lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Kilpirauhashoitoja ihmetellään

*
Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.
 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.
Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:
Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.
Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!
Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!
Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.
Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.
Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.
Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.
Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.
Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.
Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.
No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!
Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.
Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

torstaina, heinäkuuta 04, 2013

Lääkkeiden tavoiteltu vaikutus - liikevoitto

*
Tämä kirjoitus on ilmestynyt 3.7.2013 Iltalehden blogissani. Kurkkaa kommentteja ja sano mitä mieltä itse olet.

Parempi alaston totuus kuin peitelty valhe. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Lukijapalautteen johdosta (kiitos!) aloitan terveyssatiirini tällä kertaa lääkärislangin oppitunnilla. Duodecim ja Suomen Apteekkariliitto ovat julkaisseet tästä omituisesta murteesta oppikirjan, jonka otsikko on lupauksia herättävästi “Lääkärinkielen sanakirja”. Warelius -palkittu turkulainen professori Pentti Huovinen on toimittanut ja kirjoittanut esipuheen tähän opukseen, joka meinasi viedä lukijaltani hengen.
Pahaa aavistamaton lukijani oli eräänä päivänä sattunut avaamaan sanakirjan H-kirjaimen kohdalta. Hän oli vain vaivoin välttynyt suuremmalta sydänkohtaukselta rauhallisen joogahengityksen, aspiriinin ja nitron voimin. Traumaattisen kokemuksen aiheuttaja ei ollut niinkään yksittäinen sana, vaan tällä kertaa sanan puute. Kirjassa ei nimittäin ollut lainkaan sanaa “haittavaikutus”. Kun lukijani oli tärisevin sormin selaillut S-kirjaimen kohdalle, hän oli löytänyt sanan “sivuvaikutus” = esim. lääkkeen muu kuin tavoiteltu tai odotettu vaikutus.
Suomessa voi siis turkulainen (tosin Helsingissä syntynyt) professori saada lukuisia tietokirjailijoiden palkintoja väittämällä, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Tarkastellaanpa tätä logiikkaa tarkemmin ottamalle kohteeksi statiinit, eli nuo yleiset kolesterolilääkkeet.
Tässä vaiheessa lukijani varmasti luulevat, ettei Suomessa lainkaan enää käytetä statiineja. Yleisradion MOT-dokumentit “Rasvainen kupla” ja “Kolesterolipommi” räjäyttivät hölmöt lääkärit sinne Junttilan tuvan seinille. Rasvahypoteesi haudattiin kuuden jalan syvyyteen ja sillä selvä.
Mutta eihän siinä näin tietenkään käynyt. Ohjelmista tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostoon ja toimittaja Martti Backman sai lääketeollisuudelta kuulla kunniansa. Ihmisiä statinoidaan yhä. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 statiinien kulutus, hinnat ja annostelu olivat taas kasvaneet. Vuonna 2012 statinoitiin 663 195 potilasta Suomessa.
Aina kun oli tarve todistaa, että statiinit ovat maailman ihanin, suorastaan fantastisin, lääkeryhmä, geriatrikko-professori Timo Strandberg kutsuttiin paikalle. Strandbergin lausuntoautomaatti julisti: “statiinien sivuvaikutuksia pelätään turhan paljon”. Muisti pätkii kuin Uuno Turhapurolla, eikä palaile edes pätkitellen.
Professori Martti J Tikkasen “luuppi” iskettiin epäilevän Tuomaan kouraan: LDL-rajat on kirkossa kuulutettu, eli normiväestö tavoitelkoot LDL-rajaa 3,0 ja diabeetikot innostukoot alemmasta hoitotavoitteesta 2,5 mmol/l.
Harmaapartainen ystäväni Birdie kiinnitti huomiotani enemmän tähän viralliseen sivuvaikutuksen määrittelyyn kuin haittavaikutus -sanan deletoimiseen lääkäreiden murteesta. Aion siis tavoilleni uskollisena purkaa kummatkin käsitteet palasiksi statiineita hyväksikäyttäen.
Mutta väliin pieni kevennys. Esimerkki käytännön potilastyöstä. Kun Pirkko Pilleri-Koura saapui pari kuukautta sitten tilaamalleen arvauskeskuskäynnille, häntä tervehti huonosti ilmastoidussa ja homeongelmista kärsivässä tutkimuskomerossa valkotakkinen Dimitri Hyde Dokdoriev. Tämä ihmiskaupan uhrina Suomeen raahattu eläjä hoiteli siellä hänelle varatussa komerossaan potilaitaan. Huimauksesta kärsivä, mutta muodollisesti pätevä naispotilas sai nopeasti kokea rintojen palpaation mahdollisten kyhmyjen varalta lääkärin julistaessa Itä-Suomen murteella “Privet! Snimi svoyu odezhdu. Davai, davai!”, eli stadiksi käännettynä “Hopi, hopi kledjut veke”. Perusteellisen rintatutkimuksen jälkeen diagnoosi oli lopulta kohonnut kolesteroli ja niin statiiniresepti pujahti Pilleri-Kouran käsilaukkuun. Lipitor odotti noutajaansa.
Takaisin asiaan, eli puhutaan nyt siitä sivuvaikutuksesta. Niin se on, että Suomen lääketilastoa selailemalla huomaa, että vaikkapa nämä useissa tutkimuksissa eniten kolotuksiin yhdistetyt statiinit atorvastatiini ja rosuvastatiini löytyvät kohdasta HMG-CoA-reduktaasin estäjät. Kolotukset johtuvat siitä, että liian paljon kyseistä entsyymiä estämällä elimistöstä hupenee kolesteroli, testosteroni, aldosteroni, ubikinoni ja moni muu aine. Potilaalle siunaantuu tämän farmakologis-biologisen estoprosessin johdosta lihaskipuja, muistihäiriöitä ja 2-tyypin diabetesta sekä lukuisia muita ongelmia.
Mutta nyt tarkkana kuin porkkana! Sanaselitykseen liittyy kielipommi (huhuu, näkeekö CIA, NSA, GCHQ?): Jos HMG-CoA-reduktaasin esto on täysin outo ja ei-tavoiteltu vaikutus lääkkeelle, jonka luokittelu on HMG-CoA-reduktaasin estäjä, niin mikä ihme on se lääkkeen tavoiteltu vaikutus?
Avuksi kannattaa ottaa amerikkalainen talousalan julkaisu Fortune -lehti. Sen jokavuotinen listausnumero Fortune 500 sisältää suurimpien amerikkalaisten yritysten tulokset ja liikevaihdot. Asia selvenee nopeasti: Osakeyhtiölain hengen mukaisesti lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle mahdollisimman paljon liikevoittoa. Vuonna 2008 Yhdysvallat kävi romahduksen partaalla kun rahoitusalalla Bear Stearns ja Lehman Brothers alkoivat kompuroida ja kaikki 500 suurinta yritystä tahkosivat voittoa vain 98,9 miljardia dollaria. Tosin tämäkin tulos on kaksinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosittaiseen budjettiin, mutta vuosi oli siis romahdus Jenkkilässä. Miten lääkeyhtiöt pärjäsivät? Niillä ei kovinkaan huonosti sujunut. Yhdeksän suurinta lääkeyritystä teki enemmän voittoa kuin ne kaikki loput 491 muuta yritystä yhteensä! Tajuatko? Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Eikä tässä vielä kaikki. Neljä suurinta lääkefirmaa teki yli kolmanneksen koko Fortune 500 listan nettotuloksesta. Se on jo melkoinen voitto se. Pelkästään atorvastatiinin valmistaja, eli Lipitor-firma Pfizer teki Amerikan lamavuonna 2008 enemmän voittoa kuin Suomen kaikki 500 suurinta yritystä yhteensä Euroopan lamavuonna 2009. Ja täytyy muistaa, että Crestor rosuvastatiinin valmistaja AstraZeneca taas on ruotsalais-englantilainen, eli se ei edes näy tällä Amerikan Fortune 500 -listalla.
Nyt sitten palaan tähän haittavaikutuksien puuttumiseen. Koska kolotukset eivät siis ole haittavaikutuksia, nekin ovat tietenkin suunniteltu osa lääkestrategiaa. Aivan kuten ruokakaupoissa ihmisille tarjoillaan ilmaisia näytepaloja, jotta asiakkaat lopulta ostaisivat sen perhekoon jättipussin, samoin lääkärit tunkevat ennaltaehkäisevän lääketieteen nimissä ihmisille halpoja lääkkeitä, jotka aiheuttavat kolotuksia, joita sitten hoidetaan kalliimmilla lääkkeillä. Statiinit ovat halvimmasta päästä käytetyistä lääkeryhmistä ja niiden epämääräisiä oireita aiheuttavat vaikutukset lisäävät lääkeyhtiöiden strategian mukaisesti masennuslääkkeiden, unilääkkeiden, diabeteslääkkeiden, dementialääkkeiden, kipulääkkeiden ja monien muiden kalliimpien lääkkeiden myyntiä.
Kolotusten määrä johtuu sekä yksilöllisistä, perinnöllisistä tekijöistä (maksan sytokromi P450 -entsyymien polymorfismi) että tietenkin lääkkeiden annostelusta ja puoliintumisajoista. Helpointa yliannostelu on tietenkin voimakkaalla lääkkeellä, jolla on pitkä puoliintumisaika. Näitä ovat atorvastatiini ja rosuvastatiini.
Birdie teki minulle taulukoita, joissa vertailtiin potilaiden toteutunutta lääkekulutusta (RDD, recorded daily dose) määriteltyyn lääkekulutukseen (DDD, defined daily dose). Tällaisia tunnuslukuja ei Suomessa yleensä käytetä, koska ne vaativat runsaanlaista lukujen pyörittelyä. Esimerkiksi kaikki 663 195 vuonna 2012 statiineja käyttänyttä eivät tietenkään käytä lääkettä vuoden jokaisena päivänä, koska osa potilaista kuolee ja uusia potilaita tulee kun joku saa ensimmäisen reseptinsä vaikkapa joulun alla.
Mutta pitemmittä puheitta, Birdien taulukoiden pariin. Tulos oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: voimakkaimpia lääkkeitä yliannostellaan ja laimeampia lääkkeitä aliannostellaan. Eli juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus, mikäli potilaan terveys olisi etusijalla. Esimerkiksi Crestor rosuvastatiinia myydään neljää eri pillerivahvuutta: 5 mg, 10 mg, 20 mg ja 40 mg. Rosuvastatiini on kaikista statiineista voimakkain ja sen DDD eli määritelty päiväannos on vain 10 mg. Atorvastatiini on myös rajua kamaa, sillä sen DDD on 20 mg. Vastaavasti fluvastatiini on todella mieto statiini ja sen DDD on peräti 60 mg. Pravastatiinin DDD on 30 mg ja sen vaikutuksia pidetään asiantuntijoiden mielestä kaikkein pienimpänä. Julkisuuteen kauhukokemuksillaan astunut diplomi-insinööri Leino Utriainen sai pahimmat kolotuksensa vasta kun pravastatiini vaihdettiin atorvastatiiniin ja vieläpä erittäin isolla annostuksella 40 mg. Lääkemerkin vaihdossa lääkkeen tarkoitettu teho siis moninkertaistettiin. Monessa maassa tätä pidettäisiin pahoinpitelynä tai ruumiinvamman tuottamisena.
Olen tässä kirjoituksessani käyttänyt taistelussani lääketeollisuutta vastaan sitä ainoaa asetta mitä minulle on suotu: Totuutta. Lääketeollisuuden voittoa tuottavat rakenteet ovat sellaisia, että ne eivät kestä päivänvaloa. Seuraa jatkossakin tätä kirjoitteluani, sillä nyt on vain alustavasti raotettu hieman verhoja. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, niin sitten tulee todella raskauttavia paljastuksia. Annetaan totuuden valon paistaa sisään paljastaen suomalaisille mitä lääkeyritysten pimeissä onkaloissa on puuhailtu.
Mutta hei – Suomessa lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Suomen terveydenhoito toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: Sängyssä makaava potilas ei vastusta vallanpitäjiä turhilla katumellakoilla.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Kertomus kolesterolista ja statiineista

*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.

Lue, pohdi ja ihmettele!

Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.

Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.

Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.

Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.

Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.

Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".

Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.

Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.

Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.

Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.

Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.

Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.

Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".

Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.

Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.

Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.

Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.

Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia? 

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2013

Väestön kolesterolitason "nousu"


**
Pyydän lukijoitani lukemaan huolellisesti professori Kari Salmisen kirjoituksen, joka liittyy surullisenkuuluisaan Finriski-tutkimukseen, jonka yhteydessä väitetään suomalaisten kolesterolitason kääntyneen nousuun vaarallisella tavalla. 

Huomaatte, että edelleen on runsaasti kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viranhaltijat ja tutkijat eivät ole olleet halukkaita käymään tästä asiasta avointa keskustelua puhumattakaan, että vastattaisiin heille esitettyihin kysymyksiin! 

Jotenkin surulliselta tuntuu, että Vartiainen, Strandberg, Puska, Syvänne yms. ylimielisesti sivuuttavat heille esitetyt kysymykset. Onko tämä teidän mielestänne reilua?

Luovutan palstatilan ja kommenttikentät tässä terveysblogissani terveysviranomaisten, tutkijoiden ja kaikkien terveystietoisten suomalaisten käyttöön. Käydään täällä keskustelua suomalaisten kolesterolitasosta.

*******************

Vartiainen ym. (1) on julkaissut Suomen Lääkärilehdessä vertaisarvioidun kirjoituksen "Finriski-tutkimus: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun". Tutkimuksessa on vuonna 2012 määritetty ikäryhmän 25-74 v. veren kolesterolipitoisuudet. Sama määritys on tehty vertailuvuonna 2007 (2). Vertailun perusteella on tehty otsikon mukainen väite, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on propagoinut laajasti. Media tarttui laajasti syöttiin.

Olen lähettänyt alla olevan tekstin myös kaikille artikkelin kirjoittajille ja Suomen Lääkärilehden päätoimittajille pyytäen kommentteja. En ole niitä saanut. Aikoinaan lupasin palata tähän aiheeseen uudelleen Christerin blogissa, kunhan olen pohtinut asiaa arvostamieni asiantuntijoiden kanssa. Teen sen nyt.

Otos
Veren kokonaiskolesterolipitoisuus on vuonna 2012 mitattu ikäryhmästä 25-74 vuotta yhteensä 2768:lta mieheltä (0,16 % ikäryhmästä) ja vastaavasti 3046:lta naiselta (0,18 % ikäryhmästä). Artikkelissa ei ole pohdittu, millä tarkkuudella mittaustulos vastaa koko suomalaisen ko. mies- ja naisikäryhmän kolesterolipitoisuutta? Mikä on virhemarginaali?

On myös huomattava, että mittaukseen osallistui vain alle 60 % tutkimukseen kutsutuista. Näin suuri kato ei enää vastaa satunnaista otantaa. Voidaan korkeintaan spekuloida, mihin suuntaan henkilöiden satunnaisuudesta poikkeava valikoituminen vaikuttaa mittaustuloksissa.

Veren kolesterolipitoisuus
Vuonna 2007 ikäryhmän 25-74 v. kolesterolipitoisuuden keskiarvo (mmol/l) miehillä oli 5,23 (keskihajonta 1,01) ja vuonna 2012 5,25 (1,08). Erotus on 0,02. Naisten vastaavat luvut olivat 5,27 (0,99), 5,38 (1,05) ja erotus 0,11. Olen tiedustellut sekä professori Erkki Vartiaiselta että artikkelin (1) kaikilta kirjoittajilta, ovatko nämä erot merkitseviä. En ole saanut keneltäkään vastausta, mikä kertonee paljon. Erotus tuskin on merkitsevä ainakaan miehillä. Siis onko vuosien 2007 ja 2012 välillä todellista eroa?

Määritykset on tehty kymmenvuotisikäryhmissä 25-34, 35-44, 45-54, 55-64 ja 65-74. Artikkelissa todetaan, että "vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä" (p=0,26 miehillä ja p=0,39 naisilla).

Miten edellä esitetyn valossa voidaan väittää, että "väestön kolesterolitaso on kääntynyt nousuun"? Kaiken kaikkiaan millimoolin tuhannesosan mittaukseen perustuvat, sadasosaan pyöristetyt lukemat ja niihin perustuvat olettamukset ovat enemmän leikittelyä numeroilla kuin suomalaista terveystodellisuutta.

Valikoivaa
Artikkelin (1) yhteenveto- ja tekstiosassa käytetyt kolesteroliarvot poikkeavat vuosien 2007 ja 2012 tulostaulukoissa (1,2) esitetyistä arvoista. Syytä tähän ei mainita artikkelissa. Vasta myöhemmin (3) Vartiainen on ilmoittanut arvojen koskevankin vain osajoukkoa 25-64 v. eikä siis tulostaulukkoarvoja koko ikäluokasta 25-74 v. (1,2). Ulkopuolinen ei näitä THL:n sisäisiä osajoukon arvoja ja niiden hajontaa pysty mistään tarkistamaan.

Vartiainen perustelee osajoukon 25-64 v. valintaa "koska nämä tiedot ovat käytettävissä vuodesta 1982 lähtien". Miksi sitten vuoden 2007 raportissa (2) taas tästäkin poiketen todetaan: "Vuosien 2002 ja 2007 välillä kolesterolitaso kuitenkin kääntyi uudelleen laskuun sekä miehillä että naisilla. Suomalaisten 30-59-vuotiaiden miesten seerumin kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli 5,69 mmol/l vuonna 2002 ja 5,39 mmol/l vuonna 2007. Samanikäisten naisten keskiarvot olivat 5,42 mmol/l vuonna 2002 ja 5,38 mmol/l vuonna 2007". Siis vertailussa on jälleen uusi osajoukko.

Mitä tarkoitusperiä varten erilaiset osajoukot on kulloinkin valittu?

Kolesterolipitoisuuden mittausprosessi
Artikkelissa (1) ilmoitetaan, että laboratorion systemaattinen virhe vuonna 2012 oli 0,0 %. Laboratoriossa tapahtuva mittaus on kuitenkin vain osa kokonaisesta mittausprosessista, joka alkaa näytteenotosta, näytteen preparoinnista, pakkaamisesta, kuljettamisesta ja varastoinnista ja joka vasta päättyy laboratoriomääritykseen. Olen pyytänyt sekä Vartiaiselta että kaikilta artikkelin kirjoittajilta tiedon koko määritysprosessin virheestä. Vastausta en ole saanut. Mikä siis on koko mittausprosessin virhe?

Kokonaiskolesterolin "nousun" vaikutus terveyteen
Kahteen 1990-luvun alkupuolella tehtyyn yhteenvetotutkimukseen (4,5) viitaten Vartiaisen ym. artikkelissa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2-3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Todettakoon, että tutkimukset (4,5) eivät ensinnäkään puhu suppeasti vain sepelvaltimotautikuolleisuudesta, vaan kaikista sepelvaltimotautitapahtumista.

Toisekseen nämä yhteenvetoartikkelit tarkastelevat pääsääntöisesti alkuperäistutkimuksia, joissa kohteena on ollut sekundääripreventio tai henkilöt, joilla "korkean" kolesterolin lisäksi on ollut muita riskitekijöitä kuten diabetes, korkea verenpaine, tupakointi jne. Siten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen keskiarvoväestöön.

Ennustaessaan lisääntyviä sepelvaltimotautitapahtumia Vartiainen ym. toteavat: "Vuonna 2010 alle 75-vuotiailla miehillä oli 5394 ja naisilla vastaavasti 1805". Miksi yhteenvetotutkimuksiin (4,5) perustuvassa Vartiaisen ym. ennustuksessa käytetään alle 75-vuotiaiden tapahtuma-alttiutta, mutta kolesteroliarvoina artikkelissa käytetään (siis tulostaulukkoarvoista poikkeavasti) osajoukkoa 25-64 v.? Mikä on kirjoittajien logiikka? Miksi vain sepelvaltimotauti?

Tärkeä on Holmen yhteenvetotutkimuksen (4) havainto: "What was gained by cholesterol lowering with respect to CHD risk reduction was mostly lost on other fatal end points so that at least 8-9 % cholesterol reduction had to take place before an associated reduction of total mortality was indicated". Siis mikä sepelvaltimotautitapauksissa voitetaan, se hävitään kokonaiskuolleisuudessa. Tämän toteamuksen rinnalla Finriski-tutkimuksessa havaittu "erotus", miehillä 0,38 % ja naisilla 2,08 %, on kansanterveyden kannalta todella vähäinen (ja jos siis jotain, jopa kokonaiskuolleisuutta pienentävä). Miksi tätä seikkaa ei ole kerrottu?

Suomalainen Autoklinikkatutkimus (6) on osoittanut, että kuolleisuus kaikkiin sydän- verenkiertoelinten sairauksiin on miehillä vähäisintä kokonaiskolesterolialueella 5-7 mmol/l ja naisilla alueella 6-9 mmol/l. Tässä valossa kolesterolipitoisuuden Finriski-määritystarkkuuteen hukkuvat sadasosien "muutokset" tasolla 5,2-5,3 mmol/l ovat sydän- ja verisuoniterveyden kannalta olemattomia. Todettakoon, että myös kokonaiskuolleisuus noudattaa samanlaista, hyvin tunnettua U-käyrää.

Eikö juuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tarkastella kansanterveyttä kokonaisuutena ja paljon laajemmasta näkökulmasta kuin vain yksittäisen, vaikkakin tärkeän taudin, sepelvaltimotaudin kannalta?

Kokonaiskolesteroli, LDL, HDL, triglyseridit
Kummastusta on herättänyt se seikka, ettei Finriski-tutkimuksessa ole ilmoitettu LDL-, HDL- ja triglyseridipitoisuuksia, jotka olisivat tuoneet tutkimuksen edes hieman lähemmäksi nykyaikaa. Ainakaan niitä ei ole artikkelissa kerrottu. Voisiko se johtua siitä, että vuosina 2007 ja 2012 verinäytteet on otettu "vähintään" neljän tunnin paaston jälkeen? Mikä on yleisestä käytännöstä lyhennetyn ja epämääräisen "vähintään" neljän tunnin paaston vaikutus määritystuloksiin, erityisesti triglyseriditasoon?

Yhteenveto
Vartiaisen ym. artikkeli (1) jättää monia keskeisiä kysymyksiä avoimiksi eivätkä sen laatijat ole halukkaita niistä keskustelemaan ja vastaamaan niihin avoimesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on Finriski 2012-tutkimusta käsitelleeseen artikkeliin perustuen esittänyt julkisuudessa vastuuttomia väitteitä, mitkä voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.

Arvostettu Suomen Lääkärilehti on julkaissut kyseisen artikkelin vertaisarvioituna alkuperäistutkimuksena. Olisi voinut olettaa, että edes karkeimmat edellä kuvatut epäloogisuudet olisi huomattu jo lehden toimituksessa. Vielä erikoisempaa on, että vertaisarvioijat eivät ole niihin puuttuneet.
THL on vastuuttomasti herättänyt yhteiskunnassa perusteetonta huolta sydänterveydestä aikana, jolloin muutoinkin väestössä kannetaan suurta huolta työttömyydestä ja perheiden toimeentulosta. Se ei voi olla johtavan, kansakunnan terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavan laitoksen tarkoitus.

Kari Salminen

Viitteet
  1. Peltonen M ym. Kansallinen Finriski-tutkimus 2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008.
  2. Vartiainen E ym. FINRISKI-TUTKIMUS: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien jälkeen kääntynyt nousuun. Suomen Lääkärilehti 2012;67: 2364-8.
  3. Vartiainen E. Kolesterolitaso on todella nousussa. Suomen Lääkärilehti 2012;67:2710-1.
  4. Holme I. An analysis of randomized trials evaluating the effect of cholesterol reduction on total mortality and coronary heart disease incidence. Circulation 1990;82:1916-24.
  5. Law MR ym. By how much and how quickly does reduction in serum cholesterol concentration lower risk of ischaemic heart disease? BMJ1994:308:367-74.
  6. Aromaa A, Maatela J. A search for optimum values: Prognostic evaluation of reference values. Reference values in laboratory medicine. John Wiley & Sons Ltd. 1981.