Näytetään tekstit, joissa on tunniste väsymys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väsymys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Koululaiset ovat väsyneitä

**
Koululaisilta on kysytty väsyttääkö heitä
. Vastaus on aika usein, että väsyttää lähes joka päivä. Tuoreen Kouluterveyskyselyn mukaan päivittäinen väsymys on lisääntynyt selvästi yläluokkalaisten ja lukiolaisten keskuudessa.

Mistä väsymys johtuu?
  • huono ateriarytmi
  • vähäinen liikkuminen
  • myöhään valvominen
  • alkoholin käyttö
  • tupakointi
Mitä useampia epäedullisia terveystottumuksia nuorella on, sitä yleisempää myös on päivittäinen väsymys. Nuorten riittävän pitkän yöunen varmistaminen, säännöllinen liikunta ja ateriarytmi ovat tutkijoiden mukaan ensisijaisesti perheen vastuulla. Myös koulun terveystiedon opetuksessa ja kouluaikaisen ruokailun järjestämisessä näihin tulee edelleen kiinnittää huomiota.

Päivittäistä väsymystä on joka kuudennella, tytöistä jopa joka viidennellä. Niillä oppilailla, joilla on huonot terveystottumukset, päivittäistä väsymystä on joka neljännellä. Mikäli myös kouluolot koetaan puutteellisiksi, päivittäinen väsymys lähes kolminkertaistuu.

Fyysiset oireet ovat lisääntyneet peruskoulun 8.- ja 9.- luokkalaisilla sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoilla. Päivittäin vähintään kahta oiretta kokevien osuus on kasvanut yläluokilla 15 prosentista 18 prosenttiin ja lukiolaisilla 14 prosentista 16 prosenttiin neljän vuoden aikana. Pojista joka kymmenennellä ja tytöistä joka neljännellä on vähintään kaksi oiretta päivittäin.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.8.2007

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Kierros vielä - kyllä sinä jaksat!

Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan.

Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta. Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.

Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa (lethargy), mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan.

Näyttää siltä kuin serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa sitä rataansa kiertää.

Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on sellaista terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit ("stressihormonit") vaikuttavat liikuntasuoritukseen. Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.

Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.

Lähde: Meeusen Romain, Watson Phil, Hasegawa Hiroshi, Roelands Bart, Piacentini Maria Francesca. Central Fatigue - The serotonin hypothesis and beyond. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Kevätväsymys - mitä se on?

**
Harvoin kuulee puhuttavan kevätväsymyksestä
niin paatoksellisesti kuin juuri Suomessa, tosin varmaan muissakin Pohjolan maissa sitä on. Tämä kommenttini ei tarkoita sitä, että väheksyn asiaa. Seasonal affective disorder (SAD, vuodenaikoihin sidottu oireyhtymä, kaamosmasennus) on tunnettu ongelma maissa, joissa on pitkä auringoton ajanjakso, Pohjolassa useita kuukausia. Herkät yksilöt, joihin valon vähäisyys tai puute vaikuttaa voimakkaimmin, saattavat kärsiä jatkuvasta väsymyksestä, haluttomuudesta sekä usein myös masennuksesta, varsinkin jos auringon valon puute on pitkäaikaista. Valoterapia onkin auttanut monia tässä ongelmassa.

Paitsi valon puute, myös ravinnon yksipuolisuus ja liikunnan puute ovat merkittäviä tekijöitä niin sanotun kevätväsymyksen taustalla. Säännöllinen liikunta on ehdoton niin fyysisen kuin psyykkisen terveyden ylläpitämisessä. Reippaan kävelylenkin tulos on paljon kauaskantoisempi kuin suklaapatukan hetkellinen hurmio. Liikkuessamme vähennämme stressiä, nostamme mielialaa, parannamme unen laatua, autamme elimistöämme ylläpitämään yleiskuntoa ja terveellistä painonhallintaa. On helppo löytää itsensä sohvan nurkasta mutustelemassa suklaata ja tuijottamassa televisiota, kun jäinen viima ulvoo ulkona. Hetkellinen hyvänolon tunne on ilmiselvä, mutta ohimenevä ja sitä voi jatkaa ehkä vain jatkamalla sitä suklaan syöntiä. Seurauksena oleva moraalinen krapula ja ennenkaikkea veren sokerin heittelystä johtuvat energian nousut ja laskut vain lisäävät kierrettä, josta on vaikea päästä pois.

Kevätväsymystä voidaan siis hoitaa tuolla valoterapialla ja liikunnalla, mutta ravinto on myös keskeisessä asemassa. Kesällä nautimme paljon enemmän tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, mutta niiden käyttö vähenee, kun syksy etenee ja sydäntalvi koittaa. Pohjolan talvi on kehoamme hyvin voimakkaasti verottava vuodenaika; pimeys ja kylmyys vaativat lisäenergiaa ja ravinteita. Koska muut ’normaalit’ stressitekijät vaativat automaattisesti osuutensa, elimistön kokonaiskuormitus pimeän aikana on melkoinen. Ei siis ole ihme kun kevät koittaa, että kuljemme tankki tyhjänä ja valitamme kevätväsymystä, aivan kuin se olisi joku välttämätön paha.

Talvella ruokavalio muuttuu kaloripitoisemmaksi ja varsin usein ravintoköyhäksi, koska elimistö kaipaa energiaa. Kaikkien järkevältä tuntuvien oppien mukaan painopisteen tulisi olla kalorien laadulla eikä määrällä.

On ymmärrettävää, kun tuoreiden kotimaisten vihannesten valikoima heikkenee talvella eikä ulkomaiset vaihtoehdot aina viehätä kuluttajia syystä tai toisesta, ruokavalio laadullisesti heikkenee. Vaatii vain hiukan kokeilunhalua ja rutiinien rikkomista, että saamme ’talviateriamme’ monipuolisemmiksi. Juurekset ovat nykyään hyvänlaatuisia pitkin talvea ja niitä kannattaa käyttää runsaasti. Punajuurista, lantuista ja porkkanoista saa maittavia raasteita tai uunivuokaan voi latoa pilkottuna erilaisia juureksia ja sipuleita, pinnalle pikkuisen oliiviöljyä, ripaisu merisuolaa ja mustapippuria ja uuniin, jossa vihannekset pehmennetään ilman ruskistamista, tuloksena on maittava, ravintorikas lisuke kalalle tai lihalle. Vihanneksista ja pavuista voi tehdä herkullisen pataruoan, jonka voi tarjota täysjyväriisin kanssa, aina ei tarvitse lihaa eikä kalaa jos osaa yhdistellä ruoka-aineita tehokkaasti. Juureksia voi käyttää myös vokkeihin, vain mielikuvitus on rajana. Myös vihreitten vihannesten, kuten eri kaalilajikkeiden käyttöä kannattaa lisätä ja hellävarainen höyrytys on hyvä valmistustapa, joka säilyttää enemmän vihannesten ravinteita ja makuja kuin vedessä keittäminen. Ympäri vuoden tulisi nauttia mahdollisimman runsaasti tuoreita kasvikunnan tuotteita. Yleisesti tiedetään että minimi määrä on 5 annosta päivässä sekä vihanneksia että hedelmiä/marjoja. Kun elimistöön kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät, luonnollisesti myös ravintoaineiden määrää on lisättävä, tämähän on vain silkkaa maalaisjärkeä.

Tuoreitten kasvisperäisten ruokien nauttiminen on hyvin tärkeää myös talvella, sillä niistä saamme tärkeitä ravintoaineita, jotka auttavat energian valmistuksessa, immuniteetin tukemisessa ja ovat lukemattomien keholle tärkeiden toimintojen osatekijöinä. Jos emme saa ravintoaineita energiataso laskee ja alistumme monille tartuntataudeille paljon helpommin, eikä ole ihme kun kevät koittaa, että olemme väsyneitä.

Terveelliset rasvat kunniaan! Paitsi tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat (talvella pakastemarjat), hyvät rasvat ovat elintärkeitä ympäri vuoden. Rasvat aiheuttavat jatkuvasti ristiriitaisia käsityksiä ja niitä jopa kartetaan olettaen, että rasvaton ruokavalio on mukamas terveellistä. Liiallinen eläinrasvojen käyttö ei ole suositeltavaa monien mielestä, kohtuus kaikessa on paras nyrkkisääntö, myös eläinrasvojen sinnikäs karttaminen johtaa huonoon ravitsemustilaan. Täysrasvainen juusto kohtuudella nautittuna on tyydyttävämpää kuin yhdeltä istumalta vedetty köntti niukkarasvaista tai rasvatonta vaihtoehtoa.

Terveelliset rasvat ovat sellaisia, jotka sisältävät välttämättömiä rasvahappoja; omega-3 ja -6, joista elimistö puolestaan valmistaa muita sille tärkeitä rasvahappoja, kuten EPA, DHA, GLA. Välttämättömät rasvahapot ovat välttämättömiä siksi, että emme voi valmistaa niitä itse, mutta tarvitsemme niitä päivittäin energian valmistukseen, immuniteetin tukemiseen, hermoston ja aivojen toimintaan, hormonien valmistukseen ja lukuisiin muihin elimistön toimintoihin. Parhaita lähteitä ovat kala, kalaöljyt, kylmäpuristetut pellavansiemen- ja hamppuöljyt sekä siemenet että pähkinät. Oliiviöljy puolestaan sisältää runsaasti kasvisravintoaineita, jotka toimivat esim. antioksidanttien tavoin, lisäksi siinä on öljyhappoa. Jos käytämme edellä mainittuja öljyjä säännöllisesti saamme silloin tarvittavia rasvahappoja monipuolisesti ja koska eri öljyt ovat rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia ne eivät suinkaan korvaa toisiaan. Minä uskon vahvasti siihen, että monipuolisesta rasvaprofiilista on aina hyötyä.

Epäterveellisiin rasvoihin kuuluvat erityisesti transrasvat, jotka ovat juoksevan rasvan kovettamisprosessin tulosta. Näitä rasvoja löytyy runsaasti elintarviketeollisuuden valmistamista eineksistä ja valmisruoista, leipomotuotteista sekä yhä vielä monista margariineista, myös monista niin sanotuista terveysvaikutteisista ruoista. Varsinkin monissa välipalaruoissa on pelottavan paljon kovetettuja kasvisrasvoja.

Kotiruoka on aina parempaa kuin valmisruoka. Kotiruoalla tarkoitan sellaista ruokaa, joka on valmistettu tuoreista raaka-aineista itse. Terveellisen aterian valmistus ei ole monimutkainen prosessi, tarvitaan vain ripaus mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta. Kaiken lisäksi herkullisten reseptien löytäminenkään ei ole vaikeaa, koska melkein jokaisessa lehdessä niitä on yltä kyllin. Suurin kynnys ruoan valmistuksessa on se, että meidät on aivopesty käyttämään valmisruokia, koska olemme kiireisiä ja väsyneitä. Väsyneinä tulemme ihan varmasti myös pysymään ellemme syö ravintorikasta ruokaa! Kiireen kanssa on vaikea tulla toimeen, jos meillä ei ole tarpeeksi energiaa.

Valmisruoat sisältävät niukasti ravintoaineita ja usein runsaasti lisäaineita. Lisäaineiden määrä ravinnossamme on melkoinen, määrää lisää myös säännöllinen virvoitusjuomien käyttö. Lisäaineita on lukuisia ja niiden haitallisuus elimistössämme vaihtelee suuresti yksilöstä riippuen. Joillakin se näkyy iho-ongelmina, päänsärkynä, allergiana, voi jopa olla, että vakavat sairaudet saattavat löytää alkujuurensa ravinnossamme olevista lisäaineista.

Syömällä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, luomua aina kun mahdollista, vältymme monilta haitallisilta lisäaineilta. On tehtävä valintoja, jotka tukevat omaa terveyttämme. Suhteellisen pienet muutokset ruokavaliossa ja elämäntavoissa tekevät ihmeitä myös kevätväsymykseen. Säännöllinen ateriointi on perusehto säännöllisen energiatason ylläpitämisessä. Ateroita ei tulisi korvata kahvilla ja pullalla tai suklaapatukalla. Sokerin vähentäminen kaikessa muodossa on myös tärkeää, koska sillä on negatiivinen vaikutus mm. verensokeriin, immuniteettiin sekä pitkäaikaisen energian ylläpitämiseen.

Tekstin on ainakin osaksi tuottanut ystäväni Sinikka Pakeman, joka valmistui Kliiniseksi Ravintoterapeutiksi yli kymmenen vuotta sitten Lontoossa (Institute For Optimum Nutrition). Jatkuvaan alan koulutukseen hän osallistuu sekä Lontoossa että Amerikassa. Valmistuttuaan hän on toiminut terapeuttina sekä Lontoossa että Helsingissä. Työn kuvioon kuuluvat myös luennot ja kouluttaminen erilaisissa yhteisöissä, instituuteissa ja yrityksissä, niin ikään esiintymiset televisiossa ja radiossa. Sinikka on myös kirjoittanut kirjoja.

Lähde: Deskin uutispalvelu ravintotoimittajille, 7.3.2007

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Miten lihas väsyy?

Tiedemiehiä askarruttaa kysymys siitä miten lihas väsyy. Aiemmmin oltiin lähes yksipuolisesti sillä linjalla, että lihas väsyy kun siihen kerääntyy maitohappoa. Puhuttiin siitä miten lihaksia "hapottaa" ja sen takia suoritusta on vaikeaa tai mahdotonta enää jatkaa. Tämä on osoittautumassa virheelliseksi tai ainakin vähäisemmäksi merkitykseltään lihaksen väsymisen suhteen. Kun lihas työskentelee kovaa ja ilman happea (anaerobisesti) se toki tuottaa maitohappoa suuria määriä, minkä voi mitata veren suurentuneina laktaattipitoisuuksina. Tämän tietää jokainen mattotestillä itsensä puhki juossut urheilija. Nykykäsityksen mukaan maitohappojen lisääntyminen ei kuitenkaan ratkaisevasti johda lihaksen väsymiseen vaan suoritusta voidaan vielä jatkaa pitkään. Maitohappojen lisääntyminen on vain merkki siitä, että urheilija on äärimmäisen kovassa rasituksessa varsinkin silloin jos veren laktaattipitoisuudet ovat erittäin korkeat.

Professori Peter Weyand on työryhmänsä kanssa tullut siihen johtopäätökseen, että lihas väsyy polttoainepulaan. Hän pisti koehenkilöitä polkemaan kuntopyörää molemmilla jaloilla ja välillä vain toisella jalalla, toisen jalan lepäessä. Työskennellessään lihas koko ajan kuluttaa ATP:tä polttoaineena, joka levossa tai rauhallisemman liikunnan aikana erityisen aerobisen prosessin avulla palautuu lihaksessa lähes täydellisesti. Lihas toipuu näin ja suoritusta voi taas jatkaa. Liikuntaa voidaan jatkaa hapen avulla hyvinkin pitkään, jos polttoainetta vain riittää. Edellytyksenä on silloin, että liikunta ei ole kovin kuluttavaa. Rajoittavana tekijänä on sydämen teho, eli miten tehokkaasti sydän ja verisuonisto kykenee kuljettamaan happea työskentelevään lihakseen.

Luonnollisesti kovassa lihastyössä ei happea ehdi kulkeutua lihakseen tarpeeksi nopeasti ja mm. polttoaineen uudismuodostus jää vajaaksi. Anaerobisten prosessien avulla voidaan toki kehittää suuriakin määriä lihasten polttoainetta, mutta tuotantokapasiteetti on varsin rajallinen.

Kun tiedemiehet antoivat koehenkilöiden polkea kuntopyörä vuorotellen jommalla kummalla jalalla huomattiin, että työskentelevään lihakseen saatiin käyttöön uusia lihasryhmiä koska lepäävästä jalasta jäi verenkiertoon vapaata happea enemmän ja ATP:tä muodostui taas kovasti työskentelevässä jalassa ainakin joissakin lihasryhmissä. Tämä voitiin todeta mittaamalla työskentelevien lihasten kehittämiä heikkoja sähköimpulsseja. Tällä koesarjalla saatiin todistettua, että työskentelevään lihakseen rupeaa muodostumaan liikkeen jatkumista mahdollistavaa polttoainetta kunhan esim. toista jalkaa lepuuttamalla taataan riittävä määrä happea lihakseen. Sitten kun lihaksen ainoaksi keinoksi jää kehittää polttoainetta ilman happea, lihas on vääjäämättä menossa väsyksiin varsin nopeassa tahdissa.

Erityisesti sellaisissa urheilumuodoissa, joissa isot lihasryhmät ovat käytössä, nousevat ATP:n uudismuodostus, hapenottokyky ja sydämen teho keskeisiksi tekijöiksi. Suorituksen rentous, liikkeen taloudellisuus ja ATP:n muodostumisnopeus mitokondrioissa on mielestäni tärkeitä seikkoja joita kannattaa pohtia lihasten väsymisen yhteydessä. Vielä on paljon epäselviä seikkoja lihasten väsymisessä, mutta pala palalta tämä kiehtova mysteeri selviää.

Lähde: Sportsmedicine, 8.11.2006

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Krooh... krooninen väsymysoireyhtymä

Sain heinäkuussa 2006 sähköpostilla vetoomuksen mainostaa internetsivuja, jotka käsittelevät kroonista väsymysoireyhtymää (chronic fatigue syndrome, CFS). Olen jatkanut sivujen seuraamista mainostamisen jälkeenkiin suurella mielenkiinnolla.

Ymmärrän, että kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat ovat väsymässä yhteiskunnan, terveysviranomaisten ja lääkärienkin nuivaan suhtautumiseen tähän vakavaan sairauteen.

Joitakin päiviä sitten luin Science Daily -lehdestä, että CFS:ää sairastaa Yhdysvalloissa arviolta miljoona maan kansalaista. Herkästi psykiatriseksi vaivaksi kääntyvä CFS on erittäin vaikea ja invalidisoiva sairaus. Tällä hetkellä on menossa laaja kampanjointi CFS:n tunnetuksi tekemiseksi erityisesti Yhdysvalloissa. Sairaudesta on ilmestynyt tuhansia tutkimuksia ja tieto sairauden kliinisistä oireista leviää kaikkien tietoisuuteen.

Millaisia oireita sairaus aiheuttaa? Sairastuneella on itsepintainen ja uuvuttava väsymystila. Nukkuminen ei poista väsymystä. Muina oireina voi esiintyä ahdistusta, masennusta, erilaisia tulehduksia, lihas- ja nivelkipuja, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia ja huonomuistisuutta. Hoitamattomana tauti jatkuu keskimäärin 4–5 vuotta.

Mistä CFS johtuu? Kukaan ei tiedä varmasti, mistä tauti johtuu ja kuinka se syntyy. Sen voi laukaista yksipuolinen ruokavalio, virusinfektio tai stressi. CFS voi iskeä yhtä hyvin täysin terveeseen ja hyväkuntoiseen kuin sairaaseen ja huonokuntoiseen ihmiseen. Taudin yhdeksi syytekijäksi on paljastumassa geenivirhe.

Matti Tolosen mukaan CFS on itsepintainen ja masentava tila, joka kohtaa niin (yli 11-vuotiaita) lapsia kuin aikuisiakin. Lääkärit ovat tähän asti vähätelleet tautia, koska tavanomaiset laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset eivät paljasta mitään normaalista poikkeavaa. Niinpä on uskottu, että vika on potilaan "korvien välissä" tai että potilas on kverulantti, joka satuilee oireita saadakseen joitakin korvauksia tai muita etuja. Tauti sekoitetaan usein masennukseen ja sitä hoidetaan väärin.

Mikä mahtaa olla tilanne Suomessa? Otetaanko sairaus vakavasti?

Käykää ihmeessä täällä: CFS-verkko on hieno suomenkielinen sivusto!

Lähde: Science Daily, 3.11.2006