**
Tätä 11.12.2009 kirjoittamaani juttua kommentoidaan ahkerasti. Päivitys 12.12.2009, 14.12.2009 ja 17.12.2009
Kommentteja:
MsHorton sanoi ostaneensa lehden, kun sitä ei ole kirjastossa. Ihan hyvä artikkeli minun mielestäni. Mutta lapset oli unohdettu täysin eli heidän annostuksensa eri ikäryhmissä. En usko, että kenenkään piltin äiti uskaltaa jekovit-tippojen jälkeen yhtäkkiä ruveta antamaan 100µg D-vitamiinia päivässä. Olen jostain lukenut, että 2-10 vuotiaille sopisi 25µg/vrk. Reijo piti myös juttua hyvänä. Aiemmin viikolla hän oli lukenut Hyvä Terveys -lehdestä Heli Viljakaisen ja Christel Lamberg-Allardtin kommentoiman aika mitään sanomattoman jutun. Yhdelle aukeamalle oli jotain tekstiä saatu aikaiseksi, mutta jos Reijo mietti mitä toimenpiteitä tämä vaatisi, niin ei siitä Hyvän Terveyden jutusta ollut hänelle mitään hyötyä. Tamperelainen Aviisi julkaisi ihan äskettäin ihan toiveikkaan informatiivisen pikkujutun D-vitamiinista. Mutta Reijo pyytää unohtamaan nuo aiemmin näkemämme ja mahdollisesti lukemamme jutut. Pankin räjäyttää Kunto & terveys -lehti. Siinä käydään seikkaperäisesti aiheen kimppuun, eikä kumarrella professoreita eikä dosentteja. Kerrotaan selkeästi, että 100 mikrogrammaa voi vetää päivässä ilman minkäänlaista ongelmaa ja myönnetään, että 7,5 mikrogrammaa on huono vitsi. Filosofian tohtori Christer Sundqvistia pidetään melkoisena sanataiturina, mutta loistokkaan jutusta tekee taito houkutella tohtori Matti Tolosen parhaat puolet esille. Sundqvist osaa poimia Neonomiden kommenteista olennaiset seikat esille. Taitava terveystoimittaja tekee näin ja saa ansaitusti huomiota (ehkä kateellisuuttakin) aikaiseksi, sanoo Reijo vielä lopuksi. Myös Hanukka kuuluu ylistäjien joukkoon! D-vitamiini tuntuu olevan nyt monenkin lehden otsikoissa. Harvasta lehdestä Suomessa saa kuitenkaan lukea näin vilpitöntä asiatekstiä, joka ei yritä myötäillä VRN:n ja THL:n hömppää, sanoo Hanukka. Westie ei vielä ole lukenut Christerin juttua, mutta uskoo sen olevan erinomaisen. Tohtori Matti Tolonen kommentoi juttua: "Sen jälkeen kun Christer haastatteli minua useaan kertaan emailin välityksellä lehtijuttuun, hankin ja luin tri David Grimesin erinomaisen kirjan 'Vitamin D and Cholesterol, the importance of the sun', 642 sivua. Se on saanut osakseen suurta huomiota mm. Englannissa Daily Mailissa (2 sivua) ja Ruotsissa Aftonbladetissa. Laadin kirjasta lyhyehkön tiivistelmän Bio-Vitan sivuille. Minusta jokaisen terveydenhullon ammattihenkilön (ja asiasta kiinnostuneen maallikon) tulisi lukea se huolellisesti. Kirja murtaa kolesterolimyytin ja antaa paljon ajattelemisen aihetta siitä, kuinka ravitsemustieteilijöiden ja lääkäreidenkin pallo on hukassa valtimotautien synnyn ja ehkäisyn suhteen."
Tutkija kehoittaa kuitenkin noudattamaan varovaisuutta. Monia aineita (kuten kortisoni, alkoholi, sokeri...) voi syödä huimiakin määriä monia vuosia (10-20 vuotta) ilman haittavaikutuksia. Ja kuten tiedämme näistäkin aineista tulee hyvää olo - ainakin alkuvaiheessa, muistuttaa Tutkija. Jossain vaiheessa elimistö saa tarpeekseen ja ongelmat alkaa. Elimistömme D-vitamiinin käytöstä ja tarpeesta (kuten niin monesta muustakin asiasta) emme tiedä vielä tarpeeksi. Tällä hetkellä tässäkin aiheessa olemme ns. sokeina ilman keppiä. K.O. ihmettelee maallikkona miten paljon D-vitamiinia saa huoletta syödä. Kuinka asiaa on tutkittu? Kuinka kauan, millä testimenetelmillä, millaisia ihmisiä on tutkittu? Sen hän ymmärtää, että 7,5 on liian vähän, mutta mikä on se oikea määrä, ja mikä turvallista? Kuinka isompien määrien käyttöä pitäisi kontrolloida, jotta voisi olla huolettomin mielin? Erinäisiä palstoja seuraavana K.O. voi sanoa, että kovempia annoksia kuin Sundqvistin jutussa joissain paikoin suositellaan ja tunnutaan maallikoiden neuvoihin uskovan niin, että jopa lapsille annetaan isoja annoksia. Toivottavasti ihmisten harkintakyky riittää eikä mennä "överiksi", K.O. sanoo vielä lopuksi. Valtsu kiirehtii apuun ja lausuu käsityksensä näin: "Suullisesti otettu D3-vitamiini toimii elimistössä täsmälleen kuten ihon kautta muodostettu D-vitamiini. Sillä perusteella voisi ajatella D-vitamiinin syömisen olla melko turvallista (tai paremmin ilmaistuna terveellistä) vaikka jopa 10000IU/päivä asti, sillä saman määrän saa moni puolen tunnin auringonotosta jossakin trooppisessa maassa. Toisaalta D-vitamiinitasojen lasku näyttää haitalliselta, joten ravintolisän lopettaminen voi olla epäterveellistä." Hanukka on samoilla linjoilla Valtsun kanssa ja pyytää lukemaan perusteellista keskustelua oletetusta D-vitamiinin "myrkyllisyydestä" täältä. "Emme tiedä vielä tarpeeksi" on kovin mediaseksikäs ja fiksun kuuluinen argumentti. Deen suhteen se vain ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, Hanukka muistuttaa. Tutkimustietoa on roppakaupalla ja myös käytännön kokemusta suurilla väestöryhmillä on vuosikymmenten ajalta. Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen ja miettikää, miksi iho tuottaa auringossa helposti 500 mikrogrammaa päivässä - ihan turhaanko, vai kenties aiheuttaakseen elimistölle D-myrkytyksen? Nämä "emme tiedä vielä tarpeeksi"-höpötykset ja yliannostuksella pelottelut ovat faktojen valossa ihan täydellistä tuubaa. Tässä ei ole kyse mistään maallikkojen kehittämästä internet-muoti-ilmiöstä. Kysymys on tutkimuksesta ja tutkijoiden suosituksista. Tutkija pitää seksikkänä ja helpponakin sanoa "ettemme tiedä", mutta voidaanko todellakin sanoa, että tiedämme mitä D-vitamiini tekee kehossamme, saati mitä pitkäaikainen runsas saanti tekee. D-vitskuhan osallistuu satoihin prosesseihin elimistössä. Tutkijan mielestä tuo viittaus auringon valoon tulee aina tässä asiassa vastaan. Tässä oletetaan, että se olisi ihmiselle jotenkin hyväksi saada runsaasti aurinkoa ja sen kautta runsaasti D-vitamiinia. Kuitenkin elimistölläkin on oma mekanisminsa pitkäaikaiseen altistukseen. Eli iho ruskettuu ja D-vitamiinin imeytyminen muutenkin heikkenee radikaalisti tietyn altistumisajan jälkeen. Ei se vaan valitettavasti ole niin yksinkertaista, että mitä enemmän nappia poskeen sen parempi, Tutkija sanoo lopuksi. Sami Uusitalo pitää ihon palamista merkkinä siitä, että nyt on oltu liikaa auringossa. Westie sanoo olevansa tutkijan kanssa samoilla linjoilla. Hän tyytyy 20 mikrogramman pilleriin ainakin siihen asti kun tietää omat Dee pitoisuutensa. Hänen on edelleen vaikeaa (kaikesta hypetyksestä huolimatta) nähdä D-vitamiinipuutosta kaiken takana. Hanukka muistuttaa siitä, että ihmisen D-vitamiinin tuotantojärjestelmä on kehittynyt sellaiseksi, että ihmisen alkuperäisissä elinoloissa Deetä on syntynyt sopivasti. Ennen muuttoaan sisätiloihin ja pois päiväntasaajan läheisyydestä ihmiset ovat saaneet hirmuisesti aurinkoa joka päivä. Toki D-vitamiinisynteesi on mustaihoisilla hieman hitaampi, saturaatiopisteen saavuttamiseen vaaditaan useampi tunti kun valkoisilla riittää 15-30 minuuttia. Mutta tämä ei ole päiväntasaajalla kovinkaan rajoittava tekijä, kun aurinkoa on yltäkylläisesti saatavilla. Valitettavasti emme pääse alkuihmisten kalsidiolitasoja mittaamaan. Hanukka uskaltaa kuitenkin väittää, että heidän keskimääräinen D-saantinsa on laskettu sadoissa, ei kymmenissä mikrogrammoissa per päivä. D-vitamiinituotannon saturoitumista käytetään tyypillisesti D-vitamiinihypetyksen toppuuttelemiseen. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että saturoituminen tapahtuu vasta suurusluokassa 500-1000 mikrogrammaa! Tästähän on toki luontevaa päätellä, että esimerkiksi 2000 mikrogrammaa on liikaa, mutta miksi 100-250 mikrogrammaa olisi liikaa, jos elimistö itse helposti tuottaa paljon enemmänkin? ihmettelee Hanukka lopuksi. Tämä asia ei jää K.O:lta näkemättä ja hän kysykin: "Tuottaako elimistö yli oman tarpeen, jos siellä auringossa majailee tolkuttomia aikoja, vai onko jokin mekanismi joka 'suojelee' ja jota ei tietenkään nappeja popsiessa vastaavalla tavalla ehkä ole?" Hanukka kiirehtii vastaamaan: "Kyllä, D-tuotantoa rajoittavia mekanismeja on olemassa. D-synteesin käynnistävä UV-säteily toisaalta myös hajottaa Deetä, joten yhdellä auringonottokerralla ei pääse tietyn kyllästymisannoksen yli. Valkoihoisella annos saavutetaan jo 15-30 minuutissa ja se on karkeasti sanoen suuruusluokkaa 500 mikrogrammaa. Toinen mekanismi on ihon ruskettuminen, joka hidastaa D-tuotantoa, mutta ei käsittääkseni muuta päivän maksimiannosta miksikään, jos auringossa oleilee runsaasti. Käytännössä Deetä saa iholta runsaassa aurinkoaltistuksessa satoja mikrogrammoja päivässä. Repikääpä siitä toksisuutta." On ihan hyvä suhtautua terveellä varauksella siihen ajatukseen, että ihon oma D-tuotanto ja ravintolisät olisivat automaattisesti samanarvoisia. Kun kuitenkin kyseessä on se ihan sama kolekalsiferolimolekyyli, jonka vaikutus elimistön D-statukseen eli seerumin kalsidiolitasoon voidaan mitata, niin pelottelut ovat kovasti hataralla pohjalla. D-skeptikoille voisi heittää tämä Hanukan kysymys: "Uskotteko oikeasti, että kärvistelystämme ultramatalilla kalsidiolitasoilla on terveydelle jotakin hyötyä? Uskotteko, että päiväntasaajan asukkaille on terveydellistä haittaa heidän elimistönsä itse tuottamasta D-vitamiinista? Vai uskotteko, että kolekalsiferolilla on joitakin tuntemattomia efektejä, joista kalsidiolimittaukset eivät kerro? Mistä kenkä puristaa?"
Kummitus sanoi: "Elämä on riskipeliä. Kuten Tutkija mainitsi, monia aineita voi käyttää ilman haittavaikutuksia jopa vuosikymmeniä! Itse toivoisin että D-vitamiinin uudelleenarviointi johtaisi syvälliseen ravinnon laadun tarkasteluun. Ns. ruohonjuuritasolta lähtien, kaikki mekanismit huomioonottaen. Ekologia, ekonomia, lääketiede ja avaruuden valloitus jne... Otan toistaiseksi 125 µg päivässä, saa nähdä kuin käy! 50 µg voisi olla hyvä suositus, siihen asti kun ravinnosta taas saa vitskut ja muut kivennäiset? Eikun valtion Nappitehdas pystyyn! Verot alas, tuotantoteho huippuun!" Sami Uusitalo lausuu käsityksensä eri rotujen välisistä on eroista sen suhteen, kuinka hyvin iho pystyy D-vitamiinia muodostamaan. Sami kysyy vielä: "Kuinkas rasvojen rooli? Kuinka 'vähän rasvaa' -linja on vaikuttanut D-vitamiinin hyväksikäyttöön? Onko jengillä tietoa?" Kummitus muistuttaa, että keho työstää kolesterolista D-vitamiinia.
Lehdessä on myös tietoa avantouinnista, juoksijan kuntotesteistä (Ilkka Järvimäki), Riku Aallon seurassa voi treenata takareisiä ja pohkeita, Aalto pyytää arvioimaan kannattaako panostaa kotikuntosaliin, Karhun pitopohjasukset on testannut Kalle Kotiranta, Kalle on myös muistanut puhua kerrospukeutumisesta, Hanna Rusila on liian kovan jumpan kimpussa, kolme kovaa mailapeliä on esittelyssä, Varpu Tavi on patikkaretkellä Alpeilla, Aikakone -yhtyeen Alex Ojasti on löytänyt uuden elämän (Taru Schroderus), mielen kiemuroita käy läpi Pirkko Olasvirta, voit lukea diabeetikkourheilijan VHH-kokeilusta (Christer Sundqvist), virtsankarkailusta on arkaa asiaa (Taru Schroderus) ja vakiokolumnisti Noora Korpelainen toteaa, että "on vaan asioita, jotka on tehtävä itse".
Jutunjuurta löydät myös näistä sepustuksistani:
Ihan hyvä juttu. Lehti tuli tänään. Aiemmin viikolla luin Hyvä Terveys -lehdestä Heli Viljakaisen ja Cristel Lamberg-Allartin kommentoiman aika mitään sanomattoman jutun. Yhdelle aukeamalle oli jotain tekstiä saatu aikaiseksi, mutta jos mietti mitä toimenpiteitä tämä vaatii, niin ei siitä Hyvän Terveyden jutusta ollut mitään hyötyä. Tamperelainen Aviisi julkaisi ihan äskettäin ihan toiveikkaan informatiivisen pikkujutun D-vitamiinista.
VastaaPoistaMutta unohtakaa nuo aiemmin näkemänne ja mahdollisesti lukemanne jutut. Pankin räjäyttää Kunto & terveys -lehti. Siinä käydään seikkaperäisesti aiheen kimppuun, eikä kumarrella professoreita eikä dosentteja. Kerrotaan selkeästi, että 100 mikrogrammaa voi vetää päivässä ilman minkäänlaista ongelmaa ja myönnetään, että 7,5 mikrogrammaa on huono vitsi. Tämä FT Christer Sundqvist on tietty melkoinen sanataituri, mutta jutusta tulee loistokas kun hän osaa houkutella tohtori Matti Tolosen parhaat puolet esille ja osaa poimia sieltä Neonomiden kommenteista ne olennaiset seikat esille. Taitava terveystoimittaja tekee näin ja saa ansaitusti huomiota (ehkä kateellisuuttakin) aikaiseksi. Hieno homma kerta kaikkiaan!
Kiitos Christer. Upeaa työtä!
VastaaPoistaD-vitamiini tuntuu olevan nyt monenkin lehden otsikoissa. Harvasta lehdestä Suomessa saa kuitenkaan lukea näin vilpitöntä asiatekstiä, joka ei yritä myötäillä VRN:n ja THL:n hömppää.
Hieno homma, että suhteellisen isotöisestä jutusta tykätään. Lehden koko numero on laadukas. Kiitos Reijo ja Hanukka!
VastaaPoistaKehoittaisin kuitenkin varovaisuuteen. Monia aineita (kuten kortisoni,alkoholi,sokeri...) voi syödä huimiakin määriä monia vuosia (10-20 vuotta) ilman haittavaikutuksia. Ja kuten tiedämme näistäkin aineista tulee hyvää olo - ainakin alku vaiheessa. Jossain vaiheessa elimistö saa tarpeekseen ja ongelmat alkaa.
VastaaPoistaElimistömme d-vitamiinin käytöstä ja tarpeesta (kuten niin monesta muustakin asiasta) emme tiedä vielä tarpeeksi. Tällä hetkellä tässäkin aiheessa olemme ns. sokeina ilman keppiä.
Tutkija
Minä maallikkona ihmettelen näitä lukemia, mitä saa huoletta syödä. Kuinka asia on tutkittu? Kuinka kauan, millä testimenetelmillä, millaisia ihmisiä?
VastaaPoistaSen ymmärrän, että 7,5 on liian vähän, ja siitä ei kai ole edes erilaisia käsityksiäkään juuri enää, mutta mikä on se oikea määrä, ja mikä turvallista? Kuinka isompien määrien käyttöä pitäisi kontrolloida, jotta voisi olla huolettomin mielin?
Minä en ainakaan luota ihan vain siihen, että jossain nettisivulla tai lehdessä niin sanotaan (mainittua lehtijuttua en ole lukenut enkä ole aikeissa ko. numeroa ostaa yhden jutun takia, jollei joku kerro että siinä vastataan näihin kysymyksiin) etenkin kun elimistöäni kuormittaa jo määrätyt lääkkeet, joiden takia seurataan mm. maksan ym. sisuskalujen toimintaa.
Se on tietenkin hyvä, että asiasta keskustellaan.
Erinäisiä palstoja seuraavana voin sanoa, että tuotakin kovempia annoksia joissain paikoin suositellaan ja tunnutaan maallikoiden neuvoihin uskovan niin, että jopa lapsille annetaan isoja annoksia. Sitä minä etenkin ihmetelen - itse kaipaan oman kropan osaltakin faktoja, saati sitten lapsen...toivottavasti ihmisten harkintakyky riittää eikä mennä "överiksi"
K.O.
"Sen ymmärrän, että 7,5 on liian vähän, ja siitä ei kai ole edes erilaisia käsityksiäkään juuri enää, mutta mikä on se oikea määrä, ja mikä turvallista?"
VastaaPoistaKäsittääkseni suullisesti otettu D3-vitamiini toimii elimistössä täsmälleen kuten ihon kautta muodostettu D-vitamiini. Sillä perusteella voisi ajatella D-vitamiinin syömisen olla melko turvallista (tai paremmin ilmaistuna terveellistä) vaikka jopa 10000IU/päivä asti, sillä saman määrän saa moni puolen tunnin auringonotosta jossakin trooppisessa maassa.
Toisaalta D-vitamiinitasojen lasku näyttää haitalliselta, joten ravintolisän lopettaminen voi olla epäterveellistä:
http://high-fat-nutrition.blogspot.com/2009/12/vitamin-d-and-uv-fluctuations.html
http://high-fat-nutrition.blogspot.com/2009/12/vitamin-d-and-uv-fluctuations-2.html
Elämä on riskipeliä. Kuten Tutkija mainitsi, monia aineita voi käyttää ilman haittavaikutuksia jopa vuosikymmeniä!
VastaaPoistaItse toivoisin että D-vitamiinin uudelleenarviointi johtaisi syvälliseen ravinnon laadun tarkasteluun. Ns. ruohonjuuritasolta lähtien, kaikki mekanismit huomioonottaen. Ekologia, ekonomia, lääketiede ja avaruuden valloitus jne..
Otan toistaiseksi 125 µg päivässä, saa nähdä kuin käy!
50 µg voisi olla hyvä suositus, siihen asti kun ravinnosta taas saa vitskut ja muut kivennäiset? Eikun valtion Nappitehdas pystyyn! Verot alas, tuotantoteho huippuun!
Nojoo.
Ennen kuin jatkatte katteetonta ja puhtaaseen tietämättömyyteen perustuvaa pelottelua, voitte lukea perusteellista keskustelua oletetusta D-vitamiinin "myrkyllisyydestä" täältä.
VastaaPoistahttp://sundqvist.blogspot.com/2009/09/d-vitamiinin-myrkyllisyys.html
"Emme tiedä vielä tarpeeksi" on kovin mediaseksikäs ja fiksun kuuluinen argumentti. Deen suhteen se vain ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tutkimustietoa on roppakaupalla ja myös käytännön kokemusta suurilla väestöryhmillä on vuosikymmenten ajalta.
Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen ja miettikää, miksi iho tuottaa auringossa helposti 500 mikrogrammaa päivässä - ihan turhaanko, vai kenties aiheuttaakseen elimistölle D-myrkytyksen?
Nämä "emme tiedä vielä tarpeeksi"-höpötykset ja yliannostuksella pelottelut ovat faktojen valossa ihan täydellistä tuubaa.
Tässä ei ole kyse mistään maallikkojen kehittämästä internet-muoti-ilmiöstä. Kysymys on tutkimuksesta ja tutkijoiden suosituksista.
http://www.vitamindcouncil.org/research.shtml
Käsittääkseni eri rotujen välillä on eroja sen suhteen, kuinka hyvin iho pystyy D-vitamiinia muodostamaan.
VastaaPoistaKuinkas rasvojen rooli? Kuinka "vähän rasvaa" -linja on vaikuttanut D-vitamiinin hyväksikäyttöön? Onko jengillä tietoa?
Muusta en tiedä, mutta kertoivat varmana tietona, että D-vitamiinia keho työstää kolesterolista.
VastaaPoistaVähän aiheen vierestä, maailmassa ei ole montaa asiaa joka saa suun muikeaksi samoin kuin hyvä ruoka.
VastaaPoistaVielä kun keho tykkää, ja rasva-aivo.
Laivojen potkurit ne vettä vispaa, nälkäinen suu huutaa... Kalaa, rakas Watson, kalaa!
Weston Price muistaakseni näitä rasvoja pohdiskeli. Ei ole mikään skientologi.
Tutkijan kanssa menen samoilla linjoilla. Tyydyn 20 ugramman pilleriin ainakin siihen asti kun tiedän omat Dee pitoisuuteni. En ole vielä lukenut Christerin juttua, mutta uskon sen olevan erinomainen.
VastaaPoistaD-vitamiinista ymmärrän jonkin verran ja se on mukana monessa. D-vitamiinin aktiivinen muoto mm. lihottaa eli estää rasvakudoksen rasvan polttoa ja termogeneesiä. Aika mielenkiintoinen uusi tieto ja liittyy läheisesti metabolisen oireyhtymän kautta kehittyviin ongelmiin kuten T2DM, joista tiedän enemmän kuin tuosta D-vitamiinista.
On se varmasti seksikästä ja helppoakin sanoa ettemme tiedä mutta voitteko tosiaan sanoa, että tiedämme mitä d-vitamiini edes tekee kehossamme saati mitä pitkäaikainen runsas saanti tekee. D-vitskuhan osallistuu satoihin prosesseihin elimistössä.
VastaaPoistaTämä auringon valon viittaus tulee aina tässä asiassa vastaan. Tässä oletetaan, että se olisi ihmiselle jotenkin hyväksi saada runsaasti aurinkoa ja sen kautta runsaasti d-vitamiinia. Lyhytaikaiseen tankkaukseen kyllä.
Kuitenkin elimistölläkin on oma mekanisminsa pitkäaikaiseen altistukseen. Eli iho ruskettuu ja d-vitamiinin imeytyminen muutenkin heikkenee radikaalisti tietyn altistumisajan jälkeen.
Ei se vaan valitettavasti ole niin yksinkertaista, että mitä enemmän nappia poskeen sen parempi.
Tutkija
"Eli iho ruskettuu ja d-vitamiinin imeytyminen muutenkin heikkenee radikaalisti tietyn altistumisajan jälkeen."
VastaaPoistaLisäisin tähän vielä ihon palamisen. Minulle se on suora viesti luonnolta "olet liikaa auringossa".
Parhaillaan hautuu lohta pannussa. Siinä meikä pojan "tankkausta".
Paljonko D-vitamiinia tarvitaan? Mistä minä tiedän.
Sen kuitenkin tiedän, että tämä yleisesti viljelty lause:
"Suomessa saa D-vitamiinia vain toukokuusta syyskuuhun"
On väärin.
Keksisikö joku miksi. Perustelut ovat erittäin simppelit.
Eli miksi se oli väärin tämä D:tä toukokuusta syyskuuhun?
VastaaPoistaKaikkihan me tiedämme, että päivänpituuden vaihtelu maassamme on kalenteriajan funktiona sinikäyrä lukuunottamatta napapiirin pohjoispuolen kaamosaikaa ja vastaavaa jaksoa kesällä. Samoin vaihtelee tietty auringon säteilyteho pinta-alayksikköä kohden (intensiteetti) ja monet muut suureet.
Sinikäyrähän on symmetrinen huippu-ja minimikohtiensa suhteen. Huippu tässä tapauksessa on kesäpäivänseisaus ja minimi puolestaan talvipäivänseisaus. Niinpä esim. auringonkierto on hyvin samanlainen 21. huhtikuuta kuin 21. elokuuta. Toinen näistä kuuluu mainittuun ajanjaksoon ja toinen ei.
Erityisen väärin on tietty väittää että esim. huhtikuun 21. päivä on sellainen ettei D:tä muodostu ja esim. syyskuun 25. muodostuu.
Huhtikuun 21. päivän auringonkierto Helsingissä:
Päivän pituus: 15:09
Auringonnousu: 04:44
Auringonlasku: 19:53
Auringonkorkeus 41°50 keskipäivällä klo 12:19
Auringon säteilyteho 780 W/m2 keskipäivällä
Syyskuun 25. päivä:
Päivän pituus: 12:00
Auringonnousu: 06:12
Auringonlasku: 18:11
Auringonkorkeus 28°49 keskipäivällä klo 12:12
Auringon säteilyteho 531 W/m2 keskipäivällä
pvm.: Perjantai 2009-09-25, (vuoden 268. päivä)
Paikkakunta: Helsinki, latitudi 60°10, longitudi 24°58
Eli huhtikuun 21. päivä on auringon säteilyteho maksimikohdassaan 47 % enemmän kuin syyskuun 25. päivä. Ja tuona jälkimmäisenä päivänä D:tä pitäisi muodostua. Höpö höpö.
VastaaPoistaTämä on taas yksi niistä lukuisista kerroista jolloin joudun vain puistelemaan päätäni ja ihmettelemään ravitsemusvalistus ammattilaisten käsittämätöntä kollektiivista sokeutta ja täydellistä tietämättömyyttä luonnontieteistä kokonaisuudesssaan.
Toisaalta tämä pelkästään kuukausien mukaan määritelty D-vitamiinin saanti "ikkuna" on epämääräinen, koska se ei ota mitään kantaa kellonaikaan.
Oikein olisi tietty määrittää auringon rajakorkeus jolloin D:tä rupeaa muodostumaan. Tämähän tietty riippuu leveyspiiristä, kellon- ja vuodenajasta.
Niin ja tämä "Suomessa" on alkuperäisessä lauseessa sikäli väärin, että auringon kierto on kovin erilainen aivan pohjoisimmassa osissa maatamme kuin täällä etelässä.
Kuinkas minä voin luottaa tämän jengin D-vitamiinin saantisuosituksiin? Ed. asiat ovat hyvin helppoja ja jo silloin on kirves pahan kerran kivessä. Sopivan D:n saannin määrä on hirvittävän paljon monimutkaisempi juttu.
Sen jälkeen kun Christer haastatteli minua useaan kertaan emailin välityksellä lehtijuttuun, hankin ja luin tri David Grimesin erinomaisen kirjan "Vitamin D and Cholesterol, the importance of the sun", 642 sivua. Se on saanut osakseen suurta huomiota mm. Englannissa Daily Mailissa (2 sivua) ja Euotsissa Aftonbladetissa. Laadin kirjasta lyhyehkön tiivistelmän Bio-Vitan sivuille
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/yc9dwon
Minusta jokaisen terveydenhullon ammattihenkilön (ja asiasta kiinnostuneen maallikon) tulisi lukea se huolellisesti. Kirja murtaa kolesterolimyytin ja antaa paljon ajattelemisen aihetta siitä, kuinka ravitsemustieteilijöiden ja lääkäreidenkin pallo on hukassa synnyn ja ehkäisyn valtimotautien suhteen.
"http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi&id=231"
VastaaPoistaEikös tässä artikkelissasi Matti vähän niinkuin todeta, että "vähän rasvaa valistus on aiheuttanut 1-tyypin diabeteksen kasvun lastemme keskuudessa".
Jos siis kolesterolia tarvitaan D:n hyväksikäytössä elimistössä.
Mitä kaikkea hallaa tämä "vähän rasvaa" -dogma on saanut aikaan. Mene ja tiedä.
Minun on edelleen vaikeaa (kaikesta hypetyksestä huolimatta) nähdä D-vitamiinipuutosta kaiken takana.
VastaaPoistaHavaittu matala 25-OH-D3 pitoisuus on tavallisesti seurausta surkeasta ruokavaliosta ja tulehdusreaktioista, joissa aktivoituneet makrofagit lisäävät 25-OH-D3:n kulutusta muuttamalla sitä aktiiviseen muotoon.
Tämä 1,25-OH-D3 auttaa niitä toimimaan normaalisti vaikuttamalla mm. mitokondrioiden toimintaan. Tulokset näkyvät Circulationin artikkelissa, jossa 1,25-OH-D3 normalisoi diabeetikoilta eristettyjen makrofagien toimintaa ja estää vaahtosolujen muodostumista.
Lääkkeeksi sitä voisi kyllä kutsua, mutta poistaakohan se sairauden syyn vai hoitaako vain oireita?
Tutkija sanoi:
VastaaPoista"Tämä auringon valon viittaus tulee aina tässä asiassa vastaan. Tässä oletetaan, että se olisi ihmiselle jotenkin hyväksi saada runsaasti aurinkoa ja sen kautta runsaasti d-vitamiinia. Lyhytaikaiseen tankkaukseen kyllä.
Kuitenkin elimistölläkin on oma mekanisminsa pitkäaikaiseen altistukseen. Eli iho ruskettuu ja d-vitamiinin imeytyminen muutenkin heikkenee radikaalisti tietyn altistumisajan jälkeen."
Minusta on luonteva oletus, että ihmisen D-tuotantojärjestelmä on kehittynyt sellaiseksi, että ihmisen alkuperäisissä elinoloissa Deetä on syntynyt sopivasti. Ennen muuttoaan sisätiloihin ja pois päiväntasaajan läheisyydestä ihmiset ovat saaneet hirmuisesti aurinkoa joka päivä. Toki D-synteesi on mustaihoisilla hieman hitaampi, saturaatiopisteen saavuttamiseen vaaditaan useampi tunti kun valkoisilla riittää 15-30 minuuttia. Mutta tämä ei ole päiväntasaajalla kovinkaan rajoittava tekijä, kun aurinkoa on yltäkylläisesti saatavilla.
Valitettavasti emme pääse alkuihmisten kalsidiolitasoja mittaamaan. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että heidän keskimääräinen D-saantinsa on laskettu sadoissa, ei kymmenissä mikrogrammoissa per päivä.
D-tuotannon saturoitumista käytetään tyypillisesti D-hypetyksen toppuuttelemiseen. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että saturoituminen tapahtuu vasta suurusluokassa 500-1000 mikrogrammaa! Tästähän on toki luontevaa päätellä, että esimerkiksi 2000 mikrogrammaa on liikaa, mutta miksi 100-250 mikrogrammaa olisi liikaa, jos elimistö itse helposti tuottaa paljon enemmänkin?
Saanen esittää tyhmän kysymyken: tuottaako elimistö yli oman tarpeen, jos siellä auringossa majailee tolkuttomia aikoja, vai onko jokin mekanismi joka "suojelee" ja jota ei tietenkään nappeja popsiessa vastaavalla tavalla ehkä ole?
VastaaPoistaIhan vaan pohdin, kun en ole asiaan paneutunut. Hurjia määriä vain toiset näitä nappeja kiskovat, enkä ainakaan itse vielä koe tasoon 100-125 mikroa perustetta, jollei edes puutosta ole todettu.
k.o
k.o kysyi:
VastaaPoista"Saanen esittää tyhmän kysymyken: tuottaako elimistö yli oman tarpeen, jos siellä auringossa majailee tolkuttomia aikoja, vai onko jokin mekanismi joka "suojelee" ja jota ei tietenkään nappeja popsiessa vastaavalla tavalla ehkä ole?"
Kyllä, D-tuotantoa rajoittavia mekanismeja on olemassa. D-synteesin käynnistävä UV-säteily toisaalta myös hajottaa Deetä, joten yhdellä auringonottokerralla ei pääse tietyn kyllästymisannoksen yli. Valkoihoisella annos saavutetaan jo 15-30 minuutissa ja se on karkeasti sanoen suuruusluokkaa 500 mikrogrammaa.
Toinen mekanismi on ihon ruskettuminen, joka hidastaa D-tuotantoa, mutta ei käsittääkseni muuta päivän maksimiannosta miksikään, jos auringossa oleilee runsaasti.
Käytännössä Deetä saa iholta runsaassa aurinkoaltistuksessa satoja mikrogrammoja päivässä.
Repikääpä siitä toksisuutta.
On ihan hyvä suhtautua terveellä varauksella siihen ajatukseen, että ihon oma D-tuotanto ja ravintolisät olisivat automaattisesti samanarvoisia. Kun kuitenkin kyseessä on se ihan sama kolekalsiferolimolekyyli, jonka vaikutus elimistön D-statukseen eli seerumin kalsidiolitasoon voidaan mitata, niin pelottelut ovat kovasti hataralla pohjalla.
D-skeptikoille voisi heittää kysymyksen: uskotteko oikeasti, että kärvistelystämme ultramatalilla kalsidiolitasoilla on terveydelle jotakin hyötyä? Uskotteko, että päiväntasaajan asukkaille on terveydellistä haittaa heidän elimistönsä itse tuottamasta D-vitamiinista? Vai uskotteko, että kolekalsiferolilla on joitakin tuntemattomia efektejä, joista kalsidiolimittaukset eivät kerro?
Mistä kenkä puristaa?
Kirosana?
VastaaPoistaLuin läpi kokonaisuudessaan 'saantisuosituksia nostetaan'-jutun kommentteineen, kolmisen tuntia meni vaikkei linkkejä tarkistanut.
Lukekaa pois, jos joutoaikaa piisaa.
Lääkeinsinööri jäi mieleen eräästä kommentista. Aiemmin päivällä luin solujen olemuksesta tehdystä tutkimuksesta, nehän käyttäytyvät kuin me! Sorkkii kaikkea ja tunnustelee ulokkeillaan tietään kohden...tuttua ja turvallista.
D-vitamiinista hajatus, ensimmäinen talvi neljäänkymmeneen vuoteen lisäravittuna, tuntuu että pakkasensieto on herkkähippiäisen tasolla.
Fillarilla ajo kulman taakse kaljakauppaan kahdenkymmenen pakkasessa tuntuu talvisodalta. Voiko olla, aurinkovitamiinista kun puhutaan? Sopeutuma?
"D-skeptikoille voisi heittää kysymyksen: uskotteko oikeasti, että kärvistelystämme ultramatalilla kalsidiolitasoilla on terveydelle jotakin hyötyä? Uskotteko, että päiväntasaajan asukkaille on terveydellistä haittaa heidän elimistönsä itse tuottamasta D-vitamiinista? Vai uskotteko, että kolekalsiferolilla on joitakin tuntemattomia efektejä, joista kalsidiolimittaukset eivät kerro?"
VastaaPoistaTämä tuore U-käyrätutkimuskin osoittaa, että d-vitamiinin 025D:n määrälle on olemassa tietty hyötyalue. Yli- ja alisaanti ovat yhtä lailla haitallisia.
Sitten on vielä eri tutkimukset ja teoriat 025D ja 1,25D riippuvuuksista. Jotkut pitävät 025D ja 1,25D toistensa "vastavaikuttajina". Sitä myös tukee aika hyvin tämä U-käyräjuttu.
Jos ajatellaan, että vastavaikutus pitää paikkansa on se aika pelottavaa. Eli lisäämällä 025D pitoisuutta veressä (syömällä lisäpillereitä) itse asiassa vähennetään aktiivisen 1,25D määrää ja näin heikennetään immuniteettia. Pitkällä tähtäimellä vaikutukset voi olla ikävät.
R
Erinomainen artikkeli! Olen ja pitkään ajatellut etten lukisi ikinä enää mitään terveys, kunto jne. lehtiä. Tämä lehti näyttää olevan tavanomaista laadukkaampi, joten varmasti tulee ostettu seuraavakin lehti. Yksi kohta jäi vaivaaman: ”Aurinkovoiteet huolellisesti käytettynä suojakertoimesta riippumatta tekevät D-vitamiinin muodostumisen käytännössä mahdottomaksi.” Miksi?
VastaaPoistaAurinkovoiteet yksinkertaisesti estää UVB-säteilyn pääsyn iholle, tämä siis pätee auringosta muodostuvaan vitamiiniin. Suojavoiteiden kemikaaleista voi mahdollisesti imeytyä elimistöön haitallisia yhdisteitä.
VastaaPoistaTuosta u-käyrästä on ollut spekulaatiota, että korkeammat tasot vaatisi enemmän muita rasvaliukoisia vitamiineja, A ja erityisesti K-vitamiinia.
Muista mineraaleista ja vitamiineista olisi myös kiva kuulla tässä yhteydessä.
Parempaa ruokaa?
Tuli mieleen tämmönen ajatus, käsitykseni mukaan nykyään yhä useampi testauttaa sd-25 tasonsa lisääntyneen tietoisuuden ja pillerinpopsinnan seurauksena.
VastaaPoistaJoku taho, ehkä yliopisto voisi yhteistyössä lääkärien ja labrojen kanssa koota tulokset yhteen, otattaa samalla 1,25-arvot ja esim. kyselylomakkeella selvittää testattavien ravitsemusta ja muita tekijöitä mahdollisimman perusteellisesti.
Nykyään saattaisi olla mahdollista saada aikaan tilastollisesti merkittäviä tuloksia halvalla. Mikäli yhteistyö on yleensä mahdollista. En tiedä erinäisistä kytkennöistä tms. säädöistä projektiin liittyvien toimijoiden välillä.
Testiin hakeutuvilla olisi varmasti yhteistyöhalua.
Per aspera ad astra?
Poliittisesti epäkorrektia?
"Kuinkas rasvojen rooli? Kuinka "vähän rasvaa" -linja on vaikuttanut D-vitamiinin hyväksikäyttöön?"
VastaaPoistaEi vaikuta lainkaan. Suolistossa on aina riittävästi rasvaa D-vitamiinin imeytymiselle.
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaKiitos jutun tekijälle halusta haastatella myös kaltaistani aktivistia - hyvältä se näytti jo alussa ja lopputulos on suorastaan erinomainen.
VastaaPoistaD-vitamiinisuositusten nostamisesta on tullut kuuma aihe lähes kaikkialla ja melkein itsestäänselvä esimerkki suosituksesta, joka ei pidä enää paikkaansa. Christerin kaltaiset rohkeat pelinavaajat ovat avainasemassa siinä, että tieto leviää kulovalkean tavoin.
Tekisi melkein mieli kurkistaa parin vuoden päähän, millaista jälkeä kunnollisilla annoksilla toteutettujen kontrolloitujen tutkimusten ensimmäinen sukupolvi saa aikaan. Jo toistaiseksi esidiabeetikoilla, raskaana olevilla naisilla ja osteomalasiapotilailla saadut tulokset ovat olleet uskomattoman hyviä.
D-vitamiinin terveysvaikutuksista puhuessa en voi olla ajattelematta kirurgi Joseph Listeriä ja filosofi Arthur Schopenhaueria. Lister taisteli vuosikausia 1800-luvun loppupuolella leikkausvälineiden desinfioinnin puolesta ja lopulta taistelu johti valtavan moneen pelastuneeseen henkeen leikkaussaleissa. Schopenhauer taas taas kirjoitti, että kaikki totuudet joutuvat läpikäymään kolme vaihetta: ensin totuudelle nauretaan, sitten sitä vastustetaan väkivalloin, lopulta totuus hyväksytään itsestäänselvänä.
D-vitamiini on ilmeisimmin nyt toisessa vaiheessa.
Anonyymi kysyi...
VastaaPoista"Yksi kohta jäi vaivaaman: ”Aurinkovoiteet huolellisesti käytettynä suojakertoimesta riippumatta tekevät D-vitamiinin muodostumisen käytännössä mahdottomaksi.” Miksi?"
Koska ne estävät iholla UVB:n ja 7-dehydroksikolekalsiferolin synteesiä niin tehokkaasti. Pelkkä SPF 8 voi vähentää D-vitamiinin muodostumista jopa 95%.
Samoin peseytyminen heti auringonoton jälkeen saattaa heikentää D-vitamiinin päätymistä verenkiertoon. D-vitamiinia muodostuu kyllä syvemmällä ihossa, mutta tutkimusten mukaan peseytymisen negatiivista vaikutusta ei voida laskea pois.
Neonomidelle...d-vitamiini-projekti voi edetä myös toista hyvin tuttua tapaa. 1. hype ensivaiheen hyödyistä 2. hype paisuu, tavallinen kansakin lähtee liikkeelle 3. Riskit realisoituu sekä ymmärrys lisääntyy riittävän kattavien tutkimusten ja kokemuksien johdosta 4. Aine kielletään tai sille löydetään oikea nautintataso
VastaaPoistaNäin on käynyt kymmenien vuosien aikana monelle vitamiinille ja lääkkeelle.
Tutkija
Toivottavasti oikean nautintason etsimiseen keskitytään kunnolla, saataisiin asia pois päiväjärjestyksestä. Samalla kuopaistaan pikkaisen lääketehtaiden, tutkijoiden ja poliitikkojen etiikkaa, ravinnon yleistä laatua, esihistoriaa ja historiaa ja mitäkaikkea. Very interesting indeed.
VastaaPoistaMahtuukohan koko juttu...
"Fifty years ago, Great Britain laid the foundation for every subsequent U.S. Food and Nutrition Board (FNB) Vitamin D recommendation when England had a fit of hysteria, the “Great Vitamin D Panic.” Professor Bruce Hollis wrote about this scare in some detail in a 2004 paper, and how the British panic affected the American FNB. He also details the role the Williams syndrome played in the “Great Vitamin D Panic.” Williams syndrome is a genetic malformation that causes, among other things, infantile hypersensitivity to Vitamin D, elevated 1,25 levels even without supplemental Vitamin D, and often hypercalcemia in response to supplemental Vitamin D. (In fact, it was by studying the Williams Syndrome that I became more convinced of the relationship of Vitamin D to autism. Kids with the Williams syndrome, the only human disease with greatly elevated serum 1,25 levels around birth, grow up to have an adult personality that is the phenotypic opposite of autism, thus they are an experiment of nature.)
Anyway, in the midst of the panic, Great Britain reduced infant supplementation by one-half in 1957, expecting to see a reduction in infantile hypercalcemia (7.2 cases per month in the country). It did not. Two years later, in 1959, the incidence of infantile hypercalcemia in Great Britain was essentially unchanged (6.8 cases per month.) However, by 1961, the reported incidence was apparently halved to 3 cases per month. The British Paediatric Association concluded “it remains speculative whether the decrease in hypercalcemia by 1961 is a consequence of reduced Vitamin D intake” because it was “not chronologically related to the reduction of Vitamin D intakes introduced in 1957.”
It seems likely that what happened was this. The “Great Vitamin D Panic” began in the early 1950s and British pediatricians began drawing lots of blood calcium levels on their infant patients, fearful they were toxic. They kept drawing frequent blood calcium levels and thus detecting high baseline blood calcium levels until 1960 when the “Great Vitamin D Scare” ebbed and they drew fewer and fewer infantile blood calcium levels. Thus fewer high baseline levels were detected and by 1961 fewer British infants diagnosed with high blood calcium. It was simply due to fewer blood tests ordered for calcium; it had nothing to do with Vitamin D.
http://enews.endocrinemetabolic.com/2009/09/vitamin-d-studies-of-interest.html
Mitenhän nämä itäsaksalaiset, joille annettiin 1955-90 pikkuvauvoina d2:sta mega-annoksia 18 kuukauteen asti, nykyään voi?
Onko nämä aivan lapasia koko porukka?
VastaaPoistaEnsin kehutaan vitamiinia ja sitten puhutaan 10migrosta ylärajana ja ihmetellään amerikkalaisten halua nostaa määrää 100migrogrammaan.
Ei kait vaan...kyllä vaan ja suoraan sylttytehtaalle johtaa jäljet. Siis elintarvikesuosituksiin ja siellä on norsunluutornissa eräs P.P. Toki on siellä myös lääke- ja ruokateollisuus.
MM
Ja linkki edelliseen juttuun.
VastaaPoistahttp://www.katsomo.fi/?progId=28198
MM
Mulla on virheellinen kaistanleveys, en saata katsoa. Mokkula. Saman firman, elisan mobiililaajakaista. *****, *******. Etten paremmin sano. Olettaako ne että kaikilla on. Olis mulla aikaa ladata muuta puuhatessa.
VastaaPoistaKuinkas tähän kommentoi?