maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Hyvänpuhumisen viikko

***
Tästä alkaa hyvänpuhumisen viikko
. Tämä on minulle sähköpostiin välitetty upea tieto, joka kumpuaa Espanjan lämmöstä. Suomessakin pystymme tähän, jos vain haluamme. Haluathan sinäkin. Puhut vain hyvää - koko viikon.

Kutsu kaikille ihmisille – lapsille ja aikuisille

Tulkaa kaikki kuulemaan – hyväntuulensanomaa

Anna hyväntuulen tulvia sisällesi!

Vaeltava runoilija Erkki J. Vepsäläinen kutsuu kaikkia maailman ihmisiä osallistumaan hyväntuulen – hyvänpuhumisen viikkoon.

Hyvänpuhumisen viikolla puhumme vain hyvää kaikista asioista: kodistamme, perheestämme, ystävistämme ja ympäristöstämme, luonnosta ja yleismaailmallisista hyväntuulen asioista ja hetkistä. Opettelemme puhumaan ja järjestämään pieniä mukavia hyväntuulentuokioita itselle ja muille. Kehutaan ihmisiä ja luontoa. Kaikista asioista puhumme vain hyvää.

Voisimme muodostaa hyvien hyvää puhuvien ihmisten ryhmiä ja kilpailuja. Lähin ryhmä on tietenkin kotona ja koulussa. Hyvyys huokuu ja samaistuu ja leviää ryhmistä ryhmiin ja valloittaa koko maailman.

Ajatelkaamme ja miettikäämme hyviä asioita joita meille on tapahtunut. Opetelkaamme hyvien pienien lauseiden sanomista ja hyvien pienien asioiden tekemistä läheisille. Sanomalla hyviä asioita me ikään kuin suggeroimme itsemme hyvälle tuulelle ja hyvälle mielelle ja olemme valmiit kohtaamaan, antamaan ja saamaan hyvyyttä ja arvostamaan rakkautta jota ympäristömme meille osoittaa.

Meidän tulee käyttää kaikkia aistejamme niin kuin niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut. Kuunnelkaamme luonnon kukoistusta: Kukkien väriloistoa, luonnon vihreyttä, sinikukkaisen elämänlangan kiertymistä. Seuratkaamme laineiden lipumista rannalle, pilvien vaeltelua taivaalla, kotkan liitelyä vuoristossa, auringonlaskun väriloistoa, sinisen hetken harmoniaa, valkoisen lumen kerääntymistä puiden oksille, hymyä lapsen kasvoilla ja vanhuksen kasvojen viisautta. Nähkäämme ympäristömme ja läheiset ihmiset ympärillä. Merituulen ja lakeuksien tuoksun antakaa hemmotella kasvojanne. Antakaa käsienne kosketella, halatkaa hellästi läheisiänne. Sanokaa hyvä kaunis rohkaiseva sana läheiselle. Kiittäkää ja iloitkaa pienenpienistä aiheista ja hymyilkää, sillä hymy tarttuu ja luo mielihyvää.

Hyvää puhumalla herättäkäämme elämäniloa ja elämänjanoa.

Hyvänpuhumiseen ei tarvitse sääntöjä. Hyvää saa puhua aina ja kaikista asioista ja jatkaa hyvänpuhumista.

Hymy synnyttää hymyä, ilo kasvaa, hyvät puheet saamme hyvyytenä takaisin.

Sinä olet yksi hyvyydensoihdunkantaja. Kiitoksia sinulle hyvyydestäsi.

Maanantaina 16. marraskuuta 2009 aloitamme hyvänpuhumisen viikon ja jatkamme hyvänpuhumista. Rakkaus täyttäköön - maan hitunen kerrallaan.

Mitä mieltä olet tästä aloitteesta?

Muita samantyyppisiä juttujani:

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

**
Aurinko on elämän lähde
. Päivänkehrä on erinomainen energialähde, jonka merkitys tulee kasvamaan sitä mukaa kun opimme valjastamaan sen säteet entistä tehokkaammin käyttöömme. Kasvit kykenevät yhteyttämisen kautta hyödyntämään aurinkoenergiaa niin hyvin, että oikein kateeksi käy. Aurinkoenergiaa on toki kasaantunut kaikkeen siihen elolliseen, jota käytämme ravintona ja ihollamme on muiden eliöiden lailla onneksi kyky kehittää tärkeää D-vitamiinin esiastetta. Nauttikaamme siis auringosta.

Birgit oli edesmenneen äitini etunimi. Kaikki tämä olisi jäänyt kokematta, jos häntä ei olisi ollut. Biggan oli hyvä äiti. Ikävä on.

C-vitamiinin saannin turvaamiseksi on syötävä monipuolisesti. Kannattaa syödä hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja maksaa. Pilleripurkkia ei ilmeisesti tarvitse maksaa.

D-vitamiinista puhutaan paljon. Ja syystä, sillä vitamiinin suojaominaisuuksien lisäksi tällä D:llä on hormonivaikutus. Meidän suomalaisten kannattaa tarkkailla D-vitamiinin saantiamme erityisesti talvikuukausina. Mahdollisesti kannattaa käydä pilleripurkilla pimeimpään aikaan vuodesta. De on dodda, että Dee dorjuu lunssaa.

Eppu Normaali ei enää soi meillä. Eppua soitti tyttäreni Maria-Linnea. Hänellä on kova hoppu ja oma pieni perhe. Ikävä on. Ei Eppua, vaan tytärtä.

Fanaattiset karppaajat ovat mielenkiintoisia. Itseoppineita oman tiensä kulkijoita, jotka karsastavat äärimmäisyyksiin asti niitä hiilaripaholaisia, on todella mielenkiintoista seurata. Silloin kun fanatismi sokaisee mielen kaikki sopukat ilman minkäänlaista suvaitsevaisuutta, on menty liian pitkälle. Todennäköisesti tämän viestin lukee ensimmäisenä fanaattinen karppaaja ja pyytää minua suksimaan kuuseen.

Glukuronihappo on glukoosista hapetuksen avulla muodostunut uronihappo. Ja mitä järkeä tuossa nyt sitten mukamas on? Ainoastaan biokemian saloista intoa ammentava voi ihmetellä tämänkin luonnonilmiön tarkoituksenmukaisuutta. Muita asia ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Hans-Christian poikani ei kuunnellut isäänsä uravalintaa tehdessään. Se oli hyvä asia. Nyt hän on yliluutnanttina liikuttamassa varusmiehiä ja tekee niitä töitä, joista isä on todella ylpeä.

Ilo on suurin, silloin kun sen jakaa toisillekin. Olen iloinen siitä, että vajaavaisuuksistani huolimatta jaksatte lukea blogiani, käydä luennoillani ja selata kirjojani.

Jan-Eric on kova hiihtäjäpoika. Hiihtomenestyksensä kautta hän on osoittanut, että olosuhteet voi aina kääntää voitokseen, jos vain jaksaa uskoa itseensä. Siinä on esimerkkiä isällekin.

Kaisa on Hanna-tyttäreni toinen nimi. Meikkaamiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Mutta mitä ne isät siitä tietävät.

Lautasmalli on aikansa elänyt. Seuraavien elinvuosieni aikana pyrin tekemään kaikkeni, jotta Valtion ravitsemusneuvottelukunnan iänikuiset hapatukset nykyisen lautasmallin tärkeydestä jäisivät pois ihmisten alitajunnasta. Tajusitko?

Maastojuoksu on intohimoni. Tossujen tanssahdellessa tuttua polkua pitkin, tunnen eläväni täysillä. Millään muotoa en voi tajuta sellaisia ihmisiä, jotka eivät siihen kyetessään löydä juoksun ihanuutta.

Nerokkuus on haaste. Olen koko elämäni saanut kärsiä siitä, että olen nerokas. Olen varmaan syntynyt väärään maahan. Nerokkuutta ei ihailla Suomessa, sitä vihataan, voin valitettavasti kertoa kokemuksesta.

Onneni on olla Herraa lähellä. Joskus voi olla paikallaan paljastaa, että on ihan aidosti kristitty ja uskoo Jumalaan.

Proteiini pitää näläntunteen poissa. Vaikka et mitään muuta ymmärtäisi minun terveyssivujeni sisällöstä, niin paina tämä edes päähäsi: Jos sinä haluat hallita painoasi, sinun on löydettävä proteiinien ja rasvojen suhteen oikea tasapaino.

Quadriceps femoris on suurin lihaksesi. Nelipäinen reisilihas tykkää liikunnasta. Älä anna sen surkastua, vaan pidä se liikkeellä niin kauan kuin pystyt!

Ravitsemus herättää tunteita. Välillä tuntuu, että ihmisiltä on ruokapöydässä kadonnut tolkku kokonaan. Syödä nyt terveellisen kotiruoan sijaan jonkin elintarviketehtaan eineksiä. Sano juu juureksille ja ei eineksille! Tästäkin varmaan joku taas suuttuu aivan kauheasti?

Sibelius saa minut rauhoittumaan. Kun olen stressaantunut ja tuntuu siltä, että en saa elämääni järjestykseen, silloin pistän soimaan Jean Sibeliuksen sinfonian nro 2. Sen hitaassa osassa (Ges-duuri-trio) on jotain sellaista mikä antaa minulle seesteisen olon. Suosittelen.

Tea-vaimoni on aarre. On vaikea arvostaa riittävästi sellaista vaimoa, joka on hyvä ja juuri sopiva kaikin puolin.

Urheiluruudun ajaksi lentoon. Näen lapsellisessa visiossani miten kaikki suomalaiset pyöräilevät nojatuolissaan iltauutisten ajan ja siitä ilosta, että jaksavat tätä tehdä koko lähetyksen ajan, he lähtevät vielä lentoon urheiluuutisten ajaksi. Heiluttavat siis käsiään laajoissa kaarissa samalla kun jalat vispaavat ilmaa ja kunto nousee.

Viisaita sanoja. Harvemmin tulee ostettua viisaita sanoja. Nämä maksoivat minulle 50 euroa: "Viimeisellä matkalla ei tarvitse vetää enää vatsaa sisään."

www.ravintokirja.fi on paikka missä löytyy vaikka mitä. Käy kurkkaamassa!

x-( on hymiö, jolla ilmaistaan, että tuo oli ihan kuollut ajatus. Minun suosikkihymiöni on :-p~ , joka tarkoittaa herkullista.

Yliopistossa voi joko kadottaa sen vähäisenkin tolkkunsa, tai tehdä maailmasta siedettävämmän paikan asua.

Zakopanen MM-kisat vuonna 1962 ovat ensimmäiset urheilukilpailut, joihin äkkiseltään ajatellen, liittyvät ensimmäiset muistikuvani urheilusta. Nousevana hiihtotähtenä siellä nähtiin Eero Mäntyranta.

Åbo Akademissa väittelin tohtoriksi toukokuussa 1987. En osaa sanoa, olisiko ajan voinut käyttää viisaammin.

Älyttömintä elämässä on mielestäni sanonta: "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kopsahtaa". Parempi on minusta juoksija ja satusetä Wilson Kirwan tapaan sanoa, että: "Tavoittele kuuta taivaalta, sillä silloin voit pudota tähtien joukkoon".

Ö-mappiin nämä höpötykset kuuluisivat, mutta ei näitä ihan pakko kenenkään ole lukea.
Tässä muuta sekavaa höpinääni:

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Lepoa aivoille

**
Tämä 12.11.2009 kirjoitettu juttuni on päivitetty 13.11.2009.

Kuuntelin taas suosikkiohjelmaani YLE Reseptoria. Tänään kuultiin uusintana tutkimusprofessori Kiti Müllerin haastattelu "Mihin aivot venyvät?". Ohjelma tuli kuin taivaan lahjana, sillä olen jo pitkään tehnyt töitä aivan liian kovalla tahdilla. Oli oikein ihanaa istahtaa tuoliin ja vain kuunnella hyvää radio-ohjelmaa.

Vähän yli puolen tunnin ihanan lepohetken jälkeen annan teille nyt professori Kiti Müllerin välittämän suloisen järkisanoman sellaisena kuin se hataran muistini varassa esiin putkahtaa. Anteeksi jo etukäteen poikkeuksellisen huonosti viimeistellystä sepustuksestani, joka tuskin tekee kunniaa ohjelman arvokkaalle annille. Pääviesti niille, jotka eivät jaksa tämän pitemmälle tekstini parissa: Muistakaa hoitaa aivojanne!

Aivoja pitää rasittaa. Niitä pitää käyttää vähän ylikierroksilla. Siitä aivot pitävät. Mutta kohtuus kaikessa. Aivoja ei saa jättää käymään ylikierroksille liian pitkään. Pitkään jatkuva kierrosten nostaminen ja korkeammalla pitäminen, ehkä jopa "työnarkomania", syö aivojen tehokkuutta. Aivojen sähkökemiallinen toiminta muuttuu epäsuotuisaan suuntaan, jos elämme jatkuvasti liian kovan työtaakan alla.

Aivot yrittävät itse aktiivisesti aika ajoin päästä aineenvaihdunnalliseen normaalitilaan. Professori Müllerin mukaan työstressin uuvuttama huomaa tämän siitä, että putoaa ikään kuin "tyhjään tilaan" jos ei tee mitään. Totaalinen aivojen "kiinni hirttäminen" on merkki siitä, että fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti (ajattelun näkökulmasta) ollaan oltu pitkään liian kovilla kierroksilla (aivojen ylirasitustila). Kun aivot ylirasittuvat, siitä voi pahimmillaan seurata todellisuudentajun menetys. Professorin mielestä tämä johtuu siitä, että intensiivinen ajattelu kuluttaa paljon energia. Peräti 30% elimistön sokerista kuluu aivoissa.

Aivoja ei saisi päästää "maitohapoille", eli psykoosiin. Tehokkaan lääkityksen ja muun hoidon avulla toivutaan vähitellen työkuntoon. Müller näkee suuria haasteita tässä 24/7 -yhteiskunnassamme (menoa ja meininkiä riittää koko ajaksi). Ratkaisu pulmalliseen tilanteeseen löytyy perinteistä: pimeän ja valoisuuden jaksojen rytmityksestä. Kannattaa jakaa elämä aktiiviseen (valo) ja levolliseen (pimeä) osioon. Nykyään ärsykkeiden runsas määrä on ongelma.

Riittävän pitkä yöuni, hyvä ravinto ja rentoutuminen ovat tärkeässä roolissa. Oleellista ihmiselämässä on tehdä viisaita valintoja: Jätä tietyt asiat ilman huomiota! Aivoissa on tiedon suodatusjärjestelmä (otsalohkoissa), joka häiriintyy jos tietotulva tulee liian voimakkaaksi. Ratkaisevalla tavalla voi helpottaa aivojaan palautumaan, jos viettää riittävästi noita kallisarvoisia omia hetkiä. Ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä, ihmisten ja tiedon keskellä. Voi levätä.

Normaali ja säännöllinen elämä on parasta aivojen hoitoa. Müllerin mielestä meillä on tällä hetkellä liian paljon mahdollisuuksia toteuttaa tätä 24/7 -yhteiskuntaa. Tylsä, harmaa arkirutiini on parempaa aivoille kuin se, että koko ajan asiat muuttuvat ja elämme loputtomasti jatkuvan tietovirran keskellä. Liikunta, taidenäyttelyssä käynti, mietiskely on tärkeää aivojen hoitoa. Työelämässä moni meistä tekee "tukka putkella" nykyään omat ja toisten työt kun toisaalla on valtava työttömien armeija. Työttömien aivot rapistuvat älyllisen tekemisen puutteeseen. Iso osa ihmisistä osaa etsiä sopivan tasapainon elämäänsä, mutta tällä hetkellä työelämä vie meidät väkisin pois tästä luonnollisesta, tasapainoisesta elämästä.


Yleisradion sivuille ilmestyi äsken (13.11.2009) tämä tieto:

Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan.

Mitä on taloudellinen tiedonkäsittely ja voiko se pelastaa hermoromahdukselta? Mikä on marjanpoiminnan merkitys aivoille? Entä mitä on jaettu älykkyys vai onko sitä?

Tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta, kertoo myös kumpi rassaa aivoja enemmän infotulva vai itse tietotyö.

Moni työnantaja venyttää henkilökuntansa vieteriä ja aivojen venymiskykyä, koska ei ymmärrä aivojen toimintaa. Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan. Parempaan tulokseen päästään, kun ihmisillä on työrauha sekä yhteistä aikaa ja paikka, jossa voidaan keskustella yhdessä ääneen.

Toistuvat organisaatiouudistukset, työn ja työtapojen jatkuvat muutokset vaihtuvissa työympäristöissä ja työryhmissä syövät ajan ja kärsivällisyyden lisäksi aivojen työtehoa ja tuottavuutta. Vanhasta pois-oppiminen on yhtä paljon aivotyötä kuin uuden oppiminen, ja näiden kahden samanaikainen opettelu rassaa ihmisen aivoja. Muutoksen paineissa, kiireessä ja väsyneenä yletön ylisuorittaminen lisää virheiden määrää, kun vanha rutiini puskee uuden läpi työn lopputulos voi mennä komeasti metsään. Leena Mattila hakee neuvoja Työterveyslaitoksen Aivot ja työ-tutkimuskeskukselta tutkimusprofessori Kiti Mülleriltä.

Tästä löydät lisää aivotoimintaa hellivää kirjoittelua:

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Omega-3-rasvahappoja odottaville äideille

**
Psykiatrian dosentti Antti Tanskanen
on sitä mieltä, että raskaana oleville tulisi taata riittävästi omega-rasvahappoja.

Omega-3-rasvahappojen merkitys aivojen ja mielen toiminnalle ymmärretään päivä päivältä yhä paremmin. Ne ovat välttämättömiä aivojen normaalille toiminnalle, siksi niitä tulisi saada riittävästi, dosentti Tanskanen painottaa. Hän puhui tiistaina 10.11.2009 Öljypellavayhdistyksen aamiaistilaisuudessa.

Eikosapentaeenihappo EPAa ja dokosaheksaeenihappo DHAa syntyy elimistössä alfalinoleenihappo ALAsta. Yleensä noin 5−10 prosenttia ALAn määrästä muuttuu näiksi pitkäketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi.

Raskauden aikana elimistö muodostaa 200-kertaisen määrän pitkäketjuisia rasvahappoja ALAsta. Näin turvataan sikiön tarve saada riittävästi aivojen, silmien ja sydämen kehittymiseen tarvittavia aineita. Äidin tarpeet ovat toissijaisia.

Siksi Tanskasen mielestä pitäisi huolehtia siitä, että raskaana olevat saavat ravinnostaan itsekin riittävästi omega-rasvahappoja, esimerkiksi kalasta tai pellavansiemenöljystä. Se voi myös helpottaa raskauden aikaista masennusta.

Valtaosa uusimmista masennusta ja omega-kolmosia käsitelleistä tutkimuksista puoltaa näkemystä, että EPA yksinään tai yhdessä DHAn kanssa auttaa masennukseen. Vaikutus saatiin, kun lääkityksen lisäksi käytettiin yksi gramma EPAa päivässä. On tutkimuksia joissa yhteyttä ei löydetty, mutta ei omega-rasvahapoista ollut haittaakaan, Tanskanen kertoi.

Omega-3-rasvahappojen ja masennuksen käänteinen yhteys selvisi ensimmäisen kerran vuonna 1998 tiedelehti Lancetissa julkaistussa artikkelissa, jossa verrattiin masennuksen yleisyyttä ja kalan käyttöä eri maissa.

Viime viikolla Rasvahapot ja terveys -symposiumissa Tukholmassa käsiteltiin myös omega-3-rasvahappojen yhteyttä mielialaan ja käyttäytymiseen. Ravitsemustieteen ja psykologian tohtori Katherine Appleton Belfastin Queen´s Universitystä totesi, että tutkimuksia on vielä liian vähän vahvan näytön saamiseksi.

Tutkituin alue, josta näyttö on myös vahvinta, on pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen suotuisa vaikutus diagnosoituun masennukseen. Tanskasen mukaan viimeistään keski-ikäisenä pitäisi tehdä elintapamuutos, jotta myöhemmän iän masennusta vähennettäisiin.

Alfalinoleenihappo alentaa veren kolesterolia. Alfalinoleenihappoa sisältäviä kasviöljyjä, kuten pellavansiemenöljyä, on tutkittu vähemmän kuin kalaöljyjä. Myös ALAn itsenäisiä vaikutuksia on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on todennut, että "Alfalinoleenihapon riittävä saanti ruokavaliossa alentaa veren kolesterolitasoja". Väite on yksi harvoista, jotka EFSA on hyväksynyt elintarvikkeissa käytettäväksi terveysväitteeksi. Riittävä saanti on 2 grammaa päivässä.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 10.11.2009

Muita omega-3-rasvahappoa koskevia kirjoituksiani:

Diabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista Suomessa

*
Suomi jäi yllättävän kauas kärkisijoilta
diabeteksen hoitovertailussa. Diabeteksen hoidon laatua on arvioitu Euroopan maissa. Suomi löytyy Euro Consumer Diabetes -indeksissä vasta sijalta 14 juuri ennen Liettuaa ja Latviaa. Parhaiten menestyivät Tanska ja Iso-Britannia. Diabeteksen hoitovertailussa oli 27 EU-maan lisäksi mukana Norja ja Sveitsi.

Euro Consumer Diabetes -raportin mukaan Suomessa ei ole riittävästi tietoa hoidon laadusta eri puolilla maata. Toisin kuin indeksissä paremmin menestyneissä maissa, Suomessa ei ole valtakunnallista diabetesrekisteriä.

Muiksi syiksi Suomen heikolle sijoitukselle raportti nimeää liikalihavuuden yleisyyden ja koululiikunnan liian pienen määrän. Lisäksi diabeetikoiden mahdollisuus valita hoitopaikka on rajallinen, ja valtion ja kuntien tuki diabeetikkojen jalkojen hoitoon heikko. Raportin tekijät eivät myöskään arvostaneet Suomessa toteutettuja ennaltaehkäisytoimenpiteitä. Täällä kotimaassa hehkutettuja DEHKO- ja DPS- hankkeita ei ollenkaan arvosteta kansainvälisesti.

Suomessa on tällä hetkellä yli 500 000 diabeetikkoa. Tyypin 1 diabetesta sairastaa 40 000 henkilöä, ja diagnosoituja tyypin 2 diabeetikoita on 240 000. Lisäksi ainakin 200 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Molemmat diabetestyypit yleistyvät voimakkaasti.

Aikuistyypin diabetes on ehkäistävissä terveillä elämäntavoilla. Avainasemassa ovat painonhallinta, riittävä liikunta ja hyvät ruokatottumukset.

Olen useaan otteeseen kertonut diabeteshoidon uudistamisen tarpeesta. Diabetesliitto elää omissa maailmoissaan, eikä korvaansa loksauta kasvavalle kansalaistottelemattomuudelle. Useat ravitsemusterapeutit ovat viime aikoina kysyneet minulta miten voisivat tarjota potilailleen vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoratkaisuja. Voin kertoa niistä laadukkaassa luennossa ja ohjata asiantuntijoiden luokse. Ottakaa yhteys!

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 10.11.2009

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Rasvainen ruoka - paha mieli

*
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Atkinsin dieetistä tulee paha mieli.

Yli sata ylipainoista miestä ja naista pannaan australialaistutkimuksessa vuoden ajaksi joko runsashiilihydraattiselle tai erittäin vähän hiilihydraattia sisältävälle energiaa rajoittavalle ruokavaliolle. Vuoden kuluttua molemmissa ryhmissä on saavutettu yhtä hyvä laihdutustulos (vähän alle 14 kiloa).

En pidä ollenkaan ihmeellisenä jos tulee paha mieli nautittaessa erittäin vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota vuoden verran. Ymmärtääkseni Atkins suositteli voimakasta hiilihydraattirajoitusta vain dieettinsä alkuvaiheessa (induktiovaihe, ketogeeninen dieetti). Vuoden verran noudatettuna se voi toki mahdollisesti vetää mielen matalaksi.

Ryhmien välillä ei havaittu eroa oppimis- ja ajattelukyvyssä sekä muistia mittaavissa testeissä. Tämähän osoittaa, että aivot pärjäävät tarvittaessa hyvinkin vähäisillä hiilihydraattimäärillä.

Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin tutkimus.

Onko sinulla mielipiteitä tästä asiasta?

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Terveellinen kotimainen ruokavalio

**
Mitä me vouhotamme jatkuvasti
siitä terveellisestä Välimeren ruokavaliosta, kun suomalaisen ruoan saa pienellä vaivalla terveelliseksi? Täysjyväviljaa kohtuullisesti, runsaasti metsämarjoja ja kalaa, ripaus kylmäpuristettua rypsiöljyä, luonnonmukaisesti tuotettua lihaa ja sanotaan reilusti juu juureksille. Siinä resepti jolla hakataan italiaanot, kreetalaiset ja konkvistadoorit!

Totuus löytyy äärikonservatiivisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallin ja "karppaajien" harjoittaman yksipuolisen propagandan keskivälistä. Molemmat tahot syövät omaa uskottavuuttaan kaivautuessaan syvemmin poteroihinsa. Mitä fanaattisemmaksi meno yltyy, sitä enemmän karkotetaan omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä pois terveellisen ruoan parista.

Tässä teille Suomen Akatemian tutkijan tulkinta siitä millaista voisi olla kulkea turvallisesti tiedon sekamelskan keskellä nauttien suomalaisesta perusruoasta. Kannattaa miettiä mitä erikoistutkija Iris Erlund kirjoittaa!

Suositusten mukainen suomalainen ruokavalio päihittää terveellisyydessään esimerkillisenä pidetyn Välimeren maiden ruokavalion. Suomalaisen ruokavalion terveellisyyttä pönkittävät muun muassa täysjyvävilja, kala ja marjat, joita meillä on syöty jo muinaisista ajoista. Suomen Akatemian rahoittamassa SALVE-tutkimusohjelmassa ruokavalioita tutkiva erikoistutkija vertaa suomalaisten ruokailutottumuksia metsiemme sekasyöjään eli karhuun.

Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.

- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.

Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.

- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.

Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.

- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.

Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.

- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.

Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.

- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.

- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.

Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.

- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 9.11.2009

Lisää kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:

Juu juureksille!

***
Viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen
Kasvikset.fi:stä (entinen Kotimaiset Kasvikset ry) lähetti hienoa juurestietoa.

Juurekset puoltavat paikkaansa ruokalautasilla juuri nyt niin makunsa, ravintoarvonsa, saatavuutensa kuin ekologisuutensakin takia. Juuresten laajasta valikoimasta pystyy helposti valitsemaan kahden viikon jaksolla eri juureksen jokaiselle päivälle.

Juurekset sopivat Pohjolan kylmään kauteen loistavasti, koska niistä saa lämpimän makuista, hellivää ruokaa. Juuresten pehmeisiin makuihin kannattaa tutustua vähin erin, yhteen kerrallaan. Porkkana ja palsternakka ovat sukulaiskasveja, käytöltäänkin samankaltaisia, mutta niissä on täysin eri maut: porkkanalla sopuisa ja moneen taipuva, palsternakalla eteerisistä öljyistä täyteläinen ja makea maku.

Punajuuresta, keltajuuresta ja raitajuuresta tunnistaa omanlaisensa makumaailman. Eriväriset viljelymuodot tuovat ruokiin houkuttavaa näköä. Lantulla ja nauriilla on maassamme ikivanhat perinteet. Peruna syrjäytti ne, mutta nyt nämä makeat juurekset ollaan taas löytämässä, ja niitä voi mainiosti käyttää erikseen tai osana perunaruokia. Kaskinaurista saa nykyään talvellakin.

Mustajuuri ja mehukas maa-artisokka kuuluvat juureseliittiin, joilla kannatta herkutella ainakin kerran talvessa. Mustajuuri on niin herkkäarominen, että sen voi keittää mieluiten kuorittuna kokonaisena ja tarjota parsan tapaan. Maa-artisokalle ominainen, pähkinäinen maku tulee hyvin oikeuksiinsa sosekeitossa. Valloittavassa aromissa tunnistaa pikanttia savua.

Juurisellerin aromaattisuus leviää kypsennysvaiheessa ruokahalua herättävänä tuoksuna. Kypsennettäessä sellerin maku pyöristyy. Juuripersilja maistuu ryytimäiseltä, tutulta yrttipersiljalta. Piparjuuri edustaa Pohjoismaissa yhtä vanhimmista mausteista ja lääkekasveista. Piparjuuren lempeää puraisua tarvitaan ruokaan vain pieniä määriä mausteen tavoin. Retikka ja retiisi tuovat juuressarjaan raikkautta ja sinappiöljyn kirpeyttä.

Useimmat juurekset maistuvat hersyvimmiltä uunissa paahdettuina, öljytilkalla ja hunajalla, suolalla ja pippurilla maustettuina. Myös höyrykypsennys on tapa, joka pitää maut ja värit tallella. Jos keität juureksia kattilassa, käytä vettä vain niukasti tai vaihda vesi vaikkapa kanaliemeen, jota voit vielä maustaa tuoreyrtillä ja valkoviinillä.

Porkkanan keitinveden piristää loraus kivennäisvettä ja ripaus sokeria. Tai puserra juuresten keitinveteen appelsiini- tai sitruunamehua. Mustajuuren keitinveteen suositellaan maitoa, joka varmistaa valkoisen värin pysyvyyden.

Lantun lempeä maku terhakoituu inkivääristä. Myös omena sellaisenaan tai mehuna sopii lantturuokiin. Balsamietikka on hyvä juuresmauste maltillisesti pirskotettuna. Piparkakkumausteet käyvät juuresruokiin mainiosti. Kannattaa kokeilla myös tähtianista sekä pähkinöitä ja manteleita.

Juurekset sisältävät runsaasti kaliumia, joka toimii elimistössä natriumin vastaparina ja alentaa verenpainetta. Muitakin kivennäisaineita juureksista löytyy, esimerkiksi rautaa punajuuresta, maa-artisokasta ja mustajuuresta.

Juureksista saa myös vitamiineja, esimerkiksi C-vitamiinia. Nauriin ja lantun turvin esi-isämme ovat selvinneet talven yli ilman keripukkia. Porkkana tunnetaan beetakaroteenistaan.
Folaatin lähteenä juurekset ovat hyviä, punajuuri erityisesti. Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten hyvinvointiin.

Ravintokuitua juurekset sisältävät 2-7 g / 100 g. Kuidut edistävät kolesterolin poistumista elimistöstä ja vähentävät näin veren kolesterolipitoisuutta. Ravintokuitu hidastaa myös energiaravintoaineiden imeytymistä, jolloin veren sokeripitoisuus pysyy tasaisena. Energiaa juureksista kertyy vain 25 - 40 kcal / 100 g.

Muita juuresjuttujani:

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansa


**
Tätä 3.11.2009 kirjoitettua uutista kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti. Muissakin viestimissä on asiaa käsitelty, mutta pyynnöstäni huolimatta eivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, eikä myöskään Suomen Akatemian Terveyden yksikkö halua asiaa kommentoida. Tässä aluksi yhteenveto keskustelusta (päivitys 5.11.2009 klo 15:00).

Heikki Rassi uskoo
talonpojan tappolinjan ajautuvan nyt karille. Toivottavasti THL:ssakin huomataan tämän ruotsalaistutkimuksen sanoma. Tutkimus tulee kreivin aikaan. Sami Uusitalo uskoo, että uutinen huomataan THL:ssä, mutta siihen reagoidaan mahdollisesti vaikenemalla ja tutkimusta vähättelemällä. Diplomi-insinööri Uusitalo muistuttaa mielipidekirjoituksestaan Kaleva -lehdessä missä hän väitti, että rasvojen demonisointi, esim. maidon rasvaprosentin alentaminen kaksi kertaa 1980-luvun alussa osuu hyvin lihavuusepidemian alkamisajankohtaan. Näin eritoten lasten kohdalla. Täsmälleen sama ajankohta on murroskohta kansan keskimääräisessä rasvan saannissa. Väitteet ovat hyvin linjassa tämän tutkimuksen kanssa! Toisaalta, mitäpä väliä sillä kuka on oikeassa, kunhan vain lihavien lasten kiduttaminen lopetetaan ja heille annetaan edes joskus täyteläinen ateria esimerkiksi lihapullien ja kermakastikkeen muodossa ruusukaalilla rikastettuna. Tuula (Karstulasta) väittää Sami Uusitalon osuneen kommentillaan naulankantaan - taas kerran tässä blogissa! Ihan sydäntä riipaisee, kun ajattelee, että terveellisemmän ruoan sijaan on erilaiset "sössityt" kevyet ruokakermat, kevytmaidot ja kevytlevitteet pöydässä. Ja moni vanhempi tosiaan uskoo näin tehdessään tarjoavansa oikeaoppista ja terveellistä ruokaa, ja ajattelevansa ja toteuttavansa lapsensa parasta! Ironista, että kaiken yltäkylläisyyden keskellä täällä kotosuomessakin lapset kärsivät eräässä mielessä ikäänkuin nälänhätää! Eikä Tuula halua tällä lausumalla rienata oikeasti nälänhätää kärsiviä. Meillä kun olisi mahdollisuus valita myös toisin! Ja monesti se olisi vielä rahallisesti halvempi vaihtoehto. "Tuunaamalla" perusruoan elintarviketeollisuus parantaa vain katteitaan.

Heikki Rassi kertoo Robert Atkinsin aikanaan sanoneen ns. Framinghamin sydäntutkimuksesta: "Itse asiassa tutkimuksen alkuperäinen johtaja William Castelli paljasti vuonna 1992 sisäpiirin version Framinghamin tutkimuksesta – hän totesi, että juuri ne tutkimuksen osanottajat, joiden seerumin kolesteroli oli alhaisin, söivät eniten tyydyttyneitä rasvoja ja saivat ruoastaan kolesterolia ja energiaa." Tähän tutkimukseen perustuen on Suomessakin laadittu taulukko jolla ennustetaan prosenteissa kuolla sydänkohtaukseen 10 vuoden aikana. Rassilla on esim. tuo mahdollisuus 5 prosenttia. Hän on nyt 66-vuotias ja yrittää siis 95-prosenttisesti selvitä hengissä ja kuolla muulla tavalla kuin sydänkohtaukseen. Westie -nimerkki pohtii maitorasvapolitiikkaa: "Sydänsairauksien vähenemisen taustalla pidetään ymmärtääkseni tyydyttyneen, erityisesti voin, käytön vähenemistä 1970-80-luvulla. Maitorasvan käytön kieltämistä perustellaan sydänsairauksien ehkäisyllä. Ihan ok; näinhän tilanne olisi voinut olla, mutta oliko se sittenkään. Bostonin yliopiston (Harvard Medical School) johdolla on Framinghamin kaupungissa käynnissä jo vuosikymmeniä kestänyt massiivinen tutkimus, jossa on paneuduttu myös rasva-asiaan. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen tulosten mukaan voin vaihtaminen margariiniin LISÄSI sydänsairauksia kun taas voin käytön ja sydänsairauksien välille ei löydetty yhteyttä. Siis täysin päinvastainen tulos kuin Suomessa ajateltiin. Suomessa (kuten muuallakin länsimaissa) sydänkuolemat vähenivät samaan aikaan ja samalla täällä maidossa siirryttiin (kehotettiin siirtymään) vähärasvaisempaan ja voin käyttö väheni. Korrelaatiota pidettiin selvänä ja sen ajateltiin olevan todiste myös kausaliteetista. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa se tosiasia eli tehty havainto, että PK-projektin interventioalueella sydänkuolemat alenivat kontrollialuetta hitaammin! Eli Harvardin tutkimuksissa ongelmalliseksi osoittautuneen margariinin lisääminen saattoi hidastaa muuten hyvin parantuvaa sydänkuolleisuus tilannetta. Framinghamin tuloksiin pohjautuvilla tutkimuksilla olisi ehkä voitu selvittää PK-projektin pettymystä aiheuttaneet tulokset. Edellä mainitussa tutkimuksessa margariinin haitallisuuden takana pidettiin vedyttämällä kovetettujen rasvahappojen transrasvahappoja. Myös Suomessa myyty ja ihmisille terveellisenä markkinoitu (P.P:n toimesta) margariini valmistettiin samalla tapaa. 'Mutta eihän margariinissa ole enää transrasvoja. Ongelma on hoidettu.' on tavallinen vastaus, jos ottaa asian esille keskusteluissa. Ihan hyvä, näin voikin olla. Margariinin valmistus on muuttunut, mutta entäs sitten se maitorasva? Eikö tässä tapahtumakulussa ole hyvinkin mahdollista että esim. lapsilta on täysin turhaan otettu heidän terveyttään ja tasapainoista kasvua edistävä monipuolinen ravintoaineseos pois? Lasten ja nuorten maailman nopeiten yleistyvä tyypin 1 diabetes saattaa olla se hinta mikä tästä 'harharetkestä' on maksettu muiden ongelmien ohella."

Rasva -nimimerkillä kirjoittava muistuttaa: "Näillä tutkimuksilla kannattaa aina pommittaa mahdollisimman monia politiikkoja, ministereitä ja toimittajia (MOT, YLE muut ym.). Christer Sundqvist muistuttaa, että tieto tästä uutisesta meni välittömästi laajalle tiede- ja mediayhteisölle. Mahdollisesti Aamulehti julkaisi 5.11.2009 kirjoituksensa "Ällistyttävä tutkimustulos - Rasvaton maito tekee lapsista lihavia" ilmoitukseni innoittamana. Risto sanoi: "Tämä juttu ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa. Tästä asiasta on kirjoittanut ainakin Aamulehti ja Tiede-lehti. Tästä veteraaniurheilijan blogista saimme tietenkin uutisen paljon aikaisemmin ja vilkkaan keskustelun kera. Minä pidän tätä Krisun veteraaniurheilijablogia erittäin merkittävänä terveystiedon välittäjänä. Krisun jutut ovat perusteellisia ja hyvin kirjoitettuja. Päivittäin täällä tulee käytyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta en ole tähän uutiseen huomannut tulleen minkäänlaista kommenttia vielä ainakaan. Ehkä ei tulekaan. Onhan uutinen täysin ristiriidassa laitoksen harjoittaman terveyspolitiikan kanssa."

Raffe uskoo myös siihen, etteivät kovat rasvat ole sinänsä haitallisia. Tutkimus pikemminkin vahvistaa hänen uskoaan siihen, että suomalaisessa väestössä kovat rasvat aiheuttavat riskin verisuonisairauksille geneettisen eron (apoE4-reseptorin yleisyyden) vuoksi. Hän kehottaa kuitenkin pistämään jäitä hattuun:

1) tutkittu populaatio oli varsin pieni
2) korrelaatio ja syy-yhteys ovat kaksi eri asiaa; se että pienempi BMI korreloi täysmaidon käyttöön ei tarkoita (välttämättä) sitä, että täysmaito olisi ilmiön taustalla (jäätelön kulutus kuukausittain korreloi voimakkaasti hukkumiskuolemien määrään, mutta suoraa syy-yhteyttä näillä ei ole, vaan niillä on yhteinen muu selittäjä, sulat vedet ja lämpimät ilmat). Tähän Sami Uusitalo sanoo: "Nerokasta. Korrelaatio ei todellakaan ole sama kuin kausaliteetti. Tosin kausaliteettiinkin päästäisiin käsiksi, jos haluja olisi. Niin kauan kuin haluja ei ole, lapset kärsivät. Muistakaa tämä korrelaatio vs. kausaliteetti myös niiden tutkimusten osalla, jotka puoltavat suurta hiilihydraattikuormaa. Nyt ollaan lihavuusepidemian syiden ytimessä. Rasvojen demonisointi yhdessä tärkkelystuputuksen kanssa on ollut monelle ylipainoiselle kohtalokasta. Suurimpina kärsijöinä ovat olleet lapset." Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen muistuttaa: "Miten vanhat ravitsemusmantrat tuppaavat juuri perustumaan korrelaatioihin? Muuttuvatko ne silloin taianomaisesti syy-yhteyksiksi? Eli kriittistä ajettelua molempiin suuntiin." Raffe sanoi: "Joo, ajattelin itsekin kommentoida tuota 'ravitsemusmantraa' eli sitä, että pääosa suosituksista perustuu väestötutkimuksiin, joissa syy-yhteyttä ei ole todistettu vaan havaitaan korrelaatio (jota ehkä vahvistaa muulla tavalla saatu teoreettinen tieto patologisesta prosessista, esimerkiksi solutason tutkimus tms.). Siis metsään voidaan mennä ja pahasti. Esimerkiksi runsaan suolan yhteys verenpaineeseen on tällainen 'fakta', samoin nuo rasva-asiat tietenkin. Nekin sisältävät samanlaisen riskin korrelaation virhetulkinnasta. Tätähän voidaan vähentää sekoittavien tekijöiden analysoimisella jota noissa on tehty, mutta kuitenkin riski virhetulkinnasta säilyy. Mutta jos väestötutkimuksia kovin kritisoi, niin silloin ei tule omien käsityksien vahvistamiseksi syyllistyä samaan 'mantrojen' hokemiseen. Usein törmää esimerkiksi siihen väitteeseen, että lihavuuden lisääntyminen johtuu hiilihydraateista, koska niiden runsaantunut käyttö ravinnossa ajoittui samaan aikaan lihavuuden epidemianomaisen lisääntymisen kanssa. Kyse on samanlaisesta korrelaatiosta, joka ei ITSESSÄÄN todista syy-yhteyttä. Jotta kantani tulisi nyt selväksi: olen vakuuttunut, että syömme liikaa hiilihydraatteja ja että se on merkittävin lihavuutta aiheuttava tekijä, mutta sen todistaminen oikeaksi on aivan yhtä vaikeaa kuin on kovien rasvojen epäterveellisyyden todistaminen vääräksi tai toisinpäin. Tutkimustulos johon tämä keskustelu liittyy on siis ehkä arvokas viite ja oikeuttaa lisätutkimuksiin, mutta sillä itsessään ei ole todistusvoimaa kuin korrelaation suhteen."
3) tutkimuksessa täysmaitoa kuluttavat olivat useammin etniseltä taustaltaan muita kuin ruotsalaisia. On perusteltua pohtia onko selittäjänä esimerkiksi geneettinen ero populaatioiden välillä. Jostain syystä tätä ei oltu tehty tai ainakaan raportoitu (luultavasti siksi, että pienten osajoukkojen kohdalla tilastollista merkittävyyttä ei voisi olettaa olevankaan). Sami Uusitalo kommentoi tätä: "Kiinalaiset ja thaimaalaiset rupeavat lihomaan kun siirtyvät muodikkaasti länsimaiseen mysli ja rasvaton maito linjalle sen sijaan, että käyttäisivät sen rasvan mitä elimistö pyytää. Kriittisesti voi tarkastella mitä vain. Erityisen vaikeaa se on silloin kun pitäisi kyseenalaistaa omat ajatuksensa. Christer on näyttänyt esimerkkiä kuinka omiakin mielipiteitä voi tarkastella kriittisesti." Perennan mielestä etnisen taustan merkitys olisi syytä tutkia tarkkaan. Perenna ei usko geenieroihin vaan kulttuurieroihin; kun koko elämäntapa ja ruokailukulttuuri kokonaisuudessaan on erilainen, on lopputulos erilainen eikä se johtuisi mistään yhdestä ravintoaineesta.
4) tämän tuloksen sisältävä tutkimus oli väitöskirjassa ainoa, jota ei ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, vaan se on käsikirjoituksen tasolla. Sitä on arvioitu väitöstilaisuudessa ja todennäköisesti puututtu juuri yllämainitsemiini seikkoihin, saa nähdä sitten missä muodossa ilmestyy, jos ilmestyy

Usein blogissani kommentoiva Perenna pitää Raffen analyysiä juuri sellaisena, mikä lisää vakuuttavuutta: yrittää löytää heikkouksia sen sijaan että jättää ne huomiotta ja valikoi vain itselle mieluisat seikat. Jos tutkimustulos pitää kutinsa heikkouksista huolimatta, on tulos jo sangen vakuuttava. Selvitettiinkö tutkimuksessa välipaloja ja non-stop-mussutusta, mikä on länsimaiselle lapselle niin kovin tavallista? Jos syö vain aterialla, on helpompi pysyä normaalipainossa tarvitsematta tyytyä "rasvattomiin kemianteollisuuden tuottamiin ruoankorvikkeisiin".


Tässä tämä alkuperäinen uutiseni:

Sahlgrenska Akademin ravitsemusterapeutti ja tutkija Susanne Eriksson
on saanut valmiiksi väitöskirjansa. Tulokset ovat mielenkiintoisia. Pyydän lukijaa hetkeksi heittämään ennakkoluulonsa syrjään ja ottamaan vastaan tärkeän lapsia koskevan tiedon:

Lapsi joka usein nauttii täysrasvaista maitoa on hoikempi!

Väitöskirjassaan "Studier över kostvanor, bentäthet och metabola markörer hos friska 8-åringar i en svensk storstadspopulation" (Tutkimus terveiden 8-vuotisten kaupunkilaislasten ravitsemustottumuksista, luuntiheydestä ja aineenvaihdunnallisista tekijöistä) Susanne Eriksson kertoo ensin kovin tutun tarinan: Lapset ovat yhä lihavampia. Tämä ei ole pelkästään Ruotsia (tai Suomea) koskeva havainto. Koko maailmassa on yhä enemmän ylipainoisia lapsia ja aikuisia. Lapsuusiän ylipaino ennustaa lihavuutta myös aikuisiässä. Ruotsissa lasten ylipaino koskettaa kaikkia kansanryhmiä. Ei ole väliä kuuluuko lapsi vähän tai paljon koulutusta saaneiden perheisiin.

Susanne Erikssonin tutkimus sai alkunsa nelivuotiaiden terveiden lasten pilottitutkimuksesta. Eriksson havaitsi, että tämän ikäisissä lapsissa oli sukupuolesta johtuvia eroja aineenvaihdunnallisissa (metabolisissa) tekijöissä ja siinä miten nämä tekijät heijastuivat heidän kokoonsa ja ravitsemukseensa. Tästä Eriksson sai kimmokkeen seurata näitä lapsia kahdeksan vuoden ikään saakka. Hän tutki 118 terveen 8 -vuotiaan lapsen kehonkoostumuksen, luiden tiheyden ja tarkasteli miten erilaiset aineenvaihdunnalliset tekijät näkyivät lasten ravitsemustottumuksissa, fyysisessä aktiivisuudessa ja sosioekonomisissa muuttujissa.

Lasten ravitsemusta tutkittiin 24 tunnin ruokakyselyllä ja seurattiin lasten ruokailurytmiä. Tutkimukseen osallistuneista lapsista 17 prosenttia oli ylipainoisia. Lapsissa löytyi eroja. Lapsilla oli hyvinkin erilaisesti käyttäytyvä verensokeri, ns. HOMA -indeksi (mittaa insuliiniresistenssiä) vaihteli kovasti ja leptiini -hormonin määrä ennusti parhaiten ylipainoa. Peräti 62 prosentilla lapsista todettiin alhaiset D-vitamiinin tasot veressä (vähemmän kuin 75 nmol/l>

Neljän vuoden tarkkailujakson aikana ravitsemustottumukset eivät muuttuneet. Tämä tarkoittaisi sitä, että ravitsemustottumukset vakiintuvat lapselle jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kerran tai useammin viikossa rasvaista kalaa syöneillä lapsilla oli enemmän omega-3-rasvahappoja veressä ja heidän omega-6/omega-3 -rasvahappojensa suhde oli pienempi kuin vähemmän kalaa syövillä.

Tyydyttyneen eläinrasvan saannin suhteen löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta: Mitä enemmän lapset söivät eläinrasvaa sitä hoikempia lapset olivat! Täysmaitoa juoneilla lapsilla oli säännönmukaisesti alhaisempi painoindeksi (BMI) kuin lapsilla jotka eivät juoneet maitoa lainkaan, hyvin harvoin tai nauttivat maidon rasvattomana. Yliopiston tiedotteessa Susanne Erikssonilta kysytään hänen käsitystään siitä miksi juuri eläinrasva ja täysmaito antoi niin hyviä tuloksia lapsissa. Hän myöntää, että havainto on kiinnostava, mutta hänellä ei ole tähän asiaan tarkkaa selitystä. Hän pitää mahdollisena, että lapsi joka innostuu juomaan täysmaitoa, muutenkin syö terveellisemmin kuin rasvatonta maitoa tai ei maitoa laisinkaan nauttiva lapsi. Mahdollista on myös, että täysmaitoa juova lapsi ei niin herkästi sorru juomaan virvoitusjuomia kuin sellainen lapsi joka tyytyy vähemmän rasvaa sisältävään maitoon. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia enemmän rasvaa nauttineet lapset olivat ylipäätänsä hoikempia kuin rasvaa vähän nauttineet lapset.

Lasten virvoitusjuomien ja hedelmämehujen käyttöön vaikutti aikuisten koulutustaso ja lasten maidon juontiin vaikutti eniten äidin panostus asiaan. Muita eroja sosioekonomisissa tekijöissä ei havaittu.

Kaikilla pojilla ja ylipainoisilla lapsilla oli tiheämmät ja vahvemmat luut koko kehossa sekä lantion seudulla verrattuna tyttöihin ja normaalipainoisiin lapsiin. Tytöillä sen sijaan oli enemmän luumassaa lannerangan seutuvilla.

Lapset liikkuivat paljon. Peräti 81 prosenttia lapsista liikkui aktiivisesti vapaa-aikana ja tämä näkyi myös luun tiheydessä. Mitä enemmän liikuntaa sitä enemmän luumassaa sekä pojilla että tytöillä. Veren rasvahapoissa ei ollut sukupuolesta johtuvia eroja, mutta mielenkiintoisena havaintona voidaan pitää veren rasvahappojen ja luuntiheyden välistä yhteyttä.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että 8 -vuotisista lapsista 17 prosenttia on ylipainoisia. Ylipainon hyvänä mittarina oli painoindeksi ja leptiinitasot. Tutkija suosittelee kulutusmaidon juomista mahdollisimman rasvaisena, sillä näin lapset pysyvät hoikempina. Lasten kannattaa syödä rasvaista kalaa.


Kommentteja saa tulla!

Lisää kirjoituksiani maitorasvoista: