*
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Atkinsin dieetistä tulee paha mieli. Yli sata ylipainoista miestä ja naista pannaan australialaistutkimuksessa vuoden ajaksi joko runsashiilihydraattiselle tai erittäin vähän hiilihydraattia sisältävälle energiaa rajoittavalle ruokavaliolle. Vuoden kuluttua molemmissa ryhmissä on saavutettu yhtä hyvä laihdutustulos (vähän alle 14 kiloa).
En pidä ollenkaan ihmeellisenä jos tulee paha mieli nautittaessa erittäin vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota vuoden verran. Ymmärtääkseni Atkins suositteli voimakasta hiilihydraattirajoitusta vain dieettinsä alkuvaiheessa (induktiovaihe, ketogeeninen dieetti). Vuoden verran noudatettuna se voi toki mahdollisesti vetää mielen matalaksi.
Ryhmien välillä ei havaittu eroa oppimis- ja ajattelukyvyssä sekä muistia mittaavissa testeissä. Tämähän osoittaa, että aivot pärjäävät tarvittaessa hyvinkin vähäisillä hiilihydraattimäärillä.
Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin tutkimus.
Onko sinulla mielipiteitä tästä asiasta?
Muita ruokavaliokirjoituksiani voit lukea tästä:
"En pidä ollenkaan ihmeellisenä jos tulee paha mieli nautittaessa erittäin vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota vuoden verran."
VastaaPoistaPuhumattakaan siitä, että tutkimuksessa myös vhh-porukalla oli kalorirajoitus. Älytöntä hommaa, kun koko Atkinsin idea on se, että saa syödä kyllikseen.
Pistetäänkö Matti Uusitupa tekemään tutkimus Atkinssin vaikutuksesta mielialaan. Mahtaisiko ennakkoasenne antaa tilaa muulle kuin "pahalle mielelle".
VastaaPoistaCiao
VastaaPoistaRasvaa kehiin vain. Proteiini, rasva ja vesi kuuluu ihmisen elimistöön. Näin pysyy järki tallella ja mieli mallilla. Jatka Christer vaan sanan soveltamista..minä teen samaa asiakkaiteni kanssa. Kohteena diabetes 2 loistavia tuloksia kun ottaa huomioon henkisen valmennuksen, niin hyvästi diabetes. Terveisin Personal Trainer Taru Leino
En huomannut tutkimuksen koko tekstissäkään raportoidun toteutunutta hiilareiden saantia. Suunnitelman mukaan se oli alle 40 g päivässä. Sopii varmaankin osalle ihmisistä ihan mainiosti, mutta keskivertoihmiselle voisi lähemmäs 100 g toimia paremmin.
VastaaPoistaMinä olen huomannut että hiilihydraattien rajoittaminen on tuonut paremman mielen. Toisin kuin tuossa tutkimuksessa annettiin ymmärtää. Tosin syön hiilihydraatteja hieman enemmän eli 80-120 g päivää kohti. Laihdutustarvetta minulla ei ole enää (-32 kg), vähähiilarinen jäi vain päälle ja ajattelin sillä tavalla elää loppuelämäni ajan. Naureskellen. Iloisena. Tyytyväisenä. Ruoasta nauttien.
VastaaPoistaRasvapapparainen
Kiitos kommenteista. Tästä tutkimuksesta kirjoitetaan vilkkaasti mediassa tällä hetkellä.
VastaaPoistaSamaa mieltä, Hanukka, että 1500 kilokalorin rajoitus saattaa jättää ruoka-annoksen liian niukaksi.
Sami Uusitalo, ei rehtori Uusitupa taida olla kiinnostunut Atkinstutkimuksen käynnistämisestä.
Kiitos Taru Leino myönteisestä suhtautumisesta. Piakkoin julkaistaan maamme ensimmäinen VHH-tutkimus. Sain olla sitä tekemässä. Tulokset ovat yllättävän hyviä.
Jari ja Rasvapapparainen lienevät oikeassa, että liian tiukaksi vedetty Atkins ei kovin hyvin sovi useimmille ihmisille ja voi tuoda pahan mielen.
Mielenkiintoista, että suurin osa esim. karppaajien foorumilla kirjoittelevista on jatkuvan alakarppauksen puolestapuhujia. Tämä on linja jota lähes poikkeuksetta suositaan. Hyväkarppaajat tuntuvat olevan vähän kuin joukon pettureita ja löysääjiä, jotka pilaavat metaboliansa hiilarihötöllä.
VastaaPoistaVastapainoksi useissa ketjuissa pohdiskellaan (liian vähäisen hiilihydraattimäärän aiheuttamia) häiriintyneen kortisolintuotannon oireita mm. univaikeuksia, masennusta, väsymystä ja kilpirauhasongelmia ym.
Kannattaa muuten käydä lukaisemassa kaikki aiheesta kiinnostuneet esim. päiväkirjoista yleisesti kokemuksia, epäonnistumisia ym. Tuntuu usein että karppauksesta puhutaan turhan idealistisesti.
http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/full/169/20/1873?home
VastaaPoistaKokotekstissä sanotaan näin lopuksi:
In conclusion, we found that despite similar weight loss after energy-restricted LC and LF diets for 12 months and rapid improvements in mood during the first 8 weeks with both diets, over the long term many of the benefits regressed in the LC diet group such that participants on the LF diet achieved better outcomes. However, there was no evidence that the dietary macronutrient composition of LC and LF diets affected cognitive functioning over the long term, as changes in cognitive function were similar for both diets. Further studies are required to evaluate the effects of these diets on a wider range of cognitive domains.
Ravitsemusterapeuttina minä tulkitsen tämän siten, että edelleen pitää paikkansa se asia, että vähähiilarista ruokavaliota on vaikea noudattaa ja saattaa osaltaan vaikuttaa huonoon mielialaan. Sen verran olen veteraaniurheilijan sivuilla perehtynyt vähähiilariseen dieettiin, että uskon voivani suositella sitä asiakkailleni, jotka hakevat pysyvää painonhallintaa ja koko elämän kestävää ratkaisua. Tulin itsekin kokeilleeksi jopa ketogeenistä dieettiä. Ei ollut juuri minkäänlaisia ongelmia. Kovin yksilöllistähän tämä on kuten veteraaniurheilija on useaan kertaan selvittänyt, mutta nykyään makroni jakautuvat näin 30 % HH, 45 % RSV ja 25 % PROT. Ollut näillä makroilla nyt 8 kk ja olo on mainio. Painonpudotustarvetta ei ole. Uskokaa nyt vihdoinkin, että yli 50 % HH kuuluu kestävyysurheilua harrastavalle eliitille, ei tavalliselle liikkujalle. Tätä korkeampien HH-tasojen puolestapuhujat voivat tarkistaa ravintolaskurilla miten paljon pitää tärkkelystä mättäillä jotta pääsee yli tuon 60 % jota joskus näkyy suositeltavan suomalaisille. Nostan hattua veteraaniurheilijalle kun jaksaa valistaa näistä perusasioista meitä. Yksinkertaisuus on valttia.
Tämä on varmaan ihan hassu ajatus, mutta sanon sen nyt kuitenkin:
VastaaPoistaNiille potilaille joille annettiin ketogeenisen ruokavalion ohjeet annettiin takuulla myös ohjeet että tätä ruokavaliota syötte sitten omalla riskillä! Voitte huomenna kuolla sydänkohtaukseen valtavan suuren rasvamäärän takia. Ja todennäköisesti aivotoiminta heikentyy ratkaisevasti kun saatte niin vähän hiilihydraatteja. Ei siis ole kummallista jos mieli menee matalaksi. Siinä kun odottaa sydänkohtausta vuoden verran, voi aika synkkiäkin ajatuksia käydä mielessä. Runsaammin hiilihydraatteja syöneet nauttivat yleisen mielipiteen mukaantulevaa positiivista hyvää mieltä. Heghän söivät niin maan perusteellisen terveellisesti sitä virallista ruokavaliota. Tuommoisen lumevaikutuksen avulla voi jopa vuoden verran kärvistellä ja kilot voivat tippua jopa 13 kilogrammaa. Minusta tutkimuksessa saatiin yllättävän hyvä tulos ketogeeniselle ruokavaliolle! Ottaen huomioon siis lähtökohdat.
onko tämä nytten se kuuluisa nolla tutkimus. mitä tätä kyselemään. tuskin olis tarvinnut noin lapsellista tutkimusta edes julkaista.
VastaaPoistajurpolukki
En oikein ymmärrä tuota 40g hiilihydraatti määrää. Itsellä nyt -37kg alle vuodessa ja vaikka hiilihydraatteja olenkin rajoittanut hurjasti, niin tulee väkisinkin syötyä yli 70g päivittäin ja keskimäärin noin 100g. Paljon kasviksia, salaattia, marjoja, joitain hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja maitoa niin sieltähän ne tulee. Ei tarvitse leipää, puuroa, perunaa, makaronia tms. Olo on ollut oikein hyvä, vatsavaivat hävinneet lähes kokonaan, energiat korkealla ja mukavampi liikkua.
VastaaPoistaEhkä tämä paha olo on näille tutkittaville henkilöille tullut siitä kun ovat huomanneet kuinka helppoa laihduttaminen on ja masentuneet siitä kun eivät ole sitä aikaisemmin aloittaneet.
Miku
Mäkään en ymmärrä miksi kaikkien pitäisi saada jokin tarkka määrä esim. 40 g. Vähänkään isommassa tutkimusryhmässä on henkilöitä joiden ylipainon määrä vaihtelee merkittävästi, samoin liikunnan, lihasmassan, aineenvaihdunnan jne. nämä kaikki vaikuttavat merkittävästi kulutukseen.
VastaaPoistaMielestäni jokaisen paras vointi ja konkreettiset mitattavat tulokset kuten lihavan painonpudotus, veren rasva-arvot, verenpaine yms. seikat ovat ainoa oikea tapa seurata mikä mahtaisi ola kullekin sopiva energiaravintoaineiden jakauma. Koko kansan ohjaaminen 55-60% kok. en. hiilihydraateista on sulaa hulluutta. Em. suhteellinen osuus tarkoittaa hyvinkin 300g hiilareita päivässä. Monelle enemmänkin.
Mun hiilarimäärät vaihtelevat yleensä jossain 20-200g välillä. Hiilaritietoisuuden aikana vointi on ollut kaikin puolin parempi.
Minulle hiilihydraatit tekee pahan mielen. Arki sujuu hyvin niin kauan, kun jaksan syödä perunoiden/leipien tilalla salaattia/kasviksia/marjoja ja pähkinöitä. Sitten kun sorrun välillä polulta istahtamaan hampurilaisbaariin, saan hirveät masennukset. Ei morkkikset, vaan masennukset. Suurin piirtein samanlaiset kuin rapulassa tulee. En tiedä muista, mutta minulle tule aina rapulassa masennus, vaikka fyysistä pahaa oloa ei edes tulisi.
VastaaPoistaAi niin, toki sen lisäksi että sortuessani masentaa, en voi myöskään kävellä kunnolla samana päivänä ku kantapäät on niin kipeät ettei mitään rajaa. Se ei ainakaan ole henkistä kipua..
Koulussa ravitsemusterapeutti opettaa, että THL:n suosittelema ruokavalio soveltuu kaikille. Minä en ainakaan suostu kävelemään kipeillä jaloilla masentuneena! Tosin heillähän on tietenkin tarjota vaivaan ku vaivaan lääkettä! NOU HÄTÄ! Kaikki voi syödä taas "normaalisti" ^_^
Tuossa tutkimuksessa oli 4% kokonaiskaloreista hiilareita. NELJÄ PROSENTTIA!!??
VastaaPoistaOkei, mitähän ne rasvat olivat? Tutkimus on open sourcea, mutten ole ehtinyt tarkastaa. Mikä O3/O6-suhde? Molempien absoluuttinen saanti? Proteiinikoostumus (metioniini ym.)?
Liika proteiini saattaa (saattaa) syrjäyttää tryptofaania, joka tunnetusti on serotoniinin rakennusaine ja pullonkaulakomponentti. Serotoniini vaikuttaa mielialoihin ainakin jossain määrin, muttei takuulla aina.
Jotenkin tulee mieleen antropologien vuosikymmenten vuodatukset siitä, miksi täysketoosissa vuosikymmenet eläneet inuiitit olivat niin mutkatonta, iloista ja ongelmatonta kansaa. Kuolivatko änkyrät sosiaalista koheesiota fanaattisesti arvostaneessa kulttuurissa sinkkuina geenipoolista pois?
Hiilarimaanikot kuten Yanomamö-intiaanit tappoivat omia naisiaan niin paljon, että piti ryöstää uusia jo pikkutyttöinä ja tappaa heitäkin. Hypoglykemia on hiilarimanian tunnetuimpia sivuvaikutuksia ja Yanomamöillä se johtui pääosin siitä, että merkittävin proteiinien ja rasvojen lähde oli pikku pikku hämähäkki. Pikku hämähäkkejä ei valitettavasti riittänyt joka päivän ateriaksi, joten täytyi pistää naapuri lihoiksi.
Kuinkahan monta sataa tutkimusta tarvitaan, jotta jengi uskoo että glykaatio tarvitsee hiilareita ja että hiilarien ylitarjonta lisää glykaatiota aivan liikaa. Glykaatio tuhoaa aivoja. Hiilihydraatit tuhoavat aivoja. Ei tämä nyt voi olla tämän monimutkaisempaa.
En tiedä tämän hetkisiä sokeriarvojani, mutta keskittymiskykyni ja energisyyteni on jossain kuudennessa potenssissa suhteessa johonkin yli 5 vuoden takaiseen. Siitäkin huolimatta, että olin silloin TODELLA sairas, kävelin nenämahaletkuissa.
Adiponektiiniä, leptiiniä ja verensokeria säätelevät karnosiini/beeta-alaniini, D-vitamiini ja kalaöljy/kalaruoka tekivät minusta uuden ihmisen. Ihmisen, joka jaksaa lukea, kiinnostua ja välittää asioista, eikä vain maata illat sohvalla katsoen Big Brotheria mättäen karkkia naamaan ja pesten hampaat huolellisen xylitol-purukumin ja sähköhammasharjahoidon jälkeen. Arvot järjestykseen.
Ravinnon järkevä tarkkailu ja kontrollointi yksinkertaisesti tuo paremman olon. Jo siis oikealla dieetillä ravintoa edes tarvitsee kontrolloida. Hiilarit alas, rasvat ylös, that's the score.
K sanoi...
VastaaPoista"Vastapainoksi useissa ketjuissa pohdiskellaan (liian vähäisen hiilihydraattimäärän aiheuttamia) häiriintyneen kortisolintuotannon oireita mm. univaikeuksia, masennusta, väsymystä ja kilpirauhasongelmia ym."
Kilpirauhasen signalointia häiritsee erityisesti linolihappo, joka on sitä moskaa jota tungetaan elimistöön aina kun avataan rypsiöljypullo. Autoimmuunitiloja taas aiheuttavat viljatuotteet, joita monet karppaajat eivät ole valmiita dumppaamaan. Paha virhe.
Karppaus voidaan tehdä oikein tai hyvin väärin. O6-mässäily O3-deprivaatiossa on sääntö ja paha virhe, samoin viljatuotteiden rippeidenkin jättäminen ruokavalioon, samoin FRUktoosi. Eli tarvitaan jokin järkiratkaisu.
Nykyruokavaliolla tai "SFD":lla eli "Standard Finnish Dietillä" sellaista järkiratkaisua ei oikein ole, ellemme ala elämään enempää metsän ja järvien antimilla. Minulle se ajattelutapa on yhtä kuin PALEO.
Suomalaiset ovat geneettisesti täysin varmasti suurimman osan vuodesta lihansyöjiä. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä enemmän ihmiset syövät lihaa ja vähemmän hiilareita ja tämä takuulla vaikuttaa myös diabetesherkkyyteemme. Hiilarit ovat meille enemmän myrkkyä kuin vaikkapa italialaisille.
Toiseksi, meillä täällä napapiirin tuntumassa ei saada suojaravinnetta, joka lähes kaikkialla muualla suvereenisti säätelee kesä- ja talvimetabolismin toimintaa. Sitä saa auringonvalosta - täällä seuraavan kerran joskus viiden kuukauden päästä. Virallisterveellinen sylttytehdas käytännössä väittää, että kulkusten vilauttaminen arskalle riittää ihmisille, koska tätä sarjaa saanti on jos jäämme vitaminoidun maidon varaan.
Toki maidosta saatavalla kalsiumilla on hienoja terveysvaikutuksia:
http://www.enerex.ca/images/articles/calcium1.jpg
Esimerkkinä moninkertainen riski kuolla sydänkohtaukseen. Siksi kaikkien tulee juoda maitoa - älkääkä unohtako että se on D-vitamiininKIN lähde.
Tai sitten vesistöistä, joita meillä on lähes 200 000 yli viiden aaria. Kuhasta ja siiasta saa helposti jatkuvasti "virallisesti toksiset" määrät D-vitamiinia, joka säätelee elimistön toimintaa kuin avain.
Inuiiteilla on kalat + hylkeet, meillä lähinnä kalat.
Kesäisin ihmiset ovat KAIKKIALLA maailmassa hiilarin mättäjiä, tämä karppaajilta usein unohtuu. Talvisin elimistömme menee "korjausmoodiin", kesäisin taas pakkaus/kasvumoodiin. Talvella ärvistellään, mutta tehdään se usein ilolla. Ja paastotaan usein - olipa se kivaa tai ei. Karpilla paastoaminen on itse asiassa enimmäkseen hauskaa ja tulee aivan luonnostaan - kunhan ei harrasta samaan aikaan rajumpaa liikuntaa.
Se 40gramman hiilarimäärä on ihan naurettavan pieni jos ajatellaan oikeata elämää.. 40 grammaa = 160 kaloria ja jos syö vaikka 2500 kaloria päivässä niin se on reilusti vajaa 10% kaloritarpeesta. Siis järki hoi. Eikö vois ajatella että ruokavaliosta tehdään semmonen että syödään mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa eikä tehdä siitä liian vaikea. Ruuan määrä on kuitenkin se tärkein asia ja sen tuntuvat kaikki karppauksen ystävät kätevästi unohtaa..
VastaaPoista