sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Ovatko karppaajat oikeassa?

**
Mistä tässä on kyse?
Oletko kuullut karppaajista? Siitä pienestä ja äänekkäästä porukasta, joka uskoo ihmisten terveyden löytyvän siitä, että vähentää enemmän tai vähemmän radikaalisti hiilihydraattien (erityisesti sokerin ja tärkkelyksen) saantia ja korvaa tämän energiavajeen runsaalla rasvalla ja proteiinilla. Kuluttaja -lehden toimittaja päätti ottaa selvää tästä porukasta. Hänen piti haastatella erästä ortopedia, mutta yhteistä säveltä ei löytynyt. Hän päätyi haastattelemaan alan muita asiantuntijoita.
Lue, pohdi, reagoi! Minä olen aika varma siitä, että Atkins kummittelee monen mielessä vaarallisena dieettivaihtoehtona. Mitä jos tämä karppaaminen onkin ihan oivallinen tapa hoitaa terveyttään? Dieetti, joka ei olekaan mikään varsinainen dieetti, vaan terveellinen elämäntapa! Näin minä ainakin uskon ja halusin tuoda juuri tämän näkökohdan esille haastattelussa.
Jokainen meistä voisi kääntää ajatuksensa hiilihydraattien poisjättämisestä ja rasvoilla ilakoimisesta paljon hedelmällisemmän tarkastelun suuntaan: Mitkä ovat ne hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet, joita kannattaa pitää ruokavaliossaan, jos päämääränä on terveyden ylläpito? Siitä minusta on pohjimmiltaan kyse esimerkiksi Atkinsin dieetissä. 


Kuluttaja-lehti päätti tutkia onko karppaamisessa jotain järkeä. Kuluttaja-lehti oli nimittäin saanut kuulla kunniansa karppaajien, eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien, keskustelupalstalla.

"Käykö Kuluttaja-lehti jotain vhh-vastaista sotaa? Siltä se nimittäin tuntuu. Lehti painaa lähes joka numeroon peräteippien (ravitsemusterapeuttien) vähärasvaiset julistukset kuin muistutukseksi harhaoppisille. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Sulkevatko toimittajat tiukasti silmänsä vhh:n ja rasvan uusilta tutkimuksilta?", kirjoittaa nimimerkki Skimbaaja.

Skimbaaja oli pahoittanut mielensä Kuluttajan taannoisesta leikkelejutusta, jossa neuvottiin rajoittamaan rasvaisten leikkeleiden käyttöä.

Karppaajien mielestä rasva ei lihota, vaan hiilihydraatit ja sokeri. Siksi leikkeleiden syöntiä ei pidä rajoittaa, vaan päinvastoin lisätä. Sen sijaan pitäisi vähentää rajusti hiilihydraattien, kuten leivän ja perunan, kulutusta.

Viralliset ravitsemussuositukset kuitenkin sanovat toista. Suositusten mukaan kovan, eläinperäisen rasvan käyttöä pitäisi vähentää ja täysjyväviljaa ja kasviksia lisätä. Tästä perusristiriidasta on syntynyt lihava riita. Niin lihava, että toimittaja Mervi Itkosella oli tähän juttuun vaikea löytää haastateltavia.

Äärilaidan karppaajien, eli alakarppaajien suomalaisguru, kiistanalainen ortopedi Antti Heikkilä, kieltäytyi haastattelusta. Hän ei myöskään voinut suositella ketään muuta haastateltavaa. Heikkilä on aiheesta julkaissut kevyellä kädellä koostettuja kirjoja, joita ei kovin vakavasti ota muut kuin sisäpiiriläiset.

Myös virallisen ravitsemustieteen edustajat asettelevat sanansa tarkkaan. He ovat tottuneet saamaan karppaajilta hirveät haukut aina, kun lausuvat asiasta mitä tahansa.

"Tämä alakarppaajien heimo on varsin aktiivinen", sanoo terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen.

Heikkilä esimerkiksi siteeraa blogissaan Raamattua ja vertaa suomalaista ravitsemuspolitiikkaa toisinajattelijoiden vainoon Neuvostoliitossa. Mistä oikein on kyse?

Kyse on erittäin suositusta laihdutusohjelmasta, vähähiilihydraattisesta dieetistä, jonka perusidea on, että hiilihydraatit eli hiilarit nostavat verensokeria, väsyttävät ja lihottavat. Sen vuoksi karppaajat välttävät hiilaripitoisia ruokia, kuten leipää, perunaa, pastaa ja sokeria. Ja Heikkilä voisi toki rauhoittua. Se edistäisi asiallisen informaation leviämistä molempiin ravitsemusleireihin.

Nykyisten vähähiilihydraattisten dieettien isänä pidetään yhdysvaltalaista, edesmennyttä tohtori Robert Atkinsia, joka saarnasi oman Atkinsin dieettinsä puolesta jo 1970-luvulta alkaen. Hänen teoksiaan on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat myös kokeilleet Atkinsin laihdutusoppeja.

Atkinsin dieettiä mainostetaan usein sillä, että rasvaista ruokaa saa syödä niin paljon kuin tahtoo, eikä nälkää tarvitse nähdä. Ja mainokset puhuvat ihan totta, sillä proteiini ja rasva pitää monilla ihmisillä hyvin näläntunteen loitolla, vahvistaa tämän terveysblogin ylläpitäjä rauhanomaiseen ja diplomaattiseen tyyliinsä.

Dieetin alkuvaiheessa hiilihydraatteja saa syödä vain 20 grammaa päivässä, kun virallisten suositusten mukaan hiilareita pitäisi syödä 250-350 grammaa. Esimerkiksi Christer Sundqvistin soveltama Dukanin dieetti on yksi Atkinsin dieetin muunnelmista. Oli melkoinen muutos edessä Christerillä kun hänen hiilarinsa tippuivat vähän alle 300 grammasta alle 20 grammaan päivässä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi puolikkaassa ruisleivän palassa tai yhdessä banaanissa on noin 20 grammaa hiilareita!

Hiilihydraattien sijaan karppaajat ja dukanistit suosivat proteiini- eli valkuaispitoisia ruokia, kuten lihaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunia. Rasvaa syödään perus-Atkinsissa rajoituksetta. Dukanistit ovat varovaisempia rasvan suhteen.

Ruokavaliota täydennetään vähähiilihydraattisilla kasviksilla, kuten kukkakaalilla ja salaatilla. Lisäksi osa karppaajista syö papuja ja linssejä, pähkinöitä ja monet myös ravintolisiä. Näin menetellen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tulee hyvin ravinteikas kokonaisuus. Insinööri Sami Uusitalo on kunnostautunut laatimalla erityisen nokkelalla tavalla ravinteikkaita ja vähäenergisiä VHH-ateriakokonaisuuksia tässä terveysblogissa. Katso alla olevia lukuvihjeitä!

Käytännössä toteutus vaihtelee, sanoo toimittaja Itkonen. Osa karppaajista välttää vain valkoista leipää ja sokeria, osa kaikkia viljatuotteita ja perunaa. Tiukimmat karppaajat välttävät jopa monia hedelmiä.

Kuluttaja -lehdessä haastateltu ravintovalmentaja, biologi ja suosittu bloggaaja Christer Sundqvist suhtautuu karppaukseen myönteisesti. Moni kokee saaneensa siitä merkittäviä terveyshyötyjä. Paino on pudonnut ja olo virkistynyt. Myös tutkimustietoa dieetin hyvistä vaikutuksista on jo alkanut tulla.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen dieetti sopii erityisen hyvin laihduttajille, mutta myös normaalipainoisille, jotka liikkuvat vähän. Sitä voi Sundqvistin mukaan noudattaa vaikka koko ikänsä. Kestävyysurheilijoille tai urheileville nuorille Sundqvist ei Atkinsia suosittele. Dieettiä ei pidä myöskään noudattaa, jos siitä tulee paha olo.

"Laihtuminen on vaivatonta, ja varsinkin alussa paino lähes romahtaa. Tämä johtuu siitä, että elimistöstä poistuu rasvavarastoja ja hiilihydraattivarastoihin kerääntynyttä nestettä. Nopea tulos motivoi laihduttajaa", Sundqvist kertoo.

Sundqvistin mukaan dieetillä laihtuminen perustuu siihen, että vähähiilihydraattinen, mutta rasva- ja proteiinipitoinen ruokavalio pitää hyvin nälkää ja nostaa verensokeria vain vähän. Näin välipalojen tarve vähenee ja energiaa kertyy päivän aikana vähemmän. Monet kitudieetillä laihduttaneet eivät tahdo uskoa todeksi, että syömällä hyvää ja maistuvaa ruokaa, voi laihtua.

Virallisen ravitsemustieteen edustajat kritisoivat vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska se sisältää paljon lihaa ja kovaa rasvaa, mutta vähän kuitua.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin turvallinen. Monipuolisesti koostettuna siitä saa myös kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hivenaineina.

"Tutkimusten ja omien havaintojeni mukaan kolesterolitaso ei nouse. Jos lihankulutus pysyy kohtuullisena ja monipuolisena, syöpäkään ei muodostu riskitekijäksi", Sundqvist sanoo.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on liikkeellä paljon väärää tietoa. Ravitsemusterapeutit pelottelevat sen vaaroilla, vaikka eivät tunne asiaa kunnolla.

Eläinrasvoja koskeva ahdistava tieto pitäisi saada loppumaan. Pitäisi tunnustaa, ettei eläinrasvojen rooli sydän- ja verisuonitaudeissa ole niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää.

Suurin osa innokkaista alakarppaajista on maallikoita, jotka ovat oppineet tietonsa netistä ja laihdutuskirjoista. Joukossa on myös muutamia lääkäreitä. Ravitsemustutkijat suhtautuvat Atkinsiin ja vastaaviin dieetteihin kriittisesti.

"Tutkimusten mukaan Atkinsilla kyllä laihtuu, mutta paino tulee nopeasti takaisin. Pitkän aikavälin tutkimusta ei ole riittävästi, jotta tiedettäisiin onko ruokavalio turvallinen", loihtii ilmoille Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikönjohtaja Mikael Fogelholm.

Esimerkiksi eräässä laajassa brittitutkimuksessa vertailtiin neljää kaupallista dieettiä: Atkinsia, Painonvartijoita, brittiläisen Rosemary Conleyn dieetti- ja liikuntaohjelmaa ja ateriankorvikkeisiin perustuvaa Slim Fast –ohjelmaa.

Atkinsin dieetillä olleiden paino putosi ensimmäisen kuukauden aikana selvästi muita nopeammin. Kahden kuukauden kohdalla ero kuitenkin kapeni, ja kuuden kuukauden kohdalla mitään eroa ei enää ollut. Lopulta kaikki ryhmät laihtuivat yhtä paljon, keskimäärin 5,9 kiloa.

Fogelholm on huolissaan erityisesti siitä, että karppaajat välttävät kokojyväviljaa. Kaikki olemassa oleva tieto puhuu hänen mukaansa sen puolesta, että kokojyvävilja vähentää sydän- ja verisuonitauteja.

"Pitkäaikaista tutkimusta täysjyväviljan välttämisestä ei ole, mutta en ymmärrä, miten se edistäisi terveyttä. Se on oikeastaan biologian vastaista", Fogelholm sanoo.

Sen sijaan Fogelholm on karppaajien ja tohtori Sundqvistin kanssa samaa mieltä siitä, että kova eläinrasva ei olekaan verisuonille aivan yhtä haitallista, kuin ennen on luultu. Näyttää siltä, että kova rasva ei itsessään lisää sydäntauteja, vaan ratkaisevaa on pehmeän rasvan määrä.

"Karppaajat syövät paljon lihaa, mutta myös runsaasti kalaa, mikä tasapainottaa ruokavaliota. Sen sijaan jos punaista lihaa syö runsaasti, se lisää paksusuolensyövän riskiä. Ja runsas lihansyönti on myös ympäristöasia", tähdentää Fogelholm.

"Hyvin lihapitoinen ruokavalio on ekologista haaskuuta. Ruuan ei pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä, vaan ekologiset ja eettiset kysymyksetkin pitää ottaa huomioon", Fogelholm täräyttää. Sundqvist katsoo samaan aikaan toiseen suuntaan ja huokaisee syvään.

Mutta miksi suomalaiset sitten lihovat, vaikka maitotuotteet ovat rasvattomia, leipä täysjyvää ja leikkeleet vähärasvaisia?

Alakarppaajat syyttävät tästä ravitsemussuosituksia, jotka korostavat liikaa hiilihydraatteja. He haluaisivat, että suosituksia muutetaan heidän toivomaansa suuntaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Marja-Leena Ovaskainen pysyy tiukasti siinä käsityksessä, että lihominen ei johdu hiilareista, vaan siitä, että syömme liikaa. Samaan aikaan fyysinen aktiivisuus työssä ja vapaa-ajalla on vähentynyt.

"Lihomisen kannalta on aivan sama, tulevatko kalorit hiilihydraateista vai proteiineista. Ruuan tarjontatilanteita on liikaa, ja niitä käytetään hanakasti hyväksi, Ovaskainen sanoo. Sundqvistilla on taas syytä katsoa toiseen suuntaan ja päästää syviä huokauksia.

Ovaskainen on vähähiilihydraattista dieettiä vaativien kanssa samaa mieltä siitä, että puhdistettua, valkoista viljaa ja sokeria on syytä välttää. Ne eivät tuo ruokavalioon paljon muuta kuin energiaa.

"Sen sijaan en todellakaan neuvoisi ketään jättämään täysjyväleipää pois. Peruna, pasta ja riisi ovat sellaisia, joita voisi syödä nykyistä kohtuullisemmin. Sopiva määrä on 1-2 perunaa tai vastaava määrä viljatuotteita päivässä. Välillä perunan ja viljatuotteet voi korvata juureksilla ja kasviksilla", Ovaskainen kertoo.

Ovaskaisen mukaan painonhallinnassa riittää, kun valitsee tavallista ruokaa, mutta harvemmin ja vähemmän. Miten ihmeessä tämä ruoan määrän vähentäminen onnistuu kajoamatta hiilihydraattimääriin, ei mahdu Sundqvistin kalloon.

"Ruokaa kannattaa laittaa itse perusraaka-aineista. Niin voi parhaiten kontrolloida raaka-aineita ja rasvan laatua", Ovaskainen sanoo lopuksi.

Muun muassa tässä Sundqvistin terveysblogissa on ollut esillä myös ekokarppaus laihdutusmenetelmänä. Karppaus on toki luonteeltaan lihansyöjän dieetti, mutta myös ekologisia vaihtoehtoja on kehitelty. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa vähähiilihydraattisella, runsasproteiinisella Eco Atkins -dieetillä olleet laihtuivat neljän viikon aikana yhtä paljon kuin tavallisella, vähäkalorisella maitoa, munaa ja viljaa sisältävällä kasvisruokadieetillä olleet.

Lisäksi heidän verenkolesterolitasonsa paranivat enemmän kuin verrokeilla. Tutkijoiden mukaan vegaaninen Atkinsin dieetti voi sopia erityisesti sellaisille, joiden kolesteroliarvot ovat pielessä ja joilla on riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Eläinperäinen proteiini korvattiin kasvisproteiinilla, kuten tofulla ja seitanilla.

Jutun pohjana on käytetty toimittaja Mervi Itkosen erinomaista artikkelia Kuluttaja -lehdessä numero 4/2010 "Ruokaympyrän kriitikot", jota sitten soveltuvin osin täydensin omalla sanailullani.

Lisää luettavaa vähähiilihydraattisesesta ruokavaliosta:
Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHHDukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!Dukanin dieetti jatkuu

Jälkikaikuja keskustelusta Suomen Akatemiassa 9.2.2009Eko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?

torstaina, elokuuta 19, 2010

Eturauhassyöpää pelätään jo alle viisikymppisenä

**
Tutkimusyhtiö IRO Researchin mukaan suomalainen mies tuntee itsensä terveeksi, mutta kuitenkin eturauhassyöpä huolettaa jo alle 50-vuotiaita.

Suomalainen mies kokee itsensä verrattain terveeksi ikään katsomatta. Omasta terveydestä ollaan kuitenkin huolissaan, ja huoli koskee useimmin syöpää. Näin kertoo tuore tutkimus, johon vastasi 500 suomalaista, 40–65-vuotiasta miestä. Tutkimus toteutettiin puhelinvärvätyssä IRONet-panelissa toukokuussa 2010.

Vastanneista miehistä yli 40 % antoi terveydentilalleen vähintään arvosanan 8 (asteikolla 1-10). Omasta kunnosta huolehditaan tyypillisesti liikunnalla ja ruokavaliolla. Kolmasosa vastanneista käy lääkärin suorittamassa terveystarkastuksessa vuosittain. Aktiivisuus kasvaa iän myötä – yli 60-vuotiaista vastanneista vuositarkastuksessa käy lähes joka toinen.

Yli 70 % vastanneista mainitsee olevansa huolestunut jostakin sairaudesta. Yleisimmin huolestuttaa syöpä. Syöpä myös koskettaa monia: kolme neljästä vastaajasta kertoo, että on joko itse sairastunut tai lähipiirissä joku on sairastunut syöpään.

Mielikuvat syövästä liittyvät tyypillisesti pelkoon, kuolemaan ja vakavaan sairauteen. Peräti 95 % vastanneista miehistä keskustelee joskus terveydestään läheistensä kanssa – yli 70 % silloin tällöin tai säännöllisesti.

"Vielä 10–15 vuotta sitten syöpään sairastuneiden päähuolena oli pelko hoitojen haitoista, kuten pahoinvointi, hiusten lähtö, neulan pistot tai hoitojen saatavuus. Tänä päivänä ensisijainen huoli koskee läheisten ihmisten selviytymistä: miten läheiseni selviävät, kun minulla on syöpä tai pelko siitä että minusta tulee taakka rakkailleni", kertoo kliinisen onkologian dosentti Timo Joensuu.

Oma aktiivisuus auttaa löytämään syövän ajoissa ja johtaa tehokkaaseen hoitoon. Suomalaisten miesten yleisin syöpätauti on eturauhasen syöpä. Vaikka eturauhassyöpädiagnoosi saadaan keskimäärin 70 vuoden iässä, kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta myös työikäisten miesten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan tietoa kaivataankin jo alle 50-vuotiaana.

Miehet kokevat tiedontasonsa eturauhassyövästä huonoksi: tutkimukseen osallistuneista 42 % antaa tietämykselleen asteikolla 1-10 arvosanan 4 tai alle. Joka kolmas vastaaja uskoo virheellisesti, että eturauhassyövän puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Tiedon puute näkyy myös uskomuksissa syövän perinnöllisyydestä ja eturauhassyövän vaikutuksesta mieskuntoon.

Eturauhassyöpää pitää vakavana sairautena 67 % vastaajista, mutta vain puolet uskoo, että sitä voidaan hoitaa tehokkaasti. Eri hoitomuodot (leikkaus, sädehoito, lääkehoito) mainitaan yleisesti, mutta erityisesti sädehoidon monipuoliset vaihtoehdot eturauhassyövän hoidossa eivät ole tiedossa. Vanhat mielikuvat sädehoidosta ovat vallitsevia, vaikka teknologia ja osaaminen ovat parantaneet sädehoidon suunnittelua ja tehoa valtavasti. Vain puolet vastanneista tietää, että sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti, ja joka neljäs vastaaja pitää sädehoitoa kivuliaana ja sivuvaikutuksiltaan vaikeana hoitomuotona.

"Kun syöpä löydetään ajoissa ja diagnostiikka on korkealla tasolla, sädehoito on yksinään parantava hoitomuoto. Elintoiminnot säästyvät, koska eturauhasta ei tarvitse poistaa", summaa Joensuu.

Vastaajien tiedossa on, että eturauhassyövän riski kasvaa 50 ikävuodesta ylöspäin. Kuitenkin jopa 70 % alle 50-vuotiaista vastaajista kokee jo olevansa riskiryhmää. Joensuu rohkaisee miehiä aktiivisuuteen ja tiedonhankintaan:

"Nuorten työikäisten miesten eturauhassyövät ovat usein biologiselta tyypiltään aggressiivisia, eli niiden leviämistaipumus on suuri. Siksi juuri näiden syöpien hoidossa pitäisi olla erityisen aktiivinen, jotta ne löydettäisiin ajoissa ja paikallisina – jolloin ne voidaan vielä parantaa haitattomasti. Tämän vuoksi tietoisuutta eturauhassyövästä olisi syytä lisätä nimenomaan jo viimeistään 50-vuotiaiden joukossa. Omasta terveydestä huolehtiminen kannattaa."

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Timo Joensuu, johtava ylilääkäri, kliinisen onkologian dosentti, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1831, timo.joensuu@docrates.com

Marja Konttinen, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1838, marja.konttinen@docrates.com

Vesa Väisänen, tutkimusjohtaja, IRO Research, puh. 050 320 9142

Keskusteltavaksi:
- onko eturauhassyöpään muita hoitoja kuin säde- ja lääkehoito sekä leikkaukset?
- ravintolisien mahdollinen hyöty?
- miten merkittävää roolia sairastumisessa näyttelee miesten lihavuus?
- vertaistukiryhmien merkitys sairastuneille?


Lähde: Cision tiedotepalvelu, 19.8.2010

Muita kirjoituksia syövästä:
Ihana tieto: ravitsemuksella syövän kimppuunSyöpätautien täydentävä ravitsemushoitoTomaatilla syövän kimppuunSopivasti soijaaSyöpä ja hiilihydraatit

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Pharmageddon

**
Kuopiolaiset tutkijat Markku Myllykangas ja Tomi-Pekka Tuomainen ovat kirjoittaneet kirjan medikalisaation moninaisista ilmenemismuodoista. Pharmageddon –kirjassa Myllykangas ja Tuomainen käyvät lähes kaiken terveyteen ja lääketieteeseen pesiytyneen humpuukin kimppuun ja taitaa siinä muutama vähemmän humpuukimainen tuote mennä vahingossa lapsiveden mukana ulos.

Minäkin luin tuon kirjan. Käsittämättömän huonolaatuisten kuvien lisäksi olisin kaivannut hieman suurempaa fonttikokoa. Kaikki julkaisevat nykyään pokkareita, mutta miniatyyrifontit pitäisi kieltää. Kirjassa on toki paljon ansiokasta. Siitä ansiokkaasta puolesta tässä pieni referaatti.

Sairausteollisuus tekee terveistä sairaita ja normaaleista poikkeavia. Terveiden ihmisten hoitaminen kiihtyy. Tähänkö me olemme menossa?

Turha medikalisaatio on merkittävimpiä tekijöitä jatkuvasti kasvavien terveysmenojen taustalla. Köyhille sairaille ei haluta tehdä parantavia lääkkeitä, vaan maksukykyisille, vaikkeivat he olisikaan sairaita. Tätä varten ennaltaehkäisevää hoitoa edellyttäviä raja-arvoja hilataan alaspäin kattamaan yhä suuremmat ihmisjoukot. Näin on käynyt esimerkiksi kolesteroliarvoille.

Lääkkeitä ei kehitellä enää ensisijaisesti tärkeimpiin ongelmiin, vaan sellaisiin sairauksiin ja pulmiin, jotka tuottavat suurimmat voitot. Esimerkiksi miesten erektiohäiriö on suurimmaksi osaksi lääketehtaiden keksintö, ja naisten vaihdevuodet on medikalisoitu, vaikka ne ovat aivan normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö.

Nuoruuden arvot siirretään vanhuuteenkin kuuluviksi. "Yhdyntäkeskeisyys ja vanhenemiseen kuuluvat, väistämättömät fysiologiset muutokset ovat avanneet mittavat taloudelliset tuotot niille, jotka ovat kehittäneet vanhoille miehille erektion aikaansaavan lääkkeen", kirjoittavat Myllykangas ja Tuomainen. Jopa ennenaikaisesta eli herkästä siemensyöksystä on tehty "sairaus", johon kaupitellaan lääkettä. Useimmat pikapanijat eivät kuulemma tiedä olevansa vakavasti "sairaita". Kannattaako hoitaa vaivaa, jota ei ole olemassakaan?

Kirja on ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu.

Muita kirja-arvosteluja:
Suomen kolme OlaviaOivallinen kirja Sirkka SantapukiltaHormonit ovat naiselle kuin kiikkulautaKarpin tapaanMikä ihmeen Nutrix?Kaikki kolesteroli ei ole vaarallista

Ihminen kokonaisuutena

**
Sain kutsun terveysluonnolle Turkuun. Kyseessä oli mieskolmikon ja miesjuontajan kolme tuntia kestävä luento nimeltään "Ihminen kokonaisuutena". Harvalukuinen yleisö sai kuulla hyvää puhetta ja antaumuksellista heittäytymistä terveystiedon monisäikeisen tajunnanvirran vietäväksi. Jos sattuvat tulemaan teidän paikkakunnallenne, suosittelen kuuntelemaan ja osallistumaan esitykseen. Luento on hyvä.

Tässä joitakin havaintojani:

Tilaisuuden juontaja Tuomas Lehtonen komensi ensin esiin kolmikon hiljaisimman kaverin, eli Samuli Perälän. Samulin osuus oli hyvin mielenkiintoinen. Verkkaiseen, kirjaimellisesti jopa pysäyttävään, tyyliinsä hän perehdytti yleisönsä monella eri tasolla ihmisen sisäiseen maailmaan. Luentosalissa oli välillä tosi hiljaista. Samulin kehotuksesta hengitettiin sisään ja ulos samalla toistaen sanoja SISÄÄN ja ULOS. No mitä pelleilyä tämä nyt sitten on olevinaan? sanoi ylikriittinen minäni heti, ja sai tietenkin nokilleen monen monta kertaa esityksen aikana.

Samuli Perälä pyysi kuuntelemaan luentoa avoimin mielin. Hän puhui hyvinvoinnista, onnellisuudesta, mielen tilasta ja rakkaudesta hyvin syvällä tasolla. Verkkainen esitystapa antoi riittävästi aikaa omille ajatuksille. Saimme miettiä omaa elämäämme ja mihin yhteyteen sijoittaisimme Samulilta saamamme opin.

Samuli käytti luentonsa eräänlaisena runkona kolmea ydinsanaa: Keho - Mieli ja Sydän. Nämä sanat hän antoi tulla julki ihanassa kiinalaisessa sanonnassa:

Kun kehoni ei ole häiriintynyt, niin lopputuloksena on terveys.
Kun mieleni ei ole häiriintynyt, niin lopputuloksena on viisaus.
Kun sydämeni ei ole häiriintynyt, niin lopputuloksena on rakkaus.

Häiriintymistä aiheuttavat tekijät Samuli kävi rauhalliseen tyyliinsä läpi varsin vaativan yleisönsä kanssa lähinnä keskustellen. Olisi ehkä kaivannut jotain luentomonistetta etukäteen (en tiedä onko sellaista?), sillä nyt oli hieman vaikea seurata ajatuksenkulun etenemistä, varsinkin jos vaipui omiin ajatuksiinsa liian pitkiksi hetkiksi.

Olen aina pitänyt detox -touhuja hölynpölynä ja pidän sitä jatkossakin hölynpölynä. Samulin mukaan huono ravinto kadottaa yhteyden kehoon ja siihen tarvitaan myrkyistä vapautumista detoxin avulla. Uskokoon ken haluaa. Tuomalla ravinneköyhän teollisuusruoan tilalle entistä ravinnerikkaampia ja puhtaampia ruokia, me saavutamme kehomme luonnollisen virkeän tilan.

Ihmiselle on luonnollista, että hän on viisas, pamautti Samuli ilmoille. Nöyrimmät kuulijat painoivat katseensa alas. Pohdittiin viisauden luonnetta. Todettiin, että viisaus on tehdä jotkut asiat vaistomaisesti oikein ja samalla välttää tekemästä joitakin asioita ihan väärin.

Negatiiviset ajatukset rappeuttavat kehoa. Samuli pyysi tarkistamaan ajatusmaailman näiltä osin jos päämääränä oli pysyä terveenä. Positiivinen tunnetila sai aikaan hyviä hormoniryöppyjä. Vähän aikaa saatettiin jopa olla eräänlaisessa Flow -tilassa. Tästä olotilasta ei kuitenkaan ollut lupa nauttia pitkään! Virkeää Flow -olotilaa edelsi ehkä laskuvaihe ja Flown jälkeen koitti taas alamäki.

Häkellyttävän tutun asian eteen meidät tuotiin kun Samuli väitti meidän saaneen aivan vääränlaiset käyttöohjeet lapsista saakka. Onnellisuus ei tule ulkoisista puitteista, vaan sisältäpäin meidän piti etsiä sitä onneamme. Tätä minäkin olen "saarnannut", joten oli mukava havaita samanmielisiä.

Mielen hälinä ja jatkuva emotionaalinen tukkoisuus estävät rakkauden ilmentymisen. Tämä on monen avioparin ongelma, joka etsii ratkaisuaan. Vapautuminen näistä tunnetukoksista löytyy ei-rakkaudesta luopumisesta. Julmaa, mutta niin totta! Moni on turruttanut rakkauden pitkässä parisuhteessa. Mielen tasolla eivät sydämet enää kommunikoi keskenään.

Samuli suositteli hälinän sijaan hiljaisuusharjoituksia. Jos ihminen ei halua olla hiljaa omien ajatustensa pommituksessa, silloin on hyvin vakava paikka edessä. Tavoittele aina sisäistä rauhaasi, sillä ainoa oikea vastustaja olet sinä itse, lopetteli Samuli.

Samulin jälkeen lavalle astui puhekone nimeltään Jukka Harju. Jukasta joko pitää tai sitten ei. Minä en pitänyt, mutta siedin kuitenkin tosi hyvin! Jukka aloitti sekavasti poimien joitakin ajatuksia Samulin luennosta. Mutta ei kestänyt kauan ennen kuin Jukka selvästi skarppasi ja sai kiinni punaisesta langasta.

Aito minä -henki komensi isännän lailla rengin asemaan jäänyttä mieltä, tunnetta ja kehoa. Tämä minä - me -ajatus kulki sitten Jukan mielestä syklisenä aaltona ihmiskunnan kehityshistorian läpi. Välillä oli äänessä enemmän renki, välillä isännän ääni kuului voimakkaammin. Jukan mielestä länsimaissa elämme nyt me -vaiheessa, eli kaikenlainen yhteisöllisyys ja huoli maapallon tulevaisuudesta on tärkeällä sijalla. Kiinalaiset ovat edelleen minä -vaiheessa ja tuhoavat minkä kerkiävät maapallomme niukkoja luonnonresursseja. Annetaan heidän se tehdä, sillä sykliä ei voi väkivalloin pysäyttää.

Äänekkäänä kommentoijana sain kehotuksen kehittää henkistä tasoani lukemalla Ken Wilberin kirjan "Kaiken lyhyt historia". Ehkä luen - ehkä en. Ihminen kokonaisuutena osion ehdottomasti sekavin osuus on tämä Jukka Harjun esitys. Hänen kannattaisi ehkä jalostaa sitä selkeämpään suuntaan, sillä ainakin jossain määrin kehon ja mielen yhteys jäi selkiintymättä ainakin minulle.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä lavalle astui aina iloisesti hymyilevä Jaakko Halmetoja. Jukka on se paikoin käsittämättömän vaikeaselkoinen kundi ja Samuli se hiljainen sanoja verkkaiseen pudotteleva. Jaakko on ihan eri planeetalta. Tämän sanataiturin käsittelyssä aukeaa monimutkaisinkin solmu. Esitys on helposti omaksuttava, täynnä faktaa ja mahdottoman mielenkiintoinen sukellus superruokien kiehtovaan maailmaan.

Monista foodeja kannattavista perushörhöistä poiketen Jaakko ei henkeen ja vereen puolusta ulkomailta rahdattuja superluokan elintarvikkeita, vaan kehuu estotta esimerkiksi kotimaista mustikkaa, Siinä vasta superien super, käykää poimimassa!

Ravinto vaikuttaa mieleemme. Puhtaampi keho - puhtaampi mieli. Ehdottoman tärkeää oli syödä puhdasta mieluusti luonnonmukaisesti tuotettua perusruokaa. Jaakko kertoi lukuisin esimerkein omista kokeiluistaan. Hän piti esimerkiksi ruoan alkuperäisyyttä puhtautta tärkeämpänä. Hän oli elämänsä aikana huomannut miten oikeassa ruoassa on eniten ravinteita ja tehtaan tuottamassa moskassa tietenkin kaikkein vähiten. Siirtymällä vähitellen moskasta eniten ravinteita sisältävään ruokaan, me voimme pysyä terveinä.

Jaakko korosti termiä LISÄÄMINEN. Kaikesta vanhasta ei tarvinnut luopua. Riitti kun lisäsi ruokaan mahdollisimman paljon terveyttä edistäviä ruokia.

Yleisön muodosti varsin terveystietoisesti elävä porukka, joten Jaakon välikyselyt jonkin ruoan tuttuudesta, oli hyvin paikallaan. Goji -marjat ohitettiin nopeasti, samoin maca ja raaka kaakao. Ehkä hieman enemmän viivyttiin Jaakon suosikin parissa, eli puhuttiin siitä Spirulinasta ja lopuksi vielä pakurikäävästä.

Jaakko jätti meille lopuksi vihjeitä hyvistä viherpirtelöistä. Kolmetuntinen päättyi ja porukka hajaantui. Jotkut jatkoille, muut ehkä koteihinsa pirtelöä valmistamaan. Voin sanoa, että hyvää oli!

Kehotan lukijakuntaani suhtautumaan tarpeellisella vakavuudella tämän kolmikon vierailuun paikkakunnallanne. Voitte tarkistaa ohjelmasivuilta missä päin miehet liikkuvat. Kuuntelemaan kannattaa mennä!

Muita ajatuksia luennoista:
Torstai on toivoa täynnä
Liikunnasta hauskasti ja rennosti
Luento: Aivot ja ravinto
Enemmän vihanneksia ja lihaa
 

Muistisairauksien Käypä hoito -suositukset uudistuivat

*
Suomen Lääkärilehti kertoo tuoreessa numerossaan, että muistisairauksien (dementia, Alzheimerin tauti jne.) hoitoja on täsmennetty ja uudistettu. Tänään (17.8.2010) on arvovaltainen joukko lääkäreitä koolla tiedotustilaisuudessa pohtimassa hoitosuositusten merkitystä. Lue tästä tuore muistisairauksien potilasversio. Lääkkeitä pitää syödä, hoitoketju ei saa katketa ja valmistautua pitää siihen, että tästä taudista ei sitten ole paluuta terveeseen elämään enää.

Voiko olla synkempää sairautta kuin Alzheimer? Tuoreessa muistissa on oman äitini poismeno tämän sairauden raunioittamana. Rakkaat omaiset saivat seurata miten äidin persoona muuttui ja loppuvaiheessa ei enää läheisiään tunnistanut. Loppujen lopuksi oli ehkä onni, että kuolema tuli varsin nopeasti ja otti pois uupuneen sairaan. Muistiliitto ry:n sivuilta haettiin lisäinfoa. Aika varovaista oli tiedonvälitys siihen aikaan. Miten lie nykyään? Liputetaanko jo avoimesti kalaöljyjen ja fosfoseriinin puolesta? Muistutetaanko riittävästä rasvan saannista?

Äiti sai todennäköisesti parasta mahdollista Käypää hoitoa. Henkilökunnan kanssa juttelimme ravinnon merkityksestä ja ravintolisistä. Rauhoittavia lääkkeitä ja statiineja hän sai viimeiseen asti, mutta meillä ei riittänyt tarmoa tapella sen puolesta, että hän saisi kunnon ruokaa syödäkseen, statiineista luovuttaisiin ja ravintolisiä kokeiltaisiin.

Meidän terveydenhoitokoneistomme on trimmattu sellaiseen kuntoon, että kaikki se mikä ei mainita Käypä hoito -suosituksissa on jotain epämääräistä, tutkimatonta, ei niin kauhean käypää hoitoa. Sallittakoon tässä kuitenkin näinkin herkässä asiassa kuin oman äidin kuolema, kritisoida nykyisiä hoitosuosituksia kovin jäykiksi. Mitä jos tuo kolesterolin hoito statiineilla nopeuttikin äidin terveydentilan lopullista luhistumista? Mitä jos sitä kolesterolia olisi nimenomaan tarvittu juuri noissa turmeltuneissa aivoissa? Oliko niin tavattoman vaikeaa ymmärtää, että kalaöljyjä ja fosfoseriiniä olisi voitu edes kokeilla? Edes muutaman kuukauden verran?

Ei ole mikään yllätys, että muistisairauksien uudistetuissa hoitosuosituksissa varoitetaan edelleen tomerasti korkeasta kolesterolista (äidillä oli iäkkäänä korkea kolesteroli), ylipainosta (äiti oli erittäin laiha!), vähäisestä liikunnasta (äiti oli erittäin tomera liikkuja!), alkoholin vaaroista (äiti oli raitis!) ja korkeasta verenpaineesta (äidillä oli muistaakseni matala verenpaine ja taipumusta huimaukseen).

Mutta miettikää te lääkärit, hoitajat, tämän pelottavan sairauden edessä voimattomina seisovat, edes hetken verran olisiko tämä uudistettu muistisairauksien Käypä hoito -suositus ihan päin mäntyä, eli väärässä? Voisiko olla niin, että statiinihoidot jouduttavat sairauden etenemistä, potilaan pitäisi syödä maistuvaa, rasvaista ruokaa ja hänelle pitäisi määrätä ravintolisiä.

Ette kuitenkaan usko tohtori Tolosta. Vaikka hän oikeassa olisikin. En edes yritä tarjota linkkiä hänen sivuilleen (uteliaat voivat kokeilla internetin hakupalveluja). Lukekaa sen sijaan amerikkalaisen terveysbloggaaja Jimmy Mooren kirjoitus siitä mitä tapahtui eräälle Alzheimer -potilaalle:

Can You Heal Alzheimer's With Diet And Supplements? Nita Scoggan Did!

Mooren tapauksessa potilas luopui sokeri-, tärkkelys- ja viljapitoisesta ruokavaliosta sekä otti ravintolisiä. Tehokkaaksi osoittautui fosfoseriini suurina annoksina. Kahden vuoden sisällä Alzheimer meni nurkan taakse häpeämään ja videohaastatteluissa esiintyy harvinaisen virkeä pariskunta.

Onko se nyt niin p***een mahdotonta sisällyttää Käypä hoito -suosituksiin edes pienen pientä mainintaa siitä, että täydentävää hoitoa on muukin kuin statiinipillereiden popsiminen? Anteeksi kun häiritsen!

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:
Luento: Aivot ja ravintoVaro ruskeita elintarvikkeita!Minkä vatsan ympärysmitassa voittaa, sen muistikapasiteetissa häviää

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Laiva kääntyy hitaasti mutta varmasti

**
Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia valmistellaan parhaillaan, kertoo Suomen Lääkärilehti. Muutoksen tuulet taitavat toden teolla painaa ravitsemuksen laivaa pois valtaväylältä. Hitaasti mutta varmasti. Asiantuntijoiden silmät ovat ehkä avautuneet katsomaan ja mieli mahdollisesti valmis hyväksymään uusimmat tutkimusnäytöt rasvoista ja hiilihydraateista.

"Ei ehkä pidäkään paikkaansa, että tyydyttynyt rasva on ruokavaliomme vaarallisin osa. Vähän kuituja sisältävät, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit saattavat lisätä sydäntautien riskiä enemmän kuin tyydyttyneet rasvat", toteaa dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta Yleisradion haastattelussa.

Helmikuussa 2009 dosentti Fogelholm ennusti eräässä Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa, että hiilihydraattivyötä ollaan ravitsemussuosituksia laativassa työryhmässä kiristämässä. Tällä seikalla Fogelholm tarkoitti, että laatu huomioiden ihmisten olisi hyvä nauttia vähemmän hiilihydraatteja. Johdonmukaisesti Fogelholm on tätä asiaa edistänyt omassa työssään. Näin Fogelholm ohjaa omalla toiminnallaan laivaa pois valtaväylältä, missä se on liikkunut jo pelottavan kauan miehistön piittamattomuudesta johtuen.

Tyydyttyneen rasvan suhteen Fogelholm ei vielä halunnut paljastaa lopullista kantaansa. Kasvirasvoja suosivaan suuntaan hän on ollut kallellaan kaiken aikaa, eikä häntä siitä voi kovasti moittia. Harva on vielä valmis liputtamaan avoimesti eläinrasvojen puolesta.

Ravitsemussuosituksia käsitellään vuonna 2012 Pohjoismaisessa ravitsemustieteen kongressissa, ja Pohjoismainen ministerineuvosto hyväksyy suositukset myöhemmin.

Ei vielä hypitä riemusta, mutta iloitaan näistä pienistäkin ilon pilkahduksista. Päivänselvää on, että sokeri on terveydelle vaarallisempaa kuin eläinrasva. Sokeriteollisuuden voimakkaan lobbauksen takia tämä terveyttämme nakertava sokeri on saanut olla rauhassa näinkin pitkään. Asiallisella tiedottamisella löytyy kuitenkin oikea tapa tiedottaa sokerista: Syö niin vähän puhdasta sokeria kuin vain suinkin on mahdollista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska odottaa uusia ravitsemussuosituksia mielenkiinnolla.

"Ravintoasioissa on niin paljon kaupallisia paineita ja erilaisia mielipiteitä, että on äärettömän tärkeää, että kansalaisille kerrotaan, mikä on paras asiantuntijatieto. Ihmisethän sitten itse valitsevat mitä syövät", Pekka Puska on lausunut käsityksenään.

Toivottavasti paras asiantuntijatieto kelpaa! Christer Sundqvist pitää mahdollisena, että eräs professori Ronald M Kraussin meta-analyysi käänsi ratkaisevalla tavalla ravitsemusmantrojen käskyttämän laivan kurssin. Tyydyttyneet rasvat eivät todellakaan ole yhteydessä sydänsairauksiin.

Joukossa on heitä, jotka eivät jaksaneet jäädä odottamaan laivan kääntymistä. He ovat hypänneet laivasta pois aikoja sitten. Kauheinta tässä tilanteessa on tietenkin se, että syyttömät (jopa lapset) ovat saaneet tästä rasvaterrorista kärsiä.

Seurataan jatkossakin työn edistymistä!


Muuta kirjoittelua tästä aiheesta:
Maitorasva tiedeterrorin kohteenaRiisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!

Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinYkkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

maanantaina, elokuuta 09, 2010

Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa

**
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.

Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.

Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:

"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."

Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:

Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.

Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.

Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.

"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.

Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.

Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.

Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.

Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.

Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.

"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.

Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.

Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.

Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.

Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.

Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.

Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).

Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010

Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?

perjantaina, elokuuta 06, 2010

Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa

*
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Kuusela on tullut kesälomalta. Kesälomalta on palannut myöskin Suomen Lääkärilehti. Pääkirjoituksen laatijoina Lääkärilehdessä on kaksi ehkä Suomen ylimielisintä professoria: Jaakko Tuomilehto ja Matti Uusitupa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Sitä ei pidä ottaa herjauksena, ei edes kovinkaan vakavasti, kunhan nyt tämän vain totean.

Professorit Tuomilehto ja Uusitupa kehuvat aikaansaannoksillaan D2D -nimisessä diabetesprojektissa. He tuntevat erittäin hyvin tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät riskitekijät, joihin sitten ovat pyrkineet vaikuttamaan: lihavuus, vähäinen liikunta, vähäinen ravintokuidun saanti ja liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kun näihin riskeihin on vuosina 2003-2008 pyritty vaikuttamaan, tuloksena on, että maassamme on entistä enemmän tyypin 2 diabeetikkoja.

Vähänkin asiasta perillä olevat aavistavat, että professorit ovat väärässä ja heidän projektinsa on pahasti epäonnistunut. Asumme kuitenkin Suomessa, joten en yllättyisi vaikka lakiin kirjattaisiin, että parivaljakon kanssa eri mieltä olevat, pakotetaan vaikka väkisin luopumaan kritiikistään. Jäljelle jää tuhon tielle vievän terveyspoliittisen agendan toteutus vuodesta toiseen. Milloin tämä älyttömyys tajutaan kaikessa laajuudessaan?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Jos asiantuntijat katsovat tuntevansa hyvin diabeteksen riskitekijät, niiden poistaminen on onnistunut huonosti nykyisillä elämäntapaohjeilla ja itse taudin hoito lääkityksellä. Onnistunutta hoitoa ei ole diabeetikon lisääntyvä paino lisääntyvine insuliiniannoksineen. Liikunta ei siinä tilassa tahdo onnistua. DEHKO/vastaavien tutkimusten tuloksista on ylioptimistinen näkemys."

Paluu parivaljakon huseeraamista edeltävään aikaan edellyttäisi terveyspolitiikan täyskäännöstä, muutaman muunkin ihmisen siirtämistä ennenaikaiselle eläkkeelle ja uuden terveysajattelun esille tuomista. Onko nykyisellä tutkijasukupolvella rohkeutta tähän? Puuttuuko päättäjiltämme tarvittavaa osaamista? Osataanko mahdollinen osaamisvaje paikata ennakkoluulottomasti toimien vain parhaimmalla mahdollisella tavalla?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Järkyttävät aineenvaihduntasairauksien kasvuluvut on käännetty sairaan viaksi ja liikunnasta tai paremminkin sen puutteesta tehty suuri syntinen. Tiedottamisen pitäisi pikimmiten pohtia, miten pyörä saataisiin peruutusvaihteelle, jotta edes jonkinlainen uskottavuus palautuisi. Olisiko se edes mahdollista Suomessa?"

Nykyinen meno ei voi jatkua!

Lukekaa mainittujen professoreiden pääkirjoitus Timo Kuuselan blogista. Kommentoikaa vaikka tässä terveysblogissani (Kuuselan blogissa voi myös kommentoida, mutta se vaatii järjestelmään kirjautumisen) ja vastatkaa kysymykseen: Mitä pahaa maamme diabeetikot ovat tehneet, että ansaitsevat tällaista järkyttävän huonoa, virallista hoitoa?

Muita kirjoituksia aiheesta:
Lasten diabetes ja D-vitamiiniRuotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...Diabeetikkourheilijan VHH-kokeiluDiabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista SuomessaVihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidostaDiabetes karkaa käsistä

Vitamiinivettä tarjolla

*
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.

Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.

Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:

"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."

Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?

Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.

Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!

Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.

Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.

Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?

Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010

Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:

Roska myy kymmenen kertaa paremmin kuin tieto