**
Päivitys 13.9.2011
On syytä ilmoittaa kahdesta tärkeästä päivityksestä alla luettavaan tutkintapyyntöön. Ensin tämä tieto siitä, että pyydämme lopettamaan näiltä osin poliisitutkinnan Leipäliittoa vastaan (13.9.2011) ja julkaisemme Leipäliiton anteeksipyynnön heidän julkaistuaan virheellistä tietoa leivästä valistusmateriaalissaan (12.9.2011).
Poliisille (13.9.2011)
Hei,
Kuten edellisessä viestissäni mainitsin on Leipätiedotus ry:n asiantuntija kirjallisesti myöntänyt poliisille tekemäni tutkintapyynnön sisältämät tiedot oikeiksi ja muuttanut näiltä osin nettisivujensa sisältöä.
Leipätiedotus ry:n asiantuntijan kanssa käymäni puhelinkeskustelun perusteella minulla on myös aihetta olettaa, että he vastaisuudessa kiinnittivät tarkempaa huomiota nettisivujensa ja muun markkinointimateriaalinsa asiasisältöön.
Näin ollen poliisitutkinta Leipätiedotus ry:n edustajien mahdollisesta syyllistymisestä markkinointirikokseen voidaan minun puolestani lopettaa.
Omasta puolestani toivon, että "rasvasotaa" ja kiivaana käytävää ravitsemuskeskustelua lähinnä lihavuuden hoitoon liittyen voidaan vastaisuudessa käydä ilman poliisiviranomaisen väliintuloa.
Pahoin kuitenkin pelkään, että ns. "ravitsemusvalistuksen virallisen linjan" kansalle suoltamat valheet aiheuttavat vastaisuudessakin tämänkaltaisia toimenpiteitä.
Annan tarvittaessa lisätietoja.
Terveisin,
XX
Päivitys 12.9.2011
Olemme tänään (12.9.2011) vastaanottaneet Leipätiedotus ry:n vastaukset ystäväni esittämiin kysymyksiin. Jätän alkuperäisen tekstin näkyviin tähän alapuolelle, mutta tärkeintä on huomata, että Leipätiedotus myöntää tuottaneensa virheellistä materiaalia sivustolleen. Tässä kirjeenvaihdosta ote:
Terhi Virtanen kirjoittaa näin:
http://www.leipatiedotus.fi/tietoa_leivasta/leipa_pahkinankuoressa
Kohta 4. Leipä auttaa laihtumaan
Väitteenne: ”Yhdessä leipäviipaleessa on yhtä vähän (60 kcal) energiaa kuin desilitrassa täysmehua.”
Vasta-argumenttini: Finelin mukaan keskimääräinen leipäpala painaa 35g ja kaikki sen tunnistamat ruisleivät sisältävät energiaa yli 200 kCal/100g.
Yhdessä tavallisessa ruisleipäviipaleessa on siis helposti yli 70 kCal. Sen sijaan desilitrassa (100g) täysmehua on max. 45 kcal/100g
Suomen suosituin leipä on Vaasan ruispalat. Tuotteessa on energiaa 260 kCal/100g eli 35g viipale sisältää energiaa 91 kCal eli yli kaksi kertaa enemmän kuin desilitra (100g) täysmehua.
Terhi Virtanen selostaa: Väitteessä on tarkoitus kertoa, että leipäviipaleessa on saman verran energiaa kuin lasillisessa mehua (1,5-2 dl). Tarkoituksena on kertoa arjessa käytettävästä annoskoosta, jotta se olisi helpompi yhdistää käytäntöön. Tässä tapauksessa kyseessä on kirjoitusvirhe. Pahoittelemme virhettä. VAASAN Ruispalaviipaleviipale painaa 27,5 g ja energiaa siinä on näin ollen 70 kcal. Finellin antama 35 g on keskimääräinen leipäviipaleen paino. Leipäviipaleessa (70-90 kcal) on samanverran energiaa kuin lasillisessa täysmehua (68-90 kcal). Korjaamme tuon annoskoon.
Väitteenne: ”Saman määrän energiaa saa yhdestä teelusikallisesta voita tai margariinia tai parista viipaleesta meetvurstia.”
Vasta-argumenttini: Finelin mukaan yksi teelusikka voita painaa 4,5 g ja sisältää täten energiaa 4,5 g * 725 kCal/100g = 32,6 kCal eli alle puolet tavallisesta leipäpalasta ja jokseenkin kolmannes Vaasan ruispalat viipaleesta.
Finelin mukaan kaksi viipaletta keskikokoista rasvaista meetvurstia painaa 12 g ja sisältää täten energiaa 12g * 423 kCal/100g = 50,8 kCal. Eli noin 55-70 % tavallisen leipäpalan energiasta.
Terhi Virtanen selittää: Tässä väitteessä tekstissä tulisi "tai" sanan sijaan olla "ja" verrattaessa voita ja meetwurstiviipaleita leipäpalaan. Tällöin leipäviipale ja päälliset sisältävät saman määrän energiaa. Tämä käy ilmi toteamuksesta, että "...runsasrasvaiset päälliset. Ne nostavat helposti voileivän energiamäärän kaksin- jopa kolminkertaiseksi". Kalorien vertailun sijaan tekstissä tavoite on kuitenkin ollut tarkoitus saada lukija kiinnittämään huomio leivänpäällisten laatuun: vaihtamalla rasvainen meetvursti esim kasviksiin ja kevyeen leikkeleeseen energiamäärä yhden voileivän osalta putoaa yli 20 %.
Väitteenne: ”Leipä ei siis lihota, vaan runsasrasvaiset päälliset.”
Vasta-argumenttini: Miten tämä väitteenne on linjassa edellä esitettyjen laskelmien kanssa?
Terhi Virtanen kirjoittaa: Edellä mainittujen lisäksi taustalla ovat laskelmat kyseisten elintarvikkeiden ravintoainetiheydestä. Ravintoainetiheys kuvaa kuinka paljon ravintoaineita kukin elintarvike sisältää suhteessa siitä saatuun energiaan. Painon hallinnan kannaltahan on järkevää syödä mahdollisimman ravintoainetiheää ruokaa, joka sisältää paljon ravintoaineita, mutta rajoitetusti energiaa. Verrattaessa rasvaisia leivänpäällisiä ja niiden sisältämää energiaa ja ravintoaineita, on leipä painonpudottajalle sopivaa ruokaa. Saadakseen riittävästi kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita täytyy syödä valtava määrä energiaa saadakseen näistä runsasrasvaisista tuotteista vastaava määrän ravintoaineita täysjyväleipäviipaleeseen verrattuna.
Kysymys: Onko tarkoituksenanne antaa kuluttajille totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja maksimoidaksenne edustamanne leipomoteollisuuden myynnin?
Terhi Virtanen ilmoittaa: Kuten nettisivujemme etusivullamme kerromme, Leipätiedotus ry on leipomoteollisuuden yhteinen tiedotusyksikkö ja tavoitteenamme on edistää viestinnän keinoin leivän käyttöä hyvän ravitsemustilan turvaamiseksi. Tietomme ovat totuudenmukaisia ja perustuvat virallisiin ravitsemussuosituksiin. Työntekijämme ja asiantuntijamme ovat koulutukseltaan ravitsemustieteen, terveystieteiden ja elintarviketeknologian asiantuntijoita. Yhdistyksemme asiantuntijajäsenet ovat elintarviketeollisuudesta riippumattomilta tahoilta (Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja VTT).
Tämä alla oleva tekstiosuus kirjoitettiin 9.9.2011
Eräs ystäväni leipääntyi Leipätiedotuksen tiedotuslinjaan ja jätti poliisille tutkintapyynnön. Lue alla:
Pyydän poliisia tutkimaan syyllistyykö leipomoteollisuuden yhteinen tiedotusyksikkö, Leipätiedotus ry, markkinointirikokseen Suomen rikoslain 30. luvun mukaisesti:
”1 § (1.4.1999/475) Markkinointirikos. Joka tavaroiden, palveluksien, kiinteistöjen, yksityisen osakeyhtiön arvopapereiden tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on tuomittava markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.”
Leipätiedotus antaa nettisivuillaan ja mitä todennäköisimmin myös muussa markkinointimateriaalissaan johdonmukaisesti väärän kuvan leivän sisältämästä energiamäärästä muihin elintarvikkeisiin verrattuna. Annetaan ymmärtää, että leipä sopii erinomaisesti ylipainoon taipuville. Näin pyritään leipomotuotteiden mahdollisimman laajaan myyntiin täysin valheellisin perustein.
Olen lähettänyt oheisen sähköpostin Leipätiedotuksen Toiminnanjohtaja ETM Kaisa Mensoselle saamatta kuitenkaan vastausta. Sähköpostista käy ilmi Leipätiedotuksen välittämä totuudenvastainen ja harhaanjohtava tiedotus. Ruoka-aineiden energialaskelmissa olen käyttänyt lähteenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen fineli-tietokantaa.
Kyseisiä leipätiedotuksen väittämiä siteerataan keskeisissä medioissamme, kuten MTV3:n nettisivuilla.
Annan tarvittaessa lisätietoja.
8.9.2011
XX
------------------------------------------------------------
Hei,
Mitä vastaatte vasta-argumentteihini koskien nettisivujenne tietoja leivän ja muiden ruoka-aineiden energiamääristä?
http://www.leipatiedotus.fi/tietoa_leivasta/leipa_pahkinankuoressa
Kohta 4. Leipä auttaa laihtumaan
Väitteenne:
”Yhdessä leipäviipaleessa on yhtä vähän (60 kcal) energiaa kuin desilitrassa täysmehua.”
Vasta-argumenttini:
Finelin mukaan keskimääräinen leipäpala painaa 35g ja kaikki sen tunnistamat ruisleivät sisältävät energiaa yli 200 kcal/100g.
Yhdessä tavallisessa ruisleipäviipaleessa on siis helposti yli 70 kcal. Sen sijaan desilitrassa (100g) täysmehua on max. 45 kcal/100g
Suomen suosituin leipä on Vaasan ruispalat. Tuotteessa on energiaa 260 kcal/100g eli 35g viipale sisältää energiaa 91 kcal eli yli kaksi kertaa enemmän kuin desilitra (100g) täysmehua.
Väitteenne:
”Saman määrän energiaa saa yhdestä teelusikallisesta voita tai margariinia tai parista viipaleesta meetvurstia.”
Vasta-argumenttini:
Finelin mukaan yksi teelusikka voita painaa 4,5 g ja sisältää täten energiaa 4,5 g * 725 kcal/100g = 32,6 kcal
eli alle puolet tavallisesta leipäpalasta ja jokseenkin kolmannes Vaasan ruispalat viipaleesta.
Finelin mukaan kaksi viipaletta keskikokoista rasvaista meetvurstia painaa 12 g ja sisältää täten energiaa 12g * 423 kcal/100g = 50,8 kcal. Eli noin 55-70 % tavallisen leipäpalan energiasta.
Väitteenne:
”Leipä ei siis lihota, vaan runsasrasvaiset päälliset.”
Vasta-argumenttini:
Miten tämä väitteenne on linjassa edellä esitettyjen laskelmien kanssa?
Kysymys:
Onko tarkoituksenanne antaa kuluttajille totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja maksimoidaksenne edustamanne leipomoteollisuuden myynnin?
Vastaustanne odottaen,
XX
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiilihydraatit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiilihydraatit. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, syyskuuta 13, 2011
sunnuntai, kesäkuuta 26, 2011
Yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä
**
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.
Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011
Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!
Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.
Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.
Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.
Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).
Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.
Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?
Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.
Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan
Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.
Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.
Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.
Ajankohtaisia rasvatutkimuksia
Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.
Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.
Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.
Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin
Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.
Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.
Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.
Verenpaineen hoito VHH:lla
Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).
Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.
Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.
Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?
On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.
Yksi ruokavalio ei sovi kaikille
Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.
Ruokahalu ja kylläisyys
On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.
On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.
Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?
Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).
On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.
Kliiniset myytit
On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.
Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!
Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.
Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.
Johtopäätös
Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.
Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011
Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!
Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.
Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.
Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.
Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).
Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.
Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?
Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.
Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan
Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.
Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.
Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.
Ajankohtaisia rasvatutkimuksia
Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.
Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.
Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.
Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin
Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.
Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.
Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.
Verenpaineen hoito VHH:lla
Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).
Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.
Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.
Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?
On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.
Yksi ruokavalio ei sovi kaikille
Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.
Ruokahalu ja kylläisyys
On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.
On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.
Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?
Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).
On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.
Kliiniset myytit
On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.
Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!
Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.
Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.
Johtopäätös
Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.
torstaina, huhtikuuta 07, 2011
Glykemiaindeksi painonhallinnassa – faktaa vai fiktiota?
**
Lapin urheiluopiston järjestämässä ravintovalmentajakoulutuksessa olemme pohtineet glykemiaindeksiä. Tässä muistiinpanojani teidän arvioitavaksenne.
Glykeemisellä indeksillä (GI) tarkoitetaan hiilihydraattia sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa veren sokeripitoisuuden (glukoosin) kohoamista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren glukoosipitoisuus pysyttelee syömisen jälkeen, sitä suurempi on ruoka-aineen glykeeminen indeksi. Glykeemistä indeksiä määriteltäessä on nautittu ruoka-annos, jossa hiilihydraattimäärä on 50 grammaa ja tämän perusteella mitataan vaikutukset verensokerin vaihteluun. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleensä valkoista leipää tai puhdasta glukoosia, jonka GI on 100. Tässä vertailussa GI:n arvot alle 55 määritellään alhaisiksi (matala GI) ja arvoja yli 70 pidetään korkeina (korkea GI).
Pelkkä GI ei useinkaan kerro täyttä totuutta laihduttajalle, koska GI:n vaikutukset ovat pitkälti riippuvaisia hiilihydraattien määrästä. Sen sijaan ruoka-annosten glykemiakuormia (GL, glycemic load) tarkastelemalla voidaan paremmin arvioida ruoka-annosten vaikutusta hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja verensokerin muutoksiin. Glykemiakuorma on ravinnon GI:n ja hiilihydraattimäärien (g) tulo.
Verensokeria kohottavan vaikutuksen mittaamiseen ei ole vielä saatu kehitettyä täysin luotettavaa menetelmää. Eri mittauksissa saadut tulokset voivat siksi poiketa toisistaan. Ruoan valmistusmenetelmät, koostumus ja vilja- ja kasvilajikkeiden erot vaikuttavat mittaustuloksiin. Ruoan imeytymisessä on myös yksilöllisiä eroja. Suuntaa-antavaa tietoa eri ruokien vaikutuksesta verensokerin nousuun GI kuitenkin antaa.
Kriittisesti tarkastelemalla tutkimusnäyttöjä GI:n puolesta ja vastaan, näyttäisi hahmottuvan sellainen kuva, että GI:n (ja osittain myös GL:n) vaikutusta painonhallintaan ei ole pystytty pitävästi osoittamaan. Matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineet ovat usein tuotteita, jotka ovat muutenkin omassa sarjassaan suositeltavia kuitupitoisuutensa ja matalan energiatiheytensä ansiosta. Yksittäisten ruoka-aineiden vaikutus verensokeriin aterian yhteydessä kuitenkin muuttuu, kun aterialla nautitaan muitakin ruoka-aineita. Esimerkiksi ravintokuidut, proteiini ja rasva hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ohutsuolesta ja siten laskevat aterian vaikutusta verensokeriin. Lisäksi ruoka-aineen vaikutus verensokeriin riippuu myös siitä, kuinka nopeasti sen sisältämät hiilihydraatit siirtyvät verestä muihin kudoksiin (lihaksiin, aivoihin jne.).
Ajatuksena GI:n tutkiminen ja sen ympärillä pyörivä valistustyö on hyvä. Verensokerin voimakkaiden vaihteluiden tasaaminen ja samalla insuliininerityksen piikkien välttäminen on järkevää, sillä se auttaa näläntunteen ja syömisen hallinnassa sekä vähentää energian varastoitumista rasvakudokseen. On kuitenkin vaikea osoittaa, johtuuko tämä suoraan matalasta GI:sta, ruoan muista ominaisuuksista, kuten kuitupitoisuudesta vai näiden yhteisvaikutuksesta.
Kaikesta kriittisyydestä huolimatta GI-arvot voivat olla apuna painonhallintaa tukevien ruokavalintojen tekemisessä. Mielenkiintoista on seurata tutkimuksen edistymistä ja saada lisää tietoa niin kiisteltyjen hiilihydraattien merkityksestä painonhallinnassa.
Laihdutustutkijat ovat yhä suuremmassa määrin tällä hetkellä huolissaan hiilihydraattien lihottavasta vaikutuksesta. Aiemmin niin hanakasti esille otettu rasvojen lihottava vaikutus on ainakin edistyksellisimpien asiantuntijoiden mielikuvissa hetkeksi väistynyt taka-alalle.
Glykemiaindeksi on tuottanut pettymyksiä laihdutustutkijoille. Glykeeminen indeksi ei kovin hyvin kuvaa verensokerimuutoksen suuruutta. Ruokien GI on kuuma peruna ravintokeskustelussa. Todellisia vaikutuksia verensokerin määrään nousuun ei voida GI:n avulla mitata, koska menetelmä perustuu mittauksiin, joissa nautitaan aina 50 grammaa hiilihydraattia. Käytännössä tämä tarkoittaa suuria eroja ruoka-aineiden määrissä. Esimerkiksi 50 grammaa irtokarkkeja aiheuttaa yhtä suuren verensokerin nousun kuin 700 grammaa porkkanoita. Vesimelonin GI on korkea (72), mutta GL on matala (4), koska 50 gramman annoksessa vesimelonia on vain muutama gramma hiilihydraattia. Ruoan kypsyysaste vaikuttaa sillä tavalla, että esim. raa’alla porkkanaraasteella on matalampi GI kuin kokonaisena höyrytetyllä porkkanalla. Eli tältäkään osin emme voi pitää GI-menetelmää kovin hyvänä.
Puhuttaessa painonhallinnasta erilaisille tahoille on vinha totuus, että GI vain sekoittaa ajatuskuvioita. Ensi askeleitaan painonhallinnassa ottava ei voi saada pysyviä muutoksia aikaan tarkkailemalla jatkuvasti taulukoita, joissa ilmaistaan ruoka-aineiden imeytymisnopeuksia. Siinä laimenee into hyvinkin nopeasti. Sen sijaan GI-taulukoiden kanssa pelailu saattaisi onnistua henkilöille, joilla on jo tietty käsitys terveellisestä ravitsemuksesta.
Tavalliselle ihmiselle, joka taistelee ylipainonsa kanssa, täytyy asiat selvittää yksinkertaisesti ja helppotajuisesti. Tänä päivänä elintarviketeollisuus pitää kyllä siitä huolen, että kuluttajat ovat ihan sekaisin sen suhteen mitä meidän tulisi syödä. Jatkuvasti tulee uutta ja hienoa helposti ja nopeasti valmistettavaa ravintoa tarjolle.
Yhteenvetona mainittakoon, että GI:n suhteen on kyseessä siis ainakin osittain fiktiosta. Glykemiaindeksin tarkkailuun perustuva painonhallinnan tarkkailu lepää epävarmalla pohjalla. Sen sijaan GL ja siihen perustuva painonhallinta on jo paljon parempi vaihtoehto. Siitä asiasta joskus enemmän! Pysykää linjoilla!
Lapin urheiluopiston järjestämässä ravintovalmentajakoulutuksessa olemme pohtineet glykemiaindeksiä. Tässä muistiinpanojani teidän arvioitavaksenne.
Glykeemisellä indeksillä (GI) tarkoitetaan hiilihydraattia sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa veren sokeripitoisuuden (glukoosin) kohoamista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren glukoosipitoisuus pysyttelee syömisen jälkeen, sitä suurempi on ruoka-aineen glykeeminen indeksi. Glykeemistä indeksiä määriteltäessä on nautittu ruoka-annos, jossa hiilihydraattimäärä on 50 grammaa ja tämän perusteella mitataan vaikutukset verensokerin vaihteluun. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleensä valkoista leipää tai puhdasta glukoosia, jonka GI on 100. Tässä vertailussa GI:n arvot alle 55 määritellään alhaisiksi (matala GI) ja arvoja yli 70 pidetään korkeina (korkea GI).
Pelkkä GI ei useinkaan kerro täyttä totuutta laihduttajalle, koska GI:n vaikutukset ovat pitkälti riippuvaisia hiilihydraattien määrästä. Sen sijaan ruoka-annosten glykemiakuormia (GL, glycemic load) tarkastelemalla voidaan paremmin arvioida ruoka-annosten vaikutusta hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja verensokerin muutoksiin. Glykemiakuorma on ravinnon GI:n ja hiilihydraattimäärien (g) tulo.
Verensokeria kohottavan vaikutuksen mittaamiseen ei ole vielä saatu kehitettyä täysin luotettavaa menetelmää. Eri mittauksissa saadut tulokset voivat siksi poiketa toisistaan. Ruoan valmistusmenetelmät, koostumus ja vilja- ja kasvilajikkeiden erot vaikuttavat mittaustuloksiin. Ruoan imeytymisessä on myös yksilöllisiä eroja. Suuntaa-antavaa tietoa eri ruokien vaikutuksesta verensokerin nousuun GI kuitenkin antaa.
Kriittisesti tarkastelemalla tutkimusnäyttöjä GI:n puolesta ja vastaan, näyttäisi hahmottuvan sellainen kuva, että GI:n (ja osittain myös GL:n) vaikutusta painonhallintaan ei ole pystytty pitävästi osoittamaan. Matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineet ovat usein tuotteita, jotka ovat muutenkin omassa sarjassaan suositeltavia kuitupitoisuutensa ja matalan energiatiheytensä ansiosta. Yksittäisten ruoka-aineiden vaikutus verensokeriin aterian yhteydessä kuitenkin muuttuu, kun aterialla nautitaan muitakin ruoka-aineita. Esimerkiksi ravintokuidut, proteiini ja rasva hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ohutsuolesta ja siten laskevat aterian vaikutusta verensokeriin. Lisäksi ruoka-aineen vaikutus verensokeriin riippuu myös siitä, kuinka nopeasti sen sisältämät hiilihydraatit siirtyvät verestä muihin kudoksiin (lihaksiin, aivoihin jne.).
Ajatuksena GI:n tutkiminen ja sen ympärillä pyörivä valistustyö on hyvä. Verensokerin voimakkaiden vaihteluiden tasaaminen ja samalla insuliininerityksen piikkien välttäminen on järkevää, sillä se auttaa näläntunteen ja syömisen hallinnassa sekä vähentää energian varastoitumista rasvakudokseen. On kuitenkin vaikea osoittaa, johtuuko tämä suoraan matalasta GI:sta, ruoan muista ominaisuuksista, kuten kuitupitoisuudesta vai näiden yhteisvaikutuksesta.
Kaikesta kriittisyydestä huolimatta GI-arvot voivat olla apuna painonhallintaa tukevien ruokavalintojen tekemisessä. Mielenkiintoista on seurata tutkimuksen edistymistä ja saada lisää tietoa niin kiisteltyjen hiilihydraattien merkityksestä painonhallinnassa.
Laihdutustutkijat ovat yhä suuremmassa määrin tällä hetkellä huolissaan hiilihydraattien lihottavasta vaikutuksesta. Aiemmin niin hanakasti esille otettu rasvojen lihottava vaikutus on ainakin edistyksellisimpien asiantuntijoiden mielikuvissa hetkeksi väistynyt taka-alalle.
Glykemiaindeksi on tuottanut pettymyksiä laihdutustutkijoille. Glykeeminen indeksi ei kovin hyvin kuvaa verensokerimuutoksen suuruutta. Ruokien GI on kuuma peruna ravintokeskustelussa. Todellisia vaikutuksia verensokerin määrään nousuun ei voida GI:n avulla mitata, koska menetelmä perustuu mittauksiin, joissa nautitaan aina 50 grammaa hiilihydraattia. Käytännössä tämä tarkoittaa suuria eroja ruoka-aineiden määrissä. Esimerkiksi 50 grammaa irtokarkkeja aiheuttaa yhtä suuren verensokerin nousun kuin 700 grammaa porkkanoita. Vesimelonin GI on korkea (72), mutta GL on matala (4), koska 50 gramman annoksessa vesimelonia on vain muutama gramma hiilihydraattia. Ruoan kypsyysaste vaikuttaa sillä tavalla, että esim. raa’alla porkkanaraasteella on matalampi GI kuin kokonaisena höyrytetyllä porkkanalla. Eli tältäkään osin emme voi pitää GI-menetelmää kovin hyvänä.
Puhuttaessa painonhallinnasta erilaisille tahoille on vinha totuus, että GI vain sekoittaa ajatuskuvioita. Ensi askeleitaan painonhallinnassa ottava ei voi saada pysyviä muutoksia aikaan tarkkailemalla jatkuvasti taulukoita, joissa ilmaistaan ruoka-aineiden imeytymisnopeuksia. Siinä laimenee into hyvinkin nopeasti. Sen sijaan GI-taulukoiden kanssa pelailu saattaisi onnistua henkilöille, joilla on jo tietty käsitys terveellisestä ravitsemuksesta.
Tavalliselle ihmiselle, joka taistelee ylipainonsa kanssa, täytyy asiat selvittää yksinkertaisesti ja helppotajuisesti. Tänä päivänä elintarviketeollisuus pitää kyllä siitä huolen, että kuluttajat ovat ihan sekaisin sen suhteen mitä meidän tulisi syödä. Jatkuvasti tulee uutta ja hienoa helposti ja nopeasti valmistettavaa ravintoa tarjolle.
Yhteenvetona mainittakoon, että GI:n suhteen on kyseessä siis ainakin osittain fiktiosta. Glykemiaindeksin tarkkailuun perustuva painonhallinnan tarkkailu lepää epävarmalla pohjalla. Sen sijaan GL ja siihen perustuva painonhallinta on jo paljon parempi vaihtoehto. Siitä asiasta joskus enemmän! Pysykää linjoilla!
tiistaina, helmikuuta 22, 2011
Lihavia apinoita
**
Muutama päivä sitten (19.2.2011) The New York Times -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli lihavuustutkimuksesta, jossa käytettiin apinoita koe-eläiminä.
Tiesittekö, että apina ei kovin helposti liho jos se saa syödä lajilleen ominaista ruokaa? Koesarjoissa tarvittiin kuitenkin lihavia apinoita. Lihavilla apinoilla on tarkoitus selvittää miksi lihava apina saa diabeteksen. Kun apina sitten on sairastunut diabetekseen, sille annetaan diabeteslääkkeitä ja tehdään erilaisia kokeita ja leikkauksia.
Nyt niitä lihavia apinoita on saatu aikaiseksi. Arvatkaa miten?
Taidatte arvata, joten kerron sen heti: Kun apinoille syötetään amerikkalaisille kuluttajille tyypillistä ruokaa, silloin ne lihovat niin, että mahat viistävät lattiaa, heidän lyllertäessään nelinkontin paikasta toiseen. Traagista tässä jutussa on se, että voimakkain lihotusvaikutus saatiin aikaiseksi erään merkittävän terveysjärjestön ohjeistuksella. Siitä lähemmin tuonnempana.
Apinalle saatiin aikaiseksi vyötärölihavuus näin:
Muutama päivä sitten (19.2.2011) The New York Times -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli lihavuustutkimuksesta, jossa käytettiin apinoita koe-eläiminä.
Tiesittekö, että apina ei kovin helposti liho jos se saa syödä lajilleen ominaista ruokaa? Koesarjoissa tarvittiin kuitenkin lihavia apinoita. Lihavilla apinoilla on tarkoitus selvittää miksi lihava apina saa diabeteksen. Kun apina sitten on sairastunut diabetekseen, sille annetaan diabeteslääkkeitä ja tehdään erilaisia kokeita ja leikkauksia.
Nyt niitä lihavia apinoita on saatu aikaiseksi. Arvatkaa miten?
Taidatte arvata, joten kerron sen heti: Kun apinoille syötetään amerikkalaisille kuluttajille tyypillistä ruokaa, silloin ne lihovat niin, että mahat viistävät lattiaa, heidän lyllertäessään nelinkontin paikasta toiseen. Traagista tässä jutussa on se, että voimakkain lihotusvaikutus saatiin aikaiseksi erään merkittävän terveysjärjestön ohjeistuksella. Siitä lähemmin tuonnempana.
Apinalle saatiin aikaiseksi vyötärölihavuus näin:
- ensin apina opetettiin sohvaperunan tavoille
- apina sai syödä niin paljon hiilihydraattipitoisia muroja ja keksejä kuin mieli tekee
- välipaloina oli tarjolla pähkinävoilla terästettyjä energiapatukoita (nallekarkeista ja viinikumeista oli pakko luopua sillä ne tarttuivat haitaksi asti apinoiden hampaisiin)
- päivittäin apinat joivat hedelmäsokerilla makeutettua juomaa suunnilleen niin paljon kuin keskiverto amerikkalainen vetää limsaa päivässä (erityisen nopeasti apinoiden paino ja diabetes on lisääntynyt heidän nautittuaan paljon fruktoosia sisältävää makeaa maissisiirappia, HFCS)
Tohtori Anthony G Comuzzie onnistui nopeasti kehittämään lihavia apinoita San Antonion (Texas) tutkimuslaitoksessa. Hän vähensi rasvan saantia ja lisäsi hiilihydraatin saantia vastaamaan suunnilleen Amerikan sydänliiton suosituksia. Ja se sai apinoiden rasvasolut varastointivaiheeseen!
Tohtori Barbara C Hansen Floridan tutkimuslaitoksesta oli tehnyt havainnon, että apinat eivät liho rasvaisia ruokia syömällä, vaan lihomisen aikaansaamiseksi apinoiden on saatava runsaasti hiilihydraatteja. Tohtori Hansenin aikaansaama maailman lihavin rhesus-apina (Fat Albert) söi lähes pelkästään Amerikan sydänliiton suosittelemaa ruokaa!
Eli, kerrataanpa vielä: Jos välttämättä haluat apinana (ja ihmisenä) kehittää paljon epäterveellistä vyötärörasvaa ja saada diabetes, silloin sinun pitää syödä täällä Suomessa niin kuin Suomen sydänliiton esitemateriaaleissa neuvotaan: vähän tyydyttynyttä rasvaa ja paljon hiilihydraatteja. Koska lihavuudesta ei seuraa kuin terveyshaittoja, annan sinulle tutun ohjeen, jolla voit pysyä hoikkana ja terveenä:
Syö päinvastoin kuin Suomen sydänliitto neuvoo!
Lähde: Andrew Pollack. Today’s Lab Rats of Obesity: Furry Couch Potatoes. The New York Times, 19.2.2011
tiistaina, joulukuuta 14, 2010
Rasvassa on paljon energiaa
**
Olet varmaan kuullut, että hiilihydraateissa on energiaa noin 4 kcal grammaa kohti ja rasvoissa tätä energiaa on yli kaksi kertaa enemmän, eli noin 9 kcal/gramma. Tämä havainto johtaa usein siihen, että painonhallinnan asiantuntijat varoittavat valistustyössään rasvojen liiallisesta nauttimisesta.
Minäkin kerron valistustyössäni rasvojen korkeasta energiamäärästä. Tiede ja varsinkin käytäntö on kuitenkin osoittanut, että proteiinien ja rasvojen nauttiminen pitää nälän tehokkaasti loitolla. Painonhallinnassa on keskeistä miten usein me syömme ruokaa tai välipaloja tyydyttääksemme nälkämme. Nälkää vastaan on turha pitemmän päälle kamppailla. Itsepetoksen tiellä on kulkenut moni suomalainenkin nälkää näkevä laihduttaja. Usko nyt tällä sanomisella, että nälkä ja laihdutus eivät kulje käsi kädessä kovinkaan pitkään.
Rasvasta voidaan tehdä myös sellainen käytännön havainto, että on erittäin vaikea nauttia paljon pelkästään rasvaa sisältäviä ruoka-aineita. Yritä syödä kilo meijerivoita. Taitaa jäädä toteutumatta. Mitään valtavan suuria ongelmia ei useimmilla kuitenkaan ole syödä kilon verran spagettia tai makaronia. Puhumattakaan siitä, että moni meistä tyhjentää jopa puolentoista litran virvoitusjuomapullon hyvinkin lyhyessä ajassa ja saattaa vielä jäädä nälkäkin.
Rasvojen, hiilihydraattien ja muidenkin energiaravintoaineiden energiamäärät arvioidaan ns. Atwaterin kerrointa käyttäen. Tämän kertoimen avulla saadaan ravintoaineiden fysiologinen energia-arvo. Kautta aikojen tätä tietoa on käytetty ruoka-aineen energiapitoisuuden laskemiseen kun ravintoaineiden määrä tunnetaan. En kuitenkan usko, että Atwater olisi kaavaillut tätä kerrointa käytettäväksi painonhallinnan työvälineenä. Siihen se on liian yksinkertainen. Atwaterin kertoimet ovat seuraavat:
Olen erittäin hyvällä menestyksellä tarjonnut asiakkailleni seuraavaa tieteellistä havaintoa: Jos painonhallinnassa huolehdit siitä, että syöt riittävästi proteiinia ja rasvaa, sinulla on erittäin hyvät mahdollisuudet laihtua pysyvästi. Käytäntö osoittaa havainnot oikean suuntaisiksi. Saan lähes joka päivä palautetta tyytyväisiltä asiakkailta, jotka ilmoittavat kilojen karisseen nälkää näkemättä. Asiakkaiden huolet siitä, että voimakkaampi panostus proteiiniin ja rasvaan, saattaisi lisätä terveysriskejä (näistä rasvoihin ja proteiineihin liittyvistä terveysriskeistä joskus varoitellaan), pyrin kuittaamaan näin: On lähes aina terveellisempää siirtyä ylipainosta normaalipainoon kuin jäädä murehtimaan rasvojen ja proteiinien todennäköisesti hyvin pieniä terveysriskejä omalla kohdallasi. Tietenkin on syytä seurata terveysindikaattoreita koko ajan ja avoimella sekä kriittisellä mielellä tulkita terveyden edistymistä tai heikentymistä jokaisen ihmisen kohdalla erikseen. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi sellaisenaan toiselle. Mutta silkkaa hölmöyttä olisi jättää painonhallinnan keinovalikoimasta pois proteiinien ja rasvojen käyttö hiilihydraattien (ja alkoholin!) kustannuksella.
Biokemian tasolla rasvojen ja hiilihydraattien ero energiamäärissä näkyy energiaravintoaineiden oksidaatiossa (hapetuksessa) ja yksittäisten atomien välisten sidosten laadussa.
Rasvat ja hiilihydraatit koostuvat ihan samoista alkuaineista, eli niissä on hiiltä, vetyä ja happea. Hiilihydraateissa on kuitenkin hyvin paljon enemmän happiatomeja kuin rasvamolekyylissä. Äärettömän yksinkertaisesti voidaan ilmaista energiaravintoaineiden ero tarkkailemalla niiden hapetusta ja atomien välisten sidosten laatua. Elimistömme saa energiaa mm. hapettamalla energiaravintoaineita. Koska hiilihydraateissa on ennestään niin paljon happea, ne eivät kovin paljon voi lisää "hapettua" (oksidoitua). Rasvamolekyyleissä sen sijaan on vähemmän happiatomeja ja siksi niiden oksidaatio on enemmän energiaa tuottava.
Hiilihydraattien ja rasvojen rakenne eroaa myös huomattavalla tavalla toisistaan. Yksinkertaiset sokerit ovat usein renkaan muotoisia kun sen sijaan rasvat usein koostuvat yhteisestä glyserolimolekyylistä, jonka varassa roikkuu kolme rasvahappoa.
Hiilen molekyylipaino on 12 ja vedyn molekyylipaino on vain noin 2 (vetymolekyylissä on aina kaksi vetyatomia, H2). Hapen molekyylipaino on suhteellisen suuri (16) ja sen suhteellinen massaosuus rasva- tai hiilihydraattimolekyylistä muodostuu näin varsin huomattavaksi. Näiden ja muidenkin asioiden takia hiilihydraatit sisältävät vähemmän energiaa kuin rasvat.
Kun seuraavan kerran (ehkä jo uutena vuotena 2011?) mietit laihdutuskuurin aloittamista, harkitse vakavissasi painonhallintaa proteiinin ja rasvan varassa. Kysy tarvittaessa lisää!
Olet varmaan kuullut, että hiilihydraateissa on energiaa noin 4 kcal grammaa kohti ja rasvoissa tätä energiaa on yli kaksi kertaa enemmän, eli noin 9 kcal/gramma. Tämä havainto johtaa usein siihen, että painonhallinnan asiantuntijat varoittavat valistustyössään rasvojen liiallisesta nauttimisesta.
Minäkin kerron valistustyössäni rasvojen korkeasta energiamäärästä. Tiede ja varsinkin käytäntö on kuitenkin osoittanut, että proteiinien ja rasvojen nauttiminen pitää nälän tehokkaasti loitolla. Painonhallinnassa on keskeistä miten usein me syömme ruokaa tai välipaloja tyydyttääksemme nälkämme. Nälkää vastaan on turha pitemmän päälle kamppailla. Itsepetoksen tiellä on kulkenut moni suomalainenkin nälkää näkevä laihduttaja. Usko nyt tällä sanomisella, että nälkä ja laihdutus eivät kulje käsi kädessä kovinkaan pitkään.
Rasvasta voidaan tehdä myös sellainen käytännön havainto, että on erittäin vaikea nauttia paljon pelkästään rasvaa sisältäviä ruoka-aineita. Yritä syödä kilo meijerivoita. Taitaa jäädä toteutumatta. Mitään valtavan suuria ongelmia ei useimmilla kuitenkaan ole syödä kilon verran spagettia tai makaronia. Puhumattakaan siitä, että moni meistä tyhjentää jopa puolentoista litran virvoitusjuomapullon hyvinkin lyhyessä ajassa ja saattaa vielä jäädä nälkäkin.
Rasvojen, hiilihydraattien ja muidenkin energiaravintoaineiden energiamäärät arvioidaan ns. Atwaterin kerrointa käyttäen. Tämän kertoimen avulla saadaan ravintoaineiden fysiologinen energia-arvo. Kautta aikojen tätä tietoa on käytetty ruoka-aineen energiapitoisuuden laskemiseen kun ravintoaineiden määrä tunnetaan. En kuitenkan usko, että Atwater olisi kaavaillut tätä kerrointa käytettäväksi painonhallinnan työvälineenä. Siihen se on liian yksinkertainen. Atwaterin kertoimet ovat seuraavat:
- hiilihydraatit 4 kcal/g
- proteiinit 4 kcal/g
- rasvat 9 kcal/g
- alkoholi 7 kcal/g
Olen erittäin hyvällä menestyksellä tarjonnut asiakkailleni seuraavaa tieteellistä havaintoa: Jos painonhallinnassa huolehdit siitä, että syöt riittävästi proteiinia ja rasvaa, sinulla on erittäin hyvät mahdollisuudet laihtua pysyvästi. Käytäntö osoittaa havainnot oikean suuntaisiksi. Saan lähes joka päivä palautetta tyytyväisiltä asiakkailta, jotka ilmoittavat kilojen karisseen nälkää näkemättä. Asiakkaiden huolet siitä, että voimakkaampi panostus proteiiniin ja rasvaan, saattaisi lisätä terveysriskejä (näistä rasvoihin ja proteiineihin liittyvistä terveysriskeistä joskus varoitellaan), pyrin kuittaamaan näin: On lähes aina terveellisempää siirtyä ylipainosta normaalipainoon kuin jäädä murehtimaan rasvojen ja proteiinien todennäköisesti hyvin pieniä terveysriskejä omalla kohdallasi. Tietenkin on syytä seurata terveysindikaattoreita koko ajan ja avoimella sekä kriittisellä mielellä tulkita terveyden edistymistä tai heikentymistä jokaisen ihmisen kohdalla erikseen. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi sellaisenaan toiselle. Mutta silkkaa hölmöyttä olisi jättää painonhallinnan keinovalikoimasta pois proteiinien ja rasvojen käyttö hiilihydraattien (ja alkoholin!) kustannuksella.
Biokemian tasolla rasvojen ja hiilihydraattien ero energiamäärissä näkyy energiaravintoaineiden oksidaatiossa (hapetuksessa) ja yksittäisten atomien välisten sidosten laadussa.
Rasvat ja hiilihydraatit koostuvat ihan samoista alkuaineista, eli niissä on hiiltä, vetyä ja happea. Hiilihydraateissa on kuitenkin hyvin paljon enemmän happiatomeja kuin rasvamolekyylissä. Äärettömän yksinkertaisesti voidaan ilmaista energiaravintoaineiden ero tarkkailemalla niiden hapetusta ja atomien välisten sidosten laatua. Elimistömme saa energiaa mm. hapettamalla energiaravintoaineita. Koska hiilihydraateissa on ennestään niin paljon happea, ne eivät kovin paljon voi lisää "hapettua" (oksidoitua). Rasvamolekyyleissä sen sijaan on vähemmän happiatomeja ja siksi niiden oksidaatio on enemmän energiaa tuottava.
Hiilihydraattien ja rasvojen rakenne eroaa myös huomattavalla tavalla toisistaan. Yksinkertaiset sokerit ovat usein renkaan muotoisia kun sen sijaan rasvat usein koostuvat yhteisestä glyserolimolekyylistä, jonka varassa roikkuu kolme rasvahappoa.
Hiilen molekyylipaino on 12 ja vedyn molekyylipaino on vain noin 2 (vetymolekyylissä on aina kaksi vetyatomia, H2). Hapen molekyylipaino on suhteellisen suuri (16) ja sen suhteellinen massaosuus rasva- tai hiilihydraattimolekyylistä muodostuu näin varsin huomattavaksi. Näiden ja muidenkin asioiden takia hiilihydraatit sisältävät vähemmän energiaa kuin rasvat.
Kun seuraavan kerran (ehkä jo uutena vuotena 2011?) mietit laihdutuskuurin aloittamista, harkitse vakavissasi painonhallintaa proteiinin ja rasvan varassa. Kysy tarvittaessa lisää!
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen
**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio
Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
- Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani). - Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
(7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
tyhjenemisellä) - Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
- Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17) - Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
kesti 16 vuotta.(18) - Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
selkeästi**.(19) - ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
Vladimir Heiskanen
Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?
sunnuntai, syyskuuta 05, 2010
Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?
**
Iltalehden toimittaja Taru Schroderus on taas ahkeroinut dieettivertailujen parissa. Viikonloppuna ilmestyvässä lehden liitteessä selvitellään taas vähähiilihydraattisen (VHH) ja vähärasvaisen dieetin paremmuutta. Näitä kirjoituksia on nykyään yhä enemmän. Onko se pysyvä merkki avoimemmasta kirjoituskulttuurista, jää nähtäväksi?
Virallisterveellisestä poterosta nousi esiin lehden haastattelema ravitsemustutkija Paula Hakala ja virallisen ja vaihtoehtoisen poteron välistä löytyi kätevästi ravintovalmentaja Christer Sundqvist. VHH-poteron kunkkua (eräs ortopedi) ei häiritty tälläkään kertaa.
Kissanhännänveto vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta voidaan ehkä nyt lopettaa. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan molemmat laihduttavat yhtä tehokkaasti.
Kolmen amerikkalaisyliopiston yhteistutkimus antaa lisätietoa monella ravitsemuksen osa-alueella. Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että VHH edistää painonhallintaa. Tuore tutkimus vahvistaa tiedemiesten käsitystä siitä, että VHH:lla voi laihtua yhtä tehokkaasti kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.
Ryhmien laihdutustulokset olivat siis yhtä hyviä, mikä ei ollut biologi, ravitsemusvalmentaja Christer Sundqvistin mukaan lainkaan yllättävää.
- Dieetti kuin dieetti tahtoo laihduttaa, kunhan sitä noudattaa. Myöskään se ei ollut yllättävää, että laihdutustulos oli vuoden jälkeen parempi kuin kahden vuoden kuluttua. Motivaation laskiessa kilot tahtovat tulla takaisin.
Christer Sundqvistin mukaan tutkimuksen merkittävin tulos oli se, että VHH:lla päästiin parempiin tuloksiin veren rasvaprofiilin suhteen. Myös Kelan johtava ravitsemustutkija Paula Hakala pitää sitä tutkimuksen mielenkiintoisimpana antina.
- Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisesta ravinnosta tutkimusryhmien ruokavalio koostui, sillä sitä tutkimus ei kerro. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneen ryhmän HDL-kolesterolissa tapahtui tutkimusjakson aikana niin positiivisia muutoksia, että ryhmän ravitsemuksessa on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota ravintorasvojen laatuun.
VHH:ta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta Hakala sanoo pitävänsä vähärasvaista ruokavaliota VHH:ta miellyttävämpänä tapana laihduttaa.
- Kuten tutkimuksestakin kävi ilmi, VHH:n aikana ilmeni selvästi enemmän suolisto-ongelmia, kuten ummetusta. Elimistön ketoositila voi aiheuttaa myös mm. pahanhajuista hengitystä, hiusten lähtöä ja suun kuivumista. Jos minun pitäisi laihduttaa, koostaisin ruokavalioni VHH:ta tasapainoisemmalla tavalla, Hakala toteaa.
Sundqvistin mielestä Hakalan väite VHH:n tasapainottomuudesta, on täyttä potaskaa. Ei pidä laisinkaan paikkaansa! VHH on monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio. (piste). Joka väittää jotakin toista, ei ole joko perehtynyt asiaan laisinkaan tai nähnyt jonkin VHH-fanaatikon ruokalautasen tai uskonut jonkun sensaatiolehden tarinoita. Väärä tieto VHH:sta on mahdollista kumota, rakas Paula Hakala! Se vaatii omaa mielenkiintoa tähän ruokavalioon.
Christer Sundqvist sanoo, että toistaiseksi vain kaikkein vannoutuneimmat VHH:lle omistautuneet ovat voineet täysin rinnoin ilahtua siitä, että VHH parantaa esimerkiksi veren kolesteroliarvoja, sillä tieto ei ole päässyt yleiseen jakeluun.
- Yhä edelleen tahtoo olla niin, että viranomaisten suosimassa valistuksessa (esim. Paula Hakala) rasva tukkii verisuonia ja aiheuttaa häiriöitä rasva-aineenvaihdunnassa. Toivottavasti tämän uuden tutkimuksen tulokset kumoavat osaltaan väärän tietoa, sanoo Sundqvist ja huomaa lausahduksen päätyneen painettuun lehteen.
Sundqvist muistuttaa ravinnon runsaiden rasva- ja proteiinimäärien takaavan sen, että energiavajeessa oleva laihduttaja ei ole niin pahasti nälissään kuin energiavajeeseen pyrkivä runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen kanssasisarensa.
- Hiilihydraattia syö helposti liikaa vähäisemmän kylläisyysvaikutuksensa takia. Siinä missä vähärasvainen ruokavalio voi tarkoittaa kärvistelyä nälässä, VHH:lla ei ole nälkä energiavajeesta huolimatta.
Sundqvist pitää VHH:ta hyvänä ruokavaliona. Oikein noudatettuna se on maittava ja ravinteikas sekä kannustaa pysyviin terveyttä ylläpitäviin elämäntapamuutoksiin. Paula Hakala ei kannusta ihmisiä äärilaitojen ruokavalioihin, joissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi vääristyä.
Sundqvist pitää käsittämättömänä Hakalan VHH-vainoa. Tarvittaessa insinööri Sami Uusitalo voi kädestä kiinni pitäen aukaista VHH:n mysteerit KELA:n johtavalle ravitsemustutkijalle. Epäuskon ja nöyrtymisen kautta selvyyteen kulki Sundqvistin tie VHH:n kannattajaksi. Hakala voisi harkita samaa.
Lehdessä haastatellaan kahta suomalaista laihduttajaa. Toinen laihduttaa VHH:lla, toinen vähentää rasvoja. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Tutkimus löytyy osoitteesta: www.annals.org/content/153/3/147.abstract
Muita kirjoituksia dieeteistä:
Dukanin dieetti jatkuu
Iltalehden toimittaja Taru Schroderus on taas ahkeroinut dieettivertailujen parissa. Viikonloppuna ilmestyvässä lehden liitteessä selvitellään taas vähähiilihydraattisen (VHH) ja vähärasvaisen dieetin paremmuutta. Näitä kirjoituksia on nykyään yhä enemmän. Onko se pysyvä merkki avoimemmasta kirjoituskulttuurista, jää nähtäväksi?
Virallisterveellisestä poterosta nousi esiin lehden haastattelema ravitsemustutkija Paula Hakala ja virallisen ja vaihtoehtoisen poteron välistä löytyi kätevästi ravintovalmentaja Christer Sundqvist. VHH-poteron kunkkua (eräs ortopedi) ei häiritty tälläkään kertaa.
Kissanhännänveto vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta voidaan ehkä nyt lopettaa. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan molemmat laihduttavat yhtä tehokkaasti.
Kolmen amerikkalaisyliopiston yhteistutkimus antaa lisätietoa monella ravitsemuksen osa-alueella. Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että VHH edistää painonhallintaa. Tuore tutkimus vahvistaa tiedemiesten käsitystä siitä, että VHH:lla voi laihtua yhtä tehokkaasti kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.
Tutkimus kesti kaksi vuotta ja siinä oli mukana 307 henkilöä. Tutkittavien keski-ikä oli 45,5 vuotta ja kehon painoindeksi keskimäärin 36,1. VHH:ta noudattaneessa ryhmässä hiilihydraattien saantia säännösteltiin voimakkaasti ensimmäiset kolme kuukautta (noin 20 g hiilihydraattia päivässä, eli tosi vähän!). Tämän jälkeen hiilihydraattien päivittäistä saantia nostettiin 5 grammaa viikossa, kunnes tavoitepaino oli saavutettu. Vähärasvaisessa dieetissä päivittäinen energiansaanti oli rajattu 1200-1800 kilokalorin välille.
Tutkimuksessa painotettiin voimakkaasti ryhmäterapiaa ja –ohjausta. Molemmat tutkimusryhmät kokoontuivat kahden vuoden aikana yhteensä 38 kertaa. Molemmissa ryhmissä osallistuneiden keskimääräinen painopudotus ensimmäisen (11 kiloa) ja toisen (7 kiloa) seurantavuoden jälkeen oli täsmälleen yhtä suuri. Ryhmien välinen henkilökato oli pienempi vähähiilihydraattista dieettiä noudattaneiden keskuudessa.
Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin, että molemmilla dieeteillä laihtuu pitkällä aikajänteellä yhtä tehokkaasti. Lyhyellä aikavälillä vähähiilihydraattinen dieetti laihduttaa nopeammin ja sen vaikutukset veren rasvaprofiilin olivat parempia.
Ryhmien laihdutustulokset olivat siis yhtä hyviä, mikä ei ollut biologi, ravitsemusvalmentaja Christer Sundqvistin mukaan lainkaan yllättävää.
- Dieetti kuin dieetti tahtoo laihduttaa, kunhan sitä noudattaa. Myöskään se ei ollut yllättävää, että laihdutustulos oli vuoden jälkeen parempi kuin kahden vuoden kuluttua. Motivaation laskiessa kilot tahtovat tulla takaisin.
Christer Sundqvistin mukaan tutkimuksen merkittävin tulos oli se, että VHH:lla päästiin parempiin tuloksiin veren rasvaprofiilin suhteen. Myös Kelan johtava ravitsemustutkija Paula Hakala pitää sitä tutkimuksen mielenkiintoisimpana antina.
- Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisesta ravinnosta tutkimusryhmien ruokavalio koostui, sillä sitä tutkimus ei kerro. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneen ryhmän HDL-kolesterolissa tapahtui tutkimusjakson aikana niin positiivisia muutoksia, että ryhmän ravitsemuksessa on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota ravintorasvojen laatuun.
VHH:ta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta Hakala sanoo pitävänsä vähärasvaista ruokavaliota VHH:ta miellyttävämpänä tapana laihduttaa.
- Kuten tutkimuksestakin kävi ilmi, VHH:n aikana ilmeni selvästi enemmän suolisto-ongelmia, kuten ummetusta. Elimistön ketoositila voi aiheuttaa myös mm. pahanhajuista hengitystä, hiusten lähtöä ja suun kuivumista. Jos minun pitäisi laihduttaa, koostaisin ruokavalioni VHH:ta tasapainoisemmalla tavalla, Hakala toteaa.
Sundqvistin mielestä Hakalan väite VHH:n tasapainottomuudesta, on täyttä potaskaa. Ei pidä laisinkaan paikkaansa! VHH on monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio. (piste). Joka väittää jotakin toista, ei ole joko perehtynyt asiaan laisinkaan tai nähnyt jonkin VHH-fanaatikon ruokalautasen tai uskonut jonkun sensaatiolehden tarinoita. Väärä tieto VHH:sta on mahdollista kumota, rakas Paula Hakala! Se vaatii omaa mielenkiintoa tähän ruokavalioon.
Christer Sundqvist sanoo, että toistaiseksi vain kaikkein vannoutuneimmat VHH:lle omistautuneet ovat voineet täysin rinnoin ilahtua siitä, että VHH parantaa esimerkiksi veren kolesteroliarvoja, sillä tieto ei ole päässyt yleiseen jakeluun.
- Yhä edelleen tahtoo olla niin, että viranomaisten suosimassa valistuksessa (esim. Paula Hakala) rasva tukkii verisuonia ja aiheuttaa häiriöitä rasva-aineenvaihdunnassa. Toivottavasti tämän uuden tutkimuksen tulokset kumoavat osaltaan väärän tietoa, sanoo Sundqvist ja huomaa lausahduksen päätyneen painettuun lehteen.
Sundqvist muistuttaa ravinnon runsaiden rasva- ja proteiinimäärien takaavan sen, että energiavajeessa oleva laihduttaja ei ole niin pahasti nälissään kuin energiavajeeseen pyrkivä runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen kanssasisarensa.
- Hiilihydraattia syö helposti liikaa vähäisemmän kylläisyysvaikutuksensa takia. Siinä missä vähärasvainen ruokavalio voi tarkoittaa kärvistelyä nälässä, VHH:lla ei ole nälkä energiavajeesta huolimatta.
Sundqvist pitää VHH:ta hyvänä ruokavaliona. Oikein noudatettuna se on maittava ja ravinteikas sekä kannustaa pysyviin terveyttä ylläpitäviin elämäntapamuutoksiin. Paula Hakala ei kannusta ihmisiä äärilaitojen ruokavalioihin, joissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi vääristyä.
Sundqvist pitää käsittämättömänä Hakalan VHH-vainoa. Tarvittaessa insinööri Sami Uusitalo voi kädestä kiinni pitäen aukaista VHH:n mysteerit KELA:n johtavalle ravitsemustutkijalle. Epäuskon ja nöyrtymisen kautta selvyyteen kulki Sundqvistin tie VHH:n kannattajaksi. Hakala voisi harkita samaa.
Lehdessä haastatellaan kahta suomalaista laihduttajaa. Toinen laihduttaa VHH:lla, toinen vähentää rasvoja. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Tutkimus löytyy osoitteesta: www.annals.org/content/153/3/147.abstract
Muita kirjoituksia dieeteistä:
Dukanin dieetti jatkuuOvatko karppaajat oikeassa?Sami iski numerot pöytään
Sami iski numerot pöytään
torstaina, heinäkuuta 22, 2010
Yksinkertaista pohdintaa aiheesta kuntourheilu ja hiilihydraatit
**
Olette tottuneet siihen, että tästä terveysblogista saatte lukea yksinkertaista tekstiä. Suokaa anteeksi kun taas tulee niin tavattoman yksinkertaista pohdintaa: miten vähillä hiilihydraateilla kuntourheilu vielä sujuu? Poimin tähän yhteisesti pohdittavaksemme terveysteeman, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hyvin kiintoisa.
Olen asettanut itseni alttiiksi "tieteelliselle ihmiskokeelle" tämän alkukesän aikana, eli 2.5.2010 lähtien olen noudattanut ns. Dukanin dieettiä, jossa syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraatteja. "Pahimmillaan" hiilihydraattien saanti jäi 18-20 gramman tasolle päivittäin (tämä on erittäin vähän hiilihydraattia!). Dieettini edettyä vaiheeseen 3 (Tasaus) olen ruokapäiväkirjani avulla selvittänyt nykyisen hiilihydraattitasoni ja todennut syöväni noin 90 grammaa hiilihydraatteja (sekin on normaalia vähemmän hiilihydraatteja). Dieetti on toiminut minulla yllättävän hyvin. Olen menettänyt noin 6 kiloa elopainoa ja rasvaa on lähtenyt pääosin vartalon keskiosasta. Mahdun taas erittäin tiukkoihin farkkuihini! Näläntunne on pysynyt hyvin hallinnassa. Jatkuvasta energiavajeestani huolimatta en ole tuntenut oloani heikoksi ja nälkä ei ole ollut missään vaiheessaa kovinkaan paha. Kananmunia, lihaa ja kalaa on nautittu runsaasti, nam nam!
Pienestä urheiluvammasta johtuen en enää ole kilpaillut veteraanikisoissa, mutta olen tietenkin edelleen pitänyt yllä kuntoani juoksu- ja kävelylenkeillä 4-6 kertaa viikossa. Siirryttyäni noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliotani huomasin juoksulenkkien sujuvan tahmeasti. Pienikin vauhdinlisäys teki olon epämukavaksi. Hiljaa hölkötellen pystyin tekemään lenkkini jotenkuten sujuvasti ja hölköttely on äärettömän mukavaa ja rentouttavaa. Vauhdinpito oli pakko unohtaa.
Minulle oli selitetty ja olin kirjallisuudessakin törmännyt seuraavaan käsitykseen: "Kun riittävän pitkään elää vähillä hiilihydraateilla, elimistö mukautuu tilanteeseen ja lenkkeilyn pitäisi tuntua taas mukavammalta." Minun täytyy tunnustaa, että kahdenkaan kuukauden sopeutumisjakso ei tuonut minulle helpotusta. Saattaa olla, että sopeutuminen vie vielä pitemmän aikaa kuin muutama kuukausi, tai sitten sopeutumisilmiötä on vahvasti liioiteltu.
Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Pystyn vaivattomasti lisäämään vauhtia ja juoksu tuo näin enemmän nautintoa. Maisemat vaihtuvat nopeammin. Edelleenkin noudatan siis selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä). En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.
Olisi mukava kuulla onko lukijapiirissä sellaisia kuntourheilijoita (mahdollisesti huippu-urheilijoita), jotka onnistuvat harjoittelemaan hyvällä menestyksellä erittäin vähillä hiilihydraattimäärillä (20-50 grammaa hiilihydraattia päivässä)? Voitte vastata kommenttiosioon tai henkilökohtaisesti sähköpostilla (en paljasta henkilötietojanne; ilmaiskaa jos ette halua asiaanne käsiteltävän edes nimettömästi).
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKirsikkajuomaa juoksijoilleIäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempään
Olette tottuneet siihen, että tästä terveysblogista saatte lukea yksinkertaista tekstiä. Suokaa anteeksi kun taas tulee niin tavattoman yksinkertaista pohdintaa: miten vähillä hiilihydraateilla kuntourheilu vielä sujuu? Poimin tähän yhteisesti pohdittavaksemme terveysteeman, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hyvin kiintoisa.
Olen asettanut itseni alttiiksi "tieteelliselle ihmiskokeelle" tämän alkukesän aikana, eli 2.5.2010 lähtien olen noudattanut ns. Dukanin dieettiä, jossa syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraatteja. "Pahimmillaan" hiilihydraattien saanti jäi 18-20 gramman tasolle päivittäin (tämä on erittäin vähän hiilihydraattia!). Dieettini edettyä vaiheeseen 3 (Tasaus) olen ruokapäiväkirjani avulla selvittänyt nykyisen hiilihydraattitasoni ja todennut syöväni noin 90 grammaa hiilihydraatteja (sekin on normaalia vähemmän hiilihydraatteja). Dieetti on toiminut minulla yllättävän hyvin. Olen menettänyt noin 6 kiloa elopainoa ja rasvaa on lähtenyt pääosin vartalon keskiosasta. Mahdun taas erittäin tiukkoihin farkkuihini! Näläntunne on pysynyt hyvin hallinnassa. Jatkuvasta energiavajeestani huolimatta en ole tuntenut oloani heikoksi ja nälkä ei ole ollut missään vaiheessaa kovinkaan paha. Kananmunia, lihaa ja kalaa on nautittu runsaasti, nam nam!
Pienestä urheiluvammasta johtuen en enää ole kilpaillut veteraanikisoissa, mutta olen tietenkin edelleen pitänyt yllä kuntoani juoksu- ja kävelylenkeillä 4-6 kertaa viikossa. Siirryttyäni noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliotani huomasin juoksulenkkien sujuvan tahmeasti. Pienikin vauhdinlisäys teki olon epämukavaksi. Hiljaa hölkötellen pystyin tekemään lenkkini jotenkuten sujuvasti ja hölköttely on äärettömän mukavaa ja rentouttavaa. Vauhdinpito oli pakko unohtaa.
Minulle oli selitetty ja olin kirjallisuudessakin törmännyt seuraavaan käsitykseen: "Kun riittävän pitkään elää vähillä hiilihydraateilla, elimistö mukautuu tilanteeseen ja lenkkeilyn pitäisi tuntua taas mukavammalta." Minun täytyy tunnustaa, että kahdenkaan kuukauden sopeutumisjakso ei tuonut minulle helpotusta. Saattaa olla, että sopeutuminen vie vielä pitemmän aikaa kuin muutama kuukausi, tai sitten sopeutumisilmiötä on vahvasti liioiteltu.
Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Pystyn vaivattomasti lisäämään vauhtia ja juoksu tuo näin enemmän nautintoa. Maisemat vaihtuvat nopeammin. Edelleenkin noudatan siis selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä). En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.
Olisi mukava kuulla onko lukijapiirissä sellaisia kuntourheilijoita (mahdollisesti huippu-urheilijoita), jotka onnistuvat harjoittelemaan hyvällä menestyksellä erittäin vähillä hiilihydraattimäärillä (20-50 grammaa hiilihydraattia päivässä)? Voitte vastata kommenttiosioon tai henkilökohtaisesti sähköpostilla (en paljasta henkilötietojanne; ilmaiskaa jos ette halua asiaanne käsiteltävän edes nimettömästi).
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKirsikkajuomaa juoksijoilleIäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempään
maanantaina, toukokuuta 31, 2010
Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!
**
Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).
Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.
Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:
a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa
b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin
c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää
d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!
e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."
Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!
Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:
Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!
Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.
Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.
Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.
Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.
Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.
Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.
Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.
Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.
Kommentoi!
Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.
Kommentoi!
Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)