Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavaliot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavaliot. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Ruoka ja ADHD

**
Atar on julkaissut mielenkiintoisen kirjan: ADD- ja ADHD ruokavalio.

Kyseessä on tohtori Howard Peiperin ja opettaja Rachel Bellin englanninkielisen alkuteoksen laadukas suomennos. Kirjan suomensi Kari Koski.

Johdanto
Tarkkaamattomuushäiriötä, ADD, ja tämän häiriön lisäksi ylivilkkautta, ADHD, sairastavat ihmiset voivat olla terveitä yhtenä hetkenä ja hetken päästä he voivat hyppiä seinille. Tämä epäjohdonmukainen tapa käyttäytyä voi johtua ruoasta, ympäristön allergeeneistä ja monesta muusta seikasta. Tämä kirja näyttää tien luonnonmukaisempaan hoitoon ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. 

Mainio kirja!
Kirjassa on paljon hyvää. Se on sopivan kokoinen ja sisältää täsmällistä sekä käytännönläheistä tietoa luonnonmukaisemmasta hoidosta ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. Kirja ohjaa lukijaa loogisesti ongelman havaitsemisesta lähtien sellaiselle muutoksen tielle, jossa pääosin ruokavaliolla korjataan tätä ongelmaa. Kirjoittajat pyrkivät vakuuttamaan lukijansa, että lääkkeet ja psykoterapian voi jättää pois. Miten se tapahtuu selviää kohta!

Jos haluat muutosta, sinun pitää itse muuttua
Lukijassa herätetään ensin mielenkiinto muutosta kohtaan. Kysytään esim. onko lukija valmis ruokavaliomuutoksilla vaikuttamaan joko itsellään esiintyvään ADD/ADHD -sairauteen tai tunteeko lukija jonkun, jolla on tämä sairaus. Onko lukija valmis luopumaan joistakin ruoka-aineista, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia? Syömään enemmän kasviksia, proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähentämään sokerin syöntiä? Oletko valmis ruokatottumustesi muutokseen, sillä muutos voi olla vaikea?

Mistä syystä ADD/ADHD on niin yleistä?
Kirjailijat mainitsevat joitakin syitä ADD/ADHD:n yleisyyteen.
  • Heikko ravinto. Tuoreiden ruoka-aineiden käyttö on vähentynyt, maaperä on köyhtynyt, lisäaineita sisältäviä teollisia elintarvikkeita käytetään yhä enemmän, suojaravintoaineiden puutos pahenee sukupolvesta toiseen jne.
  • Ympäristön saasteet. Ruoassa on hyönteismyrkky- ja torjunta-ainejäämiä, haitallisia raskasmetalleja löytyy yleisesti, juomavesi on heikkolaatuista, sisäilma on epäpuhdasta, tietokoneet ja matkapuhelimet säteilevät jne.
  • Keskushermoston allergisuus ruoka-aineille ja ympäristötekijöille. Jo kohdussa kehittyy altistus näille aineille, on pitkään oireettomana puhjetakseen myöhäisemmällä iällä, hoidetaan virheellisesti jne.
  • Antibioottien lisääntynyt käyttö vauvoilla ja pikkulapsilla. Tappavat hyödyllisiä suolistobakteereja, edistävät haitallisten hiivaeliöiden liikakasvua jne.
  • Selkärangan virheelliset asennot ja selkäydinnesteen virtauksen esteet. ADD/ADHD:stä kärsivillä on usein ongelmia selkärangan ylemmissä osissa, kraniosakraaliterapialla voidaan saada hyviä tuloksia jne.
  • Viihde-elektroniikka. Television katselu ja muun viihdeteknologian käyttö saattaa edistää sairauden puhkeamista, hypnoottisiin, nopeisiin siirtymiin perustuva viihde on vahingollista, elektromagneettinen rasitus on haitallista jne.
Ensimmäiset askeleet kohti uutta ruokavaliota
Kirjailijat ovat sitä mieltä, että muutamilla ruokavaliomuutoksilla voidaan muuttaa sairauden kulkua ihan merkittävällä tavalla. Pitäisi luopua niistä ruuista joihin kehittyy himo, sillä ne aiheuttavat kirjailijoiden mielestä eniten ongelmia. Jos himoitset jotakin (suklaata, pitsaa, limsaa, sipsejä, karkkia), älä syö sitä! Riippuvuus on allergia. 

Ensimmäinen askel korjaavaan suuntaan alkaa viikon ruokapäiväkirjan pidolla. Kirjoita myös ylös tunnetasosi, kuinka hyvin voit henkisesti ja fyysisesti päivän aikana. Kirjaa kaikki himottavat ruoat, makeiset ja juomat. Arvioi himo asteikolla 1-10. Kymmenen tarkoittaa, ettet voi elää ilman sitä, yksi, että siitä voi helposti luopua. Sitten keskityt muuttamaan ruokavaliosi vähemmän koukuttavaan muotoon.

Mitä pitää syödä?
Ensimmäisen askeleen suoritettuasi alkaa varsinainen työ, eli etsitään sinulle yksilöllisesti sopiva ruokavalio. Unohda ihmedieetit! Kirjoittajan mielestä mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on ainoa järkevä lähtökohta ruokavaliomuutoksille. Sen lisäksi tätä ruokaa täydennetään monipuolisilla ravintolisillä. Koko ajan tarkkaillaan sitä mitkä ruoka-aineet ja ravintolisät tuovat hyvän olon. Kirja esittelee joitakin erityisruokavaliota, mutta korostaa, että ihan tavanomaisella luonnonmukaisella, puhtaalla ruoalla pärjää.

Koko ajan kun syöt erilaisia ruokia, kannattaa tarkkailla oloaan, tulevatko ADD/ADHD -oireet takaisin, vahvistuvatko oireet, onko allergiaa, onko muita ongelmia?

Kirjan vahvuutena on ohjata perusjärkevien ruokamuutosten jälkeen varsin kattavan ja kiinnostavan ruokaohjeistuksen pariin. Siinä saa konkreettisesti tietää mitä kannattaa suuhunsa pistää. Kirjassa on lopuksi alkeellinen mutta toimiva ohjeistus siitä, mitä ravintolisiä ja muita hoitokeinoja voi käyttää sairauden pitämiseksi loitolla.

Suosittelen kirjaa ADD/ADHD -sairaudesta kiinnostuneille.

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012

Painonhallintaa virallisesti, harpaten vai karpaten?

**
Ravitsemus herättää tunteita -keskustelusarja käynnistyi eilen (21.2.2012) Pasilan kirjaston auditoriossa. Tässä lyhyt yhteenveto illan annista.

Keskusteluiltaan tulleille selvisi aika pian tyhjän tuolin arvoitus. Auditorion korokkeella istuessani pyysin nimittäin yleisön joukosta vuorotellen ihmisiä asettumaan tuoliin ja kertomaan joko oman tarinansa tai jakamaan minulle ja yleisölle käsityksensä painonhallinnasta. Viereinen tuolini oli yllättävän vilkkaassa käytössä!

Illan keskustelu eteni niin, että selvittelin ensin tilastojen ja tutkimusten kertomaa karua kieltä siitä miten lihavia me olemme tällä hetkellä.

Kirjankustantaja Thor-Fredric Karlsson istahti ensimmäisenä tyhjään tuoliin ja kertoi käsityksensä siitä miten olemme niin lihavia. Hän yllätti minut ja todennäköisesti myös yleisön kertomalla, että laihdutuskeskustelu on tylsää! Thor-Fredric perusteli käsitystään ottamalla käsittelyyn lihavuuskäsitteen historiallisesta perspektiivistä. Lihominen oli harvojen rikkaiden "harrastus" ennen teollistumisen aikakautta.

Vasta teollistuminen mahdollisti useampien ihmisten vaurastumisen. Yhä useammalla oli varaa syödä enemmän ruokaa ja erityisesti herkkuja. Ehkä 60 vuotta sitten koettiin se ihme, että useimmilla länsimaisilla oli mahdollisuus nauttia yksi pulla tai leivos viikossa. Siitä pienestä kokispullosta otettiin antaumuksella muutamia hörppyjä ja yleisön joukossa oli sellaisia, jotka muistivat ne pienenpienet karkkiaskit!

Mitä lähemmäksi saavuimme nykyhetkeämme, sitä useammin viikossa nautittiin pullia, virvokkeita ja makeisia. Ihmiset tottuivat kokemaan mielihyvää ja elintason noustessa se oli yhä useamman ulottuvilla.

Yleisö keskusteli vilkkaasti Thor-Fredricin oivallisesta havainnosta ja totesimme, että tämä herkuttelemisen tendenssi on jatkunut yhä voimakkaampana. Tämä ilmiö kantaa osavastuun siitä, että saamme ruoan ja herkkujen mukana aivan liian paljon energiaa. Liikkuessamme niin vähän, jää energiaa jatkuvasti varastoon ja me olemme vaarassa lihoa.

Esittelin tämän jälkeen laihdutuksen terveyshyödyt ja kävimme siitä vilkkaan keskustelun, jonka aloitti luontaisterapeutti Kirsti Lampinen istahtaessaan vierastuoliin. Hän korosti ravinnon ja ravintolisien merkitystä ylipainosta johtuvien sairauksien hoidossa. Ruokavalio olisi korjattava niin, että siinä on vähemmän tärkkelystä ja sairastuneelle elimistölle olisi annettava mahdollisuus saavuttaa tasapaino täsmäravintolisillä. Vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii useimmille ihmisille ja siitä on ollut paljon myönteisiä kokemuksia painonhallinnan ja tervehtymisen saralla.

Keskustelimme siitä miten tärkeää oli laihduttaa, sillä monissa sairauksissa erityisesti vyötärölihavuus nakersi terveyttämme. Hiilihydraatteja nautittaessa oli tärkeää muistaa glykeeminen kuorma, eli nauttiessamme ruokia, jotka hitaasti nostattavat verensokeria, emme rasita elimistöä turhan paljoa. Erittäin paljon liikuntaa harrastaville huippu-urheilijoille soimme hieman mittavammat hiilihydraattiannokset.

Mikä laihdutusruokavalio toimii? kysyimme seuraavaksi. Näytin yleisölle koosteen muutamista kymmenistä erilaisista laihdutusruokavalioista. Totesimme, että laihdutuksen ympärillä on mittava bisnes.

Tuoliin istahti diplomi-insinööri Sami Uusitalo, joka on terveysblogini lukijoille hyvinkin tuttu vuosienkin takaa. Hän kertoi oman tarinansa. Hän oli lihonnut valtion sapuskoilla ja todennut tärkkelysrajoitteisen ruokavalion edut ensin päässälaskun avulla ja sitten käytännössä kokeilemalla. Matka kohti normaalipainoa alkoi toden teolla Samin jättäessä pois lautaselta perunan, pastan ja riisin sekä vähentäen leivän syöntiä. Proteiinia ja rasvaa ruokavaliossaan korostamalla hän saavutti nykyisen painonsa vieläpä nälkää näkemättä.

Yleisö intoutui vilkkaaseen keskusteluun hiilihydraattien roolista lihavuusepidemiassamme. Keskustelun edetessä kävi selväksi, että hiilihydraattien lihottavasta roolista on syytä pitää kovempaa meteliä.

Liikunnan merkitystä painonhallinnassa pidettiin varsin vaatimattomana. Liikunnan terveyshyötyjä ei voi kiistää, mutta liikunnan pitää olla tosi kovatehoista ennen kuin saavutetaan hyötyjä painonhallinnassa. Edelleen päti siis se tosiseikka, että laihdutusvaikutuksen aikaansaamiseksi nauttimallamme ravinnolla on eniten merkitystä.

Vierastuoliin istahti liikuntarajoitteinen, runoileva työvoimaneuvoja Mikko Koponen. Mikko kertoi siitä miten hän ei ollut antanut liikunnan esteiden vaikuttaa terveysliikuntaansa. Sauvakävelyyn ja pyöräilyyn hurahtaneena hän kehotti kaikkia liikkumaan! Omalla esimerkillään Mikko keräsi illan komeimmat aplodit.

Keskustelutilaisuuden lopuksi arvioimme vielä painonhallinnan toteutusta nälänhallinnan perspektiivistä. Yleisö ideoi ruoka-aineita, jotka parhaiten pitävät nälän loitolla: kananmuna, liha, avokado, pähkinät ja rasvainen jugurtti.

Tulkaa nauttimaan hyvästä keskustelusta seuraavan kerran tiistaina 27.3. Pasilan kirjastossa. Aiheena on silloin älykkäät ruokavalinnat.

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012

Karppaus - edullista ja ravitsevaa!

**
Nyt taas karpataan veteraaniurheilijan terveysblogissa!

Kirjoitettu 9.1.2012 ja päivitetty uusilla tiedoilla 15.1.2012.

UUTTA! Tätä blogikirjoitusta kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti. Yhtenä syynä on Sami Uusitalon selkeä esitystapa. Erityisen hyviltä vaikuttavat nämä Sami Uusitalon lisäkysymykset:
  
1) Antavatko kirjoituksessani mainitut asiantuntijat väärää tietoa?
2) Jos antavat, kuinka suhtaudutte siihen. Onko epäeettistä, peräti rikollista. 
3) Miten mainittujen asiantuntijoiden tulisi reagoida havaintoihini vhh:n suojaravinnetiheydestä verrattuna VRN:n linjaan


Suosittelen teitä lämpimästi tutustumaan tähän blogikirjoitukseen, sen kommentteihin ja erityisesti teidän olisi hyvä pohtia näitä Sami Uusitalon uusia kysymyksiä.


Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus (9.1.2012):

Vähähiilihydraattisen ruokavalion (VHH:n, "karppaamisen") ympärillä käy melkoinen kuhina. On uutta TV-ohjelmaa ja uusia asiaa käsitteleviä lehtiä tarjolla. Yksi näkökulma, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle tuodaan esille nyt:

Karppaaja syö edullisesti!

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo kävi vuoden 2012 alussa ostoksilla ja valmisti ruokaa alle 5 euron hintaan, joka tutkimusten ja käytännön mukaan on kaikin puolin terveellistä, ravitsevaa ja sisältää kaikkia suojaravintoaineita (vitamiinit ja mineraalit).

Sami on useita kertoja kirjoittanut tässä Suomen suosituimmassa terveysblogissa. Usein hän tai blogi-isäntä ovat tarttuneet aiheeseen VHH ja suojaravintoaineiden määrä.

Monet ravitsemusasiantuntijamme väittävät sinnikkäästi, että VHH:lla jää, tai on vaarassa jäädä suojaravinnevajeeseen. He ovat auttamatta väärässä. Samin mielestä on äärimmäisen epäeettistä, että maan johtavat asiantuntijat antavat kansalle harhaanjohtavaa tietoa.

Leipätiedotus suostui muuttamaan nettisivujensa virheellistä tietoa vasta kun esiin tuotiin mahdollisuus joutumisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen valheellisen ja harhaanjohtavan mainonnan vuoksi. Käyköhän näin myös ao. asiantuntijoiden kohdalla?

Kelan tutkija Paula Hakala antaa ymmärtää, että VHH:lla ei saa riittävästi suojaravinteita ja täytyy siksi ottaa pillereitä. Tervesuomi -sivuilla Diabetes- ja sydänliiton asiantuntijat näyttävät, että ovat täysin pihalla. Väitetään, että kuidun lisäksi myös magnesiumin saanti jää liian niukaksi. Myös joidenkin B-ryhmän vitamiinien saanti jää suositeltua matalammaksi. Eikä jää!

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla saa enemmän suojaravinteita kuin saman energiamäärän sisältävällä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelemalla runsastärkkelyksisellä linjalla. Tämän voi todeta vaikka "Samin siwallus" -artikkelista tai "Sami iski numerot pöytään". Hävisitte ja tulette jatkossakin häviämään.

Viime aikoina erityisen paljon julkisuudessa esiintynyt Kuopion yliopiston dosentti Ursula Schwab antaa kansalle väärää tietoa. Onpa Schwab uhkaillut, että mikäli et muista lapioida riittävästi makaronia, leipää ja perunaa lapsesi lautaselle, otetaan pienokaisesi huostaan. Pieni muistutus Frau Schwabille: huostaanotoista päättävät sosiaali- ja oikeusviranomaiset, eivät pyöreäposkiset margariinia ja tärkkelystä tuputtavat tädit, sanoo Sami Uusitalo.

Suojaravinnekysymyksessä Ursula on aivan yhtä väärässä kuin diabetes- ja sydänliiton kollegansa: "Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla hyvin suuret päivittäin, jos haluisimme luopua täysjyväviljasta ja silti turvata monipuolisen ravintoaineiden saannin. Se on käytännössä melkein mahdotonta." No, kun ei tarvitse!

Mikä ihme on mahdotonta tässä esimerkissäni?




Hedelmiä ja viljaa siinä ei ole lainkaan. Kasviksia on erittäin realistiset 520 g ja ne kaikki ovat saatavissa käytännössä jokaisesta vaatimattomimmastakin kaupasta. Minkä ihmeen vuoksi esimerkiksi ylipainoiselle lapselle täytyisi tuputtaa makaronia, riisiä, perunaa ja leipää kun edullisia ja ravinteikkaampia ruoka-aineita on yllin kyllin tarjolla?

Usein myös kuulee väitettävän, että VHH:ta on vaikea noudattaa, koska ruoka-aineita ei ole helposti saatavilla tai ne ovat kalliita. Katso esimerkkini ruoka-aineita ja mieti itse oletko samaa mieltä? Ruoka-aineita hankkiessaan Sami ei ole juossut tarjousten perässä ja kuitenkin hän onnistuu saamaan kokoon ateriakokonaisuuden koko päiväksi alle 5 euron hintaan.

Pekka Puska, Matti Uusitupa, Mikael Fogelholm, Ursula Schwab ja kumppanit. "Iskekääpä saman energiamäärän sisältämä VRN:n suojaravinne- ja muut ehdot (kolesteroli, tyydyttynyt rasva jne.) täyttävä tärkkelyspitoinen ateriakokonaisuutenne pöytään ja katsokaa kuinka hyvin se pärjää edulliselle ja niukkaenergiselle VHH-esimerkilleni", uhoaa Sami Uusitalo.

Sami kiinnitti esimerkissään huomiota myös makuun ja hän ei ollut ruokavalintojen suhteen turhan ehdoton. VHH-aterioihin voi myös lisätä varsin hyvin maltillisia määriä makeuttavia aineita kuten sokeria ja rusinoita. Tästä huolimatta hiilihydraatteja on kokonaisuudessa vain 70 g, joka tarkoittaa 17 % kokonaisenergiasta.

Hintaa kokonaisuudelle kertyi 4,21 €.

Esimerkki on tarkoitettu yhdelle päivälle ja osoittamaan ravitsemusvalistajien väitteitä vääriksi. Ateriakokonaisuutta ei ole tarkoitettu sellaisenaan jatkuvaan käyttöön vaan fiksumpaa on syödä vaihdellen erilaisia vihanneksia, juureksia, lihaa ja kalaa.

Pyynnöstä voin lähettää lukijoille lisää materiaalia ja Sami on luvannut kommentoida asiaa.

Kommentoikaa!

perjantaina, tammikuuta 13, 2012

VHH-ravintoneuvojaksi Vaasassa?

**
Suomeen on tulossa huhti- ja toukokuussa 2012 ruotsalainen mf Hälsoutbildningar -koulutusyrityksen VHH-myönteinen ravintoneuvojakoulutus (VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tässä hieman tietoa koulutuksesta:


  • Tarkasteletko viranomaisten ravitsemussuosituksia kriittisellä silmällä?
  • Haluatko antaa ihmisille rehellisiä ruokavalioohjeita, jotka perustuvat tieteeseen, evoluutioon ja holistiseen terveyteen?
  • Haluatko saada käyttöösi Pohjoismaiden edistyneimmän kurssikonseptin liittyen luonnolliseen liikuntaan, terveyteen ja elämäntapaan?
mf Hälsoutbildningar pitää lisensoidun ravintoneuvojan peruskurssin keväällä ensimmäistä kertaa Suomessa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on koulutettu yhteensä jo yli 250 ravintoneuvojaa, jotka nyt tekevät työtä modernin, päivitetyn terveyskatsomuksen myötä kurssi- ja ravintoneuvontatyössään.

Koulutus sisältää 80 opettajavetoista oppituntia ruotsiksi, paikkakunta on Vaasa, ja ajankohta 23-27.4 + 28.5-1.6.2012. Jatkossa koulutus tullaan järjestämään 1-2 kertaa vuodessa.

Jos päätät nopeasti ja ilmoittaudut viimeistään 23.1.2012 saat kurssin alennettuun hintaan. Varsinainen ilmoittautumisaika päättyy 16.3.2012.

On syytä tiedostaa, ettei pelkkä koulutus riitä kompetenssiksi toimia ravintoneuvojana, vaan sinun täytyy myös lukea paljon muita kirjoja muun muassa ihmisen fysiologiasta, aineenvaihdunnasta, ja psykologiasta, osallistua muihin koulutuksiin sekä pikkuhiljaa kartuttaa kokemustasi. Tärkeää on myös olla jatkuvasti tietoinen alan uusista tutkimuksista ja löydöksistä.

Tässä voit lukea lisää koulutuksen sisällöstä ja tässä on kurssikalenteri, jossa hintatiedot. Ilmoittautuminen tapahtuu tässä.

Veteraaniurheilija suosittelee!

torstaina, tammikuuta 12, 2012

Helsinki Paleo - ihan kivikautista touhua!

**
Paljon kiinnostusta herättänyt paleo ruokavalio ja sen ympärille sijoittuva kokonaisvaltainen elämäntapa on tulossa ryminällä Suomeen.

Näkyvänä osoituksena kasvavasta kiinnostuksesta on nähtävä se, että Helsingissä järjestetään 21.1.2012 erittäin kiinnostava aihetta käsittelevä seminaari:

HELSINKI PALEON HYVINVOINTISEMINAARI - UUSKIVIKAUTINEN RUOKAVALIO JA ELÄMÄNTAPA TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ

Paleo eli uuskivikautinen ruokavalio sekä kokonaisvaltainen elämäntapa leviää maailmalta Suomeen kovaa vauhtia!

HelsinkiPaleo järjestää hyvinvointiseminaarin tammikuun 21. päivä Helsingin Rastilan Henkilöhuoltamossa.

Äänessä on Jaakko Savolahti, personal trainer ja Helsinki Paleon perustaja, joka kertoo, kuinka ruoka- ja elämäntapavalintojen avulla on mahdollista optimoida kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Seminaari on osa Helsinki Paleon tammikuussa käynnistynyttä hyvinvointihaastetta, jonka tarkoituksena on innostaa ihmiset ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta kiinnostumaan omasta terveydestään sekä jakaa paleoelämääntapaan liittyviä vinkkejä.

Haasteeseen osallistuminen on maksutonta ja osallistujat ovat mukana monien aiheeseen liittyvien palkintojen arvonnassa.

Paleo on kokonaisvaltainen elämäntapa. Sen nimi viittaa paleoliittiseen eli kivikauteen, jonka kulttuuri perustui metsästämiseen ja keräilyyn. Paleo-elämäntavassa ei kuitenkaan eletä kuten kivikautiset, vaan sovelletaan esi-­isien oppeja nykyaikaisesti ja painotetaan luonnonmukaista ruokavaliota, stressinhallintaa, luonnollista liikkumista ja muita elämänlaatua tukevia tekijöitä.

Paleo on niittänyt mainetta maailmalla, eikä sen suosiolle näy loppua - nyt ilmiö on rantautunut myös Suomeen.

Pitäisikö sinunkin tulla?

AIKA JA PAIKKA:
21. tammikuuta 2012, klo 10-17. Rastilan henkilöhuoltamo, os. Karavaanikatu 4, 00980 Helsinki

OHJELMA: 
KLO 10-13 TERVEYDEN PERUSTEET: PALEO RUOKAVALIONA JA KOKONAISVALTAISENA ELÄMÄNTAPANA. Luento antaa avaimet navigointiin erilaisten ravitsemussuositusten sekavassa sokkelossa: mikä oikeasti on terveyttä edistävää ja miksi. Opit myös yleisimpien länsimaalaisten sairausten syistä ja synnystä sekä siitä, kuinka niihin voidaan vaikuttaa tai niiden kehittyminen täysin estää ruokavalio- ja elämäntapavalinnoilla. Luennolla käydään läpi paleoravitsemuksen, liikunnan ja muiden elämänlaatua edistävien tekijöiden perusperiaatteet.

KLO 13-14 HERKULLINEN PALEOLOUNAS. Lounaan aikana on mahdollista keskustella Jaakon kanssa paleoruokavaliosta ja -­elämäntyylistä.

14-17 URHEILIJAN PALEO: OPTIMOI SUORITUSKYKYSI TAVOITTEITA TUKEVAN RUOKAVALION JA ELÄMÄNTAPOJEN AVULLA. Luennolla opit, kuinka optimoit suorituskykysi, parannat palautumistasi ja vähennät loukkaantumis-­ ja sairastumisriskiäsi ruokavalio- sekä elämäntapavalinnoilla. Luento on suunnattu tavoitteellisesti urheileville. Luennolla käydään läpi urheilijan paleoravitsemuksen perusteet sekä tarkastellaan kokonaisuuden hallintaa, eli muun muassa levon ja palautumisen tärkeyttä sekä harjoittelun jaksottamista.

Voit ilmoittautua vain yhdelle luennolle tai sekä aamu- että iltapäivän tilaisuuksiin. Seminaariin on varattu reilusti aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

HINTA: 29,00€ / luento (sis. ALV) + lounas 14,00€. Koko päivä eli kaksi luentoa ja lounas 65,00€ (sis. ALV)

ILMOITTAUTUMISET: laura@glory.fi TAI helsinkipaleo@gmail.com

Paikkoja on rajoitetusti ja kurssi täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen ei ole voimassa ennen varausmaksun maksamista ja lasku toimitetaan varauksen yhteydessä.

LEHDISTÖ: Lisätiedot, painokelpoiset kuvat ja haastattelupyynnöt: Laura Iisalo, laura@glory.fi / 044 572 2562

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Max Tomlinson: Nyt se onnistuu!

*
Sain Gummerus OY:ltä arvioitavaksi naturopaatti Max Tomlinsonin uuden kirjan. Kirjan on taitavasti suomentanut Lauri Sallamo.

Naturopaatti ja funktionaalista lääketiedettä suosiva Tomlinson pyrkii kirjassaan etsimään sopusuhtaisen vartalon salaisuutta hormonitasapainosta. Kirjassa on yksityiskohtaiset tarkastelu- ja mittausohjeet sekä kyselylomakkeet vartalon ongelmakohtien löytämiseksi. Max Tomlinson on toiminut alalla yli kaksikymmentä vuotta. Tomlinson on kysytty luennoitsija ja opettaja, ja hänellä on ollut jo vuosia Lontoossa vastaanotto, jonne monet kuuluisuudet aina kuninkaallisia myöten hakeutuvat saamaan asiantuntevia neuvoja.

Tomlinsonin edustama hoitolinjaus perustuu kehon puhdistukseen, tietämykseen ravinnon terveyttä ylläpitävistä voimista ja oikein kohdistetusta kuntoharjoittelusta. Tomlinson suosittelee Maxin Välimeren ruokavaliota. Hän suosii sellaista versiota, jossa korostuvat vihannesten, hedelmien, täysjyvätuotteiden, meren elävien ja kasviöljyjen terveyshyödyt. Hän pelkää yllättävän paljon eläinrasvaa. Tämä on asia, joka minua ainakin hämmentää.

Kirja on pirteästi kuvitettu ja sisältää riittävästi tietoa, jotta menetelmästä kiinnostunut voi suorittaa ohjelman itsenäisesti. Ongelmakohtien kartoituksen jälkeen seurataan Tomlinsonin ohjeita ja jenkkakahvat, liiviläskit, allit (olkavarsien roikkuvat läskit), paksut reidet, läskiperse ja minnatkin (miesten rinnat) saavat kyytiä. Kätevää. Ei tarvita kuin viikon mittainen puhdistuskuuri (detox) ja sitä seuraava kuuden viikon täsmäohjelma Tomlinsonin suosittelemine ravintolisineen (mm. 3 g kalaöljyjä ja monivitamiinivalmisteet). Halleluja, kaikuu riemuhuudot hoikentuneesta olemuksesta! Ainakin jos on Tomlinsonin paikoittain häiritsevän kovaa kehua uskominen.

Tomlinson uskaltaa päästää ilmoille tällaisenkin lausahduksen: "Olen ollut tämän uudenlaisen ravitsemustieteen johtohahmo useita vuosia, ja asiakkaani hyötyvät tiedoistani ja kokemuksestani päivittäin. Kun noudatat huolellisesti kirjan suosituksia, saat saman hyödyn."

Ihmetyksen aiheena on, että Tomlinsonin kollegoja tai samansuuntaista hoitosuuntausta edustavia henkilöitä ei mainita nimeltä ja lähdeluettelo on säälittävän puutteellinen. Olisiko tässä kyseessä isojen gurujen taistelu elintilasta ja näkyvyydestä? Ajattelen erityisesti niitä Australian aikojaan, jolloin Tomlinson sai päähänsä ryhtyä naturopaatiksi. Eikö kiitosta tai mainintaa olisi ollut syytä kohdistaa muille kuin naturopatian tohtori Benjamin Brownille? 

Tässä kirjassa on hyvin samansuuntaisia ajatuksia kuin Charles Poliquinin edustamassa mallissa. Tässä kirjassa on löydetty samat vartalon ongelmakohdat, ihopoimumittauksineen kaikkineen ja sokerit ja muut nopeat hiilihydraatit saavat tässäkin kirjassa kantaa oikeutetusti syyllisen taakkaa. 

Korrektia olisi ollut mainita miten vähän tämä kirja eroaa Kaisa Jaakkolan erinomaisesti kirjoittamasta Hormonidieetti -kirjasta. Mahdollisesti tämä virhe olisi ollut korjattavissa juuri suomennoksen yhteydessä. Tomlinsonin aikomuksena ei ole päästää ketään muuta kukkoa tunkiolle. 

Tekstin vähäinen ankkurointi tieteelliseen kirjallisuuteen on erityisen häiritsevää. Lukija saa yrittää arvata tutkimuslähteet parhain päin. Minusta on outoa, että Tomlinson ummistaa silmät muilta samanlaisilta teoksilta. Se saa minut epäilemään, onko tässä kirjailija rehellisin aikein liikkeellä vai vain pönkittämässä omaa erinomaisuuttaan? 

Kirjan erikoisin tietoannos koostuu alfa-2-reseptoreista ja läskeistä. Terveysintoilijat käyvät toki keskustelua mikrotasolla alfa-2-reseptoreista, mutta onko tästä tiedosta tavalliselle tallaajalle mitään hyötyä? Ja onko Tomlinson ymmärtänyt nuo reseptorit ihan oikein? Alfa-noidankehästä puhuminen on aika lähellä potaskaa. Tavallinen lukija nostanee tässä vaiheessa hattua ja jättää alfa-2-reseptoripohdinnat vähemmälle. Ehkä jopa unohtaa ne kokonaan.

Mitä kirjasta jää siis käteen?

Itsekriittisen vartalon tutkimisen jälkeen voi olla, että Tomlinsonin kirja tarjoaa pysyvän avun läskien nujertamiseen, tai sitten ei. Kokonaisvaltaiseen terveyteen tällä kirjalla ei ihan päästä varsinkaan kun kirjoittajalla on niin paha rasvakammo. Kuntosaleilla tapahtuva liikunta vaikuttaa aika orjuuttavalta. Kirjailijalla ei ole kovinkaan paljon ymmärrystä hölkän suuntaan. Vihannes- ja hedelmäpohjaiset ravitsemusohjeistukset jättävät ihannevartaloaan etsivälle kovan näläntunteen, minkä kirjailija myöntääkin. Kirjan kansikuva läskejä etsivine suurennuslaseineen olisi voinut olla vähemmän tunkeileva. Kirja puolustaa kuitenkin paikkaansa terveystietoisen kirjahyllystä. Antoisia lukuhetkiä Max Tomlinsonin täsmäohjelmien parissa. 

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Ajatuksia elämäntapamuutoksesta

**
Veteraaniurheilija jatkaa Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmien esittelyä. Seuraavaksi on vuorossa Else Arolaakson kiinnostava opinnäyte elämäntapamuutoksesta.

Elämäntapamuutokseen sitoutumisen helppous ja vaikeus
Ravintovalmentaja Else Arolaakso

JOHDANTO

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia miten sitoudutaan käynnistyneeseen elämäntapamuutokseen. Kaikki alkoi siitä, että töissä oli jatkuvaa keskustelua ruuasta ja sen terveellisyydestä. Joku tiesi jotakin, toinen taas otti selvää. Päätin ottaa terveellisistä elämäntavoista ja yleensä ihmisen hyvinvoinnista selvää ilmoittautumalla ravintovalmentajakoulutukseen. Kun koulutus alkoi, heti täytyi miettiä opinnäytetyön aihe. Ja sehän oli jo minulla valmiina, nimittäin työporukan naisten kannustaminen terveellisiin elämäntapoihin.

Lähetin kaikille työyhteisön henkilöille sähköpostin ja kerroin aloittamastani koulutuksesta ja siitä, että olin halukas aloittamaan heidän kanssaan ryhmän, joka tähtää elämäntapojen muuttamisen terveellisempään suuntaan. Sain kymmeneltä naiselta myöntävän vastauksen, joten sillä henkilömäärällä oli mahdollista aloittaa ryhmän valmennus.

Kaikki olivat halukkaita osallistumaan myös tutkimukseen, missä vuoden aikana tehtiin tiettyjä mittauksia ja arvioitiin hyvinvoinnin etenemistä. Keskustelun tuloksena päätimme myös, että elämäntapamuutoksen ryhmän nimeksi tuli "Kadonneen vyötärön metsästäjät". Kuitenkin painotin, että tarkoitukseni ei ole tehdä tästä laihdutusryhmää, vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen remonttiryhmä. Ensimmäiseksi kerroin heille terveellisestä ruokavaliosta. Koska kaikki ovat kiireisiä työssäkäyviä perheenäitejä, laadin heille yksinkertaisen ohjeen ruokavalion suhteen. Eli vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii erinomaisesti istumatyötä, kohtuullisesti liikkuvalle naiselle. Samalla, kun jaksaminen paranee, vyötärökin kapenee.

TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tutkimusmenetelmää suunnitellessani päädyin tekemään lomaketutkimuksen. Minun oli ratkaistava, ovatko tutkimuskysymykset sellaisia, että niihin voidaan vastata lomaketutkimuksella kerättyä aineistoa käyttäen. Lomaketutkimuksessa kysytään vain tutkijaa kiinnostavia ja kysymyksenasettelun kannalta olennaisia kysymyksiä, vastausvaihtoehdot voidaan määritellä valmiiksi. Näin havaintojen määrää rajoitetaan hallittavamman kokoiseksi.

Tutkimuksen aiheen päätin ryhmän toiminnan aikana, koska koko ajan ryhmän jäsenet miettivät sitä, miten motivoitua elämäntapamuutokseen. Järjestin erilaisia toimintoja ryhmäläisille ja huomasin, kuinka vaikeaa on sitoutua tällaiseen toimintaan, vaikka aluksi kaikki lupautuivat osallistumaan kaikkeen ohjelmaan. Päätin tehdä kyselyn siitä, mikä motivoi sitoutua ryhmään ja mikä taas vaikeutti sitä. Laadin kysymykset sen mukaan, mitä kaikkea suunnittelimme tekevämme tässä ryhmässä.

Valmennusryhmään ilmoittautui kymmenen henkilöä, ikäjakaumalta 30 - 61 vuotta. Aloitimme kokoontumalla työpaikan taukotilassa aamulla ennen töiden alkua. Työnantaja lahjoitti meille kaikille vihkot, joihin merkitsimme aloitustilanteen. Käytettävissämme oli vaaka ja mittanauha. Mittaaminen oli vapaaehtoista, mutta kaikki suostuivat mitattaviksi. Ruokapäiväkirjan täyttämisen lisäksi kehotin kaikkia ryhmäläisiä tutustumaan omaan kehoon seisomalla peilin edessä ilman vaatteita ja tutkimalla omaa kehoa.

RUOKAVALION MERKITYS JAKSAMISESSA

Seuraavaksi aloitimme ruokapäiväkirjan täyttämisen. Sovimme, että viikon seuranta on sopiva aika. Seuraavalla tapaamiskerralla analysoimme yhdessä kaikkien osallistujien ruokapäiväkirjoja. Sen enempää yksityiskohtia ottamatta esille, tulin siihen tulokseen, että kaikilla oli sama ongelma. He söivät liian harvoin ja liian vähän. Ruokailu keskittyi iltaan ja päivällä jäi lounaan ja päivällisen väliin liian pitkä aika. Keskustelimme asiasta ja kaikki olivat sitä mieltä, että kahden aikaan kahvitauolla pitää syödä jonkinlainen välipala. Mieluiten proteiinipitoinen. Tällöin ei kotiin mennessä ole niin kova nälkä, että syö kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa.

Ihmisen ruuansulatuselimistö sopeutuu hyvinkin erilaisiin ruokavalioihin. Ravinnontarve tyydytetään eri puolilla maailmaa eri tavoin. Aasiassa ruokavalio koostuu pääasiassa riisistä. Napaseudun eskimot syövät pääasiassa kalaa ja hylkeenlihaa. Itäafrikkalaiset masait ovat perinnäisesti eläneet nautojen lihalla ja verellä. Mainitut ruokavaliot vaikuttavat meidän kannaltamme verraten yksipuolisilta, mutta ihmisen ruuansulatuselimistö pystyy sopeutumaan niihin. Tällaisetkin ruokavaliot ovat riittävän monipuolisia, kun syödään lisäksi kasviksia ja hedelmiä. Elimistö saa siten tarpeeksi, mutta ei liikaa kaikkia ravintoaineita: hiilihydraatteja, proteiineja, rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

Kehossamme on viisi puhdistusjärjestelmää: iho, maksa, munuaiset, keuhkot ja paksusuoli. Liiallinen sokerin, huonolaatuisen rasvan, valkoisten viljatuotteiden ja pilatun proteiinin sekä liikaa lisäaineita sisältävien ruokien käyttö työllistää puhdistusjärjestelmäämme. Syömistämme ruoka-aineista ruuansulatuksen vapauttamat ravintoaineet imeytyvät vereen ohutsuolessa. Veri kuljettaa ne kehon eri osiin. Soluissa tapahtuu palamisreaktio, jossa syntyy energiaa ja samalla syntyy myös kuona-aineita, joista kehon on päästävä eroon. Verisuonten seinämien läpäisevyys on tärkeää.

Keskustelimme ruokapäiväkirjan palautteesta ja suosittelin kaikille vähähiilihydraattista ruokavaliota. Yksinkertaisena ohjeena annoin heille vain ne ruoka-aineet, joita heidän pitää välttää tai käyttää kohtuudella. Nämä ovat valkoinen sokeri, valkoinen vehnäjauho, valkoinen riisi, makaroni ja peruna. Yritin tehdä asiasta hyvin yksinkertaisen, vaikkakin joku halusi täsmällisempää ruokavaliota. Kuitenkin kaikki me olemme yksilöitä ja kokeilemalla voimme päästä jokaiselle ihanteelliseen ruokavalioon. Kaikki ei sovi kaikille, joten ryhmässä en kuitenkaan aloittanut yksilöllisen ruokavalion laatimista.

Sokeri on ylivoimainen mestari huonojen hiilihydraattien kaikissa sarjoissa. Sokeriin pitäisi aina liittää vaaran merkki. Se on tuote joka saattaa muodostua vaaralliseksi jos sitä käyttää liikaa, kuten useimmat aikalaisemme ja varsinkin nuoret tekevät. Ajatellaan, että sokeri on välttämätön. Näin ei suinkaan ole. Ihminen ei tiennyt kymmeniin tuhansiin vuosiin sokeria olevan olemassakaan eikä silti voinut nykyistä huonommin, päinvastoin. Elimistöllä ei ole ulkopuolelta saamalleen sokerille välttämättä mitään käyttöä, sillä se tuottaa sitä tarvittaessa itse glukoosin muodossa, joka on sille ehdottomasti mieluisin sokeri. Glukoosi on nimittäin elimistön ainoa polttoaine. Määriteltyään sokerintarpeensa elimistö ammentaa ainetta suoraan vararasvoista.

Tavallinen valkoinen leipä valmistetaan kuorituista vehnäjauhoista, joista puuttuu kaikki normaalille aineenvaihdunnalle tarpeelliset ainekset. Ravitsemuksellisesti täysin valkoinen leipä ei anna kerta kaikkiaan mitään, paitsi energiaa glukoosin muodossa. Ruuansulatuksessa se aiheuttaa pelkkiä häiriöitä, sillä ainekset joiden tehtävänä olisi taata sen ravintopitoisuus, on kuorittu jäljettömiin. Leipä on siis sitä "huonompaa", mitä valkoisempaa se on. Juuri valkoisuus on merkki korkeasta jalostusasteesta. Elimistön on paljon helpompi hyväksyä kuorimattomista jauhoista perinteiseen tapaan leivottu täysjyväleipä, sillä siinä mukana on kuidut. Tällaisesti leivästä vapautuva glukoosimäärä on selvästi alhaisempi. Se ei siis ole yhtä lihottava. Mutta oli täysjyväleipä miten hyvää tahansa, sekin on tilapäisesti poistettava päivän pääaterioilta. Sen sijaan sitä tulee nauttia aamiaisella normaaliin tapaan.

Tärkkelyskasvit sisältävät nimensä mukaisesti tärkkelystä, perunajauhoa. Hiilihydraatit varastoidaan kasveissa tärkkelyksenä. Ne ovat enimmäkseen huonoja hiilihydraatteja ja eräistä niistä on kokonaan luovuttava. Peruna on tärkkelyskasveista tärkein. On ehkä kiinnostavaa muistaa että merenkulkijat toivat perunan uudesta maailmasta 1540, jolloin ranskalaiset torjuivat sen päättävästi korkeintaan sianruoaksi kelpaavana. Se oli heidän mielestään niin pahanmakuinen että he kieltäytyivät syömästä sitä, toisin kuin pohjoiset kansat, saksalaiset, skandinaavit, ja irlantilaiset, jotka omaksuivat sen. Perunan todettiin myöhemmin sisältävän runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta menettävän valtaosan hyvistä ominaisuuksistaan keittäessä ja eteenkin kuorittaessa.

Riisi oli alkujaan, aasialaisten perinteisesti nauttimassa muodossa yksistäänkin täyttä ravintoa, sillä se sisälsi kaikki elämän ylläpitämiseksi välttämättömät aineet. Sen sijaan valkoinen, kiillotettu riisi, jota nykyisin yleensä käytetään, on pitkälle jalostettu tuote. Se on pitkälle jalostettu, ettei jäljellä ole juuri mitään, paitsi sitä, mitä ei tarvitsisi olla: tärkkelystä.

Vaikka olisi kysymys tuoreesta pastasta, makaronit on viisainta jättää pois ruokavaliosta. Ne ovat luonteeltaan huonoja hiilihydraatteja, sillä ne ovat melkein poikkeuksetta valmistettu valkoisista vehnäjauhoista joihin on lisätty rasvoja. Jos sinulle kuitenkin tarjotaan tuoretta pastaa, älä syö sitä niin kauan kun olet painonpudotusvaiheessa.

Ravintokuituja pitää saada vuorokaudessa 25 -35 g, jotta suoliston toiminta olisi optimaalista. Hyviä kuitulähteitä ovat viljatuotteet (erityisesti hapankorput ja ruisleipä), kasvikset, pähkinät, siemenet, marjat ja hedelmät. Ruis on osoittautunut suomalaisten parhaimmaksi ravintokuidun lähteeksi. Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja (esimerkiksi selluloosa) ja vesiliukoisia kuituja. Geeliytyvän (liukoisen) kuidun saantilähteitä ovat marjat, hedelmät, palkokasvit, kaura ja ohra. Esimerkkejä liukoisista kuiduista ovat peksiini, beeta-glukaani, kumit, hemiselluloosa, inuliini ja kasviperäiset sakeuttamisaineet. Veteen liukenemattoman eli geeliytymättömän kuidun saantilähteitä ovat kasvikset ja täysjyväviljavalmisteet.

VHH-ruokavalion noudattaminen tuntui aluksi osalle vaikealta, mutta täsmentäviä kysymyksiä tuli päivittäin. Kehotin kaikkia lukemaan tuoteselosteita tarkemmin kaupassa käydessään. Tuoteselosteista täytyy näkyä ruoka-aineen tietyt pitoisuudet. Tärkeää on katsoa sokerin määrä. Kevyttuotteita ohjasin käyttämään harkitusti, koska ne sisältävät suuren määrän sokeria.

Määrittele montako liikakiloa sinulla on muistaen että jokaisen elimistö on oma herkkä kokonaisuutensa. Erilaisuuteen on monia syitä: sukupuoli, ikä, omaksuttu ruokavalio, aikaisemmat dieetit ja perinnöllisyys. Sen tähden on vaikea sanoa, montako kiloa viikossa voi laihtua. Eräät laihtuvat kilon, toiset vähemmän. Monien kohdalla todetaan aluksi reilu pudotus ja sitten loivempi lasku. Ei pidä huolestua, vaikka aikaa kuluisi enemmän kuin joltakin toiselta tuttavapiirissä. Jokainen on ehkä jo muodostanut käsityksesi, siitä paljonko haluaisi laihtua. Arvaan, että jokainen olisi ikionnellinen, jos pääsisi eroon vaikka vain neljästä tai viidestä kilosta. Kehottaisin olemaan vaativampi, Jos olet kunnianhimoinen ammatissasi, olet sitä myös linjojen suhteen.

Tiedän kokemuksesta, että psykologisesti ei ole hyvä aloittaa kielloista. Aluksi yritin korostaa kaikkea, mikä on sallittua. Tämä osoittautui käytännössä melko pitkäpiimäiseksi, sillä sallittujen aineiden luettelo on loputon. Kiellettyjen aineiden luettelo taas on niin lyhyt ja tärkeä että on viisasta aloittaa aluksi siitä.

SEURANTA

Ohjasin ryhmäläisiä tarkastelemaan omaa kehoa peilin edessä ilman vaatteita. Se aiheutti vilkasta keskustelua, koska oman kehon virheet eivät miellyttäneet. Kuitenkin meissä kaikissa on jotain kaunista, joten kaikkien piti löytää itsestään hyviä puolia, ei vain huonoja. Kaikki rasvapoimut on tunnettava ja analysoitava itsekseen oman kehon tila. Näin voi valmistautua muutokseen ja seurata sen toteutumista sopivin väliajoin.

Muiden mielipiteillä ja vallitsevilla kauneusihanteilla ei ole merkitystä, jos et itse pysty hyväksymään ulkonäköäsi. Jos et omasta mielestäsi ole hyväksyttävä sellaisena kuin olet, ei kukaan muukaan ajattele niin. Ja kääntäen, mitä enemmän arvostat itseäsi sellaisena kuin olet, sitä rennompi olet ja enemmän voimavaroja pystyt irrottamaan ulospäin, uusiin suuntiin ja ympäristöösi. Kaikki siis saa alkunsa sinusta itsestäsi, joten kiinnitä heti huomiota tähän seikkaan.

Jokaisen pitäisi aivan ensimmäiseksi huomata oma erikoislaatuisuutensa: värit, piirteet, ruumiinosat, raajat, muodot, mittasuhteet ja ulkonäön yksityiskohdat yhdistyvät sinussa eri tavalla kuin kenessäkään muussa. Ymmärrä, että olet ainutlaatuinen eikä kukaan muu ole täysin samanlainen. Tunnusta, että näin on, vaikka yhdistelmä ei olisikaan sinusta erityisen onnistunut tai edes hyväksyttävä.

Seuraavana mielikuvaharjoitus siitä, miten suhtaudut omaan kehoosi. Jotta voisit suhtautua kasvoihisi ja vartaloosi rennosti ja luonnollisesti, sinun täytyy ensin todella nähdä itsesi – ehkä ensimmäistä kertaa. Riisuudu alastomaksi ja asetu kokovartalopeilin eteen. Tarkastele ulkonäköäsi ja hyviä puoliasi yksityiskohta yksityiskohdalta. Ole objektiivinen, älä liian kriittinen. Sinulla voi olla voimakas selkä, hyvät hartiat, kimmoisa iho, suora ryhti, kiinteät rinnat, vahvat ja kiinteät hiukset, pienet kädet ja jalat, juuri oikeat mittasuhteet, pitkät raajat, naisellinen takamus, pyöreä lantio, kehittyneet jalkojen lihakset, kaunis kaula, näyttävät kulmakarvat, pitkät silmäripset, korkeat poskipäät, kirkkaat silmät, terveet hampaat, täyteläinen suu. Yritä kuvailla ruumiinosiasi käyttämättä omaa makuasi ilmaisevia, tunnepitoisia arvioita ja sanoja, kuten sievä, vanha, liian paksu jne. Kuka sitten oletkin, huomaat, että sinussa on melkoisesti ilonaiheita ja todella melko paljon kelpaavaa. Sano se ääneen. Tarkkaile itseäsi huolellisesti ja ylistä kaikkea mistä pidät ja minkä hätätilassa voisit hyväksyä. Tämä oman itsesi perusteellinen tarkastelu hämmentää sinua ensi alkuun, mutta tee se uudelleen vastahakoisuudestasi huolimatta, mieluiten joka päivä, silloin se sujuu helpommin. Myöhemmin löydät lisää ominaisuuksia ja vahvoja puolia, joista voit iloita ja olla ylpeä. Aina kun ajattelet ulkonäköäsi, mietit vain sitä, mistä pidät – ei muuta. Tämä harjoitus kuulostaa ehkä oudokseltaan kauhealta omaan napaan tuijottamiselta, mutta se on itse asiassa täysin päinvastaista. Pääset nimittäin eteenpäin ainoastaan vapautumalla omasta ulkonäöstäsi ja hyväksymällä sen täysin.

Kun aloitimme ryhmässä, mittasimme vyötärönympärykset ja punnitsimme osanottajat. Omista mitoista ei tarvinnut kenenkään yleisesti keskustella, eikä antaa toisille niistä tietoa. Kuitenkin aika avoimesti keskustelimme siitä, mikä kenelläkin oli ongelmana.

Varasin ajan Kemi – Tornion ammattikorkeakoulun terveydenhoito-oppilaitoksen Terveys-pysäkille. Mukaan lähti kuusi innokasta kehostaan kiinnostunutta ryhmäläistä. Kaikkien mielestä mittaus oli tosi mielenkiintoinen ja tulos ei hämmästyttänyt ketään, koska kaikki tiesivät jo entuudestaan oman kehon tilan. Eli useammalla oli rasvaa kertynyt ”vääriin paikkoihin” tai joidenkin lihasten tasapaino ei ollut riittävän hyvä.
Painoindeksi (Body Mass Index, BMI) on mittaluku, jolla painoa arvioidaan pituuden ja painon suhteena ja se ilmoittaa painon suhteen pituuden neliöön (kg/m2). Painoindeksi voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Se on käytetyin ja käyttökelpoisin painoon perustuva lihavuuden ja laihuuden osoitin.

Normaalipainoisen painoindeksi on välillä 18,5 - 24,9. Nämä viiterajat soveltuvat parhaiten 18–60 -vuotiaille aikuisille. Ennen pituuskasvun loppumista painoindeksiä ei yleensä tule käyttää lihavuuden tai laihuuden arvioimisessa. Ikääntyneillä ihannepainoindeksi voi olla jonkin verran suurempikin, mutta tarkkoja ohjearvoja ei ole olemassa. Painoindeksi voi olla kohonnut myös lihaksikkuuden takia; varsinkin kehonrakentajien lihasmassa on niin suuri, että painoindeksin käytölle ei ole perusteita. Jos kuitenkin lihaksikkaan henkilön vatsan ympärysmitta on suuri muuhun vartaloon verrattuna, silloin jo painoindeksiluokassa "lievä lihavuus" voi olla kyse lihavuudesta.

Kun painoindeksin arvo on alle 17, voidaan puhua merkittävästä alipainosta ja arvon ollessa alle 15 sairaalloisesta alipainosta. Alipaino altistaa luukadolle eli osteoporoosille. Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä suurempia ruoka-annoksia, usein energiapitoisia välipaloja eikä rasvaa ole tarvetta kaihtaa. Jos hän on himoliikkuja, jatkossa voisi olla liikkumisessa vähän maltillisempi.

Vyötärönympärys mitataan noin kaksi senttimetriä navan yläpuolelta paljaalta iholta uloshengityksen jälkeen. Mittanauha asetetaan vaakasuoraan, ja painon tulee olla molemmilla jaloilla. Mittanauha ei saa kiristää eikä olla löysällä.

Vyötärönympärys on painoa parempi terveysindikaattori. Jos vyötärönympäryksesi ylittää länsimaisille ihmisille asetetut arvot, on syytä aloittaa elintaparemontti: tarkistaa ruokavalio ja lisätä liikuntaa. Näin voit välttää vyön pitenemisen ja painon karkaamisen ongelmalihavuudeksi, jolloin monien sairauksien, muun muassa uniapnean, tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riski lisääntyvät merkittävästi.

LIIKUNTA

Seuraavaksi tutustuimme kuntosalin tarjoamiin palveluihin. Ryhmässä suhtauduttiin eri tavoin kuntosaliharjoitteluun, mutta mukaani sain neljä henkilöä, joista yksi perui vielä samana päivänä. Varasin salilta henkilön, joka opasti meitä laitteiden käytössä.

Perimän mukaan saamme tietyn lihasmassan, joka sitten muokkautuu lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja ikääntymisen aikana. Muokkaavia tekijöitä ovat muun muassa fyysinen työ, fyysinen urheiluharjoittelu, ravinto, ikä, sairaudet ja onnettomuudet. Lapsilla on lihaskudosta noin 25 prosenttia painostaan, tavallisella terveellä miehellä noin 45 ja naisella noin 35 prosenttia. Ikääntyessä lihasmassan suhteellinen osuus vähenee.

Aikuisella voimaharjoittelu on tärkein lihaskasvua aikaansaava menetelmä. Perusmekanismi on se, että myofibrillaaristen proteiinien (lähinnä aktiini- ja myosiiniproteiinit) määrä lihaksessa kasvaa. Nämä proteiinit suurenevat, ja saavuttaessaan tietyn koon ne puoliintuvat. Siten solun sisällä proteiinien määrä kasvaa, ja vaaditaan lisää tilaa. Näin solu kasvaa eli hypertrofioituu.

Lisäksi venytys tai venytyksen puute vaikuttaa solun pituuteen. Venytys pidentää lihasolua, mikä on tärkeää, jotta lihaksen nopeus ja toimintalaajuus kasvavat. Lihaksen poikkipinta-alan lisääntyminen luonnollisesti vaikuttaa lihaksen voiman kasvuun.

Ihmisen lihassolujen lukumäärä tuskin kasvaa harjoittelullakaan kovin paljon, vaan se on voimakkaasti geneettisesti säädelty. Kun lihassolut kasvavat, lihaksen tukikudoksen määrä näyttää kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa myofibrillaaristen proteiinien kasvun kanssa. Lihassolujen kasvaessa solujen proteiinisynteesikapasiteetin pitää myös lisääntyä, jotta saadaan aikaan entistä enemmän proteiineja ja kasvua.

Mikäli tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa ja –voimaa tulee energiansaannin olla kulutusta suurempaa. Tällöin energiankulutuksesta jää rakennusaineita yli lihasten kasvamista varten. Sopiva energian liikasaanti on noin 300–500 kcal/vek yli kulutuksen, jolloin painonnoususta suhteellisen suuri osa on lihasmassaa – tämä edellyttää luonnollisesti myös lihasmassan/voiman lisäämiseen tähtäävää harjoittelua.

Tanssi on minun henkilökohtainen harrastukseni, joten siihen liittyvä liikunta ja mielen virkistys ovat minun sydäntäni lähellä. Harrastan lavatanssia, ryhmätanssia ja Argentiinalaista tangoa. Pyysin tango-porukasta miehiä tanssittamaan ryhmäni naisia tunniksi tanssikoulun salille. Osallistujia tanssi- ja kauneuspäivää tuli vain kolme. Ja miehiä oli myös kolme ja tuttu tanssinopettaja oli mukana meitä ohjaamassa. Hän ohjasi meitä fuskun pyörteisiin. Kaikki mukana olleet olivat tosi tyytyväisiä ja kiitos siitä upeille miehille, jotka uhrasivat lauantaipäivästä osan meitä varten. Sen jälkeen olin varannut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kosmetologiopiskelijoita, jotka tekivät meille käsi- ja jalkahoidot. Sen jälkeen menimme syömään. Päivä oli todella piristävä, vaikkakin olisin toivonut enemmän osanottajia.

Mitä enemmän tanssitaan sitä kovemmalla musiikki soi ja hymy ihmisten huulilla levenee. Vääräänkään suuntaan pyöriminen ei menoa haittaa ja kömmähdyksille nauretaan yhdessä. Tanssissa parasta on liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen. Tanssin harrastajien ikähaarukka on yleensä 20–80 vuotta. Nuoria vetää tunneille muun muassa televisiossa pyörivät tanssiohjelmat, jotka osoittavat, ettei tanssi ole enää vain keski-ikäisten ihmisten harrastus. Lavatanssin maailma ei ole enää vain vanhojen ihmisten maailma. Tanssi ei kuulu enää vain yleissivistykseen vaan se on myös kivaa. Tunnilla kuullaan vanhojen iskelmäkappaleiden lisäksi myös puhdasta rockia.

Näihin Jorma Uotisen sanoihin kiteytyy tanssimisen ydin. Paritanssiharrastus Suomessa elää nousukauttaan. Yhtenä kannustimena on televisio-ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Ohjelma on saanut alkunsa Englannista, missä sitä on esitetty nimellä Let's Dance.

Muitakin syitä paritanssiharrastuksen nousuun löytyy. Tanssi on paitsi hauskaa, se on myös erinomaista kuntoliikuntaa. Tämä liikuntamuoto tuottaa sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista kuntoa. Lisäksi se on työkykyä ylläpitävää ja sairauksia ennalta ehkäisevää toimintaa. Paritanssi on kuin terapiaa, joka antaa voimia arjessa jaksamiseen!

Paritanssissa liikkuminen yhteisessä rytmissä saavuttaa kaikkein vaihtelevimmat ja kiehtovimmat muotonsa. Yhteinen liike ja yhteinen rytmi muodostaa tanssinautinnon yhdessä toisen ihmisen kosketuksen ja läsnäolon kanssa. Paritanssi harrastuksena tuottaa kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia. Se kohentaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa. Harrastajien näkövinkkelistä paritanssikulttuurin toivotaan säilyvän kaikkine ilmenemismuotoineen elävänä ja monipuolisena harrastuksena, ihmisen eräänlaisena perustarpeena ja yhdessäolon muotona, sekä kehittyvän edelleen. Tanssi liittää ihmisiä yhteen. Tanssi todella on tapa elää!

KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET

Kaikkihan me haluamme jaksaa paremmin, näyttää kauniimmilta ja olla hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä vireessä. Saavutamme nämä kaikki syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti, unohtamatta henkisen puolen hoitamista. Kuitenkin näihin asioihin kiinnittyminen ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen on melko vaikeaa.

Oikeastaan tämän tutkimuksen aihe kehittyi tämän ryhmän toiminnan aikana. Kun sovimme tapaamisaikoja ja tapahtumia, joihin kaikki olivat alussa sitoutuneet, se tuntuikin tosi haastavalta. Usealla oli jotain tärkeämpää tekemistä silloin, kun olin suunnitellut jotain yhteistä tapaamista. Siitä sain idean tehdä kysely ryhmäläisille, mikä teki vaikeaksi sitoutua asiaan, joka oli kaikille meille tärkeää. Laadin kyselylomakkeen, jossa pyrin määrittelemään kysymykset niin, että siinä tulee selville, mikä oli sitoutumisessa helppoa ja mikä vaikeaa.

Annoin kaikille samanlaisen kyselylomakkeen, joihin pyysin vastaamaan rehellisesti. Vaihtoehtokysymyksiä oli 12 ja omin sanoin melkein kaikki vastasivat myös.

Tässä tutkimuksessa puolet vastaajista oli sitä mieltä, että sitoutuminen oli helppoa ja puolet vastasi, että vaikeaa. He, jotka vastasivat sitoutumisen olevan helppoa, olivat kiinnostuneita kaikista hyvinvoinnin ylläpitämistä toiminnoista. Ikäjakauma oli tasaista molemmissa mielipiteissä. Kun tarkastelen tuloksia, olen jakanut ryhmän, sitoutuneet ja ei-sitoutuneet. Ruokapäiväkirjan pitäminen koettiin haastavaksi molemmissa ryhmissä, mutta sitoutuneiden ryhmässä päiväkirjaa pidettiin aktiivisemmin. Oman kehon analysointi oli helpompaa niille, jotka pitivät tärkeänä myös kuntosalin ja tanssi- ja kauneuspäivän merkitystä omalle hyvinvoinnille. Näihin molempiin toimintoihin oli kylläkin valitettavan vähän osanottajia. Useammalla oli jokin muu henkilökohtainen meno sille päivälle, vaikka asiasta sovittiin hyvissä ajoin. Ryhmässä totutus oli helpompaa niille, jotka sitoutuivat tähän. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen oli helpompaa sitoutuneille kuin ei-sitoutuneille. Testauksissa kävi suurin osa ryhmästä, mutta tärkeänä elämäntapamuutoksessa pitivät mittausta sitoutuneet henkilöt. Molemmat olivat tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä mittausten aikaväliin.

Tässä sitoutuneet-ryhmän kommenttejä:
Ryhmä innosti, syntyi uusia ahaa-elämyksiä.
Jossakin määrin vaikeus on siinä, että tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä.
Tulokset motivoi, ruokkii itse itseään.
KG-lehden kilpailussa mukana – 26 kg
Lyhyet kokoontumiset sopivaan aikaan, ennen työpäivää tai jälkeen, eikä liian useasti.
Keskusteltavaa, ei mitään pitkiä luentoja.
Tälläiset ryhmässä toteutettavat yhteiset terveysryhmät sitouttavat suurimman osan jäsenistä toimimaan terveyden edistämisen hyväksi.
Yhdessä asioista puhuminen on taatusti hyödyllistä jokaiselle.
Tykkäsin kovasti mittauksista, ruokapäiväkirjan pitämisestä ja tapaamisistamme.
Toisaalta olen muutenkin orientoitunut laadukkaan ruuan ja terveellisen ruuan ylläpitoon, joten ehkä muille ryhmän jäsenille saattoi tulla enemmän uutta tietoa. Kuitenkin kokonaisuutena yhdessäolo ja kivat tapahtumat (InBody jne…) sekä ruokapäiväkirjan kirjoittamisesta käydyt keskustelut saivat miettimään omaa ruokavaliota uudelleen.
Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Ei-sitoutuneen-ryhmän kommetteja:
Olkapää, selkä, lonkka ja polvivaivat sekoittivat koko homman.
Ei löytynyt tarpeeksi tahtoa ja motivaatiota sitoutua VHH-ruokavalioon, liikkuminen myös kivuliasta.
Keskeyttäminen, koska vaikea sitoutua, koska alussa en päässyt osallistumaan tapaamisiin, jolloin hyvä asia vain jäi.
Ajatus todella hieno, nyt oli vika osallistujassa. Sitoutuminen ei 100 prosenttista.
Ohjaaja innostava, syksyllä omin voimin noudattamaan ruokavaliota, innostus jäi.
Kesää vastaan todella vaikeaa, koska oli menoja päällekkäin ja sairastuminen etten voinut osallistua tanssi- ja kauneuspäivään.
Mielenkiintoinen ja hyvä asia, mutta itsestäni pettynyt, kun en osallistunut kunnolla.

POHDINTA

Tutkiessani näitä vastauksia tuli mieleen ajatus, että miellä kaikilla on pyrkimys siihen, että jaksaisimme paremmin ja osaisimme nauttia elämästä terveenä. Kuitenkin luomme itsellemme monia esteitä siihen, että pidämme itsestämme huolta ja olemme siinä myös itsekkäitä. Mielestäni kaikkein tärkeintä on oma hyvinvointi. Kun voimme hyvin, annamme ympärillemme positiivisia signaaleja, jotka tulevat myös meille takasin positiivisuutena.

Kaikkeen tähän täytyy löytää motivaatio. Se voi löytyä ryhmästä, jossa liikumme tai työyhteisön keskustelevasta ilmapiiristä. Joskus motivaation voi löytää myös sen kautta, että oivaltaa kuinka tärkeä oma terveys on. Osalle se selviää vasta lääkärissä käynnin jälkeen. Painonpudotus ja painonhallinta ovat kaksi eri asiaa. Kun olemme saavuttaneet ihannepainon, sen ylläpitäminen osoittautuu usein vaikeaksi. Kun voi hyvin se näkyy ihmisen ulkonäössä ja se motivoi myös kanssaihmisiä noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja.

Moni ryhmän jäsen on löytänyt uutta ja pystynyt muuttamaan vanhoja, ei hyväksi havaittuja toimintatapoja. Hyvin helposti torjumme hyväksi tiedostamamme muutokset, olemmehan elämän aikana tottuneet tiettyihin rutiineihin. Näiden muuttaminen on aina vaikeampaa, mitä kauemmin olemme noudattaneet omia toimintatapoja. Muutos vaatii voimakasta määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, varsinkin ruuan ja liikunnan osalta. Monenlaisia syitä löytyy muutoksen esteeksi, vaikka meillä on valtava määrä tietoa käytettävissämme. Sen me kaikki tiedämme, että mikään ihmedieetti tai ostosteeveen laite ei voi tehdä ihmeitä. Minulle, heti kaikki-periaate ei toimi elämäntapamuutosta tavoiteltaessa.

LÄHTEET

Painetut lähteet

Alasuutari, Pertti 1999, Laadullinen tutkimus. Osuuskunta vastapaino. Tampere.

Clayman Charles B 1993, Terve ruuansulatuselimistö, Gummerus kirjapaino OY.

Enander Barbara 1994, Kaunis aikuinen nainen. Otava, Helsinki.

Lounais-Lappi 14.7.2011, artikkeli: Tanssi ei ole enää keski-ikäisten harrastus.

Nevala Ritva 2007, ”Tanssi on tapa elää” paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajan omien käsitysten valossa. Pro-gradu-tutkielma.

Sundqvist, Christer 2009, Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Kopio Niini. Tampere.

Tavi Varpu 2001, Syö hyvin ja laihdu. WS Bookwell Oy. Juva.

Virkkala, Anneli ja Sakari 2005, Putaan kartanon lääkekaappi. Hyvä Olo OY.

Sähköiset lähteet

CPAP-Klubi: http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=22. Luettu 21.10.2011.

Terve.fi: http://www.tohtori.fi/?page=2381134. Luettu 2.10.2011.

Dopinglinkki:
http://www.dopinglinkki.fi/ravitsemus-ja-liikunta/lihaskasvunsaatelumekanismit-ja-harjoittelu. Luettu 3.10.2011.

torstaina, elokuuta 04, 2011

Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti

**
Kustannusosakeyhtiö Tammi on julkaissut Kaisa Jaakkolan taidokkaasti kirjoittaman kokonaisvaltaisen laihdutuskirjan. Minä pidin kirjasta. Uskoisin, että sinäkin pidät.

Mikä kirjassa on hyvää?

Ensinnäkin on ilo lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa ruokavaliosta. Tässä kirjassa ei luvata pikaista kilojen karsimista vaan luodaan edellytykset koko elämän kestävälle prosessille, jossa on mahdollisuus saavuttaa optimaalinen elämänhallinta.

Hormonidieetti on täsmälaihdutusta. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein Suomessa toistaiseksi aika vähäiselle huomiolle jääneet Charles Poliquinin täsmäaseet rasvanpolttoon. Rasvan kertyminen elimistöön voidaan estää lieventämällä stressiä, korjaamalla ravitsemukselliset vajeet ja puhdistamalla elimistö myrkyllisistä ainesosista.

Kirjan kiinnostavinta antia on Kaisa Jaakkolan avomielisesti esittelemät omakohtaiset kokemukset hormonien vaikutuksista oman elimistönsä toimintaan. Huippu-urheilijan tausta on luonut edellytykset hyvinkin tarkalle oman elimistönsä toimintojen analysoinnille. Moni löytää itsensä Jaakkolan kuvaamasta hormonihärdellistä.

Itse uskoisin, että Poliquinin kehittämä BioSignature -menetelmä on saanut parhaan mahdollisen esittelyn tässä Jaakkolan uutuusteoksessa. BioSignature -menetelmä perustuu siihen ilmeisen oikeaan oletukseen, että hormonitasapaino heijastelee kehonkoostumusta. Mittaamalla rasvakerrosten paksuus tietyistä kohdista voidaan arvioida hormonien liian suuri tai pieni määrä ja tehdä tarvittavat muutokset ravitsemukseen ja elämänhallintaan.

Esimerkiksi navan ympärille kertyvä rasvakerros on merkkinä siitä, että elimistö on stressitilassa ja erittää liikaa kortisolia. Jenkkakahvat ovat merkkinä siitä, että suuhun on eksynyt aivan liian paljon hiilihydraatteja. Reisien ja pakaroiden runsaat rasvakerrokset ovat merkkinä naishormonien epätasapainosta. Yläselän paksu ihopoimu viittaa huonoon hiilihydraattien sietokykyyn.

Kirjassa käydään innostavaan tapaan läpi eri keinoja millä saadaan ylimääräiset rasvakerrokset hupenemaan. On hienoa havaita miten rohkeasti Jaakkola liputtaa hiilihydraattien vähentämisen puolesta. Kun turhan suuret hiilihydraattiannokset korvataan laadukkailla rasvoilla ja proteiineilla, voidaan luoda edellytykset pysyvälle hyvää tekevälle elämänmuutokselle.

Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa kaikille pysyvästä painonhallinnasta kiinnostuneille suomalaisille, joita kiinnostaa kokonaisvaltainen terveyden ylläpito. En olisi laisinkaan yllättynyt jos kirjakustantaja olisi kiinnostunut tarjoamaan Kaisa Jaakolalle jatko-osaa. Kirjaa lukiessa nimittäin tiedonhalu kasvoi!

Kaisa Jaakkola kirjoittaa näin kirjansa lopuksi: Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikääsi. Pidä siitä hyvää huolta.


Lisää tietoa asiasta Kaisa Jaakkolan terveysblogissa.

maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Ruokarevoluutio

**
Ruotsalainen ruokatohtori "kostdoktorn" Andreas Eenfeldt on julkaissut kirjan nimeltään Matrevolutionen. Kirjan nimessä esiintyy sana evoluutio (punaisella) ja revoluutio. Kyseessä on kirja ruokavalistuksen vallankumouksesta, jossa haetaan vaikutteita myös ihmisen evoluutiosta.

Minä pidin Eenfeldtin kirjasta. Se on poikkeuksellisen huolellisesti kirjoitettu. Se pyrkii monin esimerkein tuomaan esille sen seikan, että lihavuus- ja diabetesepidemia on saanut niin merkittävät mittasuhteet sen takia kun syömme ihmiselle huonosti sopivaa ruokaa. Eenfeldt sanoo sen suoraan: Jos syöt päinvastoin kuin viranomaiset suosittelevat, voit tervehtyä ja pysyä hoikkana.

Eenfeldtin mukaan tervehdymme jos syömme vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Hän varoo leimautumasta liiaksi LCHF -jengiläiseksi (LCHF = low-carb high-fat, vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa) ja ottaa kirjassaan sopivasti välimatkaa häneen, joka Ruotsissa aloitti ruokavallankumouksen, Annika Dahlqvist. Eenfeldt korostaa olevansa nimenomaan vähähiilihydraattisen linjauksen puolustaja. Hän ei pidä tiukoista ruokavaliomalleista vaan pyrkii rentouteen. Hänen mielestään ruokavalio on terveellistä kun siinä on mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelyspitoisia kasviksia. Meidän pitää syödä aitoa ruokaa. Kakenlaiset kevyttuotteet ja prosessoidut elintarvikkeet saavat ansaitsemansa tuomion. Rasva ei tapa. Rasvasta tehtiin pahaa poliittisista syistä.

Minä näen kirjassa runsaasti vaikutteita Gary Taubesin ajatusmaailmasta, mutta toki Eenfeldt kykenee myös itsenäiseen ajatteluun. Hän käyttää loistavan iskevää retoriikkaa suhtautumisessaan vääräoppiseen nykyiseen diabetesvalistukseen. Hän ei millään voi ymmärtää miten sokeritautia hoidetaan runsailla sokeriannoksilla ja vetää pisteet kotiin paljastaessaan miten huteralla jalustalla nykyinen virallinen diabetesvalistus lepää. Järjettömän valistuksen tarkoituksena on ilmeisesti tuottaa mahdollisimman paljon voittoa lääketeollisuudelle. Ihmisten tervehtyminen on toissijainen tehtävä.

Eenfeldt pyytää meitä nauttimaan laadukkaasta ruoasta: lihaa, kalaa, maanpäällisiä kasviksia ja luonnollisia rasvoja (kuten esim. voi). Meidän pitää välttää: sokeria ja tärkkelyspitoisia ruokia (kuten esim. leipää, pastaa, riisiä ja perunaa). Syö sen verran kuin tuntuu hyvältä! Syö sellaista ruokaa, jota ihminen on syönyt miljoonia vuosia. Sellaiseen ruokaan olemme sopeutuneet.

Kirjaa ollaan kääntämässä suomen kielelle. Palataan kirjan sisältöön silloin uudemman kerran.
  
Lähde: Andreas Eenfeldt. Matrevolutionen - Ät dig frisk med riktig mat. Bonnier Fakta, 2011

keskiviikkona, syyskuuta 15, 2010

Dukanin dieetti jatkuu

*
Mistä tässä on kyse?




Christer Sundqvist päätti kokeilla Dukanin dieettiä. Siinä syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa sekä vähennetään huomattavasti hiilihydraattien saantia. Hyökkäysvaiheen (Vaihe numero 1) aikana "laihdutuspäällikkö" Sundqvist nautti lähes pelkästään proteiinia. Tämä 1. vaihe kesti onneksi vain 6 päivää ja sitä seuranneen pudotusvaiheen (Vaihe numero 2) myötä normaalipainoisen Sundqvistin paino putosi noin 6 kiloa. Hän mahtui vuonna 1997 pieniksi jääneisiin tiukkoihin farkkuihin ja huomasi pian voivansa selvitä ilman päivittäistä leipäannostaan. Ilahduttavan moni muukin innostui dieetistä ja koki saman ilmiön: tämän dieetin avulla paino todellakin putoaa hyvin nopeasti. Salaisuus löytyy runsaasta kananmunien, kalan ja lihan syönnistä. Vähän yli 30:n laihduttajan joukko on kuukausien kuluessa supistunut puoleen tusinaan innokkaita "dukanisteja", jotka säännöllisesti raportoivat painonhallinnan onnistumisesta. Sundqvistin paino on tasausvaiheen (Vaihe numero 3) myötä vakiintunut tasolle 60,0-60,5 kiloa. Projekti jatkuu. Pitäisikö sinunkin kokeilla?

Ensimmäistä kirjoitustani Dukanin dieetistä on seurattu kovalla mielenkiinnolla. Kirjoitusta on kommentoitu yli 400 kertaa. Saavutettuani painotavoitteeni, päätin jatkaa laihdutuspäiväkirjaani tässä uudessa blogikirjoituksessa "Dukanin dieetti jatkuu". Voit tietenkin lukea ja kommentoida edelleen molempia kirjoituksia.

Lataa tästä Dukanin dieettiä noudattavan laihdutusryhmäni mittaustulokset (PDF) ja painokäyrät (PDF).

Olen nyt dieetin tasausvaiheessa (vaihe 3) aivan kuten Adele (onko muita dukanisteja vaiheessa 3?) tässä 32 henkilöä käsittävässä laihdutusryhmässäni. Saan jo syödä hieman vapaammin ruokaa. Edelleen syön proteiini- ja rasvavoittoisesti, mutta vihannesten, metsämarjojen ja hedelmien vapaamman mutustelun myötä saan nyt noin 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Se on tuntunut taivaalliselta! Olen säilyttänyt yhden hyvin proteiinipitoisen päivän viikossa, sillä ainakin minulla paras laihdutusvaikutus saavutettiin paljon proteiinia nauttimalla. Uskoisin, että yhden proteiinipäivän myötä onnistun ylläpitämään nykyisen ihannepainoni 59,5-60,5 kiloa.

Juoksulenkit sujuvat paremmin. Edelleenkään en tunne tarvetta syödä viljatuotteita. Poisopittuani näistä ruoka-aineista, päätän aloittaa niiden syönnin mahdollisesti vasta vaiheessa 4 (Ylläpito). Lue tarkemmin edellisestä Dukan kirjoituksestani. Vyötäröltä on lähtenyt rasvaa ja lihakset ovat säilyneet; katso alla!

Mittaustuloksia (Christer Sundqvist):
Painonpudotus
Vaihe 1 (Hyökkäys) -0,8 kiloa 6 päivän aikana
Vaihe 2 (Pudotus) -5,4 kiloa 60 päivän aikana
Vaihe 3 (Tasaus) juuri alkanut, paino pysynyt samana

Mittanauhan avulla todettu 2.5.2010 - 29.7.2010
Vyötärö -10,1 cm (vaatekoko W32 -> W28)
Lantio -3,2 cm (nyt on kapea lantio!)
Pohje +1,2 cm (pohje on kasvanut energiavajeesta huolimatta!)
Reisi -0,0 cm (reisilihakset pysyneet yhtä pieninä)
Hauis +0,6 cm (habaa löytyy enemmän, varokaa!)

Joitakin tilastotietoja laihdutusryhmästä:
Ajankohta: 2.5.2010 - 10.7.2010
Ryhmässä mukana: 32 kpl
Ryhmä laihtunut yht.: 101,2 kg
Laihtunut keskimäärin: 3,2 kg
1. vaiheen kesto keskimäär.: 7 päivää
2. vaiheen kesto keskimäär.: 34 päivää


English summary
The prolific health blogger (number 1 in Finland) Dr. Christer Sundqvist flew off the handle and started his Dukan diet May 2nd 2010. His BMI was 21 and he aims at targeting his weight at the youthful 59 kilograms. This seems like a moon-struck project you simply must follow. Google offers a handy translation of this page into googlinglish. Understand anything - nope? Well, on my opening day I had my three eggs and a large cup of coffee. Soon I'll enjoy my lunch: some left-over meat from yesterday. I intend to stay in the Attack phase of the program for at least 6 days. I had to wait until the 4th day of my Attack phase to see any weight loss. I managed to get rid of 1,1 kg during the Attack phase. During the Weight Loss phase I enjoyed eating vegetables every other day. After 60 days in this phase, I was able to reach my goal. My digital scale produced the much awaited 59,8 kilos on Sunday 4th of July. I have now entered the Stabilization phase. During the Stabilization phase I am still able to keep my weight stable (59,7-60,7 kilos). Don't laugh! Stay tuned!


Christer Sundqvistin laihdutuspäiväkirja, Dukanin dieetti (vaihe 3; Tasausvaihe)
Sunnuntaina 4.7.2010
Tämä on juhlapäivä Yhdysvalloissa (Fourth of July) ja myös minulla on juhlava hetki: Vaaka näyttää 59,8 kiloa! Siirryn huomenna Tasaus -vaiheeseen (dieetin kolmas vaihe).

Maanantaina 5.7.2010
Rankan viikonlopun jälkeen meni aamutoimet vähän sekaisin ja paino jäi tarkistamatta. Tasaus -vaihe lähtee vähän onnahdellen käyntiin. Juhlajuomana on lasilliset Coca-Colaa ja Dr. Pepperiä!

Tiistaina 6.7.2010
Aamupaino toiveikas 59,9 kiloa!

Keskiviikkona 7.7.2010
Aamulla painan 59,7 kiloa. Kiitos vaakani! Tänään aion syödä metsämansikoita lenkilläni. Edelleenkin vältän leipää.

Torstaina 8.7.2010
Aamupaino 59,8 kiloa. Vihanneksia, metsämarjoja ja hedelmiä syön nyt reippaammin. Juoksulenkillä kulkee paremmin.

Perjantaina 9.7.2010
Aaamupaino nousi yli kuudenkymmenen: 60,1 kiloa. Olen tosi tyytyväinen jos pystyn pitämään painoni näissä lukemissa.

Lauantaina 10.7.2010
Vaaka päätti näyttää tasalukemat 60,0 kiloa. Ihanan lämmin kesäpäivä houkuttelee liikkumaan luonnossa.

Sunnuntaina 11.7.2010
Tasausvaihe sujuu tasaisissa merkeissä, aamupaino oli 60,1 kiloa. Nyt ulos hakemaan D-vitamiinia!

Maanantaina 12.7.2010
On ollut tosi kuuma viime päivinä ja tavallista enemmän olen nauttinut hedelmiä, hedelmämehuja ja vettä. Liekö tuo syynä siihen, että vaaka näytti aamulla 60,5 kiloa!

Tiistaina 13.7.2010
Olen lomilla. En mennyt edes vaa'alle.

Keskiviikkona 14.7.2010
Loma jatkuu.

Torstaina 15.7.2010
Loma jatkuu. Kävin kuitenkin vaa'alla, ei paha: 60,1 kiloa.

Perjantaina 16.7.2010
Aamulla painoin tasausvaiheessa edelleen toiveikkaasti 60,1 kiloa. Vaikuttaa siltä kuin voin syödä marjoja ja hedelmiä menettämättä nälänhallintaani. Edelleenkään en ole syönyt leipää. Olo on mainio.

Maanantaina 19.7.2010
Viikonloppuna olin Keski-Suomessa yhdistetyllä luento- ja lomareissulla. Jätin digivaakani kotiin. Hieman lipsuin dieetissäni, mutta oli kiva huomata, että aamupaino oli pysynyt kohtuullisena: 60,4 kiloa!

Tiistaina 20.7.2010
Aamupaino oli 60,3 kiloa. Hyvä olo!

Keskiviikkona 21.7.2010
Painoin aamulla 60,2 kiloa. Jokailtainen kuntourheilu sujuu paremmin nyt kun nautin noin 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Yrityksissäni tavoitella hyvää oloa noin 20 gramman hiilihydraattimäärillä (olin kuullut ja lukenut että tällainen olisi mahdollista) joudun myöntämään epäonnistuneeni. Sellaista hirvittävää eteenpäin raahautumista se lenkkeily oli koko ajan. Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Edelleenkin naoudatan selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota. En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.

Torstaina 22.7.2010
Jostain syystä paino oli noussut: 60,6 kiloa. Ehkä normaalia painonvaihtelua? Vyötärön seudulla ei ole tapahtunut mitään ikävää etenemistä.

Perjantaina 23.7.2010
Aamulla varhain painoin mä 60,2 kiloa. Ystävien seurassa pientä herkuttelua.

Lauantaina 24.7.2010
Unohdin digivaakani kotiin. Kyläpaikan vaaka pysähtyi lukemaan 60 kiloa.

Sunnuntai 25.7.2010
Digivaaka näyttää tasalukemia: 60,0 kiloa. Elän tasausvaiheen parasta vaihetta. Huomaan voivani syödä marjoja ja hedelmiä sekä täysrasvaisia maitotuotteita kohtuullisia määriä, säilyttäen painoni hallinnan. Sukulaisen rippijuhlissa söin pitkästä aikaa palan makeaa täytekakkua. Se osoittautui harkitsemattomaksi tempuksi! Minulla oli kotiintullessa aivan järkyttävä nälkä. Koko dieetin aikana ei olekaan ollut tällaista kalvavaa nälän tunnetta. Tuo täytekakkun palako sen nälän synnytti?

Maanantaina 26.7.2010
Eilisen myöhäisen ruokailun jäljet näkyvät: aamupaino 60,7 kiloa! Ei enää täytekakkuja minulle!

Tiistaina 27.7.2010
Aamulla tämä poika painoi 60,3 kiloa. Täytekakkupalojen jälkeen on ollut tiukka proteiinipäivä.

Keskiviikkona 28.7.2010
Iltapäivällä painoin 60,2 kiloa.

Torstaina 29.7.2010
Aamupaino toiveikas 60,2 kiloa. Viimeistään tässä vaiheessa voin olla varma siitä, että marjoja ja hedelmiä voin huoletta syödä. Ne eivät painoani nosta. Täytekakkua minulle on turha tyrkyttää!

Perjantaina 30.7.2010
Aamulla vaaka näytti 60,1 kiloa.

Lauantaina 31.7.2010
Painoni on näköjään vakiintunut 60 kilon paikkeille. Tänä aamuna piirtyi digivaakaan lukemat 60,2 kiloa. Aion tänään syödä vähän leipää. Voitteko kuvitella: en ole 2.5.2010 lähtien syönyt palaakaan leipää! Pysyykö leivän kulutus kohtuullisena? Nouseeko paino?

Sunnuntaina 1.8.2010
Aamupaino oli 60,4 kiloa. Söin eilen ensimmäisen palani leipää lähes kolmeen kuukauteen. Tänään aion olla ilman.

Maanantaina 2.8.2010
Olen nyt ollut kolme kuukautta Dukanin dieetillä. Alkupainosta 66,0 kg olen tullut alas ryminällä. Painan tänään 60,3 kiloa. Lähden nyt muutamaksi päiväksi nuorisoleirille ohjaajaksi. Täytyy muistaa liikkua paljon, sillä urheiluleireillä on hiilihydraatteja runsaasti tarjolla.

Tiistaina-keskiviikkona 3.-4.8.2010
Urheiluleirillä nautin hiilihydraatteja enemmän kuin koko tämän dieetin aikana. Makaroni, riisi ja kaurapuuro on toki hyvää, mutta rasvaton maito ja muu kevyt aines on kyllä melkoista kärsimystä. Elimistöni kostaa sillä nyt kireät farkkuni kiristävät hieman. Vieras vaaka näyttää 63 kiloa! Vaaka taitaa olla epäkunnossa?

Torstaina 5.8.2010
Aamulla oma vaakani näyttää outoja lukemia urheiluleirin jälkeen: 61,3 kiloa! Ilmeisesti hiilihydraattien reippaampi nauttiminen ja reipas nesteytys on tehnyt tehtävänsä proteiiniin ja rasvaan tottuneessa elimistössäni. Olen tässä vaiheessa niin tottunut proteiiniin ja rasvaan, että taidan pysytellä niissä. Aamulla nautin kananmunia ja kahvia. Proteiinipäiviä on tulossa nyt kunnes vaaka taas näyttää viitosella alkavaa lukemaa!

Perjantaina 6.8.2010
Edelleen painan yli 61 kiloa (61,1 kg). Muutama tiukka proteiinipäivä saa toivon mukaan vaa'an leppymään?

Lauantaina 7.8.2010
Tämä on ollut hyvin opettavainen laihdutuskuuri (ensimmäinen ja viimeinen!). Olen käynyt läpi monenlaiset tunnetilat. Nyt kun vaaka tänä aamuna näyttää 61,3 kiloa, käyn läpi vihan tunnetiloja. Vihaan itseäni kun menin urheiluleirillä syömään liikaa hiilihydraatteja ja vaakaan ilmestyi isompia lukemia. Tiukat farkut kiristävät taas! Voin hyvin ymmärtää itseinhon tunteita, joita esiintyy laihduttajilla ja syömishäiriöisillä.

Sunnuntaina 8.8.2010
Aamupaino 61,0 kiloa. Vihaan edelleen itseäni. Minulla on ihmeellinen tarve rangaista itseäni. Tällaista tunnetilaa en muista aiemmin kokeneeni. Toivottavasti menee pian ohi. Täytyy mennä pitkälle juoksulenkille. Tsempataan toisiamme!

Maanantaina 9.8.2010
Aamupaino 61,2 kiloa. Ei muuta kerrottavaa. Lisään proteiinipäiviä.

Tiistaina 10.8.2010
Aamulla varhain vaa'alle astuin ja mitä se näyttikään? 61,4 kiloa! Ei kovinkaan hilpeää.

Keskiviikkona 11.8.2010
Aamu alkoi ihan toiveikkaasti alle 61-kiloisena.

Torstaina 12.8.2010
Edelleen ihmettelen miksi paino jumiutui tähän 61 kiloon?

Perjantaina 13.8.2010
Aamupaino 61,3 kiloa. Täytyykö ehkä hyväksyä, että hetkellinen viivähtäminen alle 60 kilon painossa, jäi vain hetken huumaksi? En minä enää laihdu noin kevyeksi ilman uutta Dukanin hyökkäysvaihetta?

Maanantaina 16.8.2010
Vaihteeksi kävin taas vaa'alla. Vaaka näytti 60,8 kiloa. Muutaman tiukan proteiinipäivän jälkeen on todettava, että olo on aivan mainio, mutta olin toivonut olevani vielä kevyempi.

Torstaina 19.8.2010
Tänä aamuna olo tuntui kevyeltä ja vaaka sen todisti: 60,5 kiloa! Minua haukutaan anorektikoksi. Sen siitä saa kun kukkakeppi pyrkii narunpätkäksi. Ei sentään - tämä elämäni ensimmäinen (ja viimeinen?) laihdutuskuurini on ollut erittäin opettavainen. Jokaisen ravintoasiantuntijan pitäisi itse myös laihduttaa. Tietäisivät silloin enemmän, eivätkä vain luulisi tietävänsä, millaista se laihiksella olo oikeasti on.

Perjantaina 20.8.2010
Vaaka näytti lukemaa 60,4 kiloa. Muuttuu minun ruokavalioni tässä vaikka mihin suuntaan jatkossa, niin kahta en jätä: kananmunia ja lihaa. Kunto & -terveys -lehti julkaisi kahden sivun jutun Dukanin dieetistä. Ilmestyi tänään. Se on se lehden numero missä on se veret seisauttava kolesterolijuttukin.

Lauantaina 21.8.2010
Aamupaino oli nytkähtänyt reippaasti alas: 60,1 kiloa! Uskokaa nyt vihdoinkin, että tämä dieetti hoikistaa ja paino putoo! Olen ollut pari päivää tiukalla dieetillä: syönyt lähes pelkästää kananmunia ja lihaa sekä juonut reippaasti vettä. Tässä on tulos. Ennen niin kireät farkut ovat nyt tosi löysät vyötäröstä.

Sunnuntaina 22.8.2010
Takaisin maan pinnalle: 60,3 kiloa.

Maanantaina 23.8.2010
Aamupaino 60,2 kiloa.

Tiistaina 24.8.2010
Nyt rävähti semmoiset lukemat vaakaan, että oksat pois! Aamupaino: 59,8 kiloa. Syy löytyi kananmunista. Söin kohtuullisen paljon kananmunia eilen, eli 12 kpl (ennätykseni on 15 kpl kananmunia päivän aikana). Jos siis haluat painaa vähemmän, paina kananmunaa poskeen?

Keskiviikkona 25.8.2010
Vaaka oli sitä mieltä, että Christerin tarjoama laiha lohtu muille laihduttajille saa jatkua. Aamupaino 59,9 kiloa.

Torstaina 26.8.2010
Laiha lohtu jatkuu. Aamupaino oli tasan 60 kiloa. On mukavaa olla hoikka.

Perjantaina 3.9.2010
Kävin pitkästä aikaa vaa'alla: 60,2 kiloa. En minä ala tämmöistä! Olen viime päivinä syönyt mitä sattuu. Eikö sen pitäisi näkyä vaa'an lukemissa? Joskus olen oikein pinnistellyt ja syönyt dieettini mukaisesti ja paino on noussut! Mikä tämä tällainen ilmiö on? Aloitan kaikesta huolimatta tänään ylläpitovaiheen, eli vaiheen numero 4.

Sunnuntaina 5.9.2010
Tasalukemat tervehtivät minua aamulla: 60,0 kiloa.

Torstaina 9.9.2010
Painoin 60,1 kiloa. Olen päättänyt julistaa torstain proteiinipäiväksi koko loppuelämäni ajaksi. Näin neuvoo Pierre Dukan kirjassaan.

Perjantaina 10.9.2010
Painoin 60,3 kiloa.

Maanantaina 13.9.2010
Oli ihana aamu! Vaaka heilahti taas pitkästä aikaa alle 60 kilon: 59,8 kiloa.

Keskiviikkona 15.9.2010
Pientä flunssan poikasta, ulkona sataa ja on vähän kurjaa. Vaaka sentään on kelvollisella tuulella: 60,0 kiloa.


Muita kirjoituksiani laihdutuksesta:

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerastiLaihduttajien tapaaminen Jyväskylässä 18.-19.9.2010Painonpudotus ENE-ruokavaliolla

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen

**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.


Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.

Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)

Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.

Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.

Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.

Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)


Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".

Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
  • Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
    riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
    useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
    annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
    jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani).
  • Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
    kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
    (7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
    tyhjenemisellä)
  • Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
    Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.
Kyseiset tutkimukset antavat viitettä, että hiilihydraattien kohtuullinen
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.

Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)

Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
  • Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
    maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
    kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
    kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17)
  • Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
    sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
    kesti 16 vuotta.(18)
  • Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
    pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
    merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
    selkeästi**.(19)
  • ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)
Näidenkin tutkimusten valossa virallisessa rasvavalistuksessa on
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)

Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)

Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!

Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.

Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)

Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.

Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
Linkki
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.

Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)

Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.

Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).

Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.




* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)

** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.

*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.

Vladimir Heiskanen


Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä

  2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
  3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA

  4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
  5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?

  6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
  7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
  8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit

  9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?