Tunnettu tohtori Matti Tolonen muistuttaa Amerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistusta artikkelista joka toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa. Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan löytyy Biovitan sivustolta. Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen. Kuopion yliopistossa alkaa vuonna 2011 suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi. Nimimerkki R pitää D-vitamiini puutetta varmasti tärkeämpänä tekijänä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla ei nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ole paljoakaan tekemistä valtimotukosten kanssa. Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
* kova jano
* metallinen maku suussa
* huono ruokahalu
* painonpudotus
* särkyä luissa
* väsymys
* kipua silmissä
* iho kutisee
* oksennuksia
* ripuli
* ummetus
* tihentynyt virtsaamisen tarve
* ongelmia lihaksistossa
Näiden ihmisten ei laisinkaan pitäisi ottaa D-vitamiinilisiä:
* veren kalsium- ja fosforitasot ovat koholla
* sydänvaivaiset
* munuaisissa on ongelmia
Yliannostusriskejä: aivovamma, ateroskleroosi, ummetus, "kuulee ääniä" (psychotic noise), munuaiskiviä, masennus ja sekavuus, voimakas väsymys, anoreksia, pahoinvointi, oksennus, haimatulehdus, epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave), mahahaava, kooma, sydämenpysähdys.
Sitten saamme vielä listan linkeistä (kiitos!), joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:
http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
Tässä Neonomiden vastaus Anonyymille ja Kummille: "Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi." Neonomide jatkaa: "Reinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin 'turvallisuuttasi ei voida taata jos otat askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti'. Kyseessä on fysiologinen D-vitamiiniannos, sillä 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella! Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin. Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (lähdeviite) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella. Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/pv. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa. Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla. Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg. D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta. Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä. Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle. " Neonomide aikoo myös tutustua Grimesin D-vitamiinikirjaan niin pian kuin mahdollista, sillä sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista. Lopuksi vielä tutkimuksia elopainon alentavasta vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866
Tutkija pysyy kriittisenä: "Niin, niin... että kun annetaan omega-3 rasvaa, D-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että D-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon... säädetääs vähän objektiivia." Jouni tukee tätä tutkijan käsitystä. Tähän tohtori Matti Tolonen vastaa alan asiantuntijana: "Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!"
Tohtori Matti Tolonen jatkaa: "D-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja. Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan", sanoo Tolonen. Neonomide puolustaa näkemystään D-vitamiinin ylimmästä turvarajasta tällä tavalla: "Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla. Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten. Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen. Lisää tietoa D-vitamiinin myrkyllisyydestä ja turvarajoista Neonomide pyytää lukemaan Christer Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta. Matti Tolonen huomauttaa: Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannostelun vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti. Anonyymi on huomannut jo 40-50 µg annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut. Tähän Tutkija kiirehtii sanomaan: "D-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä D-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla se tämän tekee on tapauskohtaista.
Anonyymi pitää Tolosta ehdottomana suosikkina! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta, Anonyymi sanoo lopuksi. Terveyskeskuslääkäri sanoo tähän: "Monelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaan. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia. Hommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa."
Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista ja nimimerkki Rino haluaa lisää tietoja pitkäaikaistutkimuksista (10-20 vuotta kestäneitä). Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta voi löytää näitä tietoja. Matti Tolonen toteaa, että hän alkoi antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin. Amerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla. Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008). Hän kirjoittaa mm. näin: "D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla (50 000–300 000 KY) on pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on laskettu korvaamaan pimeiden talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin kalsiumin pitoisuudessa tapahtui muutosta. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa (n=2 686) osoitettiin kolmen kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos esti merkittävästi yli 65-vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa, lumekontrolloidussa koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l." Näin pitkälle siis professori Paakkari ja sitten Tolonen jatkaa: "Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa. Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allardtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta." Anssi Manninen väittää kyseisen asiantuntijan uskottavuuden mennen jo aikapäiviä sitten.
Erkki ihmettelee miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25(OH)D-mittauksiin? Ja kirjoita "jytkyjä" D-vitamiini reseptejä? Tai miksi lääkäri/neurologi ei ole edes tietoinen D-vitamiinista MS-taudissa? Hänellä on tästä asiasta omakohtaista kokemusta vaimon sairauden kohdalta. Nyt vaimolla on "lääkkeenä" ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + D-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisäravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset D-vitamiinia toimii paremmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3-annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa). Anonyymi MS-potilas kiittää tosi vilkkaasta keskustelusta. Hän on saanut lääkäriltään ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. Oireet ovat pysyneet poissa! Säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. Halpa D-vitamiini on auttanut häntä enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. Kokemusta on monista lääkekokeiluista. Vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! Hän ihmettelisi kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. Se on lähes väistämätöntä. Lääkäri Seppo Villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. Neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. Lisää voi lukea tästä. Tohtori Matti Tolosen mukaan lääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun hän mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella. Tolonen kertoo päinvastaisesta tapauksesta: Tuttava sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen, Tolonen tähdentää. Tutkija kommentoi tätä näin: "Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset O(25)D-arvot olisivat syy aivohalvaukseen. O(25)D-alhaisuus voi olla myös merkki siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi. Tarvitsemme lisää tutkimusta D-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä D-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto." Hanukka pelkää keskustelun ajautuvan sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi, eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos? Onko se 1925 µg/pv (77 000 KY päivässä) ? Wikipedia mainitsee turvarajaksi 250 µg/pv (10 000 KY päivässä). Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa. Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja, huomauttaa Hanukka vielä lopuksi. Tarja H on samaa mieltä tästä ja hyvin innsotunut käsitteestä nutrigenomiikka, josta Matti Tolonen muistuttaa kirjoittaneensa. Toope on kriittisemmällä päällä kuin Tarja H.
Tutkijan mukaan D-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen. Noissa taudeissa D-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä. Tämä on myös juuri se puoli D-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä D-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.
Alkuperäinen kirjoitus (7.1.2010)
Oletko harkinnut ottaa D-vitamiinia purkista? Pelkäätkö myrkkyvaikutuksia? Onko erittäin suurista D-vitamiiniannoksista haittaa? Lue silloin tämä tänään (7.1.2010) ilmestynyt D-vitamiinitutkimus!
Tromssan yliopistosairaalassa Norjassa uskalletaan tehdä rohkeita interventiotutkimuksia. Tarkoitus oli alunperin kokeilla voidaanko laihduttaa antamalla ylipainoisille suuria D-vitamiiniannoksia. Tulos oli tutkijoille pettymys. D-vitamiinit eivät laihduttaneet (Sneve M, Figenschau Y, Jorde R: Supplementation with cholecalciferol does not result in weight reduction in overweight and obese subjects. Eur J Endocrinol 2008, 159:675-684.). Kerättyä dataa haluttiin hyödyntää lisää. Niinpä tarkastettiin mitä tapahtuu luustolle jos pistetään vuoden ajaksi 312 ylipainoista "kärsimään" loppuun asti (421 aloitti koesarjan) megaluokan D-vitamiiniannoksista. Hurjista D-vitamiiniannoksista ei ollut haittaa luuston kasvulle. Suomalaiset D-vitamiinitutkijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat haurastuttaa luuta. Tämän "järjettömän" norjalaisen kaksoissokkotutkimuksen tärkein anti onkin osoittaa, että luut eivät haurastu suurillakaan D-vitamiiniannoksilla. D-vitamiinia voi ottaa vähintään vuoden verran erittäin suuria määriä.
Suomessa suositellaan aikuisväestölle 7,5-10 µg D-vitamiinia päivässä. Se on erittäin vähän ja asiantuntijoillamme (dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori Pentti Tuohimaa) on yhä suurempia vaikeuksia säilyttää uskottavuutensa. Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että asiantuntijoidemme aikomuksena ei ole edistää kansanterveyttä vaan säilyttää elintarvikepoliittisesti "korrekti" linjaus viimeiseen asti. Jos D-vitamiinin saantisuositukset kohotettaisiin kertarysäyksellä oikealle fysiologiselle tasolle nykyisestä naurettavan alhaisesta tasosta, voisi välittyä sellainen kuva, että asiantuntijoillamme on ollut pallo hukassa jo pitkään. Vuonna 2012 luvataan vaatimaton korjaus D-vitamiinin saantisuosituksiin. Tuore norjalaistutkimus antaa ainakin minulle varmuuden siitä, että suurillakaan D-vitamiiniannoksilla ei ole kotimaisten asiantuntijoidemme epäilemiä myrkkyvaikutuksia ja luut eivät haurastu. Ainakaan vuoden aikana ei ilmaantunut mitään dramaattista ylipainoisissa norjalaismiehissä ja -naisissa.
Mitä tutkimuksessa selvisi?
Norjalaisille ylipainoisille kerrottiin, että he saavat painonhallintatutkimuksen sivujuonena erittäin suuria viikottaisia D-vitamiiniannoksia. Kaksoissokkotutkimuksessa koehenkilöt arvottiin kolmeen eri ryhmään. Kaikki ryhmät saivat päivittäin 500 mg kalsiumia, mutta D-vitamiinia annettiin seuraavasti:
Ryhmä 1. Kerran viikossa 1000 µg D-vitamiinia (40 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 143 µg päivää kohti.
Ryhmä 2. Kerran viikossa 500 µg D-vitamiinia (20 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 71 µg päivää kohti.
Ryhmä 3. Lumeryhmä, joka ei saanut lainkaan D-vitamiinia.
Osallistujilta mitattiin koesarjan alussa ja lopussa kalsidiolitasot veressä, mitattiin luuntiheys ja suoritettiin muita fysiologisia ja biokemiallisia testejä. Kaikilla ryhmillä oli lähes sama kalsidiolin lähtötaso, eli 58 nmol/l. Kalsidioli nousi ryhmässä 1 kokeen lopussa arvoon 141 nmol/l ja ryhmässä 2 saatiin arvo 100 nmol/l. Lumeryhmän kalsidioli pysyi lähtötasossa. Mitään eroja ei näkynyt luuntiheyden mittauksissa tai muissa mittauksissa.
Lähde: Rolf Jorde, Monica Sneve, Peter A Torjesen, Yngve Figenschau, John-Bjarne Hansen, Guri Grimnes. No significant effect on bone mineral density by high doses of vitamin D3 given to overweight subjects for one year. Nutrition Journal 2010, 9:1 doi:10.1186/1475-2891-9-1
Lue muut keskeiset D-vitamiinijuttuni tästä:
D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus
D-vitamiinisuositukset ovat ihan perseestä!
D-vitamiinisuositus on aivan liian alhainen
Voi tätä jauhamista. Ok, nyt on osoitettu, että suurista d-vitamiiniannoksista ei ole haittaa vuoden aikana. Mitä sitten? Eikö voitaisi tutkia ihan jotain järkevää ja kehittävää?
VastaaPoistaMiksei samalla tutkita mikä on alkoholin tai kannabiksen tehokkain kerta-annos per päivä.
Mielestäni veteraaniurheilijalla on tosi hyvä sivusto mutta älä nyt Christer pilaa tätä tällä jatkuvalla d-vitamiinin jauhamisella.
Asiaa tutkitaan, d-vitamiinin vaikutusmekanismit saadaan varmasti jossain vaiheessa selvitettyä ja pitkäaikaisvaikutuksistakin saadaan näyttöä.
Tutkija
Jatka vain D-vitamiinista jauhamista Christer! Tästä vitamiinista ei kirjoiteta riviäkään turhaa.
VastaaPoistaMinulla 125 ug menee pillereitä päivässä vuoden ympäri. Astma parantunut. Minun mielestäni D-vitamiinin ansiosta.
Mitä merkittäviä hyötyjä saavutettiin korkeilla D-vitamiinmäärillä?
VastaaPoistaJerik, niitä ei tutkittu tässä tutkimuksessa.
VastaaPoistaAmerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistu artikkeli toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa.
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/yawymm2
Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydesä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan
http://tinyurl.com/yc9dwon
Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen.
Kuopion yliopistossa alkaa ensi vuonna suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi.
Varmasti d-vitamiinin puute on tärkeämpi tekijä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ei paljoakaan ole tekemistä valtimotukosten kanssa.Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.
VastaaPoistaSinänsä hienoa, että uskoa löytyy. Sitähän paranee vaikka syömällä pieniä kiviä kun oikein uskoo. Kysymyksessä kuitenkin on enemmän hypnoosi ja mielen jutut kuin mitään muuta. Ei siis mitenkään huonoa. Nyt kun on todistettu että d-vitamiinin syönti ei ole ainakaan vuoden aikana haitaksi
R
"Megaluokasta" ja "erittäin suurista määristä" puhuminen tässä yhteydessä on pelkkää tyhjää retoriikkaa - ykkösryhmäkään ei saanut sen kummempaa annosta kuin 143 µg päivässä. Ryhmäläisten kalsidiolit nousivat optimialueen 125-200 nmol/l alareunalle, joten kyseessä oli siis aivan normaali ja järkevä annos.
VastaaPoistaHarmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä nimenomaan OIKEASTI suurten annosten vaikutuksia - näillä olisi voinut tehokkaammin ampua alas katteettomia yliannostuspelotteluja. Olisivat esim. perustaneet yhden ryhmän, joka olisi saanut 500 µg päivässä.
No, kyllähän me jo tiedämme, ettei millään alle 750 µg:n päiväannoksilla ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä liikasaannin vaarasta - hyvistä yrityksistä huolimatta...
Eikös näistä 'mega-annoksista' ole jonkinlaista meta-analyysin tapaista tehty, Vieth ainakin on koonnut jotain. Christer voisi duracell-pupuna koota joutoaikanaan vaikka oman sivuston d-juttujen kommenteissa mainituista lähteistä ym..:-)
VastaaPoistaItsellä on omasta mielestä riittävä käsitys nykytutkimuksen annista, tässä tarvittaisiin kansankynttilää!
Neooo!
Kuten niin monen muunkin aineksen kohdalla enemmän ei ole aina parempi. Tästähän on jo jopa tutkimusaineistoa d-vitamiininkin kohdalta. Liian vähäisillä ja liiallisilla määrillä on samankaltaiset vaikutukset (U-muotoinen hyötykäyrä).
VastaaPoistaAika outoa lukea tätä keskustelua kun se keskittyy lähinnä todistelemaan, että d-vitamiinia voi syödä vaikka kuinka ja paljon. Kuitenkaan näitä lausuntoja laukovat ihmiset eivät tiedä d-vitamiinista ja sen vaikutusmekanismeista kehossamme tuon taivaallista.
Vähän sama kuin nämät joka lehdessä ja nettisivulla olevat ravintoterapeutit. Vastaus tulee joka aiheeseen kun apteekin hyllyltä vaikka opinnot ravintotieteistä käsittää pari kirjaa 70 ja 80-luvulta.
Näin on
Tietoa on monenlaista. Tasapuolisuuden vuoksi soisi kerrottavan mitä haittaa ylisuurista D-vitamiiniannoksista voi olla, vakaviakin seurauksia:
VastaaPoistahttp://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
Precautions:
Because of the potential for side effects and interactions with medications, you should take dietary supplements only under the supervision of a knowledgeable health care provider.
Taking too much vitamin D (more than 1,000 IU daily) can cause a number of side effects including:
* Excessive thirst
* Metal taste in mouth
* Poor appetite
* Weight loss
* Bone pain
* Tiredness
* Sore eyes
* Itchy skin
* Vomiting
* Diarrhea
* Constipation
* A frequent need to urinate
* Muscle problems
Getting too much sunlight, however, will not provide an excess of vitamin D, nor is one likely to get too much vitamin D from food sources alone. Generally, excess vitamin D is a result of taking supplements in too high a dose.
People with the following conditions should be cautious when considering taking vitamin D supplements:
* High blood calcium or phosphorus levels
* Heart problems
* Kidney disease
Yliannostusriskejä: Brain lesions, atherosclerosis, constipation, psychotic noise, kidney stones, depression and confusion, fatigue, anorexia, nausea, vomiting, pancreatitis, Abnormal heart rhythms, short QT interval and a widened T wave, peptic ulcers, coma, cardiac arrest.
Lista linkeistä, joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:
http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi.
VastaaPoistaReinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin "turvallisuuttasi ei voida taata jos otan askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti". Kyseessä on hikisee fysiologinen D-vitamiiniannos - - 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella !
Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin.
Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (ks. viite alla) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella.
BMI ja D-vitamiinin annosvasteesta:
http://tinyurl.com/ya4lvw3
Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/p. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa.
Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla:
VastaaPoista"Effect of a combined therapeutic approach of intensive lipid management, omega-3 fatty acid supplementation, and increased serum 25 (OH) vitamin D on coronary calcium scores in asymptomatic adults."
Davis W, Rockway S, Kwasny M.
"The impact of intensive lipid management, omega-3 fatty acid, and vitamin D3 supplementation on atherosclerotic plaque was assessed through serial computed tomography coronary calcium scoring (CCS). Low-density lipoprotein cholesterol reduction with statin therapy has not been shown to reduce or slow progression of serial CCS in several recent studies, casting doubt on the usefulness of this approach for tracking atherosclerotic progression. In an open-label study, 45 male and female subjects with CCS of > or = 50 without symptoms of heart disease were treated with statin therapy, niacin, and omega-3 fatty acid supplementation to achieve low-density lipoprotein cholesterol and triglycerides < or = 60 mg/dL; high-density lipoprotein > or = 60 mg/dL; and vitamin D3 supplementation to achieve serum levels of > or = 50 ng/mL 25(OH) vitamin D, in addition to diet advice. Lipid profiles of subjects were significantly changed as follows: total cholesterol -24%, low-density lipoprotein -41%; triglycerides -42%, high-density lipoprotein +19%, and mean serum 25(OH) vitamin D levels +83%. After a mean of 18 months, 20 subjects experienced decrease in CCS with mean change of -14.5% (range 0% to -64%); 22 subjects experienced no change or slow annual rate of CCS increase of +12% (range 1%-29%). Only 3 subjects experienced annual CCS progression exceeding 29% (44%-71%). Despite wide variation in response, substantial reduction of CCS was achieved in 44% of subjects and slowed plaque growth in 49% of the subjects applying a broad treatment program."
Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg.
D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta.
Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä.
Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle:
"Heart scan scores starting dropping not just 2%, or 8% . . . but 24%, 30%, 50% and more. We also began to see a larger proportion of people achieving these larger successes.
Why? I attribute the surge in success to the addition of vitamin D. With vitamin D added to the mix of strategies in Track Your Plaque, HDL cholesterols went up much higher, LDL dropped further, blood sugars dropped, blood pressures dropped. People felt better, had more energy, gained more clarity in thought. And heart scan scores dropped more readily."
http://www.trackyourplaque.com/library/fl_06-027faseb.asp
Aion myös tutustua Grimesin D_vitamiinikirjaan asap, sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista.
Tutkimuksia elopainon alentavista vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866
Niin,niin...että kun annetaan omega-3 rasvaa, d-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että d-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon...säädetääs vähän objektiivia.
VastaaPoistaTutkija
Joo, alkaa menemään tutkimusyhteenvedot ihan Pekka Puskamaisiksi.
VastaaPoistaJouni
Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!
VastaaPoistaD-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja.
Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja, Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan.
"Tasapuolisuuden vuoksi soisi kerrottavan mitä haittaa ylisuurista D-vitamiiniannoksista voi olla"
VastaaPoistaYhdessäkään näistä linkeistä ei tarjottu mitään NÄYTTÖÄ haitoista.
Tolonen on minun ehdoton suosikkini! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta!!!
VastaaPoistaMonelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaa. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia.
VastaaPoistaHommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa.
Terveyskeskuslääkäri
Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista. Tähän on syytä todeta, että aloin antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin.
VastaaPoistaAmerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla.
Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008).
http://tinyurl.com/yb5ar5b
Hän kirjoittaa mm. näin:
"D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla(50 000–300 000 KY) on
pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on
laskettu korvaamaan pimeiden
talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin
kalsiumin pitoisuudessa tapahtui
muutosta (36–39).
Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa
(n=2 686) osoitettiin kolmen
kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden
välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos
esti merkittävästi yli 65-
vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa,
lumekontrolloidussa
koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l (18)."
Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa.
Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allartdtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta.
Miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25ohd-mittauksiin? ..ja kirjoita jytkyjä d-vitamiini reseptejä?.. tai miksi lääkäri/neuro ei ole edes tietoinen d-vitamiinista MS-taudissa? Omakohtainen kokemukseni vaimon sairauden kohdalta oli se, että hoitava taho puhui ainoastaan lääkityksestä. Vaimo käyttikin n. 10 kk Rebif merkkistä lääkettä, mikä aiheutti vain oireita pistämisen jälkeisenä päivänä. Tämä lääke jouduttiinkin lopettamaan kun trombosyyttiarvot laskivat liiaksi, eikä siitä ollut kuin haittaa. Lääkkeen lopettamisen jälkeen (yli 2 vuotta sitten) vaimon tilannetta voisi kuvata sanalla oireeton. "Lääkkeenä" on ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + d-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisä- ravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini..). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset d-vitamiinia toimii pa- remmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3 annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa).
VastaaPoistahttp://erkki.kuure.googlepages.com/d-vitamiinijams
tosi vilkas keskustelu. hyvä sundqvist! hyvä tolonen. minulla on ms-tauti. olen saanut lääkäriltäni ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. oireet ovat pysyneet poissa! säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. hävetkää d-vitamiinin vastustajat!! halpa d-vitamiini on auttanut minua enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. kokemusta on monista lääkekokeiluista, aivan kauheaa. vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! ihmettelisin kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. se on lähes väistämätöntä.
VastaaPoistalääkäri seppo villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. lisää voit lukea tästä: http://www.kivunhoito.com/docs/kivunhoito_com_1243250676.pdf
VastaaPoistaD-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen.
VastaaPoistaNoissa taudeissa d-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä.
Tämä on myös juuri se puoli d-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä d-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.
Tutkija
EWrkki kysyy: "Miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25ohd-mittauksiin? ..ja kirjoita jytkyjä d-vitamiini reseptejä?"
VastaaPoistaLääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella.
Joulun alla ilmeni päinvastainen tapaus: Tuttavani sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Hän neuvoi kuitenkin potilaan verikokeeseen yksityiseen lääkärikeskukseen, jossa neurologilla on yksityisvastaanotto.
Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Selostan tutkimusta suomeksi tässä
http://tinyurl.com/yjrt6v3
Siinä on myös linkki alkuperäiseen raporttiin.
Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen.
"Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allartdtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta."
VastaaPoistaKyseisen "asiantuntijan" uskottavuus on jo mennyt aikapäiviä sitten.
"Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja, Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita."
VastaaPoistaFNB eli Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla:
http://www.vitamindcouncil.org/worst_science.shtml
Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten.
Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen.
Tässä Christerin aiheessa keskusteluineen kerrotaankin aiheesta varmaan lähes kaikki olennainen:
http://sundqvist.blogspot.com/2009/09/d-vitamiinin-myrkyllisyys.html
Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannosteluin vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/yzt3fco
Itse olen huomannut jo 40-50 mikrogramman annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut.
VastaaPoista"Itse olen huomannut jo 40-50 mikrogramman annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut."
VastaaPoistaD-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä d-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla tämän tekee on tapauskohtaista.
Matille aivohalvaustutkimuksesta..Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset 025d arvot olisivat syy aivohalvaukseen. 025d alhaisuus voi olla myös markkeri siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi
Tarvitsemme lisää tutkimusta d-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä d-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto.
Tutkija
D-vitamiinin mekanismia tutkitaan paljon. Hieman huolestuttaa se, että emme tiedä miten se elimistössä toimii ja se, että pitkäaikaisvaikutukista ei ole kovinkaan paljon näyttöä.
VastaaPoistaOnko jollain tiedossa luotettavia tutkimuksia, joissa olisi tutkittu runsaan d-vitamiinilisän (50-100 µg) vaikutuksia 10-20 vuoden ajalta?
Rino
Rino, lue erillinen kirjoitukseni D-vitamiinin myrkyllisyys. Siitä kirjoituksesta löytyy esimerkiksi selkeitä yliannostustapauksia.
VastaaPoistaNöyrä kiitos kaikille tosi hienosta keskustelusta. Internet näyttää tässä parhaimmat puolensa.
Tutkijavoisi ottaa yhteyttä yksityisviestillä. Pidän erityisen paljon siitä, että yrität muistuttaa meitä siitä, että D-vitamiinilisistä tiedämme aivan liian vähän. Minulla on mielessä eräs D-vitamiiniin liittyvä mielenkiintoinen koeasetelma, jolle voisi yrittää hakea rahoitusta. Jos olet alan asiantuntija, meillä saattaisi olla hyötyä toinen toisistamme.
Palaan vielä ravitsemushoidon ydinkysymykseen eli eri pienoisravintotekijöiden yhteisvaikutukseen. Yhtenä esimerkkinä: D-vitamiinista saa irti suuremman hyödyn, jos samalla ottaa kalaöljyn omega-3-rasvahappoja. Esimerkiksi tässä raportissa todetaan, että maksasyövässä tarvitaan pienempiä (ja siis samalla turvallisempia) D3-annoksia, jos yhtaikaa otetaan kalaöljyä
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/yzd9hby
Suomessa on saatavissa monia kalaöljyvalmisteita, joissa on mukana D3-vitamiinia, ei kuitenkaan välttämättä riittävästi, koska valmistavat ovat olleet lainkuuliaisia ja noudattaneet säädöksiä, joiden mukaan ravintolisän päiväannoksessa ei saisi olla suurempaa pitoisuutta kuin on virallinen saantisuositus. Kaikissa kalaöljyvalmisteissa ei kuitenkaan ole D3-vitamiinia, joten tuoteselostusta on syytä tutkia tarkasti.
Lopuksi kommentti uudesta järjettömyydestä: Lääkäripäivillä esitetään, että lapsille alettaisiin syöttää statiineja valtimotautien ehkäisymielessä. Asiaa ajaa mm. turkulainen sisätautiopin professori Jorma Viikari, joka on ehdottanut myös kolestrolilääkkeitä vapaaseen kauppaan apteekkeihin (siis reseptittä). Onko hullumpaa medikalisaatiota kuultu! Tätä pitää nousta vastustamaan joukolla.
Keskustelu ajautuu sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos?
VastaaPoistaEsim. jo mainitussa Wikipedia-artikkelissa sanotaan näin:
Overdose has been observed at 1925 µg/d (77,000 IU per day). Acute overdose requires between 15,000 µg/d (600,000 IU per day) and 42,000 µg/d (1,680,000 IU per day) over a period of several days to months, with a safe intake level being 250 µg/d (10,000 IU per day).
Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa.
Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja.
Komppaan edellistä kommnettia (Hanukka). Minua hoitava lääkäri on aikaansa edellä. Hän ennusti että D.vitamiini tulee erittäin tärkeäksi vitamiiniksi lähiaikoina (puhui vuodesta 2012). Lääkeluettelosta on jo poistettu kuulemma vaivihkaa maininta D.vitamiinin ja muidenkin vitamiinien enimmäisarvoista. Uuden tiedon myötä tämä yläraja kuuluu jatkossa yksilöllisen ravitsemushoidon piiriin. Nutrigenomikka oli se uusi sana minulle johon kaikki tulee perustumaan. Tietääkö jioku täällä enemmän tästä?
VastaaPoistaNutrigenomiikka on nimenomaan se juttu D-vitamiin kohdalla, koska tämä vitamiini säätää noin 2000 geeniä eli lähes 10 % kaikista geeneistämme. Lisää nutrigenomiikasta suomeksi tässä
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/ye5ymgb
Hanukalle, et voi tosissasi väittää, että tiedämme tarpeeksi, jos suurin osa d-vitamiinitutkimuksista on kuukausien tai korkeintaan vuoden mittaisia.
VastaaPoistaMiltei mitä tahansa ainetta voi syödä kuukausia jopa vuosia ennen kuin ilmenee mitään haitallista.
Toope
Kiitos tohtori Matti Tolonen nutrigenomikka artikkelista suomen kielellä! Enne kuin löysin näille tohtori Christer Sundqvistin sivuille olin lähes kokonaan Biovitan sovujen varasssa. Kaikki muut terveissivut ovat liian hankalia ymmärtää. Biovitan ja Sundqvistin sivut ovat kiitettävän yksinkertaisia ja täynnä tärkeää tietoa. Kiitos moölemmille!!!
VastaaPoistaAnonyymi kirjoitti:
VastaaPoista"hävetkää d-vitamiinin vastustajat!!"
Olen samaa mieltä, kun lukee tällaisia uunituoreita KLIINISIÄ interventiotutkimuksia:
http://www.happyhealthylonglife.com/happy_healthy_long_life/2009/12/hollis.html
Tutkija Bruce Hollis on vihainen mies:
"I'm telling every pregnant mother I see to to take 4000 IUs and every nursing mother to take 6,400 IUs of Vitamin D.
I think it is medical malpractice for obstetricians not to know what the Vitamin D level of their patients is. This study will put them on notice."
-Dr. Bruce W. Hollis, Professor of Pediatrics and Biochemistry and Molecular Biology, Director of Pediatric Nutritional Sciences at the Medical University of South Carolina in Charleston, SC-
Mitä haittaa äidille tai sikiölle on muutaman kuukauden kestävästä 100 mikron päiväannoksesta, joka voisi pelastaa vuodessa 500 000 lapsen hengen sekä lukemattomia infektioita ja komplikaatioita ?
D-vitamiinin nykysuositusten nostajat eivät perusta kritiikkiään tieteeseen, vaan laiskaan, vastuuta pakoilevaan skeptismiin joka kirjaimellisesti uuden tutkimustiedon mukaan tappaa ihmisiä.
En voi sanoian kuvailla kuinka pettynyt olen D-vitamiinisuosituksia pohtivien lautakuntien munattomuuteen, puhumattakaan tutkijoiden ahneudesta omia tuloksia itselleen apurahojen ja kunnian toivossa. Näyttää että "totuuden puolustajatkin" läähättävät apurahan ja Nobelien perään, mutta ihmiset saavat kuolla, kitua ja kärsiä.
D-vitamiinin hyödyistä on jo paljon kovempaa tieteellistä näyttöä kuin tupakoinnin haitoista, joten ainoa mikä erottaa totuuden ja moraalin on se että tahto puuttuu.
Kuten John Cannell sanoi "nähkää veri käsissänne".
Neomiden esittämä linkki ja asia on hyvä mutta edelleenkin puhutaan muutamien viikkojen tai kuukausien kokeiluista.
VastaaPoistaOn melko hyvin todistettu, että d-vitamiinitason elimistössä on hyvä olla tietyllä optimitasolla. Alhaisilla ja korkeilla tasoilla on samankaltaiset huonot vaikutukset.
Siksi on vähän yksinkertaista paasata mega-annoksien ottamisesta tästä ikuisuuteen. Kun d-vitamiini on saatu optimitasolle (mitä emme vielä täysin tiedä) on ylläpitoannos melko vähäinen.
Kannattaa jenkkijutuissa aina muistaa, että tällaiset asiat ovat aina melkoista bisnestä siellä. D-vitamiini liittyy lähes jokaiseen kaupattavaan lisäravinteeseen.
Rino
Kiitosta vaan Neomidelle linkistä. Heräsi vaan kysymys, että jos tämä olisi täysin totta eikös meillä Suomessa pitäisi olla ihan hirveästi ongelmia synnyttäjillä? Tämän d-vitamiiniteorian mukaan meillä myös pitäisi olla autismia aika tavalla...
VastaaPoistaTT
Rino kirjoitti:
VastaaPoista"On melko hyvin todistettu, että d-vitamiinitason elimistössä on hyvä olla tietyllä optimitasolla. Alhaisilla ja korkeilla tasoilla on samankaltaiset huonot vaikutukset."
Nyt vähän kvantitatiivisuutta, kiitos! Tiedätkö, mitä ne "alhaiset" ja "korkeat" tasot ovat? Ei kai tässä kukaan ole ehdottanutkaan muuta kuin kalsidiolitasojen ruuvaamista _kohtuulliseen_ 100-200 nmol/l haarukkaan.
"Kannattaa jenkkijutuissa aina muistaa, että tällaiset asiat ovat aina melkoista bisnestä siellä. D-vitamiini liittyy lähes jokaiseen kaupattavaan lisäravinteeseen."
Tilasin joulun alla jenkeistä neljä purkkia Deetä. 360 kapselia per purkki, 5000 IU = 125 µg Deetä per kapseli. Yksi purkki riittää yhdelle ihmiselle vuodeksi, jos päiväannoksena on 125 µg. Neljän purkin hinnaksi postikuluineen tuli hieman yli 40 euroa.
D-vitamiiniin nimenomaan ei liity minkäänlaista bisnespotentiaalia, koska se on käytännössä ilmaista. Päinvastoin, D-vitamiinilla on valtava potentiaali romahduttaa monien elintasosairauksien hoitoon käytettävien kalliiden patenttilääkkeiden kysyntää.
Hanukka, sinä ilmeisesti siis tiedät optimaalisen d-vitamiinitason. Aika hyvin kun siitä ei ole minkäänasteista näkemystä eikä myöskään tutkimustietoa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että d-vitamiinilla voisi ehkä korvata monia kalliitta lääkkeitä. En kuitenkaan tarkoittanut pelkästään d-vitamiinia bisneksenä. D-vitamiinihan on melkein kaikissa lisäravinteissa mukana "ihmekomponenttina"
Mielestäni TT heitti hyvät kysymykset Neomiden linkkiin liittyen. Aika vaikea nähdä, että alhaiset d-vitamiinitasomme olisi lisänneet täällä autismia tai synnytysongelmia.
Rino
Mitä mieltä olet(te) UVA/UVB - D3 lampuista? Onko niistä hyötyä?
VastaaPoistaEsim. tämä
?
Anonyymi kirjoitti:
VastaaPoista"Itse olen huomannut jo 40-50 mikrogramman annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut."
Ettei vain nyt jokin vitamiinivalmisteessa ollut sivuaine olisi oireiden takana? Kannattaa kokeilla öljykapselimuotoista mahdollisimman lisäaineetonta D-valmistetta. Jos D-vitamiini todella olisi syypää, niin oireiden pitäisi myös ilmetä kesäisin varsin vaatimattomallakin aurinkoaltistuksessa.
Rino kirjoitti:
"Hanukka, sinä ilmeisesti siis tiedät optimaalisen d-vitamiinitason. Aika hyvin kun siitä ei ole minkäänasteista näkemystä eikä myöskään tutkimustietoa."
Yksityiskohdista toki kiistellään, mutta en ole koskaan nähnyt missään suositeltavan alle 70 nmol/l tasoja. Ja paljonkos Deetä tarvitaankaan, että aikuisen kalsidiolit nousee yli 70? Alle 50 µg:lla lienee Suomessa turha yrittääkään.
Aika paksu väite, ettei ole tutkimustietoa. Kalsidiolitasojen ja sairausriskien yhteyksistä on tutkimuksia vaikka muille jakaa.
http://www.vitamindcouncil.org/research.shtml
Toisaalta tarkkaa optimaalista tasoa ei varmasti koskaan tullakaan määrittelemään. Laajat viitealueet (70-250, 125-200, 70-140 nmol/l, milloin mitäkin) eivät kerro pelkästään tietämättömyydestä vaan siitä, että elimistö sietää hyvinkin erilaisia pitoisuuksia. Ratkaisevaa on se, että Deetä on _riittävästi_.
Toope kirjoitti:
VastaaPoista"Hanukalle, et voi tosissasi väittää, että tiedämme tarpeeksi, jos suurin osa d-vitamiinitutkimuksista on kuukausien tai korkeintaan vuoden mittaisia."
Kuten sanoin, tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää. Kuitenkin päiväntasaajan läheisyydessä elää valtava joukko koekaniineja, jotka saavat jatkuvasti runsaasti D-vitamiinia. Toisaalta Suomessakin on kuluneina vuosikymmeninä syötetty lapsille nykynäkökulmasta hirvittäviä monsteriannoksia Deetä.
1964 asti alle vuoden ikäisille suositus oli 4000-5000 IU (100-125 ug).
1964 suositus laskettiin 2000 IU:hun.
1975 suositus laskettiin 1000 IU:hun.
1992 päädyttiin nykytasoon 400 IU.
Toistaiseksi siis puheet Deen haitoista ovat aivan puhtaasti spekulaatiopohjalla, kun taas puutteen haitoista alkaa olla jo valtavan paljon näyttöä. Mikäänhän ei koskaan ole 110% varmaa, eikä elämästä selviä hengissä, mutta lopulta kysymys kuuluu:
Kumman pohjalta kansanterveyspolitiikkaa oikein pitää tehdä, pelkojen ja spekulaation vai olemassaolevan tiedon ja tutkimusnäytön?
Pitääkö hyväksyä valtava määrä D-puutteen aiheuttamia sairauksia ja kuolemia vain siksi, että on olemassa spekulatiivinen pelko siitä, että puutteen korjaamisessa saatettaisiin mennä ojasta allikkoon?
Tilanne nimittäin on se, että D-puutteen tuottama katastrofi on faktista arkipäivän todellisuutta, mahdolliset Deen haitat taas lähinnä arvailua, spekulaatiota ja pelkoa.
"D-vitamiinin myrkyllisyys"-blogitekstin keskustelussa asia lienee kuitenkin jo melkolailla loppuunkaluttu, joten tämän enempää en vaivaudu asiasta saarnaamaan.
Jotain perää asiassa varmasti on mutta vähän pohjaa vie se seikka, että suomalaisten ja aurinkomaiden asukkien eliniässä ja sairastusmisissa ei ole kovinkaan isoja eroja.
VastaaPoistaD-vitamiinin tarpeesta ja hyödyntämisestä kertoo paljon myös se, että ihmisen elimistö haluaa suojautua liialliselta d-vitamiinilta tehokkaasti (rusketus). Mitä pidempään olet auringossa sitä vähemmän keho saa d-vitamiinia.
Maalaismölli
Rusketus suojelee ihon foolihappovarastoja, eikä liity välttämättä D-vitamiinin toksisuuteen.
VastaaPoistaOlen viime aikoina lukenut tutkijoiden tekstejä, joiden mukaan vähäinen eläinlihan syönti ja vehnän kulutus voivat selittää sekä riisitautiepidemioita että ihonvärin muutoksia historiallisesti.
TT sanoi:
VastaaPoista"Kiitosta vaan Neomidelle linkistä. Heräsi vaan kysymys, että jos tämä olisi täysin totta eikös meillä Suomessa pitäisi olla ihan hirveästi ongelmia synnyttäjillä? Tämän d-vitamiiniteorian mukaan meillä myös pitäisi olla autismia aika tavalla..."
Kaiken rehellisyyden nimissä on sanottava, että jotain evoluutiota ja tottumista matalampiin D-vitamiinipitoisuuskiin lienee tapahtunut. Esimerkiksi matalien äitien D-vitamiinitasojen lisäämä NELINkertainen riski päätyä keisarinleikkaukseen on luonnonoloissa TAKUULLA biologinen valintapaine.
Hollisin tutkimus koskee erityisesti tummaihoisia äitejä, mutta myös muita.
Ruotsissa tummaihoisten autismiluvut ovat erään tutkimuksen mukaan satakertaisia syntyperäisiin verrattuna. Ei tarvita neropattia tajuamaan, että vanhemmat ovat ymmällään koska sairaus alkoi yleensäkään esiintyä vasta pohjoisessa. Revontuletko autismia aiheuttavat ?
Ei vaan _suhteellinen_ auringonvalon puute:
http://www.vitamindcouncil.org/newsletter/new-harvard-paper-on-autism.shtml
http://www.vitamindcouncil.org/health/autism/vit-D-theory-autism.shtml
On näyttöä koe-eläimillä Reykjavikiin asti ja takaisin, että matala D-vitamiinin saanti lisää vakavien neurologisten vammojen ja aivovaurioiden riskiä koe-eläinten sikiöillä.
Kivaa spämmätä samaa kirjoittaa (D-vitamiinitutkija John Cannell) mutta tämä lähdeviitekavalkadi riittänee vakuuttamaan ainakin pari skeptikkoa:
http://www.vitamindcouncil.org/newsletter/pregnancy-and-gestational-vitamin-d-deficiency.shtml
Tästä tulikin mieleeni, onko täällä vielä skeptikkoja sen suhteen tulisiko nykyisiä D-vitamiinisuosituksia nostaa EDES 20 mikrogrammaan vuorokaudessa, ehkä imeväisiä lukuunottamatta ?
Suomen johtava D-vitamiiniasiantuntija puhuu jo julkisuudessa 20 mikrosta "nyrkkisääntönä".
Toki lienee paikallaan muistuttaa, että hän oli osa tutkijaryhmää, joka suositteli vielä vuonna 2008 tällaisia:
"The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL. As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) — and should be so supplemented year-round (p. 868).""
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19102134
Itse olen myös - vaikkakin maltillisemman - painokertoimen kannalla kuin Lamberg-Allardt (yllä) ja 16 muuta tutkijaa. Jokin sellainen joka saisi suurimman osan tasot linjaan 75-110 nmol/l. joka assosioituu toistaiseksi vähäisimpään kokonaiskuolleisuuteen ja kroonisten sairauksien esiintyvyyteen. Odottavat äidit erityisryhmänä tarvinnevat vielä enemmän.
On täysin mahdollista että jotkin muutkin tarvitsevat enemmänkin. Poislukien ehkä korkean eturauhassyöpäriskin omaava väestöryhmä - varmuuden varalta.
Kannattipa mitä annosta tahansa, niin tähänastisen tiedon varassa näyttää siltä, että D-vitamiinin nykysuositus on unohdettava automaattisti ja jos sitä ei tapahdu virallisesti, se täytyy tehdä myyräntyöllä.
Optimaalisista tasoista varmasti keskustellaan vielä kauan, mutta nykysaanti ei tähän keskusteluun kuulu, piste.
Tutkija sanoi...
VastaaPoista"Niin,niin...että kun annetaan omega-3 rasvaa, d-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että d-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon...säädetääs vähän objektiivia."
Objektiivin säätäminen onnistuu siinä, että muiden supplementtien lisäämisen vaikutukset olivat käytännössä mitättömiä suhteessa D-vitamiinin lisäämiseen. Davis mainitsee tästä ym. yhteenvedossaan ja erityisesti blogissaan, joista uusin D-vitamiinia koskeva teksti tuli ulos äskettäin:
http://heartscanblog.blogspot.com/2010/01/getting-vitamin-d-right.html
On myös epäreilua olla puhumatta muista eduista joita ilmeisesti juuri runsas D-vitamiinin saannin lisääminen on tuonut Daviesin potilaille, kuten parantunut insuliinisensitiivisyys, kaamosmasennuksen ja flunssien selkeä väheneminen, verenpaineen lasku ja jopa sydämen läppävian peruuntuminen.
Jonkun piti kokeilla mitä - käytännössä aina - kolminumeroinen D-vitamiinin saanti tuo terveydelle. Tähän mennessä pelkkää hyvää.
Mitä alaa herra Tutkija muuten edustaa - tutkitko ennemmin statiineja vaiko vitamiineja ?
Neomideltä oikein hyvää tekstiä ja varsinkin tavoiteltavaan d-vitamiinitasoon yhdyn täysin. Lisä D-vitamiinin tarve on yksilöllistä kuten mustaihoisten ongelmat pohjoisessa antavat osviitta. Me skandinaavit voimme joltain osin jo olla sopeutuneita alhaiseen d-vitamiinitasoon.
VastaaPoistaOlen itsekin vakuuttunut, että d-vitamiinista on oikealla tasolla ja määrällä paljon hyötyä. Liian vähäinen ja suuri määrä ovat haitaksi (kuten on laita kaikkien vitamiinien ja hivenaineidein kohdalla).
Sitä mitä en ymmärrä on se, että viedään tämä äärimmäisyyksiin. Puhutaan hirveän isoista pysyväisannoksista periaatteella "paljon enemmän on paljon parempi". Yleensähän paljon enemmän on paljon pahempi...kuten viime viikonloppunakin sain todeta :)
Tutkija
Minusta tuntuu, että toistaiseksi valtaosa aikuisista ihmisistä tulisi erittäin hyvin juttuun 50-75 µg:n annoksella vuoden ympäri. Lisätutkimukset antavat siihen valoa, miten korkeammat annokset käyttäytyvät pidemmällä aikavälillä. Tuota alemmilla annoksilla terveysvaikutukset jäävät joko torsoiksi tai älytön 50 µg:n turvaraja jää puhjenneeksi pelastusrenkaaksi polven korkuiseen veteen.
VastaaPoistaOn jo interventiotutkimuksia, joiden perusteella esimerkiksi MS-potilaat tarvitsevat paljon enemmän pitääkseen relapseja kurissa. Tällaiset potilasryhmät olisivat siten myös avainasemassa kolmenumeroisten annosten pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ajatellessa, pidemmällä aikavälillä.
En ole vielä saanut tietooni, mikä on Kuopiossa käynnistyvässä D-tutkimuksessa tutkittava suurin annos - toivon totisesti että se on *enemmän* kuin 50 µg, koska se ei edes teoriassa riitä useimmilla ihmisillä edes päivän kulutusta vastaavaksi. Noin 75 µg annos riittäisi välttämään tiedettyjä, oletettuja ja teoreettisia haittoja, mutta samalla saavuttamaan rajan, jossa elimistö alkaa edes osalla ihmisistä säilömään Deetä kudoksiin merkityksellisiä määriä. Tällöin D-vitamiini alkaa käyttäytyä kuin muut elimistön hormonit, kuten sen on ilmeisesti tarkoituskin.
Eli nolla perään ja siitä lähdetään.
- -
Non-Profit -organisaatio Life Extension Foundationin (LEF) William Faloon säväyttää uudella ja ehkä räväkimmällä koosteella D-vitamiinin hyödyistä mitä olen tähän mennessä nähnyt:
http://www.lef.org/magazine/mag2010/jan2010_Startling-Findings-About-Vitamin-D-Levels-in-Life-Extension-Members_01.htm
Mukana myös 13 000 ihmisellä tehty annosvastekysely, jonka tulokset ovat yllättäviä - monet tarvitsevat *enemmän* D-vitamiinia kuin on arvioitu. Lukekaa ! :-)
A: "On melko hyvin todistettu, että d-vitamiinitason elimistössä on hyvä olla tietyllä optimitasolla. Alhaisilla ja korkeilla tasoilla on samankaltaiset huonot vaikutukset."
VastaaPoistaB: "Nyt vähän kvantitatiivisuutta, kiitos! Tiedätkö, mitä ne "alhaiset" ja "korkeat" tasot ovat? Ei kai tässä kukaan ole ehdottanutkaan muuta kuin kalsidiolitasojen ruuvaamista _kohtuulliseen_ 100-200 nmol/l haarukkaan."
C: "Aika paksu väite, ettei ole tutkimustietoa. Kalsidiolitasojen ja sairausriskien yhteyksistä on tutkimuksia vaikka muille jakaa.
http://www.vitamindcouncil.org/research.shtml ."
Epidemologiset tutkimukset osoittavat kai vain yhteyden, siis korrelaation, eivät kausaalisuutta.
Onko tiedossa tutkimusta, joka osoittaisi kausaalisuuden, siis että tietty D-vitamiinitaso AIHEUTTAA tiettyjä sairauksia - eikä siis niin, että tietty sairaus aiheuttaa tiettyjä D-vitamiinitasoja -?
*** Ja ennen kaikkea, onko tiedossa mikä D-vitamiinitaso takaa optimaalisen terveyden ennestään terveillä? Miten näihin verestä mitattuihin optimitasoihin on päädytty? ***
Juuri mainitunlaisten epidemologisten tutkimusten avullako, siis tutkimusten, joissa tutkitaan sairaita ihmisiä ja heidän D-vitamiinitasojaan? Onko se hyvää tiedettä? Onko sellaisiin optimitasosuosituksiin luottaminen?
D: "1964 asti alle vuoden ikäisille suositus oli 4000-5000 IU (100-125 ug).
1964 suositus laskettiin 2000 IU:hun.
1975 suositus laskettiin 1000 IU:hun.
1992 päädyttiin nykytasoon 400 IU ."
Miksi suosituksia on alennettu? Miksi tuota nykyistä pidetään turvallisimpana annoksena?
E: "Itse olen myös - vaikkakin maltillisemman - painokertoimen kannalla kuin Lamberg-Allardt (yllä) ja 16 muuta tutkijaa. Jokin sellainen joka saisi suurimman osan tasot linjaan 75-110 nmol/l. joka assosioituu toistaiseksi vähäisimpään kokonaiskuolleisuuteen ja kroonisten sairauksien esiintyvyyteen."
Niin, assosioituu, mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onko pitoisuus syynä vähäiseen kokonaiskuolleisuuteen? Vai onko sellaisilla, joilla kokonaiskuolleisuus ja kroonisten sairauksien esiintyvyys on alhainen, tuollainen pitoisuus?
F: "On jo interventiotutkimuksia, joiden perusteella esimerkiksi MS-potilaat tarvitsevat paljon enemmän pitääkseen relapseja kurissa."
Jos asia on niin kuin nimimerkki Tutkija esittää, että MS-oireet helpottuvat kun MS-potilaan liian aktiivista immuunipuolustusta vaimennetaan isoilla D-vitamiiniannoksilla, ei tästä kai voi vetää johtopäätöstä, että terveiden kannattaisia tavoitella isojen D-vitamiiniannosten aiheuttamaa immuunipuolustuksen vaimentamista?
- S.
"epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave)"
VastaaPoistaKäsitin niin, että nämä kaksi asiaa olisivat erillisiä sivuvaikutuksia, jotka voivat esiintyä yhdessä, mutta myös erikseen. Yliannostus voi indusoida rytmihäiriöitä, mutta toisaalta myös muuttaa sydänkäyriä siten että QT-intervalli lyhenee ja T-käyrä(/aalto?) levenee.
-S.
Nimimerkki S.,
VastaaPoistaYleisesti ottaen, D-vitamiinitasoja kannattaa nostaa jo siksi, että siitä on suurella todennäköisyydellä mittavia terveyshyötyjä. Jo nyt on olemassa monia interentiotutkimuksia jotka ovat osoittaneet D-vitamiinin hyötyjä mm. syövissä, diabeteksessa, infektioissa ja autoimmuunisairauksissa. Olisi yksinkertaisesti typerää jättää saanti nykysuositusta vastaavaksi, kun näyttöä on kertynyt jo näinkin paljon.
Solutason mekanismit ja vuodenaikavahteluihin liittyvät erot sairastuvuudessa viittaavat, että D-vitamiinitasojen aleneminen olisi ainakin osittain kausaalinen tekijä monissa sairauksissa. Näistä on keskusteltu Christerin toisissa D-ketjuissa muutaman sadan tekstisivun verran.
D-vitamiinia kuluttavat lähinnä tietyt lääkkeet ja ruoka-aineet (viljat), eivät niinkään sairaudet sinänsä. Myös viittaamasi immunosuppresiivisuus on kovin spesifiä tilasta riippuen, toisia immuunipuolustuksen osia D-vitamiini vahvistaa, toisia heikentää. Puhumme myös MS-taudin suhteen huimista annoksista, usein 300 mikroa/päivä ylöspäin.
Yleisefekti immuniteettiin on ilmeisesti erinomainen, olipa sairas tai terve - ellei sairasta sarkoidoosia tai jotain outoa ja harvinaista hormoniriippuvaista syöpää. Käytännössä ylisensitiivisyys on hyvin harvinaista ja liittyy myös sensitiivisyyteen auringonvalolle. Samoin kuten auringon ottamisen kanssa, vähän reippaampi D-vitamiinin käyttäminen lienee silti syytä aloittaa varovasti.
Hormonien puutoksilla voi olla katastrofaalisia seurauksia, esimerkkinä kilpirauhashormonit. D-vitamiinista muodostuu hormoni kalsitriolia (ja kalsidiolia), mutta terveydelle riittäviä määriä vasta kun raaka-ainetta eli D-vitamiinia on veressä tarpeeksi.
Säästän aikaasi tiivistämällä, että lasten D-vitamiinisuosituksia laskettiin pääasiassa siksi, että sen luultiin aiheuttaneen 60-luvulla Williamsin syndroomaa sairastavilla lapsilla sydänvaurioita. Yhteyden olemassaolo todistettiin olemattomaksi lähes heti, mutta alentamistrendi silti säilyi nykypäiviin asti.
Aikuisten nykysuositukset eivät perustu niinkään vähään tieteeseen mitä lapsilla, eikä suosituksia ole suunniteltu ehkäisemään *mitään*, ei edes riisitautia. Ne ovat olemassa vain muodon vuoksi - koska D-vitamiini ehkäisi *lapsilla* riisitautia.
Sanon suoraan että kyseenalaistan sen yksilön älykkyyden, joka kuvittelee että 2-kiloisen keskosen elimistö tarvitsee 10 mikroa päivässä ja 50-vuotias 120-kiloinen kehonrakentaja vain 7,5 µg.
Aivan käsittämätöntä, että tuollaista tuubaa täytyy sietää vielä 2010-luvulla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Vitamin_D#Cancer
VastaaPoistaMeasuring nutritional status
A blood calcidiol (25-hydroxy-vitamin D) level is the accepted way to determine vitamin D nutritional status. The optimal level of serum 25-hydroxyvitamin D is 35–55 ng/ml (or 90-140 nmol/l); with some debate among medical scientists for the slightly higher value.[29]
For instance, a later classification is:[35]
* 0-14.9 ng/ml = Severely deficient
* 15.0-31.9 ng/ml = Mildly deficient
* 32.0-100.0 ng/ml = Optimal
* >100.0 ng/ml = Toxicity possible
Tuolla aikaisemmin vilahti mielenkiintoinen tieto, joka todella näytti pitävän paikkansa, Eli lääkeluettelosta on kokonaan poistettu vitamiinien ja hivenaineiden päivittäiset saantirajat, koko "liite 3" on jätetty pois uudesta 2010.1.1 voimaan tulleesta luettelosta.
VastaaPoistaMitähän tämä nyt sitten mahtaa tarkoittaa käytännössä?
Ainakaan tuon perusteella ei tulli enää pysäytä suurempia D3 vitamiinilähetyksiä.
Muuttaako tämä myös juridisesti perusteita määrätä suurempia annoksia jos niin katsotaan tarpeelliseksi?
MLT
http://www.physorg.com/news158425579.html
VastaaPoista"
Vitamin D may exacerbate autoimmune disease
April 8, 2009
Deficiency in vitamin D has been widely regarded as contributing to autoimmune disease, but a review appearing in Autoimmunity Reviews explains that low levels of vitamin D in patients with autoimmune disease may be a result rather than a cause of disease and that supplementing with vitamin D may actually exacerbate autoimmune disease. "
Kannattaa lukea varsinkin lopussa oleva linkki
http://autoimmunityresearch.org/transcripts/AR-Albert-VitD.pdf
D-vitamiinilisä voi aluksi suojata vakavilta taudeilta, mutta 5 tai 10 vuoden kuluttua kääntää riskit päinvastaiseksi:
"
The Iowa Women's Health study showed vitamin D intake seemed to protect against breast cancer in the first five years after it was taken. However, the effect began to reverse between years five and ten and was completely lost after year ten, trending towards an opposing effect [29]."
Tuosta epäilevästä artikkelista on syytä tarkistaa kirjoittajat; kun joukosta löytyy nimet Proal ja Marshall niin varoituskellot soivat.
VastaaPoistaMLT
Miksi varoituskellojen pitäisi soida Proalin ja Marshallin nimien kohdalla?
VastaaPoistahttp://www.sciencebase.com/science-blog/vitamin-d-dilemma.html
VastaaPoista"Biomedical researcher Trevor Marshall, who runs the ARF, has produced what has been described as the first working model of vitamin D metabolism. Proal explains that the model, which demonstrates the complexity of vitamin D metabolism, emphasizes the importance of distinguishing between the different forms of vitamin D. According to ARF scientists, the form of vitamin D that Hayes recommends and takes himself – that derived from supplements and excessive sun exposure – is apparently converted into 25-hydroxyvitamin-D or calcidiol. “Unfortunately,” says Proal, “molecular biologists have long realized that 25-hydroxyvitamin-D3 is actually a potent secosteroid. Marshall’s research indicates that, like corticosteroid medications, it actually slows the immune response, and this ultimately allows chronic bacterial infection to exist uninhibited, which could be the ultimate cause of such inflammation. “Under such circumstances,” says Proal, “25-hydroxyvitamin D’s ability to slow the immune response allows for short-term relief, but aggravates the disease over the long-term by allowing chronic pathogens to proliferate with much greater ease.”"
Miksi autoimmuunisairaudet kuten MS, allergiat ja diabetes, miksi munuaiskivet - jopa lapsilla - lisääntyvät ja lisääntyvät? Miksi lasten allergiset ihottumat ja ruoka-allergiat lisääntyvät? Voisiko syy olla lisääntynyt D-vitamiinin syönti?
VastaaPoistahttp://www.sciencebase.com/science-blog/vitamin-d-dilemma.html
"“For half a century, medical science has been noting the association between vitamin D serum levels and disease. What developed has been a concept of ‘vitamin D deficiency’ based solely on the notion that ‘low’ vitamin D serum levels somehow cause disease processes. But this ignores the alternative hypothesis — that the disease processes themselves regulate the vitamin D metabolism —that the observed ‘low’ values of vitamin D in disease are a result of the disease process, not the cause.”
I asked Amy Proal, a medical researcher and an advocate of the Marshall Protocol, for her thoughts on vitamin D. “Who is getting better as the medical community dishes out more and more vitamin D,” she asked in response. She points to a report in The New York Times that says children as young as five years are developing kidney stones and that infant eczema is rising at an alarming rate, these trends and the trend towards obesity, she says are not what one would se with genetic or autoimmune diseases."
Hihhulointia? Ylisuurten D-vitamiiniannosten suositteleminen, ja toisaalta D-vitamiinin kokonaan välttäminen (Marshall) - ovatko ne molemmat SCAM (spurious complementary alternative medicine)?
VastaaPoistaTuohon Marshall-protokollaan liittyen, tässä kriittinen artikkeli:
"What we refer to as vitamin D is actually a steroid. Marshall argues that his molecular models show that the precursor form of vitamin D will actually inhibit the vitamin D Receptor and consequently the innate immune system. It is possible that any “feel good” effects are simply a result of L-form bacteria surviving and so no spewing out their toxins when they die. But, none of this has been tested or proven in vitro and certainly not in vivo."
( --- tähän vastakysymys: onko jättisuurten D-vitamiiniannosten vaikutukset niitäkään esimerkiksi syövän hoidossa testattu kaksoissokkotutkimuksin? Onko tehty 5-10 vuotta kestäviä tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista kroonisiin tulehdustauteihin ja terveyteen? ---)
"Claims that go against the grain of conventional medicine often take years to filter through, especially if those claims suggest a simple answer to a wide range of illnesses. But, more often than not those claims turn out to be nothing more than a SCAM (spurious complementary alternative medicine). We have always sought a panacea, an elixir of life to cure all our ills. They don’t, unfortunately, exist. I suspect the Marshall Protocol, with its bizarre claims about naked bacteria and vitamin D will fall at the first hurdle when properly tested."
"Ylisuurten D-vitamiiniannosten suositteleminen..."
VastaaPoistaSanokaas nyt mitä nää "ylisuuret D-vitamiiniannokset" oikein ovat? Tarkoittaako joku kenties kyseisellä ilmaisulla fysiologisia määriä eli samaa määrää mitä kesäisin saa keskipäivällä auringosta (noin 250-500 µg) vaiko toksisuuteen pitkäaikaisessa käytössä johtavia määriä (noin 1500 µg/päivä). Vai tarkoitetaanko peräti Pekka Ylijumalan suosittelemaa 7,5 µg:n ylittäviä annoksia. Eli noin kymmenen sekuntia auringonottoa. Olkaa nyt vähän täsmällisempiä hyvät ihmiset.
Hemmo
Tarkoitan ylisuurella esimerkiksi moninkertaista suositeltua päiväannosta, joka on 10 mikrogrammaa. Eikös USA:n viranomaistaho pidä myrkyllisyyden rajana 50 mikrogrammaa - pillerimuodossa nautittuna? Aika hurjalta tuntuu nämä jättiannokset, suuremmat kuin myrkyllisyyden raja.
VastaaPoistaOlisi kiinnostavaa tosiaan nähdä niitä 5-10 vuotta ja pidempään kestäneitä tutkimuksia ylisuurten D-vitamiiniannosten saannista.
(Auringonvalosta ei voi saada liikaa (paitsi Marshallin mukaan, jos henkilöllä on krooninen tulehdustauti) käsittääkseni siksi, että iho alkaa kuumeta noin vartin päästä, mikä lopettaa D-vitamiinin valmistuksen ihossa.)
Niinkin pieni D-vitamiinilisä kuin 400 IU (10 mikrogrammaa), yhdistettynä 1000 mg:aan kalsiumia, voi aiheuttaa munuaiskiviä, ks. alla. Kalkkia kertyy yksinkertaisesti liikaa elimistöön. Munuaiskivet ovat ikäviä ja kivuliaita, mutta vielä pahempi on jos kalkkia kertyy esimerkiksi aivoihin. Tässä valossa esimerkiksi 100 mikrogrammaa (10-kertainen annos) on jättiannos.
VastaaPoista"We randomly assigned participants to receive 1000 mg of elemental calcium as calcium carbonate with 400 IU of vitamin D3 daily or placebo. Fractures were ascertained for an average follow-up period of 7. years. Bone density was measured at three WHI centers.
...
CONCLUSIONS: Among healthy postmenopausal women, calcium with vitamin D supplementation resulted in a small but significant improvement in hip bone density, did not significantly reduce hip fracture, and increased the risk of kidney stones.(ClinicalTrials.gov number, NCT00000611.). " (lihavoiniti minun)
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
"Niinkin pieni D-vitamiinilisä kuin 400 IU (10 mikrogrammaa), yhdistettynä 1000 mg:aan kalsiumia, voi aiheuttaa munuaiskiviä, ks. alla."
VastaaPoistaOnpa aika käsittämätöntä kuinka pienellä Kalsiumlisällä jo sadaan aikaan munuaiskiviä. Tuo ravintolisähän alkaa olla jo suorastaan vaarallinen. Tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta ennenkuin sitä voidaan alkaa syöttää ihmisille tuolllaisia jättimääriä!
Viitteet: LOL, sarkasmi ja tutkimustulosten tulkinta.
MLT
Jospa sinä MLT, älyllisestä ylemmyydentunnostasi huolimatta, sitten tulkitsisit nämä tutkimustulokset meille muille? Siis mikäli naurunhekotukseltasi kykenet.
VastaaPoistaROTFLMAO
VastaaPoista"Jospa sinä MLT, älyllisestä ylemmyydentunnostasi huolimatta, sitten tulkitsisit nämä tutkimustulokset meille muille? Siis mikäli naurunhekotukseltasi kykenet."
Ymmärsit siis LOL ja tutkimustulokset, mutta et sarkasmia! Se on kyllä valitettavan yleistä nykyään.
Tutkimuksessa todettiin aika selvästi, että Ca ja D-vit, siinä ei vedetty esiin kumpaakaan yksistään syyllisenä.
Toisaalta 1g Ca ON aika paljon, moninkertaisesti tuo ihailemasi päivittäinen suositus.
MLT
Ei 1 g kalsiumia niin paljon kai ole? Noin 8 dl maitoa sisältää sen (jos oikein muistan). 1 tabletti Calci Strongia sisältää 0,8 g...
VastaaPoista"Tutkimuksessa todettiin aika selvästi, että Ca ja D-vit, siinä ei vedetty esiin kumpaakaan yksistään syyllisenä."
VastaaPoistaNoita molempia tavataan määrätä esimerkiksi osteopoosin estoon. Kauppanimellä Ideos esimerkiksi. Yksi purutabletti sisältää 400 IU D-vitamiinia ja 500 mg kalsiumia.
"Toisaalta 1g Ca ON aika paljon, moninkertaisesti tuo ihailemasi päivittäinen suositus."
VastaaPoistaEi pidä paikkansa. Kalsiumin päiväsuositus on 800 mg eli 0,8 g, joten se 1 mg ei suinkaan ole moninkertaisesti päiväannos.
Pelkästään ravinnosta saa harvoin yli 2,5 mg. "Säännöllinen kalsiumin runsas saanti, yli 2,5 g päivässä täydennysravintovalmisteista, on kuitenkin terveydelle haitallista erityisesti, jos samanaikaisesti D-vitamiinin saanti on runsasta. Liika kalsium kerääntyy mm. munuaisiin ja aiheuttaa niissä vaurioita." lähde: Suomalaiset ravintosuositukset 1998
Kalsium kertyy moniin muihinkin pehmytkudoksiin, esimerkiksi aivoihin, jos saa samanaikaisesti liikaa D-vitamiinia.
Eikös suolistomme toimi kuitenkin niin että se imeyttää ravintomassasta elimistölle tarvittavan määrän esim. Calsiumia. Ei suinkaan niin että kaikki mitä suusta mätetään sisään imeytyisi elimistöön. Olenko väärässä?
VastaaPoistaAi vähän niinkuin että jos söisi syanidia, siitä imeytyisi vain elimistön "tarvitsema" määrä?
VastaaPoistaEi vaineskaan, voihan tuon kalsiumin imeytymisessä olla vaihteluakin. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kalkkia voi kertyä liikaa pehmytkudoksiin.
Joo, olin katsonut huolimattomasti tuon Ca suosituksen. Mutta näkyy tuossa muillakin sekoavan g ja mg kokonaan.
VastaaPoistaTuo oli kuitenkin lisä normaalin päälle, toisaalta se oli karbonaattina, jota ei yleisesti pidetä hyvin imeytyvänä.
Tuosta kalkin kertymisestä pehnytkudoksiin näyttää olevan kuitenkin aika vähän dataa ja sitten meillä on WD, joka D+K2 yhdistelmällä liuottaa verisuonten kalkkeutumia ymmärtääkseni todistetusti. Myöskin nuo referoidut D-pitoisuudet ovat hyvinkin luonnollisen auringosta saadun pitoisuuden sisällä, eivätkä näytä tuolla kääntöpiirien välillä muuttuvan systemaattisesti kalkkipatsaiksi, joten en osaa sitä ottaa niin vakavasti.
MLT
Mitä tarkoittaa WD ja K2?
VastaaPoista"Kääntöpiirien välillä" tuskin syövät kalkkinsa kalsiumsitraattina, kalsiumpyruvaattina tms. pillerimuodossa, tai D-vitamiininsakaan pillerimuodossa.
VastaaPoistaJossain näin tutkimuksen, jonka mukaan vitamiinipillerit (ja muut ravintolisät?) lisäävät kokonaiskuolleisuutta. (Vai olikohan se niin, että vain assosioituvat suurempaan kokonaiskuolleisuuteen?)
WD= William Davis ja K2 on vitamiini.
VastaaPoistaMLT
Calcitriolista sikiövaurioita ja keskenmenoja:
VastaaPoista(eikös calcitriol ole sama kuin D3?)
http://www.wrongdiagnosis.com/c/calcitriol_teratogenic_agent/symptoms.htm
"Calcitriol - Teratogenic Agent: Introduction
Calcitriol - Teratogenic Agent: There is strong evidence to indicate that exposure to Calcitriol during pregnancy may have a teratogenic effect on the fetus. A teratogen is a substance that can cause birth defects. The likelihood and severity of defects may be affected by the level of exposure and the stage of pregnancy that the exposure occurred at. More detailed information about the symptoms, causes, and treatments of Calcitriol - Teratogenic Agent is available below. "
Pillerivalmistajan sivulta:
VastaaPoista"Suuret D-vitamiiniannokset lisäävät kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta ja irtoamista luustosta ja vähentävät kalsiumin eritystä munuaisten kautta. Kalsium kiteytyy pehmytkudoksiin, erityisesti sydämeen, munuaisiin sekä verenkierto- ja hengityselimiin. D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, jano, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet, päänsärky.
"
"D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. D-vitamiini on myrkyllinen suurina annoksina, joten ohjeellinen suurin hyväksyttävä päiväsaanti aikuisille on 50 µg päivässä. Lapsille turvallisen päiväsaannin raja on 25 µg päivässä. Käytännössä haitalliset yliannostukset ovat erittäin harvinaisia."
"http://www.wrongdiagnosis.com/c/calcitriol_teratogenic_agent/symptoms.htm"
VastaaPoistaPaikan nimi taitaa kertoa kaiken tarvittavan, en onnistunut löytämään tuosta sekamelskasta yhtään tutkimusviitettä.
>> FUD
MLT
Seuraavan mukaan sikiövaurioita olisi löydetty jäniksillä, jotka saivat kalsitriolia.
VastaaPoistaLisäksi:
"ADVERSE REACTIONS
Adverse effects of Calcitriol Injection are, in general, similar to those encountered with excessive vitamin D intake. The early and late signs and symptoms of vitamin D intoxication associated with hypercalcemia include:
1. Early
Weakness, headache, somnolence, nausea, vomiting, dry mouth, constipation, muscle pain, bone pain and metallic taste.
2. Late
Polyuria, polydipsia, anorexia, weight loss, nocturia, conjunctivitis (calcific), pancreatitis, photophobia, rhinorrhea, pruritus, hyperthermia, decreased libido, elevated BUN, albuminuria, hypercholesterolemia, elevated SGOT and SGPT, ectopic calcification, hypertension, cardiac arrhythmias and, rarely, overt psychosis."
http://dailymed.nlm.nih.gov/dailymed/drugInfo.cfm?id=9102
Jollekin taitaisi pieni kertaus kolekalsiferolin aineenvaihdunnasta olla paikallaan.
VastaaPoistaNiin, muistaakseni NaCl Ld50 oli 1g/kg luokkaa ja sitä saa vapaasti ruokakaupasta eikä tarvitse edes injektioneulaa.
MLT
En ymmärrä kommenttiasi, MLT. Piikitetyn kalsitriolin haittavaikutukset ovat samantapaisia kuin pillerimuotoisten esiasteidenkin, niin tuossa lainauksessa sanotaan. Mitä suolalla on tekemistä D-vitamiinin yliannostuksen kanssa? Laskeudu nyt sieltä norsunluutornistasi ja selitä meille tavallisille ihmisille mitä tarkoitat. Mitä pitäisi tietää D-vitamiinin aineenvaihdunnasta ja miksi?
VastaaPoistaHmmm.. täytyy kai vääntää rautalangasta:
VastaaPoista"Mitä pitäisi tietää D-vitamiinin aineenvaihdunnasta ja miksi?"
Esimerkiksi se, että ihmisellä on kaksi muutosta ennenkuin päästään kolekalsiferolista kalsitrioliin, näistä ainakin toinen on rajoittava ja on hyvä syy olettaa, että niin on toinenkin, tämä siis terveellä ihmisellä.
"Seuraavan mukaan sikiövaurioita olisi löydetty jäniksillä, jotka saivat kalsitriolia."
Viimeisten havaintojen mukaan ihmisellä ja jäniksellä on havaittavia eroja. Kasvissyöjien on monissa tapauksissa todettu mm. hyödyntävän D2:ta 3:en sijaan. Ihminen on pääasiassa D3 en käyttäjä ja D2:lla on todettu merkittävästi suurempia haittavaikutuksia liian suurilla annoksilla (mikä se sitten lieneekin).
Kolmanneksi en ole kenenkään havainnut missään tämän viimeisen D vitsku keskusteluaallon aikana edes mainitsevan D vitamiinin käyttöä suonen sisäisenä kalsitriolina. Se olisi tyhmää.
Eli väärinkäyttö on väärinkäyttöä, siinä se yhteys suolaan.
MLT
D-vitamiinin yliannostusriskeihin kuuluu ilmeisesti myös osteoporoosi:
VastaaPoistaPillerivalmistajan sivulta:
"Suuret D-vitamiiniannokset lisäävät kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta ja irtoamista luustosta ja vähentävät kalsiumin eritystä munuaisten kautta. Kalsium kiteytyy pehmytkudoksiin, erityisesti sydämeen, munuaisiin sekä verenkierto- ja hengityselimiin.
Tässä tarkennus:
Osteoporosis can result from both, low and high levels of calcium, magnesium, phosphorus, fluoride,
chromium, copper, silicon (and Vitamin D), but mostly as a result of their improper ratios to one another.
lähde: http://www.acu-cell.com/acn.html
Jos otatte jättiannoksia D-vitamiinia, miten kompensoitten sen kalsiumin, magnesiumin, kuparin ja piin osalta?
... ja fluoridin osalta
VastaaPoistaMinua kiinnostaisi tietää, mistä saada suurehko (5000-10000 IU) annos D-vitamiinia. Ei huvittaisi ottaa yksi pullollinen Deetippoja päivässä. Onko mahdollista saada resepti vahvemmalle D-vitamiinille, vai onko pillereitä/tippoja napsittava ihan tolkuton määrä?
VastaaPoista"
VastaaPoistaJos otatte jättiannoksia D-vitamiinia"
Tuo ei ihan oikeasti riitä määrittämään annosta. Löytyy lisäksi riittävä määrä tutkimuksia osoittamaan nuo ravintosuositukset epärelevanteiksi muuhun kuin riisitaudin suojaksi.
MLT
Kasperille:
VastaaPoistaIherb.comista saa helposti tilattua vahvoja d-vitskuja. Itse tilasin sieltä Life Extensionin 5,000IU:n tabuja, tiedä sitten onko parhaita mahdollisia laadultaan...
Vahvin mitä olen netistä löytänyt on 1250 µg/kapseli. Tosin valmistajilta sitä saa näköjään 5 kg säkeissä.
VastaaPoistaMLT
En tiedä teistä, mutta minua ainakin vituttaa vastata täydellisille anonyymeille koko ajan. Kiva toki että täälläon keskustelua jeejee.
VastaaPoista"Miksi autoimmuunisairaudet kuten MS, allergiat ja diabetes, miksi munuaiskivet - jopa lapsilla - lisääntyvät ja lisääntyvät? Miksi lasten allergiset ihottumat ja ruoka-allergiat lisääntyvät? Voisiko syy olla lisääntynyt D-vitamiinin syönti?
http://www.sciencebase.com/science-blog/vitamin-d-dilemma.html
Proal ja hänen heimonsa ei ota huomioon, että n-6 pufa-saannin lisääntyminen on jo todennäköisesti jenkeissä auttanut nostamaan syövät sydäntautien edelle tappotilastoissa ja että autoimmuunisairauksille löytyy ihan oikeita syitä, kuten suoliston lisääntynyt läpäisevyys ja kaseiini-/gluteeniherkkyys.
Samoin D-vitamiinin ANTAMINEN lapsille on siististi LASKENUT viimeisen 50 vuoden aikana 9/10.
Vaikka näyttö pitää ottaa näyttönä, niin pikemminkin autoimmuunitilojen yleistyminen voitaisiin paremmin laskea Deen puutokseen kuin päinvastoin.
Pikkupöpöjä on kyllä olemassa kuten Proal-heimo uskoo, mutta niiden patogeenisyys on suuresti kiistelty asia vielä toistaiseksi.
"Jos otatte jättiannoksia D-vitamiinia, miten kompensoitten sen kalsiumin, magnesiumin, kuparin ja piin osalta?"
VastaaPoistaOtan itse magnesiumia lisänä ja suosittelen muillekin, runsaan pähkinöiden, viherkasvien ja siementen käytön ohella. Kalium tulee siinä sivussa.
Kivikaudella magnesiumia ja kaliumia on saatu pirusti enemmän kuin nykyravinnosta, joka on täynnä antiravinteita kuten viljojen fytiinihappoa ja ko mineraaleja kuluttavia ymppätekijöitä.
Kalsiumin saantia kannattaa eri syistä laskea pariin lasiin maitoa tai vastaavia tuotteita päivässä, jos verisuonenne ovat teille kalliit.
"Mitä pitäisi tietää D-vitamiinin aineenvaihdunnasta ja miksi?"
VastaaPoistaAluksi se, että kalsitrioli on D-vitamiinin biologisesti aktiivisin muoto ja jo yksittäisinä mikrogramma-annoksina myrkyllistä tästä syystä. Do not do it.
D-vitamiinin täytyy konvertoitua ensin maksassa kalsidioliksi ja sieltä edelleen munuaisissa ja muualla elimistössä intrasellulaarisesti kalsitrioliksi. Nämä kaikki kolme muotoa toimivat ihan eri tavoin ja niiden suhteet on tarkkaan säädeltyjä.
On IHAN eri asia antaa ihmiselle D3-kolekalsiferolia kuin kalsitriolia - näillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Auringosta saadun ja napeista niellyn Deen suurin ero on siinä, että edellisellä menee päiväkausia päästä verenkiertoon ja jälkimmäisellä muutamia tunteja. Auringosta saatu maksimi per päivä on noin 1000 µg:n tietämillä, mutta vaatii käytännössä yliluonnollisia olosuhteita. Myös kalsidiolin tuotanto tasaantuu tehokkaasti suuren kolekalsiferolin saatavuuden lisääntymisen (ja ruskettumisen) myötä. Systeemi on erinomainen estämään myrkytyksiä, myös suun kautta oteltun Deen suhteen.
Vuoden pituisessa seurantatutkimuksessa auringossa oleminen Havaijilla vastasi noin 150 µg:n päiväannosta. Fysiologisia eroja ei havaittu, yllä mainitsemaani lukuunottamatta.
D-vitamiinimyrkytys on äärimmäisen harvinainen tapahtuma ja maailmanlaajuiset kuolemat laskettavissa yhden käden sormilla.
Maksan hydroksylaation läpi käytyään on aivan yksi hailee mitä siitä seuraa samoilla tasoilla, koska varastomuoto kalsidiolin puoliintumisaika on viikkoja, kalsitriolilla taas tunteja.
Jos joku proffa väittää Suomessa muuta, hän valehtelee tai tietää jotain mitä johtavat D-vitamiinitutkijat eivät vielä tiedä.