*
Australian sydänliitto, Australian Heart Foundation, merkitsee terveelliseen ruokavalioon kuuluvia tuotteita "Tick"-merkillä. Merkki painetaan Australiassa myös kananmunapakkauksiin osoittamaan, että kananmunat kuuluvat terveelliseen ruokavalioon. Tick-merkki kertoo lisäksi, että tuote on terveellisempi vaihtoehto suolan, rasvan ja energiapitoisuuden suhteen. Merkki on käytössä 1 200 tuotteessa.
Suomen Sydänliitto merkitsee terveelliseen ruokavalioon kuuluvia tuotteita Sydänmerkillä. Merkkiä ei Suomessa paineta kananmunapakkauksiin. Miksi ei? En minä vaan tiedä? Onko tämä sitä suomalaista elintarvikepolitiikka?
Syökää kananmunia!
Lähde: Finfood -lehti 3: 4, 2007
keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007
Aspiriini vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin
*
Ystäväni Matti Tolosen sivuilta löydän mielenkiintoisen uutisen. Aspiriini vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin. Miehillä se ehkäisee sydänkohtauksia, naisilla taas aivohalvausta. Syytä erilaiseen vaikutustapaan ei vielä tiedetä.
Matti tietää, että kalaöljyn EPA-rasvahappo tehostaa aspiriinin suojavaikutusta valtimoiden sisäseinämissä. Mielenkiintoista. Syökää kalaa!
Lähde: Bio-Vita, 22.10.2007
Ystäväni Matti Tolosen sivuilta löydän mielenkiintoisen uutisen. Aspiriini vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin. Miehillä se ehkäisee sydänkohtauksia, naisilla taas aivohalvausta. Syytä erilaiseen vaikutustapaan ei vielä tiedetä.
Matti tietää, että kalaöljyn EPA-rasvahappo tehostaa aspiriinin suojavaikutusta valtimoiden sisäseinämissä. Mielenkiintoista. Syökää kalaa!
Lähde: Bio-Vita, 22.10.2007
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Kuitupitoinen Sydänmerkki
*
Ota kantaa! Mitä mieltä olet Sydänmerkistä?
Lue myös kriittinen selonteko Sydänmerkistä:
Sydänmerkki - tae paremmasta valinnasta?
Tässä Sydänmerkin asiantuntijaryhmän uusin tiedote:
Suomen Sydänliitto ry on uudistanut Sydänmerkin myöntämisperusteita. Sydänmerkin myöntämisperusteisiin on lisätty yhdeksi kriteeriksi kuidun määrä. Uudistuksen myötä Sydänmerkki viestii entistä kattavammin ravitsemuksellisesti paremmista valinnoista.
Viljavalmisteissa kuten esimerkiksi leivissä ja puurohiutaleissa on yhdeksi Sydänmerkin myöntämisehdoksi määritelty kuidun vähimmäismäärä. Viljavalmisteiden kriteereihin lisätty kuidun määrä on ollut tähän asti ainoastaan lisäkriteeri.
Uuden kriteerin myötä halutaan kiinnittää huomio myös kuidun saantiin. Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan suomalaisten kuidun saanti on liian vähäistä suositukseen nähden. Miehet saavat päivittäin kuitua noin 22 g ja naiset 18 g, kun suositeltava kuidun saanti on ainakin 25 g päivässä. Viljavalmisteet ovat tärkeimpiä kuidun lähteitä. Esimerkiksi leivästä miehet saavat 55 prosenttia päivittäisestä kuitumäärästään, naiset 44 prosenttia.
Uusi kuitukriteeri koskee viljatuotteista leipiä, näkkileipiä ja aamiaisviljavalmisteita. Näiden tuoteryhmien Sydänmerkki-tuotteissa tulee olla kuitua seuraavasti: leivät ainakin 5 g/100 g, näkkileivät ja hapankorput ainakin 10 g/100 g sekä aamiaisviljavalmisteet ja niihin rinnastettavat puurohiutaleet ja -jauhot ainakin 6 g/100 g. Alusta lähtien kuitu on ollut ehdoton kriteeri pastat ja riisit -tuoteryhmässä, eikä siihen ole tehty muutoksia.
Leipien tuoteryhmässä myöntämisperusteet on tarkistettu myös rasvan määrän suhteen. Jatkossa näissä tuotteissa sallitaan hieman enemmän rasvaa, jos rasva on hyvälaatuista. Leivän sisältämä rasva voi olla peräisin esimerkiksi kasviöljystä, siemenistä ja kaurasta, joka sisältää muita viljalaatuja enemmän rasvaa. Suomalaisten pehmeän rasvan saanti on edelleen liian vähäistä, joten pehmeä rasva vähäsuolaisessa ja kuitupitoisessa leivässä on hyvä pieni lisä. Riittävän pehmeän rasvan saannin turvaamiseksi leipä kannattaa voidella Sydänmerkki-leipärasvalla.
Sydänmerkki-järjestelmään tehdyt muutokset astuivat voimaan lokakuun alussa, minkä jälkeen käyttöoikeus myönnetään vain tuotteille, jotka täyttävät myös kuitukriteerin. Nykyiset Sydänmerkki-tuotteet, joiden kuitupitoisuus alittaa myöntämisperusteen rajan, voivat pitää Sydänmerkin vuoden 2008 loppuun saakka.
Sydänmerkki-tuotteita on jo yli 300! Sydänmerkki elintarvikepakkauksessa kertoo, että tuote on rasvan määrän ja laadun sekä suolan kannalta parempi valinta omassa tuoteryhmässään. Sydänmerkki-tuotteiden määrä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä niitä on jo 302. Vuonna 2000 käyttöön otetun merkkijärjestelmän vastuutahoina toimivat Suomen Sydänliitto ry ja Suomen Diabetesliitto ry.
Joulukuussa 2006 TNS Gallupin tekemä tutkimus osoittaa, että aikuisväestöstä 82 prosenttia tuntee Sydänmerkin ja 42 prosenttia on tehnyt ostopäätöksiä merkin perusteella.
Lisätietoja:
projektisuunnittelija Mari Väisänen,
Suomen Sydänliitto ry, mari.vaisanen@sydanliitto.fi,
(09) 7527 5260
www.sydanmerkki.fi
Ota kantaa! Mitä mieltä olet Sydänmerkistä?
Lue myös kriittinen selonteko Sydänmerkistä:
Sydänmerkki - tae paremmasta valinnasta?
Tässä Sydänmerkin asiantuntijaryhmän uusin tiedote:
Suomen Sydänliitto ry on uudistanut Sydänmerkin myöntämisperusteita. Sydänmerkin myöntämisperusteisiin on lisätty yhdeksi kriteeriksi kuidun määrä. Uudistuksen myötä Sydänmerkki viestii entistä kattavammin ravitsemuksellisesti paremmista valinnoista.
Viljavalmisteissa kuten esimerkiksi leivissä ja puurohiutaleissa on yhdeksi Sydänmerkin myöntämisehdoksi määritelty kuidun vähimmäismäärä. Viljavalmisteiden kriteereihin lisätty kuidun määrä on ollut tähän asti ainoastaan lisäkriteeri.
Uuden kriteerin myötä halutaan kiinnittää huomio myös kuidun saantiin. Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan suomalaisten kuidun saanti on liian vähäistä suositukseen nähden. Miehet saavat päivittäin kuitua noin 22 g ja naiset 18 g, kun suositeltava kuidun saanti on ainakin 25 g päivässä. Viljavalmisteet ovat tärkeimpiä kuidun lähteitä. Esimerkiksi leivästä miehet saavat 55 prosenttia päivittäisestä kuitumäärästään, naiset 44 prosenttia.
Uusi kuitukriteeri koskee viljatuotteista leipiä, näkkileipiä ja aamiaisviljavalmisteita. Näiden tuoteryhmien Sydänmerkki-tuotteissa tulee olla kuitua seuraavasti: leivät ainakin 5 g/100 g, näkkileivät ja hapankorput ainakin 10 g/100 g sekä aamiaisviljavalmisteet ja niihin rinnastettavat puurohiutaleet ja -jauhot ainakin 6 g/100 g. Alusta lähtien kuitu on ollut ehdoton kriteeri pastat ja riisit -tuoteryhmässä, eikä siihen ole tehty muutoksia.
Leipien tuoteryhmässä myöntämisperusteet on tarkistettu myös rasvan määrän suhteen. Jatkossa näissä tuotteissa sallitaan hieman enemmän rasvaa, jos rasva on hyvälaatuista. Leivän sisältämä rasva voi olla peräisin esimerkiksi kasviöljystä, siemenistä ja kaurasta, joka sisältää muita viljalaatuja enemmän rasvaa. Suomalaisten pehmeän rasvan saanti on edelleen liian vähäistä, joten pehmeä rasva vähäsuolaisessa ja kuitupitoisessa leivässä on hyvä pieni lisä. Riittävän pehmeän rasvan saannin turvaamiseksi leipä kannattaa voidella Sydänmerkki-leipärasvalla.
Sydänmerkki-järjestelmään tehdyt muutokset astuivat voimaan lokakuun alussa, minkä jälkeen käyttöoikeus myönnetään vain tuotteille, jotka täyttävät myös kuitukriteerin. Nykyiset Sydänmerkki-tuotteet, joiden kuitupitoisuus alittaa myöntämisperusteen rajan, voivat pitää Sydänmerkin vuoden 2008 loppuun saakka.
Sydänmerkki-tuotteita on jo yli 300! Sydänmerkki elintarvikepakkauksessa kertoo, että tuote on rasvan määrän ja laadun sekä suolan kannalta parempi valinta omassa tuoteryhmässään. Sydänmerkki-tuotteiden määrä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä niitä on jo 302. Vuonna 2000 käyttöön otetun merkkijärjestelmän vastuutahoina toimivat Suomen Sydänliitto ry ja Suomen Diabetesliitto ry.
Joulukuussa 2006 TNS Gallupin tekemä tutkimus osoittaa, että aikuisväestöstä 82 prosenttia tuntee Sydänmerkin ja 42 prosenttia on tehnyt ostopäätöksiä merkin perusteella.
Lisätietoja:
projektisuunnittelija Mari Väisänen,
Suomen Sydänliitto ry, mari.vaisanen@sydanliitto.fi,
(09) 7527 5260
www.sydanmerkki.fi
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
Lennä Nykäsen Matti!
**
Matti Nykäsestä on tulossa veteraaniurheilija! Luin houkuttelevan hienoja tietoja siitä miten legendaarinen mäkihyppääjämme Matti Nykänen harjoittelee tällä hetkellä tosissaan, osallistuakseen veteraanien mäkihypyn MM-kisoihin!
Hieno asia! Tsemppiä Matti!
Viisi kertaa viikossa kuuden tai kahdeksan kilometrin hyppelyharjoituslenkille, neuvoi Matti Pulli, kun Matti Nykänen tuli pari viikkoa sitten hänen luokseen ja kertoi valmistautuvansa mäkihypyn veteraanien maailmanmestaruuskisoihin.
Lue lisää esimerkiksi Iltalehdestä.
Matti Nykäsestä on tulossa veteraaniurheilija! Luin houkuttelevan hienoja tietoja siitä miten legendaarinen mäkihyppääjämme Matti Nykänen harjoittelee tällä hetkellä tosissaan, osallistuakseen veteraanien mäkihypyn MM-kisoihin!
Hieno asia! Tsemppiä Matti!
Viisi kertaa viikossa kuuden tai kahdeksan kilometrin hyppelyharjoituslenkille, neuvoi Matti Pulli, kun Matti Nykänen tuli pari viikkoa sitten hänen luokseen ja kertoi valmistautuvansa mäkihypyn veteraanien maailmanmestaruuskisoihin.
Lue lisää esimerkiksi Iltalehdestä.
Luentovalmisteluja
#
Huomenna menen tuttuun paikkaan luennoimaan, eli juttelemaan ravinnosta ja liikunnasta kilpirauhaspotilaille. Te jotka ette pääse luentoa seuraamaan (ei avoin yleisölle), voitte saada maistaa alkujuontoani. Luentoni on aikaisin aamulla ja vajaatoiminnasta kärsivät ihmiset pitää herättää kuuntelemaan luentoa.
Hyvää huomenta! Onks' hyvä meininki? Tietoa olette saaneet tarpeeksi näillä kuntoutuspäivillä toivon mukaan. Minut on hetken mielijohteesta kutsuttu tänne aikaisin aamulla puhumaan ravinnosta ja liikunnasta. Aloitellaan sitten.
Kuulkaas, välillä tulee vastaan aika kummallisia tutkimuksia. Toissapäivänä (19.10.2007) brittiläisen East Anglian yliopiston tiedote kiinnitti huomioni: Kiroilu työpaikalla vähentää stressiä! Asiaa oli oikein tutkittu.
Tällaiseen tutkimukseen osallistui sata henkeä Britanniasta ja Yhdysvalloista. Eiks´ niillä tutkijoilla jumankekka ole parempaa tekemistä?
Kiroilu töissä tekee vitun hyvää paitsi työntekijöille myös pomoille, julistetaan tiedotteessa. Joku saamarin professori Yehuda Baruch kehtaa näin sanoa: Ärräpäiden päästäminen työpaikalla vähentää stressiä, luo joukkuehenkeä, vahvistaa keskinäisiä suhteita ja tuo helpotusta turhautumiseen. Haista vittu!
Tutkimus toteaa edelleen, että kiroilun kieltäminen työpaikoilla ei välttämättä ole hyväksi motivaatiolle ja moraalille. Kaikkea siitä saakeli vieköön löytää netistä!
Joku paska kallonkutistaja tarvittiin tähänkin analyysiin: Työntekijät kiroilevat tavan takaa, mutta eivät välttämättä negatiivisessa, loukkaavassa tarkoituksessa. Fuck! Professorin mukaan naiset kiroilevat paljon luultua enemmän, etenkin keskenään. No joo, puhuuhan ne naiset muutenkin enemmän kuin miehet. Ja siihen vitun kieroon tapaansa vielä supisevat keskenään.
Työnjohdolle on tärkeää ymmärtää milloin kiroilu on hyväksyttävää, milloin loukkaavaa. Räävitön ja negatiivishenkinen kiroilu kun puolestaan aiheuttaa stressiä. Voi holy motherfucker sentään mitä sontaa. Hyppää kaivoon! Haaste onkin, missä kohdassa työnjohdon olisi syytä sulkea korvansa kiroilulta, ja milloin taas puuttua siihen.
Voi hitto kun teki hyvää avautua! Työpaikalla.
Lähde: Verkkouutiset, 19.10.2007
Huomenna menen tuttuun paikkaan luennoimaan, eli juttelemaan ravinnosta ja liikunnasta kilpirauhaspotilaille. Te jotka ette pääse luentoa seuraamaan (ei avoin yleisölle), voitte saada maistaa alkujuontoani. Luentoni on aikaisin aamulla ja vajaatoiminnasta kärsivät ihmiset pitää herättää kuuntelemaan luentoa.
Hyvää huomenta! Onks' hyvä meininki? Tietoa olette saaneet tarpeeksi näillä kuntoutuspäivillä toivon mukaan. Minut on hetken mielijohteesta kutsuttu tänne aikaisin aamulla puhumaan ravinnosta ja liikunnasta. Aloitellaan sitten.
Kuulkaas, välillä tulee vastaan aika kummallisia tutkimuksia. Toissapäivänä (19.10.2007) brittiläisen East Anglian yliopiston tiedote kiinnitti huomioni: Kiroilu työpaikalla vähentää stressiä! Asiaa oli oikein tutkittu.
Tällaiseen tutkimukseen osallistui sata henkeä Britanniasta ja Yhdysvalloista. Eiks´ niillä tutkijoilla jumankekka ole parempaa tekemistä?
Kiroilu töissä tekee vitun hyvää paitsi työntekijöille myös pomoille, julistetaan tiedotteessa. Joku saamarin professori Yehuda Baruch kehtaa näin sanoa: Ärräpäiden päästäminen työpaikalla vähentää stressiä, luo joukkuehenkeä, vahvistaa keskinäisiä suhteita ja tuo helpotusta turhautumiseen. Haista vittu!
Tutkimus toteaa edelleen, että kiroilun kieltäminen työpaikoilla ei välttämättä ole hyväksi motivaatiolle ja moraalille. Kaikkea siitä saakeli vieköön löytää netistä!
Joku paska kallonkutistaja tarvittiin tähänkin analyysiin: Työntekijät kiroilevat tavan takaa, mutta eivät välttämättä negatiivisessa, loukkaavassa tarkoituksessa. Fuck! Professorin mukaan naiset kiroilevat paljon luultua enemmän, etenkin keskenään. No joo, puhuuhan ne naiset muutenkin enemmän kuin miehet. Ja siihen vitun kieroon tapaansa vielä supisevat keskenään.
Työnjohdolle on tärkeää ymmärtää milloin kiroilu on hyväksyttävää, milloin loukkaavaa. Räävitön ja negatiivishenkinen kiroilu kun puolestaan aiheuttaa stressiä. Voi holy motherfucker sentään mitä sontaa. Hyppää kaivoon! Haaste onkin, missä kohdassa työnjohdon olisi syytä sulkea korvansa kiroilulta, ja milloin taas puuttua siihen.
Voi hitto kun teki hyvää avautua! Työpaikalla.
Lähde: Verkkouutiset, 19.10.2007
perjantaina, lokakuuta 19, 2007
Liian kovilla kierroksilla käyvä kilpirauhanen on terveysriski
**
Lääketieteen lisensiaatti Saara Metso väittelee tänään (19.10.2007) tohtoriksi Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Aihe on tärkeä - kilpirauhasen liikatoiminnasta aiheutuvat terveysriskit. Erityisesti riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on korkea. Ohessa Tampereen yliopiston tekemä yhteenveto väitöskirjasta:
KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINTA LISÄÄ RISKIÄ SAIRASTUA JA KUOLLA SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUKSIIN
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavat potilaat sairastuvat ja kuolevat sydän- ja verisuonisairauksiin useammin kuin muu väestö vielä vuosia kilpirauhasen liikatoiminnan hoidon jälkeen. Etenkin riski sairastua ja kuolla aivoverenkiertohäiriöön on lisääntynyt. Tehokas kilpirauhasen liikatoiminnan hoito vähentää sairaalaan joutumisen ja kuoleman riskiä. Toisaalta yleisesti käytössä oleva radiojodihoito lisää riskiä sairastua ja kuolla syöpään.
Kilpirauhasen liikatoiminta on varsin yleinen sairaus: 2-3 henkilöä sadasta sairastuu kilpirauhasen liikatoimintaan. Niin lääkärit kuin potilaatkin ovat pitäneet hoidettua kilpirauhasen liikatoimintaa hyvänlaatuisena sairautena. Vaikka hoitamattoman kilpirauhasen liikatoiminnan on tiedetty aiheuttavan rytmihäiriöitä ja altistavan aivoverenkiertosairauksille, riskin on ajateltu katoavan tehokkaalla hoidolla.
Kilpirauhasen liikatoimintaa voidaan hoitaa pitkäaikaisella lääkehoidolla, leikkauksella tai radioaktiivisella jodilla. Radiojodihoitoa käytetään yleisimmin, koska se on tehokkain ja yksinkertaisin hoitomuoto. Kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen hoitojen vaikutuksista elämän ennusteeseen on hyvin vähän aiempaa tietoa. Tampereen yliopistollisen sairaalan lääkärit ovat tallettaneet kaikkien kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneiden potilaiden tiedot vuodesta 1965 tietokonepohjaiseen rekisteriin. Tämän ainutlaatuisen rekisterin yhdistäminen Suomessa ylläpidettyihin korkealaatuisiin kuolinsyy-, syöpä- ja sairaalahoitorekistereihin antoi luotettavaa tietoa kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneiden potilaiden pitkäaikaisennusteesta.
Tutkimuksessa verrattiin 2793 kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneen potilaan ennustetta 2793 ikä- ja sukupuolivakioidun verrokin ennusteeseen. Potilailla oli 12% suurempi kokonaiskuolleisuus kuin verrokeilla, mikä selittyi kuolleisuudella sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpään. Potilailla oli 12% suurempi riski joutua sairaalaan sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi ja 25% suurempi riski sairastua syöpään kuin verrokeilla. Tutkimuksen perusteella ei voida erottaa, johtuuko lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus kilpirauhasen liikatoiminnasta vai siihen annetusta hoidosta. On kuitenkin todennäköistä, että kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa elinikäisen riskin sydän- ja verisuonisairauksille ja riskiä voidaan pienentää hoitamalla kilpirauhasen liikatoiminta tehokkaasti. Tehokkain ja yksinkertaisin hoito eli radioaktiivinen jodi näyttää kuitenkin hiukan lisäävän potilaiden syöpäriskiä. Kymmenen vuoden seurannassa sadasta radiojodihoidon saaneesta potilaasta 12 sairastui syöpään, kun verrokeilla vastaava luku oli 9-10.
Tutkimuksen perusteella suositellaan, että kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneet potilaat kävisivät vuosittain lääkärin tarkastuksessa, jonka tavoitteena on kilpirauhasen toiminnan häiriöiden varhainen toteaminen ja hoito, sekä aivoverenkiertosairauksien ja rytmihäiriöiden ehkäisy. Lisäksi potilaiden on tärkeää kiinnittää huomiota elintapoihin ja osallistua Suomessa saatavilla oleviin yleisiin syöpäseulontoihin.
Lähde: Tampereen yliopiston tiedotus, 19.10.2007
Väitöskirjan voi lukea tästä (PDF-tiedosto) tai tilata Granumista (Tampereen yliopiston kirjakauppa)
Lääketieteen lisensiaatti Saara Metso väittelee tänään (19.10.2007) tohtoriksi Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Aihe on tärkeä - kilpirauhasen liikatoiminnasta aiheutuvat terveysriskit. Erityisesti riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on korkea. Ohessa Tampereen yliopiston tekemä yhteenveto väitöskirjasta:
KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINTA LISÄÄ RISKIÄ SAIRASTUA JA KUOLLA SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUKSIIN
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavat potilaat sairastuvat ja kuolevat sydän- ja verisuonisairauksiin useammin kuin muu väestö vielä vuosia kilpirauhasen liikatoiminnan hoidon jälkeen. Etenkin riski sairastua ja kuolla aivoverenkiertohäiriöön on lisääntynyt. Tehokas kilpirauhasen liikatoiminnan hoito vähentää sairaalaan joutumisen ja kuoleman riskiä. Toisaalta yleisesti käytössä oleva radiojodihoito lisää riskiä sairastua ja kuolla syöpään.
Kilpirauhasen liikatoiminta on varsin yleinen sairaus: 2-3 henkilöä sadasta sairastuu kilpirauhasen liikatoimintaan. Niin lääkärit kuin potilaatkin ovat pitäneet hoidettua kilpirauhasen liikatoimintaa hyvänlaatuisena sairautena. Vaikka hoitamattoman kilpirauhasen liikatoiminnan on tiedetty aiheuttavan rytmihäiriöitä ja altistavan aivoverenkiertosairauksille, riskin on ajateltu katoavan tehokkaalla hoidolla.
Kilpirauhasen liikatoimintaa voidaan hoitaa pitkäaikaisella lääkehoidolla, leikkauksella tai radioaktiivisella jodilla. Radiojodihoitoa käytetään yleisimmin, koska se on tehokkain ja yksinkertaisin hoitomuoto. Kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen hoitojen vaikutuksista elämän ennusteeseen on hyvin vähän aiempaa tietoa. Tampereen yliopistollisen sairaalan lääkärit ovat tallettaneet kaikkien kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneiden potilaiden tiedot vuodesta 1965 tietokonepohjaiseen rekisteriin. Tämän ainutlaatuisen rekisterin yhdistäminen Suomessa ylläpidettyihin korkealaatuisiin kuolinsyy-, syöpä- ja sairaalahoitorekistereihin antoi luotettavaa tietoa kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneiden potilaiden pitkäaikaisennusteesta.
Tutkimuksessa verrattiin 2793 kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneen potilaan ennustetta 2793 ikä- ja sukupuolivakioidun verrokin ennusteeseen. Potilailla oli 12% suurempi kokonaiskuolleisuus kuin verrokeilla, mikä selittyi kuolleisuudella sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpään. Potilailla oli 12% suurempi riski joutua sairaalaan sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi ja 25% suurempi riski sairastua syöpään kuin verrokeilla. Tutkimuksen perusteella ei voida erottaa, johtuuko lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus kilpirauhasen liikatoiminnasta vai siihen annetusta hoidosta. On kuitenkin todennäköistä, että kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa elinikäisen riskin sydän- ja verisuonisairauksille ja riskiä voidaan pienentää hoitamalla kilpirauhasen liikatoiminta tehokkaasti. Tehokkain ja yksinkertaisin hoito eli radioaktiivinen jodi näyttää kuitenkin hiukan lisäävän potilaiden syöpäriskiä. Kymmenen vuoden seurannassa sadasta radiojodihoidon saaneesta potilaasta 12 sairastui syöpään, kun verrokeilla vastaava luku oli 9-10.
Tutkimuksen perusteella suositellaan, että kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneet potilaat kävisivät vuosittain lääkärin tarkastuksessa, jonka tavoitteena on kilpirauhasen toiminnan häiriöiden varhainen toteaminen ja hoito, sekä aivoverenkiertosairauksien ja rytmihäiriöiden ehkäisy. Lisäksi potilaiden on tärkeää kiinnittää huomiota elintapoihin ja osallistua Suomessa saatavilla oleviin yleisiin syöpäseulontoihin.
Lähde: Tampereen yliopiston tiedotus, 19.10.2007
Väitöskirjan voi lukea tästä (PDF-tiedosto) tai tilata Granumista (Tampereen yliopiston kirjakauppa)
Katoaako sinulta luu?
***
Huomenna, jos Jumala suo, vietetään Maailman Osteoporoosipäivää.
Kymmeniltä tuhansilta suomalaisilta katoaa luuta sitä vauhtia, että se johtaa luun murtumiin. Suomen Osteoporoosiliitto ry on äskettäin julkaissut uudistetun osteoporoosin (luukato) ja osteoporoosimurtumien riskitekijäkartoituksen. Kartoitus pohjautuu viimeisimpään tieteelliseen näyttöön ja siinä on ihan uusi näkökulma ongelmaan:
Riskitekijät on ryhmitelty kolmeen ryhmään:
Osteoporoosiliiton mukaan jokaisen nelikymppisen pitäisi itse kiinnittää huomiota riskeihin ja täyttää riskitekijäkartoitus. Kartoituksessa saadun tuloksen pohjalta on sitten helpompi pyytää lääkäriä tarkemmin arvioimaan osteoporoosin ja osteoporoosimurtuman vaaran suuruus. Jos yleisiä riskitekijöitä on useita tai esiintyy yksikin erityinen merkitty riskitekijä tai sairaus, suositellaan keskustelua heti seuraavalla käynnillä mahdollisesta osteoporoosi- ja osteoporoosimurtumariskistä hoitavan lääkärin kanssa.
Lääkäri ottaa luukadon hoidossa todennäköisesti esille liikkumattomuuden ongelman, D-vitamiinin puutteen ja kalsiumin saannissa esiintyvät mahdolliset puutteet. Hoitamattomana luukato altistaa kaatumisille ja murtumille. Tutkimusten mukaan jopa 70 prosentilla kasvuikäisistä ja 50 prosentilla keski-ikäisistä veren D-vitamiinipitoisuus jää suositusarvojen alapuolelle. Lähes 80 prosenttia ravinnon kalsiumista saadaan maitovalmisteista. Ellet voi käyttää maitovalmisteita, kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteilla. Auringosta saamme vain kesäkuukausina riittävästi D-vitamiinia, joten ravinnosta saatavalla vitamiinilla on keskeinen osa. Syö runsaasti tuoretta kalaa ja noudata lääkärin ohjeita hänen mahdollisesti suositellessa D-vitamiinilisää sinulle.
Lue lisää tästä:
http://www.osteoporoosiliitto.fi/
http://www.rakasluuranko.fi/
Huomenna, jos Jumala suo, vietetään Maailman Osteoporoosipäivää.
Kymmeniltä tuhansilta suomalaisilta katoaa luuta sitä vauhtia, että se johtaa luun murtumiin. Suomen Osteoporoosiliitto ry on äskettäin julkaissut uudistetun osteoporoosin (luukato) ja osteoporoosimurtumien riskitekijäkartoituksen. Kartoitus pohjautuu viimeisimpään tieteelliseen näyttöön ja siinä on ihan uusi näkökulma ongelmaan:
Riskitekijät on ryhmitelty kolmeen ryhmään:
- yleiset ja elämäntapoihin liittyvät riskitekijät
- erityiset riskitekijät
- luun kuntoa mittaavat tekijät
Osteoporoosiliiton mukaan jokaisen nelikymppisen pitäisi itse kiinnittää huomiota riskeihin ja täyttää riskitekijäkartoitus. Kartoituksessa saadun tuloksen pohjalta on sitten helpompi pyytää lääkäriä tarkemmin arvioimaan osteoporoosin ja osteoporoosimurtuman vaaran suuruus. Jos yleisiä riskitekijöitä on useita tai esiintyy yksikin erityinen merkitty riskitekijä tai sairaus, suositellaan keskustelua heti seuraavalla käynnillä mahdollisesta osteoporoosi- ja osteoporoosimurtumariskistä hoitavan lääkärin kanssa.
Lääkäri ottaa luukadon hoidossa todennäköisesti esille liikkumattomuuden ongelman, D-vitamiinin puutteen ja kalsiumin saannissa esiintyvät mahdolliset puutteet. Hoitamattomana luukato altistaa kaatumisille ja murtumille. Tutkimusten mukaan jopa 70 prosentilla kasvuikäisistä ja 50 prosentilla keski-ikäisistä veren D-vitamiinipitoisuus jää suositusarvojen alapuolelle. Lähes 80 prosenttia ravinnon kalsiumista saadaan maitovalmisteista. Ellet voi käyttää maitovalmisteita, kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteilla. Auringosta saamme vain kesäkuukausina riittävästi D-vitamiinia, joten ravinnosta saatavalla vitamiinilla on keskeinen osa. Syö runsaasti tuoretta kalaa ja noudata lääkärin ohjeita hänen mahdollisesti suositellessa D-vitamiinilisää sinulle.
Lue lisää tästä:
http://www.osteoporoosiliitto.fi/
http://www.rakasluuranko.fi/
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Päivän terveyspoliittinen propaganda-annos
*
Alun perin kirjoitettu 13.10.2007, täydennystekstiä ilmestynyt 17.10.2007. Tätä kirjoitusta on kommentoitu hyvin vilkkaasti. KIITOS! Kokosin liudan terveysväittämiä, joihin itse otin kantaa. Tulilinjalle joutuivat mm. suositukset perunan syömisestä ja hiilihydraattien suosimisesta sekä instituutioina Kansanterveyslaitos ja elintarviketeollisuus. Kehotin syömään perunaa korkeintaan joka toinen päivä, käyttämään viljavalmisteita harkiten ja nauttimaan täysrasvaisia maitotuotteita kohtuullisesti. Lisäksi suosittelin syömään kalaa, lihaa ja vihanneksia usein sekä monipuolisesti. Margariinin sijaan tuli syödä voita. Kiitosta annoin Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskalle siitä, että Pohjois-Karjala -projektissa suomalaiset opetettiin syömään vihanneksia. Vilkkaassa keskustelussa minua ja muitakin yritetään vakuuttaa rasvadieetin eduista. Tähän en kuitenkaan taivu. Keskustelussa nousee esille myös virallisten ravitsemussuositusten sopivuus diabeetikoille ja hiilihydraattipitoisen ruokavalion merkitys urheilijan suorituskyvyn kannalta. Lisäksi useat kirjoittajat moittivat, että virallisissa ravitsemussuosituksissa sivuutetaan yksilölliset vaihtelut aineenvaihdunnassa. Kritiikkiä saan anonyymiltä kirjoittajalta, joka ei olisi valmis hyväksymään hiilihydraattien demonisointia. Saan oivallisen hienon muistutuksen siitä, että rasvaisen ruoan, vyötärölihavuuden ja sydänsairauksien välillä on yhteys. Kiitän keskusteluun oman arvokkaan panoksensa antaneita! Keskustelu jatkukoon!
Tarkoituksenhakuinen ja vääristelevä terveyspolitiikka on vahingollista. Eihän sellaista Suomessa harrasteta, eihän?
Heitän ilmaan muutamia terveysväitteitä (omia ja lainattuja), joiden edessä tällainen tavallinen bisneskytköksistä vapaa ravintovalmentaja ihmettelee asummeko Suomessa vai Naurusaarilla? Itkuvirsien veisaamisen voi aloittaa näistä epäkohdista:
1) Sairaaloiden tietojärjestelmät ovat tavattoman huonoja ja uhkaavat viedä potilasturvallisuutemme Pohjois-Korean tasolle. Lääkäri Armi Paini on syystä huolestunut: Sairaanhoitopiirien tiedotuslehtiä kustannetaan julkisilla verorahoilla. Yrityskuvalehdissä tuskin pyritään objektiivisuuteen, vaan yrityksestä pyritään antamaan mahdollisimman myönteinen kuva julkisuuteen. Kun yhteisillä varoilla painettava lehdykkä kertoo asiat "hyvin myönteisessä hengessä" yrityslehden tyyliin, niin alkavat Arminkin kulmakarvat kohota. Journalismi alkaa muistuttaa pohjois-korealaista tasoa uskottavuudessaan. Tietojärjestelmät ovat huipputasoa, jotain sivulauseessa ohimennen mainittuja pikkuongelmia on, ja kuulemma terveydenhuoltoteknologian kärkituote Mirandakin on tehty lääkäreitä varten. Kuitenkaan kukaan karvahattutyöntekijöistä ei näitä juttuja usko ja ruokapöydässä niille hekotellaan. Jos tämä julkisen sektorin tiedotuspoliittinen hehkutus jatkuu tällä linjalla, niin mitä saammekaan lukea jatkossa? Miranda on Jumalan inspiroima, Bill Gatesin koodaama ja Paavo Väyrysen pilotoima? Sopimus ohjelmiston hankinnasta NASAn sukkuloihin on allekirjoitusta vailla?
2) Rasva ei ole paha terveyshaitta, pahimmin liikkumattomien suomalaisten terveyttä nakertaa tällä hetkellä ravintoaine nimeltään hiilihydraatti. Lääkäri Pekka Nykänen sanoo: Suomessa ylipaino ja keskivartalolihavuus johtuvat liiallisesta hiilihydraattien käytöstä. Rasvaisimmat valheet kertoo elintarviketeollisuus koska se on täysin riippuvainen elintarvikkeiden jalostamisessa siellä tuotantolinjalla siitä, että se saa lisätä ruokaamme sokeria, elintarvikevärejä ja muita lisäaineita. Kansanterveyslaitoksen rooliksi on jäänyt ummistaa silmänsä tältä valtavalta terveyskatastrofilta, sillä vuosikymmenien aikana on lyöty lukkoon terveyspolitiikka, joka sallii rasvojen demonisoinnin ja hiilihydraattien palvonnan.
3) Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset sallivat liikkumattomien suomalaisten jatkaa epäterveellisellä linjauksella. Jos Kansanterveyslaitoksella olisi aitoa halua vaikuttaa suomalaisten terveyteen (eikä tehdä elintarvikepolitiikkaa), se muuttaisi oitis ravitsemussuositukset terveellisemmiksi. Kutsuttakoon minua nyt sitten vaikkapa "takin kääntäjäksi", mutta ainakin olen olennaisilta osiltaan eri mieltä ravitsemusneuvottelukunnan kanssa. Tämä erimielisyys ei ole syntynyt hetken mielijohteesta vaan uusimpien tieteellisten tutkimustöiden lukemisen kautta, ihmisten arkisen elämän seuraamisesta, ruokapäiväkirjojen analysoinnin ja siinä nähtyjen painonhallinnan vaikeuksien sekä epäterveellisyyteen johtavien valintojen myötä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksilla ei pysy terveenä kuin runsaasti liikuntaa harrastava huippu-urheilija. Mikä suosituksissa on pielessä? Ei suinkaan kaikki ole pielessä, mutta olennaisia virheitä on nähdäkseni useita. Tässä puhuu bisneskytköksistä vapaa ääni, joka heijastelee uusimpia tutkimustuloksia:
a) Viljavalmisteita runsaasti (tämä on uusimman tutkimusnäytön valossa epäviisas suositus, sillä liikkumattomalla ihmisellä hiilihydraattivarastot ovat lähes jatkuvasti täynnä ja niillä ylimääräisillä leipäpaloilla on taipumusta siirtyä siihen Michelin-renkaaseen vyötäröllä. Parempi olisi sanoa Viljavalmisteita harkiten. Runsaasti viljavalmisteita voi syödä vain paljon liikuntaa harrastava ihminen. Ne paljon ylistetyt kuidut voi saada pähkinöistä ja hedelmistä. Ei siihen leipää tarvita välttämättä niin paljon kuin suositellaan.)
b) maitovalmisteita sopivasti (mikäli tämä tarkoittaa täysrasvaisten maitovalmisteiden kohtuukäyttöä, silloin tämä suositus on oikein mitoitettu. Pahoin pelkään, että tässä maitovalmisteilla tarkoitetaan sitä elintarviketeollisuuden riemuvoittona pidettyä rasvattomien maitovalmisteiden invaasiota. Koko Suomi on täytetty rasvattomilla tuotteilla. Eihän ruokakaupasta enää tahdo muuta löytyäkään kuin rasvattomia maitotuotteita. Suosittelen täysrasvaisten maitotuotteiden nauttimista kohtuullisia määriä. Säästäkää huippu-urheilijoille nuo rasvattomat maitovalmisteet!)
c) perunaa monipuolisesti (tämä on vakava virhe. Keitettyä perunaa voi syödä silloin tällöin, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan joka päivä ja missään nimessä perunaa ei kannata syödä monipuolisesti: pelkkä keitetty peruna saa luvan riittää esimerkiksi joka toinen päivä, sillä esimerkiksi kasvirasvassa friteeratut ranskanperunat ovat mahdottoman epäterveellisiä)
d) kasviksista, marjoista ja hedelmistä väriä ja vaihtelua (tässä suositukset ovat turhan kainostelevia. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään runsaasti ja säännöllisesti. Pääjohtaja Pekka Puskan suurena saavutuksena Pohjois-Karjala -projektissa on pidettävä sitä seikkaa, että hän opetti suomalaiset syömään vihanneksia!)
e) kalaa usein ja lihaa vähärasvaisena (suurena ihmeenä on pidettävä sitä seikkaa, että löytyy yksi ruoka-aine, joka kerää kaikkien ravitsemusvalistajien sympatiat puoleensa: se on kala. Siinä on rasva ja proteiini oikeassa muodossa. Lihassa luonnostaan olevaa rasvaa pitää oppia syömään, se on itse asiassa terveellistä sekin! Suosituksen pitäisikin kuulua näin: kalaa usein ja lihaa monipuolisista lähteistä)
f) rasvoja niukasti (tämä viesti vie harhaan. Ihmisen pitää syödä rasvoja monipuolisesti, kohtuullisesti ja rasvan luontaisia lähteitä suosien. Margariini vaihdetaan voihin, rasvaton liha vaihdetaan luomuporsaan kyljyksiin ja ruoka paistetaan voissa eikä missään nimessä margariinissa)
g) sokereita säästeliäästi (aivan oikein! Sokeria nautitaan todellakin säästeliäästi. Sokeri on turhan suuri aineenvaihdunnallinen rasite)
4) Elintarviketeollisuus tyydyttää nälkämme, mutta ryöstää meiltä mahdollisuuden ruokailla terveellisesti. Vain perinteisen kotona valmistetun ruoan lisääntynyt käyttö voi pelastaa Suomen terveyskatastrofilta. Lääkäri Antti Heikkilä sanoo osuvasti: Lääke- ja ruokateollisuus on median suurin rahoittaja. Siksi media julkaisee vain uutisia jotka tukevat rahoittajiensa etuja. Vaihtoehtoisia hoitoja väheksytään vaikka usein ne ovat virallisia hoitoja tehokkaampia ja turvallisimpia. Samaten meidät on saatu uskomaan valmisruokateollisuuden etuihin perinteiseen ruokaan verrattuna.
Alun perin kirjoitettu 13.10.2007, täydennystekstiä ilmestynyt 17.10.2007. Tätä kirjoitusta on kommentoitu hyvin vilkkaasti. KIITOS! Kokosin liudan terveysväittämiä, joihin itse otin kantaa. Tulilinjalle joutuivat mm. suositukset perunan syömisestä ja hiilihydraattien suosimisesta sekä instituutioina Kansanterveyslaitos ja elintarviketeollisuus. Kehotin syömään perunaa korkeintaan joka toinen päivä, käyttämään viljavalmisteita harkiten ja nauttimaan täysrasvaisia maitotuotteita kohtuullisesti. Lisäksi suosittelin syömään kalaa, lihaa ja vihanneksia usein sekä monipuolisesti. Margariinin sijaan tuli syödä voita. Kiitosta annoin Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskalle siitä, että Pohjois-Karjala -projektissa suomalaiset opetettiin syömään vihanneksia. Vilkkaassa keskustelussa minua ja muitakin yritetään vakuuttaa rasvadieetin eduista. Tähän en kuitenkaan taivu. Keskustelussa nousee esille myös virallisten ravitsemussuositusten sopivuus diabeetikoille ja hiilihydraattipitoisen ruokavalion merkitys urheilijan suorituskyvyn kannalta. Lisäksi useat kirjoittajat moittivat, että virallisissa ravitsemussuosituksissa sivuutetaan yksilölliset vaihtelut aineenvaihdunnassa. Kritiikkiä saan anonyymiltä kirjoittajalta, joka ei olisi valmis hyväksymään hiilihydraattien demonisointia. Saan oivallisen hienon muistutuksen siitä, että rasvaisen ruoan, vyötärölihavuuden ja sydänsairauksien välillä on yhteys. Kiitän keskusteluun oman arvokkaan panoksensa antaneita! Keskustelu jatkukoon!
Tarkoituksenhakuinen ja vääristelevä terveyspolitiikka on vahingollista. Eihän sellaista Suomessa harrasteta, eihän?
Heitän ilmaan muutamia terveysväitteitä (omia ja lainattuja), joiden edessä tällainen tavallinen bisneskytköksistä vapaa ravintovalmentaja ihmettelee asummeko Suomessa vai Naurusaarilla? Itkuvirsien veisaamisen voi aloittaa näistä epäkohdista:
1) Sairaaloiden tietojärjestelmät ovat tavattoman huonoja ja uhkaavat viedä potilasturvallisuutemme Pohjois-Korean tasolle. Lääkäri Armi Paini on syystä huolestunut: Sairaanhoitopiirien tiedotuslehtiä kustannetaan julkisilla verorahoilla. Yrityskuvalehdissä tuskin pyritään objektiivisuuteen, vaan yrityksestä pyritään antamaan mahdollisimman myönteinen kuva julkisuuteen. Kun yhteisillä varoilla painettava lehdykkä kertoo asiat "hyvin myönteisessä hengessä" yrityslehden tyyliin, niin alkavat Arminkin kulmakarvat kohota. Journalismi alkaa muistuttaa pohjois-korealaista tasoa uskottavuudessaan. Tietojärjestelmät ovat huipputasoa, jotain sivulauseessa ohimennen mainittuja pikkuongelmia on, ja kuulemma terveydenhuoltoteknologian kärkituote Mirandakin on tehty lääkäreitä varten. Kuitenkaan kukaan karvahattutyöntekijöistä ei näitä juttuja usko ja ruokapöydässä niille hekotellaan. Jos tämä julkisen sektorin tiedotuspoliittinen hehkutus jatkuu tällä linjalla, niin mitä saammekaan lukea jatkossa? Miranda on Jumalan inspiroima, Bill Gatesin koodaama ja Paavo Väyrysen pilotoima? Sopimus ohjelmiston hankinnasta NASAn sukkuloihin on allekirjoitusta vailla?
2) Rasva ei ole paha terveyshaitta, pahimmin liikkumattomien suomalaisten terveyttä nakertaa tällä hetkellä ravintoaine nimeltään hiilihydraatti. Lääkäri Pekka Nykänen sanoo: Suomessa ylipaino ja keskivartalolihavuus johtuvat liiallisesta hiilihydraattien käytöstä. Rasvaisimmat valheet kertoo elintarviketeollisuus koska se on täysin riippuvainen elintarvikkeiden jalostamisessa siellä tuotantolinjalla siitä, että se saa lisätä ruokaamme sokeria, elintarvikevärejä ja muita lisäaineita. Kansanterveyslaitoksen rooliksi on jäänyt ummistaa silmänsä tältä valtavalta terveyskatastrofilta, sillä vuosikymmenien aikana on lyöty lukkoon terveyspolitiikka, joka sallii rasvojen demonisoinnin ja hiilihydraattien palvonnan.
3) Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset sallivat liikkumattomien suomalaisten jatkaa epäterveellisellä linjauksella. Jos Kansanterveyslaitoksella olisi aitoa halua vaikuttaa suomalaisten terveyteen (eikä tehdä elintarvikepolitiikkaa), se muuttaisi oitis ravitsemussuositukset terveellisemmiksi. Kutsuttakoon minua nyt sitten vaikkapa "takin kääntäjäksi", mutta ainakin olen olennaisilta osiltaan eri mieltä ravitsemusneuvottelukunnan kanssa. Tämä erimielisyys ei ole syntynyt hetken mielijohteesta vaan uusimpien tieteellisten tutkimustöiden lukemisen kautta, ihmisten arkisen elämän seuraamisesta, ruokapäiväkirjojen analysoinnin ja siinä nähtyjen painonhallinnan vaikeuksien sekä epäterveellisyyteen johtavien valintojen myötä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksilla ei pysy terveenä kuin runsaasti liikuntaa harrastava huippu-urheilija. Mikä suosituksissa on pielessä? Ei suinkaan kaikki ole pielessä, mutta olennaisia virheitä on nähdäkseni useita. Tässä puhuu bisneskytköksistä vapaa ääni, joka heijastelee uusimpia tutkimustuloksia:
a) Viljavalmisteita runsaasti (tämä on uusimman tutkimusnäytön valossa epäviisas suositus, sillä liikkumattomalla ihmisellä hiilihydraattivarastot ovat lähes jatkuvasti täynnä ja niillä ylimääräisillä leipäpaloilla on taipumusta siirtyä siihen Michelin-renkaaseen vyötäröllä. Parempi olisi sanoa Viljavalmisteita harkiten. Runsaasti viljavalmisteita voi syödä vain paljon liikuntaa harrastava ihminen. Ne paljon ylistetyt kuidut voi saada pähkinöistä ja hedelmistä. Ei siihen leipää tarvita välttämättä niin paljon kuin suositellaan.)
b) maitovalmisteita sopivasti (mikäli tämä tarkoittaa täysrasvaisten maitovalmisteiden kohtuukäyttöä, silloin tämä suositus on oikein mitoitettu. Pahoin pelkään, että tässä maitovalmisteilla tarkoitetaan sitä elintarviketeollisuuden riemuvoittona pidettyä rasvattomien maitovalmisteiden invaasiota. Koko Suomi on täytetty rasvattomilla tuotteilla. Eihän ruokakaupasta enää tahdo muuta löytyäkään kuin rasvattomia maitotuotteita. Suosittelen täysrasvaisten maitotuotteiden nauttimista kohtuullisia määriä. Säästäkää huippu-urheilijoille nuo rasvattomat maitovalmisteet!)
c) perunaa monipuolisesti (tämä on vakava virhe. Keitettyä perunaa voi syödä silloin tällöin, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan joka päivä ja missään nimessä perunaa ei kannata syödä monipuolisesti: pelkkä keitetty peruna saa luvan riittää esimerkiksi joka toinen päivä, sillä esimerkiksi kasvirasvassa friteeratut ranskanperunat ovat mahdottoman epäterveellisiä)
d) kasviksista, marjoista ja hedelmistä väriä ja vaihtelua (tässä suositukset ovat turhan kainostelevia. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään runsaasti ja säännöllisesti. Pääjohtaja Pekka Puskan suurena saavutuksena Pohjois-Karjala -projektissa on pidettävä sitä seikkaa, että hän opetti suomalaiset syömään vihanneksia!)
e) kalaa usein ja lihaa vähärasvaisena (suurena ihmeenä on pidettävä sitä seikkaa, että löytyy yksi ruoka-aine, joka kerää kaikkien ravitsemusvalistajien sympatiat puoleensa: se on kala. Siinä on rasva ja proteiini oikeassa muodossa. Lihassa luonnostaan olevaa rasvaa pitää oppia syömään, se on itse asiassa terveellistä sekin! Suosituksen pitäisikin kuulua näin: kalaa usein ja lihaa monipuolisista lähteistä)
f) rasvoja niukasti (tämä viesti vie harhaan. Ihmisen pitää syödä rasvoja monipuolisesti, kohtuullisesti ja rasvan luontaisia lähteitä suosien. Margariini vaihdetaan voihin, rasvaton liha vaihdetaan luomuporsaan kyljyksiin ja ruoka paistetaan voissa eikä missään nimessä margariinissa)
g) sokereita säästeliäästi (aivan oikein! Sokeria nautitaan todellakin säästeliäästi. Sokeri on turhan suuri aineenvaihdunnallinen rasite)
4) Elintarviketeollisuus tyydyttää nälkämme, mutta ryöstää meiltä mahdollisuuden ruokailla terveellisesti. Vain perinteisen kotona valmistetun ruoan lisääntynyt käyttö voi pelastaa Suomen terveyskatastrofilta. Lääkäri Antti Heikkilä sanoo osuvasti: Lääke- ja ruokateollisuus on median suurin rahoittaja. Siksi media julkaisee vain uutisia jotka tukevat rahoittajiensa etuja. Vaihtoehtoisia hoitoja väheksytään vaikka usein ne ovat virallisia hoitoja tehokkaampia ja turvallisimpia. Samaten meidät on saatu uskomaan valmisruokateollisuuden etuihin perinteiseen ruokaan verrattuna.
Lihavuus on osa nykyaikasta elämäämme?
**
Uutistoimisto Reuters välittää tänään (17.10.2007) maailmalle aika mielenkiintoisen uutisen: Lihavuus ei olekaan lihavan itsensä ongelma. Koko ajan lisääntyvää lihavuusepidemiaa ei voi yksistään selittää sillä tavalla, että ihmiset elävät epäterveellisesti.
Brittitutkijat ovat kahden vuoden aikana pohtineet tätä asiaa oikein urakalla. Noin 250 tutkijaa ja ravintoasiantuntijaa on brittiläisen terveyslaitoksen ns. Foresight -ohjelmassa päässyt loppuraportin tekoon.
Tutkijoiden mukaan lihavuudesta ei ole yksittäinen ihminen vastuussa, vaan lihavuus on seurausta yhteiskunnan muutoksesta. Energiapitoista ruokaa on yllin kyllin tarjolla ja se on lisäksi varsin edullista. Koneet tekevät ne työt joihin ennen tarvittiin meidän lihastyötämme, modernit kulkuvälineet vievät meidät kätevästi paikasta toiseen ja sitten me istumme niin tavattoman paljon paikallamme.
Tutkimusta johtanut Sir David King, haluaa kerta kaikkiaan romuttaa myytin, että lihava ihminen on laiska ja rakastaa liiaksi ruokaa ja liikkumatonta elämää. Tämän myytin murskaamiseksi on nyt koostettu vakuuttava tutkimusaineisto.
Sir David King pitää yksilön vastuuta huomattavana, mutta koko lihavuusepidemia on liian monimutkainen kaatuakseen kokonaan yksittäisen henkilön kannettavaksi. Tutkimuksen löydökset ovat pistäneet sellaisen hälytyskellon soimaan, josta syystä voidaan odottaa realistisia toimenpiteitä lihavuuden torjumiseksi.
Lihavuusepidemian torjumiseen ja peruutusvaihteen saamiseksi päälle menee tutkijoiden mukaan vähintään 30 vuotta. Tänä aikana nähdään muutoksia , jotka tähtäävät hyötyliikunnan voimakkaaseen lisääntymiseen. Kansalaisia opastetaan kädestä pitäen liikkumaan enemmän ja siirtymään terveellisempien ravintolähteiden äärelle.
Veteraaniurheilija tervehtii tomeria brittitutkijoita ilolla. Liikkumattomuuteen houkutteleva elämäntapamme on tullut tiensä päähän. Mitä enemmän liikumme omakohtaisesti ja tarkkailemme mitä pistämme suuhumme, sitä vähemmän meillä on huolta lihavuusepidemiasta jatkossa.
Lähde: Reuters Health, "Obesity a result of modern life", 17.10.2007
Uutistoimisto Reuters välittää tänään (17.10.2007) maailmalle aika mielenkiintoisen uutisen: Lihavuus ei olekaan lihavan itsensä ongelma. Koko ajan lisääntyvää lihavuusepidemiaa ei voi yksistään selittää sillä tavalla, että ihmiset elävät epäterveellisesti.
Brittitutkijat ovat kahden vuoden aikana pohtineet tätä asiaa oikein urakalla. Noin 250 tutkijaa ja ravintoasiantuntijaa on brittiläisen terveyslaitoksen ns. Foresight -ohjelmassa päässyt loppuraportin tekoon.
Tutkijoiden mukaan lihavuudesta ei ole yksittäinen ihminen vastuussa, vaan lihavuus on seurausta yhteiskunnan muutoksesta. Energiapitoista ruokaa on yllin kyllin tarjolla ja se on lisäksi varsin edullista. Koneet tekevät ne työt joihin ennen tarvittiin meidän lihastyötämme, modernit kulkuvälineet vievät meidät kätevästi paikasta toiseen ja sitten me istumme niin tavattoman paljon paikallamme.
Tutkimusta johtanut Sir David King, haluaa kerta kaikkiaan romuttaa myytin, että lihava ihminen on laiska ja rakastaa liiaksi ruokaa ja liikkumatonta elämää. Tämän myytin murskaamiseksi on nyt koostettu vakuuttava tutkimusaineisto.
Sir David King pitää yksilön vastuuta huomattavana, mutta koko lihavuusepidemia on liian monimutkainen kaatuakseen kokonaan yksittäisen henkilön kannettavaksi. Tutkimuksen löydökset ovat pistäneet sellaisen hälytyskellon soimaan, josta syystä voidaan odottaa realistisia toimenpiteitä lihavuuden torjumiseksi.
Lihavuusepidemian torjumiseen ja peruutusvaihteen saamiseksi päälle menee tutkijoiden mukaan vähintään 30 vuotta. Tänä aikana nähdään muutoksia , jotka tähtäävät hyötyliikunnan voimakkaaseen lisääntymiseen. Kansalaisia opastetaan kädestä pitäen liikkumaan enemmän ja siirtymään terveellisempien ravintolähteiden äärelle.
Veteraaniurheilija tervehtii tomeria brittitutkijoita ilolla. Liikkumattomuuteen houkutteleva elämäntapamme on tullut tiensä päähän. Mitä enemmän liikumme omakohtaisesti ja tarkkailemme mitä pistämme suuhumme, sitä vähemmän meillä on huolta lihavuusepidemiasta jatkossa.
Lähde: Reuters Health, "Obesity a result of modern life", 17.10.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)