Sydän tykkää täsmähoidosta

*
Olen saanut valtavan luku-urakan päätökseen.

Olen lukenut Jussi Yli-Panulan suomentaman Matthias Rathin klassikkokirjan "Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia ... mutta ihmiset saavat!". Kirjan on kustantanut Lootus-kirja Oy ihan äskettäin.

Minä muistan tohtori Rathin hänestä tehtyjen ilkeiden kirjoitusten kautta, mutta mikä näissä tiedeskandaaleissa ja skeptikkokirjoituksissa lopulta on totta ja mikä toisen mustamaalaamista, se jää ainakin minulle epäselväksi.

Kirja on vakuuttava esitys sydänsairauksien ja joidenkin muiden sairauksien täsmähoidosta solulääketieteen keinoin. Kirjaa lukiessani minulla esiintyi useita epäuskon kohtauksia. Voiko todellakin olla, että olemme suuren lääketieteellisen huijauksen kohteina? Sydänsairaudet voidaankin voittaa lääkkeettömästi C-vitamiinilla, E-vitamiinilla, beeta-karoteenilla, joillakin aminohapoilla, muutamaa mineraalia nauttimalla, antioksidanteilla ja liikunnalla. Voi olla, en minä tiedä. Mitä sinä luulet, voidaanko Matthias Rathin kirjasta löytää totuus sydänsairauksista? Eläimet eivät yleensä kuolee sydänsairauksiin, mutta liian moni ihminen lähtee Tuonelan virran yli sydän sökönä.

Jos olen ymmärtänyt oikein niin temppu tehdään näin:

• Kunnioita sydäntäsi. Tohtori Rathin mukaan meidän pitää ymmärtää sydämen merkitys ja oppia verenkiertojärjestelmän toiminnan salat. Meidän pitää tajuta, että verisuoniston pituus on lähes 100 km ja sydän lyö 100 000 kertaa joka päivä. Sydän on ihmisen rinnassa lyönyt yli 30 miljoonaa kertaa vuodessa ja pitkän elämän aikana sydän on pamppaillut ehkä 3 miljardia kertaa! Minkään muun elimen työmäärä ei ole yhtä suuri kuin sydämen. Tästä oivalluksesta tulee vetää se johtopäätös, ettei ole yhdentekevää missä kunnossa sydämesi ja verenkiertoelimesi ovat. Elimistösi on yhtä vanha kuin verisuonistosi, ja sepelvaltimoiden terveyden optimoiminen lisää vuosia elämäämme.
• Korjaa verisuonten vauriot. Verisuonten heikkoudet ja niiden seinämien vauriot ovat pääasiallinen syy sydän- ja verisuonitauteihin. Tohtori Rathilla on tähän yksinkertainen konsti: Nauti erittäin suuria C-vitamiinin annoksia. Sellaisia grammaluokan annoksia kuten Linus Pauling aikoinaan myös esitti terveyden perustaksi. C-vitamiini on verisuonen täsmähoitaja. Se vahvistaa ja eheyttää verisuonta. Eläimet eivät saa sydänsairauksia, koska niillä on synnynnäinen kyky tuottaa riittävästi C-vitamiinia maksassaan verisuonien suojaksi. Sitä vastoin ihmisillä syntyy verisuonten seinämiin kertymiä (plakkia), jotka johtavat sydänkohtauksiin ja halvauksiin, koska emme kykene tuottaman C-vitamiinia synnynnäisesti ja yleensäkin saamme liian vähän tätä vitamiinia ravinnosta. Eli C-vitamiinia pitää syödä, jotta verisuonet pysyvät kunnossa. Nyt tiedämme sen. Mitä muuta?
• Valtimoissa olevat plakit voidaan poistaa ilman leikkausta. Verisuonten sisäseinämiin kertyy vuosien saatossa kolesterolia ja rasvahiukkasia. Verisuonet tulevat tahmeiksi ja kaikenlaista töhnää tarttuu seinämiin. Seinämät voidaan kuitenkin liukastuttaa teflonin kaltaisilla aineilla: aminohapot lysiini ja proliini ovat luonnollisia teflonin kaltaisia aineita. C-vitamiinin kanssa ne auttavat poistamaan vanhat plakit luonnollisella tavalla.
• Jäykät verisuonet historiaan. Plakit ja seinämissä esiintyvät kouristukset aiheuttavat korkeaa verenpainetta. Magnesiumin ja C-vitamiinin yhteisvaikutuksella voidaan tehdä verisuonista joustavammat ja näin korkea verenpaine laskee ja palautuu normaaliksi. Luonnollisesta aminohaposta arginiinista voi saada lisähyötyä. Olettehan kuulleet L-arginiini hypetyksestä esimerkiksi täältä?
• Optimoi sydämesi toiminta. Sydän on verenkiertojärjestelmän uuttera moottori. Miljoonat lihassolut tarvitsevat oikeaa polttoainetta optimaaliseen toimintaan. Luonnollisia solupolttoaineita ovat karnitiini, koentsyymi Q10, B-vitamiinit ja monet muut ravinteet ja hivenaineet. Näiden välttämättömien aineiden ottaminen ravintolisänä optimoi tohtori Rathin mukaan sydämen pumppaustoiminnan ja edistää pulssin säännöllisyyttä.
• Älä anna sepelvaltimosi ruostua. Biologinen ruostuminen eli hapettuminen vaurioittaa sepelvaltimoitasi, varoittaa tohtori Rath. Jos haluat rappiota ja vanhenemista ehkäistä, silloin pitää ottaa ravintolisänä C-vitamiinia, E-vitamiinia, beeta-karoteenia ja seleenia. Nämä ovat ne tärkeimmät luonnolliset antioksidantit. Näiden antioksidanttien ottaminen ravintolisänä suojaa sepelvaltimoita ruostumiselta. Tupakointi pitää lopettaa, sillä tupakansavu nopeuttaa verisuonten biologista ruostumista.
• Liikunta on lääke. Verenkiertoelinten terveys pysyy hyvänä jos säännöllisesti harrastaa monipuolista liikuntaa. Kohtuullinen, säännöllinen liikunta, kuten kävely tai pyöräily, on ihanteellista, ja kaikki voivat sitä harrastaa.
• Noudata järkevää ruokavaliota. Tuhansia vuosia sitten ravintomme sisälsi runsaasti kasvisravintoa, kuituja ja vitamiineja. Tämä kasvispainotteinen runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sekä vähän rasvoja ja sokereita sisältävä ravinto edisti sepelvaltimoiden terveyttä.
• Varaa aikaa palautumiseen. Fyysinen ja emotionaalinen stressi on sydän- ja verisuonitautien merkittävä riskitekijä. Meidän pitäisi varata huomattavasti enemmän aikaa rentoutumiseen. Stressihormoni, adrenaliini, kuluttaa elimistömme C-vitamiinia. Pitkäaikainen fyysinen ja emotionaalinen stressi tyhjentää elimistömme vitamiinivaraston ja edellyttää vitamiinitäydennystä.
• Aloita nyt. Tohtori Rath ilmoittaa kirjassaan, että verisuoniplakkien kertyminen alkaa jo elämän toisella vuosikymmenellä. Mitä aikaisemmin aloittaa koko verenkiertojärjestemän terveysohjelman sitä enemmän vuosia lisää elämäänsä.

Ei sinun ole pakko uskoa näitä ohjeistuksia, mutta mikäli tohtori Rathin ohjelma toimii, tarkoittaa se, että käytännössä aika yksinkertaisin toimenpitein voi välttyä länsimaisen yhteiskunnan ykkösluokan tappajalta.

Suosittelen lukemaan Rathin kirjaa avoimin mielin.

D-vitamiinia aletaan tutkia Suomessa

**
Itä-Suomen yliopistossa alkaa vuonna 2012 D-vitamiinivalmistetutkimus. Se on yliopiston kautta aikain suurin kliininen tutkimus. Siinä selvitetään mitä tapahtuu jos nykyistä suositusta huomattavasti suurempia D-vitamiinimääriä annostellaan terveille yli 60-vuotiaille ihmisille.

Tutkimus on nimeltään Finnish Vitamin D Trial eli FIND-tutkimus. Siihen värvätään tutkittavia väestörekisteritietojen perusteella kirjeitse Itä-Suomen ja Kainuun alueelta. Tavoitteena on saada mukaan 18 000 tutkittavaa (yli 60-vuotiaita miehiä tai yli 65-vuotiaita naisia). He saavat syödä D-vitamiinivalmistetta viiden vuoden ajan.

FIND-tutkimuksesta vastaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella toimiva ravitsemusepidemiologinen ryhmä, ja sen vastuututkija on ravitsemusepidemiologian professori Tomi-Pekka Tuomainen. Muut tutkijat ovat: ravitsemusepidemiologian apulaisprofessori tohtori Sari Voutilainen, ravitsemusepidemiologian tohtori Jyrki K. Virtanen, biokemian tohtori Tarja Nurmi ja tohtori Jaakko Mursu. Lisäksi näiden ihmisten mielipiteitä kuunnellaan korva tarkkana: emeritusprofessori Antti Aro, professori Jussi Kauhanen, professori Heikki Kröger, dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori JoAnn E. Manson, professori Hannu Mykkänen, apulaisprofessori Marjo Tuppurainen ja professori Matti Uusitupa.

Tutkimusta rahoittavat tällä hetkellä Suomen Akatemia, Itä-Suomen yliopisto, Juho Vainion säätiö, Diabetestutkimussäätiö ja Sydäntutkimussäätiö.

Tavoitteena on selvittää mikä on optimi D-vitamiinin määrä veressä. Omien selvitysteni mukaan optimaalinen D-vitamiinin annostus on 1-1,5 x elopaino (kg muunnetaan muotoon µg). Katso taulukostani! On todella jännä seurata mihin tässä suurtutkimuksessa päädytään!

Parhaillaan on menossa esitutkimus, jonka avulla selvitetään nykysuositusta suurempien D-vitamiiniannosten turvallisuutta ja sitä, miten ne suurentavat veren D-vitamiinipitoisuutta. FIND-tutkimuksessa pyritään saamaan veren D-vitamiinipitoisuus tasolle 75–110 nanomoolia litraa kohden. Tämä on minunkin havaintojeni mukaan riittävä taso.

Sari Voutilainen kertoo, että tavoiteltavaa D-vitamiinimäärää pidetään parhaana mahdollisena luuston kannalta ja että sillä saattaa olla merkitystä myös kansantautien ehkäisyn kannalta. Epidemiologista tutkimusnäyttöä on tällä hetkellä ainakin sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, joidenkin syöpien sekä esimerkiksi masennuksen ja D-vitamiinin välisistä yhteyksistä. Kansantautien puhkeamisen ja etenemisen hidastaminen D-vitamiinilisän avulla onkin koko FIND-tutkimuksen pääasiallinen tavoite.

Puoli vuotta kestävässä esitutkimuksessa selvitetään erityisesti D-vitamiinivalmisteen vaikutusta sokeriaineenvaihduntaan. Siksi siihen kutsutaan mukaan henkilöitä, joilla on liikapainoa ja joilta on ehkä mitattu kohonneita veren sokeriarvoja, mutta joilla ei vielä ole todettu tyypin 2 diabetesta.

FIND-tutkimusta voidaan pitää väestötason kliinisenä tutkimuksena. Tutkimus on kaksoissokkoutettu, satunnaistettu ja kontrolloitu. Tutkittavat arvotaan kolmeen ryhmään, joista yksi ryhmä syö vertailuvalmisteita ja kaksi muuta ryhmää D-vitamiinia erivahvuisina annoksina. Valitettavasti en saanut selville muita sopiviksi harkittuja D-vitamiinin annoksia kuin tuttu 50 µg/vrk. Hyviä tuloksia on saatu 50-250 µg D3-vitamiinia päivittäin nauttimalla. Toivoisin, että kokeiltaisiin rohkeasti oikein suuria annoksia! Tulisi samalla toteen näytetyksi, että D-vitamiinin aiheuttama myrkytystila on todella vaikea saavuttaa.

Tuloksia on tarkoitus vertailla Yhdysvalloissa tänä vuonna alkaneen vastaavanlaisen VITAL-tutkimuksen tuloksiin. VITAL-tutkimuksessa on mukana 20 000 miestä ja naista, ja siinä selvitetään myös omega-3-rasvahappojen vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien sekä syövän ehkäisyyn.

Tervehdimme ilolla tällaisia tutkimuksia!

Luonnolliset vitamiinit

**
Haluan tuoda keskusteluun kokonaisvaltaisen käsitykseni vitamiineista. Tämä on aika pitkä juttu. Jos et jaksa koko juttua lukea, lue edes lyhennelmä.

Kommentoi!

Lyhennelmä


Minun mielestäni vitamiinien elinvoima siirtyy elimistön käyttöön kun nauttii ne mahdollisimman laadukkaista lähteistä. Lääkeyhtiöt tarjoavat kätevää ratkaisua: monivitamiinipilleri poskeen ja homma on hoidettu. Onko näin? Haastattelin lääkeyhtöiden edustajia ja otin selvää myös vaihtoehtoisista sekä elinehtoisen tärkeistä ratkaisuista vitamiinien suhteen.


Terveystietoinen kuluttaja saa mieluusti suhtautua kriittisesti lääkeyhtiöiden mainoslauseisiin. Lääkeyhtiöiden ratkaisut ovat käteviä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Tarjoan tässä oman näkemykseni vitamiineista. Näkemykseni totuusarvon olen itse punninnut mahdollisimman tarkalla vaa'alla. Lähde sinäkin mukaani vitamiinien ihmeelliseen maailmaan ja arvioi sitten itsenäisesti, oletko samaa mieltä kanssani, että vitamiinien saanti hoituu parhaiten näin:


1) ensisijaisesti vitamiineista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti nauttimalla vitamiinit laadukkaiden ruoka-aineiden muodossa
2) vitamiinilisät kannattaa nauttia mahdollisimman luonnollisessa ns. bio-orgaanisessa muodossa
3) harkitse vitamiinien nauttimista esiasteina, jolloin varsinainen vitamiini syntyy omassa elimistössäsi mahdollisesti tällä tavoin kaikkein parhaiten tukien elimistösi hyvinvointia
4) vältä vitamiinilisien nauttimista synteettisessä muodossa (lääkeyhtiöiden vitamiinit ovat usein synteettisiä)

Vitamiinit saatava pääosin laadukkaasta ruoasta

Ravintolisiä suositellaan käytettäväksi monipuolisen ruokavalion tukena ja täydennyksenä silloin, kun ruokavalio on jostain syytä yksipuolinen ja epäillään, että riittävää määrää suojaravintoa ei saada normaalista ruokavaliosta. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa ruoka-aineallergiat sekä lapsilla että aikuisilla, laihdutuksen ja vaikkapa kiireisen elämäntavan aiheuttaman yksipuolisen ja epäsäännöllisen ruokailun. Myös yleiskunnon lasku esim. sairauden vuoksi voi toimia syynä vitamiinivalmisteiden käyttöön, samoin urheilijat tarvitsevat usein lisäravinteita kehoon kohdistuvan voimakkaan rasituksen vuoksi.

Minulla on vitamiinien suhteen sellainen ydinajatus, että ne pitäisi pääosin saada laadukkaasta ruoasta. Mikäli täydennystä tarvitaan ravintolisien muodossa, ensiksi pitäisi harkita mahdollisimman luonnollisia ns. bio-orgaanisia vitamiineja. Vitamiinien nauttimista synteettisinä valmisteina pitäisi välttää. Miten tällaiseen ajatukseen suhtautuu lääketeollisuus?

Ferrosan -yrityksen vastaus

Elintaviketieteiden maisteri Susanna von Knorring ja farmasian tohtori Minna Kairisalo Ferrosan -yrityksestä ovat ystävällisesti valistaneet minua Multi-tabs sarjan tuotteista. Nämä ravintolisät on kehitetty täydentämään ruokavaliota, ei korvaamaan sitä. Kairisalo ja von Knorring ovat kanssani samaa mieltä, että ruuasta on periaatteessa mahdollista saada kaikki ravintoaineet. Harvoin ihmisillä kuitenkaan heidän näkemyksensä mukaan on aikaa tai motivaatiota pitää huolta siitä, että hän saa pelkästä ruuasta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet, omega-3-rasvahapot ym. Siispä Ferrosan rientää näiden asiakkaiden avuksi!

Riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi on kehitetty vitamiini- ja hivenainevalmisteita kuten Multi-tabs sarjan tuotteet, joita voi turvallisesti ottaa monipuolisen ruokavalion lisäksi. Lisäksi näiden ottamista suositellaan esim. eri syistä johtuvissa aliravitsemustiloissa. Multi-tabs on ollut markkinoilla 56 vuotta, ja se sisältää vain tunnettuja ja laatuvaatimukset täyttäviä ainesosia, ja on aivan varmasti turvallinen ja toimiva tuote. Markkinoilta, ja etenkin internetistä tuntemattomilta sivuilta tilaamalla, voi saada jos minkälaista ravintolisää, eli totta on, että joukossa on paljon tuotteita, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia ja joiden syömisestä ei ole mitään hyötyä, ja ne voivat olla jopa vaarallisia terveydelle. Kaikki ravintolisät eivät kuitenkaan ole pahasta, sanovat Ferrosanin edustajat.

Ferrosanissa ei heru ymmärrystä jyrkkään kantaani, että ihmisten pitäisi saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet pelkästä ruuasta, luonnollisista vitamiineista, ja vasta vihoviimeisenä synteettisistä vitamiinivalmisteista. Ajatuksen tasolla emme pääse yhteisymmärrykseen ja pidän Multi-Tabsin synteettisiä vitamiineja varsin hyödyttöminä ja sillä tavalla petollisina, että asiakas herkästi tuudittautuu siihen ajatuksen, että Multi-Tabsilla hoidetaan vitamiinistatus kuntoon. Me edustamme selkeästi eri koulukuntia tässä asiassa.

Päädymme lopuksi kompromissiin, että kaikessa kannattaa muistaa kohtuus ja tasapaino - tämähän on osoitettu monessa yhteydessä. Eli niin ravintolisiä kuin ruokaakin pitää syödä kohtuudella. Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eivätkä terveitä elämäntapoja, mutta ihan varmasti tukevat niitä. Jätän edelleen ilmaan ajatukseni siitä, että Multi-Tabsien popsiminen saattaa olla aika hyödytöntä ja parempia vaihtoehtoja on saatavilla, kuten alla tulette huomaamaan. Tervehdin ystävällisesti Ferrosanin asiantuntijoita.

Orion Pharman vastaus

Juttelen seuraavaksi tuotepäällikkö Kirsi Saarion kanssa. Hän edustaa kotimaista lääkeyritystä nimeltään Orion Pharma. Hän vastaa yrityksen markkinointiviestinnästä. Heillä on myynnissä mm. MultiVita -niminen valmiste. Kysyn Orionin tuotepäälliköltä samoja asioita kuin Ferrosanilta ja toivon taas ymmärrystä asialleni. Miten käy tällä kertaa?

Orionin Multivita monivitamiinitableteissa olevat vitamiinit ja kivennäisaineet ovat synteettisesti tuotettuja. Synteettisistä vitamiinimuodoista Saario haluaa todeta, että kaikki synteettiset käytössä olevat vitamiinimuodot ovat käyneet läpi EU:n hyväksyntäprosessin, johon kuuluu arvio niiden myrkyllisyydestä ja biosaatavuudesta. Jälkimmäinen vierasperäinen sana tarkoittaa sitä miten hyvin pillerissä olevat vitamiinit imeytyvät elimistössämme. Euroopan unionin hyväksymät vitamiinimuodot on todettu turvallisiksi ja saatavuudeltaan riittävän samanlaisiksi alkuperäisiin nähden. Ei ne ihan yhtä hyviä ole kuin luonnolliset, mutta ei ne arvottomiakaan ole.

Orion turvaa selustansa ilmoittamalla, että lähes kaikki apteekista ilman reseptiä saatavat vitamiini- ja kivennäisaineet ovat nimenomaan ravintolisiä, eli ei mitään lääketuotteita. Multivitan ja muiden Orion Pharman ravintolisien pakkauksiin on painettu lainmukainen teksti "ravintolisiä ei tule käyttää monipuolisen ravinnon korvikkeena". Saario ei ota kantaa siihen olisiko bio-orgaanisesti tuotettu vitamiini terveellisempi vaihtoehto, mutta laadukkaasta ruoasta saadun vitamiinin suhteen olemme täysin samaa mieltä, eli vitamiinit pitää pyrkiä saamaan pääosin ruoasta. Kiitän Kirsi Saariota mukavasta juttelutuokiosta.

Bayerin vastaus

Bayerin tiedottaja Sirpa Sillanpää keskusteli kanssani Berocca -valmisteesta. Berocca-vitamiinivalmisteet ovat rekisteröityjä lääkevalmisteita Suomessa. Lääkevalmisteiden valmistus ja laatuvaatimukset ovat tarkoin säädellyt ja valvotut lääkeviranomaisten toimesta. Lääkevalmisteiden "raaka-aineiden" eli vaikuttavien aineiden ja apuaineiden on oltava myyntiluvan mukaisia. Kaikki Bayerin valmistamat itsehoitolääkevalmisteet ja ravintolisävalmisteet sisältävät korkealuokkaisia ainesosia, jotka hankitaan hyväksytyiltä toimittajilta. Sillanpää luetteli vielä lukijoitani vähemmän kiinnostavia seikkoja kuten kaikkien Bayer -brändien laadunvalvonnat ja valmisteiden hyväksynnät sekä mainitsi vähän valmistuksessa noudatetuista hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices, GMP).

Mikä on mielipiteenne aiheesta synteettiset verrattuna luonnolliset vitamiinit, kysyin myös Bayer -yhtiöltä. Sain tällaisen yksityiskohtaisen vastauksen, josta olin varsin kiitollinen:

Ravitsevan ruokavalion ja terveiden elintapojen ohella vitamiineja ja kivennäisaineita käyttävät pysyvät terveempinä. Bayer HealthCare valmistaa myös monenlaisia ravintolisävalmisteita, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja vastaavat Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutin (IOM) suosituksia.

Berocca-valmisteen sisältämiä B-vitamiineja ovat esimerkiksi tiamiini, riboflaviini, biotiini, niasiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini (syanokobalamiini), biotiini sekä foolihappo, jotka ovat vesiliukoisia vitamiineja ja tärkeitä ihmisen aineenvaihdunnan ja solutoiminnan kannalta. Berocca valmisteessa on myös C-vitamiinia ja sinkkiä. Vaikka monet ruoka-aineet sisältävät useita B-vitamiineja, tavallisesta ruokavaliosta voi olla vaikeaa saada niitä riittävästi. Bayerin B-vitamiineja sisältävät valmisteet ovat yksinkertainen ja tehokas tapa täydentää niiden saantia.

Vitamiineja valmistetaan joko kemiallisen synteesin avulla, fermentoimalla tai uuttamalla niitä luonnosta saatavista lähteistä. Julkisuudessa on tuotu esille huoli siitä, että kemiallisen synteesin tai fermentoinnin avulla valmistetut vitamiinit eroaisivat hedelmien tai kasvisten vitamiineista (Topplis et al, Natural and Synthetic Substances Related to Human Health (IUPAC Technical Report) Pure and Applied Chemistry, 2002, 74: 1975—1985). Suurin osa teollisesti valmistetuista vitamiineista on kuitenkin Bayerin mielestä kemiallisesti samanlaisia kuin kasveista eristetyt vastaavat aineet. Yleensä teollisesti valmistetut vitamiinit ovat joko luonnon vitamiineja vastaavia yhdisteitä tai luonnon vitamiineja vastaaviksi yhdisteiksi kehon kudoksissa tapahtuvan hydrolyysin kautta muuttuvia johdoksia tai ne koostuvat muutamista isomeereista, jotka kaikki eivät ole kokonaan aktiivisia.

Kasveista uuttamalla saadut vitamiinit puhdistetaan ja jalostetaan myös kemiallisen uuttamisprosessin aikana, jotta on mahdollista saada täysin eristettyjä ja puhtaita vitamiineja. Ne ovat siis samalla tavoin käsiteltyjä valmisteita kuin valkoinen sokeri tai keinotekoinen lannoite. Esimerkiksi sitruunoista tai ruusunmarjoista eristetty C-vitamiini vastaa kemiallisesti laboratoriossa syntetisoitua C-vitamiinia. Molemmat ovat askorbiinihappoa, jonka kemiallinen rakenne on samanlainen. Kun synteettinen molekyyli on samanlainen kuin luonnosta saatu molekyyli, eristettyä vitamiinia ja synteettisesti valmistettua vitamiinia on mahdoton erottaa toisistaan ja myös niiden toiminta ja vaikutus ihmisen elimistöön ovat samanlaisia. Tutkimusten mukaan luonnollisen askorbiinihapon ja synteettisen askorbiinihapon hyötyosuudessa ja bioaktiivisuudessa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja. Näin sanotaan Bayerissa ja tarjotaan vakuudeksi muutama tutkimusraportti (Pelletier, O. & Keith, M.O. Bioavailability of synthetic and natural ascorbic acid. Journal of the American Dietetic Association. 1974; 64: 271-275 ja Mangels, A.R. et al. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061).

B-vitamiinien ainoa luonnollinen lähde teollista valmistusta varten olisi oluen valmistuksessa käytettävä hiiva, mutta suositeltavien B-vitamiinimäärien saamiseksi tätä ainetta tarvittaisiin suuri määrä. Kuten kaikissa eristys- ja puhdistusvaiheissa, eristettäessä B-vitamiineja oluen valmistuksessa käytetystä hiivasta vitamiinin luonnollinen muoto muuttuisi keinotekoiseksi.

Jatkan kyselylinjalla: Hyväksyttekö ajatuskulkuni, että pääosin vitamiinit tulee saada laadukkaan ruoan kautta, toiseksi tärkeimmäksi saantilähteeksi muodostuu vitamiinit ja niiden esiasteet mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja vasta vihoviimeisellä tilalla terveyden kannalta ovat synteettiset vitamiinivalmisteet? Ja Bayer vastaa:

Kuluttajien terveys on aina ensi sijalla. Monivitamiini- ja kivennäisvalmisteita suositellaan käytettäväksi ruokavalion tukena. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan ruokavaliota, ravintoa tai riittävää yöunta. Useiden vuosikymmenten tutkimustulokset tukevat sitä, että vitamiineja ja kivennäislisiä ei ole tarkoitettu sairauksien hoitoon, vaan ne auttavat pysymään mahdollisimman terveenä ja niiden käyttö on siksi osa terveellistä elämäntapaa.

Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattaminen ei ole aina helppoa. Monet terveysjärjestöt suosittelevat terveellistä ruokavaliota yhdessä säännöllisen liikunnan kanssa terveyden, henkisen hyvinvoinnin ja normaalin painon säilyttämiseen. Erilaisia ruokapyramideja on julkaistu tukemaan kuluttajia oikeanlaisen ruokavalion noudattamisessa. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista saada hyvän terveyden kannalta suositeltua 5–9 annosta hedelmiä ja kasviksia päivässä.

Hedelmien ja kasvisten puutteellisen saannin lisäksi näiden ruoka-aineiden todellinen ravintosisältö ja mikroravinteiden määrä on nykyään paljon pienempi kuin mitä se oli 50 tai 100 vuotta sitten. Ruoka-aineiden ravintosisältö pienenee vähitellen, ja tästä voi mainita esimerkkinä appelsiinien C-vitamiinisisällön ja maissin ja muiden viljojen sinkki- ja kuparimäärien vähenemisen. Monet tekijät, kuten auringonvalo, lämpötila ja sademäärä sekä viljelymaan laatu, vaikuttavat myös kasvien ravintosisältöön, joka voi vaihdella vuodesta toiseen ja kasvin viljelijän mukaan.

Ravintosisältö voi lisäksi muuttua varastoinnin, kuljetuksen ja ruoanvalmistuksen (esim. keittämisen) aikana. Tässä suhteessa vitamiini- ja kivennäisainelisillä on omat etunsa. Hyvä esimerkki tästä on annoksen samanlaisuus. Luonnossa yksi appelsiini saattaa sisältää 50 mg C-vitamiinia ja toinen appelsiini taas vain 10 mg. Tähän vaikuttaa se, missä sitä on viljelty, milloin se kerättiin ja minkälaisissa olosuhteissa sitä kuljetettiin ja varastoitiin. Vitamiinivalmisteet sisältävät juuri sen, mitä etiketissä lukee. Elimistö käyttää hyödykseen useimpia ruoasta saatuja ravintoaineita samalla tavoin kuin synteettisiä ravintoaineita.

Entä sitten ne bio-orgaaniset vitamiinit?

Lääkeyrityksissä ajatukseni luonnollisista bio-orgaanisista vitamiineista veti vesiperän, eli siellä puolustettiin viimeiseen asti heillä tuotannossa olevia pääosin synteettisiä massatuotettuja vitamiineja. En kuitenkaan luovu tästä ajatuksesta, että nimenomaan bio-orgaaniset vitamiinit ja vitamiinien esiasteet olisivat paras tapa hoitaa suojaravintoaineiden saanti epätyydyttävässä ravinnonsaannissa. Saan tukea esittämilleni ajatuksille kun Tommi Sundqvistilta (emme ole sukua!) saan vihiä eräästä Tapani Lahdesta. Tapani edustaa Biosori/NaturaMedia -nimistä yritystä, joka tarjoaa vitamiineja bio-orgaanisessa muodossa. Jos haluatte lukea ajatuksiani bio-orgaanisista vitamiineista, pyydän teitä varaamaan aikaa sille juuri nyt! Tässä tulee oma näkemykseni bio-orgaanisista, luonnollisista vitamiineista, jotka ovat hyvä tapa tilapäisesti täydentää puutteellista suojaravintoaineiden saantia. Tapani Lahti on tarkistanut tekstini ja poiminut sieltä suurimmat älyttömyydet pois.

Synteettiset vs. luonnolliset vitamiinit

Elintärkeät vitamiinit, joita tuotetaan halvalla, ovat yleensä synteettisiä versioita. Yhteen kapseliin tai tablettiin tungetaan monta eri vitamiinia, mutta oikeastaan niitä kuvaisi paremmin sanonta synteettinen tai keinotekoinen kemikaali. Kemikaalilla on vain niin pelottavan huono kaiku, että on parempi markkinoinnissa kutsua niitä vitamiineiksi.

Olen sitä mieltä, että elimistömme ei pysty käyttämään keinotekoisia kemikaaleja (”vitamiineja”), elleivät ne ensin tule osaksi elimistön omia rakenteita. Puhutaan siitä miten nauttimamme ravintoaineet assimiloituvat kudoksiimme ja lukuisiin soluihimme. Jos elimistömme tulkitsee kemikaalin vieraaksi rakenteeltaan, elimistö pyrkii eroon näistä aineista. Tällöin vitamiinivaikutus jää kovin vähäiseksi, joten keinotekoisista vitamiineista ei pahimmassa tapauksessa saada mitään todellista terveydellistä hyötyä. Voisiko tässä olla syy miksi kuuluisassa suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa tupakoiville potilaille annetut synteettiset vitamiinilisät aiheuttivat yllättäen enemmän haittaa kuin hyötyä? Voisiko tässä olla syy miksi vitamiinitutkimuksissa niin usein jää toteen näyttämättä jonkin yksittäisen (synteettisen) vitamiinin terveyshyödyt?

Synteettiset vitamiinit valmistetaan aina laboratoriossa, kun taas luonnolliset vitamiinit ovat peräisin luonnollisista lähteistä. Tämä on tärkeää, koska tarkoitushan on saada vitamiineja nimenomaan ravinnosta. Luonnollisista lähteistä peräisin olevat vitamiinit (hivenaineet, entsyymit jne.), sisältävät kokonaisvaltaisemmin kaiken sen mistä koostuu vitamiinin elinvoimaa tuottava vaikutus. Anteeksi kun en osaa asiaa paremmin ilmaista! On kyse lähinnä siitä, että synteettinen vitamiini ei itsessään vielä ole täysin hyödyllinen. Vasta tullessaan osaksi elimistömme monimutkaista entsyymitoimintaa se voi toimia meissä aidon vitamiinin tapaan. Siksi luonnollinen ravintotekijä toimii luonnossa, kasveissa ja eläimissä pieninäkin pitoisuuksina pitäen käynnissä elinvoimaa tuottavat mekanismit solu- ja kudostasolla. Ihminen on osa luontoa, joten nämä mekanismit toimivat myös ihmisellä.

Kemiallisen synteesin avulla laboratoriossa tuotetut vitamiinit ovat kaukana luonnollisuudesta. Niissä ei ole mitään luonnollisia aineosia eikä mitään edellä kuvailluista elinvoimaa ylläpitävistä tekijöistä. Ne ovat riisuttuja kopioita. Täysin irrallisia luonnosta. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että elimistö käsittelee näitä eristettyjä ja synteettisiä vitamiineja vierasaineina.

Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Valmistuksessa käytetään mm. typpihappoa, ammoniakkia ja vetyperoksidia. Ympäristövaikutukset prosesseissa ovat niin suuria, että valmistusta ollaan siirtämässä Intiaan ja Kiinaan. (Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella. Tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? 2008)

Elimistö käsittelee näitä eristettyjä vitamiineja kuin vieraita kemikaaleja, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia pahojen sivuvaikutusten muodossa. Luonto ei koskaan tuota mitään ravintoainetta eristetyssä muodossa. Ruoassa olevat ravintoaineet ovat sekoittuneet juuri määrätyllä tavalla, ja ne toimivat parhaiten tässä määrätyssä muodossa. Eristetyt ja synteettiset valmisteet tarvitsevat näitä muita ravintotekijöitä toimiakseen oikein elimistössä.

Elimistön omat ravinto-, vitamiini- ja kivennäisainevarastot saattavat syrjäytyä nautittaessa synteettisiä vitamiineja ja aiheuttavat ajan oloon puutosoireita. Tämän johdosta synteettiset ja eristetyt valmisteet voivat hetken aikaa vaikuttaa, ja sitten yhtäkkiä vaikutus loppuu. Elimistön kokonaisvaltaiset ravintovarastot ovat tyhjentyneet, jolloin synteettisen valmisteen teho heikkenee. Pahimmillaan on vain saatu aikaiseksi monien ravintoaineiden puutostila. Lisäksi monet kertovat ruokahalunsa lisääntyvän näistä synteettisistä monivitamiineista ja sehän ei ole niiden tarkoitus.

Kun ostaa ravintolisiä, on vaikea tietää mitä saa. Terveyskaupat myyvät samoja synteettisiä valmisteita kuin apteekitkin. Vielä 1980-luvulla synteettisten vitamiinien myynti vapaassa kaupassa oli kiellettyä. Eikä niitä saanut lisätä elintarvikkeisiin ilman lupamenettelyä. Silloin luontaistuotekaupat mainostivat luonnollisia lähteitä, mutta kun synteettiset vitamiinit vapautettiin "pannasta", kaikki siirtyivät synteettisiin, mutta ne myytiin purkeissa, joissa oli kauniita hedelmien ja marjojen kuvia. Se oli oikeastaan petosta.

C-vitamiini on nimeltään askorbaatti, jos se on askorbiinhappoesteri. Tällöin se on yhdistetty johonkin alkalimineraaliin (kalsiumaskorbaatti, natriumaskorbaatti jne). Puhdas synteettinen muoto C-vitamiinista on askorbiinihappoa, mutta myös luonnollisen puhtaaksi eristetyn vastaavan kemiallinen koostumus on askorbiinihappoa. Tiesitkö, että ascorbutus on latinaa ja tarkoittaa ”keripukkia vastaan”? Askorbaatteja valmistetaan siksi, että pyritään keinotekoisesti jäljittelemään luonnollisen C-vitamiinin pH:ta. C-vitamiini ei luonnossa ole niin hapan kuin synteettinen askorbiinihappo.

D-vitamiini taas on kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia, joka on maksassa ja munuaisissa muodostuvien kalsiuminsiirtäjähormonien esiaste. Kolekalsiferoli-nimitys tulee siitä, että sitä muodostuu ihmisen ja muiden nisäkkäiden ihonalaisesta kolesterolista. Sitä voidaan valmistaa myös lampaanvillarasvan sisältämästä kolesterolista UV-valon avulla säteilyttämällä. Kasveissa ei ole kolesterolia eikä siten myöskään kolekalsiferolia. Kasvien vastaava aine on ergosteroli ja siksi siitä voi muodostua ergokalsiferolia (D2-muoto).

Vitamiini B6 on pyridoksiinia - totta, mutta pyridoksiinihydrokloridi ja sitä vastaavat kemialliset nimikkeet viittaavat suoraan syntettiseen valmisteeseen. Jos valmistusaineena on ilmoitettu pelkkä pyridoksiini, voi päätellä, että sen täytyy olla jokin pyridoksiinin kemiallinen muoto - mutta mikä? Sitä on kuluttajan vaikea selvittää. B12-vitamiini on syanokobalamiinia. Syanokobalamiini-nimitys on myös luonnollisella B12-vitamiinilla, sillä se koostuu koboltista ja sinihaposta (eli se on syanidia). Sitä valmistetaan bioteknisesti eli bakteerien avulla, sillä sen syntetisointi puhtaasti kemikaaleista on hankalaa, vaikkakin mahdollista.

Luonnonvitamiinien merkitys

Luonnonvitamiinien merkitys ei ole pelkästään siinä, että ne ovat luonnosta peräisin, vaan siinä, että niiden luonteeseen kuuluu olla osa vitamiinin kokonaisvaikutusta. Luonnon omat vitamiinit ovat siten paljon mutkikkaampia ja niitä ei ole helppo laboratorioissa kokonaan jäljitellä. Ne ovat vaikeammin jäljitettäviä molekyyleja kuin pelkästään sen aktiiviseksi katsottu vitamiiniosa. Tällöin on merkitystä myös sillä, mistä kasvista tai hedelmästä vitamiini on peräisin, koska ns. seura-aineiden koostumuskin vaihtelee alkuperän mukaan.

Luonnollisen vitamiinin monet eri aineosat toimivat yhdessä synergiassa, eli yhteisvaikutuksessa. Yhteisvaikutus merkitsee, että ainesosien kokonaisvaikutus on suurempi, kuin aineosien yhteenlaskettu määrä. Ravitsemusterapeutti Judith De Cava sanoo sen näin: ”Kun ryhmä vitamiiniyhdisteitä pilkotaan osiin, muutetaan fysiologisesti ja biokemiallisesti aktiivinen mikroravintoaine, kykenemättömäksi ja heikoksi kemikaaliksi, joka vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan eläviin soluihin. Synergiaa ei enää ole.”

Yksistään kasveissa on yli 10 000 eri aineyhdistettä ja me tunnemme niistä vasta joitakin tuhansia. Näiden aineiden yhteisvaikutus ja riippuvuus toisistaan on pitkälti tuntematon asia. Tästä johtuen kemiallisesti tuotettujen vitamiinien nauttiminen ei anna samaa tulosta kuin vitamiinin luonnollinen saanti ravinnosta. Lisäksi elävästä ravinnosta saamme hyödyllisiä entsyymejä ja bakteereja.

Jotkut tutkijat ovat nykyään varovasti sitä mieltä, että keinotekoisista lisäravinteista ei ole hyötyä, vaan suorastaan haittaa. Herkimmillä ihmisillä voi jopa maksa-arvot nousta näistä valmisteista. Vitamiinit, hivenaineet ja muut fytokemikaalit olisikin saatava tuoreista kasveista, koska niitä ihmisen elimistö pystyy käsittelemään.

Luonnonvitamiinia voi verrata nuoleen. Pelkkä nuolenkärki on hyödytön jousiampujalle. Synteettiset ja luonnon vitamiineista puhtaaksieristetyt versiot ovat kuin pelkkä nuolen kärki. Jotta nuoli toimisi sille tarkoitetulla tavalla, nuolen kärjen on oltava kiinni varressa ja lisäksi tarvitaan nuolen toiseen päähän ohjainsulat. Vasta sitten voi hyvällä syyllä toivoa nuolta ammuttavaksi, jolla voi osua kaukaiseenkiin maaliin.
Tässä muutama vinkki synteettisiä ja luonnollisia vitamiineja sisältävien tuotteiden erottamiseksi toisistaan:

1. Katso mitä tuote sisältää: Selluloosa ja magnesiumstearaatti ovat täyteaineita, jotka kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia., mutta jos valmistusaineiksi ilmoitetaan puhtaita vitamiineja, ne ovat pääsääntöisesti synteettisiä.
2. Kirjaimet "d" ja "l". Synteettiset ja luonnolliset vitamiinien muodot saatetaan erottaa siitä, miten ne polarisoivat valoa, mutta tämä ei ole yleispätevä sääntö. Kysymys on siitä, kumpaa muotoa solut ottavat vastaan. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d"(latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle, vitamiinista riippuen. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle. Ilmiötä voidaan verrata siihen että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl". Näin ollen kumpaakin muotoa voidaan saada aikaan synteettisesti, koska syntyy myös sekä "d"- että "l"-muotoa. L-muoto ei siis takaa sitä, että vitamiini olisi luonnollinen eikä d-muotokaan. Synteettistä sekamuotoa puhdistamalla saadaan l-muotoista 100%. Näin tehdään jos lopputulos on halvempi kuin vitamiinin puhtaaksierotus luonnonlähteestä.

Paras esimerkki on E-vitamiini. Elimistö käyttää sitä ainoastaan oikealle kiertävässä "d"-muodossa, eli "dextro"-muodossa. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin. Toinen esimerkki on biotiini. Sen on oltava d-muotoinen, koska solureseptori edellyttää tätä muotoa. Syntettinen on sitten dl-biotiinia, joista taas puolet on hyödytöntä.

Luonnollinen E-vitamiini on erittäin kallis raaka-aine, ja siksi sen keinotekoisten versioiden valmistus ja käyttö on aina ollut monille yrityksille varsin kannattavaa. Tämän vuoksi markkinoilla on useita tuotteita, jotka ovat joko täysin synteettisiä tai synteettisten ja luonnollisten aineiden sekoituksia. Mikäli tuotteessa on oikea tuoteseloste on varsin helppoa päätellä, onko tuote luonnollinen vai synteettinen. Kaikki luonnollinen E-vitamiini ilmoitetaan d-alfatokoferolina. Synteettinen E-vitamiini tulee ilmoittaa tuoteselosteessa dl-alfatokoferolina.

Miksi minä melskaan tästä l- ja d-muodosta? Asian ydin on siinä, että vitamiinimolekyylin puhtaaksieristäminen luonnonsidoksistaan tuhoaa sen bio-aktiivisuutta ja toimii kuin synteettinen. Näissä ei ole enää mitään eroa. Vitamiinin luonnollinen ominaisuus voidaan siis hävittää ja silti myydä sitä "luonnollisena!". Vitamiinin tulee olla assimiloituneena elävästä solusta peräisin oleviin aineosiin.

3) Luonnolliset vitamiinit tunnistaa siitä, että pakkaukseen on merkitty raaka-aine, esimerkiksi ruusunmarja C-vitamiinin lähteenä tai vehnänalkioöljy E-vitamiinin lähteenä. Kunnollinen ravintolisä ei ole keinotekoinen valmiste, vaan se on "tiivistettyä" ruokaa, jonka raaka-aineina on käytetty ihmisen luonnolliseen ravintoketjuun kuuluvia kokonaisia ruoka-aineita. Ravintolisän täytyy siis sisältää oikeissa suhteissa ne aineet, joita olisi ruoassa, jota ne on tarkoitettu täydentämään.

Nauti vitamiinit mieluusti esiasteina

Lopuksi vielä mahdollisesti lukijoitani kiehtova ajatuskuvio siitä, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit vitamiinilisinä, joissa ne esiintyvät esiasteina, koentsyymeinä. Ei nautita siis suoraan synteettistä tai eristettyä vitamiinia vaan mieluusti sen esiastetta tai aktiivista osaa. Juuri tätä esiastetta elimistömme tarvitsee tuottaakseen oikeasti toimivaa vitamiinia. Kuuluisina esimerkkeinä toimivat A-vitamiini ja sen esiaste karoteeni sekä D3-vitamiini ja sen esiasteet. Mahdollisesti olisi eduksi saada useimmat vitamiinit juuri esiasteina. B-vitamiinien ryhmässä voidaan löytää synteettisille ja eristetyille vitamiineille niiden esiaste. Esimerkiksi B1-vitamiini eli tiamiini voidaan tuottaa esiasteena nimeltään tiamiini difosfaatti, B2-vitamiini (riboflaviini) esiintyy flaviinimononukleotidin (FMN) muodossa esiasteena, B3-vitamiini on monen eri esiasteen muodossa saatavilla kuten esim. niasiiniamidi, nikotiiniamidi difosfaatti (NAD) ja nikotiiniamidi difosfaattihydraatti (NADH) jne.

Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa halpoja, synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa, sillä näin menettäisit elimistön korjausliikkeiden takia yhä enemmän energiaa.

Pääviesti

Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää halpoja, synteettisiä purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä, laadukkaasta ruoasta. Mikäli huolimattoman ruokailun, sairastelun tai muiden syiden takia tarvitaan vitamiineja ravintolisänä, nämä pitäisi saada mahdollisimman luonnollisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Välttämättä ihmiselle ei pitemmän päälle ole terveellistä nauttia synteettisesti valmistettuja vitamiineja.

Viisi minuuttia monivitamiinituotteista

**
Ravitsemus ja terveys -blogia kirjoittava maallikko Jari Ristiranta on koonnut hyvin yhteen listan vitamiineista ja hivenaineista, joille Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa saantisuosituksia. Täydensin ja muokkasin vähän Ristirannan listaa ja tarjoan sinulle viisi minuuttia arvokasta aikaa vieväsi tietopaketin luonnon monivitamiinituotteista. Näitä listassa mainittuja ruoka-aineita syödessäsi et voi mennä pieleen! Syö ykkösruokaa! Vältä nollaruokaa!

SYÖ NÄITÄ LUONNON MONIVITAMIINITUOTTEITA!

• Kalaa. Syö kalaa monipuolisesti. Välillä pieniä kaloja, välillä suuria, merikalaa ja järvikalaa, kotimaista ja ulkomailta tuotua. Kalasta saa runsaasti A-, D- ja E-vitamiineja, B3-, B6- ja B12-vitamiineja. Mineraaleista kannattaa erityisesti mainita kalsium, fosfori, rauta, sinkki, jodi ja seleeni. Lisäksi terveystietoiset osaavat arvostaa runsasta omega-3-rasvahappojen saantia hyvin imeytyvässä muodossa. Mitä rasvaisempi kala, sen parempi. Maistakaa kaikki loheen kyllästyneet välillä nahkiaista ja ankeriasta!
• Maksaa. Jos haluat syödä vitamiinipommin, silloin syöt maksaa. Maksasta saa runsaasti A-vitamiinia, B2-, B3-, B6-, B9 ja B12-vitamiinia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.
• Lihaa. Kaikenlaisten viherpiipertäjien kauhuksi aion nyt suositella teille monipuolisesti ja runsaasti lihaa, valkoista ja punaista, luomua (mieluusti) ja tehotuotettua sekä riistaa. Älkää tehkö elämäänne turhan vaikeaksi ryhtymällä täysvegaaneiksi. Lihaa syömällä saa runsaasti B1-, B2-, B3-, B6- ja B12-vitamiineja, sinkkiä ja seleeniä.
• Munuaista. Pakko se on myöntää, että munuainen on oiva sisäelin. Kaikille tämä herkku ei maistu, mutta pyydän kokeilemaan, olisiko terveys sittenkin arvokkaampaa kuin kaikenlainen hienostelu. Ei muuta kuin munuaista sisuksiin ja terveys pelittää! Munuaisista saa runsaasti B2-, B9, ja B12-vitamiinia, rautaa ja seleeniä.
• Merilevää. Superfoodilmiö on mahdollisesti tuonut suomalaisiin ruokapöytiin jotakin eksoottista kokeiltavaa. Parhaimmasta päästä tämän suhteen on Suomessa vielä aika tuntematon ruoka-aine, merilevä. Merilevästä saa runsaasti B1- ja B2-vitamiinia, magnesiumia, rautaa ja jodia.
• Kananmunaa. Taas mennään munalla töihin! Toivottavasti kukaan kananmunia vihaava terveysterroristi ei saa enää palstatilaa suomalaismediassa. Käsittämätön kananmunien viha on syytä kääntää rakkaustarinaksi. Sillä kananmunassa on "kaikki"! Siinä on fosforia, rautaa, sinkkiä, jodia, seleeniä, A-, D-, E-, B2- B9- ja etenkin B12-vitamiinia ihan reilu määrä. Kananmuna ansaitsee kunniamaininnan suomalaisten ruokapöydässä!
• Marjoja. Kun haluat hoitaa terveyttäsi sinun on syytä muistaa nauttia päivittäin metsä- ja puutarhamarjoja. Kerää talteen kesän ja syksyn sato. Nauti luonnonmarjoja tuoreeltaan! Marjoissa on C-vitamiinin lisäksi runsaasti A- ja E-vitamiinia, hyödyllisiä antioksidantteja ja mineraaleista kannattaa mainita kalium, kalsium, rauta, magnesium, sinkki, seleeni ja mangaani. Erikoisuutena pitää vielä erikseen mainita tyrni, sillä siinä marjassa on vitamiinien lisäksi hyviä rasvahappoja. Jos syö runsaasti marjoja, ei tarvitse syödä hedelmiä. Kun on suomalaisten luomuhedelmien sesonki, sitten voi niitäkin hieman nauttia, mutta marjoja on hyvä nauttia ympärivuotisesti, joka päivä.  

Hieman yllättävää oli kasviperäisten elintarvikkeiden huono sijoittuminen listalla. Vain C-vitamiinin, kaliumin ja magnesiumin parhaat lähteet ovat kasviperäisiä. Muissa vitamiineissa ja hivenaineissa eläinkunta on vahvoilla. Myös viljatuotteet ovat harvinainen näky. Ihmiselle näyttäisi siis sopivan aivan erinomaisesti sekaruoka, joka rakentuu eläinkunnan tuotteiden varaan. Lisukkeeksi otetaan sitten kasvikunnan tuotteita. Onko ymmärretty?

Lähde: Ristirannan blogiteksti ja omat havainnot

Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt mm. nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia macasta

Viisi minuuttia avokadosta

Viisi minuuttia lantustaViisi minuuttia voista

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Syökää lihaaSydänystävällisiä marjojaLuonto voittaa!Tyrni on tutkitusti terveellistäD-vitamiinia urheilijoilleVeteraaniurheilija ruokakaupassa

Suomalainen - älä unohda D-vitamiinia!

**
Suomen osteoporoosiliitto tiedottaa tänään (21.6.2010) D-vitamiinin tärkeydestä. Näillä terveysblogini sivuilla olet saanut lukea paljon D-vitamiinista ja sen tärkeydestä terveydellesi. Ota tiedot tosissasi!

D-vitamiinilla on elintärkeä merkitys luuston ja lihasten terveyden ja toiminnan kannalta, Osteoporoosiliitto muistuttaa. Järjestön mukaan valtaosalla suomalaisia on lähes ympäri vuoden D-vitamiinin puutos. D-vitamiinin lisäanto olisikin turvallinen ja jokaisen toteutettavissa oleva osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisykeino.

Riittävä D-vitamiinin annos on yksilöllinen. Siihen vaikuttavat luuston kunto, ikä, painoindeksi, ihon väri ja auringon saanti. Tärkein D-vitamiinin annokseen vaikuttava tekijä on sen aineenvaihduntatuotteen kalsidiolin pitoisuus seerumissa.

Luuston terveyden kannalta kalsidiolin tavoitearvo on 75–100 nmol/l, sanoo Osteoporoosiliitto. Itse olisin mieluusti viemässä tavoitearvoja vielä korkeammalle, mutta tämäkin liiton tavoittelema taso, on askel oikeaan suuntaan. Osteoporoosiliiton asettaman tavoitearvon saavuttamiseksi D-vitamiinin yksilöllinen annos voi vaihdella välillä 20–50 µg (800–2000 KY)/vrk. Annosta 50 µg (2000 KY)/vrk pidetään kansainvälisesti, suomalaisen Käypä hoito –suosituksen ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan turvallisena annoksena. Apteekista on turha etsiä 50 µg valmisteita. Luontaistuotekaupassa on helpotusta saatavilla ainakin yhden valmisteen muodossa. Kysykää myyjältä!

Suomalaisten laboratorioiden usein ilmoittama D-vitamiinin tavoitepitoisuus seerumissa (40–80 nmol/l) on kansainvälisen mittapuun mukaan liian alhainen ja osoitus riittämättömästä D-vitamiinin saannista. Vastaava maapallon aurinkoisten alueiden asukkaiden viitearvo on tyypillisesti 60–160 nmol/l.

Osteoporoosiliitto suosittaa D-vitamiinipitoisuuden (kalsidiolin) määrittämistä osteoporootikoille ja kaikille murtumapotilaille aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista ja hoitotuloksen tarkistamista aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressä on vakiintunut.

Koska alhainen D-vitamiinin (kalsidioli) pitoisuus veressä liittyy lisääntyneeseen luunmurtumien ja kaatuilemisen vaaraan, sitä tulee mitata yhtä yleisesti kuin veren kolesterolipitoisuutta. D-vitamiinin korvaushoidon yksilöllisen annoksen tulee aina perustua veren D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen.

Lähde: Osteoporoosiliitto ry:n tiedote 21.6.2010

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:
D-vitamiinijoukkue Stanley Cup finaalissaD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaLasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiinia urheilijoilleDiabetesliitto tiedottaa D-vitamiinista

D-vitamiinijoukkue Stanley Cup finaalissa

**

Chicago - Philadelphia 4-2!

Chicago Blackhawks on NHL:n mestari vuonna 2010! D-vitamiinijoukkue voitti!

Chicagon Antti Niemi ei romahtanut, vaan torjui ensimmäisenä suomalaismaalivahtina joukkueelleen Stanley Cupin.

Chicago oli juuri sen verran parempi, mutta jotenkin paatunutta jääkiekkotoimittajan sieluani kaivertaa. Sarjan loppua kohti pelillinen valtikka valui väkisin Chicagolle, joka oli lopulta sen verran tuoreempi, raikkaampi ja energisempi, että pystyi käsittelemään Flyersin ajoittaisen prässin.

Loppua kohti Flyersistä näki, että kuormaa oli vain yksinkertaisesti kertynyt liikaa. Nuori Chicagon joukkue jaksoi pitempään, mutta ero oli hiuksenhieno. (Iltasanomat, 10.6.2010)

Chicago Blackhawks voitti kaksi NHL:n finaalin osaottelua Philadelphia Flyersia vastaan, mutta aamuyöstä 3.6.2010 kantautui tietoa, että Chicago olisi hävinnyt jatkoajalla kolmannen tapaamisen. Ja 5.6.2010 tiedetiin, että Philadelphia on tasoittanut ottelusarjan. Näin Chicago ja Philadelphia jatkoivat urakkaansa tasatilanteesta 2-2. Mutta 7.6.2010 tulee tajunnat räjäyttävä tieto: Chicago on enää voiton päässä NHL-mestaruudesta! Huikea kuudes ottelu 10.6.2010 päättyi yliajalla Chicagon voittoon 4-3!

Voittoon tarvitaan kaiken kaikkiaan 4 voittoa. Finaalisarjan aherruksena voittajajoukkue saa kohottaa kuuluisaa Stanley Cup -pokaalia.

Miksi minua yllättäen kiehtoo NHL?

Syy löytyy D-vitamiinista. Väitetään, että osa Chicagon menestyksestä tällä kaudella on seurausta terveystietoisemmasta ruokavaliosta, johon mm. liittyy noin 125 µg saanti D-vitamiinia päivittäin.

Tsemppiä D-vitamiinijoukkue!

Lue lisää tästä:

D-vitamiinia urheilijoilleD-vitamiini valloittaa maailmaaD-vitamiini lisää testosteronia

C-vitamiini ei tykkää kuparista

*

D-vitamiinista äskettäin keskustellessamme tuli tarve keskustella C-vitamiinista. Nyt nimimerkki "Tyhmä kyselijä" (joka ei ole mikään tyhmä kyselijä suinkaan!) on halukas keskustelemaan C-vitamiinista ja askorbiinihaposta. En pidä huonona ideana laisinkaan. Nostin esille vanhan kirjoitukseni (kirjoitettu 16.11.2006), johon äsken (27.5.2010) tuli kiva kommentti.

Keskustelkaamme C-vitamiinista!


Tästä alkaa alkuperäinen juttu:

Arvaamattomia ovat vitamiinien vaikutukset. Tämän sai havaita Patric Jansson Åbo Akademissa. C-vitamiini ja kupari voivat yhdessä edistää juomavedessä happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista, väittää FM Jansson väitöskirjassaan.

Nämä vapaat happiradikaalit ovat varsinaisia ilkimyksiä. Ne hajottavat solurakenteita kuten lipidikalvoja, proteiineja ja DNA:ta. Varsinkin jos niitä on paljon. Vapaat happiradikaalit on yhdistetty muun muassa vanhenemisprosessiin, syöpään, tulehdussairauksiin, veritulppiin ja hermosto- ja sydänsairauksiin. Tohtori Matti Tolonen on tästä puhunut jo kauan. Kaikkien kroonisten sairauksien syytekijöitä ovat hänen mielestään happiradikaalien muodostuminen, hapetusstressi ja tulehdus. Miten on mahdollista, että "antioksidanttivitamiini" nimeltään C-vitamiini aiheuttaa lisää hapetustressiä, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin?

Tolonen voi nähdäkseni näiltä osin nukkua yönsä rauhassa. Tämä yllättävä tulos saatiin vasta laboratorio-olosuhteissa, eikä vielä voida sanoa tuloksen vaikutuksesta ihmiseen kovinkaan paljoa, Jansson korostaa. Vielä ei myöskään tiedetä, voisivatko ruoan muut ainesosat kumota vaikutuksen. Korostaisin itse, että aina on parasta nauttia vitamiinit monipuolisesta ravinnosta, eikä pillereistä.

C-vitamiinia lisätään nykyisin juomiin ja muihin elintarvikkeisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja C-vitamiinia popsitaan lähes puolihuolimattomasti jopa grammakaupalla. Näin tehdään siksi, että C-vitamiinin on havaittu toimivan hyvänä säilöntäaineena juomissa ja se estää tehokkaasti hapettumista. C-vitamiini luetaan niihin antioksidantteihin, jotka voivat suojella elimistöä vapailta happiradikaaleilta. Tutkijan elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, sillä kun vesijohtovedessä on kuparia on voitu osoittaa, että C-vitamiini saattaa edistää vapaiden ja erittäin haitallisten happiradikaalien muodostumista.

Yllättävä havainto oli myös, että happiradikaaleja muodostui tutkimuksessa silloin, kun vedessä oli runsaasti bikarbonaattia. Bikarbonaatti on yleisesti vesijohtoveteen lisätty yhdiste, jonka pitoisuus vedessä vaihtelee alueittain. Kupari oli tutkimuksessa ainut metalli, joka sai aikaan happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista. Rautaionit puolestaan pystyivät estämään C-vitamiinin ja kuparin aiheuttamaa haitallisten yhdisteiden muodostumista.

Perjantaina 17.11.2006 on Patric Janssonin tiukka hetki. Silloin hän puolustaa näkemystään julkisesti Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Pro-oxidant activity of vitamin C in drinking water: role of copper, iron and bicarbonate.

Lähde: http://www.abo.fi/press/

Muuta luettavaa C-vitamiinista:

Kotimaisissa marjoissa kasvupotentiaaliaTyrni on tutkitusti terveellistäSydänystävällisiä marjojaAppelsiini voittaa C-vitamiinipillerin

Jättipaketti D-vitamiinista

**

Iltasanomat yllättää jättipaketilla D-vitamiinista!

Toimittaja Johanna Rytkönen on laatinut helppolukuisen ja selkeän koosteen tästä tärkeästä vitamiinista. Tekstin joukossa on vanhentunutta tietoa, mutta iloitsemme dosentti Matti Tolosen kanssa seuraavasta asiasta:

D-vitamiinilisät

Monet asiantuntijat suosittelevat ravintolisiä riittävän D-vitamiinin saamiseksi. Useimmiten kahden multivitamiinitabletin ottaminen päivässä riittää. On olemassa myös tabletteja, jotka sisältävät runsaammin D-vitamiinia yhdistettynä kalsiumiin.

Lukekaa koko juttu tästä!

Muuta kirjoittelua D-vitamiinista:

D-vitamiini valloittaa maailmaaD-vitamiinia urheilijoilleD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaLasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiini lisää testosteroniaD-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskusISO DEE

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa

**
Kuuma keskusteluaihe!

Kiinnostaako D-vitamiini? Lue silloin tämä tarkkaan!

Taulukon tiedot ovat täydentyneet. On tullut muutama oikein mielenkiintoinen mittaustulos lisää. Nimimerkki fisulix on tehnyt havainnollisen Google-spreadsheetin D-vitamiinitaulukosta. KIITOS!

Osoituksena yhteistyön voimasta Juppejänis on fisulixin innoittamana tehnyt komean D-vitamiinin annosvastekuvan.

Viranomaissuositus on kymmenen kertaa liian pieni, sanoo Matti Tolonen.

Tämän kirjoituksen yhteydessä dosentti Matti Tolonen ja tohtori Christer Sundqvist keräävät tietoja suomalaisten D-vitamiinin saannista ravintolisänä ja miten se vaikuttaa kalsidiolitasoihin. Ihanteellisiin kalsidiolitasoihin päästäkseen voimme taulukon perusteella suositella suomalaisille D-vitamiinia ravintolisänä. Kommenteissa on ehdotettu ohjeelliseksi annosteluohjeeksi 1 µg D3-vitamiinia vuorokaudessa painokiloa kohti. Näin ollen 50 kiloa painava voisi nauttia 50 µg/vrk ja 90 kiloa painava 100 µg/vrk. Yksilöllisten vaikutusten takia on syytä käydä mittaamassa kalsidioli säännöllisesti. Jos et vielä ole ilmoittanut meille mittaustuloksiasi, tee se tänään! Kerro kokemuksistasi! Erityisesti kaivataan lisää mittaustuloksia ennen lisääntynyttä D-vitamiinin nauttimista. Onko virallisten suositusten noudattaminen kovinkin harvinaista? Kaikkiko terveystietoiset heti ylittävät suositusrajat reippaasti?

Lataa taulukko tästä! (päivitetty 26.5.2010 klo 13:36)

Laskin taulukon tietojen perusteella terveystietoisen keskiarvoihmisen. Keijo Keskiverto on 46 -vuotias mieshenkilö. Hän painaa 72 kiloa ja hän syö monipuolista suomalaista ruokaa. Keijo ottaa keskimäärin 87 µg D-vitamiinia ja tällöin hänen kalsidiolitasonsa on 108 nmol/l. Tätä on jatkunut 10 kk ajan ja keskimäärin hänen vointinsa on parantunut.

Dosentti Tolonen on ehdottanut minulle, että keräisimme tänne Suomen suosituimpaan terveysblogiin arvokasta tietoa D-vitamiinin käytöstä. Olen siksi 10.3.2010 tehnyt yksinkertaisen D-vitamiinitaulukon, jota voisimme lähteä yhdessä täyttämään. Mieluusti voitte tehdä niin, että lähetätte tiedot minulle sähköpostilla tai tämän blogikirjoituksen kommenttina. Mieluummin kuitenkin sähköpostilla, sillä silloin voin vielä helposti tehdä tarkentavia kysymyksiä mikäli antamissanne tiedoissa on puutteita.

Yhteydenotoissa on toivottu tietojen ilmoittelua niin, että näkyy myös minkä painoisesta ihmisestä on kyse ja mitä ruokavaliota noudattaa. Se mistä EVIRA ei pidä on se kun ilmoitatte mihin oireeseen D-vitamiinin otto on vaikuttanut myönteisellä tavalla. Ilmoittakaa kuitenkin nämäkin asiat. Se on arvokas lisätieto ja toimii rohkaisuna muille samantyyppisistä oireista kärsiville. Ei minulla todennäköisesti ole "kaikki naakat tapulissa", kun pidän noita terveystietoja niin hyödyllisinä, että jatkossa aion uhmata EVIRA:aa. Siitä huolimatta, että tervehtymiseen johtaneessa yksittäistapauksessanne ei ole takana kolmen vuoden lumekontrolloitua kliinistä kaksoissokkokoetta D-vitamiinin käytöstänne, ilmoittakaa silti havaintonne minulle!

Taulukon otsakkeet ovat:

Mies/Nainen / Ikä / Paino / Ruokavalio / D-vit (µg/vrk) / kuinka kauan? / mittaustulos (S-D-25) / Muuta

Olen saanut runsaasti palautetta lukijoilta. Tässä teille erään suomalaisen tarina yksityiskohtia liiaksi paljastamatta.

Kyseessä on vähän alle kolmekymppinen, normaalipainoinen mieshenkilö, jolla diagnosoitu kuutisen vuotta sitten Colitis Ulcerosa. Lisäksi on migreeni, ruoka-aine- ja eläinallergioita sekä ihon lievää atopiaa. Lääkityksenä Azamun 150mg/vrk, Asacol 5x800mg per päivä ja lisäksi ottaa D-vitamiinia 125 µg päivää kohti. D-vitamiinia tämä miehemme on nauttinut 7 kk ja kertoo erityisesti vitamiinin auttaneen oireisiin. Lisäksi hänellä on tarkat veren kalsidiolin mittaustulokset, jotka tukevat sitä käsitystä, että ainakin osaltaan hänen sairauksiinsa liittyi alhainen D-vitamiinin saanti:

28.6.2009 28 nmol/l (ennen D-vitamiinikuurin aloittamista)

3.9.2009 80 nmol/l

30.12.2009 140 nmol/l

Mieshenkilömme haluaa lisäksi kertoa, että sairauteen liittynyt jatkuva väsymys ja aina ilmennyt erityisen rankka talvinen väsymystila ja masennus on nyt pysynyt kokonaan poissa. Unen laatu on parantunut todella paljon. Vatsa on paremmassa kunnossa kuin koskaan sairautensa aikana. Ihossa 4 vuotta sinnitelleet ja kaikenlaisilla rasvoilla hoidetut tulehtuneet ekseemat loistavat nyt poissaolollaan (ihottumat lähtivät 2 viikossa D-vitamiinin aloittamisesta) ja "talviatopiasta" ei tänä talvena ole tietoakaan. Aloitusannoksena oli 5.8.2009 rohkeasti niinkin suuri annos kuin 250 µg päivää kohti. Tätä jatkui ensimmäiset 2 viikkoa. Sen jälkeen hän siirtyi 125 µg D3-vitamiinia päivässä.

Mieshenkilömme ilmoittaa myös oudon havainnon: Plakkia ei enää synny hampaisiin vaikka hän olisi hampaita harjaamatta muutaman päivän (testannut muutaman kerran!). Vuosia kestäneet ientulehdukset katosivat muutaman kuukauden sisällä aloittamisesta. Migreeni ollut kerran aloittamisen jälkeen todella lievänä vuoden 2009 lokakuussa ja viime kuussa D-vitamiinitauon lopussa oli tullut pahin migreenikohtaus miesmuistiin. Nyt mieshenkilömme on vihdoin tajunnut D-vitamiinin tärkeyden elämässään ja tilannut tätä vitamiinia ainakin vuoden tarpeisiin.

Mieshenkilömme kertoo myös miten hän innostutti vanhempiaan, kolmea sisarustaan, tyttöystäväänsä ja erästä ystäväänsä (jolla on reuma), syömään D-vitamiinia kunnon määriä. Vanhemmat ovat koko talven olleet aktiivisempia kuin koskaan ennen. Tunnelma vieraillessa on ollut aurinkoinen aikaisempien talvien normaaliin koko illan nukkumiseen ja alakuloon verrattuna. Pikkusiskon käsissä ollut paha haavainen atopia parantui lähes kokonaan kuukauden kestäneen D-vitamiinikuurin (100 µg) avulla ja tällä hetkellä hän syö 50 µg päivässä ympäri vuoden. Myös samanikäisten sisarusten atopiat ovat lieventyneet huomattavasti D-vitamiinin aloittamisen jälkeen.

Mieshenkilömme oli tutustunut Tiede-lehden keskustelupalstan D-vitamiiniketjuun jo silloin, kun tohtori Tolonen sen avasi, mutta innostui toden teolla lukemaan sitä vasta kesäkuun puolivälissä 2009. Hän oli silloin kysellyt sairaalasta aikaisempia D-vitamiini arvojaan. Kesälläkin hänellä oli ollut kalsidioliarvot alle 40 nmol/l ja matalimmillaan aina kevättalvisin D-vitamiiniarvot olivat käväisseet 20 nmol/l paikkeilla useampana talvena. Valitettavasti häntä hoitanut lääkäri ei ollut lainkaan huomannut mainita mitään hänen matalista D-vitamiiniarvoista vaan totesi kaiken olevan ok? Huomautettuaan tästä lääkärille, valkotakkinen ammattilainen oli katsonut tietokoneeltaan D-vitamiiniarvoja uudestaan ja hieman säikähtäen hän sanoi olevansa pahoillaan ettei ollut alhaisia arvoja huomannut. Lääkäri sanoi, että nyt pitää jatkossa 3 kk välein otettavissa verikokeissa erityisesti seurata myös D-vitamiinia. Lääkäri piti mieshenkilön nykyisin käytössä olevaa 125 µg annosta suurena, eikä ottanut kantaa asiaan muuten kuin sanomalla "älä nyt ainakaan tuota enempää ota". Ymmärrettävää toki colitis-potilaita 20 vuotta hoitaneelle lääkärille.

Tiedot voitte lähettää minulle suoraan: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Lataa siis taulukko tästä!

---------------------------------

Tässä alkaa alkuperäinen dosentti Tolosen kirjoitus (8.3.2010):

Dosentti Matti Tolonen haluaa takoa D:tä kun rauta on kuumaa. Tässä on viilentymässä melkoinen taideteos meille.

Uusi tanskalaistutkimus osoittaa, että D-vitamiini on kriittinen tekijä immuunijärjestelmään kuuluvien T-valkosolujen toiminnan kannalta. Havainto antaa selitysmallin sille käytännön havainnolle, että D-vitamiinin puutteessa vastustuskyky infektioita vastaan on kehno.

Professori Carsten Geislerin johtamat tutkijat kertovat Nature Immunology -lehdessä tästä tutkimuksesta, joka mullistaa käsityksiä D-vitamiinin merkityksestä terveydelle.

"Kun T-solu altistuu vieraalle patogeenille [kuten virukselle tai bakteerille] se työntää esiin 'antennin', D-vitamiinin vastaanottimen (vitamin D receptor), joka tavoittelee D-vitamiinia. Tämä merkitsee sitä, että T-solu tarvitsee D-vitamiinia pärjätäkseen kamppailussa tunkeutujaa vastaan. Muutoin solu ei aktivoidu puolustamaan isäntäänsä", selittää professori Geisler.

Löydös voi auttaa taistelussa maailmanlaajuisia infektioepidemioita vastaan, uskoo Geisler. Viime vuonna Public Health Agency of Canada (PHAC) vahvisti, että se tutkii D-vitamiinin merkitystä sikainfluenssan torjunnassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa monet tutkijat suosittelevat ottamaan D-vitamiinia 1250 mikrogrammaa kerran viikossa, mikä tekee päivää kohti laskettuna 175 mikrogrammaa. Suomessa viranomaissuositus on edelleen vain 7,5 mikrogrammaa/vrk eikä sitä aiota toistaiseksi nostaa.

Lähde: MR von Essen, M. Kongsbak, P. Schjerling et al. Vitamin D controls T cell antigen receptor signaling and activation of human T cells. Nature Immunology. Julkaistu internetissä 7.3.2010 ennen lehden painatusta: 10.1038/ni.1851

Lisää luettavaa ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

Lasten diabetes ja D-vitamiini

**

Päivitys 26.5.2010

Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus

Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.

Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:

Diabetekseen sairastuneilla lapsilla on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.

Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!

Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.

Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.

Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!

Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.

Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
•