Petrafoundation-sivusto tultaneen lakkauttamaan. Pelastan sieltä omat tekstini.
SYÖPÄSOLU ON ERILAINEN
Syövän perustutkimuksessa on valtavasti edistytty vuosikymmenien aikana. Nykyään tiedetään aika hyvin mitä poikkeavuuksia syöpäsolun rakenteessa ja toimivuudessa on verrattaessa tavalliseen soluun. Näitä eroja pyritään hyödyntämään lääkkeiden kehitystyössä ja täydentävien hoitomenetelmien suosimisessa.
Huomioita syöpäsoluista
Kun tavallisessa solussa tapahtuu epäedullisia muutoksia, immuunipuolustuksemme huomaa tämän lähes välittömästi ja tuhoaa sekä poistaa tämän vioittuneen solun. Sen sijaan syöpäsolut onnistuvat paremmin piiloutumaan immuunipuolustukselta ja vasta muodostettuaan suurentuneita kasvaimia, tulevat alttiiksi puolustusjärjestelmällemme. Vahva immuunipuolustus on vahva ase syöpää vastaan ja sitä korostetaan modernissa lääkekehityksessä ja täydentävissä hoitomenetelmissä.
Syöpäsolun muoto on epäsäännöllinen ja tätä ominaisuutta patologi voi hyödyntää tutkiessaan kudosnäytteitä. Usein syöpäsolun tuma on suurentunut ja tummempi kuin tavallisessa solussa. Tämäkin auttaa syöpäsolujen havaitsemisessa.
Hallitsemattomia tapahtumia
Syöpäsolujen jakautuminen on hallitsematonta ja syöpälääkkeiden ja muiden syöpähoitojen tarkoituksena on pysäyttää tämä hallitsematon kasvu. Tähän liittyy syöpäsolujen ikävä piirre, sillä on havaittu, että ohjelmoitu solukuolema ei toimi. Syöpälääkkeillä ja yrttilääkinnällä pyritään edistämään solukuolemaa.
Syöpäsolu ei erilaistu, vaan jää perustasolle. Tätäkin mekanismia voidaan hyödyntää syöpähoidoissa. Syövän leviäminen etäpesäkkeitä muodostamalla tarkoittaa sitä, että syöpäsolun pitää erikoistua ja selviytyä uudessa ympäristössä (esim. keuhkoissa, maksassa tai haimassa). Tätä etäpesäkkeiden muodostumista voidaan hillitä häiritsemällä syöpäsolujen erikoistumista lääkkeillä ja täydentävillä hoidoilla. Normaalit solut pysyvät alkuperäisellä paikallaan. Solujen viestintää ymmärretään yhä paremmin ja nyt on tietoa siitä, että syöpäsolut viestivät heikosti tai väärällä tavalla. Tiedemiehet uskovat, että tämä viestinnän ero saattaa jatkossa tarjota ratkaisumalleja syövän hoidossa.
Verenkierrossa eroja
Verenkierron suhteen on jännä ero syöpäsolun ja tavallisen solun välillä. Syöpäkasvaimen kasvu on riippuvainen uusien verisuonien kasvusta (angiogeneesi) kun taas terveessä kudoksessa uusia verisuonia muodostuu vain jos korjataan kudosvaurioita. Syöpäkasvaimessa tapahtuva angiogeneesi on ilmeisesti tarpeen, sillä yksittäisten syöpäsolujen energiatehokkuus on huomattavasti heikompi kuin terveessä solussa. Syöpäsolut ryöstävät verivirrasta ravinteita ja energiaa omaan käyttöön. Tämä energian tuhlaaminen on syy siihen miksi on tärkeää, että syöpä havaitaan varhaisessa vaiheessa ja saadaan poistettua.
Hapan, hapeton ja runsas glukoosi edistää syövän kasvua
Tunnettua on, että syöpäsolut viihtyvät happamassa ympäristössä ja happi on syöpäsoluille haitallista. Täydentävissä hoitomenetelmissä on runsaasti potentiaalia tarttua tähän haasteeseen. Huolehtimalla siitä, että nauttii emäksistä ruokaa ja huolehtii hyvästä hapensaannista, voidaan muodostaa syövälle epäedulliset kasvuolosuhteet.
Monille syöpämuodoille on tyypillistä, että ne osaavat paremmin hyödyntää glukoosia energiaksi. Jotkut syöpämuodot ovat vahvasti riippuvaisia sokerienergiasta. Kun syöpäsoluille tarjotaan ruokavalioratkaisulla (ketogeeninen ruokavalio) vähemmän sokerienergiaa, syövän kasvu voidaan pysäyttää. Niin sanottu PET-kuvaus osaa hyödyntää tätä ominaisuutta. Ennen PET-kuvausta nautittu suuri hiilihydraattimäärä paljastaa syöpäpesäkkeet, sillä glukoosilla täytetyt syöpäsolut näkyvät selvemmin.
Vaikka syöpäsolujen toiminta ja poikkeavuudet tunnetaan yhä paremmin, tästä on valitettavasti usein pitkä matka parannuskeinoihin.
NOBELPALKINNON ARVOISIA SYÖPÄTUTKIMUKSIA
Vuosittain jaettava Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto on hyvin arvostettu tiedepalkinto. Monena vuotena palkinto on osunut syöpätutkijoille.
Vuonna 2019 palkinnon saivat brittiläinen molekyylibiologi Peter J. Ratcliffe ja yhdysvaltalaiset lääkärit Gregg L. Semenza ja William Kaelin selvitettyään solujen hapenaistintakykyä. Syöpäsolujen kyky sopeutua happipitoisuuden muutoksiin on laajasti tunnettu. Useat syöpäkasvaimet viihtyvät paremmin niukassa hapessa. Nobel-löydösten ansiosta ymmärretään paremmin miten solut reagoivat niukkaan happeen ja näin on kehitetty uusia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä syövän kukistamiseksi.
Myös vuonna 2018 palkinto meni syöpätutkijoille. Amerikkalaisprofessori James P. Allison ja japanilainen Tasuku Honjo jakoivat palkinnon havainnoistaan syöpien immunoterapian tärkeydestä. Immuunipuolustusjärjestelmän toimivuus on elintärkeää syöpäpotilaalle ja kaikki ne keinot, joilla voidaan tätä järjestelmää parantaa ovat eduksi potilaalle. Allison kehitti immuunijärjestelmän tärkeille puolustussoluille vasta-aineen, joka esti tiettyjen proteiinien jarruttavat vaikutukset ja siten saatiin puolustussolut hyökkäämään ahnaasti syöpäsolujen kimppuun. Syöpää on perinteisesti hoidettu leikkaamalla, sädehoidolla ja syöpälääkkeillä. Muun muassa Allisonin ja Honjon tutkimusten ansiosta syövän hoitokeinojen joukkoon on viime vuosina lisätty immunoterapia. Tämä terapia on jo käytössä, mutta se on hirmukallista hoitoa.
Saksalainen virusten tutkija Harald zur Hausen sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydettyään syöpää aiheuttavia papilloomaviruksia. Vuonna 1989 yhdysvaltalaiset lääketieteilijät John Michael Bishop ja Harold E. Varmus saivat palkinnon syöpiä aiheuttavien retrovirusten tutkimuksesta. Kasvaimia aiheuttavat virukset ja eturauhassyövän hormonihoito olivat Nobelpalkinnon arvoisia vuonna 1966. Palkinto meni amerikkalaistutkijoille Charles Brenton Huggins ja Peyton Rous.
SYÖPÄLEIKKAUKSET
Syövän tärkeimpiin hoitomuotoihin kuuluu syöpäleikkaus (kirurginen hoito). Pahanlaatuisia kasvaimia, kuten syöpää ja sarkoomaa, hoidetaan perinteisesti ennen muuta kirurgialla. Leikkauksessa syöpä poistetaan, jotta sen kasvu estyy. Usein poistetaan tervettä kudosta syövän ympäriltä. Näin estetään kasvaimen paikallinen leviäminen.
Nykyisin suositaan monissa syöpäleikkauksissa niin sanottua kudosta tai elintä säästävää leikkausta. Esimerkiksi rintasyöpä pyritään leikkaamaan niin, että koko rintaa ei tarvitsisi poistaa. Jos syöpä kuitenkin on ehtinyt leviämään liian laajalle, ei säästävä leikkaus ole mahdollinen. Toisinaan siis ympäröiviä kudoksia on poistettava. Joskus poistetaan jopa kokonaisia sisäelimiä (radikaalileikkaus). Radikaalileikkauksessa poistetaan kaikki havaittava kasvainmassa ja hieman ympäröivää tervettä kudostakin. Radikaalileikkauksella pyritään leikkaamaan syöpä niin, että syövästä paranee. Jos poistetun kasvaimen jättämä tila on suuri, voidaan se täyttää ympäröivillä kudoksilla. Usein tutkitaan ja tarvittaessa poistetaan ne imusolmukkeet ja imutiehyeet, joihin syöpäalueen imuneste kulkeutuu. Näin toivotaan, ettei syöpä leviä (metastasointi).
Syöpäleikkauksen onnistuminen on kiinni siitä millainen syöpätyyppi, syövän kasvutapa, syövän koko, levinneisyys ja sijainti todetaan tutkimuksissa. Kun leikkaus tehdään syövän varhaisessa vaiheessa, hoitotulokset ovat varsin hyvät.
Syöpäleikkaus voi olla ainoa hoitokeino, mutta usein sen lisäksi annetaan sädehoitoa ja lääkehoitoja aloitetaan. Tällaista yhdistelmähoitoa tarvitaan, koska syöpäkasvaimesta voi irrota syöpäsoluja muualle elimistöön joskus jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä tätä voida leikkauksella estää.
Joskus kasvaimet sijaitsevat niin hankalassa paikassa, ettei niitä saa leikattua lainkaan tai kokonaan. Osaan syövistä leikkaushoitoa ei voi ollenkaan käyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi verisyövät (leukemiat), jotka eivät muodosta kiinteää kasvainta.
Syövän oireita voidaan lievittää leikkauksella. Esimerkkinä oireita lievittävästä leikkauksesta on syövän aiheuttaman sappitietukoksen tai suolitukoksen ohittaminen tai avaaminen, esimerkiksi haimasyöpäpotilaalla.
Etäpesäkkeiden leikkauksella voidaan poistaa joitakin etäpesäkkeitä esimerkiksi maksasta, keuhkoista tai luustosta. Monesti etäpesäkkeitä on niin paljon tai niitä on niin hankalissa paikoissa, että leikkauksesta on pakko luopua.
Nykyisin erilaisilla leikkauksilla voidaan ehkäistä joitakin syöpiä tai poistaa syövän esiasteita. Ehkäisevällä leikkauksella voidaan hoitaa muun muassa suolistosyövän esiasteita. Myös esimerkiksi niin sanottua rintasyöpägeeniä kantavien rinnat voidaan poistaa.
SÄDEHOITO
Sädehoitoa annetaan useimmiten leikkaushoidon täydentämiseksi, jotta paikallisen uusiutumisen vaara vähenee. Joidenkin syöpien kohdalla sädehoito ilman leikkausta voi olla riittävä.
Sädehoidossa käytetään radioaktiivista säteilyä, joka tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia vaurioittamalla jakautuvia soluja. Myös tervettä kudosta tuhoutuu, mutta nykytekniikoilla tervettä kudosta onnistutaan yhä paremmin säästämään. Syöpäsolut tyypillisesti jakautuvat normaalia kudosta nopeammin, joten ne ovat erityisen herkkiä sädehoidolle.
Noin puolet syöpäpotilaista saa jossakin hoitojensa vaiheessa sädehoitoa. Sädehoito suunnataan yleensä suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeeseen. Laajalle levinneen syövän hoidossa sädehoitoa voidaan antaa joskus myös esimerkiksi koko yläruumiiseen. Sädehoitoa voidaan antaa ulkoisesti erityisellä sädehoitolaitteella tai sisäisesti viemällä säteilylähde tavalla tai toisella kehon sisään. Esimerkkinä jälkimmäisestä on isotooppihoito, jossa radioaktiivinen lääke vaikuttaa suoraan kasvaimeen ja terve kudos vaurioituu vain hyvin vähän.
Jos syöpä on paikallinen, valinta leikkauksen ja sädehoidon välillä riippuu hoidon tehosta ja hoitojen aiheuttamista haitoista. Sädehoidon merkitys syövän hoidossa on kasvanut erityisesti säästävien hoitojen kehittymisen myötä.
Sädehoitoa voidaan antaa joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Esimerkiksi silloin, jos leikkauksella ei saada kasvainta kokonaan pois tai kasvaimen uusiutumisen riski on suuri, hoitoa tavallisesti täydennetään leikkauksen jälkeen annettavalla sädehoidolla. Ennen leikkausta kasvainta voidaan etukäteen pienentää sädehoidolla.
Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistäminen tulee joskus ajankohtaiseksi. Nämä hoidot vahvistavat toistensa tehoa. Tämä ns. kemosädehoito on parantanut hoitotuloksia monissa syöpätyypeissä, kuten tietyissä keuhkosyövissä sekä pään ja kaulan alueen syövissä. Solunsalpaajien samanaikainen käyttö kuitenkin lisää sädehoidon haittavaikutuksia.
Sädehoito on täysin kivutonta, ja se kohdistetaan suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeisiin. Sädehoito jaksotetaan useimmiten 2-8 viikon ajalle. Sitä annetaan tavallisesti pieninä kerta-annoksina päivittäin useimmiten arkipäivinä. Hoito kestää muutamia minuutteja kerrallaan. Sädehoidon jakaminen useampaan pienempään osaan vähentää terveiden kudosten haittoja ja parantaa sädehoidon tehoa syöpäkasvaimeen. Useimmat ihmiset voivat elää melko normaalia elämää hoidon aikana. Jaksotetun sädehoidon sijasta joissain tapauksissa voidaan antaa niin sanottua nopeutettua sädehoitoa.
Teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä sädehoito voidaan kohdentaa aiempaa tarkemmin kasvaimeen ja vähentää samalla terveelle kudokselle aiheutuvaa haittaa. Sädehoito onkin yleensä hyvin siedetty hoitomuoto. Hoidoilla on kuitenkin yhä haittavaikutuksia.
Sädehoito vaikuttaa paitsi syöpäsoluihin myös normaaleihin soluihin. Vaikutukset terveeseen kudokseen riippuvat suurelta osin säteilyannoksen määrästä, hoitoajan pituudesta ja siitä, mihin kehon osaan säteilyä annetaan. Haitalliset vaikutukset ilmenevät vain sillä kehon alueella, johon sädehoito kohdistetaan.
Sädehoidon haittavaikutukset voivat ilmaantua jo hoidon aikana, heti hoidon jälkeen tai myöhemmin, joskus jopa vuosien kuluttua. Välittömät sädehoidon haittavaikutukset ilmenevät nopeasti jakautuvissa kudoksissa kuten ihossa, limakalvoissa ja luuytimessä. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.
MITEN SYÖPÄ KEHITTYY
Syövän uskotaan kehittyvän normaaleissa soluissa tapahtuvien perinnöllisten vaurioiden seurauksena. Vaurio voi olla synnynnäinen (10-15 prosenttia syöpätapauksista) tai se voi esimerkiksi johtua ulkoisista tekijöistä. Solu sisältää geenejä, jotka vuorostaan sisältävät geneettistä materiaalia (DNA:ta), jonka avulla solut tuottavat proteiineja. Syöpä kehittyy, kun tapahtuu useita mutaatioita niissä geeneissä, jotka ohjaavat solun kykyä kasvaa ja jakautua. Nämä mutaatiot johtavat usein solujen holtittomaan kasvuun ja usein tunnistetaan myös epänormaalia aineenvaihduntaa syöpäsolussa. Solut sisältävät myös kasvaimen vaimennusgeenejä, jotka syöpäsolussa kytkeytyvät pois ja seurauksena on kontrolloimaton solujen jakautuminen. Samanlaisia hidastussignaaleja voi kytkeytyä pois myös ympäröivistä soluista. Tavallisesti kestää useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, jotta tarpeeksi mutaatioita esiintyy ja soluista tulee syöpäsoluja. Tänä aikana muuntunut solu on hyvin hauras ja heikko ja voimme vaikuttaa sen kohtaloon, jos me tiedämme sen olemassaolosta.
Jotta pahanlaatuiset tuumorisolut kehittyisivät syöpäkasvaimiksi ja uudet jakaantuneet syöpäsolut voisivat saada jalansijaa ja kehittyä, tarvitaan uusien verisuonten verkosto, joka antaa syöpäsoluille ravintoa. Prosessi tunnetaan nimellä angiogeneesi.
Syövän syy on usein tiedossa ja on jopa mahdollista tietää, mitkä geenit ovat vaurioituneet. Geenit voivat vahingoittua ulkoisista tekijöistä, kuten säteilystä, elämäntapaan liittyvistä tekijöistä, syömästämme ravinnosta, ympäristössä esiintyvistä myrkyistä ja tietyistä lääkkeistä ja viruksista. Uskotaan, että kehon omat korjausmekanismit, tulehdukset, suosivat syövän kasvua, jos ne saavat jatkua hallitsemattomasti ja näin estää kehoa synnyttämästä suojaa syövälle.
Ikääntyminen on tärkeä syy syövän kehittymisessä. Mutaatioita esiintyy kaikissa ikäryhmissä, mutta nuorilla henkilöillä on tiettyjä korjaavia entsyymejä. Kun ikääntyy nämä entsyymit toimivat huonosti, mikä voi johtaa DNA:ssa kertyneeseen vaurioon.
Jotta selviäisit paremmin syöpätaistelussasi, sinun on ymmärrettävä miten syöpä kehittyy ja yrittää parhaalla mahdollisella tavalla heikentää syövän tuhovoimaa. Meidän mielestämme on kiinnitettävä enemmän huomiota syövän kasvun metaboliaan. Haluamme huomauttaa, että syövän metabolia kulkee rinnakkain geneettisen käsityksen kanssa. Professori Thomas Seyfriedillä on paljon tietoa syövän metabolisesta puolesta kirjassaan (ks. Suositellut kirjat).
Merkittävin ja tunnetuin metabolinen muutos on syöpäsolujen voimistunut glykolyysireitti, joka johtaa lisääntyneeseen glukoosin saantiin ja hyödyntämiseen. On kuitenkin selvää, että monet ei-glukoosipitoiset ravintoaineet, kuten aminohapot, laktaatti, asetaatti ja erilaiset makromolekyylit, voivat toimia vaihtoehtoisina polttoaineina syöpäsoluille. Syöpäsoluilla on odottamattoman vahva kyky joustaa energitarpeissan. Lupaavia hoitoja syöpään saattaa olla saatavilla tuntemalla paremmin syöpäsolujen aineenvaihduntaa.
MITEN SYÖPÄ LEVIÄÄ ELIMISTÖSSÄ?
Pahanlaatuinen kasvain tyypillisesti kasvaa ja löytää tiensä ympäröivään kudokseen. Kasvain ei ainoastaan voi olla vahingoksi kasvaessaan holtittomasti, vaan sillä on kyky levittää kasvunsa myös muihin kudoksiin ja aiheuttaa vahinkoa myös siellä. Pahanlaatuiset solut voivat myös irrota tuumorista ja levitä kehon nesteiden avulla, imunesteen kautta imusolmukkeisiin tai veren kautta kaukaisiin elimiin, kuten keuhkoihin, aivoihin ja maksaan, ja ne muodostavat syöpäpesäkkeitä, joita kutsutaan metastaaseiksi.
Systeeminen metastaasi (etäpesäke sisäelimissä) on tämän sairauden vakavin seuraus. Etäpesäkkeet aiheuttavat suurimman osan syöpäkuolemista. Valitettavasti syövän leviäminen metastaasien kautta on edelleen huonosti ymmärretty.
LUE LISÄÄ NÄISTÄ LINKEISTÄ:
– Infografiikka syövästä
– Wikipedia-artikkeli angiogeneesistä
– Onko syöpä metabolinen sairaus?
– Vaihtoehtoisia energialähteitä syöpäsoluille
SUOSITTELEMME NÄITÄ KIRJOJA:
– Seyfried Thomas N.
Cancer as a metabolic disease : on the origin, management, and prevention of cancer
John Wiley & Sons, 2012
– Servan-Schreiber David
Anticancer : A New Way of Life
Penguin Books Ltd., 2008
PERINTEINEN SYÖPÄHOITO
Syöpää tutkitaan vilkkaasti ja uusia hoitomuotoja kehitetään jatkuvasti. Tässä osiossa keskitymme perinteisiin koululääketieteen tarjoamiin keinoihin hoitaa syöpää. Jos olet kiinnostunut täydentävistä syövän hoidoista löydät siitä tietoa myös sivuiltamme.
Syöpähoitojen tavoitteena on, että syöpä paranee ja sairaus saadaan hallintaan. Syövän uusiutuminen ja leviäminen ehkäistään ja kasvaimen aiheuttamia oireita lievitetään. Moderni syöpähoito on kehittynyt nopeasti ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Sillä saattaa kuitenkin olla heikentävä vaikutus potilaan immuunijärjestelmään.
Syöpätyypin tarkka määrittely on tehtävä oikean hoitomenetelmän valitsemiseksi. Myös syövän levinneisyys on selvitettävä, sillä levinneen ja paikallisen syövän hoito voivat olla hyvin erilaisia.
YKSILÖLLINEN SYÖPÄHOITO
Syövän hoito on pitkälle yksilöllinen asia. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Perinteisessä koululääketieteen tarjoamassa hoidossa on tärkein painoarvo kliinisesti tutkituissa menetelmissä, joita on useissa tutkimuksissa pyritty varmistamaan ja parantamaan.
Syövän perinteisessä hoidossa vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta leikata ja/tai sädehoitaa syöpäkasvain niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Alati kehittyvä lääkehoito pyrkii luomaan syövän kasvulle mahdollisimman huonot edellytykset.
KIRJALLISUUTTA JA MUITA LÄHTEITÄ
·Heikki Joensuu, Pirkko Kellokumpu-Lehtinen, Peter J. Roberts, Sirkku Jyrkkiö, Mauri Kouri, Lyly Teppo, (toim.) Syöpätaudit, Duodecim, 2013
·Selviytyjän matkaopas. Suomen syöpäpotilaat ry, 2016 Linkki: https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/syopa-alueelliset/sites/271/2016/10/18132911/SelviytyjanMatkaopas_2016.pdf
·Kaikki syövästä. https://www.kaikkisyovasta.fi/
·Syövän hoito. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/syopa/syovan-hoito
MIKSI SYÖPÄ VIIHTYY HAPPAMASSA SOLUYMPÄRISTÖSSÄ?
Irlantilainen tutkija Arvind Negi (Galwayn kansallinen yliopisto) kysyi tiedekanavalla ResearchGate (https://www.researchgate.net/ ) miksi syöpäsolu sekä kehittää itse happamuutta että viihtyy happamassa ympäristössä. Hän sai aikaan varsin vilkkaan keskustelun. Tässä yhteenveto keskustelusta.
Kreikkalainen rintasyöpätutkija Constantine Kaniklidis tiesi kertoa, että solun mikroympäristön happamoituminen on ilmiö, jonka tiedetään helpottavan syöpäkasvaimen tunkeutumista terveeseen kudokseen kolmen päämekanismin kautta: 1) tuhoamalla tielleen osuvia terveitä soluja, 2) soluväliainetta (extracellular matrix) hävittämällä ja 3) kehittämällä uusia verisuonia (angioneesi).
Terveiden solujen pitkäaikainen altistuminen happamalle mikroympäristölle johtaa joko äkilliseen (nekroosi) tai ohjelmoituun solukuolemaan (apoptoosi) p53-riippuvaisten ja kaspaasi-3-riippuvien mekanismien kautta. Tiedetään aika hyvin miten syövän kehittämät happamat aineenvaihduntatuotteet edistävät syöpäkasvaimen hyökkäystä terveen kudoksen kimppuun. Terveillä soluilla on rajallinen kyky selviytyä happamassa mikroympäristössä kun taas syöpäkasvaimet viihtyvät siinä. Näyttää siltä, että syöpäsolut osaavat tehokkaasti välttää happamuuden tuomaa solukuolemaa.
Warburgin efekti syöpäsoluissa
Professori Roberto Leoncini muistutti siitä, että tämä on sitä Warburgin efektiä. Pitämällä solun mikroympäristö emäksisempänä, voidaan estää syöpäkasvu. Venäläistutkija Sergey Doronin lisäsi tähän, että matala pH on osoitus siitä, että hiilihappoa ja hiilidioksidia kertyy kudoksiin. Ensisijainen syy tähän happamuuden nousuun on soluissa tapahtuva epätäydellinen hapettuminen, jota vahvistaa syöpäsoluihin herkästi ilmaantuva riittämätön verenkierto. Myös laktaattia (maitohappoa) kertyy syöpäsoluihin herkästi, joka tehokkaasti laskee solun pH-arvoa. Kliinisen kemian tutkija Hishyar Azo Najeeb piti todennäköisenä, että huonosti toimivat mitokondriot syöpäsoluissa ovat kaiken takana. Amerikkalainen syöpälääkäri Stephen Strum toi lisävalaistusta tähän mitokondrio asiaan arvelemalla, että syöpäsolu tahallaan antaa mitokondrioiden mennä epäkuntoon, jotta turvattaisiin solun epätavallisen vahva siirtyminen anaerobiseen (hapettomaan) aineenvaihduntaan. Tähän anaerobisen aineenvaihdunnan suosimiseen liittyy metastaasien herkempi ilmaantuminen ja syöpäsolujen sitkeämpi eloonjäämistaito. Syöpäsolu tekee kaikkensa, jotta se selviytyisi ja leviäisi.
Varsinaisia pirulaisia nuo syöpäsolut!
Syöpätutkija Emily Taylor tiesi kertoa, että solunsisäisiä reaktiivisia aineenvaihduntatuotteita pääsee kerääntymään epätavallisen paljon kasvaviin syöpäsoluihin, joilla on epänormaalin vilkas aineenvaihdunta. Kun tähän sitten lisätään heikentynyt verenkierto, niin syöpäsolun on pakko kehittää selvitymismekanismeja happamuutta vastaan. Syöpäsolut osavat vastustaa reaktiivisia aineenvaihduntatuotteita (ROS) erityisen antioksidanttivaste-elementin (ARE) avulla. Pitkälle edenneissä kasvaimissa syöpäsolut osaavat hyödyntää ravinnosta saatavia antioksidantteja omiin tarpeisiinsa. Puhumattakaan siitä, että hapenpuutteesta johtuva happamuus vaimentaa immuunipuolustuksen mahdollisuuksia vastustaa syövän kasvua. Happamat syöpäsolut osaavat myös paremmin suojautua sädehoitoja vastaan. Varsinaisia pirulaisia nuo syöpäsolut!
Keskustelun johtopäätöksenä on, että tehokkainta syövän vastustamista on pitää solut mahdollisimman emäksisinä, eli Otto Warburg oli oikeassa!
LÄÄKEHOITO
Lääkehoidossa käytetään erilaisia lääkkeitä, esim. solunsalpaajia (sytostaatteja, kemoterapiaa), joiden oletetaan ennen kaikkea tuhoavan pahanlaatuiset solut. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Lääkehoitoa voidaan antaa olemassa olevan kasvaimen pienentämiseksi tai tuhoamiseksi sekä pahanlaatuisen kasvaimen lannistamiseksi.
Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen. Kuitenkin syöpäsolut jakautuvat usein huomattavasti nopeammin kuin normaalit solut, mikä tekee syöpäsolut erityisen herkiksi sytostaateille. Terveissä soluissa solunsalpaajien vaikutukset ovat vähäisemmät, ja terveet solut myös toipuvat nopeammin. Solunsalpaajien merkitys syöpähoidoissa on hieman vähentynyt uusien lääkehoitojen kehittyessä. Niitä käytetään kuitenkin edelleen yleisesti.
Syövän hoidossa käytetään useita erilaisia solunsalpaajia, jotka vaikuttavat keskenään eri tavoin. Tavallisinta on antaa usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitoa. Solunsalpaajahoidon teho riippuu muun muassa kasvaimen tyypistä, kasvaimen koosta, kasvunopeudesta, ja jakautumisvaiheessa olevien solujen osuudesta.
Solunsalpaajia voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Joskus lääke annostellaan paikallisesti esimerkiksi keuhkopussiin, virtsarakkoon tai selkäydinkanavaan. Suonensisäinen hoito annetaan yleensä sairaalassa, mutta potilas pääsee tiputuksen jälkeen kotiin.
Tavallisesti annetaan hoitokuureja 3-4 viikon välein. Tällöin syöpäsolut eivät ehdi toipua, mutta tavallinen kudos usein ehtii. Solunsalpaajahoito vaatii tarkkaa veriarvojen seurantaa.
Solunsalpaajilla on haittavaikutuksia. Hoidot aiheuttavat yleisesti pahoinvointia, hiustenlähtöä ja väsymystä. Solunsalpaajien haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Osa haittavaikutuksista häipyy muutamassa päivässä, mutta kokonaan potilas toipuu solunsalpaajahoidosta yleensä muutamassa kuukaudessa.
Nykyään on usein käytössä myös erilaisia hormonaalisia lääkkeitä. Näitä saatetaan kutsua täsmälääkkeiksi. Hormonaalisen syöpähoidon vaikutus perustuu siihen, että estetään syövälle elintärkeän hormonin tuotanto tai vaikutukset elimistössä. Hormonaalista syövän hoitoa käytetään muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän, kilpirauhassyövän ja kohdunrungon syövän hoidossa. Hormonit säätelevät voimakkaasti edellä mainittujen elinten normaaliakin kasvua ja kehitystä.
Hormonihoitoja siedetään solunsalpaajahoitoihin verrattuna hyvin. Hormonaalinen hoito on yleensä pitkäaikaista, tavallisesti vuosia kestävää. Se voi joskus jatkua potilaan koko loppuelämän ajan.
Uudet biologiset syöpälääkkeet ovat kohdennettua lääkehoitoa syöpää vastaan. Täsmälääkkeitä ovat muun muassa syöpäkasvainten verisuonten kasvua estävät lääkkeet, vasta-aineet ja lääkkeet, jotka estävät jonkin tietyn geenin toiminnan syöpäsolussa. Nämä ovat valitettavan kalliita lääkkeitä.
Biologisten täsmälääkkeiden etuna ovat monesti solunsalpaajia ja sädehoitoa vähäisemmät haittavaikutukset, koska lääkeaineen vaikutus kohdistuu vain syöpäsoluihin. Täsmälääkkeet, kuten vasta-aineet, yleistyvät koko ajan syövän hoidossa. Yhä useamman syöpälääkkeen teho perustuu tietyn kasvaintyypin erityisiin solun rakenteen ja toiminnan poikkeavuuksiin.
Immunologinen syöpähoito (immunoterapia) on joukko erilaisia syövänhoidon menetelmiä, joissa syöpäsolut pyritään tuhoamaan vaikuttamalla eri tavoin elimistön omaan puolustusjärjestelmään. Tässä pyritään kehon immuunijärjestelmän tehostamiseen ja sitä kautta saamaan kehon oma immuunipuolustusjärjestelmä hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Immunoterapiassa potilaalle voidaan myös antaa aineita tai soluja, jotka tuhoavat syöpäsoluja. Immunologisia syöpähoitoja kehitetään ja tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti.
Vasta-ainehoidot ovat viime vuosikymmeninä olleet aktiivisen tutkimuksen kohteena. Vasta-aineet vaikuttavat syövän hoidossa monin tavoin. Syöpäkudosta kohtaan kehitetyt vasta-aineet voivat sitoutua syöpäkudoksen pinnalla oleviin merkkiaineisiin (antigeeneihin). Näin vasta-aineet ikään kuin merkitsevät syöpäsolut immuunipuolustusjärjestelmän soluja varten tuhottavaksi tai käynnistävät solun itsetuhon. Lääketieteen Nobelpalkinto annettiin vuonna 2018 immunoterapian ja vasta-ainehoitojen kehittäjille.
Vasta-aineet voivat estää erilaisten syövän kasvua edistävien kasvutekijöiden vaikutusta. Vasta-aineiden avulla voidaan myös kuljettaa syöpäsoluun syöpää tappavia aineita (solunsalpaajia tai säteileviä molekyylejä), jolloin haitat terveisiin soluihin ovat vähäisempiä. Monet vasta-ainehoidot ovat varsin hyvin siedettyjä. Tavallisimpina haittavaikutuksina esiintyy kuumeilua, vilunväristyksiä ja ihottumaa.
Uudemmat, tehokkaammat lääkkeet ovat paljolti syrjäyttäneet perinteisen interferonin. Interferonit ovat hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita. Elimistön omat solut tuottavat interferonia. Sitä on käytetty joidenkin syöpien hoidossa joko yksin tai yhdessä muiden syöpälääkkeiden kanssa. Hoitoaika on tavallisesti kuukausia, jopa vuosia. Interferonihoitoja on käytetty esimerkiksi lymfooman ja melanooman hoidossa. Interferoni on syövän immunologista hoitoa, jossa syöpäsoluja pyritään tuhoamaan vaikuttamalla elimistön omaan puolustusmekanismiin. Interferonihoidon aiheuttamia haittavaikutuksia ovat flunssan kaltaiset oireet ja kuume. Haittavaikutusten kirjo vaihtelee suuresti.
Syöpälääkkeitä käytetään tavallisesti yhdistelmänä. Yhdistelmähoidolla tavoitellaan sitä, että potilaalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet parantua.
Lääkehoitoa voidaan myös antaa etukäteen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa niin sanottuna liitännäishoitona (adjuvanttina) tai täydentää leikkaushoitoa. Adjuvanttihoito tarkoittaa, että hoitoa täydennetään syöpälääkkeillä, täsmälääkkeillä tai hormoniestolääkkeillä. Tarkoituksena on myös tuhota pieniä, näkymättömiä etäpesäkkeitä, jollaisia oletetaan olevan olemassa vielä leikkauksen tai sädehoidon jälkeen. Tämä hoito on parantanut monien syöpien ennustetta, ja sitä pidetään myös yhtenä tärkeimmistä syistä syöpäpotilaiden ennusteen parantumiseen.
Monesti on tarpeen tukea lääkehoitoa erityisillä tukihoidoilla, joissa esim. lievitetään syöpäkasvun tai syöpähoitojen aiheuttamia oireita. Tukihoidon avulla voidaan parantaa potilaan hyvinvointia hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Esimerkiksi solunsalpaajahoidon aikana käytetty pahoinvointilääke on syövän tukihoito. Myös syöpäkivun hoito on syövän tukihoitoa.
Syövän oireenmukaisen hoidon (palliatiivisen hoidon) tavoitteena on lievittää potilaan fyysisiä ja psyykkisiä oireita sekä parantaa potilaan elämänlaatua. Monesti useita vuosia kestävä oireenmukainen hoito annetaan esim. näihin oireisiin: kipu, ummetus, pahoinvointi, sekavuus ja väsymys.
Jos syöpää ei voida parantaa, keskitytään hoitamaan potilaan oireita, jotta potilas voisi elää mahdollisimman hyvää elämää. Levinnyttä syöpää sairastavien kohdalla oireenmukainen hoito onkin keskeisessä asemassa. Oireenmukaisen hoidon menetelmät voivat olla osittain samoja kuin parantavassa hoidossa. Esimerkiksi sädehoidolla voidaan pienentää etäpesäkkeitä, mikä helpottaa potilaan oloa. Fyysisten oireiden lisäksi pyritään lievittämään potilaan henkisiä oireita, kuten elämän loppumiseen liittyviä pelkoja ja ahdistusta.
TIETOA SYÖVÄSTÄ
MITEN TOIMII TERVE SOLU?
Ihmiskeho koostuu miljardeista pienistä soluista. Nämä muodostavat monenlaisia kudoksia ja elimiä, kuten ihoa, luuta, verta, maksaa ja paljon muuta. Näissä elimissä soluilla on erilaisia tehtäviä, esim. ihosolut tarjoavat suojaa keholle, verisolut kuljettavat ravintoaineita ja happea, lihassolut mahdollistavat liikkumisen ja niin edelleen.
Kehon soluilla on vaihtelevan pitkä elinikä. Vanhat solut kuolevat ja korvataan samankaltaisilla soluilla solujakautumisen kautta. Uudet solut toimivat edelleen samalla tavalla kuin vanhat solut, ja niitä ohjaavat solun useat tuhannet geenit, jotka sisältävät perinnöllistä materiaalia, joka siirretään soluissa eteenpäin. Normaalin, terveellisen solun solujako on siksi tiukasti säädelty prosessi. Miljoonia solujen jakautumisia tapahtuu elimistössämme joka tunti ja monissa tapauksissa muodostuu viallisia soluja, jotka sitten tuhoutuvat immuunijärjestelmässämme.
MITÄ ON SYÖPÄ?
Syöpä on seurausta solukon häiriintyneestä tasapainotilasta, jossa solujen jakautuminen jatkuu sen jälkeen, kun sen olisi pitänyt pysähtyä. Solu muuttuu geneettisesti monesta eri syystä ja lopulta syöpäsolut muodostavat pieniä kasvaimia, jotka kasvavat ja leviävät. Tämä prosessi kestää kauan ja itse asiassa voi mennä vuosikymmeniä, ennen kuin voimme havaita, että meillä on syöpä.
Monet mekanismit edistävät tätä syövälle tyypillistä säätelemätöntä solukasvua. Yksi näistä on perinnöllisyys. Jotkut ihmiset voivat kantaa perinnöllisiä häiriöitä. Yksinkertaisimmillaan, henkilö voi periä viallisen geenin tai häneltä puuttuu geenejä, joilla on rooli vaurioituneiden solujen poistamisessa. Ilman tätä luonnollista jarrujärjestelmää vaurioituneet solut voivat jatkaa jakautumistaan ja se johtaa vaurioituneiden solujen lisääntymiseen. Sellaisten solujen esiintymiseen, joilla on sama epänormaali geneettinen ulkoasu kuin emosoluissa. Kun kuluu riittävästi aikaa, nämä epänormaalit soluryhmät voivat kasvaa kokoon, joka aiheuttaa epämukavuutta tai muita oireita.
Perinnöllisyys ei ilmeisesti ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa solujen poikkeavaan kasvuun. Ihmiset eivät asu putipuhtaassa maailmassa, jossa ei ole ympäristöaltistusta, myrkyllisiä aineita tai taudinaiheuttajia. Ympäristömme voi olla vaarallinen. Voimme altistua säteilylle, kemikaaleille tai kuiduille, joko tietämättämme tai tietoisina. Lisäksi ruokamme on saastunut näillä ympäristötekijöillä, tai voimme valmistaa elintarvikkeemme tavalla, joka saattaa muuttaa elintarvikkeen kemiallista luonnetta vaaralliseen suuntaan. Pitkäaikainen altistuminen näille vaikutuksille voi vahingoittaa soluja.
Lopulta ihmiset ovat sosiaalisia olentoja. Olemme löytäneet tiettyjä tapoja, jotka ovat miellyttäviä, koska ne auttavat meitä rentoutumaan. Tällaiset tottumukset, kuten tupakointi ja alkoholinkäyttö, voivat lukemattomilla eri tavoilla vaikuttaa solujen perinnölliseen koostumukseen.
USEITA SYÖPÄTYYPPEJÄ
Aivan kuten on olemassa useita erityyppisiä soluja ja kehon kudoksia, myös erilaiset syövän tuhoisat (malignit) muodot, esimerkiksi sarkoomat, lymfoomat ja leukemiat, riippuvat siitä, missä ne ovat kehittyneet, kuten keuhko-, rinta- ja munuaissyöpä. Sidekudoksessa esiintyviä pahanlaatuisia kasvaimia, esimerkiksi luissa, lihaksissa ja rasvakudoksessa, kutsutaan sarkoomiksi. Imusolmukkeiden maligneja kasvaimia kutsutaan lymfoomiksi ja pahanlaatuiset muutokset luuytimen eri soluissa aiheuttavat leukemiaa.
HANKI NÄISTÄ VIDEOISTA LISÄÄ TIETOA:
What exactly IS cancer?
Cancer: from a healthy cell to a cancer cell
https://www.youtube.com/watch?v=8LhQllh46yI
LUE LISÄÄ NÄISTÄ LINKEISTÄ:
– Syövän eri muodoista tietoja
– National Cancer Institute – Mitä on syöpä?
– Wikipedia artikkeli syövästä
– Syöpä – tärkeimmät tekijät
– Tilastotietoja syövästä vuonna 2017
– Syöpätilastoja Pohjoismaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti