Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti, KIITOS!). Pitkän odottelun jälkeen hiilihydraattitietoisuutta käsitellään suomalaisessa mediassa! Historiallisen perspektiivin säilyttämiseksi jätän tähän myös vanhentuneet tiedot näkyviin. Uusimmat asiat ovat ylinnä.

Onko virallinen Suomi vihdoin heräämässä keskustelemaan hiilihydraattien rajoittamisesta? Näin uskon!

Nostan tämän kirjoituksen taas ylemmäs lukuisten lukijoitteni pällisteltäväksi. Käydään yhdessä tämä ihmeellinen tilanne läpi: Suomessa ei kovin paljon ole puhuttu eikä kirjoitettu laihdutus- ja terveysruokavaliosta, joka sopii erityisen hyvin vähän liikuntaa harrastavalle suomalaiselle. Viime viikkoina tilanne on kuitenkin muuttunut useiden lehtien käsitellessä asiaa! Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan tämä paprikalla, kukkakaalilla ja vaikkapa parsalla, tämä johtaa siihen, että syödään terveellisemmin ja niiden joiden pitää laihtua - he laihtuvat! Tätä ruokavaliota voi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Luennoilla käytän tästä nimitystä "Hys hys"-ruokavalio, koska sillä tavalla lääkärit, tutkijat ja muut akateemisesti sivistyneet kuuntelevat minua kauemmin. Mikäli paljastaisin juonen liian aikaisin, he ehtisivät painaa "paniikkinappulaa" ja lopettaisivat kuuntelun.

(16.6.2008) Kertokaa heti kun löydätte sanomalehdestä, TV:stä tai muusta mediasta tietoa siitä miten hyvä olisi ruokailla hiilihydraattitietoisesti! Sillä tavalla seuraava "syntilista" lyhenee:

• Seuraako Helsingin Sanomat Dagens Nyheterin perässä (katso alla!) vastaavalla pääkirjoituksella? EI VIELÄ 16.6.2008 pääkirjoitusta, mutta on sentään julkaistu trendikirjoitus 25.2.2008 ja pääkirjoitussivulla (!) professori Kari Salmisen vieraskynäkirjoitus 15.6.2008
  

• Joko Yleisradion toimittajat vihdoinkin avaavat tästä ravintoasiasta keskustelun? KYLLÄ! Näin on käynyt 7.5.2008

• Saavatko suomalaiset vihdoinkin viranomaisohjeistuksena järkeviä painonhallintaohjeita? EI VIELÄ 16.6.2008. Suomen Lääkärilehdessä nro 7/2008 tohtori Timo Kuusela kritisoi laihdutusguru professori Pertti Mustajoen uutta viranomaisohjeistettua laihdutuskirjaa. Näin kirjoittaa tohtori Kuusela: Uutta kirjaa lukiessani vaivaamaan jäi samojen asioiden kaksinkertainen esittäminen. Ensiksi asiat kerrottiin lyhyesti ja sama toistettiin laajennettuna. Kertaus on tietenkin hyvä asia. Olisiko kuitenkin tila kannattanut käyttää esimerkiksi aineenvaihdunnan uusien havaintojen ja ajankohtaisen tiedon kuvaamiseen? Monet maallikot ovat oppineet hakemaan tietoa internetistä. Professoritasoinen tiedon tulkitseminen varmaan otettaisiin kiitollisina vastaan. Aikakausi on muuttunut keskustelevaksi hyvinkin teoreettisissa kysymyksissä – sekin internetin ansiota. Myös laihdutuksesta esitetään erilaisia perusteltuja näkemyksiä ja suuria muutoksia ennakoidaan. Lihavuuden ja diabeteksen välisestä riippuvuudesta odotin näkeväni tarkempaa selvitystä... Karannutta painojunaa tarkastellaan monelta suunnalta oli sitten kyseessä vauva tai vaari. Pienen energiatiheyden hiilihydraattia suositaan laihdutuksessa suuren energiatiheyden rasvaa vastaan. Rasvan raskautta pitäisi laimentaa kasviksilla ja hedelmillä. Missään kohdassa ei lue, että hiilihydraatin voisi kokonaan korvata kasviksilla ja hedelmillä. Sen voi tehdä vaaratta, mutta siitä ei kerrota tässä kirjassa. Näin vähennettäisiin 500–1 000 kcal energian (yli)kuormaa vuorokaudessa. Rasvarajaa tuskin voi enää laskea terveyttä vaarantamatta.

• Kertooko Kansanterveyslaitos vihdoinkin mitä järkeä oli demonisoida meijerivoin käyttö? EI VIELÄ 16.6.2008

• Hyväksyykö Suomen Sydänliitto, että kananmunia voi syödä useammin kuin pari kertaa viikossa? EI VIELÄ 16.6.2008

• Muuttaako Valtion ravitsemusneuvottelukunta ravitsemussuosituksia paremmin noudattamaan tutkittua tietoa, eli vähän liikuntaa harrastavalle valtaväestölle suositellaan tästä lähin huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin nykyisin? EI VIELÄ 16.6.2008

• Ottaako Suomen Eduskunta käsiteltäväksi sellaista asiaa miksi kymmeniä vuosia Suomessa on kansalaisia neuvottu noudattamaan sellaista ruokavaliota joka lihottaa ja tekee sairaaksi? EI VIELÄ 16.6.2008

(15.6.2008) Otteita Keskisuomalaisen jutusta "Pirullinen soppa", joka hyvin selventää mistä tässä jupakassa on kyse:

• Kiukkuisia sähköposteja, kantaaottavia kirjoituksia ja kiivaita yleisönosastoviestejä - ravintokeskustelusta on Suomessa kehkeytynyt ennennäkemätön soppa. Sitä hämmentää joukko ravintoaktivisteja.
• He ampuvat virallisen ravitsemusopin edustajia kovin syytöksin: Terveysviranomaiset ovat kolme vuosikymmentä lietsoneet suomalaisiin rasvakammoa. Mikä on lopputulos? Kansa lihoo entisestään. Todellisuudessa rasvaa pahempi vihollinen ovat hiilihydraatit. Jos leivän, pastan ja perunoiden tuputtaminen ei lopu, seuraukset ovat katastrofaaliset.
• Ravintoaktivismi ei ole uusi ilmiö, eikä uutta ole vähähiilihydraattinen ruokavaliokaan. Kuitenkin vasta neljän viime vuoden aikana keskustelu hiilihydraateista on Suomessa kuohahtanut yli.
• Professori Aila Rissanen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä näkee keskustelun vastareaktiona sille, että turhat hiilihydraatit, kuten sokerit, ovat lisääntyneet ihmisten ruokavaliossa.
• Lihavuustutkija, professori Pertti Mustajoen mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on viime vuosina valmistunut maailmalla uusia tutkimuksia. Ne ovat aktivoineet hiilihydraattien vastaista liikettä.- Tutkimukset viittaavat siihen, että hiilihydraatteja voidaan vähentää ruokavaliosta melko runsaasti, eikä se vaikuta haitallisesti terveyteen.
• Keskustelun kiihkeys on silti ollut monelle ravitsemustieteen asiantuntijalle yllätys.
• Ravintoaktivistit ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat katsovat, että suomalaisiin iskostettu lautasmalli - runsaasti viljaa ja vähän rasvaa - joutaa romukoppaan.
• Vaatimukseen yhtyy pieni joukko asiantuntijoita.
• Radiologi, eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela katsoo, että nykyiset ravintosuositukset ovat suorastaan syypää siihen, miksi kakkostyypin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on Suomessa tehotonta.- Pahimman arvion mukaan 1,5 miljoonaa suomalaista sairastaa jonkin ajan kuluttua kakkostyypin diabetesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomi ei selviä, Kuusela sanoo.
• Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat saaneet käydä hiilihydraattien vastaista taisteluaan yksin. Harva asiantuntija on lähtenyt keskusteluun mukaan. Virallisen ravitsemusopin edustajat ovat suhtautuneet vähähiilihydraattisuuden oppeihin tyrmäävästi.- Suhteellisen uusia suomalaisia suosituksia ei ole syytä muuttaa, eivätkä tuoreet tutkimukset anna siihen aihetta, sanoo Kansanterveyslaitoksen johtaja, valtion ravitsemusneuvottelukuntaa vetävä Pekka Puska.
• Samaa mieltä ovat Mustajoki, Rissanen ja moni muu: uudistuksiin ei ole tarvetta.
• Naapurimaassa Ruotsissa ruokasota on riehunut toisenlaiseen malliin. Siellä useat alan asiantuntijat ovat kevään ajan arvostelleet ruotsalaisia ravintosuosituksia. Kritiikin kärki on kohdistunut siihen, ettei suositusten taustalla ole tarpeeksi tieteellistä todistusaineistoa, vaan ne perustuvat vanhentuneeseen tutkimukseen. Suositusten peruslinjaus on säilynyt samanlaisena neljä vuosikymmentä. Kriitikot ovat todenneet myös, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä rahoittaa tarvittavaa uutta tutkimusta. Saman on myöntänyt maan elintarvikevirasto.
• Jupakan sivujuonteisiin lukeutuu sekin, että diabeetikoille ravintosuosituksia laativa työryhmä on pantu viralta jääviysongelmien vuoksi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa keskustelua on käyty ravitsemusalan lehdistössä ja valtamedioissa.
• Timo Kuuselan mielestä kyse on auktoriteettien pelosta.- Suomalainen ravintokeskustelu on isojen instanssien sanelemaa. Esimerkiksi käypä hoito -suosituksia ei uskalleta rikkoa kuin korkeintaan erittäin tutun ja luotetun potilaan kanssa.
• Pekka Puska katsoo toisin. Hänen mukaansa suomalaiset asiantuntijat ovat ravintosuositusten perusasioista samaa mieltä. Siksi keskustelua ei ole koettu tarpeellisena.
• Suu olisi kuitenkin ollut syytä avata, ainakin Suomen Akatemian yksikönjohtajan, dosentti Mikael Fogelholmin mielestä. - Kouluravitsemuksen edustajat ovat ehkä olleet välillä liiankin hiljaa. Se on vain lisännyt painetta. Toisaalta keskustelu on ollut niin aggressiivista, että siihen on ollut vaikea tulla väliin, hän arvioi.
• Uusia pohjoismaisia ravintosuosituksia aletaan pian laatia. Fogelholm veikkaa, että hiilihydraattikeskustelu näkyy siinä tavalla tai toisella.- Paine on niin kova, että hiilihydraattien ja rasvojen suosituksiin on pakko paneutua vielä paljon tarkemmin kuin aikaisemmin.
• Hän uskoo, että hiilihydraattien osalta ainakin alarajaa tullaan laskemaan. Tämä näkyy suoraan myös kotimaisissa ohjeissa.

(7.5.2008) Keskustelu ravintosuosituksista on Ruotsissa päässyt hyvään vauhtiin, kun sitä Suomessa ollaan vasta virittelemässä. Toisaalta, Ruotsissakaan ei ole asiassa sanottu viimeistä sanaa. – Jos potilaat ovat vaaravyöhykkeessä, täytyy meidän puuttua asiaan, sanoo Sosiaalihallituksen Torsten Mossberg. Sosiaalihallitus pitää Annika Dahlqvistin toimintaa silmällä tarkasti. Tästä asiasta puhuttiin YLE:n Akuutti -ohjelmassa.

Rautalankamalli hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta:

Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja, käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi.

Sain 23.3.2008 mukavaa sähköpostia: Seuraan blogiasi, etenkin tätä hiilihydraatti-asiaa. Olet ihan oikealla asialla ja toivon menestystä. Pelkään kuitenkin, että asiat etenevät kovin hitaasti, lääkärit ovat niin lääke-riippuvaisia. Eikä se ole mikään ihme, hehän ovat opiskelleet 6 vuotta LÄÄKE-tiedettä, ei terveystiedettä. Ensin diagnoosi ja sitten siihen sopiva lääke tai leikkaus, sokeritaudin kohdalla suolen tai vatsan amputointi jos insuliini ei auta.
Se mitä Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut, ilahduttaa minua kovasti. Ja kyllä se leviää meillekin, aikanaan.
Minusta oli hyvä systeemi, että annoit po. asian vaipua muutaman päivän alemmassa ja sitten kun tuli uutta tietoa, nostit sen taas päällimmäiseksi. Se osoitti, että asia on sitkeä kuin suomalainen kataja, aina se nousee ylös.

22.3.2008 nimimerkki "tuntematon potilas" kertoo kysyneensä lääkäriltään onko rasva niin vaarallista kuin väitetään. Vastaus yllätti: Lääkäri sanoi että on parempi kun ei sano mitään varmaa ravitsemuksesta lääkärinä. Pitää antaa ravitsemusalan asiantuntijoille työrauha tässä asiassa. Ravitsemus on erittäin monimutkainen asia. Lääkäri kertoi myös kuulleensa eräällä luennolla että vanha ja perinteinen ruoka on tulossa takaisin. Sellainen ruoka jossa käytetään reilusti voita ja eläinrasvaa. Kevyttuotteiden suosimiselle hän uskalsi ennustaa yhä vähäisempää tukea tulevina vuosina. Hän vahvisti potilaan epäilykset, että kevyttuotteet voivat lihottaa.

Tämä kirjoitus on inspiroinut erityisesti terveyskeskuslääkäreitä pohtimaan ravitsemusasioita. Minä en itse ole lääkäri. Olisiko teidän lääkärien parasta perustaa tästä teemasta Lääkärilehden SULJETULLE keskustelualueelle mielipidekeskustelu? Raportoikaa sitten yleisellä tasolla vaikka tänne vaatimattomaan blogiini mihin te olette päätyneet. Sopiiko tällainen homma? Lisäys: Onko keskustelu lähtenyt käyntiin?

Avoimeen kirjeeseeni on vastannut toistaiseksi Mikael Fogelholm ja Pekka Puska. KIITOS! Sävy oli hyvin sovitteleva. Ainakaan nämä terveysvaikuttajat eivät ole edistämässä asian pimittämistä vaan toivovat, että hiilihydraattitietoisuudesta käydään Suomessa keskustelua. Suomen diabetesliitto ei ole vastannut avoimeen kirjeeseeni, mutta ilmeisesti se on kuitenkin inspiroinut heitä antamaan asiasta yleisluonteisen lausunnon:

...Julkisuudessa, varsinkin internetin keskustelupalstoilla käydään keskustelua hiilihydraattien tarpeellisuudesta ruokavaliossa. Diabetesliittoa on syytetty jopa virheellisten ruokavaliosuositusten antamisesta, koska liiton asiantuntijat suhtautuvat varauksella ja kriittisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Diabetesliiton tammikuussa 2008 julkaisema uusittu ruokavaliosuositus on kuitenkin linjassa kansainvälisten suositusten sekä tutkimustiedon kanssa. Se tarjoaa hyvän perustan yksilölliselle ruokavalion suunnittelulle, painonhallinnalle sekä syömisen, liikunnan ja lääkehoidon yhteensovittamiselle.
...Lisätutkimuksia tarvitaan vähähiilihydraattisten ruokavalioiden tehosta ja turvallisuudesta, koska niitä noudattavilla on havaittu esimerkiksi LDL-kolesterolin nousua. Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset eivät ole riittävästi selvillä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavalta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä.

Christer Sundqvist kommentoi: Diabetesliiton väite, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä, EI PIDÄ PAIKKAANSA. Kun olen analysoinut hiilihydraattitietoisesti ruokailevien asiakkaitteni ruokapäiväkirjoja, niistä välittyy aivan päinvastainen viesti: Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan nämä vihanneksilla, paprikalla, pavuilla ja herneillä, silloin lautaselta löytyy enemmän tärkeitä ravintokuituja, vitamiineja ja hivenaineita.

15.3.2008 nimimerkki "mm" ilmoitti, että Ruotsissa on pantu tuulemaan. Kauppalehden keskustelupalstalla (Kahvihuone) on rohkea kirjoitus, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Virallisille" ravitsemussuosittelijoille potkuja Ruotsissa
Ruotsin sosiaalihallitus lopettaa diabeetikoille suosituksia rustanneen työryhmän työskentelyn. Sen "asiantuntijoiden" todetaan kyllä olevan muodollisesti päteviä mutta toivottoman vahvasti sidoksissa elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Sosiaalihallitus nimittää uuden asiantuntijaryhmän, ja ravitsemussuositusten kohderyhmää laajennetaan ulottumaan diabeetikoiden lisäksi sydän- ja verisuonisairaisiin sekä ylipainoisiin. Sosiaalihallituksen pääjohtaja haluaa, että Ruotsin Lääkäriseura nimittää uudet asiantuntijaryhmän jäsenet. Hän haluaa myös, että Ruotsin Valtion lääkelaitos (Statens beredning för medicinsk utvärdering) ja Elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) ovat mukana työssä.
Toki tiedän, että Suomessa ei näistä Ruotsin puolella käytävistä debateista mitään tiedetä. On vain yksi "virallinen" totuus: 70-luvun Pohjois-Karjala-tutkimukseen perustuva. Mutta eiköhän tämä Ruotsin keissi joitain kiinnostane sentään Suomen puolellakin? Totuus ei pala tulessakaan.

7.3.2008 nimimerkki "Terveyskeskuslääkäri" kommentoi seuraavasti:

Mielenkiinnolla olen seurannut veteraaniurheilijan kirjoituksia. Pakko myöntää että tuossa hiilihydraattien rajoittamisessa väestötasolla on järkeä. Vastaanotolle ohjautuu pulskia mammoja ja pappoja sekä heidän lapsiaan. Kun niiltä kysyy mitä ovat syöneet saa vastaukseksi, että ovat syöneet kaikkea sitä kevyttä mitä kaupasta saa ja mitä neuvotaan syömään. Rasva on karsittu minimiin, hiilihydraatteja syödään posket pullollaan. Ruisleipää, makaronia, perunaa, riisiä, rasvatonta maitoa, rasvatonta jugurttia, kevytmakkaroita, kevytjuustoja, sokeroimattomia limuja...

Se vaikutus tällä kirjoittelullasi on ollut, että nyt tiedän olleeni aikoinaan oikeassa ja uskallan suositella sitä sinun hys hys -dieettiäsi potilailleni. Toivottavasti lääkärinä en tarvitse pelätä mitään kauheita palopuheita Lääkäriliiton suunnalta ja viran menetyksen pelkoa. Virkaveljeni Pekka Nykänen näyttäisi olevan samoilla linjoilla meikäläisen kanssa.

Miksi tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Miksi tästä hiilihydraattien leikkaamisesta ruokavaliosta ei puhuta virallisesti? Luulisi että tällaiset jutut saisi isoja otsikoita lehdissä?

Terveyskeskuslääkäri

Sensaatiomainen paljastus Diabetesliiton sivuilla!
Diabetesliitto yllättää 6.3.2008 uutisoimalla viime vuoden puolella ilmestyneestä tutkimuksesta, jossa riisin, perunan ja muiden nopeasti veren sokeripitoisuutta nostavien ruokien syöminen saattoi altistaa naiset aikuistyypin diabetekselle. Suurin osa ihmiskunnasta syö juuri näitä ruoka-aineita. Suuren glykeemisen indeksin ruoat aiheuttavat veren glukoosipitoisuudessa nopean piikin, jonka laskemiseen tarvitaan runsaasti insuliinia. Tutkijat arvelevat, että ajan myötä tämä saattaa rasittaa haimaa ja edistää diabeteksen kehittymistä. Artikkelia ei sen kummemmin kommentoida Diabetesliitossa, mutta artikkelin julkaiseminen on jo melkoinen sensaatio.

Asioita aktiivisesti seuraava maallikko Jari Ristiranta on löytänyt 25.2.2008 Helsingin Sanomista trendikirjoituksen "Ruotsalaiset haluavat syödä enemmän rasvaa" ja siitä jutusta on kehkeytynyt vilkkaanpuoleinen keskustelu! Hyvä Helsingin Sanomat kun sallitte keskustelun aiheesta!

Pistän tähän ajatuksia herättävän kommentin suoraan tuolta Helsingin Sanomien keskustelupalstalta (lukekaa kommentti myös alkuperäisestä paikastaan!!):

Nimimerkki "virvatulet" kirjoittaa: "Ylipäätään tämä [Helsingin Sanomien] keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miksei tiedettä tulisi liikaa popularisoida. Asiaan tarkemmin vihkiytymättömien ajatukset menevät helposti vinoon osin ristiriitaisiltakin vaikuttavien tutkimustulosten hämmentäminä. Oiva pohja salaliittoteorioille ja vaihtoehtoisille totuuksille."

Tähän vastaa nimimerkki "CLA" kahdessa viestissä, jotka olen yhdistänyt ja hieman vastauksen myös lyhentänyt: Olisin kiinnostunut teidän, virvatulet, koulutuksestanne, tekemistänne tutkimuksista ja niiden tulkinnasta?
Tieteeseen kuuluu kyseenalaistaminen aina, eihän niitä tutkimuksia muuten edes tehtäisi! Olisi kovin vaarallinen tilanne, jos tieteentekijä ei ymmärtäisi olevansa tekemisissä ehdollisten hypoteesien kanssa, jotka joko todistetaan oikeiksi tai todetaan puutteellisiksi tai virheellisiksi.
Kun tieteen tekijätkin puhuvat popularisoiden "kovista" rasvoista, joskus jopa tyydyttyneistä rasvoista, eivätkä sen kummemmin erottele teollisia transrasvoja maitorasvan luonnollisista transrasvahapoista sen enempää tutkimusmuuttujia asetellessaan kuin puheissaankaan, ei ole ihmekään, että suuri yleisö kauhistelee 'kovaa' tyydyttynyttä rasvaa, ja puurot ja vellit ovat iloisesti sekaisin.
Kyllä saikkututkimuksen tuloksista voi ihan helposti vääntää monta eri tulkintaa, niin voi tehdä mistä vain tutkimuksesta, kun keskittyy etsimään niistä vain omia näkemyksiä tukevia 'osatotuuksia'.
'Osatotuus' on se, että kasvirasvat (tuloksissa ei ilmeisesti eritelty rasvan laatua, vain sen lähde?) alentavat sv-tautiriskiä ja tämä tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia. Kuitenkaan kaikki kasvirasvat eivät koostu tyydyttymättömistä rasvahapoista, vaan esim. kookosrasvassa on 85% tyydyttynyttä rasvaa. 'Lisätotuus' taas saikkututkimuksen tulosten perusteella on se, että vaikka kasvirasvat alentavat riskiä, luonnollisia tyydyttyneitä eläinrasvojakaan sisältävä vhh ei lisää sv-tautiriskiä, eli se on tässä suhteessa neutraali.
Ei siis voi vetää syy-suhdetta eläiperäisiin tyydyttyneisiin rasvoihin sv-tautiriskiä kohottavaksi vaikka kuinka yrittäisi väännellä. Riskiä kohottava tekijä taas oli (runsaista ja vääränlaatuisista hiilihydraateista johtuva) ravinnon korkea glykeeminen kuorma.
Kun nythän väite menee niin että vhh aiheuttaa sv-tautiriskin kasvua siksi, että siinä käytetään paljon tyydyttynyttä rasvaa. Tämä ei siis NHS:n tulosten tulkitsijoiden mukaan pidä paikkaansa. Miksi pitäisikään, eihän ravinnon (tyydyttynyt) rasva ole syyllinen sv-tauteihin? Perimmäinen Syy suonitukoksiin löytyy verisuonten tulehdustilasta eli inflammaatiosta. Ktl:n sivuilta voi lukea enemmän tästä. Tulehdusreaktion vähentäminen on siis paljon relevantimpi toimenpide sv-tautien suhteen kuin mahdollisia erittäin hyödyllisiä terveysvaikutuksia omaavien tyydyttyneiden rasvojen sokea karsiminen ruokavaliosta. Tulehdusta aiheuttaa antioksidanttien puute, ja ravinnon korkea glykeeminen kuorma, mikä lisää insuliinin eritystä. Mikä johdonmukaisesti ajatellen lienee myös syy insuliinihoidolla olevien diabeetikkojen lisääntyneesen kudosvaurioihin ja sv-tautiriskiin...
Tuloksia voi tulkita monella tavalla, Pohjois-Karjala-projektin ensimmäisestä graafista lähtien. Nythän tuosta graafista näkee vain sen, mitä on tapahtunut muutama vuosi ennen muutosta. Laskeva trendi taas oli jatkunut vertailuryhmänä toimineella Kuopionkin seudulla tasaisemmin viisi vuotta ennen kuin mikään rasvaprojekti-interventio on heitä koskettanut. Ja PK-projektissa alussa sydänkuolemat nousivat kahteen otteeseen vaikka käytetty rasva oli muuta kuin voita. Mikä on syynä tähän? Voidaanko ruokavalion rasvaa pitää syynä tähän? Jos voidaan, niin siinä tapauksessa P-k-projekti on aika vahva todiste teollisten transrasvojen haitallisuudesta.
Tulosten tulkinta lähtee aina raaka-datasta. Raaka-dataa taas kerätään tietyillä perusaksioomilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Graafikin on jo tulkintaa, siinä on heti kättelyssä jätetty muuttujista huomioimatta sellaisia mitä tutkimuksen tekijä ei ole pitänyt olennaisena. Tutkimuksen tekijä taas on kaikesta kriittisyydestään huolimatta ihminen, jota ohjaa muuttujavalinnassaan jokin tietty perusolettamus. PK:ssa se on ollut ravinnon eläinperäisen tyydyttyneen rasvan aiheuttama sv-tautiriski. Onko tuo oletus oikea on vielä todentamatta.


Helsingin Sanomat, Yleisradio, Kansanterveyslaitos, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta, Suomen Sydänliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen eduskunta, kaikki Suomen kansalaiset!

Lukekaa 23.2.2008 päivätty Dagens Nyheterin pääkirjoitus!

Pääkirjoituksessa Anders Isaksson "räjäyttää pankin"! Tuuli on kääntynyt! Ruotsissa on ilmeisesti tehty poliittinen päätös hyväksyä väestötasolla hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Muulla tavoin on vaikea ymmärtää miten Ruotsin päälehdessä saa kirjoittaa noin ylistävään sävyyn hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Diabeetikkoa pyydetään syömään vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sekä proteiinia. Ylipainoisia neuvotaan jättämään kevyttuotteet ostamatta ja laihtumaan syömällä oikeaa ruokaa. Ravitsemussuuntausta päätetään muuttaa koska muutoksen takana on niin suuri joukko arvostettuja tiedemiehiä ja tulee moraalisesti liian raskaaksi kieltää terveellisempi ruokavalioratkaisu. Muurit murtuvat ja eläinrasvan syyttäminen sydänsairauksista lopetetaan. Ruotsi valmistautuu yhteiskuntaan, jossa elintarvikepoliittinen kähmintä ei enää vaikuta siihen miten väestöpohjalle laadittavat suositukset kehittyvät. Tämä on tieteen riemuvoitto vailla vertaa!

Nimimerkki Perenna on kääntänyt Anders Isakssonin pääkirjoituksen suomen kielelle (KIITOS!):

Sormi ilmassa
Anders Isakssonin kolumni Dagens Nyheterissä 23.2.2008

Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta AD:n vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".

Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.

Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää, että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.

Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.

Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.

Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.

Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.

Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.

Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC!] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.

Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.

Asia on tärkeä!