Vähättelevät kännykkätutkimukset pois joulumarkkinoilta - tilalle valistusta

**
Jälleen on käsillä se aika vuodesta, joulu, jolloin kännyköiden myyntirauha on turvattava. Mikä sen parempi menetelmä, kuin kuluttajaa rauhoittavat, viranomaisten uutisoimat tutkimustulokset?

Säteilyturvakeskus (STUK) julkaisi äskettäin yhteispohjoismaisen syöpärekisteritutkimuksen aivokasvaintyyppi gliooman ilmaantuvuudesta vuosilta 1979-2008 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kuluttajille viestitettiin: ”Aivokasvainten ilmaantuvuus ei ole suurentunut matkapuhelinten yleistymisen myötä”.

Tuloksia lähemmin tarkasteltaessa STUK:n arvio miesten gliooma-tapausten vähenemisestä 1980-alkaen on hämmentävä. Yhteispohjoismainen rekisteritietohan itse asiassa osoittaa, että 1980-luvulla tapahtuu vain pieni tasaannus, mutta miesten aivoperäisiä syöpiä osoittava käyrä lähtee kuitenkin 2000-luvulta kasvuun. Eikö kännykän käyttökin yleistynyt kyseisenä periodina?

Yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen aineisto päättyy siis vuoteen 2008, eli edustaa tuoreimmillaankin neljän vuoden takaista informaatiota. Lisäksi raportissa on hyödynnetty epäluotettavan Interphone-tutkimuksen aineistoa.

Tanskan viranomaiset sen sijaan paljastivat marraskuussa 2012, että glioblastoma, aivosyövän pahanlaatuisin muoto, on lähes kaksinkertaistunut runsaan kymmenen vuoden aikana. Johtava tutkija Christoffer Johansen: "”Tieto on luotettava ja pitää paikkansa."”

Myös Ruotsin Sosiaalihallituksen tuoreet luvut uhkaavat yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen uskottavuutta. Sosiaalihallituksen syöpärekisteri vuodelle 2011 osoittaa syöpien yleistymisessä 4% vuotuista kasvua, mikä on 2% edellisvuotta 2010 enemmän.

Luvut gliooman osalta voivat olla epätarkkoja. Ruotsin syöpärekisteriin on kohdistunut kritiikkiä, koska glioomatapauksia puuttuu viranomaistenkin mukaan rekisteristä. Sentään jotakin huolestuttavaa myös STUK:n julkaisema yhteispohjoismainen rekisteritutkimuskin osoittaa. Nuorimmassa ikäryhmässä (20-39 vuotta) glioomien ilmaantuvuus suureni naisilla lievästi koko tarkastelujakson ajan.

Israelilainen tutkijapari Wolf & Wolf esittivät jo 2005, että naiset saattavat olla miehiä herkempiä sähkömagneettisille kentille. Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Liisa Pylkkästä haastateltiin Helsingin Sanomissa 26.11 nuorten (20-34 vuotiaiden) yleisimmistä syövistä. Pylkkäsen mukaan rintasyöpä, aivo- ja keskushermostokasvaimet sekä kilpirauhassyöpä ovat kärjessä nuorilla naisilla.

Nuorilla miehillä eniten esiintyviä syöpiä ovat kivessyöpä, lymfooma sekä aivo- ja keskushermostoperäiset syövät. Kivessyövän kasvukäyrä ansaitsee huomiota. Se on suorastaan jyrkkä ja herättää huolta rinnastettuna ajankohtaan kännyköiden yleistymisestä. Missähän ne nuoret miehet sitä puhelintaan säilyttävät?

Myös nuorten aivolymfooman kasvu oli esillä, kun lääkäri Pekka Niemelä kirjoitti Mediuutisten kolumnissa 2010: ”

"Sanomalehti Kalevassa kerrottiin keväällä 2010 tehokkaasta hoitomuodosta aivolymfooman hoidossa. Syöpälääkäri ja neurokirurgi toteuttavat yhteistyössä täsmähoidon aivoihin. Syöpälääkäri kertoi, että aivolymfoomien määrä nuoremmassa väestössä on dramaattisesti noussut. Kaikkein kiivainta kasvu on ollut Oulun ympäristössä, mutta raju nousu näkyy kaikkien yliopistosairaaloiden tilastoissa. Aivolymfoomien ilmenemismäärissä näkyy 5–10 -kertaisia kasvulukuja."”

Ruotsalaisepidemiologi Lennart Hardell on toistuvasti raportoinut nuorten kännykän käytön riskeistä. Heinäkuussa 2011 International Journal of Oncology -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, että nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli vuosikymmenen, kohoaa aivokasvainriski. Aivokasvaintyyppi astrosytooma lisääntyi 4,9-kertaisesti sillä puolella päätä, jolla kännykkää käytettiin.

Lisää hyviä uutisia. Lasten kasvainriskiä selviteltiin myös kansainvälisessä, osin teollisuuden rahoittamassa CEFALO-tutkimuksessa. Hanketta koordinoineen professori Martin Rööslin mukaan matkapuhelimen käyttö ei aiheuttanut lapsille aivokasvaimia. Lasten vanhempia rauhoittava uutinen sai ikävän käänteen, kun kanadalainen, Trentin yliopiston tutkija Magda Havas laati raportista uuden analyysin. Havas osoitti, että 2,8 vuotta kännykkää käyttäneillä lapsilla aivokasvainriski kasvoi 115 prosentilla ja riski kohosi edelleen lisääntyneen käytön myötä. Lateraalisen aivokasvaimen osalta riski kasvoi jopa 519 prosenttia.

Amerikkalaisprofessori Devra Davis luennoi marraskuussa Suomessa Työterveyslaitoksella. Hän kertoi, että myös USA:ssa alta 40-vuotiaiden syövät ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvulta alkaen. Davisin mukaan täysin varman tiedon puuttuminen riskeistä ei todellakaan poista niitä (kuten eräät viranomaistahot uskovat).

Davis: "”Myöskään keuhkosyövän osalta ei väestötasolla nähty kovin merkittävää kasvua ennen kuin 40 vuotta oli kulunut tupakoinnin yleistymisestä. Atomipommin uhrien keskuudessa havaittiin aivosyöpää vasta 50 vuoden kuluttua. Näiden tosiasioiden valossa laajamittaisen gliooma-epidemian puuttuminen ei suinkaan ole osoitus matkapuhelinten turvallisuudesta. Gliooman ilmaantuvuus suhteessa tämänhetkisen todistusaineiston puuttumiseen on odotettavissa oleva tosiasia. Toisaalta, Tanskan syöpäyhdistys raportoi äskettäin gliooma-tapausten kaksinkertaistuneen Tanskassa. USA:ssa olemme havainneet gliooma-potilaiden merkittävää kasvua -90-luvulta alkaen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että matkapuhelinsäteilyllä on monia biologisia vaikutuksia esimerkiksi sperman laatuun...

Vaikka teollisuudelle liikevoitto onkin etualalla, Belgian matkapuhelinoperaattori, Belcom, varautuu jo tulevaisuuteen. Belcomia johtava Didier Bellens valistaa lapsia, markkinoinnin tärkeintä kohderyhmää, mutta samalla potentiaalisia tulevia gliooma-potilaita: ”"On parempi käyttää handsfree-laitetta, koska kännykkä kuumottaa korvaa. Säteily on vaarallista. Sulkekaa yöksi puhelin. Jos kännykkää käytetään herätyskellona, se pitäisi silloinkin kytkeä pois päältä.”

Voisivatko suomalaiset oppia Bellensiltä jotakin? Viranomaisten julkaisut ohjaavat pitkälle kulutuskäyttäytymistä ja -tottumuksia. Kumpi on vastuullisempi, härkää sarvista tarttuva Belgian operaattori, vai pään pensaaseen pistävät Suomen viranomaiset?

Ystävällisin terveisin, Erja Tamminen

www.sahkoailmassa.fi

D-vitamiinia aletaan tutkia Suomessa

**
Itä-Suomen yliopistossa alkaa vuonna 2012 D-vitamiinivalmistetutkimus. Se on yliopiston kautta aikain suurin kliininen tutkimus. Siinä selvitetään mitä tapahtuu jos nykyistä suositusta huomattavasti suurempia D-vitamiinimääriä annostellaan terveille yli 60-vuotiaille ihmisille.

Tutkimus on nimeltään Finnish Vitamin D Trial eli FIND-tutkimus. Siihen värvätään tutkittavia väestörekisteritietojen perusteella kirjeitse Itä-Suomen ja Kainuun alueelta. Tavoitteena on saada mukaan 18 000 tutkittavaa (yli 60-vuotiaita miehiä tai yli 65-vuotiaita naisia). He saavat syödä D-vitamiinivalmistetta viiden vuoden ajan.

FIND-tutkimuksesta vastaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella toimiva ravitsemusepidemiologinen ryhmä, ja sen vastuututkija on ravitsemusepidemiologian professori Tomi-Pekka Tuomainen. Muut tutkijat ovat: ravitsemusepidemiologian apulaisprofessori tohtori Sari Voutilainen, ravitsemusepidemiologian tohtori Jyrki K. Virtanen, biokemian tohtori Tarja Nurmi ja tohtori Jaakko Mursu. Lisäksi näiden ihmisten mielipiteitä kuunnellaan korva tarkkana: emeritusprofessori Antti Aro, professori Jussi Kauhanen, professori Heikki Kröger, dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori JoAnn E. Manson, professori Hannu Mykkänen, apulaisprofessori Marjo Tuppurainen ja professori Matti Uusitupa.

Tutkimusta rahoittavat tällä hetkellä Suomen Akatemia, Itä-Suomen yliopisto, Juho Vainion säätiö, Diabetestutkimussäätiö ja Sydäntutkimussäätiö.

Tavoitteena on selvittää mikä on optimi D-vitamiinin määrä veressä. Omien selvitysteni mukaan optimaalinen D-vitamiinin annostus on 1-1,5 x elopaino (kg muunnetaan muotoon µg). Katso taulukostani! On todella jännä seurata mihin tässä suurtutkimuksessa päädytään!

Parhaillaan on menossa esitutkimus, jonka avulla selvitetään nykysuositusta suurempien D-vitamiiniannosten turvallisuutta ja sitä, miten ne suurentavat veren D-vitamiinipitoisuutta. FIND-tutkimuksessa pyritään saamaan veren D-vitamiinipitoisuus tasolle 75–110 nanomoolia litraa kohden. Tämä on minunkin havaintojeni mukaan riittävä taso.

Sari Voutilainen kertoo, että tavoiteltavaa D-vitamiinimäärää pidetään parhaana mahdollisena luuston kannalta ja että sillä saattaa olla merkitystä myös kansantautien ehkäisyn kannalta. Epidemiologista tutkimusnäyttöä on tällä hetkellä ainakin sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, joidenkin syöpien sekä esimerkiksi masennuksen ja D-vitamiinin välisistä yhteyksistä. Kansantautien puhkeamisen ja etenemisen hidastaminen D-vitamiinilisän avulla onkin koko FIND-tutkimuksen pääasiallinen tavoite.

Puoli vuotta kestävässä esitutkimuksessa selvitetään erityisesti D-vitamiinivalmisteen vaikutusta sokeriaineenvaihduntaan. Siksi siihen kutsutaan mukaan henkilöitä, joilla on liikapainoa ja joilta on ehkä mitattu kohonneita veren sokeriarvoja, mutta joilla ei vielä ole todettu tyypin 2 diabetesta.

FIND-tutkimusta voidaan pitää väestötason kliinisenä tutkimuksena. Tutkimus on kaksoissokkoutettu, satunnaistettu ja kontrolloitu. Tutkittavat arvotaan kolmeen ryhmään, joista yksi ryhmä syö vertailuvalmisteita ja kaksi muuta ryhmää D-vitamiinia erivahvuisina annoksina. Valitettavasti en saanut selville muita sopiviksi harkittuja D-vitamiinin annoksia kuin tuttu 50 µg/vrk. Hyviä tuloksia on saatu 50-250 µg D3-vitamiinia päivittäin nauttimalla. Toivoisin, että kokeiltaisiin rohkeasti oikein suuria annoksia! Tulisi samalla toteen näytetyksi, että D-vitamiinin aiheuttama myrkytystila on todella vaikea saavuttaa.

Tuloksia on tarkoitus vertailla Yhdysvalloissa tänä vuonna alkaneen vastaavanlaisen VITAL-tutkimuksen tuloksiin. VITAL-tutkimuksessa on mukana 20 000 miestä ja naista, ja siinä selvitetään myös omega-3-rasvahappojen vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien sekä syövän ehkäisyyn.

Tervehdimme ilolla tällaisia tutkimuksia!

Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

• vähennä hiilihydraattien saantia
• salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
• muista harrastaa liikuntaa joka päivä
• älä tupakoi
• älä stressaa
• syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita

Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:

• ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
• kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
• jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
• käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
• lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
• mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!

Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).

Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältä: http://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes

Harvardin yliopisto toteaa: Maitotuotteet voivat ehkäistä diabetesta

**
Tuore Harvardin yliopiston tutkimus vahvistaa sen, minkä terveysblogini lukijat ovat oivaltaneet jo kauan sitten: Maitotuotteet ovat terveellisiä. Maitorasva saattaa ehkäistä diabetesta!

Tyypin 2 diabetes yleistyy Suomessa valtavaa vauhtia (5–7 prosenttia vuodessa), eikä mikään näytä pysäyttävän tätä kehitystä. Rasvakammoinen ravitsemusvalitus saattaa olla syynä ikävään kehitykseen. Ainakin jos on uskomista maailman arvostetuinta ravitsemustieteen tutkimuslaitosta, eli Harvardin yliopistoa.

Harvard School of Public Health (HSPH) ja muut amerikkalaiset tutkimuslaitokset ovat nyt yhdessä havainneet, että maitotaloustuotteet (mm. rasvaiset juustot) voivat ehkäistä diabetesta. Maito, juusto, jogurtti ja voi sisältää näet runsaasti transpalmitoleenihappoa, joka voi olla antidiabeettistä.

Elimistö ei kykene valmistamaan tätä mainittua rasvahappoa, joten sitä on saatava ravinnosta. Annals of Internal Medicinessä julkaistu raportti (21.12.2010) julkaisivat HSPH:n epidemiologian apulaisprofessori Dariush Mozaffarian ja geenitutkijat Gökhan S. Hotamisligil, J.S. Simmons (Professor of Genetics and Metabolism and chair of the Department of Genetics and Complex Diseases at HSPH).

He tutkivat 3736 henkilöä, jotka osallistuivat sydänterveystutkimukseen (National Heart, Lung, and Blood Institute-funded Cardiovascular Health Study), jossa on seurattu koehenkilöitä 20 vuotta ja arvioitu heidän sydäntautiriskiään. Myös metabolisia riskitekijöitä on mitattu vuodesta 1992, kuten veren sokeri- ja insuliinipitoisuutta, veren rasvahappoja (mukaan lukien kiinnostava transpalmitoleenihappo).

Kyllä nyt on Puskan, Fogelholmin ja Uusituvan porukoilla selittämistä!

Lähde: Harvardin yliopiston tiedote, 20.12.2010

Ylipaino on huomattava terveysriski

***
Ylipainosta ja laihduttamisesta on usein puhetta tässä FT Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tässä muutama poiminta:

Lihavuuden syyt ja hoito Sami Uusitalon mukaan

Lihavuus sukurasitteena - onko mitään toivoa?

Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa

Lihava lapsi ei liiku

Uunituoreessa, laajassa meta-analyysissä (kokoomatutkimus) lääkärilehdessä New England Journal of Medicine, ylipaino tai lihavuus yhdistetään ennenaikaiseen kuolemaan. Peräti 1,46 miljoonaa tapausta on käyty läpi eri puolilla maailmaa.

Lihavuutta pidetään itsenäisenä syynä mm. sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin, mutta kansainväliset terveystutkijat päätyivät tarkistelemaan suuresta aineistosta, lyhentääkö lihavuus elämää ylipäänsä.

Tutkimukseen valittiin 19 seurantatutkimusta ja viesti oli aika selvä: Sekä ylipaino (BMI 25,0-29,9) että lihavuus (yli 30,0) lyhensivät ihmisten elämää riippumatta siitä mihin ihmiset kuolivat.

Normaalipainoisilla (BMI 20,0-24,9) oli kaikkein pienin riski kuolla ennenaikaisesti.

Lähde: Amy Berrington de Gonzalez, Patricia Hartge, James R. Cerhan, Alan J. Flint, Lindsay Hannan, Robert J. MacInnis, Steven C. Moore, Geoffrey S. Tobias, Hoda Anton-Culver, Laura Beane Freeman, W. Lawrence Beeson, Sandra L. Clipp, Dallas R. English, Aaron R. Folsom, D. Michal Freedman, Graham Giles, Niclas Hakansson, Katherine D. Henderson, Judith Hoffman-Bolton, Jane A. Hoppin, Karen L. Koenig, I-Min Lee, Martha S. Linet, Yikyung Park, Gaia Pocobelli, Arthur Schatzkin, Howard D. Sesso, Elisabete Weiderpass, Bradley J. Willcox, Alicja Wolk, Anne Zeleniuch-Jacquotte, Walter C. Willett, ja Michael J. Thun. Body-Mass Index and Mortality among 1.46 Million White Adults. N Engl J Med 363: 2211-2219, 2010 (ilmestynyt 2.12.2010)

Rakasta proteiinia jos haluat laihtua

**
Päivitys: Kirjoitettuani tämän aikaisin aamulla huomasin, että mm. Helsingin Sanomat ja Duodecim uutisoivat tapahtumasta! Iloitsen siitä kun tätä tutkimusta ei vaienneta kuoliaaksi, vaikka se selvästi asettaa nykyiset ravitsemussuositukset huonoon valoon. Olisikohan se merkki siitä, että ravitsemustiedon laiva on kääntynyt? Pitkään automaattiohjauksella seilannut alus on vihdoinkin kääntymässä huomioimaan uusia tutkimustuloksia hiilihydraattien vaaroista?

• Kostdoktorn Andreas Eenfeldt oli 25.11.2010 aamyöstä huomannut Aftonbladet -lehden kirjoittaneen päin honkia tästä tutkimuksesta ja pyytänyt lehteä korjaamaan jutun. Ei se paljon paremmaksi ollut kuulemma muuttunut ja niinpä suosittu lääkäri Eenfeldt intoutui julistamaan, että Aftonbladet on huonointa mitä voit tehdä painonhallinnallesi! Aftonbladet nimittäin väitti vastoin tutkimustuloksia, että Atkinsin dieetti ja LCHF (=VHH) ovat kaikkein heikoimpia painonhallinnan suhteen. Atkinsin dieettiä ei tutkimuksessa testattu laisinkaan, mutta se ruokavaliomalli mikä tutkimuksessa selviytyi voittajaksi muistutti ENITEN juuri Atkinsin dieettiä. Siksi Kostdoktorn tulistui. Aftonbladetin kosto oli "suloinen": Atkins otettiin pois, mutta sinne jätettiin LCHF kaikkein heikoimpana vaihtoehtona. Ruotsissa on odotettavissa paljon sananvaihtoa tästä asiasta!  
• Helsingin Sanomat kirjoittaa 25.11.2010 myös tästä tutkimuksesta: Jättiläistutkimus selvitti parhaan ruokavalion painonhallintaan
• Ylen Tiedeuutiset kertoo 25.11.2010 tästä tutkimuksesta: Dieetti jolla paino ei nouse, paljon proteiineja, matalan glykeemisen indeksin hiilihydraatteja ja vähän rasva
• Iltalehti on 25.11.2010 saanut käyttöönsä Uutispalvelu Duodecimin tuottaman tekstin: Mittava tutkimus - Tällä dieetillä laihdutustulokset pysyvät
• Dagens Medicin -lehti kirjoittaa 25.11.2010 niin ikään tästä tutkimuksesta: Hög andel protein i kosten fick bantare att hålla vikten

Uusi tanskalainen tutkimus todistaa sen minkä tämän terveysblogin lukijat jo pitkään ovat tajunneet:

Jos haluat laihtua sinun pitää syödä enemmän proteiinia!

Tutkijat suosittelevat laihduttajille reilusti paljon proteiinia sisältävää ruokaa, vähärasvaista lihaa, vähärasvaisia maitotuotteita ja papuja. Sen sijaan pitää visusti varoa syömästä jalostettuja tärkkelystä sisältäviä tuotteita. Pahinta mahdollista lihotusruokaa on vaalea leipä ja hohtavan valkoinen riisi.

Sitten seuraa erittäin tärkeä tieto:

Tällä dieetillä voit syödä itsesi täyteen ja sinulla ei ole tarvetta laskea kaloreita.

Proteiinipitoisella ruoalla laihtuu. Tämä on ainakin minulle täysi selviö. Esimerkkinä laajat aiemmat tutkimusnäytöt ja oma dieettikokeeni (ja mukaan tulleiden samanlaiset havainnot!) missä muutun "kukkakepistä langanpätkäksi". Olen noudattanut proteiinipitoista Dukanin dieettiä toukokuun alusta 2010. Tuloksena on ollut ennestään keveän olemukseni lisäkevennys, eli laihduin noin 7 kiloa kesän puoliväliin mennessä ja vielä tähän päivään mennessä kilot eivät ole hiipineet takaisin. Tänään tarkistin painoni. Se on 59,8 kiloa. Minulla on kevyt olo! Olen Dukan dieetin ylläpitovaiheessa, eli siinä vaiheessa, jota aion noudattaa koko loppuelämäni.

Tanskalaiset tutkijat osoittavat todeksi myös sen asian mitä tässä terveysblogissa on moneen kertaan käsitelty:

Viralliset suositukset eivät ole riittävät estämään lihomista.

Jos haluat pitää ihrakasoistasi kiinni, noudata toki virallista ohjeistusta: leipää, pastaa, perunaa jne. Jos haluat laihtua, syö paljon kananmunia, lihaa, kalaa, maitotuotteita.

Tanskalaistutkimus julkaistiin erittäin arvostetussa lääkärilehdessä The New England Journal of Medicine. Tutkimus on uutisoitu Suomessa missä vielä uskollisesti noudatetaan Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosituksia. Onko hiljaiselon rikkoutuminen näin nopeasti tulkittavissa, että ravitsemusasioista tiedottaminen on Suomessakin kääntymässä avoimempaan suuntaan. Onhan tutkimuksen näyttö aivan katastrofaalisen tyrmäävä vallitsevaa virallista käytäntöä kohtaan.

Terveystietoiset ottanevat yhä enemmän etäisyyttä VRN:ään, sillä tämä laaja tanskalaistutkimus (Diogenes) on vaikeasti ohitettavissa. Diogenes -projektissa etsittiin parhainta mahdollista ruokavaliota lihavuuden ehkäisyyn. Tutkimukseen osallistui kahdeksan eurooppalaista tutkimusyksikköä. Päävastuun tutkimuksessa kantoivat tohtori Thomas Meinert Larsen ja tunnettu professori Arne Astrup. Tutkimusta rahoitettiin Euroopan Unionin toimesta 14,5 miljoonan euron avustamana.

Laajat kansalaistahot ihmettelevät miten on mahdollista, että toistuvista vastakkaisista näytöistä huolimatta yhä edelleen pidetään kiinni tärkkelyspitoisesta ravitsemuslinjauksesta. Miten on mahdollista, että vähähiilihydraattisia ruokavalioita (VHH) ei oteta vakavasti? Miksi VHH aina ohitetaan kun tulee puhe tehokkaista keinoista hallita painoa?

Jos et usko minua, niin lue esimerkiksi laillistetun ravitsemusterapeutin Reijo Laatikaisen erinomainen katsaus VHH:n rooliin laihdutuksessa: Vähähiilihydraattinen ruokavalio, teho painonhallinnassa (osa 2).

Diogenes -projektiin osallistui 772 perhettä (938 aikuista ja 827 lasta) eri puolilta Eurooppaa. Tutkimuksen alkuasetelma ja varsinkin toteutus oli varsin nerokas. Ylipainoiset aikuiset pistettiin aluksi näivetysdieetille (800 kcal/päivä) kahden kuukauden ajaksi, jolloin he laihtuivat keskimäärin 11 kiloa. Kahden kuukauden jälkeen heidät arvottiin viiteen erilaiseen ruokavalioryhmään puolen vuoden ajaksi. Tarkoituksena oli kokeilla mikä viidestä ruokavaliosta johti parhaimpaan painonhallintaan. Tunnetusti näivetysdieettien jälkeen on suuri vaara, että saavutettu laihdutustulos mitätöityy. Kilot tulevat takaisin ja monesti korkojen kanssa.

Yhteistä tutkimuksessa käytetyille ruokavalioille oli, että niissä oli käytössä vähän rasvaa (voi tietenkin kysyä olisiko rasvojen lisäämisellä saatu vielä parempi ero proteiinipitoisten ruokavalioiden eduksi?) ja hiilihydraatin ja proteiinin määrä vaihteli. Perheet saivat tutkimuksen aikana parasta mahdollista ohjeistusta miten pysytellä heille valitussa ruokavaliossa.

Käytetyt ruokavaliomallit olivat tällaisia (vähärasvaisuus oli yhteinen piirre):
Ryhmä 1. Vähän proteiinia (13% energiasta) ja korkea glykeeminen indeksi (GI)
Ryhmä 2. Vähän proteiinia ja matala GI
Ryhmä 3. Paljon proteiinia (25% energiasta) ja matala GI
Ryhmä 4. Paljon proteiinia ja korkea GI
Ryhmä 5. Kontrolliryhmä, joka noudatti virallista ruokavaliosuositusta

Parhaimmaksi ruokavaliomalliksi osoittautui kasvavan kansalaismielipiteen omaksuma käsitys! Kun ruokavalioon valitaan proteiinia sisältäviä ruoka-aineita ja syödään hitaasti sokeristuvia matalan GI:n tuotteita, niin paino pysy hallinnassa. Kansalaismielipide puhuu vielä lisäksi ravintorasvojen eduista painonhallinnassa, mutta sitä ei tässä asetelmassa tutkittu.

Parhaiten pärjäsi siis ruokavaliomalli numero 3. Katso kuva alhaalla! Kun syötiin puolen vuoden seurantajakson aikana noiden viiden ruokavalion mukaisesti niin parhaiten pärjäsivät ne, jotka söivät paljon proteiinia ja varoivat korkean GI:n hiilihydraatteja. Huonoimmin pärjäsivät ryhmä 1 ja ryhmä 5 (kontrollit, VRN). Ryhmä 3 erottuu ylivoimaisena voittajana.

Tutkimuksen aikana ruokavalion keskeytti kaikkein vähiten ryhmään 3 kuuluvat henkilöt. Erot keskeyttämisprosenteissa olivat tilastollisesti merkittäviä verrattaessa ryhmiä 1 ja 3. Oli paljon vaikeampaa motivoida henkilöitä jatkamaan nopeilla hiilihydraateilla ja vähillä proteiineilla kuin yhdistelmällä vähän nopeita hiilihydraatteja ja paljon proteiinia. Kansalaisten havainnot tukevat tätä: Kun syö paljon nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja, tulee herkästi kova nälkä ja nälkäisenä on tosi kurja olla.

Kilot tulivat takaisin ryminällä ryhmässä 1, eli ylipainoiset lihoivat hiilihydraattien ja matalan proteiinin voimalla takaisin lähes 2 kiloa puolessa vuodessa. Paino pysyi lähes ennallaan ryhmässä 3.

Lapsille tehty tutkimus on julkaistu erikseen American Medical Journal of Pediatrics -lehdessä. Palaan siihen kun saan siitä lisää tietoa. Physorg -uutispalvelun jutusta ymmärsin, että lapset noudattivat samaa ruokavaliomallia kuin aikuisetkin. Lähes puolet lapsista oli ylipainoisia. Lapsilla ruokavalion merkitys oli hämmästyttävä. Niissä perheissä, joissa noudatettin ryhmän 3 ruokavaliomallia, lapset laihtuvat hyvin äkkiä! Ylipainoisiksi heistä luokiteltiin 46% tutkimuksen alkaessa, mutta tutkimuksen lopussa ylipainoisia oli enää 39 prosenttia! Eli, lue nyt tosi tarkkaan tämä tieto:

Kun annettiin ylipainoisille lapsille enemmän proteiinia ja laskettiin hiilihydraattien glykeemistä indeksiä, 15% lapsista pääsi eroon ylipainostaan! Jotkut suosittelevat lapsille laihdutusleikkauksia! Järjetöntä!

Toivon vilkasta kommentointia! Seuratkaa tiedotusvälineitä! Peli on avattu! Sosiaalinen media on jo puhunut, mutta senhän te tiesitte, että blogeja kannattaa seurata jos haluaa uutta tietoa ravitsemuksesta, terveydestä ja liikunnasta.

Lähde:

Thomas Meinert Larsen, Stine-Mathilde Dalskov, Marleen van Baak, Susan A. Jebb, Angeliki Papadaki, Andreas F.H. Pfeiffer, J. Alfredo Martinez, Teodora Handjieva-Darlenska, Marie Kunešová, Mats Pihlsgård, Steen Stender, Claus Holst, Wim H.M. Saris, Arne Astrup ja Diet, Obesity, and Genes (Diogenes) Project. Diets with High or Low Protein Content and Glycemic Index for Weight-Loss Maintenance. N Engl J Med 2010; 363:2102-2113 (November 25, 2010)

Luomumansikat paremman makuisia, mutta...

**
Luomu on nosteessa! Eräs kaupan nopeimmin kasvavia osa-alueita on luomutuotteet. Moni luomua jo pitkään ihannoinut huudahtaa: "Jo oli aikakin, että luomu saa paremmin jalansijaa!"

Luomutuotteita tutkitaan ja hutkitaan. Yhä vilkkaammin. Tehoviljely haastaa edelleen hyvin vahvasti luomutuotannon. Markkinaosuuksien kilpailussa olemme tottuneet siihen, että teho voittaa luonnollisuuden. Mutta ei ehkä loputtomiin. Kun luomun käyttäjiksi siirtyy yhä nimekkäämpää, äänekkäämpää ja vaikkapa kauniimpaa väkeä riittäviä määriä, silloin kauppias oivaltaa, että saattaa noita rupisia omenoita joku ostaakin. Toivon luomulle menestystä - vilpittömästi.

Nyt on tutkittu luomumansikoita. Ne todettiin maultaan ylivertaisiksi verrattaessa tehotuotettuihin. Niissä oli enemmän vitamiineja, mutta monien hivenaineiden suhteen ne hävisivät tehotuotetuille. Suomessa meidän totuttava siihen, että luomutuotteissa on vähemmän seleeniä, sillä maaperämme on kovin karu tämän hivenaineen suhteen. Amerikkalaistutkimuksessa todettiin hävikkiä myös muutaman muun kivennäis- ja hivenaineen suhteen.

Luomumansikat olivat 13,4 % pienempiä. Pieni on kaunista!

Ei siis suurta hätää ainakaan mansikoiden suhteen. Syö luomua!

Lähde: Medical News Today, 2.9.2010

Muita luomujuttujani:

Luomuruoka murroksessa

Ei pidä uskoa sokeasti luomuun

Seuraatko aikamme merkkejä?

Viherpiipertäjien ja hippien lisäksi taviksetkin ostavat nykyään luomua

Eturauhassyöpää pelätään jo alle viisikymppisenä

**
Tutkimusyhtiö IRO Researchin mukaan suomalainen mies tuntee itsensä terveeksi, mutta kuitenkin eturauhassyöpä huolettaa jo alle 50-vuotiaita.

Suomalainen mies kokee itsensä verrattain terveeksi ikään katsomatta. Omasta terveydestä ollaan kuitenkin huolissaan, ja huoli koskee useimmin syöpää. Näin kertoo tuore tutkimus, johon vastasi 500 suomalaista, 40–65-vuotiasta miestä. Tutkimus toteutettiin puhelinvärvätyssä IRONet-panelissa toukokuussa 2010.

Vastanneista miehistä yli 40 % antoi terveydentilalleen vähintään arvosanan 8 (asteikolla 1-10). Omasta kunnosta huolehditaan tyypillisesti liikunnalla ja ruokavaliolla. Kolmasosa vastanneista käy lääkärin suorittamassa terveystarkastuksessa vuosittain. Aktiivisuus kasvaa iän myötä – yli 60-vuotiaista vastanneista vuositarkastuksessa käy lähes joka toinen.

Yli 70 % vastanneista mainitsee olevansa huolestunut jostakin sairaudesta. Yleisimmin huolestuttaa syöpä. Syöpä myös koskettaa monia: kolme neljästä vastaajasta kertoo, että on joko itse sairastunut tai lähipiirissä joku on sairastunut syöpään.

Mielikuvat syövästä liittyvät tyypillisesti pelkoon, kuolemaan ja vakavaan sairauteen. Peräti 95 % vastanneista miehistä keskustelee joskus terveydestään läheistensä kanssa – yli 70 % silloin tällöin tai säännöllisesti.

"Vielä 10–15 vuotta sitten syöpään sairastuneiden päähuolena oli pelko hoitojen haitoista, kuten pahoinvointi, hiusten lähtö, neulan pistot tai hoitojen saatavuus. Tänä päivänä ensisijainen huoli koskee läheisten ihmisten selviytymistä: miten läheiseni selviävät, kun minulla on syöpä tai pelko siitä että minusta tulee taakka rakkailleni", kertoo kliinisen onkologian dosentti Timo Joensuu.

Oma aktiivisuus auttaa löytämään syövän ajoissa ja johtaa tehokkaaseen hoitoon. Suomalaisten miesten yleisin syöpätauti on eturauhasen syöpä. Vaikka eturauhassyöpädiagnoosi saadaan keskimäärin 70 vuoden iässä, kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta myös työikäisten miesten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan tietoa kaivataankin jo alle 50-vuotiaana.

Miehet kokevat tiedontasonsa eturauhassyövästä huonoksi: tutkimukseen osallistuneista 42 % antaa tietämykselleen asteikolla 1-10 arvosanan 4 tai alle. Joka kolmas vastaaja uskoo virheellisesti, että eturauhassyövän puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Tiedon puute näkyy myös uskomuksissa syövän perinnöllisyydestä ja eturauhassyövän vaikutuksesta mieskuntoon.

Eturauhassyöpää pitää vakavana sairautena 67 % vastaajista, mutta vain puolet uskoo, että sitä voidaan hoitaa tehokkaasti. Eri hoitomuodot (leikkaus, sädehoito, lääkehoito) mainitaan yleisesti, mutta erityisesti sädehoidon monipuoliset vaihtoehdot eturauhassyövän hoidossa eivät ole tiedossa. Vanhat mielikuvat sädehoidosta ovat vallitsevia, vaikka teknologia ja osaaminen ovat parantaneet sädehoidon suunnittelua ja tehoa valtavasti. Vain puolet vastanneista tietää, että sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti, ja joka neljäs vastaaja pitää sädehoitoa kivuliaana ja sivuvaikutuksiltaan vaikeana hoitomuotona.

"Kun syöpä löydetään ajoissa ja diagnostiikka on korkealla tasolla, sädehoito on yksinään parantava hoitomuoto. Elintoiminnot säästyvät, koska eturauhasta ei tarvitse poistaa", summaa Joensuu.

Vastaajien tiedossa on, että eturauhassyövän riski kasvaa 50 ikävuodesta ylöspäin. Kuitenkin jopa 70 % alle 50-vuotiaista vastaajista kokee jo olevansa riskiryhmää. Joensuu rohkaisee miehiä aktiivisuuteen ja tiedonhankintaan:

"Nuorten työikäisten miesten eturauhassyövät ovat usein biologiselta tyypiltään aggressiivisia, eli niiden leviämistaipumus on suuri. Siksi juuri näiden syöpien hoidossa pitäisi olla erityisen aktiivinen, jotta ne löydettäisiin ajoissa ja paikallisina – jolloin ne voidaan vielä parantaa haitattomasti. Tämän vuoksi tietoisuutta eturauhassyövästä olisi syytä lisätä nimenomaan jo viimeistään 50-vuotiaiden joukossa. Omasta terveydestä huolehtiminen kannattaa."

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Timo Joensuu, johtava ylilääkäri, kliinisen onkologian dosentti, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1831, timo.joensuu@docrates.com

Marja Konttinen, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1838, marja.konttinen@docrates.com

Vesa Väisänen, tutkimusjohtaja, IRO Research, puh. 050 320 9142

Keskusteltavaksi:
- onko eturauhassyöpään muita hoitoja kuin säde- ja lääkehoito sekä leikkaukset?
- ravintolisien mahdollinen hyöty?
- miten merkittävää roolia sairastumisessa näyttelee miesten lihavuus?
- vertaistukiryhmien merkitys sairastuneille?


Lähde: Cision tiedotepalvelu, 19.8.2010

Muita kirjoituksia syövästä:
Ihana tieto: ravitsemuksella syövän kimppuunSyöpätautien täydentävä ravitsemushoitoTomaatilla syövän kimppuunSopivasti soijaaSyöpä ja hiilihydraatit

Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa

**
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.

Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.

Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:

"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."

Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:

Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.

Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.

Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.

"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.

Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.

Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.

Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.

Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.

Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.

"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.

Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.

Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.

Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.

Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.

Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.

Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).

Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010

Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?

Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!

**

Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).

Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.

Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:

a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa

b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin

c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää

d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!

e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."

Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!

Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:

Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!

Vaalea leipä, valkoinen sokeri ja muut korkean GI:n hiilihydraatit lisäsivät infarktin riskiä tuoreessa tanskalaistutkimuksessa.

Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.

Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.

Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.

Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.

Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.

Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.

Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.

Kommentoi!

Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:

Sydän ei tykkää sokeristaJätä pois sokeri - elät pitempään?Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinEläinrasvat - miten vaarallisia?Kirjoittajavieras: Kari Salminen

Maitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktilta

*

Arvoisat lukijani, te tiedätte, että rakastan voita, juon mieluusti täysrasvaista maitoa ja nautin muitakin täysrasvaisia maitotuotteita. On edelleen hyvin kiistanalaista, onko tämä linjaus terveellistä ihmiselle. Itse uskon maitorasvojen terveellisyyteen ja niiden myötä saavutettuun hyvään oloon.

Ihan äskettäin on ilmestynyt hyvin mielenkiintoinen tutkimus maitorasvojen mahdollisista terveyshyödyistä.

Uppsalan yliopiston tutkijat (Ewa Warensjö etunenässä) raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden tuoreessa artikkelissaan, että maitorasvojen runsas nauttiminen saattaa suojata ensimmäiseltä sydäninfarktilta (koskee erityisesti naisia).

Ruotsalaiset tutkijat ovat näköjään kehittäneet varsin näppärän menetelmän, jolla henkilön maitorasvan kulutusta voidaan mitata varsin tarkasti. Ruokapäiväkirjojen avulla kerätty tieto on kovin altis virheille. Tässä ruotsalaismenetelmässä vältetään tämä virhelähde.

Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimittäin maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Kun seurattiin näiden rasvahappojen esiintymistä ihmiselimistössä, voitiin todeta, että maitorasvan kulutus oli yhteydessä pienempään infarktiriskiin.

Ne ihmiset, jotka käyttivät enemmän maitorasvoja, heidän elimistöönsä kerääntyi suuremmassa määrin parittoman hiililuvun rasvahappoja.

Minun subjektiivinen käsitykseni maitorasvojen terveellisyydestä sai vahvistusta.

Kommentteja?

Tutkimuksen nimi: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Raportti löytyy täältä.

Juttuvinkin löysin Anssi Mannisen blogista.

Muita juttuja maitorasvoista:

Kirjoittajavieras: Kari SalminenMaitorasva pitää sydämen terveenäMaitoa suoraan maatiloilta - vähemmän allergiaa ja astmaa!Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansaRuotsin maajussit pysyvät terveinä maitorasvoillaMaito on hyödyllistä urheilijan lihaksilleMaitorasvan haitallisuus - kummallinen uskomusMaito on terveysjuomaTäysrasvainen maito suojeli eturauhassyövältäOrgasmirasvan ylistystäVoi maistuu leivän päälläViisi minuuttia voista

Fosfori ei lannoita luita

**

Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.

Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.

Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.

Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.

Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.

Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.

Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!

Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!

Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!

Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.

Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).

Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.

Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.

Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.

Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.

Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:

C-vitamiini ei tykkää kuparistaOrgasmirasvan ylistystäNuorilla usein niska jumissaFibromyalgiaa sairastava menköön punttisaliinHera on urheilijalle ja potilaille sopivaa jätettä