Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääketeollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääketeollisuus. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Kilpirauhashoitoja ihmetellään

*
Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.
 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.
Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:
Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.
Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!
Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!
Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.
Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.
Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.
Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.
Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.
Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.
Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.
No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!
Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.
Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

torstaina, heinäkuuta 04, 2013

Lääkkeiden tavoiteltu vaikutus - liikevoitto

*
Tämä kirjoitus on ilmestynyt 3.7.2013 Iltalehden blogissani. Kurkkaa kommentteja ja sano mitä mieltä itse olet.

Parempi alaston totuus kuin peitelty valhe. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Lukijapalautteen johdosta (kiitos!) aloitan terveyssatiirini tällä kertaa lääkärislangin oppitunnilla. Duodecim ja Suomen Apteekkariliitto ovat julkaisseet tästä omituisesta murteesta oppikirjan, jonka otsikko on lupauksia herättävästi “Lääkärinkielen sanakirja”. Warelius -palkittu turkulainen professori Pentti Huovinen on toimittanut ja kirjoittanut esipuheen tähän opukseen, joka meinasi viedä lukijaltani hengen.
Pahaa aavistamaton lukijani oli eräänä päivänä sattunut avaamaan sanakirjan H-kirjaimen kohdalta. Hän oli vain vaivoin välttynyt suuremmalta sydänkohtaukselta rauhallisen joogahengityksen, aspiriinin ja nitron voimin. Traumaattisen kokemuksen aiheuttaja ei ollut niinkään yksittäinen sana, vaan tällä kertaa sanan puute. Kirjassa ei nimittäin ollut lainkaan sanaa “haittavaikutus”. Kun lukijani oli tärisevin sormin selaillut S-kirjaimen kohdalle, hän oli löytänyt sanan “sivuvaikutus” = esim. lääkkeen muu kuin tavoiteltu tai odotettu vaikutus.
Suomessa voi siis turkulainen (tosin Helsingissä syntynyt) professori saada lukuisia tietokirjailijoiden palkintoja väittämällä, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Tarkastellaanpa tätä logiikkaa tarkemmin ottamalle kohteeksi statiinit, eli nuo yleiset kolesterolilääkkeet.
Tässä vaiheessa lukijani varmasti luulevat, ettei Suomessa lainkaan enää käytetä statiineja. Yleisradion MOT-dokumentit “Rasvainen kupla” ja “Kolesterolipommi” räjäyttivät hölmöt lääkärit sinne Junttilan tuvan seinille. Rasvahypoteesi haudattiin kuuden jalan syvyyteen ja sillä selvä.
Mutta eihän siinä näin tietenkään käynyt. Ohjelmista tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostoon ja toimittaja Martti Backman sai lääketeollisuudelta kuulla kunniansa. Ihmisiä statinoidaan yhä. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 statiinien kulutus, hinnat ja annostelu olivat taas kasvaneet. Vuonna 2012 statinoitiin 663 195 potilasta Suomessa.
Aina kun oli tarve todistaa, että statiinit ovat maailman ihanin, suorastaan fantastisin, lääkeryhmä, geriatrikko-professori Timo Strandberg kutsuttiin paikalle. Strandbergin lausuntoautomaatti julisti: “statiinien sivuvaikutuksia pelätään turhan paljon”. Muisti pätkii kuin Uuno Turhapurolla, eikä palaile edes pätkitellen.
Professori Martti J Tikkasen “luuppi” iskettiin epäilevän Tuomaan kouraan: LDL-rajat on kirkossa kuulutettu, eli normiväestö tavoitelkoot LDL-rajaa 3,0 ja diabeetikot innostukoot alemmasta hoitotavoitteesta 2,5 mmol/l.
Harmaapartainen ystäväni Birdie kiinnitti huomiotani enemmän tähän viralliseen sivuvaikutuksen määrittelyyn kuin haittavaikutus -sanan deletoimiseen lääkäreiden murteesta. Aion siis tavoilleni uskollisena purkaa kummatkin käsitteet palasiksi statiineita hyväksikäyttäen.
Mutta väliin pieni kevennys. Esimerkki käytännön potilastyöstä. Kun Pirkko Pilleri-Koura saapui pari kuukautta sitten tilaamalleen arvauskeskuskäynnille, häntä tervehti huonosti ilmastoidussa ja homeongelmista kärsivässä tutkimuskomerossa valkotakkinen Dimitri Hyde Dokdoriev. Tämä ihmiskaupan uhrina Suomeen raahattu eläjä hoiteli siellä hänelle varatussa komerossaan potilaitaan. Huimauksesta kärsivä, mutta muodollisesti pätevä naispotilas sai nopeasti kokea rintojen palpaation mahdollisten kyhmyjen varalta lääkärin julistaessa Itä-Suomen murteella “Privet! Snimi svoyu odezhdu. Davai, davai!”, eli stadiksi käännettynä “Hopi, hopi kledjut veke”. Perusteellisen rintatutkimuksen jälkeen diagnoosi oli lopulta kohonnut kolesteroli ja niin statiiniresepti pujahti Pilleri-Kouran käsilaukkuun. Lipitor odotti noutajaansa.
Takaisin asiaan, eli puhutaan nyt siitä sivuvaikutuksesta. Niin se on, että Suomen lääketilastoa selailemalla huomaa, että vaikkapa nämä useissa tutkimuksissa eniten kolotuksiin yhdistetyt statiinit atorvastatiini ja rosuvastatiini löytyvät kohdasta HMG-CoA-reduktaasin estäjät. Kolotukset johtuvat siitä, että liian paljon kyseistä entsyymiä estämällä elimistöstä hupenee kolesteroli, testosteroni, aldosteroni, ubikinoni ja moni muu aine. Potilaalle siunaantuu tämän farmakologis-biologisen estoprosessin johdosta lihaskipuja, muistihäiriöitä ja 2-tyypin diabetesta sekä lukuisia muita ongelmia.
Mutta nyt tarkkana kuin porkkana! Sanaselitykseen liittyy kielipommi (huhuu, näkeekö CIA, NSA, GCHQ?): Jos HMG-CoA-reduktaasin esto on täysin outo ja ei-tavoiteltu vaikutus lääkkeelle, jonka luokittelu on HMG-CoA-reduktaasin estäjä, niin mikä ihme on se lääkkeen tavoiteltu vaikutus?
Avuksi kannattaa ottaa amerikkalainen talousalan julkaisu Fortune -lehti. Sen jokavuotinen listausnumero Fortune 500 sisältää suurimpien amerikkalaisten yritysten tulokset ja liikevaihdot. Asia selvenee nopeasti: Osakeyhtiölain hengen mukaisesti lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle mahdollisimman paljon liikevoittoa. Vuonna 2008 Yhdysvallat kävi romahduksen partaalla kun rahoitusalalla Bear Stearns ja Lehman Brothers alkoivat kompuroida ja kaikki 500 suurinta yritystä tahkosivat voittoa vain 98,9 miljardia dollaria. Tosin tämäkin tulos on kaksinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosittaiseen budjettiin, mutta vuosi oli siis romahdus Jenkkilässä. Miten lääkeyhtiöt pärjäsivät? Niillä ei kovinkaan huonosti sujunut. Yhdeksän suurinta lääkeyritystä teki enemmän voittoa kuin ne kaikki loput 491 muuta yritystä yhteensä! Tajuatko? Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Eikä tässä vielä kaikki. Neljä suurinta lääkefirmaa teki yli kolmanneksen koko Fortune 500 listan nettotuloksesta. Se on jo melkoinen voitto se. Pelkästään atorvastatiinin valmistaja, eli Lipitor-firma Pfizer teki Amerikan lamavuonna 2008 enemmän voittoa kuin Suomen kaikki 500 suurinta yritystä yhteensä Euroopan lamavuonna 2009. Ja täytyy muistaa, että Crestor rosuvastatiinin valmistaja AstraZeneca taas on ruotsalais-englantilainen, eli se ei edes näy tällä Amerikan Fortune 500 -listalla.
Nyt sitten palaan tähän haittavaikutuksien puuttumiseen. Koska kolotukset eivät siis ole haittavaikutuksia, nekin ovat tietenkin suunniteltu osa lääkestrategiaa. Aivan kuten ruokakaupoissa ihmisille tarjoillaan ilmaisia näytepaloja, jotta asiakkaat lopulta ostaisivat sen perhekoon jättipussin, samoin lääkärit tunkevat ennaltaehkäisevän lääketieteen nimissä ihmisille halpoja lääkkeitä, jotka aiheuttavat kolotuksia, joita sitten hoidetaan kalliimmilla lääkkeillä. Statiinit ovat halvimmasta päästä käytetyistä lääkeryhmistä ja niiden epämääräisiä oireita aiheuttavat vaikutukset lisäävät lääkeyhtiöiden strategian mukaisesti masennuslääkkeiden, unilääkkeiden, diabeteslääkkeiden, dementialääkkeiden, kipulääkkeiden ja monien muiden kalliimpien lääkkeiden myyntiä.
Kolotusten määrä johtuu sekä yksilöllisistä, perinnöllisistä tekijöistä (maksan sytokromi P450 -entsyymien polymorfismi) että tietenkin lääkkeiden annostelusta ja puoliintumisajoista. Helpointa yliannostelu on tietenkin voimakkaalla lääkkeellä, jolla on pitkä puoliintumisaika. Näitä ovat atorvastatiini ja rosuvastatiini.
Birdie teki minulle taulukoita, joissa vertailtiin potilaiden toteutunutta lääkekulutusta (RDD, recorded daily dose) määriteltyyn lääkekulutukseen (DDD, defined daily dose). Tällaisia tunnuslukuja ei Suomessa yleensä käytetä, koska ne vaativat runsaanlaista lukujen pyörittelyä. Esimerkiksi kaikki 663 195 vuonna 2012 statiineja käyttänyttä eivät tietenkään käytä lääkettä vuoden jokaisena päivänä, koska osa potilaista kuolee ja uusia potilaita tulee kun joku saa ensimmäisen reseptinsä vaikkapa joulun alla.
Mutta pitemmittä puheitta, Birdien taulukoiden pariin. Tulos oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: voimakkaimpia lääkkeitä yliannostellaan ja laimeampia lääkkeitä aliannostellaan. Eli juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus, mikäli potilaan terveys olisi etusijalla. Esimerkiksi Crestor rosuvastatiinia myydään neljää eri pillerivahvuutta: 5 mg, 10 mg, 20 mg ja 40 mg. Rosuvastatiini on kaikista statiineista voimakkain ja sen DDD eli määritelty päiväannos on vain 10 mg. Atorvastatiini on myös rajua kamaa, sillä sen DDD on 20 mg. Vastaavasti fluvastatiini on todella mieto statiini ja sen DDD on peräti 60 mg. Pravastatiinin DDD on 30 mg ja sen vaikutuksia pidetään asiantuntijoiden mielestä kaikkein pienimpänä. Julkisuuteen kauhukokemuksillaan astunut diplomi-insinööri Leino Utriainen sai pahimmat kolotuksensa vasta kun pravastatiini vaihdettiin atorvastatiiniin ja vieläpä erittäin isolla annostuksella 40 mg. Lääkemerkin vaihdossa lääkkeen tarkoitettu teho siis moninkertaistettiin. Monessa maassa tätä pidettäisiin pahoinpitelynä tai ruumiinvamman tuottamisena.
Olen tässä kirjoituksessani käyttänyt taistelussani lääketeollisuutta vastaan sitä ainoaa asetta mitä minulle on suotu: Totuutta. Lääketeollisuuden voittoa tuottavat rakenteet ovat sellaisia, että ne eivät kestä päivänvaloa. Seuraa jatkossakin tätä kirjoitteluani, sillä nyt on vain alustavasti raotettu hieman verhoja. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, niin sitten tulee todella raskauttavia paljastuksia. Annetaan totuuden valon paistaa sisään paljastaen suomalaisille mitä lääkeyritysten pimeissä onkaloissa on puuhailtu.
Mutta hei – Suomessa lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Suomen terveydenhoito toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: Sängyssä makaava potilas ei vastusta vallanpitäjiä turhilla katumellakoilla.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Kertomus kolesterolista ja statiineista

*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.

Lue, pohdi ja ihmettele!

Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.

Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.

Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.

Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.

Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.

Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".

Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.

Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.

Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.

Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.

Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.

Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.

Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".

Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.

Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.

Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.

Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.

Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia? 

tiistaina, heinäkuuta 03, 2012

Joko riittää pelleily GlaxoSmithKline?

**
Mitä yhteistä on narkolepsialla, tutkimustietojen vääristelyllä, lääkäreiden kylypylämatkoilla, iljettävillä mainoslauseilla, hengenvaarallisilla diabetes- ja masennuslääkkeillä ja vaikkapa sairaalloisilla naurukohtauksilla?

Vastaus on lääkeyhtiö GlaxoSmithKline.

Tänään uutistoimistot eri puolilla maailmaa taivastelevat GlaxoSmithKline (GSK) lääkeyhtiön saamaa sakkotuomiota. Yleensä kai sakkotuomiosta aiheutuu vakavaa haittaa yrityksen toiminnalle, mutta mitä on ymmärrettävissä sillä seikalla, että lääkeyhtiön osakekurssi jatkaa nousuaan? Onko lääketehtaiden moraalittomuus ja länsimainen yhteiskunta jo niin rappiolla, että tämä tulkitaan normaaliksi tapahtumaksi lääketeollisuudessa, että tulee sakkoja ja tuomioita sekä siinä sivussa paljon viattomien potilaiden kuolemantapauksia? Onko lääketehtaiden budjetteihin rakennettu sisään puskurirahastoja juuri tällaisia megaluokan sakkoja silmälläpitäen? Onko ihmiselämällä enää mitään merkitystä oikein ison lääkeyhtiön silmin?

Näin kirjoittavat mm. AFP, AP, Reuters ja Helsingin Sanomat: Lääkejätti GlaxoSmithKline on saanut Yhdysvalloissa ennätyssuuret 2,4 miljardin euron sakot. Miljardisakot tulivat luvattomasta markkinoinnista ja tietojen pimittämisestä viranomaisilta. Yhtiö tuomittiin kahden lääkkeen markkinoimisesta tarkoituksiin, joihin niitä ei ollut tarkoitettu. GSK ei ollut myöskään raportoinut rehellisesti viranomaisille Avandia-diabeteslääkkeestä. Kyseinen lääke määrättiin poistettavaksi Euroopan markkinoilta kaksi vuotta sitten.

GSK:n toiminta oli harvinaisen törkeää. Syyttäjän mukaan GSK markkinoi Paxil-nimistä lääkettä laittomasti lasten masennuksen hoitoon vuoteen 2003 saakka. Yhdysvaltalaisviranomaiset eivät olleet koskaan antaneet lupaa lääkkeen käyttöön alaikäisille. Paxiliin on yhdistetty erittäin vakavia haittavaikutuksia ja ennenaikaisia kuolemia. Samoin yhtiö markkinoi Wellbutrin-lääkettä moniin käyttötarkoituksiin kuten laihduttamiseen ja ADHD-oireisiin, vaikka viranomaiset olivat antaneet sille vain masennuslääkeluvan.

Lääkäreiden kylpylämatkoja ja Madonnan konsertteja
Lisäksi GSK oli jäänyt kiinni lääkäreiden lahjonnasta. - Lääkärit saatiin määräämään yhtiön lääkkeitä tarjoamalla heille muun maussa matkoja kylpylöihin ja Havaijille sekä lippuja Madonnan konserttiin, kertoo asianajaja Carmin M. Ortiz. Taka-ajatuksena oli tietysti, että lääkäri helpommin määräisi potilailleen juuri GSK:n lääkkeitä eikä kilpailevan lääkeyhtiön viritelmiä.

GSK:lla on liki 100 000 työntekijää yli sadassa maassa. Suomessa yhtiöllä on yli sata työntekijää. Pelkästään GSK Suomen liikevaihto oli viime vuonna 113 miljoonaa euroa.

Iljettävät mainoslauseet
Vain täydellisesti piittaamaton lääkeyritys voi olla niin moraaliton, että hehkuttaa etusivullaan tänä tuomion päivänä: Tee enemmän, voi paremmin, elä pidempään!

Narkolepsia
GSK onnistui tuhoamaan monen perheen unelmat tuottamalla kovalla tohinalla markkinoille Pandemrix -nimisen rokotteen sikaflunssa vastaan, joka aiheutti runsaasti sivuvaikutuksia ja yllättävimpänä harvinaisen narkolepsian. Minun oikeustajuni joutuu kovalle koetukselle kun suomalaiset viranomaiset hyväksyivät sellaisen seikan, että lääkeyhtiö ei joudu korvaamaan lääkkeen sivuvaikutuksista johtuvia pysyviä haittoja kuten esim. narkolepsia, eli nukahtelutauti.

Tutkimustietojen vääristelyä ja hengenvaarallisia lääkkeitä
GSK suorittaa muiden lääkeyhtiöiden tapaan vilkasta tutkimustoimintaa saadakseen lääkkeilleen käyttöluvan. Erittäin tuomittavaa oli GSK:n toimesta toimittaa arvostettuihin lääketieteellisiin julkaisusarjoihin vääristeltyjä tutkimustietoja. Muun muassa New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin vääristelty tutkimusraportti Avandia -diabeteslääkkeestä.

Mitä merkitystä tällä asialla on tavalliselle lääkkeiden kuluttajalle? Tutkimustietoja vääristelevissä raporteissa ei mainita lääkkeiden sivuvaikutuksia vaan tuodaan esille lääkkeiden myönteisiä vaikutuksia. Nyt on ikävä kyllä varmistunut, että Avandia -diabeteslääke aiheutti yli 50 prosentille käyttäjistään vakavia sydänsairauksia.

Sairaalloiset naurukohtaukset
Masennuslääkkeillä on huomattavan paljon sivuvaikutuksia. GSK:n kehittämä Paxil on kuitenkin ihan järkyttävä lääke. Mitä sanotte tällaisista sivuvaikutuksista: sairaalloiset naurukohtaukset, paksuuntunut iho, emättimen puutuminen, limaista vuotoa nänneistä, miesten rintojen kasvua, impotenssia, lihominen jne.

Kommentteja?

tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Käypä hoito -suositusten uskottavuus kriisissä

**
Olen koulutukseltani biologi, väitellyt omalla alallani tohtoriksi vuonna 1987. Lääkäriksi minä hain, mutta en ensimmäisellä hakukerralla päässyt lääketiedettä opiskelemaan. Sitten vei jo biologia kaikki energiat ja ajatukset ja haave lääkärin ammatista jäi toteutumatta.

Väitöskirjaani varten olin tekemisissä tutkimustyötä tekevien lääkäreiden kanssa ("biomedisiinareita"). Totuin lääkärin maailmaan, ajatteluun ja huumoriin. Opin arvostamaan lääkärin vaativaa työtä. Viihdyin lääkäreiden seurassa.

Tiedän ystäväpiirini lääkäreiden myötä, että eilinen MOT: Kolesterolipommi jättää aika ristiriitaisen mielen potilaitaan hoitavaan lääkäriin. Lääkäri lukee Käypä hoito -suosituksista miten hänen kuuluu toimia esimerkiksi siinä tilanteessa kun vastaanotolla istuu korkeasta kolesterolista kärsivä potilas. Ei hänellä mahdollisesti tule mieleenkään, että hoitosuositusta pitää epäillä. Kuitenkin tiedämme esitetyn ohjelman ja monien muiden seikkojen perusteella, että Käypä hoito -suositusten uskottavuus on valitettavast hyvin vakavassa kriisissä.

Lääketehtaat sanelevat mitä Käypä hoito -suosituksiin kirjoitetaan ja mitä jätetään kirjoittamatta. Kirjoittajilla on eturistiriitoja ja monenlaisia sitoumuksia lääketeollisuuden suuntaan taloudellisen hyödyn lisäksi. Ei minun tarvinnut kauan etsiä erästä tiettyä kirjoitusta. Kaivoin esille professori Kari Salmisen viime vuonna kirjoitetun mielipiteen Käypä hoito -suositusten uskottavuusongelmasta. Te voitte Duodecim -lääkärilehdestä lukea koko jutun. Lukekaa moneen kertaan tämä kohta, kunnes se syöpyy mieliin: "Suositus tulisi vahvistaa ja julkaista virkamiesvastuulla". Siinä on se keino, jolla Käypä hoito -suositusten uskottavuusongelma poistetaan.

Poimin tähän ne olennaiset tekstikohdat (lihavointi ja kursivointi minun aikaansaannostani), jotka liittyvät aiheeseen:


VEREN KOKONAISKOLESTEROLIPITOISUUDEN VÄESTÖTAVOITE, ONNETON ERHE

Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 125: 802-803, 2009.


Parin viimeisen vuosikymmenen Käypä hoito-ohjeet ovat toistuvasti asettaneet kaikkien suomalaisten veren kokonaiskolesterolipitoisuuden tavoitearvoksi alle 5 mmol/l. Tämän kokonaisvaltaisen väestötavoitteen perustelut ovat jääneet hämärän peittoon. Tavoite on tehokkaalla tiedottamisella saatettu niin lääkärikunnan ohjenuoraksi kuin siitä useinkin hätääntyneiden ihmisten tietoisuuteen. Ainakin seitsemän kymmenestä suomalaisesta ylittää tiukan suositusarvon.

...

Kun nyt ilmeisesti laaditaan uutta Käypä hoito-suositusta, on viimeinen hetki luopua yleisestä väestötavoitteesta ennen kuin se johtaa uskottavuuden täydelliseen menetykseen. Samalla hyvän tieteellisen käytännön mukaan jokaisen suosituksen laatimiseen osallistuvan tulisi antaa suosituksessa yksityiskohtainen selvitys mahdollisista aikaisemmista tai nykyisistä eturistiriidoista (conflict of interest), mm. erilaisista yhteyksistä lääketeollisuuteen ja –kauppaan.

Suositus tulisi vahvistaa ja julkaista virkamiesvastuulla. Samalla suositukseen tulee laatia kulu/tuottolaskelma, mitä sisätautilääkärien asettama epävirallinen ad hoc ryhmä ei ole suosituksessa tehnyt. Asianosaisia ja –tuntevia viranomaisia ei maastamme puutu, koska suositus koskee ainakin sosiaali- ja terveysministeriötä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, KELAa, Lääkelaitosta ja Lääkehoidon kehittämiskeskusta ja jopa valtiovarainministeriötä.

Kari Salminen

Professori, eturistiriidoista vapaa riippumaton eläkeläinen

Helsinki

KOMMENTOIKAA!

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Yleisradio tarjosi vastinetta TV-lupamaksuille

**
Yleisradion toimittaja Martti Backman on kahdessa MOT -ohjelmassa osoittanut seuraavansa ajan ilmiöitä tarkasti.

Ohjelman ensimmäisessä osassa, jota tässä terveysblogissakin on laajasti seurattu, puhkottiin rasvakupla. Eläinrasvat osoitettiin mainettaan paremmiksi, niin kuin lukijani hyvin jo tietävätkin.

Ohjelman toisessa osassa, jonka taustamateriaalia löytyy mm. tämän terveysblogin monissa kirjoituksissa ja kommenteissa, käsiteltiin kolesterolipommia. Kolesterolin laskemiseen kehitetyt lääkkeet, statiinit, pudottavat kyllä tehokkaasti kolesterolia, mutta muuten terveillä ihmisillä niiden sydänkohtauksia vähentävä teho jää lähes olemattomaksi. Sen sijaan statiinien sivuvaikutukset ovat osoittautuneet selvästi toivottua vakavimmiksi.

Hankkikaa käsiinne Kunto & terveyslehden viimeisimmät numerot ja lukekaa rasva- ja kolesterolikirjoitukset hyvin tarkkaan.

Erityisesti viime vuosien lääke-tutkimukset ovat tuottaneet statiinien valmistajille pettymyksiä toisensa jälkeen. Lääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi sydänkohtausten ja -kuolemien ehkäisyssä.

Statiinit ovat lääketeollisuuden kukoistavin bisnes. Suurten lääkeyritysten epäilläänkin aikaisemmin vääristäneen rahoituksellaan lääketutkimusten tuloksia. Lääketehtaat ovat ostaneet tutkijoita haamukirjoittajiksi. Negatiiviset tulokset on piilotettu pöytälaatikoihin. Suomalaisten johtavien sydänlääkärien sidonnaisuudet suurimpiin statiineja valmistaviin yrityksiin saavat kulmakarvat kohoamaan.

Mitä mieltä olet ohjelmasta? Saitko ohjelmassa lisäperusteita luopua statiinilääkityksestä?

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Laihdutuspillereiden tulevaisuus näyttää synkältä

##
Svenska Dagbladet maalaa meille tosi synkän kuvan laihdutuspillereiden tulevaisuudesta.

Ihmiset ovat liian lihavia ja lääketeollisuus näkee tässä huomattavan hienon markkinaraon. Mitä jos voisi ottaa laihdutuspillereitä ja sillä tavalla laihtua?

Turha toivo! Nyt laihdutusbisnes on tältä osin tullut tiensä päähän. Reductil vedetään näinä päivinä väkisin pois apteekkien hyllyiltä. Pilleri aiheuttaa liian vakavia sivuvaikutuksia. Ja uskokaa tai älkää, mutta se oli lääketeollisuuden viimeinen toivo! Uusia ei ole lähivuosina tulossa ja kaikki muut on jo aikoja sitten tuomittu joko tehottomina tai liian vaarallisina terveydelle. Tällä synkällä matkalla on kaatunut moni valmiste: Xenical, Acomplia jne. Ja nyt siis viimeisimpänä Reductil.

Svenska Dagbladetin toimittaja keskustelee asiasta kolmen asiantuntijan kanssa.

Christina Fleetwood edustaa ylipainoisten valtakunnallista yhdistystä. Laihdutuspilleri osoittautui liian helpoksi vaihtoehdoksi. Pillerit eivät olleet mikään oikotie onneen.

Professori Stephan Rössner on Ruotsin ehkä tunnetuin lihavuusasiantuntija. Synkäksi menevät Rössnerinkin mietteet. Pillereiden kohtaamat ongelmat johtavat siihen, että lääkealan yritykset lopettavat tuotekehittelyn kokonaan. Rössner pitää lääketeollisuuden ahneutta suurena ongelmana. Laihdutuslääkkeet päästettiin liian aikaisin markkinoille ja kova kilpailutilanne johti ylilyönteihin eri valmistajien välillä. Myös käyttäjien odotukset pillereiden suhteen ovat olleet aivan epärealistisella tasolla. Painonhallinta on niin monimutkaista, ettei sitä pillereillä kyetä hallitsemaan.

Aivotutkija ja professori Martin Ingvar on niinikään synkissä mietteissä. Laihdutuspillerit perustuvat liian yksinkertaiseen konseptiin. Syö pillereitä ja laihdu. Mutta painonhallinta on siis niin paljon monimutkaisempaa ja vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Nyt kun laihdutuspillerit ovat tulleet tiensä päähän, voidaan mahdollisesti harkita jopa ruoan sisältämien hiilihydraattien vähentämistä ja panostusta proteiineihin ja rasvoihin. Tämä luonnollinen tapa laihtua on osoittautunut hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Ainoa ongelma tässä taitaa olla se, että sillä menetelmällä ei mikään yritys maailmassa pääse rikastumaan. Tilaa jo tänään minulta ilmainen yleisohje, millä painonhallinta onnistuu. Yhteystiedot löytyvät terveysblogini yläosasta. Käy kirjakaupasta hakemassa uusin painonhallintakirjani "Sietämätön leveys", tilaa se julkaisijan sivuilta tai tilaa minulta painonhallintaluento (kirja saatavilla silloin erikoishintaan!).

Muita kirjoituksia painonhallinnasta:

maanantaina, helmikuuta 08, 2010

Moraaliton lääketeollisuus

##
Summary in English.

You must read this paper of Spielmans & Parry in the scientific journal Bioethical Inquiry! The pharmaceutical industry and its associated medical communication firms are suppressing and spinning negative data. Ghostwriting has emerged as a tool to help manage medical journal publications to best suit product sales, while disease mongering and market segmentation of physicians are also used to efficiently maximize profits. The prominent authors propose that while evidence-based medicine is a noble ideal, marketing-based medicine is the current reality.

Teen jatkuvasti yhteistyötä
Suomen parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Yritämme parantaa maailmaa keskustellen asioista sekä julkisuudessa että henkilökohtaisella tasolla.

Pääjohtaja Pekka Puskan kanssa on ollut innostavaa käydä läpi ravitsemus- ja terveysasetelmia. Dosentti Mikael Fogelholmin kanssa käymäni keskustelut ovat johtamassa ainakin omalta osaltani parempaan ymmärrykseen miten ravitsemussuosituksilla yritetään ohjata kansalaisiamme tekemään fiksumpia ateriavalintoja. Tarvitaanko jatkossa laisinkaan nykyisenlaisia ravitsemussuosituksia, sen saamme nähdä tulevina vuosina. Tohtori Matti Tolosella on samanlaista "ensyklopedistin" vikaa kuin minulla, eli keräämme tiedostoihimme uutterasti terveystietoa luovuttaen auliisti luettavaksenne parhaimpia palojamme. Tolosen tekstejä kun lukee avoimella mielellä ja keskittyy rauhanomaiseen keskusteluun hänen löydöksistään, voi kokea suuria elämyksiä. Jokainen ihminen on ajatuksen arvoinen. Näistä kolmesta mainitusta herrasmiehestä minulla on paljon hyviä muistoja.

Hyvät blogiani lukevat toimittajat, nyt tulee erityisesti teille pyyntö keskittyä oikein suureen mätäpaiseeseen: lääketeollisuuden moraalittomuuteen. Meidän on saatava lääketeollisuus ruotuun, yhdessä tuumin! Nykyisestä tilanteesta ei hyödy kukaan. Mainituista herrasmiehistä ja erityisesti Matti Tolonen ei taatusti halua enää yhtään enempää skandaaleja luettavakseen lääketeollisuuden parista.

Rakkaat toimittajat (ja muut asiasta kiinnostuneet), pyytäkää minulta luettavaksi Glen Spielmanin ja Peter Parryn artikkeli lääketeollisuuden moraalittomuudesta, systemaattisesta ja tahallisesta lääkärilehtien sekä lääkärikunnan harhaanjohtamisesta. Yhteystietoni löydätte sivun ylälaidasta.

Haamukirjoitusfirmat laativat lääkärilehtiin kaikenlaisia "tutkimusartikkeleita", joille sitten haetaan tunnettujen lääkärivaikuttajien nimet julkaisijoiksi.

Spielmanin ja Parryn raskaankuuloiset väitteet perustuvat oikeudessa esille tulleisiin lääkefirmojen sisäisiin muistioihin. Asiansa osaava toimittaja löytää haasteellisen mutta kiinostavan työkentän lääketeollisuuden skandaaleista. Asian selvittämisellä on valtava merkitys myös Suomessa, varsinkin yleisen oikeustajun takia. Rahan valta on katkaistava ja rehelliselle lääkeinformaatiolle on saatava jalansijaa!

Dosentti Matti Tolonen on äskettäin lähettänyt toimittajille taustatietoa lääketeollisuuden toimintamenetelmistä. Tietoa menetelmistä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Otan asian esille nyt myös tässä yllättävän suositussa terveysblogissani.

Näyttää siltä, että lääketeollisuuden tehtävänä on kaupitella lääkkeitä, eikä suinkaan terveyttä. Lääkärit "aivopestään" jo koulutusvaiheessa lääkkeille myönteisiksi, kertoo eräs tuttavamme. Tällaiselle korruptiolle ja lahjonnalle pitää saada loppu.

Lääkkeistä pitää väitellä tieteellisillä tutkimuksilla eikä mielipiteillä. Lääketiedon pitää perustua tieteelliseen näyttöön. Spielmans ja Parry ovat todenneet synkän varjon lankeavan lääketeollisuuden raporttien ja julkaisujen ylle. Lääketeollisuuden pyrkimyksenä näyttäisi olevan ennemminkin lääkkeiden mainostaminen kansainvälisissä lääkärilehdissä kuin rehellisen tiedon välittäminen alan asiantuntijoille.

Tässä lisää tietoa moraalittomasta lääketeollisuudesta:

torstaina, heinäkuuta 30, 2009

Lääketehtaat myöntävät käyttäneensä haamukirjoittajia

###
Reumalääkäri Pekka Nykänen kirjoittaa blogissaan
tärkeästä ja samalla surullisesta asiasta: Lääketehtaat käyttävät haamukirjoittajia

Vuonna 2005 tohtori Adriane Fugh-Berman alkoi selvittää, missä määrin lääketehtaat käyttävät haamukirjoittajia julkaistessaan lääkkeitä koskevia tutkimuksia. Häntä oli itse asiassa, itse kysytty haamukirjoittajaksi. Haamukirjoittaja on sellainen usein tunnettu tiedemies, joka rahan kiilto silmissä suostuu toimimaan lääketehtaan tutkimusjulkaisun kirjoittajana, vaikka ei mahdollisesti olisi lainkaan tehnyt mitään tutkimuksen eteen. Yllättäen 26.7.2009 amerikkalainen lääketehdas Wyeth myöntää käyttäneensä haamukirjoittajia. Tämä myönnytys tulee pitkän selvittelyprosessin jälkeen. Lue tästä esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa käyty keskustelu asiasta. Wyeth on levittänyt haamukirjoittajien julkaisuja lääketehtaan lääke-edustajien kautta lääkäreille esitellessään uusia tuotteita. Kun lääkäri/tutkija saa nimensä tällaiseen artikkeliin, saa hän julkaisun myös omaan meriittilistaansa ja tämä puolestaan väärentää tutkijoiden asemaa heidän kilpaillessaan yliopistollisesta virasta. Tällöin lääketehdas mahdollisesti saa oman miehen tai naisen yliopistoklinikan johtoon.

Tämän vuoden alussa kirjoitin miten arvostettu lääkärilehti PLoS Medicine herätti keskustelua tiedelehdissä tapahtuvasta haamukirjoittelusta. Kun julkaisussa oli mukana tunnettu tiedemies, julkaisu saattoi ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide saattoi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohdittiin haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:
1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä
2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida
3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta?

Muita kirjoituksiani lääkeyritysten kyseenalaisista tempuista:

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

Merckillistä kirjoittelua!

*
Luin äsken ystäväni Anssi Mannisen blogista
aika hätkähdyttävän uutisen: Lääkeyhtiö Merck on perustanut tiedelehden The Australasian Journal of Bone and Joint Medicine, joka luetellaan Excerpta Medica tietokannassa, mutta ei sentään MedLine:ssa tai PubMed:ssä. Ideana on tehdä vaikutelma siitä, että nyt on lääkeyhtiö Merckin edustamista tuotteista pelkkää hyvää sanottavaa tieteellisessä julkaisussa. Kiireinen lääkäri saattaa lehti kädessään miettiä, että kokeillaanpa tuota Merckin lääkettä seuraaville potilaille, kun siitä nyt kerran on olemassa noin "selkeää" näyttöä tehosta. Kyseessä on kuitenkin pelkkä lääkeyhtiön mainosjulkaisu. Lääkeyhtiö voi mainoslehdessään tietenkin väittää ihan mitä tahansa.

Merckin julkaisupolitiikka on mielestäni tosi murheellista. Mikään lääkeyhtiö ei saa toimia näin moraalittomasti. Ei edes Merck. Tosi merckillistä sekoilua! Tässä lisää luettavaa Lontoon murteella:


perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Lääketehtaiden haamukirjoittajat kuriin!

*
Arvostettu lääkärilehti
PLoS Medicine keskustelee tiedelehdissä tapahtuvasta ns. haamukirjoittelusta, eli sellaisesta tilanteesta, että lääketehdas maksaa tunnetulle tiedemiehelle palkkion läsnäolosta tutkimusjulkaisun kirjoittajien joukossa. Kun julkaisussa on mukana tunnettu tiedemies julkaisu saattaa ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide voi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohditaan haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:
1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä
2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida
3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin 

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta? 

Lähde: Peter C. Gøtzsche, Jerome P. Kassirer, Karen L. Woolley, Elizabeth Wager, Adam Jacobs, Art Gertel, Cindy Hamilton. What should be done to tackle ghostwriting in the medical literature? PLoS Medicine Debate, February, 2009


torstaina, helmikuuta 12, 2009

Laihdutuspillerin markkinoinnissa mukana tanskalaisprofessori

##
Tämä ei ole mukavaa luettavaa
. Jos elämässäsi on surua ja murhetta, jätä tämä juttu lukematta.

Svenska Dagbladet kirjoittaa 11.2.2009 laihdutuslääkkeestä nimeltään Tesofensin. Teksti on taattua toimittaja Henrik Ennartin käsialaa. Asia on ykkösuutisena nyt myös Dagens Medicin lääkärilehdessä.

Pohjoismaiden tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita, tanskalaista professori Arne Astrupia, pidetään aika härskinä markkinamiehenä. Hän on osakkaana yrityksessä (NeuroSearch), joka valmistaa tätä laihdutuspilleriä. Pilleri muuttuu professorin suussa vaarattomaksi ja lukuisin tieteellisin kirjoituksin hän lisää tämän pillerin luotettavuutta. Lisäksi tämä professori tekee ehkä kaikkein suurinta tuhovaikutusta lainaamalla mielipiteitään suosittuihin viikkolehtiin. Mielipiteiden muokkaamisessa viikkolehdillä on huomattava asema. Professorien ja lääkäreiden sanaan on totuttu luottamaan. Varsin suosittu professori työskentelee Kööpenhaminan yliopistossa. On vaikea löytää suurempaa asiantuntijaa lihavuuden tutkimuksessa kuin tämä mainittu tanskalaisprofessori. Hän antaa ohjeita Maailman terveysjärjestö WHO:lle, on toimittajana Obesity Reviews -lehdessä, toimii useiden merkittävien tiede- ja lääkärilehtien tarkastajana ja hän istuu lukuisissa eri asiantuntijapaneeleissa. Häntä kuunnellaan ja häneltä saatuja neuvoja totellaan. Valta sokaisee herkästi ja nyt professori Astrup on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Täytyy seurata tämän ikävän laihdutuspilleriskandaalin kehittymistä.

Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja ihmetellä asioita julkisesti. Ihmettelen nyt julkisesti yhtä asiaa. Olin muutama päivä sitten puheenjohtajana paneelissa, joka pohti uusia ravitsemussuosituksia ja erityisesti sitä voitaisiinko hiilihydraattien saantia rajoittaa. Yllättyin Kuopion yliopiston professori Matti Uusituvan vastustaessa jyrkästi yksikönjohtaja Mikael Fogelholmin esitystä kiristää hiilihydraattivyötä 5 prosentin verran. Fogelholmin arvostama professori Walter Willett leimattiin professori Uusituvan kommentissa pelkäksi ravitsemusepidemiologiksi ilman minkäänlaista kokeellista kokemusta. Onko mahdollista? Ei kai nyt sentään meillä Suomessa? Voiko olla niin? En usko? Mitä häh? No joo, sanotaan se nyt suoraan: Ei kai professori Uusituvalla ole mitään tekemistä sokeriteollisuuden tukemisen kanssa. Ei kai?

Sanoinhan, että tämä on ikävä uutinen, ja toivon olevani ihan pielessä professori Uusituvan suhteen. Ehkä meillä Suomessa ei esiinny mitään tällaista professori Astrupin tapaista mielipiteitten muokkausta laisinkaan? Voihan professoreihimme luottaa? Voihan?

Tätä kirjoitusta ei ole pakko kommentoida.

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Ellagiinihappo auttaa syöpään?

*
Ellagiinihaposta on äskettäin saatu
mielenkiintoista uutta tietoa. Ellagiinihaappo on fenoleihin kuuluva luonnontuote, jota löytyy useista hedelmistä, vihanneksista ja pähkinöistä. Hyviä tämän fenolihapon lähteitä ovat mm. mansikat, vadelmat, karpalo, saksan- ja pekanpähkinät sekä erityisesti granaattiomenan mehu.

Ellagiinihappoa pidetään tehokkaana antioksidanttina ja sen on koeputkissa todettu vähentäneen vahingollisten solujen kasvua. Se lieventää hapetustressin vaurioita. Nämä havainnot johtivat varsin laajaan innostukseen etsiä mahdollisia ellagiinihapon terveyshyötyjä. Sellaista lopullista läpimurtoa on pitkään odotettu.

Koululääketiede ei tunnusta, että ellagiinihappo voisi vaikuttaa millään tavalla syövän hoitoon. Amerikan ylin lääkintäviranomainen FDA on jopa varoittanut siitä, että tämä happo vie kuluttajaa harhaan: Ellagic acid has been identified by the U.S. Food and Drug Administration as a "187 Fake Cancer Cures Consumers Should Avoid" (Ellagiinihappo on FDA:n toimesta todettu huuhaa -tuotteeksi ja kuluttajien pitäisi sitä välttää). Tähän hieman kummalliseen asetelmaan sopii odottaa lisävalaistusta. Minusta tuntuu, että tässä on kyse siitä asetelmasta, että lääketeollisuus puolustaa kynsin hampain omia tuotteitaan ja on haluton myöntämään luonnontuotteille mitään mahdollisuuksia kovilla syöpähoidon markkinoilla.

Lääketeollisuus ja FDA saa uutta mietittävää tuoreesta tutkimustuloksesta. Kalifornialaiset tutkijat ovat löytäneet ellagiinihapon syöpäkasvainta hillitsevän mekanismin tarkoissa kokeissaan. Syöpäsoluissa ellagiinihappo aiheuttaa nopeutetun solukuoleman ja syöpäkasvain pienenee sekä ottaa paremmin vastaan solumyrkky- ja sädehoitoa.

Lähde: Medical News Today, 28.9.2008

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Lääketutkimuksen rappiotila syvenee

###
Minulla oli mahdollisuus
1980-luvulla tehdä tieteellistä tutkimustyötä sekä Suomessa että ulkomailla. Se oli ihanaa aikaa ja minulla oli loistava tilaisuus tavata alan ehdottomia huippuja tieteen maailmassa. En silloin aavistanut miten ajankohtaiseksi erään huipputiedemiehen lausahdus 1987 osoittautuisi vuonna 2008: Voit toki lähettää tuon jutun julkaistavaksi tiedelehteen sellaisenaan, mutta todennäköisesti olisi hyvä kierrättää se ensin professori X:n kautta. Jos hän tarjoutuu mukaan kirjoittajaksi, älä epäröi hetkeäkään. Se on varmin tapa saada juttusi julkaistua.

Tämä ei takuulla ole mitenkään ainutlaatuista. Tällaisen houkutuksen uhriksi joutuu jokainen nuori, eteenpäin pyrkivä tutkija. Se professorin mukanaolo siinä paperissa on niin paljon vaivattomampi tapa julkaista kuin yksin noihin "bumerangeihin" (päätoimittajan korjausehdotukset koskien sitä miten käsikirjoitusta pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä tiedelehdessä) selvyyttä etsien ja hylkäyskirjeisiin ei takuulla totu. Käsikirjoituksen hylkäys tuntuu aina yhtä kauhealta kohtalolta.

Asian arkaluonteisuuden takia en paljasta huipputiedemiehen nimeä, enkä myöskään kuka mahtoi olla se joka oli aikeissa lähettää juttunsa tiedelehteen julkaistavaksi yksinään, mutta joka kuitenkin päätyi ottamaan käsikirjoitukseensa mukaan muutaman huippututkijan. Ja sai juttunsa yllättäen julkaistua alan huippulehdessä.

Merck -lääkeyhtiön Vioxx oikeudenkäynnin yhteydessä on paljastunut uutta tietoa joidenkin lääkeyritysten tavasta tehdä tutkimustyötä lääkkeiden parissa ja siitä miten häikäilemättömästi käytetään huipputiedemiehiä hyväksi tiedejulkaisujen yhteydessä! Kirjoitin aiemmin haamukirjoittelusta. Tästä on nimenomaan kyse.

Yhdysvalloissa toimii Complete Healthcare Communications (CHC) -niminen yritys, jonka tehtävänä on tarjota lääkeinformaatiolle paras mahdollinen julkaisukanava. Lääkeyritys maksaa tälle yritykselle sievoisen summan rahaa, jotta saisi lääketutkimuksensa myönteisessä valossa esittelevän käsikirjoituksensa julkaistua alan huippulehdissä. Tuon CHC:n tehtävänä on etsiä käsiinsä alan guru. Hän tutustuu käsikirjoitukseen rauhassa. Mikäli hän ei sitä suoralta kädeltä tuomitse, hänelle tarjotaan tietty palkkio siitä hyvästä, että hänen nimissään julkaistaan lääketehtaan käsikirjoitus. Samalla varsinaisen työn tehneet lääketehtaan omat tutkijat vetäytyvät taka-alalle ja tuo oman alan guru nostetaan päärooliin!

Kuka tästä pelleilystä hyötyy? Tietenkin lääkeyritys, joka saa myönteistä julkisuutta lääkkeelleen. Myös tuo alan guru hyötyy tästä lihavamman lompakon ja laajemman osaamisalueensa myötä. Tästä hyötyy myös tiedelehti, sillä on itsestään selvää, että jonkun alan guru saa enemmän vipinää aikaiseksi tiedemiespiireissä kuin joku tuiki tuntematon lääketehtaan oma laboratorioväki. Tuollaista gurun elävöittämää lehteä ja yksittäistä julkaisua lainataan (siteerataan) tosi paljon ja tiedelehden arvostus nousee.

Kuka tästä pelleilystä kärsii? Ennen kaikkea tästä ikävästä ilmiöstä kärsii potilas. Miten voidaan taata, että potilaalle voidaan kehittää paras mahdollinen lääke kun tiedon julkistamiseen käytetään tällaisia tieteen rehellisyyttä halveksivia menetelmiä? Tästä kärsii myös tieteen uskottavuus. Miten voidaan suuren yleisön silmissä säilyttää uskottavuus, jos tieteellinen julkaisutoiminta on tällaista?

Lähden nyt tiedemaailman kehtoon (Karolinska institutet) muutamaksi päiväksi luennoimaan liikunnan, terveyden ja ravitsemuksen roolista kilpirauhaspotilailla. Samalla julkaistaan siellä vaatimaton kirjani "Sköldkörtelpatientens kost". On siinä professoreilla ihmettelemistä kun esittelen mm. ne modernit apuvälineet millä käydään ruokakaupassa nykyään: 10 m mittanauha, polvisuojukset, kuulosuojaimet ja suurennuslasi.

Lähteet: Tietotoimistot eri puolilla maailmaa kirjoittavat tästä, 18-20.4.2008

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Hippokrates on kuopattu kauan sitten!

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja räväkästi. Olkoon tämä kirjoitus esillä viikon verran jatkokommentointianne varten.

Minulle sataa myötätuntoa osoittavia viestejä
ympäri maailmaa (heh!) koskien yllättäen peruuntuneita diabetesluentojani kahdella eri paikkakunnalla Suomessa. Niissä oli tarkoitus tarkastella hyvin avoimesti ja kiihkottomasti diabeetikon ravitsemusta uudistettujen suomalaisten Diabeteksen ravitsemussuositusten pohjalta ja tuoda esille USA:ssa ja Ruotsissa hyväksytyt (mutta Suomessa vaietut!) tästä poikkeavat ravitsemussuositukset. Olin pyytänyt paikalle paikkakunnan lääkäreitä, diabeteshoitajia ja tietenkin paikkakunnan diabeetikkoja. Asia oli kaikin puolin selvä ja diabetesyhdistys, joka minut oli kutsunut, odotti minua innokkaasti paikalle. En ymmärrä miksi luennot piti peruuttaa? Olisikohan jonnekin luennosta kertovan informaation joukkoon lipsahtanut paniikkireaktioita erityisesti lääkärikunnassa aiheuttava A-kirjaimella alkava dieetti? Yleensä yritän näitä paniikkikohtauksia vältellä puhumalla Hys hys -ruokavaliosta.

Nimimerkki "Pappa" sanailee oivalliseen tyylinsä minulle (käänsin tekstin normaalille suomenkielelle ja korjasin virhelyönnit): Diabetekseen sairastuneiden kehitykseen liittyy valtava bisnes, joka ei varsinaisesti liity suoraan sokeritasapainon säätelyyn käytettäviin lääkkeisiin. Luulen, että itse insuliinibisnes ei ole se millä se varsinainen potti kerätään lääkeyrityksille. Se millä rahat kerätään on diabeteksen oheissairauksiin liittyvä lääkitys! Useinhan asiaan liittyy verenkiertoelimistö, verenpaine, kolesteroli jne. Näihin löytyy sopiva lääkearsenaali. Oheissairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ei ole halpaa jos se tehdään terveydenhuollon hoito- ja lääkintäkeinoin. Ruokapöydässä tehtynä se saattaisi olla varsin halpaa. Tuskinpa sitä tulevat ne tukemaan, jotka menettävät bisnestään.

Hyvin sanottu!

Eräs tiedemies (vau! minulla on tiedemiesystäviäkin!) epäilee, että vaarallista luennossani voi olla se hiilihydraattitietoisuuden mukanaan tuoma verensokerien parantuminen.

Eräs lääkäri kirjoittaa minulle: En kovasti yllättynyt saamastasi palautteesta. Se pitää vain kestää, kun leikkiin käy. Toivon, että hallitset tunnelmasi, nautit syntymäpäivästä ja jaksat jatkaa. Eihän tässä pelosta voi olla kyse. Sitkeydestä ja kestävyydestä paremminkin on kyse.

Jatketaan vielä "Papan" ajatuksilla: Diabeetikko kannattaa pitää pitkään elossa, mutta ei niin kovin terveenä. Mitenköhän tuossa tilanteessa optimoidaan rahan tuotto? Varmaan tätä varten löytyy laskelmat. Tämä on julmaa puhetta. Bisneksen etiikka ja moraali on kirjoitettu viime kädessä setelipaperille. Hurskastelkoon asian johdosta kuka vaan millä tavalla tahansa.

Hippokrates on kuopattu kauan sitten.

Tämä teksti on vapaasti median käytettävissä.

Lisäys: Sain äsken tietää, että Lars-Erik Litsfeldtille kävi Ruotsissa samalla tavalla kuin minulle. Tässä kopio Litsfeldtin kohtalosta:

För ett år sedan erbjöd jag mig att komma till diabetesföreningen i Uppsala och berätta min historia. Jag skrev såhär:
Hej
Om ni vill kan jag komma och hålla föredrag om hur jag fick bukt med min diabetes. Jag gör det gratis eftersom jag ömmar för just diabetiker, dessutom bor jag i Uppsala så det är ju inga resekostnader heller. Jag har en hemsida, www.fettskramd.se där ni kan läsa mer om mig.
Med vänlig hälsning
Lars-Erik Litsfeldt
-----------------------------------------------
En kort tid efteråt kom detta på mejlen, dock inte med Anita som avsändare:
Hej alla
Undrar bara om ni också fått mail från den här mannen. Vi kan ju inte på några villkor ställa oss bakom den här dieten. Den har inget med vetenskap och beprövad erfarenhet att göra.
Hoppas ni andra gör som vi i Uppsala - tackar NEJ!
Hälsningar Anita

Detta var ett varningsmejl som tydligen gått ut till alla diabetesföreningar i Sverige. Som väl var fanns det föreningar som inte blint följde detta dekret. Tur att det finns de som vågar tänka själva och framförallt vara öppna. Är man inte det kan man aldrig lära sig något nytt. Detta gäller naturligtvis mig själv också. Under min resa till Polen nyligen upplevde jag saker som strider mot allt förnuft. Det är dock inget jag vill skriva om eftersom jag då skulle klassas som ett ännu värre nutcase än vad många tycker att jag är idag. Men jag har förstått att man inte ska dissa sådant man inte vet något om, prövat eller läst in sig på.

Lyhyt selostus suomeksi: Lars-Erik Litsfeldt ilmoittaa Uppsalan diabetesyhdistykselle, että hän voi tulla ilmaiseksi kertomaan miten hän sai diabeteksensa hallintaan. Häntä ei jostain syystä otettu avosylin vastaan, vaan hänestä varoitettiin, että häntä ei missään nimessä saisi päästää luennoimaan. Kuulemma hänen edustamallaan linjauksella ei ole mitään tekemistä tieteen ja vakiintuneen käytännön mukaan. (Kuitenkin Socialstyrelsen nimenomaan hyväksyi juuri tuon ruokavalion tieteelliset perusteet!).

Olen näköjään hyvässä seurassa. Kiitos Martti vihjeestä!

Kommentteja?

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Haamut kirjoittavat lääkärilehdissä

**
Kuvittele seuraava tilanne
: Lääkeyritys Abcdefin kehitystyö Xyzåäö -lääkkeen ympärillä on kestänyt vuosia. Rahaa on mennyt miljoonia tutkimustyöhön, testeihin ja kampanjointiin. Lääkeyritys Abcdefiä harmittaa kun kilpailevan lääkeyrityksen tuote valtaa markkinoita. Abcdefin pörssikurssi on laskenut jo pelottavan alas. Abcdef päättää käyttää tunnettua eläkkeelle pian siirtyvää lääkäriä, jonka nimissä julkaistaan useita tieteellisiä artikkeleita. Hänelle maksetaan siitä, että hän toimii artikkelissa kirjoittajana. Lisäksi hän saa noiden artikkeleiden myötä kuuluisuutta. Tosiasiassa lääketehdas Abcdefin omat tutkijat, joiden mahdollinen tulevaisuus riippuu tämän lääkkeen menestyksestä, kirjoittavat tuon jutun. He toimivat haamukirjoittajina tuon lääkärin nimissä.

Avaa silmäsi. Lopeta kuvittelu. Tämä onkin yllättäen totta! Lääkärilehti JAMA:ssa paljastuu vastenmielinen haamukirjoittajien avulla tapahtunut Vioxx -tulehduskipulääkkeen (Merck & Co.) ympärillä pyörinyt julkaisutoiminta! Aikamoista pelleilyä ihmisten terveyden kustannuksella. Vioxx -lääkkeen on todettu aiheuttaneen sydänkuolemia sitä käyttävissä potilaissa. Lääkeyritysten röyhkeydellä ei ole mitään rajaa.

Vastaavia haamukirjoitteluja on esiintynyt mielenterveyslääkkeiden kohdalla. Uskaltaako tätä asiaa edes pohtia: Onko sokeriteollisuus käyttänyt haamukirjoittajia? Pidetäänkö rasvojen vastaisuutta yllä haamukirjoittelulla Suomessa?

Asiasta kirjoittaa myös Turun Sanomat 17.4.2008:

Lääkeyhtiön väitetään väärentäneen kymmeniä tutkimuksia. Viime vuosina Vioxx-särkylääkeskandaalissa ryvettyneen Merck-lääkeyhtiön väitetään vääristelleen lääketieteellisiä tutkimuksia. Yhdysvaltain lääkäriyhdistyksen lehdessä keskiviikkona julkaistun artikkelin mukaan yhtiö palkkasi huipputukijoita ottamaan nimiinsä firman valmiiksi tekemiä tutkimuksia, joissa vähäteltiin lääkkeiden haittavaikutuksia. Merck on viime vuodet maksanut miljardikorvauksia Vioxx-lääkettä saaneille potilaille. Lääke vedettiin markkinoilta 2004, kun sillä todettiin olevan hengenvaarallisia haittavaikutuksia. Nyt julkaistun artikkelin tiedot ovat peräisin lääkeoikeudenkäyntien asiakirjoista.

The Journal of the American Medicine Associationin (JAMA) pääkirjoituksen mukaan Merck todennäköisesti manipuloi kymmeniä tutkimustuloksista tehtyjä artikkeleja. Ne teetettiin yhtiöön sidoksissa olevilla tutkijoilla, mutta pääasiallisen kirjoittajan titteli merkittiin muiden nimiin. JAMAn mukaan tutkimusraporttien sormeilu vaikuttaa olevan lääketieteessä laajalle levinnyt ilmiö.

Lääkeyrityksillä kova kilpailu. Suomalaiset lääketieteen asiantuntijat oudoksuvat tilannetta, vaikka lääkeyhtiöiden kesken käydäänkin kovaa kilpailua. Lääketeollisuus ry:n erityisasiantuntija Mia Bengströmin mukaan pääsy arvostettuihin julkaisuihin nostaa sekä lääkeyhtiön että tutkijan statusta. - Jos tutkimus pärjää hyvin, se motivoi hyviä tutkijoita mukaan. Yrityksille hyvistä tutkijoista on aina etua.

Bengström uskoo, että sen paremmin kansainväliset kuin suomalaisetkaan huippututkijat eivät ole ostettavissa. Hänen mukaansa Vioxx-kohun yksityiskohdissa on vaarana, että ammutaan kärpästä kanuunalla. - Monet viranomaisethan ovat edelleen sitä mieltä, että Vioxx oli niin hyvä lääke, ettei sitä olisi pitänyt vetää markkinoilta. - En näe siinä mitään ongelmaa, että tutkijat ja lääketeollisuuden edustajat kirjoittavat tutkimusraportin yhdessä. Tietenkin kaikkien esitettyjen väitteiden täytyy pitää paikkansa, Bengström muistuttaa.

Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan pääsihteerin Ritva Halilan mukaan suomalainen lääkärikunta on erittäin sitoutunut alan eettisiin ohjeisiin. - Pääsääntöisesti tutkimukset tehdään hyvin huolellisesti, sillä jos epäkohtia ilmenee, ne nousevat heti esiin. Leima ja häpeä kantavat pitkälle.

Halila arvelee, että kovassa kilpailussa ja kiireessä tutkimuksista voi unohtua jokin pieni yksityiskohta, joka myöhemmin osoittautuukin merkittäväksi. Halilan mukaan maailman lääkemarkkinoilla käydään kovaa kilpailua etenkin psyykelääkkeiden ja kalliiden syöpälääkkeiden ryhmissä.


Lähde: Joseph S. Ross, Kevin P. Hill, David S. Egilman, Harlan M. Krumholz. Guest Authorship and Ghostwriting in Publications Related to Rofecoxib - A Case Study of Industry Documents From Rofecoxib Litigation. JAMA 299(15): 1800-1812, 2008

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Lääkeyhtiöt leikkauspuuhissa

*
Maailma on kurja
. Lääketehtaatkin joutuvat säästökuureille. Suunnattomia voittoja tehneet lääkeyhtiöt leikkaavat omaa tuotantoaan kovalla kädellä. Syynä on monien menestyslääkkeiden patenttien raukeaminen. Näin kopiolääkkeiden valmistajat pääsevät markkinoille ja lääkkeiden hinta romahtaa.

Tämä näkyy välittömästi alkuperäislääkkeitä valmistavien yhtiöiden liikevaihdon reippaana laskuna. Icis Chemical Business -lehti ennustaa suurimpien lääkeyhtiöiden myynnin putoavan 2007-2012 lähes 45 miljardia euroa pelkästään Yhdysvalloissa.

Nyt lääkeyhtiöt etsivät pikalääkettä myynnin hiipumiseen. Yhtiöt sulkevat useita tehtaita ja siirtävät osan tuotannostaan esimerkiksi intialaisille halpavalmistajille. Rajuimpia tuotannon leikkaajia on Bristol-Myers Squibb (BMS), jonka tavoitteena on perustaa lääketuotantonsa lähinnä biolääkkeisiin eikä niinkään kemiallisesti valmistettuihin lääkkeisiin. Yhtiön tavoitteena on sulkea puolet nykyisistä 27 tehtaastaan. Yhtiö valmistaa syöpä-, hiv-, sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabeteksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Myös Pfizer, Schering-Plough, Wyeth ja Glaxo-Smith-Kline sulkevat tehtaita. Amerikkalainen lääkejätti Merck aikoo säästää vuoteen 2010 mennessä 2,5 miljardia euroa sulkemalla ja myymällä tehtaitaan. Yhtiö muodostaa strategisia liittoumia lääkeaineiden halpavalmistajien kanssa ja pystyy näin pudottamaan tuotantokustannuksiaan. Intialaiset lääkevalmistajat ovat jo laajentaneet tuotantoaan sekä Eurooppaan että maailman suurimmille lääkemarkkinoille Pohjois-Amerikkaan.

Kovaan ilakointiin ei minusta ole syytä, sillä tämä vaikeuttaa uusien, perinteisten lääkkeiden tuotekehittelyä ja "suomalaisten" lääkeyhtiöiden työpanos valuu ulkomaille. Orion on vähin äänin jo useita vuosia tehnyt omaa tuotekehittelyään Intiassa.

Lähde: Tekniikka&Talous, 26.3.2008

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Polta takassa puita, ei paperia eikä muovia

*
Lupasin aikoinaan
kun sain tarpeettoman monimutkaisen väitöskirjani valmiiksi, että en enää ikinä kirjoita tai puhu niin monimutkaisesti kuin siinä väitöskirjassani ja väitöstilaisuudessa vuonna 1987. Tätä lupausta olen toteuttanut siitä lähtien. Pahoittelen sitä kun joudut nyt tämän yksinkertaisen julistukseni uhriksi taas kerran. Nyt saat kuulla hyvin yksinkertaisesti esitettynä miksi sinun kannattaa miettiä sitä mitä syöt. Näin pysyt pitempään terveenä, sydän jaksaa työskennellä paremmin ja verisuonet pysyvät hyvässä kunnossa. Ei sinun tarvitse uskoa kaikkea sitä mitä kirjoitan, mutta jos puoliksikin olen oikeassa, silloin meillä on Suomessakin edessä melkoinen remontti näissä ravintoasioissa. Ruotsissa remontti on jo alkanut. Lue lisää alla jos kiinnostaa!

Meillä on omakotitalossamme
varaava takka. Siinä on mukava pitää tulta ja antaa lämmön kulkeutua joka puolelle taloa. Takan lämmittäminen on jäänyt paljolti minun mieluisaksi harrastuksekseni ja vaimon suosikkiaiheeksi kun hän haluaa touhujani syystäkin moittia. Niin kovin mielelläni polttaisin siinä takan pesässä kaikki kodin paperijätteet, maitotölkit, tyhjentyneet shampoopullot ym. Näin teenkin joskus silloin kun vaimon silmä välttää. Jos joudun elämään vaimon valvovan silmän alla, poltan vain kuivia puita.

Tästä takan lämmittämisestä on tullut mieleen monta kertaa miten tärkeää on, että me omassa elimistössämme poltamme juuri oikeita ravintoaineita. Valvovan silmän alla (viranomaisohjaus) poltamme takassa juuri oikeita palon lähteitä. Valitettavasti viranomaisohjaus on ravitsemuksemme suhteen pahasti hukassa. Suomen kansa ei tällä hetkellä tiedä mitä takassa pitäisi polttaa. Tutkittuun tietoon nojaavaa ohjeistusta tulkitaan hyvin yksipuolisesti ja sallitaan esimerkiksi, että Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa (VRN) on sellaisia jäseniä joilla on kytköksiä elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Nämä kytkökset johtavat siihen, että ravitsemussuosituksiin kulkeutuu käsittämättömiä terveyttämme nakertavia ohjeistuksia vain sen takia koska jäsenet valvovat omia etujaan. Kuten esimerkiksi runsas leivän, perunan, makaronin ja muiden hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden suosiminen sekä rasvan ja proteiinin käytöstä varoittelu. Vähän liikuntaa harrastavalle valtaväestölle tämä aikaansaa tarpeettomia terveysvaurioita lisääntyneen lihavuuden, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän muodossa. Terveyttämme ylläpitävät eläinperäiset rasvat ja -proteiinit jäävät vähemmälle huomiolle siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan VRN:ssä ei suosi juuri näitä asioita. Leipäviljan puolesta puhujia kyllä riittää ja se myös näkyy suosituksissa. Minulle on henkilökohtaisesti ja julkisestikin hyvin arvovaltaiselta taholta luvattu, että tähän tulee muutos uusittujen kansallisten ravitsemussuositusten myötä. Ei minun mielestäni ole mitään järkeä antaa taloudellisten kytkösten ohjata ravitsemussuosituksiamme kun yllin kyllin löytyy monipuolisuutta korostavaa tutkittua tietoa alan kirjallisuudesta. Puhalletaanko VRN:n jääviysongelmista kärsivä kokoonpano nurin yhtä tomerasti kuin Ruotsissa, sen näyttää aika. Uskoisin kuitenkin nykyisenlaisen kokoonpanon pystyvän tosi huonosti tutkimusraporttien avoimempaan läpikäyntiin ja itsenäiseen ajatteluun. Pyytäisin suomalaisia äänekkäämmin puolustamaan oikeuttamme saada syödä laitoksissa, kouluissa ja työpaikoilla ravitsevaa suomalaista ruokaa. Kevytlinjaus on onneksi "out" muuallapäin maailmassa. Milloin tämä tunnustetaan Suomessakin?

Takaisin sinne takan äärelle! Jos poltat liian paljon roskia (paperia, muovia, maitotölkkejä) se johtaa siihen, että varaava takka ei kunnolla lämpene ja hormit menevät helpommin tukkoon. Tarvitaan nuohooja (lääkäri, kirurgi) paikalle puhdistamaan hormit ja piippu. Varmin tapa saada takka ikävään kuntoon on polttaa siinä paljon muovia (margariinia). Jos muovia välttämättä pitää polttaa sen pitäisi tapahtua vain tehokkaissa jätteenpolttolaitoksissa (huippu-urheilijat). Roskan polttaminen takassa tuo minulla mieleen roskaruoan syönnin ja pelkän sokerin syönnin. Sokeria voi verrata pelkän paperin polttamiseen. Siitä saa kyllä kunnon roihun aikaiseksi pienen hetken ajaksi, mutta ei sillä varaavaa takkaa lämmitetä. Jos poltat huonosti vetävässä takassa ("harrastat vähän liikuntaa") paljon paperia (sokeria) on vaarana, että hetkeksi saat hyvän ja lämpimän olon takan ääressä, mutta sitten kun paperi on palanut loppuun iskee taas melko pian armoton kylmyys (nälkä). Vaarana on myös, että liiallinen nopeiden hiilihydraattien syönti aiheuttaa tulehduksia ympäri kehoa. Luin äskettäin amerikkalaisesta lääkärilehdestä (JAMA) vuosikymmeniä diabetesta tutkineen professori Robert Ungerin hälyttävän katsauksen. Hänen mukaansa tyypin 2 diabetes (aikuistyypin sokeritauti) voi johtua siitä, että tämän sairauden luonne ja hoito on ymmärretty väärin! En lähde tuota kirjoitusta tässä yhteydessä enemmän esittelemään. Kerron vain tämän kokeneen professorin pääviestin Suomen oloihin suhteutettuna (muistakaa lukea professorin koko juttu JAMA:ssa). Suomen Lääkärilehti kommentoi professori Ungerin kirjoitusta mm. näin:

Lihaville insuliiniresistenteille tyypin 2 diabeetikoille ei pidä määrätä insuliinia, sillä se johtaa rasvan kertymiseen – jota muutenkin liittyy insuliiniresistenssiin. Silloin, kun potilaalla on insuliininpuutos, insuliinia pitää tietenkin antaa. Yli 50 vuotta diabetesta tutkinut professori Roger Unger Teksasin yliopiston Southwestern Medical Centeristä toteaa JAMAssa, että lihaville insuliiniresistenteille tyypin 2 diabeetikoille insuliinihoito on vasta-aiheinen. Näillä potilailla voi olla hyvinkin runsaasti insuliinia, mutta se ei toimi. – Tilanne on silloin sama, kuin jos nostaisi verenpainepotilaan verenpainetta verenvirtauksen lisäämiseksi, sanoo professori Unger. Insuliiniresistenssi on yhteydessä rasvan kertymiseen maksaan ja lihaksiin. Lisäinsuliini vain lisäisi rasvan määrää. – Sen sijaan pitää vähentää ruoan kalorimäärää ja sitä kautta vähentää insuliinin määrää veressä. Näin insuliinin stimuloima rasvahappojen synteesi vähenee, sanoo professori Unger. Hänen mukaansa painonpudotus voi olla tehokkaampi hoitokeino kuin intensiivihoito. Professori Unger muistuttaa, että ennen insuliinin keksimistä ainoa hoito diabetekseen oli aliravitsemus. Tyypin 2 diabeetikoiden verensokeritason intensiivinen pudottaminen lääkehoidolla osoittautui vastikään ACCORD-tutkimuksessa niin haitalliseksi, että tutkimus jouduttiin keskeyttämään.

Tyypin 2 diabeetikko ei missään nimessä syö liikaa tyydytettyä rasvaa (josta meitä VRN yms. viranomaistahot ovat varoittaneet vuodesta toiseen). Tosiasiassa Diabetesliiton puusilmäiset ravitsemusterapeutit ja -tutkijat jatkavat vakavasti sairaan diabeetikon nopeutettua saattohoitoa suosittelemalla itsepintaisesti vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja muusta tutkimusnäytöstä piittaamatta. Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta nykyisten ravitsemussuositusten pohjana olevaa runsasta hiilihydraattialtistusta ja sen aiheuttamia terveysvaikutuksia ei ole missään testattu tieteellisesti! Tähän päädytään Ruotsissa, jossa on käynnistynyt sellainen "veret seisauttava" siivousoperaatio, jossa paljastuu päivä päivältä yhä oudompia asioita. Ruotsalaiset haluavat kerta kaikkiaan saada selville mikä ruokavalio on kaikkein paras diabeetikolle. Luen nykyään Svenska Dagbladet -lehteä ja Dagens Medicin lääkärilehteä suurella innolla. Arkoja asioita nostetaan yleisen edun merkeissä näissä lehdissä esille. Ruotsalaiset ovat näin rohkeita:

Dagens Medicin 19.3.2008: Viranomaiset luottavat vanhentuneeseen tietoon ravinnosta. Meidän pitäisi syödä voita keinotekoisten kovetettujen kasvirasvojen sijaan, kirjoittaa professori Karl Arfors.
Dagens Medicin 17.3.2008: "Riippumaton" ravintoasiantuntija VRN:n tapaisessa neuvottelukunnassa on Wasa-leivän palkkaama konsultti. Hän on ravitsemusneuvottelukunnassa ollut vastuussa leipätuotteita koskevista suosituksista! Asiantuntija mainitaan oikein nimeltä: professori Göran Hallman. Livsmedelsverketin johtaja Inger Andersson ei ole asiaa huomannut. Osoittautui, että suurimmalla osalla ravitsemusneuvottelukunnan jäsenistä oli kytköksiä elintarviketeollisuuteen. Noin 40 elintarvikeyritystä on saanut neuvottelukuntaan oman konsulttinsa. Nimeltä mainitaan seuraavat yritykset: Ica, Nestlé Sverige, Arla Foods ja Scan.
Svenska Dagbladet 14.3.2008: Riippumattomien ravintoasiantuntijoiden etsintä on alkanut. Socialstyrelsenin vastavalittu johtaja sai lentävän lähdön työhönsä. Jääviysongelmien takia hän on potkinut pellolle koko sen asiantuntijaryhmän, jonka piti selvittää mitä ruokaa diabeetikon ja lihavuudesta kärsivän olisi parasta syödä! Osoittautui nimittäin, että elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden lonkerot ulottuivat syvälle asiantuntijaryhmään.

Minun mielestäni on erittäin vahingollista jos kaikkein vahvimmat elintarvike- ja lääkeyritykset onnistuvat asiantuntijaryhmään ujuttamansa konsultin avulla ajamaan puhtaasti omia etujaan välittämättä yhtään mitään siitä syökö kansa terveellisintä mahdollista ruokaa. Suomessa kaikki on hyvin??? Eihän meillä ole näitä jääviysongelmia???

Nykyiset ravitsemussuosituksemme eivät perustu tieteelliseen näyttöön! Ei löydy sellaisia pitkäaikaistutkimuksia joissa olisi vertailtu mitä tapahtuu ihmisen terveydelle jos valvotusti syödään VRN:n suositusten mukaisesti. Diabetesliiton suosittelema runsas tärkkelyksen syönti (leipä, makaroni, puuro, pulla jne.) lihottaa ja huonontaa diabeetikon ennustetta. Jos hän aikoo noudattaa tällaista huippu-urheilijalle sopivaa ruokavaliota, hänen on lisättävä huomattavasti liikuntapanostaan. Hänen on opittava ehkäisemään ennen kaikkea vyötärölihavuutta. Professori Ungerin mielestä erityisesti vatsan alueen rasva on kaiken pahan alku ja juuri tyypin 2 diabeteksessa. Vyötärörasva lisääntyy kun ihminen syö liikaa tärkkelystä. Ylimääräinen tärkkelys (hiilihydraatin varastomuoto kasviksissa) muuttuu herkästi rasvaksi, jota sitten alkaa kertyä vyötärölle. Lihomme ja sairastumme diabetekseen sen takia koska olemme suuren osan päivästä aterianjälkeisessä korkean verensokerin tilassa. Juuri tästä asiasta tulin vakuuttuneeksi luettuani elintarvikekemisti Saska Tuomasjukan tarpeettoman monimutkaisesti kirjoitetun väitöskirjan. Kävin väitöstilaisuudessa ja vakuutuin siitä, että Saska pystyy myös tavanomaisella kielellä tapahtuvaan kommunikointiin. Diabeetikon rasvasolut tuottavat korkean verensokerin vallitessa haitallisia yhdisteitä, jotka tavallaan aiheuttavat rasvakudokseen tulehdustilan. Tohtori Tolonen on tästä meitä valistanut useaan otteeseen. Tohtori Tolonen puhuu ja kirjoittaa paljon roskaa ja voi olla vaikea hänen markkinaviesteistään erottaa niitä kultajyviä. Rasvakudoksessa hiljaa kytevän tulehdustilan suhteen tohtori Tolonen on kuitenkin aivan oikeassa. Professori Unger mainitsee katsauksessaan oudon ilmiön: Kun lihaville diabeetikoille tehdään ns. pantaleikkaus, joka pakottaa heidät syömään vähemmän ruokaa ja laihtumaan, silloin peräti 73% diabeetikoista tulee oireettomiksi, eli he eivät enää tarvitse diabeteslääkkeitä! Heidän sairautensa on "parantunut". Tämä johtuu paljolti siitä, että tulehtunut rasvakudos kutistuu.

Taas takaisin takan äärelle. Kun pistän takkaan kuivia, isoja koivuklapeja kestää hieman pitempään ennen kuin talo lämpiää. Mutta koivuklapien muututtua hiillokseksi, voin sulkea pellit ja kauttaaltaan lämmenneestä takasta riittää lämpöä vielä seuraavaan aamupäivään asti. Tee näin myös oman elimistösi kanssa. Anna elimistöllesi hitaasti palavaa ruokaa kohtuullisin määrin. Syö reilusti rasvaa tasataksesi niitä verensokerihuippujasi. Vältä helposti sokeristuvia ruokia. Huolehdi siitä, että joka ateriahetkellä on laadukkaita proteiinilähteitä tarjolla. Syö hiilihydraattitietoisesti!

Lähde: Roger H. Unger. Reinventing Type 2 Diabetes. Pathogenesis, Treatment, and Prevention. JAMA 299 (10): 1185-1187, 2008