Kolesterolitasossa ei näy muutosta

**
Suomessa on käynnissä erikoinen terveysnäytelmä, ehkä kaikkien aikojen farssi.

Suurin otsikoin on ilmaistu huoli siitä, että satoja suomalaisia kuolee sydänsairauteen FINRISKI 2012 -tutkimuksen havaintojen perusteella. Kolesteroli on noussut. Olen Iltalehden blogikirjoituksessani "THL - tässä on katastrofin aineksia!" selvittänyt tätä surullisen kuuluisaa tutkimusta, joka julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä numero 35 sivuilla 2364-2368 tämän vuoden syksyllä. Iltalehden blogissani tämä on herättänyt ennätyksellisen vilkasta keskustelua. Blogikirjoitus on seitsemänneksi kommentoiduin kirjoitus kautta aikojen Iltalehdessä. Lukekaa ja kommentoikaa lisää!

Tässä pääasiallinen sisältö Iltalehden blogikirjoituksessani:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) saisi jo lopettaa politikoinnit ja ryhtyä tekemään tiedettä. FINRISKI 2012 -tutkimuksen pohjalta vedetyt poliittiset johtopäätökset saavat minulta ja monelta muulta terveysasiantuntijalta osittaisen tai täydellisen tyrmäystuomion.

Olette nähneet tämäntapaiset otsikot:

Karppaus aiheuttaa satoja sydänkohtauksia! (Iltasanomat, 31.8.2012)

On suuri vahinko, että pääjohtaja Pekka Puska jo monta vuotta sitten lopetti oman alansa tutkimusten seuraamisen, lukemisen ja ymmärtämisen. Siksi annankin suosiolla Pekan höpöttää omiaan. Ei häntä juuri kukaan terveysälykäs enää usko. Jos ei mitään uutta lue, eihän silloin voi mitään uutta tietoa omaksuakaan.

Mutta ylijohtaja Erkki Vartiainen ei pääse yhtä helpolla. Hän on ensimmäisenä kirjoittajana Suomen Lääkärilehdessä 31.8.2012 julkaistussaFINRISKI 2012 osaraportissa “Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun” ja saa kantaa vastuun tästä katastrofista. Sillä katastrofi tämä on!

Siinä missä maailmalla puhutaan rakentavaan sävyyn terveydestä ja ravintorasvoista sekä hyväksytään ravitsemustieteen rajoitukset, antaa Erkki Vartiainen seuraavan pelottavan lausunnon THL:n blogikirjoituksessa: “Nyt tapahtunut kolesterolitason nousu lisää infarktien määrää ennusteen mukaan vajalla 500 vuodessa. Miten käykään, sen tiedämme vasta vuonna 2015–2017. Miksi vasta silloin? Kolesterolitason muutos heijastuu kuolleisuuteen 1–2 vuoden viiveellä ja sairastuvuustilastot saamme vasta parin vuoden viiveellä. Nyt meillä on luotettavat tilastot vasta vuodelta 2010.”

Nipistän itseäni. Olenko hereillä? Tämä ei ole tiedettä. Tai voi se sitä olla, mutta se on tosi huonoa tiedettä.

Heikkohermoisia kehotan lopettamaan tämän kirjoitukseni lukemisen ihan tähän paikkaan, sillä nyt tulee mahdollisesti terveyttä monella eri tasolla horjuttavaa tekstiä!

——- Älä lue pitempään jos sinulla on heikot hermot! —-

Ahaa, päätit uhmata kohtaloa ja jatkoit lukemista. Lue tämä sitten omalla riskillä!

Suomen Lääkärilehdessä Vartiainen et al., 2012 kirjoittaa: Miehistä 58 %:lla ja naisista 62 %:lla kolesterolitaso oli korkeampi kuin suositusten mukainen alle 5 mmol/ l. Kolesterolipitoisuuden nousu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana koskee sekä miehiä että naisia. Vuonna 2007 miesten seerumin kolesterolitaso oli 5,25 mmol/l ja vuonna 2012 se oli 5,34 mmol/l. Naisten vastaavat luvut olivat 5,15 mmol/l ja 5,31 mmol/l. Nousu oli naisilla hiukan suurempi (3,1 %) kuin miehillä (1,7 %). Tämä ero nousussa ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (p = 0,09). Kolesterolipitoisuus suureni kaikissa ikäryhmissä miesten kahta ikäryhmää lukuun ottamatta. Vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p = 0,26 miehillä ja p = 0,39 naisilla). Tämä tarkoittaa, että tilastollisesti analysoituna muutos eri ikäryhmissä ei ole erilainen.

Ihmettelin suuresti miten tuollaisilla tilastollisesti huonoilla tuloksilla voidaan päätyä siihen, että karppaaminen (?) olisi kohottanut suomalaisten kolesteroliarvoja. Fantasiat laukkaavat sitten vielä askeleen verran eteenpäin: minimaalisesti kohonnut kolesteroli lisää suomalaisten sairastuvuutta sydäntauteihin! Potaskaa.

Erään aiemman THL:n tutkimuksen mukaan karppaajia on Suomessa mahdollisesti 17 % väestöstä (hyvin epävarma tieto, sillä tyydyttävää karppauksen määritelmä en ole nähnyt). Miten noin 8000 henkilön otoksessa noin pieni osa väestöstä voi vaikuttaa yhtään mitään kolesteroliarvojen kehitykseen tässä yksittäisessä otoksessa, saatikka sitten koko väestössä (Vartiaisen fantasioiden mukaan koko väestö on siis vaarassa sairastua!)?

Tutkijana en voi ymmärtää tällaista lapsellisuutta. Ehkä lääkäreiltä ei vaadita tarkkuutta näissä asioissa ja vanhojen virheiden pönkittäminen (Lue: Pohjois-Karjala projektin rasvavalistus) ja karppauksen vastainen kampanjointi jää tärkeämmäksi asiaksi kuin tieteellinen rehellisyys.

Tilanne muuttuu katastrofiksi kun pyynnöstä saan matemaatiikkaa (ja mittalaitteita ymmärtävän!) ystäväni analyysin tästä oudosta tilanteesta. Ymmärrän miksi hän haluaa olla anonyymi. Hän on tehnyt kauhistuttavia havaintoja, jotka pistävät kyseenalaiseksi tämäntyyppiset ravitsemustutkimukset ja varsinkin tämä Vartiaisen pelleily tulee aivan uskomattomaan valoon. Kyseessä on ystäväni tekemä vakavasti otettava havainto mittalaitteiden epätarkkuuksista ja virhetarkastelun tilastotieteellisistä ongelmista.

Vartiainen et al. myöntävät, että kolesterolia mittaavien laitteiden virheet ovat todellisuutta: Laboratorion kolesterolimääritystasoista on julkaistu erillinen artikkeli (Sundvall J, Leiviskä J, Alfthan G, Vartiainen E. Serum cholesterol during 27 years: assessment of systematic error and affecting factors and their role in interpreting population trends. Clin Chem Acta 2007;378:93–8.). Laboratorion systemaattiset virheet olivat Vartiainen et al:in mukaan eri vuosina seuraavat: 1982 –0,06 %, 1987 –0,56 %, 1992 –0,84 %, 1997 –1,41 %, 2002 +2,0 %, 2007 +0,7 % ja 2012 0,0 %. Kolesteroliarvot on korjattu näillä vuotuisilla eroilla, vaikka erot ovatkin tutkimuslaboratorioille annettujen suositusten rajoissa.

Pyysin yksinkertaista selitystä ystävältäni tähän ongelmaan ja sain sellaisen. Muun muassa näin hän kirjoittaa:

Aina kun tehdään dokumentti jossa käsitellään mittausarvoja tai laskelmia, on siihen tehtävä virhetarkastelu, josta nähdään kyseisen tutkimuksen sisältämä virheprosentti (virhemarginaali).

Virhetarkastelu tehdään yleensä johtopäätösosassa. Mikäli tutkimuksen tulokset perustuvat mittauksiin tai laskelmiin, tässä kohdassa esitetään ne mittausmenetelmistä ja laskelmista mahdollisesti johtuvat tekijät, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Pitää myös miettiä, vaikuttavatko kaikki tekijät samaan suuntaan eli vahvistavatko vai kumoavatko ne toisensa.

Mittauksissa ja laskelmissa aiheutuu kolmenlaisia virheitä:

1) Mittaustavoista johtuvia virheitä (esim. itse mittaustapahtuma vaikuttaa mitattavaan tulokseen)

2) Mittalaitteista aiheutuvia virheitä (esim. mittalaitteiden tarkkuus on +- 5% tai huonompi, tai otetaan nestettä pipetillä esimerkiksi noin 20 ml)

3) möhläyksiä (esim. kokeellisesti todetaan että: 2+2=4 ja 2*2=4.
Johtopäätös,  + ja * merkki ovat saman arvoisia)

Virhetarkastelun matemaattinen kaava voitaneen kirjoittaa muotoon:

dn = (d1/n1) + (d2/n2) + (d3/n3) + … (dn/nn)

…jossa tutkimuksen jokaisen osa-alueen virhe lasketaan yhteen. Ja siitä muodostuu kokonaisvirhe.

Kokonaislukuarvoja pidetään usein tarkkoina arvoina käsitellä
jotain asiaa. Mutta sitä ne eivät välttämättä ole. Tutkimuksen
laajuudesta riippuen, näytteenoton määrä kokonaismäärästä, antaa suoraan vastauksen tutkimuksen tarkkuudesta.

Tässä THL:n tutkimuksessa väitettiin että suomalaisten miesten kolesteroliarvo olisi kohonnut 1.7% viidessä vuodessa. Väite ei voi pitää paikkaansa, ilman vakavasti otettavaa virhetarkastelua.

Jos lähdetään olettamuksesta, että väite 1.7% pitäisi paikkansa, niin tutkimuksen virheen tulisi olla maksmissaan +-0.01%, jotta se ei vaikuttaisi ilmoitettuun lukuarvoon. Mikäli meillä on ollut kolesterolin mittalaitteena laite, jonka tarkkuus on +-2%, se romuttaa väitetyn lukuarvon täysin.

Mikäli meillä olisi jokaisessa kolesterolin mittauksessa käytetty erikoistarkkaa mittalaitetta jonka virhe olisi +-0.02% (epäilen näin suurta mittalaitteen tarkkuutta), ei väite voi siltikään pitää paikkansa, vaikka mitattujen henkilöiden otanta olisi kuinka suuri. Yleisesti kaupan olevien mittalaitteiden tarkkuuden virheprosentti on +-0.2%. Erikoistarkkojen mittalaitteiden virheprosentti saadaan niinkin alas kuin +-0.1, mutta sekään ei riitä.

Väitettyä prosenttiarvoa voitaisiin lähestyä myös otantaa kasvattamalla. Tällöin esim. kaikista Suomen miehistä ja naisista olisi tullut ottaa näytteet viisi vuotta sitten, sekä nyt 98.3%:sti . Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista koska tällaisen näytteidenottovälin vallitessa osa mitattavista on kuollut. Näytteitä olisi otettu myös henkilöistä jotka viiden vuoden aikajakson lopussa luettaisiin miehiksi. Ei siis enää pojiksi tai lapsiksi. Meillä ei siis ole luotettavaa vertailupohjaa väittää että miesten kolesterolitaso olisi noussut väitetyn prosenttiarvon verran.

Kolesteroliarvo on voinut muuttua testattujen henkilöiden osalta 1.7%, mutta sekin on erittäin epätodennäköistä mittalaitteiden yleisten virhemarginaalien vuoksi. Eikä mikään vahvista sitä että mahdollisesti vaihtuneilla koehenkilöillä olisi ollut viisi vuotta aikaisemmin sama kolesteroliarvo. Ja tämä vielä ikä-, elämän-, työ- ja harrastetilanteet mukaanlukien.

Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että väitetty lukuarvo ei voi pitää paikkaansa. Se hukkuu tutkimuksen epätarkkuuteen ja on “taustakohinaa”, jolla ei ole mitään merkitystä tutkimuksen kanssa. Olisi kiinnostavaa nähdä tutkimuksen raakadata ja miten tutkijat ovat kyseiseen lukuarvoon päätyneet.

Matemaatikkoystäväni haluaa vielä tuoda lukijoilleni tämän henkilökohtaisen terveyskäsityksensä: Syön niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Olen siis yhteiskunnallisesti paras mahdollinen henkilö: kulutan kalliita rasvoja, en käytä lääkkeitä, jolloin kuolen heti kun pääsen eläkkeelle. Vartiaisen, Puskan ja kumppaneiden pitäisi rohkaista ihmisiä tällaiseen käytökseen. Se olisi kansantaloudellisesti paras vaihtoehto.

Ymmärrätkö nyt miksi pyysin vain vahvahermoisia jatkamaan tämän kirjoitukseni lukemista? Kun luit kirjoitukseni ajatuksella ja nautit täysin siemauksin ystäväni tilastotieteellisestä ja matemaattisesta arviosta, ajatusmaailmassasi tapahtui sellainen reaktio/muutos, että alat ajattelemaan omilla aivoillasi. Kun “hyvää oloasi” ja luottamustasi terveysviranomaisten sanomiin mennään ravistelemaan näin ikävällä tavalla, tästä voi olla seurauksena epämukavia asioita. Joidenkin karppaajien aggressiivisetkin yhteydenotot terveysviranomaisiimme (mm. professori Mikael Fogelholm on kertonut vastaanottaneensa aggressiivista ja häiriintynyttä palautetta terveysasioita seuranneilta suomalaisilta) saavat näin luonnollisen selityksen. Ihmisiä v…ttaa tällainen terveysinformaatio. Mitä ihmettä terveysviranomaisemme puuhaavat? Ihmiset ymmärtävät eläneensä valheellisessa harhassa, joka paljastuessaan johtaa aggressiiviseenkin käyttäytymiseen. Brad Warner on sanonut kirjassaan Hardcore Zen: “Kun todellisuus iskee vasten kasvoja, se tulee kuin märkä rätti. Eikä sitä pääse enää pakoon vaikka haluaisi”.

Ymmärrätkö nyt miksi lääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa näin omassa blogissaan: THL MOKASI PERUSTEELLISESTI. Elokuun viimeisenä päivänä THL rynni johtajansa johdolla näyttävästi otsikoihin. Lähes maanisella innolla ilmoitettiin, että VHH on vaarallista ja syynä väitettyyn havaintoon se, että kolesterolitasot olisivat nousussa tässä maassa. Matemaattisen tarkasti oli laskettu, kuinka monta sataa ihmistä tulee kuolemaan, ja kaikki tietysti karppaamisen syytä. Voi oli jällen syntipukki. Hyökkäys VHH-ruokavaliota vastaan on käsittämätön ja vailla perusteita, ellei asiaa katso THL:n pääjohtajan näkökulmasta. Tänä vuonnahan tulee 40 vuotta täyteen siitä kun P-K -tutkimus aloitettiin. Eläke odottaa, mutta sitä ennen olisi mukava kuunnella juhlapuheita torvisoittokunnan pussuttaessa taustalla. Pääjohtajan ja koko laitoksen väitteet, uhkailut ja pelottelut ovat tuttua käytöstä taannoisen H1N1-viruksen ajoilta. Jos kolesterolitasot ovat nousseet ja samanaikaisesti VHH:n suosio on kasvanut, voidaan puhua erilaisten tapahtumien yhtäaikaisesta esiintymisestä, eikä syy- ja seuraussuhteesta. Miksi THL ei syytä vaikkapa perussuomalaisia, joiden suosio on myös nousussa tai populaaria ilmastomuutosta, jolla yleensä selitetään kaikki hankala? Tässä kyseessä olevassa tutkimuksessa oli mukana vajaa 8000 ihmistä, mutta karppaamista ei millään muotoa huomioitu. Joten tuloksen vertaaminen karppaamiseen on täysin vailla mieltä ja kertoo vain häikäilemättömästä pelottelusta. Tässä tullaankin koko Pekka Puskan väittämien ytimeen. Tiedetään, että hänestä huolimatta kaikissa länsimaissa sydäntautien määrä on sodan jälkeen ollut tasaisessa laskussa koko ajan. Samalla myös kolesterolitasot ovat laskeneet tasaisesti. Syytä muutokseen emme tiedä. Todennäköisesti elämän laadun paraneminen on ollut keskeisin tekijä. Mutta Puska ja hänenlaisensa väittävät, että heidän toimenpiteensä (mitä ne sitten ovat olleetkaan) ovat olleet keskeisin syy muutoksiin. Tämähän käy ilmi näistä nykyisistä uutisistakin. Väite viittaa hyvin epärealistiseen käsitykseen omasta merkityksestä, sillä on posketonta väittää, että P-K -tutkimus olisi laskenut koko läntisen maailman kolesterolit.

Epäselviä kysymyksiä riittää, mutta luottamus kolesterolimittauksiin elää turhan vahvana THL:ssä.

Lopetan pian, mutta pohdi vielä näitä asioita:

Moniko meistä vielä muistaa paljonko Pohjois-Karjala -projektin aikana kuolleisuus kasvoi?

Jani Somppi huomauttaa, että kokonaiskolesteroli ei kerro yhtään mitään ihmisen sairastumisesta sydäninfarktiin, koska yli 50 %:lla sairastuneista on täysin normaalit tai alhaiset kolesteroliarvot. Tämän tietää jo maallikkokin. Mikä todistusarvo tällä tutkimuksella on?

Somppi jatkaa:  On amatöörimäistä puhua vain kokonaiskolesterolista, joka muodostuu useista eri alatyypeistä. Alatyyppien keskinäinen suhde kertoo paljon enemmän kuin pelkkä kokonaiskolesteroli. Esim HDL:n (ns. hyvä kolesteroli) korkea pitoisuus voi nostaa kokonaiskolesterolia suomalaisten viitearvojen yläpuolelle reilusti. Minä ihmettelen miksi tälle asialle ei löydy ymmärrystä terveyseliittimme keskuudessa?

Vielä yksi terävä huomio Sompilta: Tutkimuksessa ei kerrota milloin mittaukset ovat tehty. Kolesteroliarvot vaihtelevat vuodenaikojen, auringonvalon, kuukautiskierron, kilpirauhasen toiminnan, stressitason, liikunnan, ylipainon, tupakoinnin ja muiden sairauksien ja elimistön kroonisen tulehdusasteen mukaan jne. Edellä mainitut seikat vaikuttavat usein paljon enemmän kolesterolitasoihin kuin esim. ruokavalio. Oikein toteutettuna karppaus laskee kolesterolitasoja. Kysyn, miksi tämä tärkeä tieto puuttuu? Kuka tietää?

Eikö parempi ole jättää hermoilu muille ja itse syödä maistuvaa ruokaa, liikkua tarpeeksi ja muistaa levätä?

Miten tähän uutisen on voitu liittää “ohimenevä” muotidieetti nimeltään karppaus? FINRISKI-tutkimuksen raportissa ei eritelty tuloksia sen mukaan, kuka karppaa ja kuka ei karppaa.

Onko maamme terveyseliitti tullut ihan hulluksi kiinteiden rasvojen (näitä sanotaan virheellisesti koviksi rasvoiksi) vainossa?

Mitä järkeä on syöttää tällaista puppua Suomen kansalle?

Jari Ristiranta huomaa kysyä: Jos Vartiainen, Puska ja tiedotusvälineet olisivat aidosti kiinnostuneita karppauksen vaikutuksesta kolesteroliarvoihin, niin he varmaankin perehtyisivät tällaisen tilastollisen poikkileikkaustutkimuksen sijaan todellisiin kokeellisiin tutkimuksiin, joissa koehenkilöt ovat karpanneet ja heidän veriarvojaan on tutkittu tarkemmin?

Lääkäri Timo Kuusela havainnoi maailmaa: “Kyllä professori Puskan syyslukukauden alun esilletulo oli kuin sotilaiden täsmäoperaatio niin ajoituksen, hämäyksen kuin misinformaation suhteen. Strandberg ja Syvänen saivat lääkärikunnan paskomaan housuun ja statiinikynä varustettiin lisämuistilla nopeuden parantamiseksi. Suomalaiset tuntien en usko korvaamatonta vahinkoa tapahtuneen “karppaajiksi” oppineiden joukossa. He tuntevat menetelmän edut omassa nahassaan, sokeri-, verenpaine- ja painomittarissaan – myös kolesterolikokeissaan. Puskan julkinen hölmöily luotettavien assistenttien peesaamana kääntyy itseään vastaan. Kovanen ja Fogelholm jättävät jo uppoavaa laivaa.”

Tutkimuksia ahkerasti viime aikoina lukenut, pohtinut ja kommentoinutprofessori Mikael Fogelholm ei pidä siitä, että FINRISKI 2012 -tutkimuksesta vedetään Vartiaisen ja Puskan tyylisiä johtopäätöksiä. Karppauksen vaikutuksista tarvitaan lisätietoja.

Suomalainen verovaroin tuettu ravitsemustutkimus kyntää niin syvällä sonnassa, että myötähäpeän tunne tahtoo tulla liian voimakkaaksi. Pyydän etukäteen anteeksi niiltä, joita tämä kirjoitukseni loukkasi. En kuitenkaan voinut enää olla hiljaa: Herää THL!

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, niin huono tämä Vartiaisen et al tutkimus on. Tämä tutkimustieto ei saisi levitä maamme rajojen ulkopuolelle, sillä naurukohtaukseen voi kuolla moni tutkija ulkomailla. Kauheaa haaskausta se olisi.

Suomen Lääkärilehti julkaisi äskettäin numerossa 39 sivulla 2710 hieman lyhennettynä professori Kari Salmisen vastineen tähän Vartiaisen et al tutkimusraporttiin ("Kolesterolitasossa ei näy muutosta"). Julkaisen sen tässä alla kokonaisuudessaan. Professori Vartiainen vastaa samassa lehden numerossa ympäripyöreästi saamaansa kritiikkiin ja lehden toimitus myöntää professori Kari Salmisen sen kritiikin oikeaksi, että kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä lipsahti mukaan artikkelin spekulointiosaan (pohdiskeluosa). Salminen on jatkanut asian selvittelyä. Perästä kuuluu.

Miten kauan jaksamme sietää Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen tutkijoiden ympäripyöreää lätinää ja henkilökohtaisiin käsityksiin perustuvia raportteja, jotka eivät ankkuroidu tieteeseen? On vaara, että usko suomalaiseen terveystutkimukseen romahtaa tällaisten professoreiden takia, jotka vanhakantaisia käsityksiään tuovat julki suurta näkyvyyttä asialleen saaden.

Tässä teille nyt luettavaa Salmiselta:

Suomen Lääkärilehdessä (35/2012) ilmestyi Erkki Vartiaisen ym. vertaisarvioitu kirjoitus ”Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun”. Pitääkö tämä julkisuuteen propagoidun ja siellä suuren huomion saanut väite todellakin paikkansa? 

Väite perustuu vuosina 2007 ja 2012 toteutettujen veren kokonaiskolesteroliin kohdistuneiden Finriski- tutkimusten vertailuun. Raporteista ei ilmene, ovatko olennaiset muuttujat kuten esimerkiksi näytteenoton täsmällinen paikallisuus ja vuotuinen ajankohta, vakioitu. Muun muassa ne vaikuttavat merkittävästi mittaustuloksiin. Onko viiden vuoden aikana tapahtunut kolesteroliin vaikuttava ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen otettu huomioon? 

Finriski-selvityksen kohteena olivat 25-74 vuotiaat henkilöt. Heistä miehiä oli 3960 (55 % kutsutuista) ja 3961 naista (64 % kutsutuista). Tutkimukseen halukkaiden määrä on edellisvuosista pienentynyt. Vastaavatko sinänsä kyllä satunnaistetusta kutsuvaiheesta syystä tai toisesta valikoituneen joukon kolesteroliarvot suomalaisen väestön arvoja? 

Näin valikoituneesta joukosta on selvitykseen kelpuutettu yhä suppeamman ryhmän kokonaiskolesteroliarvot: miehiä 2768 ja naisia 3046. Miten tämä joukko on valittu? Kummassakin ryhmässä noin 1000 henkilön poissulkukriteereitä ei ole kerrottu. On rohkea väite, että jäljelle jääneen noin 6000 valitun henkilön sadasosan tarkkuudella ilmoitettu keskiarvo vastaisi koko väestön keskiarvoa. Virhemahdollisuus on todella suuri. 

Miesten kolesterolipitoisuuden keskiarvo on julkaisun yhteenvedon ja tekstin mukaan 5.34 , mutta taulukon 2 ilmoittama arvo on 5.25 (arvot ovat mmol/l). Vuoden 2007 vertailuarvoksi on ilmoitettu 5.25. Muutos on siis ollut joko 0.09 tai 0.00. Kumpi on todellinen muutos? 

Naisten kokonaiskolesterolin keskiarvoksi on ingressissä ilmoitettu 5.31, mutta taulukossa ilmoitettu arvo on 5.38, mikä sekään ei vastaa ikäryhmistä suoraan laskettavaa keskiarvoa 5.35. Vuoden 2007 vertailuarvoksi on ilmoitettu 5.15. Muutos on siis ollut joko 0.16, 0.23 tai 0.20. Mikä arvoista on se oikea? 

Edellä kuvattu kokonaiskolesterolin sadasosilla näpertelevä, epätarkka selvitys ei sovi tieteellisyyteen pyrkivään esitykseen ja herättää ehkä turhiakin epäluuloja. Määritysprosessin hajontaa näytteiden keräämisestä mittaukseen ei ilmoiteta. Sen sijaan laboratoriovaiheen systemaattiseksi virheeksi on ilmoitettu laiteteknisen ja inhimillisen suoritustason yläraja 0.0 %.

Edelleen suurta kritiikkiä voi kohdistaa itse mitattuun suureeseen, veren kokonaiskolesterolipitoisuuteen. Nykyisin voisi edellyttää vähintäänkin LDL- ja HDL-tason mittausta sekä luontaisesti lipidipatteristoon kuuluvaa triglyseridiarvoa. Onko ne mitattu? Jos on, miksei tuloksia ole kerrottu? Jos ei ole mitattu, niin miksi ei? Nyt julkaisussa ilmeisesti vain arvauksena sanotaan, että kolesteroliarvon nousu riippuisi LDL- fraktiosta. Näyttöä tästä ei julkaisussa ole. 

Kirjoituksessa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2 – 3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Tätä voidaan tarkastella eräiden suomalaisten tutkimusten valossa. KELAn Autoklinikkatutkimus, joka 5-vuoden seurantatutkimuksena kohdistui 40-59 vuotiaisiin miehiin ja naisiin, osoitti , että sydän-ja verisuonitautikuolleisuus ei lisäänny kolesteroliarvojen 5 – 7 välillä (1). Samaa pätee kaikkiin kuolinsyihin. KELAn ja Turun yliopiston yhteistutkimuksessa seurattiin 11 vuotta yli 65-vuotiaiden (65 – 80+) henkilöiden sydän- ja verisuonikuolemia. joiden määrä osoittautui vähäisimmäksi kolesteroliarvolla yli 8.1 ja suurimmaksi arvolla alle 5.0 (2). Ikääntyneisiin helsinkiläisiin (75 , 80 ja 85 vuotta) kohdistuneessa tutkimuksessa osoitettiin, että ”kokonaiskolesterolipitoisuus ei erotellut sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia sairastavia terveistä. Päinvastoin, korkea kolesterolipitoisuus korreloi positiivisesti hyvään terveydentilaan”. Miesten ikäryhmissä kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli välillä 5.5 - 5.8 ja naisten 6.3 – 6.9 (3). 

Ja lopuksi. Artikkelissa spekuloidaan kokonaiskolesterolitason väitettyyn ”nousuun” vaikuttaneita tekijöitä, etenkin ravinnon vaikutusta. Olettamukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä, ei tieteelliseen näyttöön perustuvia. Kriittisessä tarkastelussa tämä osio olisi vertaisarvioinnissa/toimitusvaiheessa pitänyt jättää pois. Nyt se ennestään heikentää epätarkan artikkelin muutoinkin horjuvaa luotettavuutta. 

Viitteet 
1 Aromaa A, Maatela J. A Search for Optimum Values: Prognostic Evaluation of Reference Values. In Reference Values in Laboratory Medicine. Ed Gräsbeck R, Alström T. 1981. John Wiley & Sons Ltd. 
2 Räihä I, Marniemi J, Puukka P ym. Effect of serum lipids, lipoproteins, and apolipoproteins on vascular and nonvascular mortality in the elderly. Arteriosc Tromb Vasc Biol 1997;17:1224-32. Kts. myös KELA. Tätä tutkimme: Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä. Joulukuu 1997. 
3 Strandberg T, Valvanne J, Erkinjuntti T ym. Seerumin lipidiarvot helsinkiläisillä vanhuksilla. Suom Lääkäril 1991;46:1256-60. 

Kari Salminen 
Professori