*
Tämän kirjoituksen kommentointi on yllättävän vilkasta!
Eiliseen kolesterolikirjoitukseeni liittyen huomaan tänään Reutersin uutistoimiston kirjoituksen kolesterolista lääkeyhtiö Pfizerin kannalta. Ajatusmaailma on tyystin erilainen kuin se mitä lääkäri ja kirurgi Ralf Sundberg edustaa. Pääroolissa ovat statiinit ja "hyvän" (HDL) sekä "pahan" (LDL) kolesterolin idea on jalostettu äärimmilleen.
Ykkösleiri tutkii, hutkii ja selostaa asiaa näin:
"Hyvän" kolesterolin puuttuminen ennustaa aina sydänriskiä. Reutersin toimittaja Gene Emery on lukenut 26.9.2007 ilmestyneen tutkimuksen. Keskeinen löydös on, että hyvän kolesterolin määrä veressä on tärkeä mittari sydänsairauksien ennustuksessa riippumatta siitä kuinka alhaiseksi paha kolesteroli saadaan lääkeaineilla.
Noin 9700 potilasta oli käyttänyt Pfizer -lääkeyhtiön Lipitor -nimistä kolesterolia alentavaa lääkettä. Riippumatta siitä miten alhaiseksi LDL-kolesteroli saatiin lääkkeellä, tärkein sydänterveyttä ennustava tekijä oli HDL-kolesterolin korkea taso. Tohtori Philip Barter Sydneyn Sydäntutkimusyksiköstä pitää tätä tulosta merkittävänä, sillä nyt on todellista näyttöä siitä, että riski saada sydänkohtaus on todellinen, jos HDL-kolesteroli on liian alhainen. Ei riitä, että alennetaan LDL-kolesteroli, täytyy myös huolehtia HDL-kolesterolin riittävästä määrästä.
Lääkäreiden on jatkossa erityisesti huomioitava tämä alhaisena pysyttelevä HDL-kolesteroli, sillä sen roolina pidetään "pahan" LDL-kolesterolin kuljettaminen takaisin verisuonista maksaan. (Eilisessä jutussa lääkäri Sundberg piti tätä LDL/HDL -liikennettä elimistön normaalina tapana reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin).
Lääkeyhtiön rahoittama kolesterolitutkimus julkaistiin tohtori Barterin ja kollegoiden toimesta arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä. Hänen mielestään on nyt lopultakin näytetty toteen, että ajatuskuvio LDL-kolesterolin mahdollisimman alhaisesta tasosta on umpikujassa. On lopullisesti tyrmättävä ajatus siitä, että jos LDL-kolesteroli saadaan mahdollisimman alas, ei ole merkitystä sillä miten alhaiseksi HDL-kolesteroli jää. (Lääkeyhtiöiden pulmana ja vaikeana todistustaakkana on ollut löytää tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä LDL-kolesterolin keinotekoisen, lääkkeellisen alentamisen eduista. Ongelmana on nimittäin, että lääkekokeilut missä samanaikaisesti kohotetaan HDL-kolesterolia ja alennetaan LDL-kolesterolia ovat epäonnistuneet. Olisi niin valtavan hienoa, jos pelkkä LDL-kolesterolin alentaminen riittäisi. Lääkäri Sundbergin logiikan mukaan tämä ei olisikaan tarpeellista eikä myöskään mahdollista. Keinotekoinen puuttuminen elimistön omaan säätelyyn voi olla kovin kohtalokasta. Niinpä HDL-kolesterolia lisäävät lääkkeet ovat aiheuttaneet vakavia sivuoireita.)
Ihan hyvä vaihtoehto on tukea lääkehoitoa (LDL-kolesterolin alentaminen) liikunnalla ja laihtumisella.
Miltä vaikuttaa tämä ykkösleirin lähestymistapa kolesteroliongelmaan?
Olen näiden sivujen vakiolukija, mutta en ole ennen sivuja kommentoinut. Toivottavasti onnistun tässä! Nämä kaksi viimeisintä kirjoitusta oli todella mielenkiintoisia. Sinulla on taito kärjistää asetelma sopivasti ja pidän erityisesti tuosta leiriajattelustasi. Minäkin olen joskus ajatellut asioita ykkös- (virallinen lääketiede) ja kakkos-leirin (vaihtoehtoiset ratkaisut) kannalta.
VastaaPoistaLähinnä tässä tulee nyt mieleen asetelma kovat arvot vastaan pehmeät arvot. Lääketehtaat edustavat näitä kovia arvoja joissa tuijotetaan tiettyjä raja-arvoja, lasketaan raja-arvot tietyn rajan alle ja sanotaan, että nyt ollaan terveyttä edistämässä. Sehän näkyy siinä mittarissa, sillä tavalla että nyt potilaan on oltava terve kun saadaan tietty teoriaa tukeva mittaustulos. Voidaan tiettyyn vaivaan myydä lääke joka parantaa potilaan. Se että lääke samalla aiheuttaa kymmeniä muita vaivoja ja hankalia sivuvaikutuksia ei kiinnostaa lääkeyhtiötä. Pääasia että lääke paransi sen mitä luvattiin, eli laski LDL-kolesterolin tietylle tasolle. Jollakin toisella lääkkellä voidaan sitten lieventää sivuvaikutuksia ja taas myhäilee lääketehtaan myyntipäällikkö! Jos potilas kuitenkin kuolee ennenaikaisesti sydänkohtaukseen on ainakin yritetty hoitaa tilanne parhaimmalla mahdollisella lääkkeellä. Auta armias jos lääkäri suosittelisi esimerkiksi kalaöljyjä statiinien sijaan ja potilas kuolisi sydänkohtaukseen. Lääkäriä voitaisiin silloin syyttää hoitovirheestä. Jos hän suosittelee statiineja ja potilas kuolee on ainakin yritetty hoitaa potilasta parhain mahdiollisin keinoin ja lääkäri välttyy hoitivirheestä syyttelyltä. Statiineista huolimatta potilaan olo voi olla siis ihan karmea tai sairaus voi edetä entistä pahempaan suuntaan.
Pehmeitä arvoja edustaa tuo ruotsalainen lääkäri, joka antaa potilaan oman elimistön korjata tilanne esimerkiksi ruokavalion tai liikunnan tai laihtumisen avulla. Tohtori Tolosen edustama ravitsemushoito on tällaista pehmeää hoitoa. Siksi häntä varmaan lääkäripiireissä haukutaankin niin valtavasti. Kuitenkin luulisiin että Tolosen aika tulee vielä ryminällä. Tajutaan selkeästi että terveellistä ruokailua tuetaan ravitsemushoidolla silloin kun ihminen sairastuu. Ei pumpata ihminen täyteen lääkemyrkkyjä joilla on kaikenlaisia sivuvaikutuksia, vaan annetaan elimistölle mahdollisuus itse korjata itsensä.
Anteeksi tällainen pitkä selitys, mutta olisi mukava tietää näetkö sinäkin Christer tämän asian tälläisena vastakkainasetteluna: kova vastaan pehmeä hoito.
Kirjoitti Sinunkaupat
Kiitos Sinunkaupat erinomaisen kiinnostavasta kommentistasi. Lupaathan ryhtyä vakiokommentoijaksi?
VastaaPoistaTotta puhut! Kysymys on minun mielestäni tästä asetelmasta:
* kovat arvot
* pehmeät arvot
Tohtori Tolonen on minulle sillä tavalla tuttu, että olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä. Yksityiskohtiin en halua mennä, mutta pidän Tolosta nerokkaana miehenä. Hän on ollut edellä aikaansa ja on vähitellen saamassa myös lääkärikunnalta arvostusta pyrkimyksistään korostaa tuota ravitsemushoitoa. Tolosessa on valitettavan paljon ikäviäkin piirteitä, mm. valtava kaupallisuus ja itsepäisyys.
Jotkut hoitavat kolesteroliongelmansa kuntoon syömällä mahdollisimman paljon rasvaa ja proteiineja sekä välttelemällä hiilihydraatteja. Siis täysin päinvastoin mitä koululääketiede neuvoo tekemään. Minulla ei ole syytä epäillä rasvaintoilijoiden asian totuudenmukaisuutta. Voisiko tässä olla kyse siitä, että maksan oma kolesterolintuotanto laskee huomattavan paljon silloin kun ryhdytään mässäilemään rasvoilla ja nettovaikutus onkin lopulta elimistölle edullinen? En tiedä? Minä vaan kysyn.
Joltakin lääkäriltä olisi mukava saada jokin kommentti tähän kolesterolijuttuun. Voi kirjoittaa nimimerkillä jos ei halua nimeään julkisuuteen. Tärkeää olisi saada tähän lisää selvyyttä. Biokemistinä ja biologina tiedän itse miten sopeutuvainen elimistömme on erilaisiin aineenvaihdunnallisiin olosuhteisiin. En laisinkaan ole innostunut sellaisista lääkkeistä, jotka katkaisevat jonkin aineenvaihduntareitin tai vievät väkisin jonkun metabolian eri suuntaan kuin elimistössä normaalisti vallitsee. Statiinit ovat mielestäni erittäin kyseenalaisia lääkkeitä.
Kiittäen arvokkaasta kommentista, christer
Eräälle 85-vuotialle sukulaisnaiselle määrättin statiineja puolitoista vuotta sitten. Ja tuli jäsenet kipeäksi,kova särky, piti auttaa ylös sängystä. Käveleminen vaikeutui. Muisti huonontui.
VastaaPoistaKävi justiin lääkärillä, kuulemma paikkakunan paras lääkäri. Lääkäri sanoi, että statiineja ei voi lopettaa, kun kolestroli on juuri lääkkeillä saatu alas. Toinen juttu olisi, jos kolestroli olisi alentunut muilla keinoin.
Tarvitseeko näi vanha nainen todella statiineja?
Minun mielestäni on kauheaa ahdistaa iäkästä naishenkilöä lääkkeillä joita hän ei todellakaan tarvitse.
VastaaPoistaMitä mieltä te muut olette?
Jos terveelliset elämäntavat nostavat tai laskevat kolesteroliarvoja, niin se on vain hyvä asia.
VastaaPoistaanonyymi, jos tuo oli paikkakunnan paras lääkäri, niin minkäköhänlaisia ne muut lääkärit ovat? :-)
Ja kukaan ei tarvitse statiineja.
Vakiolukijoita löytyy myös lääkärikunnasta. Olen sellainen tavallinen terveyskeskuslääkäri. Perustyö vie suuren osan ajasta. Vapaa-aikana on tapana hiukan seurata tutkimustöitä. Kolesterolista on ollut pakko lukea ihan oman uskottavuuden takiakin ja potilaiden jatkuvasti asioista tietoa kysyessä.
VastaaPoistaPeriaatteessa sinulla on hyviä pointteja, etkä sinä ymmärtääkseni romuta kolesteroliteorian rakenteita. Epäilet ihan aiheesta ravinnosta saatavan kolesterolin osuutta veren rasvaprofiilin kehittymisessä. Se on sinulla paljon vahvempi alue kuin meikäläisellä, joten siitä en lähde kiistelemään. Jopa haluaisin sinua varovaisesti tukea ajatuksessasi, että ravinnolla on sinänsä aika pieni rooli tässä SVT:ssä. Sen sijaan haluan tuoda esille niitä seikkoja, jotka vahvistavat minun mielestäni valistustyötä korkeaan kolesterolia vastaan. On pakko kehottaa potilasta jopa harkitsemaan lääkehoitoa SVT:een jos mm. tällaiset kriteerit täyttyvät:
Kohonnut LDL-kolesteroli, matala HDL-kolesteroli, korkeat triglyseridit, tupakointi, ylipaino, liikkumattomuus, korkea verenpaine, diabetes, perinnölliset tekijät, potilaan ikä.
Varmaan näitä kriteerejä on enemmänkin, tässä vain tärkeimmät. Tahdon tällä sanoa, että kolsterolia ei voi irroittaa yhteydestä, on niin paljon muita asioita jotka vaikuttavat SVT:ssä.
Perintötekijät määrittelevät sen miten paljon maksa tuottaa kolesterolia ja sen mitenkä paljon kolesterolia imeytyy suolistossa. On taatusti sellaisia potilaita, jotka pystyvät alentamaan veren kolesterolin syömällä paljon rasvaa. Heillä on herkästi tilanteeseen raegoiva maksa joka katkaisee kolesterolintuotannon rasvaisemman ruokailun ajaksi ja sen jälkeen. Tuossa postprandiaalitilassa tapahtuu merkittäviä asioita jotka jakavat meidät eri ryhmiin. Onnekkaisiin ja onnettomiin. Sitä ei voi helposti selvittää yksittäisen potilaan kohdalla voiko hän turvallisesti mässäillä rasvoilla vai menevätkö kolesterolit kovasti ylös. Vastaanotollani on käynyt paljon rasvaa syöviä joilla on matala kolesteroli. Tämän paradoksin voi selittää perintötekijöillä. Ei minulla kuitenkaan ole kanttia suositella rasvadieettiä potilaalle jolla on korkea kolesteroli, sillä miten voin tietää mitä pitkäaikaisvaikutuksia väärällä dieettivalinnalla on? Jaksaako potilas ylläpitää rasvadieettiä lopunelämäänsä ja pystyykö pitään maksan kolsterolituotantoa jatkuvasti alhaisella tasolla?
Mielenkiintoinen blogi sinulla.
Miten rasvadieetti voisi olla väärä?
VastaaPoistaKiitos terveyskeskuslääkäri kolesterolipohdinnoistasi ja minun blogiani kohtaan osoittamastasi odottamattoman suuresta mielenkiinnosta!
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoista lukea tuosta miten perinnöllisyys ohjaa myös sitä miten tehokkaasti maksa reagoi ravinnon rasvakuormaan! Täytyy lukea tuosta asiasta enemmän!
Tunnustan toki, että kolesteroli on vain yksi tekijä muiden joukossa kun ajatellaan sydän- ja verisuonitauteja kokonaisuutena. Ehkä huomaat käsitteleväni noita muita tekijöitä muissa blogikirjoituksissani. Ihmisten perusterveyttä tukevassa valistuksessani on kivijalkana liikunta, monipuolinen ravinto ja lepo.
Käy toiste kommentoimassa jos ehdit!
Ota selvää mitä glykaatio on ja mieti sen jälkeen, että onko monipuolinen ravinto hyväksi.
VastaaPoistaMinä en usko tuota tk-lääkärin selitystä. Ihailtavaa, että hän miettii ja kommentoi. Rasvakammo vaan on selkäytimessä hänellä...
VastaaPoistaJos liikkumattomuus ja ylipaino ovat merkittäviä riskitekijöitä, niin eikö olisi paljon järkevämpää ensin käskeä potilas laihduttamaan ja aloittamaan liikunta ja jos se ei auta, niin harkita vasta sen jälkeen lääkitystä?
VastaaPoistaJotenkin tässä kohtaa ontui tämän tk-lääkärin logiikka.
Jos potilas ei suostu laihduttamaan ja aloittamaan liikuntaa voidaan ajatella, että hän ilmeisesti sitten haluaa kuolla.
*P*