Kolesterolitasossa ei näy muutosta

**
Suomessa on käynnissä erikoinen terveysnäytelmä, ehkä kaikkien aikojen farssi.

Suurin otsikoin on ilmaistu huoli siitä, että satoja suomalaisia kuolee sydänsairauteen FINRISKI 2012 -tutkimuksen havaintojen perusteella. Kolesteroli on noussut. Olen Iltalehden blogikirjoituksessani "THL - tässä on katastrofin aineksia!" selvittänyt tätä surullisen kuuluisaa tutkimusta, joka julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä numero 35 sivuilla 2364-2368 tämän vuoden syksyllä. Iltalehden blogissani tämä on herättänyt ennätyksellisen vilkasta keskustelua. Blogikirjoitus on seitsemänneksi kommentoiduin kirjoitus kautta aikojen Iltalehdessä. Lukekaa ja kommentoikaa lisää!

Tässä pääasiallinen sisältö Iltalehden blogikirjoituksessani:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) saisi jo lopettaa politikoinnit ja ryhtyä tekemään tiedettä. FINRISKI 2012 -tutkimuksen pohjalta vedetyt poliittiset johtopäätökset saavat minulta ja monelta muulta terveysasiantuntijalta osittaisen tai täydellisen tyrmäystuomion.

Olette nähneet tämäntapaiset otsikot:

Karppaus aiheuttaa satoja sydänkohtauksia! (Iltasanomat, 31.8.2012)

On suuri vahinko, että pääjohtaja Pekka Puska jo monta vuotta sitten lopetti oman alansa tutkimusten seuraamisen, lukemisen ja ymmärtämisen. Siksi annankin suosiolla Pekan höpöttää omiaan. Ei häntä juuri kukaan terveysälykäs enää usko. Jos ei mitään uutta lue, eihän silloin voi mitään uutta tietoa omaksuakaan.

Mutta ylijohtaja Erkki Vartiainen ei pääse yhtä helpolla. Hän on ensimmäisenä kirjoittajana Suomen Lääkärilehdessä 31.8.2012 julkaistussaFINRISKI 2012 osaraportissa “Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun” ja saa kantaa vastuun tästä katastrofista. Sillä katastrofi tämä on!

Siinä missä maailmalla puhutaan rakentavaan sävyyn terveydestä ja ravintorasvoista sekä hyväksytään ravitsemustieteen rajoitukset, antaa Erkki Vartiainen seuraavan pelottavan lausunnon THL:n blogikirjoituksessa: “Nyt tapahtunut kolesterolitason nousu lisää infarktien määrää ennusteen mukaan vajalla 500 vuodessa. Miten käykään, sen tiedämme vasta vuonna 2015–2017. Miksi vasta silloin? Kolesterolitason muutos heijastuu kuolleisuuteen 1–2 vuoden viiveellä ja sairastuvuustilastot saamme vasta parin vuoden viiveellä. Nyt meillä on luotettavat tilastot vasta vuodelta 2010.”

Nipistän itseäni. Olenko hereillä? Tämä ei ole tiedettä. Tai voi se sitä olla, mutta se on tosi huonoa tiedettä.

Heikkohermoisia kehotan lopettamaan tämän kirjoitukseni lukemisen ihan tähän paikkaan, sillä nyt tulee mahdollisesti terveyttä monella eri tasolla horjuttavaa tekstiä!

——- Älä lue pitempään jos sinulla on heikot hermot! —-

Ahaa, päätit uhmata kohtaloa ja jatkoit lukemista. Lue tämä sitten omalla riskillä!

Suomen Lääkärilehdessä Vartiainen et al., 2012 kirjoittaa: Miehistä 58 %:lla ja naisista 62 %:lla kolesterolitaso oli korkeampi kuin suositusten mukainen alle 5 mmol/ l. Kolesterolipitoisuuden nousu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana koskee sekä miehiä että naisia. Vuonna 2007 miesten seerumin kolesterolitaso oli 5,25 mmol/l ja vuonna 2012 se oli 5,34 mmol/l. Naisten vastaavat luvut olivat 5,15 mmol/l ja 5,31 mmol/l. Nousu oli naisilla hiukan suurempi (3,1 %) kuin miehillä (1,7 %). Tämä ero nousussa ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (p = 0,09). Kolesterolipitoisuus suureni kaikissa ikäryhmissä miesten kahta ikäryhmää lukuun ottamatta. Vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p = 0,26 miehillä ja p = 0,39 naisilla). Tämä tarkoittaa, että tilastollisesti analysoituna muutos eri ikäryhmissä ei ole erilainen.

Ihmettelin suuresti miten tuollaisilla tilastollisesti huonoilla tuloksilla voidaan päätyä siihen, että karppaaminen (?) olisi kohottanut suomalaisten kolesteroliarvoja. Fantasiat laukkaavat sitten vielä askeleen verran eteenpäin: minimaalisesti kohonnut kolesteroli lisää suomalaisten sairastuvuutta sydäntauteihin! Potaskaa.

Erään aiemman THL:n tutkimuksen mukaan karppaajia on Suomessa mahdollisesti 17 % väestöstä (hyvin epävarma tieto, sillä tyydyttävää karppauksen määritelmä en ole nähnyt). Miten noin 8000 henkilön otoksessa noin pieni osa väestöstä voi vaikuttaa yhtään mitään kolesteroliarvojen kehitykseen tässä yksittäisessä otoksessa, saatikka sitten koko väestössä (Vartiaisen fantasioiden mukaan koko väestö on siis vaarassa sairastua!)?

Tutkijana en voi ymmärtää tällaista lapsellisuutta. Ehkä lääkäreiltä ei vaadita tarkkuutta näissä asioissa ja vanhojen virheiden pönkittäminen (Lue: Pohjois-Karjala projektin rasvavalistus) ja karppauksen vastainen kampanjointi jää tärkeämmäksi asiaksi kuin tieteellinen rehellisyys.

Tilanne muuttuu katastrofiksi kun pyynnöstä saan matemaatiikkaa (ja mittalaitteita ymmärtävän!) ystäväni analyysin tästä oudosta tilanteesta. Ymmärrän miksi hän haluaa olla anonyymi. Hän on tehnyt kauhistuttavia havaintoja, jotka pistävät kyseenalaiseksi tämäntyyppiset ravitsemustutkimukset ja varsinkin tämä Vartiaisen pelleily tulee aivan uskomattomaan valoon. Kyseessä on ystäväni tekemä vakavasti otettava havainto mittalaitteiden epätarkkuuksista ja virhetarkastelun tilastotieteellisistä ongelmista.

Vartiainen et al. myöntävät, että kolesterolia mittaavien laitteiden virheet ovat todellisuutta: Laboratorion kolesterolimääritystasoista on julkaistu erillinen artikkeli (Sundvall J, Leiviskä J, Alfthan G, Vartiainen E. Serum cholesterol during 27 years: assessment of systematic error and affecting factors and their role in interpreting population trends. Clin Chem Acta 2007;378:93–8.). Laboratorion systemaattiset virheet olivat Vartiainen et al:in mukaan eri vuosina seuraavat: 1982 –0,06 %, 1987 –0,56 %, 1992 –0,84 %, 1997 –1,41 %, 2002 +2,0 %, 2007 +0,7 % ja 2012 0,0 %. Kolesteroliarvot on korjattu näillä vuotuisilla eroilla, vaikka erot ovatkin tutkimuslaboratorioille annettujen suositusten rajoissa.

Pyysin yksinkertaista selitystä ystävältäni tähän ongelmaan ja sain sellaisen. Muun muassa näin hän kirjoittaa:

Aina kun tehdään dokumentti jossa käsitellään mittausarvoja tai laskelmia, on siihen tehtävä virhetarkastelu, josta nähdään kyseisen tutkimuksen sisältämä virheprosentti (virhemarginaali).

Virhetarkastelu tehdään yleensä johtopäätösosassa. Mikäli tutkimuksen tulokset perustuvat mittauksiin tai laskelmiin, tässä kohdassa esitetään ne mittausmenetelmistä ja laskelmista mahdollisesti johtuvat tekijät, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Pitää myös miettiä, vaikuttavatko kaikki tekijät samaan suuntaan eli vahvistavatko vai kumoavatko ne toisensa.

Mittauksissa ja laskelmissa aiheutuu kolmenlaisia virheitä:

1) Mittaustavoista johtuvia virheitä (esim. itse mittaustapahtuma vaikuttaa mitattavaan tulokseen)

2) Mittalaitteista aiheutuvia virheitä (esim. mittalaitteiden tarkkuus on +- 5% tai huonompi, tai otetaan nestettä pipetillä esimerkiksi noin 20 ml)

3) möhläyksiä (esim. kokeellisesti todetaan että: 2+2=4 ja 2*2=4.
Johtopäätös,  + ja * merkki ovat saman arvoisia)

Virhetarkastelun matemaattinen kaava voitaneen kirjoittaa muotoon:

dn = (d1/n1) + (d2/n2) + (d3/n3) + … (dn/nn)

…jossa tutkimuksen jokaisen osa-alueen virhe lasketaan yhteen. Ja siitä muodostuu kokonaisvirhe.

Kokonaislukuarvoja pidetään usein tarkkoina arvoina käsitellä
jotain asiaa. Mutta sitä ne eivät välttämättä ole. Tutkimuksen
laajuudesta riippuen, näytteenoton määrä kokonaismäärästä, antaa suoraan vastauksen tutkimuksen tarkkuudesta.

Tässä THL:n tutkimuksessa väitettiin että suomalaisten miesten kolesteroliarvo olisi kohonnut 1.7% viidessä vuodessa. Väite ei voi pitää paikkaansa, ilman vakavasti otettavaa virhetarkastelua.

Jos lähdetään olettamuksesta, että väite 1.7% pitäisi paikkansa, niin tutkimuksen virheen tulisi olla maksmissaan +-0.01%, jotta se ei vaikuttaisi ilmoitettuun lukuarvoon. Mikäli meillä on ollut kolesterolin mittalaitteena laite, jonka tarkkuus on +-2%, se romuttaa väitetyn lukuarvon täysin.

Mikäli meillä olisi jokaisessa kolesterolin mittauksessa käytetty erikoistarkkaa mittalaitetta jonka virhe olisi +-0.02% (epäilen näin suurta mittalaitteen tarkkuutta), ei väite voi siltikään pitää paikkansa, vaikka mitattujen henkilöiden otanta olisi kuinka suuri. Yleisesti kaupan olevien mittalaitteiden tarkkuuden virheprosentti on +-0.2%. Erikoistarkkojen mittalaitteiden virheprosentti saadaan niinkin alas kuin +-0.1, mutta sekään ei riitä.

Väitettyä prosenttiarvoa voitaisiin lähestyä myös otantaa kasvattamalla. Tällöin esim. kaikista Suomen miehistä ja naisista olisi tullut ottaa näytteet viisi vuotta sitten, sekä nyt 98.3%:sti . Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista koska tällaisen näytteidenottovälin vallitessa osa mitattavista on kuollut. Näytteitä olisi otettu myös henkilöistä jotka viiden vuoden aikajakson lopussa luettaisiin miehiksi. Ei siis enää pojiksi tai lapsiksi. Meillä ei siis ole luotettavaa vertailupohjaa väittää että miesten kolesterolitaso olisi noussut väitetyn prosenttiarvon verran.

Kolesteroliarvo on voinut muuttua testattujen henkilöiden osalta 1.7%, mutta sekin on erittäin epätodennäköistä mittalaitteiden yleisten virhemarginaalien vuoksi. Eikä mikään vahvista sitä että mahdollisesti vaihtuneilla koehenkilöillä olisi ollut viisi vuotta aikaisemmin sama kolesteroliarvo. Ja tämä vielä ikä-, elämän-, työ- ja harrastetilanteet mukaanlukien.

Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että väitetty lukuarvo ei voi pitää paikkaansa. Se hukkuu tutkimuksen epätarkkuuteen ja on “taustakohinaa”, jolla ei ole mitään merkitystä tutkimuksen kanssa. Olisi kiinnostavaa nähdä tutkimuksen raakadata ja miten tutkijat ovat kyseiseen lukuarvoon päätyneet.

Matemaatikkoystäväni haluaa vielä tuoda lukijoilleni tämän henkilökohtaisen terveyskäsityksensä: Syön niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Olen siis yhteiskunnallisesti paras mahdollinen henkilö: kulutan kalliita rasvoja, en käytä lääkkeitä, jolloin kuolen heti kun pääsen eläkkeelle. Vartiaisen, Puskan ja kumppaneiden pitäisi rohkaista ihmisiä tällaiseen käytökseen. Se olisi kansantaloudellisesti paras vaihtoehto.

Ymmärrätkö nyt miksi pyysin vain vahvahermoisia jatkamaan tämän kirjoitukseni lukemista? Kun luit kirjoitukseni ajatuksella ja nautit täysin siemauksin ystäväni tilastotieteellisestä ja matemaattisesta arviosta, ajatusmaailmassasi tapahtui sellainen reaktio/muutos, että alat ajattelemaan omilla aivoillasi. Kun “hyvää oloasi” ja luottamustasi terveysviranomaisten sanomiin mennään ravistelemaan näin ikävällä tavalla, tästä voi olla seurauksena epämukavia asioita. Joidenkin karppaajien aggressiivisetkin yhteydenotot terveysviranomaisiimme (mm. professori Mikael Fogelholm on kertonut vastaanottaneensa aggressiivista ja häiriintynyttä palautetta terveysasioita seuranneilta suomalaisilta) saavat näin luonnollisen selityksen. Ihmisiä v…ttaa tällainen terveysinformaatio. Mitä ihmettä terveysviranomaisemme puuhaavat? Ihmiset ymmärtävät eläneensä valheellisessa harhassa, joka paljastuessaan johtaa aggressiiviseenkin käyttäytymiseen. Brad Warner on sanonut kirjassaan Hardcore Zen: “Kun todellisuus iskee vasten kasvoja, se tulee kuin märkä rätti. Eikä sitä pääse enää pakoon vaikka haluaisi”.

Ymmärrätkö nyt miksi lääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa näin omassa blogissaan: THL MOKASI PERUSTEELLISESTI. Elokuun viimeisenä päivänä THL rynni johtajansa johdolla näyttävästi otsikoihin. Lähes maanisella innolla ilmoitettiin, että VHH on vaarallista ja syynä väitettyyn havaintoon se, että kolesterolitasot olisivat nousussa tässä maassa. Matemaattisen tarkasti oli laskettu, kuinka monta sataa ihmistä tulee kuolemaan, ja kaikki tietysti karppaamisen syytä. Voi oli jällen syntipukki. Hyökkäys VHH-ruokavaliota vastaan on käsittämätön ja vailla perusteita, ellei asiaa katso THL:n pääjohtajan näkökulmasta. Tänä vuonnahan tulee 40 vuotta täyteen siitä kun P-K -tutkimus aloitettiin. Eläke odottaa, mutta sitä ennen olisi mukava kuunnella juhlapuheita torvisoittokunnan pussuttaessa taustalla. Pääjohtajan ja koko laitoksen väitteet, uhkailut ja pelottelut ovat tuttua käytöstä taannoisen H1N1-viruksen ajoilta. Jos kolesterolitasot ovat nousseet ja samanaikaisesti VHH:n suosio on kasvanut, voidaan puhua erilaisten tapahtumien yhtäaikaisesta esiintymisestä, eikä syy- ja seuraussuhteesta. Miksi THL ei syytä vaikkapa perussuomalaisia, joiden suosio on myös nousussa tai populaaria ilmastomuutosta, jolla yleensä selitetään kaikki hankala? Tässä kyseessä olevassa tutkimuksessa oli mukana vajaa 8000 ihmistä, mutta karppaamista ei millään muotoa huomioitu. Joten tuloksen vertaaminen karppaamiseen on täysin vailla mieltä ja kertoo vain häikäilemättömästä pelottelusta. Tässä tullaankin koko Pekka Puskan väittämien ytimeen. Tiedetään, että hänestä huolimatta kaikissa länsimaissa sydäntautien määrä on sodan jälkeen ollut tasaisessa laskussa koko ajan. Samalla myös kolesterolitasot ovat laskeneet tasaisesti. Syytä muutokseen emme tiedä. Todennäköisesti elämän laadun paraneminen on ollut keskeisin tekijä. Mutta Puska ja hänenlaisensa väittävät, että heidän toimenpiteensä (mitä ne sitten ovat olleetkaan) ovat olleet keskeisin syy muutoksiin. Tämähän käy ilmi näistä nykyisistä uutisistakin. Väite viittaa hyvin epärealistiseen käsitykseen omasta merkityksestä, sillä on posketonta väittää, että P-K -tutkimus olisi laskenut koko läntisen maailman kolesterolit.

Epäselviä kysymyksiä riittää, mutta luottamus kolesterolimittauksiin elää turhan vahvana THL:ssä.

Lopetan pian, mutta pohdi vielä näitä asioita:

Moniko meistä vielä muistaa paljonko Pohjois-Karjala -projektin aikana kuolleisuus kasvoi?

Jani Somppi huomauttaa, että kokonaiskolesteroli ei kerro yhtään mitään ihmisen sairastumisesta sydäninfarktiin, koska yli 50 %:lla sairastuneista on täysin normaalit tai alhaiset kolesteroliarvot. Tämän tietää jo maallikkokin. Mikä todistusarvo tällä tutkimuksella on?

Somppi jatkaa:  On amatöörimäistä puhua vain kokonaiskolesterolista, joka muodostuu useista eri alatyypeistä. Alatyyppien keskinäinen suhde kertoo paljon enemmän kuin pelkkä kokonaiskolesteroli. Esim HDL:n (ns. hyvä kolesteroli) korkea pitoisuus voi nostaa kokonaiskolesterolia suomalaisten viitearvojen yläpuolelle reilusti. Minä ihmettelen miksi tälle asialle ei löydy ymmärrystä terveyseliittimme keskuudessa?

Vielä yksi terävä huomio Sompilta: Tutkimuksessa ei kerrota milloin mittaukset ovat tehty. Kolesteroliarvot vaihtelevat vuodenaikojen, auringonvalon, kuukautiskierron, kilpirauhasen toiminnan, stressitason, liikunnan, ylipainon, tupakoinnin ja muiden sairauksien ja elimistön kroonisen tulehdusasteen mukaan jne. Edellä mainitut seikat vaikuttavat usein paljon enemmän kolesterolitasoihin kuin esim. ruokavalio. Oikein toteutettuna karppaus laskee kolesterolitasoja. Kysyn, miksi tämä tärkeä tieto puuttuu? Kuka tietää?

Eikö parempi ole jättää hermoilu muille ja itse syödä maistuvaa ruokaa, liikkua tarpeeksi ja muistaa levätä?

Miten tähän uutisen on voitu liittää “ohimenevä” muotidieetti nimeltään karppaus? FINRISKI-tutkimuksen raportissa ei eritelty tuloksia sen mukaan, kuka karppaa ja kuka ei karppaa.

Onko maamme terveyseliitti tullut ihan hulluksi kiinteiden rasvojen (näitä sanotaan virheellisesti koviksi rasvoiksi) vainossa?

Mitä järkeä on syöttää tällaista puppua Suomen kansalle?

Jari Ristiranta huomaa kysyä: Jos Vartiainen, Puska ja tiedotusvälineet olisivat aidosti kiinnostuneita karppauksen vaikutuksesta kolesteroliarvoihin, niin he varmaankin perehtyisivät tällaisen tilastollisen poikkileikkaustutkimuksen sijaan todellisiin kokeellisiin tutkimuksiin, joissa koehenkilöt ovat karpanneet ja heidän veriarvojaan on tutkittu tarkemmin?

Lääkäri Timo Kuusela havainnoi maailmaa: “Kyllä professori Puskan syyslukukauden alun esilletulo oli kuin sotilaiden täsmäoperaatio niin ajoituksen, hämäyksen kuin misinformaation suhteen. Strandberg ja Syvänen saivat lääkärikunnan paskomaan housuun ja statiinikynä varustettiin lisämuistilla nopeuden parantamiseksi. Suomalaiset tuntien en usko korvaamatonta vahinkoa tapahtuneen “karppaajiksi” oppineiden joukossa. He tuntevat menetelmän edut omassa nahassaan, sokeri-, verenpaine- ja painomittarissaan – myös kolesterolikokeissaan. Puskan julkinen hölmöily luotettavien assistenttien peesaamana kääntyy itseään vastaan. Kovanen ja Fogelholm jättävät jo uppoavaa laivaa.”

Tutkimuksia ahkerasti viime aikoina lukenut, pohtinut ja kommentoinutprofessori Mikael Fogelholm ei pidä siitä, että FINRISKI 2012 -tutkimuksesta vedetään Vartiaisen ja Puskan tyylisiä johtopäätöksiä. Karppauksen vaikutuksista tarvitaan lisätietoja.

Suomalainen verovaroin tuettu ravitsemustutkimus kyntää niin syvällä sonnassa, että myötähäpeän tunne tahtoo tulla liian voimakkaaksi. Pyydän etukäteen anteeksi niiltä, joita tämä kirjoitukseni loukkasi. En kuitenkaan voinut enää olla hiljaa: Herää THL!

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, niin huono tämä Vartiaisen et al tutkimus on. Tämä tutkimustieto ei saisi levitä maamme rajojen ulkopuolelle, sillä naurukohtaukseen voi kuolla moni tutkija ulkomailla. Kauheaa haaskausta se olisi.

Suomen Lääkärilehti julkaisi äskettäin numerossa 39 sivulla 2710 hieman lyhennettynä professori Kari Salmisen vastineen tähän Vartiaisen et al tutkimusraporttiin ("Kolesterolitasossa ei näy muutosta"). Julkaisen sen tässä alla kokonaisuudessaan. Professori Vartiainen vastaa samassa lehden numerossa ympäripyöreästi saamaansa kritiikkiin ja lehden toimitus myöntää professori Kari Salmisen sen kritiikin oikeaksi, että kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä lipsahti mukaan artikkelin spekulointiosaan (pohdiskeluosa). Salminen on jatkanut asian selvittelyä. Perästä kuuluu.

Miten kauan jaksamme sietää Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen tutkijoiden ympäripyöreää lätinää ja henkilökohtaisiin käsityksiin perustuvia raportteja, jotka eivät ankkuroidu tieteeseen? On vaara, että usko suomalaiseen terveystutkimukseen romahtaa tällaisten professoreiden takia, jotka vanhakantaisia käsityksiään tuovat julki suurta näkyvyyttä asialleen saaden.

Tässä teille nyt luettavaa Salmiselta:

Suomen Lääkärilehdessä (35/2012) ilmestyi Erkki Vartiaisen ym. vertaisarvioitu kirjoitus ”Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun”. Pitääkö tämä julkisuuteen propagoidun ja siellä suuren huomion saanut väite todellakin paikkansa? 

Väite perustuu vuosina 2007 ja 2012 toteutettujen veren kokonaiskolesteroliin kohdistuneiden Finriski- tutkimusten vertailuun. Raporteista ei ilmene, ovatko olennaiset muuttujat kuten esimerkiksi näytteenoton täsmällinen paikallisuus ja vuotuinen ajankohta, vakioitu. Muun muassa ne vaikuttavat merkittävästi mittaustuloksiin. Onko viiden vuoden aikana tapahtunut kolesteroliin vaikuttava ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen otettu huomioon? 

Finriski-selvityksen kohteena olivat 25-74 vuotiaat henkilöt. Heistä miehiä oli 3960 (55 % kutsutuista) ja 3961 naista (64 % kutsutuista). Tutkimukseen halukkaiden määrä on edellisvuosista pienentynyt. Vastaavatko sinänsä kyllä satunnaistetusta kutsuvaiheesta syystä tai toisesta valikoituneen joukon kolesteroliarvot suomalaisen väestön arvoja? 

Näin valikoituneesta joukosta on selvitykseen kelpuutettu yhä suppeamman ryhmän kokonaiskolesteroliarvot: miehiä 2768 ja naisia 3046. Miten tämä joukko on valittu? Kummassakin ryhmässä noin 1000 henkilön poissulkukriteereitä ei ole kerrottu. On rohkea väite, että jäljelle jääneen noin 6000 valitun henkilön sadasosan tarkkuudella ilmoitettu keskiarvo vastaisi koko väestön keskiarvoa. Virhemahdollisuus on todella suuri. 

Miesten kolesterolipitoisuuden keskiarvo on julkaisun yhteenvedon ja tekstin mukaan 5.34 , mutta taulukon 2 ilmoittama arvo on 5.25 (arvot ovat mmol/l). Vuoden 2007 vertailuarvoksi on ilmoitettu 5.25. Muutos on siis ollut joko 0.09 tai 0.00. Kumpi on todellinen muutos? 

Naisten kokonaiskolesterolin keskiarvoksi on ingressissä ilmoitettu 5.31, mutta taulukossa ilmoitettu arvo on 5.38, mikä sekään ei vastaa ikäryhmistä suoraan laskettavaa keskiarvoa 5.35. Vuoden 2007 vertailuarvoksi on ilmoitettu 5.15. Muutos on siis ollut joko 0.16, 0.23 tai 0.20. Mikä arvoista on se oikea? 

Edellä kuvattu kokonaiskolesterolin sadasosilla näpertelevä, epätarkka selvitys ei sovi tieteellisyyteen pyrkivään esitykseen ja herättää ehkä turhiakin epäluuloja. Määritysprosessin hajontaa näytteiden keräämisestä mittaukseen ei ilmoiteta. Sen sijaan laboratoriovaiheen systemaattiseksi virheeksi on ilmoitettu laiteteknisen ja inhimillisen suoritustason yläraja 0.0 %.

Edelleen suurta kritiikkiä voi kohdistaa itse mitattuun suureeseen, veren kokonaiskolesterolipitoisuuteen. Nykyisin voisi edellyttää vähintäänkin LDL- ja HDL-tason mittausta sekä luontaisesti lipidipatteristoon kuuluvaa triglyseridiarvoa. Onko ne mitattu? Jos on, miksei tuloksia ole kerrottu? Jos ei ole mitattu, niin miksi ei? Nyt julkaisussa ilmeisesti vain arvauksena sanotaan, että kolesteroliarvon nousu riippuisi LDL- fraktiosta. Näyttöä tästä ei julkaisussa ole. 

Kirjoituksessa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2 – 3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Tätä voidaan tarkastella eräiden suomalaisten tutkimusten valossa. KELAn Autoklinikkatutkimus, joka 5-vuoden seurantatutkimuksena kohdistui 40-59 vuotiaisiin miehiin ja naisiin, osoitti , että sydän-ja verisuonitautikuolleisuus ei lisäänny kolesteroliarvojen 5 – 7 välillä (1). Samaa pätee kaikkiin kuolinsyihin. KELAn ja Turun yliopiston yhteistutkimuksessa seurattiin 11 vuotta yli 65-vuotiaiden (65 – 80+) henkilöiden sydän- ja verisuonikuolemia. joiden määrä osoittautui vähäisimmäksi kolesteroliarvolla yli 8.1 ja suurimmaksi arvolla alle 5.0 (2). Ikääntyneisiin helsinkiläisiin (75 , 80 ja 85 vuotta) kohdistuneessa tutkimuksessa osoitettiin, että ”kokonaiskolesterolipitoisuus ei erotellut sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia sairastavia terveistä. Päinvastoin, korkea kolesterolipitoisuus korreloi positiivisesti hyvään terveydentilaan”. Miesten ikäryhmissä kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli välillä 5.5 - 5.8 ja naisten 6.3 – 6.9 (3). 

Ja lopuksi. Artikkelissa spekuloidaan kokonaiskolesterolitason väitettyyn ”nousuun” vaikuttaneita tekijöitä, etenkin ravinnon vaikutusta. Olettamukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä, ei tieteelliseen näyttöön perustuvia. Kriittisessä tarkastelussa tämä osio olisi vertaisarvioinnissa/toimitusvaiheessa pitänyt jättää pois. Nyt se ennestään heikentää epätarkan artikkelin muutoinkin horjuvaa luotettavuutta. 

Viitteet 
1 Aromaa A, Maatela J. A Search for Optimum Values: Prognostic Evaluation of Reference Values. In Reference Values in Laboratory Medicine. Ed Gräsbeck R, Alström T. 1981. John Wiley & Sons Ltd. 
2 Räihä I, Marniemi J, Puukka P ym. Effect of serum lipids, lipoproteins, and apolipoproteins on vascular and nonvascular mortality in the elderly. Arteriosc Tromb Vasc Biol 1997;17:1224-32. Kts. myös KELA. Tätä tutkimme: Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä. Joulukuu 1997. 
3 Strandberg T, Valvanne J, Erkinjuntti T ym. Seerumin lipidiarvot helsinkiläisillä vanhuksilla. Suom Lääkäril 1991;46:1256-60. 

Kari Salminen 
Professori

Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin

**
Päivitys 16.6.2012:  Luet tällä hetkellä vilkkaimmin luettua ja kommentoitua kirjoitusta Veteraaniurheilijan blogissa "Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin". Nimettömänä pysyttelevä ystäväni hoitaa masennustaan lääkkeettömästi. Hoidon keskiössä on magnesium (ja muut ravintolisät). Tässä hänen uusin päivityksensä, jolla hän haluaa osallistua viimeaikaiseen keskusteluun suurista magnesiumannoksista:

"Tarkoitin jo viime postissani ilmaista, että magnesiumöljy olisi paras ja turvallisin keino tankata magnesiumia. Ehkä se ei tullut esille tarpeeksi hyvin? Kuten jo olin viimeksi puhunut, oraaliseen magnesiumiin liittyy ongelmia. Siksi kehoittaisinkin käyttämään oraalista magnesiumia lähinnä apukeinona, jolla ylläpidetään kehon magnesiumtasoja kunnes päästään siihen normaaliin.

Jouduin itse pudottamaan annostusta ripulin vuoksi. Silloin jos ripuli tulee, on viisainta alentaa annostusta ja kokeilemalla löytää se taso jossa ei tule ripulia. Se vaihtelee yksilöittäin varmaankin. Päivittäinen 1000 mg annos magnesiumia voi kuulostaa isolta määrältä, mutta käytännössä kellään ihmisellä ei voi toimia vatsa niin hyvin, että pääsisi edes lähellekään siihen, että tämä määrä imeytyisi vatsasta elimistöön. Jos niin olisikin, niin se olisi mahtavaa ja nopeuttaisi puutoksen korjaamista suuresti.

Valitettavasti edes parhaalla magnesiumvalmisteella imeytyminen voi olla vain arviolta 40-60 prosentin välillä ja siihen vaikuttaa vielä tekijöitä, jotka voivat imeytymistä tuostakin vielä radikaalisti tiputtaa alas: sokeri, liika kalkki, ripuli, liika D-vitamiini, kahvi, tee, alkoholi ym.. Kovin helpolla ei minun tietääkseni yksinkertaisesti saa oraalisesti kehoon magnesiumia vaikka haluaisikin. Jo pelkkä ripuli estää suurimman osan tuosta 1000 mg imeytymästä.

Lisätään vielä se, että kaikki eivät nyt ymmärrä sitä, että tuo virallinen RDI suositus alittaa jo sinänsä arvollaan sen kuinka paljon ihmiset keskimäärin ovat saaneet ravinnosta magnesiumia päivässä vuonna 1900 ja sitä ennen, kyse on hyvin radikaalista mineraalien vähenemisestä ruoka-aineissa vuodesta 1900 tähän päivään. Minusta on ihmeellistä miten vähän tuohon asiaan kiinnitetään huomiota! Mineraalit/hivenaineet ovat elintärkeitä koska esim. vitamiinit tarvitsevat mineraaleja toimiakseen. Ainoat todella nopeat keinot saada kehoon nopeasti magneusiumia on sairaalassa piikillä suoneen ja iholle siveltelevä magneusiumöljy.

Itse kyllä aloitin tuolla 1000 mg magnesiumia alussa ja se tuntui parantavan oloa. Sittemin olen käyttänyt järkeä ja yrittänyt hakea määrää, jossa maha ei mene ripulille. Valitettavasti siitä syystä juuri on niin hidasta oraalisesti saada tarpeeksi magnesiumia jos lähtötilanne on paha. Ainoa nopea tankkaus käytännössä on magnesiumöljy.

Olen itse huomioinut miten herkästi pelkkä sokeri vaikuttaa olooni. Jos alan päivittäin syödä sokerisia herkkuja niin yhä vieläkin tunnen, että vointini pahenee. Saan myös sokerista niin sanotut "levottomat jalat", joka on niistä magnesiumin puutosta osoittavista oireista niitä selvimpiä. Käytännössä olen joutunut tekemään radikaalin ratkaisun, että en syö toistaiseksi mitään missä on sokeria isoja määriä koska se näyttää heti alkavan poistaa magnesiumia. Sama koskee toistaiseksi kalkkia isoissa määrissä. Eli sanoisin. että on ihan varma asia, että jos on masennus, niin kannattaa välttää sokeria! Vaikka masentunut ihminen haluaakin palkita itseään ja napostella kaikkea mukavan makeaa, se tie vie turmioon ja poistaa elimistöstä tärkeitä ravintoaineita sekä altistaa sokeriaineenvaihdunnan ongelmiin, jotka vain pahentavat pitkällä aikavälillä tilaa.

Päivitys 3.6.2012: Olen saanut arvokasta informaatiota potilaalta, joka edelleen on jatkanut masennuksensa hoitoa magnesiumilla ja muilla ravintolisillä lääkehoidon sijaan:

Olen yrittänyt vielä perehtyä lisää tuohon magnesiumiin, lähinnä siihen miten ihmisen elimistö voi käyttää sitä jos ottaa sitä oraalisesti. Ainakin minä olen saanut sen käsityksen luettuani netistä aika paljon aiheesta, että magnesiumin imeytyminen on kaikenkaikkiaan ongelmallista ja varsin hidasta. Toisin sanoen jos ihmisellä on huomattava magnesium puutos ja kalkki:magnesium suhde vaikkapa 4:1 on vaikeaa saada siihen kovin nopeaa korjausta vaikka ottaisikin esim. 1000 mg päivässä sitraattina. Mitä isompi on magnesiumin annos niin sitä pienemmällä asteella elimistö sitä ottaa vastaan. Suurilla annoksilla tahtoo jo tulla ripuli. Imeytyminen vaikuttaa siis aika hitaalta prosessilta kaikenkaikkiaan.

Kirjassa "Rebuild from depression" oli maininta, että toisen mailmansodan jälkeen havaittiin tutkimuksessa, että ihmisillä joilla oli magnesiumin puutos, kesti yli vuoden korjata arvot paremmiksi. Tämänkin tiedon valossa imeytyminen on hidasta, vaikka käyttäisikin parhainta tunnettua muotoa magnesiumista.

Sitten tulin lukeneeni netistä sellaisesta kuin "Transdermal Magnesium Therapy", jossa saadaan lukemani mukaan hyvin nopeasti elimistölle magnesiumia iholle siveltävän öljyn muodossa. Iholta se imeytyy hyvin elimistöön. Tässä vain yksi maininta : http://www.puremagoil.com/comparison.htm


Päivitys 11.5.2012: Tätä blogikirjoitusta kommentoidaan hyvin ahkerasti. Keskustelun laineet lyövät laidasta laitaan. Toisaalta on nimimerkki Mien johtama tiederintama tiukasti poteronsa pohjalla kysymässä tutkimusnäyttöä sen puolesta, että magnesiumia syömällä voi tervehtyä masennuksesta, toisaalta potilaan yksittäistä parantumiskokemusta voimakkaasti tukevia nimettömiä henkilöitä jakamassa joko samoja tuntoja tai samoja kokemuksia potilaan kanssa.

Me tiedämme miten vähän on satunnaiskontrolloituja koesarjoja mineraalien (tässä tapauksessa magnesium) vaikutuksesta mielenterveyteen. Hankalia nämä ravitsemustutkimukset ovat muutenkin. Niin eri tavalla voidaan tuloksia painottaa. Olisin itse taipuvainen luopumaan tiukan tieteellisestä roolistani (Mien kauhuksi!) ja sen sijaan luottamaan enemmän tuntemani potilaan yksittäiseen tervehtymistapahtumaan. En osaa asiaa tämän paremmin juuri nyt ilmaista, mutta olen pahoillani jos tuotan lukijoilleni pettymyksen jättäessäni tiukan tieteellisen roolini nyt hieman vähemmälle. Iloitaan siitä, että potilas on nyt terve!

Alkuperäisen kirjoituksen lähettänyt mielenterveyspotilas haluaa tehdä yhden lisäyksen tarinaansa:

Hei kaikki!

Joo, aihe on näköjään monille bigPharma -faneille katkeraa kalkkia! Mielipiteitä jotka ovat virallisen lääketieteen vastaisia ei heidän mielestään saisi tuoda julki lainkaan. On pysyttävä tiukasti tieteen tiellä ja napattava pillereitä naamaan tapahtuipa ympärillä mitä tahansa!

Hmm, vielä masennuksestani: Se oli niin paha etten kyennyt hoitamaan kunnolla kotiaskareita. Yritin kyllä välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja liikkua vähän, välillä siinä onnistuenkin, mutta ei siitä tullut säännöllistä voimakkaan pahanolon ja väsymyksen vuoksi. Jouduin ottamaan töistä sairauslomaa kun depressio vei voiton ja voimat.

Siinä tunsi olevansa avuton ja pieni tuon sairauden kanssa. Lisäksi oli erittäin suurta epätoivoa ja huolta siitä mikä tulevaisuus minulla tulee olemaan. Olenko esimerkiksi tässä kärsimyksessä kuolemaani asti tai joudunko työttömäksi koska en pysty käymään töissä? Pahimmassa olossani ajatuksissa pyöri, että jos kuolisin niin ainakin pääsisin eroon tästä jokapäiväisestä kärsimysnäytelmästä! Onneksi minulla ei ole ollut itsemurha-ajatuksia koskaan. Muuten en ehkä olisi tässä.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan ole kokenut vakavaa depressiota, ei voi ymmärtää miltä masentuneelta tuntuu. Kaikki me jotka olemme sen tavalla tai toisella kokeneet, tiedämme todellakin mitä se on. Se on kuolemaan johtava sairaus! Moni on jo kuollut siihen, siksi haluan, että tehdään kaikki mahdollinen, jotta ihmiset, joilla se on, saisivat oikeaa apua. Toivon sellaista apua masentuneelle, joka kestää pidempään kuin lääkärin määräämä pilleri ja joka ei sisällä "sivuvaikutuksia" .

Haluan vielä lisätä alkuperäiseen juttun sen seikan, että magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.

Eiköhän tässä masennushoitoasiassa ole jo aika siirtyä toisenlaiseen lähestymistapaan. Näen edessäni sellaisen terveydenhoidon uudistuksen, jossa oikeasti mietitään sairauden syitä ja yritetään korjata esim. juuri niitä ravintotekijöitä, joiden tiedetään olevan masentuneilla päin mäntyä. Ehkäpä vuonna 2030 tullaan tätä aikaa katsomaan kauhistuneina, silmät pyöreinä, että miten lääkärin valan vannoneet "asiantuntijat" luistivat koko potilaan hoidosta samaan aikaan kun lääkeyhtiöt syöttivät heille "pullaa käteen" lääkkeiden myymisen edistämiseksi.

Ps. Tänäänkin olo ollut hyvä, ei depressiota :) 


Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus (julkaistu 7.5.2012):

Annan tilaa terveysblogissani eräälle onnelliselle tarinalle. Eräs ystäväni, joka ei halua nimeään julkisuuteen, on puolet elämästään kärsinyt masennuksesta. Tämän hirveän taudin selättämistä tämä 40-vuotias ystäväni on yrittänyt ja yrittänyt. On haettu ammattiauttajaa ja lääkehoitoa. Turhaan.

Tervehtyminen on kuitenkin nyt tosiasia. Minä haluan, että luet ystäväni tarinan ja otat talteen siinä olevan opetuksen. Luonnolla on mahtava kyky uudistaa ihminen. Tästä tässä on kyse. Annetaan ystävälleni puheenvuoro:

Sinun ei ole pakko uskoa ystäväni tositarinaa, mutta lue se nyt kumminkin!

Jo varmaan 10 vuotta etsittyäni apua masennukseeni olen mielestäni viimein päässyt selville syistä, jotka johtivat masennukseeni ja miten minä tämän tiedon avulla sain autettua itseäni ihan huimasti. Minulla on se käsitys, että minun parantumiseni masennuksesta, ei ole mitenkään poikkeuksellista, vaan pikemmin olen varma, että suurin osa masentuneista käy läpi samat biologiset ongelmat kuin minä. Kun minä nyt onnellisesti olen selättänyt masennukseni haluan kertoa siitä mahdollisimman monelle. Valitsin tiedon julkistamiskanavaksi Suomen suosituimman terveysblogin.

Miten on mahdollista, että sinäkin joka olet nyt masentunut, voisit selättää masennuksen ja tehdä minun laillani U-käännöksen elämässäsi. Pois sairaudesta kohti terveyttä! Kuulostaa varmaan liian optimistiselta? Anna havainnoilleni kuitenkin mahdollisuus!

Masentunut ei helpolla luovu uskostaan masennuslääkkeisiin, mutta sitä uskonaskelta sinulta nyt kaivataan, sillä tässä toivutaan ruoan ja ravintolisien avulla, ei lääkkeillä. Virallista totuutta pitkään etsineet ja lääkkeiden avulla masennustaan hoitaneet eivät helpolla usko, että minut kannattaa ottaa vakavasti. Epävarmuus valtaa minutkin juuri nyt, miten todistaisin tämän parantumiseni. Ohjeeni kuulostavat kaikkinensa varmaan ihan hölmöiltä... Anyway, laitan teille nyt kuitenkin jakoon sen mikä on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Tässä tulee asian ydin jos haluat hoitaa masennustasi menestyksellisesti. Vaikka heittäisitkin kirjoitukseni paperikoriin, pyydän kuitenkin hyvin kauniisti: Lue se ensin ajatuksella!

Kyynisyys on vallannut minut mitä tulee ihmisten terveysasioiden ymmärtämiseen. Mutta tässä nyt vihdoinkin omat ajatukseni siitä miten parannuin masennuksestani:

• Masennus on ennen kaikkea elimistön puutostila, jota hän ei kykene korjaamaan. Tärkeää on erotella ensin "normaali" stressi ja masennus. Jokainen ihminen on joskus stressaantunut ja alakuloinen, se on normaalia. Kuitenkin yhä kasvava joukko ihmisiä mailmanlaajuisesti menee yli tuon normaalin ja jää joko asteittain tai pysyvästi masennukseen, depressioon. Ihminen on kuitenkin rakennettu sen verran hyvin, että hän kykenee päihittämään "normaalin" stressin/masennuksen jonkin ajan kuluttua ihan suht' hyvin. Ihminen voi tarvita tähän jotain apuja mutta kuitenkin tärkein viesti on, että hän ei jää vuosiksi depressioon. 
• Puutostila syntyy näin. Emme enää elä luonnon ja puhtauden keskellä, kuten ennen oli tapana. Elimistömme on tehty toimimaan tiettyjen luonnonaineiden avulla, ja tosiasia on, että ruokamme ei nykyään enää sisällä riittävästi niitä ravinteita, joita me tarvitsemme toimiaksemme "normaalitasolla". "Maa" on kuihtunut, siinä on entistä vähemmän ravintoaineita ja peltojen lannoittaminen itseasissa vain entisestään vääristää/pahentaa tilannetta. Kyse on evoluutiosta ja siitä mihin ihminen on tottunut. Nykyinen tilanne jo alittaa sen mitä ihminen tarvitsee elääkseen terveenä. Ja tämän lisäksi ihmisten ruokakulttuuri on entisestään köyhdyttämässä elimistämme suojaravintotasoa. Käytämme paljon pikaruokaa, valmiita eineksiä ja mikroaaltouunia. Siitä tuskin tarvitsee kertoa tämän enempää.
• Liikunnan puute. On tärkeää liikkua riittävästi. Mutta luuletteko, että masentunutta kiinnostaa liikunta? Ei yleensä pätkäkään kiinnosta minkäänlainen liikunta. Se on kuitenkin tosi tärkeää.
• Mitä tästä seuraa? Erityisesti laadukkaan ravinnnon puuttuessa elimistömme alkaa oireilla. Vähäisen liikunnan ja huonon ruoan aiheuttama tilanne tulee kestämättömäksi ja alkaa tulla ensin oireita, sitten sairauksia. Pitkittynyt masennus on sairaus, joka johtuu ennenkaikkea ravinnonpuutoksesta.
• Liian vähän magnesiumia. Magnesium on erittäin tärkeä mineraali. Lisäksi minun mielestäni on myös erityisen tärkeää, että kalsium/magnesium -suhde on kunnossa. Pieleen mennään "virallisen" kaavan mukaan. Ensiksikin ihmiset saavat "liikaa" kalsiumia, joko syömällä tai popsimalla kalsium ravintolisiä. Ja toiseksi, on totta, että suurin osa ihmisistä saa liian vähän magnesiumia. Liika kalsium estää magnesiumin imeytymistä. Liika sokeri myös estää magnesiumin imeytymistä, ja stressikin "kuluttaa" elimistössä magnesiumin varantoja. Ongelmavyyhti on valmis jos edellämainitut seikat ovat juuri noin. Alkaa kova väsymys, aivot eivät oikein tunnu virkeiltä, alkaa ahdistaa, vähitellen ahdistus muuttuu masennukseksi ja masennus vakavaksi depressioksi ynnä eri mielenhäiriötä esiintyy. Ja kaikki tämä johtuu isosta magnesiumin puutoksesta elimistössä. 
• Magnesiumia ravintolisänä. Päivittäisiä magnesiumin ja kalsiumin saantisuosituksiin en usko silloin kun sairaus on puhjennut. Viralliset saantisuositukset ovat terveitä ihmisiä varten. Sairaan on pyrittävä saavuttamaan optimaalinen terveyden tila esim. juuri huomioimalla tuon kalsium/magnesium -suhteen. Viralliset suositukset eivät voi pitää paikkaansa. Ottaen huomioon jo kroonistuneen magnesiumin puutoksen + mahdolliset epäterveelliset ruokatottumukset, olisi masentuneen syötävä aluksi ravintolisänä magnesiumsitraattia 800-1000 mg per päivä. Tätä on jatkettava useita kuukausia. Sen jälkeen 500-800 mg riittänee pitämään normaalitason. Magnesiumin vaikuttaessa lähes kaikkeen aineenvaihduntaan elimistössämme, on helppoa huomata omassa voinnissaan jos ei saa tarpeeksi, sillä alkaa ilmetä väsymystä, apeaa oloa ym. Silloin pitää taas nostaa annostusta. Minulla oli jo ennenkuin tutustuin aiheeseen tarkemmin jo ollut useamman kuukauden ajan kestänyt magnesiumsitraatti -kuuri menossa, mutta siitä ei ollut apua. Syy olikin se että minulla oli "viralllinen" annostus tässä tapauksessa 400 mg/päivä. Luettuani lisää aiheesta tuplasin annostuksen. Itseasissa tuli otettua 1000 mg/päivä alussa monesti ja vasta silloin alkoi tapahtua mukavia asioita. Lisäksi mitä tulee magnesiumiin, siinä voi mennä helposti pieleen jos alkaa syömään väärää muotoa, esim magnesiumoksidia. Jotkut magnesiumin muodot voivat jopa pahentaa masennusta, joten itse suosittelen vain magnesiumsitraattia koska tiedän sen antaman tehon.
• Ota magnesiumin pieninä annoksina pitkin päivää. Magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.
• Elimistön myrkyt hallintaan. Yksi tärkeä ominaisuus magnesiumilla on, että se kelatoi (sitoo) joitakin raskasmetalleja. Uskon että jokaisella, jolla on krooninen puutos mineraaleista, on kehoon kertynyt haitallisen isoja määriä myrkyllisiä metalleja. Keho tarvitsee esim. magnesiumia poistamaan näitä myrkyllisiä aineita. Omalta osaltaan nuo myrkyt jo entisestään pahentavat masennusta, väsymystä ym. 
• Muista jodi. Olen myös vakuuttunut että jodin saanti on itseasiassa riittämätöntä niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Poikkeuksena on Japani ja muut kansat, jotka syövät runsaasti meren antimia, eritoten merilevää. Virallinen saantisuositus RDI 150 μg on käsittämättömän alhainen. Ihminen tarvitsee jodia moninkertaisesti. Japanissa naiset saavat joka päivä ruoasta 12-14 mg jodia ja siellä on muuten esim. vähemmän syöpiä yms. eikä todellakaan tuo määrä jodia aiheuta mitään ongelmia. Rinnasta tuo tieto 150 μg:aan!! Aloin osana omaa hoitoani ottaa päivittäin luomulaatuista merileväjauhetta kukkurallisen teelusikallisen ja voin sanoa, että se toi tosi hyvän olon. Se antoi energiaa ja rutkasti sellaisia hivenaineta, joita ei normaaliruoassa edes ole. Lisäksi merilevä on tehokas elimistön puhdistaja, hoitaa suolta ym... Alussa voi tulla tämän puhdistavan ominaisuuden vuoksi detox -oireita. Puhtaan veden juominen ja kuitujen saanti auttaa. Itse käytän chlorellaa ja spirulinaa. 
• Pillerit pois, laaturuoka tilalle! Minusta koko tervehtymisasiani on samalla yksinkertaista, mutta samalla niin ihmeellistä. Kansa syö mielummin lääkärin määräämiä pillerieitä ja syö huonolaatuista ruokaa. Parempi olisi tankata itsensä suojaravintoaineilla ja parantaaa itsensä ruoalla. 
• Muita ravintolisiä. Syön lisäksi päivittäin näitä ravintolisiä: D-vitamiinia vähintään 100-200 µg/vrk, E-EPA kalaöljyä 1000-4000 mg/vrk (pahimpina depressiopäivinä otin jopa 6000 mg/vrk, nyt kun olo on hyvä 1000-1500 tuntuu sopivalta), B-vitamiini kompleksia (Solgarin vahvimpia), C-vitamiinia vähintään 2000 mg/vrk, Seleeniä, BioStrathia. Tärkeä huomio: Otin noita kaikkia ravintolisiä jo koko ajan pitkään/jatkuvasti enkä päässyt masennuksesta eroon. Vasta kun nostin magnesiumin määrän, niin kaikki muuttui! Yritän joka päivä lisäksi ottaa reilusti kolmea tärkeää ravintolisää: Chlorella, spirulina ja kylmäpuristettu kookosöljy.
• Varoituksen sana pähkinöistä. Aiemmin tein smoothien pähkinöistä, eri siemenistä, manteleista yms., mutta lopetin sen kun luin, että juuri niissä on runsaasti kahta anti-ravintoainetta fytiinihappo ja oksaalihappo. Ne voivat muuten olla terveydelle hyväksi, mutta häiritsevät eritoten mineraalien imeytymistä, joten en katsonut järkeväksi syödä samalla niitä kun haluan nimenomaan korjata mineraalipuutoksia. 
• Yhteenveto. Jos haluat selättää masennuksen, sinun ei tarvitse opiskella mitään rakettitiedettä. Tähän riittää magnesium ja sen ympärille rakennettu luonnollinen ja laadukas ravinto. 

Saatte mieluusti kommentoida ystäväni havaintoja!

Valtimotaudin ehkäisy - kolme eri näkemystä

**
Tätä kirjoitusta kommentoitiin aluksi asiantuntevasti. Nyt en voi enää olla kovinkaan mielissäni tilanteesta. Nimimerkillä Mie kirjoitteleva asiantuntija onnistui taitamattomuudellaan houkuttelemaan raatokärpäset paikalle. Tähän pystyy sinun lisäksesi eräs toinen tunnettu lääkäri. Voit ymmärtää miksi pyydän sinua suksimaan kuuseen! Pysy poissa terveysblogistani! Ei minulla ole aikaa siivota kommenttipalstaa sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa lukea. Suljen kommentit ainakin tämän kirjoituksen osalta.


Diabetes -lehden toimittaja Tuija Manneri haastatteli professoreita Pentti Tuohimaata ja Matti Uusitupaa sekä biologi Christer Sundqvistia valtimotaudin ehkäisystä. Haastattelu perustuu Tampereen 4. lääketieteen päivien paneelikeskusteluun aiheesta ja erillisestä sähköpostihaastattelusta tilaisuuden jälkeen.

Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että statiinien (kolesterolilääkkeiden) rooli primaaripreventiossa (ennaltaehkäisyssä) on epäselvä ja siitä tulisi pidättäytyä useimmissa tapauksissa, poislukien suuren riskin potilaat. Samaa mieltä olimme myös siitä, että sekundaaripreventiossa (puhjenneen sairauden hoito) statiineja voidaan yksilökohtaisesti harkiten suositella. Kaikki kolme piti tärkeänä elämäntapamuutoksia (lisää liikuntaa, tulehdusta ehkäisevän ruoan nauttimista, sokerin ja suolan vähentämistä, verenpaineen hoitoa ja tupakoimattomuutta)

Mielipiteemme erosivat sen suhteen miten valtimotauti syntyy ja mikä rooli ravintorasvoilla on valtimotaudissa. Professori Matti Uusitupa jäi yksin korostamaan kovien rasvojen (pitää olla kiinteiden rasvojen) haitallisuutta valtimotaudissa.

Lue koko haastattelu tästä: http://dl.dropbox.com/u/22361825/Diabetes_valtimotauti_4_2012.pdf.

Lehteen ei mahtunut sähköpostihaastatteluni kokonaisuudessaan. Se löytyy tästä:

1. Mitkä ne suuret valtimonkovetustauti- ja kolesterolikysymykset lopulta oikein ovat? Eli mistä asioista tässä nyt erityisesti ollaan eri mieltä?

Kolesteroliteoriaan kriittisesti suhtautuvat eivät pidä kolesterolia valtimotaudin pääsyynä. Biologina pidän merkityksellisenä kolesterolin terveyttä edistäviä ominaisuuksia: mm. solukalvojen rakennusaineena, hormonien muodostamisessa, D-vitamiinin tuotannossa ja sappihappojen muodostuksessa. Kolesterolin roolia valtimotaudin synnyssä epäillään edelleen, vaikka jotkut tutkijat pitävät sitä lääketieteen varmimmin todistettuna asiana.

2. Minkä selityksen kannalla itse olet? Miksi se selittää mielestäsi asian parhaiten?

Edustan kolesterolikriitikkojen maltillisempaa ryhmittymää, eli uskon, että korkealla kolesterolilla toki on merkitystä valtimotaudissa. Vaikutus on kuitenkin sekundaarinen, eli ensin valtimo vaurioituu ja tulehtuu, minkä jälkeen kolesterolia kerääntyy valtimoon mahdollisesti korjaamaan syntynyttä vauriota. Tulehduksen edelleen jatkuessa kolesterolia kasaantuu valtimoon yhä enemmän. Nauttimalla tulehdusta laskevaa ruokaa (kala, marjat, pähkinät) valtimo toipuu ja ongelma väistyy.

3. Miten ravintorasvat liittyvät asiaan - ja millaista rasvaa suosittelisit diabeetikolle?

Liian yksinkertaisena ja ilmeisen virheellisenä on pidettävä väitettä, että "kova" (po. kiinteä) rasva nakertaa terveyttämme (näin väittää mm. professori Matti Uusitupa). Minä en ole tukemassa tällaista ajatusta. Kiinteät eläinrasvat eivät ole sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruoka ei nosta veren kolesterolia. Tutkimuksissa on todettu, että tyydyttyneen rasvan suuri saanti saattaa nostaa LDL-kolesterolia, mutta samaan aikaan hyvä ja suojaava HDL-kolesteroli nousee. Ravinnon rasvojen vaikutusta kolesterolitasoihin on mielestäni perusteettomasti suurenneltu ja professoritason ihmiset pelottelevat ihmisiä ihan turhaan. Suomessa esitetään julkisessa keskustelussa ja myös Tampereen paneelikeskustelussa totuuden vastaisesti, että johtavat asiantuntijat olisivat yhtä mieltä heidän kanssaan eläinrasvojen vaarallisuudesta. Epäilevia Tuomaita löytyy erityisesti maailman johtavassa ravitsemustutkimuksen laitoksessa Harvardin yliopistossa. Tällä hetkellä näyttää ennemminkin siltä, että nopeasti verensokeria nostattavat hiilihydraatit olisivat vakavampi uhka sydänterveydelle ja aiheuttaisi ikäviä muutoksia verisuonissa ja valtimoissa.

Diabeetikolle suosittelen hiilihydraattien rajoittamista ja maltillista luonnollisten ravintorasvojen lisäämistä ruokavalioon. Diabeetikko sanokoon ei teollisille transrasvoille (valmisruoat, täytekakut, pikaruoka) ja kyllä luonnollisille eläin- ja kasvirasvoille. Erityisen hoitavaa rasvaa löytyy kasvikunnasta: kylmäpuristetut kookos-, oliivi- ja rypsiöljyt. Hoitavista eläinrasvoista on mainittava erityisesti kalaöljy, kananmunan keltuainen, luomuporsaan rasva ja maitorasvat eri muodoissaan.

4. Ymmärsinkö oikein, että kaikkien keskustelijoiden mielestä kolesterolilääkitys voi olla joskus tarpeen - mutta ketkä niitä omasta mielestäsi lähinnä tarvitsevat ja millaisissa tilanteissa? (Panelissa puhuttiin paljon primääri- ja sekundääripreventiosta - selittäisitkö mistä siinä on kysymys?)

Paneelikeskustelijat ilmaisivat kantanaan, että statiinien rooli ennaltaehkäisyssä (primaaripreventio) lepää epävarmalla pohjalla. Mikäli potilaalla on useita riskitekijöitä (kohonnut verenpaine, diabetes, vyötärölihavuus, perinnöllisistä syistä korkea kolesteroli jne.) voidaan harkita statiinilääkityksen aloittamista potilaalla. Sekundaaripreventiosta vallitsi yksimielisyys, eli sellaisessa tilanteessa, jossa sydän- ja verisuonitauti on jo puhjennut, lienee perusteltua harkita elämäntapaneuvonnan lisäksi statiinien käyttöönottoa.

5. Kenelle mielestäsi kolesterolilääkkeitä määrätään turhaan? Miksi he eivät lääkkeitä tarvitse?

Kolesterolilääkkeistä hyötyvät pääosin nuoret miehet, joilla on korkea kolesteroli. Naiset hyötynevät kolesterolilääkkeistä niin vähän, että lääkityksestä lienee hyvä pidättäytyä. Varsinkin iäkkäiden naisten kohdalla on tutkimusnäyttöä, joka puoltaa statiinien jättämistä pois lääkevalikoimasta.

6. Mikä olisi lääkkeitä tärkeämpää ehkäisyä/hoitoa? Miksi se tehoaisi paremmin?

Lääkehoitoa tärkeämpänä pidän elämäntapaohjausta, jossa korostuu liikunnan ja anti-inflammatorisen ruokavalion (kala, marjat, pähkinät, vihannekset, hedelmät) merkitys.

7. Unohdinko kysyä edellä jotain, mikä voisi olla diabeetikkolukijalle tästä asiasta tärkeää tietoa?

Lisää luettavaa löydät Suomen tutkitusti suositummasta terveysblogista. Olen käsitellyt Tampereen tiedepäiviä näissä kirjoituksissa:

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudista-kaydaan-erittain.html

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudin-synty-riskit-ja-laakitys.html

Annan tarvittaessa lisätietoja.

terveisin, christer

Vaarallisia käsityksiä!

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti (kommentit vedetty yhteen terveysblogin ylläpitäjän toimesta 15.4.2012):


Ravitsemustiede on varsinaista salatiedettä!

Professori Timo Strandberg julkaisi ravitsemusterapeuttien jäsenlehdessä (Bolus) kirjoituksen, joka yksipuolisuudessaan suututti professori Kari Salmisen. Salminen oli yrittänyt julkaista vastineen koskien professori Strandbergin kirjoitusta siinä samassa lehdessä. Päätoimittaja päätti olla julkaisematta Salmisen kirjoituksen. Silloin Salminen otti minuun yhteyttä tietäen, että Suomen suosituinta terveysblogia luetaan ahkerasti. Lupasin julkaista sekä professori Salmisen kirjoituksen, että sallia kommentoinnin. Kirjoitus kommentteineen on herkullista luettavaa.

Jari Ristiranta käynnistää kommentoinnin huomauttamalla, että Strandberg, Fogelholm ja kumppanit ovat siirtymässä asiaperusteisista, tieteellisistä argumenteista henkilökohtaisuuksiin ja muihin toissijaisiin argumentteihin. Yhä useampi huomaa, että he tuskin edes itse uskovat tieteellisiin argumentteihinsa. Nimimerkki "Mie":n reaktiota ei tarvinnut pitkään odottaa. Mie latasi heti täysillä: "Aivan. Tähän asti tappajajutut, spekulaatiot THL:n oikeuteen haastamisilla sekä Leipätiedotuksen uhkailu tutkimuspyynnöillä ovat olleet vhh-piirin heiniä."

Omilla aivoillaan ajatteleva ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen piti professori Salmisen kirjoituksesta ja jatkoi oivallisesti: "Strandberg toteaa jossakin kohden kirjoitusta, että denialismin ja tieteellisen kriittisyyden ero on veteen piirretty viiva. Näinhän se on. Onko esimerkiksi denialismia väittää, että rasvoja koskeva tieteellinen näyttö on täysin yksiselitteistä ja ilman ristiriitoja? (Kun väestötutkimuksien nollayhteys meta-analyyseissä ja satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysien vaihtelevat tulokset huomioi). Mielestäni tällaista jämähtänyttä ajattelua voisi pitää myös yhtä hyvin denialismina." Sitten Laatikaisen Reijo paljastaa sen, että hän olisi pitänyt Salmista 100 prosenttisena denialistina 5 vuotta sitten, mutta ei enää. Viime vuosina julkaistut meta-analyysit ovat saaneet Reijon toisiin ajatuksiin. Nykyisin Reijo pitää Salmista enää 20 prosenttisesti denialistina ;-) 

Laatikainen piikittelee Salmista: Tyydyttynyt rasva ei paranna! Tähän Salminen toteaa, että hän kyllä on todennut jo parinkin kymmenen vuoden ajan, ettei tyydyttynyt rasva ole sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä eikä aiheuta niitä. Mutta ei hän muista väittäneensä, että tyydyttynyt rasva parantaisi sydän- ja verisuonisairauksia. Nimimerkki Mie huomauttaa, että vaikka rasvaiset maitotuotteet eivät normaalikäytössä väestötasolla näytä olevan ongelma, on niistä esim. voin (osittainen) korvaaminen kasviöljyillä hyödyllistä etenkin osalle väestöä (aivan kuten höttöhiilaritkaan eivät ole ongelma osalle, mutta osalle taas ovat). Maitorasvan sydäntä suojaava vaikutus on Mien mielestä vielä näyttötasoltaan aika huteraa. Mie huomauttaa Salmisen etsineen tukea tälle ajatukselle taannoisessa Duodecimin artikkelissa (vuonna 2007) esitellessään näyttöä tästä mm. Elwood et alin Caerphilly-kohortista. Erottelutasoa nimenomaan maitorasvan rooliin asiassa ei löydy, minkä luulisi tulleen selväksi jos olet lukenut kyseisen Elwood et al 2004 kunnolla, Mie piikittelee ja jatkaa: "Vähiten maitoa juovilla kun oli alkoholin runsas käyttö (riskitekijä) selvästi korkeampaa ja kohortin miehistä satunnaisotannalla poimitun näytteen mukaan valtaosa (ja näin ollen mitä todennäköisemmin myös valtaosa kohortin hengissä säilyneistä ylipäätään) oli vaihtanut täysmaidosta rasvattomaan kuluneen kahdeksan vuoden aikana." Salmisen mielstä on täysin mielipidekysymys, onko näyttö maitorasvan suojaavasta vaikutuksesta "hutera". Salminen ehdottaa, että Mie lukisi Elwood et al.ïn lisäksi kaikki, viimeisetkin julkaisut. Paras näyttö kuitenkin tulee Biong ym., Pedersen ym ja nyt viimeksi Aslibekyan ym tutkimuksista. Toki aina jää spekulaation varaa, mutta professori Salmisen mukaan kokonaisnayttö maitorasvan terveyttä suojaavasta vaikutuksesta vahvistuu koko ajan. Mie ei tyydy Salmisen selityksiin vaan syyttää Salmista kohorttimateriaalin käytöstä ajamaan omaa näkemystään. Mie myöntää, että haittaa maitorasvasta ei näytä olevan väestötasolla, olettaen että rasvan saanti ei lepää sen varassa. Mutta eipä niistä maitorasvan hyödyistäkään ole vastaavaa näyttöä. Toki eroja tuotteiden välillä on: Laatikaisen Reijon blogista löytyy esim. voita koskevaa matskua, jota Mie ei ainakaan riskimarkkereiden perusteella menisi erityisesti suosimaan. Rasvainen juusto ja hapanmaitotuotteet vaikuttavat olevan puolestaan ainakin jossain määrin vastakkaista leiriä. Maitotuotteet per se ovat Mien mielestä suositeltavaa nautittavaa, kalsiumia ja laadukasta proteiinia.

Rasvakeskustelun painopisteen tulisi siirtyä pohtimaan sitä, ovatko katalyyttihydratut kasviöljyt enää paikallaan suomalaisessakaan ravitsemuksessa, pohtii Salminen kommentissaan. Margariiniteollisuus lienee ne poistanut pöytämargariineista kaikessa hiljaisuudessa, mutta teollisuusmargariineissa lienevät tallella. Niistä ne leviävät laajasti muihin elintarvikkeisiin. Asiallista olisi myös pohtia, onko hydrauksen tilalle tullut entsyymikatalysoitu vaihtoesteröinti paikallaan. Siinä syntyviä rasvoja emme aikaisemmin ole nauttineet. Salminen toivoo, että Miekin pohtisi tätä aihepiiriä. Tästä Miekin on samaa mieltä, tosin hän ei löydä omantuntonsa kolkutuksen vaimentamiseksi kliinisiä vertailuja voin ja margariinien välillä. Tähän Salminen puuskahtaa: "Näin siis voista. Mutta vaihtoesteröidyistä margariineista Mie vaatii "..kliinistä dataa päätetapahtumista..". Jotain Mien logiikassa on vialla. Puhetta katalyyttihydrauksesta hän myös tuntuu välttävän: näyttö siinä syntyvien trans-happojen osalta päätetapahtumista on melkoisen vankka. Olisiko Mie vankkumaton margariinien kannattaja?" Salminen uhkaa lopettaa keskustelun nimettömän Mien kanssa. Tuntuu jotenkin huvittavan turhauttavalta aikuisten ihmisten sananvaihto toisen esittäessä painavia mielipiteitään huppunaamarin takaa. Toivoisi keskustelijoiden rohkenevan esiintyä reilusti omalla nimellään. Eihän siinä ole mitään pelättävää? Mie huomautta, että vikaa ei ole hänen logiikassaan, vaan siinä, että Salminen ei ymmärrä lukemaansa tekstiä. Mie haluaa nyt selvästi sanoa, ettei hän itsekään suosittelisi kenellekään margariineja. Mutta on totuudenmukaista sanoa, ettei tämän tueksi löydy muuta kuin potentiaalisesti ongelmallinen mekanismi. Trial- tai väestötason näyttöä siitä, että modernit margariinit heikentäisivät riskimarkkereita vaikkapa sydän- ja verisuonitautiriskin suhteen (lipidi- ja tulehdusarvot) radikaalisti ei ole, saati sitten sitä päätetapahtumadataa, joka loppupelissä toki merkitsee eniten. Mien mukaan tässä on ihan sama tilanne professori Matti Uusituvan leirissä. Siellä tyydyttynyttä rasvaa pelätään lähes uskonnollisella fanaattisuudella!

Salmisen huomautus Mien piiloutumisesta nimimerkin taakse, synnyttää Miessä opettajan: 1. Jos keskustelet Internetin keskustelupalstoilla tai blogien kommenttiosastoilla, keskustelet myös anonyymien kanssa. Jos et kestä tätä, pysy niistä poissa. 2. Väitteen totuus- ja informaatioarvot eivät ole riippuvaisia esittäjästä. Ts. siitä onko kyseessä nimimerkki vai oikea henkilö.

Aika lapselliseksi Mie osoittautuu nauraessaan Salmiselle! Hän nimittäin pitää positiivisena puolena sitä, että nauru pidentää ikää, joten hän kiittää professori Salmista tekopyhyydestä (!) ja jatkaa: "Sinun ei ainakaan tämän surkuhupaisan lopetuksen jälkeen tarvitse kuvitella olevasi moraalisesti ylemmällä jalustalla Strandbergiin tms. verrattuna joita kritisoit halusta tukahduttaa keskustelu maallikkojen kanssa. Syyllistyt nimittäin itse juuri samaan." Huh, nyt tässä keskustelussa voi tulla aika kuumat paikat!

Onneksi professori Salminen on herrasmies ja sanoo vain tällä erää lopettavansa keskustelut anonyymin Mien kanssa ja Mie toivottaa sydämellisesti Salmisen takaisin keskusteluun kunhan hän saa pysyä nimettömänä.   

Mie huomauttaa, että puhetta margariinin katalyyttihydrauksesta hän välttää sen takia kun se on ihan itsestääselvästi pahaa. Toki kyseessä on todella ongelmallinen seikka. Katalyyttihydrauksen aika on kuitenkin ohi suomalaisissa pöytämargariineissa, joissa eivät transhapot juhli, joten ongelmaksi ne transrasvat muodostuvat käytännössä ainoastaan valmistuotteiden osalta. Finravinto 2002 osoitti että suomalaiset saavat transrasvoja n. 0,5% kok.E:stä - ja tässä ovat mukana myös ns. luonnolliset transrasvat.


Ravitsemusterapeutti Laatikainen pitää ihmeellisenä miten vähän vaivaa on nähty Suomen maassa sen eteen, että (ammatti)ihmiset osaisivat tulkita vaikka edes meta-analyysien tuloksia. Mie huomauttaa, että ravitsemustieteessä tuskin on mitään salatieteen kaltaista. Tulkintakysymykset ovat tieteelle ja sen harjoittamiselle per se tyypillisiä. Eikä kyky lukea tieteellistä tekstiä tai ymmärtää metaregressiomallin toimintaa suinkaan tarkoita sitä, että kys. henkilöä voitaisiin pitää alan asiantuntijana. Reijo sanoo tähän näin: "Ravitsemustieteessä ei ole tosiaan mitään salatiedettä. Mutta retoriikka tuhansista tutkimuksista joita ei voi ymmärtää kuin kourallinen valaistuneita on tätä salatieteeseen verhoamista." Reijo jatkaa: "Etkö voisi sitä tunnustaa sinäkin? Mozaffarian etc. osaa tehdä tiedettä vetoamatta epämääräisiin käsitteisiin ja ilmaisuihin. Sitä toivoisi Suomessakin oikein ihan siellä korkeimmalla huipullakin. HYVÄ REIJO! Hyvin sanottu! Mie vastaa tähän: "Mikäli tällaista todetaan, on se toki puppua. Esittämäsi on kuitenkin kärjistys joka ei sovi todellisuuden kanssa yksi yhteen. Kritiikille on pohjaa (vrt. esim. Uusituvan vhh-kammo ja sen hutera pohja), mutta se olisi fiksuinta tehdä mahdollisimman asiallisesti. Emmehän halua vajota tasolle "Feinman", saati sitten tasolle "Heikkilä"?? Mozaffarian tiivistää ja popularisoi tarpeen vaatiessa kyllä asiallisesti, olet siinä oikeassa. Mutta ei jokaiseen sosiaalisen median kentältä kuuluvaan huutoon voi myöskään olettaa vastausta, tämän tajunnet itsekin."

Eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela osallistuu keskusteluun oikeuttaen maamme tutkimuseliitin sanoman kyseenalaistamista. Kyllä tutkimuseliitiltä on oikeus vaatia parempia perusteluja, kun tilastoista lähtien kaikki objektiivinen tieto osoittaa vain epäonnistumista suurimpien kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossakin (medikalisaatio).

Timo Kuusela avaa vielä yhden tarkastelukulman: "Rasvoja on moitittu riittävästi ja vasta viime aikoina vähän otettu takapakkia. Siitä huolimatta mellä tai muuallakaan ei ole vähää enempää tutkittu ravintorasvojen akuuttivaikutuksia. Suomessa Saska Tuomasjukka yritti väitöskirjassaan. Turpiin tuli Strip-uskovaisilta.
Sokerit osaamme mennen tullen akuutti- ja myöhäisvaikutuksineen (osaammeko?). Rasvoista tutkaillemme vai endogeenisten (maksan muokkaamien) rasvojen laboratorioarvoja ja määräämme ohjeiden ja raja-arvojen perusteella lääkitystä (statiinit)." Rasvojen akuuttivaikutuksista tiedämme siis vähän. Artikkelin sytogeenitulva liittynee immunopuolustukseen? Mitä sitten? Miten eri rasvalaadut käyttäytyvät (Safa, Mufa, Pufa)? Voiko neitsyt-oliiviöljyn tunnetusti runsailla antioksidanteilla sittenkin olla ratkaiseva terveysmerkitys hapettumisen ehkäisyssä. Onko eksogeenisilla (syödyillä) rasvoilla suora vaikutus verenkierrossa oleviin endogeenisiin rasvoihin mm LDL:n hapettumiseen? 

Mie ei ymmärrä Kuuselaa: Kyllähän rasvojen akuuttivaikutuksia on paljon tutkittu! Aterian koostumuksen ja/tai määrän vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskimarkkereihin on kyllä tutkittu. Rasvojen overfeeding ei tältä kannalta vaikuta olevan edullisempaa kuin hiilarien overfeeding. Mutta on toki eri asia miten teoreettinen tutkimusasetelma (kuka nauttii aterialla useita kymmeniä grammoja oliiviöljyä/voita/tms., ja vieläpä toistuvasti?) vaikuttaa reaalimaailmassa. Kuusela vastaa tähän: "Ehkä me Mie vielä tämän postprandiaalirasvan saamme testatuksi moniulotteisesti. Pidän sitä joka ravitsemuksen tutkimisen painopisteenä." 

Uusituvan positio on kyllä hedelmätön, sanoo Mie. Mutta hän ei myöskään rehentelisi hiilaridemonisoinnin hedelmällisyydellä. Mitä tulee neitsyt-oliiviöljyn tunnetusti runsailla antioksidanteilla todettuihin ratkaiseviin terveysmerkityksiin hapettumisen ehkäisyssä, Mie on samaa mieltä Kuuselan kanssa. Mutta sikäli kun ravitsemustieteessä on mielekkäämpää fokusoida ruokavalioon kuin sen yksittäiseen osatekijään niin eipä tuosta taida seurata mitään erikoista kysymyksen "onko oliiviöljy suositeltavaa vaiko ei" kannalta.

Hyvä sekin on muistaa, että keskeiset maitorasvat mm. voihappo imeytyvät sokerien tavoin pitkistä rasvahapoista poiketen, huomauttaa Kuusela. Tässä on tietenkin taas tutkijoiden aivopesun ja lievän pakottamisen paikka. Konservatiiviset lähetymistavatkin antavat uusilla menetelmillä (mm. 1H NMR) todella mielenkiintoista uutta tietoa. Mitä löytyykään, kun aletaan tutkia veren rasvoja syömisestä niitä seuraten useiden tuntien ajan? Nyt ei riitä Uusituvan tokaisu : "kaikki tiedetään jo, uutta tutkimusta ei tarvita". Oppimattomat ja keskustelukelvottomat vaativat tätä joukkovoimalla.

------------------------------------------

Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus, joka johti yllänäkyvään vilkkaaseen keskusteluun:

Julkaistu 6.4.2012

Pyydän erityisesti ravitsemusterapeutteja lukemaan tämän tuoreen professori Kari Salmisen mielipidekirjoituksen, sillä Bolus -lehden (Ravitsemusterapeuttien jäsenlehti) päätoimittaja ei halunnut sitä julkaista. Saatte sen sijaan lukea sen nyt Veteraaniurheilijan terveysblogissa.

Boluksen päätoimittajalla on toki täysi oikeus jättää julkaisematta professori Salmisen kirjoitus. Perustelut antavat kuitenkin erikoisen kuvan lehden toimituksellisesta linjasta. Päätoimittaja totesi lähettäneensä kirjoitukseni Timo Strandbergille, joka (tapansa mukaan) kieltäytyi avoimesta keskustelusta ja vastaamasta Salmisen kysymyksiin.

Strandberg jättää jälleen kerran väitteensä vihjailun asteelle eikä suostu reilusti perustelemaan kantojaan. Ja koska Strandberg ei vastaa ja koska Salminen ei ole Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsen, päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta vastinetta. Näin saadaan asia siististi pois päiväjärjestyksestä.

Päätoimittaja kehotti Salmista kuitenkin julkaisemaan vastineensa jossain muualla. Kari Salminen kirjoittaa: "Toivoen, että ainakin jotkut Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsenet lukisivat Veteraaniurheilija-blogia, pyydän tilaa kirjoitukselleni."

Luonnollisesti suostun ystäväni Kari Salmisen pyyntöön. Tässä Salmisen kirjoitus:


RAVITSEMUSKESKUSTELUUN TUODAAN VAARALLISIA KÄSITYKSIÄ

Viimeaikaiseen ravitsemuskeskusteluun on tuotu omituisia käsityksiä. Juurensa niillä lienee siinä, että monissa asioissa ravitsemustiede on muuttunut. Vanhat suositukset ovat murtumassa ja sitä on erityisen vaikea myöntää. Avoimen tieteellisen keskustelun sijasta huomio koetetaan nyt kääntää muutosta ajaviin henkilöihin kieltämällä heidän keskusteluoikeutensa erilaisiin syihin vedoten. Tieteellisten argumenttien puuttuessa tartutaan siis henkilökohtaisuuksiin.

Tämä on vanha, mutta läpinäkyvä keino. Professori Timo Strandberg on viimeaikoina ratsastanut termillä denialismi. Niinpä hän kirjoitti Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen Bolus-lehdessä otsikolla "Denialismi kannattaa tunnistaa". Tarjosin lehdelle alla olevaa vastinetta.

Vastine Bolus-lehdelle

Professori Timo Strandberg kirjoitti denialismista (Bolus 1/12). Denialismin tyyppiesimerkiksi mainitaan yleisesti natsisaksan hirmutekojen kieltäminen. Tämä kuvaa, kuinka tiukasti tämä uudehko käsite ja sen käyttöoikeus rajataan. Olenkin Strandbergin kirjaaman otsikon kanssa samaa mieltä: todellinen denialismi kannattaa tunnistaa.

Denialismia käsittelevässä kirjallisuudessa varoitetaan ottamasta käsitettä leimakirveeksi tieteen avoimia, kiistanalaisia kysymyksiä koskevaan keskusteluun. Tätä näkökohtaa Strandberg ei esittele riittävän selkeästi. Nyt hän tuo käsitteen ravitsemustieteen piiriin vihjaten eritoten ravinnon rasvoja koskevaan debattiin, "rasvasotaan".

Pelkkä vihjailu ei ole mistään kotoisin. Jotta siihen saataisiin täsmällistä sisältöä, tiedustelen Strandbergilta, mikä asia käydyssä debatissa täyttää denialismin määreen? Kun toisenlaiset tieteelliset mielipiteet vähätellään denialismiksi, voidaan varjella omia näkemyksiä ja arvoja. Tällaisesta on esimerkkejä.

Ilman "pyhää" "konsensusta" (lainaukset TS:n kirjoituksesta) kritisoivia näkemyksiä luulisimme todellakin, että maa on litteä ja aurinko kiertää maata. Uskoisimme edelleen, että tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydän- ja verisuonisairastuvuutta ja -kuolleisuutta. Tai että kaikki hiilihydraatit ovat ravitsemuksessamme samanarvoisia.

Juuri nyt voimakkaasti kehittyvässä ravitsemustieteessä ja sitä koskevassa keskustelussa tulisi kovin välttää uusien ajatusten leimaamista denialismiksi. Sen sijaan nykyistä avoimempi kriittinen, tieteen tuloksiin perustuva keskustelu olisi paikallaan. Ei kai siinä ole pelkäämistä?

Strandberg vilauttaa jälleen toistakin leimaa, millä uusia näkökulmia pyritään tukahduttamaan. Hänen ja mm. professori Mikael Fogelholmin (kts. Tieteessä tapahtuu 1/12 ja 2/12) mielestä debattiin voivat osallistua vain tutkijat, jotka ovat tehneet ko. tieteenalalla kokeellista tutkimusta. Siten esimerkiksi ravinnon rasvoja ja terveyttä koskeva keskustelu tulisi käydä vain tätä aihetta tutkivien kesken. Kaikki muut mainitaan maallikoiksi.

Ajattelutapa kuvaa ravitsemustieteen jonkinlaiseksi salatieteeksi, jota ymmärtävät vain harvat. Todellisuudessa terminologian tuntevat, esimerkiksi hyvän biotieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt osaavat aivan hyvin lukea alan julkaisuja, arvioida tuloksia ja vetää niistä johtopäätöksiä.

Pyydänkin, että Strandberg ja kumppanit laativat luettelon niistä tutkijoista, jotka heidän mielestään saavat sanoa sanansa ravinnon rasvoista ja terveydestä. Listan laatiminen ei liene vaikeata, sen verran pieni on empiiristen rasvatutkijoittemme piiri. Muiden tulee sitten ymmärtää hiljentyä heidän sanansa ääreen. Malli on sinänsä looginen, toimiihan meillä monilla elämän muillakin aloilla tällaisia pikkupiirejä ja suppeita verkostoja. Tosin aikaansaadut tulokset ovat tunnetusti hyvinkin vaihtelevia.

Painonhallintaa virallisesti, harpaten vai karpaten?

**
Ravitsemus herättää tunteita -keskustelusarja käynnistyi eilen (21.2.2012) Pasilan kirjaston auditoriossa. Tässä lyhyt yhteenveto illan annista.

Keskusteluiltaan tulleille selvisi aika pian tyhjän tuolin arvoitus. Auditorion korokkeella istuessani pyysin nimittäin yleisön joukosta vuorotellen ihmisiä asettumaan tuoliin ja kertomaan joko oman tarinansa tai jakamaan minulle ja yleisölle käsityksensä painonhallinnasta. Viereinen tuolini oli yllättävän vilkkaassa käytössä!

Illan keskustelu eteni niin, että selvittelin ensin tilastojen ja tutkimusten kertomaa karua kieltä siitä miten lihavia me olemme tällä hetkellä.

Kirjankustantaja Thor-Fredric Karlsson istahti ensimmäisenä tyhjään tuoliin ja kertoi käsityksensä siitä miten olemme niin lihavia. Hän yllätti minut ja todennäköisesti myös yleisön kertomalla, että laihdutuskeskustelu on tylsää! Thor-Fredric perusteli käsitystään ottamalla käsittelyyn lihavuuskäsitteen historiallisesta perspektiivistä. Lihominen oli harvojen rikkaiden "harrastus" ennen teollistumisen aikakautta.

Vasta teollistuminen mahdollisti useampien ihmisten vaurastumisen. Yhä useammalla oli varaa syödä enemmän ruokaa ja erityisesti herkkuja. Ehkä 60 vuotta sitten koettiin se ihme, että useimmilla länsimaisilla oli mahdollisuus nauttia yksi pulla tai leivos viikossa. Siitä pienestä kokispullosta otettiin antaumuksella muutamia hörppyjä ja yleisön joukossa oli sellaisia, jotka muistivat ne pienenpienet karkkiaskit!

Mitä lähemmäksi saavuimme nykyhetkeämme, sitä useammin viikossa nautittiin pullia, virvokkeita ja makeisia. Ihmiset tottuivat kokemaan mielihyvää ja elintason noustessa se oli yhä useamman ulottuvilla.

Yleisö keskusteli vilkkaasti Thor-Fredricin oivallisesta havainnosta ja totesimme, että tämä herkuttelemisen tendenssi on jatkunut yhä voimakkaampana. Tämä ilmiö kantaa osavastuun siitä, että saamme ruoan ja herkkujen mukana aivan liian paljon energiaa. Liikkuessamme niin vähän, jää energiaa jatkuvasti varastoon ja me olemme vaarassa lihoa.

Esittelin tämän jälkeen laihdutuksen terveyshyödyt ja kävimme siitä vilkkaan keskustelun, jonka aloitti luontaisterapeutti Kirsti Lampinen istahtaessaan vierastuoliin. Hän korosti ravinnon ja ravintolisien merkitystä ylipainosta johtuvien sairauksien hoidossa. Ruokavalio olisi korjattava niin, että siinä on vähemmän tärkkelystä ja sairastuneelle elimistölle olisi annettava mahdollisuus saavuttaa tasapaino täsmäravintolisillä. Vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii useimmille ihmisille ja siitä on ollut paljon myönteisiä kokemuksia painonhallinnan ja tervehtymisen saralla.

Keskustelimme siitä miten tärkeää oli laihduttaa, sillä monissa sairauksissa erityisesti vyötärölihavuus nakersi terveyttämme. Hiilihydraatteja nautittaessa oli tärkeää muistaa glykeeminen kuorma, eli nauttiessamme ruokia, jotka hitaasti nostattavat verensokeria, emme rasita elimistöä turhan paljoa. Erittäin paljon liikuntaa harrastaville huippu-urheilijoille soimme hieman mittavammat hiilihydraattiannokset.

Mikä laihdutusruokavalio toimii? kysyimme seuraavaksi. Näytin yleisölle koosteen muutamista kymmenistä erilaisista laihdutusruokavalioista. Totesimme, että laihdutuksen ympärillä on mittava bisnes.

Tuoliin istahti diplomi-insinööri Sami Uusitalo, joka on terveysblogini lukijoille hyvinkin tuttu vuosienkin takaa. Hän kertoi oman tarinansa. Hän oli lihonnut valtion sapuskoilla ja todennut tärkkelysrajoitteisen ruokavalion edut ensin päässälaskun avulla ja sitten käytännössä kokeilemalla. Matka kohti normaalipainoa alkoi toden teolla Samin jättäessä pois lautaselta perunan, pastan ja riisin sekä vähentäen leivän syöntiä. Proteiinia ja rasvaa ruokavaliossaan korostamalla hän saavutti nykyisen painonsa vieläpä nälkää näkemättä.

Yleisö intoutui vilkkaaseen keskusteluun hiilihydraattien roolista lihavuusepidemiassamme. Keskustelun edetessä kävi selväksi, että hiilihydraattien lihottavasta roolista on syytä pitää kovempaa meteliä.

Liikunnan merkitystä painonhallinnassa pidettiin varsin vaatimattomana. Liikunnan terveyshyötyjä ei voi kiistää, mutta liikunnan pitää olla tosi kovatehoista ennen kuin saavutetaan hyötyjä painonhallinnassa. Edelleen päti siis se tosiseikka, että laihdutusvaikutuksen aikaansaamiseksi nauttimallamme ravinnolla on eniten merkitystä.

Vierastuoliin istahti liikuntarajoitteinen, runoileva työvoimaneuvoja Mikko Koponen. Mikko kertoi siitä miten hän ei ollut antanut liikunnan esteiden vaikuttaa terveysliikuntaansa. Sauvakävelyyn ja pyöräilyyn hurahtaneena hän kehotti kaikkia liikkumaan! Omalla esimerkillään Mikko keräsi illan komeimmat aplodit.

Keskustelutilaisuuden lopuksi arvioimme vielä painonhallinnan toteutusta nälänhallinnan perspektiivistä. Yleisö ideoi ruoka-aineita, jotka parhaiten pitävät nälän loitolla: kananmuna, liha, avokado, pähkinät ja rasvainen jugurtti.

Tulkaa nauttimaan hyvästä keskustelusta seuraavan kerran tiistaina 27.3. Pasilan kirjastossa. Aiheena on silloin älykkäät ruokavalinnat.