Onko ruoka valmista?

*
Monissa kodeissa ruokakulttuuri on muuttunut. Kaikilla on niin kiire. Suositaan nopeasti valmistuvia ruokia ja ostetaan usein kaupasta valmisruokaa sen sijaan, että valmistettaisiin kotiruoka itse perusaineksista. On selvää, että einesteollisuus tekee valtavasti kompromisseja ruoan valmistusvaiheessa. Kompromisseja jotka köyhdyttävät ruokaa, eli heikentävät sen ravintoarvoa. Valmisruoat ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Niiden kanssa on opittava elämään. Ehkä yksi tapa on huolehtia siitä, että valmistusprosessin aikana köyhtynyt valmisruoka, aina saa vierelleen sitä rikastuttavan kulhollisen vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Valmisruokia syömällä voi helpottaa ruoanvalmistusta siellä kotona, mutta tavaksi sitä ei kannata ottaa, sillä kotona huolella valmistettu ruoka on aina terveellisempää. Veteraaniurheilija suosittelee valmisruokia kerran viikossa, muina päivinä tsempataan ja tehdään sitä aitoa kotiruokaa!

Ensimmäiset valmisruoat tulivat markkinoille jo 1960-luvulla. Noista hernekeiton, maksa- ja makaronilaatikon ajoista on kuljettu pitkä matka. Naisten siirtyessä yhä enenevästi työelämään myös valmisruokien käyttö kasvoi. Noin 20 vuotta sitten, 1980-luvun lopulla, yleistyivät mikroateriat ja tällä vuosituhannella suomalaiset syövät jo yleisesti valmisruokia keitoista kiusauksiin, salaateista pizzoihin. Tietouden lisääntyessä ja valmisruokien laadun kohotessa on päivittäistavarakaupan valmisruokien, pakasteiden ja einesten myynti yhä kasvussa.

Miten ruoka voi säilyä niin pitkään? Valmisruokien pitkä säilyvyysaika askarruttaa monia kuluttajia. Valmisruokien käsittely poikkeaa melkoisesti kotona tehtävän ruoan valmistusvaiheista. Elintarviketeollisuusliiton asiantuntijat selvittävät valmisruokien hyvän säilyvyyden perustuvan mm. raaka-aineiden korkeaan hygieeniseen laatuun, valmistuksen hyvään hygieniaan ja tuotteen säilyvyyden kannalta oikein valittuun reseptiin, sopiviin valmistusmenetelmiin, -lämpötiloihin ja pakkauksiin.

Teollisesti valmistetut tuotteet jäähdytetään nopeasti riittävän kylmiksi ja niiden siirtämisessä ja säilyttämisessä kiinnitetään erityistä huomiota kylmäketjun katkeamattomuuteen. Usein toistuvat ruoan lämmitykset ja jäähdyttämiset tuhoavat ruoan ravintoaineita.

Elintarviketeollisuuden laatujärjestelmää on rakennettu jo kymmenen vuotta, ja lähes koko teollisuudenhaara on mukana. Valmisaterian ostaja voi siis olla jokseenkin varma siitä, että tuote on tarkkaan valvottu valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Ruoan valmistus on pitkälle koneellistettua. Koneellistamisen etuja ovat muun muassa tehokkuus ja pienemmät tuotantokustannukset, laadun tasaisuus, hyvä hygienia ja sen hallinta. Joitakin pienissä määrin valmistettavia, vaikeasti koneellistettavia tuotteiden valmistuksia saatetaan tehdä vielä käsityönä. Hyvä esimerkki vaikeasti koneellistettavasta valmistuksesta on kaalikääryleen kääriminen.

Elintarviketeollisuudessa henkilöstön koulutus, teknologian kehittyminen ja tuotekehitykseen panostaminen takaavat laatuketjun katkeamattomuuden. Omavalvonnalla yritys lisäksi varmistaa, että sen varastoimat, valmistamat ja myymät elintarvikkeet ovat elintarvikelainsäädännön mukaisia. Kunnalliset viranomaiset puolestaan valvovat yritysten omavalvontaa. Tämä omavalvonta on veteraaniurheilijan mielestä ongelmallinen. Omavalvonnan avulla yritettiin esimerkiksi Ruotsissa poistaa kaupan hyllyiltä eniten transrasvoja sisältäneet elintarvikkeet. Kummasti niitä vain vielä löytyy kaupoista. Omavalvonta ei kovin hyvin taida toimia myöskään täällä Suomessa.

Valmisruokiin lisätään varsin vähän lisäaineita tai säilöntäaineita. Poikkeuksena ovat majoneesipohjaiset salaatit, jotka ovat pilaantumisen kannalta herkkiä tuotteita. Ruokiin ei myöskään lisätä vitamiineja, kalsiumia eikä muita ravitsemuksellisia lisiä. Vitamiineja yms. lisätään vain joko yleisluvan tai tuotekohtaisen luvan mukaisesti esimerkiksi tuoremehuihin.

Kuluttajille tärkeä informaatiolähde on tuotteen pakkaus. Lainsäädäntö takaa sen, että kuluttaja saa pakkauksista tarpeelliset perustiedot tuotteesta. Pakkausmerkinnät antavat myös tärkeitä ohjeita valmisteiden oikeasta käsittelystä ja säilytyksestä. Hyvät näytöt ja avoimuus lisäävät kuluttajien luottamusta kotimaisiin elintarvikkeisiin.

Kuluttajien luottamus on suomalaiselle elintarviketeollisuudelle kaikkein tärkein asia. Suomalainen elintarviketeollisuus haluaa tarjota kuluttajalle ensiluokkaisia, kuluttajan tarpeisiin kehitettyjä maistuvia elintarvikkeita. Laadun merkitys liiketoiminnan menestystekijänä on ymmärretty hyvin suomalaisissa elintarviketeollisuusyrityksissä. Se on oleellinen ulottuvuus kaikessa toiminnassa. Kyse ei ole pelkästään valmiin elintarvikkeen laadusta vaan palvelujen, prosessien ja toiminnan kokonaislaadusta. Laadun ylläpitäminen edellyttää henkilöstön koulutusta, teknologian kehittämistä sekä panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Lisätietoja: www.laatuketju.fi

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 10.4.2007

Nälkä ja aliravitsemus ei ole mikään leikin asia

**
Mainio lääkäri Arno Forsius kirjoittaa nälkiintymisestä mm. seuraavaa:

Nälänhätien yhteydessä oli saatu toistuvasti kokea, että pitkäaikaisesta ravinnon puutteesta kärsinyt menehtyi pian sen jälkeen, kun hän oli päässyt runsaamman ruoan ääreen. Se saattoi tietysti johtua siitä, että asianomaisen kunto oli heikentynyt niin, että apu tuli liian myöhään. Yleinen käsitys kallistui kuitenkin sekä lääkäreiden että maallikoiden keskuudessa vahvasti siihen suuntaan, että heikentynyt elimistö ei kestänyt vahvaa ruokaa, joka aiheutti kuolemaan johtavan reaktion.

Lähinnä ajateltiin nälän tai käytettyjen korvikeruokien, kuten olki-, pettu- ja jäkäläleivän, heikentäneen ruoansulatuselimiä siinä määrin, että tavallinen ruoka aiheutti mahalaukun tai suoliston repeämisen. Suurimpana syynä pidettiin jäkäläleivän karvaanmakuisia jäkälähappoja. Toisinaan kuolema tuli jo vähäisen ruokamäärän jälkeen, jolloin syyksi arveltiin sydänhalvausta. Ruoanjakajat olivat yleensä tietoisia runsaan ravinnon aiheuttamista vaaroista, ja sen vuoksi ruokkiminen aloitettiin usein pienillä maito- tai velliannoksilla.

Aliravitsemuksen aikana elimistö sopeutuu energian purkamiseen rasva- ja lihaskudoksista. Sen seurauksena kudoksista menetetään vettä, vitamiineja, elektrolyyttejä ja fosfaattia. Veden ja elektrolyyttien tasapaino solunsisäisen ja solunulkoisen tilan välillä muuttuu voimakkaasti. Ravitsemuksen parantuessa tasapaino alkaa kääntyä päinvastaiseen suuntaan, mutta poikkeuksellisen lähtötilanteen vuoksi biokemialliset muutokset voivat olla kohtalokkaita. Fosfaatin siirtyminen solunsisäiseen tilaan pahentaa hypofosfatemiaa ja lisäksi voi seurauksena olla mm. kaliumin, magnesiumin ja tiamiinin vajausta.

Sairaanhoidossa refeeding-oireyhtymän esiintymiseen on varauduttava esim. anoreksiaa sairastavilla, muun sairauden tai hoidon vuoksi aliravitsemuksesta kärsivillä, eri syistä nopeasti laihtuneilla ja kokonaan ilman ravintoa 7–10 vuorokautta olleilla. Refeeding-oireyhtymässä voin esiintyä mm. lihasheikkoutta, rabdomyolyysiä, hengitystoiminnan vajausta, sydän- ja verenkiertohäiriöitä sekä keskushermosto-oireita, jotka voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan. "Vanha kansa" oli siis oikeassa varottaessaan aliravitsemuksen liian nopeasta korjaamisesta.

Suosittelen Arno Forsiusta!

Painonhallinnan jojo-ilmiö

**
Löysin internetistä minulle tuntemattoman kirjoittajan (Piltson), joka ajattelee samalla tavalla painonhallinnan jojo-ilmiöstä kuin minäkin. Olen hänen ajatuksiaan pistänyt omaan viitekehykseeni. Tähän minä päädyin. Saa kommentoida!

Jojo-ilmiö on sitä kun laihdutusdieetin aikana paino laskee nopeasti, palataakseen entisiin (tai korkeampiin) lukemiin dieetin lopettamisen jälkeen. Selitys voi kaikessa yksinkertaisuudessaan olla tämä:

Jojottelu johtuu siitä, että elimistömme energiatasapaino menee pahasti sekaisin. Pari tuntia ruokailun jälkeen ravinnon kautta saatu hiilihydraatti on varastoitunut lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Silloin elimistö haluaa lisää energiaa ja sitä on tarjolla maksan ja lihaksen glykogeenivarastoissa. Glykogeenista irtoaa glukoosia, joka kulkeutuu verivirran mukana kaikkialle elimistössä. Jos syödään tosi vähän ruokaa (ollaan dieetillä), glykogeenin lisäksi menetämme rasvavarastojamme. Tästä johtuu ensimmäisten dieettiviikkojen nopea painonpudotus. Glykogeeni sitoo paljon vettä ja rasvan väheneminen voi näkyä vyötäröä mitattaessa. Ihana onnistumisen tunne valtaa laihduttajan. Tämä toimii!

Sitten alkaa karu arki. Glykogeenivarastojen ehtyessä on yhä vähemmän glukoosia tarjolla aivoihimme. Vähentynyt glukoosin saanti johtaa laihduttajassa hirvittävään sokerinhimoon. Tuntuu siltä kuin kuolisi siihen paikkaan jos ei saa sokeria. Laihduttaja päättää kuitenkin purra hammasta ja jatkaa laihdutuskuuriaan.

Menee sisulla viikko viikon perään ja koko ajan syödään todella energiaköyhää ruokaa. Oikeaoppisesti ihan kuten esimerkiksi Painonvartijoissa neuvotaan. Ollaan ihan mallioppilaita. Paino jatkaa laskuaan. Energiavajeen takia elimistössä on kuitenkin aineenvaihdunta pahasti sekaisin. Elimistö ottaa energian sieltä mistä se on helpoiten saatavissa, eli lihaksista. Runsaista (tai vähäisistä, riippuen tilanteesta) rasvavaroistaan elimistö pitää kynsin hampain kiinni. Se on sitä eloonjäämisvarastoa, jota laihduttaja uhkaa rajoittaa. Lihakset painavat suhteessa enemmän kuin rasva, joten laihduttaja kuvittelee vaa'an näyttävän yhä jatkuvaa laihtumista. Valitettavasti lihasten menetys on tässä tilanteessa sellainen ei-toivottu ilmiö. Lihaksissamme on elämää ylläpitävää voimaa. Lihasten avulla me liikumme raikkaassa kevätilmassa, mutta liiku nyt sitten kun jatkuvasti menetetään energiaa ja poltetaan lihakset pois! Ainoastaan nykyaikaiset kulkuvälineet ja mukavuuksia täynnä oleva kotimme pitää meidät liikkeessä. Sata vuotta sitten oli tilanne toinen. Järki palasi touhuun aikaisemmassa vaiheessa.

Jos laihduttaja jatkaa sisukasta yritystään, hän ehkä hankkii taistelumoraalin ylläpitämiseksi noita kalliita laihdutuspillereitä, syö kourakaupalla vitamiineja ja ostaa vielä sellaisen kalliin rentoutumis-CD:n ym krääsää. Mutta mitä vielä, nälkä kurnii vatsassa kahta kauheammin ja perusaineenvaihdunta jatkaa laskemistaan. Tällä tavalla elimistö suojautuu arvokkaiden lihasten täydelliseltä tuholta. Laihduttaja saavuttaa sellaisen pisteen, että hän on todella heikossa kunnossa, joka paikkaa kolottaa, voimat ovat ihan loppu ja sokerinhimo on jo aivan kauhea. Paino ei enää laske. Se on junnannut paikallaan jo viimeiset neljä viikkoa, tultuaan alas reippaat 8-10 kiloa.

Sitten tulee firman pikkujoulujuhlat (tai jokin muu juhlava tai rento hetki elämässä). Tänään en meinaa olla laihdutusdieetillä, ajattelet. Tänään syödään niin, että napa ruskaa! Hiiteen kaikki kaalisopat! Ja niin laihduttaja syö monien viikkojen, ehkä kuukausien jälkeen, ensimmäisen kunnon aterian. Ja kokee tavattoman hienon onnen hetken. Ruoka on sitten ihanaa. Se muutama viinilasillinen vielä tehostaa onnen ja autuuden hetkeä. Ja sitä ihanuutta kestää sitten seuraavat viikot, kuukaudet ja vuodet. Paino nousee samaan ja ylikin kuin mikä se oli ennen laihdutusdieetille ryhtymistä. Jojo on taas yläasennossa.

Elimistö on kuitenkin oppinut hullun laihduttajan metkuille ja osaa pistää perusaineenvaihdunnan aikaisemmassa vaiheessa alas mikäli laihdutuskuurille taas tekee mieli. Laihduttaminen on yhä hankalampaa, olo menee heikoksi jo alkuvaiheessa. Jojo ei laske kuin muutaman onnettoman kilon. Olkoon, ajattelet. On kai elämässä muutakin kuin ikuinen laihduttaminen ja nyt retkahdat ihanan syömisen ja juomisen lumoihin. Rasvakerrokset ja lihakset kasvavat, olo on mainio! Vuodessa olet onnistunut lisäämään painovoimaasi maankamaraan 10-20 kg. Laihduttaminen ei ole nyt ajankohtaista, kokeillaan sitten taas joskus myöhemmin.

Ystäväsi houkuttelemana ja ehkä jopa syyllistämänä saat sitten taas vuosien kuluttua kerättyä niin paljon raivoa ja mielen lujuutta, että suostut altistamaan 20-30 kg ylipainoa keränneen elimistösi seuraavalle laihdutuskuurille. Ehkä et viime kerralla ollut tarpeeksi itsepäinen, ehkä et yrittänyt tarpeeksi lujaa? Et luopunut kilokaloreista tarpeeksi pontevasti? Annoit periksi sokerinhimolle liian aikaisin? Tiedähäntä mikä oli syynä epäonnistumiseen. Mutta nyt aiot onnistua ja päätät taistella nälkää vastaan kahta kauheammin.

Arvaa vain onnistuuko? Tuskin.

Mitä jos yrittäisit seuraavaksi heittää jojot nurkkaan? Laihduta nälkää näkemättä, hitaasti ja varmasti. Ota selvää sellaisesta tavasta!

Lähde: Piltsons kommentarer, 7.4.2007

Varo sanojasi - voit saada potkut

AstraZenecan lääke-esittelijä USA:ssa on ollut todella varomaton (tai puhunut suunsa puhtaaksi?) AstraZenecan omassa asiakaslehdessä. Näin hän mm. sanoi:

"Call Execution - Not making the calls you are supposed to make does not drive your business. I see it like this: there is a big bucket of money sitting in every office. Every time you go in, you reach your hand in the bucket and grab a handful. The more times you are in, the more money goes in your pocket. Every time you make a call, you are looking to make more money."

Vapaa suomennokseni: Puhelimen käyttö - Oletettujen puhelujen soittamatta jättäminen ei kehitä elinkeinoasi. Minun mielestäni asiat ovat näin: jokaisessa toimistossa on iso rahasampo. Joka kerta kun astut sinne jalallasi, kauhot sieltä niin paljon kuin käteen mahtuu. Mitä useammin käyt siellä, sitä enemmän rahaa menee omaan taskuusi. Jokainen puhelu on mahdollisuus ansaita lisää rahaa.

Mikä tässä nyt sitten on niin kauheaa? Näinhän jokainen itseään arvostava myyntitykki ajattelee ja toimii. Lääkäreille tämä kuitenkin oli liikaa ja varsinkin ison lääkeyhtiön imagolle. Mies sai kenkää.

Lähde: Peter Rostin blogi, 6.4.2007

Maanläheinen blogikurssi käynnistyy syksyllä

Maalainen on blogimaailman nestori ja minunkin blogi-innostukseni takana. Nyt hän on ajatellut opastaa uusia kirjoittajanalkuja blogimaailman saloihin virtuaalikurssilla, joka suoritetaan, missäpä muualla kuin blogimaailmassa internetin välityksellä.

Käykää lukemassa kurssin esittelyt ja menkää joukolla mukaan!

Blogikurssin suunnitelma
Blogikurssi: suunnitelman jatkoa

Aforismeja, sanontoja, sananlaskuja ja repliikkejä

Yleisön pyynnöstä jatkan englanninkielisen aforismi-, sanonta-, sananlasku- ja repliikkikokoelmani jakamista rakkaille blogini lukijoille. Minä olen kerännyt näitä vuosina 1987-2005 ja nyt muutaman vuoden tauon jälkeen olen uudellen innostunut katsomaan mitä kokoelmistani löytyy. Ehkä teilläkin on hauskaa näiden tiedostojen parissa? Luovutan ehkä jatkossakin teille lisää kokoelmastani (nyt on arviolta 10% kokoelmastani jaossa). Kokoelma on jaossa pieninä ja suurina PDF-tiedostoina.

Christer's "Superlist of Fun Lines and Famous Quotations" is a moonstruck project intending to present some words of wisdom, aphorisms and memorable sayings. It is part of my large private collection. I hope you enjoy my lists.

1-A

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

M

N

O

P

Q

R

S

T

U

V

W

X

Y

Z

Munat puhtaana Suomessa ja Ruotsissa!

***
Euroopan unioni on tutkinut vuosina 2005 ja 2006 kananmunien puhtautta ja todennut kärkimaiksi Ruotsin (1.) ja Suomen (2.). Näissä maissa on hyvin epätodennäköistä saada Salmonella-tartuntaa kananmunien kautta. Jos haluaa olla täysin varma tämän terveystuotteen suhteen, kannattaa kuori pestä huolella, sillä kuoren pinnassa ne mahdolliset haitalliset bakteerit lymyävät. Sitten kananmunan voi syödä joko raakana tai keittämällä.

Muualla päin Eurooppaa oli joka neljännellä kanalaumalla hygieniaongelmia.

Lähde: Netdoktorns nyhetsbrev, 5.4.2007

Maratonin maailmanennätys rikotaan 16.4.2007

Naisastronautti, Sunita Williams, aikoo juosta maratonin kansainvälisellä avaruusasemalla 16. huhtikuuta tänä vuonna. Kun otetaan huomioon, että avaruusasema liikkuu 27 000 kilometrin tuntinopeudella, voidaan ennustaa uuden maailmanennätyksen syntymistä. Aika asettunee 5,4 sekunnin pintaan. On siinä Nandiheimon tähtiravureilla ihmettelemistä!

Astronautti Williams on ollut avaruudessa 9. joulukuuta 2006 lähtien ja tehnyt juoksuharjoituksiaan avaruusaseman juoksumatolla. Toistaiseksi on pisin lenkki ollut 24 kilometrin mittainen taivallus tähtien seassa.

Juokseminen avaruudessa ei ole kovinkaan helppoa. Matkanteko on tylsää, hiki ei tipu pois iholta (se vain jää roikkumaan siihen kunnes se hitaasti valuu pois), joutuu käyttämään erityistä haarniskaa (muuten painottomuus aiheuttaa pomppimisen pitkin aluksen seiniä), itse juoksumatto on ilmassa koko ajan ja tekee askelluksen aika epävarmaksi.

Lähde: New Scientist, 4.4.2007

Reilu kauppa kannattaa Suomessa

**
Reilun kaupan tuotteiden suosion kasvu jatkuu Suomessa erittäin nopeana jo kolmatta vuotta peräkkäin. Vuonna 2006 tuotteita myytiin kaupan arvossa mitaten 71 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, ja tuotteiden kokonaismyynti nousi yli 22 miljoonaan euroon. Reilun kaupan tuotteiden myynti onkin lähes kolminkertaistunut Suomessa kahden viime vuoden aikana. Suomalaiset ovat Pohjoismaiden innokkaimpia Reilun kaupan tuotteiden ostajia.

Reilun kaupan tuotteiden suosio kasvoi lähes kaikissa tuoteryhmissä. Eniten myyntiä lisäsivät sokeri (+333 prosenttia), ananas (+140 prosenttia) ja mehu (+107 prosenttia). Myös Reilun kaupan kahvin myynti yli kaksinkertaistui edellisvuodesta (+106 prosenttia) lähes 300 000 kiloon. Banaaneja myytiin 46 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, ja niiden markkinaosuus kasvoi vuoden aikana 7 prosentista 11:een. Ananaksissa osuus markkinoista on 17 prosenttia, ja ruusuissakin jo muutaman kuukauden jälkeen yli 10 prosenttia. Äskettäin on tullut myyntiin Reilun kaupan olutta! Joko olet maistanut banaaneista tehtyä Mongozoa? Onko jäätelökesä pelastettu nyt kun markkinoille on tullut Reilun kaupan jäätelöä?

”Suomen osalta erityisen ilahduttavaa on ollut se, että Reilun kaupan kahvi on nyt tullut suosituksi myös meillä kahvila- ja ravintolaketjuissa”, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen hyväntuulisena.

Reilun kaupan tuotteiden myynnistä kanavoitui vuonna 2006 Reilun kaupan lisää kehitysmaissa asuville viljelijöille ja suurtilan työntekijöille varovaisten arvioiden mukaan ainakin 425 000 euroa. Reilun kaupan lisä on tarkoitettu yhteisöjen kehittämiseen.

Lisää tietoa saa Reilun kaupan edistämisyhdistykseltä: tiedotuspäällikkö Heidi Korva, p. 044 287 5401 ja toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen, p. 044 287 5400

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 5.4.2007