**
Kirjoitettu alun perin 8.8.2009. Useita päivityksiä, joista viimeisin on 3.1.2010.
D-vitamiini kiinnostaa lehtiä. Tamperelaisessa ylioppilaslehdessä ilmestyi 3.12.2009 Jouni "Neonomide" Karhun kirjoitus "Onko D-vitamiini ihmelääke?" Äskettäin ilmestyi myös tohtori Matti Tolosen kirjoitus "Urheilijan D-vitamiini" Huippu-Urheilu Uutiset -lehdessä. Tämän blogikirjoituksen pohjalta väsätty yhteenvetoni "ISO-DEE" ilmestyi Kunto & terveys -lehdessä 6/2009. Nautinnollista luettavaa D-vitamiinista on siis tarjolla tuutin täydeltä.
HAUSKA EPISODI
Tämä on aika hauska episodi. Se osoittaa kaikessa raadollisuudessaan miten nopeasti huhut leviävät internetissä. Neonomide nimittäin harhautti monia muitakin kuin minua. Häveliäissyistä en mainitse kaikkia hänen harhauttamiaan. Minä olen oppinut luottamaan Neonomiden uutisointiin, mutta menin minäkin tietysti lankaan sitten kun hän eräänä iltana päätti kertoa uutisankan - kvaak kvaak. Neonomiden nähtiin alkuillasta keräävän leuankappaleita kuultuaan ja kerrottuaan varsinaisesta jymyuutisesta Tiede.fi -palstalla. Minäkin kerroin siitä uutisesta ja pyysin teitä pitämään lujasti kiinni erityisesti alahuulesta, ettei se hämmästyksen voimasta tippuisi pois silkasta hämmästyksestä. Neonomide oli ilmeisesti luultuakin varomattomampi huhujenlevittelyssään ja keräili siis leuankappaleita pitkin lattiaa :-) Syynä leuan loksahtamiseen auki piti olla professori Pentti Tuohimaan täydellinen takinkäännös. Nyt en tiedä mikä Neonomidelta tipahtaa seuraavaksi, mutta kunnian kukkuloilta hän ainakin syöksee alas - ja vauhdilla. Hän on siteerannut tietolähdettään väärin. Professori Tuohimaan takki on edelleen oikeinpäin. Tampereelta ei edelleenkään kajahda kovinkaan lujaa. Uusimman tutkimusnäytön mukaan professori Tuohimaa ei sittenkään suosittele megaluokan D-vitamiiniannoksia kroonisten sairauksien ja syövän estoon. Rauha on laskeutunut virallisterveelliseen pesäkkeeseen, Neonomide on vajonnut pohjamutiin noustakseen sieltä vielä ylös eräänä kauniina päivänä. Ei sellainen joka kirjoittaa tuhansia D-vitamiiniviestejä aina voi olla väärässä. Tulee se päivä, ehkä jo huomenna, jolloin hän taas siteeraa tutkimuksia oikealla tavalla, eikä harhauta terveystoimittajia. Älkää potkiko häntä liian syvälle mutaan! Jääköön tämä episodi muistuttamaan meitä siitä, että lähteet kannattaa aina tarkastaa ja se koskee erityisesti minua. Jos tämä hauska episodi houkutteli sinut lukemaan D-vitamiinista, niin jatka toki lukemista. Tekstiä riittää ja Neonomide on usein tekstilähteenä. Todennäköisesti ei kuitenkaan kvaak, kvaak -linjalla kauttaaltaan.
Yleisradion tiedetoimitus oli 24.11.2009 haastatellut dosentti Christel Lamberg-Allardtia, joka on ollut kommentoimassa tässäkin terveysblogissa. Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: "D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten."
Tämä kannattaa ottaa vakavasti, sanoo elintarviketieteiden kandidaatti Janne Huovila Helsingin Yliopistosta. Ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on tunnetusti hidasta, siksi on syytä kuunnella Lamberg-Allardtia: “Hyvä nyrkkisääntö on 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille”. Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti.
Kommentteja on tullut tähän blogikirjoitukseen tosi paljon (yli 400 kpl!) ja sähköpostia varsin runsaasti (yli 50 kpl). Tämä on ylivoimaisesti suosituin blogikirjoitukseni ainakin jos lasketaan saapuneiden kommenttien määrää. KIITOS tavattoman hienosta keskustelusta! Kummitus kirjoitti: "Lukekaa ihmiset uudelleen, myös aktiiviset kommentoijat. Ei ole paskempi keskustelu, positiivisesti nöyryyttävä. Vähemmänpuhujatkin huutaa lujaa, en puhu itsestä. Laiskuuttani eksyin n. puoliväliin tätä sivua, herramunjeesus että kaverit on viksuja! Ihan tosi." Mökkihöperön mielestä Kummitus puhuu totta: "(Kohta on) 400 kommenttia kasassa ja lisää tulee. Krisulla on parhaimmat ravintokeskustelut mitä netistä voi löytää. Monia vuosia kirjoituksia ja keskusteluja on tullut täällä seurattua ja meno paranee koko ajan". Voit myös keskustella D-vitamiinin myrkyllisyydestä 7.9.2009 avatussa ketjussa.
Professori Christel Lamberg-Allardt on ystävällisesti kommentoinut vilkasta blogikeskusteluamme 6.9.2009: "D-vitamiiniryhmä saa syksyn 2009 aikana valmiiksi selvityksenä ja ehdotuksensa siitä, millä keinoilla suomalaisten D-vitamiinisaantia voitaisiin lisätä. Ryhmä ei muuta suositusta, sillä mahdolliset muutokset tehdään pohjoismaisena yhteistyönä. Maailmalla käydään erittäin vilkasta keskustelua suosituksista. Iso-Britanniassa valmistellaan jonkinlainen konsensuslausunto, joka pohjautuu heinäkuun alussa pidetyn kokouksen keskusteluun. Heillä ei ole tällä hetkellä saantisuositusta. Reinhold Vieth oli mukana puolustamassa korkeita saantisuosituksia, mutta yleinen mielipide oli paljon maltillisempi, ja korostettiin sitä, että emme tiedä haittavaikutuksista riittävästi. Lokakuun alussa pidetään 13. kansainvälinen D-vitamiinikongressi Belgiassa (vitamin D workshop), jossa järjestetään debatti saantisuosituksista. Haluan siis korostaa, että D-vitamiinitutkijapiireissä ei olla päästy yhteisymmärrykseen sopivasta saannista. Oma käsitykseni on, että riittävää näyttöä suurten saantien höydyistä ei ole, ja niiden haitoista vielä vähemmän. D-vitamiini on toksinen aine jolla on vaikutus kalsiumaineenvaihduntaan. Se että isoissa epidemiologisissa tutkimuksissa on löydetty yhteys jonkun taudin riskin ja D-vitamiinitasojen välillä, ei tarkoita sitä että kyseessä on suora syy-seuraus. Hyvää syy-seurausnäyttöä hiukan isompien annosten suhteen on murtumien ehkäisyssä: päivittäinen 20 µg lisä voi estää luunmurtumien syntyä vanhemmalla iällä. Mutta keskimääräinen saanti Suomessa ei ole tällä hetkellä kaikilla ihmisillä riittävä – toisaalta toisten saanti voi olla erittäin hyvä. Saantisuositus tarkoittaa sitä, että väestöstä 95% saa D-vitamiinitarpeesta tyydytetyksi.
Tärkeä huomautus lukijalle! Huomaatte aika pian:
1) että tällaisessa tavallisessa terveysblogissa, mielipiteet rönsyilevät laidasta laitaan. Tässäkin blogikirjoituksessa sallitaan vapaa mielipiteiden vaihto puolesta ja vastaan tärkeästä terveysteemasta. Blogin pitäjän mielestä, vapaus esittää mielipiteensä on tärkeämpää kuin mielipiteiden/keskustelun siistiminen noudattamaan esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa linjattuja suosituksia. Jos minä tällä tavalla teen oman uskottavuuteni terveysvalistajana mahdottomaksi ja menetän kaikki mahdollisuuteni elättää perheeni ja itseni tällä työlläni, se on tietenkin valitettava henkilökohtainen menetys, mutta mielestäni se oli kuitenkin sen arvoista. Ei elämää voi pelkästään rahassa mitata.
2) että joissakin kommenteissa esiintyy varsin värikästä kielenkäyttöä. Älä anna tämän liiaksi häiritä mahdollista lukunautintoasi. Siinäkin tapauksessa, että menetän lopullisen uskottavuuteni erityisesti lääkäreiden keskuudessa, toistan tässä erään ahkeran kommentoijan (Neonomide) minun mielestäni loistavan repliikin (kerään itse sanontoja ja aforismeja): Kaikkein vaikeimmin vakuutettava ryhmä ovat juuri lääkärit, ja uskon tämän johtuvan mm. siitä, että heihin istutetaan akateemisen heimonsa sosialisaation myötä tarve ja taipumus uskoa ja luottaa asioihin, joihin heillä on valtaa. D-vitamiinia saa vapaasti ilman reseptiä, joten siihen suhtaudutaan epäluuloisesti.
3) että jokaisen meistä on syytä D-vitamiinin suhteen säilyttää terve harkintakyky. Vaikka laadukkaat tutkimukset ja monet kommentit osoittavat D-vitamiinin nykyisen suositustason riittämättömäksi ylläpitää terveys, sen umpimähkäinen otto ravintolisänä voi joissakin (harvinaisissa?) tapauksissa johtaa vakaviin terveydellisiin seuraamuksiin. Tämä johtunee D-vitamiinin luonteesta toimia sekä suojaravintoaineena että hormonina. D-vitamiinin optimaalinen saanti lienee parasta tarkistaa verinäytteellä ja tulkita laboratorioarvot asiantuntijan kanssa.
Tähän 8.8.2009 kirjoitettuun juttuun on ilmestynyt mielenkiintoisia kommentteja (Lue kaikki jos jaksat! Uusimmat viimeisenä.). Ota sinäkin kantaa siihen onko Neonomide -nimimerkillä esiintyvä asiantuntija oikeassa, että saantisuosituksia pitäisi todella reippaasti kohottaa. Tasapuolisuuden kannalta on ollut hyvä, että erityisesti viime päivinä on tullut D-vitamiinin saantisuositusten nostamiseen kielteisemmin suhtautuvia kommentteja. Suurin osa kommenteista heijastelee kuitenkin näkemystä, että D-vitamiinisuosituksissa on ollut liian varovainen linja. Mieleenpainuvampia letkautuksia saamme Tutkija -nimimerkiltä lukea: "Onneksi meitä on moneen junaan sillä kehittyäkseen ihminen ja tiede tarvitsee haastajia ja epäilijöitä. Muuten istuisimme kaikki vielä luolassa tai hinkkaisimme kepillä kipinöitä." Kommentteja saa tulla lisää!
Huomautan, että Tiede -lehden keskustelupalstalla on käynnissä erittäin mielenkiintoinen ja pitkä keskustelu samasta asiasta. Käykää siis lukemassa myös Tapaus D-vitamiini -keskustelua ja sanokaa mielipiteenne! Lokakuussa 2008 tässä minun terveysblogissani oli viimeksi laajaa huomiota saanut D-vitamiinikeskustelu. Kannattaa ehkä sekin keskustelu kahlata läpi? Pakkotoisto -foorumi pistää lusikkansa soppaan D-vitamiinikeskustelulla. Elintarviketieteiden kandidaatti Janne Huovila käy myös asiasta keskustelua! Erinomaista tietoa tarjoaa professori Ilari Paakkari. Lukekaa myös tohtori Osmo Viinamäen kirjoitus. Reumalääkäri Pekka Nykänen on laatinut hyvän koosteen D-vitamiinin ja kalsiumin merkityksestä luuston hyvinvoinnissa. Euroopan komission tieteellinen ravitsemuskomitea on vuonna 2002 julkaissut laajan raportin D-vitamiinin terveysvaikutuksista. Emeritusprofessori Antti Aro innostui vanhoilla päivillään hehkuttamaan D-vitamiinin puolesta. Lisäksi teidän kannattaa lukea erään JimmyWho:n kirjoituksia. Yhdysvaltalaisen non profit -organisaatio Life Extension Foundationin perustajan William Faloonin englanninkielinen kirjoitus D-vitamiinista varmasti herättää ajatuksia. Riippumatta siitä mitä mieltä olet D-vitamiinisuosituksista, sinun kannattaa lukea tohtori Paul J. Albertsin tuore katsaus Autoimmunity Reviews -lehdessä D-vitamiinin roolista autoimmuunisairauksissa.
Pieni yhteenveto keskustelusta lienee paikallaan.
Yllättävän vilkkaan keskustelun käynnisti nimimerkki Valtsu toteamalla, että uusia ravitsemussuosituksia laativassa työryhmässä asiantuntijana oleva dosentti Christel Lamberg-Allardt on tieteellisissä artikkeleissaan päätynyt suosittelemaan korkeampia D-vitamiinin päiväannoksia kuin mihin hän olisi valmis päätymään Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tulevissa suosituksissa. Nimimerkki Neonomide on sitä mieltä, että koko ajatus D-vitamiinien päivittäisannoksista on vitsi. Jopa 20 mikrogramman päivittäisannoksia hän pitää vaatimattomina. Asian vakuudeksi hän pyytää lukemaan erään englanninkielisen blogitekstin. Raskaana oleville naisille edes 100 µg päivässä ei näytä riittävän SEKÄ äidin että sikiön D-vitamiinin tarpeisiin. "Thus, there is no evidence in humans that even a 100 000 IU/d (2500 µg/päivä!!!) dose of vitamin D for extended periods during pregnancy results in any harmful effects." Jos D-vitamiini näyttää olevan erittäin turvallista raskaana oleville naisille JOPA 2500 µg:n päiväannoksilla, eikö koko homma ala haista paskalle jo Timbuktuun asti? Näin ihmetteli Neonomide - aiheellisesti!
Christer Sundqvist sai sähköpostilla ehdotuksen, että muutamat nimetyt henkilöt laatisivat yhdessä tavallisille ihmisille D-vitamiinin vaihtoehtoiset (edistykselliset) suositukset! Neonomide, jolla on laaja kokemus ja tieto tästä D-vitamiinin käytöstä sairauksien hoitoon, sanoo viisaasti: "Olen yrittänyt vältellä tätä aihetta, koska tuskin minkään muun ravintosuosituksen suhteen 'konsensuksen' puute on niin selvä. Jos haluaa olla varma D-vitamiinin saannin turvallisuudesta ja pitoisuuksiensa noususta, kannattaa mittauttaa sekä veren 25(OH)D ETTÄ seerumin kalsium aika ajoin. Edellinen kannattaa mittauttaa pari kolme kuukautta reippaamman D-vitamiinin ottamisen jälkeen, jotta tiedetään missä mennään. Jälkimmäinen (kalsium) voi olla tarpeen riskiryhmien suhteen ja muutoinkin mielenrauhan varalta." Myös Matti Narkia on sitä mieltä, että D-vitamiinin saannista ei voida antaa yleisiä suosituksia, koska tarve henkilötasolla vaihtelee niin paljon. Eräs suurimpia syitä tähän vaihteluun on geeniperimä. Lukekaa kardiologi Davisin blogiartikkeli "The Heart Scan Blog: Vitamin D for Peter, Paul, and Mary", jossa Davis erääseen tärkeään tutkimukseen viitaten kertoo syyksi D-vitamiinireseptorigenotyypin (VDR genotype) vaihtelun. Ehkä Davis on tässä hieman epätarkka, sillä kyseessä on pikemminkin D-vitamiiniin sitoutuvan ja sitä verenkierrossa kuljettavan proteiinin (vitamin D binding protein, DBP, VDBP) genotyypin vaihtelu. DBP:n genotyypistä riippuen sama D3-vitamiiniannos voi siis joillakin henkilöillä kohottaa 25(OH)D-tasoa jopa kolme kertaa enemmän kuin joillakin toisilla. Kun lisäksi myös ainakin henkilön paino, ruokavalio (mm. kuitu) ja ikä voivat vaikuttaa asiaan, tuntuu yleisen suosituksen antaminen mahdottomalta. Lähinnä voitaisiin kai yrittää määrittää jonkinlainen alaraja, joka toivottavasti useimmilla auttaisi ehkäisemään liian vähäisestä saannista ajan myötä aiheutuvia ongelmia, mutta ei vielä takaisi optimaalista 25(OH)D-tasoa. Lisäksi pitäisi tietysti määrittää turvallisen saannin yläraja. Tämän ylärajan pitäisi kuitenkin olla riittävän korkea, noin 10000 IU/d (250 µg/d), jotta suositusten uskottavuus säilyisi. Jos suositusten uskottavuus menee, jotkut saattavat ehkä omin päin ruveta käyttämään jopa toksisisia annoksia. Neonomiden mielestä jatkuvat yli 200 nmol/l seerumitasot eivät ole tarpeellisia, ellei toinen jalka ole jo haudassa ja vaikkapa halutaan kokeilla miten D-vitamiini reagoi syöpään (eturauhassyöpää ON tutkittu 50 mikrolla ja se alensi kasvaimen aktiivisuudesta kertovaa PSA-arvoa ILMAN mitään sivuvaikutuksia). Sen sijaan 125-200 nnmol/l seerumitasot tai jo 100-150 nmol/l omaavat paljon tunnettuja ja todennäköisiä terveysvaikutuksia, ilman ilmeisiä riskejä. Ne ovat myös täysin fysiologisia ja riittäviä annoksia pitämään D-hormonijärjestemän käynnissä. On olemassa useita mittareita, joilla on päätelty että vasta >100-125 nmol/l tasot riittävät siihen että keho MYÖS varastoi D-vitamiinia eli pysytään ongelmallisen kynnysalueen (thresholdin) yläpuolella. Alemmmilla tasoilla elimistön säätelyjärjestelmä ei toimi kunnolla ja kalsitriolia ei riitä "sisäisen poliisin" tehtäviin. Neonomide sanoo: "Olen siis Christel Lamberg-Allardtin Osteoporoosiliiton 10/2008 -suosituksen kanssa samoilla linjoilla siinä, että 25(OH)D-tasot ratkaisevat ja ne PITÄÄ saada osaksi normaaleja verikoemäärityksiä JA hoitaa riskiryhmiä sellaisilla annoksilla, JOTKA NOSTAVAT kalsidiolipitoisuuden haluttuun luokkaan. Tuo 'haluttu pitoisuus' vain on erilainen minulla ja em. suosittelijoilla. Omani on rohkeampi, mutta on virheellistä väittää etteikö sen vaikutuksia olisi tutkittu. Kyse on myös siitä, MILLAISIA tutkimuksia D-vitamiinista TULISI järjestää Suomessa ja muualla. Mielestäni sellaisia joissa "normaalit" kalsidiolitasot määritetään Homo sapiensin evoluutiohistorian ja laajan epidemiologisen näytön pohjalta, EIKÄ sen pohjalta -mitä ihmiset tässä kyseisessä kulttuurista sattuvat parhaimmillaan ravinnosta saamaan.' Niin ja se tärkein pitää muistaa, eli AURINKO on fysiologisesti tärkein (90-95-prosenttisesti) D-vitamiinin lähde, EI ravinto. Ihomme kyky muodostaa 250-500 µg D3-vitamiinia puolessa tunnissa tuosta vain EI VOI OLLA SATTUMAA. En halua keskustella uuskreationistien kanssa, siksi haluan että jos jokin fakta D-vitamiinista menee perille, niin tämä. Toiseksi, D-vitamiini on elimistön 'master hormone'. Avain, joka avaa DNA-kirjaston. Sen mekanismien monimuotoisuutta voidaan vain kuvitella - tai nähdä omin silmin mihin tuloksiin sen saannin turvaaminen johtaa." Neonomide nostaa kätensä pystyyn ja huudahtaa: "Ei j***ta, kuinka paljon näyttöä vaaditaan että uskotaan että monille 125 µg päivässä on FYSIOLOGINEN annos jolla on dramaattisia terveysvaikutuksia? Tätä ei haluta ymmärtää 'ruokaideologian' vuoksi ja siksi ihmiset elävät kroonisessa välttämättömän ravintoaineen vajauksessa? Kun kaikki ovat sairaita niin sitä pidetään normaalina?" Näin kirjoitti äskettäin emeritusprofessori Antti Aro: "Terveet aikuiset sen sijaan sietävät haitatta suurempiakin (100 μg/vrk) D-vitamiinin annoksia (Vieth ym. 2001)." Jo on aikoihin eletty. Professori Aro tosiaan näyttäisi kääntäneen kelkkansa, huomauttaa Matti Narkia. Neonomiden mielestä aivan olennainen ongelma on koko "saantisuosituksen" idea, koska sitä pidetään kuin jumalan sanana. Ihmiset eivät uskalla ottaa liikaa ja vahtivat saantiaan fanaattisesti, siinä missän lääkärit totttelevat käypähoitoa kuin robotit hoitovirhesyytteen pelossa. Ensin kuitenkin pitäisi perustaa hoitosuositukset riittävän korkeisiin KALSIDIOLITASOIHIN (25(OH)D) ja ottaa siitä malli myös kansallisiin suosituksiin. Neonomide on suoraan sanoen jo menettänyt toivonsa byrokratian suhteen, eli ehkä olisi parempi että laskettaisiin kauppoihin (ja apteekkeihin) 50-125 µg annokset ja seurataan tilannetta. Siitä olisi PALJON enemmän hyötyä kuin haittaa. Laadukkaisiin blogikirjoituksiin viittaaminen on siitä kätevää, että niistä saa nopeasti sulateltavaksi sen OLENNAISEN tiedon. Ravitsemustieteen vertaisarviointilehdet ovat vuosikausia tulvineet D-vitamiinimaniaa ja terveysbyrokratian auktoriteetit ovat onnistuneet sulkemaan tältä silmänsä ja korvansa hämmästyttävän tehokkaasti. Tarvitaan siis asiallista popularisointia - muutoin apatia ei hellitä ja kuolemia oikeutetaan byrokratian "laeilla". Neonomiden pointtina on se, että ONPA D-vitamiinilla miten lupaavia tulevaisuuden sovelluskohteita tahansa, niin jo TÄHÄNastinen varma tieteellinen näyttö interventiotutkimuksista on jo niin murskaavaa että suositusten panttaaminen on ihmisoikeusrikos.Neonomiden mukaan D-vitamiini ei TÄYTÄ klassista vitamiinin määritelmää. Toisin kuin varsinaisilla vitamiineilla, sillä EI JUURI OLE sellaisenaan mitään vaikutuksia elimistössä. Sen sijaan kahden konversion (maksa + munuaiset jne.) käytyään KALSITRIOLI eli 1,25 (OH)D vastaa tällä tietoa lähes kaikista D-vitamiinin fysiologisista vaikutuksista. Myös veren varastomuoto kalsidioli 25(OH)D omaa hormonin ominaisuuksia, mutta tällä saralla on vielä paljon tutkittavaa. HORMONIN määritelmän D-vitamiini sen sijaan täyttää täysin. Eikä pelkästään minkä tahansa hormonin - se säätelee myös muiden hormonien eritystä, toimintaa ja vaikutuksia (mm. PTH:n, estrogeenin ja progesteronin). Hormonien puutteella/epätasapainolla on usein KATASTROFAALISIA vaikutuksia elimistössä (testosteroni, estrogeeni, kilpirauhashormonit, D-VITAMIINI jne.).
Nimimerkki Hemmo huomauttaa, että usein keskusteluissa nokittelevat yhteen lähtötasoiltaan aivan eri ihmistyypit: 1) Eräät keskustelijat vastaavat hyvin geeniperimältään pieneenkin määrään auringonvaloon ja D-vitamiinipitoiseen ravintoon. He ovat nuoria ja terveitä eikä D-vitamiinilisä vaikuta heidän terveyteensä millään lailla. 2) Sitten on geneettisesti heikosti D-vitamiiniin vastaavia ja jo ehkä keski-iässä he potevat monia vakavia sairauksia ja vaivoja. He ovat verisen katkeria törkeän alhaisten nykysuositusten aiheuttamaan D-vitamiinivajeeseen, josta he terveydellään kalliisti saavat maksaa. He saattavat kokea, että yksi ainoa pre-hormoni muuttaa elämän radikaalisti parempaan päin ja vielä lisäksi aivan mitättömällä hinnalla. 3) Lopuksi on vielä lappusilmäihmisiä, jotka vinkuvat foorumeilla D-vitamiinia vastaan, vaikka nykytutkimusten valossa paljon pahempaa jälkeä tehdään koko ajan ja jatkuvasti nykysuosituksilla, pitämällä ihmiset vakavassa puutostilassa. Nimimerkki Westie on osittain samaa mieltä. Hänen mielestään olisi kuitenkin hyödyllisempää pohtia ja selvitellä, että miksi NÄYTTÄÄ siltä, että D-vitamiinista on kovaa puutetta. Siksi hän haluaisi kovasti ymmärtää miksi tätä vitamiinia nyt tarvitaan niin suuria määriä. Tuskastuneena hän sanoo: "Mutta kai se(kin) työ täytyy tehdä itse kun ei näytä muualta apua olevan tulossa..." Nimimerkki "MLT" vaikuttaa yhtä kyyniseltä: "Olen lähes varma, että kukaan nykyisen D-vitamiinisuosituksen päättäneistä tahoista ei suostu antamaan minkäänlaista tieteellisesti edes puoleenväliin kestävää perustelua nykytasosta." Matti Narkia toi esille Hannu Aron ja Christel Lamberg-Allardtin haastattelun vuoden 2008 lokakuulta, missä tivattiin tiukkaan sävyyn muutoksia D-vitamiinin saantisuosituksiin. Kaikki lienevät huomanneet, ettei sen JÄLKEEN ole tapahtunut yhtään mitään. Kansanedustaja Päivi Räsänen teki kyllä aiheesta kysymyksen eduskunnassa kesäkuussa 2009 ja ministeri Paula Risikko kiemurteli asiasta kuten poliitikon kuuluukin: "...Valtioneuvosto antoi kesällä 2008 periaatepäätöksen terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Sen mukaan edistetään ravitsemussuositusten toteutumista ja vähennetään ravitsemusongelmiin liittyviä terveyshaittoja koko väestössä. Ikääntyneiden kohdalla tavoitteena on sisällyttää ravitsemustilan seuranta palvelujärjestelmän tavoitteisiin... BLA BLA BLA... toimeenpanosuunnitelman mukaisesti ollaan ikääntyneelle väestölle laatimassa erillisiä ravitsemussuosituksia. Niissä nykyisen D-vitamiinin saantisuosituksen riittävyyteen ja ravitsemustilan seurantaan tullaan ottamaan kantaa... BLA BLA BLA... Sekä ikääntyneiden ravitsemussuositukset että sairaalaruokasuositukset on molemmat tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä. Lisäksi valtion ravitsemusneuvottelukunta on 12.1.2009 asettanut erillisen D-vitamiinitilannetta käsittelevän asiantuntijatyöryhmän. Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on tehdä ehdotuksia siitä, miten D-vitamiinisuositukset toteutuisivat paremmin, ja arvioida, vastaavatko nykyiset D-vitamiinisuositukset nykytietoa. Työryhmän toimiaika päättyy 31.12.2009."Nimimerkki MLT jatkaa: "On vaikea sanoa, mikä on syy-seuraussuhde 25(OH)D:n ja kolekalsiferolin saannin välillä eri sairauksissa. Vahingoittunut ohutsuolen sisäpinta häiritsee kaiken ravinnon imeytymistä niin paljon, että riippuvuudet voivat mennä myös toisin päin. Tuohon ohutsuolen seinämän läpäisevyyteen ilmeisesti vaikuttaa eniten eräs proteiini (zonuliini), joka suoraan aiheuttaa soluvälien vuotamista. Tämä ei ole ilmeisesti mikään tulehdusreaktio vaan tulehdukset seuraavat vasta immuunivasteen välkeen. Virhe se on joka tapauksessa. D-vitamiini ilmeisesti rauhoittaa tilannetta immuunivastetta muuttamalla. Scientific American -lehdessä oli (elokuun numerossa, 2009) hyvä artikkeli tästä ja keliakiasta. Artikkeli oli, mikäli MLT muistaa oikein, hyvin hiljaa D-vitamiinin helpottavasta vaikutuksesta. Tosin kirjoittajilla oli ilmeisesti oma lääke asiaan tulossa..." Kummitus -nimimerkillä kirjoittava henkilö huomauttaa Westien pohtineen mikä kuluttaa D-vitamiinia elimistössä. Kummitusta kiinnostaa ravintoaineiden kohdalla tämä erityisesti. Neonomide on maininnut muun muassa elimistön happamuuden eräänä tekijänä. Sokeri, pullamössö, jne., eli samat möröt jotka lihottaa. Olet mitä syöt. Joskus on melko happamat fiilikset! Vaatisi melkoisen jättitutkimuksen, että saataisiin mukaan kaikki vaikuttavat tekijät, D-vitamiinin analogit, magnesium, kalsium, A- ja K-vitamiinit, B-vitamiinit, sinkki, boori, fosfori, jodi ym. ym. "Vuan suattaap sitä olla turhempiakin kohteita tutkimukselle!" Kummitus sanoo lopuksi.
Janne Huovila pitää yhtenä syynä mikä varmaankin suositusten antamista hidastaa sitä, että onhan teoriassa mahdollista, että on olemassa väestöryhmiä, jotka ovat herkempiä suuremmille D-vitamiiniannoksille. Siksi sitä aina hoetaan "täytyy tutkia lisää". Mutta ilmeisesti tällaista näyttöä ei taida olla... Nimimerkki "j.uhis" ei purematta niele selitystä ettei D-vitamiinilisää kannattaisi ottaa, koska ei ole tietoa pitkäaikaisvaikutuksista. On hyvinkin mahdollista, että jollei ota D-vitamiinilisää saattaa silläkin olla hyvin dramaattisia pitkäaikaisvaikutuksia.D-vitamiinilla on kuitenkin osoitettu olevan hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka on mahdollista jopa käytännössä kokea. Eli "j.uhis" toteaa elämän riskipeliksi. Vastakkain ovat siis tietyt hyödyt ja epävarmuus pitkäaikaisvaikutuksista.Janne Huovila myös puolustaa ravitsemussuosituksia. Hänen mielestään ravitsemushoitoa ei voi rinnastaa lääkehoitoon, millä on seurauksensa ravitsemussuosituksissa. Janne tarjoaa meille ravitsemustieteilijän valistussanoman: "Lääkkeitä voidaan tutkia helposti kultaisen standardin mukaan jakaen ihmiset hoitoryhmään ja verrokkiryhmään. Ja voidaan olla varmoja, että toiset saavat kyseistä yhdistettä ja toiset eivät saa. Ruoan suhteen tämä ei ole mahdollista. Eettisistä syistä ei voida muodostaa verrokkiryhmää, joka ei saa ravintoainetta. Myös käytännössä tutkittavien syömisen kontrollointi on mahdotonta: ravintoaineita saadaan yleensä monista lähteistä ja ylipäätänsä ihmisten syömistä on mahdotonta kontrolloida esimerkiksi kahden vuoden ajan, ellei tutkimusta tehdä ihan mielettömillä resursseilla. Tämän takia ravitsemustutkimuksen evidenssin taso ei ole lääketutkimusten luokkaa. Lääkehoidossa on aina mukana lääkärin valvonta, jotta ei olisi väärinkäyttöä. Ruoan suhteen tällainen kontrolli on mahdontonta. Siksi väestötasolla ollaan todella varovaisia liian suuren saannin suhteen. Otan asiaa valaisemaan yhden esimerkin. Folaattia alettiin täydentämään elintarvikkeisiin foolihapon muodossa maissa, jossa sen saanti on vähäistä. Riitttävän folaatin saanti on äärimmäisen tärkeää raskauden alkuvaiheessa. Ja nyt näissä maissa samaan aikaan kuin foolihapolla täydennettyjen elintarvikkeiden käyttö on kasvanut, on myös tietyt syövät lisääntyneet - siis useammassa maassa. Tieteellisessä kirjallisuudessa näiden kahden asian välillä on esitetty olevan syy-yhteys."
Janne Huovila ei puolusta tällä kirjoituksella alhaisia D-vitamiinisuosituksia, vaan hän puolustaa jossain määrin sitä varovaisuutta, joka liittyy suosituksiin. Ravitsemustutkimuksen sekoittamiseen lääketutkimukseen törmää tieteen popularisoinnin yhteydessä niin usein. Se ei päde kovin hyvin ravintoainetasolla,eikä myöskään ruoka-ainetasolla ja ruokavaliotasolla. Ravitsemuksen yhteydessä kun ravintoaineita saadaan niin monista lähteistä ja yhä enemmän tajutaan sitä, että yksittäisillä ravintoaineilla on paljon ennen luultua moninaisempia tehtäviä elimistössä. Tästä syntyy niin monimutkainen vaikuttavien tekijöiden verkosto, jota on vähän vaikeata hallita teoriassa tai käytännössä.
On todennäköistä, että tulevaisuudessa, yksilöllisen ravitsemushoidon myötä, tulevat väestötason suositukset ja terveydenhuollon ammattilaisten suositukset erkanemaan toisistaan. Näin siis lääkärin valvonnassa voidaan antaa farmakologisia annoksia ravintoaineista ja muista bioaktiivisista yhdisteistä. Myöskin ruokavalion energiaravintoaineiden suhteita voidaan sovittaa yksilöllisesti, tuntemusten, mieltymysten ja verikokeiden mukaan. Näin Janne Huovila luulee...
Neonomide yksilöi kolme ongelmaa, jotka hankaloittavat D-vitamiinisuositusten laadintaa:
1) Ravintoaineen päivittäinen saanti. D-vitamiinin suhteen ongelma on tämä OLETUS: Koska se on ravintoaine, sitä pitäisi saada sen verran mitä ravinnosta saa. Suurin ongelma tässä ympyrälogiikassa on se vuosikymmeniä sitten osoitettu fakta, että D-vitamiinia saa kehoonsa 250-1 000 mikrogrammaa puolessa tunnissa keskikesällä kulkusen paljaana aurinkotuolissa. Toisin sanoen, vetoaminen ravintoon D-vitamiinin ainoana tarpeellisena lähteenä ei ole FYSIOLOGINEN tosiasiaväite, vaan uskomus, toive tai moraalinen lähtökohta. Siis täyttä roskaa. Saantisuosituksessa ei alunperin ollut ideana TAATA yhtään mitään. Suositus tehtiin ilman minkäänlaista vertailuryhmää, eli toisin sanoen se ei ole MILLÄÄN tasolla tieteellisesti validi. Ihan puppua. Luettavaa löytyy tästä: Vitamin D insufficiency: no recommended dietary allowance exists for this nutrient. Tohtori Heaneyn klassisen tutkimuksen mukaan ihmiselimistö KULUTTAA D-vitamiinia päivässä noin 75-125 mikrogrammaa.
2) D-vitamiinisuositukset eivät elä tätä päivää! Nykysuositus eli 7,5 µg aikuisille on riisitaudin estolle 1900-luvun alkupuolelta periytynyttä huuhaata, joka ei estä mitään. Herättääkseen meidät nykypäivään Neonomide pyytää lukemaan mitä terveysvaikutuksia D-vitamiinilla on tunnettujen luustovaikutusten ja riisitaudin eston ohella. Hän pyytää meitä lukemaan Vitamin D-Councilin sivuilta tutkimusnäyttöjä D-vitamiinin terveysvaikutuksista. Hän pyytää pistämään sekuntikellon käyntiin ja ilmoittamaan sitten kun on lukenut KAIKKI (minun sekuntikelloni käy vielä ja saattaa käydä muutaman vuorokauden vielä!). Jari Ristiranta muistuttaa sarkastiseen tyyliinsä, että jos saantisuositusta muutettaisiin kovin paljon yhdellä kertaa, niin siitähän voisi joku saada sellaisen mielikuvan, että edellinen suositus oli pahasti puutteellinen. :) Puhumme joko äärimmäisestä tutkijoiden epäpätevyydestä tai äärimmäisen tunnepitoisesta suhtautumisesta tieteeseen. Neonomide luulee, että kyse on molemmista. Terveyskeskuslääkäri sanoo omistavansa muutaman mapillisen D-vitamiinitietoa. Hän kysyy: "Tässä nyt vaan tulee sellainen ajatus mieleen kun lukee keskusteluanne: että onko meitä lääkäreitä pidetty pimennossa tarkoituksella?" Sitten terveyskeskuslääkäri jatkaa yksinpuheluaan: "Lääkärikollegoiden kanssa tulee joskus puhuttua ja meillä on yliannostusvaaroista käsityksenä jo sellaiset yli 100 nmol/l ylittävät seerumitasot varsinkin jos D-vitamiini lääkitys on jatkuvaa. Neonomidi pitää tavoiteltavina hoitotasoina 150-200 nmol/l !!!!! Tämä vaatii hirmuisia D-vitamiinimääriä pillereinä. Ei tuollaiseen ole lääkärillä uskallusta ryhtyä. Ei ainakaan minulla eikä tuntemillani kollegoilla! Jokin tässä nyt mättää? Terveysviranomaistemme liiallinen varovaisuus tai D-vitamiini aktivistien ylilyönnit. Olisin taipuvainen uskomaan tällä hetkellä enemmän viralliseen terveysvalistukseen (Käypähoito) kuin asialle vihkiytyneiden D-vitamiinifanaatikkojen mielipiteisiin. Älkää antako minun häiritä keskusteluanne. Oli pakko vain pikkuisen rauhoitella innokkaimpia D-vitamiinin popsijoita. Kehotan noudattamaan annosteluohjeita!!!" Valtsu ei oikein osaa pelätä noita 150-200 nmol/l tasoja, kun jopa Willett (Harvardin yliopisto) pitää 160 nmol/l tasoja keskikorkeina. Vitamin D Councilin mukaan auringosta tulee D-vitamiinia helposti noin 10 000 - 50 000 IU. ;) Ja tuo edellyttänee noin puolen tunnin kokovartaloaltistusta. Tuosta laskettuna 50 µg saa muutamassa minuutissa kesäpäivän auringosta, joten ei sitä ehkä sovi sanoa kovin valtavaksi. Nykyiset suositukset ovat vain valtavan pieniä. D-vitamiinia ei muodostu iholla ainakaan enää silloin, kun oman varjon pituus ylittää oman pituuden. "Remember, when you are outside, if your shadow is longer than you are, you are not making any vitamin D", sanoo John Jacob Cannell MD. Eli käytännössä D-vitamiinia muodostuu Suomessa vain keskikesällä klo 13-14 aikoihin, huomauttaa Valtsu! Janne Huovila huomauttaa, että Bergenissä - Helsingin korkeudella - on tutkittu D-vitamiinin muodostumista aunringosta. Sitä muodostuu huhtikuusta lokakuuhun. Heinäkuussa sitä muodostuu noin klo 11-18, keskipäivällä tehokkaimmin. Keväällä ja syksyllä aika jolloin D-vitamiinia muodostuu on lyhyempi. Etelämmässä, Bostonissa, D-vitamiinia muodostuu auringosta samoina ajankohtina noin kolminkertaisesti. (Lähde: Holick M. Vitamin D: A D-Lightful health perspective. Nutr Rev 2008). Lue tästä Holickin selvitys kokonaisuudessaan (PDF).
Anonyymin mukaan meidän on turha syyttää lääkäreitä tässä D-vitamiinijutussa. Jos nyt jotakuta pitää syyttää niin kyllä se on suomalainen lääkäriseura Duodecim. Sieltä on lähtöisin se pahin eksytys D-vitamiinista. Lääketehtaiden palkkalistoilla olevat tutkijat ja lääkärit työntävät tuon lääkäriseuran kautta sellaista tekstiä ettei siinä pysy kohta kukaan terveenä. Ja se lienee tarkoituskin? Omakohtaista kokemusta Anonyymilla on D3-vitamiinin ottamisesta jo 7 vuoden ajan. Niitä vahvoja D-vitamiineja ei vaan ole Suomen apteekeissa myytävänä. Se on pulma. Pitää tehdä ulkomaan reissu aina välillä. Apteekeista pitäisi saada 50 ug tabletteja. Terveyskeskuslääkäri sanoo "Aika vanhentuneet taitaa olla vajaat 3 vuotta vanhat osteoporoosin käypähoito suositukset? Janne mainitsee viime vuodelta ruots. D-vitamiinikonferenssin suositukset 1000-2000 IU D3-vitamiinia. Se on ymmärtääkseni valtava annos D3-vitamiinia!! Olen oppinut konvertoimaan nuo kansainväliset yksiköt mikrogrammoiksi näin: 40 IU on 1 ug D3-vitamiinia. Pikaisesti laskien siitä tulee 25-50 ug D3:sta. Eli tuossa valossa tuo 7 vuotta itseään hoitanut on toiminut ihan hyvin! Valitettavasti Suomesta ei taida saada vahvempia D3-vitamiinipillereitä kuin 20 ug. Mutta tajuatkaa nyt tämä, meillä lääkäreillä on hoitosuositukset ja niissä seurataan sitä mitä valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee!"
3) D-vitamiinisuositukset ovat erityisesti täällä pohjoisessa asuville riittämättömät. Halutut veripitoisuudet mitataan 25-hydroksikolekalsiferolin mikromolaarisina seerumipitoisuuksina (25(OH)D). Viitearvon alaraja riittävälle saannille on nykyisin yleenä 70-80 nmol/l, mikä riittää aikuisilla luustoa purkavan parathormonin vaimentamiseen. Iäkkäillä >100 nmol/l tarvitaan tähän tehoon (Lähde: Lääkelaitoksen D-vitamiiniartikkeli). Neonomiden mukaan vasta 25 µg päivässä riittää VÄLIMEREN korkeuksilla pääosin asuville kanadalaisille nostamaan kalsidiolipitoisuudet (25(OH)D) EDES luokkaan >40 nmol/l!!! Suomalaisten KESKIARVO viime vuodelta oli 43 nmol/l, miehillä hieman enemmän, naisilla vähemmän. Tätä tilannetta kutsutaan "kellumiseksi keltaisessa nesteessä". Esimerkinä siitä kuinka korruptoitunutta ja todellisuudesta vieraantunutta julkinen D-vitamiinikeskustelu on, mainittakoon tuoreen Terveydeksi-lehden D-vitamiinijutun ensimmäinen kappale: "Riittävään D-vitamiinin saamiseen riittää 15 minuuttia muutamia kertoja viikossa kämmenen suuruiselle alueelle. Aurinkoa ei kannata ahnehtia, korostaa iholiiton Helsingin Ihopisteen johtava hoitava Sirpa Pajunen." Yritän toistaiseksi suhtautua asiaan mahdollisimman neutraalisti, mutta se alkaa olla kovin vaikeaa. Tuollaista roskaa ei pitäisi voida enää kirjoittaa 2000-luvulla. Käytännössä säärien ja käsivarsien paljastaminen ei useimmilla riitä kesälläkään terveyden kannalta merkityksellisiin MINIMIpitoisuuksiin eli luokkaan 70-80 nmol/l. Tropiikissa ihmisten kalsidiolitasot ovat jatkuvasti luokkaa 125-200 nmol/l. Tämä tyypillisesti vaatii kokovartaloaltistuksen 20-30 minuutin ajaksi puolen päivän tienoilla. Käsivarsien ja kasvojen suojaaminen on suotavaa, koska ne saavat muutoinkin eniten UVB-altistusta.
Neonomide jatkaa yksityiskohtaista selvittelyään D-vitamiiniin liittyvistä ongelmista. Meitä pyydetään mm. katsomaan englanninkielinen video D-vitamiininpuutteen roolista syöpien yleistymisessä. Video on hyvä, mutta varsin radikaali - suosittelen sitä kuitenkin (kestää 15 min ; professori Cedric Garland puhuu selkeää englantia ja luento on todella hyvä). Neonomide pyytää meitä aktivoitumaan tässä syöpäaiheessa. VITAL -tutkimus on juuri käynnistynyt ja siinä tutkitaan 50 ug päivittäisten D-vitamiiniannosten ja kalaöljyjen vaikutusta syöpiin, sydänsairauksiin ja aivohalvauksiin. D-vitamiinin edut syöpää vastaan on jo vahvistettu. Kysymys onkin enää siitä, että mitä vielä tutkimattomia hyötyjä siitä on. D-vitamiinin hyöty on niin kiistaton, että sitä tullaan käyttämään tulevaisuudessa syöpähoidon osana.Westie kirjoitti: "Aika vaikeaksi tämä(kin) aluksi niin selkeältä tuntunut juttu menee kun lukee aiheeseen liittyviä mikrobiologien tekemiä havaintoja kroonisista sairauksista ja D-vitamiinin roolista niissä." Neonomide huomauttaa, että voimakkaimmin D-vitamiinin vaaroista paasannut Trevor Marshall on elektroniikkainsinööri, ei mikrobiologi. Häntä pidetään tutkijapiireissä toistaiseksi ihan trollina D-vitamiinin suhteen. Kiinassa käynnissä olevat trialit antanevat valaistusta asiaan lähivuosina, Neonomide päättää tämän keskustelun. Westie kirjoitti myös: "Inflammaatio sanana vilisee hyvin monen sairauden yhteydessä esim. "masennusta pidetään tulehdukseen liittyvänä"(muistaakseni Toloselta tämä lainaus). Sydänsairauksiin ainakin inflammatio on liitetty." Näin on Neonomiden mielestä todellakin laita inflammaation (tulehdusstressi!) suhteen. Inflammaatio on mukana KAIKISSA yleisissä kroonisissa sairauksissa, mukaan lukien syövät, sydänsairaudet, masennus, autoimmuunisairaudet yms. Tutkimusta tästä aiheesta on usean halkopinon verran. Tolosen sivuilta saa paljon perustietoa, kannattaa aloittaa sieltä ja jatkaa tutkimuksista eteenpäin.
Tuntemattomaksi jäävä Tohtori ei nyt oikein ymmärrä miksi tästä D-vitamiiniasiasta vouhotetaan. Jos D-vitamiinista (auringosta) olisi merkittävää hyötyä ihmiselle, noudattelisi eliniän odote jollakin tavoin myös maantieteellisesti auringolle altistumista. Kuitenkin asia on juuri päinvastoin. Korkein eliniän odote on maissa joissa on ns. puutetta D-vitamiinista (Pohjoismaat, Kanada ym.). Valtsu tuohtuu tästä ja sanoo: "Ei välttämättä noudattaisi. Ota myös muut erot pohjoismaiden ja muiden maiden välillä huomioon. Vai pitäisikö D-vitamiinin yksinään selittää kaikki elinikäkäyrät, Tohtori?" Tähän vastaa Tohtori: "Ei pidä yksinään mutta kaipa sillä luulisi joku vaikutus olevan kun se kerran täällä 'todistetusti' auttaa lähes joka vaivaan (syöpä, flunssa, selkäkipu, masennus). Miten D-vitamiinilla voi olla parantavia vaikutuksia joukkoon vakavia sairauksia, mutta kuitenkaan isossa kuvassa eliniässä sen vaikutukset ei näy. Tai näkyvät käänteisinä eli ns. puute tuo pidempää ikää?" Nimimerkki MLT huomauttaa viisaasti: "Eliniän odote ei välttämättä toimi noin kuin tuntematon Tohtori esittää. Varsinkin jos pääasiallinen vaikutus on vaivoissa, joihin ei ihan heti kuole. Ns. 'squaring' ei vaikuta keskiarvoon kuin suhteellisen vähän, mutta elämänlaatuun aika tavalla. Tilastotieteessä jakautumat ovat hyvin mielenkiintoisia, enkä ole tähän mennessä tavannut montaa lääkäriä, jotka niitä ymmärtäisivät." Matti Narkia sanoo tuntemattomalle Tohtorille: "Pieni maantieteellinen leveysaste antaa ainoastaan mahdollisuuden auringon UVB-säteiden suurempaan hyödyntämiseen kuin korkea leveysaste. Näyttää siltä, että nykymaailmassa tätä mahdollisuutta ei useinkaan pystytä (tai ei haluta) hyödyntämään. Aika harvassa maassa kai nykyään kuljetaan ulkona puolialasti keskipäivällä, ja niissä, missä näin ehkä tehdään, terveydenhoidon matalahko taso selittänee sen, etteivät ne yllä kärkipäähän elinajan odotteessa." Matti Narkia huomauttaa, että D-vitamiinipuutos on yllättävän yleistä monissa aurinkoisissakin maissa. Elinajanodote -tilastojen kaksi kärkimaata ovat monina vuosina olleet Japani ja Islanti. Sattumaa tai ei, mutta nämä maat ovat kaksi kärkimaata myös kalan kulutuksessa. Voi näillä tiedoilla jotakin yhteyttä olla, saahan kalasta runsaasti mm. D-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja. Ainakin japanilaisten D-vitamiinitaso näyttää lupaavalta. Tohtori -nimimerkillä varustautunut keskustelija ei luovuta: "Aika mielenkiintoista olisi selvittää miksi tummaihoisilla ja aurinkoisilla vyöhykkeillä asustavilla on matalat D-vitamiinitasot. Elimistöllä taitaa olla ihan omat suojamekanismit liiallista aurinkoa ja D-vitamiinia vastaan. Se suojamekanismi meiltä puuttuu." Tiina H innostuu sanomaan: "Alkaa mietityttämään miksi niinkin aurinkoisessa maassa kuin Brasilia voi olla D-vitamiinitasot niin alhaalla? Ei se välttämättä mielestäni kerro, että heidän pitäisi sitä saada heti lisää ravinnosta. Enemmänkin herättää tutkimaan miksi elimistö ei ota vastaan d-vitamiinia vaikka sitä on yllin kyllin saatavilla. Brasiliassa kuitenkin ollaan ulkona auringossa koko ajan. Onko se elimistön suojamekanismi yms. On tässä jokin nyt mikä ei oikein täsmää. Ettei vaan etsittäisi taas väärästä paikasta tai laput silmillä. Paikallaan varmaan ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa aihetta toisin silmin. Niin ne työelämässäkin ongelmat monesti ratkeavat." MLT -nimimerkki myöntää saman paradoksin (D-vitamiinitasot alhaisia vaikka aurinkoa on yllin kyllin tarjolla) esiintyvän Saudi Arabiassa. Yksinkertaisin selitys on, että siellä sekä pukeutuminen että elintapa ei todellisuudessa tarjoa edes mahdollisuutta. Arabian niemimaallahan kansalainen ei edes käy päivällä ulkona, kaiken työn tekevät intialaiset ja pakistanilaiset vierastyöläisorjat. MLT:n mukaan varsinaista luonnollista 25(OH)D -pitoisuutta pitää hakea "luonnollisemman" elintavan kansoista. Tuomas puhuu viisaita: "Vaikka itse uskon D-vitamiiniin ja toivonkin D-vitamiinin hyödyttävän, on todettava, että järjestään nämä yhteen ainesosaan keskittyvät tutkimukset ja toiveet on pitkässä matkassa ammuttu alas. Sama on käynyt C- ja E-vitamiinin kanssa ym. Elimistömme on niin monimutkainen järjestelmä, että harvoin jos koskaan yhden aineen runsas käyttö tekee ihmeitä. Päinvastoin monesti se ajaa elimistön pahempaan tilaan aiheuttaen vajauksia muualla ja muita ongelmia. Elimistöllä on keinonsa saada tarvittava määrä aineksia ruuasta ja elinympäristöstään. Suosittelenkin, että keskitytte syömään runsaasti ravinteikasta vähähiilihydraattista ruokaa, pitämään huolta rasvahappojen saannista, luottamaan itseenne ja liikkumaan omalla kohtuuden tasolla paljon." Nimimerkki JT on samaa mieltä Tuomaksen kanssa ja jatkaa: "Tämä keskustelu on hyvin informoivaa mutta myöskin yhtä luotettavaa kuin ne tutkimukset ja löydökset joihin nämä keskustelun johtopäätökset perustuvat. Täällä on kyllä niin monta alan tietäjää että oikein ihmetyttää." Arkipäivän lääkärintyötä tekevä sanoo näin: "Lääkärin näkökulmaa täällä jo sivuttiinkin mutta miten tosiaan voi kuvitella, että alkaisimme suosittelemaan korkeaa D-vitamiinin käyttöä tämän hetken tutkimusnäytöllä. Kuten tästäkin jutusta ja keskustelusta käy ilmi on liian paljon mitä emme tiedä vielä d-vitamiinista. Yritän tehdä potilastyötä mahdollisimman hyvin ja vaikka olen itse asiaan mielestäni hyvin vihkiytynyt en voi mennä suosittelemaan sellaista, josta ei vain ole pitkäaikaista kokemusta. Kokeilijat ja intoilijat on erikseen, he kantavat myös vastuun itse (loppujen lopuksi tietysti yhteiskunta huonossa tapauksessa). Kun on kyseessä isot väestöryhmät ja henkilömäärät kaikki vähäisimmätkin epäilyt on tutkittava. Siksi odotan ainakin itse kiinnostuneen mitä D-vitamiinitutkimuksen eri alueet (mm. molekyylitutkimus ja pitkäaikaistutkimus) tuovat tullessaan."Eläkeläinen innostuu osallistumaan keskusteluun: "Voi kun suomalaiset uskoisivat itseensä yhtä paljon kun tähän D-vitamiiniin tai muihin hörhöilyihin. Oltais yhteiskuntanakin ihan eri tilanteessa saatikka sitten yksilöinä. Helpompihan se on tietysti luottaa, että pilleri se onnen tuo." Eiköhän kuitenkin jätetä mieleen viimeiseksi tämä Henrin tasokas ja pitkä kommentti: "D-vitamiinin vanha saantisuositus, joka näyttää sitkeästi pitävän pintansa Suomessa (mutta esim. Kanadassa taitaa olla jo 50 µg), on tehty summamutikassa ja arviossa on ajateltu, että D-vitamiini tulisi SUUN KAUTTA otetun ravinnon mukana elimistöön. Tuo 5-7,5 µg toteutuu vaivoin ruoan mukana otettuna, mutta D-vitamiinin lähde on perinteisesti ollut AURINKO. AURINGOSTA saa D-vitamiinia 15 minuutissa noin 125 µg (5000 IU) ja tämä lienee ihmiselle luonnollinen taso. Muiden elimistön steroidihormonien tuotantoa säädellään hyvin tarkasti, mutta D3-vitamiinin muuttuminen kalsidioliksi alkaa saturoitumaan (hidastumaan) vasta edellä mainitulla (125 µg) päiväsaannilla. Tämä lienee ollut pitkällä aikavälillä ihmiselle ns. minimipäiväsaanti, koska tuntuisi oudolta että ihmiskeho tuottaisi suoraan lähtöaineesta muita steroidihormoneja (testosteroni, estradioli) 'kontrolloimattomasti' suoraan lähtöaineen pitoisuudesta riippuen. Hollisin (2007) mukaan kalsidiolitasojen täytyy nousta tasolle 100 nmol/l (=40 ng/ml) ennen kuin kalsidiolin tuotanto rajoittuu. Ehkä tämä todellakin on ihmiselle luonnollinen pitoisuus, kun se saavutetaan olemalla auringossa vain noin 15 minuuttia keskipäivällä vähillä vaatteilla. Lisäksi Heaney yritti löytää tutkimuksia, joissa 10000IU:n (250 µg) päiväsaannilla olisi todettu jotain haittavaikutuksia, mutta tällaisiä tutkimuksia hän ei omien sanojensa mukaan löytänyt. Itsekin luotan siihen, että 15 minuuttia aurinkoa päivässä ei ole pitkällä aikavälilläkään haitallinen ihmiselle ja otan siksi D-vitamiinilisää purkista välillä syyskuu-toukokuu poikkeuksena mahdolliset etelän lomat. Yksilöllinen vaihtelu on ihossa tapahtuvan D3-vitamiinin muodostuksessa huomattavaa ja yleisesti ottaen vanhat, tummaihoiset tai ylipainoiset tarvitsevat enemmän altistusta auringonvalolle. Sama pätee myös ravintolisiä käytettäessä kuten Matti Narkia totesi ja laittoi hyvät lähteet viitteeksi. Mielenkiintoista kyllä, pohjoisen alkuperäisasukkaat saamelaiset, näyttivät olleen menneinä vuosituhansia varsin fiksuja valitessaan poron pääasialliseksi ravinnokseen talvisin. Porot syövät jäkälää ja villiporon liha (ja maksa!) sisältävät runsaasti D-vitamiinia ilmeisesti tämän vuoksi."
Diurnal Critter -nimimerkki kirjoitti: "Aktiivinen sisälläolo, tiivis pukeutuminen, huono ruokavalio, ilmansaasteet ja etenkin runsas aurinkorasvojen käyttö voivat vähentää D-vitamiinin saantia kohtalaisesti jo yksinään, saati sitten yhdessä." Neonomide huomauttaa, että heikkotehoinen SPF-8-aurinkovoide vähentää D-vitamiinin muodostumista iholla 95 prosenttia. Toisin sanoen, aurinkovoiteet huolellisesti käytettynä suojakertoimesta riippumatta tekevät D-vitamiinin muodostumisen käytännössä mahdottomaksi. Kummitus nimimerkki ilmoittaa lukeneensa Ilari Paakkarin kirjoituksesta ristiriitaista tietoa: "Suomalaisessa tutkimuksessa (Mini-Finland Health Survey) 7 000 henkilön satunnaisotoksessa osalla ryhmästä (naiset ja nuoret), joilla oli korkea kalsidiolin pitoisuus (> 52 nmol/l) oli pienempi keuhkosyövän vaara kuin niillä, joilla arvo oli matala (<> 65,5 nmol/l) liittyi kolminkertaiseksi lisääntyneeseen haimasyövän vaaraan verrattuna matalaan tasoon (<> Neonomide huudahtaa: "Haimasyöpä, WTF? Ainoa tutkimus laatuaan! Kaikkialla muualla haimasyöpä on VÄHENTYNYT korkeammilla D-tasoilla. Professori Pentti Tuohimaa on jopa ITSE hyväksynyt kriittiset selitykset näille huomioille kyseisissä lehdissä, mutta jatkaa haastatteluissa yhä yksipuolista 40 nmol/l tasojen suosittelemista - olipa näyttöä D-vitamiinin puolesta ihan miten paljon tahansa. Vitamin D Councilissa ehdotettiin mahdolliseksi haimasyövän yleistymisen selittäjäksi kalanmaksaöljyn tunnettuja karsinogeeneja 1980-luvulla.
Sami Uusitalo iloitsee siitä, että asiantuntijat ja maallikot ovat samaa mieltä kalansyönnin tärkeydestä D-vitamiinin riittävässä saannissa. Kuha, siika ja silakka ovat kärjessä D-vitamiinin määrän suhteen. Kalat saavat D-vitamiininsa nauttimastaan ravinnosta, eli planktonista, joten vuodenaikavaihtelut eivät liene niin ilkeitä kuin muilla eläimillä. Matti Narkia kertoo, että vastoin yleistä käsitystä, kalan D-vitamiiniipitoisuus ei riipu sen rasvaisuudesta. Esimerkiksi kuha on D-vitamiinipitoisuudeltaan aivan kärkipäässä, vakka se ei rasvainen kala olekaan. Viljeltyjen kalojen D-vitamiinipitoisuus on vain noin neljäsosa vastaavan villin kalan D-vitamiinipitoisuudesta. Mummeli kertoo saaneensa pariin vuoteen ostettua tori- ja kalakauppialta enää vain kasvatettua kuhaa. Hän väittää kuulleensa (radiosta?) tai lukeneensa jostakin noin pari vuotta sitten, että saadaksemme ympäri vuoden kuhaa, kalankasvatus on välttämätöntä ja samoin siten voidaan tarjota haluttua kokoa kuluttajille.Valtsu huomauttaa, että ruokavalion suhteen D-vitamiinin kannalta parasta optimointia on kalojen syönnin lisäksi myös viljakuitujen vähentäminen (Reduced plasma half-life of radio-labelled 25-hydroxyvitamin D3 in subjects receiving a high-fibre diet. Eräästä kuitututkimuksesta Matti Narkia sanoo, että ongelma näyttää liittyvän Englannissa lähinnä aasialaisiin maahanmuuttajiin, joiden ihon D-vitamiinituotanto on ilmeisesti paljon marginaalisempi kuin vaaleaihoisilla englantilaisilla aasialaisten tummemman ihonvärin takia, joka on evoluutiossa sopeutunut suurempaan UVB-altistukseen kuin Englannissa on mahdollista. Näin kuitupitoinen ravinto ehkä heissä saa aikaan D-vitamiinipuutoksen helpommin kuin vaaleaihoisissa englantilaisissa. Näillä aasialaisilla ei yleensä kotimaassaan ole ollut D-vitamiinipuutosta, vaan se ilmaantuu vasta heidän muutettuaan Englantiin, vaikka heidän ruokavalionsa ei muutu. Toisessa tutkimuksessa todetaan, että osa maksassa muodostuneesta 25(OH)D:stä joutuu sappinesteen mukana suolistoon, josta se imeytyy uudelleen verenkiertoon. Jos suolistossa kuitenkin on paljon kuitua, se saattaa muodostaa 25(OH)D:n kanssa yhdisteitä, jotka eivät imeydy verenkiertoon. Tämän tapahtuman vaikutus 25(OH)D:n määrään on ilmeisesti kuitenkin sen verran pieni, että sillä on ehkä käytännön merkitystä lähinnä silloin, kun D-vitamiinin saanti on esimerkiksi ilmastoon ja maantieteelliseen leveysasteeseen nähden liian tumman ihonvärin takia marginaalista. Kuidun mahdollinen vaikutus D-vitamiinitasoon pystytään varmasti eliminoimaan ottamalla riittävästi D-vitamiinia ravintolisänä. Riittävän määrän arvioimisessa auttavat seerumin 25(OH)D-konsentraation mittaukset. "Kuitua ei siis pidä välttää, se on pääsääntöisesti terveydelle hyödyksi", sanoo Matti Narkia lopuksi.
Elintarviketieteiden kandidaatti Janne Huovila sanoo viisaasti: "Tosiasiahan on, että nyt on kyseessä todella suuri ravitsemuspoliittinen ongelma. Miten teoriassa ja käytännössä saadaan D-vitamiinin saantia korotettua tutkimusten viitoittamalle tasolle? Kun perinteiset poliittiset toimijat ovat, ehkä resurssien puutteessa, niin hitaita reagoimaan, pitäisi varmaan perustaa kansanliike pro-D-vitamiini - tai jotain sellaista." Janne pyytää kurkkaamaan Nutrition Reviews -julkaisusarjan supplementtia. Neonomiden mielestä D-vitamiinista on vähän liikaa tutkimusta jotta "poliittinen korrektius" jaksaisi enää kiinnostaa ainakaan häntä. Tuulan mielestä tämä keskustelu on antanut ajattelemisen aihetta. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja mitä meille kerrotaan. "Vaikkei uskaltaisi uskoakaan kaikkea, mitä sanotte, niin keskustelunne laittaa miettimään, avaa silmät", toteaa Tuula. Marja innostuu myös kehumaan keskustelua ja paljastaa ottavansa nykyään 2x25 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Eikä hän mielestään sairastele flunssia niin usein enää ja suolisto on ihanassa kunnossa. Juha V. ymmärtää, että tämä on kiintoisa aihe ja hienoa, että on näin paljon fanaattisia asian puolesta ja vastaan olevia henkilöitä. Hänen mielestään on hyvä muistaa, että monilla lääkkeillä ja ainesosilla on hyviä vaikutuksia pitkään ennen kuin haittavaikutukset alkaa tulla, eikä kaikille välttämättä niitä tulekaan (esim. steroidien käyttö). Vasta kun pidemmän ajan tuloksia tulee ja/tai ihmisen ymmärrys asioista kehittyy, tulee näitä ahaa-elämyksiä eri asioiden ja lääkkeiden suhteen. Westie ymmärtää kiireen saada D-vitamiinisuosituksia ylös ja pitää suositusten nostamista mahdollisesti aiheellisenakin, mutta näyttö on kuitenkin vielä aika heikkoa.
Reijo L. tuo keskusteluun mustien henkilöiden D-vitamiinitasot. Hän ihmettelee: "Mahtaako ihon värillä olla merkitystä D-vitamiinin hyväksikäyttöön? Ovatko esim. punatukkaiset ja kaikkein vaaleaihoisimmat altiimpia D-vitamiinin puutteelle?" Neonomiden mukaan punapäät, jotka palavat herkästi auringossa, kehittävät D-vitamiinia sikanopeasti ja tehokkaasti, kuten Irlannissa ja Skotlannissa. Punapäät sopivat sinne, mutta eivät päiväntasaajalle. MUISTETAAN että naiset ovat miehiä vaaleampia koska D-vitamiinin puute TAPPAA siihen paikkaan sekä äiti-wannabeet ETTÄ pikkulapset. Riisitautisilla lapsilla on jopa 10 kertaa enemmän alahengitystieinfektioita (lue -> ristejä otsaan) ja aikuisiän riisitauti naisilla kaventaa lantion aukon sellaiseksi että synnytyksestä tulee... (kuvitelkaa loput!). Mustilla pohjoisessa on mitattu jopa nollaa, eli mittaamattoman alhaisia D-vitamiinitasoja, ja voinemme arvata millainen riski mustilla on sairastua ihan kaikkiin tässä ketjussa lueteltuihin sairauksiin?
Neonomide ilmoittaa saaneensa itse käytännössä keskivaikean Crohnin taudin oireettomaksi 125+ µg:n annoksilla. Yli 200 mikron saannilla oireita oli vähemmän kuin terveillä. Hän saattoi syödä ihan mitä huvitti. Eikä maksanut juuri mitään. Neonomide tietää mihin D-vitamiinin vaikutus Crohniin perustuu - nimittäin tiettyjen tulehdussytokiinien aiheuttaman tulehduksen vaimentamiseen. Tässä ei ole juurikaan epäselvää - hän on löytänyt jokseenkin täydellisen lääkkeen sairauteensa. Westie -nimimerkki innostuu asiasta ja huomauttaa, että D-vitamiinilla on myös vaikutusta suolen pintarakenteen tiiviyteen ja kestävyyteen: Novel role of the vitamin D receptor in maintaining the integrity of the intestinal mucosal barrier (Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol 294: G208-G216, 2008). Asia on erityisen keskeinen esim. tyypin 1 diabeteksen varhaisvaiheessa, jossa suolen rakenne ei pysy tiiviinä ja seurauksena voi olla autoimmuunisairauden kehittyminen. D-vitamiini suojaa tehokkaasti myös T1DM:lta ja esim. multippeliskleroosi ja keliakia taitavat kuulua samaan kastiin: Leaking gut in type 1 diabetes (Curr Opin Gastroenterol. 2008 Nov; 24 (6): 701-6). Jos D-vitamiini auttaa pitämään suolen tiiviinä niin eikö se voisi olla se mekanismi millä suuren D-vitamiini annoksen hyödyt saadaan esille? Neonomiden mukaan Crohnin tauti on yhdistetty D-vitamiinin suhteelliseen puutteeseen paitsi sen sisäistä immuniteettia parantavien vaikutusten kautta, myös tulehdusreaktioiden säätelijänä. Crohnin taudissa käytettävät biologiset vasta-ainelääkkeet kuten adalimumabi ja infliksimabi vaikuttavat samaan tulehdustekijään kuin D-vitamiini (TNF-alfa). Lisäksi Cronhnin tautia sairastavilla on havaittu D-vitamiinireseptorin toimintavirheitä.
Erityisen kiinnostavaa on Neonomiden mukaan lukea Aloia JF, Li-Ng:n (2007) tutkimus, jossa kolmen vuoden tutkimuksen post-hoc-analyysissa havaittiin , että D-vitamiini käytännössä laski muina vuodenaikoina flunssien todennäköisyyden kesän tasolle. "Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta itselläni ei lapsena juuri ollut korvatulehduksia, mutta aloin samaan korvaoireita toissatalvena, kun vaihdoin kalaöljymerkkiä sellaiseen missä ei ollut Deetä. Arvatkaa huviksenne, mitä Deen lisäämisen myötä oireille tapahtui", Ano sanoo. Korkeat D-vitamiiniannokset, keskimäärin 350 µg päivässä vuoden ajan, vähentävät dramaattisesti MS-taudin pahenemista. Ideaalitaso näyttää olevan 100 nanomoolia litrassa.D-vitamiini auttaa masennukseen. Tästä löytyy vakuuttavaa näyttöä Neonomiden mielestä. Viethin tutkimuksissa todetaan että 125 µg/päivä VUODEN ajan vähensi munuaispotilaiden masennuspisteitä, ELI on todiste siitä että fysiologiset D-vitamiiniannokset parantavat mielialaa ainakin ei-masentuneilla - eikä teho perustu vain luonnolliseen valoon, jonka spektriä D3:sta muodostava UVB-säteily on. Kymmenen mikrogramman vertailuryhmällä pisteet eivät nousseet. Efektin uskotaan perustuvan D-vitamiinin tunnettuun meikanismiin nostaa aivojen SEROTONIINITASOJA. Toisessa tutkimuksessa D-vitamiinilisä osoittautui tehokkaammaksi mielialahoidoksi kuin kirkasvalolamppu. Lisäksi on tutkimus, jossa vanhainkodin potilailla alimman ja ylimmän 25(OH)D-tasojen omanneiden potilaiden ero masennusriskissä oli11,7-KERTAINEN. Ihmisten paino lisääntyy talvisin ja mitä kauemmas päiväntasaajasta mennään. Kun Australian aboriginaalit muuttavat etelästä pohjoiseen lähemmäs päiväntasaajaa, heidän rasvaprosenttinsa kasvaa. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa ihon peittäminen paitsi johtaa alhaisiin D-vitamiinitasoihin, myös korreloi voimakkasti ylipainon kanssa. D-vitamiinin saannin lisäys lisää myös jopa 60% kalsiumin imeytymistä, mikä edelleen usein alentaa painoa. D-vitamiinireseptorin virheellinen toiminta voi altistaa painonnousulle: 1, 2, 3. Parathormonin eli lisäkilpirauhashormonin pitoisuudet korreloivat positiivisesti elopainon ja negatiivisesti D-vitamiinitasojen kanssa.Ylipainoon ja siihen tyypillisesti assosioituvaan metaboliseen oireyhtymään liittyvät sairaustilat kuten sydän- ja verisuonisairaudet, korkea verenpaine, tyypin II diabetes, nivelrikko, masennus ja ientulehdus, on kaikki liitetty alhaisiin D-vitamiinitasoihin ja useimpia on hoidettu menestyksellä myös D-vitamiinin saantia parantamalla. Tässä muutamia tutkimusviitteitä: 1, 2, 3. Lihavuus ja talviaika molemmat tunnetusti lisäävät riskiä kuolla. Ihmisen "talviseen" aineenvaihduntaan vaikuttaa olennaisesti mm. leptiiniresistenssin syntyminen ja D-vitamiinin rooli tässä prosessissa on todennäköinen: 1, 2, 3, 4. D-vitamiinin ja kalsiumin nauttiminen assosioituu alhaisempaan keskipainoon. Ylipainoisilla on mitattu varsin säännönmukaisesti matalia D-vitamiinitasoja: 1, 2, 3, 4. Ylipainoisten D-vitamiinitasot reagoivat muita huonommin sekä aurinkoaltistukseen että D-vitamiinilisiin.D-vitamiinin puute todistettiin jo viime vuonna ITSENÄISEKSI sydänsairauksien riskitekijäksi, Neonomide huomauttaa. Tässä sydänlääkäri William R. Daviesin innostunut kannanotto D-vitamiinin merkitykseen sydänsairauksissa: Silkka D-vitamiini on muuttanut hänen klinikallaan koko pelin hengen sydänsairauksien hoidossa ja ehkäisyssä! William Faloon on kirjoittanut loistavan koosteartikkelin siitä, miksi D-vitamiini näyttää jyräävän sydänsairauksien ehkäisyssä ja HOIDOSSA. D-vitamiinin puute on ITSENÄINEN sydänsairauksien riskitekijä ja VOIMAKAS sellainen - suunnilleen yhtä hyvä ja itsenäinen ennustaja kuin veren rasva-arvot. Lue esimerkiksi nämä tutkimukset: 1, 2, 3, 4, 5, 6. Vakiolukijani kirjoitti: "D-vitamiinin puutos saattaa lisätä sepelvaltimotaudista johtuvia kuolemia, kertoo suomalaistutkimus. Annamari Kilkkisen johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin Mini-Suomi-tutkimuksen aineistoja. Niillä suomalaisilla, joiden veren D-vitamiinipitoisuus oli suuri, oli neljänneksen vähemmän sepelvaltimotautikuolemia. Etenkin aivoverenkiertohäiriöistä johtuvia kuolemia oli vähemmän. Vertailukohtana olivat osallistujat, joiden D-vitamiinipitoisuudet olivat pienimmät. Tutkimukseen osallistui 6 200 yli 30-vuotiasta miestä ja naista, jotka eivät sairastaneet sydän- ja verisuonitauteja Mini-Suomi-tutkimuksen alkaessa vuosina 1978 - 1980. Vuoteen 2006 jatkuneen seurannan aikana 640 osallistujaa kuoli sepelvaltimotautiin ja 293 aivoverenkierron häiriöön. D-vitamiinin puutos on liitetty sydämen ja verisuoniston sairauksiin myös aikaisemmin. Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.
D-vitamiinista on hyötyä eturauhassyövän hoidossa. Eturauhassyöpä on yksi klassinen mustien miesten sairaus. Neonomiden mukaan tätä sairautta on HOIDETTU naurettavilla 50 µg:n annoksilla MENESTYKSELLÄ jo vuosia sitten (Vieth et al.). Mitään ei tietenkään tapahtunut siitä eteenpäin, koska raha ei ravinteissa liiku.
D-vitamiini toimii myös "kipulääkkeenä" kun kalsidiolitasot palautetaan niille tasoille joille meidät on luotu (AINA yli 100 nmol/l). Tiedefoorumin ketjussa useita vuosikausia kroonisista alaselkäkivuista kärsineet tulivat ylistämään, kuinka D-vitamiini oli tehokkaampaa kuin opiaatit ja ihon alle asennetut kivunlievittäjät!Lonkkamurtumien järkyttävä yleisyys Pohjoismaissa on tunnettu seikka. D-vitamiinilisänä käytetään Pohjoismaissa usein kalanmaksaöljyä, jonka A-vitamiini tunnetusti heikentää D-vitamiinin toimintaa elimistössä. Eli tärkeä A/D-hyötysuhde on ollut ilmeisen surkea jo pitkän aikaa, koska A-vitamiinia on kalanmaksaöljyissä massiivisesti enemmän kuin D-vitamiinia niiden fysiologiseen tarpeiseen suhteutettuna. Tämä aiheuttaa todennäköisesti paljon ongelmia.D2-vitamiinin ottamista Valtsu ja Neonomide pitävät hyödyttömänä, vain D3-vitamiini sopii ihmiselle. Kannattaa lukea eräs tuore blogikirjoitus (englanniksi). Mistä herääkin kysymys, miksi Suomen neuvoloissa vauvoille suositellaan juuri D2-vitamiinia, ei D3:sta? Neonomide tiivistää ongelman varsin räväkkään tyyliinsä: "Nykyisinhän D2-vitamiinia annetaan/suositellaan Suomen neuvoloissa lapsille lähes YKSINOMAAN, vaikka käytännössä KAIKKI D-vitamiinia koskevat ongelmat on liitetty tähän sienistä eristettyyn, epävakaaseen ja epäfysiologiseen ihmiselimistölle vieraaseen substanssiin." D3-vitamiini on yhdistetty parantuneeseen glykeemiseen kontrolliin, mutta D2 heikentyneeseen! Pikkuvauvoille tarjotaan neuvoloissa yleensä kahdesta D-vitamiinista sitä tehottomampaa (D2). Pikkulasten ykköstyypin diabetes on 1950-lukuun verrattuna moninkertaista ja heille syötetään käytännössä aina insuliiniherkkyyttä mahdollisesti heikentävää, ihmiselle epäluonnollista D2-vitamiinia. Aikuisten kakkostyypin diabeteksesta puhumattakaan. Haistaako joku muukin palaneen käryä? Neonomide kysyy. Osteoporoositutkija Reinhold Vieth yritti saada D-vitamiinin suosituksia tänä vuonna tarkastavaan asiantuntijapaneeliin kuusi tutkijaa, joista kaikki hylättiin. Asiaa kommentoidaan näin 'iloisesti': "If you were publicly in favour of vitamin D, you were not included, and I find that outrageous. Dr. Vieth says he has 'total respect' for those selected to serve on the panel, but adds that as a group they do not represent the full scope of scientific expertise available." Lisäksi syntynyttä kohua on kommentoitu näin: "People will simply not pay attention to what they say, says Bruce Hollis, a professor at the Medical University of South Carolina who has found that lactating women need up to 6,000 IU (150 µg/p !!! - Neonomide) a day to ensure their babies receive enough of the vitamin in mother's milk." Haistatteko jotain? Neonomide toistaa.
Itse rohkenen ihmetellä: "Koska suositusrajat ovat niin alhaalla, lääkärit eivät uskalla hoitaa potilaitaan riittävän suurilla annoksilla D-vitamiinia??? Mikäli homma menee pieleen, heitä voidaan ehkä syyttää hoitovirheestä. Siksi lääkäri mieluummin noudattaa käypä hoito -suosituksissa olevia ohjeistuksia ja niin mahdollisesti D-vitamiinilisästä hyötyvä potilas ei saa hänelle kuuluvaa hyötyä." Neonomide vastaa: "Totta puhut! Käypä hoito -suositukset ovat D-vitamiinin tapauksessa vaarallisia, samoin useimpien lääkäreiden olematon ravintotieteellinen koulutus ja asiantuntemus. Tämä on todellisuutta, jonka mm. Pekka Puska ja Mikael Fogelholm ovat todenneet, eli lääkäreiltä kysytään koko ajan ravitsemuksesta vaikkeivat he tiedä siitä tarpeeksi. Lääkärit myös määräävät potilaalle mielellään asioita, joihin heillä on valtaa, eli lääkkeitä.
Uskalsin myös itse ajatella näin: "Moni lääkäri ja tutkija tietää D-vitamiinistatuksessamme olevat ongelmat, mutta tämä tieto ei kulkeudu suosituksiimme?" Siihen Neonomide halusi antaa minulle vahvistusta: "Aivan, ollaan pahassa pattitilanteessa. Olen 'pultannut' pahemman kerran, kun koin ensi kerran oireiden häviämisen kuin tuhka tuuleen. Olo oli kuin kusetetulla ja tunne vain voimistui mitä enemmän aloin tutustua aiheen tieteelliseen kirjallisuuteen. Näyttää siltä että D-vitamiinista saa/pitää olla kymmeniä kertoja enemmän terveysnäyttöä kuin useimmista lääkkeistä, kunnes että interventiotutkimuksia aletaan toteuttaa tai hoitosuosituksia uudistaa. Tilanne on hyvin kiusallinen.
Neonomide sanoo lopuksi: "Eiköhän traagisinta tässä keskustelussa ole se, ettei sitä olla aiemmin käyty!"
Tässä tulee tämä alkuperäinen uutinen:
Vielä saamme odottaa uutta D-vitamiinisuositusta muutaman vuoden. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja, ystäväni, dosentti Christel Lamberg-Allardt uskoo, että suositusta nostetaan seuraavissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Ensin on kuitenkin odotettava vuonna 2012 ilmestyviä pohjoismaisia ravitsemussuosituksia.
Lamberg-Allardt toteaa, että uusi D-vitamiinin saantisuositus olisi aikuisväestölle todennäköisesti ainakin 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. Pikkulapsilla suositus voisi jatkossakin säilyä nykyisessä 10 mikrogrammassa. Samaa tai hiukan korkeampaa saantia voitaisiin suositella teini-ikäisille ja sitä vanhemmille. Vanhuksille sopiva taso olisi 20 mikrogrammaa vuorokaudessa, Lamberg-Allardt linjaa.
Tutkimustieto puoltaa suosituksen korottamista. D-vitamiinin nykyinen saantisuositus on aikuisille sekä yli 3-vuotiaille lapsille ja nuorille vain 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa. Saantisuosituksen nostamista nykyistä korkeammalla tasolle puoltavat tiedot lukuisista tutkimuksista, joissa on selvitetty luun mineraalitiheyttä ja alttiutta luunmurtumille. Nykyisen suosituksen korottamista on esittänyt muun muassa Osteoporoosiliitto.
Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 6.8.2009
Lisää kirjoituksiani D-vitamiinista:
