissa, lisämunuaisissa, maksassa, suolistossa, rintakudoksessa, munasarjoissa, kilpirauhasessa ja valtimoiden seinämän endoteelissa.

Kiinalaisen raportin mukaan vasta diagnosoitujen, hoitamattomien tyypin 2 diabeetikkojen plasman apeliinin pitoisuus on tavallista pienempi. Joidenkin tutkimusten mukaan lihavuus ja diabetes lisäävät apeliinin määrää rasvakudoksessa, veriplasmassa ja silmän lasiaisessa. Eri tutkimuksissa on saatu vastakkaisia tuloksia.

Erään julkaisun mukaan apeliini voi estää insuliinin ja glukagoninkaltaisen peptidi 1:n (GLP-1) vaikutuksen glukoosiin kun taas toisen mukaan apeliini on välttämätöntä insuliiniherkkyydelle.

Apeliinin vaikutus välittyy ainakin osaksi adenosiinimonofosfaattiriippuvaisen proteiinikinaasin eli AMPK:n aktivaation kautta. Tässä suhteessa apeliinin vaikutus muistuttaa berberiinin vaikutusta.

Apeliini edistää terapeuttista angiogeneesiä (uudisverisuonten syntyä). Ihmisen elimistö pyrkii ilmeisesti apeliinin avulla kompensatorisesti torjumaan aineenvaihdunnan häiriöitä ja niiden aiheuttamia elinmuutoksia. Joidenkin tutkimusten mukaan apeliinin määrää voidaan lisätä tietyillä ravintolisillä, kuten EPA-rasvahapolla ja neidonhiuspuu-uutteella.

Apeliinin keskeinen merkitys terveydelle on alkanut selvitä vasta viime aikoina. Tutkimusten mukaan apeliinilla on monia fysiologisia vaikutuksia. Se ehkäisee verenpaineen kohoamista ja valtimonkovetustautia, se säätää sydämen rytmiä ja lisää (inotrooppisesti) sydänlihaksen supistusvoimaa sekä säätää insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa. Apeliini edistää typpioksidin (NO) tuotantoa valtimoiden seinämissä, jolloin ne pysyvät pehmeinä ja joustavina.

Apeliinin uskotaan vahvistavan sydämen pumppausvoimaa ja suojaavan sydäntä hapenpuutteelta ja vajaatoiminnalta etenkin silloin kun verenpaine on koholla. Akuutissa sydäninfarktissa plasman apeliinin pitoisuus suurenee, mutta pitkäaikaisessa sydämen vajaatoiminnassa pitoisuus pienenee. Jotkin tutkijat esittävät, että apeliini pienentää infarktin kokoa ja suojaa sydänsoluja iskemian ja reperfuusion aiheuttamilta vaurioilta.

Jotkin tutkijat uskovat, että apeliini suoja sydäntä ehkäisemällä sydänlihassolujen ohjelmoitua kuolemaa, apoptoosia (lue tästä asiasta tämä PDF-tiedosto).

Apeliini suojaa aivoja ja muuta hermostoa hapenpuutteen aiheuttamilta vaurioilta. Apeliini säätää myös ruumiinlämpöä ja ruokahalua.

Apeliini on erityisen kiinnostava hormoni lihavuuden ja diabeteksen kannalta. Kokeellisessa hiirille aiheutetussa diabeteksessa apeliinin eritys vähenee. Rasvainen ruokavalio lisää jyrsijöiden ihonalaisen kudoksen, mutta ei retroperitoneaalisen rasvakudoksen apeliinin eritystä.

Eläinkokeissa apeliini säätää glukoosin tasapainoa (homeostaasia) ja parantaa sokerinsietoa sekä laihoilla että lihavilla rotilla. Apeliinin ruiskuttaminen laskimoon lisää sokerinottoa luurankolihaksiini ja alentaa veren sokeripitoisuutta.

Apeliini näyttää vaimentavan myös hiljaista kroonista tulehdusta (inflammaatiota), joka myllertää kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Lihavien ihmisten plasman ja kudosten apeliinin pitoisuus pienenee kun ihmiset laihduttavat ruokavalion avulla. Apeliinin, insuliinin ja tuumorinekroositekijä alfan välillä vallitsee korrelaatio niillä ihmisillä, joiden insuliiniherkkyys lisääntyy eniten.

Ravintolisien ja kortisonin vaikutuksesta apeliiniin muutama sana vielä. Navarran yliopiston uuden tutkimuksen mukaan kalaöljyn EPA-rasvahappo lisää merkitsevästi apeliinin peruseritystä ja insuliinin stimuloimaa apeliinin eritystä sekä apeliinigeenin ilmentymistä rasvasoluissa (adiposyyteissä). Havainto antaa aivan uudenlaisen selityksen sille, että EPA on ilmeisesti diabeetikoille hyödyllinen ravintolisä. Esimerkiksi Japanissa lääkärit määräävät yleisesti diabeetikoille E-EPAa (1800 mg päivässä) täydentävänä hoitona. Sen on todettu suojaavan mm. diabeetikon munuaisia vaurioilta ja korjaavan diabeetikon kaulavaltimon ahtaumia ja parantaa verenkiertoa.

Kiinalaistutkimuksen mukaan neidonhiuspuun (Ginkgo biloban) lehdistä valmistettu uute lisää apeliinin pitoisuutta veriplasmassa. Tämä voi selittää uudella tavalla sitä, että uute voi suojata sydänlihasta hapenpuutteelta.

Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kortisonin käyttö vähentää haiman beetasolujen apeliinin eritystä. Tämä voi selittää sitä, että kortisonin pitkäaikainen käyttö voi laukaista tyypin 2 diabeteksen.

Kirjallisuus:

Miika Heinosen väitöskirja, 2009 (PDF-tiedosto)
PubMed-tietokannassa on tällä hetkellä 294 dokumenttia hakusanalla apelin

Lisää luettavaa ravintolisistä: