Valtimotaudin ehkäisy - kolme eri näkemystä

**
Tätä kirjoitusta kommentoitiin aluksi asiantuntevasti. Nyt en voi enää olla kovinkaan mielissäni tilanteesta. Nimimerkillä Mie kirjoitteleva asiantuntija onnistui taitamattomuudellaan houkuttelemaan raatokärpäset paikalle. Tähän pystyy sinun lisäksesi eräs toinen tunnettu lääkäri. Voit ymmärtää miksi pyydän sinua suksimaan kuuseen! Pysy poissa terveysblogistani! Ei minulla ole aikaa siivota kommenttipalstaa sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa lukea. Suljen kommentit ainakin tämän kirjoituksen osalta.


Diabetes -lehden toimittaja Tuija Manneri haastatteli professoreita Pentti Tuohimaata ja Matti Uusitupaa sekä biologi Christer Sundqvistia valtimotaudin ehkäisystä. Haastattelu perustuu Tampereen 4. lääketieteen päivien paneelikeskusteluun aiheesta ja erillisestä sähköpostihaastattelusta tilaisuuden jälkeen.

Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että statiinien (kolesterolilääkkeiden) rooli primaaripreventiossa (ennaltaehkäisyssä) on epäselvä ja siitä tulisi pidättäytyä useimmissa tapauksissa, poislukien suuren riskin potilaat. Samaa mieltä olimme myös siitä, että sekundaaripreventiossa (puhjenneen sairauden hoito) statiineja voidaan yksilökohtaisesti harkiten suositella. Kaikki kolme piti tärkeänä elämäntapamuutoksia (lisää liikuntaa, tulehdusta ehkäisevän ruoan nauttimista, sokerin ja suolan vähentämistä, verenpaineen hoitoa ja tupakoimattomuutta)

Mielipiteemme erosivat sen suhteen miten valtimotauti syntyy ja mikä rooli ravintorasvoilla on valtimotaudissa. Professori Matti Uusitupa jäi yksin korostamaan kovien rasvojen (pitää olla kiinteiden rasvojen) haitallisuutta valtimotaudissa.

Lue koko haastattelu tästä: http://dl.dropbox.com/u/22361825/Diabetes_valtimotauti_4_2012.pdf.

Lehteen ei mahtunut sähköpostihaastatteluni kokonaisuudessaan. Se löytyy tästä:

1. Mitkä ne suuret valtimonkovetustauti- ja kolesterolikysymykset lopulta oikein ovat? Eli mistä asioista tässä nyt erityisesti ollaan eri mieltä?

Kolesteroliteoriaan kriittisesti suhtautuvat eivät pidä kolesterolia valtimotaudin pääsyynä. Biologina pidän merkityksellisenä kolesterolin terveyttä edistäviä ominaisuuksia: mm. solukalvojen rakennusaineena, hormonien muodostamisessa, D-vitamiinin tuotannossa ja sappihappojen muodostuksessa. Kolesterolin roolia valtimotaudin synnyssä epäillään edelleen, vaikka jotkut tutkijat pitävät sitä lääketieteen varmimmin todistettuna asiana.

2. Minkä selityksen kannalla itse olet? Miksi se selittää mielestäsi asian parhaiten?

Edustan kolesterolikriitikkojen maltillisempaa ryhmittymää, eli uskon, että korkealla kolesterolilla toki on merkitystä valtimotaudissa. Vaikutus on kuitenkin sekundaarinen, eli ensin valtimo vaurioituu ja tulehtuu, minkä jälkeen kolesterolia kerääntyy valtimoon mahdollisesti korjaamaan syntynyttä vauriota. Tulehduksen edelleen jatkuessa kolesterolia kasaantuu valtimoon yhä enemmän. Nauttimalla tulehdusta laskevaa ruokaa (kala, marjat, pähkinät) valtimo toipuu ja ongelma väistyy.

3. Miten ravintorasvat liittyvät asiaan - ja millaista rasvaa suosittelisit diabeetikolle?

Liian yksinkertaisena ja ilmeisen virheellisenä on pidettävä väitettä, että "kova" (po. kiinteä) rasva nakertaa terveyttämme (näin väittää mm. professori Matti Uusitupa). Minä en ole tukemassa tällaista ajatusta. Kiinteät eläinrasvat eivät ole sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruoka ei nosta veren kolesterolia. Tutkimuksissa on todettu, että tyydyttyneen rasvan suuri saanti saattaa nostaa LDL-kolesterolia, mutta samaan aikaan hyvä ja suojaava HDL-kolesteroli nousee. Ravinnon rasvojen vaikutusta kolesterolitasoihin on mielestäni perusteettomasti suurenneltu ja professoritason ihmiset pelottelevat ihmisiä ihan turhaan. Suomessa esitetään julkisessa keskustelussa ja myös Tampereen paneelikeskustelussa totuuden vastaisesti, että johtavat asiantuntijat olisivat yhtä mieltä heidän kanssaan eläinrasvojen vaarallisuudesta. Epäilevia Tuomaita löytyy erityisesti maailman johtavassa ravitsemustutkimuksen laitoksessa Harvardin yliopistossa. Tällä hetkellä näyttää ennemminkin siltä, että nopeasti verensokeria nostattavat hiilihydraatit olisivat vakavampi uhka sydänterveydelle ja aiheuttaisi ikäviä muutoksia verisuonissa ja valtimoissa.

Diabeetikolle suosittelen hiilihydraattien rajoittamista ja maltillista luonnollisten ravintorasvojen lisäämistä ruokavalioon. Diabeetikko sanokoon ei teollisille transrasvoille (valmisruoat, täytekakut, pikaruoka) ja kyllä luonnollisille eläin- ja kasvirasvoille. Erityisen hoitavaa rasvaa löytyy kasvikunnasta: kylmäpuristetut kookos-, oliivi- ja rypsiöljyt. Hoitavista eläinrasvoista on mainittava erityisesti kalaöljy, kananmunan keltuainen, luomuporsaan rasva ja maitorasvat eri muodoissaan.

4. Ymmärsinkö oikein, että kaikkien keskustelijoiden mielestä kolesterolilääkitys voi olla joskus tarpeen - mutta ketkä niitä omasta mielestäsi lähinnä tarvitsevat ja millaisissa tilanteissa? (Panelissa puhuttiin paljon primääri- ja sekundääripreventiosta - selittäisitkö mistä siinä on kysymys?)

Paneelikeskustelijat ilmaisivat kantanaan, että statiinien rooli ennaltaehkäisyssä (primaaripreventio) lepää epävarmalla pohjalla. Mikäli potilaalla on useita riskitekijöitä (kohonnut verenpaine, diabetes, vyötärölihavuus, perinnöllisistä syistä korkea kolesteroli jne.) voidaan harkita statiinilääkityksen aloittamista potilaalla. Sekundaaripreventiosta vallitsi yksimielisyys, eli sellaisessa tilanteessa, jossa sydän- ja verisuonitauti on jo puhjennut, lienee perusteltua harkita elämäntapaneuvonnan lisäksi statiinien käyttöönottoa.

5. Kenelle mielestäsi kolesterolilääkkeitä määrätään turhaan? Miksi he eivät lääkkeitä tarvitse?

Kolesterolilääkkeistä hyötyvät pääosin nuoret miehet, joilla on korkea kolesteroli. Naiset hyötynevät kolesterolilääkkeistä niin vähän, että lääkityksestä lienee hyvä pidättäytyä. Varsinkin iäkkäiden naisten kohdalla on tutkimusnäyttöä, joka puoltaa statiinien jättämistä pois lääkevalikoimasta.

6. Mikä olisi lääkkeitä tärkeämpää ehkäisyä/hoitoa? Miksi se tehoaisi paremmin?

Lääkehoitoa tärkeämpänä pidän elämäntapaohjausta, jossa korostuu liikunnan ja anti-inflammatorisen ruokavalion (kala, marjat, pähkinät, vihannekset, hedelmät) merkitys.

7. Unohdinko kysyä edellä jotain, mikä voisi olla diabeetikkolukijalle tästä asiasta tärkeää tietoa?

Lisää luettavaa löydät Suomen tutkitusti suositummasta terveysblogista. Olen käsitellyt Tampereen tiedepäiviä näissä kirjoituksissa:

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudista-kaydaan-erittain.html

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudin-synty-riskit-ja-laakitys.html

Annan tarvittaessa lisätietoja.

terveisin, christer

Niin tavattoman virallista tietoa sydänterveydestä

*
Tässä virallista tietoa sellaisesta ruoasta ja liikunnasta, joka pitää sydämen terveenä. En voi ihan kaikkea hyväksyä, kuten esim. sitä seikkaa, että sydän kiittäisi rasvojen karsimisesta 20 energiaprosenttiin ja hiilihydraattien nostamisesta 70 energiaprosenttiin! Valoa pimeyteen tuo järkevän oloinen liikuntasuositus. Tosin liikunnan vaikutusta painonhallintaan voi pitää vaatimattomampana kuin EHN olettaa. Kuormittava liikunta on kuitenkin parasta mahdollista toimintaa yleisen terveydentilan kohentamiseksi.

Kerro mielipiteesi!

Euroopan sydänverkosto esittää tavoitteet Euroopan maiden väestöjen ravinnolle ja liikunnalle

Euroopan sydänverkosto (European Heart Network, EHN) on julkistanut tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön perustuvan raportin ravinnon ja liikunnan yhteyksistä sydäntauteihin sekä tietoja ravinto- ja liikuntatottumuksista Euroopan maissa (Diet, Physical Activity and Cardiovascular Disease Prevention). European Heart Network on Euroopan maiden sydänterveyttä edistävien järjestöjen yhteistyöelin, johon Suomesta kuuluu Suomen Sydänliitto. Kaikkiaan EHN:iin kuuluu 33 jäsenorganisaatiota 26:sta Euroopan maasta.

Näiden tietojen perusteella poliittisille päättäjille ja asiantuntijoille voidaan antaa vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuvat tavoitteet siitä, millaiseen ravintoon ja liikuntaan Euroopan maissa on pyrittävä sydämen ja verisuonten terveyden edistämiseksi. Tieteellisen katsauksen liikunnan merkityksestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä on kirjoittanut emeritusprofessori, Suomen Tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n pääsihteeri Ilkka Vuori Tampereelta.

Raportti antaa päättäjille perusteita suunnitella ja toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä em. tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet on annettu kahdelle ajanjaksolle: seuraavien 5-10 vuoden kuluessa saavutettavissa olevat ja pidemmän ajanjakson tavoitteet. Jotta tavoitteet myös toteutuisivat, ne on muunnettava eri maissa käytäntöä palveleviksi ravinto- ja liikuntasuosituksiksi, jotka vastaavat kunkin maan olosuhteita ja edellytyksiä.

Tavoitteet väestön liikunnalle
Kaikki tavoitteet koskevat väestöä, eli ne pitäisi saavuttaa keskimäärin koko väestössä. Liikuntatavoitteeksi asetettiin lähivuosina vähintään 150 minuuttia vähintään kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa viikossa, mikä on jo nykyisin voimassa oleva kansainvälinen suositus. Pidemmän ajan kuluessa tavoitteena on tunti liikuntaa päivässä. Tämä määrä liikuntaa vähentäisi väestössä tehokkaasti mm. lihavuutta ja sen aiheuttamia ongelmia terveydelle ja toimintakyvylle.

Vaativat tavoitteet rasvojen, hiilihydraattien ja alkoholin osuudesta ravinnossa
Ravintoa koskevat tavoitteet ovat varsin kunnianhimoisia. Esimerkiksi rasvojen osuuden energian saannista tulisi olla 5-10 vuoden kuluessa korkeintaan 30 %, pidemmällä aikavälillä korkeintaan 20-25 %. Tyydytetyistä rasvoista energiaa pitäisi vastaavasti saada korkeintaan 10 % ja 7 %. Ravintoon lisätystä sokerista energiaa pitäisi 5-10 vuoden kuluttua saada korkeintaan 10 % ja pidemmän ajan kuluessa korkeintaan 5 %. Hiilihydraattien osuuden energiasta pitäisi vastaavasti olla vähintään 55 % ja 60-70 %.

Kehon painoindeksille (BMI) on asetettu vaativat tavoitteet: 5-10 vuoden kuluessa sen tulisi olla väestössä keskimäärin alle 23 ja myöhemmin alle 21. Alkoholin käytön tavoiterajat ovat miehille korkeintaan 2 annosta (20 g) ja naisille 1 annos (10 g) päivässä.

Tavoitteiden saavuttamiseksi raportissa esitetään lukuisia yhteiskunnallisiin päätöksiin perustuvia keinoja. Raportin ladattavat versiot löytyvät osoitteesta http://www.ehnheart.org/publications/physical-activity/publication/522-diet-physical-activity-and-cardiovascular-disease-prevention.html

Lisätietoja: emeritusprofessori Ilkka Vuori, p. 040 867 7707, ilkkavuori@kolumbus.fi

Ilkka Vuori (s. 1937) on jo kauan toiminut ja toimii edelleen puheenjohtajana European Heart Networkin Expert Group on Physical Activity -organisaatiossa. Hän hoitaa myös Suomen Tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n pääsihteerin tehtäviä. Vuori on tehnyt sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittävän elämäntyön väestön terveyden edistämiseksi erityisesti terveysliikunnan merkityksen tutkijana ja puolestapuhujana. Ilkka Vuorella on ollut runsaasti luottamustehtäviä omalla alallaan. Hän on ollut kysytty asiantuntija niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin koko aktiiviuransa ajan ja on sitä edelleen. Muun muassa Maailman terveysjärjestö (WHO) on käyttänyt häntä asiantuntijana useissa eri yhteyksissä. Ilkka Vuoren toimiessa UKK-instituutin johtajana (1981-2001) UKK-instituutista kehittyi kansainvälisesti arvostettu terveyden edistämisen ja terveysliikunnan tutkimuslaitos. Lisäksi Vuori on toiminut mm. Jyväskylän yliopiston liikuntahygienian ja kansanterveyden professorina, Turun yliopiston kansanterveystieteen professorina, Stanfordin yliopiston lääketieteen laitoksen vierailevana professorina, Turun yliopiston sovelletun fysiologian dosenttina ja Tampereen yliopiston liikuntalääketieteen dosenttina. Aktiivisena kirjoittajana Vuori on julkaissut noin 400 tieteellistä julkaisua, pääasiassa liikuntafysiologian ja -lääketieteen alalta. Hänen tuotantoonsa lukeutuu myös useita oppikirjoja sekä runsaasti opetus- ja yleistajuisia kirjoituksia. Tunnustuspalkintona elämäntyöstään Ilkka Vuori sai Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2007.

Suomen Tule ry on tuki- ja liikuntaelinten terveyden ja sairauksien alalla toimivien kuuden kansalais- ja potilasjärjestön, seitsemän tule-alan ammattilaisjärjestön, yhden säätiön ja yhden tutkimus- ja asiantuntijalaitoksen valtakunnallinen yhteistyöjärjestö. Suomen Tulen kansalais- ja potilasjärjestöissä on yli 100 000 jäsentä. Suomen Tule ry:n tavoitteena on edistää tuki- ja liikuntaelinten terveyttä lisäämällä tietoa ja tietoisuutta tuki- ja liikuntaelinten terveyden ja sen ongelmien merkityksestä yksilöille, väestölle ja yhteiskunnalle sekä mahdollisuuksista parantaa tuki- ja liikuntaelinten terveyttä ja toimintakykyä ja vähentää niiden sairauksia ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen keinoin.

Sydän tykkää täsmähoidosta

*
Olen saanut valtavan luku-urakan päätökseen.

Olen lukenut Jussi Yli-Panulan suomentaman Matthias Rathin klassikkokirjan "Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia ... mutta ihmiset saavat!". Kirjan on kustantanut Lootus-kirja Oy ihan äskettäin.

Minä muistan tohtori Rathin hänestä tehtyjen ilkeiden kirjoitusten kautta, mutta mikä näissä tiedeskandaaleissa ja skeptikkokirjoituksissa lopulta on totta ja mikä toisen mustamaalaamista, se jää ainakin minulle epäselväksi.

Kirja on vakuuttava esitys sydänsairauksien ja joidenkin muiden sairauksien täsmähoidosta solulääketieteen keinoin. Kirjaa lukiessani minulla esiintyi useita epäuskon kohtauksia. Voiko todellakin olla, että olemme suuren lääketieteellisen huijauksen kohteina? Sydänsairaudet voidaankin voittaa lääkkeettömästi C-vitamiinilla, E-vitamiinilla, beeta-karoteenilla, joillakin aminohapoilla, muutamaa mineraalia nauttimalla, antioksidanteilla ja liikunnalla. Voi olla, en minä tiedä. Mitä sinä luulet, voidaanko Matthias Rathin kirjasta löytää totuus sydänsairauksista? Eläimet eivät yleensä kuolee sydänsairauksiin, mutta liian moni ihminen lähtee Tuonelan virran yli sydän sökönä.

Jos olen ymmärtänyt oikein niin temppu tehdään näin:

• Kunnioita sydäntäsi. Tohtori Rathin mukaan meidän pitää ymmärtää sydämen merkitys ja oppia verenkiertojärjestelmän toiminnan salat. Meidän pitää tajuta, että verisuoniston pituus on lähes 100 km ja sydän lyö 100 000 kertaa joka päivä. Sydän on ihmisen rinnassa lyönyt yli 30 miljoonaa kertaa vuodessa ja pitkän elämän aikana sydän on pamppaillut ehkä 3 miljardia kertaa! Minkään muun elimen työmäärä ei ole yhtä suuri kuin sydämen. Tästä oivalluksesta tulee vetää se johtopäätös, ettei ole yhdentekevää missä kunnossa sydämesi ja verenkiertoelimesi ovat. Elimistösi on yhtä vanha kuin verisuonistosi, ja sepelvaltimoiden terveyden optimoiminen lisää vuosia elämäämme.
• Korjaa verisuonten vauriot. Verisuonten heikkoudet ja niiden seinämien vauriot ovat pääasiallinen syy sydän- ja verisuonitauteihin. Tohtori Rathilla on tähän yksinkertainen konsti: Nauti erittäin suuria C-vitamiinin annoksia. Sellaisia grammaluokan annoksia kuten Linus Pauling aikoinaan myös esitti terveyden perustaksi. C-vitamiini on verisuonen täsmähoitaja. Se vahvistaa ja eheyttää verisuonta. Eläimet eivät saa sydänsairauksia, koska niillä on synnynnäinen kyky tuottaa riittävästi C-vitamiinia maksassaan verisuonien suojaksi. Sitä vastoin ihmisillä syntyy verisuonten seinämiin kertymiä (plakkia), jotka johtavat sydänkohtauksiin ja halvauksiin, koska emme kykene tuottaman C-vitamiinia synnynnäisesti ja yleensäkin saamme liian vähän tätä vitamiinia ravinnosta. Eli C-vitamiinia pitää syödä, jotta verisuonet pysyvät kunnossa. Nyt tiedämme sen. Mitä muuta?
• Valtimoissa olevat plakit voidaan poistaa ilman leikkausta. Verisuonten sisäseinämiin kertyy vuosien saatossa kolesterolia ja rasvahiukkasia. Verisuonet tulevat tahmeiksi ja kaikenlaista töhnää tarttuu seinämiin. Seinämät voidaan kuitenkin liukastuttaa teflonin kaltaisilla aineilla: aminohapot lysiini ja proliini ovat luonnollisia teflonin kaltaisia aineita. C-vitamiinin kanssa ne auttavat poistamaan vanhat plakit luonnollisella tavalla.
• Jäykät verisuonet historiaan. Plakit ja seinämissä esiintyvät kouristukset aiheuttavat korkeaa verenpainetta. Magnesiumin ja C-vitamiinin yhteisvaikutuksella voidaan tehdä verisuonista joustavammat ja näin korkea verenpaine laskee ja palautuu normaaliksi. Luonnollisesta aminohaposta arginiinista voi saada lisähyötyä. Olettehan kuulleet L-arginiini hypetyksestä esimerkiksi täältä?
• Optimoi sydämesi toiminta. Sydän on verenkiertojärjestelmän uuttera moottori. Miljoonat lihassolut tarvitsevat oikeaa polttoainetta optimaaliseen toimintaan. Luonnollisia solupolttoaineita ovat karnitiini, koentsyymi Q10, B-vitamiinit ja monet muut ravinteet ja hivenaineet. Näiden välttämättömien aineiden ottaminen ravintolisänä optimoi tohtori Rathin mukaan sydämen pumppaustoiminnan ja edistää pulssin säännöllisyyttä.
• Älä anna sepelvaltimosi ruostua. Biologinen ruostuminen eli hapettuminen vaurioittaa sepelvaltimoitasi, varoittaa tohtori Rath. Jos haluat rappiota ja vanhenemista ehkäistä, silloin pitää ottaa ravintolisänä C-vitamiinia, E-vitamiinia, beeta-karoteenia ja seleenia. Nämä ovat ne tärkeimmät luonnolliset antioksidantit. Näiden antioksidanttien ottaminen ravintolisänä suojaa sepelvaltimoita ruostumiselta. Tupakointi pitää lopettaa, sillä tupakansavu nopeuttaa verisuonten biologista ruostumista.
• Liikunta on lääke. Verenkiertoelinten terveys pysyy hyvänä jos säännöllisesti harrastaa monipuolista liikuntaa. Kohtuullinen, säännöllinen liikunta, kuten kävely tai pyöräily, on ihanteellista, ja kaikki voivat sitä harrastaa.
• Noudata järkevää ruokavaliota. Tuhansia vuosia sitten ravintomme sisälsi runsaasti kasvisravintoa, kuituja ja vitamiineja. Tämä kasvispainotteinen runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sekä vähän rasvoja ja sokereita sisältävä ravinto edisti sepelvaltimoiden terveyttä.
• Varaa aikaa palautumiseen. Fyysinen ja emotionaalinen stressi on sydän- ja verisuonitautien merkittävä riskitekijä. Meidän pitäisi varata huomattavasti enemmän aikaa rentoutumiseen. Stressihormoni, adrenaliini, kuluttaa elimistömme C-vitamiinia. Pitkäaikainen fyysinen ja emotionaalinen stressi tyhjentää elimistömme vitamiinivaraston ja edellyttää vitamiinitäydennystä.
• Aloita nyt. Tohtori Rath ilmoittaa kirjassaan, että verisuoniplakkien kertyminen alkaa jo elämän toisella vuosikymmenellä. Mitä aikaisemmin aloittaa koko verenkiertojärjestemän terveysohjelman sitä enemmän vuosia lisää elämäänsä.

Ei sinun ole pakko uskoa näitä ohjeistuksia, mutta mikäli tohtori Rathin ohjelma toimii, tarkoittaa se, että käytännössä aika yksinkertaisin toimenpitein voi välttyä länsimaisen yhteiskunnan ykkösluokan tappajalta.

Suosittelen lukemaan Rathin kirjaa avoimin mielin.

Nuorten kova sokerinkulutus on vaaraksi sydämelle

**
Amerikan sydänyhdistys (AHA) varoittaa tomerasti sokerin vaaroista. Sokeri kohottaa kolesterolia ja se on vaaraksi sydämelle. Ollaanko Suomen sydänliitossa kuulolla?

Circulation -tiedelehdessä (AHA:n äänitorvi) on ensimmäistä kertaa (first-of-its-kind research) esillä tutkimus, jossa yhdistetään sokerinkulutus vakaviin sydänoireisiin teini-ikäisillä amerikkalaisilla. Virvoitusjuomat ja sokeroidut ruoat voivat kohottaa kolesterolia.

Yhdysvalloissa on ollut käynnissä suuri kansallinen ravintotutkimus "The National Health and Nutrition Survey (NHANES)". Tässä tarkistettiin vuorokauden kestävällä ravintoanalyysillä vähän yli 2100 teinin sokerinkäyttö ja huomattiin, että keskimäärin 119 grammaa sokeria menee keskivertoteinin kurkusta alas päivässä (28,3 rkl tai 476 kcal). Tässä tapauksessa 21,4 prosenttia päivittäisestä energiamäärästä tulee sokerista. Ei muuten kannata ollenkaan ihannoida amerikkalaista elämänmenoa! Tuohan on aivan sairasta!

Työsarkaa on valtavasti USA:ssa (ja Suomessa!), sillä AHA päätti äskettäin, että sokerille täytyy panna jokin turvallinen yläraja. Se päätettiin asettaa teini-ikäiselle 100 kcal päivässä. Nyt jenkkipoika ja -tyttö kuluttaa tätä makeaa tappajaa siis yli neljä kertaa yli suositusten. Aikuisille turvalliseksi lisätyn sokerin määräksi asetettiin 150 kcal päivässä.

Mihin tällainen runsas sokerinkulutus johtaa? Niin sanottu "hyvä" kolesteroli (HDL) laski ja "paha" kolesteroli (LDL) sekä triglyseridirasvat nousivat. Nämä ovat huonoja juttuja kaikki tyyni. Näin ei saisi käydä. Rasvaa on pitkään syytetty (ilman selkeää näyttöä) samoista epämieluisista seikoista. Mutta sokeri taitaakin olla se pahin mörkö tässä näytelmässä. Jos teillä on sokeriteollisuuden osakkeita, myykää ne äkkiä pois, saattavat vielä romahtaa kun kaikki kauheudet paljastuvat!

Tutkimuksen johtaja Jean Welsh on tietoinen siitä, että tämä on ensimmäinen virallinen tutkimus tästä herkästä aiheesta. On mahdollista, että näin suurilla sokerimäärillä monen nuoren sydän oireilee pahastikin aikuisiällä.

Traagisinta tässä asiassa on se, että tästä ongelmasta on vaiettu koska halutaan saada päähuomio rasvoihin suurena sydämen pysäyttäjänä. Nyt pahemmaksi ongelmaksi nostetaan reilusti sokeri. Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Tutkijat olivat huolissaan:

- suurimpia sokerimääriä nauttineilla oli 9 prosenttia korkeampi LDL kuin vähiten sokeria nauttineilla

- eniten sokeria nauttineiden triglyseridimäärät olivat 10 prosenttia korkeammat kuin vähiten sokeria nauttineiden ryhmässä

- jos tähän sokerin nauttimiseen yhdistettiin tiedot ylipainosta huomattiin, että teineillä oli merkkejä heikentyneestä insuliinin tehosta (esidiabetes)

Tohtori Welsh ilmaisee tutkijaryhmänsä huolen seuraavasti: "Amerikkalaiset näyttäisivät pinnistelevän jotta saisivat nauttimansa tyydyttyneet "kovat" rasvat laskemaan, mutta yhtä kovaa huolta ei tunneta nautitusta sokerista.". Sokeri ei tuo minkäänlaista ravitsemuksellista etua nuoren ruokavalioon. Welsh ehdottaakin parhaimmaksi janonsammuttajaksi puhdasta vettä ja pyytää lääkäreitä kautta maan tomerasti tarttumaan tähän sokeriongelmaan.

Tässä tarvitaan lisätutkimuksia, mutta jo nyt on selvää, että sokerin käytöstä nykyisessä muodossa kannattaa luopua jos haluaa pysyä terveenä pitkään.

Lähde: Medical News Today, 10.1.2011

Kirjoittajavieras: Timo Strandberg

**

Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti.


Järjestyksessään yhdeksäs vieraskirjoitus ilmestyi 18.6.2010 Christer Sundqvistin terveysblogissa. Kyseessä on professori Timo Strandbergin artikkeli kolesterolista. Lue ja kommentoi! En hyväksy henkilökohtaisuuksiin menemistä (Argumentun ad hominem) tässäkään keskustelussa. Keskustelkaamme siis tärkeästä asiasta vain asia-argumentein. Kiitos!

Kolesteroli ja valtimotaudit

Kiitos Christerille pyynnöstä tulla vieraskirjoittajaksi aiheesta, joka on minulle hyvinkin tuttu, eli kolesterolista.

Tiedotusvälineissä on talvella ja keväällä taas viritelty "rasvasotaa" ja esitetty erilaisia näkemyksiä mm. kolesterolin merkityksestä valtimotautien synnyssä ja kehityksessä. Mutta ihmekö tuo - kolesteroli on todella kiehtova, mutta myös äärimmäisen haastava aihe tutkimukselle.

Varmuuden vuoksi heti alkuun: minulle ajatus kolesterolista valtimotautien syytekijänä ei ole pyhä lehmä, jota ei voi potkia. Mutta kritiikin pitää olla tieteellisesti kestävää, ei pelkkiä mielipiteitä, kuulopuheita tai yksittäisiin tutkimustuloksiin vetoamista.

Kolesterolin (ja tarkemmin LDL-kolesterolin) merkitys valtimotautien syytekijänä (ei siis vain markkerina kuten monet muut "riskitekijät") perustuu tähänastiseen tieteelliseen tutkimukseen ja etenkin kokonaisnäyttöön.

Kolesterolitutkimusta tehneet eivät ole pääkysymyksistä erimielisiä, erimielisiä saattavat olla muiden alojen - näillä ehkä hyvinkin kunnioitettavat - tutkijat ja toisaalta ns. maallikot. Olen lukenut useita ns. kolesteroliskeptikkojen (Ravnskov, Kendrick, Colpo, ym) kirjoittamia kirjoja, eikä niistä ole löytynyt argumentteja, jotka muuttaisivat näkemyksiäni.

Monet todistelut ovat suoraan 70- ja 80-luvulta, joka on hämmästyttävää ottaen huomioon sen jälkeen kertyneen tiedon etenkin kolesterolitason alentamista koskevista lumekontrolloiduista hoitotutkimuksista, joista saadaan kovimman tason näyttöä.

On tietysti todettava, että "kolesterolista" puhuminen valtimotautien yhteydessä on yleistys aivan samoin kuin se että "tupakka" aiheuttaa keuhkosyöpää. Siis mikä tupakoinnissa tätä aiheuttaa, kuinka paljon pitää polttaa, missä oloissa, minkälaista jne?

Ja aivan samoin kuin tupakointi ei aiheuta keuhkosyöpää kaikille, ei kolesterolikaan ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa.

Valtimotaudit ovat monitekijäisiä ja kokonaisriski ratkaisee. Tämä ei kuitenkaan poista kolesterolin merkitystä keskeisenä syytekijänä.

Mutta kuvitellaanpa, että kolesteroliskeptikkojen näkemys olisikin valtavirtaa. Yleinen ajatus olisi, ettei kolesterolilla ole mitään tekemistä valtimotautien synnyn kanssa vaan todellinen syy onkin vaikkapa "stressi". Ehkäpä tällöin ilmaantuisi "stressiskeptikkoja", jotka alkavat epäillä että kolesterolin syyllisyyttä yritetään jostain syystä peitellä esimerkiksi seuraavista syistä:

1) Miksi valtimoiden kovettumataudin tyypillistä muutosta ateroomaplakkia saa helposti ja nopeasti aikaan kasvissyöjäkoe-eläimillä, kuten kaneilla (jotka eivät ole normaalissa ruokavaliossaan tottuneet saamaan eläinkudoksista peräisin olevaa kolesterolia), kun niille syötetään kolesterolia tai tyydytettyjä rasvoja. Sen sijaan lihansyöjille - kuten esimerkiksi koirille - on kolesterolia syöttämällä lähes mahdotonta aikaansaada ateroomaplakkeja. Ne kun saavat kolesterolia luonnostaan ravinnossa, eikä kolesterolin syönti nosta niiden veren kolesterolitasoa, joka olisi edellytys valtimomuutosten synnylle. Mutta jos koira saa kilpirauhasen vajaatoiminnan, veren kolesterolitaso voi nousta ja sepelvaltimotautiakin syntyy.

2) Miksi koe-eläimille aiheutetut valtimoiden ateroomaplakit sisältävät kolesterolia ja ovat samantyyppisiä kuin ihmisellä.

No, nämä argumentit voi yrittää kuitata sillä, etteivät ihmiset ole kaneja tai hiiriä. Varsin paljon erilaista tietoa ihmistenkin sairauksista on kuitenkin eläintutkimuksilla selvinnyt. Mutta siirrytäänpä ihmisiin:

3) Miksi seerumin kolesterolitason (ja tyydytetyn rasvan saannin) ja valtimotautien välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys. Toisin kuin usein väitetään, tämä ei suinkaan koske vain ns. 7 maan tutkimusta, vaan kyllä yhteys on todettu isommissakin joukoissa. Poikkeuksia löytyy, kuten Ranska ja Sveitsi, ja ylipäänsä epidemiologiset havainnot ovatkin vain osa kokonaiskuvaa, koska niissä sekoittavat tekijät voivat sotkea yhteyksiä. Esimerkiksi: sydänoireita tuntenut on voinut vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ja niinpä tapaus-verrokki-tutkimuksessa terveyteen näyttääkin liittyvän suurempi tyydyttyneen rasvan käyttö!

4) Epidemiologisten tutkimusten virhelähteet ja tulkintavaikeudet tietäen tärkein kysymys onkin: Miten selittyvät kliinisten kontrolloitujen tutkimusten tulokset. Veren kolesterolitason (LDL-kolesterolitason) pienentäminen eri tavoin - ruokavaliolla, ohutsuolileikkauksella tai lääkkeillä - vähentää valtimotautien ilmaantumista ja niistä johtuvia kuolemia. Ja kun kolesterolin alentaminen toteutetaan riittävän tehokkaasti (yli 50 % pieneneminen LDL-kolesterolitasossa), voidaan jo syntyneidenkin ateroomaplakkien kokoa pienentää. Tätä on selvitetty valtimonsisäisellä ultrtaäänitutkimuksella.

Etenkin LDL-kolesterolitasoa tehokkaasti alentavilla statiinilääkkeillä tehdyt kontrolloidut tutkimukset ovat olleet vakuuttavia. Ne ovat niin selviä, että viime vuosina usea tutkimus on jouduttu ennenaikaisesti keskeyttämään, koska kontrollipotilaita ei ole voitu enää pitää ilman näitä lääkkeitä. Haittapuolena on se, ettei statiinien pitkäaikaishyötyjä (=kymmenien vuosien ajan) voida enää koeasetelmassa tutkia.

Ylipäänsä statiinit tuskin ovat kolesterolilääkkeiden viimeinen sana, mutta tällä hetkellä kuitenkin paras ja yleisesti turvallisin vaihtoehto, JOS lääkehoitoa tarvitaan.

Jotkut ovat kuitanneet kliinisten tutkimusten tulokset, sillä että ne olisivat lääketehtaiden väärentämiä. Vaatisi kuitenkin maailmanlaajuisen salaliiton, joka olisi varmasti jo yli 20 vuodessa paljastunut.

Statiineja koskeva toinen argumentti on se, ettei niiden hyöty perustuisikaan kolesterolitason laskuun vaan esim. tulehduksen vähenemiseen. Mutta mitä jos LDL-kolesteroli provosoikin tulehduksen? Statiinit laskevat kolesterolitason hyvin nopeasti, joten hyötykin voi ilmaantua nopeasti.

5) Vielä viimeinen kysymys: Miksi kolesterolitasoon vaikuttavat geenimutaatiot pienentävät tai suurentavat valtimotautiriskiä? Tähän on salaliitoilla vaikea vaikuttaa. Suomessa on noin 5000-10 000 henkilöä, joilla on geneettisistä syistä hyvin korkea kolesterolitaso (ns. FH-tauti). Hoitamattomana tähän liittyy etenkin sepelvaltimotaudin kehittyminen jo nuorella iällä (vaikeimmissa tapauksissa jo lapsuusiässä). Toisaalta LDL-kolesterolitason tehokas pienentäminen nykyisillä kolesterolilääkkeillä vähentää näiden henkilöiden riskiä sairastua ja he voivatkin nykyään elää normaalin elämän. Muutama vuosi sitten on kuvattu veren kolesterolitasoon päinvastaisesti vaikuttava geenimutaatio (PCSK9), johon liittyy synnynnäisesti matala LDL-kolesterolitaso. Ja aivan kolesteroliteorian mukaisesti heille ei juuri ilmaannukaan sepelvaltimotautia - sen riski on pienentynyt yli 80 % kun lyhytaikaisissa lääketutkimuksissa riski on vähentynyt yleensä "vain" 30-40 % . Kolesterolin suhteen ei siis ratkaise pelkästään se kuinka paljon, vaan myös se kuinka kauan kolesterolia on alennettu.

Kolesteroliteorian romuttaminen vaatii vaihtoehtoisen selityksen joka vastaa noihin kysymyksiin. Miten esimerkiksi stressi selittää lumekontrolloitujen hoitotutkimusten tulokset tai geneettiset yhteydet? Koko kolesterolitutkimuksen väittäminen huijaukseksi on helppo selitys, joka ei minulle riitä.

Historiantutkijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi on mainittu se, että hän ymmärtää ja osaa tulkita kokonaisuutta eikä vain näpertele yksittäisten tapahtumien kanssa. Sama pätee varmaan kolesterolitutkimukseenkin. Yksittäisten tutkimustulosten ja yksityiskohtien mahdolliset ristiriitaisuudet eivät riitä romuttamaan koko teoriaa, mutta kannustavat tietysti tutkimuksia eteenpäin.

Professori Timo Strandberg

Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT

Sydänkirurgi myöntää erehtyneensä kolesterolin suhteen

*
HUOMIO! Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan erittäin vilkkaasti. Käy sinäkin sanomassa mielipiteesi!

Kolesteroliteoria on kaatumassa!

Sain äskettäin sähköpostiini mielenkiintoista tietoa koskien kolesteroliteoriaa. Laadin tämän kirjoituksen siinä uskossa, että se edistää keskusteluamme kolesteroliteoriasta.

Itse en usko siihen, että kolesteroli on merkittävässä roolissa sydän- ja verisuonisairauksissa. Kun luet alla olevan käännökseni kirurgi Lundellia koskevasta uutisesta, pyydän sinua rehellisesti pohtimaan, voiko todellakin olla niin, että kaikkein parasta olisi jos kerta kaikkiaan romutettaisiin nykyinen käsityksemme kolesterolin haitallisuudesta?

Tohtori Tolonen ja tohtori Pentti Raaste pohtivat kolesteroliteoriaa erittäin ansiokkaasti uudistuneessa Sydänoppaassaan. Tutustukaa myös siihen! Lue myös uusinta tietoa kolesterolista. Kuva on napattu Sydänoppaan johdanto -kappaleesta.

Saat olla eri mieltä kuin kirurgi Lundell, tohtori Tolonen tai tohtori Raaste! Keskustelkaamme tästä! Rehellisesti, älykkäästi, avoimesti!


Tästä asiasta on kyse:

Sydänkirurgi myöntää erehtyneensä kolesterolin suhteen

Sydänkirurgi ja lääketieteen tohtori Dwight Lundell on kirjoittanut kirjan missä hän pohtii kolesterolin merkitystä sydän- ja verisuonisairauksissa. Kirja löytyy täältä.

Annetaan Lundellin kertoa tarinansa. Kirurgi Lundell myöntää, että lääkärikunta herkästi sortuu ylpeyteen ja oman egon pönkittämiseen. Tämä johtuu siitä, että työn, harjoittelun ja arvovallan takia tälle seikalle tarjoutuu yllin kyllin kasvualustaa. Tämän seurauksena lääkärin on vaikea myöntää olevansa väärässä.

Lundell myöntää kirjassaan, tehneensä erään suuren virheen elämäntyönsä aikana: Hän on uskonut kolesteroliteoriaan. Hän uskoi tähän ykkösleirin vakuutteluun, joka menee tähän tyyliin (olethan tämän kuullut?): "Veren korkea kolesterolipitoisuus on tärkeä sepelvaltimotaudin ja muiden valtimotautien riskitekijä. Se lisää kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin ja kalkkeuttaa verisuonia... Kolesteroliarvoja voi parantaa tehokkaasti muuttamalla elämäntapojaan. Kun elämäntapamuutos ei onnistu tai kun se ei riitä, joudutaan turvautumaan lääkehoitoon. Kolesteroliarvoja voi parantaa välttämällä kovia rasvoja eli tyydyttyneitä rasvahappoja ja suosimalla pehmeitä rasvoja eli kerta- tai monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lisäksi kannattaa lopettaa tupakointi, laihduttaa mahdollisia liikakiloja pois, lisätä ruokavalion kuitupitoisuutta ja käyttää hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja."

Tässä minä olen, sanoo Lundell. Hattu kourassa astun teidän eteenne pyytäen teiltä anteeksi! Olen elämänurani aikana (25 vuoden kokemus) tehnyt yli 5000 sydänleikkausta. Selostan teille nyt miksi lääketiede on väärässä kolesterolin suhteen, kertoo Lundell.

Lundell kertoo miten hän sai perehtyä sydänkirurgiaan muiden taitavien sydänkirurgien kanssa. Muiden lääkärikollegoiden tapaan häntä pommitettiin lääketeollisuuden suunnalta toinen toistaan komeimmilla esitteillä ja tieteellisillä tutkimuksilla kolesterolin vaikutuksesta sydänterveyteen. Hän liikkui seminaarista toiseen. Häneen istutettiin ajatus siitä, että veren korkea kolesteroli on haitallista sydänterveydelle.

Hänelle ei tullut mieleenkään vastustaa vallitsevaa hoito-ohjeistusta: kirjoita lääkereseptejä kolesterolin alentamiseksi ja syö mahdollisimman vähän rasvaa! Vakuutettiin potilaille, että tämä on ainoa tapa alentaa kolesteroli ja pitää sydän terveenä. Potilaat tietenkin tottelivat. Lääkäriä ja varsinkin kirurgia on totuttu tottelemaan!

Jos vallitsevasta hoidosta jokin kollega joskus esitti jonkin eriävän mielipiteen, hänet nopeasti vaiennettiin ja pyydettiin palaamaan ruotuun. Kolesterolihoidon vastustaminen voisi johtaa ikävyyksiin, kertoi Lundell.

Mutta kun se kolesteroliteoria on väärässä! Nämä ohjeistukset ottaa kolesterolilääkkeitä ja syödä mahdollisimman vähän rasvaa ovat tieteellistä hölynpölyä. Joitakin vuosia sitten havaittiin, että verisuonen seinämässä vallitseva tulehdustila aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia. Tämä havainto on omilla aivoillaan ajattelevissa lääkäreissä johtanut perinteisen (väärän) ajattelumallin (paradigman) vaihtumiseen.

Kun potilaita on väärin tieteellisin perustein kehoitettu syömään kolesterolilääkkeitä, välttämään rasvaisia ruokia ja syömään paljon hiilihydraatteja, olemme luoneet mittavan lihavuus- ja diabetesepidemian. Epidemian, joka laajuudessaan hakee vertaistaan terveyshistoriassamme. Vaikka neljäsosa amerikkalaisista syö kalliita statiinilääkkeitä ja vaikka heitä kehotetaan vähentämään ravintorasvojen nauttimista, enemmän amerikkalaisia kuolee sydänsairauksiin kuin milloinkaan historiamme aikana!

Yhdysvaltojen sydänliiton (AHA) tilastojen mukaan 75 000 000 amerikkalaista kärsii sydänvaivoista, 20 000 000:lla on diabetes ja 57 000 000:lla on diabeteksen esiaste. Yhä nuoremmat sairastuvat ja tahti vain kiihtyy.

Lukekaa nyt tarkkaan! Kolesteroli ei voi kertyä verisuoniin ja aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia ilman, että taustalla on verisuonten tulehdus (inflammaatio). Terveen ja tulehtumattoman verisuonen läpi kolesteroli liikkuu vapaasti ja häiriöitä aiheuttamatta. Ihan niin kuin luonto on asian halunnut hoitaa. Se on se inflammaatio, joka johtaa kolesterolin kerääntymiseen verisuoniin.

Tulehdusta, eli inflammaatiota, on helppo hoitaa. Inflammaatiossa oma elimistösi reagoi ulkoapäin tulleeseen ärsykkeeseen (bakteeri, myrkky tai virus). Inflammaatio hoitaa tämän sairauden aiheuttajan pois pelistä ja me toivumme. Sen sijaan jos emme anna elimistöllemme aikaa tai mahdollisuutta vapautua myrkyistä tai mikrobeista, elimistölle aiheutetaan krooninen tulehdustila. Siinä missä akuutti, ohimenevä tulehdus on hyödyllistä meille, krooninen eli pitkittyvä tulehdus on erittäin vahingollista.

Kuka voi olla niin hölmö, että ehdoin tahdoin asettaa elimistönsä alttiiksi näille taudinaiheuttajille. Kuka tollon lailla syö epäterveellistä ruokaa, kuka vielä polttaa tupakka? Joo, sellainen harhautettu kaistapää, joka ilman minkäänlaista itsekritiikkiä seuraa viranomaistemme ravitsemussuosituksia (vähän tyydytettyä rasvaa, paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja ja paljon hiilihydraatteja). Sillä juuri tällainen ohjeistus synnyttää kroonisia tulehduksia verisuonissa, diabetesta, sydänkohtauksia, aivohalvausta ja ylipainoa.

Kertaus on opintojen äiti: Verisuoniston perikato syntyy siitä kun syödään sillä tavalla kuin meitä on vuosikymmenet ohjeistettu viranomaistemme toimesta.

Miten krooninen inflammaatio syntyy? Kirurgi Lundellin mielestä tärkeimmät inflammaation aiheuttajat ovat tässä: sokeri, valkoiset viljatuotteet, omega-6-rasvahappoja runsaasti siältävät öljyt ja einekset sekä prosessoitu ruoka.

Lundell tarjoaa käsitykselleen havainnollisen esimerkin: harjaa ihoasi kovalla harjalla niin kovaa, että iho punoittaa ja on lähes vereslihalla. Jatka tätä useita kertoja päivässä useiden vuosien ajan. Jos kovista kivuista huolimatta pystyisit tähän suoritukseen, saisit aikaiseksi verisen alueen ihollasi, joka tulisi koko ajan pahemmaksi ja pahemmksi. Akuutti tulehdus muuttuu krooniseksi tulehdukseksi.

Ei ole mitään eroa siinä, tapahtuuko tämä inflammaatio ihon pinnalla tai elimistösi uumenissa. Yhtä pahaa jälkeä on näkyvissä. Lundell on nähnyt tuhansittain verisuonia elämänsä aikana. Tulehtunut verisuoni näyttää siltä kuin joku olisi koko ajan harjannut sitä pienen pienellä harjalla! Harjana on toiminut huonolaatuinen tulehduksia synnyttävä ravinto!

Kun syömme makeita leivoksia ja muita huonoja ruokia, elimistömme reagoi tähän sodanjulistuksella. Verisuonet tulehtuvat. Valtaväestön ruokailutottumukset pitävät verisuonet tulehtuneina.

Kuvittele seuraava tapahtumasarja: Näppäimistölle kaatuu pullollinen makeaa siirappia. Miten näppäimistö toimii sen jälkeen? Eeeeeeiiiiii kooovinnnnnkkkaaan hyvin! Sama tapahtuu verisuonten sisällä kun syömme jotain hyvin makeaa ruokaa. Sokeri lilluu verisuonissamme ja odottaa pääsyä varastoihin tai käytettäväksi heti energiaksi. Verensokeri pyritään pitämään hyvin tasaisena, sillä korkea verensokeri vaurioittaa verisuonia. Toistuessaan useita kertoja päivässä, viikosta toiseen ja vuosien jaksoilla, versisuonet lopulta tulehtuvat hyvinkin pahasti.

Voit olla varma, että olen nähnyt näitä tulehtuneita verisuonia! Yli 5000 potilasta ovat toimineet havaintomateriaalina, kertto Lundell. Heillä on yksi ja samaa yhteinen tekijä: verisuonet ovat tulehtuneet!

Tulehdus etenee verisuonissa erityisen tehokkaasti jos emme vaimenna tulehdusta omega-3-rasvahapoilla (omega-6-rasvahapot aiheuttavat tulehduksia). Tyypillinen amerikkalainen sapuska sisältää 15-30 kertaa enemmän omega-6-rasvahappoja kuin omega-3-rasvahappoja. Tämä on kestämätön tilanne! Ihanteellinen rasvahappojen suhde on 3:1.

Niin kuin tässä ei olisi jo riittävästi kestämistä, Lundell varoittaa vielä tomerasti ylipainosta. Lihavan läskikudos tuottaa tulehdustekijöitä, jotka jatkavat siitä mihin sokerit jäivät, eli tulehdus vain etenee elimistössä.

Tästä onnettomasta tilanteesta on vain yksi poistumisreitti: Me hyväksymme, että kolesteroliteoria on virheellinen ja ryhdymme syömään terveellisempää ruokaa. Meidän pitää syödä mahdollisimman luonnollista, tärveltymätöntä ruokaa. Jos syödään sokeria sisältävää ruokaa, niin se sokeri otetaan vihanneksista ja hedelmistä, vähennetään tulehdusta aiheuttavien kasvirasvojen käyttöä ja syömme sen sijaan maitorasvoja sekä nautimme oliiviöljyä. Eläinrasvaa nauttimalla verisuonet pysyvät terveempinä. Unohda kaikki se mielettömyys minkä moderni tiede on rummuttanut päähäsi! Usko nyt, että eläinrasva ei tuki suonia! Sellaista tieteellistä näyttöä ei ole. On mieletöntä jättää pois eläinrasva ruokavaliosta!

Kolesteroliteoria on johtanut katastrofiin. Valtavirran mukana kulkeneet tiedemiehet ovat tehneet hirvittävän suuria erehdyksiä.

Vaihda tämä mielettömyys terveyteen! Osta vain terveellistä, luonnollista ruokaa ihan niin kuin mummosi aikoinaan teki. Vuosien tasolla tapahtuva tervehtyminen tietää oireettomia sydänterveyden vuosia.

Lopuksi kerrottakoon, että kirurgi Lundell ei enää leikkaa potilaita. Hän on omistautunut täysillä hankkeeseen, joka edistää potilaiden terveyttä ravitsemuksen avulla. Hän perusti Healthy Humans säätiön edistämään terveystietoisuutta ja on nyt siis myös saanut uuden kirjansa markkinoille: "The Cure for Heart Disease and The Great Cholesterol Lie".

Muuta luettavaa kolesterolista:
Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä
Syö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossa
Parempi vähentää hiilihydraatteja kuin rasvaa?
Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!

**

Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).

Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.

Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:

a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa

b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin

c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää

d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!

e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."

Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!

Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:

Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!

Vaalea leipä, valkoinen sokeri ja muut korkean GI:n hiilihydraatit lisäsivät infarktin riskiä tuoreessa tanskalaistutkimuksessa.

Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.

Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.

Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.

Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.

Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.

Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.

Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.

Kommentoi!

Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:

Sydän ei tykkää sokeristaJätä pois sokeri - elät pitempään?Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinEläinrasvat - miten vaarallisia?Kirjoittajavieras: Kari Salminen

Maitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktilta

*

Arvoisat lukijani, te tiedätte, että rakastan voita, juon mieluusti täysrasvaista maitoa ja nautin muitakin täysrasvaisia maitotuotteita. On edelleen hyvin kiistanalaista, onko tämä linjaus terveellistä ihmiselle. Itse uskon maitorasvojen terveellisyyteen ja niiden myötä saavutettuun hyvään oloon.

Ihan äskettäin on ilmestynyt hyvin mielenkiintoinen tutkimus maitorasvojen mahdollisista terveyshyödyistä.

Uppsalan yliopiston tutkijat (Ewa Warensjö etunenässä) raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden tuoreessa artikkelissaan, että maitorasvojen runsas nauttiminen saattaa suojata ensimmäiseltä sydäninfarktilta (koskee erityisesti naisia).

Ruotsalaiset tutkijat ovat näköjään kehittäneet varsin näppärän menetelmän, jolla henkilön maitorasvan kulutusta voidaan mitata varsin tarkasti. Ruokapäiväkirjojen avulla kerätty tieto on kovin altis virheille. Tässä ruotsalaismenetelmässä vältetään tämä virhelähde.

Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimittäin maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Kun seurattiin näiden rasvahappojen esiintymistä ihmiselimistössä, voitiin todeta, että maitorasvan kulutus oli yhteydessä pienempään infarktiriskiin.

Ne ihmiset, jotka käyttivät enemmän maitorasvoja, heidän elimistöönsä kerääntyi suuremmassa määrin parittoman hiililuvun rasvahappoja.

Minun subjektiivinen käsitykseni maitorasvojen terveellisyydestä sai vahvistusta.

Kommentteja?

Tutkimuksen nimi: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Raportti löytyy täältä.

Juttuvinkin löysin Anssi Mannisen blogista.

Muita juttuja maitorasvoista:

Kirjoittajavieras: Kari SalminenMaitorasva pitää sydämen terveenäMaitoa suoraan maatiloilta - vähemmän allergiaa ja astmaa!Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansaRuotsin maajussit pysyvät terveinä maitorasvoillaMaito on hyödyllistä urheilijan lihaksilleMaitorasvan haitallisuus - kummallinen uskomusMaito on terveysjuomaTäysrasvainen maito suojeli eturauhassyövältäOrgasmirasvan ylistystäVoi maistuu leivän päälläViisi minuuttia voista

Lasten diabetes ja D-vitamiini

**

Päivitys 26.5.2010

Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus

Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.

Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:

Diabetekseen sairastuneilla lapsilla on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.

Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!

Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.

Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.

Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!

Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.

Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
• 
  

Professorit järkiintymässä?

*

Tätä 3.5.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan hyvin vilkkaasti. Lukekaa kaikki kommentit!

3.5.2010 Lääketieteen toimittajat saivat vastaanottaa häkellyttävää tietoa kahdelta emeritusprofessorilta: Rasvat eivät ole verisuonten kalkkeutumisen syy!

Emeritusprofessorit Matti Järvilehto Oulusta ja Pentti Tuohimaa Tampereelta kritisoivat juuri ilmestyneessä Medical Hypotheses-lehden artikkelissaan kolesterolihoitoja.

Kansainvälisessä ja kotimaisessa vilkkaassa keskustelussa kolesterolihoidoista statiineilla ehdotetaan niistä "koko kansan lääkettä". Useampi kuin joka kymmenes suomalainen (noin 650 000) käyttää statiineja. Kelan vuosittaisten korvauksien määrä on noin 30 miljoonaa euroa. Saadaanko sen vastineeksi terveyttä?

Statiinien käyttö perustuu rasvateoriaan, jonka mukaan veren korkea kolesteroli aiheuttaa verisuonten kalkkeutumisen (ateroskleroosin). On jo kokonaan unohtunut, että tämä on vain teoria, jota ei ole toistaiseksi osoitettu oikeaksi, mutta teoriaa epäileviä väitetään vastuuntunnottomiksi.

Kolesteroliteoriassa on aukkoja

Rasvateoria on itsessään hyvin ristiriitainen, eikä selitä loogisesti ateroskleroosin kehittymistä. Veren korkea kolesteroli ei pysty selittämään plakin syntymistä syvälle verisuonen seinämään. Tämä on selitettävissä loogisesti vain verisuonen seinämää ravitsevien suonten (vasa vasorum) toiminnan perusteella.

Viime vuonna tekijät julkaisivat teoriansa ravitsevien suonten toiminnallisesta happivajauksesta ateroskleroosin syynä. Näiden pienten päätevaltimoiden vaurio aiheuttaa makromolekyylien (kolesterolipartikkeleiden, mikrobien jne) vuotamisen ja kerääntymisen valtimon seinään.

Kolesteroli ei siis ole syy ateroskleroosiin, vaan sen kertyminen on seurausta vasa vasorumien pintakalvon happipuutoksen aiheuttamasta vauriosta.

Nyt julkaistussa artikkelissa tarkastellaan ateroskleroosin riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä sekä statiinihoitoa. Riskitekijöistä vain liikalihavuudella on yhteys kolesteroliarvoihin, sen sijaan nikotiinilla, stressillä, verenpaineella ja uniapnealla ei ole selkeää yhteyttä kolesteroliin, mutta kaikille on yhteistä pienten valtimoiden supistuminen ja verenpaineen nousu.

Suojaavien tekijöiden suhteen tilanne on päinvastainen: ne laskevat verenpainetta, mutta monilla ei ole yhteyttä kolesteroliin. Eli, ateroskleroosin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen.

On mielenkiintoista, että useissa julkaisuissa statiinien aiheuttama verenpaineenlasku on huomattu, mutta siitä todetaan vain, että se ei selitä statiinien aiheuttamaa sydänkuolleisuuden laskua. Onko niin, että statiineja ei haluta nähdä verenpainelääkkeinä?

Statiinien sivuvaikutuksia aliarvioidaan

Yleensä korostetaan, että statiineilla on vähän sivuvaikutuksia. Näin tutkimukset näyttäisivät periaatteessa osoittavan. Diabeteksen kehittyminen yhdelle 255 käyttäjästä 4 vuoden aikana luulisi olevan vakava asia, kun puhutaan lähtökohdaltaan terveistä. Tämä merkitsee Suomessa 640 diabeetikkoa vuosittain, jotka ovat yksin statiinien aiheutttamia.

Vakavia lihasongelmia on vain 1%:lla. Jos näin on, niin on loogista, että lieviä oireita on paljon useammalla. Kun urheilijoille annettiin statiineja, niin 73% lopetti käytön lihasheikkouden tai kipujen takia. Oletettavasti urheilijat tuntevat lihaksensa.

Äskettäin raportoitiin, että statiinien käyttäjillä D-vitamiinin vajauksen yhteydessä lähes kaikilla esiintyy lihas- ja sidekudoskipuja. Suomessa tämä on huomioitava seikka, koska talvikautinen D-vitamiinin vajaus on yleistä ja sitä lisää Benecolin käyttö, joka heikentää rasvaliukoisten vitamiinien saantia. Statiinit saattavat lisäksi heikentää D-vitamiinin vaikutuksia syrjäyttämällä hoitopitoisuuksilla D-vitamiinin reseptoristaan.

Vähän huomiota on saanut se seikka, että statiinit eivät tehokkaasti laske kokonaiskuolleisuutta, mikä osin johtuu itsemurhien kasvusta. Jos statiinit aiheuttavat itsemurhia, niin on loogista olettaa, että ne aiheuttavat lievempää masennusta vielä useammalle. Tällaisesta elämänlaadun laskusta ei näe mainintoja kirjallisuudessa.

Tekijät eivät usko, että statiineista on koko kansan lääkkeeksi. Saattaa olla, että verenpaineen hoidolla päästään ensi vaiheen ehkäisyssä riittävän hyviin tuloksiin. Tällä saataisiin huomattavasti vähennettyä statiinien käyttöä ja siitä aiheutuvia taloudellisia ja terveydellisiä haittoja.

Statiinit voitaisiin säästää toisen asteen hoitoon, josta on paras tutkimusnäyttö.

Allekirjoittajat:
Pentti Tuohimaa, professori, emeritus, Tampere
Matti Järvilehto, professori, emeritus, Oulu

Lähde: Tampereen yliopisto, Viestintäyksikkö, Mediatiedotteet

Lisää kirjoituksia asiasta:

Matti Tolonen ja Pentti Raaste: Sydäntautien ehkäisy ja itsehoito, 2010

Mikä saa diabeetikon sydämen pysähtymään?Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässäKolesterolin tavoitearvoissa järki käteenSyö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossaTervetuloa rasvahysterian syntysijoille

Sydän ei tykkää sokerista

**

Tietotoimistot ja terveyssivustot ovat kertoneet isoin otsikoin:

Liika sokeri saattaa lisätä sydäntautien riskiä

Liika sokeri saattaa kohottaa sydäntautien riskiä

Added sugar increases heart risks: study

Added sugar linked to higher heart disease risk factors

Italiassa pyöritellään epäuskoisena päätä: Pasta ja leipä ei olekaan sydänterveellistä ruokaa, sanottiin vähän aikaa sitten. Ainakin naisten pitää varoa nopeita hiilihydraatteja. Naisen sydän ei kestä hiilihydraatteja yhtä hyvin kuin miehen.

Italialaisten kauhutarina saa jatkoa tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta. Paljon sokeria syövien kolesterolitasot ovat usein huonolla tolalla. Meidät on opetettu liiankin tiukasti tuijottamaan vain ruoan rasvaisuutta. Nyt onkin mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisättävä sokeri on yksi pahimpia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Olemme ehkä haukkuneet väärää puuta jo pitkään.

Runsas hiilihydraattien syöminen on aiemminkin yhdistetty veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, mutta elintarvikkeisiin lisätyn sokerin vaikutuksia niihin ei (hämmästyttävää kylläkin!) ole tutkittu tätä ennen.

Tutkijat selvittivät runsaan 6 000 miehen ja naisen ruokavaliot ja luokittelivat heidät neljään ryhmään sen perusteella kuinka paljon energiastaan he saivat lisätyistä sokereista.

Turkimus osoitti, että sokerin saannin kasvaessa "hyvän" HDL-kolesterolin pitoisuudet pienenivät tasaisesti. Ikävällä tavalla haitallisten triglyseridirasvahappojen ja "pahan" LDL-kolesterolin pitoisuudet puolestaan suurenivat sokerin osuuden mukana. Vain naisilla LDL-kolesteroli kohosi.

Tutkimusta sekoittavat tekijät pyrittiin ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin. Ylipaino, vyötärölihavuus ja elintavat eivät selittäneet kolesterolipitoisuuksien epäedullista kehittymistä, mutta silti moni muukin seikka kuin sokerit voivat selittää tuloksia. Tämän vuoksi havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa.

Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ns. puhdistettujen sokerien osuus suositellaan pitämään alle 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista, eli suurin piirtein alle 200-300 kilokalorissa per päivä. Hiilihydraattivyötä on suositeltu kiristettäväksi.

Muita kirjoituksia liiallisten sokereiden vaaroista:

Jätä pois sokeri - elät pitempään?Älytöntä sokerivalistustaSokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomiaSokeri ei ole kovinkaan terveellistäSokeri maistuu ja lihottaa

Huonoja vaihtokauppoja

**

"Vaihdetaan pöytäkone kannettavaan" on todennäköisesti parempi vaihtokauppa kuin tyydyttyneiden rasvojen vaihto nopeisiin hiilihydraatteihin. Tietokoneiden vaihtokaupassa todennäköisesti molemmat hyötyvät, mutta ravintoaineiden vaihtokaupassa voi käydä hassusti, jos ei ole oikein tarkkana kuin porkkana.

Ainakin jos on uskomista uunituoretta tanskalaisselvitystä. 21 tutkimusta ja 350 000:n ihmisen tarinaa viisaampana, tutkijat päätyivät nykyisiä ravitsemussuosituksia ravistelevaan väitteeseen: Jos vaihdat yleensä epäterveellisinä pidetyt tyydytetyt rasvat (voi, täysmaito, rasvaiset juustot, kookosrasva) huonolaatuisiin hiilihydraatteihin (vaalea leipä, pasta, teollisesti käsitellyt hiilihydraattituotteet), tulet todennäköisesti sairaaksi.

Ratkaisua voi hakea kahdelta suunnalta:

1) Sisällytät ruokavalioosi tyydytetyt rasvat ja jätät hiilihydraatit mahdollisimman vähiin

2) Vaihdat tyydytetyt rasvat korkealaatuisempiin hiilihydraatteihin

Vaihtoehtoa numero 1 sanotaan karppaamiseksi (tai hiilihydraattitietoiseksi ruokavalioksi tai "hys hys" -dieetiksi) ja vaihtoehtoa 2 valistuneeksi ruokailuksi parhaimpien Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti.

Vaihtoehtoa numero 2 on toitotettu joka torvesta. Pekka Puska nousi sillä maailmanmaineeseen, ravitsemustutkijat varmistavat tuolla uraputkensa, elintarviketeollisuus kiittää jne. Vaihtoehdolla numero 2 on vain yksi ikävä piirre: sitä noudatetaan väestötasolla kovin huonosti! Noudattaminen ei näytä olevan kovin luontevaa, sillä vuosikymmeniä kestäneestä valistuksesta huolimatta suomalaisten ravinnonsaanti poikkeaa edelleen merkittävästi suosituksista. Lautasmalli ei oikein pure. Ihmiset syövät mieluummin ihan miten tykkäävät ja jotkut syövät protestimielessä ihan päinvastoin kuin neuvotaan.

Vaihtoehto numero 1 on selkeä mahdollisuus Suomen kansalle ryhdistäytyä. Syö niin kuin isoäidin isoisä söi aikoinaan. Jätä ne meille tuputetut hiilihydraattikuormat virallisesta valistuksesta huolimatta reilusti vähemmälle, unohda kaikki kevyttuotteet, käytä sitä voita ruoanlaittoon, pistä lähialueen luomupossua uuniin paistumaan, älä pihistele sen oliiviöljyn kanssa, jos tekee mieli kananmunia, niin sen kuin syöt! Jotkut kokeilevat tällaista systeemiä ja selkeästi tervehtyvät - se on myönnettävä.

Niin, vielä siitä tanskalaistutkimuksesta. Hiilihydraattien laatu ratkaisee, sanovat tutkijat. Mikäli vaihtokauppa tehdään viisaasti, silloin tyydyttyneiden rasvojen vähentämisestä on hyötyä terveydelle. Syödään vain täysjyvävalmisteita, vihanneksia ja juureksia (mutta ei missään nimessä perunaa) ja valitaan aina mahdollisimman vähän sokeristuvia ruoka-aineita (korkea glykeeminen indeksi).

Glykeemistä indeksiä tutkijat pitävät muuten ammattilaisten työkaluna. Tavallinen rahvas menee tuollaisista indekseistä vain sekaisin. Sellaista asiaa oli tanskalaisilla. Joka haluaa avata silmänsä näkee tässä jotain järkeä. Lukekaa lisää Reutersin uutisista tai seuratkaa lehtien palstoja. Kyllä joku lehti aikanaan tästäkin uutisesta kertoo - omalla tavallaan. Veteraaniurheilijan blogista saat uutiset tietenkin aina tuoreempina ja eri tavalla esitettynä. Joskus voi olla hyötyä tämänkin blogin terveysviestinnästä.

Lähde: Subbing 'bad' carbs for 'bad' fats ups heart risk. Reuters Health, 13.4.2010

Tietoa vaihtoehdosta numero 1:

Maitorasva pitää sydämen terveenäKevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksiLautasmalli - ideointiaHys hys -ruokavalio tehokkain tapa laihduttaa