... kasviksia.
**
Löysin Hiilaritietoiset foorumista Anja Nysténin aloittaman keskustelun suomalaisten vähäisestä kasvisten syönnistä. Hän viittaa Helsingin Sanomien kirjoitukseen 8.6.2008 "Suomalainen syö kasviksia vain noin puolet EU-keskiarvosta".
Mielenkiintoista keskustelua käydään Helsingin Sanomien verkkoversiossa. Suosittelen asiaan perehtymistä ja kasvisten runsaampaa syömistä.
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Ei enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!
*
Kirjoitettu alun perin 7.6.2008 ja täydennetty lukijapalautteen johdosta 8.6.2008
Kylläisyyden pohdinta jatkuu yleisön pyynnöstä hyvin yksinkertaisilla havainnoillani. Tulen käymään läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.
Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):
1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla
Kirjoitan ensin energiavajeen hallinnasta. Minulla on hiilihydraattitietoisia asiakkaita, jotka jättävät ruokavaliostaan pois perunan, pastan ja riisin (jotkut luopuvat myös leivästä ja muista viljatuotteista kokonaan). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella he täyttävät runsaammilla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Maitorasvan käyttö on varsin surutonta, voita ja kermaa kuluu huomattavia määriä. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää kuitenkin joillakin 400-500 kcal vajaaksi.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Hiilihydraattitietoiset asiakkaani syövät maistuvaa ruokaa lautaselta, jättävät välipalat vähemmälle ja mikäli heillä on ylipainoa, he laihtuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se mitä minä en ymmärrä on, että vähäisempi nautittu energiamäärä ei johda kiljuvaan nälkään! Minulla on hiilihydraatteja runsaasti nauttivia asiakkaita ja sitten omia henkilökohtaisia havaintoja, jotka tukevat sitä käsitystä, että energiavaje tuo yleensä kovan nälän. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan, jos on laihdutustarve. Voit syödä vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla joku sinnittelee eteenpäin. Se mikä tuntuu käsittämättömältä ja joka ei sovi yksinkertaisiin ajatuskuvioihini on se, että hiilihydraattitietoisesti ruokaileva ei ole yhtä nälkäinen.
Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.
Kun hiilihydraattitietoisesti ruokaileva asiakas haluaa laihtua, hän syö vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Kun hän haluaa ylläpitää painonsa normaalina koko loppuelämänsä, hän syö saman verran energiaa kuin hän sitä kuluttaa. Hiilihydraattien korvaaminen vastaavalla energiamäärällä rasvaa ja proteiinia on kokeilemisen arvoista. Liian runsailla rasva-annoksilla ei ole syytä elämäänsä juhlistaa, sekään ei toimi. Eräs asiakkaani innostui niin paljon rasvaisesta luonnonjogurtista, että hän söi sitä vallan liikaa ja vaaka näytti pian suurempia lukemia. Syy oli silloin liian suuressa energiamäärässä, ei siinä, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio ei olisi toiminut. Heti kun jogurtin syöntiä vähennettiin, paino aleni. Sinun kannattaa miettiä, onko painosi jumiutumisen syynä jokin liian rasvainen (paljon energiaa sisältävä) ruoka-aine, jota tulee syötyä ihan vahingossa liikaa. Monella se on suklaa, rasvainen jogurtti, makeispussi tai alkoholiannos. Runsaiden hiilihydraattien synnyttämästä näläntunteesta tulee tietoa sitten myöhemmissä osioissa.
Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta.
Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä oli yksinkertainen ajatuskuvioni tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa. Ja älä luulekaan, että minä jättäisin asian tähän. Seuraavissa kirjoituksissa kylläisyyttä pohditaan muista näkökulmista käsin.
Epäilevät Tuomaat voivat kuitenkin jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutama välipala. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on tärkeää syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Näin toimien voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.
Lue tästä muita tuoreita kirjoituksiani aiheesta:
Insuliini vanhentaa
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
Kouluruoka puhuttaa
Nuoret syövät liikaa välipaloja
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
Viisi minuuttia ruokavaliosta
Dieetit puntarissa
Myönnän olleeni väärässä
Sain 8.6.2008 eräältä herrasmieheltä tähän yhteyteen hyvin sopivan henkilökohtaisen tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Julkaisen tässä tarinan hieman lyhennettynä ja omaan kirjoitustyyliini sopivammalla tavalla, tosiasioita kuitenkaan vääristelemättä. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.
Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyy armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tuntee olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoitu ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän kokee ruokailun tähtihetkiä ja syö ruokaa lautaselta. Muualla hän vihaa ruokalautaselta syötyä ruokaa.
Hän tottuu opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän pitää itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuottet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyy kuitenkin vähitellen. Hän onnistuu lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomaa painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.
Mies siirtyy työelämään ja vuositarkastuksessa todetaan se tuttu kuvio:
Homma jatkuu! Vaaka ei osoita leppymisen merkkejä. Työnantaja suostuu kustantamaan laihdutuskuurin ja hän saa yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrätään erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippuu, mutta monien vuosienkin takaa on edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saa nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoittaa aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehuu häntä "hyvästä" laihdutustuloksesta ja tarjoaa mielenterveyspalveluja. Vika saattaa lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se on miehelle kova paikka. Hän saa jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.
Aikaa kuluu ja olo ei parane. Lopulta mies tuntee itsensä niin heikoksi, että työkyky kärsii. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluaa pelastaa työntekijänsä ja hänelle suodaan mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjotaan ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: välttäkää rasvaisia ruokia ja syökää paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seuraa kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.
Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastuu vakavasti ja hän käy usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmistaa siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän syö siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä isälle on rasvainen ruoka mieleistä. Hän nauttii ruokailuhetkistä. Hän jättää turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.
Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtuu yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!! Hän on varma siitä että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.
Kiitos tositarinasta!
Kirjoitettu alun perin 7.6.2008 ja täydennetty lukijapalautteen johdosta 8.6.2008
Kylläisyyden pohdinta jatkuu yleisön pyynnöstä hyvin yksinkertaisilla havainnoillani. Tulen käymään läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.
Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):
1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla
Kirjoitan ensin energiavajeen hallinnasta. Minulla on hiilihydraattitietoisia asiakkaita, jotka jättävät ruokavaliostaan pois perunan, pastan ja riisin (jotkut luopuvat myös leivästä ja muista viljatuotteista kokonaan). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella he täyttävät runsaammilla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Maitorasvan käyttö on varsin surutonta, voita ja kermaa kuluu huomattavia määriä. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää kuitenkin joillakin 400-500 kcal vajaaksi.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Hiilihydraattitietoiset asiakkaani syövät maistuvaa ruokaa lautaselta, jättävät välipalat vähemmälle ja mikäli heillä on ylipainoa, he laihtuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se mitä minä en ymmärrä on, että vähäisempi nautittu energiamäärä ei johda kiljuvaan nälkään! Minulla on hiilihydraatteja runsaasti nauttivia asiakkaita ja sitten omia henkilökohtaisia havaintoja, jotka tukevat sitä käsitystä, että energiavaje tuo yleensä kovan nälän. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan, jos on laihdutustarve. Voit syödä vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla joku sinnittelee eteenpäin. Se mikä tuntuu käsittämättömältä ja joka ei sovi yksinkertaisiin ajatuskuvioihini on se, että hiilihydraattitietoisesti ruokaileva ei ole yhtä nälkäinen.
Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.
Kun hiilihydraattitietoisesti ruokaileva asiakas haluaa laihtua, hän syö vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Kun hän haluaa ylläpitää painonsa normaalina koko loppuelämänsä, hän syö saman verran energiaa kuin hän sitä kuluttaa. Hiilihydraattien korvaaminen vastaavalla energiamäärällä rasvaa ja proteiinia on kokeilemisen arvoista. Liian runsailla rasva-annoksilla ei ole syytä elämäänsä juhlistaa, sekään ei toimi. Eräs asiakkaani innostui niin paljon rasvaisesta luonnonjogurtista, että hän söi sitä vallan liikaa ja vaaka näytti pian suurempia lukemia. Syy oli silloin liian suuressa energiamäärässä, ei siinä, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio ei olisi toiminut. Heti kun jogurtin syöntiä vähennettiin, paino aleni. Sinun kannattaa miettiä, onko painosi jumiutumisen syynä jokin liian rasvainen (paljon energiaa sisältävä) ruoka-aine, jota tulee syötyä ihan vahingossa liikaa. Monella se on suklaa, rasvainen jogurtti, makeispussi tai alkoholiannos. Runsaiden hiilihydraattien synnyttämästä näläntunteesta tulee tietoa sitten myöhemmissä osioissa.
Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta.
Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä oli yksinkertainen ajatuskuvioni tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa. Ja älä luulekaan, että minä jättäisin asian tähän. Seuraavissa kirjoituksissa kylläisyyttä pohditaan muista näkökulmista käsin.
Epäilevät Tuomaat voivat kuitenkin jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutama välipala. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on tärkeää syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Näin toimien voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.
Lue tästä muita tuoreita kirjoituksiani aiheesta:
Insuliini vanhentaa
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
Kouluruoka puhuttaa
Nuoret syövät liikaa välipaloja
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
Viisi minuuttia ruokavaliosta
Dieetit puntarissa
Myönnän olleeni väärässä
Sain 8.6.2008 eräältä herrasmieheltä tähän yhteyteen hyvin sopivan henkilökohtaisen tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Julkaisen tässä tarinan hieman lyhennettynä ja omaan kirjoitustyyliini sopivammalla tavalla, tosiasioita kuitenkaan vääristelemättä. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.
Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyy armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tuntee olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoitu ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän kokee ruokailun tähtihetkiä ja syö ruokaa lautaselta. Muualla hän vihaa ruokalautaselta syötyä ruokaa.
Hän tottuu opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän pitää itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuottet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyy kuitenkin vähitellen. Hän onnistuu lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomaa painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.
Mies siirtyy työelämään ja vuositarkastuksessa todetaan se tuttu kuvio:
- korkea verensokeri (vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen)
- korkea veren kolesteroli (mahdollisesti vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin)
- korkea verenpaine (mm. halvauskohtaukset ja sisäelinvauriot ovat vaarana)
Homma jatkuu! Vaaka ei osoita leppymisen merkkejä. Työnantaja suostuu kustantamaan laihdutuskuurin ja hän saa yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrätään erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippuu, mutta monien vuosienkin takaa on edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saa nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoittaa aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehuu häntä "hyvästä" laihdutustuloksesta ja tarjoaa mielenterveyspalveluja. Vika saattaa lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se on miehelle kova paikka. Hän saa jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.
Aikaa kuluu ja olo ei parane. Lopulta mies tuntee itsensä niin heikoksi, että työkyky kärsii. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluaa pelastaa työntekijänsä ja hänelle suodaan mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjotaan ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: välttäkää rasvaisia ruokia ja syökää paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seuraa kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.
Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastuu vakavasti ja hän käy usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmistaa siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän syö siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä isälle on rasvainen ruoka mieleistä. Hän nauttii ruokailuhetkistä. Hän jättää turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.
Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtuu yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!! Hän on varma siitä että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.
Kiitos tositarinasta!
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Älä usko kaikkea mitä luet!
**
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.
Linus Pauling, 10.12.1954
Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.
Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.
Linus Pauling, 10.12.1954
Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.
Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?
perjantaina, kesäkuuta 06, 2008
Kauheaa tietoa laihdutuksesta
*
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Leikkaus on tehokkain tapa päästä liikakiloista.
Parhaillaan on käynnissä gastroenterologian päivät Helsingissä. Gastroenterologia on vatsassa olevien elinten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyt kirurgian erikoisala. Helsingissä on koolla pohjoismaisia liikalihavuuden ja laihdutuskirurgian uranuurtajia.
Ollaan leikkauksen tuomista hyödyistä sitten mitä mieltä tahansa, niin leikkaus ei ole riskitöntä puuhaa. Kyseenalaisella tavalla Helsingin Sanomat ruokkii (taas) mielipideilmastoa kovia ratkaisuja suosivaan suuntaan. Suomalaisista noin viidennes on ylipainoisia ja laihdutusleikkauksesta hyötyisi arviolta kahdesta neljään prosenttia lihavista. Kirurgit kuitenkin voivottelevat kun leikkaukseen pääsi viime vuonna vain 152 potilasta.
Kuopion yliopistosairaalassa on ollut käynnissä laihdutusleikkausten tutkimusprojekti vuodesta 2005 lähtien. Projektiin otetaan mukaan kaikki laihdutusleikkauspotilaat ja seurataan heidän painonlaskuaan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Veren sokeriarvot paranevat leikkauksessa yleensä enemmän kuin olisi odotettavissa pelkän painonlaskun perusteella. Muutoksen taustalla arvellaan olevan leikkauksen jälkeen muuttunut suoliston anatomia, kertoo sisätautilääkäri Jussi Pihlajamäki. Lukuisista lihavuuden seurannaissairauksista esimerkiksi uniapnean on leikkaus parantanut 86 prosentilta potilaista. Korkea kolesteroli on laskenut 71 prosentilta ja verenpaine 62 prosentilta ruotsalaiskokemusten mukaan. Ruotsissa on laskettu, että lihavuuden aiheuttamat välilliset kustannukset heikensivät tuottavuutta noin 1,33 miljardia euroa vuonna 2003.
Ruotsissa laihdutusleikkaukset on jo pitkälle kehittynyt hoitomuoto. Maassa leikataan vuosittain 2 300 potilasta. Noin kymmenesosa ruotsalaisista on vakavasti ylipainoisia. "Leikkausten määrän nostamisella on vastattu terveydenhuollosta tulevaan paineeseen. Päättäjämme ovat nähneet, ettei mikään muu enää auta kasvavan lihavuusongelman edessä", sanoo maineikas ruotsalainen kirurgi ja tutkija David Sjöström. Poliitikkojen epäilykset ovat hänen mukaansa väistyneet, kun he ovat ymmärtäneet, että leikkaukset vähentävät sairaalajaksoja, hoitopäiviä, lääkärissäkäyntejä ja muita lihavuudesta aiheutuvia kustannuksia.
En ole laihdutusleikkausten kannalla. Suosittelen mieluummin nykyisten elintapojen pysyvää leikkaamista. Jos maailman lihavin mies (Manuel Uribe) siihen pystyy - pystyt sinäkin! Vielä 7.4.2008 Uribe oli elossa ja mainossivuston mukaan oli terveempi ja onnellisempi kuin ikinä. Hän kieltäytyi aikoinaan laihdutusleikkauksesta.
Kun ihminen ei ylipainon takia ylety solmimaan kengännauhojaan, pyyhkimään itseään "sieltä" tai mahdu istumaan yleiseen kulkuneuvoon, se rajoittaa elämää siinä määrin, että normaali reaktio olisi tehdä kaikki voitava laihdutuksen aikaansaamiseksi. Onko leikkaus silloin ainoa keino - en minä tiedä? Kuulostaa kauhealta.
Mitä mieltä sinä olet?
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Leikkaus on tehokkain tapa päästä liikakiloista.
Parhaillaan on käynnissä gastroenterologian päivät Helsingissä. Gastroenterologia on vatsassa olevien elinten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyt kirurgian erikoisala. Helsingissä on koolla pohjoismaisia liikalihavuuden ja laihdutuskirurgian uranuurtajia.
Ollaan leikkauksen tuomista hyödyistä sitten mitä mieltä tahansa, niin leikkaus ei ole riskitöntä puuhaa. Kyseenalaisella tavalla Helsingin Sanomat ruokkii (taas) mielipideilmastoa kovia ratkaisuja suosivaan suuntaan. Suomalaisista noin viidennes on ylipainoisia ja laihdutusleikkauksesta hyötyisi arviolta kahdesta neljään prosenttia lihavista. Kirurgit kuitenkin voivottelevat kun leikkaukseen pääsi viime vuonna vain 152 potilasta.
Kuopion yliopistosairaalassa on ollut käynnissä laihdutusleikkausten tutkimusprojekti vuodesta 2005 lähtien. Projektiin otetaan mukaan kaikki laihdutusleikkauspotilaat ja seurataan heidän painonlaskuaan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Veren sokeriarvot paranevat leikkauksessa yleensä enemmän kuin olisi odotettavissa pelkän painonlaskun perusteella. Muutoksen taustalla arvellaan olevan leikkauksen jälkeen muuttunut suoliston anatomia, kertoo sisätautilääkäri Jussi Pihlajamäki. Lukuisista lihavuuden seurannaissairauksista esimerkiksi uniapnean on leikkaus parantanut 86 prosentilta potilaista. Korkea kolesteroli on laskenut 71 prosentilta ja verenpaine 62 prosentilta ruotsalaiskokemusten mukaan. Ruotsissa on laskettu, että lihavuuden aiheuttamat välilliset kustannukset heikensivät tuottavuutta noin 1,33 miljardia euroa vuonna 2003.
Laihduttamista täytyy voida edesauttaa muulla tavoin kuin esimerkiksi rajoittamalla vatsalaukun kokoa leikkauksella. Paino laskee leikkauksen vaikutuksesta, mutta ei leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen sopeutuminen suinkaan mitenkään mukavaa ole.
Ruotsissa laihdutusleikkaukset on jo pitkälle kehittynyt hoitomuoto. Maassa leikataan vuosittain 2 300 potilasta. Noin kymmenesosa ruotsalaisista on vakavasti ylipainoisia. "Leikkausten määrän nostamisella on vastattu terveydenhuollosta tulevaan paineeseen. Päättäjämme ovat nähneet, ettei mikään muu enää auta kasvavan lihavuusongelman edessä", sanoo maineikas ruotsalainen kirurgi ja tutkija David Sjöström. Poliitikkojen epäilykset ovat hänen mukaansa väistyneet, kun he ovat ymmärtäneet, että leikkaukset vähentävät sairaalajaksoja, hoitopäiviä, lääkärissäkäyntejä ja muita lihavuudesta aiheutuvia kustannuksia.
En ole laihdutusleikkausten kannalla. Suosittelen mieluummin nykyisten elintapojen pysyvää leikkaamista. Jos maailman lihavin mies (Manuel Uribe) siihen pystyy - pystyt sinäkin! Vielä 7.4.2008 Uribe oli elossa ja mainossivuston mukaan oli terveempi ja onnellisempi kuin ikinä. Hän kieltäytyi aikoinaan laihdutusleikkauksesta.
Kun ihminen ei ylipainon takia ylety solmimaan kengännauhojaan, pyyhkimään itseään "sieltä" tai mahdu istumaan yleiseen kulkuneuvoon, se rajoittaa elämää siinä määrin, että normaali reaktio olisi tehdä kaikki voitava laihdutuksen aikaansaamiseksi. Onko leikkaus silloin ainoa keino - en minä tiedä? Kuulostaa kauhealta.
Mitä mieltä sinä olet?
Insuliini vanhentaa
**
(Päivitys 28.5.2008 ja 6.6.2008) Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti.
Ravitsemustieteitä opiskelevan Janne Huovilan kanssa pohdimme 2.5.2008 lähtien tätä 30.4.2008 kirjoittamaani juttua. Hyvin avoimesti ja tyhmänrohkeastikin pohdimme sitä miten verensokerin heilahtelut voivat johtaa näläntunteen lisääntymiseen. Jos lupaat olla terrorisoimatta vakavaksi aikomaamme pohdintaa, saat kommentoida näitä lähtökohtiamme:
Jari Rossi on 6.6.2008 kommentoinut seuraavasti:
Itse lueskelin Taubesin kirjaa (englanninkielinen alkuperäisversio) tuossa läheisellä kirjakaupalla, ja kyllä siitä aika ontto kuva jäi. Hyvin monet kohdat mukaanlukien kylläisyyttä, ja aivojen osuutta energia-aineenvaihdunnassa käsittelevät osuudet vaikuttavat väärin ymmärretyiltä tai tietoisesti lukijaa johdattelevilta. Tässä suhteessa toisessa kirjoituksessa mainitsemasi Mikael Fogelholmin maininta virallisten ravitsemussuositusten ongelmallisuudesta (eli noudattamatta jättäminen) liittyy myös läheisesti kylläisyyteen. Osalla tämä on helppoa "virallista" tietä noudattamalla, osalle Atkinsin perintöä seuraamalla. Yhtäältä insuliini itsessään on leptiinin tavoin keskushermostotasolla ruokahalua rajoittava tekijä, toisaalta insuliinin aiheuttama glukoositason lasku vaikuttaa nälän tunnetta lisäävästi.
Hieno kommentti!
Tässä alkaa alkuperäinen 30.4.2008 kirjoittamani tekstiosuus:
Minulla on ollut tapana luennoillani kertoa miten hyödyllinen insuliini on urheilijalle, mutta korkea insuliini on sohvaperunalle kauhistus. Siinä missä insuliini urheilijalla toimii rakentavana anabolisena hormonina, insuliini saattaa vähän liikkuvalle olla se viimeinen pisara, joka suistaa elämän raiteiltaan.
Kun tutkitaan pitkäikäisiä kansoja, silmiinpistävänä piirteenä on ollut verensokerin tasaisuus ja ihmisten hoikkuus. Syödään juuri sopivasti ruokaa ja liikutaan paljon. Jos ruoan saanti, laatu ja kulutus ovat tasapainossa, silloin ihminen voi hyvin. Tästä ovat todistuksena esimerkiksi terveydestään tunnetut kansat kuten Pakistanin Hunzat, Kaukasuksen Abhaasit, Ekvadorin Vilcabamba-heimo ja japanilaiset Okinawan saarella. Nämä kansat syövät (söivät?) kohtuullisia määriä luonnon omaa ruokaa ja varsin paljon hiilihydraatteja (kuivatut ja tuoreet hedelmät, hirssi, tattari, tuoreet vihannekset). En minä usko, että tässä pitkään eläneiden kansojen ruokavalioista on löydettävissä tukea jollekin tietylle ruoka-aineelle. Ruokaa on vain yleisellä tasolla syöty sopivasti.
Meillä suomalaisilla pitkä ikä pysyy haaveena. Terveyttämme nakertaa vahva elintarviketeollisuus ja silmitön eläinrasvan viha. Välillä tuntuu siltä, että lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden päämääränä on tuottaa sopivan sairaita ihmisiä, jotka erityisesti elämän ehtoopuolella kuluttavat runsain määrin lääkkeitä elintasosairauksiin. Tästä ei Suomessa saa puhua, mutta kuka minun suuni tukkisi tai näppäimistöni osaisi piilottaa? Hiilaritietoiset -foorumissa sokeritautia sairastava ystäväni LKT Timo Kuusela sanoo asian tosi hyvin (olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan):
Kun katselen taaksepäin koko ammatillista ikääni, pidän koulutuksellisesti itsestäänselvyytenä ravitsemuksen painottamista hiilihydraatteihin, rasvojen kohtuullisuutta ja eläinrasvojen suoranaista välttämistä. Tämä vielä korostuu, kun lisätään fyysistä rasitusta. On kuulunut "tankata" hiilihydraatteja.
Nyt siis on syntynyt ja Suomessakin syntymässä vakavaa keskustelua suosituksen järkevyydestä. Tilanne meillä taitaa vieläkin olla tasolla sanelu vastaan vakava epäily.
On tutkittu, miksi jotkut elävät hyvin vanhoiksi, yli satavuotiaiksi. Yksi yhteinen piirre näyttää olevan matala verensokeri ja matalat veren insuliinitasot. Jos tämä pitää yhtään paikkansa, elämme aika tavalla väärin. Kolmanneksella kansasta on jo taipumuksena ylireagoida korkeaan verensokeriin huimalla insuliinireaktiolla. Vuosikymmenien saatossa sitten kehittyvät insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, T2DM ynnä muut komplikaatiot varsinkin verenkiertoelimissä.
Jos itse olisi tiennyt asioista enemmän jo 70- 80-luvuilla, olisin päätynyt varmasti toisenlaisiin ravitsemuksellisiin ratkaisuihin. Oireita toki oli, niiden tulkinnat väärät.
On totta, että keskustelua käydään ravitsemuksesta jo todettujen sairauksien yhteydessä. On myös huolestuneisuutta lasten lihomisesta. Perheiden hajoamisissa lasten lihomisesta on jopa tehty lyömäase toista osapuolta vastaan.
En ole toistaiseksi juuri törmännyt siihen asiaan, että yleisellä tasolla ikään kuin ehkäisevässä hengessä pyrittäisi rajoittamaan sokeristuvien hiilihydraattien saantia ravinnosta. Päinvastoin tiukka linja on edelleenkin lisätä hiilihydraatteja lihavuuden ehkäisemiseksi.
Järki tässä "normaalinkin" kansalaisen hiilihydraattirajoituksessa piilee. Onhan niin, että ne rasvat, joita tarkkailemme "kolesteroli kokeissa" ovat maksan muodostamia de novo rasvoja, jotka sitten verenkierrossa kuljetetaan juuri VLDL- rasvoina tai niiden johdannaisina - riskirasvoina. Vastaavasti syödyt rasvat kulkevat pääsääntöisesti sinänsä harmittomina ja lyhytikäisinä kylomikroneina.
Voi olla, että hiilihydraattien rajoittamisella saavutettaisi muitakin elämisen kannalta edullisia ja mielenkiintoisia tuloksia. Henkisen vireyden nousua pidän yhtenä tärkeimpänä. Tietenkin vireys, fyysinen jaksaminen, alinomainen nälän vastustaminen tekevät elämästä monin verroin nautittavamman. Itse en palaisi entiseen vaikka terveysongelmat jo ennättivät yllättää. Tietoa tarvitaan nimenomaan siitä, millaisia rasvoja niiden optimaalisesti kuuluisi olla, joilla hiilihydraattien väheneminen korvataan. Käytän ilmaisua "luonnollisia" rasvoja. Painotan hyvälaatuisen oliiviöljyn mufa rasvahappoihin mutta en vierasta näitä kovia eläinrasvojakaan.
Tohtori Kuusela ja minäkin saamme äsken ilmestyneestä Cell -tiedejulkaisusta yllättävää tukea tuolle ajatukselle, että korkean hiilihydraattialtistuksen myötä kohonnut insuliini voi vanhentaa! Harvardin kuuluisan yliopiston tutkijat ovat todenneet, että insuliini vanhentaa. Ei tosin ihmistä ole tutkittu vaan erästä sukkulamatoa (Caenorhabditis elegans). Tutkijat osoittivat koesarjoissaan, että insuliini vähensi erään tärkeän geenin (SKN-1) toimeliaisuutta. Tästä geenistä tiedetään, että se suojaa matoa hapetusstressiltä ja on tärkeä muutenkin madon menestykselle karussa maailmassaan. Mitä enemmän madolle annettiin insuliinia, sitä enemmän hapetusstressiä ja sitä lyhyempi elämä. Jos tämä sama ilmiö on todennettavissa ihmisellä, silloin ei loppua näy näille hiilihydraattitietoisille tarinoilleni.
Tutkimusta kommentoidaan Läkartidningen -lehden verkkoversiossa näin: Insuliinin vaikutuksesta ikääntymiseen on ollut tietoa jo pitkään. Useita kymmeniä vuosia olemme tienneet, että nälkäiset eläimet elävät pitempään. Vähän ruokaa saavat eläimet lisäävät insuliininherkkyyttään (hyvä asia!) ja erittävät vähemmän insuliinia.
Muista: Jos syöt paljon hiilareita - LIIKU! Jos et liiku - VÄHENNÄ hiilareita!
Lähde: Cell 132 (6): 1025-1038, 2008
(Päivitys 28.5.2008 ja 6.6.2008) Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti.
Ravitsemustieteitä opiskelevan Janne Huovilan kanssa pohdimme 2.5.2008 lähtien tätä 30.4.2008 kirjoittamaani juttua. Hyvin avoimesti ja tyhmänrohkeastikin pohdimme sitä miten verensokerin heilahtelut voivat johtaa näläntunteen lisääntymiseen. Jos lupaat olla terrorisoimatta vakavaksi aikomaamme pohdintaa, saat kommentoida näitä lähtökohtiamme:
Jari Rossi on 6.6.2008 kommentoinut seuraavasti:
Itse lueskelin Taubesin kirjaa (englanninkielinen alkuperäisversio) tuossa läheisellä kirjakaupalla, ja kyllä siitä aika ontto kuva jäi. Hyvin monet kohdat mukaanlukien kylläisyyttä, ja aivojen osuutta energia-aineenvaihdunnassa käsittelevät osuudet vaikuttavat väärin ymmärretyiltä tai tietoisesti lukijaa johdattelevilta. Tässä suhteessa toisessa kirjoituksessa mainitsemasi Mikael Fogelholmin maininta virallisten ravitsemussuositusten ongelmallisuudesta (eli noudattamatta jättäminen) liittyy myös läheisesti kylläisyyteen. Osalla tämä on helppoa "virallista" tietä noudattamalla, osalle Atkinsin perintöä seuraamalla. Yhtäältä insuliini itsessään on leptiinin tavoin keskushermostotasolla ruokahalua rajoittava tekijä, toisaalta insuliinin aiheuttama glukoositason lasku vaikuttaa nälän tunnetta lisäävästi.
Hieno kommentti!
Tässä alkaa alkuperäinen 30.4.2008 kirjoittamani tekstiosuus:
Minulla on ollut tapana luennoillani kertoa miten hyödyllinen insuliini on urheilijalle, mutta korkea insuliini on sohvaperunalle kauhistus. Siinä missä insuliini urheilijalla toimii rakentavana anabolisena hormonina, insuliini saattaa vähän liikkuvalle olla se viimeinen pisara, joka suistaa elämän raiteiltaan.
Kun tutkitaan pitkäikäisiä kansoja, silmiinpistävänä piirteenä on ollut verensokerin tasaisuus ja ihmisten hoikkuus. Syödään juuri sopivasti ruokaa ja liikutaan paljon. Jos ruoan saanti, laatu ja kulutus ovat tasapainossa, silloin ihminen voi hyvin. Tästä ovat todistuksena esimerkiksi terveydestään tunnetut kansat kuten Pakistanin Hunzat, Kaukasuksen Abhaasit, Ekvadorin Vilcabamba-heimo ja japanilaiset Okinawan saarella. Nämä kansat syövät (söivät?) kohtuullisia määriä luonnon omaa ruokaa ja varsin paljon hiilihydraatteja (kuivatut ja tuoreet hedelmät, hirssi, tattari, tuoreet vihannekset). En minä usko, että tässä pitkään eläneiden kansojen ruokavalioista on löydettävissä tukea jollekin tietylle ruoka-aineelle. Ruokaa on vain yleisellä tasolla syöty sopivasti.
Meillä suomalaisilla pitkä ikä pysyy haaveena. Terveyttämme nakertaa vahva elintarviketeollisuus ja silmitön eläinrasvan viha. Välillä tuntuu siltä, että lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden päämääränä on tuottaa sopivan sairaita ihmisiä, jotka erityisesti elämän ehtoopuolella kuluttavat runsain määrin lääkkeitä elintasosairauksiin. Tästä ei Suomessa saa puhua, mutta kuka minun suuni tukkisi tai näppäimistöni osaisi piilottaa? Hiilaritietoiset -foorumissa sokeritautia sairastava ystäväni LKT Timo Kuusela sanoo asian tosi hyvin (olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan):
Kun katselen taaksepäin koko ammatillista ikääni, pidän koulutuksellisesti itsestäänselvyytenä ravitsemuksen painottamista hiilihydraatteihin, rasvojen kohtuullisuutta ja eläinrasvojen suoranaista välttämistä. Tämä vielä korostuu, kun lisätään fyysistä rasitusta. On kuulunut "tankata" hiilihydraatteja.
Nyt siis on syntynyt ja Suomessakin syntymässä vakavaa keskustelua suosituksen järkevyydestä. Tilanne meillä taitaa vieläkin olla tasolla sanelu vastaan vakava epäily.
On tutkittu, miksi jotkut elävät hyvin vanhoiksi, yli satavuotiaiksi. Yksi yhteinen piirre näyttää olevan matala verensokeri ja matalat veren insuliinitasot. Jos tämä pitää yhtään paikkansa, elämme aika tavalla väärin. Kolmanneksella kansasta on jo taipumuksena ylireagoida korkeaan verensokeriin huimalla insuliinireaktiolla. Vuosikymmenien saatossa sitten kehittyvät insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, T2DM ynnä muut komplikaatiot varsinkin verenkiertoelimissä.
Jos itse olisi tiennyt asioista enemmän jo 70- 80-luvuilla, olisin päätynyt varmasti toisenlaisiin ravitsemuksellisiin ratkaisuihin. Oireita toki oli, niiden tulkinnat väärät.
On totta, että keskustelua käydään ravitsemuksesta jo todettujen sairauksien yhteydessä. On myös huolestuneisuutta lasten lihomisesta. Perheiden hajoamisissa lasten lihomisesta on jopa tehty lyömäase toista osapuolta vastaan.
En ole toistaiseksi juuri törmännyt siihen asiaan, että yleisellä tasolla ikään kuin ehkäisevässä hengessä pyrittäisi rajoittamaan sokeristuvien hiilihydraattien saantia ravinnosta. Päinvastoin tiukka linja on edelleenkin lisätä hiilihydraatteja lihavuuden ehkäisemiseksi.
Järki tässä "normaalinkin" kansalaisen hiilihydraattirajoituksessa piilee. Onhan niin, että ne rasvat, joita tarkkailemme "kolesteroli kokeissa" ovat maksan muodostamia de novo rasvoja, jotka sitten verenkierrossa kuljetetaan juuri VLDL- rasvoina tai niiden johdannaisina - riskirasvoina. Vastaavasti syödyt rasvat kulkevat pääsääntöisesti sinänsä harmittomina ja lyhytikäisinä kylomikroneina.
Voi olla, että hiilihydraattien rajoittamisella saavutettaisi muitakin elämisen kannalta edullisia ja mielenkiintoisia tuloksia. Henkisen vireyden nousua pidän yhtenä tärkeimpänä. Tietenkin vireys, fyysinen jaksaminen, alinomainen nälän vastustaminen tekevät elämästä monin verroin nautittavamman. Itse en palaisi entiseen vaikka terveysongelmat jo ennättivät yllättää. Tietoa tarvitaan nimenomaan siitä, millaisia rasvoja niiden optimaalisesti kuuluisi olla, joilla hiilihydraattien väheneminen korvataan. Käytän ilmaisua "luonnollisia" rasvoja. Painotan hyvälaatuisen oliiviöljyn mufa rasvahappoihin mutta en vierasta näitä kovia eläinrasvojakaan.
Tohtori Kuusela ja minäkin saamme äsken ilmestyneestä Cell -tiedejulkaisusta yllättävää tukea tuolle ajatukselle, että korkean hiilihydraattialtistuksen myötä kohonnut insuliini voi vanhentaa! Harvardin kuuluisan yliopiston tutkijat ovat todenneet, että insuliini vanhentaa. Ei tosin ihmistä ole tutkittu vaan erästä sukkulamatoa (Caenorhabditis elegans). Tutkijat osoittivat koesarjoissaan, että insuliini vähensi erään tärkeän geenin (SKN-1) toimeliaisuutta. Tästä geenistä tiedetään, että se suojaa matoa hapetusstressiltä ja on tärkeä muutenkin madon menestykselle karussa maailmassaan. Mitä enemmän madolle annettiin insuliinia, sitä enemmän hapetusstressiä ja sitä lyhyempi elämä. Jos tämä sama ilmiö on todennettavissa ihmisellä, silloin ei loppua näy näille hiilihydraattitietoisille tarinoilleni.
Tutkimusta kommentoidaan Läkartidningen -lehden verkkoversiossa näin: Insuliinin vaikutuksesta ikääntymiseen on ollut tietoa jo pitkään. Useita kymmeniä vuosia olemme tienneet, että nälkäiset eläimet elävät pitempään. Vähän ruokaa saavat eläimet lisäävät insuliininherkkyyttään (hyvä asia!) ja erittävät vähemmän insuliinia.
Muista: Jos syöt paljon hiilareita - LIIKU! Jos et liiku - VÄHENNÄ hiilareita!
Lähde: Cell 132 (6): 1025-1038, 2008
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
**
Proteiini saa aikaan syvemmän kylläisyyden tunteen kuin muut energianravintoaineet eli rasvat, alkoholi tai hiilihydraatit. Ranskalaiset tutkijat selvittivät, että lähes 40 grammaa proteiinia sisältävä juoma-annos vähensi lounaalla nautitun energian määrää selvästi verrattuna hiilihydraattijuomaan. Sillä, kuinka paljon ennen lounasta tutkittava joi juoman, ei ollut merkitystä.
- Tulos tukee aikaisempia tutkimustuloksia, että gramma proteiinia antaa paremman kylläisyyden tunteen kuin gramma hiilihydraattia, Maito ja Terveys ry kirjoittaa. Aamupäivällä nautittu runsaasti proteiinia sisältävä välipala vähentää lounaalla syödyn ruuan määrää enemmän kuin runsaasti hiilihydraatteja sisältävä välipala.
Tutkimuksessa verrattiin kolmea samankaltaista, maitopohjaista ja hedelmänmakuista juomaa. Kontrollijuomana oli vähäenerginen, pääasiassa hiilihydraatteja sisältävä juoma. Hiilihydraattipainotteinen juoma oli rikastettu maltodekstriinillä. Proteiinijuoma oli rikastettu heraproteiinilla ja rahkalla ja makeutettu sokerilla. Koejuomista sai energiaa noin 1250 kJ ja kontrollijuomasta vain 327 kJ. Juoma-annos oli 300 ml.
Juoma-annos annettiin tutkittaville kaksi tuntia ja puoli tuntia ennen ateriaa. Kukin 18:sta tutkimukseen osallistuneesta nuoresta miehestä sai yhden koejuoman päivässä kuutena päivänä kolmen viikon koejakson aikana. Vähintään toinen aamupäivän aikana juoduista juomista oli aina kontrollijuoma. Aamupala oli tutkimusaamuina kaikille sama.
Asiasta luin Finfoodin uutiskirjeessä.
Lähde: Bertenshaw EJ, Lluch A, Yeomans MR. Satiating effects of protein but not carbohydrate consumed in a between-meal beverage context. Physiol Behav 93 (3): 427-436, 2008
Proteiini saa aikaan syvemmän kylläisyyden tunteen kuin muut energianravintoaineet eli rasvat, alkoholi tai hiilihydraatit. Ranskalaiset tutkijat selvittivät, että lähes 40 grammaa proteiinia sisältävä juoma-annos vähensi lounaalla nautitun energian määrää selvästi verrattuna hiilihydraattijuomaan. Sillä, kuinka paljon ennen lounasta tutkittava joi juoman, ei ollut merkitystä.
- Tulos tukee aikaisempia tutkimustuloksia, että gramma proteiinia antaa paremman kylläisyyden tunteen kuin gramma hiilihydraattia, Maito ja Terveys ry kirjoittaa. Aamupäivällä nautittu runsaasti proteiinia sisältävä välipala vähentää lounaalla syödyn ruuan määrää enemmän kuin runsaasti hiilihydraatteja sisältävä välipala.
Tutkimuksessa verrattiin kolmea samankaltaista, maitopohjaista ja hedelmänmakuista juomaa. Kontrollijuomana oli vähäenerginen, pääasiassa hiilihydraatteja sisältävä juoma. Hiilihydraattipainotteinen juoma oli rikastettu maltodekstriinillä. Proteiinijuoma oli rikastettu heraproteiinilla ja rahkalla ja makeutettu sokerilla. Koejuomista sai energiaa noin 1250 kJ ja kontrollijuomasta vain 327 kJ. Juoma-annos oli 300 ml.
Juoma-annos annettiin tutkittaville kaksi tuntia ja puoli tuntia ennen ateriaa. Kukin 18:sta tutkimukseen osallistuneesta nuoresta miehestä sai yhden koejuoman päivässä kuutena päivänä kolmen viikon koejakson aikana. Vähintään toinen aamupäivän aikana juoduista juomista oli aina kontrollijuoma. Aamupala oli tutkimusaamuina kaikille sama.
Asiasta luin Finfoodin uutiskirjeessä.
Lähde: Bertenshaw EJ, Lluch A, Yeomans MR. Satiating effects of protein but not carbohydrate consumed in a between-meal beverage context. Physiol Behav 93 (3): 427-436, 2008
Suositusten mukaan eläminen
*
Muutaman loistavan kommentin johdosta (KIITOS!) rohkenen hetken verran ajatella kanssanne ääneen erilaisista terveyteen ja ravitsemukseen liittyvistä suosituksista. On mukava nähdä miten vilkkaasti käytte vaatimattomia sivujani ja varsinkin omia sepustuksiani lukemassa ja tarjoamassa niihin kaivattua täydennystä.
Liikuntasuositus on mielestäni pahasti alimitoitettu ja nykyisessä muodossaan jopa terveydelle vaarallinen. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta pidetään säännöllistä liikuntaa tärkeänä jokaiselle ja kaikissa elämänvaiheissa. Hyvä näin. Mutta rima lasketaan turhalla tavalla liian alas.
Terveysliikunnan suositusten mukaan jokaisen aikuisen tulisi harrastaa useimpina päivinä viikossa - mieluiten päivittäin - kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa tai muuta fyysistä aktiivisuutta yhteensä vähintään 30 minuutin ajan. Lisäksi "päiväannos" voi koostua useista erilaisista arkielämän fyysisistä toiminnoista.
Kun yllä kuvattua liikunnan liirumlaarumia lukee, se johtaa valitettavasti harhakäsitykseen, että mukamas liikkuu tarpeeksi jos jaksaa esim. viedä koiran ulos puoleksi tunniksi. Täyttäähän silloin liikuntasuosituksen minimimäärän! Miksi tyytyä tuohon naurettavan alas vedettyyn minimimäärään kun huomattavasti suuremmasta liikunta-annoksesta vasta löytyvät ne pysyvät terveysvaikutukset? Ilo ja terveyshyöty löytyy riittävästä liikuntaosuudesta. Riittävä määrä liikuntaa on hyvin yksilöllinen asia. Varokaa kuitenkin tuota puolen tunnin sääntöä. Se tuudittaa teidät harhakäsityksiin riittävästä terveysliikunnasta!
Miten monen pitää kuolla ennen aikojaan luotettuaan sokeasti viranomaisten tarjoamiin liikuntasuosituksiin?
Toinen merkillinen juttu on tämä pitäytyminen nykyisissä virallisissa ravitsemussuosituksissa. Huomaan keskusteluissa avoimesti asioita pohtivien ravintoasiantuntijoiden kanssa, että ravitsemussuosituksia ei ollutkaan tarkoitettu kaikille suomalaisille. Anteeksi vain, mutta nimenomaan näin niitä markkinoidaan! Jos syöt Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan runsaasti hiilihydraattia, niukasti proteiinia ja erittäin vähän rasvaa, luodaan sellainen mielikuva, että syöt erityisen terveellisesti.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset voivat toki sopia joillekin erityisryhmille sellaisenaan. Voin ymmärtää hiilihydraattien voimakkaan tuputtamisen tarpeen huippu-urheilijalle, joka harjoittelee fyysisesti raskasta urheilulajiaan päivittäin. Mutta useimpien suomalaisten kohdalla ei ole mitään syytä innostua liiaksi hiilihydraateista. Muistakaa syödä riittävästi rasvaa ja proteiinia. Näitä energiaravintoaineita te välttämättä tarvitsette, muuten teidän käy hassusti. Hiilihydraatteja ilman ihminen selviää, tosin ei se elämä välttämättä niin mukavaa ole.
Aivan kuten liikuntasuositukset olivat väärin mitoitettuja, ovat myös ravitsemussuositukset väärin mitoitettuja. Vakavaa terveysuhkaa siitä syntyy jos terveysasioista päättävien joukossa elää sellaisia sokeasti suositusten varassa toimivia. Onneksi moni meistä kuitenkin on niin järkevä, että jättää suositusten tarjoaman viestin omaan arvoonsa. Meille on kasvamassa esiin uusi sukupolvi, joka ei ole koko arvovaltaansa pistänyt likoon, että meille suomalaisille opetetaan virallisten ravitsemussuositusten koko onni ja autuus. Odotan terveyden avainpaikoille näitä uusia kykyjä kuin kuuta nousevaa.
Miten monta jalkaa pitää amputoida ennen kuin todella tajutaan, että diabeetikko pärjää vähäisemmällä sokerikuormalla? Miten monen pitää pilata elämänsä älyttömien laihdutusdieettien parissa, kun kevyempi olemus löytyy ravitsevasta suomalaisesta ruoasta?
Komiteamietinnöstä toiseen kulkeutunut käsittämätön terveyspropaganda saisi jo Suomen maasta loppua. On aika palata aidon terveystiedon pariin.
Tapaan usein terveysasioistamme päättäviä ihmisiä. Onko sinulla jokin heille välitettävä tärkeä viesti liittyen juuri näihin suosituksiin? Kerro se esimerkiksi kommentissasi.
Muutaman loistavan kommentin johdosta (KIITOS!) rohkenen hetken verran ajatella kanssanne ääneen erilaisista terveyteen ja ravitsemukseen liittyvistä suosituksista. On mukava nähdä miten vilkkaasti käytte vaatimattomia sivujani ja varsinkin omia sepustuksiani lukemassa ja tarjoamassa niihin kaivattua täydennystä.
Liikuntasuositus on mielestäni pahasti alimitoitettu ja nykyisessä muodossaan jopa terveydelle vaarallinen. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta pidetään säännöllistä liikuntaa tärkeänä jokaiselle ja kaikissa elämänvaiheissa. Hyvä näin. Mutta rima lasketaan turhalla tavalla liian alas.
Terveysliikunnan suositusten mukaan jokaisen aikuisen tulisi harrastaa useimpina päivinä viikossa - mieluiten päivittäin - kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa tai muuta fyysistä aktiivisuutta yhteensä vähintään 30 minuutin ajan. Lisäksi "päiväannos" voi koostua useista erilaisista arkielämän fyysisistä toiminnoista.
Kun yllä kuvattua liikunnan liirumlaarumia lukee, se johtaa valitettavasti harhakäsitykseen, että mukamas liikkuu tarpeeksi jos jaksaa esim. viedä koiran ulos puoleksi tunniksi. Täyttäähän silloin liikuntasuosituksen minimimäärän! Miksi tyytyä tuohon naurettavan alas vedettyyn minimimäärään kun huomattavasti suuremmasta liikunta-annoksesta vasta löytyvät ne pysyvät terveysvaikutukset? Ilo ja terveyshyöty löytyy riittävästä liikuntaosuudesta. Riittävä määrä liikuntaa on hyvin yksilöllinen asia. Varokaa kuitenkin tuota puolen tunnin sääntöä. Se tuudittaa teidät harhakäsityksiin riittävästä terveysliikunnasta!
Miten monen pitää kuolla ennen aikojaan luotettuaan sokeasti viranomaisten tarjoamiin liikuntasuosituksiin?
Toinen merkillinen juttu on tämä pitäytyminen nykyisissä virallisissa ravitsemussuosituksissa. Huomaan keskusteluissa avoimesti asioita pohtivien ravintoasiantuntijoiden kanssa, että ravitsemussuosituksia ei ollutkaan tarkoitettu kaikille suomalaisille. Anteeksi vain, mutta nimenomaan näin niitä markkinoidaan! Jos syöt Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan runsaasti hiilihydraattia, niukasti proteiinia ja erittäin vähän rasvaa, luodaan sellainen mielikuva, että syöt erityisen terveellisesti.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset voivat toki sopia joillekin erityisryhmille sellaisenaan. Voin ymmärtää hiilihydraattien voimakkaan tuputtamisen tarpeen huippu-urheilijalle, joka harjoittelee fyysisesti raskasta urheilulajiaan päivittäin. Mutta useimpien suomalaisten kohdalla ei ole mitään syytä innostua liiaksi hiilihydraateista. Muistakaa syödä riittävästi rasvaa ja proteiinia. Näitä energiaravintoaineita te välttämättä tarvitsette, muuten teidän käy hassusti. Hiilihydraatteja ilman ihminen selviää, tosin ei se elämä välttämättä niin mukavaa ole.
Aivan kuten liikuntasuositukset olivat väärin mitoitettuja, ovat myös ravitsemussuositukset väärin mitoitettuja. Vakavaa terveysuhkaa siitä syntyy jos terveysasioista päättävien joukossa elää sellaisia sokeasti suositusten varassa toimivia. Onneksi moni meistä kuitenkin on niin järkevä, että jättää suositusten tarjoaman viestin omaan arvoonsa. Meille on kasvamassa esiin uusi sukupolvi, joka ei ole koko arvovaltaansa pistänyt likoon, että meille suomalaisille opetetaan virallisten ravitsemussuositusten koko onni ja autuus. Odotan terveyden avainpaikoille näitä uusia kykyjä kuin kuuta nousevaa.
Miten monta jalkaa pitää amputoida ennen kuin todella tajutaan, että diabeetikko pärjää vähäisemmällä sokerikuormalla? Miten monen pitää pilata elämänsä älyttömien laihdutusdieettien parissa, kun kevyempi olemus löytyy ravitsevasta suomalaisesta ruoasta?
Komiteamietinnöstä toiseen kulkeutunut käsittämätön terveyspropaganda saisi jo Suomen maasta loppua. On aika palata aidon terveystiedon pariin.
Tapaan usein terveysasioistamme päättäviä ihmisiä. Onko sinulla jokin heille välitettävä tärkeä viesti liittyen juuri näihin suosituksiin? Kerro se esimerkiksi kommentissasi.
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Luomumaito on terveellistä
**
Suuressa brittitutkimuksessa on käynyt ilmi, että luomumaito on terveellisempää kuin tehokkaammilla keinoilla tuotettu maito. Pääosin tämä johtuu siitä, että lehmä tuottaa parempaa maitoa jos se saa tuoretta heinää viljavoittoisen väkirehun sijaan. Mitä kauemmin lehmä sai vapaasti laiduntaa, sitä parempilaatuista maito oli.
Ero oli huomattava erityisesti keväällä ja kesällä, jolloin heinä oli tuoretta. "Lehmän syömä ruoka on maitolaatujen eron selkein selitys. Tuoretta luonnonheinää syöneet lehmät tuottivat maitoa jossa oli huomattavasti enemmän antioksidantteja ja parempi rasvahappojen koostumus", sanoo tohtori Gillian Butler Newcastlen yliopistosta.
Tutkimus kuuluu suureen eurooppalaiseen ruokaprojektiin Quality Low Input Food, jota Euroopan unioni rahoittaa. Nämä tuoreet maitoa koskevat tutkimustiedot julkaistiin tiedelehdessä Journal of science of food and agriculture. Merkillepantavaa oli tutkijoiden halu korostaa omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välisen suhteen merkitystä maidon laatukriteereissä. Mitä enemmän maito sisälsi omega-3-rasvahappoja (vapaasti laiduntavat lehmät tuottivat tätä rasvahappoa enemmän), sitä terveellisempää maito oli. Luomumaidossa oli myös vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja. Lisäksi havaittiin, että konjugoitua linolihappoa (CLA) oli 60 prosenttia enemmän luomumaidossa kuin väkirehulla tuotetussa maidossa. Erityisen merkittävää oli ns. CLA 9 -rasvahapon runsas esiintyminen luomumaidossa. Tämä viimeksi mainittu rasvahappo on merkittävässä roolissa kun korostetaan maidon terveysominaisuuksia. Väkirehulla tätä rasvahappoa ei juurikaan muodostu.
Lähde: Gillian Butler, Jacob H Nielsen, Tina Slots, Chris Seal, Mick D Eyre, Roy Sanderson, Carlo Leifert. Fatty acid and fat-soluble antioxidant concentrations in milk from high- and low-input conventional and organic systems: seasonal variation. Journal of the Science of Food and Agriculture 88 (8): 1431-1441, 2008
Suuressa brittitutkimuksessa on käynyt ilmi, että luomumaito on terveellisempää kuin tehokkaammilla keinoilla tuotettu maito. Pääosin tämä johtuu siitä, että lehmä tuottaa parempaa maitoa jos se saa tuoretta heinää viljavoittoisen väkirehun sijaan. Mitä kauemmin lehmä sai vapaasti laiduntaa, sitä parempilaatuista maito oli.
Ero oli huomattava erityisesti keväällä ja kesällä, jolloin heinä oli tuoretta. "Lehmän syömä ruoka on maitolaatujen eron selkein selitys. Tuoretta luonnonheinää syöneet lehmät tuottivat maitoa jossa oli huomattavasti enemmän antioksidantteja ja parempi rasvahappojen koostumus", sanoo tohtori Gillian Butler Newcastlen yliopistosta.
Tutkimus kuuluu suureen eurooppalaiseen ruokaprojektiin Quality Low Input Food, jota Euroopan unioni rahoittaa. Nämä tuoreet maitoa koskevat tutkimustiedot julkaistiin tiedelehdessä Journal of science of food and agriculture. Merkillepantavaa oli tutkijoiden halu korostaa omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välisen suhteen merkitystä maidon laatukriteereissä. Mitä enemmän maito sisälsi omega-3-rasvahappoja (vapaasti laiduntavat lehmät tuottivat tätä rasvahappoa enemmän), sitä terveellisempää maito oli. Luomumaidossa oli myös vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja. Lisäksi havaittiin, että konjugoitua linolihappoa (CLA) oli 60 prosenttia enemmän luomumaidossa kuin väkirehulla tuotetussa maidossa. Erityisen merkittävää oli ns. CLA 9 -rasvahapon runsas esiintyminen luomumaidossa. Tämä viimeksi mainittu rasvahappo on merkittävässä roolissa kun korostetaan maidon terveysominaisuuksia. Väkirehulla tätä rasvahappoa ei juurikaan muodostu.
Lähde: Gillian Butler, Jacob H Nielsen, Tina Slots, Chris Seal, Mick D Eyre, Roy Sanderson, Carlo Leifert. Fatty acid and fat-soluble antioxidant concentrations in milk from high- and low-input conventional and organic systems: seasonal variation. Journal of the Science of Food and Agriculture 88 (8): 1431-1441, 2008
Välimeren ruokavaliolla voi vähentää riskiä sairastua sokeritautiin
*
Muutama päivä sitten (29.5.2008) ilmestyi lääkärilehdessä British Medical Journal tutkimus, jossa pääviesti oli, että Välimeren ruokavalio vähentää riskiä sairastua diabetekseen.
Välimeren ruokavalion noudattamista seurattiin kyselylomakkeella. Tutkijat havaitsivat, että perinteisen Välimeren ruokavalion uskollinen noudattaminen johti peräti 83 prosenttia pienempään riskiin sairastua diabetekseen verrattuna niihin tutkittuihin ihmisiin, joiden ruokavalio poikkesi tästä ruokavaliosta kaikkein eniten.
Välimeren ruokavalio koostuu vihanneksista, hedelmistä, pähkinöistä, pavuista, herneistä, kalasta, viljatuotteista ja oliiviöljystä.
Lähde: Martínez-González MA, Fuente-Arrillaga CD, Nunez-Cordoba JM, Basterra-Gortari FJ, Beunza JJ, Vazquez Z, Benito S, Tortosa A, Bes-Rastrollo M. Adherence to Mediterranean diet and risk of developing diabetes: prospective cohort study. BMJ May 29. [Epub ahead of print], 2008
Muutama päivä sitten (29.5.2008) ilmestyi lääkärilehdessä British Medical Journal tutkimus, jossa pääviesti oli, että Välimeren ruokavalio vähentää riskiä sairastua diabetekseen.
Välimeren ruokavalion noudattamista seurattiin kyselylomakkeella. Tutkijat havaitsivat, että perinteisen Välimeren ruokavalion uskollinen noudattaminen johti peräti 83 prosenttia pienempään riskiin sairastua diabetekseen verrattuna niihin tutkittuihin ihmisiin, joiden ruokavalio poikkesi tästä ruokavaliosta kaikkein eniten.
Välimeren ruokavalio koostuu vihanneksista, hedelmistä, pähkinöistä, pavuista, herneistä, kalasta, viljatuotteista ja oliiviöljystä.
Lähde: Martínez-González MA, Fuente-Arrillaga CD, Nunez-Cordoba JM, Basterra-Gortari FJ, Beunza JJ, Vazquez Z, Benito S, Tortosa A, Bes-Rastrollo M. Adherence to Mediterranean diet and risk of developing diabetes: prospective cohort study. BMJ May 29. [Epub ahead of print], 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Minulle nousi muutama kysymys - älyllisestä uteliaisuudestani -, joita ei toivottavasti töykeydeksi tässä(kään) blogissa lueta.
Sisätauteja opiskellessani en voinut välttyä ajatukselta, että esittämäsi "hiilihydraatit - verensokerin nousu – insuliini – verensokerin lasku –kuvio" on popularisoitu kaunokirjallisia tehokeinoja käyttäen hieman liian suurin draaman kaarin. Ns. normaalissa fysiologiassa verensokerin heilahtelut ovat kuitenkin varsin pieniä: nousevat vain sinne 7 mmol/l pintaan aterian jälkeen. Jos on heikentynyt sokerinsietokyky tai tyypin 2 diabetes niin verensokerin vaihtelut ovat toki suurempia.
Voit(te) olla teorian suhteen oikeassa, mutta luonnontieteitä popularisoidessa haetaan usein kovin yksinkertaisia selityksiä, joista tulee dogmin omaisia. Toisaalta jos se hehkutus, että näläntunne-ongelmat saadaan oikeasti pois hiilihydraattirajoituksilla, on totta, on se aika kova juttu.
Ja toinen asia. Eikö aminohappojenkin nauttiminen johda suurentuneeseen insuliinin eritykseen?
Jatkan ihmettelyä...
Hienoa kun osallistut tähän kylläisyyskeskusteluun. Olet aivan oikeassa, että terveellä 30-60 min sisällä nousee veren glukoosi 1,7-4,0 mmol/l juuri sinne mainitsemaasi 7 mmol/l. Huippuarvo saavutetaan 20-30 min kuluessa ruoan saavuttua mahalaukkuun. Nousu on minusta ihan kohtuullisen suuri ja laukaiseehan se insuliinin erityksen. Löytyy ihan tutkimusnäyttöä tuosta ilmiöstä nimeltään ruokailunjälkeinen hyperglykemia. Ihan tuore juttu on esimerkiksi tanskalaisporukan:
Major-Pedersen A, Ihlemann N, Hermann TS, Christiansen B, Dominguez H, Kveiborg B, Nielsen DB, Svendsen OL, Køber L, Torp-Pedersen C. Effects of oral glucose load on endothelial function and on insulin and glucose fluctuations in healthy individuals. Exp Diabetes Res. 2008:672021. PMCID: PMC2266989
Toinen ihan klassinen työ on Janette C Brand-Millerin: Glycemic index and obesity. American Journal of Clinical Nutrition, Vol. 76, No. 1, 281S-285S, July 2002
Asiakastyön tuloksia on minulla tosi vähän, eli vain 21 asiakasta on minun kanssani yrittänyt laihduttaa rajoittamalla hiilihydraatteja ja syömällä enemmän rasvaa (proteiinit ovat ennallaan). Tämä on 17:sta asiakkaassa johtanut parempaan syömisen hallintaan ja laihtumiseen. Väittävät että heillä on nyt vähemmän nälkä kuin runsashiilihydraattisen ruokailun aikana. Rasva ilmeisesti tasaa tuon verensokerihuipun, sillä rasva ei tunnetusti nosta verensokeria. En löydä muuta selitysmekanismia kuin tuon verensokerin heilahtelun ja sen myötä tulevan karmean näläntunteen. Yksikin asiakas sanoo olleensa "kitudieetillään" (paljon hiilareita, tosi vähän rasvaa, tosi vähän energiaa) aina tunnin jälkeen ruokailuhetkestä karmaisevan nälkäinen ja sinnitelleensä aina pahimman vaiheen yli ihan väkisin. Nyt kun hän on siirtynyt runsasrasvaisempaan ruokavalioon, hän ilmoittaa olevansa kylläinen (!) samalla energiamäärällä kuin aiemmin oli ollut nälissään (!) tunnin sisällä (olen tarkistanut ruokapäiväkirjat ennen ja jälkeen). Nälkä hänellä tulee tällä hetkellä noin neljän tunnin kuluttua edellisestä ateriasta ja silloin hän taas syö (ja laihtuu). Onko minulle ohjautunut liioista hiilihydraateista täysin sekaisin meneviä asiakkaita, vai onko kyseessä laajempikin ilmiö? Siinä olisi kuule sinulle tuon "sokerijuttusi" jälkeen aivan mahtava lopputyön aihe! Pistät muutaman kurssikaverin syömään eläinrasvaa ja raportoimaan onko nälkä pysynyt loitolla? Miltä näyttää verenglukoosi? Laihtuvatko? Lihovatko? Menevätkö verisuonet tukkoon?
Ei tällaista ole helppo käsittää, Janne! Olen yhtä ymmälläni kuin sinäkin. Pelkkä ajatus on aika hurja siitä, että moni ylipainoinen on ehkä laihduttanut väärin kymmeniä vuosia virallisten oppien siivittäminä. Kokeilematta Hys hys -ruokavaliota laisinkaan. Ehkä turvautunut laihdutusleikkaukseen viimeisenä oljenkortenaan.
Minulla on toinen asiakas, joka oli pelosta lähes puolikuollut kun kävi verikokeessa ja pyynnöstäni mittautti kolesterolit. Mitä jos kolesteroli on noussut pilviin? Kuoleeko hän siihen paikkaan? Me saatoimme yhdessä ihmetellä miten LDL oli laskenut, triglyt tulleet alas ja HDL oli noussut. Asiakas jatkaa valitsemallaan Hys hys -linjauksella ja laihtuminen on jatkunut ja saavuttaa lähes kolmen vuoden pyristelyn jälkeen pysyvän elämäntavan muutoksen merkit.
Ihmetellään lisää...