perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu

**
Tätä 30.11.2009 ilmestynyttä kirjoitusta on päivitetty tärkeällä tiedolla 17.12.2009 ja 18.12.2009

LUKEKAA TÄMÄ TARKKAAN ERITYISESTI JOS TEILLÄ ON DIABETES!

HUOMIO, HUOMIO DIABETESLIITTO, TERVEYSTOIMITTAJAT JA DIABETESTA TUTKIVAT SEKÄ SEN PARISSA TYÖTÄ TEKEVÄT!

Jaakko Metsälehto kommentoi opinnäytettään (17.12.2009): Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kokeiluni aikaansaamaa keskustelua. Entistä vakuuttuneemmaksi tulen, että kunnollinen tutkimus tarvittaisiin. Tuntuu, että osallistujia kyllä löytyisi, kun siihen saisi jonkinlaisen virallisen valvovan asiantuntijatahon mukaan. 46-vuotiaan anonyymin kirjoitus tuntui hyvin läheiseltä.

Haluaisin uusille kokeilijoille sanoa, että VHH-ruokavaliollakaan kaikki ei mene niin suoraviivaisesti ja ehkä kokeiluni aikana sokeriarvojen vaihtelu ja insuliinin väheneminen ehkä korostui. Myös perinteisellä ”virallisella” ruokavaliolla ainakin vaihtelut pienenevät, kun alat tarkkaan asioita laskemaan ja mittaamaan. Eli diabeetikolle ensiarvoisen tärkeätä on laskea ja seurata.

Kun vähennät hiilarimäärää esim. 200g, niin ensi ajatus on, että ruokainsuliinimäärä menee hyvin pieneksi, mutta ei se menekään niin suoraviivaisesti. Meille diabeetikoille hyvin vähän kerrotaan proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon. Kokeilun aikana mittasin ja ihmettelin, miksi pelkkä kala-ateria nosti sokeritason korkeimmilleen vasta 5h kuluttua syönnistä.

Näkisin proteiinitankkauksen melkein turvallisempana ennen raskasta liikuntaa. Tästä oli kokeilu, jolloin olin Luostolla hiihtelemässä, söin tukevan proteiini/rasvapitoisen ( ei leipää/puuroa) buffet aamiaisen, insuliinia pistin pari yksikköä. Parin tunnin jälkeen mittasin sokerilukeman 4,9. Lähdin hiihtämään, varalla oli proteiini/hiilaripitoisia patukkoja ja hedelmiä sekä vettä. Hiihdin raskaassa nollakelissä 3h ja tarkoituksellisesti pysähdyin vain juomaan vettä, koska mitään ihmeempää väsymystä en tuntenut. Palattuani mittasin sokeriarvon eli n. 5,5h:n jälkeen proteiini/rasvapitoisesta aamiaisesta. Sokeriarvo oli 5,6!

Ensimmäisen kerran Christer Sundqvist kertoi minulle - proteiini myös muuttuu sokeriksi ja nostaa sokeriarvoja, jota kokeiluni selkeästi osoitti. Mielestäni proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon pitäisi puhua enemmän. Enemmän puhutaan kuitupitoisista hiilareista, "syö niitä ne nostavat sokeritasoja hitaammin".

Mielestäni proteiinipitoinen ruoka vaikuttaa vielä hitaammin! Sanon kuitenkin "mielestäni" - näin olen kokenut, mutta juuri tällaisia asioita pitäisi tutkia ja on todella surullista, jos näin vakavan sairauden yhteydessä asiaa ei katsota tutkimisen arvoiseksi.

Jatkan VHH kokeiluani, en kuitenkaan mene alle 100g/pv hiilareissa, koska silloin pitää olla hyvin tarkka myös hedelmien ja jopa vihannesten kanssa. Tällä VHH - ohjelmalla tunnen oloni turvallisemmaksi, heilahtelut ovat selvästi pienemmät, tietenkin myös siksi, että seuraan asioita tarkemmin.


Nimimerkki Westie kirjoitti 18.12.2009 (tunnen hänet ja olen oppinut luottamaan hänen antamaan tietoon, lukekaa tarkkaan!): Diabetesliitolla yms. ei ole kiinnostusta selvittää voisiko diabeetikon tilannetta parantaa (niin kuin tässä on toimittu), vaan ajatellaan että parhaat keinot on jo käytössä. Potilaiden on tehtävä parannukset itse ja itsellään kokeillen. Käytännön havainnot kertovat että sokeritasapainon löytäminen on mahdollista ja silloin liikutaan jo hyvin lähellä terveen lukemia, mikä on kai tavoitteena yleensäkin.

Diabeteshan on periaatteessa yksinkertainen sairaus mutta kuitenkin samalla kovin monimutkainen. Insuliinin tuotanto on riittämätöntä (tyyppi 1) tai sen teho on heikentynyt kudoksissa (tyyppi 2).

Molemmissa tapauksissa on seurauksena kohonnut verensokeri sekä villiintynyt rasvan ja proteiinien pilkkoutuminen kudoksista.

Lisäämällä insuliinia rasva pysyy kudoksissa, lihakset eivät "liukene" ja lisäksi sokerin tuotanto sekä vapauttaminen verenkiertoon pysyy kontrollissa.

Insuliinia lisäämällä homma siis toimii. Siitähän oli puute.

Diabeetikolla keskeisin ongelma on se että sokeria on elimistössä liikaa ja toisaalta runsas vapaiden rasvahappojen määrän lisääntyminen verenkierrossa johtaa siihen että muodostunutta sokeria ei voida käyttää energiaksi. Sokeri jää tukkimaan hiussuonia (glykaatio) sekä heikentämään muutenkin diabeetikon terveyttä.

Liian aktiivinen lipolyysi on siis se mikä lisää verensokeriongelmia, koska silloin rasva ohittaa glukoosin oksidatiivista käyttöä sen tärkeimmissä kohteissa kuten lihaksissa ja muissa kudoksissa.

Liiallinen vapaiden rasvahappojen määrä verenkierrossa on siis se mikä saa aikaan diabeetikon kohonneen verensokerin.

Tämän vuoksi on hyvin järkevää ja tärkeää vähentää sokerikuormaa, jolloin on helpompaa annostella insuliinia hallitusti ja estää rasvan liiallinen virta verenkiertoon.

Järkevältä kuulostaa myös sokerivarantojen täydentäminen syödyllä proteiinilla lihasten sijaan. Näin onnistutaan elimistön omalla toimivalla säätelyllä estämään verensokerin lasku liian alas ihan ilman ulkoista apua, vaikka kyseessä olisi raskas liikunta.

Onkohan tämä kuvio liian vaikea ymmärrettäväksi vai mikä tässä mättää?

Tässä tämä alkuperäinen 30.11.2009 julkaistu palkittu kirjoitus:
Lapin urheiluopisto toteuttaa
FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Muutaman päivän aikana saat terveysblogistani lukea mitä opiskelijat ovat saaneet vuoden aikana aikaiseksi. Tänään on esittelyssä hyvä ystäväni veteraaniurheilija Jaakko Metsälehto ja hänen opinnäytteensä. Ennakkoluulottomasti olemme tarjonneet aina koulutuksen loppuseminaariin kiinnostavia näkökulmia. Perjantaina tähtivieraana oli "Suomen Tarzan" Olli Posti. Hän kirjoittaa omassa blogissaan tapahtumasta ja haastattelee Metsälehtoa.

Yhteenveto Jaakko Metsälehdon havainnoista
Vuoden 2009 ravintovalmentakoulutuksen parhaaksi opinnäytteeksi valittiin Jaakko Metsälehdon työ ”Vähähiilihydraattisen ruokavalion käyttö diabetes 1:stä sairastavalla veteraaniurheilijalla”. Tyypin 1 diabetesta sairastava aktiivinen veteraaniurheilija (moniottelija) halusi selvittää sopiiko hänelle vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), voiko se vähentää vaarallisen matalien (hypoglykemia) ja korkeiden (hyperglykemia) sokeriarvojen esiintymistä ja voiko hän toteuttaa varsin intensiivistä urheiluharjoittelua VHH-ruokavalion aikana.
Metsälehdon työssä löytyi tukea ajatukselle, että VHH-ruokavaliolla voidaan menestyksellisesti edistää diabeetikon terveyttä. Esitelmässään Metsälehto esitti valittelunsa siitä, että hän ei ollut aiemmin tätä vaihtoehtoa kokeillut. Hän ei millään pystynyt ymmärtämään miksi Diabetesliitto vaikenee ruokavaliohoidosta, jossa vähennetään hiilihydraattien saantia. Käsittämättömänä hän piti liiton vihamielistä asennetta tätä ruokavaliota kohtaan. Metsälehto aikoo jatkaa VHH-ruokavalion käyttöä jatkossakin. Ruokavaliomuutoksen myötä ruokainsuliinin määrä laski noin puolella ja kokonaisinsuliinimäärä noin 40 prosenttia. Sokeritasapaino vaihteli tutkimusjakson aikana selvästi vähemmän ja vaarallisen korkeita matalia ja korkeita sokeriarvoja ei ollut lainkaan. Veren rasva- ja kolesteroliarvoissa ei havaittu mitään haitallisia muutoksia, päinvastoin arvot paranivat vähäsen. Urheiluharjoitukset sujuivat entiseen malliin ja hyppylajeissa saavutettiin ajankohtaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Paino laski alussa jopa hälyttävän paljon ja rasvaprosentti meni kovin matalaksi. Tilanne korjaantui kun Metsälehto lisäsi ruoka-annosten kokoa. Hiilihydraatteja runsaasti nauttimaan oppinut urheilija erehtyy herkästi vähentämään annoskokoja liiaksikin. VHH-ruokavaliossa suojaravintoaineiden saanti oli kaikilta osin riittävää.

Tutkimuksen lähtökohdat
Tässä uunituoreen ravintovalmentaja Metsälehdon havainnot VHH-ruokavalion käytöstä itsellään. Ravintovalmentajakoulutuksen vastuuopettaja FT Christer Sundqvist suositteli Metsälehdolle tutustumista A**** H********n kirjoihin (erityisesti ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”), kansainvälisiin diabetestutkimuksiin ja tarjosi omia havaintojaan VHH-ruokavaliosta hänen käyttöönsä. Mitenkään helppoa ei ollut toteuttaa hoitoa vakavaan sairauteen koululääketieteestä poikkeavalla tavalla. Metsälehto kaipaili diabeetikkoryhmän (Diabetesliiton) tukea kokeiluilleen ja piti hankalana, että ei ollut mitään lääkäriä ohjaamassa kokeiluja. Hän oli pitkälti omien tuntemuksiensa, sokerimittarinsa ja opettajansa armoilla. Lisää jännitteitä kokeiluun toi hiilihydraattien korostunut rooli urheilussa ja lääkäri A***** H******n keski-iän jättäneiden kilpaurheilun kyseenalaistaminen.

Perustietoa tyypin 1 diabeteksesta
Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, joka auttaa elimistöä käyttämään glukoosia eli sokeria energianlähteenä. Imeytymisominaisuuksiensa vuoksi insuliinia ei voida annostella tabletteina, vaan useimmiten sitä annostellaan ihonalaisilla pistoksilla:
- kertakäyttöisillä insuliinikynillä
- kynään vaihdettavilla säiliöillä
- ohjelmoitavalla pumpulla

Insuliinivalmisteet jaetaan pikainsuliineihin, lyhytvaikutteisiin insuliineihin, pitkävaikutteisiin insuliineihin ja sekoitteisiin.

Tarvittava insuliinimäärä riippuu:
- haiman vielä mahdollisesti tuottamasta insuliinista
- nautituista hiilihydraateista
- liikunnasta
- tulehdussairauksista
- stressistä
- muista syistä

Tyypin 1 diabetes on sairaus, joka vaatii tiivistä seurantaa, jos hyvää hoitotasapainoa tavoitellaan. Omaehtoinen diabeteksen seuranta pikamittareilla sokeripitoisuuksia sormenpäästä mittaamalla, on päivittäistä. Lisäksi terveyskeskuksissa suoritetaan muutaman kerran vuodessa ns. pitkäsokerin mittaus, missä saadaan keskimääräinen sokeritilanne parin viimeisen kuukauden ajalta. Sairauden hyväksyminen ja sisäistäminen ovat tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta.

Suomessa on noin 30 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa ja suhteessa väestöön meillä on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus. Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ehkäisee ja hidastaa useimpien diabeteksen pitkäaikaisongelmien ilmaantuvuutta. Vuosikymmeniä kestänyt diabetes on kuitenkin sairaus, joka todennäköisesti lyhentää elinkaarta näiden sairauksien kautta:
- lisääntynyt infektioalttius
- verenkiertohäiriöitä (infarktit)
- munuaisten vajaatoimintaa (dialyysi)
- retinopatia, silmän verkkokalvon vauriot (sokeus)
- neuropatia eri muodoissa (amputoinnit, impotenssi)
- virtsarakon toimintahäiriöt

Tulevaisuudessa etenkin geeniterapia ja beetasolusiirrännäiset ovat tutkimusponnistelujen kohteena. Joitakin rohkaisevia, onnistuneita leikkausoperaatioita on jo tehty Yhdysvalloissa.

Tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta
Diabetesliiton ohjeissa sanotaan, ettei VHH-ruokavaliosta ole todettu olevan etua tyypin 1 diabeetikolle. VHH:ssa rajoitetaan hiilihydraattien ja lisätään rasvojen määrää virallisiin suosituksiin verrattuna. Joissakin variaatioissa lisätään myös proteiinien saantia. Uuden ruokavalio-ohjelman lähtökohdaksi Metsälehto otti A**** H******n kirjan ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”. H******n ohjelma pohjautuu amerikkalaisen lääkärin Robert Atkinsin dieettiin. H****** itse nimeää ruokaohjelmaansa ”Pellinki-dieetiksi”. Induktio- eli aloitusvaiheessa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia, suositaan lihaa, kananmunia, kermaa ja voita. Hedelmien, marjojen ja kasvisten käytössä on rajoituksia. Pudotus- ja ylläpitovaiheessa suositaan paljon tuoreita kasviksia, varsinkin juureksia (ei perunaa) sekä sieniä.

A**** H******* ei anna tarkkoja prosenttiosuuksia, mutta pitää tarpeellisena pudottaa päivittäisen hiilihydraattien määrän alle 100 grammaa. H******* pitää 1 tyypin diabeetikon tarvitsemaa insuliinia myrkkynä, jonka määrää pitää kaikin keinoin vähentää, jos aikoo selvitä komplikaatioilta. Hiilihydraatit määrittävät suurelta osin käytettävän insuliinin määrän.

Diabetesliitto opettaa ainoastaan laskemaan hiilihydraatit, että osaisit pistää oikean määrän insuliinia. Jotenkin itsestään selvää on, että mitä enemmän käytät hiilihydraatteja, sitä enemmän tarvitset insuliinia ja silloin taas helpommin sokeritasapaino voi vaihdella.

Jonkin verran löytyy tutkimustuloksia VHH-ruokavalion vaikutuksista. Ruotsissa on esimerkiksi tehty vuonna 2005 tutkimus, mihin osallistui 22 kpl 1 tyypin diabeetikkoa. Heillä oli ennen tutkimuksia suuria vaikeuksia pitää sokeritasapaino kurissa ja vuoden mittaisen tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli saada nämä vaihtelut kuriin. VHH-ruokavaliolla saavutettiin hyviä tuloksia. Sokeritasapainon ylläpidon vaikeuteen vaikuttivat hiilihydraattien tarkan laskemisen vaikeus ja insuliinin vaihteleva imeytyminen (jopa 30 prosentin vaihteluja esiintyi). Koska hiilihydraatit määräävät suuresti insuliinimäärät, niin siten niitä vähentämällä myös insuliinimäärät vähenevät. Tällöin pitäisi sokeritasojen vaihdella vähemmän. Saavutetut tulokset vastasivat oletuksia. Raportissa ei otettu mitään kantaa insuliiniin sinänsä, mitä esim. H******** pitää myrkkynä ja jo siksi sen käytössä pitäisi päästä mahdollisimman vähiin.

Omalla kohdallaan Metsälehdolla on ollut vaikeinta määrittää ruokainsuliinin pistämisajankohta. Ruoan sisältämät hiilihydraatit nimittäin nostavat veren sokeritasoa eri nopeudella. Eli jos yrittää syödä ns. ”terveellisiä” hiilihydraatteja, voi sopivakin insuliiniannos laskea sokerit liian alas hypoglykemian alueelle ja ruoan aiheuttama sokeritaso nousee myöhemmin. Metsälehto on ajatellut, että tässä tilanteessa ehkä pitäisi ruokainsuliinia pistää kahteen otteeseen, mutta silloin homma menisi liian monimutkaiseksi.

Lähtökohtana Metsälehdolla oli halu paremmin kontrolloida omaa sokeritasapainoa, että hän välttyisi diabeteksen aiheuttamilta komplikaatioilta. Terveyskeskuksessa mitatut veren pitkäsokeriarvot olivat osoittaneet aina hyviä tuloksia. Hän uskoi sen johtuvan aktiivisesta urheiluharrastuksesta. Päivittäiset verensokerin heittelyt saattoivat kuitenkin olla suuria, eli 2-20 mmol/l muutaman tunnin sisällä. Pitkään Metsälehto pohti minkälaista ruokavalio-ohjelmaa hän toteuttaisi. Voisiko hän toteuttaa lähellä Atkinsin dieettiä olevaa ruokavaliota ja silti harjoitella ja kilpailla tuloksellisesti?

Muuttamalla varsin radikaalisti hiilihydraattipitoisen ruokavalion H******/Atkins -linjalle hän halusi selkeämmän vastauksen asiaan. Päätös ei ollut helppo, sillä VHH:sta ollaan monta eri mieltä. Virallinen linja pitää sitä jopa hengenvaarallisena. Puolestapuhujiakin on VHH:lle, eikä Metsälehto oikein uskonut asian kuolemanvakavuuteen. Perusmotiivina Metsälehdolla oli elää pidempään ja mahdollisimman terveenä. Aluksi vaikkapa sitten pienellä riskillä.

Muutos VHH:n suuntaan
Metsälehdon normaaliin ruokavalioon oli kuulunut hyvin runsas hiilihydraattien nauttiminen. Hiilihydraatteja oli nautittu 300-400 grammaa päivää kohti. Hän oli ollut kova leivän syöjä, puuro oli kuulunut jokaiseen aamuun, samoin päiväkahvipulla. Pääruoat olivat aina sisältäneet joko perunaa, riisiä tai pastaa. Käsittääkseen hän toteutti aika hyvin ns. virallisia ruokavaliosuosituksia. Diabetesliiton kursseilla hän oli saanut tukea runsashiilihydraattiselle ruokavaliolleen. Nyt piti siis vähentää tätä runsasta hiilihydraattien määrää ja vastaavasti lisätä proteiinin ja erityisesti rasvan osuutta.

Alussa oli ajatuksen tasolla aika vaikeaa luopua totutuista hiilihydraateista. Ajatuksissa pyöri leipä, peruna, riisi, puuro jne. Ravintovalmentakoulutuksen elokuun lähijaksolla käytetyllä Nutrica-ohjelmalla aloitettiin ruokavalion varsinainen seuraaminen, vaikka hiilihydraattien vähentäminen oli asteittain aloitettu jo aikaisemmin. Lähijaksolla Metsälehto huomasi heti, että hiilihydraattien määrä kohosi vieläkin aika suureksi. Runsaasti käyttämistään vihanneksista, marjoista ja hedelmistä tuli varsin paljon hiilihydraatteja. Hän päätti lopettaa aamupuuron syönnin. Aamiaisen hän toteutti pienellä 20-30 gramman leipäannoksella, runsaan voi-öljy-vesi ja valkosipulilevitteen kera. Leipä ja rasvalevite oli omaa valmistetta, sisältäen mm. paljon kuitupitoisia siemeniä. Perunat, riisit ja pastat jäivät kokonaan pois. Näin hän pääsi lähelle 100 grammaa hiilihydraatteja, lopulta hieman tämän allekin (70 – 90 grammaa hiilihydraatteja) päivää kohti.

VHH oli yllättävän helppo ruokavalio toteuttaa
Alkuvaikeuksien jälkeen tottuminen uuteen ruokavalioon sujui yllättävän helposti. Minkäänlaisia pahoinvointioireita ei ilmennyt. Makean himo ei ollut ollenkaan sietämätön. Syyskuun alussa alkanut tarkka hiilihydraattien laskeminen ja seuranta aiheuttivat selvää painon putoamista jopa huolestuttavissa määrin. Painoindeksi lähenteli 21, mikä aika lihaksikkaalla urheilijalla oli aivan liian alhainen. Painon putoaminen kuitenkin pysähtyi, yksinkertaisesti syömällä enemmän (ei kuitenkaan lisäämällä hiilihydraattien saantia).

Siirtyminen erilaisiin olosuhteisiin, esim. Thaimaan matka, toi mukanaan vaikeuksia. Vieraitten ruokien hiilihydraattien selvittäminen oli vaikeaa ja osittain piti vain useammilla mittauksilla selvittää eri ruokien vaikutus. Tästä Metsälehto veti johtopäätöksen, että jatkuva matkustelu ei sovi tällaisen ruokavalion toteuttamiseen, ainakaan alkuvaiheessa. Lisäksi pitkän lentomatkan jälkeen esiintyi hetkellisesti korkeita veren sokeriarvoja. Tästä hän päätteli, että pitkä lentomatka aiheutti stressiä. Ehkä siirtymistä VHH:n suuntaan helpotti selkeä välivaihe heinä-elokuussa, jolloin etsittiin sopivaa hiilihydraattitasoa. Hän päätyi lopulta ensimmäisellä seurantajaksolla seuraavaan energiaravintoaineiden jakaumaan: 20 % hiilihydraatteja, 30 % proteiinia ja 50 % rasvaa.

Toisella seurantajaksolla loka-marraskuussa hiilihydraattien määrää edelleen pienennettiin muutama prosentti (alle 100 grammaan päivässä). Rasvojen määrä kasvoi vastaavasti. Mitään vajausta vitamiinien ja hivenaineiden saannissa ei ollut missään vaiheessa.

Painon putoaminen painoi mieltä niin paljon, että Metsälehto kävi Lapin urheiluopistossa mittaamassa rasvaprosenttinsa. Kolmen prosentin rasvalukema sai aikaan melkein paniikkireaktion Metsälehdossa. Sovittiin uusintamittaus sekä testikoneella että pihdeillä, jolloin saatiin inhimillisemmät noin 8 prosentin lukemat. Ruoka-annosten suurentamiseen oli aihetta.

Insuliinin käytön muutokset
Välillä oli äärimmäisen turhauttava olotila, kun insuliinia piti käyttää lähes samoja määriä kuin ennenkin, jolloin hiilihydraattien syönti oli kuitenkin ollut moninkertainen. Syitä tähän yritettiin etsiä. Lääkärin ohjauksen puutteesta johtuen, on mahdollista, että Metsälehto jotenkin sekoitti pitkävaikutteisen- ja ruokainsuliinin käytön muutokset seuranta-aikana. Nyt jälkeenpäin on selvinnyt, ettei pitkävaikutteisen insuliinin käytössä välttämättä tarvitse odottaa suuria muutoksia. Uusi VHH-ruokavalio vaikuttaa tietenkin varsinaisesti ruokainsuliinin käyttömääriin. Olkapään supraspinatus-jänteen tulehdustila ja polven nivelkierukka- ja kulumaongelmat aiheuttivat molemmat varsinkin yöllä kipujen kanssa vajaata unta ja stressiä, mikä vaikutti sokeritasapainoon ("urheilija ei tervettä päivää näe?"). Syyskuun lopussa olkapääongelmaan saatu kortisonipistos nosti myös sokeritasoja ja syyskuun loppu olikin aika ongelmallista insuliinimäärien etsintää. Välillä iski suoranainen pelkotila – oliko Metsälehto tekemässä jotakin aivan hullua? Olisi paljon helpompaa aloittaa tällainen kokeilu ryhmässä, missä olisi asiantunteva lääkäri ohjaamassa ja mahdollisesti selvittämässä edellä mainitut ongelmat. Ihanteellisinta olisi, jos Diabetesliitto olisi kiinnostunut asiasta ja järjestäisi tällaisen VHH-tutkimuksen ja varaisi VHH-kokeiluille asiantuntijaresursseja.

Lokakuun puolella alkoi Metsälehdon tilanne tasapainottua. Ruokainsuliinin tarve oli varsin tasaisesti 7 yksikköä päivässä, mikä oli selvästi alempi määrä aikaisempaan tarpeeseen nähden (noin 13 - 15 yksikköä päivässä). Ruokainsuliinin tarve oli siis alentunut peräti 50 prosenttia! Vastaavia tuloksia on saatu kansainvälisissä tutkimuksissa.

Metsälehdolla on yksi mielenkiintoinen huomio, jonka hän haluaa erikseen tuoda esille. Varsin tukevan vähän hiilihydraatteja sisältävän thaimaalaisen kala-aterian jälkeen hän otti 2 kansainvälistä yksikköä ruokainsuliinia. Noin 2,5 tuntia aterian jälkeen hän sai verensokeriarvon 3.9, mikä normaalisti olisi Metsälehdolla aiheuttanut tarpeen välittömästi nauttia hiilihydraattipitoinen välipala. Kuitenkin hän jätti nyt välipalan pois. Uusintamittaukset osoittivat neljän ja viiden tunnin jälkeen verensokeriarvojen palautuneen normaaliksi! Tohtori Sundqvist piti mahdollisena, että ruokainsuliinin otto pudotti verensokerin hyvin alas, mutta kalan sisältämä runsas proteiini käytettiin 4-5 tunnin jälkeen maksassa glukoosin uudismuodostukseen, jolloin verensokeri tuli normaaliksi. H******* ei hyväksy tätä selitysmallia. Metsälehto toivoo, että asiaa tutkittaisiin (herätys Diabetesliitto!).

Rasva- ja kolesteroliarvojen muutokset
Mitään mainittavaa muutosta ei tapahtunut veren rasva- ja kolesteroliarvoissa. Tämä oli hyvin rauhoittava tieto ja Diabetesliiton pelottelu ei ollut perusteltua.

Harjoittelun sujuminen VHH-ruokavalion aikana
Syyskuussa oli ongelmia polven ja olkapään kanssa, josta syystä harjoittelu ei oikein sujunut. Näiden vaivojen väistyessä alkoi harjoittelu taas sujua, eikä Metsälehto huomannut mitään erityisiä jaksamiseen liittyviä ongelmia rankankaan harjoittelujakson aikana. Lenkit, lajiharjoittelut ja kuntosalitreenit sujuivat normaalisti rajusti pienentyneestä hiilihydraattien saannista huolimatta. Aamulenkki sujui hyvin ennen aamiaista ja aamiaisen sisältämän 30 gramman hiilihydraattimäärän varassa Metsälehto teki tunnin kestävän intensiivisen lajiharjoitteluohjelman. Illalla ennen noin tunnin kestävää kuntosaliohjelmaa hän söi proteiinipatukan, joka sisälsi 12 g hiilihydraattia. Hän oli huomannut ehkä lievästi enemmän väsymystä esim. jalkaprässisarjoissa. Varsin kovankin harjoituspäivän jälkeen seuraavana päivänä hän on ollut virkeässä kunnossa. Lounaan sisältämän 32 gramman hiilihydraattimäärän jälkeen suoritettu tunnin juoksutreeni ja 1,5 km uinti sujuivat ilman erityistä väsymystä. Lajiharjoituksissa hän teki esim. korkeushypyssä vuodenaikaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Aika on kuitenkin vielä liian lyhyt pitemmille johtopäätöksille.

Ruokailukertoja tuli vain 3 kpl päivää kohti noudatettaessa VHH-ruokavaliota, mitä pidetään urheilijalle aivan liian harvana ateriarytminä. Metsälehto kuitenkin arveli, että ”virallisen” suosituksen mukaisesti ruokailtaessa (hiilihydraatteja 50 – 60 %), näin harvoista ateriakerroista on jo haittaa (oma kokemus!). Tilanne muuttui Metsälehdon mielestä, kun pääenergialähteeksi otettiin rasvat. Aiemmin harvoista ateriahetkistä johtunut nälkä pysyi poissa ruokailtaessa runsaammin rasvapitoisia ruoka-aineita.

Yksi asia oli ihan selvä – liikunta vähensi insuliinin tarvetta. Liikuntamäärästä riippuen insuliinin vähennyksen merkitys saattoi olla yhtä suuri kuin VHH-ruokavaliolla aikaan saatu. Asian selvittämiseksi olisi hyvä tehdä tutkimuksia (herätys liikunta-alan tutkijat!)

Yleistä pohdintaa
Miten pitäisi suhtautua tähän VHH-ruokavalioon? Metsälehto pohti. Voiko VHH-ruokavaliota toteuttaa työssäkävijä? Metsälehdolla on eläkeaika juuri alkamassa ja siten ruokailun järjestäminen on helpompaa. Työpaikkaruokailun järjestelyt voivat olla vaikeampia. Metsälehdon omassa työpaikassa se useimmiten olisi onnistunut ja ruokalahenkilökunnan kanssa hän olisi voinut päästä sopimukseen. Varmaan on työpaikkaruokailuja, missä tarjolla on usein vain makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Silloin olisi käytettävä omia eväitä.

Miten pitäisi suhtautua jonkin verran lisääntyneeseen proteiinitarpeeseen ja selvästi lisääntyneeseen rasvojen käyttöön, jos tarkastellaan asiaa ekologiselta kannalta? Eläinperäiset ruoat aiheuttavat isomman ekologisen kuorman verrattuna hiilihydraattipitoisiin viljatuotteisiin. Välttämättä eläinpitoisia ruokia ei tarvitse lisätä. Lisääntyneen rasvan- ja proteiinintarpeen voi tyydyttää kasvikunnan tuotteilla. Yksi peruste vastustaa VHH:ta on se, että VHH-ruokavaliolla saadaan liikaa proteiinia, joka sitten aiheuttaa erilaisia sairauksia erityisesti diabeetikolla, mutta Metsälehdon mielestä proteiinin saantia ei tarvitse lisätä. Tyydyttyneiden rasvojen liikasaantia pelätään, mutta on kuitenkin vahvaa näyttöä sen puolesta, etteivät tyydyttyneet rasvat olekaan pahasta. Kokojyväviljatuotteilla on helppo saada riittävästi kuituja, mutta Metsälehdon havaintojen mukaan hän sai kuitenkin ihan riittävästi ravintokuitua ilman viljatuotteita ja vatsan toimintaongelmia ei ollut.

Metsälehto oli erityisen iloinen kun VHH-ruokavaliolla ruokainsuliinin tarve väheni puoleen aikaisemmasta ja koko insuliinitarve aleni noin 40 prosenttia. Hiilihydraattien käyttömäärän laskiessa 300–400 grammasta noin 100 grammaan, olisi odottanut ehkä vielä merkittävämpääkin pudotusta, mutta todennäköisesti näin lineaarinen lasku ei ole mahdollinen.

Varsin lyhytaikaisen kokeilun ja kokemuksen pohjalta Metsälehto uskalsi suositella VHH-ruokavaliota 1 tyypin diabeetikolle, mutta samalla hän korosti liikunnan merkitystä. Yhdistämällä VHH-ruokavalio ja liikunta, voitiin puolittaa insuliinin tarve. VHH ruokavalion ja erittäin runsaan liikunnan onnistumisesta pitäisi saada lisää kokemusta. Itse Metsälehto pitää omaa kokemustaan vielä liian heiveröisenä. Metsälehto ottaa mielellään vastaan käyttökokemuksia VHH:sta.

Selkeitä virheitä Metsälehto teki kuten edellä mainittu pitkävaikutteisen insuliinin liiallinen vähentäminen. Paino putosi välillä jo huolestuttavasti ja sitten lopulta ensimmäinen rasvaprosentin mittaus suorastaan järkytti. Mittausten jälkeen Metsälehto lisäsi aterian määrää, vaikka päivittäiset kalorimäärät olivat jo 3000 kcal luokkaa.

VHH ruokavalion aloittaminen pitäisi Metsälehdon mielestä järjestää ryhmässä, missä olisi asiantunteva ohjaus. Onko tämä tänä päivänä mahdollista, laajan vastustuksen vuoksi? Pallo on heitetty Diabetesliiton suuntaan!

Kaiken kaikkiaan Metsälehdolle jäi sellainen tunne, että hän oli tekemisissä ison asian kanssa ja vasta nyt hänellä olisi eväitä tehdä asiasta oikein kunnollinen tutkimus. Kunnollinen tutkimus olisi todella tarpeen. Onhan diabetes yksi vakavimmista sairauksistamme ja sen aiheuttamat komplikaatiot sekä taloudellisesti, että henkisesti erittäin raskaita.

Opinnäyteen julkaisu ja ravintovalmentajakurssin loppuminen ei lopeta Metsälehdon VHH-ruokavalion noudattamista. Jos tarvetta ja ulkopuolista kiinnostusta on, niin mahdollisesti jonakin päivänä Metsälehdon opinnäyte voi saada jatko-osan. Jatkoa olisi hyvä odottaa jo siitäkin syystä, että jäi paljon kysymyksiä, mihin Metsälehto haluaisi vastauksia. Jo nyt Metsälehdolla on paljon turvallisempi olotila kuin tutkimusta aloitettaessa. Pelko matalan verensokerin aiheuttamasta shokkitilasta on melkeinpä poistunut. Hän kokee itsensä pirteämmäksi ja unen laatu on parantunut.

Lopuksi Metsälehto haluaa sanoa, että aiheen valinta on ollut yksi hänen elämänsä käännekohtia. Se antoi todella paljon. Hän on erityisen kiitollinen Christer Sundqvistille, joka puhui hänelle virallisen ravitsemusvalistuksen lisäksi vaihtoehtoisesta ruokavaliosta nimeltään VHH. Kuitenkin, vaikka tämän vaihtoehdon eteen hän olisi jotenkin muutakin kautta joutunut, hän uskoo, että ilman kurssia ja erityisesti tätä lopputyötä, hän ei olisi kyennyt aloittamaan koko ohjelmaa.

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

47 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoista! Täytyy myöntää, että epäilyni VHH:n suhteen ovat vähentyneet sitä mukaa kun luen Christer Sundqvistin terveysblogia. Toivottavasti mahdollisimman moni diabeetikko näkee tämän raportin!

    Seija T1DM

    VastaaPoista
  2. Erittäin mielenkiintoista. Olen itse todennut´aivan samaa omien (Diabetes) asiakkaitteni kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ota yhteyttä privaattipostilla jerik!

    christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

    VastaaPoista
  4. Kiitos jerik privaatisti lähetetystä tiedosta. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  5. "Hän ei millään pystynyt ymmärtämään miksi Diabetesliitto vaikenee ruokavaliohoidosta, jossa vähennetään hiilihydraattien saantia. Käsittämättömänä hän piti liiton vihamielistä asennetta tätä ruokavaliota kohtaan."

    Tämähän ei poikkea millään tavoin mistään muusta "virallisesta" tahosta. Lukuisien ihmisten positiivisilla kokemuksilla sokerin ja tärkkelyksen rajoittamisesta ei ole merkitystä. Tärkeintä diabetes- ja sydänliitolle yms. on puolustaa omia hiilarivoittoisia mantrojaan ja lääketeollisuuden voittoja. Ihmisten hyvinvointi ja terveys kokonaisuudessaan on toissijainen.

    VastaaPoista
  6. "Tämähän ei poikkea millään tavoin mistään muusta "virallisesta" tahosta. Lukuisien ihmisten positiivisilla kokemuksilla sokerin ja tärkkelyksen rajoittamisesta ei ole merkitystä. Tärkeintä diabetes- ja sydänliitolle yms. on puolustaa omia hiilarivoittoisia mantrojaan ja lääketeollisuuden voittoja. Ihmisten hyvinvointi ja terveys kokonaisuudessaan on toissijainen."

    Varmaan myös intresseissä on elitarviketeollisuus. VRN:n kuuluu elintarviketeollisuuden edustajia. Haluaisin kysyä, että mitä toimialan edustajat tekevät siellä? Eikö siellä käytävän keskutelun pitäisi olla puolueetonta? Varmaankin perunan viljelijät ja margariini tehtailijat ovat valmiita myöntämään, että heidän tuotteensa eivät välttämättä olekaan terveellisiä! :D

    VastaaPoista
  7. Hienoa Jaakko & Christer
    Tiedän maratonin juostuksi kesällä ongelmitta hiilihydraattitietoisella ruokailutavalla.
    Nyt ollaan pääsemässä asian ytimeen. Lisää rohkeita kokeiluja.
    On todella aika hylätä Diabetesliiton iskulause: "diabeetikko voi syödä kuin terve henkilö"
    Yst. terv. Timo K.

    VastaaPoista
  8. Moilloin diabetesliiton ohjeet muuttuivat? Eikös ne alunperin olleet ihan järkevät...1950-luvulla vielä ainakin?

    VastaaPoista
  9. "Tiedän maratonin juostuksi kesällä ongelmitta hiilihydraattitietoisella ruokailutavalla."

    Meikäläinen on juossut kolme kertaa peräkkäin eCrossin, 18 km maastojuoksun.

    -07 aika 2:09 (painoa 103,5 kg)
    -08 aika 2:04 (painoa 98,3 kg)
    -09 aika 1:57 (painoa 97,6 kg)

    Mä olen 183 cm pitkä ja syön hiilareita 20-200g päivässä. Esim. Mikael Fogelholmille vhh on "liikunnallisesti passiivisen" tapa laihduttaa. Hyvin näyttää kuitenkin juoksuaika kehittyvän, tällä "liikunnallisesti" passiivisen ruokavaliolla.

    Toisekseen eikö esim. paini ole urheilua? Lähtisikö itsensä ilmeisestikin "liikunnallisesti aktiiviseksi" luonnehtiva Fogelholm kanssani matolle?

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen patoja murtava ja siltoja järisyttävä selvitys pioneeri Metsälehdolta - mielenkiintoisempaa minkälaisia vastareaktioita se aiheuttaa. Voipihan olla niinkin, että asia yritetään vaieta kuoliaaksi tai sitä ei viitsitä noteerata krooh-pyyh-mentaliteetilla.

    Poikani 17v sairastui 1-tyypin diabetekseen 4v sitten. Ohjelmoitu Ravintoterapeutti oli avainasemassa ruokavalion suunnittelussa.
    Urheilevan poikani tuli välttää rasvoja (ennenkaikkea voita ja eläinrasvoja jne.) ja liiallista proteiinia. Perusteluina olivat: Rasva "aiheuttaa sydän- ja verisuonitautia" + "Liika proteiini heikentää munuaisia".
    Ohjelmaan tulivat kevyttuotteet mm. rasvaton maito ja jugurtti+ kevytmargariini; voi on "myrkkyä verisuonille". Ravintoterapeutti kuittasi asialliset jatkokysymykseni rasvoista ja proteiinista ylimalkaisesti ja kiireellä.
    Lääkäri vetoaa ravintokeskustelussa vain ravintoterapeuttiin ja "suosituksiin" ilman suurempaa akateemista kiinnostusta asiaan.
    Hiilihydraattien määrä on raju=korkea. Mukana on myös paljon sokeria, koska hoito-ohjelman pikainsuliini ne mahdollistaa. Uskoisin, että terveenä poikani käyttäisi jopa vähemmän hiilareita kuin diabeetikkona. Pelko shokeista ruokkii automaattisesti hiilareiden käyttöä.
    Olemme huomanneet rasvaisen ruoan sokereita puskuroivan vaikutuksen. Sokeritaso pysyy pitempään, mutta toisaalta insuliinia tarvitaan välillä yllättävän paljon ja sitä joudutaan myös lisäämään raketti-insuliinin lyhyen vaikutuksen vuoksi.

    Ainoa vaikeus saattaa tulla dieetissä insuliinin saannista rankan treenin aikana aterioiden välillä. Käsittääkseni lihakset tarvitsevat sokeria rankassa treenissä, jota perusinsuliini (pitkävaikutteinen) ei pysty riittävästi tuottamaan?

    VastaaPoista
  11. Tässä taas yksi naula Diabetesliiton arkkuun! Jos siellä liitossa ei silmiä aukaista tässä hiilareitten tuputusasiassa, niin liittoa uhkaa potilaspako. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella lääkäreiden ja sairaanhoitajien valheita. Uskokaa nyt vihdoinkin kaikki jotka tutustutte veteraaniurheilija Metsälehdon palkittuun opinnäytteeseen: diabeetikko ei voi syödä samaa ruokaa kuin kaikki muut ihmiset, eli ravitsemusneuvttelukunnan lautasmallista pitää diabeetikon luopua. Pois peruna, pasta ja riisi! Tilalle maistuva aito ja hoitava rasvapitoinen ruoka!

    VastaaPoista
  12. "Ohjelmaan tulivat kevyttuotteet mm. rasvaton maito ja jugurtti+ kevytmargariini; voi on "myrkkyä verisuonille". "

    Näitä tuputti lääkäri minullekin, ennen ja jälkeen vhh:n aloittamisen.

    Lääkärille ei ole mitään merkitystä että:

    - Syödessäni hiilarivoittoisesti veren rasva-arvoni olivat heikommat.
    - verenpaineeni oli korkeampi.
    - Juoksukuntoni oli hirmuisen paljon heikompi
    - Painoni oli pahimmillaan yli 20 kg enemmän
    - Minulla oli närästystä ja muita vatsavaivoja.
    - jne.

    Ei, näillä ei ole mitään merkitystä. Ainoa totuus on "työnnä tärkkelystä ja vähennä rasvaa (joka edelleen korostaa tärkkelyksen lisäämistä).

    "Ravintoterapeutti kuittasi asialliset jatkokysymykseni rasvoista ja proteiinista ylimalkaisesti ja kiireellä."

    Kun reilu 2v sitten kävin lapseni kanssa ravintoterapeutilla, tämä suuttui ja repi lappuni, johon olin raapustanut käsityksiäni hiilihydraattien rajoittamisen eduista. Ohjeet ylipainoiselle lapselle olivat vähemmän rasvaa ja työnnä tärkkelystä. amen. -> lapsen ylipaino lisääntyi. Etävanhempana en ole muuta kuin pystynyt katsomaan tätä murhaamista vierestä.

    Olisiko lääkärikunnan aika nöyrtyä hiukkasen ja katsoa peiliin. Lihavuuden hoidossa on epäonnistuttu täydellisesti ja se on teidän syytänne. Epätieteellisyytenne, tyhmyytenne, ylimielisyytenne yms. syytä.

    VastaaPoista
  13. Sami Uusitalo pukee sanoiksi erään suuren suomalaisen murhenäytelmän: "Tärkeintä diabetes- ja sydänliitolle yms. on puolustaa omia hiilarivoittoisia mantrojaan ja lääketeollisuuden voittoja. Ihmisten hyvinvointi ja terveys kokonaisuudessaan on toissijainen."

    Jorma muistuttaa ongelman mutkikkuudesta omassa kommentissaan.

    Hiilihydraattitietoista ruokavaliota ("hiilihydraattimäärät alas, -laatu ylös") noudattaen maratonin juossut Timo haluaa ihan oikeasti hylätä Diabetesliiton iskulauseen: "diabeetikko voi syödä kuin terve henkilö". Sami Uusitalo tukee ajatusta omine juoksukokemuksineen. Minä itse ihmettelen miten tähän pisteeseen on ajauduttu, että jollekin yksittäiselle potilasyhdistykselle on annettu näin suuri valta ja kyky viedä asioita eteenpäin haluamallaan (virheellisellä?) tavallaan. Jerik huomauttaa diabeteksen hoito-ohjeiden olleen joskus järkeviäkin. T1DM ei pidä diabeetikon viranomaisohjausta tällä hetkellä laisinkaan järkevänä. En minäkään kaikilta osin.

    Anonyymi, joka kertoo oman poikansa tilanteesta, voisi ottaa yhteyttä minuun (christer.sundqvist@ravintokirja.fi). Minulla on erikoistietoa tuosta insuliinin roolista urheilijalla, jota ei kannata tässä yleisluonteisessa keskustelussa käsitellä ja on siinä vähän ammattisalaisuuksiakin mukana.

    Sami Uusitalo perää lääkärikunnalta nöyryyttä ja kykyä katsoa peiliin. Juuri näin.

    Kiitos kommenteista!

    VastaaPoista
  14. Liikunta + VHH + 1-diabetes = toimii! Olen iloinen Metsälehdon ja sinun puolestasi. Tästä tulee vielä oikein kova juttu!!!

    VastaaPoista
  15. Oli keskustelua toisessa ketjussa ph-tasapainosta ja mainitsin kirjan ph-tasapaino avuksi painonhallintaan. Sen luin ja nyt on menossa kirja ph-tasapaino diabeetikoille. Täytyy sanoa, että pistää ajatukset aivan uusiin asioihin tämä kirja. Haukkuvat R.O. Youngia puoskariksi, mutta kirjan esipuheesta suora lainaus:

    Tri. Young on löytänyt uudelleen suurten tiedemiesten yli sadan vuoden takaiset kadotetut teoriat ja kehittänyt niiden pohjalta oman Uuden Biologiansa, joka perustuu hänen käsitykselleen happo-emästasapainosta. Tähän mennessä teorian soveltamisesta on saatu erittäin merkittäviä tuloksia monien eri sairauksien hoidossa. Tälläisia ovat mm. diabetes, syövät, krooninen väsymysoireyhtymä, liikalihavuus, virtsakivet ja monet muut.
    Uskon vahvasti siihen, että tohtori Youngin teoria, hänen hoitomenetelmänsä ja hänen sitoutumisensa terveydenhoitoon tulevat tekemään historiaa vielä tulevinakin vuosina.

    Chi. C. Mao, lääketieteen tohtori, filosofian tohtori, vastaava lääkäri,
    Select Speciality Hospitals, Houstonin yksikkö, Houston, Teksas, Yhdysvallat

    Nyt sun on aivan pakko lukea nämä kirjat, Christer ;D Et voi muuta, sillä tutkijan uteliaisuus vie tässä voiton. Avoimin mielin uusiin asioihin ja katsotaan mikä on lopputulos.

    MM

    VastaaPoista
  16. Ja vielä vähän kuin härnäykseksi: Vhh:lla D-1 insuliinimäärät tulivat alas 40%. Ph-tasapainoruokavalion tutkimuksissa jopa 85-100%.


    MM

    VastaaPoista
  17. Tiedän sinun MM innostaneen minua aiemminkin pH-tasapainoa ja tohtori Youngia tutkiskelemaan. Olin sattumalta viime viikon torstaina Rovaniemen maakuntakirjastossa kuuntelemassa Eric Gammalsin (joku InnerLight-poppoo) luentoa pH-tasapainosta. Sain sellaisen käsityksen tilaisuuden järjestäjiltä, että tässä on gurujen guru kyseessä. Ja pa**at! Ota minut nyt vakavasti, MM: Tässä on vahva eksytyksen maku. Selailin Youngin kirjaa diabeteksesta. En osaa sanoa siitä selailun avulla mitään, mutta kauhean matala prioriteetti sillä on minun lukulistallani. Jos se minulle ilmaiseksi lähetetään arvioitavaksi, saatan sen jopa lukea, muuten en ihan lähitulevaisuudessa.

    Tarkista, MM sitä kaupallisuuden mukanaan tuomaa ravinnevalikoimaa mikä pyörii pH-tasapainobisneksessä. Avaa silmäsi todellisuudelle! Viimeistään siinä kun ravinnevalikoimaa mitattiin niinkin "laadukkaalla" mittalaitteella kuin Kirilian valokuvauksella, olin revetä liitoksistani. Ennen luentoa Eric mittaili sormenpäistä 10 euron hintaan ihmisten sairaustiloja. Kauheaa! Aivan kauheaa! Olen pahoillani, mutta kiinnostukseni pH-tasapainotouhuihin on tosi, tosi vähäistä.

    VastaaPoista
  18. Tätä minä halusinkin, eli vastauksen.
    Nuo kaupallisuudet ym. olen jo suodattanut heti alkuunsa. Sama asia on tässä superfood hypessä. Korkeintaan raakasuklaata jouluksi.
    Ainoa asia mikä on jäljellä tässä ph-asiassa on se, että testaan sen toimivuutta itselläni koska olen diabeetikko, osaan hoitaa itseni enkä sorru hullutuksiin. Kokeilen muutaman kuukauden tätä ja raportoin sinulle sitten, että mitä tämä vaikuttaa vointiin, sokereihin ym. Tuohan on käytännössä sama kuin elävä ravinto tai raakaravinto(raw food) joista on paljonkin hyviä kokemuksia esim. syövän hoidossa.

    PS. Lupaatko lukea nuo molemmat kirjat, jos pääsen insuliinitasoissa 85% alaspäin verrattuna virallisterveeseen(d-liiton suosittelema) ruokavalioon. Saat hakea kirjat vaikka kirjastosta. Alunperin pistin 65-70yks/vrk. Vhh:lla n.40-50yks/vrk. ja jatkossa...

    MM

    VastaaPoista
  19. Kiitos, MM kun et suuttunut pH-tasapainojuttujen arviosta. Korostan, että arvioni perustuu tuon yksittäisen Gammalsin luennon varaan ja lyhyehköön kirjojen selailuun. En pidä mahdottomana, että emäksisistä ruoka-aineista on aidosti hyötyä. Tällä hetkellä en kuitenkaan tue tuota ajatusta.

    Youngin kirjojen lukeminen tai lukematta jättäminen ei taida olla kytköksissä dieettisi menestykseen. Minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa lukea Youngin opuksia juuri nyt. Ilmoitan sitten kun olen saanut aikaa tuohon. Asia kiinnostaa minua! Lähetä privaattipostilla lisätietoja tarvittaessa.

    VastaaPoista
  20. Lasse Virenin valmentaja Rolf Haikkola otti kantaa ravinnon ph-tasapainoon kirjassaan "Lasse Virenin menestyksen portaat". Itse en tunne asiaa. Taitaa olla "entisiä oppeja", ei siis sen enempää huonoa kuin hyvääkään, en tiedä.

    VastaaPoista
  21. Jep. Ei mikään uusi oppi. On ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta esim. minulle oli täysin tuntematon asia. Mitä tullut tongittua netistä näitä juttuja niin osa keskittyy kauppaamaan lisäravinteita, mutta seasta löytyy myös mielenkiintoisia tiedonmurusia.

    Christer:
    Laitan postia, kun tämä juttu on edennyt tarpeeksi pitkälle ja pystyn näkemään ruokavalion vaikutukset. Ehkä 2-3kk ainakin menee. Nyt on takana kohta 2kk ja puhutaan n.25yksikön insuliinimääristä vuorokaudessa. Eli lähes puolitettu vhh ruokavalioon verrattuna. Mutta odotellaan vielä hiukan aikaa.

    PS. Vinkkinä, että kirjassa maininta Tohtori Orian Truss: korkeiden hiivapitoisuuksien ovat yhteydessä hypo- ja hyperglykemiaan sekä diabetekseen.
    Tohtori A.V.Konstantin kirjassa The Fungal/Mycotoxin Etiology of Human Disease esitti, että alloksaani-niminen sienimyrkky, joka on peräisin virtsahaposta, joka puolestaan on tavallisesti peräisin eläinproteiinista, on insuliinia tuottavia beetasoluja tuhoava myrkky tai happo ja näin aiheuttaa diabetesta. Hän yhdisti hiivan sivutuotteet eli hapot syyksi beetasolujen hajoamiseen.

    Tri Youngin teorian mukaan diabetes ei ole betasolujen sairaus eikä haiman kyvyttömyys tuottaa insuliinia ja glukoosia tai säädellä niiden tuotantoa. Sen sijaan diabetes johtuu insuliinia tuottavia beetasoluja tai alfasoluja ympäröivien nesteiden ph:n epätasapainosta-liiallisesta happamuudesta..

    Eikös diabeetikko eritä paljon happoa virtsassaan? Olenko ylihapan?

    Tätä koitan ratkaista ja sen voin tehdä vain käytännössä.

    Ihmettä odotellessa.
    MM

    VastaaPoista
  22. "Metsälehdon havaintojen mukaan hän sai kuitenkin ihan riittävästi ravintokuitua ilman viljatuotteita ja vatsan toimintaongelmia ei ollut."

    Tämän havainnon olen itse myös diabeetikkona tehnyt. Diabeteshoitaja lähes suuttui minulle kun kerroin vähentäneeni viljatuotteita. Ei hän antanut mitään arvoa pähkinöille, kaalille ja muille kuitupitoisille ruuille.

    VastaaPoista
  23. Tämä on hyvin kiinnostava työ. Minulla on tyypin 1 diabetes ja olen 46-vuotias. Liikun paljon mutta en pidä itseäni sentään veteraaniurheilijana. Ongelmana on ollut verensokerin heittely aivan kuten Metsälehdollakin. Saman päivän aikana on voinut sokerimittari mennä 2:sta 18:a. Kokeilin nyt kolme päivää vähemmillä hiilihydraateilla (300 g muuttui 120 g) ja vähemmillä ateriainsuliineilla (vähensin noin puoleen!). Pitkävaikutteisen inskan pidin samana. Miksi kukaan ei ole tällaista minulle esittänyt Diabetesliitossa? Minulla on nimittäin hyvä olo! Sokerimittari on käynyt 3,5:ssa kerran, yleensä pysytellyt hämmentävän vakaasti alueella 5-7, mutta yli 10 lukemia en ole saanut aikaiseksi ollenkaan. Minun liikuntamääriini nähden saan ilmeisesti riittävästi hiilihydraatteja, sillä puhtia on riittänyt ihan hyvin. Jatkan kokeiluja.

    VastaaPoista
  24. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kokeiluni aikaansaamaa keskustelua. Entistä vakuuttuneemmaksi tulen, että kunnollinen tutkimus tarvittaisiin. Tuntuu, että osallistujia kyllä löytyisi, kun siihen saisi jonkinlaisen virallisen valvovan asiantuntijatahon mukaan.
    46-vuotiaan anonyymin kirjoitus tuntui hyvin läheiseltä.
    Haluaisin uusille kokeilijoille sanoa, että VHH-ruokavaliollakaan kaikki ei mene niin suoraviivaisesti ja ehkä kokeiluni aikana sokeriarvojen vaihtelu ja insuliinin väheneminen ehkä korostui. Myös perinteisellä ”virallisella” ruokavaliolla ainakin vaihtelut pienenevät, kun alat tarkkaan asioita laskemaan ja mittaamaan. Eli diabeetikolle ensiarvoisen tärkeätä on laskea ja seurata.
    Kun vähennät hiilarimäärää esim. 200g, niin ensi ajatus on, että ruokainsuliinimäärä menee hyvin pieneksi, mutta ei se menekään niin suoraviivaisesti. Meille diabeetikoille hyvin vähän kerrotaan proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon. Kokeilun aikana mittasin ja ihmettelin, miksi pelkkä kala-ateria nosti sokeritason korkeimmilleen vasta 5h kuluttua syönnistä.
    Näkisin proteiinitankkauksen melkein turvallisempana ennen raskasta liikuntaa. Tästä oli kokeilu, jolloin olin Luostolla hiihtelemässä, söin tukevan proteiini/rasvapitoisen ( ei leipää/puuroa) buffet aamiaisen, insuliinia pistin pari yksikköä. Parin tunnin jälkeen mittasin sokerilukeman 4,9.
    Lähdin hiihtämään, varalla oli proteiini/hiilaripitoisia patukkoja ja hedelmiä sekä vettä.
    Hiihdin raskaassa nollakelissä 3h ja tarkoituksellisesti pysähdyin vain juomaan vettä, koska mitään ihmeempää väsymystä en tuntenut.
    Palattuani mittasin sokeriarvon eli n. 5,5h:n jälkeen proteiini/rasvapitoisesta aamiaisesta. Sokeriarvo oli 5,6!
    Ensimmäisen kerran Christer Sundgvist kertoi minulle - proteiini myös muuttuu sokeriksi ja nostaa sokeriarvoja, jota kokeiluni selkeästi osoitti.
    Mielestäni proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon pitäisi puhua enemmän. Enemmän puhutaan kuitupitoisista hiilareista, ”syö niitä ne nostavat sokeritasoja hitaammin”.
    Mielestäni proteiinipitoinen ruoka vaikuttaa vielä hitaammin! Sanon kuitenkin ”mielestäni” - näin olen kokenut, mutta juuri tällaisia asioita pitäisi tutkia ja on todella surullista, jos näin vakavan sairauden yhteydessä asiaa ei katsota tutkimisen arvoiseksi.
    Jatkan VHH kokeiluani, en kuitenkaan mene alle 100g/pv hiilareissa, koska silloin pitää olla hyvin tarkka myös hedelmien ja jopa vihannesten kanssa. Tällä VHH - ohjelmalla tunnen oloni turvallisemmaksi, heilahtelut ovat selvästi pienemmät, tietenkin myös siksi, että seuraan asioita tarkemmin.

    VastaaPoista
  25. Todella hyvä täydennys.

    Diabetesliitolla yms. ei ole kiinnostusta selvittää voisiko diabeetikon tilannetta parantaa (niin kuin tässä on toimittu), vaan ajatellaan että parhaat keinot on jo käytössä. Potilaiden on tehtävä parannukset itse ja itsellään kokeillen. Käytännön havainnot kertovat että sokeritasapainon löytäminen on mahdollista ja silloin liikutaan jo hyvin lähellä terveen lukemia, mikä on kai tavoitteena yleensäkin.

    Diabeteshan on periaatteessa yksinkertainen sairaus mutta kuitenkin samalla kovin monimutkainen. Insuliinin tuotanto on riittämätöntä (tyyppi 1) tai sen teho on heikentynyt kudoksissa(tyyppi 2).

    Molemmissa tapauksissa on seurauksena kohonnut verensokeri sekä villiintynyt rasvan ja proteiinien pilkkoutuminen kudoksista.

    Lisäämällä insuliinia rasva pysyy kudoksissa, lihakset eivät "liukene" ja lisäksi sokerin tuotanto sekä vapauttaminen verenkiertoon pysyy kontrollissa.

    Insuliinia lisäämällä homma siis toimii siitähän oli puute.

    Diabeetikolla keskeisin ongelma on se että sokeria on elimistössä liikaa ja toisaalta runsas vapaiden rasvahappojen määrän lisääntyminen verenkierrossa johtaa siihen että muodostunutta sokeria ei voida käyttää energiaksi. Sokeri jää tukkimaan hiussuonia (glykaatio) sekä heikentämään muutenkin diabeetikon terveyttä.

    Liian aktiivinen lipolyysi on siis se mikä lisää verensokeriongelmia, koska silloin rasva ohittaa glukoosin oksidatiivista käyttöä sen tärkeimmissä kohteissa kuten lihaksissa ja muissa kudoksissa.

    Liiallinen vapaiden rasvahappojen määrä verenkierrossa on siis se mikä saa aikaan diabeetikon kohonneen verensokerin.

    Tämän vuoksi on hyvin järkevää ja tärkeää vähentää sokerikuormaa, jolloin on helpompaa annostella insuliinia hallitusti ja estää rasvan liiallinen virta verenkiertoon.

    Järkevältä kuulostaa myös sokerivarantojen täydentäminen syödyllä proteiinilla lihasten sijaan. Näin onnistutaan elimistön omalla toimivalla säätelyllä estämään verensokerin lasku liian alas ihan ilman ulkoista apua, vaikka kyseessä olisi raskas liikunta.

    Onkohan tämä kuvio liian vaikea ymmärrettäväksi vai mikä tässä mättää?

    VastaaPoista
  26. Oho, se lensi suoraan etusivulle.

    Kuten kirjoitin diabetes on monimutkainen tila, mutta se on ihan fysiologinen fakta että vaikka koholla oleva sokeri (tai vaikka sitten insuliini) lisää sokerin pääsyä kudoksiin, niin se ei lisää glukoosin polttoa, vaan tilanteessa jossa glukoosia on runsaasti läsnä rasvojen ohella; rasvat ajavat ohi ja glukoosista muodostuvaa pyruvaattia ei johdeta hapetettavaksi mitokondrioon vaan hiilirunko säästetään.

    Tämä rasvan aikaan saama sokerin säästön käynnistyminen johtaa sokeritasapainon heikkenemiseen ja se taitaa olla syy sen takana että rasvaa pidetään myrkkynä diabeetikoille. Mutta entä jos samalla glukoosin saantia rajoitetaan ja käytetään insuliinia apuna rasvakudoksen suuntaan?

    Niin, siitähän tämän blogitekstin esimerkki kertoo. Hyvin menee!

    VastaaPoista
  27. "Mutta entä jos samalla glukoosin saantia rajoitetaan ja käytetään insuliinia apuna rasvakudoksen suuntaan?" Näin kysyi westie, joka ansiokkaasti selosti diabeteksen erityispiirteitä.

    Mitä tuo westien kysymys mahtaa tarkoittaa? Insuliini on anabolinen hormoni? Miten insuliini voisi purkaa rasvavarastoja? Vai eikö olekaan kyse rasvavarastojen purkamisesta vaan jostakin ihan muusta?

    En kritisoi ajatusta. En vain ymmärrä mistä on kyse. Tiedän jotain biokemiasta, mutta tuo meni kyllä yli ymmärrykseni.

    Onneksi olkoon Jaakko! Hieno homma!

    VastaaPoista
  28. "Insuliini on anabolinen hormoni? Miten insuliini voisi purkaa rasvavarastoja? Vai eikö olekaan kyse rasvavarastojen purkamisesta vaan jostakin ihan muusta?"

    Insuliinia tarvitaankin estämään rasvavarastojen purkamista verenkiertoon. Samalla se vaikuttaa maksaan vähentäen sieltä vapautuvan glukoosin määrää.

    Väärään aikaan ja liian suurella volyymillä vapautuvat rasvahapot ovat ne mitkä saa aikaan ongelmia.

    VastaaPoista
  29. Westie! Kiitos selityksestä. Noin se menee. Nyt minä ymmärrän jo enemmän. On tämä monimutkaista. Kiitos.

    VastaaPoista
  30. En oikein paljon ymmärrä biokemiasta, mutta hyvä, että joku voi analysoida kokemuksiani. Sitä juuri kaipaan ja peräänkuulutan asiantuntijoiden valvomaa tutkimusta. En näe diabeetestä yksinkertaisena sairautena, koska niin monet asiat vaikuttavat sokeritasapainoon. Kokeilussani puhuin paljon liikunnasta, kun sen vielä osaa ottaa tavalla, mikä rentouttaa, poistaa stressiä, niin vielä parempi. Veteraaniurheilijana yritän pitää sen nautinnon puolella. Voin kertoa, että esim. minulle (62v) seiväshyppyharjoittelu antaa mahtavia tunteita, Olen innokas metsämarjojen poimija ja pidän sitä verrattomana asiana. Liikunta ja luonnon rauha korvaa, vaikka marjoja ei aina saisikaan. Luonnosta saa alkuperäistä käsittelemätöntä ruokaa, mikä sopii erinomaisesti diabeetikolle. Joskin tästäkin syystä liian tiukka hiilariraja ei mielestäni ole hyvä, koska niistäkin äkkiä tulee huomattava hiilarimäärä, en kuitenkaan pilaisi niitä sokeroimella..
    Kiitokset kaikista kommenteista, koko tämä prosessi on pannut tutkimaan asiaa tarkemmin ja se on aina eduksi, koska diabetes on siitä erilainen sairaus, että sen hoitaminen on melkein täysin omissa käsissä.

    VastaaPoista
  31. Olen ennenkin tajunnut, että Diabetesliitto huonosti ymmärtää palvella valtavirran ulkopuolella tallustelevia diabeetikkoja. Siksi on niin tavattoman piristävää saada tällaisia muita näkökulmia hoitoon. Diabetesliiton pitäisi ymmnärtää että diabetes on yksilöllinen sairaus. En minä ole mikään karppaaja tai VHH-aktivisti, mutta minä näen tässä Jaakon tapauksessa paljon hyvää. Mikä tässä mättää, kysyn minäkin?

    VastaaPoista
  32. Joko olet veteraaniurheilija siirtynyt Antti Heikkilän leiriin?

    VastaaPoista
  33. Miksi tällaisilla palstoilla kirjoittaa vain tunnolliset ja onnistuneet diabeetikot????

    Syön hiilihydraateja sen takia, kun en voi niitä vastustaa. Leipää, perunaa, pastaa, riisiä, jäätelöa, suklaata jne jne. Hiilareita menee sen takia kun tykään makeasta. Jos ei ihan pakko, niin hiilareita en ala säännöstelemään. Hauku laiskaksi jos haluat!
    Hiilarien syönnissä ei ole minkään valtakunnan ongelmia, hiilarit massuun ja pikainska päälle, ei ole sen vaikeampaa. Hillareita rajoittavat ovat säälittäviä!!!!
    Jos oikein tzemppaan siten syön yleensä terveelplisestä ruoasta valmistettuja kasviksia ja hedelmiä mahdollisimman paljon.

    VastaaPoista
  34. Hiilihydraattien ja makeiden himo on yleinen ongelma ja hallitsee monen päivittäistä elämää. Yleensä elimistö yrittää näillä himoilla kertoa, että elimistö on vajaatilassa jonkin ainesosan suhteen.

    Kärsin itsekin kovasta makeiden himosta enkä voinut lopettaa yhteen namiin vaan aina tuli vedettyä kilokaupalla. Kun lisäsin ruokavaliooni oikeita rasvoja (voi,oliiviöljy...) makean himot olivat täysin tiessään. Itselläni siis makean himo oli elimistön tapa saada rasvaa koneeseen (suklaata ym.).

    Vapautunut

    VastaaPoista
  35. Olen iloinnut jo pitkään tohtori Sundqvistin kirjoituksista ja käynyt häntä kuuntelemassa luennoilla. Uskoisin että hän on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi sen takia kun hän ei juokse sensaation perässä vaan antaa järjen äänen kuulua. Jos Suomessa haluaa kuuluisuutta pitää tehdä jotakin tosi älytöntä. Kuten esim kiivetä lavalle laulamaan vaikka ei osaa. Tai pyytää ampumaan pääjohtaja Pekka Puska. Sundqvist on tieteellisen kirjoittelun tuonut kadunmiehille ymmärrettävään muotoon. Se on melko hurja asia. Sitä on moni yrittänyt. Ja epäonnistunut. Pysy sellaisena kuin olet. Älä hae lisää sensaatiota. Juttusi ovat hyviä sellaisina kuin ovat. Ne ovat uskottavia. Esimerkiksi joku Antti Heikkilä ei ole uskottava. Hän liioittelee liiaksi.

    VastaaPoista
  36. Kursorisella lukemisella en huomannut mitään mainintaa kalaöljystä. Niinpä lukijoita saattaa kiinnostaa tietää, että
    Oxfordin yliopistossa
    on käynnissä suuri diabeetikkojen kalaöljytutkimus, jossa annetaan aspiriinia/ja tai etyyliesteröityä valmistetta E-EPA + E-DHA
    1 g/vrk. Tuote vastaa koostumukseltaan Suomessa myytävää CardiOmegaa (jossa tosin on omega-3:n lisäksi myös D-vitamiinia). Tarkoitus on selvittää, ehkäiseekö se diabeetikkojen sydäntauteja ja aivohalvauksia.
    http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT00135226
    http://www.ctsu.ox.ac.uk/ascend/

    VastaaPoista
  37. Eräs anonyymi kirjoitti, ”miksi täällä kirjoittaa vain onnistuneet diabeetikot”? En tiedä onko sellaisia 1 tyypin diabeetikkoja olemassa? En ainakaan itse koe olevani. Tällä hetkellä se on parantumaton sairaus. Otin VHH: n käyttöön, toivoen komplikaatioiden iskevän vähän myöhemmin, Voisin elää sairauteni kanssa aika huolettomasti, esim. syödä miten sattuu, mutta tuttavani jalkojen amputaatio ajatteluttaa ja pistää tekemään jokapäiväistä työtä. Ei se niin helppoa ole. Vanhemmiten esim. unohtelee pistämisen ja kuitenkin aika usein mittaan yllättäviä sokeriarvoja. Uskon, ettei vieläkään tiedetä kaikkia asioita, mitkä siihen vaikuttavat.
    Kyllä minullakin oli kova makean himo, päivän nautinnollisin hetki oli nauttia makea kahvipulla/leivos kahvin kera. Leipä ja aamupuuro tuntuivat välttämättömiltä. Tuli vain riittävä motivaatio tehdä jotakin, urheilijana tuttavani kohtalo vaikuttais itselle ”maailmanlopulta” Olen saanut sokerivaihtelut pienemmiksi, en silti katso olevani ”onnistunut diabeetikko”, voiko joku 1 tyypin diabeetikko sanoa olevansa?

    VastaaPoista
  38. Mulla olisi kysymys sokeriaineenvaihdunnasta erityisesti westielle. Toki muutkin saavat vastata, jos asiantuntemusta riittää.

    Opiskelen terveysalalla ja olen juuri lopettanut kahden viikon anatomia/fysiologin luku-urakan(tentti meni vallan mainiosti). Minä ymmärsin lukemani perusteella tuon diabeteksen mahdollisesti vähän eri tavalla. Kysymykseni on, että olenko ymmärtänyt jotain väärin... lisäksi lopuksi vähän spekuloin asialla, koska spekulointi on kivaa.

    Lukemani mukaan insuliini on vesiliukoinen proteiinihormoni, joka vaikuttaa solukalvon ominaisuuksiin siten, että glugoosi pääsee imeytymään soluihin("avaa portit"). Tämän takia insuliini laskee veren sokeria. Lisäksi insuliini käsittääkseni hidastaa lipolyysiä(triglyserolin eli ns. varastorasvan hajoamista rasvahapoiksi glyseroliksi) ja nopeuttaa lipogeneesiä(eli rasvahappojen syntymistä glugoosista) sekä nopeuttaa glykogeneesiä(eli glygogeenin muodostumista glugoosista).

    Mitä sitten tapahtuu, kun insuliinin toiminta häiriintyy? Käsittääkseni paljonkin...

    Ensinnäkin glugoosin määrä veressä(BG) nousee. Tämä aiheuttaa sen, että veren osmoottinen paine kasva, eli kudosneste ja solulima pyrkii siirtymään soluseinien läpi plasman joukkoon.

    Munuaiset(jukstaglomerulaarielin) havaitsee suurentuneen plasman määrän sekä pienetyneet suhteellisen natriumin määrän ja lisää virtsaneritystä, eli poistaa nestettä kehosta(glugoosi ei tavallisesti ole veren osmoottistapainetta säätelevätekijä). Tuloksena on lisääntynyt virtsaamisen tarve, joka on kai hoitamattoman diabeteksen yleinen oire. Jos BG on pitkän aikaa korkea tai nousee erittäin korkeaksi, alkaa solujen kuivuminen joka aiheuttaa solukuolemia, mistä luonnollisesti syntyy ongelmia.

    Edelleen insuliinin toimintahäiriö nopeuttaa lipolyysia ja hidastaa lipogeneesia. Tämä aineuttaa ilmeisesti Westien mainitseman rasvahappojen lisääntyneen määrän veressä. Nyt koska glugoosia ei pääse soluihin, on solujen saatava energiansa jostain muualta. Veressä on paljon rasvahappoja, joten ne ovat luonteva energian lähde. Solut siis alkavat käyttää suuremmissa määrin rasvahappoja energianlähteenä. Kun rasvat ovat pääasiallinen energian lähden seurauksena on, että ketoaineita syntyy elimistössä nopeammin kuin ehditään hajottaa ja poistaa. Koska keto-aineet ovat happamia, voi seurauksena olla veren happamoituminen(keto-acidosis) ja tästä seuraa taas ongelmia.

    Tuo on suunnilleen peräisin luennoista ja anatomian ja fysiologian kirjasta(Tortora&Grabowski, 2003), jos nyt olen ymmärtänyt kaiken oleellisen oikein. Mitä tämä tarkoittaisi ruokavalion kannalta? (Varoitus tämä on nyt pelkkää spekulaatiota, ei faktaa edes siinä määrin kuin tuo edellinen).

    Yllä esitetyn perusteella diabetes aiheuttaa haittoja kahdella tavalla. Ensinnäkin veren osmoottinen paine nousee verensokerin noustessa. Ts. jos hiilihydraattien vähentäminen auttaa pitämään verensokerin sopivalla tasolla on hiilihydrattitietoisuus tältä osin hyväksi. Toinen ongelma on nuo ketoaineet.

    Myös aminohapoista energiaatuotettaessa syntyy keto-aineita. Mielenkiintoinen kysymys on, että syntyykö niitä saatuun energianmäärään suhteutettuna enemmän vai vähemmän kuin rasvoja energian lähteenä käytettäessä? Jos vähemmän niin, proteiinien osuuden lisääminen energian lähteenä on aika selvästi hyvä asia. Yllä kuvatan takia on mahdollista, että diabetikoilla on muuta väestöä suurempi riski saada ketoasidoosi. Siksi haluaisinkin kysyä, keskustelun aloittaneen opinnäytetyön tekijältä, onko hän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon siirtymisen jälkeen mitannut ketoaineiden määrä veressä/verenhappamuutta? Ja onko tässä tapahtunut muutoksia?

    Kolmasasia, joka tähän liitty on tietysti ylipaino... Mutta ehkä tämä posti on ilman sitäkin tarpeeksi pitkä.

    -pikkuorava-

    VastaaPoista
  39. Pikkuorava- asiantuntemuksesta sen verran että en ole suorittanut koskaan yhtään opintoviikkoa (tai -pistettä) fysiologiasta tai edes biokemiasta eli se kannattaa pitää mielessä. :)

    Jutussasi oli minusta yksi "lapsus" nimittäin tämä:

    "Nyt koska glugoosia ei pääse soluihin, on solujen saatava energiansa jostain muualta."

    Tuo ei meinaan pidä paikkaansa, koska mitä korkeampi on verensokeri sitä enemmän sitä "työntyy" soluihin.

    Tuosta voi lukea lisää:

    http://bja.oxfordjournals.org/cgi/reprint/85/1/69

    Sokeritaudissa ongelmana ei ole glukoosin tai muunkaan energia-aineen puutos, vaan kyse on siitä että kaikkea on samaan aikaan saatavilla ja liikaa.

    Ja luonnollisesti siitä että miten homma saadaan toimimaan mahdollisimman hyvin niin että terveyttä ja pitkää ikää riittää...

    VastaaPoista
  40. Kiitos, Westie tuosta artikkelista.

    Silmäilin sen läpi ja yllätyin kyllä kovasti. Kuten tuossa artikkelissa todetaan suuri osa ihmisistä tosiaan luulee, että insuliini edistää sokerin imeytymistä kudoksiin(minä kuuluin ainakin vielä äsken tähän joukkoon) ja tuo artikkeli tosiaan toteaa, että asia on pikemminkin päin vastoin(tietyssä mielessä voidaan jopa sanoa, että insuliini vähentää glugoosin imeytymistä...) . Pitääpä lukea tuo artikkeli läpi vielä ihan ajatuksen kanssa.

    Se, miksi ihmiset ovat väärässä tässä asiassa, johtuu ainakin minun osaltani siitä, että näin tosiaan vielä ainakin yhdessä kohtuullisen isossa korkeakoulussa opetetaan(Meitä valmistuu vissiin jotain 150 vuodessa. Onnea vaan Suomi!). Pitää käydä tarkistamassa vielä tuosta meidän oppikirjasta tämä asia, mutta olen aika varma, että siinä selitettiin tämä asia samoin kuin luennoillamme.

    -pikkuorava-

    VastaaPoista
  41. Tästähän on jo keskusteltu kaaaaauan ja paljon. Itselläni on FAKTAA 2 tyypin diabeteksen loistavista tuloksista. VHH- on oikea ratkaisu diabeteksen hoitoon. Jo 4-6 kg painon pudotuksella saadaan lääkitystä vähenettyä ja jopa osalla kokonaan pois. Osalla Asiakkaistani on ollut sekä oraali lääke että insuliini, ja jokainen on päässyt eroon lääkityksestä! Osalla asiakkaistani on ollut verensokeri arvo 30 kun ovat saapuneet luokseni ja jo ensimmäisen vkon jälkeen sokerit alkavat pudota. Hiilarit alas, protskut ja rasvat ylös. Siellä on vastaus diabeetikoille. En suosittele mitään vilja tuotteita diabeetikoille lainkaan. Näyttöä löytyy vilja ärsykkeistä ihan liiaksi.Miksiköhän elintapasairaudet ovat nousseet? Poistakaa viljat ravinnostanne niin johan ihme oireilut myös häviää siinä oheessa. Joka päivä ei voi olla joulu, mutta niinhän ihminen ajattelee ravinnosta tänä päivänä. Yhtälailla on ihmiset hukassa ajatuksesta että olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia, ja tämäkin kohta on varsinkin diabeetikoilla erittäin tärkeä pointti. Diabeetikot ovat herkkiä stressille, he ovat "liian kilttejä" ihmisiä, jotka uhraavat omaa aikaansa ja hyvinvointiaa muiden hyvinvoinnin eteen. Tämä aiheuttaa henkistä pahoinvointia, jolloin keho myös ahdistuu ja tekee stressi tilaa keholle. Kun saamme kokonaisuuden toimimaan ihmisen keho ja mieli muuttuvat positiivisemmaksi ja alkaa tasapainottuminen--> parantuminen. Eli ei ole vain ravinto vain kokonaisuus, joka täytyy huomioida diabeetikoiden kanssa. Diabeteshoito on suomessa aivan hukassa ja senhän jokainen tervejärkinen huomaa. Omat asiakkaani ovat mielestäni heitteelle jätetty ja niin he itsekkin ovat asiat kokeneet. Turvattomuutta, eikä ravinto tietoa. Hei ja heidå, soita vuoden päästä niin katotaan. Tämähän on törkeätä laiminlyöntiä, onhan kuitenkin kyse vakavasta sairaudesta, jossa tarvitaan ohjausta, tukea ja turvaa. Ravinnolla on suuri merkitys, mutta mielen täytyy olla mukana.

    Tässäpä hieman alku säveltä tähän joukkoon. ;0)

    Mukavaa ravinto rikasta joulua, vältetään e-koodeja.

    Terv P.T Taru

    VastaaPoista
  42. Mielenkiintoisia ja antoisia kirjoituksia täällä koko ajan. Edellinen kirjoittaja totesi diabeteshoidon olevan Suomessa hakoteillä, siihen on helppo yhtyä, mitään tämänkaltaista tietoutta ei saa. Esim. Rovaniemellä on ainut diabeteslääkäri keskussairaalassa, mutta sinne pääsee jotkut harvat. Terveyskeskuksessa käyn vuosittain yleislääkärin vastaanotolla, ne käynnit olen kokenut aivan turhiksi. Ravintojutuista ei oikein uskalla puhuakaan. Kuitenkin kyseessä on yksi pahimmista sairauksistamme. Hyvä hoitaminen on työlästä, koska niin moni asia vaikuttaa sokeritasapainoon ja niiden summaamisessa tulee koko ajan yllätyksiä. Mutta vaikka edellisessä kirjoituksessani sanoin, ettei 1 tyypin diabeetikko ole mikään onnistuja, koska taistelee parantumattoman sairauden kanssa, niin kyllähän sitä tarkalla seurannalla ja nyt myös Vhh-ruokavaliolla on kokenut myös onnistumista. Mutta jospa tämän blogikirjoittelun tietous saataisiin diabeetikoiden yleiseen hoitoon, niin varmaan olisi paljon enemmän onnistumista.

    VastaaPoista
  43. Maailman paras kaavio diabeteksen hoitosuosituksista. Tämän mukaan vhh ruokavalio on kuraa.


    http://www.diabetes.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=1738



    MM

    VastaaPoista
  44. Tämä diabeetikon opinnäyte ja sen ympärillä käytävä korkeatasoinen keskustelu on luetuimpia juttuja veteraaniurheilijan blogissa. Ihan syystä! Se viestittää ennakkoluulottomasta opinnäytteen ohjaajasta (Sundqvist), kokeilunhaluisesta potilaasta (Metsälehto), vallitsevasta hassusta vastakkainasettelusta virallinen tieto (Käypä hoito, diabetesliiton suositukset) vastaan vaihtoehtoiset ratkaisut (hiilihydraattirajoitus, Heikkilän ja Sundqvistin ideointi, Tolosen täydentävät ratkaisut).
    Veteraaniurheilijalla on niin hyvin sana ja tieto hallussa, että toivoisin vuonna 2010 tarkasteluun oikein ISOJA terveyskysymyksiä, joiden eteen me lääkärit joudumme ja mistä meillä pitäisi olla jokin mielipide. Esimerkiksi miten saadaan ravitsemusvalistus ulottumaan sinne kaikkein toivottomampiin ympäristöihin (laitosruokailu, kunnalliset ruokapalvelut, uusavuttomat perheet)? Miten rakennetaan siltoja terveydenhuollon, elintarviketeollisuuden, kaupan ja ravitsemustiedon välille?
    Uskoisin, että tuollaiset tarkastelut ja monet muut nousisivat ykkösaiheiksi tämän blogin ulkopuolellakin. Ei mitään paineita, mutta jään odottamaan niitä ISOJA juttuja ravitsemuksen, terveyden ja liikunnan asiantuntijalta.
    Hyvää Uutta Vuotta 2010!

    Terveyskeskuslääkäri

    VastaaPoista
  45. Vakiokommentoijani Terveyskeskuslääkäri on tuonut esille asian, jonka äärellä tunnen äärimmäisen suurta nöyryyttä. ISOJEN terveysasioiden käsittely voi olla mahdollista blogissani. Siinä ei niinkään paljon ratkaise minun valmistelutyö, vaan tärkeimpänä asiana pidän rakentavaa ja idearikasta keskustelua kommenttiosiossani. Kiitos Uuden Vuoden toivotuksista ja kiitos kaikista kommenteistasi vuosien varrella! Olkoon sinunkin alkava työvuotesi menestyksellinen.

    VastaaPoista