**
Voiko Tampereen suunnalta kuulua mitään hyvää? Vastaus on äänekäs: Kyllä, Yes, omigod mikä tutkimustieto! Se on dodda, eddä Dee auddaa!Ensyklopedisti ja tutkimustiedon uuttera seuraaja tohtori Matti Tolonen, ihmetteli olenko nähnyt Tampereen yliopiston lehdistötiedotetta D-vitamiinista? Täytyy myöntää, että tämä toinen ensyklopedisti oli todellakin missannut tämän tamperelaistiedon:
D-vitamiini hidastaa vanhenemista ja lisää terveitä elinvuosia
D-vitamiini näyttäisi suojaavan keskushermoston rappeutumissairauksilta. Viime vuosien aikana on saatu lisävalaistusta normaaliin elimistön vanhenemiseen, kun on selvinnyt, että vanhenemista jarruttavan hormonin (FGF-23) vaikutus perustuu D-vitamiiniin. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on todettu, että FGF-23 jarruttaa D-vitamiinin hormonaalisten muotojen tuottoa. Siten FGF-23:n toimintaa häiritsevät mutaatiot saavat aikaan D-vitamiinin yliaktiivisuuden ja nopeuttavat vanhenemista.
Tamperelainen tutkimusryhmä on juuri ilmestyneessä arvostetussa Psychoneuroendocrinology-lehdessä osoittanut, että sekä D-vitamiinin yliaktiivisuus että sen vaikutuksen puutos nopeuttavat fysiologista vanhenemista. Tutkimusryhmä on jo aikaisemmin raportoinut, että eturauhassyövän riski on pienimmillään, kun seerumin D-vitamiinipitoisuus on normaali, mutta riski lisääntyy sekä matalilla että korkeilla veripitoisuuksilla. Sairastumisriski noudattaa U-muotoista riippuvuutta D-vitamiinin veripitoisuudesta. Tällainen U-muotoinen riippuvuus D-vitamiinista näyttäisi olevan melko yleistä, koska sellainen ilmenee myös kokonaiskuolleisuudessa, sydänkuolleisuudessa ja luuston haurastumisessa. On mahdollista, että oikealla D-vitamiinin annostelulla voitaisiin lykätä monien kroonisten sairauksien alkamista jopa vuosilla myöhemmäksi. Tällaisia sairauksia ovat eräät yleiset syövät, sokeritauti, verisuonten kalkkeutuminen, verenpainetauti, keskushermoston rappeutumissairaudet, astma, autoimmuunisairaudet ja osteoporoosi.
Sama tutkimusryhmä julkaisee uusia, suoria todisteita uudesta D-vitamiinihormonista, kalsidiolista, kohta ilmestyvässä Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology -lehdessä. Tulokset muuttavat huomattavasti käsitystä D-vitamiinin toiminnasta. Sekä tämä uusi hormoni että U-muotoinen sairastuvuus D-vitamiinin suhteen herättivät vilkkaan keskustelun lokakuussa Belgiassa pidetyssä D-vitamiini-kongressissa. Aikaisemmin inaktiivisena pidetty kalsidioli saattaa olla terveyden kannalta tärkeämpi hormoni kuin kalsitrioli. Kalsidiolia tuotetaan maksassa ja se on D-vitamiinista muodostuva ensimmäinen aineenvaihduntatuote.
Tutkimusryhmän vetäjä, Tampereen yliopiston emeritusprofessori Pentti Tuohimaa arvelee, että erityisesti Suomessa, jossa D-vitamiinin vajaus talvella on yleistä, olisi syytä kokonaan uudelleen arvioida D-vitamiinin terveydelliset vaikutukset. Siitä voi olla hyötyä jopa kausi-influenssan torjunnassa, mutta suurimmat kansainterveydelliset vaikutukset saataisiin kroonisten vanhuuteen liittyvien sairauksien ehkäisyssä. Eri arvioiden mukaan D-vitamiinin riittävällä annostelulla voitaisiin saada 2-5 tervettä elinvuotta lisää.
Viitteet:
Vitamin D, nervous system and aging.
Tuohimaa P, Keisala T, Minasyan A, Cachat J, Kalueff A.
Psychoneuroendocrinology 34S: S278-S286, 2009.
25-Hydroxyvitamin D(3) is an agonistic vitamin D receptor ligand.
Lou YR, Molnár F, Peräkylä M, Qiao S, Kalueff AV, St-Arnaud R, Carlberg C, Tuohimaa P.J Steroid Biochem Mol Biol. 2009 Nov 26. [Epub ahead of print]
Yhteystiedot:
Emeritusprofessori Pentti Tuohimaa, 050 361 0643, pentti.tuohimaa@uta.fi
Ph.D. Yanru Lou, 040 363 6106, louyanru@yahoo.com
Uutisvinkin tarjosi: Biovita, 15.12.2009
Muita juttujani D-vitamiinista:
Tämähn on ihan uskomattoman hyvä uutinen. Tuskin maltan päästä käsiksi kokoteksteihin.
VastaaPoistaNiinpä Neonomide, sain äsken professori Tuohimaalta eripainokset (in proof). Näyttää tosi hyvältä!
VastaaPoistaMiten ihmeessä VRN voi keplotella itsensä irti D-vitamiinivastaisuudestaan? Saadaanko riisitaudin hoitoon tarkoitettuihin lähes homeopaattisiin D-vitamiinin saantisuosituksiin vihdoinkin jotain tolkkua?
terveisin, christer
Minä haluaisin nähdä lukuja!
VastaaPoistaEli puhutaanko tässä taas siitä Tuohimaan suosittelemasta alueesta 40-60 nmol/l, vai ollaanko jollain muulla alueella?
Jos alue on em., niin ollaan taas siinä ongelmassa, että monien muiden mielestä nuo tasot ovat suboptimaalisia... mutta olisi siis ihan kiva tietää, missä se Tuohimaan "liikaa" arvo on.
Olen Juppejäniksen kanssa samoilla linjoilla eli haluaisin nähdä lukuja. Ainoa näkemäni Tuohimaan alkuperäräistutkimus, jossa tuo 25(OH)D:n U-käyrä on havaittu, on tämä eturauhassyöpäriskiin liittyvä epidemiologinen tutkimus
VastaaPoistaBoth high and low levels of blood vitamin D are associated with a higher prostate cancer risk: a longitudinal, nested case-control study in the Nordic countries.
Tuohimaa P et al.
Int J Cancer. 2004 Jan 1;108(1):104-8.
http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/fulltext/106556786/HTMLSTART
Tälle tuloksellehan Vieth tarjosi kauniin selityksen artikkelissa
Enzyme kinetics hypothesis to explain the U-shaped risk curve for prostate cancer vs. 25-hydroxyvitamin D in nordic countries.
Vieth R.
Int J Cancer. 2004 Sep 1;111(3):468; author reply 469.
http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/fulltext/108071292/HTMLSTART
Varmaan kalsidioliin jonkinlainen U-käppyrä liittyy,mutta en oikein jaksa uskoa, että optimialue olisi 40-60 nmol/l kuten tuo Tuhimaa et al. v 2004 tutkimus ehdottaa.
Ellei Tuohimaalla ole uutta tietoa asiasta, en jaksa innostua.
Kalsidiolin hormonaalisista vaikutuksista Tuohimaan ryhmä on aikaisemmin raportoinut artikkelissa
25-hydroxyvitamin D3 is an active hormone in human primary prostatic stromal cells.
Lou YR, Laaksi I, Syvälä H, Bläuer M, Tammela TL, Ylikomi T, Tuohimaa P.
FASEB J. 2004 Feb;18(2):332-4. Epub 2003 Dec 4.
http://www.fasebj.org/cgi/reprint/03-0140fjev1
Vähän liian paljon biokemiaa minulle, ehkä joku asiaan perehtynyt voisi selventää? Ihmeen hiljaa ovat muut tutkijat olleet tästä vaikka artkkelin lulkaisusta on jo yli viisi vuotta
Kirjoitin:
VastaaPoista"Kalsidiolin hormonaalisista vaikutuksista Tuohimaan ryhmä on aikaisemmin raportoinut artikkelissa
25-hydroxyvitamin D3 is an active hormone in human primary prostatic stromal cells.
Lou YR, Laaksi I, Syvälä H, Bläuer M, Tammela TL, Ylikomi T, Tuohimaa P.
FASEB J. 2004 Feb;18(2):332-4. Epub 2003 Dec 4.
http://www.fasebj.org/cgi/reprint/03-0140fjev1 "
Tätä tutkimusta uutisoitiin v. 2003 mm. artikkelissa
Uusi tutkimuslöytö D-vitamiinista
http://koti.mbnet.fi/lowcarb/saks1.html
Niin, mihin arvoihin 25 (OH)D:n pitäisi asettua siellä U:n alakaarteessa; siihen kai ne optimiarvot sitten olisivat.
VastaaPoistaHuidellaanko kaarteessa yli satasta, vai onko jo 50:kin liikaa? Minulle annettiin po. testiarvoksi 70 nmol/l, ja olen kyllä edelleen napsinut D:tä ja syönyt kananmunia. Olenko jo huidellut ohi kaarteen vaaralliselle loppusuoralle?
Sitä tässä ihmettelee
Tinttu
Duoda duoda...Dee ja syöpä, Dee ja tulehdussairaudet (esim. Crohn); Dee auttaa ja siitä on näyttöä mutta niin tehoaa myös glukokortikoidit:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1543649
Ruotsalaiset penteleet ovat jopa menneet löytämään yhteisen mekanistisen tekijän 1,25-OH-Deen (ja nyt siis ehkä korkean 25-OH-Deen) ja kortisonivalmisteiden käytön välille.
Niin, Tampereelta ja Ruotsista tuleviin uutisiin on syytä suhtautua pienoisella varauksella mutta ylilyönnin vaara voi kuitenkin olla olemassa.
Näin se tieto lisääntyy. Niin kuin on aiemmin todettu, aina ei liikapillerit ja hirmuannokset d-vitskua ole hyväksi. Ei vain ole sellaista ihmeainetta, jota määrättömästi lisäämällä ja nauttimalla saataisin yhä suurempia hyötyjä.
VastaaPoistaHienoa, että saamme lisää tietoa siitä miten tämä monimutkainen prosessi toimii. Paljon on tietysti vielä hämärän peitossa.
Tutkija
Ravitsemustieteen dosentti Christel Lamberg-Allardt syö D-vitamiinia purkista!
VastaaPoista- Olen muutaman vuoden ajan syönyt monivitamiinitabletteja. Kalaa syömme paljon. Arvioin, että nyt pääsen noin 20 mikrogramman [D-vitamiinin] päiväannokseen, kertoo Lamberg-Allardt tamperelaisessa Aviisi-lehdessä (16/2009).
Lamberg-Allardt on valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) jäsen. Pekka Puskan johtama VRN antaa Suomessa suositukset vitamiinien ja hivenaineiden päivittäisestä tarpeesta. VRN suosittelee aikuisille D-vitamiinia 7,5 mikrogrammaa päivässä, mutta sen oma D-vitamiiniasiantuntija syö itse kolminkertaista määrää. Lamberg-Allardt on ilmoittanut, että D-vitamiinin saantisuositusta saatetaan nostaa vasta vuonna 2012.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Olin yhteydessä professori Tuohimaahan. Kysyin tuosta U-käyrästä. Sain tietää, että 40-60 nmol/l oli prostatasyövän riskin minimi, eli U-käyrän alaraja. Muiden sairauksien riskiminimit (kuolleisuudet) sijoittuvat alueelle 40-80(85). Tuo sukuissa oleva lukema koskee osteoporoosia, jonka optimi on vähän laajempi.
VastaaPoistaHuomaatte siis miten kaukana nykyiset D-vitamiinisuosituksemme ovat todellisuudesta.
Arvostan suuresti, että käyttäydytte siististi kommentteja kirjoittaessanne. Terveysblogiani luetaan hyvin laajapohjaisesti ja minä häpeän välillä silmät päästäni kun joukkoon lipsahtaa varsin kyseenalaista kommentointia. KIITOS!
terveisin
Christer Sundqvist
Matti Tolonen on osunut naulan kantaan! Silläkin uhalla, että tämä tuntuu kohtuuttoman rankalta, olen valmis vastaamaan näin:
VastaaPoistaKaksinaamaista peliä ystävältäni Christel Lamberg-Allardtilta, jossa ei ajatella kansanterveyttä vaan yritetään myötäillä tiede- ja virkauraa mahdollisesti paremmin edistävää käsitystä.
Christel lukee tätä terveysblogia, joten hän on varmaan valmis vastaamaan käykö hän tällaista kaksinaamaista peliä vai olenko kokonaan erehtynyt tilanteen kulusta?
Kiitos hienosta keskustelusta! En ota kantaa siihen pelaako ystäväsi kaksinaamaista peliä, mutta sen minä tiedän, että millään 7,5 mikron tableteilla ei saavuteta noita kalsidiolitasoja. Siitä minulla on oma kokemus. Se ei varmaan paina tässä keskustelussa tieteellisenä todistuskappaleena, mutta onpa subjektiivinen kokemus jota joko uskotte tai sitten ette. Niitä 7,5-10 mikrogramman tabletteja saa ottaa kourallisen! Rehellisesti kerron että minulle mitattiin erittäin alhaiset kalsidiolit (suvussa on osteoporrosia). Otin kalkkia ja D-vitamiinia lääkärin ohjeistuksen mukaan muutaman kuukauden. Kalsidiolit nousivat hyvin alhaisesta tasosta 23 nmol/l tasolle 31 nmol/l. Onko näin alhaiset tasot kovin yleisiä? Luin jostakin esitteestä että suomalaisten keskiarvo on 40 nmol/l. Kysyin lääkäriltä voinko ottaa vahvempia D-vitamiineja. Hän vastasi että omalla vastuulla voit ottaa vahvempia, mutta lääkäri vetäytyy silloin hoitovastuusta!!! Lääkäri varoitti myrkytysoireista. Tässä näkyy mielestäni D-vit saantisuositusten ongelma. Pitää siis vaarantaa hoitosuhde ja altistua myrkkyjen varoittelulle jos haluaa hoitaa itsensä kuntoon! Teille voin kertoa että syön tällä hetkellä XXXX nettiyrityksen 125 mikrogramman tabletteja ja kalsidiolit ovat tällä hetkellä 75 nmol/l. Lääkärin luona en ole käynyt. Olen terve. Huolestunut olen tilanteesta, jopa pelkään. Olisin kiitollinen jos kommentoitte tätä pelkoa syödä suuria annoksia. Pelkäättekö te jotka syötte isoja annoksia????
VastaaPoista200-250migroa/vrk on minun annos ja flunssapäivänä jopa 400migroa. Olen erittäin terve tyypin 1 diabeetikko.
VastaaPoistaMM
Paljon on vielä tutkittavaa, että löydetään se ihanteellinen taso. Se kun mitä ilmeisemmin vielä on henkilökohtainen.
VastaaPoistaNämäkin tutkimukset antavat hyvin kuvaa siitä, että ei ole mitään järkeä tai on jo haitallista syödä mega-annoksia d-vitamiinia.
Kannattaa huomioida, että nämä haitat liikasaannista ei tule viikon tai parin sisällä vaan vuosien kuluttua. Aivan samoin kuin tupakan ja alkoholin vaikutukset.
Uskokaa jo ei ole olemassa mitään ihmeaineita, joita lisäämällä vaan kourallinen joka päivä terveys paranee. Ihminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus.
Tutkija
En minäkään usko millään, että olisi terveydelle ihanteellista napostella päivittäin D-vitamiinia sellaisia määriä, mikä vastaa usean kilon kala-annosta. Ei evoluutio ole meitä sellaiseen ohjannut. Yksistään se, että iho ruskettuu auringossa, josta puolestaan seuraa D-vitamiinin saannin heikkeneminen, viittaa mielestäni luonnon tapaan ilmoittaa meille " hei sinulla on jo tarpeeksi D-vitamiinia "
VastaaPoistaMikä se oikea määrä on? En minä tiedä. Tutkijan kanssa olen samaa mieltä siitä, että tarve mitä ilmeisimmin vaihtelee henkilöittäin.
Kukaan ei muuten kommentoinut ed. D-vitamiini ketjussa viestiäni, jossa perustelin miksi väite:
"D-vitamiinia saadaan Suomessa vain toukokuusta syyskuuhun"
on väärin.
Onko seikka keskustelijoiden mielestä merkityksetön vai oliko perusteluissani jokin mielestänne pielessä.
Pillereinä nautittu D3 ei näy suoraviivaisesti kalsidiolitasoissa väitti minun lääkärini kun asiaa tiedustelin. D3-määrien tarkkoja rajoja ei voi määrittää. Lääkärini uskoi että joillekin harvoille voi riittää 10 mikrogrammaa (= nykyinen suositus), useimmat tarvitsevat 20-250 riippuen kehon aineenvaihdunnasta, vuodenajasta (saako aurinkoa?), ruoan rasvaisuudesta (rasvaa pitää olla, helpottaa imeytymistä) jne.
VastaaPoistaEi päivää ilman uutta D-vitamiinitutkimusta. Nyt maksatauteihin erikoistunut tiedelehti Hepatology julkaisi italialaisen aineiston, jossa D-vitamiinin puute näytti liittyvän C-hepatiittiin. D-vitamiinista saattaa olla apua myös tämän taudin hoidossa, päättelevät tutkijat.
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/ycf4qwo
Myös ReutersHealth uutisoi tulokset tänään terveydenhuollon ammattilaisille.
Pikku lisäys ylläolevaan: On syytä huomata, että D-vitamiinin puutetta esiintyy siis ITALAIASSA, jossa aurinkoinen paistaa (O sole mio!).
VastaaPoistaRooma on noi 40 leveysateella, Suomi 60-70 asteella.
Tästäkään d-vitamiinitutkimuksesta ei taas pysty vetämään mitään johtopäätöksiä onko 25OHD:n mataluus merkki siitä, että sairaus on päällä ja elimistö aktivoi 1,25 OHD (ja vastaavasti laskee 25OHD:n määrää) vai onko mataluus aiheuttanu itse sairauden. Vahva epäilys ensimmäiseen.
VastaaPoistaRoope
Roopelle: Eihän nyt toki D:n puute per se C-hepatiittia aiheuta, kyllä se on virus joka sen aiheuttaa. D:n vajavuus voi kuitenkin altistaa tartunnalle ja taudin puhkeamiselle, sillä D normalisoi virheellisesti toimivaa immuunijärjestelmää. C-hepatiitti on hyvin yleinen tartuntatauti, sitä sairastaa maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa ihmistä. Suomessa todetaan vuosittain noin 1200 uutta tapausta.
VastaaPoistaEtsiskelin netistä tietoja D-vitamiini puutteen suhteesta diabeteksen riskiin. Yllättävän vähän on vielä tutkimuksia. Tähän mennessä ehkä paras on Suomesta: Siinä on viitteitä siitä, että D-vitamiinin (S-D-25) matala pitoisuus voisi myötävaikuttaa tyypin 2 diabeteksen riskiin. Kannattaa kuitenkin lukea kirjoittajien esittämät monet varaukset; ne osoittavat kuinka vaikeaa tällaisten asioiden tutkiminen on.
http://tinyurl.com/yek56oc
Toinen mielenkiintoinen raportti kertoo, että USA:ssa D-vitamiinipitoisuus on alentunut merkittävästi kaikissa väestön osissa. Kirjoittajat pitävät nykyisiä saantisuosituksia aivan liian pieninä optimaalisen terveyden kannalta (vaikka jenkkilässä suositellaan yli 70-vuotiaille 15 mikrogrammaa päivässä). "...increasing evidence suggests that 30 ng/mL [75 nmol/l] or even 40 ng/mL [100 nmol/l] may be required for optimum health"
http://www.medscape.com/viewarticle/590226
Ei toki d-vitamiinin puute aiheuta c-hepatiittia mutta ei se alhainen 025D määrä veressä diabeteksenkaan kohdalla kerro, että juuri se puute sen aiheuttaa tai lisää riskiä. 025D:n alhainen tasohan voi olla sairauden eli diabeteksen aiheuttama.
VastaaPoistaTässä kuitenkin lähinnä viittasin teorioihin ja tutkmuksiin, jotka pitävät 025D ja 1,25D toistensa "vastavaikuttajina". Sitä myös tukee aika hyvin tämä U-käyräjuttu.
Jos ajatellaan, että vastavaikutus pitää paikkansa on se aika pelottavaa. Eli lisäämällä 025D pitoisuutta veressä (syömällä lisäpillereitä) itse asiassa vähennetään aktiivisen 1,25D määrää ja näin heikennetään immuniteettia. Pitkällä tähtäimellä vaikutukset voi olla ikävät
Roope
Kuopion yliopiston D-vitamiinitutkimus pyrkii vastaamaan moniin täällä esitettyihin kysymyksiin. Kokeessa annetaan huomattavan suuria D-vitamiiniannoksia.
VastaaPoistahttp://tinyurl.com/yf2thm6
Iisalmelaislääkäri, gynekologi Hannu Vierola (joka kirjoitti ansiokkaan kirjoituksen HS:n mielipidesivuille) kauhistelee savolaisten D-vitamiinivajetta
http://tinyurl.com/yjkzkkz
On aivan ilmeistä, että Suomessa podetaan laajasti D-vitamiinin puutosta eikä suinklaan sen yliannostelua.
Ravitsemustieteilijä Pamela von Hurst (Institute of Food, Nutrition and Human Health at Albany, Australia), http://tinyurl.com/y9pubrb on tehnyt pienen D-vitamiinisupplementatiokokeen tyypin 2 diabeetikoilla. Tukimuksesta raportoi australialainen farmaseuttien lehti Pharmacy News.
VastaaPoistaAineisto karsittiin 235 yli 20-vuotiaasta naisesta Intiasta, Pakistanista ja Sri lankasta. Kävi ilmi, että 47 % poti insuliinin puutetta ja peräti 84 % piilevää D-vitamiinin puutetta (Huom! noinkin aurinkoisissa maissa).
D-vitamiinikokeeseen valittiin heistä 81 naista, jotka satunnaistettiin kahteen ryhmään. Toinen sai 6 kuukautta D-vitamiinia 100 mikrogrammaa päivässä ja toinen lumetta. D-vitamiiniryhmässä insuliiniresistenssi väheni ja postmenopausaalisten naisten luukato väheni. Tämä on ensimmäinen tutkimus laatuaan ainakin etelä-Aasiassa.
Ted Hutchinson kommentoi raporttia Pharmacy Newsin sivuilla todeten mm. että optimaalinen S-D-25 insuliiniresistentenssin kannalta olisi 90–119 nmol/l. Auringonotto kokovartalolle voi nostaa S-D-25:n (25-OHD) 60 ng:aan/ml eli 150 nmoliin/l. Samaan päästään ottamalla suun kautta 150. Auringonotto kokovartalolle voi nostaa S-D25:n 60 ng:aan/ml eli 150 nmoliin/l. Samaan päästään ottamalla suun kautta 150 mikrogrammaa (µg) päivässä. Silloin myös kronisten tautien insidenssi (ilmaantumistiheys) on pienimmillään. Onneksi on näyttöä siitä, että alle 250 µg:n päiväannos on täysin turvallinen, eikä päinvastaisesta ole hyvää näyttöä (kirjoittaja viittaa Reihhold Viethiin, Toronton yliopisotn ravitsemustieteen professoriin).
http://tinyurl.com/yloe9l8
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaMatti ei ilmiselvästi ole tutustunut d-vitamiinitutkimuksen kaikki rintamiin. En lähde sitä enää erittelemään. Mutta eikö olekin aika kummaa, että auringoisissa maissa elävät ovat ihan samassa tilanteessa kuin me täällä Pohjolassa? Eli ajatusjuoksunne mukaan joka paikassa maapalloa kärsitään d-vitamiinpuutoksesta...
VastaaPoistaKummallista on myös kanta, että kun päinvastaisesta ei ole kunnon näyttöä on turvallista syödä mega-annoksia d-vitamiinia.
Kuten herratkin varmasti tietävät ihmisen elimistö on hiton monimutkainen koneisto. Pelkästään yhden vitamiinin isot muutokset yleensä eivät tuota kuin haittaa
Tutkija
Tässä vähän lisää vettä myllyyn:)
VastaaPoistahttp://www.lef.org/magazine/mag2009/jan2009_Millions-of-Needless-Deaths_01.htm
Henkilökohtaisesta kokemuksesta olen sitä mieltä, että oikeat arvot on yli 130 nmol/l(50ng), koska Ms-relapsit(pahenemisvaiheet) loppui kun sain omat arvoni sinne 80:stä syömällä 4000 IU:ta(=100 mikroa)päivässä viiden kuukauden ajan.
Se on totta, että d-vitamiinilla on todettu tulehdustekijöitä vähentäviä vaikutuksia. Mm. MS-taudissa tämä voi helpottaa oireita. Näin tekee myös kortisoni monelle taudille. Kaikki tiedämme mihin kortisonin pitkäaikainen runsas käyttö johtaa.
VastaaPoistaHyvä kun tulee lisätietoa tästä aiheesta koko ajan. Viimeisin tieto U-käyrämäisestä d-vitamiinin vaikutuksista antaa selitystä ristiriitaisiin teorioihin ja tutkimustuloksiin. Tärkeintä on löytää se henkilökohtainen optimaalialue.
Jos menee yli tekee kipeetä pitkällä tähtäimellä. Siinä mielessä tämä d-vitamiinin määräsuositus ei ole ihan mikään luontaistuotekaupan myyjän asia vaan melko vakava tutkimuksen paikka.
Tutkija
veteraaniurheilija kirjoitti...
VastaaPoista"Kaksinaamaista peliä ystävältäni Christel Lamberg-Allardtilta, jossa ei ajatella kansanterveyttä vaan yritetään myötäillä tiede- ja virkauraa mahdollisesti paremmin edistävää käsitystä.
Christel lukee tätä terveysblogia, joten hän on varmaan valmis vastaamaan käykö hän tällaista kaksinaamaista peliä vai olenko kokonaan erehtynyt tilanteen kulusta?"
Aihetta seuratessa olen päätynyt käsitykseen, että L-A ja moni muukin tutkija joutuu taiteilemaan ennen kaikkea ravitsemuspoliittisessa ristitulessa.
On vaikeaa päätyä ratkaisuihin, jotka olisivat tarpeeksi kauaskantoisia, mutta samalla muualla jo testattuja - tärkeänä esimerkkinä tästä käy juuri D-vitamiinin lisääminen elintarvikkeisiin.
D-vitamiinin lisääminen elintarvikkeisiin on siksi tärkeä kysymys, että vaihtoehtoja ovat joka tapauksessa D-vitamiinilisän suositteleminen tai peukaloiden pyörittely.
Ottamalla D-vitamiinit pillerinä vapautetaan ruoka vastuusta, mutta ihmisiä ei. Ravintolisien suhteen ollaan valitettavasti ihan erilaisella pelikentällä ja rikotaan "koodi" monipuolisen ravinnon riittävyydestä.
Taustalla on mielestäni laajempikin (hyödyllinen!) virheuskomus, että perinteinen suomalainen ruoka on terveellistä.
Kun on kerran päivänselvää että vaikkapa Okinawan ja Kreetan perinteiset ruokavaliot ovat suomalaista terveellisempiä, tämän myöntäminen olisi askel myös kriittisten ravintotekijöiden kuten D-vitamiinin roolin tunnustamiseen.
Ei sääntöä ilman poikkeusta - miksei D-vitamiini voisi olla se poikkeus ?
Voin kompata useita Tutkijan kommentteja, vaikka koko ensimmäistä viestiä. Tuntuvat jopa itsestäänselviltä asioilta. Tosin sitten toisessa viestissä:
VastaaPoista"Eli ajatusjuoksunne mukaan joka paikassa maapalloa kärsitään d-vitamiinpuutoksesta..."
Joo, aurinkoisissakin maissa kyllä. todiseteita näkyy mittauksista, joista on puhuttu monissa tännekin linkitetyissä tutkimuksissa.
"Kummallista on myös kanta, että kun päinvastaisesta ei ole kunnon näyttöä on turvallista syödä mega-annoksia d-vitamiinia."
Tässä olisi hyvä kysyä, onko niistä mega-annosten haitoista nyt selvää näyttöä. Tuohimaa on kertonut, kuinka Itä-Saksassa jotkut lapset saivat ylisuurten d3-annosten johdosta vanhenemiseen liittyviä oireita ja sydänvaivoja. Muutamien lähteiden mukaan suuria vaivoja taas ei ollut, joten joko tietyt lähteet vähättelevät tai toiset liioittelevat. Tai sitten joku on vain erehtynyt.
Sittemmin Tuohimaan omissa hiirikokeissa on saatu vastaavanlaisia, aika rajuja vanhenemisoireita, joihin nyt tämä Tampereelta kajahtaminen taitaa pitkälti perustua. Hiiri ei vaan ole karvaisena jyrsijänä täysin vertailukelpoinen ihmisapinoiden kanssa, mitä tulee d-vitamiinin sietoon. Myrkytysraja on monilla eläimillä selvästi alhaisempi kuin ihmisellä ja kädellisillä on d-vitamiinin säätelemiä prosesseja, joita ei ole muilla eläimillä.
Sikäli on hankala olla suhtautumatta täysin varauksetta Tampereelta tulleisiin tuloksiin, vaikkakin hiirien oireiden samankaltaisuus DDR:n lapsipotilaiden vaivoihin kuulostaa vakuuttavalta.
Mutta mitä olivat ne kovat annokset: ainakin Itä-Saksassa oli käytäntönä antaa 600 000 ky vastasyntyneille kolmen kuukauden välein 18 kuukauden ikään saakka. Se vastaisi 6000 yksikön päiväannosta, tosin Cannellin mukaan laskettu tulos ei käytännön syistä vastaa tarkkaa lukemaa. Muista annosteluohjeista en löytänyt ainakaan vielä pikaisella seluulla mitään annosmääriä. Mutta kyllä niiden pitäisi suuresti nykysuositukset ylittää.
http://www.vitamindcouncil.org/newsletter/vitamin-d-studies-of-interest.shtml
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3499065?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Halusin siis edellisessäkin viestissä korostaa, että onhan meillä kokemusta erilaisista d-vitamiiniannostuksista. Negatiivistakin, mutta sitä on tulkittu omituisesti ja aikuisiltakin on annoskokoa tiputettu kymmenkertaisesti. Sikäli virallisterveellinen liturgia maistuu usein niin teeskentelyltä, hoetaan ettemme tiedä, vaikka meillä on aineistoa jota tulkita. Olkoonkin ettei aina ehkä ole ollut kunnon mittausmenetelmiä.
VastaaPoistaEn usko että Lamberg-Allardt mitään kaksinaamaista peliä pelaa. Aiemmissa haastatteluissa puhuttiin, ettei Suomi voi itsenäisesti nostaa suositusta, vaan se on yhteispohjoismainen päätös. L-A myös tuskin on vastuussa VRN:n takavuosien vimmaisesta vitamiinien vastustuksesta, joten en ristiinaulitsisi häntä vitamiinipurkilla vierailusta, jokseenkin järkevämpi kanta hänellä vaikuttaisi olevan kuin edeltäjillään. Neonomiden näkemys ristitulessa olemiselta kuulostaa uskottavalta. Tosin johdonmukaisuutta aikuisten suositeltuun annoskokoon kaipaisin. Se on kovin vaihdellut eri haastatteluissa.=)
Hesarin tuore juttu on kuitenkin kovin hoopo, iskiköhän deadline kirjoittajlle vai mikä meni mäntyyn.
Sairastan c-hepatiittia ja olen syönyt d-vitamiinia nyt noin 2000-6000 IU päivässä. Kuulin, että maksa ei kykene varastoimaan d-vitamiinia tämän sairauden vuoksi. Nyt luin kuitenkin täältä, että d-vitamiini voisi jopa olla parantava tekijä tautiin. Tahtoisin kuulla asiasta lisää, sekä neuvoja d-vitamiiniannostukseeni!
VastaaPoista