Näytetään tekstit, joissa on tunniste diabetes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diabetes. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, lokakuuta 31, 2011

Diabetesliitto ei ole hoitanut tehtäväänsä kovinkaan hyvin

Tuoreimmassa kyselyssäni Diabetesliitto sai yllättävän tylyn tuomion.

















Valtaosa terveysblogini lukijoista oli sitä mieltä, ettei Diabetesliitto ole onnistunut tehtävässään. Peräti puolet vastaajista oli osittaisen tai täydellisen epäonnistumisen kannalla. Suomeen perustetun Uuden Diabetesyhdistyksen tarpeesta oltiin yhtä mieltä: Uusia tuulia ja uusia ajatuksia tarvitaan.

Suomen Uuden Diabetesyhdistyksen ajatuksena on, että tässä yhdistyksessä tarjotaan suurella sydämellä ja vakaalla taidolla elinehtoista hoitoa ja ohjausta diabetekseen. Samalla yhdistys voi koota saman katon alle mm. vähähiilihydraattista ruokavaliota kannattavat suomalaiset. Jo monen vuoden aikana on ollut perusteilla "Karppiyhdistys" Suomeen. "Karpit" tai hiilihydraatteja karttavat ja rasvaa ruokaansa lisäävät, voivat ainakin aloittaa tässä yhdistyksessä. Ehkä jäävätkin? Ottakaa yhteys Suomen Uuden Diabetesyhdistyksen hallitukseen.

Suomen Uusi Diabetesyhdistys on lähestynyt mm. Yleisradiota yhteistyötoiveella. Voimme tarjota asiantuntijalausuntoja ja potilasnäkökulmaa vähähiilihydraattikeskusteluun ja metabolista oireyhtymää käsitteleviin ohjelmaosuuksiin. Olemme saaneet äänemme kuuluviin mm. Luontaisterveyslehdessä 6/2011 ja pian ilmestyy jäsenlehtemme ensimmäinen numero.

Tässä pieni lainaus artikkelistamme Luontaisterveys -lehdessä:

Suomen uusi diabetesyhdistys - Elinehtoista valistusta diabeetikolle
Suomeen on syntynyt uusi diabetesyhdistys. Sen tarkoitus on rohkaista diabetesta potevia vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja monipuoliseen liikuntaan. Luonnollisten rasvojen käyttö korvaa teolliset kevyttuotteet.

Helsinkiläinen biologi ja terveysbloggaaja Christer Sundqvist on toiminut aloitteentekijänä hankkeessa, jonka tarkoitus on ollut perustaa uusi valtakunnallinen diabetesyhdistys.

Nyt tavoite on täyttynyt: yhdistys piti perustavan kokouksensa lauantaina 27.8.2011 Helsingissä. Yhdistyksen nimeksi tuli Suomen uusi diabetesyhdistys ja sen kotikaupunki on Helsinki.

Uuden yhdistyksen kulmakivet ovat vähähiilihydraattinen ruokavalio ja mm. diabeetikolle sopivat lisäravinteet sekä monipuolinen liikunta.

Yhdistys haluaa toimia mm. Suomen Diabetesliitto ry:n rinnalla tarjoten Käypä hoidon tilalle muita täydentäviä hoitomalleja.

– Haluamme tarjota diabeetikolle ns. elinehtoista hoitoa ja valistusta, kiteyttää Christer Sundqvist.

Ravitsemussuositukset hunningolla

Mistä sitten ajatus uudesta yhdistyksestä sai alkunsa?

– Vuosien varrella moni on ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt edistämään diabeetikkojen asemaa täällä Suomessa. Ajatus sai tukea myös Facebookissa käydyistä keskusteluista, Sundqvist kommentoi.

Sundqvistin mukaan diabeetikkojen tilanne on pitkään ollut hyvin huolestuttava ylipäänsä länsimaissa. Onhan diabetes sairautena räjähdysmäisesti lisääntynyt - samassa suhteessa kuin hiilihydraattien käyttökin.

– Ravitsemussuositukset ovat olleet hunningolla ja pelkästään lisänneet altistusta 2-tyypin diabetekseen. Hiilihydraatit nostavat verensokeria, joten niiden käytön lisääminen luonnollisesti edistää myös taudin puhkeamista.

– Kevyttuotteiden illuusio on vaa'an toisella puolella, jolloin on ryhdytty välttämään luonnollisia rasvoja terveyden kustannuksella.

Asiantuntemusta tarvitaan

Nykyiset ravitsemussuositukset suosivat siis liian suurta hiilihydraattien määrää, vaikka ne olisivatkin ns. hitaita hiilihydraatteja. Puolustajia nykyisiin ravitsemussuosituksiin löytyy.

– Jopa lääkärikunnassa on havaittavissa pelkoa asettua puoltamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. He pelkäävät ilmeisesti toimeentulonsa puolesta.

Sundqvist pitää mm. ortopedi Antti Heikkilän ravintosuosituksia erinomaisina juuri diabeetikolle.

– Uusi diabetesyhdistys haluaakin ottaa huomioon tieteen edistysaskeleet täysimääräisesti, hän sanoo. Uuteen yhdistykseen tarvittaisiinkin rohkeita asiantuntijalääkäreitä.

Sokerista rasvaan

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa elimistö käyttää energianlähteenään rasvaa sokerin sijasta.

– Ihmisen ollessa lepotilassa solut käyttävät energianlähteenään pääasiassa rasvaa. Ainoastaan aktiivisen liikkeen aikana elimistö käyttää hiilihydraatteja.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio vie siis elimistöä rasva-aineenvaihdunnan puolelle.

– Rasva-aineenvaihdunnan aktivoituminen tukee ihmisen terveyttä paremmin. Tällöin energia ei tule niinkään syödystä ruoasta, vaan kehon omien elintoimintojen kautta. Kun ihminen panostaa luonnollisiin rasvoihin silloin hiilihydraattien osuutta ravinnosta voidaan terveyden nimissä laskea, Sundqvist selvittää.

Liikunta tukee hoitoa

Liikunta on terveyden ylläpidon kannalta keskeistä, mutta se ei diabeteksen hoitosuunnitelmassa riitä. Keskeisemmässä asemassa on juuri ravitsemus.

– Liikunta tukee hoitoa mm. siinä, että se laskee jossain määrin verenpainetta ja pitää lihaksia kunnossa. Liikuntasuoritus ei saa olla liiallista; diabeetikko ei hyödy siitä, että liikutaan vain koko ajan enemmän. Liikunta tulisi olla monipuolista kuntoliikuntaa, mutta siihen ei saa luottaa liikaa sairauden hoidossa.

Christer Sundqvist itse on hyvin aktiivinen urheilun harrastaja. Hän on vuosia kiertänyt Suomea myös terveysvalistuslinjauksensa kanssa.

– Sain vuonna 2005 terveysherätyksen. Kovasta liikuntapanoksesta huolimatta noudatan itse vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kerään näin sekä omia että muiden kokemuksia siitä.

Ravinto ja ravintolisiä

Suomen uusi diabetesyhdistys haluaa rakentaa rauhanomaisesti siltoja asiantuntijoiden, viranomaisten ja potilaiden välillä. Tavoitteena olisi toimia myös yhteistyössä muiden potilasjärjestöjen kanssa.

Miten yhdistyksen toiminta poikkeaa jo olemassa olevasta Suomen Diabetesyhdistyksen toiminnasta?

– Ehkäpä suurin ero on siinä, että pyrimme viimeiseen asti välttämään lääkitykseen ohjaamista. Panostamme myös monipuolisesti liikunta- ja ravitsemussuosituksiin.

Ravitsemussuositukset perustuvat paitsi vähähiilihydraattiseen ruokavalioon myös hallittuun ravintolisien käyttöön.

– Ravintolisistä tärkeimpiä ovat kalaöljyt ja D-vitamiini. Kalaöljy pitää verisuonet kunnossa, sillä diabetekseen liittyy myös sydän- ja verisuonitautien riski, jota pitää tarmokkaasti ehkäistä. Suosittelemme diabeetikoille myös tarvittaessa hiilihydraattien imeytymistä estäviä ravintolisiä ja elimistön tulehdustilaa vaimentavia antioksidantteja ja vitamiineja; niiden tehokas käyttö on osa diabeetikon ravitsemushoitoa. Ravintolisiä nautitaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Hallitukseen valittiin seitsemän henkilöä. He ovat Mikko Pietarinen (Pälkäne), Kirsti Lampinen (Espoo), Nina Westerback (Espoo), Raimo Kantanen (puheenjohtaja, Kotka), Christer Sundqvist (Helsinki), Rauno Vauramo (Vaasa) ja Tommi Ruotsila (Helsinki).

keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Perustetaan uusi valtakunnallinen diabetesyhdistys Suomeen

**
Moni on ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt edistämään diabeetikkojen asemaa täällä Suomessa. Uuden, 27.8.2011 perustetun diabetesyhdistyksen myötä suodaan mahdollisuus tarjota elinehtoista hoitoa diabetekseen.

Päivitys 31.8.2011
Yhdistyksen nettisivut ovat työn alla. Niistä lisää heti kun ne avataan yleisölle. Facebook -sivusto on jo auki. Kaikilla teillä, joilla on Facebook -tili, voitte käydä siellä.

Koko ajan tapahtuu yhdistyksessä. Luontaisterveys -lehteen tulee pian taitavan toimittajan kirjoittama laaja yhdistyksen esittelyjuttu.

Säännöt ovat valmiit lähetettäväksi Patentti- ja rekisterihallitukseen perusilmoituksen myötä. Hallitus on tehnyt hiki hatussa töitä myös muiden asioiden kimpussa. Tulemme tarvitsemaan runsaasti vapaaehtoistyöntekijöitä yhdistyksen toimintaan. Perustamme nykyisten työvaliokuntien (logotyöryhmä, tiedotusvaliokunta, sääntöryhmä) lisäksi muita valiokuntia toimintamme tueksi. Hallitus ottaa vastaan ideoitanne ja keskustelee työpanoksenne hyödyntämisestä.


Päivitys 29.8.2011

Uuden diabetesyhdistyksen hallitus. Vasemmalta: Mikko Pietarinen (Pälkäne), Kirsti Lampinen (Espoo), Nina Westerback (Espoo), Raimo Kantanen (puheenjohtaja, Kotka), Christer Sundqvist (Helsinki), Rauno Vauramo (Vaasa), Tommi Ruotsila (puuttuu kuvasta, Helsinki)

Päivitys 27.8.2011.

Suomeen on syntynyt uusi diabetesyhdistys. Laulumiehet ravintolaan saapui 16 intomielistä henkilöä perustamaan elinehtoista hoitoa ja sairauden ehkäisyä tarjoava yhdistys. Nimeksi tuli "Suomen uusi diabetesyhdistys". Nimi testautetaan vielä Patentti- ja rekisterihallituksessa ja hoidetaan ensi tilassa mm. pankkitiliasiat kuntoon.

Hallitus vaikuttaa toimeliaalta ja asialleen omistautuneelta. Sen kokoonpano on seuraava:

Raimo Kantanen (puheenjohtaja)
Mikko Pietarinen
Rauno Vauramo
Kirsti Lampinen
Nina Westerback
Tommi Ruotsila
Christer Sundqvist

Työ on alkanut!

Christer Sundqvist piti avauspuheenvuoron:

USA:n itärannikkoa lähestyy Irene, joka uhkaa tehdä pahaa tuhoa miljoonakaupungeissa. USA:n kansallisen hurrikaanikeskuksen mukaan myrsky on erittäin vaarallinen. Vahinkoja tulee ja ihmishenget ovat vaarassa.


Suomea on lähestynyt ja on jo täällä diabetes -niminen myrsky, joka on erittäin vaarallinen. Vahinkoja on tullut ja ihmishenget ovat vaarassa. Vaara vaanii kaikkialla. Kaikenikäiset ovat vaarassa.


Tähän diabetesmyrskyn keskelle nousee tänään myrskyalueen evakuointiryhmä, joka kekseliäällä tavalla pyrkii puolittamaan tuhot.


Myrskyn tuhot vähennetään elinehtoisen tärkeällä hoidolla ja ennaltaehkäisyllä. Monialaisilla toimilla pyritään tehokkaasti muuttamaan myrskyn kulkua ja saattamaan jopa takaisin ihmisten menetettyä elinvoimaisuutta.


Myrskyn hoitoon soveltuu esimerkiksi vähähiilihydraattinen elämäntapa ja sairastuneiden sekä terveiden elimistöä pyritään vahvistamaan aidolla ruoalla ja ravintolisillä lääkkeiden lisäksi ja niiden sijaan. Myrskyn tuhoja ehkäistään innovaatiivisella liikuntaohjeistuksella.


Toteutamme valistustyötämme mm. julkaisemalla omaa tiedotuslehteä, jossa esitellään viimeisin tieto maailmalta koskien diabeteksen ja muiden metaboliseen oireyhtymään kuuluvien sairauksien hoitoa ja ehkäisyä. Tiedotuslehden nimi voisi olla vaikkapa ”Elinehto”, mutta annetaan perustettavan työryhmän miettiä tuota tarkemmin. Yhdistys tuottaa puolueetonta valistusmateriaalia diabeteksen hoidosta jäsenistölleen ja jaettavaksi muihin diabetesyhdistyksiin.


Uusi diabetesyhdistys pyrkii toimimaan yhteistyössä muiden terveyttä vaalivien yhdistysten ja organisaatioiden kanssa.


Pieni toive minulla on jo tänään. Hoidetaan yhdessä tämän kabinettitilan vuokra ja kahvitarjoilun kulut. Innovatiivisesti tarjoan siihen seuraavaa ratkaisua. Lahjoitan uudelle diabetesyhdistykselle runokirjani toisesta painoksesta suurimman osan. Yhdistys voi myydä runokirjaa jo tässä tilaisuudessa 10 euron hintaan ja hoitaa tänään syntyneet kulut. 10 eurolla voit saada terveysrunouttani ja samalla tukea uutta diabetesyhdistystä.


Tyyntyköön diabetesmyrsky! Toivotan sujuvaa ja tuloksekasta kokouspäivää!



LEHDISTÖTIEDOTE


Julkaisuvapaa 27.8.2011


Uusi valtakunnallinen diabetesyhdistys perustetaan 27.8.2011


Perustava kokous pidetään Laulumiehet-ravintolassa (Hietaniemenkatu 2, Helsinki) lauantaina 27.8.2011 klo 12-14.


Uusi diabetesyhdistys on huolissaan diabeteksen räjähdysmäisestä kasvusta ja esittää tavoitteekseen diabeteksen nykyisen esiintyvyyden puolittamisen. Tähän tavoitteeseen päästään diabeteksen elinehtoisella hoidolla ja ennaltaehkäisyllä. Monialaisilla toimilla pyritään tehokkaasti muuttamaan taudinkulkua ja saattamaan jopa takaisin menetettyä elinvoimaisuutta.


Diabetes on nopeasti lisääntynyt sairaus Suomessa ja muualla maailmassa. Sairaudesta tunnetaan kaksi luonteeltaan erityyppistä muotoa: tyyppi 1 ja tyyppi 2. Lisäksi on muitakin muotoja kuten esim. raskaudenajan diabetes.


Tyypin 2 diabetesta sairastaa jo puoli miljoonaa suomalaista ja tyypin 1 diabeteksessa olemme Suomessa maailmanennätysvauhdissa. Diabetes vie 15% terveydenhuollon menoista. Ennusteen mukaan sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana ja uhkaa lamaannuttaa pitkiksi ajoiksi terveydenhuoltomme.


Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että ehkäisy- ja hoitotyössä ei ole tehty kaikkea voitavaa diabeteskatastrofin ehkäisemiseksi.


Uusi yhdistys toteuttaa missiotaan ”diabetekseen sairastuminen aisoihin” ennakkoluulottomalla terveysvalistuksella. Diabeteksen hoitoon soveltuu esimerkiksi vähähiilihydraattinen elämäntapa ja elimistöä pyritään vahvistamaan ravintolisillä lääkkeiden lisäksi ja niiden sijaan. Uudella diabetesyhdistyksellä on innovaativinen ote liikuntaan.


Toteutamme valistustyötämme mm. julkaisemalla omaa tiedotuslehteä, jossa esitellään viimeisin tieto maailmalta koskien diabeteksen ja muiden metaboliseen oireyhtymään kuuluvien sairauksien hoitoa ja ehkäisyä. Yhdistys tuottaa puolueetonta valistusmateriaalia diabeteksen hoidosta jäsenistölleen ja jaettavaksi muihin diabetesyhdistyksiin.


Uusi diabetesyhdistys pyrkii toimimaan yhteistyössä muiden terveyttä vaalivien yhdistysten ja organisaatioiden kanssa.


Tiedustelut ja haastattelupyynnöt: FT Christer Sundqvist 040-7529274, christer.sundqvist@ravintokirja.fi




KUTSU


Nyt se on varmistunut! Suomen uusi diabetesyhdistys pitää perustavan kokouksensa lauantaina 27.8.2011 kello 12.00 ja paikkana on Ravintola Laulumiehet, Hietaniemenkatu 2, Helsinki, http://www.ravintolalaulumiehet.fi/ 


TERVETULOA!


INBJUDAN


Nu är det klart! Den nya diabetesföreningen håller sitt konstituerande möte lördagen den 27.8.2011 klockan 12.00 i restaurant Laulumiehet i Helsingforshttp://www.ravintolalaulumiehet.fi/ 

VÄLKOMNA!



Tiedustelut: aloitteen tekijä biologi (FT) Christer Sundqvist, christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274
Förfrågningar: initiativtagare biologen (FD) Christer Sundqvist, christer.sundqvist@ravintokirja.fi, +358-40-7529274

Facebookin puolella käydyn keskustelun perusteella, tein aloitteen perustaa Suomeen uusi valtakunnallinen diabetesyhdistys. Diabeetikkojen tilanne on pitkään ollut hunningolla. Ikävimmillä mahdollisella tavalla hunningolla olo näkyi kun Yleisradion toimittaja (Spotlight -ohjelma) yritti äskettäin tavoittaa Suomen diabetesliitosta asiantuntijaa kommentoimaan diabeetikoiden ravitsemussuosituksia. Tämän painavan kuorman vetäjäksi jätettiin yksinään dosentti Mikael Fogelholm, joka urheasti puolusti diabeetikoiden nykyisiä ravitsemussuosituksia Suomessa.

Tällainen peli ei voi jatkua! Välinpitämättömyyden ollessa sitä luokkaa, että Suomen diabetesliitossa ei enää suostuta puolustamaan diabeetikoiden ravitsemussuosituksia, voi viestiä siitä, että diabetesliitossakaan ei enää uskota nykyisiin ravitsemussuosituksiin. Perustetaan uusi diabetesyhdistys, joka ottaa huomioon tieteen edistysaskeleet täysimääräisesti!

Suomen suosituin terveysbloggaaja ja biologi Christer Sundqvist on aloitteentekijänä hankkeessa, jossa perustetaan uusi valtakunnallinen diabetesyhdistys. Se tulee toimimaan Suomen diabetesliiton rinnalla tarjoten Käypä hoidon tilalle elinehtoisia ja täydentäviä hoitomalleja, kuten esimerkiksi tukea vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja ravintoterapiasta sairauteensa hakeville diabeetikoille.

Ehdottakaa jäseniä hallitukseen! Tarvitsemme hoidon ammattilaisia mukaan toimintaan (lääkäreitä, sairaanhoitajia, ravitsemusterapeutteja) ja kokonaisen armeijan vapaaehtoistyöntekijöitä antamaan vertaistukea.

Miettikää mistä saadaan rahoitus, miten taataan näkyvyys ja muita sellaisia asioita.

Kätevimmin voit liittyä tukiryhmään Facebookin kautta. Varsinainen jäsenten keruu aloitetaan vasta myöhemmin. Nyt voit vain antaa potkua projektille liittymällä ilmaiseksi hankkeen tukijaksi. Voit olla yhteydessä suoraan minuun ja tarjota yhteistyön kättä konkreettisemmassakin muodossa ja varsinkin jos epäröit liittymistä Facebook -Causes sovelluksen kautta.

Voitte myös yrittää näyttää tukenne hankkeellemme tämän suoran linkin avulla: http://www.causes.com/causes/615634-perustetaan-uusi-diabetesyhdistys-suomeen


Keskustelua! Tervetuloa mukaan!

lauantaina, toukokuuta 21, 2011

Diabeetikolle mieluummin voita kuin leipää

**
Yleisradion ruotsinkielinen toimitus on tehnyt hienon katsauksen diabeetikon ruokavaliosta: Spotlight - Förlegade kostråd. Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys ja ohjelmaa voi katsoa Yle Areenan kautta vielä muutaman päivän ajan.


Spotlight: Förlegade kostråd

Textad. Ny forskning visar att kolhydraterna och inte fettet allt oftare är boven i vår kost. Ändå rekommenderas diabetiker och andra att fortsättningsvis äta mat som innehåller rikligt med kolhydrater.

http://arenan.yle.fi/video/1305831405504

Suosittelen sinua katsomaan ohjelman. Siinä ohjelmassa puhutaan diabeetikon ruokavaliosta uusimpien tutkimusnäyttöjen perusteella. Näiden tutkimusnäyttöjen mukaisesti diabeetikolle olisi eduksi jos hän jättäisi hiilihydraatit hyvin vähiin ja söisi sen sijaan runsaasti rasvaa, eli hänen pitäisi noudattaa hys hys -ruokavaliota (vähähiilihydraattista dieettiä).

Suomalaiset diabeteksen ehkäisyohjelmat (DPS) ja Dehkot unohdetaan hetkeksi ja annetaan vain dosentti Mikael Fogelholmille lyhyet puheenvuorot siitä mitä mieltä hän on hiilihydraattien rajoittamisesta diabeetikoille. Onko se hänen mielestä hullujen hommaa? Ensin kehuttuaan suomalaisia virallisia ravitsemussuosituksia diabeetikolle, häneltä irtoaa pienen pieni myönnytys, että sellainen etu vähähiilihydraattisesta dieetistä on, että se auttaa diabeetikkoa laihtumaan. Mutta heti kun laihdutus on onnistunut pitäisi taas "järkiintyä" ja siirtyä Diabetesliiton ohjeistuksen pariin.

Ohjelmassa on pääroolissa kaksi ruotsalaista terveysvaikuttajaa, lääkäri "kostdoktorn" Andreas Eenfeldt ja professori Fredrik Nyström. Heidän mielestään Diabetesliiton ohjeistukset sairastuttavat diabeetikkoja. Diabeetikot syövät aivan liian paljon hiilihydraatteja.

Ohjelman toimittajat yrittävät turhaan tavoittaa ketään Suomen diabetesliitosta kommenttia varten. Heille luvataan haastattelu, mutta Suvi Virtasella on liikaa kiireitä.

Facebook -sivullani (pyydä minut ystäväksesi niin saat lukea siellä olevat viestini) pidän tätä Yleisradion ohjelmaa Suomen diabetesliiton uskottavuuden hautajaisina (R.I.P.). Miten tällaisen potilasyhdistyksen sallitaan jatkaa valistustyötään? Eikö ole parempi, että välinpitämättömyys diabeetikoiden terveydestä kerta kaikkiaan saa lopun? Pyydän teitä diabeetikkoja vakavasti harkitsemaan jäsenyyttänne Suomen diabetesliitossa? Vaatikaa asetettavaksi nykyisen diabetesliiton hautakummulle Dehkon ja DPS-kunniakirjoin koristeltu risti ja perustakaa uusi diabetesyhdistys, joka ajaa potilaiden etua. Toimikaa!

Spotlight -ohjelman sanoma voidaan kertoa näin:

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikolle korkea verensokeri on ongelma, josta johtuu diabeteksen koko sairauskirjo sivuoireineen kaikkineen. Kun verensokeri saadaan hallintaan, potilas voi pysyä oireettomana. Ruoan muodossa saatu hiilihydraatti, muuttuu suolistossa sokeriksi. Vaikka söisimme joidenkin asiantuntijoiden ylistämiä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja (esim. kokojyvävalmisteita) niin kuitenkin nekin muuttuvat suolistossa sokeriksi (glukoosiksi), joka nostaa verensokeria. Tämä on diabeetikolle vaarallista.

Uutta ajattelua edustaa käsitys siitä, että verensokerin nousu voidaan ehkäistä tai hidastaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Diabeetikon on otettava energiansa luonnollisista rasvalähteistä. Ne ovat turvallisia. Nykyinen runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen ruoka on johtanut ennen näkemättömään lihavuusepidemiaan ja diabeteksen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.

Suomen diabetesliiton ravitsemussuositukset ovat nykytutkimuksen valossa vääriä ja diabeetikolle vaarallisia.

Kommentteja saa tulla.

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

  • vähennä hiilihydraattien saantia
  • salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
  • muista harrastaa liikuntaa joka päivä
  • älä tupakoi
  • älä stressaa
  • syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita
Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:
  • ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
  • kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
  • jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
  • käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
  • lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
  • mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!


Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).


Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältähttp://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes

lauantaina, tammikuuta 29, 2011

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa katsotaan eteenpäin

**
Mielenkiinnon herätti Duodecim -lääkärilehden uusimmassa numerossa ollut pieni juttu isosta diabetestutkimuksesta.

Yhdysvalloissa on meneillään nelisen vuotta sitten alkanut ja vielä kymmenen vuotta jatkuva suuri kontrolloitu diabetestutkimus, jonka nimi on Look AHEAD. Siinä tyypin 2 diabeetikkojen paino, hoitotasapaino ja verenpaine paranivat merkittävästi neljä vuotta jatkuneen elintapaintervention vaikutuksesta (interventio = väliintulo). Käytännössä toteutetaan samaa diabeteksen ehkäisytutkimusta kuin Suomessakin.

Ruokavaliossa on ollut energiaa 1200-1800 kcal/vrk. Rasvaa on vähennetty alle 30 prosentin ja tyydyttyneiden rasvahappojen saanti on jäänyt alle 10 prosentin energiasta. Liikuntaa on lisätty ja tavoitteena on ollut 7 prosentin laihtuminen vuoden kuluessa ja siinä pysyminen. Tiukkaa tämä painotavoite tekee, eikä siihen olekaan päästy. Luonnollisesti noin vähillä kalorimäärillä elettäessä on jatkuva nälkä seuralaisena, varsinkin jos proteiinit ja rasvat jäävät vähiin.

Urheasti tsemppaavat koeryhmäläiset ovat neljän vuoden aikana laihtuneet vähän yli 5 prosenttia verrokkeihin nähden. Koeryhmäläisten verenpaine on myös laskenut, fyysinen suorituskyky on parantunut ja HDL-kolesterolitaso nousi hieman. Koe jatkuu vielä lähes kymmenen vuotta ja siinä ajassa saadaan mahdollisesti riittävästi tietoja sydän- ja verisuonitautien "kovista" päätetapahtumista. Jäädään innolla seuraamaan tutkimusta, sillä kieltämättä toistaiseksi näyttää aika lupaavalta.

Tutkimusraportin kommenteissa on korostunut selkeä tarve suunnata resurssit takaisin perusasioihin. Vähemmän lääkehoitoa ja enemmän aikaista väliintuloa (hyvä ravitsemus, painonhallinta ja liikunta). Kritiikkiä saavat viimeaikaiset lääketutkimukset (ACCORD, ADVANCE ym.).

Perusasioihin kuuluu myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perustuva tyypin 2 diabeteksen hoito. Sitä tässäkään tutkimuksessa ei sovelleta, siitä apunsa saaneiden harmiksi. Jäämme odottamaan tällaisia tutkimuksia.

Lähde: Duodecim 127: 106, 2011

perjantaina, elokuuta 06, 2010

Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa

*
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Kuusela on tullut kesälomalta. Kesälomalta on palannut myöskin Suomen Lääkärilehti. Pääkirjoituksen laatijoina Lääkärilehdessä on kaksi ehkä Suomen ylimielisintä professoria: Jaakko Tuomilehto ja Matti Uusitupa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Sitä ei pidä ottaa herjauksena, ei edes kovinkaan vakavasti, kunhan nyt tämän vain totean.

Professorit Tuomilehto ja Uusitupa kehuvat aikaansaannoksillaan D2D -nimisessä diabetesprojektissa. He tuntevat erittäin hyvin tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät riskitekijät, joihin sitten ovat pyrkineet vaikuttamaan: lihavuus, vähäinen liikunta, vähäinen ravintokuidun saanti ja liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kun näihin riskeihin on vuosina 2003-2008 pyritty vaikuttamaan, tuloksena on, että maassamme on entistä enemmän tyypin 2 diabeetikkoja.

Vähänkin asiasta perillä olevat aavistavat, että professorit ovat väärässä ja heidän projektinsa on pahasti epäonnistunut. Asumme kuitenkin Suomessa, joten en yllättyisi vaikka lakiin kirjattaisiin, että parivaljakon kanssa eri mieltä olevat, pakotetaan vaikka väkisin luopumaan kritiikistään. Jäljelle jää tuhon tielle vievän terveyspoliittisen agendan toteutus vuodesta toiseen. Milloin tämä älyttömyys tajutaan kaikessa laajuudessaan?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Jos asiantuntijat katsovat tuntevansa hyvin diabeteksen riskitekijät, niiden poistaminen on onnistunut huonosti nykyisillä elämäntapaohjeilla ja itse taudin hoito lääkityksellä. Onnistunutta hoitoa ei ole diabeetikon lisääntyvä paino lisääntyvine insuliiniannoksineen. Liikunta ei siinä tilassa tahdo onnistua. DEHKO/vastaavien tutkimusten tuloksista on ylioptimistinen näkemys."

Paluu parivaljakon huseeraamista edeltävään aikaan edellyttäisi terveyspolitiikan täyskäännöstä, muutaman muunkin ihmisen siirtämistä ennenaikaiselle eläkkeelle ja uuden terveysajattelun esille tuomista. Onko nykyisellä tutkijasukupolvella rohkeutta tähän? Puuttuuko päättäjiltämme tarvittavaa osaamista? Osataanko mahdollinen osaamisvaje paikata ennakkoluulottomasti toimien vain parhaimmalla mahdollisella tavalla?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Järkyttävät aineenvaihduntasairauksien kasvuluvut on käännetty sairaan viaksi ja liikunnasta tai paremminkin sen puutteesta tehty suuri syntinen. Tiedottamisen pitäisi pikimmiten pohtia, miten pyörä saataisiin peruutusvaihteelle, jotta edes jonkinlainen uskottavuus palautuisi. Olisiko se edes mahdollista Suomessa?"

Nykyinen meno ei voi jatkua!

Lukekaa mainittujen professoreiden pääkirjoitus Timo Kuuselan blogista. Kommentoikaa vaikka tässä terveysblogissani (Kuuselan blogissa voi myös kommentoida, mutta se vaatii järjestelmään kirjautumisen) ja vastatkaa kysymykseen: Mitä pahaa maamme diabeetikot ovat tehneet, että ansaitsevat tällaista järkyttävän huonoa, virallista hoitoa?

Muita kirjoituksia aiheesta:
Lasten diabetes ja D-vitamiiniRuotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...Diabeetikkourheilijan VHH-kokeiluDiabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista SuomessaVihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidostaDiabetes karkaa käsistä

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Lasten diabetes ja D-vitamiini


**
Päivitys 26.5.2010

Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus


Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.



Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:
Diabetekseen sairastuneilla lapsilla
on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.

Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!

Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.

Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.

Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!

Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.

Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:

torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ruotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...

*
...Suomessa "tiedetään".

Nyt seuraa tekstiä, joka voi herkimmissä ihmisissä aiheuttaa tavallista enemmän hämmennystä. Lukekaa siis seuraavat rivit vain jos teillä on erityistä halua tietää mitä diabeetikon pitää syödä pysyäkseen mahdollisimman terveenä.

Suomen diabetesliitto on suuressa viisaudessaan päättänyt, että diabeetikko voi syödä ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin ihmiset. Kätevää, mutta onko se viisasta?

Ruotsissa on toinen ääni kellossa. Siellä on erityinen valtiollinen työryhmä, Statens beredning för medicinsk utvärdering (SBU), valmistellut ohjeita diabeetikolle. Eilen (5.5.2010) SBU:n työryhmä julkaisi sekä lehdistötiedotteen että alustavan raportin työnsä hedelmistä.

Työryhmä pohti kaksi vuotta sitä mitä diabeetikon tulisi syödä, mutta selvyyttä asiaan ei tullut. SBU ei tiedä millainen ruokavalio on sopivin diabeetikolle!

Vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio, jonka Suomen diabetesliitto "tietää" parhaimmaksi mahdolliseksi diabeetikolle, osoittautui epävarmaksi, sillä sille ei löytynyt tieteellisiä perusteita. Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), josta Suomen diabetesliitto ei löydä juuri mitään hyvää sanottavaa, oli erityisesti maltillisimmassa muodossaan parempi kuin edellä mainittu ruokavalio, mutta siitä ei ollut riittävän suuria ja pitkäaikaisia tutkimuksia. Näin ollen SBU ei voinut suositella sitäkään.

Se mikä on varmaa on seuraava asia: Suomen diabetesliiton suosittelema ruokavalio diabeetikolle on tullut tiensä päähän. Sen sopivuus diabeetikolle on arvailujen varassa. Tieteellistä näyttöä sopivuudesta ei ole. Mahdollisesti Suomen diabetesliiton ravitsemussuosituksia voidaan soveltaa terveille ihmisille, mutta sekin on epävarmaa.

Se mikä on epävarmaa on seuraava asia: Tässä tuhlattujen resurssien sekamelskassa (miksi VHH:ta ei ole tutkittu tarkemmin?), potilaat on nyt jätetty oman onnensa nojaan. SBU sanoo diabeetikolle: "valitse itse". Kummallinen epävarmuus vallitsee siis Ruotsissa. Suomessa "tiedetään".

Diabeetikko - soita heti huomenna Suomen diabetesliittoon ja kysy ovatko diabeetikon ravitsemusohjeet edelleen voimassa - Suomessa! Jos automaattisesti vastataan, että tottakai heidän suosittelemansa ruokavalio on edelleen voimassa, pyytäkää diabetesliittoa esittämään ne tieteelliset näytöt, jotka puhuvat ruokavalion erinomaisuuden puolesta.

Asiasta kirjoittaa tohtori Matti Tolonen.

Lisää tietoa Matilta ja minulta heti kun ehdimme lukea yli 300 -sivuisen raportin kokonaisuudessaan.

Muita kirjoituksia diabeteksesta:

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Berberiini ja tyypin 2 diabetes

**
Tätä 22.3.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti. Pyytäisin jättämään henkilöihin kohdistuvan kritiikin kokonaan pois kommenteista.

Dosentti Matti Tolonen jatkaa
suosittujen ravintolisäkirjoitustensa tuottamista tässä terveysblogissa. Tällä kertaa tulee tärkeää tietoa tyypin 2 diabeetikoille ja opimme aivan uuden termin: metabolomiikka (vaihtoehtoisesti metabonomiikka).

Berberiini on useista kasveista (mm. Berberis vulgaris, Berberis aristata, turmeric-puu) saatava alkaloidi, jota on käytetty kauko-idässä ja Amerikan intiaanien keskuudessa kansanlääkinnässä pari tuhatta vuotta pääasiassa infektioiden ja ripulin hoitoon.

Kiinalaiset lääkärit totesivat 1980-luvulla yllättäen, että berberiinihoitoa saavien diabeetikkojen verensokeri aleni. Diabetestutkijat kiinnostuivat asiasta muuallakin, ja lisätutkimukset ovat vahvistaneet kiinalaislääkäreiden havainnot sekä selvittäneet berberiinin vaikutusmekanismeja sokeriaineenvaihdunnan häiriöissä.

Tutkimusten mukaan berberiini lisää insuliiniherkkyyttä, alentaa kohonnutta verensokeria, sokerihemoglobiinia (HbA1c) ja rasvoja (kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, triglyseridit ja apo B). Berberiini alentaa suurentunutta verensokeripitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin diabeteksen peruslääke metformiini. Vaikutusmekanismikin on osittain samanlainen, AMPK:n aktivointi.

Berberiini sopii erinomaisesti täydentämään diabeetikoille määrättyjä lääkkeitä (metformiini, tiatsolidinit, sulfonyyliureat, insuliinit, statiinit, ym.). Berberiini tehostaa näiden lääkkeiden vaikutusta, jolloin diabeteslääkkeiden tarve vähenee ja sivuvaikutusten riski pienenee. Berberiinin vaikuttava päiväannos on 1–1,5 grammaa vuorokaudessa. Berberiiniä saa luontaistuotekaupoista ympäri maan.

Ja nyt tuon uuden, vierasperäisen termin kimppuun! Berberiinin vaikutustapoja tutkitaan nimittäin nyt myös uudella menetelmällä, josta käytetään nimitystä metabolomiikka (tai metabonomiikka). Uuden tutkimuksen mukaan berberiini vähentää merkitsevästi elimistön vapaita rasvahappoja. Tulokset selittävät uudella tavalla kuinka berberiinistä voi olla hyötyä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Metabolomiikka tarjoaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutkia kokonaisvaltaisesti pienimolekyylisten metaboliittien (aineenvaihdunnan tuotteiden) rakennetta, toimintaa ja yhteisvaikutuksia elimistön soluissa, kudoksissa, veressä ja eritteissä. 1H NMR-metabolomiikan ja genetiikan vuoropuhelun tutkiminen tuottaa suuren määrän uutta tietoa, joka auttaa ymmärtämään nykyistä paremmin tautiprosessien syntyä ja etenemistä.

Kiinan Akatemia tutkii berberiinin vaikutuksia tyypin 2 diabeetikkojen elimistössä metabolomiikan keinoin. Testeihin osallistui 60 diabeetikkoa, joita tutkittiin ennen kuin osa heistä alkoi ottaa berberiiniä ja osa lumetta. Kokeet toistettiin vaikutusjakson jälkeen.

Kävi ilmeiseksi, että berberiini vähensi seerumin vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia: peräti kolmentoista vapaan rasvahapon pitoisuus väheni merkitsevästi.

Vapaat rasvahapot ovat myrkkyä haiman insuliinia erittäville beetasoluille. Vapaiden rasvahappojen ylimäärä heikentää sokerin aineenvaihduntaa aiheuttaen insuliiniresistenssiä perifeerisissä kudoksissa.

"Nämä tulokset osoittavat, että berberiinillä voi olla ratkaiseva merkitys tyypin 2 diabeteksen hoidossa, koska se [berberiini] vähentää vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia veressä. Laajat metabolomiset mittaukset voivat olla hyvin hyödyllisiä tutkittaessa perinteisten kiinalaisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja", päättelevät tutkijat.

Lähde: Gu Y, Zhang Y, Shi X, et al. Effect of traditional Chinese medicine berberine on type 2 diabetes based on comprehensive metabonomics. Talanta. 2010 May 15;81(3):766-772. Epub 2010 Jan 18.

Lisää luettavaa ravintolisistä:

maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Diabeetikon on syytä välttää sydänlääkkeitä

*
New York Times -lehden kuuluisa ja arvostettu tiedetoimittaja
Gina Kolata kirjoittaa hyvin kriittiseen sävyyn diabeetikon sydänlääkkeistä. Hänen mielestään diabeetikon terveys luhistuu lopullisesti jos hän turvautuu uusimpiin sydänlääkkeisiin.

Toimittaja Kolata perustaa näkemyksensä sydänterveyttä ja diabetesta tutkineiden tiedemiesten yllättävän synkkiin arvioihin nykyisten sydänlääkkeiden sopivuudesta diabeetikoille. Pahimmillaan nämä lääkkeet ovat vaarallisia diabeetikolle ja ainakin ne ovat tehottomia.

Epidemian lailla lisääntyvä tyypin 2 diabetes (T2DM) on johtanut ennen näkemättömään ryntäykseen lääkekehittelyssä. Lääkärit tiedostavat, että potilas jolla on T2DM, on yhtä suuri riski saada sydänkohtaus kuin ei-diabeetikolla, jolla on takanaan jo yksi tai useampi sydänkohtaus. Tupakoinnin lopettaminen, liikunta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö ei riitä vielä poistamaan diabeetikon sydänkohtausvaaraa. Ja näitä sydänlääkkeitä on nyt tullut kasvaville markkinoille.

Lääkäreiden tehtävänä on hoitaa potilasta mahdollisimman hyvin. Välillä tämä johtaa pyrkimykseen hoitaa potilasta lääkkeillä liiankin hyvin, sanoo tohtori Henry N. Ginsberg. Uusista hätkähdyttävän huonoista tutkimusnäytöistä on ollut se hyöty, että lääkärit innostuvat kokeilemaan hieman maltillisemmin lääkkeitä potilailleen.

Toimittaja Kolata on käynyt läpi tutkimuksia, joita on esitetty Amerikan sydäninstituutin American College of Cardiology kokouksessa viime sunnuntaina. T2DM johtaa epänormaalin korkeaan verensokeriin, joka on terveydelle vaarallista. Diabeetikon pahin tappaja on kuitenkin sydänkohtaus. On siksi aivan luonnollista, että voimakas lääkehoito nykyaikaisilla lääkkeillä, on ollut valtavan kiinnostuksen kohteena diabetestutkimuksessa. Tulokset ovat vain niin synkkiä.

Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä tutkimuksessa alennettiin diabeetikkojen verensokeria hyvin voimakkasti erilaisilla lääkkeillä. Tuloksena oli, että diabeetikkojen sydänkohtaukset eivät vähentyneet. Tutkijat eivät suoraan syytä lääkkeitä epäonnistumisesta, vaan vierittävät syyn sille valtavan suurelle tautikirjolle, jonka kanssa diabeetikko joutuu elämään: korkea verenpaine, korkea LDL-kolesteroli, matala HDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridiarvot.

Tohtori David Nathan sanoo: "Tyypin 2 diabeetikko onnistuu kaappaamaan itsellen kaikki riskitekijät samanaikaisesti." Tohtori Nathan johtaa Massachusettsin sairaalan diabetesyksikköä.

No, homma jatkui. Pyrittiin verenpainelääkkeillä alentamaan diabeetikon verenpainetta. Tämä oli lupaavalta vaikuttava hypoteesi, sillä korkealla verenpaineella oli tunnetusti terveyttä nakertavia vaikutuksia. Tutkimuksissa alennettiin voimakkaasti diabeetikoiden verenpainetta ja tuloksena oli, että systolisen verenpaineen voimakas alentaminen ei estänyt yhtään paremmin sydänkohtauksilta. Päinvastoin riski saada sydänkohtaus kohosi. Lisäksi verenpainetta alentavat lääkkeet aiheuttivat epämukavia sivuvaikutuksia.

Ja homma jatkuu taas. Nyt otettiin tarkasteluun ihan järkevältä vaikuttava hypoteesi: Jos pyritään lääkkeillä alentamaan pahaa LDL-kolesterolia, eikö silloin diabeetikkojen sydämet jo ala pysymään kunnossa? Ja niin päivänvalon näki useita tutkimuksia, joissa pyrittiin vaikuttamaan statiineilla ja fibraateilla diabeetikon veren rasva-arvoihin. Tulokset olivat masentavia: Sydänkohtaukset eivät vähentyneet.

Epäonnistuneista statiini- ja fibraattikokeista tohtori Ginsberg sanoo olevansa hyvin pettynyt. Oli kuitenkin tärkeää, että asiaa tutkittiin, sillä nyt on ainakin näyttöä siitä, että tällaista lääkekokeilua ei kannata tehdä diabeetikolle.

Viimeisenä oljenkortena lääkelaitoksilla on ollut hypoteesi siitä, että aterianjälkeinen verensokerin nousu on diabeetikolle vaarallista. Monella lääkärillä on tästä olettamuksesta hyvin vankka oma käsitys. Kun lääkkeillä pyritään estämään verensokerin nousu, silloin diabeetikon terveys paranee. Entä sitten kun asiaa tutkittiin? Mitä saatiin tulokseksi?

Tutkimuksessa annettiin lähes 10 000:lle korkean sydäntautiriskin T2DM-diabeetikoille nateglinidi -nimistä lääkettä, joka tehostaa insuliinin eritystä. Ei minkäänlaista vaikutusta sydänkohtausriskiin!

Lääkkeistä on hyvin vähän hyötyä diabeetikolle. Tämä on aika karu viesti. Pyrkimys hoitaa T2DM-tyyppistä diabetesta mahdollisimman tehokkaasti lääkkeillä on ymmärrettävää, mutta valitettavasti tällainen hoito on osoittautunut epäonnistuneeksi, tohtori Nathan sanoo lopuksi.

Muita diabeteskirjoituksiani voit lukea tästä:

sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Kutsu diabetestutkimukseen

**
Haemme 30-50 -vuotiaita
tyypin 2 diabetekseen sairastuneita miehiä ja naisia kliiniseen tutkimukseen.

  • Olette avoimia muutoksille.
  • Haluatte oppia syömään oikein ja saada elämänne hallintaan.
  • Olette valmiita sitoutumaan tutkimukseen vuodeksi.
  • Asutte 100 km säteellä Kokkolasta.
  • Vapaamuotoiset hakemukset sähköpostitse 31.3 mennessä.
  • Personal trainer Taru Leino (taru.leino@kolumbus.fi)
  • Tai ravintovalmentaja Christer Sundqvist (christer.sundqvist@ravintokirja.fi)
  • Lisätietoja sähköpostitse.
  • Käsittelemme kaikkia tietoja luottamuksellisesti.
Tässä on kirjoituksia diabeteksesta:

perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu

**
Tätä 30.11.2009 ilmestynyttä kirjoitusta on päivitetty tärkeällä tiedolla 17.12.2009 ja 18.12.2009

LUKEKAA TÄMÄ TARKKAAN ERITYISESTI JOS TEILLÄ ON DIABETES!

HUOMIO, HUOMIO DIABETESLIITTO, TERVEYSTOIMITTAJAT JA DIABETESTA TUTKIVAT SEKÄ SEN PARISSA TYÖTÄ TEKEVÄT!

Jaakko Metsälehto kommentoi opinnäytettään (17.12.2009): Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kokeiluni aikaansaamaa keskustelua. Entistä vakuuttuneemmaksi tulen, että kunnollinen tutkimus tarvittaisiin. Tuntuu, että osallistujia kyllä löytyisi, kun siihen saisi jonkinlaisen virallisen valvovan asiantuntijatahon mukaan. 46-vuotiaan anonyymin kirjoitus tuntui hyvin läheiseltä.

Haluaisin uusille kokeilijoille sanoa, että VHH-ruokavaliollakaan kaikki ei mene niin suoraviivaisesti ja ehkä kokeiluni aikana sokeriarvojen vaihtelu ja insuliinin väheneminen ehkä korostui. Myös perinteisellä ”virallisella” ruokavaliolla ainakin vaihtelut pienenevät, kun alat tarkkaan asioita laskemaan ja mittaamaan. Eli diabeetikolle ensiarvoisen tärkeätä on laskea ja seurata.

Kun vähennät hiilarimäärää esim. 200g, niin ensi ajatus on, että ruokainsuliinimäärä menee hyvin pieneksi, mutta ei se menekään niin suoraviivaisesti. Meille diabeetikoille hyvin vähän kerrotaan proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon. Kokeilun aikana mittasin ja ihmettelin, miksi pelkkä kala-ateria nosti sokeritason korkeimmilleen vasta 5h kuluttua syönnistä.

Näkisin proteiinitankkauksen melkein turvallisempana ennen raskasta liikuntaa. Tästä oli kokeilu, jolloin olin Luostolla hiihtelemässä, söin tukevan proteiini/rasvapitoisen ( ei leipää/puuroa) buffet aamiaisen, insuliinia pistin pari yksikköä. Parin tunnin jälkeen mittasin sokerilukeman 4,9. Lähdin hiihtämään, varalla oli proteiini/hiilaripitoisia patukkoja ja hedelmiä sekä vettä. Hiihdin raskaassa nollakelissä 3h ja tarkoituksellisesti pysähdyin vain juomaan vettä, koska mitään ihmeempää väsymystä en tuntenut. Palattuani mittasin sokeriarvon eli n. 5,5h:n jälkeen proteiini/rasvapitoisesta aamiaisesta. Sokeriarvo oli 5,6!

Ensimmäisen kerran Christer Sundqvist kertoi minulle - proteiini myös muuttuu sokeriksi ja nostaa sokeriarvoja, jota kokeiluni selkeästi osoitti. Mielestäni proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon pitäisi puhua enemmän. Enemmän puhutaan kuitupitoisista hiilareista, "syö niitä ne nostavat sokeritasoja hitaammin".

Mielestäni proteiinipitoinen ruoka vaikuttaa vielä hitaammin! Sanon kuitenkin "mielestäni" - näin olen kokenut, mutta juuri tällaisia asioita pitäisi tutkia ja on todella surullista, jos näin vakavan sairauden yhteydessä asiaa ei katsota tutkimisen arvoiseksi.

Jatkan VHH kokeiluani, en kuitenkaan mene alle 100g/pv hiilareissa, koska silloin pitää olla hyvin tarkka myös hedelmien ja jopa vihannesten kanssa. Tällä VHH - ohjelmalla tunnen oloni turvallisemmaksi, heilahtelut ovat selvästi pienemmät, tietenkin myös siksi, että seuraan asioita tarkemmin.


Nimimerkki Westie kirjoitti 18.12.2009 (tunnen hänet ja olen oppinut luottamaan hänen antamaan tietoon, lukekaa tarkkaan!): Diabetesliitolla yms. ei ole kiinnostusta selvittää voisiko diabeetikon tilannetta parantaa (niin kuin tässä on toimittu), vaan ajatellaan että parhaat keinot on jo käytössä. Potilaiden on tehtävä parannukset itse ja itsellään kokeillen. Käytännön havainnot kertovat että sokeritasapainon löytäminen on mahdollista ja silloin liikutaan jo hyvin lähellä terveen lukemia, mikä on kai tavoitteena yleensäkin.

Diabeteshan on periaatteessa yksinkertainen sairaus mutta kuitenkin samalla kovin monimutkainen. Insuliinin tuotanto on riittämätöntä (tyyppi 1) tai sen teho on heikentynyt kudoksissa (tyyppi 2).

Molemmissa tapauksissa on seurauksena kohonnut verensokeri sekä villiintynyt rasvan ja proteiinien pilkkoutuminen kudoksista.

Lisäämällä insuliinia rasva pysyy kudoksissa, lihakset eivät "liukene" ja lisäksi sokerin tuotanto sekä vapauttaminen verenkiertoon pysyy kontrollissa.

Insuliinia lisäämällä homma siis toimii. Siitähän oli puute.

Diabeetikolla keskeisin ongelma on se että sokeria on elimistössä liikaa ja toisaalta runsas vapaiden rasvahappojen määrän lisääntyminen verenkierrossa johtaa siihen että muodostunutta sokeria ei voida käyttää energiaksi. Sokeri jää tukkimaan hiussuonia (glykaatio) sekä heikentämään muutenkin diabeetikon terveyttä.

Liian aktiivinen lipolyysi on siis se mikä lisää verensokeriongelmia, koska silloin rasva ohittaa glukoosin oksidatiivista käyttöä sen tärkeimmissä kohteissa kuten lihaksissa ja muissa kudoksissa.

Liiallinen vapaiden rasvahappojen määrä verenkierrossa on siis se mikä saa aikaan diabeetikon kohonneen verensokerin.

Tämän vuoksi on hyvin järkevää ja tärkeää vähentää sokerikuormaa, jolloin on helpompaa annostella insuliinia hallitusti ja estää rasvan liiallinen virta verenkiertoon.

Järkevältä kuulostaa myös sokerivarantojen täydentäminen syödyllä proteiinilla lihasten sijaan. Näin onnistutaan elimistön omalla toimivalla säätelyllä estämään verensokerin lasku liian alas ihan ilman ulkoista apua, vaikka kyseessä olisi raskas liikunta.

Onkohan tämä kuvio liian vaikea ymmärrettäväksi vai mikä tässä mättää?

Tässä tämä alkuperäinen 30.11.2009 julkaistu palkittu kirjoitus:
Lapin urheiluopisto toteuttaa
FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Muutaman päivän aikana saat terveysblogistani lukea mitä opiskelijat ovat saaneet vuoden aikana aikaiseksi. Tänään on esittelyssä hyvä ystäväni veteraaniurheilija Jaakko Metsälehto ja hänen opinnäytteensä. Ennakkoluulottomasti olemme tarjonneet aina koulutuksen loppuseminaariin kiinnostavia näkökulmia. Perjantaina tähtivieraana oli "Suomen Tarzan" Olli Posti. Hän kirjoittaa omassa blogissaan tapahtumasta ja haastattelee Metsälehtoa.

Yhteenveto Jaakko Metsälehdon havainnoista
Vuoden 2009 ravintovalmentakoulutuksen parhaaksi opinnäytteeksi valittiin Jaakko Metsälehdon työ ”Vähähiilihydraattisen ruokavalion käyttö diabetes 1:stä sairastavalla veteraaniurheilijalla”. Tyypin 1 diabetesta sairastava aktiivinen veteraaniurheilija (moniottelija) halusi selvittää sopiiko hänelle vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), voiko se vähentää vaarallisen matalien (hypoglykemia) ja korkeiden (hyperglykemia) sokeriarvojen esiintymistä ja voiko hän toteuttaa varsin intensiivistä urheiluharjoittelua VHH-ruokavalion aikana.
Metsälehdon työssä löytyi tukea ajatukselle, että VHH-ruokavaliolla voidaan menestyksellisesti edistää diabeetikon terveyttä. Esitelmässään Metsälehto esitti valittelunsa siitä, että hän ei ollut aiemmin tätä vaihtoehtoa kokeillut. Hän ei millään pystynyt ymmärtämään miksi Diabetesliitto vaikenee ruokavaliohoidosta, jossa vähennetään hiilihydraattien saantia. Käsittämättömänä hän piti liiton vihamielistä asennetta tätä ruokavaliota kohtaan. Metsälehto aikoo jatkaa VHH-ruokavalion käyttöä jatkossakin. Ruokavaliomuutoksen myötä ruokainsuliinin määrä laski noin puolella ja kokonaisinsuliinimäärä noin 40 prosenttia. Sokeritasapaino vaihteli tutkimusjakson aikana selvästi vähemmän ja vaarallisen korkeita matalia ja korkeita sokeriarvoja ei ollut lainkaan. Veren rasva- ja kolesteroliarvoissa ei havaittu mitään haitallisia muutoksia, päinvastoin arvot paranivat vähäsen. Urheiluharjoitukset sujuivat entiseen malliin ja hyppylajeissa saavutettiin ajankohtaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Paino laski alussa jopa hälyttävän paljon ja rasvaprosentti meni kovin matalaksi. Tilanne korjaantui kun Metsälehto lisäsi ruoka-annosten kokoa. Hiilihydraatteja runsaasti nauttimaan oppinut urheilija erehtyy herkästi vähentämään annoskokoja liiaksikin. VHH-ruokavaliossa suojaravintoaineiden saanti oli kaikilta osin riittävää.

Tutkimuksen lähtökohdat
Tässä uunituoreen ravintovalmentaja Metsälehdon havainnot VHH-ruokavalion käytöstä itsellään. Ravintovalmentajakoulutuksen vastuuopettaja FT Christer Sundqvist suositteli Metsälehdolle tutustumista A**** H********n kirjoihin (erityisesti ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”), kansainvälisiin diabetestutkimuksiin ja tarjosi omia havaintojaan VHH-ruokavaliosta hänen käyttöönsä. Mitenkään helppoa ei ollut toteuttaa hoitoa vakavaan sairauteen koululääketieteestä poikkeavalla tavalla. Metsälehto kaipaili diabeetikkoryhmän (Diabetesliiton) tukea kokeiluilleen ja piti hankalana, että ei ollut mitään lääkäriä ohjaamassa kokeiluja. Hän oli pitkälti omien tuntemuksiensa, sokerimittarinsa ja opettajansa armoilla. Lisää jännitteitä kokeiluun toi hiilihydraattien korostunut rooli urheilussa ja lääkäri A***** H******n keski-iän jättäneiden kilpaurheilun kyseenalaistaminen.

Perustietoa tyypin 1 diabeteksesta
Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, joka auttaa elimistöä käyttämään glukoosia eli sokeria energianlähteenä. Imeytymisominaisuuksiensa vuoksi insuliinia ei voida annostella tabletteina, vaan useimmiten sitä annostellaan ihonalaisilla pistoksilla:
- kertakäyttöisillä insuliinikynillä
- kynään vaihdettavilla säiliöillä
- ohjelmoitavalla pumpulla

Insuliinivalmisteet jaetaan pikainsuliineihin, lyhytvaikutteisiin insuliineihin, pitkävaikutteisiin insuliineihin ja sekoitteisiin.

Tarvittava insuliinimäärä riippuu:
- haiman vielä mahdollisesti tuottamasta insuliinista
- nautituista hiilihydraateista
- liikunnasta
- tulehdussairauksista
- stressistä
- muista syistä

Tyypin 1 diabetes on sairaus, joka vaatii tiivistä seurantaa, jos hyvää hoitotasapainoa tavoitellaan. Omaehtoinen diabeteksen seuranta pikamittareilla sokeripitoisuuksia sormenpäästä mittaamalla, on päivittäistä. Lisäksi terveyskeskuksissa suoritetaan muutaman kerran vuodessa ns. pitkäsokerin mittaus, missä saadaan keskimääräinen sokeritilanne parin viimeisen kuukauden ajalta. Sairauden hyväksyminen ja sisäistäminen ovat tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta.

Suomessa on noin 30 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa ja suhteessa väestöön meillä on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus. Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ehkäisee ja hidastaa useimpien diabeteksen pitkäaikaisongelmien ilmaantuvuutta. Vuosikymmeniä kestänyt diabetes on kuitenkin sairaus, joka todennäköisesti lyhentää elinkaarta näiden sairauksien kautta:
- lisääntynyt infektioalttius
- verenkiertohäiriöitä (infarktit)
- munuaisten vajaatoimintaa (dialyysi)
- retinopatia, silmän verkkokalvon vauriot (sokeus)
- neuropatia eri muodoissa (amputoinnit, impotenssi)
- virtsarakon toimintahäiriöt

Tulevaisuudessa etenkin geeniterapia ja beetasolusiirrännäiset ovat tutkimusponnistelujen kohteena. Joitakin rohkaisevia, onnistuneita leikkausoperaatioita on jo tehty Yhdysvalloissa.

Tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta
Diabetesliiton ohjeissa sanotaan, ettei VHH-ruokavaliosta ole todettu olevan etua tyypin 1 diabeetikolle. VHH:ssa rajoitetaan hiilihydraattien ja lisätään rasvojen määrää virallisiin suosituksiin verrattuna. Joissakin variaatioissa lisätään myös proteiinien saantia. Uuden ruokavalio-ohjelman lähtökohdaksi Metsälehto otti A**** H******n kirjan ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”. H******n ohjelma pohjautuu amerikkalaisen lääkärin Robert Atkinsin dieettiin. H****** itse nimeää ruokaohjelmaansa ”Pellinki-dieetiksi”. Induktio- eli aloitusvaiheessa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia, suositaan lihaa, kananmunia, kermaa ja voita. Hedelmien, marjojen ja kasvisten käytössä on rajoituksia. Pudotus- ja ylläpitovaiheessa suositaan paljon tuoreita kasviksia, varsinkin juureksia (ei perunaa) sekä sieniä.

A**** H******* ei anna tarkkoja prosenttiosuuksia, mutta pitää tarpeellisena pudottaa päivittäisen hiilihydraattien määrän alle 100 grammaa. H******* pitää 1 tyypin diabeetikon tarvitsemaa insuliinia myrkkynä, jonka määrää pitää kaikin keinoin vähentää, jos aikoo selvitä komplikaatioilta. Hiilihydraatit määrittävät suurelta osin käytettävän insuliinin määrän.

Diabetesliitto opettaa ainoastaan laskemaan hiilihydraatit, että osaisit pistää oikean määrän insuliinia. Jotenkin itsestään selvää on, että mitä enemmän käytät hiilihydraatteja, sitä enemmän tarvitset insuliinia ja silloin taas helpommin sokeritasapaino voi vaihdella.

Jonkin verran löytyy tutkimustuloksia VHH-ruokavalion vaikutuksista. Ruotsissa on esimerkiksi tehty vuonna 2005 tutkimus, mihin osallistui 22 kpl 1 tyypin diabeetikkoa. Heillä oli ennen tutkimuksia suuria vaikeuksia pitää sokeritasapaino kurissa ja vuoden mittaisen tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli saada nämä vaihtelut kuriin. VHH-ruokavaliolla saavutettiin hyviä tuloksia. Sokeritasapainon ylläpidon vaikeuteen vaikuttivat hiilihydraattien tarkan laskemisen vaikeus ja insuliinin vaihteleva imeytyminen (jopa 30 prosentin vaihteluja esiintyi). Koska hiilihydraatit määräävät suuresti insuliinimäärät, niin siten niitä vähentämällä myös insuliinimäärät vähenevät. Tällöin pitäisi sokeritasojen vaihdella vähemmän. Saavutetut tulokset vastasivat oletuksia. Raportissa ei otettu mitään kantaa insuliiniin sinänsä, mitä esim. H******** pitää myrkkynä ja jo siksi sen käytössä pitäisi päästä mahdollisimman vähiin.

Omalla kohdallaan Metsälehdolla on ollut vaikeinta määrittää ruokainsuliinin pistämisajankohta. Ruoan sisältämät hiilihydraatit nimittäin nostavat veren sokeritasoa eri nopeudella. Eli jos yrittää syödä ns. ”terveellisiä” hiilihydraatteja, voi sopivakin insuliiniannos laskea sokerit liian alas hypoglykemian alueelle ja ruoan aiheuttama sokeritaso nousee myöhemmin. Metsälehto on ajatellut, että tässä tilanteessa ehkä pitäisi ruokainsuliinia pistää kahteen otteeseen, mutta silloin homma menisi liian monimutkaiseksi.

Lähtökohtana Metsälehdolla oli halu paremmin kontrolloida omaa sokeritasapainoa, että hän välttyisi diabeteksen aiheuttamilta komplikaatioilta. Terveyskeskuksessa mitatut veren pitkäsokeriarvot olivat osoittaneet aina hyviä tuloksia. Hän uskoi sen johtuvan aktiivisesta urheiluharrastuksesta. Päivittäiset verensokerin heittelyt saattoivat kuitenkin olla suuria, eli 2-20 mmol/l muutaman tunnin sisällä. Pitkään Metsälehto pohti minkälaista ruokavalio-ohjelmaa hän toteuttaisi. Voisiko hän toteuttaa lähellä Atkinsin dieettiä olevaa ruokavaliota ja silti harjoitella ja kilpailla tuloksellisesti?

Muuttamalla varsin radikaalisti hiilihydraattipitoisen ruokavalion H******/Atkins -linjalle hän halusi selkeämmän vastauksen asiaan. Päätös ei ollut helppo, sillä VHH:sta ollaan monta eri mieltä. Virallinen linja pitää sitä jopa hengenvaarallisena. Puolestapuhujiakin on VHH:lle, eikä Metsälehto oikein uskonut asian kuolemanvakavuuteen. Perusmotiivina Metsälehdolla oli elää pidempään ja mahdollisimman terveenä. Aluksi vaikkapa sitten pienellä riskillä.

Muutos VHH:n suuntaan
Metsälehdon normaaliin ruokavalioon oli kuulunut hyvin runsas hiilihydraattien nauttiminen. Hiilihydraatteja oli nautittu 300-400 grammaa päivää kohti. Hän oli ollut kova leivän syöjä, puuro oli kuulunut jokaiseen aamuun, samoin päiväkahvipulla. Pääruoat olivat aina sisältäneet joko perunaa, riisiä tai pastaa. Käsittääkseen hän toteutti aika hyvin ns. virallisia ruokavaliosuosituksia. Diabetesliiton kursseilla hän oli saanut tukea runsashiilihydraattiselle ruokavaliolleen. Nyt piti siis vähentää tätä runsasta hiilihydraattien määrää ja vastaavasti lisätä proteiinin ja erityisesti rasvan osuutta.

Alussa oli ajatuksen tasolla aika vaikeaa luopua totutuista hiilihydraateista. Ajatuksissa pyöri leipä, peruna, riisi, puuro jne. Ravintovalmentakoulutuksen elokuun lähijaksolla käytetyllä Nutrica-ohjelmalla aloitettiin ruokavalion varsinainen seuraaminen, vaikka hiilihydraattien vähentäminen oli asteittain aloitettu jo aikaisemmin. Lähijaksolla Metsälehto huomasi heti, että hiilihydraattien määrä kohosi vieläkin aika suureksi. Runsaasti käyttämistään vihanneksista, marjoista ja hedelmistä tuli varsin paljon hiilihydraatteja. Hän päätti lopettaa aamupuuron syönnin. Aamiaisen hän toteutti pienellä 20-30 gramman leipäannoksella, runsaan voi-öljy-vesi ja valkosipulilevitteen kera. Leipä ja rasvalevite oli omaa valmistetta, sisältäen mm. paljon kuitupitoisia siemeniä. Perunat, riisit ja pastat jäivät kokonaan pois. Näin hän pääsi lähelle 100 grammaa hiilihydraatteja, lopulta hieman tämän allekin (70 – 90 grammaa hiilihydraatteja) päivää kohti.

VHH oli yllättävän helppo ruokavalio toteuttaa
Alkuvaikeuksien jälkeen tottuminen uuteen ruokavalioon sujui yllättävän helposti. Minkäänlaisia pahoinvointioireita ei ilmennyt. Makean himo ei ollut ollenkaan sietämätön. Syyskuun alussa alkanut tarkka hiilihydraattien laskeminen ja seuranta aiheuttivat selvää painon putoamista jopa huolestuttavissa määrin. Painoindeksi lähenteli 21, mikä aika lihaksikkaalla urheilijalla oli aivan liian alhainen. Painon putoaminen kuitenkin pysähtyi, yksinkertaisesti syömällä enemmän (ei kuitenkaan lisäämällä hiilihydraattien saantia).

Siirtyminen erilaisiin olosuhteisiin, esim. Thaimaan matka, toi mukanaan vaikeuksia. Vieraitten ruokien hiilihydraattien selvittäminen oli vaikeaa ja osittain piti vain useammilla mittauksilla selvittää eri ruokien vaikutus. Tästä Metsälehto veti johtopäätöksen, että jatkuva matkustelu ei sovi tällaisen ruokavalion toteuttamiseen, ainakaan alkuvaiheessa. Lisäksi pitkän lentomatkan jälkeen esiintyi hetkellisesti korkeita veren sokeriarvoja. Tästä hän päätteli, että pitkä lentomatka aiheutti stressiä. Ehkä siirtymistä VHH:n suuntaan helpotti selkeä välivaihe heinä-elokuussa, jolloin etsittiin sopivaa hiilihydraattitasoa. Hän päätyi lopulta ensimmäisellä seurantajaksolla seuraavaan energiaravintoaineiden jakaumaan: 20 % hiilihydraatteja, 30 % proteiinia ja 50 % rasvaa.

Toisella seurantajaksolla loka-marraskuussa hiilihydraattien määrää edelleen pienennettiin muutama prosentti (alle 100 grammaan päivässä). Rasvojen määrä kasvoi vastaavasti. Mitään vajausta vitamiinien ja hivenaineiden saannissa ei ollut missään vaiheessa.

Painon putoaminen painoi mieltä niin paljon, että Metsälehto kävi Lapin urheiluopistossa mittaamassa rasvaprosenttinsa. Kolmen prosentin rasvalukema sai aikaan melkein paniikkireaktion Metsälehdossa. Sovittiin uusintamittaus sekä testikoneella että pihdeillä, jolloin saatiin inhimillisemmät noin 8 prosentin lukemat. Ruoka-annosten suurentamiseen oli aihetta.

Insuliinin käytön muutokset
Välillä oli äärimmäisen turhauttava olotila, kun insuliinia piti käyttää lähes samoja määriä kuin ennenkin, jolloin hiilihydraattien syönti oli kuitenkin ollut moninkertainen. Syitä tähän yritettiin etsiä. Lääkärin ohjauksen puutteesta johtuen, on mahdollista, että Metsälehto jotenkin sekoitti pitkävaikutteisen- ja ruokainsuliinin käytön muutokset seuranta-aikana. Nyt jälkeenpäin on selvinnyt, ettei pitkävaikutteisen insuliinin käytössä välttämättä tarvitse odottaa suuria muutoksia. Uusi VHH-ruokavalio vaikuttaa tietenkin varsinaisesti ruokainsuliinin käyttömääriin. Olkapään supraspinatus-jänteen tulehdustila ja polven nivelkierukka- ja kulumaongelmat aiheuttivat molemmat varsinkin yöllä kipujen kanssa vajaata unta ja stressiä, mikä vaikutti sokeritasapainoon ("urheilija ei tervettä päivää näe?"). Syyskuun lopussa olkapääongelmaan saatu kortisonipistos nosti myös sokeritasoja ja syyskuun loppu olikin aika ongelmallista insuliinimäärien etsintää. Välillä iski suoranainen pelkotila – oliko Metsälehto tekemässä jotakin aivan hullua? Olisi paljon helpompaa aloittaa tällainen kokeilu ryhmässä, missä olisi asiantunteva lääkäri ohjaamassa ja mahdollisesti selvittämässä edellä mainitut ongelmat. Ihanteellisinta olisi, jos Diabetesliitto olisi kiinnostunut asiasta ja järjestäisi tällaisen VHH-tutkimuksen ja varaisi VHH-kokeiluille asiantuntijaresursseja.

Lokakuun puolella alkoi Metsälehdon tilanne tasapainottua. Ruokainsuliinin tarve oli varsin tasaisesti 7 yksikköä päivässä, mikä oli selvästi alempi määrä aikaisempaan tarpeeseen nähden (noin 13 - 15 yksikköä päivässä). Ruokainsuliinin tarve oli siis alentunut peräti 50 prosenttia! Vastaavia tuloksia on saatu kansainvälisissä tutkimuksissa.

Metsälehdolla on yksi mielenkiintoinen huomio, jonka hän haluaa erikseen tuoda esille. Varsin tukevan vähän hiilihydraatteja sisältävän thaimaalaisen kala-aterian jälkeen hän otti 2 kansainvälistä yksikköä ruokainsuliinia. Noin 2,5 tuntia aterian jälkeen hän sai verensokeriarvon 3.9, mikä normaalisti olisi Metsälehdolla aiheuttanut tarpeen välittömästi nauttia hiilihydraattipitoinen välipala. Kuitenkin hän jätti nyt välipalan pois. Uusintamittaukset osoittivat neljän ja viiden tunnin jälkeen verensokeriarvojen palautuneen normaaliksi! Tohtori Sundqvist piti mahdollisena, että ruokainsuliinin otto pudotti verensokerin hyvin alas, mutta kalan sisältämä runsas proteiini käytettiin 4-5 tunnin jälkeen maksassa glukoosin uudismuodostukseen, jolloin verensokeri tuli normaaliksi. H******* ei hyväksy tätä selitysmallia. Metsälehto toivoo, että asiaa tutkittaisiin (herätys Diabetesliitto!).

Rasva- ja kolesteroliarvojen muutokset
Mitään mainittavaa muutosta ei tapahtunut veren rasva- ja kolesteroliarvoissa. Tämä oli hyvin rauhoittava tieto ja Diabetesliiton pelottelu ei ollut perusteltua.

Harjoittelun sujuminen VHH-ruokavalion aikana
Syyskuussa oli ongelmia polven ja olkapään kanssa, josta syystä harjoittelu ei oikein sujunut. Näiden vaivojen väistyessä alkoi harjoittelu taas sujua, eikä Metsälehto huomannut mitään erityisiä jaksamiseen liittyviä ongelmia rankankaan harjoittelujakson aikana. Lenkit, lajiharjoittelut ja kuntosalitreenit sujuivat normaalisti rajusti pienentyneestä hiilihydraattien saannista huolimatta. Aamulenkki sujui hyvin ennen aamiaista ja aamiaisen sisältämän 30 gramman hiilihydraattimäärän varassa Metsälehto teki tunnin kestävän intensiivisen lajiharjoitteluohjelman. Illalla ennen noin tunnin kestävää kuntosaliohjelmaa hän söi proteiinipatukan, joka sisälsi 12 g hiilihydraattia. Hän oli huomannut ehkä lievästi enemmän väsymystä esim. jalkaprässisarjoissa. Varsin kovankin harjoituspäivän jälkeen seuraavana päivänä hän on ollut virkeässä kunnossa. Lounaan sisältämän 32 gramman hiilihydraattimäärän jälkeen suoritettu tunnin juoksutreeni ja 1,5 km uinti sujuivat ilman erityistä väsymystä. Lajiharjoituksissa hän teki esim. korkeushypyssä vuodenaikaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Aika on kuitenkin vielä liian lyhyt pitemmille johtopäätöksille.

Ruokailukertoja tuli vain 3 kpl päivää kohti noudatettaessa VHH-ruokavaliota, mitä pidetään urheilijalle aivan liian harvana ateriarytminä. Metsälehto kuitenkin arveli, että ”virallisen” suosituksen mukaisesti ruokailtaessa (hiilihydraatteja 50 – 60 %), näin harvoista ateriakerroista on jo haittaa (oma kokemus!). Tilanne muuttui Metsälehdon mielestä, kun pääenergialähteeksi otettiin rasvat. Aiemmin harvoista ateriahetkistä johtunut nälkä pysyi poissa ruokailtaessa runsaammin rasvapitoisia ruoka-aineita.

Yksi asia oli ihan selvä – liikunta vähensi insuliinin tarvetta. Liikuntamäärästä riippuen insuliinin vähennyksen merkitys saattoi olla yhtä suuri kuin VHH-ruokavaliolla aikaan saatu. Asian selvittämiseksi olisi hyvä tehdä tutkimuksia (herätys liikunta-alan tutkijat!)

Yleistä pohdintaa
Miten pitäisi suhtautua tähän VHH-ruokavalioon? Metsälehto pohti. Voiko VHH-ruokavaliota toteuttaa työssäkävijä? Metsälehdolla on eläkeaika juuri alkamassa ja siten ruokailun järjestäminen on helpompaa. Työpaikkaruokailun järjestelyt voivat olla vaikeampia. Metsälehdon omassa työpaikassa se useimmiten olisi onnistunut ja ruokalahenkilökunnan kanssa hän olisi voinut päästä sopimukseen. Varmaan on työpaikkaruokailuja, missä tarjolla on usein vain makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Silloin olisi käytettävä omia eväitä.

Miten pitäisi suhtautua jonkin verran lisääntyneeseen proteiinitarpeeseen ja selvästi lisääntyneeseen rasvojen käyttöön, jos tarkastellaan asiaa ekologiselta kannalta? Eläinperäiset ruoat aiheuttavat isomman ekologisen kuorman verrattuna hiilihydraattipitoisiin viljatuotteisiin. Välttämättä eläinpitoisia ruokia ei tarvitse lisätä. Lisääntyneen rasvan- ja proteiinintarpeen voi tyydyttää kasvikunnan tuotteilla. Yksi peruste vastustaa VHH:ta on se, että VHH-ruokavaliolla saadaan liikaa proteiinia, joka sitten aiheuttaa erilaisia sairauksia erityisesti diabeetikolla, mutta Metsälehdon mielestä proteiinin saantia ei tarvitse lisätä. Tyydyttyneiden rasvojen liikasaantia pelätään, mutta on kuitenkin vahvaa näyttöä sen puolesta, etteivät tyydyttyneet rasvat olekaan pahasta. Kokojyväviljatuotteilla on helppo saada riittävästi kuituja, mutta Metsälehdon havaintojen mukaan hän sai kuitenkin ihan riittävästi ravintokuitua ilman viljatuotteita ja vatsan toimintaongelmia ei ollut.

Metsälehto oli erityisen iloinen kun VHH-ruokavaliolla ruokainsuliinin tarve väheni puoleen aikaisemmasta ja koko insuliinitarve aleni noin 40 prosenttia. Hiilihydraattien käyttömäärän laskiessa 300–400 grammasta noin 100 grammaan, olisi odottanut ehkä vielä merkittävämpääkin pudotusta, mutta todennäköisesti näin lineaarinen lasku ei ole mahdollinen.

Varsin lyhytaikaisen kokeilun ja kokemuksen pohjalta Metsälehto uskalsi suositella VHH-ruokavaliota 1 tyypin diabeetikolle, mutta samalla hän korosti liikunnan merkitystä. Yhdistämällä VHH-ruokavalio ja liikunta, voitiin puolittaa insuliinin tarve. VHH ruokavalion ja erittäin runsaan liikunnan onnistumisesta pitäisi saada lisää kokemusta. Itse Metsälehto pitää omaa kokemustaan vielä liian heiveröisenä. Metsälehto ottaa mielellään vastaan käyttökokemuksia VHH:sta.

Selkeitä virheitä Metsälehto teki kuten edellä mainittu pitkävaikutteisen insuliinin liiallinen vähentäminen. Paino putosi välillä jo huolestuttavasti ja sitten lopulta ensimmäinen rasvaprosentin mittaus suorastaan järkytti. Mittausten jälkeen Metsälehto lisäsi aterian määrää, vaikka päivittäiset kalorimäärät olivat jo 3000 kcal luokkaa.

VHH ruokavalion aloittaminen pitäisi Metsälehdon mielestä järjestää ryhmässä, missä olisi asiantunteva ohjaus. Onko tämä tänä päivänä mahdollista, laajan vastustuksen vuoksi? Pallo on heitetty Diabetesliiton suuntaan!

Kaiken kaikkiaan Metsälehdolle jäi sellainen tunne, että hän oli tekemisissä ison asian kanssa ja vasta nyt hänellä olisi eväitä tehdä asiasta oikein kunnollinen tutkimus. Kunnollinen tutkimus olisi todella tarpeen. Onhan diabetes yksi vakavimmista sairauksistamme ja sen aiheuttamat komplikaatiot sekä taloudellisesti, että henkisesti erittäin raskaita.

Opinnäyteen julkaisu ja ravintovalmentajakurssin loppuminen ei lopeta Metsälehdon VHH-ruokavalion noudattamista. Jos tarvetta ja ulkopuolista kiinnostusta on, niin mahdollisesti jonakin päivänä Metsälehdon opinnäyte voi saada jatko-osan. Jatkoa olisi hyvä odottaa jo siitäkin syystä, että jäi paljon kysymyksiä, mihin Metsälehto haluaisi vastauksia. Jo nyt Metsälehdolla on paljon turvallisempi olotila kuin tutkimusta aloitettaessa. Pelko matalan verensokerin aiheuttamasta shokkitilasta on melkeinpä poistunut. Hän kokee itsensä pirteämmäksi ja unen laatu on parantunut.

Lopuksi Metsälehto haluaa sanoa, että aiheen valinta on ollut yksi hänen elämänsä käännekohtia. Se antoi todella paljon. Hän on erityisen kiitollinen Christer Sundqvistille, joka puhui hänelle virallisen ravitsemusvalistuksen lisäksi vaihtoehtoisesta ruokavaliosta nimeltään VHH. Kuitenkin, vaikka tämän vaihtoehdon eteen hän olisi jotenkin muutakin kautta joutunut, hän uskoo, että ilman kurssia ja erityisesti tätä lopputyötä, hän ei olisi kyennyt aloittamaan koko ohjelmaa.

Muita kirjoituksiani diabeteksesta: