Kansalaisaloite

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Miten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?

*
Tähän 11.2.2007 kirjoittamaani juttuun sain laadukasta palautetta ihan äsken. Siksi päivitän tätä kirjoitustani 8.12.2009 ja 9.12.2009.

Miksi haluat pitää itsesi lihavana?

Ravitsemus herättää tosiaankin tunteita. Huomasin taas eräällä äskettäisellä luennolla miten syyllistän lihavia kuuntelijoitani valistuksellani. Valistukseni on aina mahdollisimman rehellistä, avointa, huumoripitoista ja toivoa herättävää. Kuitenkin onnistuin taas pahoittamaan erään pullukan mielen kun kerroin millä tavalla ihminen laihtuu: "Nyt sinä taas syyllistät meitä lihavia", sanoi minun syyllistävän tekniikkani ennenkin tuta saanut. Olin kuulemma pari vuotta sitten myös puhunut laihduttamisesta ja silloinkin syyllistäen.

Miten lihavalle tulisi kertoa, että terveellisempi vaihtoehto olisi laihtua? En tiedä. Luulin tietäväni, se oli ilmeisesti virhe.

"Kilautetaan kaverille": Hei rakas lukijani! Auta minua visaisessa pulmassa. Miten kertoisin oikealla tavalla lihavuuden terveysvaaroista? Teitä on päivä päivältä yhä enemmän (laskurin tilastojen mukaan) ja teillä on tietoa tästäkin asiasta, sen olen todella huomannut hienoista kommenteistanne (nöyrä kiitos). Kertokaa minulle mitä tekisin lihavien kanssa! Jotkut ovat sanoneet, että minulla on sitä karismaa, että osaan puhua, tiedän kuulemma miten sanoma tuodaan julki niin, että ihmiset pysyvät hereillä. Siihen eivät ihan kaikki pysty. Ja paljon puheita ympäri maakuntia pitävät eivät sitä epäonnekseen itse tajua. Laihdutussanoman perilleviejänne on nyt kuitenkin ihan hukassa. Minulla on akateeminen loppututkinto, eikä se ole mikään akkateemainen tutkinto vaan ihan raakaa biologiaa, biokemiaa ja endokrinologiaa olen lukenut tosi paljon. Minun puolestani me voimme unohtaa kaikki nuo akateemiset hömpötykset, olen luultavasti malaisjärjellä varustetun ihmisen valistuksen tarpeessa mitä suurimmassa määrin. En tiedä miten lähestyisin lihavia valistusviestilläni. Minä en vain osaa. Siihen tarvitsen apuasi. Ei sinun tarvitse paljastaa liikesalaisuuksia, riittää kun sanot oman mielipiteesi ja annat minulle ja blogiani lukeville vihjeen siitä miten homma tehdään. Kirjoitan tästä yhteisestä projektista sitten vaikkapa susankurosmaiseen tapaan paljastuskirjan: Veteraaniurheilijan morsian. Jääkärin morsian oli mielestäni oikein hyvä. Väärennetty morsian kuulostaa kiinnostavalta ja Jumalan morsiamen täytyy olla jokin huono vitsi.

Keskustelun herättämiseksi tarjoan tällaisen idean ihan itse (niin että näet miten alas tasoni on vajonnut tässä asiassa): Kerro lihavalle miten hänen pitäisi helliä vartaloaan. Kerro miten hänen pitäisi peilin edessä ihailla niitä jenkkakahvojaan, sitä Dunlopia, ihania vaihtelevan muotoisia kurvejaan, niitä reisiään jotka vahvojen petäjien tapaan pitävät tanakan rakennelman pystyssä. Siinä peilin edessä seisoessaan lihavan pitää olla onnellinen siitä miten mahtaviin tekoihin näin iso ihminen on pystynyt: useita kymmeniä vuosia on töitä tehty ja moni tehtävä on suoritettu tosi mallikkaasti, lapsia on tähän maailmaan tämä iso ihminen pukannut ja komeasti. Nyt kun lääkärisetä kertoo, että olisi hyvä jos luopuisin kalleuksistani, olen päättänyt kokeilla. Tuoko röllykkävatsasta luopuminen sitä terveyttä? Onko outokummun omistajilla liikaa sitä hyvää ja osasta voisi jo yhteisen edun nimessä luopua? Aion yrittää, katsotaan mihin päädyn. Aion kuitenkin valita sellaisen menetelmän tähän läskinluovutukseen, joka lisää hyvää oloani jo matkan varrella: liikunta ja monipuolinen, säännöllinen sekä kohtuullinen ravitsemus!

Nimimerkki "Läski jolla on aivot" kirjoittaa: Olen itse fiksu nainen, joka on lihava (BMI n. 40). Olen ollut siitä saakka ylipainoinen tai lihava kun olen lopettanut tissimaidon syömisen.

Tiedän kaiken ruoasta ja liikunnasta. Pidän kasviksista ja pidän liikunnasta. Pidän tunteesta, kun en ole ähkyssä. Kuitenkin toimin tämän faktatiedon vastaisesti ja syön liikaa ja väärin. Se on tekninen syy, miksi olen lihava.

Tieto ei siis ainakaan minun kohdallani riitä ratkaisemana lihavuuden ongelmaa. Mielestäni tämä parjattu tv-tohtori Dr Phil esittää parhaan ikinä kuulemani kysymyksen lihavalle: "Miksi haluat pitää itsesi lihavana?". Läskipanssari on suojamuuri jotain vastaan. Nämä syyt kun löytää, on ensimmäinen iso ja todellinen askel otettu. Tämä on se kysymys, minkä pitäisi kaikkien läskiterapeuttien kysyä potilailtaan.

Itse laihduin Dr. Philin kirjan orjallisesti lukemalla ja tehtävät tekemällä 7 kg. En edes huomannut, että olin tehnyt jotain muutoksia elämässäni. Haluni pysyä lihavana oli kuitenkin niin luja, että lipsuin hänen yhdestä neuvostaan: "lue kirjaa joka päivä". En lukenut ja vanha motiivi pitää itseni lihavana sai taas jyllätä. Nyt piilottelen kirjaa, jotta en menisi lukemaan ja laihtumaan... Tässä ei ole järkeä ja vika on korvieni välissä.

Sen verran voin raottaa omia Dr Philin avulla löytämiäni motiivejani pitää itseni lihavana, että ne todellakin liittyvät rakkaudettomuuteen. Ei enempää niistä, sillä ne ovat arkoja asioita.

T. Läski, jolla on aivot

Olen ylipainoinen kotitalouden opettaja. Ihan aluksi, kyllä jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen. Siltä tiedolta ei tässä yhteiskunnassa voi välttyä, etenkin jos milloinkaan haluaa ostaa vaatteita itselleen. "Suoraan päin pläsiä" tuottaa pahanmielen ja riittävästi kuultuna vastareaktiona raivon.

Ylipainosta voi puhua toista loukkaamatta ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa painonsa kanssa kamppaileva on itse lähtenyt hakemaan apua ja neuvoja. Ulkoapäin saneltuna hyvää tarkoittava puhe ei kohtaa otollista kuulijaa.

Lihavuus on ongelma, ja se aiheuttaa useita sairauksia ja kuluja yhteiskunnalle, mutta lihavien syyllistämisellä ongelmastaan ei päästä pitkälle. Samaan aikaan pitäisi puhua sitten kaikkien "itseaiheutettujen" sairauksien ongelmasta. Näitä virallisterveellisiä ohjeita noudattamalla normipainossa pysyminen on suurelle osalle ihmisiä haasteellista ja elämän erilaisissa tilanteissa joskus liiankin vaikeaa.

Syntyminen ja kuolema eivät ole ainoita merkittäviä tapahtumia elämässäsi. Siinä välissäkin saa mieluusti jotain tapahtua.

Muita kirjoituksiani laihdutuksesta:

25 kommenttia:

  1. Taidan olla ensimmäinen kommentoija. Eka kertaaa tulee täällä käytyä. Sinulla on valtavasti tietoa... Tosta lihavien syyllistämisestä olen sitä mieltä ettei sinun taktiikkasi ole huono. Kyllä lihava osaa aika hyvin salata itseltään sen totuuden että on lihava. Kun suoraan päin pläsiä sanot niin kuin asiat ovat se voi olla hyvinkin tärkeä tieto lihavalle. Putoavat suomut silmisyä pois ja näkee totuuden.

    Luen muita kirjoituksiasi. Olet ihan kelpo tekstejä saanut aikaiseksi. Onnea Veteraaniurheilijan morsiamen kirjoitteluun! Tämän kommentin saa pistää kirjaan. En nosta siitä oikeusjuttua. :)

    Tommi

    VastaaPoista
  2. Rehellinen vastaus: kyllä lihava TIETÄÄ, että hänen pitäisi laihtua. Ei se ole uusi asia. Moni lihava on toistuvasti yrittänyt laihtua ja useimmiten epäonnistunut. Usein hän tietää myös paljon ravinnosta ja liikunnasta.

    Ehkä sinun täytyisi opiskella vielä psykologiaakin. Usein näet lihavuuden syyt ovat syvällä korvien välissä.

    Paras tapa mielestäni on antaa vinkkejä: JOS olet päättänyt laihtua, tee näin ja näin. Oletko kokeillut tätä ja tätä? Jne. Ystävällisesti.

    VastaaPoista
  3. Niin täti punaruskea onhan se niin että vinkkejä pitää antaa laihduttajalle. Ja juuri niitä tuo veteraaniurheilija tarjoaa tosi paljon. Pitäisi riittää jokaiselle. Lue erityisesti tuo Laihdutuksen lyhyt oppimäärä. Hieno lista!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut jo sen ja allekirjoitan (lähes) kaiken.

    VastaaPoista
  5. Tutustupa behavioralismiin ja dr Philiiin, vaikka tiedänkin, ettet hänestä pidä. Kaupallisuus ei ole meille helposti nieltävää. Sanoit joskus, että hän ei ole aina tiukasti tieteellinen, vai miten se oli.
    Hänellä on jatkuvasti ohjelmia laihdutuksesta ja hän on kirjoittanut kirjankin aiheesta.
    Monet lihavat ovat varmasti sitä mieltä, että ei ole kyse pelkästä heikosta luonteesta.
    JM

    VastaaPoista
  6. Hienoja kommentteja olen saanut! Tutustun niihin huolellisesti. Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Luulen, että ihmisen, joka on aina ollut normaalipainoinen, on vaikea ymmärtää laihdutuksen psykologiaa. Näin ainakin minulle on netissä väitetty, kun olen yrittänyt laihdutuskeskusteluissa neuvoa.

    Kaikki tietävät, millainen terveysriksi ylipaino on. Useimmilla on myös melko hyvä käsitystä virallisterveellisestä ruoasta ja kaloriteoriasta on kuultu.

    Luulen, että monet lihavat, jotka eivät onnistu laihtumaan, eivät oikeasti edes halua laihtua. Ehkä he pelkäävät niin suurta muutosta. Jos on ollut vaikka 20 vuotta ylipainoinen, ehkä ei uskallakaan olla enää normaalipainoinen, ajattelee, että sitten on joku ihan vieras ihminen. Tai jotain.

    Eli ehkä sinun tosiaan pitäisi lukea psykologiaakin. :)

    *P*

    VastaaPoista
  8. "Luulen, että monet lihavat, jotka eivät onnistu laihtumaan, eivät oikeasti edes halua laihtua. Ehkä he pelkäävät niin suurta muutosta."

    Näin sanoi *p* ja sai minut syviin ajatuksiin. Pinnalle palattuani voin vain todeta, että tämäkin on aivan mahdollista. Voisin kuvitella, että laihdutuksen psykologiassa on useita suuntauksia. Täytyy tutustua. Jopa tuohon Dr. Philiin.

    Kiitos ajatuksiin vaivuttaneesta kommentista!

    VastaaPoista
  9. Törmäsin juuri kirjaan Terveystaju - Nuoret, politiikka ja käytäntö. Sen viimeisessä artikkelissa Anne Puuronen käsittelee sitä, kuinka "terveysideologian hyvätarkoituksellisuus vaikuttaa samanaikaisesti myös luovan ajattelutapoja ja käytäntöjä, jotka ovat tulkittavissa lihavan elämää arvottavaksi, normittavaksi ja sanktioivaksi". Artikkelin nimi on Läskin yhteiskunnallinen seulonta.

    VastaaPoista
  10. Olet oikeassa, *p*; "Luulen, että monet lihavat, jotka eivät onnistu laihtumaan, eivät oikeasti edes halua laihtua."

    Heitän ilmaan väitteen: Lihavat eivät rakasta itseään tarpeeksi. He tyydyttävät rakkauden tarpeensa syömällä, koska eivät kykene henkisesti antamaan itselleen tarpeeksi rakkautta. Heidän pienen pieni minänsä piiloutuu läskien alle, ettei kukaan huomaisi sitä. Jos lihava olisi ollut lihava vaikkapa 20 vuotta, ja laihtuisi sitten normaalipainoiseksi, miten hän sitten suhtautuisi itseensä? Ajatelkaapa; muut huomaisivat hänen upean, normaalipainoisen vartalonsa, joka olisi seksikäskin. Lihavan ei enää tarvitsisi peittää vartaloaan telttamaisilla vaatteilla, vaan hän voisi pukeutua tyylikkäästi ja paljastavastikin. Mutta onko lihava henkisesti valmis tällaiseen muutokseen? Siis siihen, että muut yhtäkkiä huomaavat hänet? Kuinka moni meistä ylipäänsä on vapaaehtoisesti valmis mullistamaan elämänsä? Useimmmat meistä vastustavat elämänmuutosta ja itsensä syvällistä kohtaamista. Omien huonojen puolien kohtaaminen voi tehdä niin kipeää, että ne haudataan "luurankona kaappiin", ja aina kun ne ahdistavat ja pyrkivät pinnalle, tyydytetään mieltä syömällä jotain hyvää. Usein ”läskiremontti” tai ”kuntoremontti” vaatiikin siis myös oman minäkäsityksen remontoimista.

    Takinhelma

    VastaaPoista
  11. Takinhelma ilahdutti hienolla pohdinnallaan, että lihavan laihdutukseen liittyisi rakkauden puute. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Erityisesti minua kiehtoi ajatus siitä, että lihava ei henkisesti olisi valmis laihtumisesta johtuvaan muutokseen. *p* on ehdottanut minulle perehtymistä psykologiaan laihdutuksen täydellisen ymmärtämisen helpottamiseksi. Näin on, laihdutuksen psykologia olkoon seuraava perehtymisen alueeni.

    Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, Takinhelma!

    VastaaPoista
  12. Minun tietääkseni lihavuus ei ole omalla tavallaan sairaus. Ei ole myöskään laihuus. Ne ovat vain ruumiin yleisiä fyysisiä tiloja ja muotoja. Lihavuus ja laihuus sen sijaan aiheuttavat sairauksia, tai ne voivat olla sairauden aiheuttamia.

    Kenenkään ei saisi minun mielestäni laihduttaa, että hänet hyväksyttäisiin sellaisenaan, vaan oman laihduttaa henkensä vuoksi. Tätähän voi ennakoida tietenkin päivittäisellä syömisellään ja liikkumisellaan.

    Mielestäni monet ylipainoiset eivät haluaisi laihtua ryhmäpaineen vuoksi, vaan oman itsensä vuoksi. Sen takia se voi olla monelle niin hankalaa.

    Jos haluaa olla loukkaamatta ylipainoista, asioita ei koskaan saa käsitellä ulkopuolisten ihmisten kannalta, vaan yksilön itsensä. Muista se.

    VastaaPoista
  13. Olen itse fiksu nainen, joka on lihava (BMI n. 40). Olen ollut siitä saakka ylipainoinen tai lihava kun olen lopettanut tissimaidon syömisen.

    Tiedän kaiken ruoasta ja liikunnasta. Pidän kasviksista ja pidän liikunnasta. Pidän tunteesta, kun en ole ähkyssä. Kuitenkin toimin tämän faktatiedon vastaisesti ja syön liikaa ja väärin. Se on tekninen syy, miksi olen lihava.

    Tieto ei siis ainakaan minun kohdallani riitä ratkaisemana lihavuuden ongelmaa. Mielestäni tämä parjattu tv-tohtori Dr Phil esittää parhaan ikinä kuulemani kysymyksen lihavalle: "Miksi haluat pitää itsesi lihavana?". Läskipanssari on suojamuuri jotain vastaan. Nämä syyt kun löytää, on ensimmäinen iso ja todellinen askel otettu. Tämä on se kysymys, minkä pitäisi kaikkien läskiterapeuttien kysyä potilailtaan.

    Itse laihduin Dr. Philin kirjan orjallisesti lukemalla ja tehtävät tekemällä 7 kg. En edes huomannut, että olin tehnyt jotain muutoksia elämässäni. Haluni pysyä lihavana oli kuitenkin niin luja, että lipsuin hänen yhdestä neuvostaan: "lue kirjaa joka päivä". En lukenut ja vanha motiivi pitää itseni lihavana sai taas jyllätä. Nyt piilottelen kirjaa, jotta en menisi lukemaan ja laihtumaan... Tässä ei ole järkeä ja vika on korvieni välissä.

    Sen verran voin raottaa omia Dr Philin avulla löytämiäni motiivejani pitää itseni lihavana, että ne todellakin liittyvät rakkaudettomuuteen. Ei enempää niistä, sillä ne ovat arkoja asioita.

    T. Läski, jolla on aivot

    VastaaPoista
  14. Itseäni ärsyttää alituinen liikunnan tuputtaminen. Tämä antaa ymmärtää, että lihava ei ole koskaan urheillut. Toisaalta tätä neuvoa tuputetaan joka tuutista. Se kuullostaa vähän "näsältä" neuvolta. Toki liikunta on tärkeää ja jos sitä ei harrasta, niin lisääminen voi olla paikallaan.

    VastaaPoista
  15. Hei,

    Olen ylipainoinen kotitalouden opettaja. Ihan aluksi, kyllä jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen. Siltä tiedolta ei tässä yhteiskunnassa voi välttyä, etenkin jos milloinkaan haluaa ostaa vaatteita itselleen. "Suoraan päin pläsiä" tuottaa pahanmielen ja riittävästi kuultuna vastareaktiona raivon.
    Ylipainosta voi puhua toista loukkaamatta ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa painonsa kanssa kamppaileva on itse lähtenyt hakemaan apua ja neuvoja. Ulkoapäin saneltuna hyvää tarkoittava puhe ei kohtaa otollista kuulijaa.
    Lihavuus on ongelma, ja se aiheuttaa useita sairauksia ja kuluja yhteiskunnalle, mutta lihavien syyllistämisellä ongelmastaan ei päästä pitkälle. Samaan aikaan pitäisi puhua sitten kaikkien "itseaiheutettujen"sairauksien ongelmasta. Näitä virallisterveellisiä ohjeita noudattamalla normipainossa pysyminen on suurelle osalle ihmisiä haasteellista ja elämän erilaisissa tilanteissa joskus liiankin vaikeaa.

    VastaaPoista
  16. Se on totta, että mitä lihavempi on sitä vaikeampaa se on aloittaa. Minä toimin (työni puolesta)lihavien kanssa näin. Koitan saada heidät kehonkoostumusmittaukseen ja jos tulevat niin sen jälkeen näytän tulosteesta (synkät) arvot ja korosta viskeraalisen korkean arvon vaarallisuudesta terveydelle. Sitten kysyn, haluavatko he parantaa näitä arvoja...ja siitä se sitten lähtee. Liikunnasta en puhu sanaakaan aloitusvaiheessa, tehdään aloitus mahdollisimman helpoksi. Ja siihen minulla on ratkaisu... ja 100% takuu. Annan kaiken tukeni koko "projektin ajan" kunnes homma alkaa olla asiakkaan hallinnassa ja siitä on tullut elintapa. Siihen voi joskus mennä kauan...jopa vuosia... Myös aika usein todella lihavat ihmiset luovuttavat.

    VastaaPoista
  17. Kiitos taas hyvistä kommenteista! Jerikin suoraviivainen toiminta hieman arveluttaa, mutta mikä siinä jos se toimii sinulla.

    Muistan erään anorektikkourheilijan tapaamisen. Minulta lipsahti ihan spontaanisti kun kättelimme: "Kylläpäs sinä olet laiha!" Tuosta lipsahduksesta sai anorektikon tervehtyminen uutta puhtia - usko tai älä. Ehkä me terveysalan yrittäjät olemme liian kilttejä ja varovaisia. Yrittäessämme varjella isoja rahavirtoja tuovaa pääasiallista kohdeyleisöämme (terveet, liikunnalliset suomalaiset), emme uskalla sanoa ääneen tai toimia sellaisella tavalla, että vähäisempiä rahavirtoja tuottavat ihmiset saisivat jotakin aivan EKSTRAA meiltä!

    Pidetään pullukat tästä lähtien aivan erityisesti mielessä.

    Tsemppiä Jerik projekteihisi! Teet arvokasta työtä.

    VastaaPoista
  18. Niin Christer...houkuttelen lihaviakin sillä tavalla mittaukseen kertomalla, että jokaiselta löytyy yleensä myös jotain hyvää sieltä mittausliuskasta... yleensähän lihavilla on myös suuri lihasmassa...(koska joutuvat kannattelemaan suurta kehoa päivästä toiseen)siksi on mukava aloittaa tulkinta kertomalla ehkä juurit tästä asiasta, että sinulla on paljon lihaksia... MUTTA

    VastaaPoista
  19. Jerik, noiden "rasvaprosenttimittarien" kanssa kannattaa olla hyvin varovainen. Kaikki markkinoilla olevat laitteet antavat vain arvioita rasvaprosentista, eivät mitään tarkkoja mittaustuloksia (vaikka laitevalmistajat näin niitä kauppaavatkin). Erot "todellisen" rasvaprosentin ja "mitatun" arvon välillä saattavat olla HYVIN suuria (useita prosenttiyksiköitä, jopa yli 10 prosenttiyksikköä!!). Ainoa luotettavat keino mitata rasvaprosentti on lihamylly ja lihamössöstä eri kudosten erittely kemiallisesti. Tätä en suosittele kenellekään.

    Rasvaprosentin arviointi luotettavasta vähiten luotettavaan menetelmään (omaan kokemukseen ja tutkimustietoon perustuvaa tietoa):

    - Lihamylly (kudosten kemiallinen erottelu)
    - Monikomponenttimenetelmä (yksi mittaus maksaa useita satoja euroa)
    - DXA (Kelan korvausten jälkeen hinta n. 100 euroa)
    - Magneettikuvaus (kallis ja aikaavievä)
    - Vedenalaispunnistus (vaikea toteuttaa ja kallis)
    - ihopoimumittaus (laihat)
    - Kalliit bioimpedanssimittarit
    - Halvat bioimpedanssimittarit ja ihopoimumittaus lihavilta
    - Painoon, pituuteen, ikään ja sukupuoleen perustuvat kaavat
    - Kaikki muut höpöhöpömenetelmät (infrapuna, sykäysmittaus yms.)

    VastaaPoista
  20. Viitaten kotitalousopettajan kommenttiin: jokainen lihava todellakin tietää olevansa lihava.

    Meikäläinen laihdutteli 12v ja lihoi 27kg. Kun ymmärsin syödä, VRN:n suositusten vastaisesti, siten, että nälkä lähtee, olen 20 kg kevyempi kuin pahimmillaan. Koko sana "laihduttaa" kuulostaa jokseenkin samalta kuin "korventaminen" "kärvistely" "kiduttaminen" jne.

    VastaaPoista
  21. Kiitos anonyymi neuvoista, mutta olen aika vanha tekijä noiden mittareiden kanssa. Mulla on semmonen 3 tonnin Tanita, joka on aika luotettava tavallisilla pulliaisilla, urheiljoiden kanssa tulee joskus hieman ongelmia kun ei oikein tiedä milloin urheilijaprofiilia tulisi käyttää, silloin tarkistan aina ihopoimumittarilla suunnilleen missä mennään. Kyllä sillä aika luotettavasti saa selville miten asiakkaan tulokset ovat edenneet eli ollaanko menetetty laihduttaessa läskiä eikä lihaksia... Muutoin olen kanssasi samaa mieltä, että jos ihan viimeisen päälle takkoja arvoja halutaan niin silloin on keinot erilaiset.

    VastaaPoista
  22. Onko lihavuus aina vaarallista?

    Puolitoista vuotta karpanneena veren rasva- ja sokeriarvoni ovat erinomaisia. Verenpaine oli vielä keväällä korkea, mutta ilmeisesti intervalliharjoitukset (10 minuuttia 3 kertaa viikossa) ovat pudottaneet ne kohtuulukemiin. BMI on kuitenkin se sama 36, joka se oli karppauksen aloittaessanikin. Paino on vaihdellut noin neljän kilon sisällä lähtöpainon kummankin puolen. Tunnen olevani hyväkuntoinen, vahva ja melko lihaksikas. Läskiäkin kyllä löytyy, mutta esteettisten syiden lisäksi en oikeastaan näe muuta syytä laihduttaa kuin sen, että painonpudotuksen myötä todennäköisesti "keskivaikea" kuorsaus vähenisi ja unen laatu paranisi.

    Siis vielä uudestaan, onko lihavuus aina vaarallista, mitä minun pitäisi pelätä?

    VastaaPoista
  23. Mittauta ainakin Seppo viskeraalinen rasvan määrä eli se rasva, mikä on klöntteinä maksan ja munuaisten ympärillä. Se on vuoren varmasti huono asia, jos se on korkea.

    VastaaPoista
  24. Osaatko Jerik sanoa, mikä on luotettavin tapa mitata viskeraalisen rasvan määrää? GT on 17, joten se ei ainakaan viittaa rasvaan sisäelimissä. Minulla ei myöskään ole "kaljamahaa", vaan ylimääräinen rasva on jakautunut kroppaan melko tasaisesti.

    VastaaPoista
  25. Et tiedä mikä on luotettavin tapa, mutta minulla olevalla laitteella saanee 90% todellisen tilanteen selville...kokemukseni perusteella. Mittaan kyllä ilmaiseksi, jos otat Seppo yhteyttä...ilman sitoomuksia.

    VastaaPoista