Maitorasvan haitallisuus - kummallinen uskomus

*
Näkyy entistä enemmän merkkejä siitä, että mielipideilmasto ravitsemuksen suhteen on todenteolla muuttumassa Suomessa. Lehdet julkaisevat kriittisiä kannanottoja valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaan ruokavalioon. Ruotsissa on jo kauan tivattu asiantuntijoilta perusteluja sille miksi valtaväestölle suositellaan runsaasti hiilihydraatteja ja pyydetään välttämään rasvoja. Suomessakin tätä keskustelua yritetään käydä, mutta varsin laihoin tuloksin. Ehkä tilanne kuitenkin on helpottumassa lähikuukausina?

Tiede ei ole tuonut helpotusta virallista käsitystä edistäville asiantuntijoille. Käsitys rasvojen haitallisuudesta lepää hyvin ohuen tiedon varassa. Käsitys vahvasta näytöstä esim. kovien eläinperäisten rasvojen haitoista tulee siitä, että "viralliset" asiantuntijat Ruotsissa kierrättävät vakiintuneita tutkimusjulkaisuja keskenään ja vetoavat tällä tavalla laajaan vallitsevaan konsensukseen. Mitään uutta ja mullistavaa ei tutkimusrintamalla ole pitkään aikaan näkynyt eläinrasvojen haitallisuudesta.

Professori Claude Marcus ahdistettiin hiljattain nurkkaan toisinajattelevien ruotsalaisten lääkäreiden, biokemistien, ravitsemusasiantuntijoiden ja maallikoiden toimesta. Syynä oli se, että professori Marcus oli eräässä yhteydessä väittänyt tyydytetyn rasvan olevan terveydelle vaarallista. Kohteliaasti häneltä pyydettiin tietoa siitä mihin tutkimustietoon tämä hyvin yleinen väite perustuu. Professori Marcus innostui vastaamaan tähän kysymykseen, mutta lupasi toimittaa tutkimusviitteet myöhäisemmässä vaiheessa perusteellisen selvityksen myötä. Vastaus viipyi yllättävän pitkään. Joitakin viikkoja sitten pitkä odotus palkittiin vihdoin ja professori Claude Marcuksen kirjoitus julkaistiin ruotsalaisessa lääkärilehdessä. Selustatukea professori Marcus sai laajalta asiantuntijaverkostolta. Vesi kielellä odotatte varmaan nyt kaikki mitkä ovat ne julkaisut joihin perustuu käsitys eläinrasvan haitallisuudesta. Luulisi niitä olevan pilvin pimein, mutta minäkin jouduin pahasti pettymään. Ajattelin saavani tuosta lääkärilehden kirjoituksesta aihetta näkökantojeni uudelleen arviointiin. Suurin osa Ruotsin kansasta on pettynyt vastaukseen ja äänestää jaloillaan, eli voita myydään ennätyksellisen paljon ja kevyttuotteiden menekki jatkaa laskuaan. Tässä ovat ne tutkimusviitteet, joihin perustuu käsityksemme eläinrasvan haitallisuudesta:

Kost med högt intag av fett kan ifrågasättas (Rasvapitoisen ruoan nauttiminen on arveluttavaa)
Claude Marcus (professori, Karolinska institutet, Tukholma)
Göran Hallmans (professori, Uumajan yliopisto)
Gunnar Johansson (professori, Kansanterveyslaitos)
Elisabet Rothenberg (LKT, Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen puheenjohtaja)
Stephan Rössner (professori, Karolinska institutet)

Näiden merkittävien asiantuntijoiden lisäksi tämän "uskonkappaleen" tukijoita ovat: Elintarvikevirastosta Inger Björk, Lundin yliopistosta Tomas Casswall, Karolinska institutetista Tommy Cederholm, Uppsalan yliopistosta Carl-Eric Flodmark, Malmön yliopistosairaalasta Elisabet Forsum, Linköpingin yliopistosta Olle Hernell, Uumajan yliopistosta Torbjörn Lind, Uumajan yliopistosta Pia Karlsland Åkesson, Lundin yliopistosta Sven Arne Silfverdal, Uumajan yliopistosta Alicja Wolk, Karolinska institutetista Christina Fjellström, Uppsalan yliopistosta Agneta Hörnell, Uumajan yliopistosta Frode Slinde, Göteborgin yliopistosta Stine Störsrud

Uskomus tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta perustuu näihin tutkimuksiin:

Erkkilä, A., et al., Dietary fatty acids and cardiovascular disease: An epidemiological approach. Prog Lipid Res, 2008. 47(3): p. 172-87.
Leosdottir, M., et al., Dietary fat intake and early mortality patterns--data from The Malmo Diet and Cancer Study. J Intern Med, 2005. 258(2): p. 153-65.
Hooper, L., et al., Dietary fat intake and prevention of cardiovascular disease: systematic review. Bmj, 2001. 322(7289): p. 757-63.
Dayton, S., et al., Controlled trial of a diet high in unsaturated fat for prevention of atherosclerotic complications. Lancet, 1968. 2(7577): p. 1060-2.
Turpeinen, O., et al., Dietary prevention of coronary heart disease: the Finnish Mental Hospital Study. Int J Epidemiol, 1979. 8(2): p. 99-118.
Woodhill, J.M., et al., Low fat, low cholesterol diet in secondary prevention of coronary heart disease. Adv Exp Med Biol, 1978. 109: p. 317-30.
Burr, M.L., et al., Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet, 1989. 2(8666): p. 757-61.
Leren, P., The Oslo diet-heart study. Eleven-year report. Circulation, 1970. 42(5): p. 935-42.
Bierenbaum, M.L., et al., Ten-year experience of modified-fat diets on younger men with coronary heart-disease. Lancet, 1973. 1(7817): p. 1404-7.
Watts, G.F., et al., Effects on coronary artery disease of lipid-lowering diet, or diet plus cholestyramine, in the St Thomas\' Atherosclerosis Regression Study (STARS). Lancet, 1992. 339(8793): p. 563-9.
Frantz, I.D., Jr., et al., Test of effect of lipid lowering by diet on cardiovascular risk. The Minnesota Coronary Survey. Arteriosclerosis, 1989. 9(1): p. 129-35.

Viimeistään tässä vaiheessa minäkin pelästyin! Käsitys eläinrasvan haitallisuudesta lepää nimittäin erittäin heikon tutkimusnäytön varassa. Tämä käy ilmi kun tutustuu yllä mainittuihin tutkimuksiin. En halua johdatella teitä tämän enempää. Tutustukaa itse tutkimuksiin ja pohtikaa löytyykö noista tutkimuksista todellakin syy eläinperäisten rasvojen demonisointiin?

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa jopa historiallisesti merkittävästä Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta (vieraskynä professori Kari Salminen, julkaistu Helsingin Sanomien paperiversiossa osastolla Mielipide, 15.6.2008). Tässä kirjoituksen ydinkohdat:

• Käsitys maidon sisältämän rasvan haitallisuudesta on kummallinen uskomus. Harhakäsitys perustuu 1950-luvulla kehitettyyn monipolviseen olettamusten ja yleistysten ketjuun, niin sanottuun rasvahypoteesiin, jota ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole todistettu oikeaksi. Se on edelleen sekoitus tosiasioita, puolitotuuksia ja lennokasta mielikuvitusta. Kaiken lisäksi se ei edes kohdistu juuri maitorasvaan vaan tiettyihin yksittäisiin rasvahappoihin.
  
• Nyt asiantuntijoiden kannanotot ovat varovaisempia.
  
• Arvostettu englantilainen tutkijaryhmä on koonnut kaikki maidon ja sydänsairauksien sekä aivohalvausten välistä suhdetta koskevat tieteelliset tutkimustulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoittaa maitorasvan lisäävän näitä sairauksia. Yhdeksän tutkimusta toteaa yhtäpitävästi, ettei rasvapitoisenkaan maidon käyttö suinkaan lisää vaan jopa vähentää sydänsairauksien ja aivohalvausten riskiä.
  
• Aivan tuore Cardio 2000 -tutkimustulos Kreikasta vahvistaa kymmenentenä tämän käsityksen.
  
• Mitä enemmän miehet (Cearphilly-tutkimuksessa) olivat juoneet maitoa, sitä vähemmän ilmeni sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Maito oli yleensä rasvaista, suomalaisittain täys- tai kevytmaitoa.
  
• Ruotsissa on kehitetty menetelmä, jonka avulla voidaan tarkasti mitata nautitun maitorasvan määrä. Menetelmä perustuu kahteen juuri maitorasvalle ominaiseen rasvahappoon, joita voidaan kuvata lyhenteillä C15 ja C17. Maitorasvaa syötäessä ne kertyvät ihmisen rasvavarantoon. Mitä enemmän maitorasvaa ihminen on syönyt, sitä enemmän hänen rasvavarannossaan on näitä rasvahappoja. Ruotsalaisessa tutkimuksessa määritettiin ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveen vertailuryhmän C15- ja C17-arvot. Tulos oli selkeä: terveiden C15- ja C17-pitoisuudet olivat suuremmat kuin sairastuneiden, eli terveet olivat syöneet maitorasvaa merkittävästi enemmän kuin sairastuneet. Tutkimus toistettiin Norjassa, ja tulos oli sama.
  
• Yhteenvetona näistä 2000-luvulla julkaistuista tutkimuksista voi todeta, ettei maitorasva ole yhteydessä sydänsairauden tai aivohalvauksen riskin kasvuun. Maitorasva tai jokin maitorasvaan erottamattomasti liittyvä tekijä voi jopa suojata niiltä.
  
• LDL-kolesteroli jakautuu osasiin. Niistä pienet, tiheät osaset tulkitaan sydämelle haitallisiksi, kun taas suuret "hötöisemmät" ovat haitattomampia. Ruotsalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen vähentää juuri pienten haitallisten LDL-osasten määrää veressä. Tämä seikka yhdessä sen kanssa, että maitorasva lisää "hyvän" HDL-kolesterolin määrää veressä, saattaa selittää maitorasvan edullisen vaikutuksen.
  
• Käsitykset ravintorasvojen terveysvaikutuksista ovat muuttuneet ratkaisevasti 1950-luvun rasvahypoteesin ajoista. Tiede on luonteensa mukaisesti korjannut aikaisempia käsityksiä. Tieteen uusien tuloksien pitäisi näkyä myös virallisissa ravitsemussuosituksissa ja käytännön ravitsemusvalistuksessa.
  
• Vanhat asenteet ja uskomukset eivät saa tätä estää.