sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Ravitsemus ja aineenvaihdunta on monimutkaista

***
Olen muutaman viikon verran
lukenut kirjaa nimeltään "Nutrition and Metabolism". Se on vuonna 2009 painettu käsittämättömän laaja kirja, jonka tekemiseen on osallistunut kymmeniä eturivin tutkijoita.

Suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa. Se pistää nöyräksi. Sillä niin paljon tiedämme jo ravitsemuksesta ja siihen liittyvästä aineenvaihdunnasta, mutta niin vähän osaamme soveltaa tietoa diabeteksen, lihavuuden ja sydän- sekä verisuonitautien hoitoon. Niin paljon on vastaustaan odottavia kysymyksiä. Pistän tähän kirjan pää-ajatuksia tänne blogiini (toistaiseksi paljon on luettavissa vain Lontoon murteella, mutta kunhan kerkiän, niin käännän ne suomen kielelle). Voitte kysyä kirjaan liittyviä asioita, niin voin sitten katsoa mitä mieltä tämän planeetan parhaat asiantuntijat ovat asiasta. Tämän parempaa tietoa ei ole tarjolla.

Yleisviesti on, että lihavuusepidemia uhkaa kääntää terveysmittarit taaksepäin. Asiantuntijat suhtautuvat yllättävän myönteisesti hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon. Välimeren ruokavalio saa laajaa kannatusta. Liiallista sokerin saantia pidetään pääsyyllisenä moniin sairauksiin. Vähän rasvaa sisältävä ruokavalio saa jyrkän tuomion.

Nutrition and the Metabolic Syndrome: A Twenty-First-Century Epidemic of Obesity and Eating Disorders
Christos S. Mantzoros


Lisääntynyt energian saanti johtaa lihavuuteen. Tämä kehitys on yhä yleisempää niissä yhteiskunnissa, joita leimaa länsimainen käsitys ravitsemuksesta. Ylipaino johtaa metaboliseen oireyhtymään, lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Ylipainoiset menehtyvät diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään, vain muutamia sairauksia mainitaksemme. Kyseessä on epidemian mittasuhteet saavuttanut epäkohta länsimaisessa yhteiskunnassa.
Positiivinen energiatase, joka ilmenee kohonneena painoindeksinä (BMI), ei ole mikään uusi ilmiö. Painoindeksi on noussut useiden vuosikymmenten aikana, mutta 1970-luvun puoleenväliin asti lisääntynyt BMI viestitti lähinnä terveydestä ja pitkästä iästä. Ihan viime vuosikymmeninä yhä jatkuva BMI:n kasvu on merkinnyt terveyden riskitekijöiden lisääntymistä terveysarvojen kustannuksella. Me olemme nyt niin lihavia, että meitä uhkaa sairastuminen moniin kroonisiin sairauksiin. Tämä ilmiö uhkaa hidastaa ja pahimmillaan jopa kääntää väärään suuntaan suotuisaa kehitystä ihmisen eliniänodotteessa.
Ravitsemus ja liikunta ovat lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien hoidon kulmakiviä. Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet viime vuosina. Tämä johtuu siitä, että tehdään yhä enemmän tarkasti kontrolloituja tutkimuksia ja interventiotutkimuksia, joista muodostuu yhä selkeämpi käsitys terveellisestä ravinnosta. Näin pystymme yhä tehokkaammin käyttämään hyväksi ravitsemustietoa. Toivokaamme, että diagnostiset ja hoidolliset menetelmät tulevat yhä paremmiksi. Uusia lääkkeitä testataan koko ajan ja uusia kirurgisia toimenpiteitä kehitellään ja sovelletaan.

Genes and Gene–Environment Interactions in the Pathogenesis of Obesity and the Metabolic Syndrome
Despina Sanoudou, Elizabeth Vafiadaki, and Christos S. Mantzoros
• Viime vuosina liikalihavuus on lisääntynyt tosi nopeasti, synnyttäen erityisesti länsimaihin laajan kirjon kansanterveydellisiä ongelmia.
• Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan arviolta 1 miljardilla ihmisellä on ylipainoa (painoindeksi on suurempi kuin 25 kg/m2) ja 300 miljoonaa ihmistä kärsii merkittävästä lihavuudesta (painoindeksi on suuremoi kuin 30 kg/m2).
• Lisääntyneen lihavuuden vanavedessä metabolinen oireyhtymä ja kakkostyypin diabetes ovat myöskin saavuttaneet epidemian mittasuhteet.
• Perintötekijöissämme ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 50 viime vuoden aikana. Sen sijaan ravitsemuksessa ja elämäntavoissamme on muutoksia tapahtunut. Tämä asetelma on paljastanut meille kaikessa karuudessaan kuinka perinnöllinen alttius voi vaikuttaa siihen miten me reagoimme ympäristössämme tapahtuneisiin muutoksiin kuten esimerkiksi ravitsemuksessa ja liikunnassa.

Environmental Inputs, Intake of Nutrients, and Endogenous Molecules Contributing to the Regulation of Energy Homeostasis
Theodore Kelesidis, Iosif Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut voimakas lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien lisääntyminen erityisesti kehittyneissä maissa, on johtanut tiiviseen tiedeyhteisön tutkimusyhteistyöhön. Luonnollisesti meille on syntynyt selkeämpi kuva siitä mitkä fysiologiset ja molekyylitason mekanismit määrittelevät painonkehityksemme suunnan.
• On vast'ikään selvinnyt, että elopainoamme säätelevät erilaiset hormonit ja neuropeptidit ovat kiinteästi kytköksissä elimistömme homeostaasiin.
• Uutta tietoa on saatu myös energiatasapainon säätelystä, lähtien klassisista alkuperäistutkimuksista koskien aineenvaihduntatuotteiden aistimista. Siitä tieto on edennyt kudosten ja aivojen välistä vuorovaikutusta selvittävään suuntaan, päätyen lopulta aivan äskettäin löydettyjen reittien pariin missä säädellään energiatasapainoamme.
• Ymmärtäessämme paremmin näiden ilmiöiden taustalla olevia molekyylitason tapahtumia, voimme tarjota uusia lääkeratkaisuja lihavuuden, syömishäiriöiden ja vastaavien sairauksien hoitoon.

Central Integration of Environmental and Endogenous Signals Important in the Regulation of Food Intake and Energy Expenditure
Iosif Kelesidis, Theodore Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Koko maailmaa ravistava lihavuusepidemia on pakottanut etsimään tutkimusten avulla lisää tietoa ruokahalun säätelystä.
• Lihavuus voidaan määritellä klassisen geeni-ympäristötekijä -asetelman tasolla ilmiöksi, jossa ihmisen geenit herkistyvät niille ympäristötekijöille, jotka säätelevät energiansaantiamme ja -kulutusta. Lihavuusepidemia voidaan myös nähdä puhtaasti energiatasapainon ongelmana.
• Ravinnonotto ja energiankulutus on riippuvaista siitä minkälaisia signaaleja hermostomme, hormonimme ja aineenvaihduntamme välittää koko elimistöllemme.
• Energiatasapainon monimutkainen säätely hoituu pääosin ruoansulatusjärjestelmän ja muiden kudosten erittämien hormonien kautta. Tärkeässä roolissa on myös kylläisyyskeskus hypotalamuksessa ja aivorungossa.
• Meidän ymmärryksemme on tosi puutteellisella tasolla tässä hormonivälitteisessä energiansäätelyssä. Tarvitaan paljon tutkimusta selvyyden saamiseksi.
• Parempi tieto energiatasapainon säätelyyn liittyvistä tekijöistä avaa paremmat mahdollisuudet kääntää epäedullinen kehitys lihavuusepidemiassa toiseen suuntaan.

Insulin Resistance in States of Energy Excess: Underlying Pathophysiological Concepts
Susann Blüher and Christos S. Mantzoros
• Lihavuusepidemia ja siihen liittyvät metaboliset häiriöt sekä sydän- ja verisuonisairaudet ovat yhä yleisimpiä ja tärkeämpiä hoitaa.
• Siitä huolimatta, että tietomme on valtavasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, on edelleen hämäryyden peitossa miten nämä sairaudet oikeastaan puhkeavat.
• Metabolisen oireyhtymän puhkeaminen on yhteydessä huonosti toimivaan rasvakudokseen. Tämä häiriö saa alkunsa joko häiriintyneestä rasvan varastoinnista tai liian suuresta kroonisesta energian saannista.
• Tästä seuraa paljon ikävää: rasvasolut suurentuvat ja kun tähän yhdistyy voimakas rasvan varastoituminen lihaksissa ja maksassa, menevät sekaisin myös rasvahapot, hormonit, adipokiinit, tulehdusta ylläpitävät sytokiinit ja muut molekyylit. Tästä on näkyvänä seurauksena insuliiniresistenssi ja jatkuva matalatehoinen tulehdus elimistössä.
• Nykytietämyksemme mukaan tällainen jatkuva tulehdustila pahentaa entisestään insuliiniresistenssiä ja verisuonitauteja.
• Insuliinin menettäessä tehoaan perifeerisissä kudoksissa ja tiettyjen immunologisten häiriöiden vaikuttaessa riittävän pitkään, metabolisen oireyhtymän koko tautikirjo puhkeaa kaikessa laajudessaan.

Targeting Childhood Obesity Through Lifestyle Modification
Eirini Bathrellou and Mary Yannakoulia
• Lasten lihavuuteen pyritään vaikuttamaan erilaisin interventio-ohjelmin. Tähtäimenä on saavuttaa ravitsemuksen ja liikunnan saralla merkittävää edistystä ja myös vaikuttaa lasten ja vanhempien käyttäytymiseen.
• Ruokainterventioilla pyritään energiavajeeseen ja parempaan ravitsemukselliseen tasoon. Keinovalikoimiin voivat kuulua ruokailun uudelleenjärjestelyjä, kaloripitoisista ruuista valistaminen ja vaikkapa matalaglykeemisten ruokien tarjonta.
• Liikunnalliset aktiviteetit pyritään järjestämään niin, että tarjolla on ohjattua ja ei-ohjattua liikuntaa ja aktiivista siirtymistä pois liikkumattomasta elämäntavasta. Erilaisilla käyttäytymismalleilla yritetään löytää paras mahdollinen hoito.
• Lasten vanhemmat pyritään saamaan mukaan hoito-ohjelman toteutukseen, mutta kaikki vaihtoehdot punnitaan tietenkin yhteistyötä tehden.
• Tällä hetkellä ei ole tarjolla mitään ylivoimaista hoito-ohjelmaa millä lapset voisivat laihtua.
• Tarvitaan kiireisesti lisää tutkittua tietoa eri hoito-ohjelmien tehosta lasten elämäntapamuutoksissa.

Diet and Physical Activity in the Prevention of Obesity
Frank B. Hu
• Lukuisin epidemiologisin ja kliinisin kokein on selvitetty mitkä ravintotekijät ovat yhteydessä lihavuuden yleistymiseen.
• Laajan tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että mitään ihmeratkaisua ei ole löytynyt laihtumisen. Ennemminkin ollaan aika ymmällään mitkä yksittäiset ravintotekijät vaikuttavat ja mitenkä paljon siihen miten paljon ylipainoa kertyy.
• Jonkinlaista näyttöä on siitä, että joillakin ravintotekijöillä on myönteisiä vaikutuksia painonhallintaan: täysjyväviljat, hedelmät ja vihannekset. Näitä pitäisi siis nauttia enemmän. Sen sijaan vältettävien ruoka-aineiden listalle ovat päätyneet mm. sokeroidut virvoitusjuomat, joihin yhdistetään suurempi riski saada tyypin 2 diabetes ja ylipaino.
• Lisää tietoa on saatu siitä, että pitkälle jalostettuja hiilihydraatteja ja korkeaa glykeemistä kuormaa pitää välttää jos ei halua lihoa. Lopullista vahvistusta tälle asialle kaivataan vielä.
• Epidemiologiset tutkimukset ovat vahvasti tuoneet esille lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä mm. lisääntyneen TV:n katselun. Sen sijaan reipas kävely pitää painon kurissa ja diabeteksen loitolla.
• Elämme lihottavassa ympäristössä koko ajan, jonka ominaispiirteisiin kuuluu energiatiheän ruoan jatkuva esilläpito, pitkälle jalostetut ja kätevät ruoka-annokset ja liikkumattomuuteen perustuva elämäntapa. On tärkeää puuttua juuri näihin ympäristötekijöihin. Muussa tapauksessa hyvinkin toteutettu painonhallintaohjelma jää ilman tehoa.

Diet and Exercise in the Prevention and Management of the Metabolic Syndrome
Mary Yannakoulia, Evaggelia Fappa, Janice Jin Hwang, and Christos S. Mantzoros
• Metaboliseen oireyhtymään kuuluu todellinen aineenvaihdunnallisten sairauksien rypäs. Tästä seuraa suurempi riski saada sydän- ja verisuonitauti.
• Oireyhtymää on monin eri tavoin määritelty. Vaikka tarkkaa tietoa ei ole oireyhtymän syntymekanismeista, nämä sairaustilat ovat ajankohtaisia: lisääntynyt vyötärölihavuus, liian korkeat veren rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja hyperinsulinemia.
• Metabolinen oireyhtymä on tullut yhä yleisemmäksi. On tarpeen kehittää sen ehkäisy- ja hoitomekanismeja. Normaalipainon ylläpitäminen, kuormittava liikunta, kohtuullinen hiilihydraattien kulutus, kohtuullinen yksittäis- ja monityydyttymättömien rasvahappojen kulutus ovat tärkeitä keinoja hoitaa oireyhtymää.
• Yllämainitut keinot kuuluvat nykyiseen hoitokäytäntöön. Ruokavalio- ja liikuntamuutoksilla hoidetaan sairauden ennaltaehkäisy. Tätä asiaa on vielä liian vähän tutkittu.
• Painonhallinta on osana tärkeää metabolisen oireyhtymän ehkäisyvalikoimaa, yhdistettynä kuorimittavaan liikuntaan ja terveelliseen ravintoon.
• Elämäntapamuutoksiin tähtäävillä interventioilla on saavutettu lyhytaikaista hyötyä, mutta pitkäaikaisvaikutukset on jäänyt saavuttamatta.
• Kun asiakas on osallistunut tapaamisiin, jossa elämäntapamuutoksia on käsitelty, tulokset ovat olleet parempia.

Diet and Physical Activity in Cancer Prevention
Alicja Wolk
• Syöpä on merkittävän suuri sairaus maailmanlaajuisesti tarkastellen, varsinkin hyvinvointiyhteiskunnassa.
• Syövän esiintyvyys on seitsemän kertaa yleisempää korkean riskin maissa verrattuna matalan riskin maihin.
• Erot näkyvät näissä riskitekijöissä: epäterveellinen ravinto, liikkumattomuus, lihominen, alkoholinkulutus ja tupakointi.
• Terveellisen ruokavalion, optimaalisen liikunnan ja painonhallinnan avulla saavutetaan suurimmat terveyshyödyt ja monet syövät voidaan ehkäistä.

Food Guide Pyramids and the 2005 MyPyramid
Jessica Fargnoli and Christos S. Mantzoros
• In 1992, the USDA introduced the Food Guide Pyramid as a simple tool to aid the public in selecting and preparing the best foods for overall health and for prevention of chronic disease.
• The scientific community has been divided over the effectiveness and accuracy of the information relayed by the food pyramid.
• In response to evolving scientific concepts and evidence, the USDA released an updated Food Guide Pyramid, called MyPyramid, in 2005.
• The recommendations in the revised Food Pyramid and Dietary Guidelines are based on currently available scientific evidence, but some still doubt whether the new Pyramid includes enough valuable information to truly guide the public to a healthier lifestyle.

Nutrition Recommendations for the General Population: Where Is the Science?
Walter C. Willett and Meir J. Stampfer
• During the 1990s dietary guidelines for the US and many other countries promoted a diet low in fat and high in “complex” carbohydrates.
• However, there was little evidence then that such a diet would promote health and reduce risk of chronic disease, and subsequent data have not supported benefits for cardiovascular disease, cancer, or weight control.
• Instead, the combination of controlled feeding studies of intermediate risk factors and prospective epidemiologic studies has indicated that the type of dietary fat and dietary carbohydrate have major impacts on risks of these diseases.
• Specifically, higher intake of trans fatty acids has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors, and has also been associated with greater risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• In contrast, both types of studies have indicated beneficial effects of unsaturated fats, especially polyunsaturated fats. The replacement of saturated fat with carbohydrates has little effect on the ratio of serum total to HDL cholesterol, and is minimally associated with risk of heart disease.
• Similarly, higher intake of refined starches and sugar, represented by dietary glycemic load, has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors and is related to higher risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• Conversely, higher consumption of whole grains is related to lower risks of these diseases.
• Regrettably, this evidence has yet to be translated clearly into dietary guidance for many populations.

Nutrition Recommendations and Interventions for Subjects with Cardiovascular Disease
Meropi Kontogianni, Mary Yannakoulia, Lauren Kuhn, Sunali Shah, Kristina Day, and Christos S. Mantzoros
• Diet influences cardiovascular health through a number of mechanisms.
• Nutrition recommendations are of major importance both in primary and secondary prevention of cardiovascular disease (CVD).
• A great body of research has examined the role of specific nutrients, including fat, carbohydrates, fiber, and alcohol, in reducing CVD risk.
• More recently the focus has shifted to the effect of food groups, such as fruits and vegetables, whole grains, and nuts and dairy products, and favorable dietary patterns that combine a variety of nutrients. In this perspective, a “prudent” dietary pattern, characterized by high intakes of fruits, vegetables, legumes, fish, poultry and wholegrain cereals, has been associated with significantly lower risks for CVD factors.
• Mediterranean dietary patterns, as well as the DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) pattern, have been proven to exert significant cardioprotective effects in secondary prevention of CVD.
• Achieving and maintaining a healthy body weight change (as an initial goal to reduce body weight by ~ 10% from baseline), an active lifestyle (a minimum of 30 min of physical activity for most days of the week), and a balanced diet constitute the goals of the intensive counseling recommended for individuals with CVD.
• Effective interventions should combine nutrition education with behavior-oriented counseling to help patients acquire the skills, motivation, and support needed to alter their lifestyle patterns.

Medical Nutrition Therapy in the Treatment of Type 1 and Type 2 Diabetes
Olga Kordonouri, Caroline Apovian, Lauren Kuhn, Thomas Danne, and Christos S. Mantzoros
• Medical nutrition therapy (MNT), i.e., a goal-oriented approach in developing and in implementing a nutritional plan for the treatment of individuals with diabetes plays a central role in the care of their patients.
• More specifically, a well-designed nutritional plan is an essential component of the therapeutic regimen for all diabetics and should be designed in such a way that it should achieve the best long-term control of diabetes and its complications.
• There is growing evidence that MNT benefits patients with all forms of diabetes and, according to many, it is the single most important intervention for the prevention and probably treatment for type 2 diabetics, making it an essential part of diabetes self-management education.
• All members of the team involved in a diabetic patient’s care should be involved in setting nutrition-related goals, but it is highly recommended that a registered dietitian who is trained in MNT for diabetics assumes the coordinating role in MNT education and management.
• Achieving nutrition-related goals requires the efforts of a multidisciplinary team. Ultimately, the most important member of that team is the patient as she/he should be the primary decision maker during the process of implementing a lifestyle change.
• MNT plays an important role in three major areas of diabetes prevention and treatment: primary prevention, i.e., intervention(s) to prevent obesity and ensuing diabetes; secondary prevention, after diagnosis, to improve glycemic control and prevent diabetes related complications; and tertiary prevention to help prevent morbidity and mortality related to managing the complications of diabetes.

Mediterranean Diet in Disease Prevention: Current Perspectives
Jessica Fargnoli, Yoon Kim, and Christos S. Mantzoros
• Populations living around the Mediterranean Sea experience increased longevity and reduced risk of cardiovascular diseases and cancers in relation to populations living in other regions of the world.
• Much of this health benefit has been attributed to the traditional dietary patterns of the inhabitants of the Mediterranean basin.
• The traditional Mediterranean dietary pattern is often characterized by high consumption of plant foods such as vegetables, fruits, legumes, and whole grains; use of olive oil as the primary source of fat; moderate intake of fish, poultry, dairy, and alcohol; and low consumption of red meat.
• Results from ecological, case–control, and cohort studies have suggested that consumption of a diet similar to a traditional Mediterranean dietary pattern may reduce the risk of chronic diseases such as the metabolic syndrome, type 2 diabetes, cardiovascular disease, and many cancers.
• Present scientific knowledge suggests that this dietary pattern may have more health benefits than other currently used diets for the prevention of several chronic diseases.

Lifestyle and Pharmacology Approaches for the Treatment of Hypertension and Hyperlipidemia
Peter Oettgen
• Hypertension and hyperlipidemia are two of the most common risk factors for cardiovascular disease, and are often present in individuals with the metabolic syndrome and/or diabetes mellitus.
• Lifestyle modifications including regular exercise and alterations in diet can help to minimize or eliminate the need for medication.
• Emerging evidence suggests that important structural changes in the blood vessels, or vascular remodeling, can often predate the onset of overt hypertension.
• In this chapter, the epidemiology, pathogenesis, and approaches toward treating these cardiovascular risk factors are reviewed.

Diagnosis, Evaluation, and Medical Management of Obesity and Diabetes
Jean L. Chan and Christos S. Mantzoros
• Obesity, diabetes, and the metabolic syndrome have become world-wide health problems of epidemic proportions with important health consequences.
• These closely related conditions have become the “plague” of the modern era, and measures on a global public health scale will be needed to stem the tide.
• This chapter focuses first on diagnostic criteria and then on lifestyle modification and medical management of the individual patient with these disorders.

Surgical Management of Obesity and Postoperative Care
George L. Blackburn, Torsten Olbers, Benjamin E. Schneider, Vivian M. Sanchez, Aoife Brennan, Christos S. Mantzoros, and Daniel B. Jones
• An estimated 8–10 million people suffer from extreme obesity, defined as a body mass index (BMI) of greater than 40 kg/m2.
• Bariatric surgery has advanced significantly over the years and can reverse or greatly ameliorate numerous life-threatening comorbidities associated with obesity.
• There are two main types of bariatric surgery: restrictive surgeries, such as gastric banding, and malabsorptive surgeries, which include Roux-en-Y gastric bypass (RYGB), biliopancreatic diversion (BPD), and sleeve gastrectomy.
• Because of the increasing number of surgeries performed worldwide each year, a working knowledge of the preoperative evaluation, surgeries performed, and the resulting changes in nutritional requirements, gut function, and physiology is recommended for all healthcare professionals.
• Through selection of appropriate surgical candidates and limiting surgery to regional centers with high-volume bariatric surgery, perioperative mortality can be minimized.
• Structured postoperative follow-up can improve effectiveness and long-term safety for patients.

Long-Term Impact of Weight Loss on Obesity and Obesity-Associated Comorbidities
Janice Jin Hwang, George Blackburn, and Christos S. Mantzoros
• Obesity, a growing epidemic in the developing world, is associated with numerous comorbidities.
• This chapter reviews the current literature on the effects of weight loss on obesity and its comorbidities and focuses on the long-term efficacy of treatment modalities including behavioral modifications, pharmacotherapy, and bariatric surgery.
• Behavioral modifications including diet and exercise are first-line recommendations from the US Preventative Services Task Force and are associated with improvement in numerous comorbidities including body weight, lipid profile, blood pressure, and glycemic control; however, long-term compliance and sustainability has been an important issue.
• Currently, there are only two medications approved by the FDA for weight loss. While shortterm data are promising, there is limited long-term data on weight loss and other comorbidities of obesity.
• For certain subgroups of obese patients, bariatric surgery yields dramatic and sustained effects on weight loss as well glycemic control and other comorbidities, and recent data suggests an improvement in long-term mortality associated with bariatric surgery; however, given the invasiveness and potential complications of bariatric surgery, more studies will be needed to clarify its future role in obesity treatment.

Lähde: Nutrition and Metabolism (ed. Christos S. Mantzoros), Springer, 2009

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Pekka Puska huolissaan kouluruoan laadusta

##
Suomessa on käynnissä ihmeellinen säästövimma. Näköjään kilpaillaan siinä kuka tekee halvinta kouluruokaa. Älytöntä!

On hyvä, että tärkein ravitsemusasioihin vaikuttava henkilö täällä Suomessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, reagoi älyttömyyteen. Löysin Aamulehdestä tämän jutun tänään (22.5.2009):

Osassa kunnista käytetään kouluruokaan niin vähän rahaa, että niissä saatetaan rikkoa lakia, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska.

Tampere käyttää kouluruokailuun 62 senttiä/ruoka-annos. Se on vähiten Suomen suurista kaupungeista, kertoo Turun Sanomat.

Puska kertoo Turun Sanomien haastattelussa, ettei kunnilla ole lakisääteistä velvoitetta käyttää tiettyä rahamäärää ruokaan, mutta lain mukaan ruoan on täytettävä tietyt laatusuositukset. Puska ei usko, että nämä täyttyvät niissä kunnissa, jotka käyttävät kouluruoan raaka-aineisiin vähiten rahaa.

Kouluruokailuun käytettävästä rahasta päättää kaupunginvaltuusto. Tampereella kouluruoan valmistaa Tampereen kaupungin ruokapalvelukeskus Tampereen Ateria.

Tänään Tampereen kouluissa on tarjolla jauhelihaperunasosevuokaa ja salaattia. Lukioissa on myös kasvisruokavaihtoehto, joka on tänään soijaperunasoselaatikkoa.

Lisää luettavaa:

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Tiedeuutisen kiertokulku


*
Tiedeuutiset käyvät läpi melkoisen muodonmuutoksen
, ennen kuin ne päätyvät uutistoimistojen kautta esimerkiksi tiedeuutisen julkaisseen tutkijan isoäidin tietoon. Suunnilleen näin ne voidaan selostaa (katso kuvaa mistä sain idean tähän hassutteluun!):

1) Tutkijan käsikirjoitus saa julkaisuluvan tiedelehdessä. Tutkija väittää, että A on yhteydessä tekijään B (todennäköisyys on p = 0,56) mikäli C-olosuhteet touteutuvat ja D- sekä E-tekijät suljetaan pois tarkastelusta.
2) Yliopiston mainos- ja PR-toimisto muotoilee lehdistötiedotteen seuraavasti: Välittömästi median tietoon! Tutkija on löytänyt tärkeän yhteyden A:n ja B:n välillä, mikäli tietyt olosuhteet toteutuvat. 
3) Uutistoimisto Tieto-XYZ lukee lehdistötiedotteen ja välittää uutisen eteenpäin asiakkailleen. Tutkija väittää, että A:n ja B:n välillä on tärkeä yhteys.
4) Uutista käsitellään Internetin keskustelupalstoilla. B on vaarallista puuhaa. Viranomaiset pimittävät tietoa A:sta. Milloin saamme tietää totuuden?
5) Kympin Uutisissa haastatellaan tutkijaa väitteen johdosta. Toimittaja on selaillut internetin keskustelupalstoja koko iltapäivän eikä ymmärrä miksi tutkija puhuu D- ja E-tekijöistä. Eihän niitä käsitelty lainkaan ja C-olosuhteiden merkitys vain tekee asian liian monimutkaiseksi. Lopuksi päädytään siihen, että A:n ja B:n välillä on aina yhteys, eikä muilla asioilla ole mitään väliä. Valtakunnan pääpsykologi käyttää arvovaltaansa vakuuttaakseen, että muilla asioilla ei ole mitään väliä kunhan yhteys A:n ja B:n välillä säilyy.
6) Paikallislehti Perähikiällä käsittelee uutista urheilusivuillaan. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki käyttävät nykyään dopingia urheilussa.
7) Lopulta tutkijan isoäiti kuulee naapuriltaan miten tutkija on jäänyt kiinni dopingaineiden hallussapidosta. Millään ei enää ole mitään väliä kun rahanhimo sekoittaa tutkijoiden pään.

Ei niin vakavasti otettavaa asiaa oli tarjolla illan päätteeksi.
 

Syö kananmunasi ja ole vaiti!

***
Tiede on kääntynyt
kananmunien ilkkujia vastaan. Joka tuutista kuuluu miten terveellisiä kananmunat ovat. Viimeksi kuulimme kanadalaistutkijoilta miten kananmunien syönti alentaa verenpainetta. 

Tällainen ihmellisyys löytyy vielä Suomen Sydänliiton sivuilta 21.5.2009:

Sydänliitto suosittelee henkilöille, joilla veren kolesterolipitoisuus on suuri tai on todettu diabetes tai valtimotauti, kolesterolin saannin enimmäismääräksi 200 mg päivässä. Tämä toteutuu käytännössä, kun kananmunia syödään enintään kaksi viikossa sellaisenaan ja vähennetään rasvaisten maitovalmisteiden käyttöä.

Milloin Sydänliitto herää? Milloin ravintotukimuksia luetaan rehellisesti?

Miten paljon kahvia juot päivässä?


**
Taas on yksi kysely päättynyt
. Sen mukaan meidän suomalaisten kahvihammasta särkee tosi usein. Blogini lukijoista ja kyselyyn vastanneista (n = 641) peräti 38 prosenttia juo 2-3 kuppia kahvia päivässä. Kahvin suurkuluttaja on joka kolmas (4-10 kuppia). Yllättävän moni (22%) on kuitenkin sortunut kahviabsolutismiin.

Hedelmillä ja vihanneksilla verenpaine kuntoon

***
Brittitutkimuksen mukaan
hedelmät ja vihannekset lääkitsevät verenpainetautisen verisuonia. Jo pari kuukautta kestävä hedelmä- ja vihanneskuuri saa ihmeitä aikaan! Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaisikin lisätä hedelmien ja vihannesten syömistä.

Havainto ei ole millään tavoin uusi. Hedelmien ja vihannesten on pitkään tiedetty ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja ja monia muita sairauksia, mutta yhteys on harvoin osoitettu kokeellisissa tutkimuksissa. Nyt tehty tutkimus on yllättäen ensimmäisiä, missä on testattu hedelmien ja vihannesten vaikutus verenpainepotilaiden verisuonten toimintaan.

Tutkimukseen osallistuneita runsasta sataa vapaaehtoista miestä ja naista neuvottiin tutkimuksen aluksi kuukauden ajan syömään hedelmiä ja vihanneksia korkeintaan yksi annos päivässä. Tämän jälkeen osallistujat söivät joko yhden, kolme tai kuusi annosta päivässä kahden kuukauden ajan. Yksi annos vastasi esimerkiksi yhtä omenaa, lasillista hedelmämehua tai kolmea ruokalusikallista vihanneksia.

Kahden kuukauden hedelmä- ja vihanneskuuri paransi merkittävästi osallistujien verisuonten sisäpinnan eli endoteelin toimintaa. Suotuisa vaikutus havaittiin jo yhden annoksen lisäyksellä, mutta muutos oli suurin eniten hedelmiä ja vihanneksia syövillä.

Tulokset julkaistiin Circulation -lehdessä  ja niistä kertoi mm. Uutispalvelu Ruokatieto.


Näetkö tämän?

**
Näetkö lukea tämän tekstin
Mummo (90 v.) meni silmälääkäriin valittamaan heikentynyttä näköään. Lääkäri näytti kädellään kohti ikkunaa ja kysyi: "Mikä se tuolla taivaalla möllöttää?" "Kuu se siellä näkyy olevan", vastasi mummo. "Näkönne on riittävän hyvä; ei tuossa iässä kauemmaksi tarvitse nähdäkään!"

Silloin et todennäköisesti tarvitse lisäannoksia kalaa, oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä.

Muussa tapauksessa kipin kapin kalakauppaan tai ongelle sekä ruokaostoksille sinne missä on oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä tarjolla! Syömällä kalaa ja pähkinöitä pidät näkösi kunnossa vuosien ajan, kertovat uusimmat tutkimusnäytöt Australian maalta.

Näkötieteen huippujulkaisu Archives of Ophthalmology -lehti kirjoittaa uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan kalasta saatavat pehmeät rasvat ja omega-3 -rasvahapot auttavat näkökyvyn säilymisessä. Asia on toki ollut tiedossa jo pitkään, mutta uusi Australiassa tehty tutkimus on perusteellisempi kuin edeltäjänsä.

Lisäpuhtia näkökyvyn säilymiseen saa pähkinöistä. Lisättäköön tähän listaan vielä kotoiset vitamiinipommimme: mustikat! Ja näyttöä on myös oliiviöljyn kyvystä säilyttää näkökyky. Sen sijaan tupakointi, perintötekijät ja ikä ovat näkökyvyn heikkenemisen taustatekijöissä usein mukana.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Hyvää maksapäivää!

**
Tänään 19.5.2009 vietetään kansainvälistä maksapäivää
. Asiantuntijat ovat ymmällään vakavan terveysongelman edessä: ei-alkoholiperäinen rasvamaksa yleistyy hälyyttävästi.

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa lienee seurausta lihavuusepidemiasta. Olemme yksinkertaisesti niin lihavia vyötärön seudulta, että maksa rasvoittuu niin pahasti, että se vähitellen tuhoutuu. Myös täysin raittiilla ihmisellä.

Miten rasvamaksa kehittyy? Tähän on tarjottu yleisimmäksi selitysmalliksi lihavuutta, diabetesta, hyperlipidemiaa (veren rasvoittumista) ja liiallista hiilihydraattipitoisten juomien nauttimista. 

Ykkösleiri painottaa rasvamaksan hoidossa laihtumista, liikuntaa, laihdutusleikkauksia (!) ja eläinrasvojen vähentämistä. Vähärasvainen ruoka ilmeisesti vähentää maksan rasvoittumista vaikka mitään hyviä tutkimuksia ei ole esittää, sanoo lihavuustutkija Pertti Mustajoki

Kakkosleiri haluaa muistuttaa, että lisäksi on tärkeää vähentää nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien nauttimista. Ravinnon rooli ei-alkoholiperäisen rasvamaksan hoidossa on vielä epäselvä, mutta eläinrasvojen mahdollisen vähentämistarpeen lisäksi hyviä hoitotuloksia on saatu mm. Välimeren ruokavaliolla (oliiviöljy ja kala!). 

Pitäkää maksastanne huolta!

Lisää luettavaa:

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Orgasmirasvan ylistystä

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti! Jo 77 mielipidettä lauottu. Laukaise sinäkin terävä kommenttisi! Sain aiheen nostaa tämän kirjoituksen uudestaan esille tuoreen kommentin takia. LUE!

Alunperin kirjoitettu 20.4.2007. Päivitetty viimeksi 18.5.2009.

Entten tentten teelikamentten
... herkkäkorvaisimmat saattoivat kuulla aamukahdeksalta. Minulla oli nimittäin samalle ajankohdalle kalenteriin merkitty kolme tapahtumaa. Arvuuttelin lastenlorua tapaillen mihin lähtisin. Menisinkö Tampereelle, Helsinkiin vai tyytyisinkö Turkuun? Arpa osui Turun kohdalle. Olen siitä todella iloinen, sillä se tarkoitti, että kävin kuuntelemassa Turun Yliopiston Biokemian laitoksella Saska Tuomasjukan väitöskirjaa aterianjälkeisestä veren rasvaprofiilista (Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia).

Joskus kirjoitusteni sanomaa pidetään epäselvänä. Epäillään tarkoitusperiäni ja arvuutellaan kenen tekstiä minä nyt taas lainaan. Tässä kirjoituksessani ei ole mitään epäselvää (kunnes joku kommentillaan luo tähän epäselvyyttä!). Jok'ikinen näppäinpainallus on omalta näppäimistöltäni. Sanojen inspiraatiolähteenä on toki toiminut yllämainittu erinomainen väitöstilaisuus. Termiin orgasmirasva olin törmännyt ennen tätä tilaisuutta jossakin yhteydessä jota en enää tarkkaan muista ja sitä termiä ei käytetty väitöstilaisuudessa. Herkimmät tiukkapipot saavat toki loukkaantua termistä. Loukkaantukaa sitten mokomat, mutta lukekaa kuitenkin juttuni loppuun asti, sillä siinä voi olla terveellisemmän elämän alku. Orgasmirasva on tietenkin se tyydyttynyt rasva. Se kova eläinperäinen rasva, jota on mm. voissa. Voista olen kirjoittanut ennenkin ylistävään sävyyn. Sitä tulee lisää tässä kirjoituksessa.

Harvoin kuulee väitöstilaisuuksissa niin kypsiä ajatuksia kuin tänä "entten tentten teelikamentten" -päivänä. Niitä ajatuksia tuon tässä kirjoituksessani nyt esille. Suosittelen, että luette muitten lehtien välittämiä uutisia tästä tilaisuudesta. Saatte sillä tavalla mahdollisesti tasapainoisemman kuvan siitä mitä rasvaisia juttuja tilaisuudessa esitettiin. Missään nimessä tekstiäni ei pidä pistää väittelijä Tuomasjukan painolastiksi. Kyseessä on oma tulkintani tilaisuuden merkittävästä tieteellisestä annista. Väittelijä Tuomasjukka on erinomainen esimerkki suomalaisesta modernista tutkijakoulutuksesta. Tässä meillä on sanavalmis tutkija, joka nuoresta iästään huolimatta osoittaa suurta perehtyneisyyttä rasvojen aineenvaihduntaan. Väitöstilaisuus käytiin "hissun kissun vaapulavissun" -hengessä ja pääosin englanninkielellä koska väittelijä oli Englannista, professori Tom Sanders, King's College London.

Erinomaisen viihdyttävä ja asiapitoinen väitöstilaisuus johti muutamaan tärkeään julkilausumaan:
  1. Kansanterveyslaitoksen rasvalinjaus on virheellinen ja pitää korjata joko laitoksen kautta tulevalla rehellisellä linjanmuutoksella tai sitten niin, että Suomen kodeissa tehdään päinvastoin kuin Kansanterveyslaitos neuvoo.
  2. Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio sopii erinomaisen hyvin huippu-urheilijoille, mutta tavattoman huonosti tosi vähän liikkuvalle Suomen valtaväestölle!
  3. Insuliini on vihollinen numero yksi tässä näytelmässä, sillä paremmin tunnetun hiilihydraattiaineenvaihdunnan säätelyn lisäksi insuliini vaikuttaa suuresti myös veren rasvaprofiiliin.
  4. Insuliini lisää rasvan valmistusta maksasta ja rasva poistuu hitaammin verestä. Tällä on yhtymäkohtia valtimonkovetustautiin sillä tavalla, että riski kolesterolin kertymisestä verensuonen seinämiin nousee jos samanaikaisesti nautitaan paljon hiilihydraatteja ja rasvaa. Jommasta kummasta pitää luopua, molempia ei voi syödä tolkuttomasta samanaikaisesti. Jos ei ole huippu-urheilija!
  5. Syömällä runsaasti hiilihydraattia (55-60%) kuten Kansanterveyslaitos suosittelee, aterian jälkeinen vähäinenkin rasva (25-30%), varsinkin "vääristä" lähteistä (yksinkertaiset tyydyttymättömät rasvahapot), nousee hyvin nopeasti huippuarvoonsa ja pysyy kauan korkeana.
  6. Ratkaisu tähän visaiseen pulmaan löytyy tästä mieltä kiihottavasta ajatuksesta: Tehdään kaikista suomalaisista huippu-urheilijoita, jotka harjoittelevat päivittäin 3-6 tuntia. Ravitsemussuositukset tähän löytyvät Kansanterveyslaitoksen sivuilta ja liikuntasuosituksia jakaa esimerkiksi Suomen Urheiluopisto Vierumäellä.
  7. Todennäköisesti helpommin toteutettava ratkaisu meille vähäisempään liikuntapanokseen tottuneille suomalaisille, on vähentää hiilihydraattikuormaa esimerkiksi syömällä enemmän matalaglykeemisiä hiilihydraatteja ja hiilihydraattien kokonaismäärää vähentämällä esimerkiksi reippaasti alle 50 prosentin samalla kun nautimme enemmän niitä hekumallisen ihania tyydyttyneitä eläinrasvoja.
  8. Tyydyttyneet eläinrasvat (esimerkiksi meijerivoi) laskevat veren rasvojen huippuarvoja ja pitävät veren rasvan pitempään tasaisen matalana.
  9. Ratkaisu on siis hyvin yksinkertainen: Nauttikaa tasapuolisesti sekä eläimistä että kasveista saatavia rasvoja ja jättäkää hyvin vähälle ne korkeaglykeemiset hiilihydraatit. Tarkoittaa siis, että sen ruisleivän päälle sivellään ohut kerros voita ja paksu siivu parasta mahdollista emmentaljuustoa, syödään reilusti eläinlihaa rasvoineen kaikkineen ja muistetaan ne tärkeät kalapäivät viikossa. Salaatin päälle pirskotetaan vähän kylmäpuristettua rypsiöljyä. Ikinä ei enää paisteta mitään ruokaa muuta kuin voissa. Peruna, valkoinen riisi ja pasta jätetään vähemmälle. Ehkä olisi parasta myydä perunaa, pastaa ja valkoista riisiä urheiluosastolla niin ruoka-aineet kohtaavat oikean käyttäjäryhmänsä.
  10. Jos jatketaan rakettibensiinin nauttimista (korkeaglykeemisiä hiilihydraatteja runsain määrin) ja jarrutamme elimistömme kierroksia väärillä rasvoilla, elimistömme sanoo lopulta RÄKS (väittelijän käyttämä termi!)
  11. Yhtä tärkeä terveysmittari kuin glykeeminen indeksi, voi olla lipeeminen indeksi (olen epävarma onko tällainen termi olemassa!). Lipeemisellä indeksillä tarkoitan sellaista rasvaa joka hitaasti ja välttäen huippuarvoja nostaa veren rasvaprofiilia. Matalalipeeminen rasva on kova tyydyttynyt eläinrasva ja korkealipeeminen rasva on juokseva tyydyttymätön kasvirasva.
  12. On tärkeämpää mitata paastonaikaisia veren triglyseridejä kuin veren kolesterolitasoa. Korkea triglyseriditaso on haitallisempi sydänterveydelle kuin korkea kolesteroli.
  13. Kolesterolitasoja mitataan sen takia, että lääketeollisuudella on myydä korkeaan veren kolsterolitasoon tehokkaita lääkkeitä, eli statiineja.
  14. Veren triglyseridejä laskeaksemme meidän ei tarvitse käydä pilleripurkilla. Riittää kun vältämme altistumista liian voimakkaasti hiilihydraateille tai ryhdymme harjoittelemaan kuin huippu-urheilijat. Rohkaiskaa lääketeollisuutta innostumaan myös näistä veren triglyserideistä.
  15. Veren triglyseridit liittyvät ennen kaikkea lihavuuteen.
  16. Yksi mahdollinen ratkaisu lihavuuteen voi olla välipalojen jättäminen kokonaan pois, eli syödään vain aamiainen, lounas ja illallinen. Väljempi ateriarytmi tietäisi ankeita aikoja elintarviketeollisuudelle ja ruokakaupoille. Panostus oikean ruoan syömiseen voi kuitenkin olla tärkeämpää kuin jonkin herkästi lihottavan välipalakulttuurin ylläpitäminen.
  17. Tärkeää on jakaa päivän rasvamäärä tasaisemmin päivän mittaan. Ei siinä ole mitään järkeä jos päivän rasvakuorma täyttyy jo aamupalalla. Säästä niitä rasvoja myös lounaalle ja illalliselle.
  18. On tärkeämpää, että rasva jonottaa jääkaapissa kuin verisuonissa. Älä siis syö jatkuvasti sokeria ja rasvaa sisältäviä välipaloja!
  19. Ihminen on rakennettu käyttämään sekä rasvoja että hiilihydraattia energialähteinä. Rasvojen sulkeminen pois ja hiilihydraattien ylikorostunut asema, vie elimistömme epätasapainoon.
Kiitos Saska inspiroivista hetkistä! Eelin keelin klot, ajatuksia sain, pium paum, nyt minä lähden tästä pelistä pois!