Valtimotaudin synty, riskit ja lääkitys

**
Tänään (9.2.2012) olen mukana paneelikeskustelussa valtimotaudista. Tilaisuus järjestetään 4. tiedepäivien yhteydessä Tampereen yliopistolla. Raportoin mahdollisuuksien mukaan paikan päältä joko terveysblogissani tai Facebookissa.

Valtimotaudin synty, riskit ja lääkitys

Osallistun 9.2.2012 paneelikeskusteluun ”Pathogenesis and risk factors of atherosclerosis with

special emphasis on cholesterol-lowering drugs” (Valtimotaudin synty, riskit ja lääkitys) Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella. Paneelia johtaa professori Ilkka Pörsti ja muina panelisteina esiintyvät professori Matti Uusitupa, emeritus professori Pentti Tuohimaa ja kardiologi Erkki Ilveskoski.

Tässä lyhyesti oma käsitykseni valtimotaudin synnystä, riskitekijöistä ja vielä lopuksi mielipiteeni kolesterolia alentavien lääkkeiden tarpeellisuudesta taudin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

1. Suomen Sydänliiton ja Käypä hoitosuositus -työryhmän puolustama näkemys valtimotaudin syntymekanismista on minun mielestäni yksipuolinen ja harhaanjohtava. Terveyspropagandistinen näkemys rasvaisen ruoan ja kolesterolin merkityksestä taudin synnyssä ei vastaa nykytieteen käsitystä asiasta. Kun Sydänliitto pitää kynsin hampain kiinni yksipuolisesta käsityksestään, se tekee haittaa kokonaisvaltaisemman käsityksen leviämisestä tietoisuuteemme. Koululääketieteen mukaan kolesteroliteoria on yksi vankimmin toteennäytetyistä lääketieteen alueista, ja tuntuu lähes kohtuuttomalta kritisoida sitä. Kuitenkin minä olen valmis kritisoimaan sitä kuten tulette kuulemaan.
2. Minun mielestäni valtimotauti on ensisijaisesti tulehdussairaus. Tulehdustila johtuu mm. epäterveellisestä ravinnosta, jota syömme (prosessoitu ruoka, transrasvat, sokeri), tupakoinnista ja stressistä. Valtimon seinämien tulehdustila voidaan mitata verikokeella (ns. herkkä CRP). Valtimotaudin syntyyn voi myös vaikuttaa korkea verenpaine kuten emeritus professorit Pentti Tuohimaa ja Matti Järvilehto ovat tieteellisissä keskusteluissaan tuoneet esille. Ateroskleroosin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen.
3. Mielenkiintoista on pohtia valtimotautia omega-6-/omega-3-rasvahappojen tasapainon kannalta. En ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että mm. professori Uusituvan suosima ajatus siitä, että tyydyttyneet rasvahapot vaihtuessaan monityydyttymättömiin rasvahappoihin, toisivat pysyviä terveyshyötyjä. Tässä vaihtokaupassa ei nimittäin oteta huomioon omega-6-/omega-3-rasvahappojen suhteet. Ramsdenin uusimmassa meta-analyysissa omega-6 ja omega-3-rasvahappolähteet eroteltiin asianmukaisesti toisistaan. Tämän meta-analyysin mukaan omega-6-rasvahapoista ei ollut mitään hyötyä ja mahdollisesti niistä oli jopa haittaa sydäntautien tai kuolleisuuden näkökulmasta. Silti virallinen linja tyrkyttää omega-6-rasvahappoja. Pyydän tälle asialle kunnon selityksen Uusituvalta.
   
   Ramsden CE, Hibbeln JR, Majchrzak-Hong SF. All PUFAs are not created equal: absence of CHD benefit specific to linoleic acid in randomized controlled trials and prospective observational cohorts. World Rev Nutr Diet. 2011;102:30-43. Epub 2011 Aug 5. (Dietary advice to specifically increase n–6 LA has not been based on data that specifically evaluates dietary LA. We have shown here that the prospective observational cohorts put forth as evidence for CHD benefits of n–6 LA have limited ability to disentangle respective intakes and effects of n–6 LA and n–3 ALA using FFQ data. A pooled analysis of four RCT datasets provides the most appropriate data to evaluate the specific CHD effects of increasing LA in place of saturated and trans fatty acids. This analysis found no benefit, and a relatively consistent signal toward harm from selectively increasing LA. We conclude that evidence from RCTs and prospective observational cohorts, the top two tiers of evidence-based medicine, does not support current population-wide advice to maintain or increase consumption of the n–6 PUFA LA.)
   Ramsden CE, Hibbeln JR, Majchrzak SF, Davis JM. n-6 fatty acid-specific and mixed polyunsaturate dietary interventions have different effects on CHD risk: a meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Nutr. 2010 Dec;104(11):1586-600. (Risk of non-fatal MI+CHD death was significantly higher in n-6 specific PUFA diets compared to mixed n-3/n-6 PUFA diets (P = 0.02). RCT that substituted n-6 PUFA for TFA and SFA without simultaneously increasing n-3 PUFA produced an increase in risk of death that approached statistical significance (RR 1.16; 95 % CI 0.95, 1.42). Advice to specifically increase n-6 PUFA intake, based on mixed n-3/n-6 RCT data, is unlikely to provide the intended benefits, and may actually increase the risks of CHD and death.)
   
   Ramsden on tärkeällä asialla, sillä ihan äskettäin ilmestyi tutkimus, jossa näiden omega-6-/omega-3-rasvahappojen vaikutusta kuolleisuuteen tutkittiin hemodialyysipotilailla. Ravinnon suuri omega-6/omega-3- suhde lisäsi tulehdusta ja kuolleisuutta myös hemodialyysipotilailla.
   
   Noori N and others. Dietary omega-3 fatty acid, ratio of omega-6 to omega-3 intake, inflammation, and survival in long-term hemodialysis patients. Am J Kidney Dis. 2011 Aug;58(2):248-56. Epub 2011 Jun 12. (Higher dietary omega-6 to omega-3 ratio appears to be associated with both worsening inflammation over time and a trend toward higher death risk in hemodialysis patients. Additional studies including interventional trials are needed to examine the association of dietary fatty acids with clinical outcomes in these patients.)
4. Erityiset valkosolut (makrofagit) pyrkivät poistamaan valtimotulehdusta syömällä hanakasti tulehduspesäkkeitä, rasvaa ja kolesterolia. Ahminnan tuloksena makrofagit muuttuvat vaahtosoluiksi ja tulehduksen edelleen edistyessä valtimotauti etenee.
5. Valtimotaudin etenemisessä on keskeisessä roolissa ns. pienikokoinen hapettunut LDL-kolesteroli (syntyy silloin kun syömme epäterveellistä ruokaa), joka tarttuu tulehduskohtaan valtimoissa aiheuttaen ajan mittaan kalkin, kolesterolin ja rasvan kertymistä.
6. Rasvainen ruoka ja kolesteroli on vain yksi riskitekijä monien kymmenien (satojen?) muiden valtimotaudin riskitekijöiden joukossa. Liian yksipuolisesti keskittymällä kolesteroli- ja rasvahypoteesiin ja tukeutumalla voimakkaasti statiineihin, olemme tukeneet kokonaisvaltaista terveyskäsitystä tarpeettomasti rajoittavaa terveydenhoitoa. Kolesteroli on vain yksi riskitekijä muiden joukossa. Ottamalla ennakkoluulottomasti huomioon tulehduksen merkittävän roolin valtimotaudin synnyssä voimme luoda toimivan hoitomallin valtimotaudin ennaltaehkäisyssä (primaaripreventio) ja sen hoidossa (sekundaaripreventio).
7. Valtimotaudin primaaripreventiossa on keskeisessä roolissa liikunta, stressin hallinta ja ennen kaikkea tulehdusta ehkäisevä ns. anti-inflammatorinen ruoka (tuore kala, marjat, hedelmät, pähkinät ja siemenet).
8. Statiinien rooli primaaripreventiossa on hyvin vähäinen. Statiineja ennaltaehkäisevässä mielessä nautittaessa, moni potilas syö aivan turhaan näitä kalliita lääkkeitä. Säästyneet rahat olisi järkevä ohjata yllä mainittuihin toimiviin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin.
9. Statiinien rooli sekundaaripreventiossa lienee täysin mahdollinen ja tärkeä. Statiinit vaimentavat tulehdusta ja laskevat LDL-kolesterolia, jolloin edistetään valtimon kykyä toipua taudista. Mutta miksi tyytyä valtimotaudin hoidossa haittavaikutuksia aiheuttaviin statiineihin kun on käytettävissä luonnollisempi hoitomuoto: anti-inflammatorinen ruoka, liikunta ja tupakoimattomuus.
10. Ehkä suurin epäkohta kolesteroliin liittyen on iäkkäiden ihmisten statiinien käyttö. Tutkimuksissa on ilmennyt, että iäkkäillä statiinien aiheuttamat terveyshaitat ovat moninkertaiset verrattuna nuorempiin. Miksi siis iäkkäitä ihmisiä rääkätään turhaan lukuisilla vakavilla terveyshaitoilla jotka vievät heiltä ainakin muistin ja liikuntakyvyn sekä aiheuttavat vakavia lihas- ja hermostosärkyjä? Minulla on tässä lista tutkimuksista missä todetaan, että korkea kolesteroli ei ole sydäntautien riskitekijä iäkkäillä ihmisillä. Päinvastoin, kolesteroli antaa suojaa iäkkäille. Ne vanhukset joilla on korkea kolesteroli elävät pisimpään:
    
    Ravnskov U and others. Ett statinpiller för mycket? Läkartidningen 43:2169-2171, 2011 (Sanningen är att mer än 20 studier har visat att äldre människor med högt kolesterol lever längst och att högt kolesterol inte är en riskfaktor för kvinnor.)
    Kozarevic D and others. Serum cholesterol and mortality: the Yugoslavia Cardiovascular Disease Study. Am J Epidemiol. 1981;114:21-28. (Serum cholesterol was negatively related to mortality, i.e., those with a lower cholesterol experienced a higher mortality than those with a higher cholesterol... Serum cholesterol, as expected, was positively related to the incidence of coronary heart disease death.)
    Rudman D and others. Antecedents of death in the men of a Veterans Administration nursing home. J Am Geriatr Soc 1987;35:496-502. (Multivariate analysis showed cholesterol and hematocrit to be the most informative of the eight mortality predictors and to correlate with death independently of age and functional level. Subgroups defined on the basis of combinations of mortality-related attributes differed many fold in their death rates. For example, men with cholesterol less than or equal to 156 mg/dl and hematocrit less than or equal to 41% died at a rate 42 times the rate of men with values above both thresholds. For each mortality-related attribute, death rate varied with the level of the attribute. This relationship extended into the generally accepted "normal ranges" for cholesterol, hematocrit, hemoglobin, and albumin.)
    Siegel D and others. Predictors of cardiovascular events and mortality in the Systolic Hypertension in the Elderly Program pilot project. Am J Epidemiol 1987;126:385-99. (These findings, combined with prior evidence, suggest that smoking, low education level, and perhaps serum cholesterol are risk factors for cardiovascular disease in the elderly. Although the excess risk conveyed by these factors is large, its reversibility needs to be demonstrated by intervention studies.)
    Forette B and others. Cholesterol as risk factor for mortality in elderly women. Lancet 1989;1:868-70. (Mortality was lowest at serum cholesterol 7.0 mmol/l, 5.2 times higher than the minimum at serum cholesterol 4.0 mmol/l, and only 1.8 times higher when cholesterol concentration was 8.8 mmol/l. This relation held true irrespective of age, even when blood pressure, body weight, history of myocardial infarction, creatinine clearance, and plasma proteins were taken into account. The relation between low cholesterol values and increased mortality was independent of the incidence of cancer.)
    Staessen J and others. Is a high serum cholesterol level associated with longer survival in elderly hypertensives? J Hypertens 1990;8:755-61. (Serum total cholesterol, measured at randomization, was independently and inversely correlated with total (P = 0.03), non-cardiovascular (P = 0.03) and cancer (P = 0.04) mortality during follow-up on double-blind treatment.)
    Harris T and others. The low cholesterol-mortality association in a national cohort. J Clin Epidemiol 1992;45:595-601. (However, the low serum cholesterol-mortality relationship was modified by time, age, and among older persons, activity level. The low serum cholesterol-mortality association was strongest in the first 10 years of followup. Moreover, this relationship occurred primarily among older persons (RR for low serum cholesterol for women 35-59 = 1.0 (0.6, 1.8), for women 70-74, RR = 2.1 (1.2, 3.7); RR for low serum cholesterol for men 35-59 = 1.2 (0.8, 2.0), for men 70-74, RR = 1.9 (1.3, 2.7)). Among older persons, however, the low serum cholesterol-mortality association was confined only to those with low activity at baseline. Factors related to underlying health status, rather than a mortality-enhancing effect of low cholesterol, likely accounts for the excess risk of death among persons with low cholesterol. The observed low cholesterol-mortality association therefore should not discourage public health programs directed at lowering serum cholesterol.)
    Casiglia E and others. Predictors of mortality in very old subjects aged 80 years or over. Eur J Epidemiol 1993;9:577-86. (Some well known risk factors (left ventricular hypertrophy, glucose intolerance, cholesterol, ApoB/ApoA ratio, triglycerides, proteinuria, cigarette smoking, and ECG abnormalities), whose importance in cardiovascular risk is definitely accepted for young adults, were very poor predictors of mortality in our survey.)
    Weverling-Rijnsburger AW and others. Total cholesterol and risk of mortality in the oldest old. Lancet 1997; 350:1119-1123. (In people older than 85 years, high total cholesterol concentrations are associated with longevity owing to lower mortality from cancer and infection. The effects of cholesterol-lowering therapy have yet to be assessed.)
    Jonsson A and others. Total cholesterol and mortality after age 80 years. Lancet 1997;350:1778-9. (As a biological factor, serum cholesterol is of decreasing importance as a risk factor for cardiovascular mortality with advancing years or up to age 80.)
    Räihä I, Marniemi J, Puukka P, Toikka T, Ehnholm C, Sourander L. Effect of serum lipids, lipoproteins, and apolipoproteins on vascular and nonvascular mortality in the elderly. Arterioscler Thromb Vasc Biol 1997;17:1224-32. (In the univariate analysis, a low total cholesterol level was associated with death due to both vascular and nonvascular causes (P value for trend, .021 and .0027, respectively). After the adjustment for other risk factors, the inverse association between total cholesterol and vascular mortality disappeared, but low total cholesterol was still a significant predictor of death due to nonvascular causes.)
    Behar S and others. Low total cholesterol is associated with high total mortality in patients with coronary heart disease. Eur Heart J 1997;18:52-9. (The relative risk of non-cardiac death was 2·27 times higher in the low cholesterol group than in the controls (95· CI: 1·49–3·45), whereas the risk of cardiac death was the same in both groups (relative risk 1·09; 95% CI: 0·76–1·56). The most frequent cause of non-cardiac death associated with low total cholesterol was cancer. These results in patients with coronary heart disease add weight to previous studies associating low total cholesterol with an increased risk of non-cardiac death. However, a longer follow-up of this cohort of patients is necessary in order to clarify this association.)
    Fried LP and others. Risk factors for 5-year mortality in older adults: the Cardiovascular Health Study. JAMA 1998;279:585-92. (Neither high-density lipoprotein cholesterol nor low-density lipoprotein cholesterol was associated with mortality. After adjustment for other factors, the association between age and mortality diminished, but the reduction in mortality with female sex persisted.)
    Chyou PH, Eaker ED. Serum cholesterol concentrations and all-cause mortality in older people. Age Ageing 2000;29:69-74. (A high level of high-density lipoprotein was significantly associated with a low total risk of mortality in older men. Conversely, an elevated ratio of total cholesterol to high-density lipoprotein was directly related to an increased total risk of mortality in older men. Age and high-density lipoprotein level had a significant synergistic effect on all-cause mortality for the elderly men. We found little or no association in women between all-cause mortality and any of the lipid measures studied. An increased ratio of total cholesterol to high-density lipoprotein appears to be associated with an increase in risk for all-cause mortality in men aged 65 and over, while an elevated level of high-density lipoprotein, considered alone, seems to be protective against mortality from all causes in men aged 65-74 years, but this effect diminishes over the age of 75.)
    Schatz IJ and others. Cholesterol and all-cause mortality in elderly people from the Honolulu Heart Program: a cohort study. Lancet 2001;358:351-5. (Mean cholesterol fell significantly with increasing age. Age-adjusted mortality rates were 68.3, 48.9, 41.1, and 43.3 for the first to fourth quartiles of cholesterol concentrations, respectively. Relative risks for mortality were 0.72 (95% CI 0.60-0.87), 0.60 (0.49-0.74), and 0.65 (0.53-0.80), in the second, third, and fourth quartiles, respectively, with quartile 1 as reference. A Cox proportional hazard model assessed changes in cholesterol concentrations between examinations three and four. Only the group with low cholesterol concentration at both examinations had a significant association with mortality (risk ratio 1.64, 95% CI 1.13-2.36). We have been unable to explain our results. These data cast doubt on the scientific justification for lowering cholesterol to very low concentrations (<4.65 mmol/L) in elderly people.)
    Weverling-Rijnsburger AW and others. High-density vs low-density lipoprotein cholesterol as the risk factor for coronary artery disease and stroke in old age. Arch Intern Med 2003;163:1549-54. (Both low LDL cholesterol and low HDL cholesterol concentrations were associated with an increased mortality risk of infection: 2.7 (95% CI, 1.2-6.2) and 2.4 (95% CI, 1.1-5.6), respectively. The risks were unaffected by comorbidity. In contrast to high LDL cholesterol level, low HDL cholesterol level is a risk factor for mortality from coronary artery disease and stroke in old age.)
    Onder G and others. Serum cholesterol levels and in-hospital mortality in the elderly. Am J Med 2003;115:265-71. (Among older hospitalized adults, low serum cholesterol levels appear to be an independent predictor of short-term mortality.)
    Casiglia E and others. Total cholesterol and mortality in the elderly. J Intern Med 2003;254:353-62. (High TC remains a strong risk factor for coronary mortality in elderly men. On the other hand, having a very low cholesterol level does not prolong survival in the elderly; on the contrary, low cholesterol predicts neoplastic mortality in women and any other noncardiovascular mortality in both genders.)
    Psaty BM and others. The association between lipid levels and the risks of incident myocardial infarction, stroke, and total mortality: The Cardiovascular Health Study. J Am Geriatr Soc 2004;52:1639-47. (For total cholesterol and LDL-C, the associations with MI and ischemic stroke were only marginally significant. HDL-C was inversely associated with MI risk (hazard ratio=0.85 per standard deviation of 15.7 mg/dL, 95% confidence interval=0.76-0.96). For the outcome of ischemic stroke, high levels of HDL-C were associated with a decreased risk in men but not women. Lipid measures were generally only weakly associated with the risks of hemorrhagic stroke or total mortality. In this population-based study of older adults, most lipid measures were weakly associated with cardiovascular events. The association between low HDL-C and increased MI risk was nonetheless strong and consistent.)
    Ulmer H and others. Why Eve is not Adam: prospective follow-up in 149650 women and men of cholesterol and other risk factors related to cardiovascular and all-cause mortality. J Womens Health 2004;13:41-53. (Patterns of cholesterol levels showed marked differences between men and women in relation to age and cause of death. The role of high cholesterol in predicting death from coronary heart disease could be confirmed in men of all ages and in women under the age of 50. In men, across the entire age range, although of borderline significance under the age of 50, and in women from the age of 50 onward only, low cholesterol was significantly associated with all-cause mortality, showing significant associations with death through cancer, liver diseases, and mental diseases. Triglycerides > 200 mg/dl had an effect in women 65 years and older but not in men. This large-scale population-based study clearly demonstrates the contrasting patterns of cholesterol level in relation to risk, particularly among those less well studied previously, that is, women of all ages and younger people of both sexes. For the first time, we demonstrate that the low cholesterol effect occurs even among younger respondents, contradicting the previous assessments among cohorts of older people that this is a proxy or marker for frailty occurring with age.)
    Schupf N. Relationship between plasma lipids and all-cause mortality in nondemented elderly. J Am Geriatr Soc 2005;53:219-26. (Low cholesterol level is a robust predictor of mortality in the nondemented elderly and may be a surrogate of frailty or subclinical disease. More research is needed to understand these associations.)
    Akerblom JL and others. Relation of plasma lipids to all-cause mortality in Caucasian, African-American and Hispanic elders. Age Ageing 2008;37:207-13. (Hispanics had the best overall survival, followed by African-Americans and Whites. Whites and African-Americans in the lowest quartiles of total cholesterol, non-HDL cholesterol and low-density lipoprotein cholesterol (LDL cholesterol) were approximately twice as likely to die as those in the highest quartile (White HR: 2.2, for lowest total cholesterol quartile; HR: 2.3, for lowest non-HDL cholesterol quartile; and HR: 1.8, for lowest LDL cholesterol quartile. African-American HR: 1.9, for lowest total cholesterol, HR: 2.0, for lowest non-HDL cholesterol and HR: 1.9, for lowest LDL cholesterol). In contrast, plasma lipid levels were not related to mortality risk among Hispanics. Hispanic ethnicity modifies the associations between lipid levels and all-cause mortality in the elderly.)
11. Lisää tietoa veteraaniurheilija -blogista (Suomen suosituin terveysblogi) http://sundqvist.blogspot.com/     

Keskustelua ravitsemuksesta Helsingin kirjastossa

**
Helsingin kaupunginkirjastossa tapahtuu keväällä 2012!

Ravitsemus herättää tunteita -keskustelusarja keväällä 2012 Pasilan kirjaston auditoriossa klo 17.00-19.30 (2. krs) 

Esi-isämme keräsivät kokemusperäistä tietoa ravinnosta. Vuosisatojen saatossa syntyi käsitys siitä mikä ruoka on terveellistä ja mikä sammuttaa nälän tehokkaimmin. Villisiat, antiloopit ja hirvet juostiin kiinni ja syötiin lihoineen, rasvoineen ja sisälmyksineen. Opittiin viljelemään maata ja lypsämään lehmiä. Metsän antimet kerättiin talteen ja torjuttiin niillä vitamiinipuutoksia. Säilöttiin ruoka parhaan taidon mukaan niin, että pysyttiin hengissä niukkojenkin luonnonantimien varassa.

Tarvittiin moderni tiede ja elintarviketeknologia näiden ravitsemusta koskevien seikkojen sekoittamiseen. On todella vaikeaa tällä hetkellä tietää mihin pitäisi uskoa. Tieteeseen, tiedon tulkintaan, omaan tolkkuun, asiantuntijaan, valistuneeseen maallikkoon vai johonkin muuhun? Takaraivossa saattaa muhia jokin ennakkokäsitys omasta ravitsemusideologiasta, johon jaossa oleva tieto ei sovi. Sillä tietoa on jaossa enemmän kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Sellaista tietoa joka joko kumoaa tai antaa tukea omille ennakkokäsityksillesi. Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei ole niin tarkkaan ollut tietoa siitä miten jokin ruoka-aine vaikuttaa ihmisen aineenvaihduntaan. Tiedämme jopa miten ravintoaineet vaikuttavat solu- ja geenitasolla. Kuitenkin olemme monesti niin sekaisin kaikesta tiedosta, että yksinkertaisimmatkin asiat osataan perusteellisesti sekoittaa.

Filosofian tohtori, biologi, Christer Sundqvist kiertää Suomea yli sadan luentokeikan verran vuodessa. Hän on tottunut keskustelija ja osaa ravistaa käsityksiämme ravitsemuksesta. Kolme kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä hän pohtii ravitsemusta ja ravistelee ennakkokäsityksiämme ravitsemuksesta monesta eri näkökulmasta.

Tiistaina 21.2. Painonhallintaa virallisesti, harpaten vai karpaten? Sundqvist ottaa laihdutusdieetit tarkasteluun ja kertoo laihdutuksen terveyshyödyistä. Laihduttaminen on varsin helppoa, mutta painonhallinta on kovin vaikeaa. Laihdutetut kilot tahtovat hiipiä takaisin korkojen kanssa. Mikä laihdutusruokavalio toimii? Pitäisikö meidän palata kivikaudelle? Millaista on vähähiilihydraattinen elämäntapa (”karppaus”)? Mikä on liikunnan merkitys painonhallinnassa - harpatenko hoikaksi? Miten ottaa nälkä hallintaan? Kerro oma tapasi pysyä hoikkana! Jos vaaka näyttää mielestäsi liian suuria lukemia, onko silloin kyseessä painovirhe?

Tiistaina 27.3. Käytä älliä ruokakaupassa. Sundqvist keskustelee älykkäistä ruokavalinnoista, ruoan luonnollisuudesta, säilyvyydestä, käytössä olevista ruoan lisäaineista ja pohtii laajapohjaisesti sitä mikä on terveellistä arki- ja juhlaruokaa. Keskustellaan siitä miten voimme parantaa ruokaostostemme laatua. Ruokavallankumos alkakoon nyt! Sano juu juureksille, ei eineksille!

Tiistaina 24.4. Rasvaista tarinaa. Sundqvist nostaa keskusteluun todella kuuman aiheen: Miten vaarallisia ravintorasvat ovat? Onko rasvainen ruoka itse asiassa terveellistä? Voiko rasvoista puhua rasvakammon keskellä? Tule ottamaan selvää siitä mitä tiede osaa kertoa luonnollisten rasvalähteiden terveyshyödyistä. Mitä tehdä korkealle veren kolesterolille? Onko kolesterolilääkkeiden lisäksi jotain muuta tarjolla? Tule kuuntelemaan todella rasvaista tarinaa!

Syyskaudella sarja jatkuu keskustelulla uudistuneista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista ja puheeksi otetaan myös ravitsemuksen kiistanaiheet sekä ravitsemustieteen tulevaisuuden näkymät.


Voit tilata omaan kirjastoosi tämän saman keskustelusarjan. Kirjastojen suurkuluttajana toteutan tämän keskustelusarjan hyvin edullisesti. Ota yhteyttä!

Käykää luennoilla - aina oppii jotain uutta

**
Seuraavan kerran kun näet ilmoituksen terveysalan luennosta, niin mitä jos menisit paikan päälle ja kuuntelisit mitä asiaa siellä on tarjolla? Luennoitsija on saattanut vuosikausia kypsytellä luentoteemojaan ja haluaa asiansa esittää niin etevästi kuin mahdollista. Kiva olisi jos hänellä olisi kuulijoita.

Minä olen sillä tavalla onnekas, että järjestäjät onnistuvat lähes poikkeuksetta houkuttelemaan runsaasti kuulijoita paikalle ja täysille saleille on paljon mukavampi puhua kuin tyhjille seinille höpistä.

Minä kuuntelen mielelläni toisten luentoja. Aina oppii jotain uutta.

Nyt haluan innostaa teitä kokeiluun:

Jos olette turkulainen (otan osaa!), niin menkää maanantaina 23.1.2012 klo 17.00 Lemminkäisenkatu 30:een. Siellä on ovi, joka johtaa Turun AMK:n Aino-saliin. Kun avaatte sen salin oven, siellä on pian alkamassa terveysluento, joka on mahdottoman kiinnostava. Se on kiinnostava sen takia, että siellä esitetään kolme näkökulmaa terveydestä. Kolme kaveria pistää itsensä likoon, jotta sinulla olisi sen jälkeen kädessäsi terveyden avaimet. Aika huikea tarjous! Maksaa vain 25 euroa ja silloinkin saa 25 euron alennukseen oikeuttavan kupongin Naturamedian luontaistuoteostoksiin siellä paikan päällä.

Jos olette ulkopaikkakuntalainen, niin harkitkaa vakavasti, jos nyt olisi pienen retken aika sinne entiseen Euroopan kulttuurikaupunkiin. Katsokaas kun siellä esiintyy vaan yksi turkulainen ja hänkin taitaa asua vähän Turun ulkopuolella. Turun taudeista ei ole tietoakaan! Pelkkää terveyttä on jaossa.

Ohjelmasta voin sanoa seuraavaa:

- Christer Sundqvist, Filosofian tohtori, Suomen suosituimman terveysblogin (2010 ja 2011) pitäjä, Turpaduunari. Energiapankkilainen. Hän on kirjoittanut useita terveysaiheisia kirjoja, viimeisimpänä PaRas Ruokavalio, luonnolliset rasvat kunniaan. Christer kiertää Suomea yli 100 keikan vuosivauhtia. Hän kertoo miten voi käyttää älliä ruokakaupassa. 
- Markku Saarinen, Crazy Finn, Energiapankkilainen, joka treenaa 4-6 h/pvä maailman rankimpaan pyöräilykisaan RACE ACROSS AMERICA 2012 (5000 km). Markku kertoo näkemyksistään länsimaisesta ravitsemuksesta.
 - Tommi Sundqvist, jonka erittäin vaikea Crohnin tauti sai polvilleen kertoo tarinansa, miten langanlaihasta potilaasta (50 kg) on tullut terve ja elinvoimainen.

No niin, olethan tulossa?

Innostaakseni sinut mukaan, kuuntelemaan meitä, olen tähän loppuun vielä sijoittanut ajatuksiani omasta tavastani luennoida. Ehkä innostut senkin takia, että haluat testata toimivatko minun luentomenetelmäni?

Erään puhujan kootut selitykset
Christer Sundqvistin ideointia siitä miten minä puhun, miten kohtaan yleisöni. Mitkä asiat toimivat, mitkä eivät toimi? Mikä on hyvä puhe? Rohkenen antaa teille muutaman esimerkin siitä miten toteutan luentojani ja valmennustilaisuuksiani. Olisi hienoa jos voisin vähän viisastua tästä itse.

Christerin tapa valmentaa
Kerron nyt miten minulla on tapana valmentaa. Poimi omalle tehtävälistallesi vain ne mahdolliset helmet tavastani valmentaa, joita uskot voivasi itse toteuttaa omalla kohdallasi. Älä matki varsinkaan minua – koskaan! On parempiakin matkittavia. 

Miten se alkoi?
Olen pitänyt ensimmäisen julkisen puheeni 12-vuotiaana Virkkalan metodistiseurakunnassa. Pastorilla oli tapana pyytää maallikoilta puheenvuoroja kirkossa, erityisesti kirkon iltatilaisuuksissa. Uskalsin ehdottaa pastorille eräässä vaiheessa lupaa puheenvuoroon. Sain luvan. Puhuin siitä miten käsitys Jumalasta näkyy minun mielestäni maailmankirjallisuuden helmissä. Muistan käsittelleeni mm. Leo Tolstoita ja Mika Waltaria.

En muista herättikö puheeni kiinnostusta. Muistan sen, että en jännittänyt yhtään. Nautin puheen pitämisestä ja siitä, että sain kiivetä jalustalle ja sain siinä hetken huomion. Puhetilaisuuksia tuli lisää sekä kirkossa että muissa tilaisuuksissa, joten en ehkä ihan surkea ollut.

Miten minä olen kehittänyt puhetaitoani?

Ihmisen aivot alkavat toimia syntymähetkellä eivätkä pysähdy ennen kuin on noustava pitämään julkinen puhe. Sir George Jessel (1898-1981) 

Kerron nyt lyhyesti kaikista niistä asioista, jotka ovat olleet minun kohdallani hyödyllisiä kun olen kehittänyt omaa taitoani pitää yhä parempia puheita. Sitä loistavaa puhetta minä olen vielä joutunut odottamaan. Ehkä se tulee - joskus?

1) Kuuntele muiden puheita. Minulle heräsi hyvin nuorena (13-vuotiaana) voimakas kaipuu kuunnella muiden live-puheenvuoroja. Kiersin hengellisissä tilaisuuksissa, yleisöluentotilaisuuksissa mm. kansalaisopistoissa, kuuntelin poliittisten puheiden pitäjiä, kävin kirjastoissa ja messuilla kuuntelemassa mm. runonlausuntaa ja kuuntelemassa miten kirjailijat lukivat omia teoksiaan ääneen. Opiskellessani ja opettaessani yliopistossa (1976-1987) kävin säännöllisesti eri tiedekuntien tilaisuuksissa kuuntelemassa tiedemiesten puheita.

Kun kuuntelin toisten puheita minä kysyin itseltäni: Mitä tuo puhuja yrittää sanoa, miten hän sen sanoo ja voinko minä oppia mitään tuosta puheesta? Huomasin, että noiden kysymysten pohtiminen oli hyödyllistä. Erityisen hyödyllisiä nuo kysymykset olivat silloin kun kuuntelin poikkeuksellisen tylsää puhetta. Tylsästäkin esityksestä saa silloin jotain irti.

Yksi puhe on vaikuttanut minuun syvästi sen takia koska siinä puheessa oivalsin ehkä ensimmäisen kerran, miten tärkeässä roolissa on hyvä, yllätyksellinen aloitus. Rovasti Lauri Huovinen (Piispa Eero Huovisen isä) piti kerran legendaarisen saarnan Turun Tuomiokirkossa 1970-luvun lopulla. Kirkkoon oli kokoontunut suuri määrä kokoomuksen edustajia. Oli menossa kansallisen kokoomuksen kesäkokous ja heitä oli tullut runsaasti kirkkoon. Rovasti Huovinen aloitti saarnansa piinallisen pitkällä tauolla, hiljaa hän katseli seurakuntaa, nuuhkaisi ilmaa, antoi katseen kiertää koko seurakunnassa, ehkä hieman pitempään ruiskaunokilla koristelluissa kokoomuslaisissa. Sitten hän rykäisi kurkkunsa selväksi ja päästi ilmoille kysymyksen: Tiedättekö mikä on Jumalan lempiväri? … Olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen lattialle. Kirkossa taidettiin pidättää hengitystäkin. Hetken kuluttua tuli Huovisen vastaus: Jumalan lempiväri on verenpunainen! Ja sitten olisi kuvitellut, että nyt tulee sitten tulikivenkatkuista parannussaarnaa, mutta kattia kanssa, tuli maailman ehkä kaunein puhe Jumalan rakkaudesta.

2) Treenaa puhettasi. Vaikka minä olen pitänyt satoja puheita elämäni aikana, olen nöyrästi treenannut puheeni osioita ja kerännyt eräänlaista puhevarastoa, jonka ex-tempore sitten heitän yleisölle ja parhaimmillaan yleisö kuvittelee, että keksin sen juuri sillä hetkellä. En tarkoita, että opettelisit puheesi kokonaan ulkoa, vaan ne tärkeimmät asiat, jotka haluat jättää kuuntelijoille perinnöksi tilaisuuden jälkeen, ne sinun pitää saada kerrottua tosi hyvin ja mieleenpainuvalla tavalla. Treenaa erityisesti sellaisia osioita, joita voit käyttää muissa puheenvuoroissasi myöhemmin hyväksi.

3) Mitä lyhyempi puhe, sitä enemmän valmisteluja. Jos sinulla on vain 10-15 min aikaa pitää puhe, sinun pitää tiivistää normaali 1-2 tunnin puheenvuorosi hyvin, hyvin lyhyeen. Älä silloin sorru yleiseen virheeseen: puhu nopeammalla temmolla!

Tee näin: valitse vain muutama pääpointti, jonka käsittelet rauhalliseen tapaan, jopa taktisia taukoja pitäen! Ihmiset osaavat arvostaa rauhallista 10 min puhetta, koska useimmat pikakelauksella heitetyt muut puheenvuorot ovat niin kauhistuttavia. Ole pirteä poikkeus.

Olen kerran pitänyt puheen, joka meni tarpeettomankin lyhyeksi edellisten puhujien ylitettyä aikansa hyvinkin reippaasti. Lisäksi oli teknisiä ongelmia ennen puhettani. 20 min puheenvuoro supistui 5 minuuttiin koska oli tarkoitus lähteä ruokailemaan heti puheeni jälkeen. Miten selvitin tilanteen? Joo, komensin tomerasti teknikot pois videotykin ja kaapeleiden kimpusta. Moittimatta edellisiä puhujia (jotka ylittivät heille varatun ajan) pyysin kuuntelijoita valmistautumaan ruokailuun. Istahdin alas, kilistelin kynällä juomalasia, sitten nousin ylös ja pyysin lupaa ruokapuheen pitämiseen! Aloitin: ”Arvoisat ruokavieraat...” Yleisön vapautuneen naurukohtauksen jälkeen otin käsittelyyn luennon kolme pääkohtaa hyvin rauhalliseen sävyyn. Lopetin puheeni: ”ja nyt kaikki syömään!” Käsittääkseni sain sanomani perille ja ihmisille jäi hyvä mieli.

4) Yllätä! Läpi koko luentourani on löydettävissä yksi toimiva elementti: hallittu yllätyksellisyys. Milloin en itse ole pelleillyt yleisön edessä tarjoten yllätyksellisiä käänteitä, olen päästänyt "yllättäen" jonkun muun lavalle. On luennoillani sitten laulanut tai soittanut jokin maailmanluokan tähti, käyttänyt puheenvuoron joku tunnettu tai yleisölle täysin tuntematon henkilö tai tapahtunut jotain muuta yllätyksellistä, niin yllätyksen pitää olla sinun hallinnassasi. Sinun pitää määritellä milloin yllätyksen pitää astua voimaan ja sinun pitää sopia yllättäjän kanssa, että hän jää sivurooliin ja hänen pitää se asia hyväksyä. Yllätyksen pitää olla laadukas!

Käydään toistemme keikoilla, pyydetään keikoillemme esiintyviä taiteilijoita tai tehdä jotain muuta yllätyksellistä. Tuollainen nostaa luennon viihdearvoa huomattavan paljon, erittäin pienellä vaivalla.

Miten kohdata yleisö?

Puhe on kuin rakkausjuttu. Hölmö kuin hölmö pystyy sen aloittamaan, mutta lopettamisessa tarvitaan huomattavaa taitoa. Lordi Mancroft (1914-1987) 

5) Säilytä katsekontakti. Jutellessasi isolle porukalle pyri säilyttämään katsekontakti. Se ei tarkoita sitä, että katse tutkan lailla kiertää jatkuvasti yleisössä, vaan puhut vaikkapa kokonaisen lauseen jollekin yksittäiselle ihmiselle. Silloin saatat kokea molemminpuolisen kommunikoinnin suuren ihmeen toteutuvan myös yleisötilaisuudessa. Luennolla istuva kokee sen ihmeen, että luennoitsija puhuu juuri hänelle (hän ymmärtää alitajuisesti, että yhdelle henkilölle puhuttu lause voisi kohdistua myös häneen ja odottaa ehkä milloin luennoitsija puhuu suoraan hänelle).

Sinun pitää vapautua papereistasi, fläppitaulustasi tai Powerpointeistasi niin paljon, että voit muutamia kokonaisia lauseita heittää suoraan yleisölle.

6) Säilytä innostunut ote koko luennon ajan. Luennointi on kestävyyslaji! Luennoitsijan on helppo opetella ne tietyt rituaalit esityksen ensimmäisen viiden minuutin ajaksi. Mutta miten säilyttää into koko esityksen ajan? Se ei mielestäni tapahdu sillä tavalla, että luennoitsija jatkuvasti riehuu lavalla. Sekin voi pitemmän päälle muodostua kovin, kovin rasittavaksi.

Itse saan intoa siitä jos kuvittelen itseni kuuntelijan rooliin koko esityksen ajan. Mitä minä seuraavaksi haluaisin kuulla? Miten kauan jaksan tuotakin luennoitsijaa tosissaan kuunnella (2-5 min?)? Mitä voin oppia luennosta? Joskus otan yleisön joukosta jonkun kohteen (anteeksi jos joudut kärsimään kohteenani olosta!), ihmisen, ryhmän, jengin (varsinkin jos puhun nuorille) tms. Yhteistä näille on, että ne ovat olevinaan hieman välinpitämättömiä tai ehkä väsyneitä.

Tiedän onnistuvani pitämään muun yleisön hereillä jos nämä "ongelmakohteet" eivät nukahda! Te tiedätte tuon satoja luentoja kuunnelleen ihmisen, joka tietää jaksavansa kuunnella viisi minuuttia illan esitystä, sitten ajatukset karkaavat talvirenkaisiin, veroilmoitukseen, henkilökohtaisiin asioihin jne. Miten pidän tuon kuuntelijan tarkkaavaisena? Jep, säilyttämällä tuon innostuneen otteen. Ja millä tavalla? Siitä seuraavaksi.

7) Vaihtelu virkistää! Tällainen luento on minulle kauhistus: seistään puhujan pöntössä koko ajan tai ladotaan niitä kalvoja heijastettavaksi valkokankaalle tai mahdottoman hienoin tehokeinoin varustetut PowerPointit säntillisesti klikataan esille videotykin kautta. Totta kai tiedon voi näinkin välittää, mutta ilman virkistävää vaihtelua ei pysy porukka hereillä. Pääosan varastaa hieno tekniikka, ei niinkään se sanomasi.

Minä kävelen paljon yleisön joukossa, akustiikan sallimissa puitteissa juttelen välillä salin takaosasta, välillä sinne sivuikkunaan päin tekee mieli mennä, vaihtelen äänensävyäni, juttelen hiljaisella äänellä tai sanon jotain oikein kovaa ja tomerasti. Huomioin käytettävissäni olevan ajan sekä kuulijakunnan koko ajan. Jos aikaa on 15 minuuttia, ei voi mennä kovin syvälle detaljeihin. Tunnin esitelmässä taas pitää olla paljon asiaa. On kiusallista, jos joutuu väkisin venyttämään esitelmäänsä. Noin 10-15 min välein "kalvosulkeiset" katkaistaan esim. kertomalla jokin aiheeseen sopiva lyhyt vitsi, näytetään jokin piirros tai kuva, soitetaan aiheeseen sopiva musiikkipätkä. Pääasia on, että silloin tulee jotain muuta kuin pelkkää monotonista puhetta. Puhujanpöntöstä on siirryttävä välillä pois, mikäli se vain akustisesti on mahdollista toteuttaa.

8) Kerro joku tarina. Ihmiset rakastavat tarinoita. Opettele muutama tarina ulkoa tai lue se sujuvasti paperista. Jos mahdollista, anna tarinan olla yhteydessä luennon sisältöön jollakin tavalla (ei ole pakko!) tai kerro tarinasi vain merkataksesi, että kohta tulee luennossa jokin oikein tärkeä kohta. Luennon aluksi voi olla hyvä ottaa rohkeasti askeleen tai kaksi eteenpäin ja jutella vapautuneesti yleisölle. Opettele (ulkoa jos ei muuten onnistu) pieni tarina, joka keskeisesti liittyy illan aiheeseen tai sinuun. Asia on sinulle niin tuttu, että osaat asian kertoa rennosti ja vapautuneesti, etkä tarvitse siihen mitään muistiinpanoja. Tämän viiden minuutin jutteluhetken aikana kuuntelijasi muodostavat sinusta puhujana oman käsityksensä, miten olet pukeutunut, mikä on äänensävysi, oletko rento vai jännittynyt, kannattaako jatkossa kuunnella. Ilman tätä lyhyttä tarinaa, esitys alkaa tavallaan liian raa'asti ja on hallittavissa vain todella kokeneen esiintyjän toimesta.

9) Kerro kuka olet. Luennon alkaessa näytät powerpointin missä on esityksen otsikko ja nimesi sekä mahdollisesti tittelisi. Minulla on tapana pitää esittelysivu esillä heti siitä hetkestä lähtien kun tekniikka on saatu pelaamaan ja yleisö saapuu paikalle. Yleisö voi silloin nähdä, että ovat löytäneet perille, luennoitsijan nimi painuu mieliin ja poikkeuksellisesti videotykki toimii (toistaiseksi!).

10) Näytä luentosi runko. Muutamalla sanalla tai ranskalaisella viivalla, kaaviolla, kuvalla tms. voi olla hyvä ilmaista mitä luennolla käsitellään. Jos mahdollista, vilauta luentorunkoa esityksesi edistyessä. Olen miettinyt sellaista ideaa, että yläreunassa kulkisi pieni palkki, jossa näkee luennon edistymisen, mutta en ole vielä saanut sellaista toteutettua. Toteuta sinä sellainen!

11) Tee selväksi milloin luennon tieto-osuus alkaa. Kun aloitat varsinaisen luentosi kertomalla jonkun tarinan, koen tärkeäksi, että kerrot esim.: "Nyt aloitetaan!" Silloin yleisö tajuaa, että nyt alkaa luennon tietopuolta tippumaan. Kun selkeästi ensin raivaat tien kuulijoiden sydämiin hienolla tarinallasi ja mahdollisesti kehotuksella tehdä muistiinpanoja, sinun pitää myös toteutta luennon tietopuolinen osuus mahdollisimman selkeästi! Kun sanot, että kuuntelijat voivat tehdä itselleen merkityksellisiä muistiinpanoja luennon aikana, pidät yleisön tosi hyvin otteessasi. Ei tarvitse kuin muutaman kerran sanoa: "Tämä menee sitten varmaan sinne tehtävälistallenne..." Luontevasti pidät näin yleisön hallinnassasi. Välttelen yksittäisten ihmisten nostamista esille, mutta nyt on pakko paljastaa yksi nimi. Pankaa mieleenne nimi: Jaakko Halmetoja. Siinä on terveysluennoitsija, joka osaa yleisön kohtaamisen salat tosi hyvin. Olen oppinut paljon Jaakolta yhteisillä luentokiertueillamme.

12) Katsekontakti mahdollisimman paljon yleisössä. Kolmannella rivillä istuvat ovat kiitollisimmat tuijoteltavat.

13) Sinulla pitää olla asiaa. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kuunnella puhujaa, joka ei oikeastaan sano mitään. Sinun pitää olla tämän asian suhteen erityisen tarkkana, ettet lankea samaan ansaan. Valmistele luentomateriaalisi huolellisesti, opiskele koko ajan lisää ja lisää näin tietomäärääsi, tiivistä ja viljele tietoa välittäviä iskulauseita. Kehitä itseäsi koko ajan! Seuraa ajan ilmiöitä – lakkaamatta.

14) Sinulla pitää olla persoonallinen ote. Kun puhe, persoona, ilmeet ja kehon kieli ovat sopusoinnussa, olet jo pitkällä. Se mikä erottaa hyvän puhujan loistavasta puhujasta on se, että loistava puhuja pistää persoonansa peliin. Täysillä! Luento on parhaimmillaan kertaluontoinen tapahtuma, jossa luennoitsija laittaa peliin paitsi tietonsa asiasta ja taitonsa esiintyjänä myös kokemuksensa koko aihepiiristä. Luento on performanssi. Luennoitsijalla on omaa sanottavaa ja hänellä on paljon sellaista hiljaista tietoa, jonka hän haluaa ilmaista kuulijoilleen ja jota ei oppikirjoista ja luentomonisteista löydy.

15) Anna yleisön kysyä (hallitusti). Luennon kestettyä puolisen tuntia on aiheellista ensi kerran kysyä onko tässä vaiheessa jotain kysyttävää. Jos sinulle esitetyt kysymykset ovat vaikeita, voit sanoa kysymyksen olleen mielenkiintoisen, mutta siihen palataan luennon loppuvaiheessa kun vähän muita asioita on ensin käyty läpi (usein "unohdat" kuitenkin taktisesti oivallisella tavalla hankalat kysymykset tai saat riittävästi aikaa miettiä mitä hankalaan kysymykseen kannattaa sitten aikanaan vastata). Jos on jokin kysymys johon olet varmuudella kypsä vastaamaan, otat asian tietenkin käsittelyyn. Pitkähkön kyselysession jälkeen voi olla kiva pläjäyttää taas tuo dia/kalvo esille missä oli luennon runko ja näyttää miten pitkälle ollaan nyt edetty luennossa ja muistutat tietenkin taas siitä miten tärkeää on tehdä muistiinpanoja. Otat sujuvasti ohjat taas haltuusi ja jatkat luentoasi siitä kohdasta mihin jämähdettiin keskustelemaan. Loistavan luennon käsikirjoitukseen kuuluu sellainen seikka, että yleisölle tarttuu jotain kotiin vietäväksi. Tieto, joka hyvästä luentoesityksessä tarkkaavaiselle kuulijalle tarttuu, ei löydy paperilta ennen esitystä eikä sen jälkeen. Se on siinä esityksessä. Luentolyhennelmä tai monistepino joutaa tuolloin nurkkaan pölyttymään ja kuuntelijan arvokkain ominaisuus on hänen luennosta tekemistä muistiinpanoista, niistä omista tehtävälistoista. Esityksestä muistiin piirtynyt mielikuva säilyy, vahvistuu ja yhdistyy ennemmin tai myöhemmin kuulijan vanhoihin ja uusiin tietoihin. Siitä tulee huomaamatta osa kuulijan omaa osaamista. Kritisoimme usein luennoitsijaa, mutta osaammeko enää monistepinojen ja powerpointesitysten keskellä olla hyviä kuuntelijoita?

16) Ei liian paljon asioita samaan luentoon. Hyvän luennon voi pilata liian runsaalla tietomäärällä. Jos tarjoat paljon tietoa, muista silloin tarjota usein viihdettä. Luennon loppupuolelle on hyvä kehittää jokin mieleenpainuva ja puhujalle luontainen "hulluttelu" tai humoristinen juttu. Humoristiset tempaukset jäävät kuuntelijoiden mieliin. Ja erityisesti loppuun sijoitettu kuuntelijoita ilahduttava lopetusjuttu on mitä parhainta suhteiden hoitoa. Siinä voi olla jokin johtopäätös johon olet päätynyt käsitellessäsi tuota aihettasi, jotain persoonallista ja mieliinpainuvaa, mielellään konkreettista ja arkista. Luentosi voi olla tylsä keskikohdiltaan, mutta alku ja loppu pitää olla superia!

17) Ole avoin. Älä pistä mitään esineitä (pöytiä, tuolia tms.) itsesi ja yleisön väliin. Pidän jopa käsien asentoa hyvänä tapana viestittää avoimuudesta. Nosta kädet navan yläpuolelle ja tehosta sanomaasi käsiä liikuttamalla, älä pane käsiä taskuun tarpeettomasti, edessä puuskassa olevat kädet antavat väärän viestin. Fiksusti puhutaan kehonkielestä. Älä milloinkaan päästä ristiriitaa syntymään kehonkielesi ja sanomasi väliin.

18) Ota riskejä! Yleisö rakastaa sellaista luennoitsijaa, joka ottaa hallittuja riskejä, aivan kuten normaalissa keskustelutilanteessa ystävien kesken. Kauheatahan se olisi jos jatkuvasti varoisimme sanojamme. Jos menee pieleen, korjaa virhe välittömästi. Jos joku on ymmärtänyt sanomasi väärin, vika on todennäköisesti sinussa, ei kuuntelijassa. Avoimesti ota huomioon väärinymmärryksen mahdollisuus ja tarkista ajoittain menikö sanoma oikealla tavalla perille.

19) Paljasta "kaikki" mitä tiedät. Jep, anna tiedon tulla. Ei kaikkea samaan tilaisuuteen vaan tilaisuus tilaisuudelta, luento luennolta, kirja kirjalta, avaat yleisöllesi sisäistä aarrettasi. Pala palalta. Minulta kysytään usein voiko luentojeni tietoja vapaasti jakaa eteenpäin vai onko siinä luennossa jotain salaisuuksia, joita et halua luovuttaa. Olen lähes poikkeuksetta sanonut, että saatte kaikki mahdolliset tiedot mitkä minulla on asiasta ja saatte vapaasti niitä välittää eteenpäin. Mitään en halua piilottaa. Luennolla esillä olleet asiat ja persoonallinen tapani esittää asia kuuluvat niin olennaisesti yhteen, että ei ole mitään syytä varoa ideoittesi suurimittaista varastamista. Älä jätä epäselväksi kuka kannattaa kutsua taas seuraavan kerran luentoa pitämään!

20) Pää pystyyn! Kun 7-9 kg painoinen päänuppisi on aivan oikealla kohdalla, lähetät viestin yleisölle, että hallitset tilanteen. Jos pää painuu alas, olet luovuttanut, olet surkimus. Mitä kovempaa kritiikkiä saat yleisön joukosta kohdata, sitä korkeammalle nouskoon pääsi ja nokka osoittakoon ehkä poikkeavan paljon yläviistoon! Ole ylpeä sanomastasi, mutta älä kuitenkaan ylpisty. Onhan sanomasi nyt kritiikin muodossa koskettanut syviä kansantuntoja ja koetaan yleisön joukosta halua hieman tuuletella ajatuksia suuntaan ja toiseen. Ole siitä tyytyväinen. Kohtuuton ja väärinymmärryksestä johtuva kritiikki on tietenkin asia erikseen. Siitä selvitään ehkä murjaisemalla joku hauska vitsi.

21) Iloitse palautteesta. Saan varsin paljon palautetta sähköpostin muodossa luentokeikkojeni jälkeen. Joukossa on myös kriittisiä kannanottoja. Kritiikistä olen mielissäni, sillä sen varassa voin tarkistaa ja terävöittää sanomaani jatkossa. Pää pystyyn siis jos sinua kritisoidaan! Ja jatkakaa ihmeessä kritisoimistani!

Silloin on mies onnistunut elämässä kun hän ei enää pidä ainuttakaan itse kirjoittamaansa puhetta. Henrik Tikkanen (1924-1984)

Karppaus - edullista ja ravitsevaa!

**
Nyt taas karpataan veteraaniurheilijan terveysblogissa!

Kirjoitettu 9.1.2012 ja päivitetty uusilla tiedoilla 15.1.2012.

UUTTA! Tätä blogikirjoitusta kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti. Yhtenä syynä on Sami Uusitalon selkeä esitystapa. Erityisen hyviltä vaikuttavat nämä Sami Uusitalon lisäkysymykset:
  
1) Antavatko kirjoituksessani mainitut asiantuntijat väärää tietoa?
2) Jos antavat, kuinka suhtaudutte siihen. Onko epäeettistä, peräti rikollista. 
3) Miten mainittujen asiantuntijoiden tulisi reagoida havaintoihini vhh:n suojaravinnetiheydestä verrattuna VRN:n linjaan


Suosittelen teitä lämpimästi tutustumaan tähän blogikirjoitukseen, sen kommentteihin ja erityisesti teidän olisi hyvä pohtia näitä Sami Uusitalon uusia kysymyksiä.


Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus (9.1.2012):

Vähähiilihydraattisen ruokavalion (VHH:n, "karppaamisen") ympärillä käy melkoinen kuhina. On uutta TV-ohjelmaa ja uusia asiaa käsitteleviä lehtiä tarjolla. Yksi näkökulma, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle tuodaan esille nyt:

Karppaaja syö edullisesti!

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo kävi vuoden 2012 alussa ostoksilla ja valmisti ruokaa alle 5 euron hintaan, joka tutkimusten ja käytännön mukaan on kaikin puolin terveellistä, ravitsevaa ja sisältää kaikkia suojaravintoaineita (vitamiinit ja mineraalit).

Sami on useita kertoja kirjoittanut tässä Suomen suosituimmassa terveysblogissa. Usein hän tai blogi-isäntä ovat tarttuneet aiheeseen VHH ja suojaravintoaineiden määrä.

Monet ravitsemusasiantuntijamme väittävät sinnikkäästi, että VHH:lla jää, tai on vaarassa jäädä suojaravinnevajeeseen. He ovat auttamatta väärässä. Samin mielestä on äärimmäisen epäeettistä, että maan johtavat asiantuntijat antavat kansalle harhaanjohtavaa tietoa.

Leipätiedotus suostui muuttamaan nettisivujensa virheellistä tietoa vasta kun esiin tuotiin mahdollisuus joutumisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen valheellisen ja harhaanjohtavan mainonnan vuoksi. Käyköhän näin myös ao. asiantuntijoiden kohdalla?

Kelan tutkija Paula Hakala antaa ymmärtää, että VHH:lla ei saa riittävästi suojaravinteita ja täytyy siksi ottaa pillereitä. Tervesuomi -sivuilla Diabetes- ja sydänliiton asiantuntijat näyttävät, että ovat täysin pihalla. Väitetään, että kuidun lisäksi myös magnesiumin saanti jää liian niukaksi. Myös joidenkin B-ryhmän vitamiinien saanti jää suositeltua matalammaksi. Eikä jää!

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla saa enemmän suojaravinteita kuin saman energiamäärän sisältävällä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelemalla runsastärkkelyksisellä linjalla. Tämän voi todeta vaikka "Samin siwallus" -artikkelista tai "Sami iski numerot pöytään". Hävisitte ja tulette jatkossakin häviämään.

Viime aikoina erityisen paljon julkisuudessa esiintynyt Kuopion yliopiston dosentti Ursula Schwab antaa kansalle väärää tietoa. Onpa Schwab uhkaillut, että mikäli et muista lapioida riittävästi makaronia, leipää ja perunaa lapsesi lautaselle, otetaan pienokaisesi huostaan. Pieni muistutus Frau Schwabille: huostaanotoista päättävät sosiaali- ja oikeusviranomaiset, eivät pyöreäposkiset margariinia ja tärkkelystä tuputtavat tädit, sanoo Sami Uusitalo.

Suojaravinnekysymyksessä Ursula on aivan yhtä väärässä kuin diabetes- ja sydänliiton kollegansa: "Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla hyvin suuret päivittäin, jos haluisimme luopua täysjyväviljasta ja silti turvata monipuolisen ravintoaineiden saannin. Se on käytännössä melkein mahdotonta." No, kun ei tarvitse!

Mikä ihme on mahdotonta tässä esimerkissäni?

Hedelmiä ja viljaa siinä ei ole lainkaan. Kasviksia on erittäin realistiset 520 g ja ne kaikki ovat saatavissa käytännössä jokaisesta vaatimattomimmastakin kaupasta. Minkä ihmeen vuoksi esimerkiksi ylipainoiselle lapselle täytyisi tuputtaa makaronia, riisiä, perunaa ja leipää kun edullisia ja ravinteikkaampia ruoka-aineita on yllin kyllin tarjolla?

Usein myös kuulee väitettävän, että VHH:ta on vaikea noudattaa, koska ruoka-aineita ei ole helposti saatavilla tai ne ovat kalliita. Katso esimerkkini ruoka-aineita ja mieti itse oletko samaa mieltä? Ruoka-aineita hankkiessaan Sami ei ole juossut tarjousten perässä ja kuitenkin hän onnistuu saamaan kokoon ateriakokonaisuuden koko päiväksi alle 5 euron hintaan.

Pekka Puska, Matti Uusitupa, Mikael Fogelholm, Ursula Schwab ja kumppanit. "Iskekääpä saman energiamäärän sisältämä VRN:n suojaravinne- ja muut ehdot (kolesteroli, tyydyttynyt rasva jne.) täyttävä tärkkelyspitoinen ateriakokonaisuutenne pöytään ja katsokaa kuinka hyvin se pärjää edulliselle ja niukkaenergiselle VHH-esimerkilleni", uhoaa Sami Uusitalo.

Sami kiinnitti esimerkissään huomiota myös makuun ja hän ei ollut ruokavalintojen suhteen turhan ehdoton. VHH-aterioihin voi myös lisätä varsin hyvin maltillisia määriä makeuttavia aineita kuten sokeria ja rusinoita. Tästä huolimatta hiilihydraatteja on kokonaisuudessa vain 70 g, joka tarkoittaa 17 % kokonaisenergiasta.

Hintaa kokonaisuudelle kertyi 4,21 €.

Esimerkki on tarkoitettu yhdelle päivälle ja osoittamaan ravitsemusvalistajien väitteitä vääriksi. Ateriakokonaisuutta ei ole tarkoitettu sellaisenaan jatkuvaan käyttöön vaan fiksumpaa on syödä vaihdellen erilaisia vihanneksia, juureksia, lihaa ja kalaa.

Pyynnöstä voin lähettää lukijoille lisää materiaalia ja Sami on luvannut kommentoida asiaa.

Kommentoikaa!

VHH-ravintoneuvojaksi Vaasassa?

**
Suomeen on tulossa huhti- ja toukokuussa 2012 ruotsalainen mf Hälsoutbildningar -koulutusyrityksen VHH-myönteinen ravintoneuvojakoulutus (VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tässä hieman tietoa koulutuksesta:

• Tarkasteletko viranomaisten ravitsemussuosituksia kriittisellä silmällä?
• Haluatko antaa ihmisille rehellisiä ruokavalioohjeita, jotka perustuvat tieteeseen, evoluutioon ja holistiseen terveyteen?
• Haluatko saada käyttöösi Pohjoismaiden edistyneimmän kurssikonseptin liittyen luonnolliseen liikuntaan, terveyteen ja elämäntapaan?

mf Hälsoutbildningar pitää lisensoidun ravintoneuvojan peruskurssin keväällä ensimmäistä kertaa Suomessa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on koulutettu yhteensä jo yli 250 ravintoneuvojaa, jotka nyt tekevät työtä modernin, päivitetyn terveyskatsomuksen myötä kurssi- ja ravintoneuvontatyössään.

Koulutus sisältää 80 opettajavetoista oppituntia ruotsiksi, paikkakunta on Vaasa, ja ajankohta 23-27.4 + 28.5-1.6.2012. Jatkossa koulutus tullaan järjestämään 1-2 kertaa vuodessa.

Jos päätät nopeasti ja ilmoittaudut viimeistään 23.1.2012 saat kurssin alennettuun hintaan. Varsinainen ilmoittautumisaika päättyy 16.3.2012.

On syytä tiedostaa, ettei pelkkä koulutus riitä kompetenssiksi toimia ravintoneuvojana, vaan sinun täytyy myös lukea paljon muita kirjoja muun muassa ihmisen fysiologiasta, aineenvaihdunnasta, ja psykologiasta, osallistua muihin koulutuksiin sekä pikkuhiljaa kartuttaa kokemustasi. Tärkeää on myös olla jatkuvasti tietoinen alan uusista tutkimuksista ja löydöksistä.

Tässä voit lukea lisää koulutuksen sisällöstä ja tässä on kurssikalenteri, jossa hintatiedot. Ilmoittautuminen tapahtuu tässä.

Veteraaniurheilija suosittelee!

Helsinki Paleo - ihan kivikautista touhua!

**
Paljon kiinnostusta herättänyt paleo ruokavalio ja sen ympärille sijoittuva kokonaisvaltainen elämäntapa on tulossa ryminällä Suomeen.

Näkyvänä osoituksena kasvavasta kiinnostuksesta on nähtävä se, että Helsingissä järjestetään 21.1.2012 erittäin kiinnostava aihetta käsittelevä seminaari:

HELSINKI PALEON HYVINVOINTISEMINAARI - UUSKIVIKAUTINEN RUOKAVALIO JA ELÄMÄNTAPA TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ

Paleo eli uuskivikautinen ruokavalio sekä kokonaisvaltainen elämäntapa leviää maailmalta Suomeen kovaa vauhtia!

HelsinkiPaleo järjestää hyvinvointiseminaarin tammikuun 21. päivä Helsingin Rastilan Henkilöhuoltamossa.

Äänessä on Jaakko Savolahti, personal trainer ja Helsinki Paleon perustaja, joka kertoo, kuinka ruoka- ja elämäntapavalintojen avulla on mahdollista optimoida kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Seminaari on osa Helsinki Paleon tammikuussa käynnistynyttä hyvinvointihaastetta, jonka tarkoituksena on innostaa ihmiset ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta kiinnostumaan omasta terveydestään sekä jakaa paleoelämääntapaan liittyviä vinkkejä.

Haasteeseen osallistuminen on maksutonta ja osallistujat ovat mukana monien aiheeseen liittyvien palkintojen arvonnassa.

Paleo on kokonaisvaltainen elämäntapa. Sen nimi viittaa paleoliittiseen eli kivikauteen, jonka kulttuuri perustui metsästämiseen ja keräilyyn. Paleo-elämäntavassa ei kuitenkaan eletä kuten kivikautiset, vaan sovelletaan esi-­isien oppeja nykyaikaisesti ja painotetaan luonnonmukaista ruokavaliota, stressinhallintaa, luonnollista liikkumista ja muita elämänlaatua tukevia tekijöitä.

Paleo on niittänyt mainetta maailmalla, eikä sen suosiolle näy loppua - nyt ilmiö on rantautunut myös Suomeen.

Pitäisikö sinunkin tulla?

AIKA JA PAIKKA:
21. tammikuuta 2012, klo 10-17. Rastilan henkilöhuoltamo, os. Karavaanikatu 4, 00980 Helsinki

OHJELMA: 
KLO 10-13 TERVEYDEN PERUSTEET: PALEO RUOKAVALIONA JA KOKONAISVALTAISENA ELÄMÄNTAPANA. Luento antaa avaimet navigointiin erilaisten ravitsemussuositusten sekavassa sokkelossa: mikä oikeasti on terveyttä edistävää ja miksi. Opit myös yleisimpien länsimaalaisten sairausten syistä ja synnystä sekä siitä, kuinka niihin voidaan vaikuttaa tai niiden kehittyminen täysin estää ruokavalio- ja elämäntapavalinnoilla. Luennolla käydään läpi paleoravitsemuksen, liikunnan ja muiden elämänlaatua edistävien tekijöiden perusperiaatteet.

KLO 13-14 HERKULLINEN PALEOLOUNAS. Lounaan aikana on mahdollista keskustella Jaakon kanssa paleoruokavaliosta ja -­elämäntyylistä.

14-17 URHEILIJAN PALEO: OPTIMOI SUORITUSKYKYSI TAVOITTEITA TUKEVAN RUOKAVALION JA ELÄMÄNTAPOJEN AVULLA. Luennolla opit, kuinka optimoit suorituskykysi, parannat palautumistasi ja vähennät loukkaantumis-­ ja sairastumisriskiäsi ruokavalio- sekä elämäntapavalinnoilla. Luento on suunnattu tavoitteellisesti urheileville. Luennolla käydään läpi urheilijan paleoravitsemuksen perusteet sekä tarkastellaan kokonaisuuden hallintaa, eli muun muassa levon ja palautumisen tärkeyttä sekä harjoittelun jaksottamista.

Voit ilmoittautua vain yhdelle luennolle tai sekä aamu- että iltapäivän tilaisuuksiin. Seminaariin on varattu reilusti aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

HINTA: 29,00€ / luento (sis. ALV) + lounas 14,00€. Koko päivä eli kaksi luentoa ja lounas 65,00€ (sis. ALV)

ILMOITTAUTUMISET: laura@glory.fi TAI helsinkipaleo@gmail.com

Paikkoja on rajoitetusti ja kurssi täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen ei ole voimassa ennen varausmaksun maksamista ja lasku toimitetaan varauksen yhteydessä.

LEHDISTÖ: Lisätiedot, painokelpoiset kuvat ja haastattelupyynnöt: Laura Iisalo, laura@glory.fi / 044 572 2562

Sokerilimsan kittaaminen lopetettava!

**

Luin ja kirjoitin tästä uutisesta 3.1.2012. Suomalaislehdissä se "uskallettiin" mainita vasta 10.1.2012.


Tanskalainen kliininen koesarja osoittaa sen, että sokeroiduissa virvoitusjuomissa piilee vaaroja. Nyt ei varoiteta hampaiden reikiintymisestä, vaan varoitus osuu rankempaan osa-alueeseen terveydessämme:

Säännöllinen sokerilimsan nauttiminen lisää merkittävällä tavalla maksan rasvoittumista, vyötäröön ja lihaksiin kertyy ylimääräisiä rasvakerroksia ja veren triglyseridit ja kolesterolit nousevat huomattavasti!

Yllämainitut terveyttä nakertavat seikat on syytä ottaa vakavasti. Vielä en ole nähnyt, että terveysviranomaisemme olisivat kommentoineet tätä uutta tanskalaistutkimusta. Olen lähes varma, että sokerilimsat tuomitaan myös terveysviranomaistemme toimesta. Onhan mm. pääjohtaja Pekka Puska ansiokkaasti valistanut sokeroitujen virvoitusjuomien vaaroista mm. edistämällä virvoitusjuoma-automaattien kieltämistä oppilaitoksissamme.

Toivottavasti terveysviranomaisemme hanakasti tarttuvat nimenomaan siihen seikkaan, että sokeria sisältävät juomat ja ruoat lisäävät rasvan varastointia elimistössämme ja sekoittavat veren rasva-arvot.

Tanskalaiskoe toteutettiin sillä tavalla, että koeryhmiä kehotettiin nauttimaan puolen vuoden ajan yhden litran verran (aika paljon!) joko sokeroitua kolajuomaa, keinotekoisesti makeutettua kolajuomaa (aspartaamia käytettiin makeuttajana), maitoa tai vettä.

Maito, vesi ja keinomakeutetut kolajuomat eivät aiheuttaneet epätoivottuja vaikutuksia rasva-aineenvaihduntaan, sen sijaan sokeroitu limsa osoittautui vaaralliseksi tämän asian suhteen.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä The American Journal of Clinical Nutrition ihan vuoden 2011 lopussa:

Maersk M, Belza A, Stødkilde-Jørgensen H, Ringgaard S, Chabanova E, Thomsen H, Pedersen SB, Astrup A, Richelsen B. Sucrose-sweetened beverages increase fat storage in the liver, muscle, and visceral fat depot: a 6-mo randomized intervention study. Am J Clin Nutr. 2011 Dec 28. [Epub ahead of print]

Odotellessamme perinteisen suomalaismedian uutisointia (uusi sosiaalinen media on jo uutisoinut tästä!), tässä anonyymin avustajani linkkivihjeet:

• Sydsvenskan (sanomalehti): Läsk gör levern sjukligt fet
• Toxiska epistlar (blogi): Socker ger fettlever
• Pohjoismaisia mielipiteitä (foorumi): Sokeri aiheuttaa rasvamaksaa
• Kostdoktorn (blogi): Läsk gör levern sjukligt fet
• Svenska Dagbladet (sanomalehti): Mycket läsk gör levern sjukligt fet
• Aftonbladet (sanomalehti): Mycket läsk gör levern sjukligt fet
• 
  

Päivitys 10.1.2012
Saimme odottaa viikon verran, ennen kuin perinteinen suomalainen terveysmedia (Duodecim/Helsingin Sanomat) uskalsi raportoida tästä tutkimuksesta. Ja pakollinen vähättely tuli kuin apteekin hyllyltä: "Muun muassa aineiston pienuuden takia tulokset on syytä varmistaa uusissa tutkimuksissa ennen kuin nyt havaittujen muutosten voi varmuudella sanoa johtuvat juuri sokeroiduista virvoitusjuomista."

• Helsingin Sanomat: Tutkimus: Sokerilimut saattavat lisätä maksan rasvoittumista
• Iltalehti: Sokerilimut vaaraksi maksalle ja sydämelle?
•  

A-vitamiini

***
Aloitan kahdeksannen vuoteni tämän terveysblogini parissa A-vitamiinikatsauksella. Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja.

A-vitamiinia voit kiittää terveydestäsi

Terveitä silmiä, hyväkuntoista luustoa, hyvää ihoa ja vaikkapa parantunutta vastustuskykyä sairauksia vastaan voimme kiittää silloin kun A-vitamiinin saanti sen eri muodoissa on ollut riittävää. A-vitamiini on saanut nimensä sillä perusteella, että siitä aloitettiin vitamiinien nimeäminen 1910-luvulla.

Eläin- ja kasvikunnasta 

Eläinperäinen ravinto sisältää vaihtelevan runsaasti A-vitamiinia retinolin muodossa. Retinoli on suoraan hyödynnettävissä elimistössämme A-vitamiinina. Sen sijaan kasvisruoasta saamme A-vitamiinia sen esiasteena, eli karotenoideina. Karotenoideista muodostuu ohutsuolen soluissa A-vitamiinia elimistön tarpeen mukaan. Tämä tarpeenmukainen muunto aktiiviseksi A-vitamiiniksi on nerokas tapa ylläpitää sopivaa A-vitamiinitasoa elimistössämme. Kasviperäisten A-vitamiinilähteiden imeytymisen suhteen on sellaisiakin eroja, että joistakin kasviksista esiasteet imeytyvät tehokkaammin keitettyinä kuin raakoina. Tutkimuksissa on todettu esimerkiksi, että beetakaroteeni imeytyy paremmin keitetystä ja muhennetusta porkkanasta kuin raa’asta.

Karotenoidit kulkeutuvat maksaan välivarastoon, josta ne sitten siirtyvät verenkierron mukana elimistön eri kudoksiin, pääosin rasvakudokseen. Paljon porkkanoita syönyt saattaa havaita ihonvärinsä muuttuneen kellertävän ruskeaksi juuri ihonalaiseen rasvakudokseen varastoituneen beetakaroteenin takia.

Me saamme A-vitamiinia reilusti maksasta, maitotuotteista, kananmunista, kalanmaksaöljystä, vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. Mitä värikkäämpi kasvi, sitä enemmän A-vitamiinin esiastetta. Maksalaatikossa on A-vitamiinia niin paljon, että vuorokauden saantisuositus saavutetaan jo nauttimalla noin 20 g annos. Maksaa ei siis kannata nauttia joka päivä. A-vitamiini varastoituu maksaan ja kerääntyy yliannostuksessa myös rasvakudokseen. Esimerkiksi ihmisen A-vitamiinivarastosta peräti 90 prosenttia on varastoituneena maksaan ja vain pieni osa rasvakerrokseen, munuaisiin ja lisämunuaisiin.

Tärkeimmät A-vitamiinin lähteet (Lähde: www.fineli.fi) 

Ruoka _______________________ µg RE / 100 g
Maksa kaikissa muodoissa 2 000-20 000
Ruusunmarja 950
Margariini (vitaminoitu) 900
Kananmunan keltuainen, paistettu 830
Porkkana, raaste 770
Lehtikaali 765
Voi 700
Kala, savustettu 650
Persilja 470
Tomaattiketsuppi 425
Kurpitsa 370
Mäti 280
Pinaatti 275
Rasvainen juusto 275
Kananmuna, kokonainen, paistettu 270
Paprika, punainen 240
Fetajuusto 230
Mätitahna 140
Kantarelli 110

Elintarvikkeiden sisältämien retinolien ja karotenoidien yhteenlaskettu A-vitamiinivaikutus elimistössä ilmoitetaan retinoliekvivalentteina, joista sitten saadaan laskettua saantisuositukset. Yksi retinoliekvivalentti (RE) vastaa 1 µg retinolia tai 12 µg beetakaroteenia tai 24 µg muita karotenoideja. Saantisuositus on vuorokautta kohti 800 µg RE yli 14-vuotisille naisille, 900 µg RE vastaavan ikäisille miehille. Lapsille (10-13 vuotta) suositellaan sukupuolesta riippumatta 600 µg RE. Imetysajalle on annettu erilliset suositukset: 1000 µg RE / vrk.

Terveysnäyttöjä

Rasvaliukoinen A-vitamiini on yhteinen nimike luonnossa esiintyville retinoideille (retinoli, retinaali ja retiinihappo) ja niille karotenoideille, joilla on retinolin biologinen aktiivisuus. A-vitamiinia on aiemmin kutsuttu myös nimellä Antikseroftalminen vitamiini, mikä viittaa sen näkökykyä ylläpitävään ominaisuuteen.

Näkeminen kuluttaa jatkuvasti A-vitamiinia. Ruoan A-vitamiini ja sen esiasteet ovat ainoa retinaalin lähde silmän näköpigmentteihin. Jos A-vitamiinia ei saada riittävästi, heikentää se hämäränäköä kuin myös muuta näköä. Kehitysmaissa A-vitamiinin puute on yleisin sokeuden aiheuttaja. Hämäräsokeus paranee A-vitamiinin saannin kohentuessa, mutta valitettavasti ns. kseroftalmia (sarveiskalvon pehmeneminen) jättää pysyviä muutoksia silmään.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on käynnistänyt useita hankkeita A-vitamiinin saannin turvaamiseksi kehitysmaiden naisille ja lapsille. On alueita erityisesti Afrikassa ja Intiassa, jossa esiintyy väestötasolla suurta A-vitamiinin puutetta.

A-vitamiini toimii elimistössä yleisenä solujen kasvutekijänä. Retinoli ja retinaali säätelevät solujen kasvua vaikuttamalla suoraan proteiinisynteesiin ihan samalla mekanismilla kuin steroidihormonit. Tätä kautta välittyy tämän vitamiinin tärkeät vaikutukset immuunivasteeseen ja aistitoimintojemme kehittymiseen ja ylläpitoon.

Tunnettua on A-vitamiinin vastustuskykyä lisäävä ominaisuus, erityisesti tulehdussairauksia vastaan. A-vitamiini mahdollistaa esimerkiksi limaa erittävien solujen erilaistumisen. A-vitamiinin puutteessa limaa erittävät solut korvautuvat sarveisainetta tuottavilla soluilla. Erityisen herkkiä A-vitamiinin puutteelle ovat henkitorvi, iho, sylkirauhaset, kivekset ja verkkokalvo. Lima suojaa elimistöä sairauksia aiheuttavilta pieneliöiltä ja muilta haitallisilta yhdisteiltä esim. ruoansulatuskanavassa ja keuhkoissa.

A- vitamiini kuuluu ”kauneusvitamiineihin” ja pitää ihon paremmassa kunnossa. Beetakaroteeni mahdollisesti suojaa ihoa auringolta. Luonnon karotenoideista beetakaroteeni ja lykopeeni, jota on erityisesti tomaatissa, toimivat elimistön antioksidanttipuolustuksessa.

Pitkään on ollut tiedossa A-vitamiinin osallistuminen punasolujen muodostukseen. A-vitamiinin puutoksessa esiintyy anemiaa hyvästä elimistön rautatilasta huolimatta. A-vitamiini säätelee luuston ja hampaiden muodostusta osallistuen niin luun syöjä- kuin muodostajasolujen toimintaan. A-vitamiinin puutoksessa luusto ikään kuin tiivistyy, koska luunsyöjäsolujen toimeliaisuus vähenee.

Lisääntymiskyvyn ylläpidossa A-vitamiini on tärkeä. Retinolin puutteen on todettu koe-eläimillä heikentävän siittiöiden muodostusta ja aiheuttavan keskenmenoja.

Elimistön koko A-vitamiinivaraston puoliintumisaika on 6–10 kuukautta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vähäinen tai täysin uupumaan päässyt A-vitamiinin saanti näkyy vasta kuukausien kuluttua. Normaalioloissa maksassa riittää aina A-vitamiinia luovutettavaksi verenkiertoon siellä missä sitä tarvitaan. Puutosoireita kehittyykin vasta hyvin pitkäaikaisten ravitsemushäiriöiden seurauksena. Puutosoireet ovat harvinaisia meidän maassamme. Rasvojen imeytymishäiriöt, haima- ja maksasairaudet voivat kuitenkin jouduttaa puutosoireiden ilmaantumista.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kasviperäisten karotenoidien muuttuminen A-vitamiiniksi on häiriintynyt. A-vitamiinin imeytymistä haittaa runsas vitamiinin saanti ruoasta, vesiliukoisen ravintokuidun liiallinen määrä, tupakointi, alkoholi, kahvi, monet lääkkeet ja sulamaton rasva. Seleeni, sinkki, C-, D- ja E-vitamiini ovat tarpeen vapauttamaan A-vitamiinia maksasta.

Verenkierrossa A-vitamiini sitoutuu proteiineihin, joissa se kuljetetaan kohdekudoksiin kuten silmän verkkokalvolle, ihoon tai kiveksiin. Sinkin puutteessa A-vitamiinivarastoja ei kyetä käyttämään. Vastaavasti proteiinien puutteessa A-vitamiini ei pääse kohdekudokseensa.

Tutkimuksissa on todettu, että yli 15 000 µg RE/vrk pitkään nautittuna, johtaa myrkytysoireisiin: päänsärky, pahoinvointi, huimaus, ripuli, oksentelu, näkökyvyn heikentyminen, lihasten toimintahäiriö ja pahimmillaan voi maksa vaurioitua. Beetakaroteenin runsaskaan nauttiminen ei johda myrkytysoireisiin vaan rasvakudokseen kertyessään se aiheuttaa ainoastaan ihon kellertymistä.

Elimistömme osaa suojautua tilapäisiä, jättimäisiä A-vitamiiniannoksia vastaan tehokkaan maksaan varastoimisen avulla ja esiasteiden heikentyneellä muunnolla biologisesti aktiiviseen muotoon. Vasta jatkuva kulutuksen ylittävä A-vitamiinin saanti (yliannokset) ylittävät maksan varastointikyvyn ja aiheuttaa myrkytyksen. Runsas A-vitamiinilisä saattaa aiheuttaa myrkytysvaaran vanhuksille, joiden munuaisten toiminta on pahasti heikentynyt.

Uusia tutkimuksia

A-vitamiinista julkaistaan jatkuvasti uutta tietoa. Alfa- ja beetakaroteeni sekä lykopeeni ja luteiini ovat erityisen mielenkiinnon kohteina toimiessaan antioksidantteina. Juuri nämä A-vitamiinin esiasteet ovat kiinnostuksen kohteena, sillä tutkimusnäyttöä on jo pitkältä ajalta, että ne ovat meille hyvinkin terveellisiä. Nyt tiedemiehiä kiinnostaa mm. karotenoidien tarkempi vaikutusmekanismi.

Italialaistutkimuksessa löytyi näyttöä siitä, että A-vitamiini vaimentaa joidenkin tärkeiden sytokiinien muodostumista (haitallisia sytokiineja muodostuu tulehdustiloissa) ja tulehdusten parantumisessa tällä vitamiinilla on oikein tärkeä rooli. Tuore tieto osoittaa, että veren korkea alfakaroteenin pitoisuus vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpään, diabetekseen ja astmaan. Nämä tulokset saatiin 14 vuoden seurantatutkimuksessa, joka tehtiin aikuisväestöllä osana USA:n kansallista terveys- ja ravitsemustutkimusta.

Aikaisemmin päähuomio on kiinnitetty beetakaroteenin hyödyllisyyteen, mutta tämä uusi yllä mainittu amerikkalaistutkimus viittaa siihen, että alfakaroteeni olisi sairauksien ehkäisijänä tehokkaampaa kuin beetakaroteeni. Alfakaroteenia on etenkin porkkanassa sekä muissa vihanneksissa ja hedelmissä joiden värimaailmaan kuuluu oranssin ja keltaisen eri värisävyt. Toki vihreissäkin kasviksissa on A-vitamiinin esiasteita. Tulosten mukaan vihannesten, marjojen ja hedelmien syöminen on hyvä keino pitää yllä terveyttä.

Suuressa beetakaroteenia käsittelevässä konferenssissa Saksassa alleviivattiin A-vitamiinin esiasteen merkitys ihmisen terveydelle niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin. Alfakaroteenin ja tupakoitsijoiden keuhkosyövän välillä on äskettäin havaittu tilastollisesti merkitsevä yhteys. Mitä pienempi alfakaroteenin saanti, sitä suurempi oli sairastumisen vaara. Selvitysten mukaan porkkana ja kurpitsa sisältävät runsaasti alfakaroteenia.

Tuoreessa suomalaisessa Folkhälsan –järjestön diabeetikoiden ravitsemusolojen kartoituksessa huomioitiin suosituksia alempi A-vitamiinin saanti tyypin 1 diabeetikoilla. Myös D-vitamiinin, foolihapon ja raudan suhteen oli huomautettavaa.

Välimeren ruokavaliosta kantautuu hyviä uutisia. Tämä ruokavalio sisältää runsaasti karotenoideja. Peräti 25 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan Välimeren maiden ja Japanin väestöt näyttävät sietävän paremmin korkeaa verenpainetta kuin Pohjois-Euroopan ja Yhdysvaltain väestöt. Tutkijoiden mukaan osaselitys löytyy runsaammista A-vitamiinimääristä.

Astman ja A-vitamiinin välillä on yhteys siten, että alhainen A-vitamiinin saanti näkyy astman lisääntymisenä. Tämä osoitettiin tuoreessa brittitutkimuksessa ja koski erityisesti lapsia.

Singaporesta kantautuu tärkeää tietoa mm. A-vitamiinin roolista ikääntymisen oireiden yleisenä ehkäisijänä. Yhdessä muiden vitamiinien ja antioksidanttien kanssa erityisesti kasviperäinen A-vitamiini näyttäisi hyvältä ratkaisulta ikääntyville, sanovat tutkijat.

Harvardin yliopiston tutkimuksessa yhdistettiin ihonalaisten karotenoidien vähäisempi määrä sellaiseen ihosairauteen kuin psoriasis. Toisessa amerikkalaistutkimuksessa havaittiin A-vitamiinia sisältävän voiteen lieventävän psoriasiksen oireita. Myös D-vitamiini ja kalaöljyt osoittautuivat hyödyllisiksi.

Ruotsalaistutkijat onnistuivat aikaansaamaan vakavia häiriöitä laboratoriorottien luustossa antamalla niille yliannoksia retinolia. Tutkijat pitävät mahdollisena, että ihmisillä kova terveysintoilu voi ryöstäytyä hallinnasta ja liian innokas A-vitamiinivalmisteiden nauttiminen saattaa olla haitallista luunmuodostukselle jo ennen vakavia myrkytysoireita.

Vaikka A-vitamiinia saa myös kasviksista, viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että eläinperäisesti hankittu retinoli hoitaa parhaiten terveyttämme ja ylläpitää riittävän A-vitamiinistatuksen.

Ravitsemuksen perusteet varusmiehillä

**
Veteraaniurheilija jatkaa Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmien esittelyä.

Tässä jo esiteltyjä opinnäytteitä:

Aivohalvaus ja ravitsemus

Oman ruokavalion seuraaminen

Mieliruokaa

Antioksidantit

Kohonneen verenpaineen hoito tietyin elintapa- ja ravintomuutoksin

Ajatuksia elämäntapamuutoksesta

Tyssääkö meno menopaussissa?

Seuraavaksi on vuorossa Ravintovalmentaja Ville Isolan opinnäyte. Ravintovalmentaja Isolan PowerPoint -esitys kaikesta siitä mitä Puolustusvoimien tulisi ottaa huomioon varusmiehen ravitsemuksen suhteen, palkittiin tänä vuonna Ravintovalmentajakoulutuksen parhaana opinnäytteenä.


Suosittelen teitä tilaamaan Isolalta luennon tästä aiheesta.

Työssään Isola osoittaa, että varusmiehen ravintohuolto nojatessaan Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuosituksiin, lepää kestämättömällä pohjalla. Proteiinin ja rasvan saanti jää vajavaiseksi. Hiilihydraattien laadussa on myös paranneltavaa. Varusmiehen ruokailussa olisi noudatettava urheilijan ravitsemussuosituksia.

Isola luettelee optimaalisen ravitsemuksen perusperiaatteina:

• Syö 2,5 – 4 tunnin välein
• 5-7 ateriaa päivässä (aamupala, välipala, lounas, välipala 2, palautusjuoma, päivällinen, iltapala)
• Ota käyttöösi ajattelumalli, jonka lähtökohtana on riittävä proteiinin saanti:
• Mistä saisin proteiinia 25-50 g / ateria ?
• Mistä saisin rasvaa 10-20 g / ateria ?
• Ja loput tuleekin sitten hiilihydraateista... 20-40 g / ateria
• Syö hiilihydraatteja ainoastaan silloin kuin tarvitset niitä, eli aamulla, ennen ja jälkeen fyysisen rasituksen
• Illalla proteiini- ja rasvapitoista ruokaa
• Juo vettä 2-3 litraa päivässä
• Mieti syötkö vihanneksia 500 g päivässä? Jos et, niin syö monivitamiini- ja kivennäisainelisäravinnetta päivittäin
• Juonko maitoa, syönkö kalaa väh. 2 krt viikossa? Jos et, niin käytä D-vitamiinivalmistetta päivittäin!

Varusmiesten ateriavalintoja ja ruokailuun liittyviä mielipiteitä ei voi selittää yksittäisellä tekijällä.
Palvelus ohjaa varusmiehet syömään lähes aina aamupalan, lounaan ja päivällisen (kuuluu palvelukseen). Iltapala kuuluu vapaa-aikaan ja se syödäänkin selvästi harvemmin muonituskeskuksessa (lähes puolet sotilaskodeissa, myös varuskunnan ulkopuoliset iltapalat lisääntyvät palveluksen edetessä)

Enemmistö varusmiehistä syö maastoharjoituksissa omia eväitä tai sotilaskodista ostettuja. Nämä lisääntyvät palveluksen edetessä. Syy: maastoruoka ei tee kylläiseksi tai mielialan parannus "lohtusyöminen tai mielihalusyöminen" lisääntyy palveluksen edetessä

Tyypillisiä välipalan ostopaikkoja ovat sotilaskodit ja "välipala-automaatit". Ulkopuolelta tilatut ruoat lisääntyvät palveluksen edetessä, mutta käyttö on kohtuullisen vähäistä.

Vapaa-ajan syöminen siis hajaantuu eri paikkoihin. Iltapalan syöminen on palveluksessa paljon harvinaisempaa kuin siviilissä (55 % vs. 25 %). Palveluksen edetessä muonituskeskusruokailujen pääruoan, salaattien, leivän ja jälkiruoan syöminen vähenee. Kysymys: Korvataanko aterioita esim. sotilaskodista ostetuilla ruoka-aineilla?

Sotilaskoti koetaan viihtyisämmäksi, ja lohdullisemmaksi paikaksi ruokailla kuin muonituskeskus. Muonituskeskus ruokailu koetaan usein kiireiseksi "funktionaaliseksi tankkaamiseksi". Ongelmaksi nähdään kaksinapaisuus muonituskeskus vs. sotilaskoti.

Ydinkysymys on: Olisiko niin, että suositusten mukainen ravinto ei vain riitä?

Asiaan voidaan vaikuttaa, jos halutaan! Opettamalla varusmiehiä ajattelemaan mitä syövät. Opettamalla panostamaan ruoan laatuun, ja tekemään oikeita ruoka-ainevalintoja. Panostamalla ruoan laatuun.

Vaikka energiankulutus olisi erittäin suurta (8000-10 000 kcal) mm. proteiinien laatuun ja määrään vaikuttamalla kyetään ylläpitämään, ja jopa edistämään suorituskykyä. Rasvojen saantiin panostamalla hormonitoiminta pysyy normalina ja stressihormonien määrä vähenee.

Toimenpiteet:

• Ruokailujen proteiinin suhdetta tulee kasvattaa, eli käytännössä:
• Juo rasvatonta maitoa/piimää joka aterialla väh. 3 lasillista (3 lasillista = 18 g proteiinia)
• Aina vähintään puolet lautasesta lihaa / lihakastiketta / muuta lisuketta
• Iltapalalla syö juustoja ja kinkkuja leivän päällä niin paljon kuin pystyt
• Ruokailujen hiilihydraattimäärät ovat liian suuret, eli käytännössä:
• Vaihda pehmeä leipä näkkileipään (1 näkkileipä 7 g hh vs. 1 viipale sekaleipää 14 g hh)
• Älä syö riisiä, perunaa, pastaa (ainakaan ¼ lautasesta enempää)
• Syö salaattia!
• Aamulla syö puuroa tai vaihtoehtoisesti normaalia leipää! (varsinkin jos olet treenannut edellisenä päivänä)
• Rasvaa saat tarpeeksi, ja se on kohtuullisen hyvälaatuista. Kunhan syöt jokaisen näkkärin päällä tarjolla olevaa levitettä.
• Syö omia eväitä välipaloina:
• Tonnikala vedessä
• Pähkinöitä
• Proteiinijuomia (whey, kaseiini)
• Maitorahkaa
• Raejuustoa
• Syö vitamiini-kivennäisainelisää päivittäin, syö omega-3 ravintolisää myös!
• Vältä sotilaskodin tarjoamia leivoksia, sokeroituja limonadeja, karkkia, suklaata