sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2010

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!

*
Ensimmäistä kirjoitustani Dukanin dieetistä on seurattu kovalla mielenkiinnolla. Kirjoitusta on kommentoitu yli 400 kertaa. Saavutettuani painotavoitteeni, päätin jatkaa laihdutuspäiväkirjaani uudessa blogikirjoituksessa "Dukanin dieetti jatkuu". Voit tietenkin lukea ja kommentoida edelleen molempia kirjoituksia.


Joitakin tilastotietoja laihdutusryhmästä:

Aloitusajankohta: 2.5.2010
Ryhmässä mukana: 32 kpl laihduttajia
Ryhmä laihtunut yhteensä: 95,3 kg
Ryhmän jäsenet laihtuneet keskimäärin: 3,0 kg
1. vaiheen kesto keskimäärin: 7 päivää


Valokuvan lähetti Adele, joka dukanisteista ensimmäisenä saavutti tavoitepainonsa! Adele on saanut seuraa, sillä minäkin saavutin painotavoitteeni! Tämä oli erittäin vaivaton dieetti! Nyt on jännä seurata loppukesän aikana, nouseeko paino takaisin entisiin lukemiin ottaessamme vähitellen käyttöön aiemmin niin yleiset hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet?

Lataa tästä kaikkien dukanistien painotaulukko ja tästä dukanistien painokäyrät!

Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan aivan hurjasti. Muistakaa myös lukea ja kommentoida muita terveysblogini tekstejä! Muuta luettavaa löytyy vasemmanpuoleisesta palstasta ja selailemalla sivua alaspäin.

Hauska yksityiskohta: Minun vyötäröni on kaventunut tämän dieetin myötä siinä määrin, että sain vedettyä jalkaan vuonna 1997 pieniksi menneet erittäin tiukat farkut. Vedin farkut jalkaan ja olen tehnyt jo monta luentokeikkaa nuo kireät farkut jalassa! Sainpahan tuosta yhden koomisen numeron lisää luennoilleni. Odottakaa kunnes saan erittäin tiukat, vuonna 1985 pieniksi menneet farkut jalkaan (vaimo säästää kaiken!). Se onkin sitten ikimuistettava luentokeikka.

Innostava yksityiskohta: Dukanisteja on listoillani (taulukossa) jo yli 30 kpl. Me olemme dieetin eri vaiheissa ja aktiivisesti taulukkoon tulee päivityksiä 6-8 henkilöltä jatkuvasti. Osa dukanisteista on mahdollisesti heittänyt leikin kesken, osa ei vain näe tarpeelliseksi ilmoittaa tietonsa säännöllisesti.

Dukanin dieetin kansainvälisiltä sivuilta löytyy laskuri, jolla voi laskea tavoitepainonsa tällä dieetillä. Siinä pitää ilmoittaa sähköpostiosoitteensa ja se on minun kohdallani johtanut toistaiseksi vain yhteen vaarattomaan mainosviestiin. Laskuria voinee turvallisesti käyttää.

English summary
The prolific health blogger (number 1 in Finland) Dr. Christer Sundqvist flew off the handle and started his Dukan diet May 2nd 2010. His BMI is 21 and he aims at targeting his weight at the youthful 59 kilograms. This seems like a moon-struck project you must follow. Google offers a handy translation of this page into googlinglish. Understand anything - nope? Well, on my opening day I had my three eggs and a large cup of coffee. Soon I'll enjoy my lunch: some left-over meat from yesterday. I intend to stay in the Attack phase of the program for at least 6 days. I had to wait until the 4th day of my Attack phase to see any weight loss. My waist is a little slimmer (-1,5 cm) and it seems like I have not lost any muscle tissue. I managed to get rid of 1,1 kg during the Attack phase. I have entered into the Weight Loss phase and enjoy eating vegetables every other day. After 60 days in this phase, I was able to reach my goal. My digital scale produced the much awaited 59,8 kilos on Sunday 4th of July. I have now entered the Stabilization phase. Don't laugh! Stay tuned!

Lähden noudattamaan Dukanin dieettiä 2.5.2010. Voit seurata dieettini edistymistä päiväkirjastani (alla). Minulla ei ole ylipainoa, mutta ajattelin yrittää pudottaa 10 % painostani, eli noin 5-6 kiloa. Katsotaan onnistuuko ja minkälaisena minä koen tämän dieetin, jota Hollywoodin tähdet niin kehuvat! Jos joku haluaa tulla mukaan kokeiluun, niin pistäkää kommentteja tulemaan edistyksestänne ja kertokaa kokemuksianne.

Lataa tästä kaikkien tiedossani olevien Dukanistien mittaustulokset (PDF) Täydentäkää!

LAIHDUTUSPÄIVÄKIRJA C. Sundqvist, Dukanin dieetti

Lauantaina 1.5.2010
Päivä ennen dieetin aloitusta. Aamupaino noin 66,0 kiloa digitaalivaa'alla (64 kiloa analogivaa'alla, hankin myöhemmin nimittäin digitaalivaa'an). Ajatuksen tasolla pelkään jo huomispäivää, jolloin dieetti alkaa. Miten pärjään ilman aamuista ruisleipääni? Marjoja ja turkkilaista jugurttiani tulen taatusti kaipaamaan. Oikeaoppiseen Dukanin dieettiin kuuluisi, että kananmunat söisi ilman keltuaista, mutta siinä aion kyllä fuskata! Ja miten pärjään noin vähillä rasvoilla ja hiilihydraateilla? Ei mitään vihanneksia, juuresraasteita - kääääk! Kellon lähestyessä puoltayötä ja dieetin alkaessa muutaman minuutin kuluttua, olen yhä hermostuneempi. Vielä viimeiset vihannekset naamaan, punaposkinen omena ja yksi voileipä oikein paksulla voikerroksella. Huomenna ollaan liemessä? Huomenna se alkaa!

Sunnuntaina 2.5.2010
Se on alkanut! Ensimmäinen tunti menossa. Muistelen viimeistä leipääni, omenaa ja vihanneksia, jotka söin vähän yli tunti sitten. Viimeistelen vielä viimeisimpien Ravintouutisteni lähetyksen ja menen sitten nukkumaan. Lasi vettä. Onko teillä hauskaa?
Aamiainen nautittu: kolme keitettyä kananmunaa, D-vitamiinipillerit (2 x 50 µg) ja iso kuppi kahvia (ei sokeria), hedelmäkori näyttää kovin houkuttelevalta ja ruisleipää kaipaan. Ei ole nälkä. Siemailen vettä pitkin aamupäivää. Vaimo muistutti siitä, että dieettini aikana on tulossa äitienpäivä...
Lounaaksi eilistä kalkkunafilettä noin 200 g ja pari lasillista vettä. Nälkää en näe. Aiempaa useammin joudun käymään vessassa lauhdevettä päästämässä. Se on ehkä selkein havainto siitä, että jotain on erilaista verrattuna muihin päiviin.
Pari tuntia pihatöitä ja nyt syömään: kaksi paistettua kananmunaa (ihan tavattoman vähän voita ettei pala pohjaan!), kalkkunalihaa ja vettä. Vähän tyhjä tunne vatsassa, muuten menee hyvin. Eiköhän näillä eväillä nälkä taltu. Syön lisää kananmunia jos jää tyhjä tunne. Lenkille ei tee mieli.
Ensimmäinen päivä Dukanin dieetillä alkaa olla pulkassa, enkä ole missään tuskassa. Nälkä on pysynyt poissa, kusella olen käynyt useammin kuin tavallisesti. Eniten kaipasin marjoja ja hedelmiä, mutta ruisleipää ei tehnyt kovin pahasti mieli. Homma jatkuu huomenna.

Maanantaina 3.5.2010
Astun vaa'alle. Viisari asettuu lukeman 64 kohdalle analogivaa'alla (vastaa noin 66,0 tulevalla digitaalivaa'alla, eli ei muutosta).
Aamupalaksi söin kolme keitettyä kananmunaa. Iso kuppi kahvia.
Otin tupla-annoksen kalaöljyä (2 kapselia, 1800 mg EPA+DHA+muita rasvahappoja, 15 µg D-vitamiinia), sen tavanomaisen D-vitamiinin (2 x 50 µg) ja heitin yhden Beroccan (B- ja C-vitamiineja + mineraaleja) suuhun. Hedelmäkoria ainoastaan vilkaisin. Leipälaatikon luukun pistin kiinni. Pöydällä on leivänmuruja ja myslipaketti. Ei ole nälkä. Vatsa tuntuu kovemmalta, mutta toimii.
Lounaaksi (vasta kello 15.00!) kävin tutussa ravintolassa ja pyysin heitä valmistamaan erikoisannoksen minulle: oikein paljon paistettua kuhaa ja ihan vähän keitettyjä vihanneksia - ei muuta. Ovat onneksi tottuneet oikkuihini, joten sain mitä pyysinkin. Hyvää oli. Huomasin ketoositilan käynnistyneen, asetoni haisee jopa virtsassa minun mielestäni. Suurin ihme oli kuitenkin, että jaksoin treenata nuorten yleisurheilijoiden kanssa vähän yli kaksi tuntia. Lapset väsyivät, mutta ohjaaja jaksoi!
Päivällinen/illallinen koostuu neljästä kananmunasta keltuaisineen ja 100 g leivän päällyksiä (keittokinkun siivuja) + paljon vettä. Iltapäivällä oli vähän päänsärkyä, mutta se meni ohi kun pääsin urheilupuistoon nuorten pariin. Liikunnan jälkeen oli pientä nälkää aistittavissa, mutta päivällisen jälkeen tuli taas kylläinen olo.
Päivän energiamäärä oli 1119 kcal, 22 g hiilihydraatteja, 136 g proteiinia, 51 g rasvaa (prosenttijakauma minulle hyvin outo 8-49-43!). Kolesterolit ovat pilvissä (ylitin kuusinkertaisesti suositeltavat määrät), mutta se ei minua haittaa, sillä minulla ei ole kolesterolipelkoa. Mineraaleista ainoastaan magnesium ja kalsium jää hieman vajaaksi (saantisuosituksesta jään jälkeen 10%), kaikkia vitamiineja saan kutakuinkin riittävästi (kiitos Bayer ja Tolonen!). Ei ole nälkä noin järjettömän pienestä energiamäärästä huolimatta (1119 kcal) ja olen sentään liikkunut tehokkaasti yli kaksi tuntia. Tämä on itse asiassa aika pelottavakin havainto.

Tiistaina 4.5.2010
Kolmas hyökkäyspäivä menossa (katso selitys alla!) Aamupaino 66,0 kiloa (vanha analoginen näytti 64 kiloa edelleen, eli todennäköisesti ei muutosta, jatkossa vain digilukuja). Aamupalaksi "tuttua" ja turvallista keitettyä kananmunaa (3 kpl), 50 g keittokinkkua, kaksi lasillista vettä ja iso kuppi kahvia. Otin yhden Tolosen kalaöljykapselin, 100 µg D3-vitamiinia ja yhden Bayerin Beroccan. Näillä eväillä jaksaa hyvin sinne iltapäivä kahden hujakoille!
Kebablihaa 300 g, kolme kananmunaa ja runsaasti vettä. Siinä meikäläisen maittava lounas kello 15. Ei oikeastaan ollut nälkä, mutta täytyyhän sitä syödä, että jaksaa treenata.
Kello 16:15 kävin vaa'alla ja aika iloisen yllätyksen koin: farkut jalassa ja kädet taskuissa painoin 66,5 kiloa. Ihan on sellainen tuntuma, että tästä alkaa kilot karisemaan! Kyllä minä nyt ymmärrän entistä selkeämmin miten tuskallista on odottaa painonpudotuksen alkua, varsinkin jos on joutunut nälässä kärvistelemään. Minähän en nälkää ole vielä nähnyt.

Keskiviikkona 5.5.2010
Neljäs hyökkäyspäivä alkoi. Ensinnäkin, kiitos kaikille terveysblogiani kommentoiville ja lukeville. Ilman teitä olisin luovuttanut. Tänään on hämmästyttävän hyviä uutisia tarjolla: Olen laihtunut 0,4 kiloa eilisestä, eli aamupaino oli 65,6 kiloa. Pistän pian tarkat mittaustulokset taulukkooni. Siitä näette, että vyötärö on kaventumaan päin. Aamupala oli se tavanomainen: 3 kananmunaa + 50 g keittokinkkua + kalaöljykapselit + vitamiinit.
Lounas sisälsi paistettuja kananmunia (3 kpl) ja vähärasvaista lihaa iso annos. Runsaasti vettä.
Päivällinen oli aika vaatimaton: 150 g vähärasvaisia lihaleikkeleitä ja kolme keitettyä kananmunaa. Ei ollut nälkä. Liikunta oli tänään oikein kevyttä. Hirmuisen kalorivajeen sain taas aikaiseksi: -900 kcal! Karisevatko kilot lisää? Sen näemme huomenna!

Torstaina 6.5.2010
Hollywood -tähtien tapaan minä olen edelleen Dukanin dieetillä ja kilot (grammat) karisevat. Aamupaino oli 65,4 kg, eli 200 g on paino pudonnut eilisestä. Aaamupalaksi söin sitä tavanomaista, eli kananmunaa ja leikkelelihaa. Lounaaksi valmistan kokolihaa ison annoksen uunissa (nam nam). Marjoja tekee hirvittävästi mieli, mutta muuten menee mukavasti. Ei ole nälkä! Sitä minä jaksan ihmetellä. Päivällinen meni tutusti proteiinia nauttien. Vajaan tunnin kävelylenkki tekee terää kovan työpäivän jälkeen. Aurinko paistaa! Illalla vielä kaksi kananmunaa.

Perjantaina 7.5.2010
Aamupaino oli 65,2 kg, eli paino laskee. Aaamupala niin kuin kaikkina muina päivinäkin tässä hyökkäysvaiheessa. Ketoosissa olen edelleen. Hyvin alhaiset kuitumäärät (5-8 g kuituja) ovat tuottaneet vatsalleni yllättävän vähän ongelmia. Sitä minä ihmettelen. Onneksi pian saan edes joka toinen päivä runsaasti vihanneksia ja ravintokuituja, jolloin pienikin huoli väistyy. Ihmettelen myös dieetin vaivattomuutta ja tämä ei ole mitään mainospuhetta, sillä en todellakaan aio ryhtyä Dukanin dieetin markkinoijaksi täällä Suomessa.

Lauantaina 8.5.2010
Aamupaino oli 64,9 kg. Kevenin hyökkäysvaiheen aikana 1,1 kg. Nyt siirryn pudotusvaiheeseen, jolloin syön kuten tähänkin asti paljon proteiinia, mutta joka toisena päivänä saan syödä vihanneksia. Oli ihanaa syödä tomaatteja, kurkkua ja salaatinlehtiä kananmunien ja lihaleikkeleiden lisäksi.

Sunnuntaina 9.5.2010
Aamupaino oli 64,8 kg ja normaalit aamusapuskat: 3 keitettyä kananmunaa ja lihaleikkeleitä suoraan pakkauksesta suuhun. Pudotusvaiheen toinen päivä menossa. Ajattelin tehdä niin, että joka toinen päivä nautin vihanneksia proteiinien lisäksi (jotkut suosittelevat elämistä 5 päivän sykleissä). Tänään on päivä ilman vihanneksia edessä. Eniten ihmettelen sitä, että leipää ei tee mieli! Lounaaksi on lammasta ja kananmunia. Päivälliseksi kalaa ja kananmunia. Vaihtelu virkistää...

Maanantaina 10.5.2010
Aamupaino oli 64,8 kg. Kolme kananmunaa poskeen, kuppi kahvia ja baanalle. Jaksoin hyvin ajaa ylös Ouluun saakka. Pysähdyin kerran juomaan kahvia ja toisen kerran (7 tunnin kuluttua aamupalasta!) syömään myöhäiseen lounaan. Metsästäjänpihvi vihanneksilla. Illalla luennon jälkeen mahtava illallinen isäntäperheessä. Tunsivat oikkuni ja sain dieettini mukaista sapuskaa.

Tiistaina 11.5.2010
Keskipävällä mitattu paino Ozin kuntoklubilla (farkut jalassa) = 65,1 kg. Mitähän arkut painavat? Vastaus: 300 g. Aamulla kolme keitettyä kananmunaa ja iso kuppi kahvia. Lounas hyvässä seurassa. Rosson paistettu kala + ihan vähän vihanneksia. Paljon vettä. Aika energinen olo. Päivällinen jäi väliin, mutta nautin hyvän illallisen mukavassa seurassa. Kalaa ja lihaa sekä vähän vihanneksia.

Keskiviikkona 12.5.2010
Aamupaino on 64,6. Suunta on alaspäin. Aamulla kolme keitettyä kananmuna, iso kuppi kahvia ja toinen mokoma vihreää teetä. Lounaaksi lehtipihvi, vihanneksia ja runsaasti vettä. Myöhäisellä päivällisellä herkuteltiin ystäväperheen grilliherkuilla. Tuli ehkä syötyä vähän liikaakin! Hyvää oli!

Torstaina 13.5.2010
Aamupaino on 64,8 kg. Aamun rutiineista en poikkea: kananmunia! Lounas jäi väliin kahden luennon takia. Ei sen puoleen, ei minulla ollut nälkäkään. Päivällinen oli maittava liha-ateria.

Perjantaina 14.5.2010
Alkoi 13. päivä Dukanin dieetillä ja vaaka näytti 64,5 kiloa. Aamulla vettä ja kananmunia. Pitkä ajomatka kotiin häämöttää. Täytyy löytää sopiva pihvipaikka matkan varrelta. Iloitsen siitä kun meitä dukanisteja on 22 kpl. Ei ole yksin.

Lauantaina 15.5.2010
Aaamupaino 64,3 kiloa. Hiukan tuli fuskattua torstaina ja perjantaina. Söin vähän enemmän eläinrasvaa (voita, rasvaisempi pihvi) kuin aiempina päivinä. Olisikohan niin, että olen useiden muiden dukanistien tavoin jäänyt liian pahaan energiavajeeseen vähine rasvoineni? Tämä aiheutti sitten "säästöliekki" -ilmiön? Nyt kuitenkin paino taas laskee kun syön enemmän rasvaa. Se on tosiasia. "Suoraa puhetta" -radio-ohjelmaa tehdessämme oli houkutteleva hedelmätarjotin edessämme ja meille oli tehty hienot voileivät. Osasin vastustaa niitä kiusauksia. Lounas jäi kovin niukaksi, mutta päivällinen sujui lihapatojen äärellä.

Sunnuntaina 16.5.2010
Aamupaino laskee taas, nyt 64,1 kg. Tässä on ilmeisesti käymässä niin, että saavuttaakseni painotavoitteeni (59 kiloa), joudun toteuttamaan Dukanin dieettini rasvaisempana Atkinsin tapaisena versiona. Muuten jää syksyn tuore marjasato pelkäksi haaveeksi. Hiilihydraatit pidän alhaisina, eli syön 16-20 g hiilihydraattia!

Maanantaina 17.5.2010
Aamupaino oli nyt 63,9 kg. Paistoin kananmunat voissa. Lounaaksi munakas, jossa runsaasti lihaa. Päivällinen hieman kiireisesti: kolme keitettyä kannanmunaa, pieni pala juustoa, tonnikalaa purkista + runsaasti vettä. Huomenna saan taas syödä vihanneksia!

Tiistaina 18.5.2010
Aamulla vaaka näytti 63,5 kg! Jännä juttu: kokeilin huvikseni menevätkö erittäin tiukat farkkuhousut jalkaani? Viimeksi mennyt vyötärönnappi kauheasti kiristämättä kiinni vuonna 1997. Tehdäkseni tarinasta lyhyen sanon, että menivät jalkaan! Kiristävät toki melkoisesti, mutta aion heittää niillä luentokeikan illalla hotelli Marskissa! Keikka meni hyvin. En pyörtynyt, housun kiristäminen ei ollut kohtuuttoman ankaraa. Ihanalta housut tuntuvat kunhan saan 1-2 senttiä pois vyötäröltä. Varastossa on odottamassa vielä tiukemmat farkut 1980 -luvulta, jolloin olin tosi tiukka poika. Ehkä syksyn keikkoja varten?

Keskiviikkona 19.5.2010
Aamupaino = 63,1 kg! Syy selvempään painonpudotukseen paljastetaan tässä: Olen fuskannut! Olen muuttanut Dukanin dieettini rasvaisemmaksi, enemmän Atkinsin suuntaan. Kokeilen rasvaisempana versiona tätä dieettiä tämän koko viikon ja sitten ensi viikolla puhdasoppisemmin myös rasvoja vähentäen. Hiilihydraatteja saan ruoasta tasaisen tappavaan tahtiin, eli 20 g päivässä. Olen selvästi virkeämpi nyt kun eläinrasvat ovat vahvemmin mukana kuvioissa.

Torstaina 20.5.2010
Aamupaino oli 63,5 kg. Pientä nousua eilisestä. En osaa sanoa mitään syytä. Olisikohan ihan normaalia painon vaihtelua. Tänään bisneslounas tulossa. Tilasin kasvislautasen. Saan vähän vaihtelua tähän rytmiin kananmunia aamulla - kalaa lounaalla - lihaa päivällisellä. Muuten menee ihan hyvin. Jaksan juosta jolkotella, mutta lujaa en pääse.

Perjantaina 21.5.2010
Aamulla painoin 63,4 kg. Paistoin 3 kananmunaa voissa. Tänään on päivä jolloin en syö laisinkaan kasviksia. Syön siis vain joka toinen päivä kasviksia. Hedelmiä ja marjoja en ole syönyt moneen viikkoon. Niitä tekee jo aika kovasti mieli. Sen sijaan yllätyn miten hyvin pärjään ilman leipää. Vatsa on vähän jumissa. Edelleen jään energiavajeeseen. Ruokapäiväkirjan mukaan energiansaanti ollut tällä viikolla keskimäärin 1550 kcal/vrk, syönyt 20 g hiilihydraatteja päivässä! On tullut palautetta sähköpostiin missä pidetään tätä dieettiä vahingollisena. Koko laihdutusryhmässäni on huomattavissa pientä kyllästymistä, ei ilmoitella tuloksia, jätetään dieetti kesken. Useimmat noudattaneet dieettiä nyt 2-3 viikkoa. Vain sitkeimmät ja jääräpäisimmät jatkavat? Taulukossani on 28 dukanistia, joista vain 15 on jotenkuten tai huomattavan aktiivisia. Olisikohan puolet jättänyt dieetin kesken?

Lauantaina 22.5.2010
Aamulla vaaka näytti 63,5 kiloa. Kananmunia ja eilistä kampelaa, nam nam! Vaivaton dieetti kun ei ole nälkä. Pääsee aivan liian helpolla.

Sunnuntaina 23.5.2010
Aamu alkaa keventyneissä tunnelmissa, jee: 63,3 kiloa! Tänään vielä viimeiset kampelat suuhun ja sitten tietenkin taas niitä kananmunia. Paistasiko illalla pihvit?

Maanantaina 24.5.2010
Aamu alkaa sateisena ja ankeana. Onneksi vaaka on armelias: 63,1 kiloa! Tämä viikko menee Dukania oikeaoppisesti toteuttaen, eli vähennän rasvan saantiani. Joka toinen päivä runsailla vihanneksilla ja tämä on riemukkaasti juuri sellainen vihannespäivä.

Tiistaina 25.5.2010
Puhdas proteiinipäivä (ei vihanneksia) alkaa 63,3 -kiloisena. Kananmunia, naudanlihaa, kalaa - ei hassumpaa.

Keskiviikkona 26.5.2010
Aamulla paistaa aurinko ja vaaka näyttää 62,9 kiloa. Tiedän syyn näin rajuun painonpudotukseen. Eilen tuli paljon liikuttua ja syötyä erittäin paljon proteiinia sekä hyvin vähän rasvaa. Täytyy muistaa juoda riittävästi. Aamulla on vähän päänsärkyä, joka johtunee vähistä nesteistä elimistössä. Proteiinipäivä tänäänkin edessä ja kireissä farkuissa (juuri ja juuri päälle menevissä!) illalla luennoimaan.

Torstaina 27.5.2010
Aamulla 63,1 kiloa. Muut mitat pysyneet samoina. Vyötärö kaventunut tähän mennessä 2,8 cm. Lihaskudosta en ole menettänyt pohkeista, reisistä tai hauiksesta. Leipää on tehnyt mieli syödä jo useana päivänä, mutta olen onnistunut välttämään "sortumisen" tähän. Varsinaista nälkää en ole kokenut koko dieetin aikana! Eilen kokonaisenergiansaantini oli 1452 kcal, joka koostui tästä: 21 g hiilihydraattia, 208 g proteiinia ja 59 g rasvaa. Kuidun saanti jäi eilen tosi vähiin (3,5 g), sillä minulla ei ollut proteiini+vihanneksia -päivää. Vatsani kuitenkin toimii näinkin vähäisillä kuiduilla. Proteiini+Vihannespäivinä saan ravintokuituja 20-25 g. Nautin dieetin aikana varmuuden vuoksi erästä monivitamiinivalmistetta ja erikseen D-vitamiinia (50 µg) sekä kalaöljyä.

Perjantaina 28.5.2010
Keventyminen jatkuu: 62,6 kiloa.

Lauantaina 29.5.2010
Nimimerkki Virkkiksen kanssa laulamme yhdessä sateessa ("I'm singing in the rain..."): aamupaino on nyt 62,4 kiloa!

Sunnuntaina 30.5.2010
Aamupaino on toiveikas 62,6 kiloa. Tällä viikolla olen välttänyt tomerammin rasvan käyttöä ja söin hyvin proteiinipitoista ruokaa. Hillihydraatit pysyivät edelleen hyvin alhaisina (n. 20 g/pv). Havaitsin dieetin epämukavammaksi näin toteutettuna. Jonkin verran olin jopa nälkäinen. Taidan pärjätä paremmin jos saan nauttia runsaasti rasvaa. Laihduin toki edelleen tasaiseen tahtiin: viikko 1 -1,1 kg; viikko 2 -0,6 kg; viikko 3 -0,8 kg; viikko 4 -1,1 kg. Kananmuniin, lihaan ja kalaan en ole kyllästynyt ja saanhan minä nyt myös syödä vihanneksia ja raasteita joka toinen päivä tämän lisäksi. Marjoja ja hedelmiä tekee mieli, mutta niiden aika tulee vasta myöhemmin. Leipää ei tee kovin pahasti mieli.

Maanantaina 31.5.2010
Toukokuun viimeinen päivä alkaa lähes samoissa painolukemissa kuin eilen, eli 62,5 kiloa.

Tiistaina 1.6.2010
Lähden liikuntakeskus Pajulahteen 62,5 kilon painoisena. Notkuvien ruokapöytien ääressä pitää pysyä lujana!

Keskiviikkona 2.6.2010
Tulee jo toinen vihannes+proteiinipäivä peräjälkeen. Aamulla painoin toiveikkaat 62,4 kiloa.

Torstaina 3.6.2010
Digitaalinumerot 62,2 piirtyvät vaakani näyttöön. Vau! Nyt tulee muutama tiukka proteiinipäivä ja katsotaan jos vaa'assa on 61 -alkuinen lukema?

Perjantaina 4.6.2010
Vaaka kostaa minulle tänään: 63,0 kiloa. Ei paniikkia. Saattaa olla ihan normaalia painonvaihtelua.

Lauantaina 5.6.2010
Tänään painan 62,6 kiloa. Eilinen mystinen painonnousu jää arvoitukseksi. Tänään on tyttäreni lakkiaiset ja pöytä on koreana herkkuja. Söin pienen palan voileipäkakkua. Muuten tavanomaisia dukanistin sapuskoita: kananmunia, lihaa ja kalaa.

Sunnuntaina 6.6.2010
Vaaka on taas ystäväni: 62,2 kiloa! Tänään tiedossa metsäretki lapsenlapsen kanssa kahdestaan. Hienoa!

Maanantaina 7.6.2010
Tämä oli odotettavissa: 61,8 kiloa! Eilen nimittäin painoin 61,9 kiloa iltalenkin jälkeen. Vaihe 3 tässä dieetissä häämöttelee jo 2,8 kilon päässä (aloitettaessa tavoite oli 7,0 kilon päässä).

Tiistaina 8.6.2010
Taustalla soi Sergei Rachmaninovin Vocalise opus 34 no. 14 (sellolle ja pianolle) ja vaaka näyttää 61,6 kiloa!

Keskiviikkona 9.6.2010
Aamupaino pysyy vaihteeksi tasaisena: 61,5 kiloa.

Torstaina 10.6.2010
Aamulla vaaka näytti 61,5 kiloa. Kevyt toimistopäivä edessä. Syödään proteiinipitoinen lounas ja päivällinen. Voin kertoa, ettei ole tylsää! Saa syödä maittavaa ruokaa ja laihtuu.

Perjantaina 11.6.2010
Piti tankata hyvin aamulla: 3 kananmunan munakas, sillä olen Paraisten päivillä myymässä kirjoja ja juttelemassa ihmisten kanssa painonhallinnasta. Aamupaino 61,4 kiloa ennen munakasta. Päivällä pihvi ja vihanneksia - hyvää!

Lauantaina 12.6.2010
Aamupaino toiveikas 61,3 kiloa. Luentokeikka Helsingissä. Menin tietenkin munalla töihin.

Sunnuntaina 13.6.2010
Huonosti nukutun yön jälkeen painoin 61,7 kiloa (punnitus tehty 12:30). Ei aina voi mennä suoraviivaisesti paino alaspäin, eihän?

Maanantaina 14.6.2010
Aamupaino 61,6 kiloa. Vyötärö pikkuisen kaventunut taas. Lihasmassaa ei ole hävinnyt pohjeista, reisistä, eikä myöskään hauiksesta. Tavoitepaino häämöttää 2,6 kilon rutistuksen päässä. Kaiken kaikkiaan 4,4 kiloa olen keventynyt 2.5.2010 alkaneen laihdutuskuurini aikana.

Tiistaina 15.6.2010
Aamu otettiin vastaan 61,6 -kiloisena. Pudotusvaihetta on nyt kestänyt 41 päivää ja täytyy sanoa, että ihmeen hyvin on mennyt. Nälkää ei ole, saa syödä maistuvaa ruokaa ja kilot karisevat tasaiseen tahtiin. Lenkkeily on edelleen takkuista.

Keskiviikkona 16.6.2010
Tänään vaaka oli lempeä minulle: 61,3 kiloa. Tavanomaisilla Dukan -dieettin sopivilla sapuskoilla mennään edelleen eteenpäin. Laihtumistahti on aavistuksen verran hidastunut.

Torstaina 17.6.2010
Vau! Tänään pääsin alle 61 kilon! Vaaka näytti 60,8 kiloa. Kiireinen päivä Helsingissä.

Perjantaina 18.6.2010
Vaaka oli armelias minulle taas: 60,8 kiloa.

Lauantaina 19.6.2010
Ei hassumpaa: 60,7 kiloa. Onkohan mahdollista, että voimakkaampi panostus proteiineihin on taas vaikuttamassa edistävällä tavalla painonhallintaani? Mitähän vaaka näyttää huomenna, sillä tänään jäi päivällinen väliin. Onneksi aamupala ja lounas oli runsas. Nälkää ei ollut. Söin ihan pienen iltapalan: pari isohkoa siivua emmentaalia, kookosöljyssä paistoin kaksi kananmunaa ja join paljon vettä.

Sunnuntaina 20.6.2010
Nyt meni jännäksi! Mitä vaaka näyttää tänään? Uskomatonta: 60,4 kiloa! Menin sanattomaksi.

Maanantaina 21.6.2010
Tunnelmat ovat korkealla, sillä vaaka näytti edelleen kivoja lukemia: 60,4 kiloa! Hienointa tässä projektissa on ollut laihduttajan tunnelmiin eläytyminen. Minua on ihan aidosti ilahduttanut tämä painoni tippuminen ja iloitsen siitä kun muillakin dukanisteilla menee hyvin.

Tiistaina 22.6.2010
Aamupaino oli kohtuullisen mukava 60,7.

Keskiviikkona 23.6.2010
Voiko ihanammin aamun enää alkaa? Aurinko paistaa, linnut laulaa, pääsen isoon kaupunkiin töihin ja vähän huvittelemaankin sekä vaaka innostuu näyttämään alhaisia lukemia: 60,2 kiloa!

Torstaina 24.6.2010
Aamupaino oli 60,4 kiloa. Nyt täytyy ottaa itseään vielä tomerasti niskasta kiinni ja viedä tämä laihdutusprojektin 2-vaihe päätökseen (59 kg). Metsämansikoita löytyy jo! Niitä pitäisi päästä syömään! Ajattelin juhlia letuilla ja mansikoilla sitten kun tavoite täyttyy. Miten sinä juhlit?

Perjantaina 25.6.2010
Juhannusaatto otetaan vastaan paistetuilla kananmunilla 60,3 -kiloisena kevytsarjalaisena. Höyhensarjaankaan ei ole matkaa kuin kolmisen kiloa (57 kg). Tässä dieetissä on ollut aivan ihanaa aikaa näiden kahden ensimmäisen vaiheen aikana!

Lauantaina 26.6.2010
Juhannuspäivänä olen kevyempi kuin milloinkaan ennen koko tämän dieettini aikana: 60,1 kiloa.

Sunnuntaina 27.6.2010
Ihana aamu! Aurinko paistaa ja vaaka näyttää 60,3 kiloa.

Maanantaina 28.6.2010
Tänään vaaka näytti 60,5 kiloa. Aika julmaa. Tahtoisin jo siirtyä kolmosvaiheeseen saavutettuani painotavoitteeni 59 kiloa, sillä metsämansikat ovat kypsymässä.

Tiistaina 29.6.2010
Aamupaino 60,2 kiloa. Tuli päivän mittaan syötyä ihan sopivaa ja sopimatonta. Kostaako vaaka huomenna?

Keskiviikkona 30.6.2010
Tämä on vaa'an kosto: 60,5 kiloa!

Torstaina 1.7.2010
Lähdössä Suomen urheiluliiton karnevaaleille Kaustisiin ja Kauhavalle esiintymään 60,2 kilon painoisena. Yritän tulla kevyempänä takaisin!

Perjantaina 2.7.2010
Ihana sähläilypäivä moukarimiesten ja -naisten kanssa. En punninnut itseäni lainkaan.

Lauantaina 3.7.2010
Aamupaino oli houkutteleva 60,1 kiloa. Olen syönyt valtavan paljon kananmunia ja vihanneksia lajikarnevaaleilla

Sunnuntaina 4.7.2010
Tämä on juhlapäivä Yhdysvalloissa (Fourth of July) ja myös minulla on juhlava hetki: Vaaka näyttää 59,8 kiloa! Siirryn huomenna Tasaus -vaiheeseen (dieetin kolmas vaihe).

Maanantaina 5.7.2010
Rankan viikonlopun jälkeen meni aamutoimet vähän sekaisin ja paino jäi tarkistamatta. Tasaus -vaihe lähtee vähän onnahdellen käyntiin. Juhlajuomana on lasilliset Coca-Colaa ja Dr. Pepperiä!

Tiistaina 6.7.2010
Aamupaino toiveikas 59,9 kiloa!

Keskiviikkona 7.7.2010
Aamulla painan 59,7 kiloa. Kiitos vaakani! Tänään aion syödä metsämansikoita lenkilläni. Edelleenkin vältän leipää.

Varsinainen juttu alkaa tästä:
Lehtien palstoilla on välillä kuvauksia aika villeistä dieeteistä, joilla ihmiset yrittävät päästä eroon ylimääräisistä kiloistaan. Iltalehdessä esitellään vapunpäivän kunniaksi ranskalaisen lääkärin ja ravintoasiantuntijan Pierre Dukanin kehittämä dieetti. Se on monen maailmantähden suosiossa.


Otin selvää Dukanin dieetistä. Totesin dieetin varsin järkeväksi. Se voi itse asiassa toimia oikein hyvin! Kunhan pääsee ylläpitovaiheeseen saakka...






Dukanin dieetti on luontaisia proteiinilähteitä korostava ruokavalio. Proteiini pitää tutkimusten mukaan hyvin nälkää ja koska proteiinia (aminohappoja) tarvitaan runsaasti lihasten ja muiden kudosten rakennusaineeksi, vain varsin pieni osa syömästämme proteiinipitoisesta energiasta menee energiavarastoihimme.


Dieetissä on neljä eri vaihetta, joille olen tässä antanut omat suomenkieliset vastineet: hyökkäys, pudotus, tasaus ja ylläpito. En löytänyt mitään suomenkielistä tietolähdettä Dukanin dieetille (muuta kuin Iltalehden kirjoituksen ja muutaman muun kevyesti kirjoitetun jutun).



1-vaihe: Hyökkäys (Attack)



Ensimmäiset 3-10 dieettipäivää syödään pääosin pelkkää runsasproteiinista ruokaa. Lääkäri Dukan pyytää nauttimaan esimerkiksi useita kanamunia aamiaiseksi, pelkkää kalaa lounaaksi ja päivälliseksi pistetään pihviä poskeen. Ei mitään muuta. Lisäksi Dukan pyytää vähentämään paistorasvat ihan minimiin. Vettä pitää juoda runsaasti.


Ruokaa ei tarvitse punnita eikä kaloreita pidä laskea. Proteiinia ja varsinkin lihaa on mahdotonta syödä liikaa. Tämän asian on myynti-insinööri Sami Uusitalo meille opettanut useissa kirjoituksissaan tässä veteraaniurheilijan blogissa. Alku muistuttaa paljon Atkinsin dieettiä, mutta Dukanin dieetissä salaatin ja vihannesten syönti on täysin kiellettyä. Missään nimessä ensimmäistä vaihetta ei saa ylläpitää pitempään kuin 10 päivää.

Välipalojen poisjättäminen ja vain kolmen aterian nauttiminen päivässä voi olla joillekin aika rankka kokemus. Mikäli on mahdotonta syödä vain kolme kertaa päivässä, voit syödä ihan niin usein kuin haluat, mutta saat syödä vain luontaista proteiinia.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana on syytä vähentää liikuntaa, sillä ruokavalioon sopeutuminen vie meidän voimavarojamme jo ihan riittävästi. Tämä on dieetin tärkein vaihe. Tässä ei saa lipsua!

2-vaihe: Pudotus (Weight Loss)

Ensimmäinen vaihe on dieetin ikävin vaihe kaikkine kieltoineen ja varsin yksipuolisine aterioineen (kolme ateriakertaa ja vain proteiinia). Toiseen vaiheeseen tulee hieman helpotusta.

Nyt voi nauttia kaikkia maanpäällisiä kasviksia (ei juureksia) vapaasti joka toinen päivä. Voit edelleen syödä ihan niin suuria annoksia kuin tekee mieli.

Käytännön tasolla voit kakkosvaiheessa joka toisena päivänä syödä esimerkiksi aamiaisella parsaa kananmunan kanssa, lounaalla kasviskeittoa kalan kanssa ja päivällisellä lammasta ja kasvispataa. Joka toinen päivä ravintosi koostuu edelleen vain proteiineista. Toivottavasti pidät lihasta ja kananmunista!

Kasviksia mitä voit syödä (raakoina ja keitettyinä): kurkkua, tomaatteja, parsaa, kaalia, sieniä, lehtisalaattia ja pieniä määriä porkkanaa (mutta ei missään nimessä perunaa!). Tärkkelyspitoiset ruoat ovat täysin kiellettyjä!

Pudotusvaihe jatkuu kunnes olet saavuttanut asettamasi realistisen painontavoitteen. Dukan lupaa laihdutustahdiksi noin kilon viikossa. Painon putoaminen on yksilöllistä ja joillakin ei paino aluksi välttämättä putoa yhtä nopeasti. Vettä juodaan runsaasti.

3-vaihe: Tasaus (Stabilization)

Saavutettuasi tavoitepainosi, voit vähitellen lopettaa dieetin rankimmat vaiheet ja lisätä hyvin maltillisesti ruokavalioosi aiempia suosikkiruokiasi. Tämä on dieetin tärkeimpiä vaiheita ja nyt todella punnitaan mistä sinut on aikoinaan tehty! Onko sinulla kykyä siirtyä maltillisesti takaisin "normaaliruokaan".

Harkitse missä määrin haluat ottaa käyttöön leipää, muroja, pasta, riisiä, voita ja öljyjä. Lääkäri Dukan suosittelee, että jätät viikkoon päiviä, jolloin syöt 2-vaiheen mukaisesti ja lisäät aluksi vain 1-2 päivää jolloin syöt vapaasti (ei kaksi vapaata päivää peräkkäin).

Tarkkaile painoasi. Jo se pyrkii nousemaan, se voi olla sen takia, että olet liian nopeasti palannut syömään normaalisti ja annoskokosi voivat olla liian suuria sekä ateriarytmisi liian tiheä.

4-vaihe: Ylläpito

Tasausvaiheen kautta olet oppinut noudattamaan ohjeita tunnollisesti. Voit nyt siirtyä viimeiseen vaiheeseen. Siihen vaiheeseen, jota ylläpidät koko loppuelämäsi ajan.

Kuutena päivänä viikossa voit syödä mitä haluat, mutta pidä joka viikko yksi päivä, jolloin syöt vain proteiinipitoista ruokaa. Dukan lupaa, että vain yhdellä proteiinipäivällä viikossa pidät painosi kurissa ja tarvittaessa karistat 0,5-1 kiloa viikossa.

Ollaan rohkeita! Lähdetään porukalla kokeilemaan tätä Dukanin dieettiä. Ei sentään - taitaa olla parasta, että vain minä uhraudun. Tuskin kukaan muu uskaltaa kuitenkaan? Minulla ei ole varsinaista painonpudotustarvetta, mutta ollakseni solidaarinen, ryhdyn tälle dieetille ja asetaan painonpudotustavoitteekseni 5 kiloa (lähes 10 %)! Minulla on alkupaino 64 kiloa ja tavoitteena on päästä 59 kiloon. Mikä on sinun tavoitteesi?

Vaihdetaan mielipiteitä. Tsempataan toisiamme. Karisevatko kilot? Onko tylsää?

Lisää luettavaa Dukanin dieetistä:

lauantaina, heinäkuuta 10, 2010

Miksi kestävyyskunto on romahtanut?

Sami Uusitalo pohtii terveysblogissani suomalaisten kestävyyskunnon romahdusta. Lue, pohdi ja kommentoi!

Ravitsemusvalistajat ja monet muut yhteiskunnan auktoriteetit tai muuten vain omasta mielestään arvostelukykyiset vanhemmat ihmiset syyttävät lapsiamme laiskoiksi ja vähän liikkuviksi, joka puolestaan on aiheuttanut lihavuusepidemian ja kestävyyskunnon romahtamisen. Ovatko lapsemme sitten laiskoja ja väistelevät urheiluharjoituksia? Esim. Kihu:n tilastojen mukaan liikuntaa harrastetaan enemmän kuin koskaan.

Olin itse lapsi 80-luvulla. Kovasti urheilin, tosin vaatimattomalla menestyksellä. Mielestäni arki oli kovin samanlainen kuin tämän päivän koululaisella. Aamulla mentiin kouluun, oltiin siellä päivä ja sitten illalla urheiltiin tai touhuttiin jotain muuta. Tietty tietoteknisiä "leluja" oli vähemmän, mutta en koe asiaa siten, että tietotekniikka olisi syrjäyttänyt fyysisesti aktiivisempia harrastuksia.

Koko kansan tasolla kestävyyskunto on romahtanut. Olemme hyvin tietoisia varusmiesten romahtaneesta kunnosta. Varusmiesten Cooperin tulosten huippuvuosi koettiin vuonna 1979. Sen jälkeen trendi on ollut kokoajan heikentyvä kts. s. 28 tässä julkaisussa.

Tulos on sikäli itsestään selvä, että viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana lasten lihavuus on kolminkertaistunut. Keskimäärin lihavampi varusmies juoksee aivan varmasti keskimäärin huonompia tuloksia kuin hoikempi. Mitäs sitten tapahtuu jos tarkastelemme parhaiden suorituksia muutama vuosikymmen sitten ja vertaamme niitä tämän päivän parhaisiin? Molemmat ryhmät kun ovat hoikkia. Näin ryhmien välinen lihavuusero (jota ei siis ole) ei selitä mahdollisia tuloseroja.

Ostin käyttöoikeuden Tilastopaja palveluun. Kyseinen sivusto on todellinen tilastofetissin toiveuni. Tarkastelin kaikkien aikojen parhaiden tuloksia poikien P14 sarjassa ja 1000 m juoksussa. Neljästätoista parhaasta ajasta kuusi (43%) oli juostu 70-luvulla, seitsemän (57%) 80-luvulla ja 90- ja 2000-luvuilla ei yhtäkään. Ovatko lapsemme siis laiskempia harjoittelijoita?

Mikäli lapsemme olisivat nyt laiskempia kuin muutama vuosikymmen sitten, olisivat myös muiden lajien tulokset heikompia. Pikajuoksijan kun täytyy harjoitella aivan siinä missä pitkänmatkanjuoksijan. Tein samanlaisen vertailun P14 100 m juoksussa. Kahdestatoista parhaasta ajasta ei ollut 70-luvulla juostu yhtäkään, 80-luvulla viisi (41,7%),  90-luvulla kaksi (16,7%) ja 2000-luvulla viisi (41,7%). Aivan sama tulos havaitaan aikuisten sarjassa.

Tämän päivän pikajuoksijat pärjäävät varsin hyvin 80-luvun alun pikajuoksijoille, kestävyysjuoksijat eivät. Täsmälleen samoin on asian laita uinnissa. Sprinttiuimarit pärjäävät 80-luvun alun tuloksille, mutta pitkänmatkanuinti on pahasti jäljessä. Missä vika?

Mitäs jos olisi niin kauhean hassusti, että rasvavalistus olisi tässä ainakin yhtenä merkittävänä selittävänä tekijänä?


  1. Amerikkalaisen biokemian tohtori Mary Enigin mukaan rasvoilla (tyydyttyneillä) on merkitystä sydämen ja keuhkojen kehityksessä. Eivätkös mainitut ruumiinosat ole erittäin keskeisessä roolissa juuri kestävyyslajeissa?
  2. Rasvoilla, samoin kuin kolesterolilla on merkittävä rooli hormonitoiminnassa, esim. testosteronin muodostuksessa. Se on tärkeää myös pienilihaksisille kestävyysjuoksijoille. Meinaan, palautuu nopeammin harjoituksista.
  3. Olen nähnyt tutkimuksia, joissa rasvojen lisäämisellä on ollut vaikutusta mitokondrioiden määrään ja kokoon. Mitokondrioiden määrä ja koko liittyvät suoraan hapenottoon. Tällä, jos millään, on tekemistä kestävyyslajien kanssa.
  4. Esimerkiksi palautusjuomana maitokaakao (enemmän rasvaa) pärjää paremmin kuin puhdas glukoosi. Olisiko niin, että kestävyysjuoksijakin palautuisi paremmin jos harjoituksen jälkeen ei väisteltäisi rasvaa niin paljon kuin ollaan opetettu?

Kestävyysjuoksun romahduksen alku käy hyvin yksiin lihavuuden kasvun alkamisajankohdan kanssa. Rasvavalistus alkoi todenteolla purra 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Tämä näkyi esim. koululaisten täysmaidon kulutuksen romahtamisena ja kevytmaidon rasvaprosenttia pienennettiin kaksi kertaa 80-luvun alussa. Voita käytettiin vuosittain maassamme 11 kg/nuppi vielä vuonna -85. Nykyään sama luku on alle kolme kiloa.

Kaverini ui 80-luvun alussa lukuisia Suomen ennätyksiä pitkänmatkan uinnissa ja totesi nykypäivän uimareiden ravinnosta "eihän ne syö kuin ketsuppia ja makaroonia, me laitettiin kalakeittoon voita enemmän kuin maitoa". Tämän vuoden paras aika 1500 m vapaauinnissa 50 m altaassa on yli 40 s heikompi kuin tämän kaverin. Olisikohan siinä järkeä jos otettaisiin punainen maito takaisin, paistettaisiin muikut voissa ja joskus nautittaisiin lihapullista kermakastikkeella?

Sami Uusitalo

Muita Sami Uusitalon kirjoituksia tässä terveysblogissa:
Sami iski numerot pöytäänLihavia lapsia kidutetaanSami Uusitalo 9.2.2009Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä

perjantaina, heinäkuuta 09, 2010

Kirjoittajavieras: Janne Huovila

**
Kirjoittajavieraana terveysblogissani on nyt vuorossa elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila. Nauttikaa erittäin ajankohtaisesta aiheesta!

Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä


Menneisyydestä nykypäivään

Elämme tiedon välittämisen murrosaikaa. Numerot puhuvat paljon: Vuonna 2004 kaikista suomalaisista 45 % lainasi kirjastosta kirjoja, neljä vuotta myöhemmin 40 prosenttia. Vuonna 2004 internetin terveystiedon etsijöiden osuus kaikista suomalaisista aikuisista oli 40 %, vuonna 2008 jo 55 prosenttia.

Internetin merkitystä on antoisaa hahmottaa pidemmälläkin aikajänteellä. Kirjapainon syntyä pidetään historian ensimmäisenä, internetin kaltaisena, tiedon välittämisen suurena murroksena. Kirjapainon kehittymisen myötä syntyi lehdistö. Jos internet on lävistänyt lähes koko suomalaisen yhteiskunnan reilussa 15 vuodessa, niin lehdistön kasvupyrähdys kesti vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Mutta yksi asia ei ole muuttunut: uusien joukkotiedotusvälineiden ympärille syntynyt moraalinen paniikki.

Seuraavat lainaukset Hemanukselta eivät ole alunperin tarkoitettu kuvaamaan keskustelua internetin terveystiedosta, vaan lehdistön synnyn alkuaikoja 1600-1800-luvulla. Autoritaarisen lehdistöteorian ”perustana oli käsitys ihmisen rajoitetuista henkisistä kyvyistä; yksilön on alistuttava kuuliaiseksi jäseneksi yhteiskuntaan, jota etevimmät ja moraalisesti parhaat johtavat. Nämä valioyksilöt kykenevät löytämään oikean tiedon elämän peruskysymyksiin”. Liberalistinen lehdistöteoria ”perustui täysin toisiin lähtökohtiin. Valistusfilosofian tapaan se lähti uskosta ihmisen kykyihin ja piti keskeisinä sitä, että yksilön asiana ei ole alistua yhteiskunnan kuuliaiseksi jäseneksi, vaan yhteiskunta on yksilöä varten… totuutta ei ole varjeltava vapaalta keskustelulta, vaan päinvastoin totuus löydetään vapaassa keskustelussa”.

Internet on siis uusi ilmiö, mutta sen ympärillä käytävä keskustelu vallasta määritellä ja tuottaa totuutta on osa historiallista jatkumoa.

Luettavasta netistä kirjoitettavaan nettiin

Internetin käyttötapojen kehityksessä on nähtävissä kaksi aaltoa. Ensimmäistä aaltoa voidaan kutsua luettavaksi internetiksi ja hakukonelähtöiseksi terveystiedon etsimiseksi. Yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella muutaman vuoden takaa internetin terveystiedon etsijöistä 70 % aloitti hakukoneella. Terveystietoa on ensisijaisesti luettu. Internetissä äänen kuuluviin saaminen vaati pitkään erityisosaamista ja resursseja, mutta teknologia, sovellukset ja kulttuuri ovat muuttuneet nopeasti. Toisessa aallossa keskiössä on kirjoitettava internet ja sosiaaliseen mediaan perustuva terveystiedon jakaminen. Tiedon lukijasta on tullut yhä useammin myös tiedon vertaistuottaja ja -jakaja.

Tuoreen Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen perusteella 30-45-vuotiaista internetin terveystiedon etsijöistä 53 % piti netin terveyskeskusteluja luotettavana tiedonlähteenä. 19-29-vuotiaista samaa mieltä oli 40 %, 46-64-vuotiaista 37 % ja yli 64-vuotiaista 22 %. Toisessa Yhdysvaltalaistutkimuksessa kroonista tautia sairastavat käyttivät vähemmän internetiä kuin muut. Mutta kroonista tautia sairastavat olivat kaikkein sitoutuneimpia ja innostuneimpia löydettyään sosiaalisen median terveyspalveluihin.

Internetiä ja sosiaalista mediaa kuvataan usein postmoderneina ilmiöinä. Keskeistä on valtava määrä tietoa, joka on usein ristiriitaista ja josta ei synny yhtä "suurta tarinaa", vaan monia pieniä tarinoita. Tiedon murroksen lisäksi toinen merkittävä tekijä on yhteisöllisyyden murros. Sosiaalisen median avulla ihmiset verkostoituvat uudella tavalla, joka ei noudata perinteisten instituutioiden sosiaalisia lainalaisuuksia. Ihmiset saattavat kuulua useisiin verkostoihin, jotka ovat perinteisten instituutioiden ja kulttuuristen koodien näkökulmista ristiriidassa keskenään. Nuoret ovat kasvaneet kiinni ajasta ja paikasta riippumattomiin verkostoihin, jotka voivat olla todempia ja vaikuttavampia kuin perinteiset verkostot. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on kirjoittanut, ettei milloinkaan sukupolvien välinen kuilu ole ollut niin suuri kuin nykyisessä ubiikkiyhteiskunnassa (lue: tietoyhteiskunnassa). Sukupolvien kuilu on haaste koko terveyden edistämisen monivivahteiselle kulttuurille. Tarvitsemme viisaita päätöksiä!


Mitä merkitystä tällä kaikella on?

Olen ollut lähes viisi vuotta sosiaalisen median aktiivinen toimija. Tutkin gradussani painonhallintaa ja painonhallinta-asiantuntijuutta internetissä. Tällä hetkellä pohdin erilaisten toimijoiden kanssa internetin, erityisesti sosiaalisen median, merkitystä terveyden edistämisessä. Ravitsemustieteen koulutuksen (ETM) saaneena seuraan erityisen tarkkaan ravitsemukseen liittyvää tiedon välitystä. Nostan nyt esiin kaksi erittäin jännitteistä teemaa:Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella ja Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Ennen sitä kuitenkin sosiaalisen median kevyt määrittely.

Kun on kyse terveystiedon välittämisestä internetissä nykypäivänä, olisi tarkan määritelmän mukaan käytettävä käsitettä web 2.0 tai health 2.0 tai medicine 2.0. Käytän nyt käsitettä sosiaalinen media käsitteen web 2.0 synonyymina, koska "some" on iskostunut paremmin ihmisten mieliin. Keskeistä sosiaaliselle medialle on, että jokaisella on mahdollisuus olla osa tiedontuottamisen prosessia. Tämä on ominaista blogeille, keskustelupalstoille ja yhteisöpalveluille, kuten Facebook. Toinen voimakas sosiaalisen median trendi on personoitu tieto. Tiedon tilaamisen vallankumous on verrattavissa pankki- ja luottokorttien käyttöönottoon. Enää ei tarvitse hakea jatkuvasti tietoa (vrt. rahaa), vaan tieto tulee automaattiseksi osaksi arkipäivää, kunhan sitä osaa vain tilata. Personoidun tiedon tilaamiseen käytettäviä työkaluja ovat mm. RSS-syötteet, Twitter ja yhä suuremmassa määrin Facebook. Hyviä esimerkkejä personoidusta tiedosta ovat myös suositut ruoka- ja liikuntatottumusten laadusta palautetta antavat palvelut. Palautteen antajana voi olla sosioteknologinen sovellus tai ihminen.

Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella. Perinteisillä ravitsemussuosituksilla ja postmodernia aikaa henkivällä sosiaalisella medialla on vahva ideologinen ristiriita. Käytännössä tämä näkyy siinä, että sosiaalisessa mediassa ravitsemussuosituksia kritisoidaan vahvoin sanankääntein. Toisaalta ravitsemussuositusten laatijat puhuvat sosiaalisesta mediasta kuin parasiitista, joka tunkeutuu alueelle, jossa se tuhoaa jotain tärkeää.

Ravitsemussuositukset henkivät aikaa jolloin terveysinstituutioilla oli "yksinoikeus" tietoon, ja tämä yksinoikeus antoi legitimiteetin kertoa ihmisille, kuinka heidän pitäisi syödä. Tälle ajalle oli myös tyypillistä, että median julkiseen tilaan oli pääsy vain harvoilla. Vahvojen insitituutioiden - median ja terveydenhoitojärjestelmän - aikakaudella voitiin luoda "suuria tarinoita", kuten yhtenäisiä ravitsemussuosituksia, ilman nykyisen kaltaista sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa valtakunnallista, näkyvää vastarintaa.

Mutta mikä on ravitsemussuositusten tulevaisuus? Onko meidän unohdettava "suuri tarina"? Sukupolvi, joka on kiertänyt maailmaa fyysisesti ja virtuaalisesti, on huomannut, että terveellisesti voi syödä monella tavalla. Yhtenäiset ravitsemussuositukset heijastavat heille sellaista yhtenäiskulttuurin aikakautta, joka maistuu enemmän nostalgialta, kuin nykypäivän maailmanmenolta. Voi kuitenkin kysyä, eikö netin loputtomien pienten ravitsemustarinoiden keskellä tarve yhteen suureen tarinaan ole suurempi kuin koskaan? Tällöin suositusten on kuitenkin luovuttava historiansa taakasta, jossa vedotaan valtavaan tutkimusnäyttöön, mutta jossa tätä tutkimusnäyttöä ei ole kukaan valmis kirjoittamaan auki. Onneksi ainakin Harvardin yliopisto on ollut luomassa uutta kulttuuria.

Yhdysvalloissa ilmestyvät uudet väestötason ravitsemussuositukset tänä vuonna ja Pohjoismaissa vuonna 2012. Mikael Fogelholm on mm. tässä blogissa kertonut siitä, että Pohjoismaiset suositukset laaditaan uudella tavalla, jolloin taustalla on suositusta varten tehtävät tieteelliset katsaukset. Yhdysvaltalaisia suosituksia laadittaessa on pyritty noudattamaan läpinäkyvyyttä ja annettu ihmisille mahdollisuus kommentoida prosessin etenemistä. Lisätietoa http://www.cnpp.usda.gov/dietaryguidelines.htm

Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Tällä hetkellä kellä tahansa on sellaiset tiedon seuraamisen välineet, joista 20 vuotta sitten eivät edes huippututkijat ja -journalistit voineet unelmoida. Tiedontuottaminen internetin julkiseen tilaan on muuttunut koko ajan helpommaksi. Tämä on ajanut perinteisen journalismin kriisiin. Kun nettiin on syntynyt uusia asiantuntevia tiedon tarjoajia, ovatko ihmiset enää valmiita maksamaan kalliista tiedontuottamisen tavoista?

Suomalaisissa mediataloissa ei tuoteta juurikaan syvällistä ravitsemusjournalismia. Olisi tärkeää, että ravitsemuksesta tuotettaisiin laadukasta tietoa journalistisin kriteerein: vallankäyttäjiä vahtien ja muutossignaaleja luodaten. Valitettavasti mediatalot eivät resurssejaan syvempään ravitsemusjournalismiin herkästi käytä. Toimittajan työstä on tullut - osittain internetin pikauutiskulttuurista johtuen - nopeaa uutisten tuottamista. Parempia ravitsemusjournalismin aikoja odotellessa voimme kääntää katseen ulkomaille: BBC, New York Times, Guardian, US News yms.

Sosiaalisessa mediassa bloggaa ja keskustelee iso joukko intohimoisesti ravitsemustieteeseen ja sosiaaliseen mediaan suhtautuvia asiantuntijoita. Myös perinteisillä asiantuntijaorganisaatioilla olisi sosiaalisen median kautta uusia mahdollisuuksia tiedon välittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Isojen perinteisten organisaatioiden toimintakulttuuri taipuu kuitenkin huonosti sosiaaliseen mediaan. Perinteisten organisaatioiden tietoa kontrolloiva toimintaideologia ja sosiaalisen median avoimeen keskeneräisyyteen perustuva ideologia ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Sosiaalisessa mediassa keskiössä on kunnioitus yksilön tarpeelle rakentaa omaa maailmankuvaa. Tämä periaate ajaa ylhäältä käsin annettujen ohjeiden ohi. Sosiaalisen median toimintakulttuuria on kunnioitettava, jos siellä aikoo vaikuttaa. Perinteiset asiantuntijaorganisaatiot eivät voi jäädä akvaarion ulkopuolelle ihmettelemään, vaan on uskallettava sukeltaa osaksi netin moniäänistä kulttuuria. Tällä hetkellä terveystiedon välittämisessä sosiaalisessa mediassa valtaa pitäävät pienet ketterät toimijat, jotka ovat valmiita pistämään omaa persoonaansa peliin julkisessa tilassa.





Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit


Lihava lapsi ei liiku

**
Tässä terveysblogissa on vilkkaasti pohdittu lihavuutta, sen syytä, ehkäisyä ja keinoja miten päästä läskeistään eroon. Kirjoitin blogikeskustelujen innoittamana aiheesta jopa kirjan "Sietämätön leveys". Aihe kiinnostaa minua valtavasti.

Lihavuus kiinnostaa minua jopa siinä määrin, että solidaarisuussyistä ja kiinnostuksesta ryhdyin noudattamaan erästä "muotidieettiä", tohtori Pierre Dukanin dieettiä. Tässä ruokavaliossa syödään lähes pelkästään proteiinia ja rasvaa. Ruokapäiväkirjaani ilmestyi uskomattoman pieniä päivittäisiä hiilihydraattimääriä: 18-22 g! On muuten valtava ero normaalipäiviini, jolloin päivittäinen hiilihydraatin saanti on ollut yli kymmenkertainen.

Vähäiset hiilihydraatit johtivat juoksuvauhtini hiipumiseen, mutta jaksoin nyt kuitenkin jotenkuten laahustaa lenkeilläni eteenpäin. Nyt kun olen Dukanin dieetissä siirtynyt vaiheeseen 3 (Tasausvaihe), nautin päivittäin noin 90 g hiilihydraatteja. Askel on ollut kevyempi.

Mutta asiaan: painoni on pudonnut Dukanin dieetin aikana yli 6 kiloa, eli 10%, kahden kuukauden aikana. Saavutin epärealistiseksi kuvittelemani painotavoitteeni 59,9 kiloa! Tässä olisi lihaville lapsille ja aikuisille kokeilemisen arvoinen dieetti! Toimii normaalipainoisellekin näin hyvin.

Kokeilu dieettien parissa on johtanut siihen, että avoimemmin silmin seuraan lihavuuskirjoittelua. Helsingissä taitaa olla kansainvälinen lihavuuskonferenssi käynnissä. Tilaisuudesta kantautuneet niukat raportit osoittavat lähinnä miten vähissä ovat terveysviranomaistemme keinot: liikunta, kevyttuotteet, lääkkeet ja leikkaukset. Suurista rahoista on kyse ja henkilökohtaisesta tragediasta: miten voisin laihtua koska lihavuus sinällään on valtava terveysriski.

Tämänkertaisen blogikirjoitukseni varsinainen aihe on lasten lihavuuden ympärillä tehty "uusi" löytö. Brittilääkärit ja tutkijat ovat nimittäin havainneet pitkäaikaisessa (yli 11 vuotta) koululaisten terveysseurannassa, että lasten ylipaino johtaa liikkumisen vähenemiseen, eikä päinvastoin! Suosittu ajatuskuvio meillä ja muualla on seuraava: kun lapsi ei liiku riittävästi, hän herkästi lihoo.

Brittitutkijat ovat sitä mieltä, että tie lasten ylipainoon alkaa aikaisessa lapsuudessa, kauan ennen kuin lapsi menee kouluun. Mahdollisena pidetään, että syy lasten ylipainoon löytyy nimenomaan epäsopivasta ravitsemuksesta. Mitä jos lapsena aloitettu kevytlinjaus, välipalakulttuuri ja jatkuvasti korkea hiilihydraattien saanti rasvojen ja proteiinien kustannuksella, johtaa holtittomaan lihavuuteen? Taatusti löytyy myös muita vaikuttavia tekijöitä lasten ylipainon kehittymiseen. Mutta ajattele edes hetkeksi, jos noudatetut kansalliset ravitsemussuositukset ovatkin koko tämän lihavuusepidemiamme suurin syy? Kuka on vastuussa tästä mahdollisesta älyttömyydestä? Kuka pannaan telkien taakse lasten kiduttamisesta ja tappamisesta?

Takaisin brittitutkimukseen, EarlyBird Diabetes Study, joka äskettäin julkaistiin Archives of Disease in Childhood -tiedelehdessä. Professori Terry Wilkin, joka johtaa tätä tutkimusta, oli äärettömän pettynyt heikkoihin laihdutustuloksiin. Yli 200 lasta laihtui kokeen aikana keskimäärin 90 grammaa! Lapsille annettu ja suotu mahdollisuus liikkua entistä enemmän, ei johtanut merkittävään ylipainon vähenemiseen.

Professori Wilkin onkin kallistumassa sen ajatuksen puoleen, että lihava lapsi ei liiku sen takia kun se ei ole lapsesta kivaa ja lapsi ei kehtaa liikkua kun läskit ovat tiellä. Wilkin kysyy siis tuhansien eurojen arvoisen kysymyksen: Mitä jos se onkin niin, että liikkumattomuus ei johda lihavuuteen, vaan ongelmana on, että lihavuus johtaa liikkumattomuuteen? Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Tässä kokeessa, joka onneksi päätettiin julkaista, liikunnalla ei siis ollut käytännössä mitään vaikutusta lasten ylipainoon. Valmiiksi lihavat lapset pysyivät lihavina. Muistelen erään vantaalaisinsinöörin (Sami Uusitalo) väittäneen tätä jo monen vuoden ajan mm. tässä terveysblogissani. Ei häntä juurikaan ole uskottu.

Lasten liikkumista valvottiin erityisellä aktiviteettimittarilla (Actigraph accelerometer), johon lapset kytkettiin viikon ajaksi. Tämä mittari rekisteröi liikunnan määrän ja laadun. Monia muitakin kokeita lapsille tehtiin.

Havainnoksi jäi, että mitä vähemmän lapsella oli ylipainoa (rasvaprosentti korkea), sitä vähemmän lapsi liikkui. Liikunnalla ei saatu aikaan muutosta lasten rasvaprosenttiin.

Professoritason porukka Brittein saarilla uskaltaa sanoa sen ääneen, jota olen odottanut pitkään: Ylipainoinen lapsi ei mieluusti liiku ja liikunta on todella huono lasten lihavuuden hoitokeino, sillä lihava lapsi inhoaa sitä vaikutelmaa mikä hänestä jää kun hän noin lihavana lähtee liikkumaan.

"Lopettakaa lihavien lasten syyllistäminen!", voin kuulla korvissani vaikka Sami Uusitalo ei minulle tällä hetkellä puhukaan.

Lähde: Medical News Today, 8.7.2010

Muita kirjoituksia tästä aiheesta:
Lihavia lapsia kidutetaan
Helpotusta oikein lihaville lapsille
Pysäytä lapsilihavuuden pandemia!
Superlihavien ajatuksenkulku

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010

Mikä ravitsemushoitojen käyttöönotossa oikein mättää?

*
Äskettäin tähän laajasti luettuun terveysblogiin tuli kaksi kommenttia koskien ravitsemushoitojen käyttönottoa. Molemmilla kommentoijilla oli hyvät kokemukset ravitsemushoidoista. Kolmas kommentoija Janne K haluaa, että asiaa käsiteltäisiin erikseen ja kysyttäisiin lukijoitten mielipiteitä ravitsemushoidoista.

Kiropraktikko Jarkko Kause ja dosentti Matti Tolonen keskustelevat alla näkyvään tapaan ravitsemushoidoista. Minua kiinnostaa siis Janne K:n innoittamana ja tämän terveysblogin isäntänä, mitä mieltä lukijakuntani on ravitsemushoidoista?

Tartutaan tähän herkkään aiheeseen kiinni ja puidaan sitä rakentavaan sävyyn. Mikäli pääsemme tässä asiassa eteenpäin, lupaan ottaa asian puheeksi niin korkealla tasolla kuin se on mahdollista Suomessa.

Tässä keskustelun herättämiseksi kaksi lyhyttä alustusta aiheeseen:

Kiropraktikko Jarkko Kause sanoi...
Olen hoitanut potilaitani jo pitkään lisäravinteilla. Testautan jokaisen potilaan D-vitamiinitason. Se, miksi D-vitamiini voi auttaa estämään niin monia sairauksia, pohjautuu todennäköisesti moniin eri mekanismeihin. Yksi kiintoisimmista on prof. Cedric Garlandin esittämä teoria solujen välisten liitosten vahvistamisesta D:n ja kalsiumin avulla. Jos liitokset alkavat em. ravinteiden vajauksesta johtuen pettää, pääsevät mm. virukset tunkeutumaan kudokseen ja aiheuttamaan esim. haimassa solutuhoa, kuten 1-tyypin diabeteksessa tapahtuu.

Sama teoria voi ainakin osittain (onhan geenialtistukset ym syyt myös toki mahdollisia) selittää lukemattomia sairauksien syntymekanismeja, esim. verisuonten pullistumat ja repeämät, tyrät, Bakerin kystat, suonikohjut, peräpukamat, divertikkelit ja yleensäkin kaikki kudosmuutokset, joissa pehmytkudokset ovat ylivenyttyneet.

Siksi onkin tärkeää, että aina hoidetaan myös vähintäänkin kalsiumin saanti riittävälle tasolle. Toisin kuin usein väitetään, kalsiumin liian vähäinen saanti on ainakin minun potilaillani enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Näin ollen usein joudutaan lisäravinteina ottamaan 500-1500 mg/vrk.

Järkevintä ja tuloksellisinta D-hoito on vain silloin, kun otetaan kaikki ravintoaineryhmät (vitamiinit, rasvahapot, mineraalit) huomioon ja hoitoa toteutetaan kokonaisvaltaisena lisäravinnehoitona. Silloin saadaan paljon parempia tuloksia, kuin vain jotain yksittäistä ravintoainetta lisäämällä ruokavalion tueksi.

Ei D yksin auta, jos apuaineita ei ole riittävästi, varsinkaan kalsiumia. Garlandin teoria, ns. Dinomit-malli seuraavassa linkissä http://www.uctv.tv/search-details.aspx?showID=16941 .

Lääketeollisuuden, kemian ja jopa maatalousteollisuuden synergistiset bisnesedut ovat mielestäni syynä koko tähän järkyttävään D-vajauksesta johtuvaan terveydenhuollon laajaan tragediaan (syövät, diabetes jne, jotka linkissä D:n vajaukseen), jota ollaan harjoitettu jo tietoisesti ainakin Codex Alimentariuksen perustamisesta alkaen, vuodesta 1962 lähtien.

Onneksi jokainen kansalainen voi itse päätää omasta ruokavaliostaan ja lisäravinteistaan. Toki kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla ja mieluiten ammattilaisen ohjauksessa, ettei tule ylilyöntejä esim. annostelujen suhteen.

Tällaiset terveysblogit, joissa keskustellaan asiallisesti ovat erittäin tervetulleita. Paine päättäjiä kohtaan lisääntyy joka kerta, kun uusia tutkimustuloksia tulee ja niitä kommentoidaan ja viedään viestiä muillekin. Niistä pitää vain meidän kaikkien alkaa pitää vielä nykyistäkin isompaa meteliä ja koota voimiamme yhteisen hyvän tarkoituksen hengessä.

Päättäjäthän eivät myönnä olleensa väärässä noin vain, mutta kehitys kulkee juuri siihen suuntaan, mihin me kaikki sitä ohjaamme. Pisaroista koostuu valtameri. Hyvä voittaa lopulta pahan.


Dosentti Matti Tolonen sanoi...
Kause on aivan oikeassa, kiitos erinomaisen hyvästä kommentista. Minäkin ole korostanut jo lähes 30 vuotta, että ravitsemushoidossa tulee käyttää hyväksi eri ravintotekijöiden synergistä vaikutusta parhaan mahdollisen hoitotuloksen saamiseksi. Yhdellä tai kahdella erillisellä vitamiinilla tai muulla ravintotekijällä tehdyt tutkimukset tuottavat useimmiten pettymyksen, jolla sitten löydään koko ravitsemushoito lyttyyn (esimerkkinä suomalainen SETTI).

D-vitamiini on kuitenkin poikkeus, sillä pelkästään tämän yhden vitamiinin puutteen korjaaminen näyttää vaikuttavan aivan valtavasti kansanterveyden suuriin ongelmiin ja kustannuksiin (esimerkkinä juuri diabetes). Tietenkin D-vitamiininkin kanssa tulee mieluiten korjata ruokavaliota ja käyttää muitakin ravintolisiä ja harrastaa liikuntaa. Käytännössä ihmiset ovat sellaisia, että he uskovat mielellään aina yhteen valmisteeseen kerrallaan. Useamman ravintolisän samanaikaista käyttöä vierastetaan.

Otanpa käytännön esimerkin: Ikäiseni ystäväni seuraa innokkaasti terveysuutisia maailmalta ja hän meilailee niitä minullekin. Äskettäin hän meilasi tutkimuksen reumapotilaiden vakavasta ja yleisestä D-vitamiinin puutteesta. Nyt sattuu niin, että ystäväni sairaanhoitajavaimolla on paha nivelreuma. Kysyin, onko hän jo mittauttanut oman S-D-25:nsa ja käyttääkö hän jo D-vitamiinia. Vastaus: "Ei, kun joudun syömään niin paljon lääkkeitä!"

Valitettavasti on niin, että ravintolisien vastustajat (joita on vieläkin paljon) eivät itse ole koskaan hoitaneet ketään niillä, eivätkä käytä niitä itsekään, joten heille ei ole tullut palautetta eikä käytännön kokemusta ravintolisien edullisista vaikutuksista. Tästähän yritin puhua vieraskirjoituksessani.

Mitä enemmän tähän blogiin linkitetään ulkopuolelta, esitä enemmän tätä luetaan. Ja se kasvattaa painetta ravitsemushoitojen hyväksymisen suuntaan.


Sano mielipiteesi. Voit olla ravitsemushoitojen puolestapuhuja tai niiden vastustaja. Asiallista keskustelua toivottaen, tohtori Christer Sundqvist!

Muita samantyyppisiä kirjoituksia:
Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaLasten diabetes ja D-vitamiiniKirjoittajavieras: Antti Mero

Sietämättömän hyviä kirjoituksia Iltalehdessä

**
Varpu Tavi ei voi sietää minua. Ei se mitään. Ei kaikkia tarvitse sietää. Tunne ei ole molemminpuolinen, sillä minä pidän Varpua sietämättömän hyvänä kirjoittajana ja ihmisenä. Ymmärrettävästi Varpulla on omat reviirinsä ja omat kirjansakin vahdittavana. Sietokykyä saattaa laskea juuri tällaiset seikat. Ostakaa Varpun kirjoja ja sivistäkää itseänne!

Varpu Tavi kirjoittaa omaa blogia Iltalehdessä. Laadukasta ja haastavaa tekstiä.

Tuoreimmassa kirjoituksessaan Varpu tarkastelee ruoan salakavalia, lähes näkymättömiä läskiinnyttäjiä (ihana sana!). Muutama poiminta:

Tämän luettelon avulla voit tutkia, tuletko todennäköisesti olemaan ylipainoinen seuraavien viiden vuoden kuluessa tai selvittää, miksi mahdollisesti olet ylipainoinen jo nyt.


1. Aromivahventeita?
Jos haluat, että jogurttisi maistuu banaanilta ja juomasi persikalta, otat myös kaupan päälle synteettisiä aromivahventeita. Tutkimuksissa on havaittu, että ne saattavat lisätä ruokahalua.


2. Ympäristöhormoneja?
Tätä tietoa et löydä pakkausselosteesta. Ympäristöhormonit voivat joutua elimistöön ravinnon, juomaveden, hengitysilman ja ihon kautta. Ne saattavat sotkea esimerkiksi kilpirauhashormonin ja estrogeenin toimintaa.


3. Makeutusaineita?
Keinotekoiset makeutusaineet markkinoidaan kalorittomina kevyttuotteina, mutta eräiden tutkimustulosten mukaan ne ovat jopa pahempia lihottajia kuin sokeria sisältävät. Meidän elimistömme reagoi kaikkeen makeaan aluksi mielihyvällä, mutta pian se huomaa tulleensa huijatuksia keinomakealla, ja alkaa vaatia tilalle lisää ja oikeaa makeaa.


4. Väitteen, että se on KEVYT, LIGHT, VÄHÄKALORINEN?
Kevyttuotteiden kylläisyysvaikutus on huonompi kuin ruoka-aineiden, joissa on niiden normaali rasvasisältö. Rasvan tilalle on tavallisesti laitettu halpaa bulkkitärkkelystä ja muita ravitsemuksellisesti tyhjiä ainesosia, makeutusainetta ja keinotekoisia aromeita. Kevyttuote toimii salakavalasti myös siten, että se houkuttelee syömään enemmän. Kun jogurtti on ”rasvatonta ja lähes kaloritonta”, voihan sitä syödä puolikin litraa tai jopa litran kerralla?


Erityisesti kannattaa varoa menemästä pikaruokaketjujen ”kevyt”halpaan. Aivan kuten dieettikolajuomissa, keveys on silmänlumetta. Parhaassa tapauksessa kaloreita on toki vähemmän, mutta koska ruoasta on poistettu ne tärkeimmät kylläisyydentunteen synnyttäjät, otat nälissäsi jälkiruoaksi pirtelön … Viisainta olisi jättää pikaruokapaikat pääsääntöisesti kokonaan väliin, jos haluaa normaalipainoa ja tervettä elämää.


5. Väitteen tai mielikuvan, että se on TERVEELLISTÄ tai FUNKTIONAALISTA?
Monivitamiinimehut, probioottiset makeutetut jogurtit, leivät joihin on lisätty monityydyttymättömiä rasvoja jne. Koska niitä nautitaan niin sanotusti hyvällä omallatunnolla, niitä syödään helposti liikaa, ja koska niiden kylläisyysvaikutus on usein melko heikko, ne aiheuttavat sitäkin kautta liikasyömistä.


6. Fruktoosia?
Elintarvikkeista naamioidaan muka terveellisempiä myös lisäämällä niihin taloussokerin sijaan hedelmäsokeria. Hedelmäsokerilla makeutetut juomat lihottavat kuitenkin mahdollisesti jopa vieläkin enemmän kuin taloussokerilla makeutetut. Fruktoosi saattaa edistää rasvan varastoitumista kudoksiin.


7. Glutamaattia?
Useimmin käytetty maun vahvenne on natriumglutamaatti, joka antaa valmisruokiin lisää aromia ja makua. Glutamaattia on luonnostaan esimerkiksi hiivassa ja parmesanjuustossa, mutta niitä tuskin kukaan käyttää paljoa kerrallaan. Elintarviketeollisuus käyttää synteettistä natriumglutamaattia, jonka on eräissä tutkimuksissa havaittu kiihottavan ruokahalua. Saattaa olla, että se vaikuttaa suoraan aivojen nälkä- ja kylläisyyskeskukseen.


8. Hiivaekstraktia?
Koska glutamaatin huono maine on aika laajalle levinnyt, sen sijaan on alettu käyttää hiivaekstarktia valmiskeitoissa ja liemissä. Tuotteessa lukee ”Ei sisällä glutamaattia”, mikä on vähintäänkin epätarkka ilmaisu. Hiivaekstrakti on pääasiassa luonnollista glutamaattia. Lihoa voi myös syömällä sitä.


9. Kaloreita vain …?
Tutki erityisen epäluuloisesti kaikki pakkaukset, joissa korostetaan kevyttä kalorisisältöä. Karkkipussissa saatetaan määritellä annoskooksi kolme karamellia (kuinka moni tyytyy niin vähään kerran aloitettuaan?), maustettua jogurttia sisältävässä purkissa kalorimäärä ilmaistaan 100 grammaa kohden (mikä tietysti on ihan oikein), mikä kuitenkin helposti huijaa ajattelemaan, että määrä koskee koko 150 – 200 gramman purkkia.


10. Transrasvoja?
Teollisia transrasvoja sisältävät ranskalaiset perunat, hampurilaiset, margariinit, salaattikastikkeet ja keksit. Koska Suomessa ei transrasvoja tarvitse merkitä pakkauksiin ja terveysviranomaiset vähättelevät niiden vaikutuksia, valistunut kuluttaja tekee viisaimmin kun karttaa kaikkea, missä lukee kovetettuja kasvirasvoja tai osittain kovetettuja kasvirasvoja. Paitsi, että transrasvat ovat terveydelle pahaksi (nämä ovat niitä oikeasti vaarallisia, keinotekoisesti tyydyttyneitä rasvoja), ne myös lihottavat.

Lääketieteellisiä tutkimuksia vääristellään yleisesti

**
Tämä teksti on taiottu esille dosentti Matti Tolosen näppäimistöllä. Keskustellaan tästä vaikeasta aiheesta kesähelteilläkin!

Lääketieteen asiantuntijat antavat mieluusti sellaisen käsityksen, että heillä on hallussaan ehdottomasti oikea tieto. Kuitenkin lääketieteessä ja erityisesti ravitsemuslääketieteessä vallitsee valtavasti keskenään erilaisia käsityksiä, jotka hämmentävät niin lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä kuin maallikkoja.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa lääketieteen lehdissä julkaistuista tutkimuksista on virheellisiä, osa tarkoituksenmukaisesti ja tahallisesti vääristeltyjä. Tämä koskee erityisesti lääketutkimuksia, jotka ovat kaikki lääketeollisuuden rahoittamia. Niinpä lääketeollisuudella on oikeus päättää mitä tuloksia julkaistaan ja kuinka ne julkaistaan vai julkaistaanko niitä lainkaan.

Lääkärilehtien julkaisemia tutkimusraportteja on alettu verrata kyseisten tutkimusten alkuperäisiin aineistoihin ja tuloksiin vasta aivan viime vuosina. Analyysien tulokset ovat musertavia: Kaksi kolmasosaa raporteista ei vastaa sitä, mitä tutkimuksissa todellisuudessa on havaittu. Mediatoimistojen haamukirjoittajat ovat vääntäneet tulokset sellaisiin muotoihin, että ne antavat lääkkeistä ylioptimistisen kuvan.

Infektiotauteihin erikoistunut professori John Ioannidis analysoi lääketieteellisiä tutkimuksia. Hän on tarkistanut satoja raportteja, ja todennut että kaksi kolmesta lääkärilehdissä julkaistuista tutkimuksista on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi.

Ongelma on siinä, että sinun lääkärisi on lukenut – tai lääke-esittelijä on hänelle esitellyt – juuri nuo virheelliset raportit esimerkiksi määrätessään lapsellesi antibioottia korvatulehdukseen tai keski-ikäiselle miehelle aspiriinia sydäntaudin ehkäisyyn. Kaiken kukkuraksi nuo kaksi kolmesta väärästä raportista on julkaistu lääketieteen arvostetuimmissa ammattilehdissä. Kuinka näin on päässyt tapahtumaan? Seuraavassa esitän muutamia tavallisimpia syitä. Tutkijat keksivät tulokset omasta päästään.

Julkaise tai häviä
"Julkaise tai häviä" (publish or perish) on kaikkien tutkijoiden hyvin tuntema sääntö. Ellet julkaise myönteisiä ja kiinnostavia uusia tietoja, urasi on tuomittu tuhoon. Tunnetuimpia tiedepetoksia ovat Artturi Ilmari Virtasen tutkimukset, joiden perusteella hänelle myönnettiin Nobelin palkinto vuonna 1945. Vastaanottaessaan palkintoa Virtanen oli tietoinen alaisensa tekemistä kokeiden tulosten väärennöksistä, mutta hänellä ei ollut selkärankaa tunnustaa sitä Tukholmassa. 


Yhtä häikäilemättömiä olivat korealaisen tutkijan Woo Suk Hwangin vuonna 2005 julkaisemat keksityt väitteet, joiden mukaan hän olisi kloonannut ihmisen kantasoluja. Tämä röyhkeä tapaus edustaa onneksi harvinaista laatua. 


Toinen tunnettu tapaus on syöpätutkija William Summerlin, joka palkittiin mustien ja valkoisten hiirien geenitutkimuksista. Tosiasiassa hän oli käyttänyt tussikynää valkoisten hiirten maalaamiseen.


Maailman johtava tiedelehti Nature julkaisi äskettäin artikkelin, jossa analysoitiin 3200 lääketieteellisen tutkijan tekosia. Joka kolmas tunnusti vähintäänkin manipuloineensa tuloksiaan. Toisessa vastaavanlaisessa analyysissa puolet tutkijoista sanoi tienneensä tutkimuksia, joiden tulokset oli väärennetty. 


Esimerkiksi Balkanilta kotoisin oleva neurofysiologi Goran Jamal väärensi 1980-luvulla helokkiöljyllä saamiaan tutkimustuloksia. Suomessa turkulainen neurologian professori Urpo Rinne tuomittiin Turun käräjäoikeudessa 21. joulukuuta 2001 neljän vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta. Rinne syyllistyi oikeuden mukaan 16 törkeään petokseen, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa hyötymistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön sekä törkeään veropetokseen. Kiinni jääneiden osuus on kuitenkin häviävän pieni.

Arvostetut tutkijat väärentävät tuloksia kaiken aikaa. Heidän on "pakko". Syynä voi olla se, etteivät lääke- tai ruokavaliotutkimuksiin valitut koehenkilöt noudatakaan heille annettuja ohjeita, eivätkä tulokset siten vastaa tutkimuksen hypoteesia. Aina ei ole helppoa vetää rajaa sen välille, mikä on huonoa dataa ja mitä tutkija ei yksinkertaisesti halua julkaista. Eräs Matti Tolosen tuntema Työterveyslaitoksen tutkija pani tutkittavat puhaltamaan uudelleen spirometriin, kunnes hän sai haluamansa tuloksen.


Oxfordin yliopiston lääketieteellistä tilastokeskusta (Centre for Statistics in Medicine in Oxford) johtava Douglas Altman analysoi yli 100 lääketutkimusta vertaamalla julkaistuja tuloksia alkuperäiseen dataan. Hän totesi, että useimmista julkaisuista oli jätetty pois tietoja - etenkin sellaisia, jotka eivät sopineet yhteen tutkimushypoteesin ja johtopäätösten kanssa, ja jotka olisivat voineet aiheuttaa hankalia kysymyksiä.



Tehokkain tapa "puhdistaa" dataa on yksinkertaisesti heittää menemään koko tutkimustiedosto ja jättää se kokonaan julkaisematta, koska tulokset eivät vastaa toiveita. Nämä "kadonneet" kielteiset tulokset ovat usein peräisin lääketeollisuuden rahoittamista tutkimuksista.

Jos lääkefirma haluaa lääkkeen markkinoille, ne eivät julkaise haitallisia tutkimustuloksia. Kaksi vuotta sitten tehty analyysi paljasti, että 74 masennuslääkkeistä tehdyistä tutkimuksista 23 jätettiin julkaisematta. Niistä 22 oli osoittanut, että lääke ei ollut lumetta tehokkaampaa tai se oli sitä heikompaa. Sitä vastoin kaikki positiiviset raportit julkaistiin. Siitä syntyi lääkäreille tarkoitettu julkaisuharha: kyseinen lääke on tehokas ja turvallinen.

Väärien potilaiden tutkimukset
Monet kliiniset kokeet ovat epäluotettavia, koska niissä on tutkittu vääriä henkilöitä. Tutkimuksen tulokset voivat olla sisäisesti oikeat (internally valid) eli ne koskevat tutkittua aineistoa, mutta ne eivät ole välttämättä ulkoisesti päteviä (externally valid), toisin sanoen niitä ei voi yleistää muunlaisiin henkilöihin, joille lääkärit kuitenkin alkavat määrätä tutkittua lääkettä. 



Joissakin aineistoissa koehenkilöt voivat olla poikkeuksellisen terveystietoisia tai epätavallisen monisairaita. Monissa tutkimushankkeissa koehenkilöille maksetaan, jolloin niihin saattaa hakeutua alkoholisteja, kodittomia ja lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Se vääristää tuloksia.

Hormonikorvaushoitoa koskevissa tutkimuksissa todettiin 1990-luvulla, että hoito vähensi 50% sydäntautien riskiä. Vuonna 2002 julkaistu suuri analyysi osoitti, että hormonikorvaushoito lisäsi sydäntauteja 29 %. Mistä näin suuri ristiriita johtuu? 



Kävi ilmi, että tutkimusten aineistot olivat hyvin erilaisia. Ensimmäiseen oli osallistunut pääasiassa nuoria naisia, jälkimmäiseen taas vanhempia. Molemmat aineistot vääristelivät tuloksia.

Sattuma korjaa satoa
Puhdas sattuma voi aiheuttaa sen, että lääketieteellisessä tai psykologisessa tutkimuksessa osa koehenkilöistä paranee tai kokee paranevansa ajan oloon. Kliinisissä psyykelääketutkimuksissa lumehoito auttaa usein huomattavaa osaa koehenkilöistä. Tai osa laihdutustutkimukseen osallistuvista laihtuu vaikutusjakson aikana. Havaitulla muutoksella ei ole välttämättä mitään tekemistä annetun hoidon kanssa, mutta tutkija laskee mielellään muutoksen tutkitun hoidon ansioksi.


"Aivan kuin ensin heittäisi tikat seinään ja sen jälkeen piirtäisi tikkataulun nuolten ympärille", vertaa Douglas Altman. Hän on verrannut toisiinsa kirjallisia tutkimussuunnitelmia ja lopullisia artikkeleita. Yli puolessa tapauksista tutkimuksen kohde muuttui hankkeen edetessä. 



Esimerkki vitamiinitutkimuksen alueelta: Norjassa tutkittiin homokysteiinin alentamista B-vitamiineilla ja sen vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Jälkikäteen tutkijat päättivätkin analysoida B-vitamiinihoidon vaikutusta myös syöpäkuolleisuuteen. Kun tässä havaittiin positiivinen tilastollinen assosiaatio, media repäisi railakkaat otsikot: B-vitamiinit aiheuttavat syöpäkuolemia. 


Alkuperäisessä tutkimussuunnitelmassa ei ollut lainkaan varmistettu, että alkavat syöpätapaukset olisi suljettu pois aineistosta. Toisin sanoen, puolet tutkimuksia sisälsi tuloksia, jotka oli muunnettu jälkeenpäin "tieteelliseksi todeksi".

Kolme neljäsosaa lääkkeistä tuottaa pettymyksen kliinisissä ihmiskokeissa; syynä ovat vaaralliset sivuvaikutukset tai niiden tehottomuus tutkitussa taudissa. Meta-analyysien tuloksetkin lyödään usein lukkoon jo etukäteen: Tutkijat valitsevat ainestoonsa vain sellaisia tutkimuksia, joiden tulokset vastaavat heidän ennakkokäsityksiään. 



Tässä on oivallinen esimerkki sellaisesta antioksidantteja koskevasta valikoidusta meta-analyysista .

Tämä kirjoitus perustuu suureksi osaksi Daily Mailissa 6.7.2010 julkaistuun artikkeliin. Se puolestaan perustuu David H. Freedmanin kirjaan Wrong: Why Experts Keep Failing Us And How To Know When Not To Trust Them by David H. Freedman (Little, Brown, £12.99).



Muita dosentti Tolosen kirjoituksia löytyy osiosta Ravintolisen ABC (vasemmassa palstassa) ja hänen omalta kotisivultaan (http://www.tritolonen.fi/). Tässä muutamia makupaloja:
Uutta tietoa masennuksen biologiastaD-vitamiini valloittaa maailmaaKirjoittajavieras: Matti Tolonen