*
Kirjoitettu 25.9.2008. Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti! Jo 61 kommenttia 19.10.2008. Sano sinäkin mielipiteesi D-vitamiinista! Ystäväni Christel Lamberg-Allardt on valittu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi (Osteoporoosiliitto). Uskoisin D-vitamiiniasian tarkentumiseen, ehkä jopa D-vitamiinisuositusten nostamiseen.
Matti Narkia tarjoaa hienon vinkin englanninkielen taitoisille: Lukekaa tohtori John Cannellin uutiskirjeitä D-vitamiinista. Viimeisin löytyy tästä. Koko portaali on erittäin mielenkiintoinen! Kiitos vihjeestä.
Erittäin hyvä kysymys, Reijo! D-vitamiinitutkijoiden mukaan veressämme on eniten D-vitamiinia syys-lokakuussa. Auringon UVB-säteet ovat auttaneet meitä keräämään varastot täyteen D-vitamiinia.
Huonon kesän jälkeen D-vitamiinivarastomme ovat heikommat. Olen huolestunut suomalaisten D-vitamiinin riittävyydestä koko talveksi. Tällaisen kesän jälkeen on tärkeää syödä paljon kalaa, mennä munalla töihin, nauttia maitovalmisteita ja herkutella metsäsienillä. Talvikuukausina on ehkä syytä käydä etelänmatkalla lisäämässä varastoja tai nauttia D-vitamiinia purkista. Mikäli ei käytä pimeänä vuodenaikana - lokakuun alusta maaliskuun loppuun - säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja ja kalaa, Valtion ravitsemusneuvotteluvaliokunta suosittelee vitamiinilisää purkista.
Asiantuntijat epäilevät D-vitamiinistatuksemme olleen jo pitkään riittämättömällä tasolla. Rohkeimmat väittävät osteoporoosin ja diabeteksen johtuvan D-vitamiinivajeesta. Influenssaepidemioiden kausittaiset vaihtelut osuvat yhteen D-vitamiinin kausittaisten vaihteluiden kanssa. Meillä Suomessa esimerkiksi influenssaepidemioita esiintyy useimmiten lopputalvesta, jolloin veren D-vitamiinipitoisuudet ovat alhaisimmillaan.
Ei huoleta ollenkaan! Pikemminkin täytyy karttaa niitä valmiiksi vitaminoituja tuotteita, kun ne teolliset aineet ei vaan sovi. Turvotus on riittävän inhottava oire siitä.
VastaaPoistaAnkeriasta, kuhaa, siikaa, silakkaa. Jotain näistä kerran viikossa, niin eiköhän pysy D-vitamiini tasot kohdillaan.
VastaaPoistaTämä on mielestäni erittäin tärkeä aihe etenkin näillä leveysasteilla. Tosin D-vitamiinin puutos on yllättävän yleinen myös alhaisimmilla leveysasteilla. D-vitamiinitason mittari on seerumin kalsidioli, josta tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään lyhenteitä 25(OH)D, 25-OHD, 25OHD jne. Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan optimaalinen 25(OH)D-taso on noin 90-100 nmol/L
VastaaPoista(Bischoff-Ferrari et al. 2006, http://tinyurl.com/49fk7z ) ja konsensus on, että optimialueen ehdoton alaraja on 75 nmol/L.
Suomalaisilla nuorilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa (Välimäki VV et al. 2004, http://tinyurl.com/3lyvgy ) ei edes tähän alarajaan päässyt kukaan talvella. Maitotuotteiden D-vitaminoinnin aloittamisen jälkeen tehdyssä jatkotutkimuksessa (Välimäki VV et al. 2006, http://tinyurl.com/4u53jc) ei tilanne ollut juuri parantunut. Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa (Lehtonen-Veromaa et al. 2008, http://tinyurl.com/4sr3oj ) todettiin, ettei maitotuotteiden D-vitaminointi ollut merkitsevästi parantanut myöskään teini-ikäisten tyttöjen D-vitamiinitasoja: näistä vain 7%:lla 25(OH)D oli 75 nmol/L tai parempi. Mielestäni maitotuotteet eivät vitaminoinnin aloittamisen jälkeenkään sisällä niin paljon D-vitamiinia, että sillä olisi merkittävää vaikutusta suomalaisten yleiseen D-vitamiinitasoon. Kala on ravinnon ylivoimaisesti paras ja tärkein D-vitamiinin lähde, mutta edes kaikkein D-vitamiinipitoisempien kalalajien syöminen kerran viikossa ei riitä talvella takaamaan riittävää D-vitamiinin saantia. D-vitamiinipitoisimmissa kaloissa on noin 25 µg (1000 IU)D-vitamiinia per 100 g. Jos syömme tällaista kalaa 200 g kerralla kerran viikossa, päivittäiseksi D-vitamiinin saanniksi tulee 7.14 µg (286 IU), mikä nykyisten (vanhentuneiden) suositusten mukaan on riittävä, mutta uusimpien tutkimusten ja alan tutkijoiden konsensuksen mukaan täysin riittämätön.
On arvioitu, että terve aikuinen mies käyttää 75-125 µg (3000-5000 IU) D-vitamiinia päivässä (Heaney et al. 2003, http://tinyurl.com/6cxrmf ), jos sitä on saatavana (ja siis ehkä tarvitsee tällaisen määrän pysyäkseen terveenä). Vain auringon UVB-säteiden stimuloima D-vitamiinin synteesi ihossa tuottaa tällaisia määriä (ja paljon enemmänkin), ravinnosta saatavat määrät ovat huomttavasti, yli kertaluokan, pienempiä parhaimmillaankin. Kun Suomen leveysasteilla D-vitamiinin synteesiä ihossa ei talvella tapahdu, olemme tuolloin miltei täysin kesällä hankittujen varastojen varassa niin kauan kuin niitä nyt riittää.
D-vitamiinilisäravinteiden annostelututkimusten mukaan optimaalisen 100 nmol/L 25(OH)D-tason saavuttamiseen tarvitaan keskimäärin noin 100 µg (4000 IU) D-vitamiinilisäravinteita päivässä. Tarvittu määrä kuitenkin vaihtelee aika lailla eri ihmisten välillä: joillekin riittää huomattavasti piemempi määrä, jopa 25 µg (1000 IU) päivässä, mutta jotkut tarvitsevat paljon enemmän kuin 100 µg (4000 IU). Tarvitun määrän selvittämiseksi voi olla hyvä mittauttaa oma 25(OH)D-taso silloin tällöin lisäravinteita otettaessa.
Veteraaniurheilijan maitsemien vaivojen lisksi alhainen D-vitamiinitaso on yhdistetty moniin muihinkiin sairauksiiin, mm. monien syöpien, sydän- ja verisuonitautien, autoimmuunisairauksien (multippeli skleroosi eil MS, reuma, lupus) ja tuberkuloosin kohoneeseen riskiin sekä suurempaan sydän- ja verisuonitauti-, paksusuolisyöpä- ja kokonaiskuolleisuuteen. D-vitamiinilisäravinteiden käyttö taas on yhdistetty alhaisempaan kokonaiskuolleisuuteen.
Olen seurannut D-vitamiinitutkimuksia ja -keskusteluja tiiviisti vuodesta 1999. Viimeiset 6-7 vuotta olen ottanut D-vitamiinia lisäravinteena 100-125 µg (4000-5000 IU) päivässä. Perheeni aikuiset jäsenet ovat suosituksestani jo vuosia ottaneet 50 µg (2000 IU) päivässä.
Johtavat D-vitamiinitutkijat ovat jo vuosikausia vaatineet D-vitamiinisuositusten tarkistamista ylöspäin uusimpia tutkimustuloksia vastaaviksi sekä päivittäisen turvallisen saannin ylärajan nostamista 250 µg:aan (10000 IU:hun).
Todettakoon lisäyksenä, että iäkkäämmät henkilöt eivät kesän aikana todennäköisesti pysty tankkaamaan riittävästi D-vitamiinia talven varalle, vaikka oleskelisivat ulkona päivittäin. Iän mukana näet ihon kyky syntetisoida D-vitamiinia auringon UVB-säteiden vaikutuksesta heikkenee hyvin huomattavasti.
VastaaPoistaD-vitamiinista kiinnostuneille englanninkielentaitoisille suosittelisin kanadalaisen johtavan D-vitamiinitutkijan Reinhold Viethin mainiota kansantajuista luentoa, joka löytyy sivulta
VastaaPoistahttp://www.direct-ms.org/presentations.html
Tuntuu toimivan kunnolla vain Internet Explorerissa, sorry Firefox- ja Chrome-käyttäjät.
Kaksi asiaa kiinnostaisi tietää D-vitamiinin tuotantoon ja kulutukseen liittyen:
VastaaPoista1) miten paljon D-vitamiinin hankkimiseen kesäaikaan vaikuttaa se miten paljon D-vitamiiniksi muuttuvaa kemiallistayhdistettä on ihon pintakerroksissa ja verenkierrossa yleensä?
2) miten eri ruokavaliot vaikuttavat varastoituneen D-vitamiinin kulutukseen talven aikana? Onko sen "hävikki" suurempaa suomalaisella ruualla?
Jopas on monenlaista tutkimusta, mut käytännössä moni saa vakavia oireita teollisesta d-vitamiinista. Miksi, en tiedä, mutta esim luomumaito on ainoa tuote, missä sitä ei ole ja se sopii monelle paremmin kuin mikään vesi tai muu juoma - pelkällä keitetyllä vedellä kun ei kauaa elä.
VastaaPoistaSopii tietysti, kun lehmän maksaan kertyy kaikki ne vieraat aineet, mitä ympäristöstä kertyy. Mut tutkimustietoa on turha sellaiseta odottaa edes...
Westien 1. kysymykseen toteaisin, että on ole missään nähnyt mainintaa siitä, että 7-dehydroksikolesterolin (aineen, josta D3-vitamiinin esiaste auringon UVB-säteiden vaikutuksesta ihossa muodostuu) määrä voisi olla D-vitamiinin tuotantoa ihossa rajoittava tekijä. D-vitamiinin tuotantoon vaikuttavat päivämäärä (auringon korkeus taivaalla), kellonaika (keskipäivän tienoilla muodostuu eniten), sää (pilvisyys vähentää huomattavasti UVB-säteitä ja synteesiä), ilman puhtaus, korkeus, leveysaste, UVB-säteille altistuvan ihoalueen pinta-ala, sekä ihonväri.
VastaaPoistaPäivässä muodostuvan D-vitamiinin maksimimäärä on 250-625 µg (10000-25000 IU). Tähän tarvitaan koko kehon altistus UVB-säteille. Vaaleaihoiset saavuttavat tämän määrän hyvisssä olosuhteissa 15-20 minuutissa, mutta tummaihoiset voivat tarvita jopa 2 tuntia. Näiden aikojen tultua täyteen saavutetaan tasapaino, jossa auringon valo tuhoaa ihossa jo muodostunutta D-vitamiinia ja sen esiastetta yhtä nopeasti kuin sitä auringon UVB-säteiden vaikutuksesta syntyy. Vaaleaihoisten ei siis kannata altistaa kehoaan auringolle pitemmäksi aikaa kuin 15-20 minuutikisi päivässä eikä tummaihoisten 2 tuntia kauempaa.
Näiden aikojen tultua täyteen on syytä suojata iho vaatetuksella ja/tai suojavoiteilla.
Toiseen kysymykseen toteaisin, että jos esimerkiksi syö hyvin D-vitamiinipitoista kalaa ainakin kolme kertaa viikossa, niin kyllä se varmaan osaltaan jo auttaa D-vitamiinivarastoja riittämään kauemmin, ehkä jopa talven yli, jos kesän tankkaus on ollut kohtuullisen hyvä.
On näyttöä siitä, että kasvatetun kalan D-vitamiinipitoisuus on paljon pienempi kuin villinä kasvaneen pyydetyn kalan. Esim. kasvatetun lohen D-vitamiinipitoisuus on vain neljäsosa villin lohen D-vitamiinipitoisuudesta (Chen et al. 2006, http://tinyurl.com/4sa3n5 ,
VastaaPoistaLu et al. 2007, http://tinyurl.com/3nrmm8 )
Toinen hyvä kansantajuinen englanninkielinen D-vitamiiniluento löytyy sivulta
VastaaPoistahttp://www.uvadvantage.org/portals/0/pres/
Luennoija on D-vitamiinitutkija Michael Holick.
Kiitos Matti vastauksista. Kysymys n:o 2:ssa ajattelin lähinnä sitä että koska kovasti gluteeni- tai kuitupitoinen ravinto vähentää esim. kolesterolin ja raudan imeytymistä suolesta, niin voisiko vähärasvaisella ja runsaasti kuitupitoisia viljatuotteita sisältävällä ravitsemuksella olla negatiivinen eli kulutusta nopeuttava vaikutus D-vitamiinivarastojen tyhjentymiselle?
VastaaPoistaOlen jossain meinaan nähnyt tutkimuksen, jossa ravinnon kuitulisä nopeutti plasman radioaktiivisesti merkatun D-vitamiinin poistumista.
Katseltuani nyt uudestaan tuon Holickin videon, huomasin, että Holick tuntui pistävän iäkkäiden huomattavasti heikentyneen ihossa tapahtuvan D-vitamiinisynteesin suurimmaksi osaksi sen syyksi, että ikääntyessä ihon 7-dehydroksikolesterolimäärä vähenee.
VastaaPoista7-dehydroksikolesterolimäärällä saattaa siis todellakin olla vaikutusta tuotetun D-vitamiinin määrään, mutta ehkä vasta iäkkäämpien ihon 7-dehydroksikolesterolimäärä poikkeaa sen verran merkittävästi normaalista, että sillä on käytännön merkitystä muodostuneen D-vitamiinin määrään. Löysin tästä tutkimuksenkin vuodelta 1985: "Aging Decreases the Capacity of Human Skin to Produce Vitamin D3", tekijöinä Julia MacLaughlin and Michael F. Holick". Linkit:
http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=424123&blobtype=pdf
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&pubmedid=2997282
ja
http://www.jci.org/articles/view/112134
On ehkä varmuuden vuoksi tarpeen mainita, että otettaessa kesällä tuota 15-20 minuutin aurinkoaltistusta D-vitamiinin tuottamiseksi ei pidä käyttää aurinkovoiteita. Ison suojakertoimen aurinkovoiteet saattavat vähentää UVB-säteiden läpipääsyä ja D-vitamiinin tuotantoa jopa 99%. Aurinkovoide tulee levittää iholle vasta tuon 15-20 minuutin altistuksen jälkeen.
VastaaPoistaSuomenkielisistä D-vitamiiniteksteistä ansaitsee mielestäni tulla mainituksi dosentti (nykyisin professori) Matti Välimäen "D-vitamiininpuutos luultua yleisempi?", linkki on
VastaaPoistahttp://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/?file=content_exec&id=47&submenu=35
Tämä teksti on tosin kirjoitettu muistaakseni jo v. 2000 eli kahdeksan vuotta sitten, ja sen jälkeen on julkaistu hyvin paljon tärkeitä D-vitamiinitutkimuksia, jotka vahvistavat näkemystä D-vitamiininpuutoksen yleisyydestä ja D-vitamiinisuositusten tarkistamistarpeesta.
Ei meillä ole täällä kuudennenkymmenen leveyspiirin pohjoispuolella ihmisten elämääkään jos se ei tänne ole soveltunut. Meidän esi-isiemme on täytynyt täällä selviytyä ilman d-vitamiini lisiä ja etelänmatkoja. Popsikaa kalaa ja käykää ulkona kun aurinko paistaa, niin eiköhän siitä tule täyteen se määrä D-vitamiinia mitä luonto on meille tarkoittanut.
VastaaPoistaSuomalaisilla esiintyy aika paljon osteoporoosia. Yli 50-vuotiailla naisilla jopa 12-30%:lla. Ehkä tällä on jotain tekemistä suomalaisten suosituksiin nähden liian vähäisen D-vitamiinin saannin kanssa. Toki moni muukin asia kuin D-vitamiini vaikuttaa luun tiheyteen.
VastaaPoistaSami Uusitalo antaa ihan hyviä neuvoja, mutta ehkä useimmat eivät niitä seuraa, koska liian alhaiset D-vitamiinitasot ovat niin hälyttävän yleisiä täällä Suomessa. Esi-isiemme elämä on ollut aika lailla toisenlaista kuin nykyinen elmänmeno. Suomi on ennen ollut maanviljelysvaltainen maa ja muitakin ulkotöitä on ollut runsaammin kuin nykyään. Nykyisin useimmat ihmiset taitavat työskennellä kaiket päivät neljän esinän sisällä, joten auringolle altistuminen parhaimpaan päiväsaikaan keskipäivällä lienee useimmille mahdollista vain viikonloppuisin ja lomilla. Jos säät eivät silloin suosi, ongelmia voi tulla.
VastaaPoistaTodettakoon myös, että emme tiedä juuri mitään esi-isiemme D-vitamiinitasoista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta heidän terveyteensä. Sen tiedämme, että D-vitamiininpuutoksesta johtuva riisitauti on ennen ollut varsin yleinen ennenkuin vauvoille alettiin antamaan D-vitamiinia lisäravinteena. Äidinmaidossa kun ei paljon D-vitamiinia ole ja talvella syntyneet lapset eivät sitä saaneet auringostakaan.
Alhainen D-vitamiinitaso ei tapa nopeasti. Jos puutos on lievä, sen mahdollisesti aiheuttamat taudit kehittyvät hitaasti, ehkä vuosikymmenien kuluessa. Vasta nykyaikaiset laajat epidemiologiset tutkimukset ovat paljastaneet mahdollisen yhteyden lievän D-vitamiinipuutoksen ja tällaisten tautien välillä.
Eräs varsin merkittävä epidemiologinen tutkimus on arvestetussa lääketieteellisessä julkaisussa Lancet:issa v. 2001 julkaistu suomalainen tutkimus "Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study", tekijöinä Elina Hyppönen, Esa Läärä, Antti Reunanen, Marjo-Riitta Järvelin ja Suvi M Virtanen. Linkki on
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140673601065801/fulltext
(vaatii ilmaisen rekisteröitymisen).
Tässä tutkimuksessa seurattiin sellaisia odottavia äitejä Oulusta ja Lapista, joiden oli määrä synnyttää v. 1966, sekä heidän tuona vuonna syntyneitä lapsiaan. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä lapsilla jotka saivat säännöllisesti silloin suositellun 2000 IU (50 µg) D-vitamiinia päivässä, oli 78% pienempi riski sairastua myöhemmin tyypin 1 diabetekseen kuin niillä lapsilla, jotka säännöllisesti saivat pienemmän kuin suositellun määrän D-vitamiinia. Lisäksi säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten tyypin 1 diabetes-riski oli 88% pienempi kuin niillä lapsilla, jotka eivät saanet D-vitamiinilisäravinteita lainkaan.
Epäsäännöllisestikin D-vitamiinia saaneilla riski oli 84% pienempi kuin niillä, jotka eivät saaneet D-vitamiinia lainkaan.
Vauvaikäisille Suomessa suositeltu päivittäinen D-vitamiiniannos oli 1960-luvun alussa 4000-5000 IU (100-125 µg), 1964 suositusta alennettiin 2000 IU:hun (50 µg) ja 1975 1000 IU:hun (25 µg). V. 1992 suositusta edelleen alennettiin 400 IU:hun (10 µg). Em. aikana tyypin 1 diabeteksen yleisyys on huolestuttavasti lisääntynyt täällä. Olisiko nyt vuorostaan aika nostaa suosituksia?
Entä jos vikaa on myös kulutus puolella eli meillä on puutetta koska sen tarve on kasvanut aiemmasta. Matin linkkaamasta luennosta näkee mihin elimistö D-vitamiinia käyttää ja esim. runsaasti tärkkelystä ja sokereita sisältävä ravitsemus lisää D-vitamiinin tarvetta. Sitä käytetään monien länsimaisten sairauksien aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen!
VastaaPoistaSaantiin varmasti vaikuttaa myös se että esim. maito juodaan rasvattomana ja suositellun mukaisesti runsaan kuitupitoisen viljan sekä vähärasvaisen lihan kanssa; d-vitamiini imeytyy ja kulkee elimistöön kylomikronien sisällä ja ne taas rakennetaan suolessa mm. rasvasta ja kolesterolista.
Esim. gluteeni ja viljan kuidut estävät kolesterolin takaisin imeytymistä miksi ne eivät siis hankaloittaisi myös D-vitamiinin saantia ja toimintaa suolessa.
Entä se huomio että D-vitamiinin tuotanto vähenee iäkkäillä; miten käy kun D-vitamiinin lähdeaineen saantia rajoitetaan statiineilla? Onko se yksi ongelma lisää?
Westie tuo esille mielestäni tärkeitä asioita. Statiineista kuitenkin sen verran, että vaikka niillä epäilemättä on haittavaikutuksia, ne eivät käsittääkseni kuitenkaan alenna D-vitamiinitasoa. Perustelen tätä sillä, että 7-dehydroksikolesteroli on sekä D-vitamiinin että kolesterolin raaka-aine ja että statiinien vähentäessä kolesterolin tuotantoa tästä raaka-aineesta, sitä jää enemmän D-vitamiinin tuotantoon, jolloin D-vitamiinitaso voi ehkä jopa nousta. Tämä perustuu siihen käsitykseeni, että ymmärtääksen entsyymiä, jonka statiinit estävät, HMG-CoA-reduktaasia, tarvitaan kolesterolin tuotannossa 7-dehydroksikolesterolin jälkeisessä vaiheessa, eikä sitä siis tarvita 7-dehydroksikolesterolin valmistukseen. En kyllä tiedä juuri mitään biokemiasta, joten käsitykseni voi olla vääräkin. Veteraaniurheilija biokemistinä varmaan pystyisi antamaan tästä varmempaa tietoa. Tutkimus
VastaaPoistaPérez-Castrillón et al.
"Effects of Atorvastatin on vitamin D levels in patients with acute ischemic heart disease."
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17398180)
näyttäisi kyllä vahvistavan käsitystäni, sillä siina atorvastatiini kohotti D-vitamiinitasoja. Eräässä toisessa tutkimuksessa pravastatiinilla ei ollut mitään vaikutusta D-vitamiinitawsoihin.
Matti: minun käsitykseni mukaan statiinit nimenomaan katkaisevat kolesterolisynteesin ennen 7-dehydroksikolesterolia. Kaipaan itsekin vahvistusta; onko jollain kirjoja lähellä?
VastaaPoistaSiten statiinien seerumin D-vitamiinia kohottava vaikutus on vaikea nähdä muuna kuin varastojen nopeampana ehtymisenä esim. juuri lähtöaineen rajoittamisen seurauksena.
Mielenkiintoinen aihe jälleen käsittelyssä!
Sorry, en ole ehtinyt perehtymään todella mielenkiintoiseen keskusteluun. Ihan koko eilispäivä meni tosi pitkillä luennoillani Kelan Kankaanpään kuntoutuslaitoksessa (12 tuntia luentoja!) ja tänään meni aiottua pitempään paikallisessa diabetesyhdistyksessä.
VastaaPoistaWestie ja Matti Narkia ovat käyneet hienoa vuorovaikutusta D-vitamiinista. Statiineista pitää kirjoista (Lehninger: Biochemistry, 2004) katsoa, että atorvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini ja simvastatiini katkaisevat maksan kolesterolin tuotannon lamaannuttamalla 3-hydroksy-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasin. Tällöin syntyy vähemmän mevalonaattia. Tästä on vielä pitkä matka kolesterolin syntyyn, mutta tuo HMG-CoA reduktaasi on kriittinen katkospaikka (rate-limiting step) kolesterolisynteesissä ihan siellä alussa.
Aika hyvä sivusto netissä on tämä: http://tinyurl.com/HMG-CoA-reductase
Hieno keskustelu! Kiitos!
Westie on aiheesta huolestunut statiinien vaikutuksesta (negatiivisesti) D-vitamiinien synteesiin. Äsken huomasin Hiilaritietoiset -foorumissa Stabiili-nimimerkin arvokkaan löydön:
VastaaPoistaNo jo nyt on aikoihin eletty. Ilmeisesti lääketeollisuuden perusteellisesti lobbaama Amerikan pediatriryhdistys suosittelee statiinihoitoa lapsille (sic!). Ehdotuksesta on noussut myrsky kertoo tämän päivän NEJM
http://content.nejm.org/cgi/content/full/359/13/1309?query=TOC
Pääkirjoituksessa on hyvä grafiikkakin, joka kertoo, kuinka statiinit blokeeraavat kolesterolin synteesiä maksassa ja aivoissa ja samalla estävät mm. ubikinonin ja D-vitamiinin sekä monien välttämättömien hormonien synteesiä. Kaiken kukkuraksi statiinien pitkäaikaiskäytön mahdollisista haitoista lapsilla ei ole mitään tietoa. Aikuisistakin noin 8 % saa ikäviä sivuvaikutuksia. Ovatko amerikkalaiset lastenlääkärit tulleet hulluiksi?
Olin väärässä statiinien vaikutuskohdasta kolesterolin synteesissä. Kesti jonkun aikaa löytää tietoa asiasta, mutta lopulta löysin tutkimuksen
VastaaPoistaXu et al.
Reproducing abnormal cholesterol biosynthesis as seen in the Smith-Lemli-Opitz syndrome by inhibiting the conversion of 7-dehydrocholesterol to cholesterol in rats.
http://www.jci.org/articles/view/117678/pdf
Sivulla 2 olevasta kaaviosta näkyy selvästi, että entsyymiä HMG-CoA reduktaasi, jota statiinit estävät, tarvitaan kolesterolin synteesiketjussa ennen 7-dehydroksikolesterolia. Joten se siitä hypoteesista.
Jep, Matti Narkia, eikö olekin kauhea ehdotus suositella pikkulapsille statiineja, jotka katkaisevat mm. D-vitamiinien synteesin? Mitähän tuollainen statiiniterapia tekee lapsen kehittyville aivoille?
VastaaPoistaAivan. Aivot ovat myös runsaskolesterolisin elimemme ja muistin toiminta tarvitsee kolesterolia. Kolesteroli ei kuitenkaan läpäise veriaivoestettä, joten aivot valmistavat itse oman kolesterolinsa. Pari mielenkiintoista uutislinkkiä vuosien takaa:
VastaaPoistaVital ingredient for a healthy memory
http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/1645372.stm
Brain researchers discover bright side of ill-famed molecule: nerve cells need cholesterol to establish contacts. New perspectives for the treatment of brain lesions
http://www.cnrs.fr/cw/en/pres/compress/BienfaitCholesterol.htm
Jotkut statiinit läpäisevät veriaivoesteen. Voi vain kuvitella mitä tällaiset statiinit tekevät aivojen tärkeälle kolesterolituotannolle ja kehittyville aivoille.
Vaikka hypoteesini oli väärä ja statiinit nähtävästi kolesterolitason lisäksi alentavat myös D-vitamiinin (ja kolesterolin) raaka-aineen 7-dehydroksikolesterolin tasoa, löytämissäni tutkimuksissa statiinien on havaittu joko kohottavan D-vitamiinitasoa tai sitten olevan vailla vaikutusta siihen. Nyt löytyi tällainen artikkeli viime vuodelta:
VastaaPoistaAloia et al.
Statins and Vitamin D
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&pubmedid=17920383
Tässä tutkimuksessa statiinien käyttäjillä oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi D-vitamiinitaso (25(OH)D) kuin niillä, jotka eivät käyttäneet statiineja. Tekijät tunnustavat tietämättömyytensä mekanismista, jolla statiinit tämän saavat aikaan.
Pelkän biologisesti ei-aktiivisen 25(OH)D:n määrästä ei voi paljonkaan johtopäätöksiä vedellä varsinkaan jos arvioi henkilön D-vitamiinistatusta.
VastaaPoistaPitäisi tietää myös seerumin kilpirauhashormonin, kalsiumin, fosforin ja 1,25 D:n määrä; noista voisi ehkä pystyä arvioimaan onko D-vitamiinista puutosta vai ei.
Seerumin 25(OH)D nimenomaan on D-vitamiinitason paras ja ainoa mittari. Seerumin 1,25 D:tä ei voida käyttää D-vitamiinitason mittarina, sillä sen tuotanto 25(OH)D:sta munuaisissa on tiukasti säännelty ja sen taso pysyy yleensä suunnilleen vakiona. D-vitamiininpuutoksessa seerumin 1,25 D voi jopa olla hieman koholla. Seerumin 1,25 D mitataan yleensä vain silloin, jos munuaisten toiminnassa epäillään tai tiedetään olevan vikaa.
VastaaPoistaVastoin yleistä käsitystä 25(OH)D ei ilmeisesti ole täysin vailla biologista aktiivisuutta, kuten suomalainen tutkimus
Lou et al.
25-hydroxyvitamin D3 is an active hormone in human primary prostatic stromal cells.
http://www.fasebj.org/cgi/reprint/03-0140fjev1
v. 2003 havaitsi.
Näinhän se Holick esityksessään asian esitti, kun puhui syövästä ja D-vitamiinista.
VastaaPoistaToki 25(OH)D kertoo paljonko tavaraa on liikkeellä mutta ei siitä yksistään kuitenkaan selviä mikä varastotilanne todellisuudessa on; se vaatii myös muiden muuttujien huomioimista. Niin ja sitten oli vielä se statiinienkin mystinen vaikutus suonissa kiertävään 25(OH)D-pitoisuuteen.
Olen vuodesta 1999 lukenut satoja D-vitamiinitutkimuksia sekä vähintään yhtä paljon myös muita D-vitamiiniin liittyviä artikkeleita sekä uutisia. Voin vakuuttaa, että seerumin 25(OH)D on käytännössä ainoa D-vitamiinistatuksen määritykseen käytetty testi silloin, kun munuaisissa ei ole vikaa. Aikaisemmin mainitsemassani artikkelissa
VastaaPoistaD-VITAMIININPUUTOS LUULTUA YLEISEMPI?
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/?file=content_exec&id=47&submenu=35
dosentti (nykyinen professori) Matti Välimäki mainitsee:
"Parhaiten elimistön D-vitamiinivarastoja kuvastaa seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus"
Kannattaa lukea myös Yhtyneiden Laboratorioiden D-vitamiinimäärityksiin liittyvä teksti
D-VITAMIINIMÄÄRITYKSET
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/tutkimukset.asp?id=10086&char=d
Sitaatti siitä:
"D-vitamiinin puute on yksinkertaisinta osoittaa määrittämällä 25-OH-D-vitamiinin pitoisuus. Munuaissairauksissa käytetään 1,25-(OH)2-D-vitamiinin määritystä, koska juuri sen tuotanto on vähentynyt."
Ei me olla varmaankaan kovasti eri mieltä, mutta täytyy muistaa että D-vitamiinikokonaisuus on aika monimutkainen ja siihen liittyy paljon sitä ei-niin-yksinkertaista biokemiaa sekä hormonitoimintaa.
VastaaPoistaLisäksi:
"The half-life of 25(OH)D in the human circulation is approximately 10 days to 3 weeks."
Joten jos haluaa pitää D-vitamiinitason korkealla on tehtävä niin kuin Holick esitti eli säännöllisin väliajoin suuri määrä D-vitamiinia pillerinä.
Olen sitä mieltä että mitä suurempaa on D-vitamiinin kulutus elimistössä niin sen huonompi tilanne. D-vitamiini ei edes Holickin esityksessä osoittautunut kaiken parantavaksi ihmelääkkeeksi vaan se vaikutti ennemmin vähentävän ja hidastavan eri sairauksien etenemistä.
Koska 80 prosenttia imeytyvästä D-vitamiinista kulkee suolesta kylomikronien sisällä tulee huolehtia myös riittävästä (maito?)rasvan saannista D-vitamiinin imeytymisen tehostamiseksi.
Olen Westien kanssa samaa mieltä siitä, että olemme useimmissa asioissa samaa mieltä :-). Kiitos Westielle keskustelusta, se auttaa selkiinnyttämään asioita keskustelijoille ja toivottavasti myös muille lukijoille. Ja keskustelun aikaansaamiseksi pieni erimielisyys on ehkä vain hyväksi, samalla perusasiat tulevat paremmin läpikäydyksi.
VastaaPoistaMitä tulee D-vitamiinin annosteluun, niin on ilmeisesti aivan sama otetaanko esim. kumulatiivinen kuukauden annos kerralla tai viikottaisiin tai päivittäisiin annoksiin jaettuna.
Tähän tulokseen tultiin tutkimuksessa
Ish-Shalom S et al.
Comparison of Daily, Weekly, and Monthly Vitamin D3 in Ethanol Dosing Protocols for Two Months in Elderly Hip Fracture Patients.
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/abstract/jc.2008-0241v1 ,
jossa iäkkäille lonkkamurtumapotilaille annettiin D3-vitamiinia joko 1500 IU (37.5 µg) päivässä, 10500 IU (262.5 µg) kerran viikossa tai 45000 IU (1125 µg) joka neljäs viikko (joka 28. päivä). Seurannan kohteena oli koehenkilöiden seerumin 25(OH)D -konsentraatio. Kahden kuukauden seurannan päättyessä eri annosteluryhmien seerumin 25(OH)D-pitoisuudet eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Kuukauden (neljän viikon) kumulatiivinen annos voidaan siis ottaa kerralla tai useammissa erissä, jopa päivittäin, annostelutiheys ei vaikuta lopputulokseen eli saavutettuun D-vitamiinistatukseen. Itsekukin voi siis noudattaa sellaista aannostelutiheyttä, jota hänen on helpointa noudattaa. Itse otan D-vitamiinia mieluimmin päivittäin, ehkä sen takia, että mielestäni omalla kohdallani annoksen unohtamisen vaara on silloin kenties pienin.
Vanhuksille on kokeilumielessä annettu jopa vuoden annos kerralla pistoksena lihakseen. Näin on tehty ainakin Suomessa ja Australiassa.
Suomalaisesta kokeesta kerrotaan julkaisuissa
Heikinheimo RJ et al.
Annual injection of vitamin D and fractures of aged bones.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1422948
ja
Heikinheimo RJ et al.
Serum vitamin D level after an annual intramuscular injection of ergocalciferol.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1933611
Tätä suomalaista koetta referoi myös Matti Välimäki aikaisemmin mainitsemassani artikkelissa
D-VITAMIININPUUTOS LUULTUA YLEISEMPI?
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/?file=content_exec&id=47&submenu=35
Australialainen koe on julkaistu artikkelissa
Ho KW et al.
Annual intramuscular injection of a megadose of cholecalciferol for treatment of vitamin D deficiency: efficacy and safety data.
http://www.mja.com.au/public/issues/183_01_040705/dia10054_fm.html
Huomattakoon, että suomalaisessa kokeessa käytettiin D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia, eikä D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia, jota tutkimuksissa miltei aina käytettään. D3-vitamiini on suositeltavampi, sillä se on sama vitamiiniyhdiste, jota ihossamme muodostuu ja jota saamme eläinperäisestä ravinnosta. Jotkut tutkijat. mm. Reinhold Vieth ja Robert Heaney, ovat myös havainneet, että samaa annosta (kansainvälisin yksiköin eli IU:ina mitattuna) käytettäessä D2 on paljon tehottomampi kuin D3. Michael Holick on tästä eri mieltä ja väittää, että, jos eroa on, se johtuu käytetystä D2-valmisteesta, mutta oikeantyyppisellä valmisteella hänen mielestään päästään smanlaisiin tuloksiin kuin D3:lla. D2:ta esiintyy luonnossa lähinnä kasvikunnassa, esimerkiksi metsäsienissä.
Yhden ison annoksen käyttäytymistä havannoitiin tutkimuksessa
Heaney RP et al.
25-Hydroxylation of vitamin D3: relation to circulating vitamin D3 under various input conditions.
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/6/1738
Koehenkilöille annettu yksi 100000 IU (25000 µg eil 25 mg) D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia nosti 1. päivänä seerumin D3-tason keskimäärin arvoon 512 nmol/L, mutta se palasi lähes alkutasolle päivinä 7-12. Seerumin 25(OH)D eli kalsidioli saavutti keskimääräisen huipun 103 nmol/L 7. päivänä ja laski sitten hitaasti lähtötasolle 112. päivään mennessä eli 3.73 kuukaudessa. Tutkimuksessa kokeiltiin myös päivittäisiä fysiologisia annoksia sekä lisäravinteena että UVB-altistuksena ja näiden käyttäytymistä verrattiin em. yhden ison 100000 IU annoksen käyttäytimiseen. Havaintona oli, että pienemmät, fysiologiset D3-annokset konvertoituvat melko nopeasti 25(OH)D:ksi ja tällaisilla annoksilla alkuperäistä D3 on vain vähän seeruimissa ja elimistössä, suurin osa D-vitamiinivarastosta on kiertävänä 25(OH)D:nä. Suuremmalla 100000 IU:n annoksella taas suurin osa D-vitamiinivarastosta on aika pitkään alkuperäisessä D3-muodossa, aivan alussa seerumissa, josta se melko nopeasti varastoituu muualle elimistöön, tekijöiden mukaan todennäköisesti rasvakudokseen, josta se hitaasti vapautuu ja konvertoituu 25(OH)D:ksi.
Tutkimuksessa
Ilahi M et al.
Pharmacokinetics of a single, large dose of cholecalciferol.
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/3/688
tutkittiin myös yhden ison D3-annoksen käyttätymistä. Tällainen annos todenniin tehokkaaksi ja turvalliseksi ja sen annosteluväliksi suositeltiin enintään 2 kk. Ehkä monille sopisi noin 1 kk annosteluväli, joka vastaisi noin 3333 IU (83 µg) päiväannosta.
Aikaisemmin mainitsin kuitenkin, että tietyn annoksen vaikutus D-vitamiinistatukseen voi eri ihmisillä vaihdella aika lailla, ja että tästä syystä voisi olla hyvä käydä silloin tällöin mittauttamassa oma 25(OH)D-tasonsa, jotta tarvittava annos saataisiin henkilökohtaisesti räätälöityä. Samaa mieltä on amerikkalainen kardiologi William Davis blogiartikkelissaan
“How much vitamin D should I take?”
http://heartscanblog.blogspot.com/2008/08/how-much-vitamin-d-should-i-take.html
En minäkään usko, että D-vitamiini mikään ihmelääke, enkä sitä sellaiseksi ole väittänytkään. Ei se lääke ole ollenkaan, vaikka siitä joissakin vaivoissa hyötyä saattaa ollakin, vaan erittäin tärkeä vitamiini, näillä leveysasteilla ehkä tärkein vitamiini etenkin pimeänä vuodenaikana, joka nyt on alkanut. Sen lieväkin puute saattaa ehkä pitkään jatkuessaan osaltaan altistaa monille vaarallisille kroonisille sairauksille. Sairauksien ehkäisy on aina parempi kuin niiden hoito, joka ei välttämättä aina johda paranemiseen. Ei D-vitamiinilta tässäkään suhteessa ihmeitä pidä odotta, sen alhainen taso on yksi riskitekijä muiden joukossa, mutta tämä riskitekijeä on helposti eliminoitavissa.
VastaaPoistaAikaisempaan kommenttiini pujahti desimaalipistevirhe: 100000 IU D3-vitamiinia ei ole 25000 µg eikä 25 mg, vaan 2500 µg ja 2.5 mg.
VastaaPoistaToinen lipsahdus samassa kommentissa oli se, että tutkimuksessa
Ilahi M et al.
Pharmacokinetics of a single, large dose of cholecalciferol.
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/3/688
käytetty iso D3-kertannos jäi mainitsematta. Se on myös 100000 IU (2500 µg eli 2.5 mg).
Minusta on näköjään tulossa tänne maanvaiva. No ei sentään jatkuvasti, tämä vain sattuu olemaaan aihe, joka minua tavattomasti kiinnostaa ja josta tiedän paljon.
VastaaPoistaTämä luultavasti viimeinen kommenttini tästä aiheesta koskee edellistä kommenttiani joka epähuomiossa lipsahti julki blogspot-nimimerkilläni nightsurfer2, jota en yleensä koskaan käytä missään. Minä se siis olin, tunnustan :-).
Hienoa kun jaksatte kirjoittaa D-vitamiinista!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta veteraaniurheilija! D-vitamiinin suhteen eräs suurimpia haasteita on saada nykyisten ravitsemusuositusten D-vitamiinia koskevat suositukset korjattua uusimpia tutkimustuloksia vastaaviksi. Johtavat D-vitamiinitutkijat esittivät tästä perustellun vetoomuksen "American Journal of Clinical Nutrition":in v. 2007 maaliskuun numeron pääkirjoituksessa
VastaaPoistaThe urgent need to recommend an intake of vitamin D that is effective
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/85/3/649
Kirjoittajat ovat Reinhold Vieth, Heike Bischoff-Ferrari, Barbara J Boucher, Bess Dawson-Hughes, Cedric F Garland, Robert P Heaney, Michael F Holick, Bruce W Hollis, Christel Lamberg-Allardt, John J McGrath, Anthony W Norman, Robert Scragg, Susan J Whiting, Walter C Willett ja Armin Zittermann. Kaikki hyvin tunnettuja nimiä, joukossa myös suomalainen Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta.
Tämä pääkirjoitus viittaa mm. saman lehden samassa numerossa olevaan tutkimukseen
Elina Hyppönen and Chris Power
Hypovitaminosis D in British adults at age 45 y: nationwide cohort study of dietary and lifestyle predictors
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/85/3/860
jossa liian alhaiset D-vitamiinitasot todettiin hälyttävän yleiseksi myös Britanniassa. Talvella ja keväällä vain 13%:lla 45-vuotiaista englantilaisista D-vitamiinitaso (seerumin 25(OH)D) saavutti optimialueen alarajan 75 nmol/L.
Reinhold Vieth kritisoi nykytilannetta ja tähänastisia yrityksiä arvioida D-vitamiinin tarvetta ja turvallisuutta artikkelissa
Critique of the Considerations for Establishing the Tolerable Upper Intake Level for Vitamin D: Critical Need for Revision Upwards
http://jn.nutrition.org/cgi/content/full/136/4/1117
D-vitamiinin riskiarviointia tehdään katsausartikkelissa
John N Hathcock, Andrew Shao, Reinhold Vieth and Robert Heaney
Risk assessment for vitamin D
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/85/1/6
Lienee turha odottaa, että Suomi tekisi ensimmäisenä mitään muutoksia suosituksiin. Kaikki taitavat odottaa, että USA tekee ensimmäisen liikkeen, ja jos se ei tee mitään ehkä eivät muutkaan. Nykyisetkin EU:n ja Suomen suositukset ovat melko lailla kopioita USAn suosituksista. On vaikea ymmärtää miksi mitään ei tapahdu asiassa, vaikka muutoksen tarpeesta ovat D-vitamiinitutkijat puhuneet jo vuosia.
Vaikka Suomi todennäköisesti suositusten suhteen seuraa orjallisesti USAta ja EUta, tuskin mitään haittaa olisi siitä, että ravitsemuksen piirissä työskentelevät henkilöt aina silloin tällöin ottaisivat D-vitamiinisuositusten muutostarpeen puheeksi sopivilla foorumeilla.
Matti: tässä se tutkimus johon aiemmin viittasin. Onko tuttu sinulle?
VastaaPoistaBr J Nutr. 1983 Mar;49(2):213-6
Reduced plasma half-life of radio-labelled 25-hydroxyvitamin D3 in subjects receiving a high-fibre diet
Olisin kiinnostunut myös siitä miten D-vitamiini sekä sydän ja verisuonitaudit liittyvät yhteen?
Voisin vielä hiukan selittää miksi kirjoitin, että seerumin 25(OH)D ei kerro kaikkea D-vitamiinitilanteesta elimistössä.
VastaaPoista"The serum 25(OH)D concentration is the best indicator for determining adequacy of vitamin D intake of an individual since it represents a summation of the total cutaneous production of vitamin D and the oral ingestion of either vitamin D2 or vitamin D3."
Adequacy kääntyy käsittääkseni että D-vitamiinia on seerumissa tarpeeksi/riittävästi ja saanti on ollut siis riittävää, mutta mikä on varastotilanne; kertooko se myös sen? Tai entä kulutusnopeus kertooko se sen myös?
En tiedä! Jos kertoo niin hyvä, mutta jos ei, niin ei se sitten niin hyvä mittari ole kokonaisuuden kannalta.
En nyt kommentoi tällä mitään muiden tekstejä, tietoja tai ajatuksia, vaan perustelen omia aika vaatimattomilla tiedoilla tehtyjä kirjoitteluja...
Matti Narkia & muut asiaa tuntevat, mihin numeroihin D-vitamiinisuosituksia mielestänne pitäisi muuttaa? Finelin mukaan nykysuositus on 7,5 ug/vrk, vauvoille ja vanhuksille 10 ug/vrk.
VastaaPoistaOletteko muuten huomanneet, mitä maitopurkeissa lukee. 100 grammassa maitoa on 0,5 ug D-vitamiinia, "10 % päivän saantisuosituksesta". Myös joidenkin kalaöljykapselien tuoteselosteessa väitetään, että saantisuositus on 5 mikrogrammaa. Mistä on kysymys?
Hanukalle vastaisin, että nykyisten suositusten mukaiset määrät riittävät vain riisitaudin ja muiden vakavasta D-vitamiinin puutteesta mahdollisesti aiheutuvien varsinaisten puutostautien ehkäisyyn, mutta esim. osteoporoosin ehkäisyyn ne ovat riittämättömiä muista pitkän kehittymisajan vaativista kroonisista sairauksista nyt puhumattakaan.
VastaaPoistaAlle 25 µg (1000 IU) päiväannoksista useimmille on hyvin vähän hyötyä, joten asettaisin sen päivittäisen saannin alarajaksi. Joillekin tuo määrä saattaa riittää jopa optimaalisen 25(OHD) tason (noin 100 nmol/L) saavuttamiseen, mutta keskimäärin tähän tarvitaan noin 100 µg (4000 IU). Jotkut tarvitsevat siihen vielä enemmän. Voi olla, että erinäisistä poliittisista tms. syistä kovin suurta korotusta suosituksiin on vaikea saada yhdellä kertaa, joten ehkä joudutaan tyytymään tuohon 25 µg (1000 IU) päivittäissaantisuositukseen, joka toki olisi huomattava parannus nykytilanteeseen ja joillekin henkilöille jopa täysin riittävä määrä. Vauvaikäisille ja nuorille lapsille suositus pitäisi mielestäni kuitenkin olla 50 µg (2000 IU), koska aikaisemmin mainitsemassani v.2001 Lancetissa julkaistussa suomalaisessa epidmiologisessa tutkimuksessa lapsilla, jotka saivat säännölisesti 50 µg (2000 IU) D-vitamiinia lisäravinteena päivässä, oli 78% pienempi riski sairastua myöhemmin tyypin 1 diabetekseen kuin niillä lapsilla, jotka myös saivat säännöllisesti D-vitamiinia lisäravinteena, mutta pienemmän annoksen. Vanhustenkin pitäisi mielestäni saada myös ainakin tuo 50 µg (2000 IU) päivässä. Näitten mainitsemieni määrien ottaminen on jo nykyisten suositusten mukaan varmasti turvallista, sillä nykyisissä suosituksissa turvallisen saannin ylärajaksi on määritelty 50 µg (2000 IU). Erittäin tärkeää olisi kyllä myös saada tämä yläraja nostettua sinne minne se kuuluu, eli arvoon 250 µg (10000 IU), jotta lääkärit ja ravitsemusterapeutit voisivat suositella suurempia määriä kuin 50 µg (2000 IU) niille henkilöille, jotka sellaisia tarvitsevat.
Mutta koska eri henkilöiden D-vitamiinstatus voi reagoida eri tavoin samaan päiväannokseen, paras tulos saadaan, jos päiväannossuositus räätälöidään henkilökohtaisesti mittaamalla seerumin 25(OH)D tarvittaessa ja sovittammalla suositus mittaustulosten mukaisesti. Ehkä 25(OH)D pitäisi liittää säännöllisissä terveystarkastuksissa tehtäviin verikokeisiin?
Hanukan toiseen kysymykseen vastaisin, että syy siihen, että jossakin vielä mainitaan D-vitamiinin päivittäissaantisuositukseksi 5 µg (200 IU) on todennäköisesti se, että ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun suositus meillä nostettiin 5 µg:sta 7.5 µg:aan (300 IU). Tämä korotus oli kuitenkin mielestäni lähinnä kosmeettinen, ei sillä paljon käytännön merkitystä ole. Samalla olisi asioista voitu ottaa paremmin selvää ja nostaa suositus ainakin 25 µg:aan (1000 IU) päivässä. Suositusten nostaminen riittävälle tasolle tuntuu olevan vaikeata. Ehkä ei haluta myöntää miten paljon aikaisemmin ollaan oltu väärässä ja/tai pelätään, että kansa menettää luottamuksensa suosituksiin, jos suositusta kerralla nostetaan paljon? Ei aikaisemmissa suosituksiss mielestäni kuitenkaan mitään hävettävää ole, tietoa vain ei ollut vielä riittävästi saatavilla niiitä laadittaessa.
VastaaPoistaWestien mainitsemasta kuitututkimuksesta (http://tinyurl.com/3wspuj) sanoisin, että tämä ongelma näyttää liittyvän Englannissa lähinnä aasialaisiin maahanmuuttajiin, joiden ihon D-vitamiinituotanto on ilmeisesti paljon marginaalisempi kuin vaaleaihoisilla englantilaisilla aasialaisten tummemman ihonvärin takia, joka on evoluutiossa sopeutunut suurempaan UVB-altistukseen kuin Englannissa on mahdollista. Näin kuitupitoinen ravinto ehkä heissä saa aikaan D-vitamiinipuutoksen helpommin kuin vaaleaihoisissa englantilaisissa. Näillä aasialaisilla ei yleensä kotimaassaan ole ollut D-vitamiinipuutosta, vaan se ilmaantuu vasta heidän muutettuaan Englantiin, vaikka heidän ruokavalionsa ei muutu.
VastaaPoistaTutkimuksessa
Heath DA
Thoughts on the aetiology of vitamin D deficiency in Asians.
Postgraduate Medical Journal (October 1983) 59, 649-651
http://www.pubmedcentral.nih.gov/picrender.fcgi?artid=2417651&blobtype=pdf
todetaan, että osa maksassa muodostuneesta 25(OH)D:stä joutuu sappinesteen mukana suolistoon, josta se imeytyy uudelleen verenkiertoon. Jos suolistossa kuitenkin on paljon kuitua, se saattaa muodostaa 25(OH)D:n kanssa yhdisteitä, jotka eivät imeydy verenkiertoon. Tämän tapahtuman vaikutus 25(OH)D:n määrään on ilmeisesti kuitenkin sen verran pieni, että sillä on ehkä käytännön merkitystä lähinnä silloin, kun D-vitamiinin saanti on esimerkiksi ilmastoon ja maantieteelliseen leveysasteeseen nähden liian tumman ihonvärin takia marginaalista. Kuidun mahdollinen vaikutus D-vitamiinitasoon pystytään varmasti eliminoimaan ottamalla riittävästi D-vitamiinia lisäravinteena. Riittävän määrän arvioimisessa auttavat seerumin 25(OH)D-konsentraation mittaukset.
Kuitua ei siis pidä välttää, se on pääsääntöisesti terveydelle hyödyksi.
Kysymykseen D-vitamiinin ja sydän- ja verisuonitautien mahdollisesta yhteydestä vastaan nyt aluksi esittämällä joukon tutkimusviitteitä:
Armin Zittermann, Stefanie S. Schleithoff and Reiner Koerfer (2005).
Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective.
British Journal of Nutrition, 94, pp 483-492
doi:10.1079/BJN20051544
http://tinyurl.com/5fb9bf
Zittermann A.
Vitamin D and disease prevention with special reference to cardiovascular disease.
Prog Biophys Mol Biol. 2006 Sep;92(1):39-48. Review.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16600341
Targher G et al.
Serum 25-hydroxyvitamin D3 concentrations and carotid artery intima-media thickness among type 2 diabetic patients.
Clinical Endocrinology 27 Jul 2006
http://www3.interscience.wiley.com/journal/118582076/abstract
Michael F Holick
Sunlight and Vitamin D
Both Good for Cardiovascular Health
J Gen Intern Med. 2002 September; 17(9): 733–735.
doi: 10.1046/j.1525-1497.2002.20731.x.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pmcentrez&artid=1495109
Judd SE, Nanes MS, Ziegler TR, Wilson PW, Tangpricha V.
Optimal vitamin D status attenuates the age-associated increase in systolic blood pressure in white Americans: results from the third National Health and Nutrition Examination Survey.
Am J Clin Nutr. 2008 Jan;87(1):136-41
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/1/136
Giovannucci E, Liu Y, Hollis BW, Rimm EB.
25-hydroxyvitamin D and risk of myocardial infarction in men: a prospective study.
Arch Intern Med. 2008 Jun 9;168(11):1174-80.
http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/short/168/11/1174
Wang TJ, Pencina MJ, Booth SL, Jacques PF, Ingelsson E, Lanier K, Benjamin EJ, D'Agostino RB, Wolf M, Vasan RS.
Vitamin D deficiency and risk of cardiovascular disease.
Circulation. 2008 Jan 29;117(4):503-11.
http://circ.ahajournals.org/cgi/content/full/117/4/503
Dobnig H, Pilz S, Scharnagl H, Renner W, Seelhorst U, Wellnitz B, Kinkeldei J, Boehm BO, Weihrauch G, Maerz W.
Independent association of low serum 25-hydroxyvitamin d and 1,25-dihydroxyvitamin d levels with all-cause and cardiovascular mortality.
Arch Intern Med. 2008 Jun 23;168(12):1340-9.
http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/abstract/168/12/1340
Pilz S, März W, Wellnitz B, Seelhorst U, Fahrleitner-Pammer A, Dimai HP, Boehm BO, Dobnig H.
Association of vitamin D deficiency with heart failure and sudden cardiac death in a large cross-sectional study of patients referred for coronary angiography.
J Clin Endocrinol Metab. 2008 Aug 5
http://jcem.endojournals.org/cgi/rapidpdf/jc.2008-0784v1
Pilz S, Dobnig H, Fischer JE, Wellnitz B, Seelhorst U, Boehm BO, März W.
Low vitamin d levels predict stroke in patients referred to coronary angiography.
Stroke. 2008 Sep;39(9):2611-3.
http://stroke.ahajournals.org/cgi/content/abstract/39/9/2611
Melamed ML, Muntner P, Michos ED, Uribarri J, Weber C, Sharma J, Raggi P.
Serum 25-hydroxyvitamin D levels and the prevalence of peripheral arterial disease: results from NHANES 2001 to 2004.
Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2008 Jun;28(6):1179-85
http://atvb.ahajournals.org/cgi/content/abstract/28/6/1179
Holick MF.
Sunlight and vitamin D for bone health and prevention of autoimmune diseases, cancers, and cardiovascular disease.
Am J Clin Nutr. 2004 Dec;80(6 Suppl):1678S-88S. Review.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/80/6/1678S
Kannattaa lukea myös amerikkalaisen kardiologi William Davisin blogiartikkeli
Vitamin D and HDL
http://heartscanblog.blogspot.com/2008/08/vitamin-d-and-hdl.html
Matti Narkia sanoo erittäin osuvasti: Ehkä ei haluta myöntää miten paljon aikaisemmin ollaan oltu väärässä ja/tai pelätään, että kansa menettää luottamuksensa suosituksiin, jos suositusta kerralla nostetaan paljon? Ei aikaisemmissa suosituksissa mielestäni kuitenkaan mitään hävettävää ole, tietoa vain ei ollut vielä riittävästi saatavilla niitä laadittaessa.
VastaaPoistaMulla teki lopputalvesta enemmän mieli kalaa. Mutustelin useana päivänä lounaaksi savustetun sillin. Nyt ei tee niinkään mieli. Kertoisiko keho, että nyt D-vitamiinia lisää kun varastot tyhjänä. Mene ja tiedä. No kertoohan se elimistö nälänkin.
VastaaPoistaWestie kyseli jälleeen myös seerumin 25(OH)D:n hyvyydestä D-vitamiinin varastotilanteen mittarina. Jos tuo mainitsemani suomalaisen D-vitamiiniasiantuntijan ja -tutkijan proffesori Matti Välimäen lause "Parhaiten elimistön D-vitamiinivarastoja kuvastaa seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus" artikkelissa
VastaaPoistaD-VITAMIININPUUTOS LUULTUA YLEISEMPI?
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/?file=content_exec&id=47&submenu=35
ei riitä vakuuttamaan, niin sitten pitää ehkä esim. tarkastella uudestaan eilen mainitsemani tutkimuksen
Heaney RP, Armas LA, Shary JR, Bell NH, Binkley N, Hollis BW.
25-Hydroxylation of vitamin D3: relation to circulating vitamin D3 under various input conditions.
Am J Clin Nutr. 2008 Jun;87(6):1738-42.
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/87/6/1738
abstraktia. Tämän tutkimuksen tulokset viittavat siihen, että silloin kun päivittäinen D3-vitamiinin eli kolekalsiferorin saanti joko lisäravinteista tai UVB-säteistä on tyypillisellä fysiologisella tasolla (ja ehkä suunnilleen vastaa kulutusta, joksi terveellä aikuisella miehellä on arvioitu noin 75-125 µg eli 3000-5000 IU vuorokaudessa), alkuperäistä D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia ei juuri ole elimistössä, sillä se konvertoituu nopeasti 25(OH)D:ksi. Suunnilleen koko elimistön D-vitamiinivarasto on siis tällöin kiertävänä 25(OH)D:nä, jonka pitoisuus seerumissa tässä tapauksessa siis melko täydellisesti kuvastaa elimistön D-vitamiinivarastoa.
Kun taas D3-vitamiinia (kolekalsiferolia) otettiin suprafysiologinen kerta-annos, tässä tutkimuksessa 2500 µg eli 100000 IU, seerumin D3-vitamiinipitoisuus (kolekalsiferolipitoisuus) nousi 1. päivänä hyvin korkealle ja laski sitten 1-2 viikossa lähes alkuperäiselle tasolle. Seerumin 25(OH)D nousi myös paljon ja saavutti keskimääräisen maksiminsa 103 nmol/L 7. päiväna ja laski sitten hitaasti ja tasaisesti saavuttaen lähtoarvoon 112. päivänä eli 3.73 kuukaudessa. Tutkijoiden mukaan nämä tulokset osoittavat, että suuresta kolekaliferolikerta-annoksesta aluksi vain osa konvertoituu 25(OH)D:ksi ja suurin osa varastoituu alkuperäisenä kolekalsiferolina todennäköisesti rasvakudokseen, josta se hitaasti ja tasaisesti vapautuu ja konvertoituu 25(OH)D:ksi. Tässäkin tapauksessa siis seerumin 25(OH)D kuvastaa erinomaisesti elimistön D-vitamiinivarastoa, koska se aluksi nousee huomattavasti hyvin kuvaten lisääntynyttä varastoa, ja laskee sitten hitaasti ja tasaisesti varaston vähitellen huvetessa.
Kyllä seerumin 25(OH)D on erinomainen D-vitamiinistatuksen ja -varastotilanteen mittari, eikä nykytiedon valossa muita mittareita juuri tarvita (eikä käytetä). Sen ainoa ongelma on se, että vaikka tieteellisissä tutkimuksissa käytetään hyvin tarkkoja mittausmenetelmiä, niin jotkut kaupalliset laboratoriot käyttävät halvempia ja epätarkempia menetelmiä, ja tällaisten laboratorioiden 25(OH)D-mittaustulokset samasta henkilöstä saman päivänä voivat poiketa toisistaan jopa 30%.
Hyvä D-vitamiinitiedon lähde on lääkäri John Cannell:in ylläpitämä portaali
VastaaPoistaVitamin D Council
http://www.vitamindcouncil.org
Tilaan sen uutiskirjettä, viimeisin uutiskirje on luettavissa osoitteessa
October Vitamin D Newsletter
http://www.vitamindcouncil.org/newsletter/2008-october.shtml
Siinä käsitellään mm. vauvojen sydämen vajaatoimintaa, astmaa, tyypin 2 disbetesta, hammaskariesta, lasten D-vitamiiniannoksia ja autismia.
Mielenkiintoista asia kirjoittaa Matti Narkia, mm. tämä: "Päivässä muodostuvan D-vitamiinin maksimimäärä on 250-625 µg (10000-25000 IU). Tähän tarvitaan koko kehon altistus UVB-säteille. Vaaleaihoiset saavuttavat tämän määrän hyvisssä olosuhteissa 15-20 minuutissa,..."
VastaaPoistaIho siis tuottaa D-vitamiinia valtavia määriä, miksi? Ilmeisesti siksi, että sitä tarvitaan paljon, se on monessa mukana. Yksistään tästä seikasta voi maallikkokin päätellä, että D-vitamiinia tarvitaan paljon enemmän kuin 7,5 µg vuorokaudessa.
Eino Lantto, uskoisin meidän kaikkien iloitsevan siitä, että Matti Narkia kommentoi näitä D-vitamiinikirjoituksia.
VastaaPoistaKiitos sinunkin kommentistasi!
Ei tarvitse olla huolissaan, useat ihmiset ovat sitä mieltä, että kaikki tarvittavat ravintoaineet saadaan normaalista ruuasta :-) (Minä en)
VastaaPoistaAmerican Journal of Nutritionin elokuun numerossa on kokonainen liite D-vitamiinista: Supplement: Vitamin D and Health in the 21st Century: an Update. Sciencedailyn tämänpäiväinen uutisartikkeli Vitamin D A Key Player In Overall Health Of Several Body Organs, Says Biochemist kommentoi ko. liitteen artkkelia Norman AW. From vitamin D to hormone D: fundamentals of the vitamin D endocrine system essential for good health. Sciencedailyn uutisartikkelin mukaan Normanion suositus on, että kaikkien aikuisten tulisi saada keskimäärin ainakin 2000 IU (50 µg) D-vitamiinia vuorokaudessa. Päivittäisen turvallisen saannin ylärajan todetaan olevan 10000 IU (250 µg) el viisi kertaa suurempi kuin nykyisten suositusten mukainen yläraja
VastaaPoistaKun nyt nuo D-vitamiinin saantisuositukset taas tulivat puheeksi, niin todettakoon, että tohtori John Cannell, joka ylläpitää Vitamin D Council portaalia, suosittelee seuraavaa annostelua D-vitamiinilisäravinteiden käyttöä aloitettaessa: Ota 5000 IU (125 µg) päivässä kolmen kuukauden ajan ja mittauta sitten seerumin 25(OH)D-tasosi, muuta sen jälkeen tarvittaessa annostusta siten, että 25(OH)D-tasosi pysyy välillä 125-200 nmol/L koko vuoden.
VastaaPoistaJohn Cannell on muuten myös D-vitamiinitutkija, tässä joitakin hänen turkimuksiaan.
Aikaisemmin mainitsemassani artikkelissa
Bischoff-Ferrari HA, Giovannucci E, Willett WC, Dietrich T, Dawson-Hughes B. Estimation of optimal serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D for multiple health outcomes. Am J Clin Nutr. 2006 Jul
Harvardin yliopiston tutkijat arvioivat, että optimaalinen 25(OH)D-taso on noin 90-100 nmol/L ja että terveydelle edullinen taso alkaa noin arvosta 75 nmol/L. He myös arvioivat, että näitä tasoja ei saavuteta nykyisillä suosituksilla ja että tarvitaan ainakin 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinia/vrk nostamaan 25(OH)D tasolle 75 nmol/L ainakin puolella väestöstä. Oheisena sitaatti tästä artikkelista:
"For all endpoints, the most advantageous serum concentrations of 25(OH)D begin at 75 nmol/L (30 ng/mL), and the best are between 90 and 100 nmol/L (36–40 ng/mL). In most persons, these concentrations could not be reached with the currently recommended intakes of 200 and 600 IU vitamin D/d for younger and older adults, respectively. A comparison of vitamin D intakes with achieved serum concentrations of 25(OH)D for the purpose of estimating optimal intakes led us to suggest that, for bone health in younger adults and all studied outcomes in older adults, an increase in the currently recommended intake of vitamin D is warranted. An intake for all adults of 1000 IU (25 µg) vitamin D (cholecalciferol)/d is needed to bring vitamin D concentrations in no less than 50% of the population up to 75 nmol/L. The implications of higher doses for the entire adult population should be addressed in future studies."
Medscapen uutisartikkelissa
Current Recommended Vitamin D Intake May Not Be Optimal - Medscape, July 19, 2006
(vaatinee ilmaisen rekisteröitymisen)
kommentoidaan em. Harvardin artikkelia.
Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa
Aloia JF, Patel M, Dimaano R, Li-Ng M, Talwar SA, Mikhail M, Pollack S, Yeh JK. Vitamin D intake to attain a desired serum 25-hydroxyvitamin D concentration. Am J Clin Nutr. 2008 Jun
arvioidaan, että keskimäärin optimaalinen päivittäinen D-vitamiinin saanti on 4600 IU (115 µg). Pari sitaattia tästä tutkimuksesta:
"The use of computer simulations to obtain the most participants within the range of 75–220 nmol/L predicted an optimal daily dose of 115 µg/d (4600 IU). No hypercalcemia or hypercalciuria was observed.
[...]
Conclusions: Determination of the intake required to attain serum 25(OH)D concentrations >75 nmol/L must consider the wide variability in the dose-response curve and basal 25(OH)D concentrations. Projection of the dose-response curves observed in this convenience sample onto the population of the third National Health and Nutrition Examination Survey suggests a dose of 95 µg/d (3800 IU) for those above a 25(OH)D threshold of 55 nmol/L and a dose of 125 µg/d (5000 IU) for those below that threshold."
Katsausartikkelissa
Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr. 1999 May
Reinhold Vieth kokosi yhteen siihen asti hajallaan olleet D-vitamiinitiedonjyväset. Tämä artikkeli herätti minun mielenkiintoni D-vitamiinin, sillä se mullisti siihen astiset käsitykset D-vitamiinin turvallisuudesta, tarvittavista määristä sekä osoitti aikaisemmin määriteltyjen suositusten olevan aivan liian pieniä. Todella merkittävä artikkeli, mielestäni yksi D-vitamiinitutkimuksen virstanpylväitä. Tässä artikkelissa myös todetaan tuo auringosta saatavan päivittäisen D-vitamiiniannoksen maksimimäärä sekä johdetaan siitä turvallisen päivittäisen saannin ylärajaksi 10000 IU (250 µg). Pari sitaattia:
"Total-body sun exposure easily provides the equivalent of 250 µg (10000 IU) vitamin D/d, suggesting that this is a physiologic limit. Sailors in US submarines are deprived of environmentally acquired vitamin D equivalent to 20–50 µg (800–2000 IU)/d. The assembled data from many vitamin D supplementation studies reveal a curve for vitamin D dose versus serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] response that is surprisingly flat up to 250 µg (10000 IU) vitamin D/d. To ensure that serum 25(OH)D concentrations exceed 100 nmol/L, a total vitamin D supply of 100 µg (4000 IU)/d is required. Except in those with conditions causing hypersensitivity, there is no evidence of adverse effects with serum 25(OH)D concentrations <140 nmol/L, which require a total vitamin D supply of 250 µg (10000 IU)/d to attain. Published cases of vitamin D toxicity with hypercalcemia, for which the 25(OH)D concentration and vitamin D dose are known, all involve intake of 1000 µg (40000 IU)/d. Because vitamin D is potentially toxic, intake of >25 µg (1000 IU)/d has been avoided even though the weight of evidence shows that the currently accepted, no observed adverse effect limit of 50 µg (2000 IU)/d is too low by at least 5-fold.
[...]
The ultraviolet treatment produced blood vitamin D concentrations comparable with an intake of 250–625 µg (10000–25000 IU) vitamin D/d orally."
Tuon auringosta saatavan D-vitamiinin määrän oli aikaisemmin arvioinut mm. Michael F Holick artikkelissa
Holick MF. Environmental factors that influence the cutaneous production of vitamin D. Am J Clin Nutr 1995;61(suppl):638S–45S
Sitaatti siitä:
"These data clearly demonstrate that the skin has a
large capacity to produce cholecalciferol and that whole-body
exposure to one minimal erythemal dose of simulated solar
ultraviolet radiation is comparable with taking an oral dose of
between 250 and 625 j.ıg (10 000 and 25 000 IU) vitamin D."
Viethin toisessa erittäin merkittävässä artikkelissa
Vieth R, Chan PC, MacFarlane GD. Efficacy and safety of vitamin D3 intake exceeding the lowest observed adverse effect level. Am J Clin Nutr. 2001 Feb
koehenkilöille annettin joko 1000 IU (25 µg) tai 4000 IU (100 µg) D3-vitamiinia vuorokaudessa. Molemmat annokset osoittautuivat täysin turvallisiksi ja 4000 IU:n annos nost 25(OH)D:n keskimäärin tasolle 96 nmol/L. Muutama sitaatti:
"Conclusions: The 100-µg/d dosage of vitamin D3 effectively increased 25(OH)D to high-normal concentrations in practically all adults and serum 25(OH)D remained within the physiologic range; therefore, we consider 100 µg vitamin D3/d to be a safe intake.
[...]
From 3 mo on, the minimum and maximum of the plateau serum 25(OH)D concentrations were 40 and 100 nmol/L in the 25-µg/d group and 69 and 125 nmol/L in the 100-µg/d groups. The 25-µg/d dosage was effective at ensuring 25(OH)D concentrations of 75 nmol/L in 8 of the 23 (35%) subjects. The 100-µg/d dosage was effective at ensuring 25(OH)D concentrations of 75 nmol/L in 22 of the 25 (88%) subjects.
[...]
Prolonged consumption of vitamin D at a dosage of 100 µg/d resulted in plateau 25(OH)D concentrations averaging 96 nmol/L."
Tutkimuksessa
Maalouf J et al. Short-term and long-term safety of weekly high-dose vitamin D3 supplementation in school children | J Clin Endocrinol Metab
2000 IU (50 µg)/vrk todettiin turvalliseksi kouluikäisille lapsille.
Aikaisemmin mainitsemassani tutkimuksessa
Heaney RP, Davies KM, Chen TC, Holick MF, Barger-Lux MJ. Human serum 25-hydroxycholecalciferol response to extended oral dosing with cholecalciferol. Am J Clin Nutr. 2003 Jan
arvioitiin mm. että terveitten miesten kehot kuluttavat 3000-5000 IU (75-125 µg) D3-vitamiinia päivässä, jos sitä on saatavana. Sitaatti:
"Conclusions: Healthy men seem to use 3000–5000 IU cholecalciferol/d, apparently meeting > 80% of their winter cholecalciferol need with cutaneously synthesized accumulations from solar sources during the preceding summer months. Current recommended vitamin D inputs are inadequate to maintain serum 25-hydroxycholecalciferol concentration in the absence of substantial cutaneous production of vitamin D."
Michael F Holickin katsausartikkeli
Holick MF. Vitamin D: A millenium perspective. J Cell Biochem. 2003 Feb 1;88(2):296-307.
käsittelee varsin perusteellisesti lähes kaikkea D-vitamiiniin liittyvää ja on em. Viethin artikkelien ohella olenneaista D-vitamiiniperustietoutta.
Toinen hyvä yleiskatsaus D-vitamiiniin on
Grant WB, Holick MF. Benefits and requirements of vitamin D for optimal health: a review. Altern Med Rev. 2005 Jun
Artikkelissa
Holick MF. The vitamin D epidemic and its health consequences. J Nutr. 2005 Nov;135(11):2739S-48S.
Holick käsittelee D-vitamiinivajeen epidemian luonteista yleisyyttä ja sen seurauksia.
Vuodenajan ja maantieteellisen leveysasteen vaikutusta iholla tapahtuvaan D-vitamiinin synteesiiin sekä ns. "D-vitamiinitalvea" käsiteltiin ensimmäistä kertaa tutkimuksessa
Webb AR, Kline L, Holick MF. Influence of season and latitude on the cutaneous synthesis of vitamin D3: exposure to winter sunlight in Boston and Edmonton will not promote vitamin D3 synthesis in human skin. J Clin Endocrinol Metab. 1988 Aug'
Tutkimuksessa
Webb AR, DeCosta BR, Holick MF. Sunlight regulates the cutaneous production of vitamin D3 by causing its photodegradation. J Clin Endocrinol Metab. 1989 May
taas selviteltiin ensi kertaa ihon D-vitamiinin synteesissä syntyvää tasapainotilaa, kun auringonvalo alkaa tuhota ihossa D-vitamiinia ja sen esiastetta yhtä nopeasti kuin niitä auringon UVB-säteiden vaikutuksesta syntyy.
Tutkimuksessa
Glerup H, Mikkelsen K, Poulsen L, Hass E, Overbeck S, Thomsen J, Charles P, Eriksen EF. Commonly recommended daily intake of vitamin D is not sufficient if sunlight exposure is limited. J Intern Med. 2000 Feb
havaittiin, että Tanskassa elävien hyvin suojaavaa vaatetusta käyttävien musliminaisten D-vitamiinitasot olivat erittäin alhaiset eikä suositusten mukainen D-vitamiinin saanti riittänyt normalisoimaan niitä, vaan tähän arvittiin tarvittavan vähintään 1000 IU (25 µg)/vrk. Sitaatti:
"Conclusions. Severe vitamin D deficiency is prevalent amongst sunlight-deprived individuals living in Denmark. In veiled Arab women, vitamin D deficiency is the result of a combination of limitations in sunlight exposure and a low oral intake of vitamin D. The oral intake of vitamin D amongst veiled ethnic Danish Moslems was, however, very high, at 13.53 µg (approximately 600 IU), but they were still vitamin D-deficient. Our results suggest that the daily oral intake of vitamin D in sunlight-deprived individuals should exceed 600 IU; most probably it should be 1000 IU day–1 to secure a normal level of 25-hydroxyvitamin D. This finding is in contrast with the commonly used RDA (recommended daily allowance) for adults in Europe: 200 IU day–1."
Artikkeli
Zittermann A. Vitamin D in preventive medicine: are we ignoring the evidence? Br J Nutr. 2003 May
on hyvä yleiskatsaus D-vitamiiniaineenvaihduntaan, D-vitamiinivajeen yleisyyteen ja sen seurauksiin.
Artikkeli
Hollis BW, Wagner CL, Drezner MK, Binkley NC. Circulating vitamin D3 and 25-hydroxyvitamin D in humans: An important tool to define adequate nutritional vitamin D status. J Steroid Biochem Mol Biol. 2007 Mar
tarkastelee lähemmin D-vitamiinin kiertävää muotoa 25(OH)D:tä ja sen merkitystä riittävän D-vitamiinistatuksen määrityksessä.
Kaaviosta
Schematic diagram of cutaneous production of vitamin D and its metabolism and regulation for calcium homeostasis and cellular growth - Figure 3
artikkelissa
Holick MF. Sunlight and vitamin D for bone health and prevention of autoimmune diseases, cancers, and cardiovascular disease. Am J Clin Nutr. 2004 Dec;80(6 Suppl):1678S-88S
saa nopean yleiskäsityksen D-vitamiiniaineenvaihdunnasta.
Näillä artikkeleilla saa melkoisen rautaisannoksen D-vitamiinitietoutta. Jos jaksatte selata osankin niistä läpi, luulenpa, että teette kuten minä ja kuten tohtori John Cannell neuvoo, ja alatte ottaa 4000-5000 IU (100-125 µg) D3-vitamiinia lisäravinteena ainakin pimeänä vuodenaikana ja säädätte sitten annosta muutaman kuukauden kuluttua mittauttamalla seerumin 25(OH)D-tasonne.
Jatkan merkittävien D-vitamiinitutkimusten esittelyä vielä hieman. Ylläpitämässään portaalissa Vitamin D Council John Cannell luettelee mielestään parhaat D-vitamiinitutkimukset sivulla Best Science on Vitamin D, yhteensä viisi tieteellistä artikkelia, joista kaksi on alkuperäistutkimuksia ja kolme katausartikkeleita. Kahta näistä en ole vielä ennen maininnut - yhtä alkuperäistutkimusta ja yhtä katsausartikkelia. Maininnatta toistaiseksi jäänyt alkuperäistutkimus on
VastaaPoistaHeaney RP, Dowell MS, Hale CA, Bendich A. Calcium absorption varies within the reference range for serum 25-hydroxyvitamin D. J Am Coll Nutr. 2003 Apr
ja katsausartikkeli
Holick MF. High prevalence of vitamin D inadequacy and implications for health. Mayo Clin Proc. 2006 Mar
Muut artikkelit (mainittu aikaisemmin:
Heaney RP, Davies KM, Chen TC, Holick MF, Barger-Lux MJ. Human serum 25-hydroxycholecalciferol response to extended oral dosing with cholecalciferol. Am J Clin Nutr. 2003 Jan (alkuperäistutkimus)
joka havaitsi, että terveet miehet kuluttavat 3000-5000 IU (75-125 µg) D3-vitamiinia päivässä, jos sitä on saatavana, mikä on yli 10 kertaa enemmän kuin nykyinen D-vitamiinin päivittäisen saannin suositus aikuisille. Tässä tutkimuksessa koehenkilöille annettiin erilaisia annoksia D-vitamiinilisäravinteita aina 11000 (275 µg) päiväannokseen asti. Kaikki annokset havaittiin turvallisiksi.
Zittermann A. Vitamin D in preventive medicine: are we ignoring the evidence? Br J Nutr. 2003 May (katsausartikkeli)
Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr. 1999 May (katsausartikkeli),
joka kuten mainitsin on eräs minun suosikkejani ja artikkeli, joka sai minut kiinnostumaan D-vitamiinista.
Toisaalla portaalissaan, sivulla Worst Science on Vitamin D John Cannell luettelee mielestään huonoimmat D-vitamiinitutkimukset.
Portaalinsa sivulla World's Leading Authorities on Vitamin D John Cannell luettelee mielestään huomattavimmat D-vitamiinitutkijat, yhteensä 11 tutkijaa. Näiden joukossa ovat mm. aikaisemmin usein mainitsemani Robert P Heaney, Michael F Holick ja Reinhold Vieth, sekä suomalainen Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta.
VastaaPoistaPoimintoja John Cannellin biografiasta:
VastaaPoista"Dr Fuller and Dr. Casparian, in 2001, reviewed the literature and concluded, "Previous studies that have found serum levels of vitamin D in their sun-protected subjects to be in the normal range may need to be reevaluated." Forty-two percent of black women had hypovitaminosis D but only 4.2% of whites. As early as 1992, other authors found a significant incidence of vitamin D deficiency."
Siteerattu tutkimus on
Fuller KE, Casparian JM. Vitamin D: balancing cutaneous and systemic considerations. South Med J. 2001 Jan (saattaa vaatia ilmaisen rekisteröitymisen)
"Then in 2003, Professor Heaney and colleagues made this statement in the American Journal of Clinical Nutrition:
"The recommendations of the Food and Nutrition Board with respect to oral vitamin D input fall into a curious zone between irrelevance and inadequacy. For those persons with extensive solar exposure, the recommended inputs add little to their usual daily production, and for those with no exposure, the recommended doses are insufficient to ensure desired 25(OH)D concentration.""
Tässä siteerattu tutkimus on täällä monesti mainittu
Heaney RP, Davies KM, Chen TC, Holick MF, Barger-Lux MJ. Human serum 25-hydroxycholecalciferol response to extended oral dosing with cholecalciferol. Am J Clin Nutr. 2003 Jan
"Cannell concluded that if one totally avoids the sun and then strictly follows the FNB's recommendation, one will eventually develop vitamin D deficiency. After additional studying, Cannell came to believe that the physiological human requirements (from all sources) for vitamin D are approximately 10 times higher than the current AI listed by the FNB.
The problem with the FNB's recommendation is that most people greatly exceed the UL of vitamin D by simply spending a few minutes outside in the summer sun while wearing their bathing suits. In 1995, Professor Holick, of Boston University, demonstrated that a brief full-body dose of noonday summer sun is comparable to taking between 10,000–25,000 IU of vitamin D. Four earlier papers all found similar rates of natural vitamin D production. Dr. Adam and his colleagues found that up to 50,000 IU/day of vitamin D was released into the circulation of Caucasians after 30 minutes of noontime summer sun. Three additional studies support the fact that even older humans make at least 8,000–10,000 IU/day, after brief exposure to sunlight.
Cannell realized the high rate of natural production of vitamin D in the skin had profound implications for the natural human condition. These amounts are, by definition, physiological. These amounts are made after relatively brief period in the sun, at least in Caucasians, in the summer, at temperate latitudes and as long as clothes, glass or sun block do not cover the skin. Vieth reviewed this issue in detail in 1999, in a well-written and scholarly document that should have dispelled any unwarranted fear of toxicity concerning physiological doses of vitamin D. It is important to note that blacks need five to ten times longer in the sun than do whites to achieve similar vitamin D production."
Yllä siteeratut Holickin 1995 ja Viethin 1999 artikkelit olen maininnut täällä aikaisemmin, Viethin artikkelin useastikin:
Holick MF. Environmental factors that influence the cutaneous production of vitamin D. Am J Clin Nutr 1995;61(suppl):638S–45S
Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr. 1999 May
Sähköposti toi tänään taas uuden juuri julkaistun D-vitamiinitutkimuksen:
VastaaPoistaBener A, Alsaied A, Al-Ali M, Al-Kubaisi A, Basha B, Abraham A, Guiter G, Mian M. High prevalence of vitamin D deficiency in type 1 diabetes mellitus and healthy children. Acta Diabetol. 2008 Oct 10
Tässä Qatarissa tehdyssä epidemiologisessa tutkimuksessa todettin, että alle 16-vuotialla Qatarin kansalaisilla D-vitamiinipuutos on hyvin yleinen ja lisäksi tilastollisesti merkitsevästi yleisempi tyypin 1 diabetesta sairastavilla kuin terveillä.
Olen asunut ja työskennellyt Qatarissa 8 vuotta, joten tiedän aika lailla paikallisista olosuhteista. Kesällä keskimääräinen lämpötila keskipäivällä on noin 45 astetta varjossa ja talvetkin ovat lämpimämpiä kuin tyypillinen Suomen kesä. Pilviä ei juuri näy, sateita ei välttämättä tule edes joka vuosi. UVB-altistusta olisi siis teoriassa mahdollista saada mielin määrin. Paikalliset käyttävät kuitenkin hyvin verhoavaa vaatetusta ja taitavat lisäksi nykyään oleskella suurimman osan päivästä ilmastoiduissa huoneissa. Seurauksena on D-vitamiinipuutos aurinkoisessa ja kuumassa maassa!
Hyvä Matti että olet jatkanut ketjun päivittämistä!
VastaaPoistaOnko sinulla tai jollain muulla tietoa siitä missä 7-dehydrokolesterolia muodostuu? Tämä paperi: "Provitamin D3 in Tissues and the Conversion of Cholesterol
to 7-Dehydrocholesterol in vivo" vuodelta 1951 kertoo että pääasiassa suolen seinämässä. Onko siinä perää?
D-vitamiini näkyy tänään taas suomalaisissa uutisissa, tässä pari esimerkkiä:
VastaaPoistaOsteoporoosiliitto: D-vitamiinin saantisuositus tuplattava
D-vitamiinin puute merkittävä terveysongelma
Sitaatti mainitsemastani uutisesta
VastaaPoistaOsteoporoosiliitto: D-vitamiinin saantisuositus tuplattava:
"Helsingin yliopiston professori Christel Lamberg-Allardt on erityisen huolissaan enimmäkseen sisällä oleskelevista pitkäaikaissairaista ja vanhuksista, asuivatpa he kotonaan tai laitoksissa.
- Riittävä D-vitamiinitaso veressä, yli 50, mielellään 80 nanomoolia litrassa, auttaa ylläpitämään tervettä luuntiheyttä ja -kovuutta kaikenikäisillä, erityisesti ikääntyvillä. Terve luu paranee nopeammin murtumasta kuin pehmennyt. D-vitamiini myös lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä, jolloin kaatumiset vähenevät, Lamberg-Allardt painottaa. Hän on Suomen Osteoporoosiliiton hallituksen jäsen ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi jäsen."
Christel Lamberg-Allardt on siis nyt valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen. On mielestäni erittäin hyvä uutinen, että ravitsemusneuvottelukuntaan on vihdoinkin saatu edes yksi D-vitamiinitutkija. Ehkä nyt on viimeinkin toivoa siitä, että D-vitamiinisuosituksiin lopulta saadaan riittävä tarkistus ylöspäin.
Lamberg-Allardtkin muuten näyttää olevan sitä mieltä, että D-vitamiinistatusta mittaava seerumin 25(OH)D-taso saisi mielellään olla vähintään 80 nmol/L.
Em. uutinen löytyy myös poliklinikka.fi:stä nimellä
D-vitamiinin saantisuositus halutaan kaksinkertaistaa
Suomenkielisiä D-vitamiinilinkkejä:
Recent Bookmarks in Terveys Tagged With "d-vitamiini"
(saattaa vaatia ilmaisen rekisteröitymisen ma.gnolia.com:iin, mahdollisesti myös liittymisen sinne perustamaani Terveys-kirjanmerkkiryhmään)
Westie mainitsi tutkimuksen
VastaaPoistaGLOVER M, GLOVER J, MORTON RA. Provitamin D3 in tissues and the conversion of cholesterol to 7-dehydrocholesterol in vivo. Biochem J. 1952 Apr;51(1):1-9.,
jossa havaittiin marsujen suolistossa muodostuvan 7-dehydrokolesterolia kolesterolista. Tutkimuksessa
FESTENSTEIN GN, MORTON RA. Provitamin D in animal tissues. Biochem J. 1955 May;60(1):22-5
havaittiin, että marsuilla on paljon 7-dehydrokolesterolia suolistokudoksissa, mutta ei juuri muilla elämillä. Olen aikaisemmin maininnut tutkimuksen
Xu G et al.
Reproducing abnormal cholesterol biosynthesis as seen in the Smith-Lemli-Opitz syndrome by inhibiting the conversion of 7-dehydrocholesterol to cholesterol in rats.
Klikkaamalla em. linkistä aukeavalla sivulla olevaa linkkiä page 77 nähdään aukeavalla sivulla olevasta kolesterolin synteesikaaviosta, että 7-dehydrokolesteroli on kolesterolin prekursori. 7-dehydrokolesterolia siis tarvitaan kolesterolin synteesissä, mutta toisaalta Westien mainitseman tutkimuksen mukaan kolesterolia voidaan myös takaisinkonvertoida 7-dehydrokolesteroliksi. Marsuilla tätä näköjään tapahtuu aika paljon suolistossa, mutta erään löytämäni lähteen mukaan kolesterolin takaisinkonversiota 7-dehydrokolesteroliksi tapahtuu myös ihossa.
7-dehydrokolesterolia saadaan ainakin jossain määrin myös suoraan ravinnosta. Tutkimuksen
Adachi A, Kobayashi T. Identification of vitamin D3 and 7-dehydrocholesterol in cow's milk by gas chromatography-mass spectrometry and their quantitation by high-performance liquid chromatography.
J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo). 1979;25(2):67-78.
mukaan esim. lehmänmaidossa on 7-dehydrokolesterolia. Sitä löytyy myös äidinmaidosta. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, onko ravinnosta mahdollisesti saatavilla 7-dehydrokolesterolimäärillä mitään merkittävää vaikutusta ihon 7-dehydrokolesterolin kokonaismäärään.
Vielä 7-dehydrokolesterolilinkki Wikipediasta:
7-Dehydrocholesterol - Wikipedia, the free encyclopedia
Lopuksi "mainostan" englanninkielisiä D-vitamiinilinkkejäni Recent Bookmarks in Vitamin D ;-)
(saattaa vaatia ilmaisen rekisteröitymisen ma.gnolia.com>:iin - tai sitten ei)
Westien mainitsemaan tutkimukseen ja sitä koskevaan edelliseen viestiini liittyen mainittakoon vielä tutkimus
VastaaPoistaMERCER EI, GLOVER J. Sterol metabolism. 6. The interconversion of cholesterol, 7-dehydrocholesterol and lathosterol in the rat. Biochem J. 1961 Sep;80:552-6.,
jossa myös todetaan tuo maitsemani interkonversio molempiin suuntiin 7-dehydrokolesterolin ja kolesterolin välillä.
Ei huolestuta yhtään, koska niin hyvä on vointi. Jos käyttää fosfaatteja ruoassa tai juomissa, ei ravinteet imeydy - kun ei käytä, kaikki imeytyy:-)
VastaaPoistaLöysin maalta romahtaneen navetan raunioilta sellaisen D-calsor- purkin, mikä lienee ollut käytössä anoppivainaalla. Hän sairasti tosin munuaistautia ja joutui käymään dialyysissä - ja leukemiaakin. Tuli vähän karmee olo siitä purkista - noin kauan ollut markkinoilla, ihan turha myrkky:-(
VastaaPoistaVielä enemmän karmii se, että ihmiset viimeisillä rahoillaan ostaa (kun niitä määrätään) aina pillereitä, vaikka jo entiset voi aiheuttaa myrkytysoireita. Niitä ei ole olemassa, kun ei lääkärit sellaista vaihtoehtoa tunne:-O
Tolosen sivuilta löysin linkin sairaalakemisti Osmo Viinamäen kirjoittamaan D-vitamiiniartikkeliin
VastaaPoistaD-vitamiini: Puutteellisesti ymmärretty, turhaan pelätty. Kannattaa lukea.
Mitä ihmeen väliä D-vitamiinisuositusten korjaamisessa on ennen kuin Valtion Ravitsemusneuvottelukunta jatkaa Valtion asukkaiden pelottelemista eläinrasvalla? Ravintosuositusten perustelut ovat hyvin hataria, eikä sinänsä tärkeän D-vitamiiniasian korjaaminen muuta suosituksia kokonaisuudessaan mitenkään terveyttä edistäviksi. Kasvirasvojen ylistys ei lopu koskaan.
VastaaPoistaVeteraaniurheilija manitsee Osteoporoosiliiton edustajasta Neuvottelukunnasta. Tästä henkilöstä en tiedä kerrassaan yhtään mitään, mutta hänen edustamansa Osteoporoosiliiton sivuilta löytyy perinteistä propagandaa.
http://www.osteoporoosiliitto.fi/sivu.php?artikkeli_id=263
josta lainauksia:
Päivittäiseksi maidon ja maitovalmisteiden määräksi suositellaan lapsille 5- 6 dl sekä juustoa 2- 3 viipaletta (n. 20 grammaa ). Lapsi on hyvä totuttaa pienestä pitäen käyttämään vähärasvaisia ja rasvattomia tuotteita. Jos alle 2-vuotias käyttää rasvattomia maitovalmisteita, on ruokaan syytä lisätä 2-3 tl ylimääräistä rasvaa kasviöljynä tai margariinina.
Näkyvän rasvan valinnassa kannattaa suosia pehmeitä kasvirasvoja valitsemalla leivän päälle margariineja ja käyttämällä öljyjä ruoanvalmistuksessa ja salaatinkastikkeissa. Leikki-ikäiselle riittää 20- 30 grammaa eli 4-6 tl näkyvää rasvaa päivässä.
Viljavalmisteet muodostavat lapsen ruokavalion perustan.
Osteoporoosiliitto edistää siis diabeteskatastrofin toteutumista.
terveisin,
juuston ystävä
Anonyymille juuston ystävälle toteaisin, että en näe mitään syytä kytkeä makroravintotekijä- (hiilihydraatit, rasvat, proteiini) ja mikroravintotekijä- (mm. vitamiinit kuten D-vitamiini) -suosituksia toisiinsa. Kummissakin suosituksissa on korjaamisen varaa, mutta eivät nämä asiat juuri ole toisistaan riippuvaisia eikä toisen korjaamista pitäisi viivyttää toisen kustannuksella.
VastaaPoistaCristel Lamgerg-Allardt on kansainvalisestikin erittäin arvostettu D-vitamiinitutkija ja on ilmeisesti juuri tässä ominaisuudessa valittu Osteoporoosiliitttoon ja Valtion ravitsemusneuvottelukuntaan. D-vitamiinillahan on varsin huomattava merkitys mm. osteoporoosin ehkäisyssä. Osteoporoosiliitossa ei todennäköisesti ole kovin paljon asiantuntemusta makroravinteiden suhteiden terveysvaikutuksista eikä ehkä kiinnostustustakaan niihin, sillä näiden mahdollisesta vaikutuksesta osteoporoosiin ei ainakaan vielä ole läheskään niin paljon tietoa kuin D-vitamiinin vaikutuksesta osteoporoosiin.
Makroravinteiden suositusten korjaamiseen tarvittaneen sellaista asiantuntemusta, jota tuskin löytyy riittävästi Osteoporoosiliitosta tai D-vitamiinitutkijoiden piiristä.
Löytyykö tutkimuksia D2 ja D3 eroista käytettäessä vitamiinivalmisteita? Olen ymmärtänyt, että D3 on se oikea. Olemme käyttäneet D3:a perheessämme sekä vauvalle että aikuisille. Suurin osa perheistähän käyttänee D2:a, sillä sitä ei tarvitse antaa kuin muutama tippa (nykysuosituksilla). Emme itse ole kohdanneet mitään ongelmia annostelussa, kun menetelmät on kunnossa.
VastaaPoistaMeillä on vauvalle käytössä dee-tipat, jota myös isosisko syö edelleen joka päivä. Samoin me vanhemmat käytämme sitä. Siinähän on D3-vitamiinia. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut lasten kanssa vatsavaivoja D-vitamiinin kanssa, kuten monilla tutuilla. He eivät vaan jostakin syystä ole innostuneet antamaan lapsilleen tuota D3-vitamiinia... Käsittämätöntä.
VastaaPoistaLastenhoidon keskeltä välillä Christerin blogiakin lukemaan kerkeävä
Pampelmuse
"en näe mitään syytä kytkeä makroravintotekijä- (hiilihydraatit, rasvat, proteiini) ja mikroravintotekijä- (mm. vitamiinit kuten D-vitamiini) -suosituksia toisiinsa."
VastaaPoistaOlen tästä vähän eri mieltä. Nyt kun vähän jo ymmärrän miten makrot ja muu makrojen ympärillä vaikuttaa esim. juuri tuohon D-vitamiini asiaan, niin olisi hyvin tärkeää että hankitaan se riittävä laaja asiantuntemus asiantuntijoillemme ja hyödynnetään sitä; tarvitaan monipuolista laaja-alaista osaamista ja ymmärtämistä, jotta tästä suosta voitaisiin nousta kohti terveempää tulevaisuutta. Matin linkkaama kemistin kirjoitus oli todella hyvä, iso kiitos siitä!
Miten ihmeessä me ollaan ikinä tänne pohjoiseen tupsahdettu ilman niitä neuvolan D-vitamiinitippoja? Lohen mukana, tiedän, ja syön edelleen mielelläni lohta:-)
VastaaPoistaEn haluaisi osallistua niiden ilmaisjakeluun enää, sillä ne menee suurimmaksi osaksi roskiin monella, joilla vauvan maha ei niitä siedä. Miksi pitäsikään sietää?
Täällä on erittäin paljon arvokasta keskustelua D-vitamiinista. KIITOS!
VastaaPoistaMiten D-vitamiini sietää lämpöä ja missä muodossa esim. kalaa pitäisi syödä?
VastaaPoistaMonista muista D-vitamiinitutkijoista poiketen Pentti Tuohimaa kuitenkin suhtautuu hyvin varauksellisesti D-vitamiinisuositusten nostamiseen.
VastaaPoistaLöytyyköhän tähän varovaisuuteen rationaaliset perusteet?
http://www.apu.fi/hyva_olo/article154223-1.html
"Lapsille ja ikääntyville suositus on 10 mikrogrammaa, nuorille ja aikuisille 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa.
– Jotkut tutkijat ehdottavat D-vitamiinin päivittäisen suosituksen nostamista jopa viiteenkymmeneen mikrogrammaan, mutta itse olen tyytyväinen nykyisiin suosituksiin, Pentti Tuohimaa sanoo.
– D-vitamiinin yliannostuksessa on omat riskinsä, jotka muistuttavat aliannoksen riskejä. Jos D-vitamiiniannos ylittää päivässä 50 mikrogrammaa, riski sairastua esimerkiksi allergiaan tai sydänsairauksiin kasvaa.
"
Tuohimaan argumentti sydän- ja verisuonisairauksien yleistymisestä perustuu tuon Vitamin D COunilin Narangin ja ystävien tutkimukseen osiosta "worst science".
VastaaPoistaToisin sanoen herää kysymys, kumpi on oikeassa - Cannell vaiko Tuohimaa.
Toisaalta allergian ja D-vitamiinin saannin yhteydestä en ole ikinä nähnyt näyttöä ja Tuohimaan linja jatkui tuon jälkeen kohorttitutkimuksella, jonka mukaan yli 80 nmol/L tasot liittyivät kohonneeseen riskiin sairastua eturauhassyöpään ja haimasyöpään Pohjoismaissa. Tutkimuksen tulokset ovat aivan ainutkertaisia - esimerkiksi eturauhassyövästä on satoja tutkimuksia jotka päätyivät aivan toiseen vaihtoehtoon.
Cannell vastasi Tuohimaalle, samoin D-vitamiinitutkija Vieth. Viethin mukaan taustalla voi vaikuttaa D-vitamiinitasojen jyrkkä tippuminen kevättalvella, joka sitten edelleen liittyisi entsyymien toimintaan. Cannell taas otti huomioon että norjalaisilla tilastollinen merkitsevyys oli suurinta ja kaivoi esiin tutkimuksia 80-luvulla käytetyistä kalanmaksaöljyistä, joissa oli voimakkaita karsinogeeneja. Norja myös lienee ollut jo 80-luvulla kalanmaksaöljyn kulutuksen suhteen Pohjoismaiden jättiläinen?
Tuohimaa itse hyväksyi Viethin version referee-lehdessä - enkä usko että Tuohimaa tahallaan yhä liittäisi kohonneen syöpäriskin D-vitamiiniin kaikissa kommenteissaan. Paitsi että hän on tehnyt sitä senkin jälkeen koko ajan. Kukin tehköön omat johtopäätöksensä. Tämä voi auttaa siinä:
Tuohimaa ei tietääkseni ole juurikaan puhunut Lappe et al. satunnaistetusta seurantatutkimuksesta (2007), jossa jo 27,5 µg:lla saavutettiin, siis yksin D-vitamiinilisällä, 60% syövänesto. Kalsiumin kanssa otettuna syövänesto oli vielä suurempi!
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/85/6/1586
Komppaan 90% Matti Narkiaa ja korostan, että puhe esimerkiksi suomalaisten autoimmuunisairauksista, diabeteksesta, verenpaineesta sydänsairausriskistä ja ruokavaliosta on naurettavaa, ellei oteta keskusteluun mukaan myös käytännössä kaikkien ikäluokkien kroonista D-vitamiinin puutetta.
Jos Heli Viljakaisen (2008, Tai Knektin: 2008) otosten mukaan noin 8% suomalaisista omaa kalsidiolitason yli 75 nmol/L millä on "alin hyväksyttävä pitoisuus veressä", niin puhuisin jo kansallisesta hätätilasta.
Ai miksi? Koska tuon Lappen seurantatutkimuksen perusteella naisten syöpään sairastuvuus väheni uskomattomat 86%, kun kalsidiolitasot nousivat tasolta 77,5 tasolle <90 nmol/l!
Meillä on myös suomalainen 33 vuoden seurantaan perustuva tutkimus, jonka perusteella tyypin 1 diabetes oli 86% vähäisempi, jos lasten D-vitamiinin saanti oli yli 50 µg päivässä!
Taikanumero 86, tosiaan. Kakkostyypin diabeteksen riski taas väheni eräässä tutkimuksessa kolmanneksella 20 µg:lla, siinä missä 10 µg:lla ei ollut merkittävää vaikutusta.
Eikä muuten 10 µg:lla ollut myöskään merkitsevää vaikutusta silloin, kun tutkittiin jenkeissä kymmenillä tuhansilla naisten rintasyöpään sairastavuutta. Kun annos oli triplat, syöpään sairastuminen jälleen väheni monella kymmenellä prosentilla.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt oikein pelitä, kun otetaan huomioon että Mainessa (2008) saatiin tutkimus, jonka mukaan 20 µg riitti pitämään nuorten naisten kalsidiolitasot kohdillaan. Viethin (2005) mielestä tuollaisen väittäminenkin on täyttä roskaa - valtaosa ihmisistä tarvitsee vähintään 50 µg, mutta tautiriskien minimoimiseksi mielellän yli 100 µg vuorokaudessa, jopa kesäisin jos eivät merkittävissä määrin liiku ulkona.
-Neonomide
"Löytyykö tutkimuksia D2 ja D3 eroista käytettäessä vitamiinivalmisteita?"
VastaaPoistaLöytyy tutkimus jossa todettiin D3:n olevan 3-10 kertaa tehokkaampaa kuin D2 samalla annoskoolla. Tutkimus tehtiin isolla 1250 µg kerta-annoksella.
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/89/11/5387
Westie sanoi:
VastaaPoista"D-vitamiinilla on myös vaikutusta suolen pintarakenteen tiiviyteen ja kestävyyteen:
Novel role of the vitamin D receptor in maintaining the integrity of the intestinal mucosal barrier (Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol 294: G208-G216, 2008)
Asia on erityisen keskeinen esim. tyypin 1 diabeteksen varhaisvaiheessa, jossa suolen rakenne ei pysy tiiviinä ja seurauksena voi olla autoimmuunisairauden kehittyminen. D-vitamiini suojaa tehokkaasti myös T1DM:lta ja esim. multippeliskleroosi ja keliakia taitavat kuulua samaan kastiin.
Leaking gut in type 1 diabetes (Curr Opin Gastroenterol. 2008
Nov;24(6):701-6)"
ERINOMAISIA linkkejä, kiitos paljon!
Todennäköinen kombo esimerkiksi rajusti yleistyneen vehnäyliherkkyyden (ja ohessa esiintyvän vuotavan suolen) hillitsemiseksi on kalanrasvojen omega 3 JA D-vitamiini:
http://drbganimalpharm.blogspot.com/2008/06/wheat-is-it-evil-or-just-in-face-of.html
"Minä en asiasta paljon tiedä mutta jos D-vitamiini auttaa pitämään suolen tiiviinä niin eikö se voisi olla se mekanismi millä suuren D-vitamiini annoksen hyödyt saadaan esille?"
Aiemmin ihan aikuisten oikeasti luultiin, että D-vitamiinin rooli elimistössä on vain auttaa kalsiumin imeytymistä suolistosta ja säädellä veren kalsiumtasoja munuaisten erittämän kalsitriolin kautta. Se meni "vähän" pieleen.
Nykyisin tiedetään, että D-vitamiini on ainakin kaksi aktiivista muotoa elimistössä omaava HORMONI, joka säätelee kymmentä prosenttiä koko ihmisen genomista. Deetä onkin kutsuttu "avaimeksi, joka avaa DNA-kirjaston" (Heaney 2008).
Periaatteessa siis D-vitamiinilla on yhtä monta vaikutusmekanismia suhteessa siihen kuinka montaa geeniä se säätelee. Kalsitrioli onkin elimistön voimakkain hormoni, joka säätelee jopa muiden hormonien kuten estrogeenijohdannaisten toimintaa.
When someone writes an piece of writing he/she keeps the
VastaaPoistaplan of a user in his/her brain that how a user can know it.
So that's why this piece of writing is outstdanding. Thanks!
My web site - money making
Hello! I could have sworn I've visited this web site before but after browsing through a few of the articles I realized it's new to me.
VastaaPoistaAnyways, I'm definitely delighted I stumbled upon it and I'll be
bookmarking it and checking back often!
My blog post :: rid acne pimples
Good day I am so thrilled I found your blog page, I really found you by mistake, while I was looking on Askjeeve for something else, Regardless I am here now and would just like to say
VastaaPoistathank you for a incredible post and a all round enjoyable blog
(I also love the theme/design), I don’t have time to look
over it all at the moment but I have saved it
and also added in your RSS feeds, so when I have time I will be back to read more,
Please do keep up the superb jo.
My page :: fiver work
I'm not sure exactly why but this web site is loading very slow for me. Is anyone else having this problem or is it a issue on my end? I'll check back later on and see
VastaaPoistaif the problem still exists.
my website - whitening skin
Wow, superb blog structure! How long have you ever been running a blog for?
VastaaPoistayou make running a blog glance easy. The total glance of
your web site is excellent, as well as the content material!
Also see my site :: how to lose man boobs
Hurrah! After all I got a weblog from where I be capable of genuinely get
VastaaPoistavaluable facts regarding my study and knowledge.
Here is my web site - tattoo removal