tiistaina, kesäkuuta 24, 2014

Lepo pitää terveenä

Oletko jatkuvasti väsynyt? Et tahdo päivisin saada mitään aikaiseksi? Syytä tähän olet ehkä etsinyt vitamiininpuutoksesta, vääränlaisesta ruokavaliosta, liian vähäisestä liikunnan määrästä, sairastelusta tai ikääntymisestä. Oletko ajatellut levätä? Levon merkitys terveydellemme on korostetusti esillä tässä katsauksessa. Lue se ja oivalla levon merkitys!

Jos sinua kiinnostaa alla oleva kirjoitus, sinua todennäköisesti kiinnostaa myös uusin kirjani, huhtikuussa 2014 ilmestynyt seikkaperäinen terveyskirja "Lepää - liiku - syö - terveydeksi". Kirjaa saa suoraan minulta luennoilla ja sähköpostosoitteeseen lähetetyllä tilauksella. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Ensin väsytys, sitten lepo

Urheilijat tietävät, että lihakset kasvavat levossa, saatuaan ensin ottaa vastaan treeniä. Väsytä sinäkin itsesi sopivasti mitoitetulla toimeliaisuudella päiväsaikaan ja nauti sitten rentouttavasta ja rakentavasta yöunesta.

Säännöllisessä, terveystietoisessa elämänrytmissä vuorottelevat sopivasti uni, ravinto, liikunta, lepo ja elämän haasteet. Opettele kuuntelemaan kehoasi niin, että varmasti palaudut elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa kohdata uusi päivä täysin levänneenä ja esimerkiksi lenkkeily täysin palautuneena ja voimaa uhkuvana on elämän hienoimpia kokemuksia. Kovien harjoitusten jälkeen saa tuntea väsymystä ja pientä kipuakin lihaksissa, mutta elämään pitää mahtua runsaasti päiviä, jolloin nautimme terveydestämme täysin siemauksin.

Mikään ei saa syrjäyttää laadukasta yöunta ja rentoja, levollisia sekä rauhoittavia hetkiä päivällä. Laadukas yöuni on perusterveyden edellytys. Hyvin nukutun yön jälkeen meillä on virkeä olo ja mieliala on korkealla. Unen laatu on yleensä parasta puolen yön tienoilla, mutta laadukkaan unen ajoittuminen on yksilöllistä.

Vaikka osa ihmisistä tulee toimeen niukalla 6-7 tunnin yöunella, monella riittävä määrä unta voi olla 8-9 tuntia. Unen määrä riippuu elämäntilanteesta. Kasvuiässä unen merkitys korostuu. Pienten lasten vanhemmat saattavat pärjätä jotenkuten hyvinkin vähäisellä ja katkonaisella yöunella.

Päiväunilla voi yrittää osittain korvata yhtäjaksoisen yöunen vajetta, mutta harvalla työikäisellä on siihen arjessa mahdollisuus. Vapaalla ollessaan voi pyrkiä löytämään iltapäivällä 10-20 min hetken jolloin ottaa rentouttavat nokkaunet.

Sisäinen, biologinen kellomme tahdittaa vuorokausirytmin sellaiseksi, että useimmat meistä heräämme virkeinä aamulla. Vireystaso voi perinnöllisistä ja muista syistä johtuen tehdä meistä aamuihmisiä (30%), illanvirkkuja (10%) ja välimuotoisia (60% suomalaisista). Rytmin muuttaminen on todettu vaikeaksi.

Huippu-urheilijoita voi aivan erityisesti kehottaa löhöilyn pariin! Tulkoon teistä maailmanluokan tähtiä ainakin yhdessä lajissa: löhöilyssä. Siten tehostuu palautuminen harjoituksista. Yhdistämällä löhöilytapahtumaan rentoutumisen ja vaikkapa mielikuvaharjoitteet, voi huomattavalla tavalla vaikuttaa urheilumenestykseen.

Lepääminen on muutakin kuin unta. Levolla tarkoitetaan myös arjen rutiineista irroittautumista ja vapaa-ajan viettoa. Ota tavaksi tavata ystäviäsi, lue hyviä kirjoja ja koe monipuolisen harrastustoiminnan mieltä virkistävä ominaisuus. Pahimmillaan levon laiminlyönti näkyy ylirasitustilana ja sairasteluna.

Unihäiriöt ja terveys

Unen fysiologiasta ja unen merkityksestä ihmiselle on saatu viime aikoina täsmätietoa. Entinen tieto aivojen nukkumisesta ei pitäne paikkaansa kuin osittain. Aivosähkökäyrä muistuttaa ns. REM-unen aikana valveillaolokäyrää. REM-unen aikana aivot toimivat hyvinkin aktiivisesti käsitellen ja järjestellen valveillaolon aikana kerättyä tietomäärää. Hyödytön tieto siivotaan pois ja tarpeellinen tieto tallennetaan pitkäaikaiseen muistiin.

Ei-REM-unen aikana aivot ja kehomme lepäävät, palautuvat ja uusiutuvat. Ei-REM- ja REM-univaiheet toistuvat syklisesti muutamaan kertaan yössä. Unihäiriöiden osuessa juuri tähän palauttavaan ei-REM-unijaksoon (herätään keskellä yötä tai aamuyöstä, eikä saada uudestaan unta), sillä on merkitystä terveydelle ja jaksamiselle, valistaa mm. neurologian erikoislääkäri Salla Lamusuo. Ei-REM-uni palauttaa eniten kehoasi ja REM-uni mieltäsi.

Tutkimuksissa on osoitettu, että yksi uneton yö vastaa noin promillen humalatilaa. Sama tila saadaan aikaiseksi viikkoja kestävällä puolittuneella unenmäärällä. Huonosti nukuttu yö huonontaa motivaatiota, heikentää tarkkaavuuden ylläpitämistä, oman toiminnan ohjaaminen häiriintyy ja arviointikyky uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa tulee vaikeammaksi.

Tunnetusti unihäiriöt aiheuttavat ärtyneisyyttä, alakuloisuutta ja pitkään jatkuessaan lisäävät ahdistuneisuutta ja aiheuttavat mielialan laskua. Univaje aiheuttaa autonomisen hermoston sympaattisen aktiivisuuden kasvun, usein se nostaa verenpainetta ja on siten riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksissa. Unihäiriöihin on yhdistetty riski saada tyypin 2 diabetes.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota univajeen aiheuttaman näläntunteen lisääntymiseen ja mahdollisesti tästä syystä kasvaneeseen ruokahaluun sekä lihomiseen. Painonhallinta entisestään vaikeutuu väsyneen motivoituessa heikosti liikkumaan ja terveellisten elämäntapojen ylläpito ei onnistu. Repsahdetaan herkästi pikaruokaan, alkoholiin ja tupakkaan.

Aineenvaihduntamme on sidottu vuorokausirytmiin. Ruoansulatus on hitaampaa yöllä kuin päiväsaikaan. Yövuoroa tekevät hyötyvät pääruoan syömisestä ennen puoltayötä ja 3-4 tunnin välein toteutetusta laadukkaasta välipalavoittoisesta syömisestä.

Lepo on tärkeää

Viisautta on oppia kuuntelemaan kehoaan niin, että palautuu elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa syöksyä päivän haasteisiin täysin levänneenä. Onni on mennä kuntosalille, pulahtaa uima-altaseen  tai pistää tossua toisen eteen lenkkipolulla täysin palautuneena ja voimaa uhkuen!

Lihas kasvaa eniten levossa! Harjoittelun jälkeen syömään sekä sohvalle makaamaan ja elimistö alkaa proteiinisynteesin avulla parantamaan mitä harjoittelulla on rikottu. Kun tätä tekee viikosta ja kuukaudesta toiseen niin lihakset kasvavat ja paksunevat aikaa myöten.

Kaikki osaavat harjoitella jotenkuten, mutta vain harvat lepäävät oikein! Harjoituksista palautuminen jää monelle vajaaksi ja lihasten kehittyminen ei ole optimaalista. Urheilijan kehittymisen perusedellytys on, että lepo, harjoittelu ja ravinto ovat tasapainossa keskenään.

Rentouttavan ruokalevon aikana ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin, energiaa säästyy myös illan pääharjoitusta varten ja henkistäkin energiaa jää varastoon.

Levolla on tärkeä osa urheilijan elämässä. Hyvä 8-9 tunnin yöuni auttaa palautumaan ja lataa akkuja tuleviin koitoksiin. Töissäkin jaksaa paremmin hyvin levänneenä ja treenistä palautuneena. Kunnon lepo parantaa oppimista ja uusien asioiden omaksumista sekä töissä että harjoittelussa. Lepo auttaa jaksamaan ja keskittymään sekä parantaa mielialaa.

Urheilijan uupuminen

Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan. Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta.

Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.

Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa, mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla.

Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan. Tulee liian miellyttävä olo!

Serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa raataa.

Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit (”stressihormonit”) vaikuttavat liikuntasuoritukseen.

Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista.

Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.

Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.

Liika on liikaa urheilijallekin

Jokainen urheilija on yksilö ja jokaisella on omat rajansa kuinka paljon rasitusta ja harjoittelua kestää. Tämä raja muuttuu eri ikävaiheissa ja harjoittelua sopivasti annostelemalla sitä pystytään siirtämään yhä kovempaa rasitusta kestäväksi. Iän myötä tämä taso jonkin verran laskee. Ikääntyvä keho kaipaa enemmän palautusmisaikaa, erityisesti kun mennään yli 40:n ikävuoden.

Jos tämä optimaalinen taso ylitetään liiallisen harjoittelun kautta, antamatta keholle aikaa palautumiseen, niin siirrytään helposti ylirasitustilaan, puhutaan ylikunnosta. Huippukunto ja ylikunto ovat aina lähellä toisiaan. Ne erottaa toisistaan vain pieni raja. Jokainen ihminen voi treenaamisen avulla saavuttaa sen hetkisen oman huippukuntonsa. Jos tässä huippukunnon vaiheessa vielä yritetään voimakkaasti nostaa kuntoa, niin helposti kellistytään rajan toiselle puolelle.

Huippukunto saavutetaan aina ennen kuin siirrytään ylirasituksen puolelle. Ylikunnossa kehon sietokyvyn raja on ylitetty. Tällöin suorituskyky laskee, palautumisaika pitenee ja terveysriskit kasvavat. Ylirasitustilassa elimistömme puolustusjärjestelmä heikkenee ja silloin on suuri riski sairastua esim. tulehdustauteihin.

Muistamalla harjoituksen lisäksi levätä ja ruokailla riittävästi voidaan välttää heikentyneestä palautumisesta johtuva ”ylikunto”. Varsinkin todella kovassa harjoittelussa (ylikuntosyndroomassa) on todettu, että glutamiinia ei muodostu tarpeeksi lihaksessa. Jos kovaa voimaharjoittelua jatketaan liian pitkään ja liian usein, saattaa testosteroni laskea ja jäädä alhaiseksi pitkäksikin aikaa. Tällöin voidaan ajautua ylikuntoon, johon liittyy ”pysyvästi” alentuneen testosteronitason lisäksi voiman ja/tai lihasmassan laskua.

Harjoittelun suunnitteluvaiheessa on huomioitava testosteronin vaihtelut harjoituksen johdosta – näin vältetään ylikunto. Mahdollisesti joittenkin urheilijoiden ylikunto-oireissa esiintyvä testosteronitason lasku on osittain selitettävissä liian vähäisellä rasvan käytöllä. Mitään viisasten kiveä ei tosin ole löytynyt testosteroni-kortisoli määrityksistä joistakin harvoista myönteisistä koetuloksista huolimatta. Melatoniini-hormoni on myös esitelty yhtenä mahdollisena hormonina, jolla olisi tekemistä ylikuntosyndrooman kanssa.

On osoittautunut vaikeaksi löytää jokin helposti mitattava ominaisuus joka viestittäisi ylikuntoon joutumisen vaarasta. Eräs tutkija väittää tuoreessa tutkimuksessa reaktioaikojen hidastumisen ennustavan parhaiten ylikuntotilan. Monet tutkijat pitävät sykevaihtelua (HRV, heart rate variability) todennäköisesti hyvänä mittarina kehon rasitustilan arvioinnissa ja mahdollisen ylikunnon havaitsemiseksi urheilijoilla.

Sykevaihtelun arvioinnilla voidaan saada selville autonomisen hermoston tila varsin helposti. Yösykevaihtelua voi mahdollisesti seurata, sillä yö on vuorokauden tärkein palautumisvaihe. Etenkin alkuyö vaikuttaa olevan merkityksellinen palautumisen kannalta.

Muita ennusmerkkejä ylikunnosta ovat: harjoittelu ei kiinnosta, voimat ovat vähissä, lihakset hapottuvat helposti, unensaanti vaikeutuu, voimakas hikoilu levossa tai hikoilun puuttuminen kokonaan, palautuminen treenistä kestää kauan, ruokahalu on valtava tai tosi heikko, voimakas jano tai janottomuus, psyyke käy ylikierroksilla tai on masentuneisuutta ja flegmaattisuutta, on pientä kuumetta koko ajan, tulee esiin outoja syömistottumuksia, yöllä näkyy painajaisia, pelokas ja säikky olemus.

Mistä tietää onko urheilija ylirasitustilassa? Jokaisen elimistöllä on yksilöllinen tapa reagoida tähän ylirasitustilaan. Sen vuoksi jokaisen kovaa harjoittelevan urheilijan kannattaa oppia tarkkailemaan itseään (”kuuntelemaan kehon signaaleja”).

Varsinkin ylirasituksen alkuvaiheessa alkaa ns. sympaattinen hermosto toimimaan ylikierroksilla, joka johtaa siihen, että ei nukuta, ruokahalu on valtava ja nesteen kulutus on kova. Toinen vaihe on päinvastainen, jolloin ns. parasympaattinen hermosto aktivoituu. Tällöin henkilö on voimaton, unelias ja ruokahaluton. Käytännössä usein edetään ensimmäisen vaiheen kautta toiseen vaiheeseen, mutta toinen vaihe voi tulla suoraankin.

Terveysongelmat eivät juurikan tule ilmi sympaattisessa vaiheessa, vaan ne alkavat parasympaattisen vaiheen aikana. Silloin bakteerit ja virukset pääsevät iskemään kehoon, koska sen puolustusjärjestelmä on heikentynyt.

Puolustusjärjestelmä taistelee näitä vieraita eliöitä vastaan kuumeen avulla. Usein on niin, että puolustusjärjestelmä on heikentynyt pitkäaikaisen ylirasituksen seurauksena niin paljon, että se ei kykene nostamaan kunnon kuumetta. Tällöin terveysongelmat pitkittyvät ja ne voivat kestää kuukausia. Voimakas kuumeen nousu tällaisissa tilanteissa on aina hyvä merkki, koska se kertoo puolustusjärjestelmän tehokkuudesta. Mitä korkeammaksi kuume nousee, sitä nopeammin puolustusjärjestelmä saa voiton vieraista eliöistä.

Tämän vuoksi kannattaa muistaa, että kuume on ystävä eikä vihollinen. Sairastamisvaiheessa ei kuumetta tulisi alentaa lääkkeiden avulla, paitsi silloin kun ollaan äärimmäisissä tilanteissa. Kahden, kolmen päivän kuumeilu 38-39:ssa asteessa ei ole vaarallista. Päinvastoin, kuumeella on elimistöä puhdistava ja solukkoa uudistava vaikutus. Sen jälkeen elimistön puolustuskyky on entistä korkeammalla tasolla.

Ylirasitustila voi tulla joko pitkään jatkuneesta kovasta harjoittelusta tai sitten yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Elimistö on pitkään liikkunut sietokyvyn ylärajoilla ja loppujen lopuksi tämä sietokyvyn raja ylittyy. Palautuminen pitkällä aikavälillä tulleesta ylirasitustilasta on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.

Ylirasitustila voi siis tulla myös yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Lihas- ja maksaglykogeeni on loppunut, vesi- ja suolatasot elimistössä ovat sekaisin ja proteiinia on saatettu kuluttaa energiantuotantoon. Tällainen tila voi tulla muutaman päivän aikana useiden tuntien suoritusten jälkeen, jolloin ei ole kunnolla täydennetty kehon energia- ja nestevarastoja.

Näin käy usein esim. leiriharjoittelussa. Tässä tapauksessa kehon puolustusjärjestelmä on heikentynyt ja silloin on suuri riski saada jokin tauti elimistöön. Palautuminen tällaisesta tilanteesta on kuitenkin nopeaa. Se on kuntotasosta riippuen useimmiten ohi 2-4 päivän lepojaksolla ja energiavarastojen täydentämisellä.

Urheilijan on muistettava, että harjoittelun sietokykyyn vaikuttaa fyysisen rasituksen lisäksi myös henkinen ja tunne-elämän rasitus. Voimakkaat henkiset ponnistelut esim. opiskelussa tai töissä lisäävät urheilijan kokonaisrasitusta. Sama vaikutus on myös tunne-elämän pettymyksillä esim. ihmissuhdeongelmilla. Tällaisten paineiden aikana olisi fyysistä rasitusta osattava keventää, muuten elimistön tasapaino järkkyy ja siirrytään helposti ylirasituksen puolelle.

Usein urheilija ihmettelee ylirasituksen syntymistä, vaikka itse harjoittelussa ei ole tapahtunut muutoksia. Ylirasituksen synty juontaa silloin juurensa muuhun urheilijaa kohtaavaan rasitukseen. Henkisesti rasittavana aikana ei tulisi yrittää suorittaa vaativaa harjoitusohjelmaa, vaan päinvastoin harjoittelua tulisi keventää.

Ylikunnosta palautumisessa on muistettava levätä ja ruokailla monipuolisesti. Palautuminen ylikuormitustilasta vie joskus kuukausia tai jopa vuosia. Joillekin urheilijoille harjoitteluun palaaminen on ollut ylivoimaista.

Ravinnon osuus on merkittävä palautumisessa. Ravintoaineilla on kyky kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa sympaattisen hermojärjestelmän kautta. Tärkeää on syödä paljon laadukasta, tuoretta ruokaa. Erityisessä asemassa ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet.

Tilanteissa, joissa ylirasitus on jatkunut jo pitkään ja se on heikentänyt voimatasoja, ovat myös proteiinit tärkeitä. Usein ylirasituksen aikana myös veriarvot laskevat. Alkuvaiheessa ravinnon laatua tulee keventää ja syödä erityisen paljon vihanneksia ja hedelmiä. Hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta.

Ylikunnosta palautumisessa rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa. Kasvisvoittoisen ravinnon rinnalle otetaan mukaan vähärasvainen liha ja kala sekä myös kasvispohjaiset valkuaiset, herneet, pavut, soija, pähkinät. Jos täysiarvoisen kasvisruoan syöminen tympäisee, silloin voi olla hyvä turvautua luonnontuotteista valmistettuihin lisäravinteisiin hyvän vitamiini- ja hivenainetason takaamiseksi.

Glykogeenivaje ja epätasapainot aminohapoissa, kehon katabolian ja anabolian välillä sekä neuroendokriinitoiminnassa liittyvät usein ylikuntoon.

Työntekijän uupuminen

Työnteossa tapahtuva uupuminen on erilaista kuin urheilussa koettu uupuminen. Yksinkertaisesti sanottuna, se on uupumusta, joka sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti kun urheilussa tapahtuva uupuminen on lähinnä fyysistä.

Työelämän asettamat vaatimukset, vuorotyö, työttömyyden pelko jne. ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena sen suhteen miten ne vaikuttavat terveyteemme. Ihmisen valvoessa yövuorossa aivoihin kertyy unipainetta, joka ei pääse purkautumaan normaaliunen aikana. Uni ajoittuu sisäisen kellomme kannalta väärään vuorokauden aikaan, eli elimistö ei ole valmis virvoittavaan uneen. Tästä johtuva kasaantuva univaje on tutkimusten mukaan pitkittyneenä haitallista kehon monille toiminnoille. Sopeutuminen vuorotyöhön on yksilöllistä ja osittain perinnöllistä. Toiset soveltuvat vuorotyöhön paremmin kuin toiset.

Uupuminen työssä johtuu monesta eri seikasta, jotka pitäisi selvittää työkyvyn saamiseksi kohdilleen. Kasvavat vaatimukset työelämässä, moderni yhteiskuntamme missä jokainen voidaan tavoittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kiristyvä taloustilanne ajaa yhä useampia
loppuunpalamisen partaalle.

Jos ajoissa puututaan työntekijän ylirasitukseen, voidaan nopeasti saada tilanne kuntoon. Riittävä lepo ja laadukas ravinto riittävät usein. Kroonistuessaan ylirasitustila muuttuu vaikeammin hallittavaksi. Se saattaa vaatia viikkoja ja kuukausia kestävää toipumista koska ongelmat sijaitsevat autonomisen hermoston osa-alueella. Ruoansulatus ja vatsan toiminta on sekaisin, syketasoissa on voimakasta vaihtelua, hormonien eritys häiriintyy ja mielialan vaihtelut korostuvat. Unen laatu heikkenee, suorituskyky arkisissa tehtävissä laskee ja tässä on todellakin painettava jarrua!

Vakava työntekijän uupumus on nopeasti kasvava ongelma nyky-Suomessa ja vaatii kuukausien toipumisaikaa. Realistisesti ottaen toipuminen vie monesti vuosia ja tervehtyminen ei ole mitenkään varmaa vaikka hoito olisi hyvätasoista. Harvalla tällaiseen toipumisjaksoon on edes mahdollisuutta ja varaa. Vaarana on, että työntekijä läpikäy vakavan hermostollisen säätelyjärjestelmän romahduksen, tulee vakavia unihäiriöitä, masennusta, kehittyy tulehdussairauksia ja jopa syöpää immuunipuolustuksen romahtaessa.

Monesti työntekijä ei itse huomaa uupumustilaansa tai hän ei uskalla/halua tunnustaa sitä itselleen ja työyhteisölleen. Saamme tottua siihen tulevaisuudessa, että tällaisten ylisuorittajien syöksykierre katkaistaan pakolla ja alkaa työntekijän hidas tie takaisin tervehdyttävään työelämään. Huonoista työtavoista poisopitaan, tuetaan pyrkimystä uuteen rauhallisempaan elintapaan tarvittaessa lääkkein ja psykologisin keinoin.

Kovaa stressitilaa on verrattu taistelu- ja pakoreaktioon, joka jää päälle pitkiksi ajoiksi. Kaasu jumittuu pohjaan ja jarru ei toimi. Stressin vaikutuksesta noussut sympaattisen hermoston vireystaso tulisi päästää otteensa ja antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle. Kehon tulisi palata rentouden tilaan, jossa sydämen syke, verenpainen ja hengitystiheys laskevat.

Mutta tässä on mutkia matkassa. Altistumme stressireaktioille jatkuvasti. Yhä uudelleen käynnistyy sympaattisen hermoston stressireaktio ennenkuin edellinen stressi ehti alta pois. Aamukiireet, lapset päivähoitoon, ensimmäiset työpuhelut ruuhkabussissa, vaativa työkaveri, liian monta kuppia kahvia, joka puolella pulppuavat hälyäänet, nälkä, lukematta jääneet sähköpostit, itkevä lapsi, unohtuneet ruokaostokset, nalkuttava aviopuoliso, nurkassa yksikseen pauhaava televisio jne. ovat yhdessä sellaisia stressiärsykkeitä, että pääsy levolliseen tilaan estyy. Arjen extremelajin urheilusta on vaikea päästä eroon.

Väsyminen on kiehtova tutkimusaihe

Väsyminen on elimistömme taikka yksittäisen elimen tila, jossa toimintakyky alenee rasituksen seurauksena. Lihasten väsymistä aiheuttavat lihasten työstä johtuva energiavaje, hapenpuute ja maitohapon sekä ammoniakin kertyminen lihaksiin. Kaikkia lihasväsymyksen tekijöitä ei tarkkaan tiedetä.

Esimerkiksi kovassa voimaharjoituksessa väsymykseen asti, lihaksen kreatiinifosfaattivarastot tyhjenevät lähes täysin ja glykogeenipitoisuus vähenee noin 40 prosenttia. Glukoosin anaerobisessa hajoamisessa muodostuu maitohappoa, kuona-aineiden kasautumista esiintyy, tulehduksen välittäjäaineiden lisääntyminen muodostuu ongelmaksi jne. Nämä heikentävät hermo-lihas impulssin kulkua, heikentävät lihassupistusta ja lihaksen aineenvaihduntaa.

Voimakas väsyminen vie herkästi urheilijan lihaskatabolian suuntaan. Lihasperäisiä tulehduksen merkkiaineiden määrässä nähdään kasvua ja hapetusstressi nousee rasituksen myötä.  Kovassa väsymisessä keskushermosto lopulta väsyy eikä enää pysty ”käskyttämään” lihaksia liikkumaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että väsymisen ehkäisyssä saattaa olla hyötyä riittävästä glutamiinin saannista, joka mahdollisesti lieventää keskushermoston väsymistä. Se on varmaa, että väsyminen (uupuminen) on monimutkainen tapahtumaketju, jolla on vaikutuksia sekä lihas- että hermostotasolla. Neurotransmitteri serotoniinille on tässä annettu keskeinen asema ja puhutaankin erityisestä sentraalisesta väsymisestä.

Serotoniini lisääntyy hermostossa uupumisen edetessä. Myös katekolamiinien lisääntyminen havaitaan kovassa väsymisessä. Väsymisessä tapahtuu pH-muutoksia, mutta mitään kriittistä pH-arvoa ei voida yhdistää uupumiseen.

Serotoniinin roolia väsymisessä on vilkkaasti tutkittu ja varmaa on, että suolen limakalvossa ja keskushermostossa valmistuva hormoni koskee sekä lihaksia että hermostoa. Serotoniinia muodostuu ruoan mukana saatavasta tryptofaani aminohaposta. On viitteitä siitä, että hiilihydraattipitoinen ravinto ja runsas haaraketjuisten aminohappojen (BCAA) nauttiminen estää serotoniinin lisääntymisen.

Veren BCAA-pitoisuuden pieneneminen voi johtaa serotoniinin lisääntyneeseen tuotantoon aivoissa. Serotoniinipitoisuuden kasvaminen puolestaan voi olla osasyy fyysisen ja psyykkisen uupumuksen ilmenemiselle pitkäkestoisissa suorituksissa. Teoriassa BCAA-valmisteen nauttiminen voi siis parantaa kestävyyssuoritusta ylläpitämällä veren BCAA-tasoa ja estämällä serotoniinin muodostusta aivoissa. BCAA:n nauttiminen vähentää aminohappo tryptofaanin pääsyä aivoihin, jolloin väsymystä aiheuttavan serotoniinin synteesi vähenee. BCAA:n ja psyykkisten tekijöiden välille onkin löytynyt yhteyksiä tutkimuksissa.

Väsymykseen auttaa lepo

Väsyttääkö? Ottaisiko energiajuomaa? Mainoksien mukaanhan nämä juomat piristävät! Energiajuomien virkistävä vaikutus on kiistanalainen asia. Tutkimusten mukaan väsymys on kaikesta markkinahumusta huolimatta parempi nukkua ja levätä pois. Lyhyen piristävän vaiheen jälkeen energiajuomat lisäävät väsymystä.

Urheilijan väsyminen voi myös johtua esim. liian vähäisestä yöunesta, huonosta ruokailusta, piilevästä sairaudesta tai psyykkisistä tekijöistä. Monet urheilijat etsivät väsymykseen apua luontaistuotekaupan ja apteekin hyllyltä, ehkä jopa reseptilääkepurkista. Mutta liiallisesta rasituksesta ja väsymyksestä johtuvaa kehnoa oloa ei valitettavasti voi korjata mikään lisäravinne tai lääke, ainoastaan kunnon lepo auttaa. Kun univaje on korjattu on aika ryhtyä tarkistelemaan ruokavaliota tarkemmin ja silloin on todettu hyvälaatuisten proteiinilähteiden ja värikkäiden vihannesten olevan keskeisessä asemassa.

Kymmenen vapaaehtoista tervettä aikuista uhrautuivat tieteelle rajoittaen yöunensa viiteen tuntiin koetta edeltävänä yönä. Tunti kevyen lounaan jälkeen he nauttivat energiajuoman, jossa oli 42 grammaa sokeria ja 30 milligrammaa kofeiinia. Vertailuryhmäläiset joivat samalta maistuvan sokerittoman juoman. Seuraavaksi molemmille ryhmille annettiin 90 minuuttia kestävä yksitoikkoinen tehtävä, jotta heidän väsymystasonsa saataisiin selville.

Ensimmäisen 30 minuutin aikana koehenkilöiden reaktioajoissa ei ollut eroa, mutta 50 minuutin kuluttua energiajuomaa nauttineet alkoivat nuokahdella ja he tunsivat itsensä merkittävästi aiempaa unisemmiksi. Tämä johtunee siitä, että verensokerin heilahtaessa tapahtuu vireystason lasku. Runsaasti sokeria ja pieniä määriä kofeiinia sisältävät juomat hidastivat tutkimukseen osallistuneiden reaktioita ja lisäsivät tarkkaavaisuuden häiriöitä.

On tutkimuksia joiden mukaan kofeiinipitoiset juomat lisäävät keskittymiskykyä. Mutta yksi asia on pomminvarma: ”Sokeripommi ei ole kovin tehokas keino kamppaillessa unta vastaan. Joten vältä sokeripitoisia, vähän kofeiinia sisältäviä juomia”. Näin kertoo meille Loughboroughin yliopiston unitutkimuskeskuksen professori Jim Horne ja jatkaa: ”Paljon suositeltavampi keino rimpuilla väsymystä vastaan on nauttia kofeiinipitoista juomaa ja ottaa sen jälkeen pienet torkut.” Monelle riittää lievempiin väsymystiloihin, että vain yksinkertaisesti hyväksyy olevansa tosi väsynyt ja ottaa kunnon päivätorkut, syö hyvin ja huolehtii kunnon yöunesta.

Tilapäistä väsymystä voi yrittää lieventää näin:

1. Ota selvää miksi sinua väsyttää koko ajan? Mitenkään normaalia ei ole jos hyvin nukutun yön jälkeen yhä vain väsyttää. Syy voi olla kilpirauhasessa, joka ei valmista tarpeeksi tyroksiini -nimistä ihmiselle välttämätöntä hormonia. Tämä hormoni lisää kierroksia elimistöön. Mahdollinen puutostila selviää yksinkertaisella verikokeella. Anna lääkärin tarkistella raja-arvosi ja noudata lääkärin hoito-ohjeita. Laadultaan huono yöuni (uniapnea, kuorsaus, liian lämmin, melulle altis tai valoisa makuuhuone) voi johtaa väsymyskierteeseen kuten aiemmin huomasimme.
2. Lääkärit eivät hoksaa! Lääkärin ammatti on hyvin vaativa. Sairauksien kirjo on valtava ja syynä väsymykseen voi olla niin moni asia. Anna tarpeeksi hyviä vihjeitä väsymyksestäsi niin, että lääkäri voi päästä selvyyteen väsymyksesi aiheuttajasta. Varovasti vihjaise lääkärille voisiko syy olla esimerkiksi huonosti toimivassa kilpirauhasessa. Älä kuitenkaan ahdista lääkäriä liiaksi. Tutkimusten mukaan kaikki lääkärit eivät pidä sellaisesta potilaasta, joka tulee vastaanotolle suurena asiantuntijana. Ole lääkärillesi sopivan viekas.
3. Lääkkeet ja piristeet eivät heti auta. Lääkäri saattaa kirjoittaa sinulle reseptilääkkeen väsymystäsi vastaan. Lääkkeet eivät välttämättä heti tehoa ja hoitotasapainoa saa etsiä välillä tosi pitkään. Vähitellen kannattaa piristävistä lääkkeistä ja rohdoista pyrkiä eroon ja totutella taas normaaliin uni-valverytmiin.
4. Liike on lääke. Väsymys karisee liikkumalla runsaasti luonnossa. Kannattaa välillä vaihtaa maisemia, kuntoklubia tai aloittaa jokin ihan uusi urheilulaji.
5. Syö värejä. Luonto on kekseliäs. Se tuottaa meille värikkäitä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Syö näitä riittävästi (puoli kiloa päivässä) ja väsymys karisee.
6. Ota vitamiinikuuri ja muista proteiinit. Ihminen saa monipuolisesta ravinnosta todennäköisesti kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Sairasteleva tai muuten kovasti väsynyt ihminen voi kuitenkin kärsiä niin mittavasta väsymyksestä ja alakulosta, että ruokailu on huolimatonta ja epäterveellistä. Silloin voi olla paikallaan ottaa kuuriluonteisesti jokin laadukas monivitamiinivalmiste, jotta into nauttia hyvää ja terveellistä ruokaa taas palaa. Tutkimusten mukaan proteiinilähteiden tarkistaminen on paikallaan.

Melatoniinista puhutaan paljon

Unensaannin häiriöissä on viime vuosina erityisesti keskusteltu melatoniinin roolista. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen tuottaa melatoniinihormonia illalla ja yöllä kun on riittävän pimeää eikä silmiin tule valoa. Päivällä nukkuessa melatoniinia ei synny merkittäviä määriä. Jatkuvasti yövuoroa tekevillä kehon uni-valverytmi voi muuttua täysin ja tällöin melatoniinia voi erittyä jonkin verran päivälläkin nukkuessa.

Melatoniinin tuotannossa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Tuotanto on suurimmillaan lapsuuden aikana ja vähenee ikääntyessä. Yli 65-vuotiailla melatoniinierityksen yöllinen voimakas eritys on vähentynyt selvästi. Mielihyvähormoni serotoniini auttaa melatoniinia muodostumaan.

Melatoniini valmistaa elimistöä uneen. Se laskee ruumiinlämpöä, jolloin vireystaso heikkenee ja ihmisen on helpompi nukahtaa.

Melatoniini auttaa pitämään yöllä normaalisti tapahtuvan unesta havahtumisen kohtuullisena. Se rytmittää unisyklejä siten, että kevyet, syvät sekä unennäkövaiheet tulevat tietyssä järjestyksessä. Melatoniini tahdittaa useiden muiden hormonien eritystä elimistössä.

Melatoniinia erittyy äidinmaitoon ja sitä on yömaidossa. Sitä on pieniä määriä myös banaanissa, juureksissa, kurkussa ja tomaatissa. Melatoniinia on joko luontaisista lähteistä eristettynä tai syntettisesti valmistettuna ravintolisissä ja erilaisissa lääkevalmisteissa.

Melatoniinia käytetään tieteellisen näytön perusteella tahdittamaan uni-valverytmiä ja lyhentämään nukahtamisaikaa. Se näyttää olevan tehokas etenkin autististen, kehitysvammaistan ja sokeiden henkilöiden unihäiriöiden hoidossa. Melatoniini näyttäisi olevan tehokas myös jet lagin eli aikaerorasituksen hoidossa matkustavilla ja vuorotyötä tekevillä.

Melatoniini voi hieman lyhentää nukahtamiseen kuluvaa aikaa. Melatoniinia käytetään iäkkäiden ihmisten unihäiriöiden hoitoon etenkin rauhoittavien valmisteiden käytön sijaan, koska melatoniinin eritys vähenee iän myötä.

Melatoniinilla ei ole saantisuositusta eikä päivittäisen saannin ylärajaa. Melatoniinin kerta-annos suun kautta nautittuna on yksilöllinen. Se on tehokas joillakin henkilöillä/joissakin tiloissa jo pienilläkin annoksilla (0,5 mg). Tavallinen kerta-annos on 1-5 mg ja joissakin tiloissa käytetään suurempia annoksia 10 mg:aan asti.

Melatoniini on todennäköisesti turvallista useimmille aikuisille lyhytaikaisesti suun kautta otettuna tai ihovoiteena. Melatoniini voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä, lyhytaikaista masennusta, päiväväsymystä, huimausta, vatsakramppeja ja ärtyneisyyttä.


lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Kilpirauhashoitoja ihmetellään

*
Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.
 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.
Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:
Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.
Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!
Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!
Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.
Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.
Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.
Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.
Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.
Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.
Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.
No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!
Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.
Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

torstaina, heinäkuuta 04, 2013

Lääkkeiden tavoiteltu vaikutus - liikevoitto

*
Tämä kirjoitus on ilmestynyt 3.7.2013 Iltalehden blogissani. Kurkkaa kommentteja ja sano mitä mieltä itse olet.

Parempi alaston totuus kuin peitelty valhe. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Lukijapalautteen johdosta (kiitos!) aloitan terveyssatiirini tällä kertaa lääkärislangin oppitunnilla. Duodecim ja Suomen Apteekkariliitto ovat julkaisseet tästä omituisesta murteesta oppikirjan, jonka otsikko on lupauksia herättävästi “Lääkärinkielen sanakirja”. Warelius -palkittu turkulainen professori Pentti Huovinen on toimittanut ja kirjoittanut esipuheen tähän opukseen, joka meinasi viedä lukijaltani hengen.
Pahaa aavistamaton lukijani oli eräänä päivänä sattunut avaamaan sanakirjan H-kirjaimen kohdalta. Hän oli vain vaivoin välttynyt suuremmalta sydänkohtaukselta rauhallisen joogahengityksen, aspiriinin ja nitron voimin. Traumaattisen kokemuksen aiheuttaja ei ollut niinkään yksittäinen sana, vaan tällä kertaa sanan puute. Kirjassa ei nimittäin ollut lainkaan sanaa “haittavaikutus”. Kun lukijani oli tärisevin sormin selaillut S-kirjaimen kohdalle, hän oli löytänyt sanan “sivuvaikutus” = esim. lääkkeen muu kuin tavoiteltu tai odotettu vaikutus.
Suomessa voi siis turkulainen (tosin Helsingissä syntynyt) professori saada lukuisia tietokirjailijoiden palkintoja väittämällä, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Tarkastellaanpa tätä logiikkaa tarkemmin ottamalle kohteeksi statiinit, eli nuo yleiset kolesterolilääkkeet.
Tässä vaiheessa lukijani varmasti luulevat, ettei Suomessa lainkaan enää käytetä statiineja. Yleisradion MOT-dokumentit “Rasvainen kupla” ja “Kolesterolipommi” räjäyttivät hölmöt lääkärit sinne Junttilan tuvan seinille. Rasvahypoteesi haudattiin kuuden jalan syvyyteen ja sillä selvä.
Mutta eihän siinä näin tietenkään käynyt. Ohjelmista tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostoon ja toimittaja Martti Backman sai lääketeollisuudelta kuulla kunniansa. Ihmisiä statinoidaan yhä. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 statiinien kulutus, hinnat ja annostelu olivat taas kasvaneet. Vuonna 2012 statinoitiin 663 195 potilasta Suomessa.
Aina kun oli tarve todistaa, että statiinit ovat maailman ihanin, suorastaan fantastisin, lääkeryhmä, geriatrikko-professori Timo Strandberg kutsuttiin paikalle. Strandbergin lausuntoautomaatti julisti: “statiinien sivuvaikutuksia pelätään turhan paljon”. Muisti pätkii kuin Uuno Turhapurolla, eikä palaile edes pätkitellen.
Professori Martti J Tikkasen “luuppi” iskettiin epäilevän Tuomaan kouraan: LDL-rajat on kirkossa kuulutettu, eli normiväestö tavoitelkoot LDL-rajaa 3,0 ja diabeetikot innostukoot alemmasta hoitotavoitteesta 2,5 mmol/l.
Harmaapartainen ystäväni Birdie kiinnitti huomiotani enemmän tähän viralliseen sivuvaikutuksen määrittelyyn kuin haittavaikutus -sanan deletoimiseen lääkäreiden murteesta. Aion siis tavoilleni uskollisena purkaa kummatkin käsitteet palasiksi statiineita hyväksikäyttäen.
Mutta väliin pieni kevennys. Esimerkki käytännön potilastyöstä. Kun Pirkko Pilleri-Koura saapui pari kuukautta sitten tilaamalleen arvauskeskuskäynnille, häntä tervehti huonosti ilmastoidussa ja homeongelmista kärsivässä tutkimuskomerossa valkotakkinen Dimitri Hyde Dokdoriev. Tämä ihmiskaupan uhrina Suomeen raahattu eläjä hoiteli siellä hänelle varatussa komerossaan potilaitaan. Huimauksesta kärsivä, mutta muodollisesti pätevä naispotilas sai nopeasti kokea rintojen palpaation mahdollisten kyhmyjen varalta lääkärin julistaessa Itä-Suomen murteella “Privet! Snimi svoyu odezhdu. Davai, davai!”, eli stadiksi käännettynä “Hopi, hopi kledjut veke”. Perusteellisen rintatutkimuksen jälkeen diagnoosi oli lopulta kohonnut kolesteroli ja niin statiiniresepti pujahti Pilleri-Kouran käsilaukkuun. Lipitor odotti noutajaansa.
Takaisin asiaan, eli puhutaan nyt siitä sivuvaikutuksesta. Niin se on, että Suomen lääketilastoa selailemalla huomaa, että vaikkapa nämä useissa tutkimuksissa eniten kolotuksiin yhdistetyt statiinit atorvastatiini ja rosuvastatiini löytyvät kohdasta HMG-CoA-reduktaasin estäjät. Kolotukset johtuvat siitä, että liian paljon kyseistä entsyymiä estämällä elimistöstä hupenee kolesteroli, testosteroni, aldosteroni, ubikinoni ja moni muu aine. Potilaalle siunaantuu tämän farmakologis-biologisen estoprosessin johdosta lihaskipuja, muistihäiriöitä ja 2-tyypin diabetesta sekä lukuisia muita ongelmia.
Mutta nyt tarkkana kuin porkkana! Sanaselitykseen liittyy kielipommi (huhuu, näkeekö CIA, NSA, GCHQ?): Jos HMG-CoA-reduktaasin esto on täysin outo ja ei-tavoiteltu vaikutus lääkkeelle, jonka luokittelu on HMG-CoA-reduktaasin estäjä, niin mikä ihme on se lääkkeen tavoiteltu vaikutus?
Avuksi kannattaa ottaa amerikkalainen talousalan julkaisu Fortune -lehti. Sen jokavuotinen listausnumero Fortune 500 sisältää suurimpien amerikkalaisten yritysten tulokset ja liikevaihdot. Asia selvenee nopeasti: Osakeyhtiölain hengen mukaisesti lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle mahdollisimman paljon liikevoittoa. Vuonna 2008 Yhdysvallat kävi romahduksen partaalla kun rahoitusalalla Bear Stearns ja Lehman Brothers alkoivat kompuroida ja kaikki 500 suurinta yritystä tahkosivat voittoa vain 98,9 miljardia dollaria. Tosin tämäkin tulos on kaksinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosittaiseen budjettiin, mutta vuosi oli siis romahdus Jenkkilässä. Miten lääkeyhtiöt pärjäsivät? Niillä ei kovinkaan huonosti sujunut. Yhdeksän suurinta lääkeyritystä teki enemmän voittoa kuin ne kaikki loput 491 muuta yritystä yhteensä! Tajuatko? Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Eikä tässä vielä kaikki. Neljä suurinta lääkefirmaa teki yli kolmanneksen koko Fortune 500 listan nettotuloksesta. Se on jo melkoinen voitto se. Pelkästään atorvastatiinin valmistaja, eli Lipitor-firma Pfizer teki Amerikan lamavuonna 2008 enemmän voittoa kuin Suomen kaikki 500 suurinta yritystä yhteensä Euroopan lamavuonna 2009. Ja täytyy muistaa, että Crestor rosuvastatiinin valmistaja AstraZeneca taas on ruotsalais-englantilainen, eli se ei edes näy tällä Amerikan Fortune 500 -listalla.
Nyt sitten palaan tähän haittavaikutuksien puuttumiseen. Koska kolotukset eivät siis ole haittavaikutuksia, nekin ovat tietenkin suunniteltu osa lääkestrategiaa. Aivan kuten ruokakaupoissa ihmisille tarjoillaan ilmaisia näytepaloja, jotta asiakkaat lopulta ostaisivat sen perhekoon jättipussin, samoin lääkärit tunkevat ennaltaehkäisevän lääketieteen nimissä ihmisille halpoja lääkkeitä, jotka aiheuttavat kolotuksia, joita sitten hoidetaan kalliimmilla lääkkeillä. Statiinit ovat halvimmasta päästä käytetyistä lääkeryhmistä ja niiden epämääräisiä oireita aiheuttavat vaikutukset lisäävät lääkeyhtiöiden strategian mukaisesti masennuslääkkeiden, unilääkkeiden, diabeteslääkkeiden, dementialääkkeiden, kipulääkkeiden ja monien muiden kalliimpien lääkkeiden myyntiä.
Kolotusten määrä johtuu sekä yksilöllisistä, perinnöllisistä tekijöistä (maksan sytokromi P450 -entsyymien polymorfismi) että tietenkin lääkkeiden annostelusta ja puoliintumisajoista. Helpointa yliannostelu on tietenkin voimakkaalla lääkkeellä, jolla on pitkä puoliintumisaika. Näitä ovat atorvastatiini ja rosuvastatiini.
Birdie teki minulle taulukoita, joissa vertailtiin potilaiden toteutunutta lääkekulutusta (RDD, recorded daily dose) määriteltyyn lääkekulutukseen (DDD, defined daily dose). Tällaisia tunnuslukuja ei Suomessa yleensä käytetä, koska ne vaativat runsaanlaista lukujen pyörittelyä. Esimerkiksi kaikki 663 195 vuonna 2012 statiineja käyttänyttä eivät tietenkään käytä lääkettä vuoden jokaisena päivänä, koska osa potilaista kuolee ja uusia potilaita tulee kun joku saa ensimmäisen reseptinsä vaikkapa joulun alla.
Mutta pitemmittä puheitta, Birdien taulukoiden pariin. Tulos oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: voimakkaimpia lääkkeitä yliannostellaan ja laimeampia lääkkeitä aliannostellaan. Eli juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus, mikäli potilaan terveys olisi etusijalla. Esimerkiksi Crestor rosuvastatiinia myydään neljää eri pillerivahvuutta: 5 mg, 10 mg, 20 mg ja 40 mg. Rosuvastatiini on kaikista statiineista voimakkain ja sen DDD eli määritelty päiväannos on vain 10 mg. Atorvastatiini on myös rajua kamaa, sillä sen DDD on 20 mg. Vastaavasti fluvastatiini on todella mieto statiini ja sen DDD on peräti 60 mg. Pravastatiinin DDD on 30 mg ja sen vaikutuksia pidetään asiantuntijoiden mielestä kaikkein pienimpänä. Julkisuuteen kauhukokemuksillaan astunut diplomi-insinööri Leino Utriainen sai pahimmat kolotuksensa vasta kun pravastatiini vaihdettiin atorvastatiiniin ja vieläpä erittäin isolla annostuksella 40 mg. Lääkemerkin vaihdossa lääkkeen tarkoitettu teho siis moninkertaistettiin. Monessa maassa tätä pidettäisiin pahoinpitelynä tai ruumiinvamman tuottamisena.
Olen tässä kirjoituksessani käyttänyt taistelussani lääketeollisuutta vastaan sitä ainoaa asetta mitä minulle on suotu: Totuutta. Lääketeollisuuden voittoa tuottavat rakenteet ovat sellaisia, että ne eivät kestä päivänvaloa. Seuraa jatkossakin tätä kirjoitteluani, sillä nyt on vain alustavasti raotettu hieman verhoja. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, niin sitten tulee todella raskauttavia paljastuksia. Annetaan totuuden valon paistaa sisään paljastaen suomalaisille mitä lääkeyritysten pimeissä onkaloissa on puuhailtu.
Mutta hei – Suomessa lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Suomen terveydenhoito toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: Sängyssä makaava potilas ei vastusta vallanpitäjiä turhilla katumellakoilla.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Kertomus kolesterolista ja statiineista

*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.

Lue, pohdi ja ihmettele!

Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.

Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.

Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.

Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.

Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.

Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".

Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.

Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.

Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.

Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.

Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.

Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.

Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".

Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.

Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.

Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.

Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.

Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia? 

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2013

Väestön kolesterolitason "nousu"


**
Pyydän lukijoitani lukemaan huolellisesti professori Kari Salmisen kirjoituksen, joka liittyy surullisenkuuluisaan Finriski-tutkimukseen, jonka yhteydessä väitetään suomalaisten kolesterolitason kääntyneen nousuun vaarallisella tavalla. 

Huomaatte, että edelleen on runsaasti kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viranhaltijat ja tutkijat eivät ole olleet halukkaita käymään tästä asiasta avointa keskustelua puhumattakaan, että vastattaisiin heille esitettyihin kysymyksiin! 

Jotenkin surulliselta tuntuu, että Vartiainen, Strandberg, Puska, Syvänne yms. ylimielisesti sivuuttavat heille esitetyt kysymykset. Onko tämä teidän mielestänne reilua?

Luovutan palstatilan ja kommenttikentät tässä terveysblogissani terveysviranomaisten, tutkijoiden ja kaikkien terveystietoisten suomalaisten käyttöön. Käydään täällä keskustelua suomalaisten kolesterolitasosta.

*******************

Vartiainen ym. (1) on julkaissut Suomen Lääkärilehdessä vertaisarvioidun kirjoituksen "Finriski-tutkimus: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun". Tutkimuksessa on vuonna 2012 määritetty ikäryhmän 25-74 v. veren kolesterolipitoisuudet. Sama määritys on tehty vertailuvuonna 2007 (2). Vertailun perusteella on tehty otsikon mukainen väite, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on propagoinut laajasti. Media tarttui laajasti syöttiin.

Olen lähettänyt alla olevan tekstin myös kaikille artikkelin kirjoittajille ja Suomen Lääkärilehden päätoimittajille pyytäen kommentteja. En ole niitä saanut. Aikoinaan lupasin palata tähän aiheeseen uudelleen Christerin blogissa, kunhan olen pohtinut asiaa arvostamieni asiantuntijoiden kanssa. Teen sen nyt.

Otos
Veren kokonaiskolesterolipitoisuus on vuonna 2012 mitattu ikäryhmästä 25-74 vuotta yhteensä 2768:lta mieheltä (0,16 % ikäryhmästä) ja vastaavasti 3046:lta naiselta (0,18 % ikäryhmästä). Artikkelissa ei ole pohdittu, millä tarkkuudella mittaustulos vastaa koko suomalaisen ko. mies- ja naisikäryhmän kolesterolipitoisuutta? Mikä on virhemarginaali?

On myös huomattava, että mittaukseen osallistui vain alle 60 % tutkimukseen kutsutuista. Näin suuri kato ei enää vastaa satunnaista otantaa. Voidaan korkeintaan spekuloida, mihin suuntaan henkilöiden satunnaisuudesta poikkeava valikoituminen vaikuttaa mittaustuloksissa.

Veren kolesterolipitoisuus
Vuonna 2007 ikäryhmän 25-74 v. kolesterolipitoisuuden keskiarvo (mmol/l) miehillä oli 5,23 (keskihajonta 1,01) ja vuonna 2012 5,25 (1,08). Erotus on 0,02. Naisten vastaavat luvut olivat 5,27 (0,99), 5,38 (1,05) ja erotus 0,11. Olen tiedustellut sekä professori Erkki Vartiaiselta että artikkelin (1) kaikilta kirjoittajilta, ovatko nämä erot merkitseviä. En ole saanut keneltäkään vastausta, mikä kertonee paljon. Erotus tuskin on merkitsevä ainakaan miehillä. Siis onko vuosien 2007 ja 2012 välillä todellista eroa?

Määritykset on tehty kymmenvuotisikäryhmissä 25-34, 35-44, 45-54, 55-64 ja 65-74. Artikkelissa todetaan, että "vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä" (p=0,26 miehillä ja p=0,39 naisilla).

Miten edellä esitetyn valossa voidaan väittää, että "väestön kolesterolitaso on kääntynyt nousuun"? Kaiken kaikkiaan millimoolin tuhannesosan mittaukseen perustuvat, sadasosaan pyöristetyt lukemat ja niihin perustuvat olettamukset ovat enemmän leikittelyä numeroilla kuin suomalaista terveystodellisuutta.

Valikoivaa
Artikkelin (1) yhteenveto- ja tekstiosassa käytetyt kolesteroliarvot poikkeavat vuosien 2007 ja 2012 tulostaulukoissa (1,2) esitetyistä arvoista. Syytä tähän ei mainita artikkelissa. Vasta myöhemmin (3) Vartiainen on ilmoittanut arvojen koskevankin vain osajoukkoa 25-64 v. eikä siis tulostaulukkoarvoja koko ikäluokasta 25-74 v. (1,2). Ulkopuolinen ei näitä THL:n sisäisiä osajoukon arvoja ja niiden hajontaa pysty mistään tarkistamaan.

Vartiainen perustelee osajoukon 25-64 v. valintaa "koska nämä tiedot ovat käytettävissä vuodesta 1982 lähtien". Miksi sitten vuoden 2007 raportissa (2) taas tästäkin poiketen todetaan: "Vuosien 2002 ja 2007 välillä kolesterolitaso kuitenkin kääntyi uudelleen laskuun sekä miehillä että naisilla. Suomalaisten 30-59-vuotiaiden miesten seerumin kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli 5,69 mmol/l vuonna 2002 ja 5,39 mmol/l vuonna 2007. Samanikäisten naisten keskiarvot olivat 5,42 mmol/l vuonna 2002 ja 5,38 mmol/l vuonna 2007". Siis vertailussa on jälleen uusi osajoukko.

Mitä tarkoitusperiä varten erilaiset osajoukot on kulloinkin valittu?

Kolesterolipitoisuuden mittausprosessi
Artikkelissa (1) ilmoitetaan, että laboratorion systemaattinen virhe vuonna 2012 oli 0,0 %. Laboratoriossa tapahtuva mittaus on kuitenkin vain osa kokonaisesta mittausprosessista, joka alkaa näytteenotosta, näytteen preparoinnista, pakkaamisesta, kuljettamisesta ja varastoinnista ja joka vasta päättyy laboratoriomääritykseen. Olen pyytänyt sekä Vartiaiselta että kaikilta artikkelin kirjoittajilta tiedon koko määritysprosessin virheestä. Vastausta en ole saanut. Mikä siis on koko mittausprosessin virhe?

Kokonaiskolesterolin "nousun" vaikutus terveyteen
Kahteen 1990-luvun alkupuolella tehtyyn yhteenvetotutkimukseen (4,5) viitaten Vartiaisen ym. artikkelissa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2-3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Todettakoon, että tutkimukset (4,5) eivät ensinnäkään puhu suppeasti vain sepelvaltimotautikuolleisuudesta, vaan kaikista sepelvaltimotautitapahtumista.

Toisekseen nämä yhteenvetoartikkelit tarkastelevat pääsääntöisesti alkuperäistutkimuksia, joissa kohteena on ollut sekundääripreventio tai henkilöt, joilla "korkean" kolesterolin lisäksi on ollut muita riskitekijöitä kuten diabetes, korkea verenpaine, tupakointi jne. Siten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen keskiarvoväestöön.

Ennustaessaan lisääntyviä sepelvaltimotautitapahtumia Vartiainen ym. toteavat: "Vuonna 2010 alle 75-vuotiailla miehillä oli 5394 ja naisilla vastaavasti 1805". Miksi yhteenvetotutkimuksiin (4,5) perustuvassa Vartiaisen ym. ennustuksessa käytetään alle 75-vuotiaiden tapahtuma-alttiutta, mutta kolesteroliarvoina artikkelissa käytetään (siis tulostaulukkoarvoista poikkeavasti) osajoukkoa 25-64 v.? Mikä on kirjoittajien logiikka? Miksi vain sepelvaltimotauti?

Tärkeä on Holmen yhteenvetotutkimuksen (4) havainto: "What was gained by cholesterol lowering with respect to CHD risk reduction was mostly lost on other fatal end points so that at least 8-9 % cholesterol reduction had to take place before an associated reduction of total mortality was indicated". Siis mikä sepelvaltimotautitapauksissa voitetaan, se hävitään kokonaiskuolleisuudessa. Tämän toteamuksen rinnalla Finriski-tutkimuksessa havaittu "erotus", miehillä 0,38 % ja naisilla 2,08 %, on kansanterveyden kannalta todella vähäinen (ja jos siis jotain, jopa kokonaiskuolleisuutta pienentävä). Miksi tätä seikkaa ei ole kerrottu?

Suomalainen Autoklinikkatutkimus (6) on osoittanut, että kuolleisuus kaikkiin sydän- verenkiertoelinten sairauksiin on miehillä vähäisintä kokonaiskolesterolialueella 5-7 mmol/l ja naisilla alueella 6-9 mmol/l. Tässä valossa kolesterolipitoisuuden Finriski-määritystarkkuuteen hukkuvat sadasosien "muutokset" tasolla 5,2-5,3 mmol/l ovat sydän- ja verisuoniterveyden kannalta olemattomia. Todettakoon, että myös kokonaiskuolleisuus noudattaa samanlaista, hyvin tunnettua U-käyrää.

Eikö juuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tarkastella kansanterveyttä kokonaisuutena ja paljon laajemmasta näkökulmasta kuin vain yksittäisen, vaikkakin tärkeän taudin, sepelvaltimotaudin kannalta?

Kokonaiskolesteroli, LDL, HDL, triglyseridit
Kummastusta on herättänyt se seikka, ettei Finriski-tutkimuksessa ole ilmoitettu LDL-, HDL- ja triglyseridipitoisuuksia, jotka olisivat tuoneet tutkimuksen edes hieman lähemmäksi nykyaikaa. Ainakaan niitä ei ole artikkelissa kerrottu. Voisiko se johtua siitä, että vuosina 2007 ja 2012 verinäytteet on otettu "vähintään" neljän tunnin paaston jälkeen? Mikä on yleisestä käytännöstä lyhennetyn ja epämääräisen "vähintään" neljän tunnin paaston vaikutus määritystuloksiin, erityisesti triglyseriditasoon?

Yhteenveto
Vartiaisen ym. artikkeli (1) jättää monia keskeisiä kysymyksiä avoimiksi eivätkä sen laatijat ole halukkaita niistä keskustelemaan ja vastaamaan niihin avoimesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on Finriski 2012-tutkimusta käsitelleeseen artikkeliin perustuen esittänyt julkisuudessa vastuuttomia väitteitä, mitkä voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.

Arvostettu Suomen Lääkärilehti on julkaissut kyseisen artikkelin vertaisarvioituna alkuperäistutkimuksena. Olisi voinut olettaa, että edes karkeimmat edellä kuvatut epäloogisuudet olisi huomattu jo lehden toimituksessa. Vielä erikoisempaa on, että vertaisarvioijat eivät ole niihin puuttuneet.
THL on vastuuttomasti herättänyt yhteiskunnassa perusteetonta huolta sydänterveydestä aikana, jolloin muutoinkin väestössä kannetaan suurta huolta työttömyydestä ja perheiden toimeentulosta. Se ei voi olla johtavan, kansakunnan terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavan laitoksen tarkoitus.

Kari Salminen

Viitteet
  1. Peltonen M ym. Kansallinen Finriski-tutkimus 2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008.
  2. Vartiainen E ym. FINRISKI-TUTKIMUS: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien jälkeen kääntynyt nousuun. Suomen Lääkärilehti 2012;67: 2364-8.
  3. Vartiainen E. Kolesterolitaso on todella nousussa. Suomen Lääkärilehti 2012;67:2710-1.
  4. Holme I. An analysis of randomized trials evaluating the effect of cholesterol reduction on total mortality and coronary heart disease incidence. Circulation 1990;82:1916-24.
  5. Law MR ym. By how much and how quickly does reduction in serum cholesterol concentration lower risk of ischaemic heart disease? BMJ1994:308:367-74.
  6. Aromaa A, Maatela J. A search for optimum values: Prognostic evaluation of reference values. Reference values in laboratory medicine. John Wiley & Sons Ltd. 1981.


lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Vähättelevät kännykkätutkimukset pois joulumarkkinoilta - tilalle valistusta

**
Jälleen on käsillä se aika vuodesta, joulu, jolloin kännyköiden myyntirauha on turvattava. Mikä sen parempi menetelmä, kuin kuluttajaa rauhoittavat, viranomaisten uutisoimat tutkimustulokset?

Säteilyturvakeskus (STUK) julkaisi äskettäin yhteispohjoismaisen syöpärekisteritutkimuksen aivokasvaintyyppi gliooman ilmaantuvuudesta vuosilta 1979-2008 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kuluttajille viestitettiin: ”Aivokasvainten ilmaantuvuus ei ole suurentunut matkapuhelinten yleistymisen myötä”.

Tuloksia lähemmin tarkasteltaessa STUK:n arvio miesten gliooma-tapausten vähenemisestä 1980-alkaen on hämmentävä. Yhteispohjoismainen rekisteritietohan itse asiassa osoittaa, että 1980-luvulla tapahtuu vain pieni tasaannus, mutta miesten aivoperäisiä syöpiä osoittava käyrä lähtee kuitenkin 2000-luvulta kasvuun. Eikö kännykän käyttökin yleistynyt kyseisenä periodina?

Yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen aineisto päättyy siis vuoteen 2008, eli edustaa tuoreimmillaankin neljän vuoden takaista informaatiota. Lisäksi raportissa on hyödynnetty epäluotettavan Interphone-tutkimuksen aineistoa.

Tanskan viranomaiset sen sijaan paljastivat marraskuussa 2012, että glioblastoma, aivosyövän pahanlaatuisin muoto, on lähes kaksinkertaistunut runsaan kymmenen vuoden aikana. Johtava tutkija Christoffer Johansen: "”Tieto on luotettava ja pitää paikkansa."”

Myös Ruotsin Sosiaalihallituksen tuoreet luvut uhkaavat yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen uskottavuutta. Sosiaalihallituksen syöpärekisteri vuodelle 2011 osoittaa syöpien yleistymisessä 4% vuotuista kasvua, mikä on 2% edellisvuotta 2010 enemmän.

Luvut gliooman osalta voivat olla epätarkkoja. Ruotsin syöpärekisteriin on kohdistunut kritiikkiä, koska glioomatapauksia puuttuu viranomaistenkin mukaan rekisteristä. Sentään jotakin huolestuttavaa myös STUK:n julkaisema yhteispohjoismainen rekisteritutkimuskin osoittaa. Nuorimmassa ikäryhmässä (20-39 vuotta) glioomien ilmaantuvuus suureni naisilla lievästi koko tarkastelujakson ajan.

Israelilainen tutkijapari Wolf & Wolf esittivät jo 2005, että naiset saattavat olla miehiä herkempiä sähkömagneettisille kentille. Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Liisa Pylkkästä haastateltiin Helsingin Sanomissa 26.11 nuorten (20-34 vuotiaiden) yleisimmistä syövistä. Pylkkäsen mukaan rintasyöpä, aivo- ja keskushermostokasvaimet sekä kilpirauhassyöpä ovat kärjessä nuorilla naisilla.

Nuorilla miehillä eniten esiintyviä syöpiä ovat kivessyöpä, lymfooma sekä aivo- ja keskushermostoperäiset syövät. Kivessyövän kasvukäyrä ansaitsee huomiota. Se on suorastaan jyrkkä ja herättää huolta rinnastettuna ajankohtaan kännyköiden yleistymisestä. Missähän ne nuoret miehet sitä puhelintaan säilyttävät?

Myös nuorten aivolymfooman kasvu oli esillä, kun lääkäri Pekka Niemelä kirjoitti Mediuutisten kolumnissa 2010: ”

"Sanomalehti Kalevassa kerrottiin keväällä 2010 tehokkaasta hoitomuodosta aivolymfooman hoidossa. Syöpälääkäri ja neurokirurgi toteuttavat yhteistyössä täsmähoidon aivoihin. Syöpälääkäri kertoi, että aivolymfoomien määrä nuoremmassa väestössä on dramaattisesti noussut. Kaikkein kiivainta kasvu on ollut Oulun ympäristössä, mutta raju nousu näkyy kaikkien yliopistosairaaloiden tilastoissa. Aivolymfoomien ilmenemismäärissä näkyy 5–10 -kertaisia kasvulukuja."”

Ruotsalaisepidemiologi Lennart Hardell on toistuvasti raportoinut nuorten kännykän käytön riskeistä. Heinäkuussa 2011 International Journal of Oncology -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, että nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli vuosikymmenen, kohoaa aivokasvainriski. Aivokasvaintyyppi astrosytooma lisääntyi 4,9-kertaisesti sillä puolella päätä, jolla kännykkää käytettiin.

Lisää hyviä uutisia. Lasten kasvainriskiä selviteltiin myös kansainvälisessä, osin teollisuuden rahoittamassa CEFALO-tutkimuksessa. Hanketta koordinoineen professori Martin Rööslin mukaan matkapuhelimen käyttö ei aiheuttanut lapsille aivokasvaimia. Lasten vanhempia rauhoittava uutinen sai ikävän käänteen, kun kanadalainen, Trentin yliopiston tutkija Magda Havas laati raportista uuden analyysin. Havas osoitti, että 2,8 vuotta kännykkää käyttäneillä lapsilla aivokasvainriski kasvoi 115 prosentilla ja riski kohosi edelleen lisääntyneen käytön myötä. Lateraalisen aivokasvaimen osalta riski kasvoi jopa 519 prosenttia.

Amerikkalaisprofessori Devra Davis luennoi marraskuussa Suomessa Työterveyslaitoksella. Hän kertoi, että myös USA:ssa alta 40-vuotiaiden syövät ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvulta alkaen. Davisin mukaan täysin varman tiedon puuttuminen riskeistä ei todellakaan poista niitä (kuten eräät viranomaistahot uskovat).

Davis: "”Myöskään keuhkosyövän osalta ei väestötasolla nähty kovin merkittävää kasvua ennen kuin 40 vuotta oli kulunut tupakoinnin yleistymisestä. Atomipommin uhrien keskuudessa havaittiin aivosyöpää vasta 50 vuoden kuluttua. Näiden tosiasioiden valossa laajamittaisen gliooma-epidemian puuttuminen ei suinkaan ole osoitus matkapuhelinten turvallisuudesta. Gliooman ilmaantuvuus suhteessa tämänhetkisen todistusaineiston puuttumiseen on odotettavissa oleva tosiasia. Toisaalta, Tanskan syöpäyhdistys raportoi äskettäin gliooma-tapausten kaksinkertaistuneen Tanskassa. USA:ssa olemme havainneet gliooma-potilaiden merkittävää kasvua -90-luvulta alkaen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että matkapuhelinsäteilyllä on monia biologisia vaikutuksia esimerkiksi sperman laatuun...

Vaikka teollisuudelle liikevoitto onkin etualalla, Belgian matkapuhelinoperaattori, Belcom, varautuu jo tulevaisuuteen. Belcomia johtava Didier Bellens valistaa lapsia, markkinoinnin tärkeintä kohderyhmää, mutta samalla potentiaalisia tulevia gliooma-potilaita: ”"On parempi käyttää handsfree-laitetta, koska kännykkä kuumottaa korvaa. Säteily on vaarallista. Sulkekaa yöksi puhelin. Jos kännykkää käytetään herätyskellona, se pitäisi silloinkin kytkeä pois päältä.”

Voisivatko suomalaiset oppia Bellensiltä jotakin? Viranomaisten julkaisut ohjaavat pitkälle kulutuskäyttäytymistä ja -tottumuksia. Kumpi on vastuullisempi, härkää sarvista tarttuva Belgian operaattori, vai pään pensaaseen pistävät Suomen viranomaiset?

Ystävällisin terveisin, Erja Tamminen

www.sahkoailmassa.fi

perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Terveysmietteitä Facebook-seinälläni

**
Lukijani ovat huomanneet, että nopeatempoisempi kirjoitteluni on siirtynyt Facebookin puolelle. Facebookin puolella olen koonnut suuren määrän terveysmietteitä (muiden mietteitä ja omiakin). Niille jotka eivät halua lukea julkisia kirjoituksiani Facebookissa, tarjoan tässä nyt pienen sikermän kiinnostavia terveysmietteitä.

Voit lukea julkisia Facebook -kirjoituksiani tai pyytää minua Facebook -ystäväksi painamalla tästä.

TERVEYSMIETTEITÄ

"Kun otetaan perus veren lipidi- eli rasvapaneeli, saadaan tulokset kokonaiskolesterolista, HDL-kolesterolista, LDL-kolesterolista sekä triglyserideistä. Eli käytännössä tämä kertoo kuinka paljon kolesterolia on verenkierrossa sekä kuinka paljon sitä on eri lipoproteiinipartikkeleissa. Meillä on siis informaatiota lastista sekä veneistä, mutta ei veneiden eli lipoproteiinipartikkeleiden määrää! Ja kuitenkin viimeisimmän tietämyksen valossa se, millä on merkitystä, on lipoproteiini-molekyylien määrä (eli veneiden lukumäärä). Tätä ei kuitenkaan mitata perustutkimuksissa lainkaan. Kuitenkin mikä oikeasti ennustaa riskiä sydän-verisuonitaudeille on juurikin LDL-lipoproteiinien MÄÄRÄ, ei siis LDL-kolesteroli."

Olli Sovijärvi





"Joskus kysyin viljasikaesittelijältä kaupassa, että mitä eroa siinä viljasiassa on muuhun sikaan verrattuna, kun käsittääkseni kaikki siat syövät viljaa ja tarvitsevat valkuaistäydennyksen. Kehuin vielä opiskelleeni jonkinverran kotieläintiedettä. Myyjä meni hiukan vaikeaksi. Viljasikakin on vain termi hämätä kuluttajaa, niinkuin maalaismunat. Harvemmin on kaupunkilaismunia myynnissä."

Soile Prokkola





"Elintarviketeollisuus ei käytä kotimaista marjaa, vaan sitä, mitä halvimmalla saa. Esimerkiksi viljellyt mansikat taitavat nykyisin tulla Kiinasta."

Soile Prokkola 





"Me kaikki suomalaiset tiedämme marjat, sienet ja riistan, mutta emme ole hyödyntäneet niiden kansainvälistä arvoa. Wildfood on meidän mahdollisuutemme erottua ruokakulttuurillamme muista maailman maista."

Sari Mattila





"En ole ollut huippu-urheilija enkä huippuvalmentaja. Yritän uudessa tehtävässäni olla urheilijoiden ja valmentajien huippuauttaja."

Vesa Harmaakorpi (1961- )
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja 2013-


"Mitä suurempi tarve kritisoida, neuvoa tai tuomita toisia, sitä pinnallisempi on oma itsetuntemus."

Tommy Hellsten

"Näyttäisi onneksi siltä, että karppaushömpötys on menossa ohi."

Pekka Puska

"Joka-aamuinen aamiaiseni koostuu voissa paistetusta pekonista ja kananmunista + kasvislisukkeet. Syön myös sikana suklaata. Ruuanlaitossa käytän aina voita, syön paljon lihaa ja kasviksia, ja kasvisrasvat loistavat poissaolollaan. Tätä ruokavaliota on jatkunut viimeiset kolme vuotta. Kokonaiskolesterolini on 4,1 ja painoindeksi 21. Virallisen näkemyksen mukaan tämä ei ole kerta kaikkiaan mahdollista. Haistakoot pitkät. Minä voin hyvin."

Katariina Nevalainen

"Keiju Alentaja alentaa tehokkaasti terveyttä."

Piia Kankare

"Tuntuu kummalliselta tulla palkituksi siitä hyvästä, että on pitänyt lystiä."

Tove Jansson (1914-2001)
(Kuultiin vuonna 1953 Tove Janssonin saadessa Nils Holgersson -palkinnon Tukholmassa.)

"Jos voi vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen "Miten elämä meni?" todeten: "Elin arvokkaan elämän", niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisesti kokonaisena vastauksena."

Pekka Himanen (Sininen kirja,2012)

"Asiantuntijat, hoitajat ja lääkärit, jotka seuravat vain pintapuolisesti ravitsemustutkimusta, menevät retkuun ja uskovat nämä jutut pilkkuja myöten. Karppaus päätyy unholaan, ja se hyvä mitä sillä oli annettavana unohdetaan."

Reijo Laatikainen

"Menestyjän ominaisuuksia ovat kiinnostus, ahkeruus, valppaus, vastauksen osaaminen, ideoiden ymmärtäminen, sosiaalisuus ja tyytyväisyys: ominaisuuksia, jotka muut arvioivat positiivisiksi. Erityislahjakas puolestaan esittää hankalia kysymyksiä, hulluja ideoita ja vahvoja mielipiteitä. Häntä eivät kiinnosta valmiit vastaukset tai säännöt vaan monimutkaisten ajatusrakennelmien kehittäminen."

Mirja Wuokko

"Omalla vastaanotolla olen todennut aikoja sitten, miten huonosti diabetespotilaat voivat. Nykyinen hoito ei toimi. Se aiheuttaa sairautta ja pahoinvointia. Trendinä on, että II-tyypin diabeetikoille määrätään
 jopa insuliinia, mikä on suorastaan rikollista. Insuliini lihottaa ja pahentaa siten metabolista syndroomaa. Käytännössä on mahdotonta ylläpitää sokeritasapainoa monipistoshoidolla. Sokeritasapainon heittelyt ovat suunnaton rasitus elimistölle. Nopeat verensokerin laskut altistavat sydäninfarktille."

Antti Heikkilä

"Minusta tieteellisen mielenlaadun perusvire on: tutki uteliaasti, epäile kaikkea, tarkista, tarkista vielä kerran, tutki uudelleen jne. Tieteentekijöiltä voi odottaa, jopa vaatia, kriittistä perusasennetta. Mutta tiedemiehet ovat tietenkin ihmisiä, ja ihmisten perusheikkouksiin kuuluvat omiin ajatuksiin hurmaantuminen ja omassa tärkeydessä pönöttäminen."

Varpu Tavi

"Viekää mikroaaltouuni kierrätyskeskukseen ja ruvetkaa tekemään aitoa kotiruokaa hellan ääressä."

Christer Sundqvist (1957- )

"Tämähän on tällainen karppausaallon seuraus, elämme jonkinlaista proteiinirenesanssia. Todellisuudessa tavallinen suomalainen ihminen ei tarvitse proteiinilla rikastettuja tuotteita. Suomalaiset saavat tarpeeksi proteiinia ruuasta."

Mikael Fogelholm (ravitsemustieteen professori)

"Yksi asia on varma. Itä-Suomen yliopistolla on hätä. He eivät selvästikään halua käydä oikeutta, sillä heillä ei ole mitään voiton mahdollisuuksia."

Anssi Manninen (noin 40-vuotias äskettäin pidätettynä ollut oululaismies)

"Aidosti terveellinen ruoka syntyy lähellä, luonnossa, lisäaineettomasti ja laatua korostaen."

Christer Sundqvist (1957- )

"Hedelmä päivässä pitää karkit loitolla."

Christer Sundqvist (1957- )

"Miettikääpä millaista kuraa Itä-Suomen yliopistolta on tullut. Uusitupahan riehui ruisleivän kanssa, sitten tuli monivitamiinitutkimus ja nyt tämä. Samaan aikaan politikkoja lobataan poistamaan vitamiinit käsikaupasta jotta lääketehtaat (lue Orion) saisi lisää monopolibusinestä jne. Veikkaanpa, että aika sekopäitä pitää olla biokemistit jos oikeasti eivät tarkistaneet mittausmenetelmän validitettia ennen julkaisua. Eli politiikalta haiskahtaa, samoin kuin monet THL:n "tutkimukset"."

Jari Hiltunen

"Minustakin tuntuu mahdottomalta, että kymmenet eri D-vitamiinivalmisteiden valmistajat eri puolilla maailmaa olisivat yhtäkkiä, yksissä tuumin päättäneet tahallaan laittaa tuotteisiinsa liian vähän vaikuttavaa ainetta
. Ja että esim. lääketehdas Orion osallistuisi tällaiseen huijaukseen tai että sen laadunvalvonta olisi pettänyt. Ennustan, että Itä-Suomen yliopisto tässä menettää uskottavuutensa lopullisesti."

Matti Tolonen

"
Maailma muuttuu:
1972-2012 Kansallinen lihotusohjelma
2012-2015 Kansallinen lihavuusohjelma"

Christer Sundqvist (1957- )

"Toiset pärjäävät lautasellisella kaurapuuroa hyvin lounaaseen asti ja toisilla nälkä tulee tunnin päästä. Mikä osa tästä on fysiologiaa ja mikä psykologiaa? En tiedä, mutta jos nälkä tulee jo tunnin päästä puuroaamiaisesta, kannattaa lisätä ateriaan hiukan proteiinia (vaikka maitotaloustuotteita, kananmunaa) ja hiukan myös rasvaa ja katsoa vaikuttaako se kylläisyyteen."

Anette Palssa

"Oppineet kollegat korkeissa virka-asemissa sanoivat, että vitamiinien ja kalaöljyn antaminen potilaille on huuhaata."

Matti Tolonen (1941- )

"Proteiinit tukevat onnistunutta laihdutusta ja painonhallintaa monella tapaa, kuten lisäämällä kylläisyyttä ja säästämällä rasvatonta lihaskudosta. Nykyiset tutkimustulokset tukevat myös ajatusta, että ravinnon proteiinien laadulla voi olla merkitystä siinä missä hiilihydraattien ja rasvankin laatueroilla."

Taru Pilvi

"Vuonna 1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle!"

Christer Sundqvist (1957- )

"Mutta on suuri akateeminen kupla, että älykäs toiminta edellyttäisi koukeroista kieltä tai ongelmiin tähtäämistä. Todellinen tutkimusloisto nousee siitä, kun joku keksii jotain uutta ja innostavaa ja kertoo sen niin, että tyhmempikin ymmärtää. Niin kuin Albert Einstein kerran sanoi, jos et osaa selittää asiaa isoäidillesi, et ymmärrä sitä itsekään."

Lauri Järvilehto

"Eläkööt muut pikkumaisesti, älä sinä. Riidelkööt muut pikkuasioista, älä sinä. Itkekööt muut pikkukolhuja, älä sinä. Jättäkööt muut tulevaisuutensa jonkun toisen käsiin, älä sinä."

Jim Rohn (1930-2009)

"Ota vastaan raskas tieto - Kevyen aika on ohi!" 

Christer Sundqvist (1957- )

"Lehti ei voi edistää terveyttä, jos sen lukemisesta tulee paha mieli."

Oili Harri (sanottu HyväTerveys -lehden ala-arvoisesta rasvajutusta)