**
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.
Linus Pauling, 10.12.1954
Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.
Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?
Oikeassa olemisen tarve pakottaa monet turvautumaan jatkuvaan inttämiseen ja kun tarpeeksi kauan inttää, vaikka tietäisi olevan väärässä, niin lopulta alkaa itsekin uskomaan höpinöitään. Tutkijan tärkein apu on kriittinen mieli.
VastaaPoistaMoni yliopistoihminen kuvittelee olevansa kyseenalaistava intellektuelli, kyseenalaistaessaan muiden ajatuksia. Mielestäni oikean älykön tulisi pystyä kyseenalaistamaan myös omat näkemyksensä.
VastaaPoistaIlolla tervehdin Tommin ja Samin selkeitä kommentteja tutkijan ja yliopistoihmisen parhaista mahdollisista ominaisuuksista. Voin vahvistaa oman (liian) vähäiseksi jääneen kokemukseni myötä huippututkimuksesta, että olette aivan oikeassa. Asia on tiivistettävissä ehkä näinkin koruttomasti:
VastaaPoista- tutkijan on hyvä myöntää olevansa joskus väärässä
- vaikeampaa on myöntää jonkin tutkimussuuntauksen perusvirheen jossakin tietyssä laitoksessa, vaikka sekin olisi joskus erittäin kannatettava ajatus
- tutkija on silloin parhaimmillaan kun hän omistaa vilkkaan, pohtivan, idearikkaan ja kriittisen mielen
- parasta, mutta vaikeinta kritiikkiä, on itsekritiikki
- pahinta kritiikkiä on toisten kateudesta kumpuava "virheiden kalastelu"
- suurin ero tutkimusilmastossa monen muun maan ja Suomen välillä on (hieman kärjistetysti) suhtautuminen tutkijan menestykseen:
* kun tutkija ulkomailla menestyy, häntä kannustetaan kaikin puolin taloudellisesti ja henkisesti tuottamaan yhä enemmän ideoita. Tarjoudutaan auttamaan häntä ideoinnissa koska nähdään tässä yhteinen hyöty.
* kun tutkija Suomessa menestyy, hänelle ollaan kateellisia ja toivotaan, että hän saa taloudellisia vaikeuksia eikä itse enää pysty tuottamaan uusia ideoita. Mahdollinen kesken jäänyt idea pyritään unohtamaan tai joissakin tapauksissa se varastetaan häneltä.